Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely

Matti Sahlberg Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 ISBN 978-952-293-588-5 (pdf) Helsinki 2018

Sisältö 1 Kyselyn tausta ja johtopäätökset... 3 Bakgrund till och slutsatser av enkäten... 6 2 Toiminnan organisoituminen... 9 2.1 Viranhaltijaorganisaatio... 9 2.2 Luottamuselimet ja viranhaltijayhteistyö... 11 2.3 Kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimielimet... 13 2.4 Kunnan oma toimielin... 16 2.5 Viranhaltijayhteistyö... 17 2.6 Epävirallinen yhteistyö... 18 2.7 Suunnitelmat liittyen toiminnan uudelleenorganisointiin... 18 2.8 Maakunta ympäristönsuojelutehtävien hoitajana... 20 2.9 Esittelijät... 22 2.10 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset... 24 2.11 Ympäristönsuojelun sähköinen valvontatietojärjestelmä ja sähköinen asiointimahdollisuus... 24 3 Henkilöstö...25 4 Työajan käyttö eri tehtäviin...27 4.1 Ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtävät... 29 4.2 Ympäristönsuojeluviranomaisen yleistehtävät... 30 4.3 Muut ympäristönsuojelutehtäviä hoitavalle yksikölle kuuluvat tehtävät... 31 5 Toimintamenot ja kate...34 6 Päätökset...35 6.1 Lupaan tai päätökseen käytetty työaika... 37 6.2 Päätöstoimivallan delegointi viranhaltijoille... 38 7 Toiminnan kehittäminen...40 7.1 Koulutustarpeet... 40 7.2 Asiantuntijatuen riittävyys... 41 7.3 Toiminnan riippumattomuus... 42 7.4 Käytössä tai valmisteilla olevat ympäristöpoliittiset toimenpiteet... 44 Lähteet...46 Liite 1. Kyselylomake...47 2

1 Kyselyn tausta ja johtopäätökset Suomen Kuntaliitto lähetti keväällä 2017 kyselyn ympäristönsuojelun hallinnon nykytilasta kuntien ympäristönsuojelun johtaville asiantuntijoille. Tietoja pyydettiin ympäristönsuojelun organisoitumisesta, resursseista, toiminnasta ja kehityskohteista. Vastaavan tyyppinen kysely on toteutettu noin neljän vuoden välein vuodesta 1996 lähtien. Kyselyn tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa ympäristönsuojelun toiminnan kehittämisessä, organisaatiouudistuksissa ja resursoinnin vertailussa. Tuloksia voidaan niin ikään hyödyntää taustatietona ympäristönsuojelulainsäädännön uudistamisessa sekä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa, jonka valmistelu on käynnistymässä. Kyselyn teknisestä toteutuksesta ja raportoinnista vastasi tilastotutkija Matti Sahlberg. Kyselyn valmisteluun tai johtopäätösten tekemiseen osallistuivat myös ympäristöpäällikkö Miira Riipinen sekä asiantuntijat Jenni Kuja-Aro ja Lotta Mattsson. Kyselyn vastausprosentti oli vastanneiden kuntien lukumäärän perusteella 43,4 prosenttia. Ahvenanmaan kunnat eivät olleet mukana kyselyn kohdejoukossa. Vastanneiden osuus oli kohtalainen, mutta heikompi kuin vuonna 2013 laaditussa edellisessä vastaavassa kyselyssä. Saadun palautteen perusteella kyselyn ajoittuminen lomakauteen sekä kyselyn laajuus vaikuttivat vastausaktiivisuuteen. Vastanneet alueet kattoivat noin 68 prosenttia maan väkiluvusta. Vastausprosentti kuntakokoluokittain esitetään kuvassa 1. Ahkerimmin vastasivat 30 001-50 000 asukkaan kunnat (93 prosenttia), ja toiseksi eniten suurimmat, yli 100 000 asukkaan kunnat (78 prosenttia). Heikoiten vastasivat pienimmät, alle 2 000 asukkaan kunnat (22 prosenttia). Vastausaktiivisuus eri kuntakokoluokissa noudatti samaa trendiä kuin edellisissä kyselyissä. Noin 44 prosentissa kunnista ympäristönsuojelu on järjestetty kuntien välisenä yhteistyönä tai kuntayhtymässä, minkä johdosta osa vastauksista koski usean kunnan muodostamaa yhteistoiminta-aluetta. Tämän vuoksi vastauksia on pääsääntöisesti analysoitu ympäristönsuojelun yksiköittäin ja yksiköiden kokoluokittain, eikä tällöin yhteistoiminta-alueiden vastauksia ole eritelty yksittäisten kuntien tasolle. Samoin jos yhteistoiminta-alueelta vastaanotettiin useamman kunnan vastaus, muodostettiin niistä pääsääntöisesti yksittäinen vastaus. Ympäristönsuojelun tehtävät hoidettiin kuntien yhteislautakunnassa tai muussa kuntien yhteisessä toimielimessä 36 prosentissa kunnista, ja kuntayhtymässä 8 prosentissa kunnista. Kysely laadittiin samaan aikaan kuntien rakennusvalvonnan hallintoa koskevan vastaavan tyyppisen kyselyn kanssa. Rakennusvalvonnan hallintoa koskevasta kyselystä on laadittu erillinen raporttinsa. Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan hallinnonalat toimivat kuntien viranhaltijaorganisaatioissa usein läheisessä yhteistyössä, ja on selvi- 3

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 tetty, että kyseisten hallinnonalojen on usein järkevää järjestäytyä yhteistoiminnallisesti (Parviainen 2017). Nyt laadittujen kyselyiden perusteella rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun välinen yhteistyö onkin viime vuosina lisääntynyt, ja ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen samaan toimielimeen rakennusvalvonnan kanssa on yli kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Lisäksi noin 16 prosentilla kunnista on vireillä suunnitelmia ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyön tiivistämisestä. Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyö vaikuttaa siis lisääntyvän myös tulevaisuudessa. Kyselyn tuloksista voidaan lisäksi nostaa seuraavia keskeisiä kehityskulkuja liittyen toiminnan organisoitumiseen, resursointiin ja kehitystarpeisiin: Ympäristönsuojelun tehtävät hoidettiin kunnan omassa toimielimessä edelleen 56 prosentissa kunnista. Kuntien yhteisten ympäristönsuojelusta vastaavien lautakuntien määrä lisääntyi 2000-luvun alusta lähtien, mutta ei enää vuosina 2012-2017. Merkittävä enemmistö vastaajista (96 %) ei näe varteenotettavana vaihtoehtoa, jossa maakunta toimisi ympäristönsuojelun tehtävien järjestäjänä. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijänä toimii yhä useammin ympäristö- tai ympäristönsuojeluasioiden johtaja. Ympäristönsuojelun henkilöstöresurssit laskivat vuosina 2012 2017 ollen vuonna 2017 arviolta noin 650 henkilöä. Vuosina 2012 2017 erityistehtävien (lupa- ja valvontatehtävien) osuus käytetystä työajasta lisääntyi 12 prosenttiyksikköä, ja muiden tehtävien osuus väheni 10 prosenttiyksikköä. Ympäristönsuojelun toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla oli yksiköissä keskimäärin 20 prosenttia. Sähköinen asiointimahdollisuus ympäristönsuojelun lupa-asioissa oli 14 prosentilla vastanneista yksiköistä. Sähköinen valvontatietojärjestelmä oli käytössä 40 prosentilla vastanneista yksiköistä. Ympäristönsuojelun yksiköissä tarvittaisiin koulutusta eniten juridiikasta ja lainsäädännöstä, ja seuraavaksi eniten digitalisaatiosta ja sähköisistä järjestelmistä. Lainsäädännön soveltaminen ja toiminnan toteuttaminen oli koettu haastavaksi yleisimmin vesilain mukaisissa tehtävissä, ja toiseksi yleisimmin ilmasto- ja ympäristöpoliittisissa tehtävissä. 4

