IRLANNINVESISPANIELI

IRLANNINVESISPANIELI Tuomarikoulutus 2004 Perustuu FCI:n 2.4.2001 hyväksymään rotumääritelmään Käännös SKL 24.9.2002 Seidi Linnavuori

KÄYTTÖTARKOITUS: Irlanninvesispanieli soveltuu hyvin lähes kaikkeen metsästykseen. Se ajaa riistan liikkeelle ja saattaa seisoa sille, se myös noutaa halukkaasti ja vaikeassa maastossa. Linnustajat ovat perinteisesti suosineet rotua sen rakenteen ja luonteen vuoksi. KOMMENTIT: Rodulla on edelleen voimakkaat käyttöomaisuudet jäljellä ja monikäyttöisyyttä vaalitaan kaikkialla missä rotua esiintyy. LYHYT HISTORIAOSUUS: Rodun tarkka alkuperä on hämärän peitossa. Yleisesti uskotaan, että vesispanielit kehittyivät alkuperältään persialaisista koirista ja tulivat Irlantiin Espanjan kautta. Ensimmäinen irlantilainen viittaus vesilintuja hakeviin vesikoiriin on jo 1600-luvulta. Koiria, joilla oli vedenpitävä karvapeite, käytettiin Irlannissa siis jo ennen kuin haulikko keksittiin. Irlanninvesispanielin esiisistä ei ole muuta luotettavaa todistetta kuin rodun omalaatuisin piirre ns. rotanhäntä. Tätä ominaisuutta ei esiinny muissa samannäköisissä koirissa ja onkin hyvin todennäköistä, että nykyisellä rodulla on syntyperäinen irlantilainen esi-isä. Rotu on saanut häntänsä johdosta nimet piiskahäntä ja rotanhäntä. Joka tapauksessa näiden koirien jälkeläiset hyväksyttiin ja ne menestyivät hyvin näyttelyissä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1890 perustettiin yhdistys vaalimaan irlanninvesispanielirotua. YLEISVAIKUTELMA: Reipas, ryhdikäs, voimakas ja tiivisrakenteinen, lyhytrunkoinen. KOMMENTIT: Irlanninvesispanielin sanotaan olevan spanieliperheen klovni. Ne ovat vilkkaita ja temperamentikkaita. Koira on mittasuhteiltaan hieman korkeuttaan pitempi. Oikeat mittasuhteet, hyvä matala kinner, liian lyhyet korvat. Kaunis kompakti kokonaisuus. Hyvä selkä- ja vatsalinja sekä oikeat mittasuhteet. Liian feminiinisen yleisvaikutelman antava uros, jolla turhan kapea kaula ja liian lyhyt ja kevyt runko. Oikea rintakehän syvyys ja vatsalinja, mutta liian pitkä lanneosa. Hyvänpituinen, vahva, voimakkaasti lapoihin kiinnittyvä kaula. Oikea hännän pituus.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Itsetietoinen luonne, jossa yhdistyvät suuri älykkyys ja sitkeys. Rohkea, vauhdikkaan innokas, erittäin sisukas ja uskollinen. Hyvä ja huumorintajuinen perhekoira, mutta pidättyväinen vieraita kohtaan. KOMMENTIT: Irlanninvesispanielia käytetään edelleenkin hyvin paljon alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja rotu ei ole jakautunut käyttö ja näyttelylinjoihin, vaan ulkomuodon lisäksi kaikkialla vaalitaan paljon käyttöominaisuuksia. Rotu on tehty työskentelemään raskaassa ja hankalassa maastossa. Luonteeltaan se on valpas ja ympäristöään tarkkaileva sekä utelias. Alun perin irlanninvesispanieli oli perheen koira, joka toi ruoan pöytään. Se ei ollut yläluokan herrojen koira, mitkä metsästivät ryhmässä, vaan sen tehtävä oli olla uskollinen omalle ihmiselleen. Tänä päivänä irlanninvesispanielin pidättyneisyys vieraita kohtaan ei saa olla liiallista. Koiran ei tarvitse tehdä vieraan lähestymisestä numeroa ja ylenpalttisesti tervehtiä, mutta sen tulee hyväksyä vieraan kosketus ja lähestyminen. Nuoret ja kokemattomat koirat voivat olla ujompia ja varovaisempia. Liiallisesta arkuudesta saati agressiivisuudesta tulee kuitenkin näyttelykehässä rangaista. Koira pitää pystyä käymään läpi, jotta se voidaan palkita. Avoimia ja varmaluonteisia koiria tulee suosia. Vesispanieli pitää varmoista otteista. PÄÄ: Kallon ja kuono-osan tulisi olla riittävän kookkaat. Pään etuosa on täysin lyhytkarvainen. KOMMENTIT: Kuono-osan tulee olla riittävän pitkä, jotta se pystyisi kantamaan suussaan isoakin riistaa. Kallo ei saa olla liian leveä kuono-osaan verrattuna, eli pää edestä katsottuna ei saa antaa kiilamaista vaikutelmaa. Kallo ei saa olla kuitenkaan liian kapea, jolloin koiralla usein on liian lähellä toisiaan olevat silmät. Useilla koirilla on poskilla alaleuan partaan yhtyvät pulisongit. Kuono-osan tulee olla lyhytkarvainen. KALLO-OSA: Korkea, holvautunut, pitkä, leveä ja tilava. Päälaen tupsun (top knot) tulisi muodostua pitkistä ja löysistä kiharoista, jotka kasvavat alaspäin muodostaen selvän kiilan silmien väliin. Se ei saa olla peruukkimainen eli kiharan karvan raja ei saa olla suora. KOMMENTIT: Päälaen tupsu kasvaa hitaasti ja pennuilla tukka on vielä pysty. Mitään sääntöä top knotin pituudesta ei ole, vaan se on makuasia. Toiset antavat tukan kasvaa silmien yli kun taas toiset lyhentävät sen silmien tasolle. OTSAPENGER: Loiva KOMMENTIT: Otsapenkereen pitää kuitenkin olla selvä. KIRSU: Suuri, hyvin kehittynyt ja väriltään tumman maksanruskea. KUONO-OSA: Pitkä, voimakas ja edestä katsottuna melko neliömäinen. Alaleuan takaosassa karva kasvaa kapealla alueella muodostaen parran. HAMPAAT / PURENTA: Hampaat ovat vahvat ja säännölliset. Leikkaava purenta. KOMMENTIT: Iän myötä tyypillisimmin kaksi alaetuhammasta saattaa pudota rivistä. Vaikka kyseessä on yleinen virhe mitä ei pidetä kovin pahana, tulee siitä kuitenkin arvostelussa huomauttaa. AKC:n rotumääritelmä sallii rodulle tasapurennan. SILMÄT: Suhteellisen pienet, mantelinmuotoiset ja tumman meripihkanväriset tai tumman pähkinänruskeat. Ilme on hyvin älykäs. KOMMENTIT: Silmäluomien tulee olla tiiviit, jolloin metsästystilanteessa irtoroskat eivät ärsyttäisi silmiä. Silmien väri tummuu koiran koko iän ajan ja nuorella koiralla vaaleat silmät ovat varsin tavalliset.

