TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008:12. Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevat säädökset

TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008:12 Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevat säädökset

TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2008:12 Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevat säädökset

KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaa lainsäädäntöä uudistava työryhmä Puheenjohtaja Leena Kuusama Sihteeri Juho Martikainen Julkaisun päivämäärä 31.10.2008 Julkaisun laji Työryhmämietintö Toimeksiantaja Oikeusministeriö Toimielimen asettamispäivä 20.11.2007 Julkaisun nimi Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevat säädökset Julkaisun osat Luovutuskirje, mietintö, asetusluonnos, liitteet, laki ja asetus ruotsiksi Tiivistelmä Työryhmän tehtävänä oli uudistaa syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaa lainsäädäntö ja laatimaan ehdotuksen uudeksi syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaksi lainsäädännöksi. Työryhmän tuli laatia ehdotus syyttäjälaitoksen hallintoa koskevien säännösten selkeyttämiseksi. Työryhmän tuli myös arvioida kihlakuntajärjestelmän lakkauttamisesta aiheutuvat muutostarpeet ja kartoittaa syyttäjää koskevat säännökset muualla lainsäädännössä. Työryhmä on laatinut ehdotuksen hallituksen esitykseksi laiksi syyttäjälaitoksesta. Lisäksi työryhmä on laatinut luonnoksen valtioneuvoston asetukseksi syyttäjälaitoksesta ja kartoittanut muut syyttäjiä koskevat säännökset ja niiden muutostarpeet. Ehdotetut säädökset perustuvat pääosin voimassa oleviin yleisistä syyttäjistä annettuun lakiin ja kihlakunnansyyttäjästä annettuun lakiin sekä niiden nojalla annettuihin asetuksiin. Ehdotetut säännökset on järjestelty loogiseksi kokonaisuudeksi yhdeksi laiksi ja sen nojalla annettavaksi valtioneuvoston asetukseksi. Kokonaisuutena työryhmä on pyrkinyt laatimaan selkeän ja perustuslain vaatimukset täyttävän säädöskokonaisuuden. Työryhmä ehdottaa lisäksi joitakin asiallisia muutoksia lainsäädäntöön. Näistä keskeisin on kaikkien syyttäjien toimivallan laajentaminen koko maahan. Avainsanat: (asiasanat) Syyttäjät, syyttäjälaitos Muut tiedot tiedot (Oskari- ja HARE-numero, muu viitenumero) 2/66/2007, OM013:00/2008 Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2008:12 Kokonaissivumäärä 68 Jakaja Oikeusministeriö Kieli suomi ISSN 1458-6452 Hinta 20,00 Kustantaja Oikeusministeriö ISBN 978-952-466-772-2 (nid.) 978-952-466-773-9 (PDF) Luottamuksellisuus julkinen

PRESENTATIONSBLAD J U S T I T I E M I N I S T E R I E T Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för revidering av lagstiftningen om förvaltningen av åklagarväsendet Ordförande: Leena Kuusama Sekreterare: Juho Martikainen Utgivningsdatum 31.10.2008 Typ av publikation Arbetsgruppbetänkande Uppdragsgivare Justitieministeriet Datum då organet tillsattes 20.11.2007 Publikation (även den finska titeln) Lagstiftning om förvaltningen av åklagarväsendet (Syyttäjälaitoksen hallintoa koskevat säädökset) Publikationens delar Överlåtelsebrev, betänkande, utkast till förordning, bilagor, lag och förordning på svenska Referat Arbetsgruppen hade i uppdrag att revidera lagstiftningen om förvaltningen av åklagarväsendet samt att utarbeta ett förslag till en ny lagstiftning om förvaltningen av åklagarväsendet. Arbetsgruppen skulle lägga fram ett förslag till att klargöra bestämmelserna om förvaltningen av åklagarväsendet. Arbetsgruppen skulle dessutom utvärdera ändringsbehoven som uppstår av avståendet från häradssystemet och kartlägga bestämmelserna om åklagare annanstans i lagstiftningen. Arbetsgruppen har utarbetat ett förslag till regeringens proposition med förslag till lag om åklagarväsendet. Arbetsgruppen har också utarbetat ett utkast till statsrådet förordning om åklagarväsendet och kartlagt bestämmelserna om åklagarna i annan lagstiftning samt behovet att ändra dessa bestämmelser. Den föreslagna lagstiftningen grundar sig i huvudsak på nuvarande lagen om allmänna åklagare och lagen om häradsåklagare samt de förordningar som utfärdats med stöd av dem. De förslagna bestämmelserna har ordnats så att de bildar en logisk helhet i en lag och i en statsrådets förordning som utfärdas med stöd av den. Arbetsgruppen har strävat efter att skapa en tydlig författningshelhet som uppfyller grundlagens krav. Arbetsgruppen föreslår dessutom att det görs vissa innehållsmässiga ändringar i lagstiftningen. Den viktigaste av dessa är förslaget att utvidga åklagarnas befogenhet att till omfatta hela landet. Nyckelord åklagarna, åklagarväsendet Övriga uppgifter (Oskari- och HARE-nummer, andra referensnummer) 2/66/2007, JM013:00/2008 Seriens namn och nummer Justitieministeriet, Utlåtanden och utredningar 2008:12 Sidoantal 68 Distribution Justitieministeriet Språk finska ISSN 1458-6452 Pris 20,00 Förlag Justitieministeriet ISBN 978-952-466-772-2 (häft.) 978-952-466-773-9 (PDF) Sekretessgrad Offentlig

Sisällys ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...15 YLEISPERUSTELUT...16 1 Nykytila...16 1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...16 Syyttäjät...16 Syyttäjälaitoksen organisaatio...16 Muu syyttäjiä koskeva lainsäädäntö...17 1.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö...17 Ruotsi... 17 Norja... 18 Tanska... 18 1.3 Nykytilan arviointi...18 2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset...19 2.1 Esityksen tavoitteet...19 2.2 Keskeiset ehdotukset...19 3 Esityksen vaikutukset...21 4 Asian valmistelu...21 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...22 1 Lakiehdotuksen perustelut...22 1 luku. Yleiset säännökset...22 2 luku. Valtakunnansyyttäjänvirasto...23 3 luku. Syyttäjänvirastot...25 4 luku. Erinäisiä säännöksiä...25 5 luku. Voimaantulo...26 2 Tarkemmat säännökset ja määräykset...26 3 Voimaantulo...26 4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys...26 LAKIEHDOTUKSET...28 LAGFÖRSLAGEN...38 LIITE 1 Tietojen luovutus...47 LIITE 2 Rikosprosessiin tai rangaistusten täytäntöönpanoon liittyviä säännöksiä... 51 LIITE 3 Kumottavia tai muutettavia säännöksiä...54 LIITE4 Muuta syyttäjiä koskevaa lainsäädäntöä...61 LIITE 5 Eriävä mielipide...65

