Olle Koski Kokkolan Mäntykankaalla varttuneet Kosken veljekset vaikuttivat ennen pois muuttoaan eri orkestereissa ja saivat musiikkiin ensimmäisen kosketuksen kotikonnuillaan Kokkolassa. Tässä paneudumme Ollen eli veljessarjan nuorimmaisen soittouraan, joka edelleen jatkuu ansiokkaana klubi-isäntänä ja rumpalina järjestämissään sessioissa Sture Olle 1950-luvulla Aleksis Kivenkadulla, Helsingissä Jazz Barissa, Sturenkadulla Helsingissä. Joka viikonloppu Ekman Jazz Club järjestää sessioita, joissa esiintyvät koko kansalle tutut ja arvostetut huippumuusikot ja solistit. Allekirjoittanut on itsekin saanut kerran aistia ja kokea vieläpä eturivissä sen fiiliksen mikä noissa sessioissa on enkä unohda sitä koskaan. Jarski Kokkolassa 19.9.2018 11.8.2018 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä kun Olle aloitti näiden jazzjamien järjestämisen, silloisessa East Sidessa Helsingissä. Sittemmin on paikka tunnettu nimellä Black Bird. Taiteilijanimekseen Olle lisäsi äitinsä tyttönimen Ekman ja on sillä nimellä niittänyt kuuluisuutta etelän muusikkopireissä aina siitä asti kun aloitti jamisessiot. Nykyiseen Sture Jazz Baariin kokoonnutaan lähes poikkeuksetta joka ikinen lauantai Ekman Jazz Clubin merkeissä vähinäänkin parin tunnin mittaiseen sessioon jo vuodesta 1997 alkaen. Ensimmäiset jamit pidettiin aluksi muualla, kunnes tämä paikka vakiintui tapahtumapaikaksi ja on siitä lähtien ollut monen arvostetun suomalaismuusikon keikkapaikkana Ollen kokoamissa kokoonpanoissa, joissa hän itseoikeutetusti istuu rumpalin tontilla hoitaen samalla illan isännän roolissa myös spiikkaajan tehtävät. Aluksi pari kokoonpanoa, joihin Olle sai pestin 50-luvulla eli veljiensä orkestereihin. Pentti Kosken Orkesteri: Pentti Koski kitara, Raimo Koski vibrafoni, Urho Liimatta trumpetti, Heikki Kivenheimo tenorisaksofoni sekä Olle Koski rummut ja laulu Raimo Kosken Orkesteri: Raimo Koski vibrafoni, Pentti Koski basso ja laulu, Erkki Pohjola kitara, Urho Liimatta trumpetti sekä Olle Koski rummut ja laulu Seuraavassa Olle muistelee soittajan taivaltaan - Vietimme nuoruuden Kokkolassa. Kotitalomme sijaitsi Mäntykankaan ja Torikadun kulmassa. Musiikinharrastus perheessämme oli minun lisäkseni veljilläni Pentillä ja Raimolla. Meillä kaikilla oli omat orkesterit Kokkolassa 50-luvulla. Arvatenkin soitimme jokainen myös toistemme bändeissä. Itselläni oli orkesteri kokkolalaisten kanssa vielä
vuonna 1960-luvun alussa, jolloin tein viimeisen keikkani tämä orkesterin kanssa ja muutin sen jälkeen Helsinkiin. - Kokkolan vuosina harrastin musiikin ohella myös urheilua. Hermeksen A-juniorijoukkueen kanssa saavutimme SM-hopeaa kaudella 1956-57, josta paikallisessa Kokkola-lehdessä oli myös artikkeli 30-vuotta myöhemmin. SM-turnaus käytiin silloin Porissa. Siellä oli monta päivää ollut +4 astetta lämmintä, joten jäästä ei ollut tietoakaan. Jouduttiin juoksemaan 5 sentin sohjossa. Kaikki pelit pelattiin yhteen putkeen samana päivänä. Tappara pelasi ekaks ja pääsi huilaamaan kahdeksi tunniksi kun me pelattiin eka matsimme. Sen jälkeen välittömästi jouduimme pelaamaan Tapparaa vastaan, eikä me hävitty kuin 2-1 heille, koska olimme ihan puhki ja jouduimme vielä pelaamaan vierailla kuteilla. Sijoituksestamme huolimatta totuus on kuitenkin se, että meillä oli sinä vuonna Suomen parhaat A-juniorit. Nimittäin silloin veikattiin Tampereen Ilvestä mestariksi, mutta kun he tulivat Kokkolaan, me lyötiin ne numeroin 4-1. Minä tein kaksi maalia ja syötin yhden. Tampereen Ilveksen käynnistä Kokkolassa voisi lisäksi mainita, että he tulivat aikaisin pelipäivänä Kokkolaan ja diivailivat päivällä, kävellen Maximin ja Rion väliä pelipadat päällä ja isot valkoiset froteepyyhkeet kaulassa. Olivat ihan varmoja, että voittavat meidät. Meillä oli kuitenkin erittäin nopea joukkue, joten he eivät voineet meille mitään. Sen muistan kyllä, että se heidän tekemä maali oli tosi upea. He menivät alusta loppuun koko kentän läpi, syötellen lavasta lapaan, eikä me koskettu kiekkoon kertaakaan Olin mukana vielä Hermeksen edustusjoukkueessa nostamassa joukkuetta mestaruussarjaan vuonna 1958. Pelasin ykkösketjussa Veikko Salon ja Bobbi Slotten kanssa.