Hyvin kaunis pää. Hyvä kuono-osan vahvuus. Oikeankokoiset silmät, pitkät korvat, hyvä top-knot. Kaulan V-aukko piilossa pukinparran takana. Kaunis uroksen pää, jossa kuitenkin vaaleat ja turhan pyöreät silmät. Kaunis pää ja ilme. Tummat oikeanmuotoiset silmät. Huomaa myös top-knotin kiilamainen silmien välissä oleva hiusraja. Oikeanmuotoiset ja kokoiset tummat silmät. Hyvä kuonon pituus. Top-knot ohuehko mutta riittävä. Vaaleat silmät, liian lyhyet korvat, turhan leveä kallo suhteessa kuonoon. Kaulassa ei näy V-aukkoa. Kaulan V-aukko voi myös olla täysin paljas, tavallisemmin kuitenkin sileäkarvainen. Isokokoiset silmät. Otsapenger puuttuu, kapea kuono-osa, pyöreät silmät. Hyvät pitkät korvat. Vahva urosmainen pää, jossa kallon ja kuono-osan koko oikeassa suhteessa. Kuitenkin liikaa huulia. 7 kk pennun pää, missä hyvä vahvuus. Silmät saavat vielä tummua. Top-knot ja korvakarvat vielä kasvuvaiheessa.