Oikeusministeriölle SYYTTÄJÄLAITOKSEN HALLINTOA KOSKEVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ UUDISTAVA TYÖRYHMÄ Työryhmän työskentely Oikeusministeriö asetti 20.11.2007 työryhmän kehittämään ja uudistamaan syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaa lainsäädäntöä ja laatimaan ehdotuksen uudeksi syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaksi lainsäädännöksi. Työryhmän tuli: 1) selvittää syyttäjälaitoksen organisaatiota, hallintoa ja virkamiesten oikeudellista asemaa koskevien säännösten selkeyttämiseksi tarvittavat muutokset; 2) selvittää muutostarpeet syyttäjälaitoksen hallintoa koskevien säännösten saattamiseksi perustuslain edellytysten mukaisiksi; 3) arvioida kihlakuntajärjestelmästä luopumisesta aiheutuvat muutostarpeet; 4) kartoittaa syyttäjää koskevat säännökset muualla lainsäädännössä; sekä 5) valmistella ehdotukset säännöksiksi kohdissa 1-4 tarkoitettujen muutosten toteuttamiseksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Leena Kuusama oikeusministeriöstä ja jäseninä lainsäädäntöneuvos Ulla Mohell oikeusministeriöstä, valtionsyyttäjät Christer Lundström ja Olavi Lippu Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja apulaispäällikkö Eija Velitski Helsingin syyttäjänvirastosta. Pysyvänä asiantuntijana työryhmässä oli neuvotteleva virkamies Helinä Lehtinen oikeusministeriöstä. Työryhmän sihteerinä toimi hallitussihteeri Juho Martikainen oikeusministeriöstä. Työryhmä on kokoontunut 12 kertaa. Lisäksi työryhmän ehdotuksia on käsitelty syyttäjälaitoksen yhteistoimintakokouksessa ja syyttäjälaitoksen päälliköiden kokouksessa. Työryhmä on vieraillut myös Helsingin syyttäjänvirastossa. Työryhmä on laatinut ehdotuksen hallituksen esitykseksi laiksi syyttäjälaitoksesta. Lisäksi työryhmä on laatinut luonnoksen valtioneuvoston asetukseksi syyttäjälaitoksesta ja kartoittanut myös muut syyttäjiä koskevat säännökset ja niiden muutostarpeet.

Ehdotus laiksi syyttäjälaitoksesta Työryhmä on laatinut ehdotuksen uudeksi laiksi syyttäjälaitoksesta ja valtioneuvoston asetukseksi syyttäjälaitoksesta. Syyttäjänvirastojen palvelutoimistoista säädettäisiin oikeusministeriön asetuksella kuten nykyisinkin. Ehdotetut säädökset perustuvat pääosin voimassa oleviin yleisistä syyttäjistä annettuun lakiin ja kihlakunnansyyttäjästä annettuun lakiin sekä niiden nojalla annettuihin asetuksiin. Ehdotetut säännökset on järjestelty loogiseksi kokonaisuudeksi yhdeksi laiksi ja sen nojalla annettavaksi valtioneuvoston asetukseksi. Kokonaisuutena työryhmä on pyrkinyt laatimaan selkeän ja perustuslain vaatimukset täyttävän säädöskokonaisuuden. Työryhmä ehdottaa lainsäädäntöön seuraavia asiallisia muutoksia: Koska kihlakuntajärjestelmästä ollaan luopumassa ja syyttäjänvirastojen toiminta on jo irrotettu kihlakuntajärjestelmästä, kihlakunnansyyttäjän nimikkeestä luovuttaisiin. Paikallistason syyttäjät olisivat jatkossa nimikkeeltään aluesyyttäjiä. Syyttäjänvirastoissa toimivien syyttäjien toimivaltaa laajennettaisiin koko maahan. Syyttäjät olisivat siten suoraan lain nojalla toimivaltaisia käsittelemään rikosasiaa myös syyttäjänviraston toimialueen ulkopuolella esimerkiksi silloin, kun juttu laajenee muille paikkakunnille. Tällä hetkellä näissä tilanteissa tarvitaan valtakunnansyyttäjän antama syytemääräys. Käytännössä aluesyyttäjät hoitaisivat edelleen pääosin oman alueensa rikosasioita ja laajemman toimivallan käyttö liittyisi vain poikkeustapauksiin, joissa juttujen käsittely olisi tarkoituksenmukaisinta yhdessä tai tietyn erikoisosaamisen saamiseksi. Myös apulaissyyttäjien toimivalta muutettaisiin muita syyttäjiä vastaavaksi, mutta jaettaessa rikosasioita apulaissyyttäjille otettaisiin huomioon harjoittelun vaihe ja asian vaativuus. Syyttäjän esteellisyyttä ja oikeutta toimia asiamiehenä oikeudenkäynnissä ehdotetaan muutettavaksi siten, että syyttäjät rinnastettaisiin jatkossa tuomareihin. Syyttäjän esteellisyys määräytyisi siten pääosin oikeudenkäymiskaaren 13 luvun mukaan ja oikeus toimia asiamiehenä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 :n mukaan. Työryhmän muut ehdotukset Muu lainsäädäntö Työryhmä on käynyt läpi muussa lainsäädännössä olevat syyttäjiä koskevat säännökset. Työryhmän raportin liitteenä on luettelo näistä säännöksistä. Luettelo on jaettu syyttäjän tiedonsaantioikeuksiin, rikosprosessiin liittyviin säännöksiin ja muuhun syyttäjiä koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi työryhmä on laatinut luettelon vanhentuneista tai muutosta edellyttävistä säännöksistä (liitteet 1-4). Olennaisimmat muualla lainsäädännössä olevat syyttäjää koskevat säännökset liittyvät syyttäjän tiedonsaantioikeuteen ja syyteoikeuden käyttöön. Noin sadassa säännöksessä säädetään syyttäjälle oikeus saada muuten salassa pidettäviä tietoja virkatehtäviensä hoitoa varten (liite 1). Olemassa olevat säännökset ovat sisällöltään asianmukaiset, mutta työryhmä on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei syyttäjän tiedonsaantioikeudesta välttämättä säädetä kaikissa niissä laeissa, joiden nojalla salassa pidettävää tietoa syyttäjä virkatehtävissään tarvitsee. Sääntelyn täsmällisyyden ja yhdenmukaisuuden kannalta olisi perusteltua, että tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin myös niissä laeissa, joissa säädetään tiedon salassapidostakin. Tietojen

luovuttamista koskevat säännökset sakon täytäntöönpanosta annetun lain ja ehdotetun lain syyttäjälaitoksesta välillä poikkeavat lakiteknisesti muusta tiedonsaantia koskevasta sääntelystä. Lainsäädännössä syyttäjiin viitataan usein käsitteellä virallinen syyttäjä tai yleinen syyttäjä. Työryhmä katsoo, että syyttäjistä tulisi jatkossa käyttää yleiskäsitettä syyttäjä, mikä on omaksuttu myös ehdotettuun lakiin. Työryhmä ehdottaa, että ainakin keskeisimmistä rikosprosessiin liittyvistä säädöksistä poistettaisiin ylimääräinen etuliite (liite 2). Joissakin laeissa käytetään myös käsitettä kihlakunnansyyttäjä. Nämä käsitteet tulisi muuttaa työryhmän ehdotuksen mukaisesti aluesyyttäjäksi. Lainsäädännössä on myös useita säännöksiä, jotka ovat sisällöltään vanhentuneita eivätkä niissä syyttäjälle säädetyt tehtävät enää käytännössä kuulu syyttäjän hoidettavaksi. Työryhmä ehdottaa, että jatkovalmistelussa ryhdyttäisiin toimenpiteisiin näiden säännösten muuttamiseksi (liite 3). Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirasto Työryhmä jätti Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annetun lain tarkemman käsittelyn ulkopuolelle Ahvenanmaan maakunnan erityispiirteiden vuoksi. Uudistettava lainsäädäntö aiheuttaa kuitenkin useita teknisiä muutoksia myös Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annettuun lakiin. Koska laki on vanha ja poikkeaisi sisällöltään ja rakenteeltaan muusta syyttäjälainsäädännöstä, työryhmä esittää, että jatkovalmistelussa myös tämä laki uudistettaisiin kokonaisuudessaan. Syyttäjän vaitiolovelvollisuus Työryhmän tehtävänannon ulkopuolelle jäivät syyttäjän asemaa rikosprosessissa koskevat säännökset. Työryhmän työskentelyn kuluessa on noussut esille kysymys syyttäjän vaitiolo-oikeudesta. Työryhmä pitää säännöstä tärkeänä, mutta koska asia jää työryhmän toimeksiannon ulkopuolelle, sen käsittely jatkuu esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnassa. Toimikunnan mahdollisesti ehdottama säännös on tarkoitus lisätä myöhemmin syyttäjälaitoksesta annettavaan lakiin. Kihlakuntajärjestelmästä luopuminen Työryhmän tehtäviin kuului myös arvioida kihlakuntajärjestelmästä luopumisen syyttäjiä koskevaan lainsäädäntöön aiheuttamat muutostarpeet. Syyttäjälaitoksen organisaatio on jo irrotettu kihlakuntajärjestelmästä, joten merkittäviä muutostarpeita ei ole. Syyttäjänvirastojen toimialueet on kuitenkin edelleen sidottu kihlakuntajakoon. Työryhmä ehdottaa, että jatkovalmistelussa lähtökohdaksi otettaisiin se, että syyttäjänvirastojen toimialueet perustuisivat joko maakuntajakoon tarvittavin poikkeuksin tai kuntajakoon. Ehdotettuja muutoksia ei ole vielä tehty työryhmän ehdottamiin säädöksiin, koska kuntajakoon on tulossa useita muutoksia lähivuosina. Valtioneuvoston asetus syyttäjälaitoksesta Ehdotetun lain nojalla annettaisiin valtioneuvoston asetus syyttäjälaitoksesta. Asetus vastaisi rakenteeltaan lakia. Siinä säädettäisiin Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja syyttäjänvirastosta siltä osin kuin säännökset eivät edellytä lain tasoista sääntelyä. Asetuksessa säädettäisiin syyttäjien hallinnollisista tehtävistä ja erikois- ja avainsyyttäjätehtävistä. Lisäksi säädettäisiin syyttäjien määräaikaisesta nimittämisestä ja virastojen muun henkilöstön kelpoisuudesta ja nimittämisestä. Syyttäjäntoimin-