Neljännes kyselyyn vastanneista koki, että ympäristönsuojelun viranhaltijoita on painostettu organisaatiossa. Lähes kolmannes vastanneista koki, että päätöksenteon riippumattomuus on joskus uhattuna. Noin kolmanneksessa kunnista on tehty tai on valmisteilla ympäristöohjelma, -tiekartta tai vastaava. Samoin noin kolmanneksessa kunnista on tehty tai on valmisteilla ilmastostrategia tai vastaava ohjelma. Vastanneista kunnista 63 prosenttia oli mukana jossain kansallisen tai alueellisen tason ilmasto- tai ympäristöverkostossa. 21 prosenttia oli mukana vastaavan tyyppisessä kansainvälisessä verkostossa. Vastanneiden kuntien osuus kuntakokoluokittain 100% 93% 80% 78% 60% 53% 47% 58% 40% 20% 0% 22% 31% Kunnan asukasluku Kuva 1. Kyselyyn vastanneiden kuntien osuus kuntakokoluokittain. 5

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Bakgrund till och slutsatser av enkäten Finlands Kommunförbund sände våren 2017 en enkät om miljövårdsförvaltningen till kommunernas ledande sakkunniga inom miljövård. Vi bad om uppgifter om hur miljövården organiserats, dess resurser, verksamhet och behov av utveckling. Motsvarande enkäter har genomförts ungefär vart fjärde år sedan 1996. Enkätresultaten kan utnyttjas bland annat för utveckling av miljövårdens verksamhet, vid organisationsomställningar och för jämförelse av resursfördelningen. Resultaten kan dessutom användas som bakgrundsfakta i omarbetningen av miljöskyddslagstiftningen och i totalreformen av markanvändnings- och bygglagen, vars beredning håller på att inledas. Statistikutredare Matti Sahlberg stod för enkätens tekniska utförande och rapporteringen. I beredningen av enkäten och i sammanställningen av slutsatserna deltog också Miira Riipinen, miljöchef, samt sakkunniga Jenni Kuja-Aro och Lotta Mattsson. Svarsprocenten uppgick till 43,4 av de kommuner som fått enkäten. Ålandskommunerna ingick inte i målgruppen. Svarsprocenten var försvarlig men lägre än år 2013 då en motsvarande enkät gjordes. Utgående från responsen påverkades svarsaktiviteten av att enkäten var omfattande och inföll under semesterperioden. De kommuner som svarat representerar 68 procent av landets befolkning. Flitigast var kommuner med 30 001-50 000 invånare (93 procent) och näst flitigast var de största med över 100 000 invånare (78 procent). Svarsprocenten var lägst i små kommuner med färre än 2 000 invånare (22 procent). Svarsaktiviteten i de olika stora kommunerna följer samma mönster som tidigare enkäter. Cirka 44 procent av kommunerna har ordnat miljövården som ett samarbetet mellan kommuner eller i en samkommun, vilket innebär att vissa svar gäller samarbetsområden. Därför har svaren analyserats i första hand per miljövårdssenhet och enligt enheternas storlek utan att svaren fördelats på de enskilda kommunerna inom samarbetsområdet. Om flera kommuner inom samma samarbetsområde svarat har vi i regel gjort dem till ett enda svar. Miljövårdens uppgifter sköttes i en gemensam nämnd eller i ett annat gemensamt organ i 36 procent av kommunerna och i samkommuner i 8 procent av kommunerna. Enkäten gjordes samtidigt med en motsvarande enkät om förvaltningen av byggnadstillsynen i kommunerna. Den enkäten presenteras i en separat rapport. Byggnadstillsynen och miljövården verkar ofta i ett nära samarbete inom kommunernas tjänsteinnehavarorganisation. Enligt utredningar är det ofta klokt att de båda förvaltningarna 6

samverkar organisatoriskt (Parviainen 2017). Enligt enkäterna har samarbetet mellan byggnadstillsynen och miljövården ökat och fallen där miljövårdsuppgifterna underställts samma organ som byggnadstillsynen har fördubblats under de fem senaste åren. Dessutom har cirka 16 procent av kommunerna planer på ett tätare samarbete mellan miljövård och byggnadstillsyn. Samarbetet mellan miljövård och byggnadstillsyn tycks med andra ord öka i framtiden. Bland enkätresultaten kan man dessutom lyfta fram följande viktiga utvecklingsvägar i organiseringen, resursfördelningen och utvecklingsbehoven: Miljövårdens uppgifter sköttes fortfarande i kommunens eget organ i 56 procent av kommunerna. Kommunernas gemensamma nämnder för miljövård ökade i antal i början av 2000-talet men inte längre under åren 2012-2017. En avsevärd majoritet av uppgiftslämnarna (96 %) anser inte att landskapet som miljövårdsmyndighet vore ett beaktansvärt alternativ. Det är allt oftare miljödirektören eller direktören för miljövårdsärenden som föredrar miljövårdsärenden. Personalresurserna inom miljövården minskade under 2012-2017 till cirka 650 personer år 2017. Under 2012-2017 ökade andelen arbetstid för specialuppgifter (tillstånds- och tillsynsuppgifter) 12 procentenheter medan andelen arbetstid för övriga uppgifter minskade med 10 procentenheter. Av miljövårdens verksamhetsutgifter täckts i medeltal 20 procent med avgifter enligt taxa. I 14 procent av enheterna som svarat på enkäten fanns möjlighet att sköta tillståndsärenden inom miljövården elektroniskt. Ett elektroniskt tillsynssystem fanns i 40 procent av enheterna. Vid miljövårdsenheterna behövs det mest utbildning inom juridik och lagstiftning, samt i digitalisering och system för elektronisk kundtjänst. Tillämpningen av lagstiftningen och genomförande verksamheten ansågs mest utmanade i uppgifter som omfattas av vattenlagen och näst mest i klimat- och miljöpolitiska uppgifter. En fjärdedel av dem som svarat upplevde att tjänsteinnehavare inom miljövården blivit utsatta för påtryckningar i organisationen. Nästan en tredjedel upplevde att beslutsfattandets oavhängighet ibland varit hotad. Ungefär en tredjedel av kommunerna har utarbetat eller bereder ett miljöprogram, en färdplan eller liknande. Och ungefär en tredjedel har utarbetat eller bereder en klimatstrategi eller ett liknande program. 7

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Av de kommuner som svarat var 63 procent med i ett nationellt eller regionalt klimat- eller miljönätverk. Och 21 procent var med i ett motsvarande internationellt nätverk. 8

2 Toiminnan organisoituminen 2.1 Viranhaltijaorganisaatio Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan ympäristönsuojelutehtävien hoidon paikka kunnan tai yhteistoiminta-alueen viranhaltijaorganisaatiossa. Taulukossa 1 ja kuvassa 2 on yhteenveto ympäristönsuojelutehtävien sijoittumisesta vuonna 2017. Yleisimmin tehtävät sijoittuivat erilliselle vastuualueelleen osana teknistä osastoa tai samaan yksikköön rakennusvalvonnan kanssa. Myös vaihtoehdon muu valinneista useat järjestivät ympäristönsuojelun rakennusvalvonnan tai ympäristöterveydenhuollon kanssa. Taulukko 1. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen viranhaltijaorganisaatiossa vuonna 2017. Organisaatio vastanneet yksiköt, lkm vastanneet yksiköt, % Erillinen ympäristövirasto/yksikkö 1 1 % Keskushallinnon ympäristötoimisto/vastuualue 1 1 % Teknisen osaston/yksikön erillinen ympäristötoimisto/vastuualue 32 39 % Yhdessä rakennusvalvonnan kanssa 30 36 % Yhdessä ympäristöterveydenhuollon kanssa 10 12 % Muu 9 11 % 9