Kokkolan Hermekseen ja soittajanuraani Kokkolassa liittyen tuli yksi hupainen tarina mieleeni. Koska pelasin Hermeksessä, saivat Hermeksen johtohenkilöt junailtua minut suorittamaan asevelvollisuuden Pohjanmaan ItPsto:ssa Kokkolassa. Menin armeijaan maanantaina 17.2.1958. Mikä tässä seuraavassa tarinassa on erikoista, on se, että jo seuraavana lauantaina 22.2.1958 lähdin orkesterini kanssa keikalle Kauhavalle. Jouduin kiireellä ompelemaan suntisvehkeisiin laatat kiinni. Kaiken huippu on, että minulle annettiin käyttäytymisoppaaksi vänrikki Olli, enhän olisi muuten osannut käyttäytyä armeijan sääntöjen tavoin. Olimmehan menossa Kauhavalle jossa oli Ilmasotakoulu ja tansseissa kävi paljon heikäläisiä, myös ylempiarvoisia sotilaita kuin vänrikki Olli. Hän kertoi minun tarvitsevan tervehtiä (nostaa käsi lippaan) vain silloin kun hänkin tervehtii. Kaikki meni hyvin ja keikka tehtiin. Uskon tämän olleen todella harvinaista Suomen armeijassa tuohon aikaan. Myöhemminkin pääsin keikoille aika helposti, josta kaikki eivät pitäneet. Ensimmäinen orkesteripestini oli Penan bändissä ja seuraava Raimon bändissä. Raimon instrumentti oli vibrafoni. Näihin aikoihin sain itse ensimmäiset omat rummut, jotka olivat merkiltään Lefima. Ne hankittiin Kokkolan Musiikkiliikkeestä. Vuonna 1956 matkustimme Raimon ja parin muun Kokkolalaisen, mm. Hirvelän Erkin kanssa vähäksi aikaa Tukholmaan. Kielen puolesta ei meillä ollut mitään ongelmia. Raimo varsinkin oli erittäin hyvin perillä siitä, mitä Tukholman musamaailmassa tapahtui. Lehdestä hän tarkisti missä milloinkin oli parhaat esiintyjät ja niitä sitten kierrettiin. Nalen mm. oli siihen aikaan kova sana, jossa esiintyi Ruotsin parhaat bändit, kuten Arne Domnerus ja Bengt-Arne Wallin. Nalenilla oli sellainen paikka kuin Harlem, joka oli kuin teatteri, jonka esiintymislavalla oli jamit. Paikka toimi ponnahduslautana maan kuuluisimmille esiintyjille, kuten Alice Babsille jne. Siellä kävimme jammailemassa ja Raimo, rohkea kun oli, käytti aina tilaisuuden hyväkseen, kun huomasi että vibrafoni seisoi yksikseen jossain nurkassa ja meni välittömästi soittamaan. Niin paikalliset kuin maakunnan eri tanssipaikat kierrettiin mm. seuraavien orkestereiden ja kokoonpanojen kanssa. Olle Kosken Orkesteri 1954 Karl-Johan Koa Granholm piano, Reijo Karelmo basso, Hans Pooka Ahonen tenorisaksofoni ja laulu sekä Olle Koski rummut ja laulu. Tällä orkesterilla soitimme kokonaisia kuukausia Hotelli Seurahuoneella. Olle Kosken Yhtye 1956 Taisto Polso basso ja laulu, Olle Koski rummut ja laulu, Seppo Peltonen kitara ja laulu, Ritva Pitkänen laulu, Eero Kiviaho tenorisaksofoni ja laulu, Hans Pooka Ahonen tenorisaksofoni ja laulu sekä Jorma Mäntykorpi haitari. 