15 Hallituksen esitys eduskunnalla laiksi syyttäjälaitoksesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki virastojen tehtävistä ja hallinnosta. Säännökset vastaisivat pääosin nykyisiä. syyttäjälaitoksesta. Lakiin koottaisiin tällä hetkellä useaan eri Keskeisimpiä sisällöllisiä muutoksia olisivat kihlakunnansyyttäjän ja johtavan kihla- lakiin sisältyvät säännökset syyttäjälaitoksen hallinnosta ja organisaatiosta sekä syyttäjistä kunnansyyttäjän nimikkeiden muuttaminen ja syyttäjäntoiminnasta. aluesyyttäjäksi ja johtavaksi aluesyyttäjäksi Laissa määriteltäisiin syyttäjän tehtävät, sekä aluesyyttäjän ja apulaissyyttäjän toimivallan laajentaminen koko maahan. Lisäksi toimivalta, tiedonsaantioikeus, esteellisyys, varallaolo ja asiamiehenä toimiminen. Laissa syyttäjän esteellisyyttä ja asiamiehenä toimimista koskevat säännökset muutettaisiin säädettäisiin myös syyttäjälaitoksen organisaatiosta eli Valtakunnansyyttäjänvirastosta vastaamaan pääosin tuomaria. ja syyttäjänvirastoista. Laissa säädettäisiin Lain on tarkoitus tulla voimaan loppuvuodesta 2010.

16 YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila 1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Syyttäjiä koskevan lainsäädännön taustaa Syyttäjälaitoksesta säädetään perustuslain 104 :ssä, jonka mukaan syyttäjälaitosta johtaa valtakunnansyyttäjä. Muuten syyttäjälaitoksesta säädetään tarkemmin lailla. Keskeiset syyttäjälaitosta koskevat säädökset ovat laki yleisistä syyttäjistä (199/1997) ja laki kihlakunnansyyttäjästä (195/1996). Lakien nojalla on annettu asetus valtakunnansyyttäjänvirastosta (209/1997), valtioneuvoston asetus syyttäjänvirastosta (88/2007), valtioneuvoston asetus syyttäjänvirastojen toimialueista ja päätoimipaikoista (89/2007) ja oikeusministeriön asetus syyttäjänvirastojen palvelutoimistoista (91/2007). Syyttäjäntoimesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annetussa laissa (872/1977). Ennen nykyisen lainsäädännön voimaantuloa ylimpänä syyttäjänä toimi valtioneuvoston oikeuskansleri. Syyttäjälaitoksen väliportaana toimivat lääninsyyttäjät, jotka valvoivat ja ohjasivat paikallistason syyttäjien toimintaa. Paikallistason syyttäjistä osa oli oikeusministeriön alaisia kaupunginviskaaleja ja osa sisäasiainministeriön alaisia nimismiehiä tai apulaisnimismiehiä. Yleisistä syyttäjistä annetulla lailla ja kihlakunnansyyttäjästä annetulla lailla perustettiin uusi kihlakuntajakoon perustunut syyttäjäorganisaatio, jonka keskusvirastoksi perustettiin Valtakunnansyyttäjänvirasto. Paikallistason muodostivat kihlakunnansyyttäjänvirastot ja kihlakunnanvirastojen syyttäjänosastot. Ylimmän syyttäjän tehtäviä alkoi oikeuskanslerin sijaan hoitaa valtakunnansyyttäjä. Paikallistason syyttäjiksi tulivat kihlakunnansyyttäjät. Syyttäjälaitos siirtyi kokonaisuudessaan oikeusministeriön hallinnonalalle. Syyttäjät Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa säädetään yleisistä syyttäjistä, joita ovat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjä ja paikallissyyttäjinä kihlakunnansyyttäjä ja Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjä. Yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 :n mukaan syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Syyttäjällä on kokonaisvastuu rikosasian asianmukaisesta selvittämisestä ja käsittelystä esitutkinnasta lainvoimaiseen tuomioon ja joissain tilanteissa jopa täytäntöönpanoon saakka. Valtakunnansyyttäjällä, apulaisvaltakunnansyyttäjällä ja valtionsyyttäjällä on toimivalta hoitaa syyttäjäntehtäviä koko maassa. Kihlakunnansyyttäjän toimivalta rajoittuu kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 6 :n mukaan syyttäjänviraston alueella olevien käräjäoikeuksien alueeseen. Apulaissyyttäjän toimivaltaa on rajoitettu lisäksi vain yksinkertaisempiin rikosasioihin. Syyteasioita hoitaessaan syyttäjät ovat yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 :n 2 momentin mukaan itsenäisiä ja riippumattomia. Syyteasioissa syyttäjät ovat suoraan valtakunnansyyttäjän alaisia. Ainoastaan valtakunnansyyttäjällä on toimivalta puuttua syyttäjän rikosasiassa tekemiin ratkaisuihin tai määrätä syyttäjää nostamaan syyte. Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa säädetään myös syyttäjän esteellisyydestä ja tiedonsaantioikeudesta. Syyttäjälaitoksen organisaatio Syyttäjälaitoksen keskusvirastona toimii yleisistä syyttäjistä annetun lain 5 :n mukaan Valtakunnansyyttäjänvirasto. Valtakunnansyyttäjä johtaa Valtakunnansyyttäjänvirastoa. Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on yleisistä syyttäjistä annetun lain 4 :n mukaan 1) syyttäjäntoimen yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta, 2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen, 3) rikoslain (39/1889) 1 lu-