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen viranhaltijaorganisaatiossa vuonna 2017 (n=83) 1% Keskushallinnon ympäristötoimisto tai 1% vastuualue Erillinen ympäristövirasto tai yksikkö 12% Yhdessä ympäristönterveydenhuollon kanssa 11% Muu 36% Yhdessä rakennusvalvonnan kanssa 39% Teknisen osaston tai yksikön erillinen ympäristötoimisto tai vastuualue Kuva 2. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen viranhaltijaorganisaatiossa vuonna 2017. Aikaisemmissa ympäristönsuojelun hallintokyselyissä kysymys ympäristönsuojelutehtävien sijoittumisesta on raportoitu siten, että yhteistoiminta-alueita ei ole otettu mukaan laskelmiin. Tarkasteltaessa samalla tavalla vuoden 2017 tuloksia ilman yhteistoiminta-alueita (65 erillistä kuntaa) jakauma ei merkittävästi muutu. Tällöin yhdessä rakennusvalvonnan kanssa toimi 35 prosenttia, osana teknistä osastoa 43 prosenttia, yhdessä ympäristönterveydenhuollon kanssa 3 prosenttia, ja muulla tavalla 18 prosenttia. Vertailtaessa ympäristönsuojelutehtävien sijoittumista ilman yhteistoiminta-alueita edellisten kyselyiden tuloksiin havaitaan, että vaihtoehto teknisen osaston tai yksikön erillinen ympäristötoimisto tai vastuualue nousi ensin vuoden 1996 37 prosentista vuoden 2012 66 prosenttiin, ja nyt se on laskenut 43 prosenttiin. Vaihtoehto yhdessä rakennusvalvonnan kanssa oli vuosina 1996 2009 noin 15 20 prosenttia, vuonna 2012 vain 12 prosenttia, ja nyt merkittävästi suurempi eli 35 prosenttia. Merkittävin muutos vuosina 2012 2017 on siten ollut yhdessä rakennusvalvonnan kanssa toimivien ympäristönsuojeluhallinnon yksiköiden määrän kasvu. Rakennusvalvonnan kanssa toimivien yksiköiden määrä on viidessä vuodessa yli kaksinkertaistunut, mahdollisesti jopa kolminkertaistunut. Kuvassa 3 esitetään vertailun vuoksi vuoden 2013 kyselyn mukainen tilanne. 10

Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen kunnan hallintoorganisaatiossa vuonna 2013 (n=103, ei sisällä yhteistoiminta-alueiden vastauksia) 9% Erillinen ympäristövirasto tai yksikkö 1% Keskushallinnon ympäristötoimisto tai vastuualue 13% Muu 12% Yhdessä rakennusvalvonnan kanssa 66% Teknisen osaston tai yksikön erillinen ympäristötoimisto tai vastuualue Kuva 3. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen kunnan hallinto-organisaatiossa vuonna 2013. 2.2 Luottamuselimet ja viranhaltijayhteistyö Kunnan ympäristönsuojelutehtäviä hoitavien luottamuselinten osalta on olemassa kolme perusvaihtoehtoa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on joko kunnan oma toimielin (lautakunta, valiokunta, johtokunta tai jaosto) kuntien yhteinen toimielin (KuntaL 49, 51 )) tai kuntayhtymä (KuntaL 49, 55 ). Toimielin tai kuntayhtymä voivat olla juuri tätä tehtävää varten perustettuja tai niillä voi olla myös muita tehtäviä. Ympäristönsuojeluviranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitaminen kuntien yhteistyönä perustuu vapaaehtoisuuteen. Taulukossa 2 ja kuvassa 4 esitetään eri tyyppisten ympäristönsuojelusta vastaavien toimielinten jakauma eri vuosina. Kyselyissä kerättyjä tietoja on täydennetty myös kyselyyn osallistumattomien Manner-Suomen kuntien tiedoilla. Kunnan oma toimielin (eli yleensä lautakunta) on edelleen yleisin ympäristönsuojelusta vastuussa oleva toimielin noin 56 prosentin osuudella. Yhteislautakuntien osuus lisääntyi 2000-luvun alusta lähtien voimakkaasti samaan aikaan kun kuntien omien toimielinten osuus väheni. Vuodesta 2012 vuoteen 2017 eri tyyppisten toimielinten osuudet pysyivät kuitenkin lähes ennallaan. 11

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 2. Ympäristönsuojelusta vastaavat toimielimet vuosina 1996 2017. Kuntien lukumäärä Ympäristönsuojelusta vastaava toimielin Vuosi 1996 Vuosi 2001 Vuosi 2005 Vuosi 2009 Vuosi 2012 Vuosi 2017 Kunnan oma toimielin 350 367 323 215 173 166 Kuntien yhteinen toimielin 8 8 42 95 114 105 Kuntayhtymä 70 57 51 22 17 24 Kuntia yhteensä 428 432 416 332 304 295 100% 80% 60% 40% 20% 0% Ympäristönsuojelusta vastaava toimielin 82% 85% 78% 65% 57% 56% Kunnan oma toimielin 2% 2% 10% 29% 38% 36% Kuntien yhteinen toimielin 16% 13% 12% 7% 6% 8% Kuntayhtymä Vuosi 1996 Vuosi 2001 Vuosi 2005 Vuosi 2009 Vuosi 2012 Vuosi 2017 Kuva 4. Ympäristönsuojelusta vastaavien toimielinten osuuksien muutokset vuosina 1996 2017. 12

2.3 Kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimielimet Vuonna 2017 ympäristönsuojelun tehtävät hoidettiin muualla kuin kunnan omassa lautakunnassa 166 kunnassa 1. Niistä 24 kuului kuntayhtymiin ja 105 yhteislautakuntiin tai muihin kuntien yhteisiin toimielimiin. Vuonna 2013 muualla kuin kunnan omassa lautakunnassa tehtävät hoidettiin 131 kunnassa. Vuonna 2013 kuntien ympäristönsuojelutehtävät hoidettiin yhteistyönä neljässä kuntayhtymässä, joihin kuului 17 kuntaa. Yhteislautakuntia tai muita kuntien yhteisiä toimielimiä oli puolestaan 35 ja niihin kuului 114 kuntaa. Seuraavissa taulukoissa 3 ja 4 on lueteltu vuoden 2017 kyselyyn vastanneet kuntayhtymät ja yhteislautakunnat niihin kuuluvine kuntineen, minkä lisäksi on lueteltu kyselyyn vastaamattomien kuntien osalta tiedot helmikuussa 2018 poimittujen tietojen pohjalta. 1 Kyselyyn vastaamattomien kuntien osalta tiedot perustuvat kuntien verkkosivuilta helmikuussa 2018 kerättyihin tietoihin. 13

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 3. Ympäristönsuojelusta vastaavat kuntayhtymät. (Kyselyyn vastaamattomien kuntien tiedot poimittu kuntien verkkosivuilta). Kuntayhtymä Oulunkaaren ympäristöpalvelut Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä Peruspalvelukuntayhtymä Selänne Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä Ylä-Savon SOTE Kuntien lukumäärä nimi Luottamuselimen 3 Ympäristölautakunta 3 Ympäristöterveyslautakunta 4 Ympäristölautakunta 6 Ympäristö- ja terveyslautakunta 4 Ympäristölautakunta 4 Ympäristölautakunta Kunnat Ii, Pudasjärvi, Utajärvi Kemijärvi, Pelkosenniemi, Savukoski Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi Honkajoki, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Merikarvia, Siikainen Isojoki, Karijoki, Kauhajoki, Teuva Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Vieremä Taulukko 4. Ympäristönsuojelusta vastaavat kuntien yhteiset toimielimet. (Kyselyyn vastaamattomien kuntien tiedot poimittu kuntien verkkosivuilta). Kuntien yhteinen toimielin Kuntien lukumäärä Isäntäkunta Muut kunnat Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta 4 Askola Myrskylä, Pornainen, Pukkila Haminan lupavaliokunta 3 Hamina Miehikkälä, Virolahti Heinolan ympäristötoimi 3 Heinola Sysmä, Hartola Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta 2 Hämeenlinna Hattula Imatran seudun ympäristötoimi 4 Imatra Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti (Imatran seudun ympäristölautakunta) Inarin kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan 2 Inari Utsjoki ympäristöjaosto Keski-Savon ympäristölautakunta 5 Leppävirta Heinävesi, Joroinen, Pieksämäki, Varkaus Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta 5 Tuusula Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Keurusselän ympäristönsuojelujaosto 2 Keuruu Mänttä-Vilppula Kosken Tl ympäristönsuojelulautakunta 4 Koski Tl Aura, Marttila, Pöytyä Kotkan ympäristölautakunta 2 Kotka Pyhtää Kouvolan rakennus- ja ympäristölautakunta 2 Kouvola Iitti Kuopion ympäristö- ja rakennuslautakunta 2 Kuopio Suonenjoki Kuusamon ympäristöterveys- ja 3 Kuusamo Posio, Taivalkoski ympäristönsuojelutulosyksikkö Lappeenrannan lupalautakunta 5 Lappeenranta Lemi, Savitaipale, Taipalsaari, Luumäki (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 14