60-luvulle tultaessa astui vahvuuteen mukaan toinen haitarin soittaja, Timo Salmi ja yhtyeestä alettiin käyttää nimeä OLLE KOSKI SOLISTIYHTYEINEEN. Huomattakoon, että fonistit Eero Kiviaho ja Hans Ahonen vuorottelivat, eivät siis soittaneet yhtä aikaa bändissä. Samoin haitarissa vuorottelivat Timo Salmi ja Jorma Mäntykorpi. Tämä yhtye
vaikutti viimeisimpänä kaikista Kokkolan aikaisista kokoonpanoista ennen Helsinkiin muuttoa. Joitakin Olle Kosken orkestereita matkan varrelta Olle Kosken Trio 1956 Timo Salmi haitari Olle Koski rummut ja laulu Alpo Ylitalo basso Kuva on vuodelta 1957 laivakeikalta välillä Kokkola Skellefteå. Olle Kosken Kvartetti 1957 Timo Salmi haitari Taisto Polso basso ja laulu Eero Kiviaho tenorisaksofoni ja laulu Olle Koski rummut ja laulu
Olle Kosken Kvintetti 1958 Kuvassa vasemmalta: Jorma Mäntykorpi haitari, Eero Kiviaho tenorisaksofoni ja laulu, Olle Koski rummut ja laulu, Taisto Polso basso ja laulu, Seppo Peltonen kitara ja laulu Ennen kuin asetuin pysyvästi Helsinkiin vuonna 1963 tein vielä noin vuoden työjakson Oulussa Lassila & Tikanojalla. Veljeni Reino, joka oli Penttiä 2 vuotta nuorempi, ehdotti, että tulisin Ouluun L & T:lle mainosmieheksi, kun oli kuullut että sellaista miestä siellä tarvittiin. Toimin alalla ja olin Kokkolassakin mainostoimistossa töissä. Helsingissä työskentelin Mainos Leskisellä silkkipainossa. Keikkakalenteri tarpeeseen Olen kuluneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana soittanut lähes kaikkien aikalaisteni sekä myös nuorempien suomalaisten huippumuusikoiden kanssa. Heidän kanssaan olemme esiintyneet jotakuinkin jokaisessa Helsinkiläisessä elävän musiikin ravintolassa ja voin sanoa, että niitä oli aikoinaan todella paljon. Joissakin ravintoloissa soitimme kuukausi kerrallaan. Kun tähän lisätään vielä konsertit, eri firmojen tilaisuudet ja omissa tiloissa järjestetyt esiintymiset on keikkakalenterissani ollut kiitettävästi merkintöjä. Vuonna 1988 aloin pitää jazzjameja. Aloitin ravintola East Sidesta ja useiden ravintoloiden kautta päädyin lopulta Vallilaan ravintola Stureen, jossa aloitin 1997. Vedin myös yhtä aikaa Sturen kanssa 5 vuotta jameja Laivakoirassa. Näitä jameja, joita on kertynyt alusta asti jo yli 2300, järjestän edelleen (2018) Sture Jazz Barissa Sturenkadulla Helsingissä. Lisäksi ravintola Black Bird minulla on ollut vuodesta 2011 kerran kuukaudessa.