17 vussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen sekä 4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa. Valtakunnansyyttäjän apuna ja sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee yleisistä syyttäjistä annetun lain 6 :n 3 momentin mukaan hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänvirastossa on myös valtionsyyttäjiä, joiden tehtävänä on ensisijaisesti huolehtia syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa säädetään valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtionsyyttäjien kelpoisuudesta ja nimittämisestä. Syyttäjälaitoksen alueellisen organisaation muodostavat alueelliset syyttäjänvirastot, joita on 15. Organisaatio muutettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 2006, jolloin kihlakuntien syyttäjävirastoista ja kihlakunnanvirastojen syyttäjäosastoista muodostettiin nykyiset syyttäjänvirastot. Syyttäjänvirastoista säädetään kihlakunnansyyttäjästä annetussa laissa. Lain 5 :n mukaan syyttäjänvirasto voi koostua yhdestä tai useammasta kihlakunnasta ja sillä voi olla palvelutoimistoja. Valtioneuvoston asetuksella on säädetty tarkemmin syyttäjänvirastojen alueista. Ahvenanmaalla on maakunnansyyttäjänvirasto, jonka päällikkönä toimii johtava maakunnansyyttäjä. Syyttäjänvirastojen tehtävänä on hoitaa syyttäjäntehtävät toimialueellaan. Kihlakunnansyyttäjät toimivat syyttäjänvirastoissa. Kihlakunnansyyttäjän kelpoisuudesta ja nimittämisestä säädetään kihlakunnansyyttäjästä annetussa laissa. Muu syyttäjiä koskeva lainsäädäntö Syyttäjän tehtävien hoitamisesta on säännöksiä myös oikeudenkäyntiä koskevassa lainsäädännössä. Erityisesti rikosoikeudenkäynnistä annetussa laissa on keskeisiä säännöksiä syyttäjän velvollisuuksista rikosprosessissa. Samoin rangaistusmääräysmenettelystä annetussa laissa (692/1993) ja rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983) on säännöksiä syyttäjän tehtävistä näissä menettelyissä. Myös esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja eräissä kansainväliseen yhteistyöhön rikosoikeuden alueella liittyvissä laeissa säädetään syyttäjän rikosprosessiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Edellä mainittujen säädösten ohella yli kahdessasadassa muussa laissa on syyttäjiä koskevia säännöksiä. Erikseen on säädetty muun muassa syyttäjän tiedonsaantioikeudesta tai tiedonluovutusvelvollisuudesta, syyteoikeuden rajoituksista ja syyttäjän rikosprosessin ulkopuolisista tehtävistä. Enin osa säädöksistä koskee syyttäjien tiedonsaantioikeutta. Noin sadassa säännöksessä säädetään syyttäjälle oikeus saada muilta viranomaisilta tai toimijoilta tietoja rikosasian selvittämiseksi. Toinen suurempi asiaryhmä ovat syyteoikeuden käyttämistä koskevat rajoitukset. Useissa laeissa syytteen nostamisen edellytyksenä on esimerkiksi jonkin viranomaisen tai asianomistajan tekemä rikosilmoitus. 1.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö Ruotsi Ruotsissa syyttäjäntoimi kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle ja sitä ohjaa ja johtaa valtakunnansyyttäjä. Hänen apunaan ohjaustehtävässä toimii valtakunnansyyttäjäntoimisto. Ruotsissa perustettiin kolme vuotta sitten koko maahan yksi syyttäjäviranomainen. Syyttäjäviranomaiseen kuuluu valtakunnansyyttäjäntoimiston lisäksi 32 yleistä syyttäjäkamaria ja kolme kansainvälistä syyttäjäkamaria, jotka käsittelevät valtakunnanrajat ylittävää rikollisuutta. Lisäksi on perustettu kolme kehityskeskusta, jotka vastaavat kehitystoiminnasta sekä oikeuskäytännön seuraamisesta kukin omalla rikollisuuden osaalueellaan. Valtakunnallisina yksikköinä toimivat poliisiasioita käsittelevä yksikkö, korruptioyksikkö ja turvallisuusasioiden syyttäjäyksikkö. Ruotsissa syyttäjiä ovat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, ylisyyttäjä, apulaisylisyyttäjä, päällikkösyyttäjä, apulaispäällikkösyyttäjä, ja kamarisyyttäjä. Lisäksi on apulaissyyttäjiä. Syyttäjillä on toimivalta koko maassa. Yleiset syyttäjät toimivat syyttäjinä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, mutta korkeimmassa oikeudessa syyttäjänä

18 toimii valtakunnansyyttäjä. Hallitus nimittää valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän, ylisyyttäjän ja apulaisylisyyttäjän. Muut syyttäjät nimittää syyttäjäviranomainen. Norja Norjassa syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle. Valtakunnansyyttäjä ohjaa ja johtaa syyttäjien toimintaa. Syyttäjälaitokseen kuuluu Valtakunnansyyttäjänvirasto, kymmenen alueellista valtionsyyttäjänvirastoa, kansallinen valtionsyyttäjänvirasto erityisiä asioita varten sekä 27 poliisipiiriä. Valtakunnansyyttäjä johtaa syyttäjien toimintaa myös poliisipiireissä. Resurssiohjauksesta ja hallinnosta valtionsyyttäjänvirastoissa vastaa Valtakunnansyyttäjänvirasto, mutta poliisipiireissä vastuu kuuluu poliisihallitukselle. Tanska Tanskassa syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle. Ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Syyttäjälaitokseen kuuluu kuusi alueellista valtionsyyttäjävirastoa, valtionsyyttäjävirasto erityisiä talousrikosasioita varten, valtionsyyttäjänvirasto kansainvälisiä asioita varten sekä 12 poliisipiiriä. Färsaaret ja Grönlannin poliisipäälliköt toimivat myös syyttäjänviranomaisina. Valtakunnansyyttäjä toimii syyttäjänä korkeimmassa oikeudessa. Valtionsyyttäjät toimivat syyttäjinä hovioikeudessa ja poliisijohtajat toimivat syyttäjinä käräjäoikeudessa. 1.3 Nykytilan arviointi Yleisistä syyttäjistä annettu laki ja kihlakunnansyyttäjästä annettu laki on säädetty ennen perustuslain voimaantuloa. Lait eivät enää kaikilta osin vastaa perustuslain asettamia vaatimuksia. Perustuslain 104 :ssä edellytetään, että syyttäjälaitoksesta säädetään lailla. Lailla säätämisvelvoitteen sisältöä täsmennetään perustuslain 119 :ssä, jonka mukaan julkista valtaa käyttävän valtionhallinnon toimielimen yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Yleisinä perusteina perustuslain esitöissä pidetään yksikön nimeä, toimialaa, pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltaa. Perustuslain 80 :n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain esitöissä myös virkamiesten oikeusaseman perusteet on katsottu sellaiseksi asiaksi, joka edellyttää lakitasoista sääntelyä. Voimassa olevissa laeissa näistä asioista säädetään vaihtelevasti laissa ja asetuksessa ja joiltain osin säännökset puuttuvat kokonaan. Esimerkiksi syyttäjien oikeudesta toimia asiamiehenä oikeudenkäynnissä säädetään tällä hetkellä asetustasolla. Erityisesti syyttäjäntoimintaa koskevista asioista olisi perusteltua säätää laintasolla. Syyttäjälaitosta koskevien lakien asetuksenantovaltuudet ovat hyvin avoimet eivätkä vastaa nykyisin asetuksenantovaltuussäännöksille asetettuja vaatimuksia. Esimerkiksi Valtakunnansyyttäjänvirastoa koskevat säännökset ovat lähes kokonaan asetustasolla. Tämän lisäksi säännökset virastojen tehtävistä puuttuvat kokonaan. Perustuslainmukaisuuteen liittyvien ongelmien lisäksi säädökset ovat monin osin sekavat ja päällekkäiset, koska sääntelyä on useassa eri laissa ja asetuksessa. Nykyinen rakenne on sekava ja säännökset vaikeasti löydettävissä. Lainsäädäntö on annettu pääosiltaan runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin syyttäjälaitoksen organisaatiota uudistettiin muun muassa perustamalla keskushallintoviranomaiseksi Valtakunnansyyttäjänvirasto. Säännöksiä on tämän jälkeen muutettu useita kertoja, viimeksi laajimmin syyttäjälaitoksen viimeisimpään organisaatiouudistukseen liittyen toukokuun alussa 2007. Valmisteltaessa viimeksi mainittua uudistusta havaittiin, että syyttäjälaitoksen organisaatiota ja hallintoa koskevissa säännöksissä olisi selkeyttämisen ohella paljon muitakin muutostarpeita kuin mitä uudistuksen toteuttaminen välttämättä edellytti ja mitä tuossa yhteydessä oli aikataulusyistä mahdollista toteuttaa. Tämän vuoksi pidettiin aiheellisena organisaatiouudistuksen toteuttamisen jälkeen käydä koko lainsäädäntö läpi tavoitteena arvioida lainsäädännön sisältöä sekä uutta organisaatiota koskevin säädösmuutosten toimivuutta erikseen asetettavassa työryhmässä.