Kuntien yhteinen toimielin Kuntien lukumäärä Isäntäkunta Muut kunnat Loviisan rakennus- ja ympäristölautakunta 2 Loviisa Lapinjärvi Meri-Lapin ympäristölautakunta 2 Tornio Keminmaa, Tervola Mikkelin seudun ympäristölautakunta 6 Mikkeli Hirvensalmi, Kangasniemi, Mäntyharju, Pertunmaa Nousiaisten ympäristölautakunta 5 Nousiainen Masku, Mynämäki, Raisio, Rusko Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitoksen johtokunta 6 Oulu Hailuoto, Liminka, Lumijoki, Muhos, Tyrnävä Pielaveden, Keiteleen ja Vesannon 3 Pielavesi Keitele, Vesanto yhteinen ympäristölauta- kunta Pohjoisen Keski-Suomen Ympäristötoimi 7 Viitasaari Kannonkoski, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Pihtipudas, Saarijärvi Pyhäjärviseudun ympäristölautakunta 2 Säkylä Eura Rantasalmen ympäristölautakunta 3 Rantasalmi Juva, Sulkava Rovaniemen ympäristölautakunta 5 Rovaniemi Kolari, Pello, Ranua, Ylitornio Sastamalan seudun sosiaali- ja 2 Sastamala Punkalaidun terveyspalvelut, ympäristöjaosto Uudenkaupungin ympäristö- ja 4 Uusikaupunki Kustavi, Taivassalo, Vehmaa lupalautakunta Valkeakosken sosiaali- ja terveyslautakunnan 3 Akaa Urjala, Valkeakoski ympäristöjaosto Länsirannikon valvontalautakunta (Västkustens tillsynsnämnd) 5 Mustasaari Kaskinen, Korsnäs, Mustasaari, Närpiö Ympäristöpalvelut helmi (Haapaveden ympäristöterveyslautakunta) 2 Haapavesi Pyhäntä 15

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 2.4 Kunnan oma toimielin Vuonna 2017 kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoidettiin peruskunnassa 65:ssä 128:sta vastanneesta kunnasta, ja yhteensä noin 56 prosentissa kunnista. Taulukosta 5 ilmenee kunnan ympäristönsuojeluasioita hoitavien toimielinten (eli käytännössä yleensä lautakuntien) yleisimmät nimet ja niiden muutokset vuosien 1996 ja 2017 välillä. Kuvassa 5 on myös esitetty lautakuntien yleisimmät nimet vuonna 2017. Yksinomaan ympäristö- tai ympäristönsuojeluasioita hoitavien lautakuntien osuus on vuosien kuluessa vähentynyt. Lautakunnan nimi, jos ympäristönsuojelun tehtävät hoidetaan omassa kunnassa (n=62) Ympäristölautakunta Rakennus- ja ympäristölautakunta tai vastaava Muu 11 12 20 Tekninen lautakunta 7 Lupalautakunta tai vastaava Kaupunkiympäristölautakunta tai vastaava 4 5 Viranomaislautakunta 3 0 5 10 15 20 25 Vastausten lukumäärä Kuva 5. Ympäristönsuojeluasioita hoitavien kunnan omien lautakuntien yleisimmät nimet vuonna 2017. 16

Taulukko 5. Ympäristönsuojeluasioita hoitavien kuntien omien toimielinten nimet vuosina 1996 2017. Vuosi, prosenttia vastauksista Toimielimen nimi 1996 2001 2005 2009 2012 2017 Ympäristö(nsuojelu)lautakunta 51 % 52 % 54 % 46 % 41 % 32 % Rakennus- ja ympäristö(nsuojelu)lautakunta 10 % 14 % 14 % 18 % 25 % 19 % Tekninen lautakunta 6 % 10 % 12 % 9 % 11 % 11 % Lupalautakunta tai vastaava 8 % Kaupunkiympäristölautakunta tai vastaava 6 % Viranomaislautakunta 5 % Tekninen- ja ympäristö(nsuojelu)lautakunta 1 % 1 % 2 % 1 % Valvontalautakunta 5 % 5 % 2 % 2 % Perusturvalautakunta 1 % 2 % 1 % 1 % Rakennuslautakunta 3 % 3 % 2 % Maaseutulautakunta 2 % 1 % 1 % 2 % Maaseutu- ja ympäristö(nsuojelu)lautakunta 1 % 1 % 2 % Terveyslautakunta 1 % 1 % 1 % Kaavoitus- ja ympäristö(nsuojelu)lautakunta 1 % 1 % 2 % 1 % Terveys- ja ympäristö(nsuojelu) lautakunta 1 % 1 % Ympäristö- ja valvontalautakunta 1 % Sosiaali- ja terveyslautakunta 2 % 1 % 1 % Kunnanhallitus 3 % Muu 7 % 4 % 8 % 13 % 15 % 18 % Vastanneita yksiköitä 366 320 168 121 103 62 2.5 Viranhaltijayhteistyö Kunnilla on myös mahdollisuus viranhaltijayhteistyöhön, jolloin ympäristönsuojelutehtäviä hoitava toimielin on peruskunnassa, mutta kunnilla on sopimus yhteisestä virasta (KuntaL 23 ) tai viranomaistehtävien hoidosta (KuntaL 54 ). Seuraavassa taulukossa on esitetty kyselyssä ilmoitetut tilanteet, joissa kunnilla on sopimus kuntien yhteisestä virasta tai viranomaistehtävien hoidosta. Lisäksi esitetään ilmoitettu kuntakohtainen osuus yhteistyön työpanoksesta. Sopimuksia ilmoitettiin 9 kappaletta, ja niiden piiriin kuului 24 kuntaa (taulukko 6). 17

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 6. Ilmoitetut viranhaltijayhteistyöt ja kuntakohtaiset osuudet työpanoksesta. Kunta ja osuus työpanoksesta Alajärvi (77 %), Vimpeli (23 %) Eurajoki, Pomarkku, Pori (100 %) Forssa, Jokioinen (30 %) Heinola, Hartola (18 %), Sysmä (18 %) Lempäälä, Vesilahti (20 %) Nousiainen (14 %), Raisio (22 %), Masku (26 %) Orivesi (83 %), Juupajoki (17 %) Petäjävesi (60 %), Multia (40 %) Ylivieska, Kannus (25 %), Merijärvi (5 %) Vuonna 2013 viranhaltijayhteistyösopimuksia ilmoitettiin 9 kappaletta ja niissä oli mukana 26 kuntaa, vuonna 2009 puolestaan 15 kappaletta ja 33 kuntaa. Edelleen vuonna 2005 sopimuksia ilmoitettiin 25 kappaletta (64 kuntaa), vuonna 2001 31 kappaletta (70 kuntaa), ja vuonna 1996 29 kappaletta (61 kuntaa). Viranhaltijayhteistyön määrä on siten vähentynyt vuosien mittaan. 2.6 Epävirallinen yhteistyö Vastaajilta kysyttiin myös, tehdäänkö ympäristönsuojelun organisaatiossa epävirallista seudullista yhteistyötä lähikuntien kanssa esimerkiksi säännöllisten tapaamisien tai postituslistojen muodossa. Kysymykseen vastanneista 83 prosenttia vastasi, että epävirallista yhteistyötä tehdään. 17 prosenttia vastasi, ettei epävirallista yhteistyötä tehdä. Molemmissa vastauskategorioissa oli kaikenkokoisia yksiköitä. 2.7 Suunnitelmat liittyen toiminnan uudelleenorganisointiin Ympäristönsuojelun yksiköiltä kysyttiin, onko kunnassa (tai ympäristönsuojelun yksikössä) vireillä suunnitelmia uudistaa ympäristönsuojelun organisointia (kuva 6). Vastauksia raportoitaessa on tässä kohdassa otettu yksittäisten kuntien vastaukset erikseen huomioon, mikäli yhteistoiminta-alueilta on vastattu useamman kunnan osalta. Ympäristönsuojelutehtävien kunnallista yhteistyötä koskevia suunnitelmia oli 21 prosentilla vastaajakunnista. Ympäristönsuojelua koskeva organisaatiomuutos oli vireillä 16 prosentilla, ja vastaavasti ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyön tiivistäminen oli vireillä 16 prosentilla vastaajakunnista. Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan lisääntyneen yhteistyön trendi vaikuttaa siis jatkuvan myös tulevaisuudessa. 11 prosenttia ilmoitti, että on olemassa suunnitelmia ostaa ympäristöviranhalti- 18

