Kuka olet? Risto Tervonen, 37-vuotias Lahtelainen mies, jäsennumero 146.

Lahden Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama tasavertainen yhteisö. Se tarjoaa kuntoutujille heidän omista tarpeistaan lähtevää toimintaa ja vertaistukea. Klubitalon tavoitteena on parantaa mielenterveyskuntoutujien elämänlaatua, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tukea näin jäsentensä paluuta työelämään. Klubitalossa jäsenet ja henkilökunta osallistuvat tasavertaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, päätöksentekoon ja toteuttamiseen. Työpainotteisen päivän aikana voi oppia uusia taitoja, osallistua yhteisön rakentamiseen ja kehittää sosiaalisia vuorovaikutussuhteita. Henkilökunta valmentaa, tukee ja ohjaa, ei tee puolesta. Lahden Klubitalon jäseneksi voivat hakeutua henkilöt, joilla on tai on ollut mielenterveysongelmia. Jäsenyys on vapaaehtoinen, maksuton ja aikarajoitteeton. 2

RISTO ESITTÄYTYY Kuka olet? Risto Tervonen, 37-vuotias Lahtelainen mies, jäsennumero 146. Mitä harrastat? Keilausta, valokuvausta ja pieniä kävelylenkkejä. Miten päädyit Klubitalolle? Kuulin kaverilta ja tulin tutustumaan hänen kanssaan. Minkälaisia työtehtäviä teet Klubitalolla? ATK -työtehtäviä, keittiössä salaatin pilkkominen ja pöytien kattaus, kahvin keittäminen, roskien vieminen, postin hakeminen ja tilastojen tekeminen. Mitä olet oppinut Klubitalolla? Ei kannata koskaan luovuttaa. Tulevaisuuden suunnitelmat? Opiskelun loppuun saattaminen sekä työkokeilu. Lähitulevaisuudessa opiskelu ammattiin. 3

HENRI ESITTÄYTYY Hei! Olen Henri Koljonen (jäsen nro 224) ja ikää minulla on 36 vuotta. Klubitalon toimintaan tulin tutustamaan kesällä 2015 sairaanhoitajan suosittelemana ja jäseneksi hyväksyttiin elokuussa. Klubitalolla olen viihtynyt mainiosti, saanut päiviin sisältöä, mielekästä tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa. Sairastuin vuonna 2011 harvinaiseen neurologiseen sairauteen, joka on vaatinut paljon sopeutumista. Omassa kuntoutumisessani olen mennyt parin viime vuoden aikana eteenpäin hyvän ammattiauttajan avulla. Olen oppinut ymmärtämään persoonallisuuteeni piirteitä ja kuuntelemaan omaa itseäni. Tehdastyötä vaneriteollisuudessa olen tehnyt 10 vuotta mutta jouduin luopumaan siitä terveydellisistä syistä. Tämän jälkeen olen ollut työkokeilussa kehitysvammaisten päivätoimintakeskuksessa. Lähitulevaisuuden tavoitteeni on aloittaa Englannin kielen opiskelu ja herätellä henkiin nuoruuden harrastusta kirjoittamista. Pärjään mielestäni parhaiten vapaaehtoistyössä ja uskon että tällä saralla minulla on paljon annettavaa. Vapaa-ajallani kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja, pelaan biljardia ja seuraan urheilua. Omat vahvuuteeni ovat hyvät sosiaaliset taidot ja olen helposti lähestyttävä ihminen. Tavataan Klubilla! 4

JERE ESITTÄYTYY tässä on Lahden Klubitalon jäsen Jere Pohjonen. Syy miksi kirjoitan, on kertoa mitä hienoa on kuntoutumiseni taholla Klubiliike tarjonnut kohdallani. Sekä rohkaista. Minä en vielä 6 - vuotta sitten, ennen Klubille tuloa, ollut kuin maannut sängyssä, 8- vuotta, toipuessani " varikkokäynniltä". Nyt Klubin kautta tulleiden taidenäyttelyiden siivittämänä, sekä vertaistuesta voimaan - tuneena, on töitäni mm. ollut yli puoli vuotta( 20 kpl) NY: n Fountain housen seinällä, & Fountain Galleryn listalla tuleviksi, että heidän nettisivuillaankin. Olin Etelä- Suomen- Sanomien kannessa, jutulla toipumisestani, & YLE- Puheen radio- ohjelmassakin. Tukilinjalta sain apurahan, jonka turvin olen taiteillut & käynyt NY: ssa solmimassa suhteita Fountain Galleryyn. Kaikenlaista tälläistä, & enemmänkin. Sen vain voin sanoa että, oli lahjasi mikä hyvänsä, kaikilla on joku, niin tee omaa linjaasi, äläkä välitä arvostelijoista! Myös, jos haluatte käydä taidesivuillani, niin osoite on: www. jerepohjonen.net Riemukasta Syksyä: Jertsu 5

JAANAN HAASTATTELU 1.Kuka olet, mistä tulet? Jäsennumero? Olen Jaana Vavuli ja asun vielä toistaiseksi Urajärvellä, mutta lokakuussa minusta tulee Hämeenkosken asukas. Olen alkuperäistä jäsenkantaa numero 4. 2. Olet juuri perustanut Kukka ja kahvitupa Daalian Hämeenkoskelle. Miten tulit ajatelleeksi yrityksen perustamista? Lähdin opiskelemaan Kiipulan ammattiopistoon puutarhurilinjalle 4 vuotta sitten, ja jo ensimmäisillä kouluviikoilla sanoin että, joskus minulla on oma kukkakauppa... ja nyt on! 3. Miten liikeidea syntyi? Koulussa oli yritysoppia ja siellä mietin paikkakuntaa jossa ei olisi kukkakauppaa, kyselin ja tiedustelin asioita ja siitä se idea sitten lähtikin. 4. Lähditkö liikkeelle yksin vai jonkun kanssa? Liikeidea oli minun, mutta tuekseni kysyin luokkakaveria Terhiä lähtisikö hän mukaan ja niin hän lähti ja kohtahan meillä oli jo liiketilakin valmiina. 5. Mistä sait apua yrityksen perustamiselle? Nina Ristola Klubitalon Kohti unelmia -hankkeesta on ollut ihanana tukena. Auttanut ja kannustanut, ohjannut ja opettanut. Käyty yhdessä monia monia papereita läpi, asioitu Kelassa, mutta kaikki se on kannattanut! Kiitos Nina ja muuta ihanat. 6

6. Mitkä ovat fiilikset tällä hetkellä? Olen onnellinen. Eräänä iltana nukkumaan mennessäni hokasin: Onpa ihana mennä maate, mutta vielä ihanampi herätä huomenna töihin. Kukista ja kaikesta kauneudesta saan voimaa! 7. Terveiset lehden lukijoille! Voimia teille ihanille jäsenille. Voi, koettakaa toteuttaa jotakin vaikka ihan pientä unelmaa, niin huomaatte kuinka elämänlaatukin paranee. Rakkaudella Jaana 7