19 Voimassa olevat säännökset edellyttävätkin paitsi säännösten perustuslainmukaisuuden tarkastelua myös lainsäädännön rakenteen selkeyttämistä ja sisällöllisten muutostarpeiden arviointia. Syyttäjiä koskevat säännökset muualla lainsäädännössä ovat myös syntyneet eri aikoina. Vanhimpia syyttäjiinkin liittyviä lakeja ovat esimerkiksi avioliittolaki (234/1929) ja säätiölaki (109/1930). Laeissa käytetyt käsitteet eivät ole kaikilta osin yhdenmukaisia. Etenkin syyttäjiin viittaaminen vaihtelee. Laeissa käytetään vaihtelevasti nimityksiä virallinen syyttäjä, syyttäjä, yleinen syyttäjä tai syyttäjäviranomainen. Osa syyttäjiä koskevista säännöksistä on vanhentuneita tai niissä syyttäjälle säädetyt velvollisuudet eivät varsinaisesti liity syyttäjän tehtäviin rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisessa. Esimerkiksi avioliittolain 27 :ssä säädetään syyttäjän velvollisuudesta hakea aviopuolisoiden tuomitsemista avioeroon eräissä tilanteissa. 2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 2.1 Esityksen tavoitteet Esityksen tavoitteena on uudistaa syyttäjälaitoksen hallintoa koskeva lainsäädäntö. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on, että säädökset vastaisivat perustuslain asettamia vaatimuksia. Samalla lainsäädännön sisältöä muutettaisiin myös toiminnan tarpeiden kannalta. Uudistettaessa säännöksiä viimeksi vuonna 2007 lakeihin tehtiin vain ne muutokset, joita organisaatiouudistuksen toteuttaminen välttämättä vaati. Uusi organisaatio on ollut toiminnassa nyt runsaan vuoden ja on aiheellista arvioida, miten hyvin keväällä 2007 voimaan tulleet säännökset vastaavat uuden organisaation toiminnallisia tarpeita. Syyttäjälaitoksen toiminnassa on tapahtunut organisaatiouudistuksen ohella runsaasti myös muita muutoksia, jotka nekin tulee ottaa huomioon hallintosäännöksiä uudistettaessa. Tämä koskee paitsi varsinaiseen syyttäjäntoimintaan liittyviä hallintolakiin sisällytettäviä määrittelyjä, myös muun muassa joitakin toimivaltakysymyksiä. Päätöksenteko esimerkiksi eräissä henkilökuntaa koskevissa asioissa on tällä hetkellä varsin korkealla tasolla ja tavoitteena on ollut arvioida mahdollisuuksia siirtää toimivaltaa hallinnossa alaspäin. Tavoitteena on myös selkeyttää nykyistä sääntelyä siten, että useissa eri säädöksissä olevat säännökset koottaisiin yhteen aikaisempaa selkeämmäksi ja käsitteistöltään yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. Lisäksi toteutettaisiin kihlakuntajärjestelmästä luopumisesta aiheutuvat muutokset. Keväällä 2007 syyttäjälaitoksessa toteutetussa organisaatiossa irtauduttiin kihlakuntajärjestelmästä, vaikkakin kihlakuntajako on edelleen virastojaon perustana. Myös muilla hallinnonaloilla luovuttiin kihlakunnanvirastojärjestelmästä vuoden 2008 alussa. Muutos tulee ottaa huomioon myös muissa syyttäjälaitosta koskevissa säännöksiä, muun muassa virkanimikkeissä. 2.2 Keskeiset ehdotukset Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki syyttäjälaitoksesta. Lakiin koottaisiin tällä hetkellä useaan eri lakiin sisältyvät säännökset syyttäjälaitoksen hallinnosta ja organisaatiosta. Lait yhdistettäisiin yhdeksi uudeksi, sisällöltään nykyistä johdonmukaisemmaksi kokonaisuudeksi. Laki sisältäisi yleiset säännökset syyttäjistä ja syyttäjäntoiminnasta. Laissa määriteltäisiin syyttäjän tehtävät, toimivalta, tiedonsaantioikeus, esteellisyys, varallaolo ja asiamiehenä toimiminen. Laissa säädettäisiin myös syyttäjälaitoksen organisaatiosta eli Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja syyttäjänvirastoista. Pääosin säännökset vastaisivat nykyisiä, mutta laki muodostaisi nykyistä yhtenäisemmän kokonaisuuden, joka täyttäisi myös perustuslain asettamat vaatimukset. Asialliset muutokset koskisivat joitakin lain yksityiskohtia. Laissa täsmennettäisiin tehtävänjakoa Valtakunnansyyttäjänviraston ja valtakunnansyyttäjän välillä. Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä olisivat syyttäjälaitoksen ohjaukseen liittyvät hallinnolliset asiat, kun taas yksinomaan valtakunnansyyttäjän tehtäviksi kuuluisivat syytetoimintaan ja ylimpänä syyttäjänä toimimiseen liittyvät tehtävät. Valtakunnansyyttäjälle nykyisin kuuluvasta määräystenantovaltuudesta luovuttaisiin, koska se on perustuslain 80 :n vaatimusten kannal-