japalveluja toiselta kunnalta. 9 prosenttia ilmoitti, että ympäristönsuojelun ja kaavoituksen yhteistyötä ollaan tiivistämässä. Suurin osa vastaajista, 64 prosenttia, ilmoitti, ettei kunnassa ole vireillä mitään edellä mainituista suunnitelmista. Onko kunnassa vireillä suunnitelmia, joiden tavoitteena on... (n=80-86) Ympäristönsuojelutehtäviä koskeva kunnallinen yhteistyö (Kuntalaki 49 ) 21% Organisaatiomuutos, joka koskee ympäristönsuojelua Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyön tiivistäminen 16% 16% Ostaa ympäristöviranhaltijapalveluja toiselta kunnalta Ympäristönsuojelun ja kaavoituksen yhteistyön tiivistäminen 9% 11% 0% 5% 10% 15% 20% 25% Prosenttia vastauksista Kuva 6. Suunnitelmat liittyen toiminnan uudelleenorganisointiin. 19

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 2.8 Maakunta ympäristönsuojelutehtävien hoitajana Kysymykseen Pidetäänkö kunnassasi maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona ympäristönsuojeluviranomaistehtävien hoitajana? vastasi 79 ympäristönsuojelun yksikön edustajaa. Vastaajista peräti 96 prosenttia ei näe maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona tehtävien hoitajana (kuva 7). Neljä vastaajaa jätti vastaamatta kysymykseen tai ei osannut sanoa vastausta. Pidetäänkö kunnassasi maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona ympäristönsuojeluviranomaistehtävien hoitajana? (n=79) Kyllä 4% Ei 96% 0% 20% 40% 60% 80% 100% Prosenttia vastauksista Kuva 7. Maakunnan roolin varteenotettavuus ympäristönsuojelutehtävien hoitajana. Vastaajilta pyydettiin lisäksi kommentteja maakunnan mahdollisesta roolista ympäristönsuojeluviranomaistehtävien hoitajana. Kaikkein eniten vastauksissa korostui se, että ympäristönsuojelun tehtävien tulee olla lähellä kunnan muita toimialoja, kuten rakennusvalvontaa, maankäytön suunnittelua ja teknistä toimea. Maakuntataso nähtiin useassa vastauksessa liian kaukaisena myös palvelutason kannalta. Lisäksi tuotiin esiin esimerkiksi se, että ympäristönsuojelutehtävät liittyvät myös kunnan kehittämiseen strategiatasolla, ja että tehtävät ovat muitakin kuin viranomaistehtäviä, kuten kuntien ympäristöohjelmien valmistelua. Muutamassa vastauksessa tuotiin esiin myös mahdollisia hyviä puolia tehtävien sijoittumisessa maakuntaan. Niitä voisivat olla tasapuolisuuden ja riippumattomuuden lisääntyminen. Lisäksi jotkin erityisasiat liittyen esimerkiksi vesistöihin tai muihin laajoihin kokonaisuuksiin nähtiin parissa vastauksessa järkevänä toteuttaa myös maakuntatasolla. 81:stä vastaajasta 9 prosenttia ilmoitti, että kunnassa tai maakunnassa on valmisteltu kunnan, maakunnan ja valtion välistä tulevaa yhteydenpitoa ja sen keinoja ympäristöasioissa (kuva 8). Toimintamuotona ovat tällöin olleet lähinnä aiheeseen liittyvät työryhmät, joissa on alustavasti kartoitettu maakuntauudistuksen vaikutuksia. 20

Onko kunnassanne tai maakunnassanne valmisteltu kunnan, maakunnan ja valtion välistä tulevaa yhteydenpitoa ja sen keinoja ympäristöasioissa? (n=81) Kyllä 9% Ei 91% 0% 20% 40% 60% 80% 100% Prosenttia vastauksista Kuva 8. Kunnan, maakunnan ja valtion välisen tulevan yhteydenpidon ja sen keinojen valmistelu ympäristöasioissa. 21

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 2.9 Esittelijät Kunnan omassa lautakunnassa ympäristönsuojeluasioiden esittelijänä ja esittelijän sijaisena toimivilla oli vuosina 2001 2017 taulukoissa 7 ja 8 esitetyt ammattinimikkeet. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijänä toimii yhä useammin ympäristö- tai ympäristönsuojeluasioiden johtaja, mikä kertoo osaltaan ympäristönsuojelun vakiintumisesta ja kasvusta toimialana. Esittelijän sijaisena toimii useimmissa tapauksissa rakennustarkastaja. Myös sijaisten osalta ympäristö- tai ympäristönsuojeluasioiden johtavien viranhaltijoiden osuus on noussut viime vuosina. Jotkin yksiköt ilmoittivat usean ensisijaisen esittelijän nimikkeen. Useassa vastauksessa todettiin, että sijainen päätetään erikseen tapauskohtaisesti. Taulukko 7. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijän nimikkeet vuosina 2001 2017. Vuosi, prosenttia vastauksista Nimike 2001 2005 2009 2012 2017 Ympäristö(nsuojelu)johtaja/ -päällikkö 13 % 23 % 29 % 31 % 53 % Ympäristö(nsuojelu)sihteeri 36 % 39 % 27 % 26 % 22 % Tekninen johtaja 2 % 5 % 7 % 15 % 13 % Rakennustarkastaja 25 % 10 % 13 % 12 % 7 % Ympäristö(nsuojelu)tarkastaja 1 % 1 % 4 % 3 % 7 % Ympäristöinsinööri 4 % Lääkäri/eläinlääkäri 2 % 4 % 1 % Kunnaninsinööri 5 % 3 % 1 % 2 % Ympäristövalvonnan johtaja 3 % Kaavoitusarkkitehti/-johtaja 2 % 1 % 2 % Perusturvajohtaja 1 % 1 % Rakennusmestari 2 % 1 % 1 % Terveystarkastaja 2 % 1 % 1 % Maaseutusihteeri/-asiamies 2 % 1 % Muu* 2 % 12 % 10 % 6 % Vastanneita yksiköitä 158 103 83 *Ryhmä Muu koostui vuonna 2017 seuraavista nimikkeistä: Asiakkuusjohtaja, Kaavoittaja, Kaupunginarkkitehti, Kaupunkiympäristön toimialajohtaja, Kiinteistöjohtaja. 22