ROLLE ESITTÄYTYY Kuka olet, mistä tulet? Olen Rolf Wahlroos-Komulainen alkujaan Porista, mutta Jyväskylän kautta lientynyt hämäläisyyteen muuttaen vuonna -65 Lahteen. Mistä kuulit Klubitalotoiminnasta? Kaverini oli käymässä Lyhdyssä ja odotellessani aulassa luin Klubitalon lehteä aikani kuluksi. Innostuin paikasta ja soitin tutustumiskäynnin, enkä ole katunut valintaani, aivan ihana paikka. Miksi sinä käyt Klubitalolla? Saadakseni päiviin sisältöä, katsastaakseni työllistymismahdollisuuksia, oppiakseni uusia asioita, tavatakseni uusia kiinnostavia ihmisiä ja ollakseni mukana tärkeässä työssä kuntoutuvien parissa. Minkälaisia tehtäviä teet talolla? Olen työskennellyt toimistoyksikössä tehden erilaisia toimistoon liittyviä töitä tietokoneella, keittiöyksikössä olen tehnyt ruokaa ja tiskannut, siivonnut jne. Opinto -ja työyksikössä olen opiskellut ATK:ta ja ollut paikallisessa siirtymätyössä Lähimmäispalvelu Ystävän Pirtissä, Kiveriössä. Mitä teet vapaa-ajallasi? Uin, pyöräilen, luen, autoilen, vietän luppoaikaa rakkaani kanssa jne. 8

Mistä haaveilet? Vakinaisesta työstä, uusien asioiden oppimisesta ja ihmisten auttamisesta elämässä eteenpäin. Terveisesi KlubiLahti -lehden lukijoille Päivääkään en ole katunut tuloani Klubitalolle. Mielestäni sinunkin kannattaa lukijani harkita, jos haluat elämääsi enemmän sisältöä. Annan Klubitalolle 10 pistettä ja papukaijamerkin päälle. Kiitos että on olemassa tämän kaltainen aktiviteettia nostava paikka. Klubi antaa elämään paljon uutta sisältöä ja täällä on aivan mahtava henkilökunta ja leppoisa ilmapiiri. Terveisin, Rolle, jäsen N:o 216 9

SATU ESITTÄYTYY Liityin Klubitalon jäseneksi vuonna 2001. Opiskelin silloin vielä Kauppaoppilaitoksessa, tutkinto jäi kesken. Muutama vuosi meni etten tehnyt mitään erityistä. En edes käynyt Klubilla. Mariankadun Klubilla aloin taas piipahtelemaan. Tapasin klubilla mukavan miehen ja aloimme seurustelemaan. Aloitin ensimmäisen siirtymätyön Invalidiliiton Kuntoutuskeskuksessa ompelutöiden tekemisellä. Seuraava siirtymätyö oli Postitalon siivous. Menin työnantajan järjestämiin pikkujouluihin. Muutaman viikon päästä soi puhelin ja Tiina Vidgren halusi palkata minut yritykseensä. Siivosin Tiinalle neljä ja puoli vuotta tehden pääasiassa kotisiivouksia osa-aikaisena. Nautin työstäni, mutta siivous on fyysisesti todella vaativaa. Mietin, että en jaksa siivota viralliseen eläkeikääni. Klubitalon Askeleet kohti työelämää -hankkeen kautta tein töitä kuukauden Launeen perhepuiston Arboretumissa lähinnä kitkijänä. Hain puutarha kouluun, mutta en päässyt. Kävin muutaman ammatinvalinnanohjaus -kurssin ja kiinnostuin leipurikondiittorin koulutuksesta. Tällä hetkellä olen Klubitalon siirtymätyössä Seniori-kodissa ja olen viihtynyt. TV: Satu/jäsen nro. 18 10

RÄNTILÄN PERHEEN LÄSKIÄIS TERPEISET! Marcuksen, Monan ja Micken on aika jatkaa taivaltaan. Olisi vale jos väittäisimme, etteikö tulisi kaikkia täällä Lahden Klubitalolla ikävä. Mutta Klubitalon tarkoitushan on, että mennään eteenpäin elämässä. Jos olemme vaikuttaneet edes murto-osan siitä, miten paljon te olette vaikuttaneet meihin, niin olemme tyytyväisiä. Lopulliset hyvästithän nämä eivät missään tapauksessa ole. Tulemme aina olemaan jäsenet 206 ja 210. Pitäkää lippu vähintään yhtä korkealla kuin tähänkin asti, niin hienosti menee!! Räntilät kiittävät, kuittaavat ja toivottavat teille kaikille pelkkää hyvää. 11

VESA ESITTÄYTYY Hei! Olen Vesa Kivinen 31-vuotias, Lahden Klubitalon jäsen nro 212. Tuttavallisemmin ehkä Annen Vesa. Itseäni kuntouttaessa päädyin Askeleet kohti työelämää - hankkeen asiakkaaksi, josta minulle ehdotettiin tutustumista Klubitalon toimintaan, viime vuoden puolella. Klubitalo itsessään on tullut minulle tutuksi viimeisen parin vuoden aikana puolisoni seurassa. Jäseneksi ryhtyminen oli siis vain luonnollista. Tällä hetkellä käyn Klubitalolla säännöllisen epäsäännöllisesti. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden Klubilaisten kanssa on helppoa; ilmapiiri on rento ja ihmiset mukavan erilaisia. Pääpaino on kuitenkin Kohti Unelmia- hankkeen toiminnassa, jossa yritämme löytää minulle sopivaa työ- tai opiskelupaikkaa. Tällä hetkellä käyn hankkeen järjestämällä ammatinvalinnan -kurssilla ja välillä Klubitalolla taittelemassa servettejä. Tai mitä ikinä puolisoni saakaan päähänsä ehdottaa minulle. Harrastuksiini kuuluvat puolisoni kanssa hengailu, piirtäminen, tietokoneella touhuaminen ja lukeminen. Klubilla tavataan! 12

MONA JA MARCUS ESITTÄYTYVÄT Keitä olette? Marcus ja Mona Räntilä (Jäsen numero 210 ja 206) Miten löysitte tienne Klubitalolle? Päihdekuntoutuksessa ollessamme kuulimme opiskelijalta Klubitalon olemassaolosta. Mistä päivänne Klubitalolla koostuu? Mona: Keittiöllä puuhastelusta, siivoilusta ja tietty nappulaliigasta Marcus: Keittiössä työskentelystä ja erilaisista projekteista Miten viihdytte klubitalolla? Mona: Hyvin. Klubitalo tarjoaa työpainotteisen päivän ja arkirytmi pysyy kunnossa. Marcus: Hyvin olen viihtynyt. Klubitalolla saa mukavasti vietettyä päiväänsä ja voi osallistua mieleisiin projekteihin. Mikä mielestänne on parasta Klubitalolla? Mona: Se että voi olla oma itsensä ja kaikki hyväksyvät sellaisena kuin olen. Marcus: Joudun kyllä tässä asiassa komppaamaan vaimoani täysin Terveiset. Iloista joulun odotusta kaikille ja tietenkin... Klubitalolla nähdään! 13