20 ta liian avoin. Valtakunnansyyttäjä ei myöskään ole käytännössä antanut oikeussääntöinä pidettäviä määräyksiä, vaan käytännössä ohjaus on ollut ohjeluontoista. Valtakunnansyyttäjä voisi edelleen antaa syytetoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta koskevia yleisiä ohjeita, joten sääntelyn muutos ei merkitsisi muutosta nykyiseen käytäntöön. Keskeisimmät sisällölliset muutokset koskisivat syyttäjänvirastoissa toimivien syyttäjien virkanimikkeitä ja toimivaltaa sekä syyttäjien esteellisyyttä ja oikeutta toimia asiamiehenä tai avustajana. Kihlakunnansyyttäjien virkanimike muutettaisiin aluesyyttäjäksi ja vastaavasti johtavien kihlakunnansyyttäjien nimike johtavaksi aluesyyttäjäksi. Ehdotettu nimike vastaisi paremmin nykyistä organisaatiorakennetta, joka on irtautunut kihlakuntajärjestelmästä ja jossa syyttäjän toimialue kattaa laajemman alueen kuin yhden kihlakunnan. Vaikka aluesyyttäjän toimivalta jäljempänä ehdotetulla tavoin laajenisikin koko maahan, käytännössä syyttäjät hoitaisivat etupäässä oman alueensa rikosasioita. Vaihtoehtoisina nimikkeinä on pohdittu kihlakunnansyyttäjän säilyttämistä ja pelkkää syyttäjää. Koska kihlakuntajärjestelmä lakkaa eivätkä syyttäjänvirastojen toimialueet enää ole kihlakuntia, kihlakunnansyyttäjän nimikkeen säilyttäminen ei enää kuvaisi syyttäjänvirastossa toimivan syyttäjän asemaa. Pelkän syyttäjän käyttäminen taas olisi ongelmallista suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Kaikista syyttäjistä käytetään yleisnimitystä syyttäjät muun muassa perustuslaissa ja siksi tästä nimikkeestä voisi aiheutua tulkintaongelmia sen suhteen, koskevatko säännökset vain paikallissyyttäjiä vai kaikkia syyttäjiä. Yleisistä syyttäjistä annetussa laissa käytetystä jaottelusta yleisiin syyttäjiin ja erityissyyttäjiin luovuttaisiin. Yleisistä syyttäjistä käytettäisiin jatkossa nimitystä syyttäjät, mikä vastaisi myös perustuslaissa syyttäjistä käytettyä käsitettä. Toinen keskeinen muutos olisi aluesyyttäjien ja apulaissyyttäjien toimivallan laajentaminen koko maahan. Syyttäjien juttujako tapahtuu nykyisin alueittain. Syyttäjänviraston päällikkö tai apulaispäällikkö jakaa syyttäjänviraston toimialueella tapahtuneet rikosasiat syyttäjänvirastossa toimivien kihlakunnansyyttäjien ja apulaissyyttäjien hoidettavaksi. Rikosasioita ei pääsääntöisesti siirretä muille syyttäjänvirastoille kuin poikkeustapauksissa. Käytännössä on kuitenkin ollut tarvetta poiketa nykyisistä kihlakunnansyyttäjän alueellisen toimivallan rajoituksista esimerkiksi, jos syyttäjän käsiteltävänä oleva rikosasia ulottuu toisen viraston toimialueelle. Tällöin on perusteltua, että sama syyttäjä hoitaa koko juttukokonaisuuden. Myös erikois- ja avainsyyttäjät voivat hoitaa erikoistumisalueeseensa kuuluvia rikosasioita syyttäjänviraston toimialueen ulkopuolella. Alueellisen toimivallan rajoitusten vuoksi syyttäjälle on näissä tapauksissa jouduttu antamaan valtakunnansyyttäjän syytemääräys käsitellä asia myös siltä osin kuin se kuuluu toiselle virastolle. Syytemääräyksiä annetaan vuosittain 100 200. Koko maan kattavan toimivallan ansiosta ei tarvittaisi erillistä syytemääräystä, vaan virastojen ja syyttäjien kesken voitaisiin sopia tarkoituksenmukaisesta tavasta käsitellä juttukokonaisuus. Uusi säännös mahdollistaisi siis nykyistä joustavamman menettelyn tilanteissa, joissa juttukokonaisuus ulottuu useamman viraston alueelle. Syytemääräyksistä luopuminen selkeyttäisi syyttäjän toimivallan määräytymistä, koska toimivalta perustuisi jatkossa suoraan lakiin eikä poikkeusmääräykseen. Käytännössä aluesyyttäjät hoitaisivat edelleen pääosin oman alueensa rikosasioita ja laajemman toimivallan käyttö liittyisi vain poikkeustapauksiin, joissa juttujen käsittely olisi tarkoituksenmukaisinta yhdessä tai tietyn erikoisosaamisen saamiseksi. Syyttäjävirastot puolestaan vastaisivat edelleen oman alueensa rikosasioiden hoitamisesta ja asian siirtäminen toisessa virastossa toimivalle syyttäjälle edellyttäisi sopimista virastojen välillä. Ehdotettu toimivallan laajennus ei siten merkitsisi olennaista muutosta nykyisiin käytäntöihin. Apulaissyyttäjän toimivalta on kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 8 :ssä rajoitettu vain yksinkertaisiin rikosasioihin. Tästä osin tulkinnanvaraisesta toimivaltasäännöksestä luovuttaisiin, ja apulaissyyttäjät toimisivat jatkossa samalla toimivallalla kuin muutkin syyttäjät heidän käsiteltävikseen annetuissa asioissa. Vaikka apulaissyyttäjät ovatkin koulutusjaksolla, heillä on suoritettuna ylem-

21 pi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto ja monilla on aiempaa työkokemusta esitutkinta- tai tuomioistuintehtävistä. Jaettaessa rikosasioita apulaissyyttäjille tulisi kuitenkin ottaa huomioon harjoittelun vaihe ja asian vaativuus. Rikosasioita käsittelemään on joskus tarve määrätä useampia syyttäjiä. Esimerkiksi asian vaatima asiantuntemus, laajuus tai turvallisuusseikat voivat edellyttää useamman syyttäjän työpanosta. Tällä hetkellä lainsäädännössä ei ole säännöksiä asiasta. Ehdotetussa laissa säädettäisiin useamman syyttäjän määräämisestä käsittelemään samaa asiaa. Kolmantena sisällöllisenä muutoksena muutettaisiin syyttäjän esteellisyyttä koskevia säännöksiä. Yleisistä syyttäjistä annettua lakia valmisteltaessa arvioitiin sitä, tulisiko syyttäjän esteellisyys rinnastaa tuomariin. Tuolloin tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset olivat kuitenkin vielä vanhanaikaiset ja puutteelliset, ja siksi päädyttiin säätämään syyttäjien esteellisyydestä erikseen hallintolainsäädäntöä vastaavasti. Lakivaliokunta totesi silloisesta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LAVM 20/1996 vp.), että jatkossa olisi harkittava syyttäjän tuomarin esteellisyyssäännösten yhdenmukaistamista ja syyttäjän esteellisyyttä koskevan pykälän korvaamista viittauksin tuomarin esteellisyyteen. Ehdotetussa laissa syyttäjän esteellisyys rinnastettaisiin oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 13 luvussa säädettyihin tuomarin esteellisyysperusteisiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Poikkeuksina tuomarin esteellisyyteen olisivat sellaiset tuomaria koskevat esteellisyysperusteet, jotka eivät ole sovellettavissa syyttäjien toimintaan. Muutos olisi perusteltu, koska syyttäjän tehtävät liittyvät kiinteämmin tuomioistuimen kuin hallintoviranomaisen tehtäviin. Syyttäjät käyttävät myös lainkäyttövaltaa rangaistusmääräysasioissa. Neljänneksi syyttäjän oikeudesta toimia asiamiehenä tai avustajana säädettäisiin laissa. Nykyisin asiasta on säädetty asetustasolla syyttäjänvirastosta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 :ssä. Asiamiehenä toimimisen edellytykset rinnastettaisiin oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 :ssä säädettyihin perusteisiin. Syyttäjää koskisi sekä kaikkia virkamiehiä koskeva rajoitus siitä, että asiamiehenä ei saa toimia, jos se on virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaista että yleisen tuomioistuimen lainoppineelle jäsenelle asetetut lisärajoitukset. Syyttäjät eivät siten voisi toimia asiamiehenä muuten kuin lähiomaistensa asioissa kuten tuomaritkin. 3 Esityksen vaikutukset Esityksellä ei muutettaisi syyttäjälaitoksen organisaatiota. Myös syyttäjälaitoksen toimintaan liittyvät muutokset olisivat vähäisiä. Esityksellä ei olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Uudistettu lainsäädäntö selkeyttäisi syyttäjien ja syyttäjänvirastojen asemaa ja toimintaa. Tämä parantaisi niin syyttäjälaitoksen kanssa asioivien kansalaisten kuin syyttäjälaitoksen virkamiestenkin asemaa ja oikeusturvaa. Joillakin esityksen yksittäisillä säännöksillä on vaikutusta syyttäjälaitoksen toimintaan. Aluesyyttäjien toimivallan laajentaminen parantaisi syyttäjäntehtävien hoitamisedellytyksiä useamman syyttäjänviraston alueelle ulottuvissa juttukokonaisuuksissa ja vähentäisi jonkin verran työtä, koska erillisiä syytemääräyksiä ei enää tarvittaisi. 4 Asian valmistelu Esitys perustuu oikeusministeriön asettaman työryhmän ehdotukseen.