Taulukko 8. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijän sijaisen nimikkeet vuosina 2001 2017. Vuosi, prosenttia vastauksista Nimike 2001 2005 2009 2012 2017 Rakennustarkastaja 24 % 21 % 26 % 26 % 26 % Ympäristö(nsuojelu)tarkastaja 6 % 16 % 15 % 10 % 18 % Ympäristöterveyden (valvonnan) johtaja/päällikkö 4 % 9 % 12 % Ympäristö(nsuojelu)päällikkö 2 % 2 % 2 % 4 % 10 % Tekninen johtaja 7 % 7 % 9 % 11 % 10 % Ympäristö(nsuojelu)sihteeri 4 % 5 % 10 % 9 % 8 % Ympäristö(nsuojelu)suunnittelija 2 % 7 % 4 % 2 % 6 % Lääkäri, eläinlääkäri 5 % 6 % 2 % 3 % 4 % Kiinteistöjohtaja/-päällikkö 3 % Kaavoittaja/kaavoitusjohtaja 2 % 1 % 1 % 2 % Puheenjohtaja 4 % 5 % Kunnaninsinööri 5 % 3 % 2 % 1 % Terveystarkastaja 6 % 7 % 2 % 1 % Rakennusmestari 15 % 1 % 5 % 2 % Maaseutusihteeri/-asiamies 2 % 1 % 1 % Palotarkastaja/-päällikkö 3 % Muu* 2 % 11 % 21 % 30 % 14 % Ei sijaista 4 % 3 % 3 % Vastanneet yksiköt 139 103 78 *Ryhmä Muu koostui vuonna 2017 seuraavista nimikkeistä: Elinvoimajohtaja, Hallintojohtaja, Johtava terveystarkastaja, Maankäyttöinsinööri, Maankäyttöjohtaja, Rakennusmestari, Rakennustarkastuspäällikkö, Tarkastusinsinööri, Tiimipäällikkö, Yhdyskuntateknikko, Yksikön päällikkö, Ympäristönsuojelun viranhaltija, Ympäristöpäällikön sijainen. 23

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 2.10 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnan ympäristönsuojelumääräykset oli vastaushetkellä tehty 82 prosentissa vastanneista kunnista. Niitä valmisteltiin 8 prosentissa kunnista, ja niitä ei ollut tehty 10 prosentissa kunnista. Kysymykseen vastasi 93 kuntaa. 2.11 Ympäristönsuojelun sähköinen valvontatietojärjestelmä ja sähköinen asiointimahdollisuus Vastaajilta kysyttiin, onko ympäristönsuojelulla käytössään sähköinen valvontatietojärjestelmä. 40 prosenttia vastanneista yksiköistä ilmoitti järjestelmän olevan käytössä (taulukko 9). Yleisimpiä järjestelmiä vastausten perusteella olivat Trimble Locus (11 vastaajaa), Facta (7 vastaajaa) ja Digia Tarkastaja (6 vastaajaa). Kysyttäessä, minkä toimialojen käytössä järjestelmä on, eniten mainintoja keräsi rakennusvalvonta, ja seuraavaksi kaavoitus ja mittaustoimi. Useita mainintoja sai myös ympäristöterveys. Taulukko 9. Sähköisen valvontatietojärjestelmän käyttöosuus ympäristönsuojelun yksiköissä vuonna 2017. Yksikkökoko (asukasluku) Vastanneet yksiköt Sähköinen valvontatietojärjestelmä käytössä 2 000 6 000 14 14 % 10 001 30 000 29 28 % 30 001 50 000 11 73 % 50 001 100 000 8 63 % 6 001 10 000 13 23 % yli 100 000 7 100 % Koko maa 82 40 % Kysymykseen, onko ympäristönsuojelun lupa-asioissa käytössä sähköinen asiointimahdollisuus, vastasi myöntävästi 14 prosenttia vastanneista 83 yksiköstä. Yleisimmin se oli käytössä yli 100 000 asukkaan yksiköissä (50 %, 8 vastaajaa). Lisäkysymyksellä täsmennettiin, miten sähköinen asiointi on vaikuttanut käsittelyn kestoon. Vain 10 yksikköä vastasi lisäkysymykseen. Niiden osalta sähköinen asiointi oli nopeuttanut asiointia 3 yksikössä, hidastanut asiointia 1 yksikössä, ja ei ollut vaikuttanut asioinnin kestoon 6 yksikössä. 24

3 Henkilöstö Henkilöstöä koskeviin kysymyksiin saatiin tiedot yhteensä 83:sta ympäristönsuojelua hoitavasta yksiköstä. Vastanneissa yksiköissä oli töissä yhteensä 440 henkilöä, joista osa-aikaisia oli 83 (51,3 henkilötyövuotta (HTV)). Henkilötyövuosia ei kysytty erikseen kokoaikaisen henkilöstön osalta, mikä olisi tarkentanut analyysiä. Vastausten perusteella voidaan muodostaa karkea laskennallinen arvio koko maan ympäristönsuojelun henkilöstön lukumäärästä, jos vastaukset yleistetään koko maan asukasluvun tasolle. Tällöin henkilöitä on arviolta 650, joista 100 kuuluu toimistohenkilöstöön. Arvion perusteella viiden vuoden aikana henkilöstö on vähentynyt, ja toimistohenkilöstö on vähentynyt enemmän kuin ammatillinen henkilöstö. Vuoden 2012 kyselyssä kokonaishenkilöstö oli arviolta 821 henkilöä (670 HTV), josta ammatillista henkilöstöä oli 627 henkilöä (549 HTV) ja toimistohenkilöstöä 193 henkilöä (125 HTV). Vuoden 2008 kyselyssä kokonaishenkilöstö oli arviolta 703 henkilöä (571 HTV), ja vuoden 2005 kyselyssä 604 henkilöä (374 HTV). Eri vuosien arviot henkilöstön määrästä eroavat keskenään vastaajien eroista ja jossain määrin myös laskentatavoista johtuen, joten vertailua henkilöstön kokonaismäärästä tulee pitää vain suuntaa-antavana. Voidaan joka tapauksessa tulkita, että henkilöstöresurssit lisääntyivät vuosina 2005 2012, mutta vuosina 2012 2017 ne vähenivät jälleen aikaisemmalle tasolle. Taulukossa 10 esitetään henkilöstön lukumäärä yksikkökokoluokittain ja eriteltynä ammatilliseen ja toimisto- tai muuhun henkilöstöön. Henkilöstön lukumäärä oli yksikköä kohden pienin alle 10 000 asukkaan yksiköissä (noin 1 ammatillinen henkilö ja 0,5 toimisto- tai muuta henkilöä per yksikkö). Alle 6 000 asukkaan yksiköissä resurssien vähyyttä korostaa vielä se, että yli puolet henkilöstöstä toimi osa-aikaisena. Henkilöstön määrä seuraa yksikkökokoa, ja suurimmissa yli 100 000 asukkaan yksiköissä oli keskimäärin 23 ammatillista henkilöä ja 2 toimisto- tai muuta henkilöä per yksikkö. Koko maan keskiarvo oli 4,5 ammatillista henkilöä ja 0,8 toimisto- tai muuta henkilöä per yksikkö. Asukaslukuun suhteutettuna henkilöstöä oli pienemmissä yksiköissä hieman enemmän kuin suuremmissa yksiköissä, mutta tilanne oli kuitenkin varsin tasasuuruinen, jos otetaan huomioon osa-aikaisen henkilöstön osuudet. Taulukossa 11 kuvaillaan ympäristönsuojelun ammatillisen henkilöstön määrää koulutustaustan perusteella eri yksikkökokoluokissa. Koko maan tasolla eniten oli luonnontieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita (keskimäärin 2,7 henkilöä per yksikkö), toiseksi eniten AMK- tai alemman korkeakoulututkinnon teknisen tutkinnon suorittaneita (keskimäärin 0,6 henkilöä per yksikkö) ja kolmanneksi eniten teknisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita (keskimäärin 0,5 henkilöä per yksikkö). 25