KORVAT: Hyvin pitkät, lappumaiset, alas kiinnittyneet ja poskenmyötäisesti riippuvat; pitkien ja kierteisten kiharoiden peittämät. KOMMENTIT: Korvien tulisi ulottua eteenpäin vedettynä kirsuun asti. KAULA: Melko pitkä, vahva ja kaareutunut (pään asento on selvästi selkälinjan yläpuolella), vahvasti lapoihin liittyvä. Hyvä kaula. Vahva, hyvin kulmautunut takaosa, jossa leveä reisi, matala kinner ja isot käpälät. Erittäin hyvä pitkä, vahva ja kaareutunut kaula. Pään asento on selvästi selkälinjan yläpuolella. RUNKO: Suurehko; kokonaisuutena tasasuhteisen tynnyrimäinen, mitä kylkiluiden kaarevuus vielä korostaa; kauttaaltaan vahva ja lihaksikas. SELKÄ: Lyhyt, leveä ja tasainen; vyötärö ei ole selvästi erottuva. LANNE: Syvä ja leveä. RINTAKEHÄ: Syvä ja ympärysmitaltaan suuri, ei eturaajojen välistä liian leveä eikä pyöreä, vaan lapojen takaa selvästi kaareutunut. Kylkiluut ovat taakseulottuvat. KOMMENTIT: Tynnyrimäinen runko on tärkeä yksityiskohta, mutta se kehittyy useimmiten varsin hitaasti ja koirat ovat valmiita rungoltaan vasta 3-4-vuotiaana. Tynnyrimäisen rungon takia irlanninvesispanielilta puuttuu korostunut eturinta. Vatsalinja ei saa olla kuroutuva, vaan vatsaviiva on lähes suora. Rintakehän tulee olla niin syvä, että se ulottuu kyynärpäiden tasolle. Vahvatekoinen uros jolla erittäin hyvä runko. Vahva reisi ja hyvä kinner. Huomaa myös erittäin hyvä turkin kihara. Upea tynnyrimäinen rintakehä, missä oikea syvyys ja kylkiluiden pyöreys. Irlanninvesispanieli on hitaasti kehittyvä rotu ja se on yleensä valmis vasta 3-4-vuotiaana. Tässä sama narttu vuoden ja kahden vuoden ikäisenä.

HÄNTÄ: Lyhytkarvainen, voimakas, tyvestään paksu ja ohutta kärkeä kohti tasaisesti kapeneva; hännän tyvi on 7,5 10 cm:n matkalta lyhyiden kiharoiden peitossa. Häntä ei saa olla niin pitkä, että se ulottuu kintereeseen asti; asennoltaan se on lähes selkälinjan tasolla ja suora. KOMMENTIT: Rotanhäntä on rodun oma erikoisuus. Uidessaan koira käyttää häntäänsä tehokkaasti peräsimenään. Liian korkealla tai kippuralla kannettu häntä on selkeä virhe. Häntä saattaa olla tyven kiharoiden jälkeen myös täysin paljas, joskin yleensä lyhytkarvainen. Esimerkillinen hännän kiinnitys ja kanto. Hyvä matala kinner. Oikea-asentoinen häntä liikkeessä. Koiralla hyvä askelpituus. Jalkava koira, jolla hyvin epätyypillinen häntä. Rintakehän tulisi olla syvempi. Korkea kinner. Hyvin huonokuntoiselta vaikuttava turkki. RAAJAT ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vankkaluustoiset ja suorat. Kyynärpää on samalla pystysuoralla linjalla kuin lavan kärki. LAVAT: Hyvin voimakkaat ja viistot. KÄPÄLÄT: Suuret ja pyöreähköt, varpaat ovat hieman harittavat. Käpälät ovat runsaskarvaiset myös varpaiden välistä ja päältä, mutta vailla liioiteltuja hapsuja. KOMMENTIT: Litteät ja pienikokoiset tassut ovat virheelliset. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaosa on hyvin voimakas. POLVET: Hyvin kulmautuneet. KINTEREET: Matalat. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. KOMMENTIT: Oikeaan takaosaan kuuluu leveä reisi, hyvät kulmaukset ja matala kinner. Vahvat raajat, isot käpälät, hyvä matala kinner. Tyypillinen eturinta. Erinomainen turkki. Hyvin kaunis liioittelematon kokonaisuus.