22 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotuksen perustelut 1 luku. Yleiset säännökset Lain 1 luvussa olisivat koko syyttäjälaitosta koskevat yleiset säännökset muun muassa syyttäjälaitoksen organisaatiosta ja tehtävistä sekä syyttäjistä ja heidän tehtävistään. Syyttäjälaitoksen organisaatioon kuuluisi Valtakunnansyyttäjänvirasto keskushallintoviranomaisena sekä alueelliset syyttäjänvirastot. Syyttäjäviranomaisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädettäisiin erikseen kuten nykyisinkin. Ylimpänä syyttäjänä ja kaikkien syyttäjien esimiehenä toimisi nykyiseen tapaan valtakunnansyyttäjä. 1. Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin syyttäjälaitoksen hallintoon. Laissa olisi säännökset syyttäjälaitoksen organisaatiosta ja Valtakunnansyyttäjänviraston, syyttäjänvirastojen ja yksittäisten syyttäjien tehtävistä. Samoin laissa säädettäisiin päätöksenteosta virastoissa ja virkamiesten toimivaltasuhteista. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin muihin säännöksiin, jotka koskevat syyttäjäntoimintaa. Pykälän 3 momentin mukaan syyttäjänviranomaisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädettäisiin erikseen kuten nykyisinkin. 2. Syyttäjälaitoksen organisaatio. Syyttäjälaitoksen organisaatio muodostuisi kuten nykyisinkin Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja alueellisista syyttäjänvirastoista. Valtakunnansyyttäjänvirasto toimisi hallinnollisena keskusvirastona ja syyttäjänvirastot vastaisivat syyttäjäntehtävien hoitamisesta omilla alueillaan. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän asemasta ylimpänä syyttäjänä. Valtakunnansyyttäjä olisi kuten nykyisinkin kaikkien syyttäjien esimies syyteasioissa. Säännöksellä tuotaisiin esiin syyttäjälaitoksen kaksijakoinen rakenne syyteasioihin ja hallintoon. Syyteasioissa valtakunnansyyttäjällä olisi nykyiseen tapaan 2 luvun 4 :n mukainen toimivalta puuttua yksittäisen syyttäjän ratkaisuihin. Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan. 3. Syyttäjälaitoksen tehtävät. Pykälässä säädettäisiin syyttäjälaitoksen tehtävästä. Aiemmin syyttäjälaitoksen tehtävää ei ole määritelty laissa, vaan tehtävät on määritelty ainoastaan yksittäiselle syyttäjälle. Yksittäisessä rikosasiassa syyttäjäntehtävistä vastaavat yksittäiset syyttäjät, mutta kokonaisvastuu syyttäjäntoiminnan järjestämisestä kuuluisi syyttäjälaitokselle. Syyttäjälaitoksen tulisi tarjota syyttäjille edellytykset varsinaisten syytetehtävien hoitamista varten. Tähän kuuluisi muun muassa rikosilmiöihin varautuminen, tarvittavan koulutuksen järjestäminen henkilöstölle ja kansainvälisestä yhteistyöstä huolehtiminen. Käytännössä vastuu syyttäjälaitoksen toimintaedellytysten turvaamisesta kuuluu pääosin Valtakunnansyyttäjänvirastolle ja osittain alueellisille syyttäjänvirastoille. Näiden tehtävistä säädettäisiin tarkemmin 2 ja 3 luvussa. 4. Syyttäjät. Pykälässä lueteltaisiin syyttäjinä toimivat virkamiehet. Syyttäjiä olisivat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjä, johtava aluesyyttäjä, aluesyyttäjä ja apulaissyyttäjä sekä Ahvenanmaalla toimivat paikallissyyttäjät. Aiemmasta poiketen myös apulaissyyttäjä olisi itsenäinen syyttäjä ja hänellä olisi sama toimivalta kuin muillakin syyttäjillä. Näin myös apulaissyyttäjä voisi hoitaa itsenäisesti hänen tehtäväkseen annetut rikosasiat, mutta apulaissyyttäjän työn harjoitteluluonne otettaisiin huomioon jaettaessa hänelle tehtäviä. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin syyttäjäntehtäviin Eurojustissa. Suomen kansallisen jäsenen asemasta Eurojustissa säädetään Eurojust-päätöksen eräiden määräysten täytäntöönpanosta annetussa laissa ( / ). Kansallinen jäsen toimii määräaikaisena valtionsyyttäjänä. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin oikeuteen nostaa syyte perustuslain 110 :n nojalla. 5. Syyttäjän tehtävät. Pykälässä säädettäisiin syyttäjälle kuuluvista tehtävistä. Säännös vastaisi pääosin yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 :ssä syyttäjälle säädettyjä tehtäviä. Syyttäjän keskeisimpänä tehtävänä olisi huolehtia siitä, että hänen käsiteltävänään