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 10. Ympäristönsuojelun ammatillisen henkilöstön ja toimisto- tai muun henkilöstön määrä keskimäärin eri kokoisissa yksiköissä vuonna 2017. Ympäristönsuojelun ammatillinen henkilöstö Toimisto- tai muu henkilöstö Henkilöä / 1 000 as. Henkilöä / 1 000 as. Vastanneet yksiköt Osa-aikaisten osuus Osa-aikaisten osuus Yksikkökoko (asukasluku) Henkilöä / yksikkö Henkilöä / yksikkö 2 000 6 000 13 0,9 0,22 52 % 0,4 0,10 78 % 6 001 10 000 14 1,1 0,13 7 % 0,5 0,06 76 % 10 001 30 000 28 2,4 0,13 16 % 0,9 0,05 39 % 30 001 50 000 12 3,8 0,10 11 % 0,6 0,02 29 % 50 001 100 000 8 5,9 0,08 13 % 0,9 0,01 83 % yli 100 000 8 22,9 0,09 15 % 2,1 0,01 0 % Koko maa 83 4,5 0,10 15 % 0,8 0,02 39 % Taulukko 11. Ympäristönsuojelun ammatillisen henkilöstön määrä koulutustaustan mukaan keskimäärin eri kokoisissa yksiköissä vuonna 2017. Ympäristönsuojelun ammatillisten henkilöiden määrä koulutustaustan mukaan keskimäärin per yksikkö Ylempi korkeakoulututkinto Ammattikorkeakoulututkinto tai alempi korkeakoulututkinto Toisen asteen ammattitutkinto (opistotaso) Yhteiskunta/ Yhteiskunta/ hallinto- Vastanneet Luonnonhallinto- Laki- Luonnon- Luonnon- tietie- mies tietie- tie- Yksikkökoko yksikölinenelinen teel- Tekniteelteel- Tekniteelteel- Tekni- (asukasluku) Muu linen nen linen Muu linen nen Muu 2 000 6 000 14 0,3 0,1 0,3 0,1 0,2 0,1 0,1 0,1 6 001 10 000 13 0,4 0,2 0,1 0,3 0,1 0,1 10 001 30 000 29 1,5 0,4 0,1 0,0 0,6 0,0 0,0 30 001 50 000 12 2,4 0,6 0,2 0,7 0,1 50 001 100 000 8 3,9 0,6 0,3 0,1 0,6 0,8 0,1 yli 100 000 7 15,4 1,3 0,1 0,1 0,7 1,1 0,1 0,6 0,9 0,1 Koko maa 83 2,7 0,5 0,0 0,0 0,1 0,1 0,6 0,0 0,1 0,1 0,2 0,0 26

4 Työajan käyttö eri tehtäviin Ympäristösuojeluviranomaisen tehtävät voidaan jakaa luonteeltaan neljään eri kokonaisuuteen: Erityistehtäviä ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle erityislainsäädännössä määrätyt tehtävät eli ympäristönsuojelu-, jäte-, vesi-, vesihuolto-, maa-aines-, maastoliikenne- ja vesiliikennelaeissa säädettyjen päätös- ja lupaasioiden valmistelu, lupien ja päätösten valvonta sekä muu valvonta (yleinen laillisuusvalvonta). Yleistehtäviä ovat ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäristön tilan seuranta; ympäristönsuojelun yleinen ohjaus, neuvonta ja tiedotus; osallistuminen kaavojen valmisteluun; lausunnot muille viranomaisille (esim. kaavoitus, valtion ympäristöluvat) sekä yhteistyötehtävät eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Muut tehtävät ovat ympäristönsuojeluun liittyviä tai sitä sivuavia tehtäviä, jotka voidaan hoitaa samassa toimielimessä kuin ympäristönsuojelutehtävät. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa toimiminen leirintäalue-, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaisena, kaavoitus, tekninen toimi (tai osia sen tehtävistä) sekä kunnalle kuuluvat jätehuollon järjestämisen viranomaistehtävät. Hallintotehtäviä ovat kunnan yleishallintoon liittyvät tehtävät, kuten talousja henkilöstöasiat. Taulukossa 12 ja kuvassa 9 esitetään, miten ympäristönsuojelun työaika jakautui vastausajankohtana eri tehtäväkokonaisuuksiin. Erityistehtäviin kului kaikissa yksikkökokoluokissa yli puolet työajasta (50 63 prosenttia). Yleistehtäviin kului toiseksi eniten aikaa (20 36 prosenttia). Hallintotehtäviin ja muihin tehtäviin kului keskimäärin noin kymmenesosa työajasta. Muihin tehtäviin kuluva aika oli suurempi pienemmissä yksiköissä, ja vastaavasti yleistehtävien työajan osuus oli suurempi yli 50 000 asukkaan yksiköissä. Voidaankin arvioida, että suuremmissa yksiköissä työajan käyttö kohdentuu enemmän varsinaisiin ympäristönsuojelun tehtäviin, ja resursseja liikenee myös yleiseen ympäristönsuojelun edistämiseen. Kuvassa 10 esitetään työajan jakauma vuosina 2012 ja 2017. Viiden vuoden aikana erityistehtävien osuus nousi 12 prosenttiyksikköä, kun muut tehtävät samalla vähentyivät 10 prosenttiyksikköä. Tämä kertoo toisaalta työajan käytön kohdentumisesta nimenomaan ympäristönsuojeluun, mutta samalla myös erityistehtävien (lupa- ja valvontatehtävät) määrän lisääntymisestä suhteessa muihin tehtäviin viranhaltijayksikössä. 27

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 12. Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen eri tehtäväkokonaisuuksiin vuonna 2017. Yksikkökoko (asukasluku) Vastanneet yksiköt Erityistehtävät Yleistehtävät Muut tehtävät Hallintotehtävät 2 000 6 000 14 54 % 20 % 19 % 7 % 6 001 10 000 13 58 % 23 % 9 % 11 % 10 001 30 000 29 59 % 20 % 12 % 8 % 30 001 50 000 12 63 % 23 % 6 % 8 % 50 001 100 000 8 57 % 34 % 2 % 7 % yli 100 000 7 50 % 36 % 4 % 11 % Yhteensä 83 58 % 24 % 10 % 8 % 8 % Hallintotehtävät Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen vuonna 2017 (n=83) 10 % Muut tehtävät 24 % Yleistehtävät 58 % Erityistehtävät 48 % Lupa-, päätös- ja rekisteröintiasiat 27 % Lupien, päätösten ja rekisteröintien valvonta 25 % Muiden kuin lupien, päätösten ja rekisteröintien valvonta Kuva 9. Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen eri tehtäväkokonaisuuksiin vuonna 2017. 28

Kuva 10. Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen vuosina 2012 ja 2017. 4.1 Ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtävät Vastaajia pyydettiin arvioimaan ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtäviin käytetyn työajan jakautumista kolmeen kokonaisuuteen. Vastaukset esitetään yksikkökokoluokittain taulukossa 13. Eniten aikaa, lähes 50 prosenttia, kului lupa-, päätös- ja rekisteröintiasioihin suurimmilla yksiköillä jonkin verran vähemmän kuin pienemmillä yksiköillä. Erityistehtävien työajan jakautumisessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina 2012 2017. Lainsäädännön muutoksista (luvitettavien kohteiden vähentäminen ja valvontasuunnitelmavelvoite) huolimatta lupa- ja päätösasioihin käytettävän ajan osuus ei ole pienentynyt eikä suunnitelmallisen valvonnan osuus ole kasvanut. 29

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 13. Työajan jakautuminen ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtävissä vuonna 2017. Yksikkökoko (asukasluku) Vastanneet yksiköt Lupa-, päätösja rekisteröintiasiat Lupien, päätösten ja rekisteröintien valvonta Muiden kuin lupien, päätösten ja rekisteröintien valvonta (yleinen laillisuusvalvonta) 2 000 6 000 14 54 % 28 % 19 % 6 001 10 000 13 48 % 25 % 27 % 10 001 30 000 28 48 % 24 % 28 % 30 001 50 000 12 51 % 27 % 22 % 50 001 100 000 8 44 % 35 % 21 % yli 100 000 6 43 % 32 % 26 % Yhteensä 81 48 % 27 % 25 % 4.2 Ympäristönsuojeluviranomaisen yleistehtävät Vastaajia pyydettiin niin ikään ympäristönsuojelun yleistehtävien osalta ilmoittamaan, miten käytetty työaika jakautuu eri tehtäväalueisiin. Vastaukset esitetään taulukossa 14. Keskimäärin eniten (yli 20 %) ajasta vieviä osa-alueita olivat ympäristönsuojelun yleinen ohjaus, neuvonta ja tiedotus sekä lausunnot muille viranomaisille. Työajan jakautuminen vaihteli yksikkökokoluokittain: suunnittelu- ja kehittämistehtävät vievät enemmän työaikaa suuremmissa yksiköissä, yleinen ohjaus ja neuvonta taas pienemmissä. Osallistuminen kaavojen valmisteluun on yleisempää suuremmissa yksiköissä. Lausuntopyynnöt sitä vastoin vievät pienemmän osan ajasta yli 50 000 asukkaan yksiköissä. Koko maassa yleistehtävien työajan jakautuminen oli vuonna 2017 pysynyt jokseenkin samalla tasolla kuin vuonna 2012. Taulukko 14. Työajan jakautuminen ympäristönsuojelun yleistehtävissä vuonna 2017. Vastanneet yksiköt Ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen Ympäristön tilan seuranta Ympäristönsuojelun yleinen ohjaus, neuvonta ja tiedotus Osallistuminen kaavojen valmisteluun (työryhmät yms.) Lausunnot muille viranomaisille (esim. kaavoitus, valtion ympäristöluvat) ja yhteisöille Yhteistyötehtävät eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa Yksikkökoko (asukasluku) 2 000 6 000 13 14 % 16 % 27 % 7 % 22 % 14 % 6 001 10 000 13 12 % 13 % 28 % 9 % 22 % 15 % 10 001 30 000 26 14 % 11 % 23 % 11 % 27 % 14 % 30 001 50 000 12 11 % 16 % 16 % 16 % 29 % 12 % 50 001 100 000 8 28 % 17 % 18 % 12 % 13 % 13 % yli 100 000 6 22 % 22 % 16 % 15 % 14 % 12 % Yhteensä 78 15 % 14 % 22 % 11 % 23 % 14 % 30