Otin taitelijanimeksi äitini tyttönimen Ekman, koska minulle oli annettu ruotsalainen etunimi. Katsoin että jazzpiireissä Olle Ekman sopii paremmin kuvioihin. Ekman Jazz Club esittää vuoden jokaisena lauantaina livesession, jossa soittaa alan suomalaisia huippuja. Kun huomasin 1989, että Sacy Sand orkesterin jäseniä oli edelleen ruodussa, otin silloin yhteyttä Pohjalaisen Masaan ja Penaan tietysti sekä Okkosen Juhaniin. Koska Jussi asui Viitasaarella, ei hän ehtinyt aina tulemaan keikalle, niin pyysin myös Risto Salmen mukaan remmiin ja näin perustin Sacy Sand II:n. Risto tuurasi aina kun Jussi ei päässyt. Joitakin tuurauksia tietysti oli keikoilla mutta pääosin tällä orkesterilla tehtiin keikkaa. Sacy Sand IIorkesterilla tehtiin keikkoja pidempään kuin alkuperäinen orkesteri ehti tehdä. Keikkailimme vuoteen 2009 eli siihen asti kun Pentti kuoli 26.9.2009. Ohjelmisto koostui alkuperäisen Sacy Sand orkesterin tuotannosta. Tämän teki mahdolliseksi se, että Pentti osasi kaikki laulut, koska esitti niitä alkuperäisessäkin orkesterissa yhdessä Sacyn kanssa tai yksin. Käytössämme oli myös orkesterin alkuperäiset nuotit ja sanoitukset. Pentin jäämistönä haltuuni jäi kaikki Sacy Sand orkesterin nuotit ja sanoitukset. Pentti oli luvannut ne minulle ja pyysi että toimittaisin ne Pop- ja jazzkonservatorion arkistoon, sitten kun en niitä enää tarvitse. Orkesterini, joilla soitimme helsinkiläisissä ravintoloissa, olivat useasti joko trio-, tai kvartetti-pohjaisia ja niiden kokoonpanot vaihtuivat usein. 1960- ja 70-luvuilla käytin sellaisia pianisteja, kuten Raimo Roiha, Markku Marttina, Seppo Sädevuo, Paavo Pörsti jne. Muutaman vakiintuneen kokoonpanon voisin kuitenkin mainita: Jorma Lyytisen orkesteri 1963-1966 Jorma Lyytinen basso ja laulu, Veikko Horppu haitari, Teuvo Mänttäri trumpetti sekä Olle Koski rummut ja laulu Lavakeikkoja tehtiin ympäri Suomen minun autollani ja jouduin muutenkin hoitamaan bändin monia käytännön asioita, koska Jormalla oli elämässään ongelmia. Jormasta veikattiin Olavi Virran manttelinperijää, mutta hän lopetti päivänsä oman käden kautta liian aikaisin.
Martti Pohjalaisen orkesteri 1964 1969 Martti Pohjalainen vibrafoni, piano ja laulu, Rauno Rissanen basso ja laulu, Teppo Sorvari kitara sekä Olle Koski rummut ja laulu Joskus keikoilla oli myös Heikki Kivenheimo tenorisaksofoni ja klarinetti. Heikki, myös kokkolalaislähtöinen, on toiminut mm. Helsingin työväenyhdistyksen big bändin kapellimestarina. Lavakeikkoja tehtiin ympäri Suomen. Sacy Sand II 1989-2009 Olle Ekman rummut, percussion ja laulu, Pentti Koski basso ja laulu, Martti Pohjalainen piano, vibrafoni ja laulu sekä Juhani Okkonen koskettimet, vibrafoni ja laulu Mukana oli myös Risto Salmi tenori-, sopraanosaksofoni ja klarinetti sekä Pentti Tanninen piano, fonit ja huilu. Orkesterilla oli ravintolakeikkoja Helsingissä ja Etelä-Suomessa sekä m.m. Paalujazzit 2003 ja 2004 Lappajärvellä, Snellman-sali Kokkolassa 1989, Midnight Jazzit 1989 Kokkolassa sekä Winter Jazzit Viitasaarella kolmena vuonna. Kokkolan keikalla meitä oli minun lisäkseni Pena, Tannisen Penna sekä Okkosen Jussi. Soitimme myös Matti Ijäksen elokuvassa Sokkotanssi. Kuvaukset tehtiin helmikuussa jäällä Haminassa 1998. Mukana oli Pentti Koski, Juhani Okkonen, Olle Koski ja Eero Ojanen. Oli muuten pirun kylmä soittaa ulkona. Sacy Sand II @ Midnight Jazz 1989 Mustakari - Kokkola Juhani Okkonen, Pentti Tanninen, Olle Koski ja Pentti Koski