23 olevassa asiassa rikosoikeudellinen vastuu toteutuu asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Tehtävän hoitamisessa tulisi toimia tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen jakautuu kahteen osa-alueeseen. Ensinnäkin syyttäjä tekee syyteharkinnan eli päättää, onko syytettä lainkaan nostettava. Tähän liittyy syyttäjän velvollisuus tehdä jo esitutkintavaiheessa yhteistyötä poliisin kanssa ja tarvittaessa päättää tiettyjen pakkokeinojen käytössä. Syyttäjän on huolehdittava siitä, että esitutkinnassa kerätty aineisto riittävä syyteharkinnan pohjaksi ja että esitutkinnassa on otettu huomioon sekä epäillyn syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvat tosiseikat. Syyteharkinnassa syyttäjän on arvioitava, täyttääkö tutkittava teko jonkin rikoksen tunnusmerkistön ja onko epäillyn syyllisyydestä tähän tekoon riittävä näyttö. Toiseksi syyttäjä ajaa syytettä oikeudenkäynnissä nostettuaan syytteen. Näiden tehtävien lisäksi syyttäjälle säädetään useissa laeissa erilaisia velvollisuuksia. Syyttäjällä on velvollisuuksia muun muassa rangaistusmääräysmenettelyssä ja rikesakkomenettelyssä ja eräissä kansainvälisissä rikosoikeuteen liittyvissä asioissa. Pykälän 2 momentin mukaan syyttäjän muista tehtävistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tällä tarkoitettaisiin syyttäjälle kuuluvia muita kuin syytetoimintaan liittyviä tehtäviä. Asetuksella voitaisiin säätää esimerkiksi syyttäjän hallinnollisista tehtävistä virastossa tai syyttäjien nimittämisestä erikois- tai avainsyyttäjätehtäviin. 6. Syyttäjän toimivalta. Pykälässä säädettäisiin syyttäjän toimivallasta. Syyttäjä vastaisi itsenäisesti ja riippumattomasti hänelle määrättyjen rikosasioiden käsittelystä. Nykysääntelystä poiketen säännöksessä mainittaisiin myös syyttäjän riippumattomuus. Nykyisin ainoastaan valtakunnansyyttäjän riippumattomuudesta säädetään lain tasolla yleisistä syyttäjistä annetun lain 3 :ssä, vaikka syyttäjien riippumattomuus koskee kaikkia syyttäjiä. Pykälän 2 momentin mukaan syyttäjillä olisi toimivalta hoitaa syyttäjäntehtäviä koko maassa. Toimivalta rajoittuisi kuitenkin syyttäjän käsiteltävänä oleviin rikosasioihin. Valtakunnansyyttäjällä, apulaisvaltakunnansyyttäjällä ja valtionsyyttäjällä on jo nykyisin koko maan laajuinen toimivalta, mutta kihlakunnansyyttäjän ja apulaissyyttäjän toimivalta on rajattu asioihin, joissa syyttäjänviraston alueella olevat käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia. Ehdotettu säännös laajentaisi siten myös syyttäjänvirastoissa toimivien syyttäjien toimivallan koko maahan. Käytännössä syyttäjät hoitaisivat edelleen syyttäjänviraston toimialueelle rajoittuvia asioita, mutta laajempi toimivalta mahdollistaisi joustavampia järjestelyjä sellaisissa tilanteissa, joissa syyttäjän käsiteltävänä oleva rikosasia ulottuisi useamman syyttäjänviraston alueelle. Nykyisin tällaisen asian hoitaminen edellyttää valtakunnansyyttäjän antamaa syytemääräystä. Erityis- ja avainsyyttäjät hoitavat myös erikoistumisalueensa rikosasioita syyttäjänviraston toimialueen ulkopuolella. Näissäkään tilanteissa ei enää tarvittaisi valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, vaan erikois- ja avainsyyttäjät voisivat hoitaa tällaisia asioita laissa säädetyn toimivallan nojalla. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, kuinka menetellään, jos samaa asiaa hoitamaan määrätään useampia syyttäjiä. Samaan asiaan olisi mahdollista määrätä monta syyttäjää, mutta samalla tulisi määrätä heidän keskinäisestä vastuunjaostaan. Näin ei tulisi epäselvyyttä siitä, kuka syyttäjistä vastaa asiasta ja miltä osin. Käytännössä esimerkiksi laajoissa tai vaativissa jutuissa voisi olla tarvetta määrätä useampi syyttäjä käsittelemään samaa asiaa. Vastuunjako voisi olla esimerkiksi sellainen, että yksi syyttäjistä vastaa asiasta ja muut toimivat avustajina tai sellainen, että jokainen syyttäjä vastaa jostakin asian osakokonaisuudesta. Päätöksen useamman syyttäjän määräämisestä voisivat tehdä valtakunnansyyttäjä ja johtava aluesyyttäjä. 2 luku. Valtakunnansyyttäjänvirasto Lain 2 luvussa säädettäisiin yksityiskohtaisemmin Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatiosta ja tehtävistä, virkamiehistä sekä asioiden ratkaisemisesta. Lisäksi luvussa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtionsyyttäjien tehtävistä syyteasioissa.

24 7. Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatio. Pykälässä säädettäisiin valtakunnansyyttäjänviraston organisaation perusteista. Valtakunnansyyttäjä johtaisi virastoa kuten nykyisinkin. Apulaisvaltakunnansyyttäjä toimisi hänen apunaan ja sijaisenaan. Pykälän 2 momentin mukaan tarkemmat säännökset Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatiosta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. 8. Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Valtakunnansyyttäjänvirastolle kuuluvista tehtävistä. Nykyisin laissa ei ole säännöstä viraston tehtävistä. Säännöksellä Valtakunnansyyttäjänvirastolle määriteltäisiin yleensä keskusvirastoille kuuluvia hallintotehtäviä. Syytetehtävissä tehtävät kuuluisivat edelleen yksittäisille syyttäjille, jotka olisivat suoraan valtakunnansyyttäjän alaisia. Viraston tehtävänä olisi ensinnäkin ohjata ja kehittää syyttäjälaitosta. Tähän kuuluisi vastuu syyttäjäntehtävien hoitamisen edellyttämien puitteiden luomisesta. Toiseksi Valtakunnansyyttäjänvirasto vastaisi syyttäjälaitoksen toiminnan tuloksellisuudesta. Kolmanneksi Valtakunnansyyttäjänvirasto vastaisi syyttäjälaitoksen toiminnan laillisuudesta ja yhdenmukaisuudesta. Valtakunnansyyttäjänvirastolle kuuluisivat myös koko syyttäjälaitosta koskevat yleiseen hallintoon, viestintään ja koulutukseen liittyvät tehtävät sekä kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä huolehtiminen. Osa näistä tehtävistä on säädetty valtakunnansyyttäjän tehtäviksi, mutta käytännössä ne ovat suurelta osin koko viraston hoitamia. Koska valtakunnansyyttäjä toimisi viraston päällikkönä, hänellä olisi edelleen viime kädessä päätösvalta kaikissa virastossa käsiteltävissä asioissa. 9. Valtakunnansyyttäjän tehtävät ylimpänä syyttäjänä. Pykälässä säädettäisiin niistä tehtävistä, jotka valtakunnansyyttäjällä on nimenomaan ylimpänä syyttäjänä. Kyseessä olisivat sellaiset tehtävät, jotka liittyvät syytetoimintaan ja valtakunnansyyttäjän asemaan syyttäjien esimiehenä. Kuten nykyisinkin valtakunnansyyttäjän tehtävänä olisi käsitellä hänen tehtäväkseen säädetyt tai hänen itse käsiteltäväkseen ottamansa rikosasiat. Valtakunnansyyttäjä päättäisi myös edelleen syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä korkeimpaan oikeuteen. Lisäksi valtakunnansyyttäjän tulisi huolehtia muista hänen tehtäväkseen säädetyistä asioista kuten rikoslain 1 luvussa tarkoitettujen syytemääräysten antamisesta. Valtakunnansyyttäjä voisi myös antaa syyttäjäntoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta koskevia yleisiä ohjeita. Ohjeet voisivat koskea esimerkiksi esitutkintaa, syyteharkintaa tai seuraamusharkintaa. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjälle kuuluvista erityistoimivaltuuksista. Valtakunnansyyttäjän toimivallasta syyteasioissa säädetään lain 6 :ssä. Perinteisesti valtakunnansyyttäjällä on ollut ainoana oikeus puuttua muiden alaistensa syyttäjien ratkaisuihin, vaikka nämä ovatkin itsenäisiä ja riippumattomia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiinkin tästä toimivallasta vastaavasti kuin voimassaolevassa yleisistä syyttäjistä annetun lain 10 :ssä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän oikeudesta antaa henkilölle erityiset syyttäjänvaltuudet tiettyä tehtävää varten. Säännös vastaisi nykyistä lainsäädäntöä. 10. Apulaisvaltakunnansyyttäjä. Pykälässä säädettäisiin apulaisvaltakunnansyyttäjästä vastaavasti kuin yleisistä syyttäjistä annetun lain 6 :ssä nykyisin. Apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtävästä toimia valtakunnansyyttäjän sijaisena säädettäisiin kuitenkin luvun 1 :ssä. 11. Valtionsyyttäjät. Pykälässä säädettäisiin valtionsyyttäjien asemasta. Valtionsyyttäjät toimisivat Valtakunnansyyttäjänvirastossa kuten nykyisinkin. Syyteasioissa valtionsyyttäjien tehtävänä olisi hoitaa yhteiskunnan kannalta merkittävimpiä ja vaativimpia rikosasioita. Valtionsyyttäjien hallinnollisista tehtävistä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella lain 5 :n nojalla. 12. Kelpoisuusvaatimukset. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevaa yleisistä syyttäjistä annetun lain 13 :ää. Koska aiempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto on muuttunut oikeustieteen maisterin tutkinnoksi, muutettaisiin kelpoisuuteen vaadittavan tutkinnon nimike. Aiempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto antaisi myös edelleen kelpoisuuden syyttäjäntehtäviin. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimuksia täydennettäisiin lisäksi vaatimuksel-