HEIKKI ESITTÄYTYY Klubitalo merkitsee minulle seuraavaa: Saan sisältöä elämääni esimerkiksi päivärytmin saamisessa. Täältä saa vertaistukea ja pystyy toimimaan kaikenlaisissa tehtävissä mitä Klubitalon toiminta tuo tullessaan. Klubilla voi tehdä kaikenlaisia tehtäviä omien voimavarojen mukaan, esimerkiksi siivouksesta hallinnollisiin työtehtäviin. Itse en ota aamulla työnjaossa mitään työtehtäviä, vaan pyrin tekemään tehtäviä spontaanisti. Tämä tuo päiviini yllätyksellisyyttä. Joskus esittelen taloa vierailijoille tai sitten vaihtelen rikkoutuneita lamppuja tai teen muuta remonttihommaa. Lisäksi pyrin olemaan talon toiminnassa monipuolisesti mukana. Olen ollut toiminnassa mukana viisi vuotta ja viihdyn Klubilla hyvin. Minua näkee täällä joka päivä aamusta iltaan, paitsi jos olen kaverin hommissa hänen autoliikkeessään. Tämä tuo Klubitoiminnalle sopivaa vastapainoa. Yritän tulla toimeen kaikkien Klubilaisten kanssa ja olen myös saanut ystäviä Klubitalon kautta. Joskus vietämme yhdessä illanistujaisia tai juomme kahvia minun luonani. Koti on minulle tärkeä paikka ja olen laittanut asuntoni sellaiseksi, että viihdyn siellä hyvin. Olen nähnyt Klubitalon muutoksen kun muutimme Mariankadun tiloista tänne Vuorikadulle, se oli eräänlainen show. Uudet tilat mahdollistavat aiempaa monipuolisemmat toiminnat. Olemme saaneet uusia pajoja ja muutenkin toiminta on lisääntynyt. Toivon, että uudet ja vanhat jäsenet löytäisivät oman paikkansa Klubitalolla. Pidän siitä, että Klubitalolla henkilökunta ja jäsenet ovat samalla viivalla. Ystävät ovat minulle tärkeitä ja toivon, että saisin Klubin kautta lisää ystäviä. Tällä hetkellä elän hyvin tasapainoista elämää, johon liittyy myös minun 17 vuotias tyttäreni. 14 Heikki Lund

LASSEN SIIRTYMÄTYÖHAASTATTELU Kerro lyhyesti kuka olet? Olen Lasse Komppa 27-vuotias lahtelainen mies Missä työskentelet tällä hetkellä? Työskentelen Lahden Steiner-koululla. Kerro lyhyesti työstäsi? Työni sisältää kiinteistönhuoltoa, siistimistä ja toimistohommia. Kiinteistönhuolto sisältää mm. lehtien puhaltamista ja lumenluomista. Siistiminen käsittää mm. moppaamista ja pölyjen pyyhkimistä. Toimistohommia on Excel-käyttö ja osoitetarrojen luominen. Miten löysit/päädyit työpaikkasi? Kysyin Klubitalolta aiheesta ja odottelun jälkeen minulle tarjottiin siirtymätyöpaikkaa. Tarjolla oli pari vaihtoehtoa, joista Steiner-koulu toteutui. Oletko viihtynyt työssäsi? Mukava ilmapiiri ja rennot ihmiset ovat auttaneet paikan viihtyvyyttä. Mikä työssäsi on mielestäsi mielekkäintä? Vaihtelevat ja haastavat työtehtävät. Millaista palkkaa saat? Saan työstä palkkaa 714,71 /kk. Kenelle suosittelisit? Monipuolista työtä etsivälle ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Näkisitkö itsesi jatkamassa vastaavanlaisissa töissä vielä useamman vuoden päästä? Mieluummin etsisin koulutusta vastaavaa työtä (laborantti). Tällä hetkellä viihdyn nykyisessä työssä Steiner-koululla. 15

RYAN ESITTÄYTYY Tulin Klubitalolle tutustumaan erään henkilön kanssa, joka kertoi että siellä on mukava ja leppoisa meininki. Se oli vuotta 2011 muistaakseni. Kävin siellä tutustumassa, ja noin kuukauden päästä olinkin jo jäsen, mutta sitten lopetin siellä käymisen pariksi vuodeksi kovan lääkityksen takia. Vuonna 2013 lääkitys purettiin, ja olo koheni selvästi. Rupesin käymään Klubitalolla aktiivisemmin. Eräs aamu kun kävin Klubilla, huomasin seinällä siirtymätyöilmoituksia. Kysyin Klubitalon pomolta Jussilta ja Nina Ristolalta kuinka homma toimii, ja laitoin nimeni muutamaan ilmoitukseen. Yllätyksekseni pääsin siirtymätöihin Lahden taidemuseolle puoleksi vuodeksi. Tämä nosti itsevarmuuttani kun huomasin, että pystyin tekemään töitä. Muutamia kuukausia sen jälkeen eräs Klubilainen kertoi hakevansa apurahaa taideharrastamiseen ja sanoi että sinunkin pitäisi sitä hakea. Hän puhui hankkeen Ninan kanssa minusta, ja kertoi harrastuksestani. Nina sanoi heti että tottakai haetaan sinullekin apurahaa. Olen soittanut rumpuja 21 vuotta, useammalla levylläkin (suurin osa omakustannelevyjä, eli demoja). Kirjoiteltiin hakemus ja laitoin liitteeksi cd:n missä oli eri yhtyeiltä viisi biisiä, joilla olen vuosien varrella soittanut. Hämmästys oli aikamoinen, kun postiluukusta kolahti Tukilinjan kirje, missä sanottiin että apuraha on myönnetty. Tämän jälkeen rupesimme hankkeen heppujen kanssa miettimään miten tästä eteenpäin. Musiikkiala on minun juttu, joten mietittiin monia vaihtoehtoja. He ottivat yhteyttä opiskelupaikkoihin, kertoivat minulle kuinka kannattaa edetä, ja hakea paikkoihin. Sitten kävikin yllätys. Hain Lahden konservatorioon itsenäisesti, ja pääsin sinne. Silloin piti lykätä muita hakuja. Hankkeen väki on ollut koko ajan aktiivisesti auttamassa minua, ja monia muita elämässä eteenpäin. Molemmat Ninat, ja Mirka ovat auttaneet täyttämään hakemuksia ja soittaneet eri paikkoihin. Tästä en voi muuta kuin kumartaa ja kiittää heitä, sillä he ovat pyyteettömästi tehneet kaikkensa, ei vain minun, vaan kaikkien muidenkin eteen. Ryan 16

VERTAISTUESTA TUKEA ELÄMÄÄN Vertaistuki voidaan määritellä lyhyesti kokemusten jakamiseksi. Se on yhteisöllistä kokemusten vaihtoa, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat tukevat toisiaan. Vertaistuki perustuu vahvasti vastavuoroisuuteen. Siinä ajatusten ja kokemusten vaihto syntyy tasavertaisten ihmisten välillä. Jokainen vertaisryhmän jäsen on samalla sekä vertaistuen antaja että vastaanottaja. Vertaistukiryhmässä on mahdollisuus käsitellä luottamuksellisessa ilmapiirissä samanlaisia kokemuksia, purkaa ajatuksiaan, jakaa tunteita muiden kanssa sekä tukea toinen toistaan. Omien kokemusten kertominen muille ja tätä myötä syntynyt yhteys on tärkeää, sillä näistä kokemuskuvauksista syntyy malleja, joihin voi samaistua tai joista voi saada esimerkkejä selvitä erilaisissa ongelmissaan. Vertaistuessa tärkeää on keskinäinen yhdenvertaisuus, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen, tunne siitä, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa sekä ryhmän tuki. Sen keskeisiä toimintaperiaatteita ovat vapaaehtoisuus, avoimuus ja toisten kunnioittaminen. Vertaistukitoiminnan ensisijaisiksi tavoitteiksi voidaan listata osallistujien voimavarojen ja hyvinvoinnin vahvistaminen, uusien selviytymiskeinojen löytäminen, tulevaisuuden näkymien parantuminen sekä toipumisen edistäminen. Vertaistuen voidaan katsoa tuottavan useita erilaisia hyötyjä. Ryhmät auttavat yksilöitä elämäntilanteensa jäsentämisessä sekä uusien toimintatapojen löytämisessä. Asioiden yhdessä jakaminen vertaisten kesken lievittää ahdistuneisuutta, helpottaa yksilön tilannetta ja edistää arjen hallintaa. Vertaistukiryhmässä on myös vaikeista asioista usein helpompi puhua. Jokaiselle ihmiselle on myös tärkeää kuulua johonkin ryhmään. Psyykkisesti oireileva ihminen tuntee usein osattomuutta sekä ulkopuolisuutta. Vertaistukiryhmään kuuluminen tuo tätä yhteisöllisyyttä, joka ainakin osittain korvaa sitä sosiaalista verkostoa, jonka on elämänmuutosten ja kriisien kautta menettänyt. Ari 17