4.3 Muut ympäristönsuojelutehtäviä hoitavalle yksikölle kuuluvat tehtävät Vastaajilta kysyttiin, mitä muita tehtäviä hoidettiin lautakunnassa tai toimielimessä ympäristönsuojelutehtävien ohella. Muiden tehtävien lukumäärää kuvataan taulukossa 15 sekä tämän kyselyn, että aikaisempien kyselyiden osalta. Aikaisempien kyselyiden tehtävälistaus poikkesi jonkin verran nyt laaditusta. Yleisimmin ympäristönsuojelun lisäksi hoidettavana oli yli kahdeksan muuta tehtävää (31 % vastaajista). Vuonna 2012 yleisin vastaus oli neljä tehtävää (24 % vastaajista), ja vuonna 2009 kolme tehtävää (18 % vastaajista). Muiden tehtävien lukumäärän keskiarvo oli 7,3 tehtävää yksikköä kohden, kun vuonna 2012 se oli 4,7. Kehityskulku vaikuttaa siltä, että muiden tehtävien määrä on lisääntynyt yksikköä kohden. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, että muihin tehtäviin liittyvä työmäärä olisi välttämättä lisääntynyt, sillä lukuihin voi vaikuttaa esimerkiksi viranhaltijayhteistyön lisääntymisen aiheuttama yksiköiden tehtäväkirjon laajeneminen. Kuten luvun 4 alussa todettiin, muiden tehtävien osuus käytetystä kokonaistyöajasta on itse asiassa vähentynyt. Taulukossa 16 kuvataan, mitä muita tehtäviä ympäristönsuojelun yksiköissä hoidetaan. Yleisimmin yksiköiden muihin tehtäviin lukeutuivat talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeaminen (85 % vastaajista) sekä luonnonmuistomerkkipäätökset yksityismaalla (80 % vastaajista). Taulukossa on erikseen lueteltu ne toimielimessä hoidettavat tehtävät, jotka eivät kuulu ympäristönsuojeluun. Niistä rakennusvalvonta oli kaikkein yleisin (67 % vastaajista). Taulukossa 17 luetellaan lisäksi ne muut tehtävät, jotka mainittiin avoimissa vastauksissa. Niistä useimmin, neljä kertaa, mainittiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamisluvat. Taulukko 15. Ympäristönsuojeluviranomaisen muiden tehtävien lukumäärä vuosina 1996 2017. Vuosi, prosenttia vastauksista Tehtävien lukumäärä 1996 2001 2005 2009 2012 2017 Ei muita tehtäviä 9 % 15 % - 6 % 2 % 1 % 1 muu 17 % 2 % - 4 % 1 % 2 % 2 muuta 24 % 6 % - 12 % 5 % 1 % 3 muuta 20 % 9 % 2 % 18 % 22 % 5 % 4 muuta 12 % 14 % 4 % 16 % 24 % 10 % 5 muuta 7 % 16 % 2 % 14 % 15 % 12 % 6 muuta 5 % 13 % 13 % 11 % 13 % 8 % 7 muuta 3 % 8 % 15 % 7 % 8 % 11 % 8 muuta 3 % 5 % 11 % 4 % 5 % 19 % Yli 8 muuta - 13 % 53 % 7 % 5 % 31 % Vastanneet yksiköt 369 393 244 164 129 83 31

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017 Taulukko 16. Ympäristönsuojeluviranomaisen muiden tehtävien yleisyys vuonna 2017. Tehtävä (Ympäristönsuojeluun liittyvä) 2 000 6 000 6 001 10 000 Yksikkökoko (asukasluku) 10 001 30 001 50 001 30 000 50 000 100 000 yli 100 000 Koko maa Hulevesiasiat (MRL 13 A -luku) 38 % 15 % 37 % 50 % 25 % 29 % 34 % Ilmansuojelutehtävät (YSL 145-146 ) 38 % 77 % 41 % 58 % 100 % 100 % 60 % Leirintäalueviranomainen 54 % 77 % 81 % 83 % 63 % 57 % 73 % Luonnonmuistomerkkipäätökset yksityismaalla (LSL 26 ) 38 % 92 % 96 % 67 % 75 % 100 % 80 % Maisematyöluvat (MRL 128 130 ) 54 % 46 % 44 % 58 % - 57 % 45 % Meluntorjuntatehtävät (YSL 150-152 ) 54 % 69 % 41 % 50 % 88 % 86 % 58 % Talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeaminen (YSL 156 d) 69 % 92 % 96 % 83 % 63 % 86 % 85 % Veden johtaminen ja ojittaminen asemakaava-alueella (MRL 161 A 2 mom.) 54 % 31 % 37 % 42 % 13 % 43 % 38 % Ympäristön tilan seuranta (YSL 143 ) 54 % 85 % 63 % 67 % 100 % 100 % 73 % Vastanneet yksiköt 13 13 27 12 8 7 80 Yksikkökoko (asukasluku) Tehtävä (Muut toimielimen tehtävät) 2 000 6 000 6 001 10 000 10 001 30 000 30 001 50 000 50 001 100 000 yli 100 000 Koko maa Asuntoasiat 15 % - - 8 % 13 % 25 % 6 % Jätehuollon järjestämisen viranomaistehtävät (Jätelaki 646/2011 23 ) 15 % - 4 % - - 13 % 4 % Kaavoitus 38 % 21 % 14 % 8 % - 25 % 15 % Kunnan terveydensuojeluviranomainen (ympäristönterveydenhuolto) - 14 % 4 % 33 % 75 % 75 % 19 % Maaseutuasiat - 7 % 4 % - - - 2 % Mittaustoimi 38 % 14 % 7 % 8 % - - 10 % Rakennusvalvonta 92 % 86 % 89 % 83 % 63 % 38 % 67 % Tekninen toimi/tekniset palvelut/tekninen hallinto (tai osia sen tehtävistä) 62 % 7 % 14 % - - 13 % 14 % Yksityistieasiat 46 % 7 % 21 % 17 % 13 % 13 % 17 % Vastanneet yksiköt 13 14 28 12 8 8 83 32

Taulukko 17. Muita ympäristönsuojeluviranomaisen ilmoittamia tehtäväalueita. Muita ilmoitettuja tehtäväalueita Elintarvikevalvonta Eläinlääkintähuolto Eläinsuojelu Liikuntapalveluiden tekninen osa Lääkelaki Maa-ainesten ottaminen Maasto- ja vesiliikennelaki MRL:n poikkeamisasiat ja suunnittelutarveratkaisut Puistotoimi Terveydensuojelu Tielautakunnan asiat Tupakkalaki Vesialueen omistajalle kuuluvat kalastuslain mukaiset tehtävät 33