Lähetysseuran työn tavoitteena on, että sanoma Jumalan rakkaudesta toteutuu kaikkialla maailmassa ilona, rauhana ja oikeudenmukaisuutena. Minä kohotan katseeni vuoria kohti Huay Khab 28.7.2018 Den nappaa salan poikkipuusta kiinni ja nostaa itsensä kevyesti maasta. Pian hän kävelee lankun päällä katonrajassa. Neljä muuta Lua-miestä häärivät heinäkaton ylä- ja alapuolella kiinnittäen sinne pitkiä suojamuoveja. Alapuolella kylmällä ja märällä betonilattialla Thaimaan luterilaisen kirkon tuore piispa Amnuay antaa ohjeita välillä thaiksi ja luaksi. Ulkona tihkusade ei laannu. Viidakko ympärillämme herää eloon illan laskeutuessa ja kaskaat alkavat päristää korvia huumaavasti. On sunnuntai, toinen päivä maanvyörymän jälkeen. Pitäisi hakea lisää muovialustoja ja hyttysverkkoja, ehditäänkö vielä?, kysyy Pääng, yksi kirkon evankelistoista.
Heitän repun selkääni ja lähden Päängin mukaan etsimään läheisestä kyläkaupasta lisätarvikkeita. Katariina jää kristittyjen yhdessä perustaman evakuointikeskukseen työntekijätiimin tueksi. Työtä riittää, sillä seuraavana päivänä keskukseen on määrä majoittaa sata ihmistä kolmen kuukauden ajaksi. Pohjois-Thaimaassa viikkoja jatkuneet sateet ovat aiheuttaneet maanvyörymiä eri puolilla Naanin maakuntaa. Perjantaina 28.7. aamuhämärässä Huay Khabin kylän yläpuolelta irtosi tonneittain maa-ainesta, joka vyöryi yli kuudenkymmenen kodin päälle. Kahdeksan ihmistä kuoli ja 257 ihmistä menetti kotinsa. Aika on elää ja aika kuolla Maanantaina, jolloin pakolaisten on määrä saapua keskukseen, järjestetään buddhalaisten ja kristittyjen yhteiset hautajaiset Huay Khabin kylän lähellä. Evankelista Pim nappaa Katariinan moponsa kyytiin ja kaasuttaa sadetakki vipattaen kohti hautajaisaukiota. Monet miehistä hyppäävät avolavalle. Mustia takkeja, sadeviittoja ja erivärisiä kumisaappaita. Isolla aukiolla on satoja ihmisiä. Sumuharsot liikkuvat hiljaa viidakon ja vuorten välissä. Sade yltyy taas ja pian koko kenttä punaista mutavelliä. Kahdeksan valkoista puuarkkua odottavat puupinojen päällä. Saatu, saatu aamen, aamen, buddhalaisten ja kristittyjen rukoukset loppuvat.
Kosteassa ilmassa haisee bensa. Ilotulitteitteiden paukahdukset ja hautajaisroviot syttyvät rätisten. Musta savu nousee tummansiniselle taivaalle. Monille Lua-kansan ihmisille hautajaiset voivat olla traumaattinen kokemus. Jos arkku ei syty palamaan oikein tai jotain muuta menee pieleen - se voi olla huono enne. Henki palaa häiritsemään omaisia, Pim kertoo meille. Kirkon työntekijöille tämä tietää lisää töitä, kotikäyntejä, rohkaisua, rukousta ja apua. Toivoa Hautajaisten jälkeen palaamme evakuointikeskukseen. Pimin mies Den ja muut vapaaehtoiset ovat saaneet katon suojattua. Vesi ei tule enää salaan sisään. Paljon muuta vielä puuttuu. Haemme monta kertaa eri paikoista hygieniatarvikkeita, alustoja, naisten alusvatteita, lastenvaatteita ja lääkkeitä. Lopulta pakolaiset saapuvat armeijan kuormaautoissa. Yhtäkkiä paikka kuhisee elämää ja perheet kantavat kassejaan ja reppujaan salan sisälle. Lapset eivät osaa olla niin hämmentyneitä kuin aikuiset. Pian he leikkivät yhdessä ja ilmapiiriin tulee toivoa ja iloa. Jotkut aikuisista ovat niin shokissa, etteivät osaa toimia mitenkään. He istuvat vaiti eivätkä tee mitään. Osa iäkkäämmistä makaa vain paikoillaan. Muutaman naisen kasvoilla loistaa hymy, kun pääsevät suihkuun ensimmäisen kerran katastrofin jälkeen. Yksi perhe kertoo meille pelänneensä menettävänsä kaikki säästöt. Mies oli uhmannut armeijan asettamaa kieltoa ja palannut takaisin taloonsa pelastamaan rahapussin. Rahapussissa oli 200 bahtia eli noin viisi euroa. Seuraavana päivänä meillä on yhteinen palaveri kirkon työntekijätiimin kanssa. Puhumme siitä, miten Lähetysseura voisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea kriisin jäkihoidossa. Katariina tähdentää, että monille traumatisoituneille on luotava
mahdollisuuksia kertoa kokemuksistaan ja sen aiheuttamista tunteista. Heidän kärsimystään ei saa ohittaa tai mitätöidä. Mietimme yhdessä myös sitä, miten asiaa käsitellään lasten kanssa. Tämä nuorista työntekijöistä koostuva tiimi on joutunut kovaan paikkaan. Heidän tehtävänään on nyt kantaa ristiä, joka on painava ja vaikeasti selkään sopiva. Hätään ja kärsimykseen ei ole helppoja vastauksia. Ennen lähtöämme sovimme vielä, että kaikkien mopot huolletaan kuntoon. Halaamme ja teemme wai-tervehdykset. Paluumatkalla olo on raskas ja väsynyt. Mutta ei toivoton. Se johtuu näistä nuorista, jotka hyppäävät taas mopon selkään.
Matkalaulu Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. Psalmi 121 Kiitos, että tuet työtä ilon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. - Katariina ja Tero Katariina Kiilunen, teologisen koulutuksen koordinaattori, Mekong katariina.kiilunen@felm.org Tero Massa, vt.mekongin ja Oseanian aluepäällikkö tero.massa@felm.org Työtämme voit seurata: Suomen Lähetysseura Kaakkois-Aasia -facebook, -twitter ja instagram-sivuilla Toivo. Yhteistyö. Muutos. Kristillinen sanoma toivosta, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta on ollut työmme lähtökohta jo lähes 160 vuotta. Tule mukaan rakentamaan oikeudenmukaista ja inhimillistä maailmaa. Tue työtämme: IBAN: FI38 8000 1400 1611 30 BIC: DABAFIHH, viestiksi työntekijän nimi.