MIELENTERVEYSKUNTOUTUJA TYÖELÄMÄSSÄ Suomessa jotkut sairaudet rajoittavat työntekoa ja osa taas voi rajoittaa työtehtäviä mihin kohti ihminen haluaisi työllistyä. Mutta miten on Mielenterveyskuntoutujan kanssa, voiko työnantaja rajoittaa tällaisesta sairaudesta kärsivää ihmistä osallistumasta työkokeiluun tai harjoitteluun? Voiko mielenterveys kuntoutujalla olla myös mahdollisuus päästä vakituiseen työsuhteeseen tulevaisuudessa? Henkilön ikä, sukupuoli, uskonto tai etninen tausta ei saa estää palkkalistoille ottamista. Mutta sairauskaan ei saa olla este ja työnantajalle ei välttämättä tarvitse kertoa sairaudestaan haastattelu vaiheessa tai työtä tehdessä. Suurin osa sairauksista ei näy ihmisen ulkonäössä tai olemuksessa, mutta osa voi näkyä selkeästi. On tietty jotain sairauksia jotka on hyvä ilmoittaa työnantajalle jos se haittaa työskentelyä jossain tietyissä tehtävissä tai omassa henkilökohtaisessa terveydessä. Vastuu sairauden tilanteesta sekä tasapainosta on kuitenkin ihmisellä itsellä ja hoitotaholla joka voi neuvoa mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Kuitenkin lopullinen päätös on sairastavalla ihmisellä. Jos motivaatiota löytyy työelämään niin fyysisiä ja henkisiä voimia kannattaa aluksi kokeilla lyhyillä aikajaksoilla sekä työpäivillä. Hoitaja tai lääkäri voivat määrätä tarpeen tullen tiettyyn työelämän tilanteeseen lääkkeen jos sille on tarvetta ja se tukee jotenkin työpäivän kulkua. Jossain työtehtävissä voi olla jotkut tietyt lääkkeet kiellettyjä eli se kannattaa ottaa huomioon. Hyvä esimerkki tästä on kolmiolääke eli ihminen ei ole kykeneväinen kuljettamaan ajoneuvoja, koska ihminen voisi tehdä vahinkoa itselleen, muille tai työpaikan omaisuudelle. Tunnen monia ystävistäni jotka työskentelevät joko vakituisessa työsuhteessa tai on ollut lyhyemmillä työjaksoilla. Tulokset ovat heillä olleet hyviä ja he ovat saaneet ansaita ylimääräistä ilman että ovat joutuneet syrjäytymään neljän seinän sisässä. Työnteko sairastaville ihmisille voi antaa paljon mm. uusia näkökulmia elämään, uskoa tulevaan, vaihtelua arkeen, vahvistaa fyysistä jaksamista arjen askareissa, parantaa henkistä jaksamista, luoda luotettavan asenteen jatkossa työnhaku vaiheissa, kokemusta uusille työurille, jne.. 18

Olen itse ollut ennen 6 kk kerralla työkokeilujaksolla ja nautin niistä ajoista kun pääsi tekemään niitä asioita mitä osasi tai mistä nautti harrastuksensa puolesta. Siitä on kuitenkin monta vuotta ja kunto rapistunut siitä tosi paljon. Mutta vaikka kunto rapistuisi vuosien varrella niin sitä voi kehittää kuntoilemalla tai liikkumalla vapaa-ajalla. Muita taitoja kannattaa pitää yllä joko työpainotteisella päivällä tai kotona aktiivisesti tekemällä sitä mitä osaa. Työpaikalla kuitenkin kannattaa ottaa oikea asenne ja keskittyä vapaa -ajan sijaan työpäivän askareisiin unohtamatta sääntöjä tai ehtoja mitkä työnantaja on sinulle määrännyt. Eli ihan oman tahdon mukaan ei voi aina mennä, mutta säännöt ja ehdot on luotu joka paikkaan mukavan työpäivän turvaamiseksi sekä asiakkaiden suojaksi. Reipas ja ahkera asenne kantaa pitkälle, mutta vaikka et osaisikaan tehdä kaikkia työtehtäviä oikealla tavalla niin kannattaa kysyä henkilökunnan edustajalta joka voi neuvoa tarpeen tullen. Ennemmin kysyt siis neuvoa ensimmäiseksi jos et ole varma tilanteesta miten toimia. Näin vältät tekemästä työpaikalla virheitä tai pahempia mokia. Joskus on niitä päiviä, että mikään ei jaksaisi kiinnostaa mutta älä purkaa turhautumisen oloa asiakkaisiin tai henkilökuntaan. Seuraa vaikka kolmen K:n sääntöä, jonka kanssa olen pärjännyt pitkälle nykyisessä asiakaspalvelutyössäni ja oppinut lisää erilaisista työtehtävistä. Kolmen K:n sääntö: Katsele, Kuuntele ja Kysy. Niillä jo pärjää pitkälle, mutta muista nauttia joka hetkestä ja opista jonka saat työelämässä vastaan. Vesala Ville-Veikko, jäsen 11/2013 aktiivinen jäsen Klubitalolla, mukana kehittämässä Nuorten Klubi toimintaa 19

MIETTEITÄ KEITTIÖN ARJESTA Ensimmäinen aika keittiössä oli unen ja yön sekaista, kunnes kädet tottuivat työhön. Aamu nousi, niin kuin työ ja toimijat. Lähtökohdat työlle olivat ihanteelliset, (lukuun ottamatta tylsiä veitsiä). Opin jo pian viipaloimaan, kuorimaan, pilkkomaan, siivoamaan toimimaan avustavissa tehtävissä, ennen kaikkea, saamaan jotain aikaan. Huomasin, kuinka tärkeää työ todella oli, henkisen hyvinvoinnin kannalta. Kuinka sain purettua huoliani, käsieni kautta. Sain tuntea kuuluvani johonkin. Aika työssä on avartanut. Omat mieltymykset, tunnetilat, -hyvät ja huonot päivät ovat tulleet tutummiksi. Mieli on tasapainoillut päivien ohuilla teillä, yhdessä ja erikseen. - Sakari 20