Manhattan Feeling 1990 2011 Helena Lindgren- laulu Olle Ekman rummut ja laulu Martti Pohjalainen piano, vibrafoni ja laulu Pekka Sarmanto basso Osallistuimme mm. Midnight Jazzeihin 1992 Kokkolassa. Manhattan Feeling yhtyeessä aloitti uuden jazzlaulu-uransa Helena Lindgren. Teimme ravintola-, hotelli- ja konsertti-keikkoja ympäri Suomen, sekä m.m. MTV:n aamu TV:ssä Helenan kanssa ja Tall Ship Race Turussa 1996, joka myös televisioitiin Pentti Oskari Kankaan ravintolateltassa Vaakahuoneella. Osallistuimme myös Kalotti Jazzeihin Torniossa Helenan kanssa 1996 ja yhden kerran myös Milanan kanssa. Pianossa oli silloin Markus Niittynen. Teimme myös matkan Malesiaan, jossa esiinnyimme Kuala Lumpurissa, Hotel Shangri La ssa vuonna 1993. Solistina tällä matkalla oli Ira Kamras. Annikki Tähti ja Trio Paris 1998-2008 Vuonna 1998 Pentti sanoi minulle, että ota Annikki Tähti esiintymään Stureen. Soitin Annikille ja hän tuli ja valloitti yleisön. Samalla Annikki ihastui minun orkesteriin, jossa soittivat loistava puolalais-syntyinen pianisti Andrzej Puszkarzewicz (Antti Puska), basisti Pekka Sarmanto ja minä. Annikki oli ollut naimisissa jazzbasisti Pentti Tiensuun kanssa ja ihastui itsekin jazzmusiikkiin. Hän halusi ottaa meidät omaksi orkesterikseen. Teimme
hotelli-, ravintola- ja konserttikeikkoja ympäri Suomen ja konsertit Pariisissa. Kun sitten lähdimme hänen kanssaan Pariisiin konsertoimaan, nimesi hän orkesterin Trio Parisnimiseksi. Näille esiintymisille oli toinenkin syy, sillä Annikilla oli rooli elokuvassa Mies vailla menneisyyttä ja elokuvan ensi-ilta oli Pariisissa. Oli siis luonnollista, että me esiinnyimme siellä Suomen kulttuuri-instituutin salissa. Teimme siellä kaksi konserttia. Annikin kutsumana ystävänä sain osallistua Mikko Kuustosen vetämään tv-ohjelmaan Mansikkapaikka 12.9.2007. Soitimme Annikin kanssa aina vuoteen 2008 jolloin hän sairastui, eikä voinut enää esiintyä. Olle Ekman trio & Margareta von Bock 1997 2013 Vasemmalta Olle Ekman, Zhenia Gimer, Margareta von Bock ja Pekka Sarmanto Margareta on loistava puolalais-syntyinen jazzlaulajatar. Teimme hotelli- ja ravintolakeikkoja ympäri Suomen. Bassossa ovat vuorotelleet Pekka Sarmanto, Ilkka Hanski, Häkä Virtanen ja Eerik Siikasaari Pianossa ovat niin ikään vuorotelleet Eero Ojanen, Lasse Hirvi, Antti Puska, Martti Pohjalainen, Tuomo Tanska ja Jarmo Savolainen. Zhenia Gimer trio 1999 - Venäläis-syntyinen Zhenia Gimer piano ja klarinetti, Pekka Sarmanto basso sekä Olle Ekman rummut ja laulu Tällä kokoonpanolla olemme säestäneet lukuisia solisteja. Baltic Jazzeilla m.m. solistinamme oli loistavaa viulisti Vitali Imereli.
Livetallenteita: - Olle Ekman Quartet Live @ Ekman Jazz Club 10.01.2015 o Olle Ekman rummut, Pentti Lasanen puhaltimet, Minna Lasanen laulu, Dan Antone koskettimet - Olle Ekman Trio feat. Toni Antone & Mila Live @ Ekman Jazz Club 15.08.2015 o Olle Ekman rummut, Pentti Lasanen saksofoni, Dan Antone koskettimet, Toni Antone laulu, Mila laulu