SAKARI ESITTÄYTYY Kuka olet? Sakari Lehtinen, 27-vuotias mies Heinolasta. Mitä harrastat tai haluaisit harrastaa? Harrastan tv:n katselua, musiikin kuuntelua, kalastusta. Tämän hetken suosikkiohjelma on varastojen metsästäjät ja suosikkimusiikki on viimeaikoina kallistunut popin puolelle, en tiedä parhaasta. Miten päädyit klubille? Kuulin Klubista sairaanhoitajaltani. Kävimme kahdestaan tutustumassa, ja hetken päästä aloitin käynnit talolla. Mitä Klubitalo merkitsee sinulle? Arkea, jonka ympärille elämä rakentuu. Mitä olet oppinut Klubitalolla? Olen ollut Klubitalolla pääasiassa keittiössä. Olen oppinut käsittelemään ruoka-aineita ja tekemään uusia ruokia. Aikaisempi kokemukseni kokkailuista on ollut pientä, ja aina on kuitenkin löytynyt sopivia hommia. Tulevaisuuden suunnitelmat? Tulevaisuuden suunnitelmani ovat vielä auki. Sairaslomani päättyy vuodenvaihteessa ja tässä vaiheessa on vielä hetki aikaa miettiä, olisiko se työtä vai opiskelua, mitä kohden lähtisin etenemään. Pidän kyllä kokkailusta ja olenkin miettinyt, josko siinä olisi ala jota lähtisin opiskelemaan. Ja uskon, että mikä tahansa työ olisi hyvää oppia tulevaisuutta ajatellen. Terveiset Klubilehti-lehden lukijoille Kyllä se hiljainenkin pärjää, kun pääsee tekemään. 21

VILLE-VEIKKO ESITTÄYTYY Aloitin hankkeen asiakkaana v. 2014 ja kävin alussa eri työkursseilla sekä ilmaisutunneilla, joita hanke järjesti asiakkailleen. Puheet kääntyivät työharjoittelun puoleen ja pääsin harjoittelemaan 1 kk ajaksi peliliikkeeseen. Työpäivät olivat melko lyhyitä, mutta tarkoitus olikin kuntoutua työelämää varten ja saada päivittäistä rytmiä takaisin. Työharjoittelu meni yllättävän hyvin, vaikka en ole ollut pitkään aikaan työssä tai sen kaltaisessa toiminnassa. No, Lahden Klubitalo on antanut toimintaa sekä päivittäinen päivärytmi on pysynyt hyvin. Toimin Lahden Klubitalolla monessa eri paikkaa, mutta päätavoitteeni on saada jossain vaiheessa vakituinen työpaikka, jos vain mahdollista. Aloimme etsimään pidempää työkokeilupaikkaa, mutta kun tiedustelimme Kelasta onko se mahdollista, niin sain taistella puhelimessa harvinaisen pitkään. Puhelu oli vaikea ja haastava, mutta Kelan kautta sain Lahden Kiipulan toimipisteeseen työkokeiluhaastattelumahdollisuuden noin 2 kk päähän. Menin haastatteluun ja siellä oli erilaisia kyselyjä, joita jouduin täyttelemään, että työkykyni saatiin kartoitettua. Siellä oli lääkäri, joka tarkisti sekä kuntoni, että henkisen vointini. Työelämävalmentaja myös haastatteli ja tiedusteli mitä haluaisin tehdä. Sosiaalityöntekijä kyseli tukiverkostosta ja rahatilanteesta. Psykologi mietti minun kanssani mitä voisin alkaa tekemään. Kahden viikon päästä oli yhteenveto kaikkien haastatteluista ja kyselyistä ja sain työkokeilupaperit, johon tarvitsin vain ajankohdan sekä paikan, missä aloitan työkokeilun. En kerinnyt kysyä kuin kahdesta paikasta. Ensimmäisestä paikasta en saanut paikkaa, joka johtui ihan vain siitä, että loppuunmyynti oli tulossa juuri sille myyntiosastolle. Kuitenkin toinen yrittämä toi jo tulosta ja sain työkokeilupaikan jossa oli työskentelytilaa paljon enemmän kuin ensimmäisessä paikassa. Tunsin oloni normaaliksi ja hyväksytyksi ihmiseksi, joka kelpaa myös työelämään. Vesala Ville-Veikko 22

ANNE ESITTÄYTYY Tarve oppia uutta virtaa sisälläni. Vahingoista, suruista ja iloista voin oppia elämästä, mutta vain koulusta voin saada oikeanlaisia eväitä matkallani kohti yliopistoa ja unelmiani. Syksy lähenee ja pian ensimmäistä kouluvuottaan aloittavat lapset seisovat kauniissa jonoissa ala-asteen ovien edessä. Kellot soivat ja on aika astua ensimmäistä kertaa suureen opinahjoon ja tiedon viidakkoon. Samalla seikkailulla minäkin olen. Koulut jäivät aikanaan kesken sairastelujen myötä ja niin sitä yllättäen huomaakin olevansa yli kolmekymmentä ja unelmat odottavat ottajaansa. Niin minä aloitin viime keväänä lukion uudestaan. Jännitin ja puhkuin intoa kuin kuka tahansa ekaluokkalainenkin. Silti pelkäsin riittäisivätkö taitoni, ja kuinka kävisi jos en jaksaisikaan. Päivät kuluivat ja koulu tuntui hyvältä, vaikka jokainen päivä oli yhtä jännittävä kuin ensimmäinenkin. Ensimmäiset kokeet vuosiin herättivät minussa kauhua. Olihan kyseessä kuitenkin nyt tietynlainen tulikoe, pystynkö minä tähän ja olenko edes oikeassa paikassa. Kokeiden jälkeen piinaava odottelu ja tulokset olivatkin parempia kuin uskoinkaan. Pääsin läpi -ja kirkkaasti! Uusi jakso alkoi ja niin se lähtikin sujumaan. Kevät meni oppiessa vähän uutta ja vähän vanhaakin. Tavataanhan sitä sanoa, että kertaus on opintojen äiti. Sillä logiikalla siis pari tuttuakin kurssia tuli käytyä. Kesäloman alettua olin onnellinen. Koulu kuluttaa eri tavalla voimia aikuisena, kuin nuorena untuvikkona. Olin yllättynyt, kun viimeisetkin adrenaliinit poistuivat kehostani ja huomasin olevani väsynyt. Koulu antaa paljon, mutta jos ei ymmärrä lepopäivien tärkeyttä, sitä huomaa uuvuttaneensa itsensä, ja pahasti. Viikonloput ja lomat eivät ole vain työntekoa varten, vaan myös latautumiseen. Näillä eväillä ja tiedoilla odotankin nyt alkavaa syyslukukautta. Olen levännyt ja oppinut arvokkaan läksyn: minulla on oikeus levätä, ei ole aina pakko suorittaa ja olla liikkeessä. Muutamalla kurssilla kerrallaan etenen, rajoitan turhaa työtä pois ja otan rauhallisesti. Jos näin pitkään koulu odotti minua, niin ehkäpä minäkin voin hiukan kevyemmin edetä -ja tällä kertaa viedä aloittamani matkan loppuun saakka. Anne Saarinen 23

ELÄMÄ VOITTAA SITTENKIN! Nimeni on onneksi Jere Pohjonen. Se voisi olla yhtä hyvin Nestori Mitrunen, jos olisin saanut lapsena tahtoni läpi muuttaa etunimeni, Nestoriksi, tykkäämäni piirretyn robotin mukaan. Isoäitini ei tykännyt moisesta, koska hänen lapsuudessaan oli Nestori nimistä saippuaa eikä hän halunnut lapsenlapselleen saippuan nimeä. Onneksi myöskään äitini ei ottanut tyttönimeään Mitrunen, joten muuta väännöstä ei nimestäni saa kuin Poro Jehjonen. Sitten asiaan. Olen Lahden Klubitalon aktiivijäsen ja haluan kertoa miten päädyin talomme jäseneksi, sekä mitä olen saanut irti kyseisestä yhteisöstä. En ole ollut aina mielenterveyskuntoutuja, vaan asiat ovat johtaneet siihen, että aikoinani merillä ollessani sairastuin ja pääsin lopulta sairaalakokemuksen jälkeen eläkkeelle. Sairaus joka minulla todettiin ja kerrottiin 25-vuotis syntymäpäivilläni, saatesanoilla että isälläni oli sama, oli skitsofrenia (en tosin usko että näistä vanhoista diagnooseista ottaisi selvää enää pirukaan). Sairauteeni liittyi tuolloin erilaisia harhaluuloja mutta ei kaikkia klassisia oireita kuten äänien kuulemista tai vaikka pelkoa liikkua öisin. Pihalla olin kyllä muuten, kävellen metsässä öisin, kolmen aikaan, pää sivuttain, 100 km viikossa. Lumihangessa. Olin sitä mieltä että olen lihava, ja ihmettelin miksi punttitreenien edetessä lihasvoima heikkenee viikko viikolta. Olin aliravitussa tilassa kun pääsin sairaalaan. Haaveenani oli saada yhtä lommot posket kuin Nicholas Cagella, mutta todellisuudessa takapuoleni oli yhtä kaita kuin Pradan mallilla uimapukukierroksella. Aluksi olin sairaalasta päästyäni laitostunut sekä ylilääkitty. Sitten minulle alettiin ehdotella hoitajien taholta liittymistä johonkin kuntoutujien eri lahkojen toimintaan, jota vastustin jyrkästi: Eihän henkisesti kuollut sekä maineensa diagnoosin myötä menettänyt mies kuulu muuhun kuin odottelemaan fyysistä kuolemaa. - Näin ajattelin tuolloin. 24

Asiat johtivat kuitenkin eteenpäin ja päädyin ennen Klubia muihin Lahden hyvin edustetuista mielenterveyskuntoutujien kerhoista. Onneksi minulla oli kaveri jonka kanssa kulkea näihin paikkoihin, koska vielä tuolloin tuotti paljon vaikeuksia pelkästään maksaa laskut pankissa tai käydä kaupassa. Yksin en olisi selvinnyt. Sitten vuodet vierivät, enkä ollut vielä löytänyt itseäni Klubilta, kunnes 40 kiloa painavampana sain välillä kuulla Klubitalosta sieltä sun täältä. Lopulta kuulin että Lahden Klubitalo on tekemässä reissun New Yorkiin ja päätin naamioitua muka kiinnostuneeksi uudeksi jäseneksi. Tarkoituksenani oli vain päästä jäsenreissulle NY:kiin, sekä unohtaa reissun jälkeen koko työpainotteinen hourula. Liityin yhdessä ystäväni kanssa Klubin jäseneksi, ja selvisi ettei Klubi teekään matkaa Isoon Omenaan. Tässä vaiheessa olin kuitenkin huomannut, että arki Klubilla tuokin minulle sisältöä ja onnea elämääni. Päädyimme myöhemmin vielä NY:kiin, toisen klubilaisen kanssa. Mitä siis olen saanut irti talosta, oltuani nyt jäsenenä 5 -vuotta sekä 40 kiloa keveämpänä. Paljonkin. Sosiaaliset taidot ovat kohentuneet, itseluottamus parantunut, sekä uusia ystäviä olen saanut. Olen ollut neljällä eri radiokanavalla haastatteluissa liittyen Klubilta alkuun lähteneiden taidenäyttelyihini. Välillä olen ollut paikallisissa pienemmissä lehdissä taideasioihini liittyen. Toissa päivänä soittivat nuorten työllistämiskeskus lyhdystä, että haluavat töitäni lainaksi viiden huoneensa seinille. Töitäni ovat kehuneet ammattilaiset, Timo Jakolaa myöten, ja monet haluaisivat ostaa töitäni. Kunnallisvaltuutetuista taideraamittajaan. Nyt minulle haetaan apurahaa ja olen lähdössä NY:kiin, kahden viikon päästä, koska töitäni on esillä 20 kpl Fountain housessa -Klubitalolla josta koko liike on lähtöisin. Olen saanut elämäni ja itsekunnioitukseni takaisin! - Jere Pohjonen - 25

VILLE-VEIKKO ESITTÄYTYY Kuka olet? Nimeni on Ville Vesala ja olen 29 v. nuorimies Lahdesta Harrastukset? Atk, elokuvien katseleminen, musiikin kuuntelu, valokuvaus, kokkailu, taide, jne.. runoilu, Miten päädyit Klubille? Aluksi tulin varhaiskuntoutus osaston kautta työntekijän kanssa tutustumaan Klubitaloon ja myöhemmin sitten jatkoin vierailuja sekä chillailin vain Klubilla. Parin vuoden tauon jälkeen kuitenkin palasin takaisin klubille ja ryhdyin tekemään eri työtehtäviä. Sitten 2014 minusta tuli virallisesti jäsen. Rooli Klubitalolla? Toimin atk-tukihenkilönä, teen julkaisuja, mainoksia, esitteitä, dokumentteja sekä välillä olen keittiössä kokkailemassa. Toimin jälkiruoka vastaavana eli teen joka viikko jonkun jälkiruuan. Kulttuuri@paja:ssa teen myös taidetta eri tyyleillä. Olen myös idearikas, joten ideoin myös välillä kehityspäivillä. Mitä Klubitalo merkitsee? Monipuolista erilaista tekemistä ja tapaa uusia sekä tuttuja ihmisiä. Terveiset Klubitalo-lehden lukijoille Rohkea asenne elämäänne ja muistakaa että paistaa se aurinko risukasaan myös. 26 Terveisin: Ville Vesala (VV)

KOKEMUKSIA LAHDEN KLUBITALOSTA Olin töissä ammattikoulun ja armeijan jälkeen siinä 21 -vuotiaana. Aloin kuulla omituisia ääniä ja kuvittelin juttelevani telepaattisesti pomon kanssa. Koska en osannut hakeutua hoitoon irtisanouduin töistä. Olin etsivinäni töitä, kunnes jouduin sairaanhoitajan vastaanotolle. Hän oli sitä mieltä, että tarvitsen hoitoa. Niinpä päädyinkin ambulanssin kyyditsemänä suoraan sairaalan osastolle. Lääkäri määräsi minulle ensimmäiset psyykelääkkeet. Kun viikko oli vierähtänyt, sain vapaat ulkoiluoikeudet. Pääsin kotiin 8 -viikon sairaalajakson jälkeen. Kävin aluksi kahdesti viikossa vastaanotolla, jossa tarkkailtiin vointiani. Sairaanhoitajan kanssa kävin tutustumassa toimintakeskus Vescuun ja aloin käydä ryhmissä kahdesti viikossa. Vointini parani hitaasti mutta varmasti. Kun olin 28-vuotias ystäväni houkutteli minut mukaan käymään Klubitalolla. Aluksi kävin joka päivä 2 tuntia kerrallaan. Tein toimistoyksikössä puhtaaksikirjoitustehtäviä ja lisäksi myin ruokailijoille ruokalippuja. Muitakin talon pieniä tehtäviä tein omien voimavarojeni mukaan. Tunsin sisälläni, että olin löytänyt paikkani maailmassa. Lääkitystä on sittemmin hieman purettu. Ensin jätettiin päivälääke pois, ja sen jälkeen vuoden päästä aamulääke. Minut hyväksyttiin jäseneksi, kun olin käynyt aktiivisesti Klubitalolla 2 kuukautta. Muutaman vuoden kuluttua hain siirtymätyöpaikkaa. Peruin sen kuitenkin silloin. Kun olin harkinnut asiaa enemmän, menin vuoden päästä tutustumaan kaupunginkirjaston siirtymätyöpaikkaan. Ihastuin heti työpaikan hiljaiseen ilmapiiriin. Tällä kertaa otin työn vastaan. Perehdytys sujui hyvin, ja työ rutinoitui. Työnkuvaani kuului lajitella eri lähikirjastoista tulleet kirjat omiin laatikoihin ja pääkirjaston kirjat vein lainausrobotille, jossa työkaverini hoiti loppuun lajittelun. Rupesin nauttimaan työpaikan hiljaisuudesta yhä enemmän. Tuntui mahtavalta työskennellä kirjastossa. Kun siirtymätyöni päättyi, vuorokausirytmini oli taas kohdallaan ja minulla oli muodostunut tietty työrytmi. Oma kuntoutuminen oli edennyt valtavasti parempaan suuntaan. Pidin viikon loman, jonka jälkeen menin opiskelemaan Englantia Tiedonpuuhun. Tarkoituksenani oli nostaa peruskoulun numeroita. Tällä hetkellä opiskelen yhä englantia ja tarkoituksena on aloittaa matematiikka. Jatkosuunnitelmani on mennä opiskelemaan painotekniikkaa. Olen kiitollinen, että Klubitalo on nostanut elämäni nykyiselle tasolle. Risto 27

MIKAEL ESITTÄYTYY 1. Kuka olet? Olen Mikael Kivilohkare, 33-vuotias lahtelainen mies. 2. Mitä harrastat tai haluaisit harrastaa? Harrastan tv-sarjojen katselua ja muusikin kuuntelua. Tarkoituksena olisi ruveta uimaan kun Joutjärvi vähän lämpenee ja jossain vaiheessa jatkaa punttisalilla käyntiä. 3. Miten päädyit Klubille? Asuessani Lappeenrannassa tutustuin Lappeenrannan Klubitaloon ja kun muutin Lahteen niin rupesin käymään Lahden Klubitalolla. 4. Mitä Klubitalo sinulle merkitsee? Mukavaa puuhaa arkipäiviksi. 5. Mitä olet oppinut Klubitalolla? Olen oppinut pitämään hyvää vuorokausirytmiä ja saanut kerrattua jonkin verran ruosteessa olleita atktaitoja. 6. Tulevaisuuden suunnitelmat? Tarkoituksenani olisi jatkaa tietotekniikan opintoja Lahden Ammattikorkeakoulussa. 7. Terveiset Klubilahti-lehden lukijoille Terveiset kaikille KlubiLahti -lehden lukijoille, tavataan Klubilla! 28

29

NEA ESITTÄYTYY Heippa kaikille! Olen Nea, jäsennumero 195. Olen vielä melko uudenkarhea jäsen, vasta n. kuukauden päivät olen Klubitalolla käynyt. Ennen Klubitaloa päiväni olivat melko yksitoikkoiset, odottelin kotona, että ystävät pääsevät töistä tai istuin päivät pitkät koneella dataamassa. Kun kuulin psykan polilta paikasta, olin innoissani ja tulin avointen ovienpäivänä käymään. Täytyy kyllä sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt ja ihmiset Klubitalolla ottivat minut hienosti vastaan! Klubitalolla olen vähän kaikessa mukana, keittiössä ja toimistossa vuorotellen. Heti ensimmäisinä viikkoina olen jo päässyt kehittämään toimintaa ja mielipiteeni on huomioitu asiassa kuin asiassa. Se täällä Klubitalolla onkin niin hienoa kun yhdessä tehdään ja tehdyillä asioilla on oikeasti merkitystä Klubitalon toiminnalle. Pyrin käymään Klubitalolla säännöllisesti päivittäin, aamusta iltapäivään. Olen huomannut piristyneeni huomattavasti! Tavoitteenani on päästä Askeleet kohti työelämää - hankkeeseen mukaan ja sitä kautta työllistyä. Ammatiltani olen lähihoitaja, joten niihin hommiin tarkoitus olisi palata mieluusti jo syksyllä. Vapaa-aikanani lenkkeilen, käyn kuntosalilla ja näen ystäviäni. Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin. Mike Murdock Keväisin terveisin, Nea 30

VERTAISTUKI JA VERTAISUUS Kun sain tietää, että saamme rahoituksen Askeleet kohti työelämää - hankkeelle ja että pääsen siihen mukaan konkreettisesti kokemusohjaajana, ei riemullani ja kiitollisuudellani ollut rajoja! Tämä on ollut unelmani jo pitkään; päästä auttamaan toisia kuntoutujia, ei ammattimaisesti, vaan nimenomaan vertaisena vertaiselle. Työssäni saan olla vertaisena toisille kuntoutujille ja samalla saan itse työstäni vertaistukea. Tämä on antanut minulle valtavasti uudenlaista rohkeutta ja parantanut itsetuntoani. Olen saanut oppia työssäni paljon mielenterveysalalla ja saralla olevista palveluista ja toimijoista. Näin pystyn neuvomaan ja opastamaan vertaisiani paljon paremmin. Saan työssäni kohdata erilaisia ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa. Löydän jokaisesta pienen palasen itseäni ja samoja kokemuksia on paljon. Jokainen on antanut minulle paljon ja toivon, että olen itse voinut antaa vertaistukea takaisin. Vaikkapa vain ihan vain kuuntelemalla ja juttelemalla. Vertaistukiryhmämme kokoontuu kerran kahdessa viikossa. Ryhmä on ollut valtava menestys mielestäni! Olemme kaikki saaneet puhua meitä askarruttavista asioista; niin hyvistä kuin huonoistakin. Jokainen saa olla ryhmässä sellainen kuin on ja saa puhua vapaasti, yksi kerrallaan. Haluan olla mukana ja auttaa meidän hankkeemme kuntoutujia ja asiakkaita ihan yksilöllisestikin. Minulle voi aina soittaa tai laittaa sähköpostia tai tulla vain käymään toimistossamme. Etsimme sinulle sopivan ajan ja saamme jutella rauhassa kahden kesken niin halutessasi. Nina Uosukainen 31

LUONNOLLISESTI KLUBITALO Kuulin Klubitalosta ensimmäisen kerran jo kymmenisen vuotta sitten ystävältäni, joka oli alkanut käydä siellä viikoittain. Minäkin halusin kokea samanlaisia onnistumisen kokemuksia, joita ystäväni koki työskennellessään Klubitalon keittiöyksikössä. Niinpä aloin käydä Klubitalolla muutaman kerran viikossa, vaikka sinne oli matkaa melkein tunnin verran, kun se oli toisessa kaupungissakin. Sain niitä onnistumisen kokemuksia, kun harjoittelin aluksi tekemään kävijätilastoja. Väsyin kuitenkin jo kuukauden jälkeen ja kun ajattelin pitäväni kesälomaa, sain kuulla, että jotkut eivät enää palaisikaan Klubille tauon jälkeen. Olin kuitenkin loman tarpeessa ja minulle kävi niin kuin oli ennustettukin: en palannut Klubille moneen vuoteen. Tein kaikkea muuta niinä poissaolovuosinani. Esimerkiksi opiskelin merkonomiksi ja pääsin kirjastoon harjoittelemaan valmistuttuani. Muuttaessani puolisoni kanssa toiselle paikkakunnalle päättyi työsuhteeni kirjastossa. Uudella paikkakunnallani Lahdessa hain työ - tai opiskelupaikkaa. En löytänyt mitään itselleni sopivaa, joten pyrin löytämään jotain muuta tekemistä. Yritin pitää itseni jotenkin kunnossa ja aloin harrastaa uintia ja talvella avantouintia. Kului vuosi ja menin uudelleen käymään TE -toimistossa. Siellä eräs työvoimaneuvoja suositteli minulle Klubitaloa. En aluksi lämmennyt asialle, mutta hetken mietittyäni päätin käydä katsomassa, miltä uuden kotikaupunkini Klubitalo vaikuttaisi. Heti aluksi minut otettiin hyvin vastaan ja pääsin erään opiskelijan työpariksi päivittämään osoitetietoja. Pidin tehtävää aluksi vaikeana, vaikka minulla olikin muutaman vuoden takainen merkonomitutkinto ja ab-ajokortti tutkinto suoritettuna. Klubitalo tuli oikeaan aikaan kuvioihini kun atk-taidot tarvitsivat päivittämistä. Silloin kävin Klubilla muutamana päivänä viikossa. Tunnuin pääseväni sisälle Klubitaloon työtehtävien kautta. Uusiin ihmisiin tutustuin myöhemmin pikkuhiljaa. Myöhemmin aloin taas käydä avannossa. Tein itselleni päivärytmin sellaiseksi, että heräsin aamulla vähän vaille kuusi, jotta ehtisin käydä avannossa ennen Klubitalon aamukahveja. No sen kyllä arvaa, etten jaksanut koko talvea. Yltiöpäinen Klubitaloinnostukseni johti siihen, että jouduin sairaalan suljetulle osastolle. En ollut ollut psykiatrisessa hoidossa moneen vuoteen. Olinkin sitten sairaalassa yli kolme kuukautta. Kun sitten kesän kynnyksellä pääsin pois sairaalasta, lääkitys oli kova ja minun oli vaikea käydä jopa kaupassa. Oli kuin olisin ollut unessa. 32

Aloittelin sairasloman jälkeen Klubilla käyntiä varovasti. Kävin siellä harvakseltaan ja olin itsekin aika hiljainen. Mietin, että enkö vieläkään osaa ottaa opikseni sairastumisistani. Olen sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä yli 30 vuotta ja lisäksi diagnoosinani on ollut paranoidinen skitsofrenia, sekä skitsoaffektiivinen häiriö. Luokitusnumero on F 20. Jatkoin Klubilla käyntiä kuitenkin lisäten tahtia niin, että kävin siellä jo joka arkipäivä. Pääsinkin tuolloin ensimmäiseen siirtymätyöpaikkaani. Siirtymätyö antoi paljon, mutta selkäni ei kestänyt kiertoliikettä, jota työssä vaadittiin: jouduin lopettamaan työnteon kesken. Pari vuotta taas kului uutta opiskellen Klubilla. Olin tyytyväinen siihenkin, että Klubitalolla on ajanmukaiset tietokoneet, sekä ohjelmat. Sen lisäksi, että opin uusia asioita, saan myös opettaa muita, niin että kaikki hyötyvät. Motiivini käydä Klubitalolla onkin kaksitahoinen: saan ystäviä, hyvän päivärytmin, opin uusia asioita ja taitoja sekä saan osallistua kaikenlaisiin koulutuksiin. Toisaalta työpanokseni on tärkeä Klubille ja pystyn auttamaan muita kaltaisiani mielenterveyskuntoutujia. Lähes koko Klubilla käymäni ajan olen käynyt myös psykiatrian poliklinikalla. Välillä kerran kuukaudessa ja välillä parikin kertaa viikossa. Mutta silti sairauteni yllätti minut vielä kerran. Viime kesälomalla en pystynyt täysin rentoutumaan. Minun olisi pitänyt lepäillä, mutta keräsin itselleni liiaksi tehtäviä, vaikka olin kesämökillä. Loman jälkeen yritin sinnitellä jotenkin Klubilla ja psykiatrian polilla, mutta jouduin toteamaan, ettei avohoito riitä minulle, vaan joudun menemään sairaalaan suljetulle osastolle. Tällä kertaa pari kuukautta riitti. Minut melkein ajettiin avohoitoon, vaikka olisin viihtynyt suljetun turvallisessa maailmassa. Aloin käydä jälleen Klubitalolla, aluksi vain kerran viikossa. Nykyään käyn kolmesta viiteen kertaan viikossa Klubilla ja tiedän, että voin palata sinne, vaikka joutuisinkin välillä sivuraiteille. Tapsa, jäsen 12/2009 Aktiivinen vastuujäsen 33

ARVO ESITTÄYTYY 1. Kuka olet? Olen Arvo Rusanen, 31-vuotias lahtelainen nuori mies. 2. Mitä Klubitalo sinulle merkitsee? Se merkitsee minulle hyviä kavereita, mukavaa ajanviettoa, työtä ja paikkaa johon aina voi tulla. 3. Minkälaisia työtehtäviä teet talolla ollessasi? Olen ollut keittiössä, tehnyt salaattia ja muuta pientä. Sekä tehnyt toimistossa muutamia puhtaaksikirjoituksia. 4. Mitä odotat tulevaisuudeltasi? Odotan tällä hetkellä uutta asuntoa ja muutenkin elämäntilanteen kohenemista. 5. Omat tavoitteesi tällä hetkellä? Kuntoutua työkykyiseksi, että voin tehdä esim. muutaman tunnin osa - aikatyötä. 6. Miten vietät vapaa-aikaasi? Vietän vapaa-aikaa hyvän ruuan, musiikin ja kavereiden parissa. 7.Terveiset Klubilehden lukijoille. Lämpimät terveiset kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille. Toivoo Arvo, jäsen 161 34

MARKO ESITTÄYTYY Kuka olet? Marko jäsen nro 75, 41-vuotias lahtelainen. Miksi juuri sinä käyt Klubitalolla? Saan vietettyä mielekkään päivän pois kotoa. Sain hyvän päivärytmin siirtymätyöstä. Mitä työtehtäviä teet Klubilla? Atk - tehtäviä, esim. www-sivujen ylläpito ja kehittäminen. Mitä odotat tulevaisuudelta ja minkälaisia tavoitteita sinulla on? Elän viikon kerrallaan ja tavoitteena on käydä Klubitalolla päivittäin, ainakin syömässä. Miten vietät vapaa - aikaa? Lukemalla, pyöräilemällä, tietokoneella pelaamalla Terveiset Klubilehden lukijoille: Tulkaa käymään Klubitalolla ja tervehtimään. Jos haluatte tietää lisää minusta, niin nykäiskää hihasta. Terveisin Marko 35

Sähköposti: lahden.klubitalo@phklubitalot.fi Kotisivu: www.phklubitalot.fi Vuorikatu 35 2 krs 15100 Lahti Lahti P. 040 03 553 734 1339 8233 Mariankatu 10 D 9 15110 Lahti P. 03 734 8233 Avoinna: ma klo 8-18 ti-pe klo 8-16 Avoinna: ma klo 8-18 ti-pe klo 8-16