LIIKKEET: Irlanninvesispanielilla on rodulle ominaiset, erikoislaatuiset liikkeet. Rintakehän tynnyrimäisyyden johdosta liikkeet ovat rullaavat. KOMMENTIT: Tuskin mitään muuta rotua on liikkeittensä perusteella verrattu juopuneeseen merimieheen! Vesispanielin tulee liikkua tehokkaasti ja vaivattomasti hyvällä askelpituudella ja se kantaa päätänsä etuviistossa selkälinjan yläpuolella. Hyvin itsensä liikkeessä kantava koira, jolla hyvä liikkeen eteenpäinpyrkimys ja takaosan työntö. Hyvin itsensä liikkeessä kantava koira, jolla selkeä takapotku. Etumatalalasti liikkuva koira, jolla pettävä kinner ja pehmeä ranne. Aivan liian korkealla kannettu häntä. KARVAPEITE KARVA: Tiheät, tiiviit ja selvät kiharat. Karvapeite ei ole lainkaan villava, vaan luonnostaan öljyinen. Kaulan takaosassa ja sivuilla tulee olla samanlaista kiharaa kuin rungossa; kaulan alapuolella karvan tulee olla lyhyttä ja se muodostaa V:n muotoisen alueen alaleuan takaosasta rintalastaan. Eturaajat ovat kauttaaltaan hapsuiset ja runsaskarvaiset, joskin raajan etuosassa karva on lyhyempää. Välijalat ovat etuosastaan lyhytkarvaiset, mutta takaa runsashapsuiset käpäliin asti. KOMMENTIT: Villava tai suora turkki on paha virhe. Öljyinen turkki ei kastu ihoon asti ja tämä mahdollistaa koiran työskentelyn kylmissäkin vesissä ilman kylmettymistä. Sileäkarvaisia alueita kutsutaan peileiksi (esim. takajaloissa olevat kinnerpeilit). Rotutyypiltään erinomaiset koirat, joilla runsas karvapeite ja hyvät, tiiviit, selvät kiharat Eturinnassa ja top-knotissa tyypilliset spiraalimaiset kiharat.

Suora, villava turkki. Pennun puutteellinen etujalkojen karvoitus. Rotumääritelmän mukaan välijalat ovat etuosastaan lyhytkarvaiset (huomaa sileä alue), mutta takaa runsashapsuiset käpäliin asti. Erittäin runsasturkkisella koiralla sileä alue voi kokonaan puuttua, tai se on hyvin pieni ja jää helposti karvojen alle piiloon. KOMMENTIT: Nuorella koiralla saattaa olla puutteellinen karvoitus varsinkin etujaloissa, reisien sivuilla ja takapuolella (ns. paviaaninpylly). Nämä yleensä saavat normaalin kiharaisen karvoitukseen kahteen ikävuoteen mennessä. Kaulan sivuilla olevat peilit ovat taas tyypillisimmin vanhenevan koiran ominaisuus. Näistä voi huomauttaa, mutta niitä ei pidetä pahana virheenä. Pennuilla karva on usein pehmeämpää ja ne vaihtavat pentukarvansa n. 8-12 kk ikäisenä. Koirat tuodaan tänä päivänä kehään pääsääntöisesti saksin siistittynä, joskin maantieteellisiä eroja turkin kunnostamisessa esiintyy. Manner-Euroopassa suositaan enemmän luonnonmukaisempaa tyyliä ja Pohjois-Amerikassa tupeerataan jalkakarvat ja usein myös korvat sekä top-knot. Pohjoismaissa ja Britanniassa koirat ovat jotain tältä väliltä. Vesispanieli pestään ja saksitaan yleensä muutamaa päivää ennen näyttelyä jotta turkki ehtii vetäytyä kiharalle ja saada takaisin pesussa menetettyä öljyisyyttä. Ennen näyttelyä turkkia suihkutetaan vedellä mikä edesauttaa turkin kihartumista. Runsasturkkinen koira kotimaasta, jonka turkki on saksittu näyttelyä varten, jotta koiran linjat saadaan selvemmin esiin. Esimerkkikuva koirasta Keski-Euroopasta, jonka turkkia ei ole pahemmin kunnostettu. Tyypillinen amerikkalainen tapa kunnostaa turkki näyttelyä varten. Jalat, korvat ja usein myös top-knot ovat täysin auki tupeeratut.

VÄRI: Syvä lämmin maksanruskea, jossa purppura vivahde. Valkoinen väri rinnassa ei ole suositeltavaa. KOMMENTIT: Ruskean sävy vaihtelee maitokahvista taloussuklaaseen, josta vaalea väri ei ole toivottu. Kesällä turkki vaalenee auringossa ja tällöin turkin oikean värin näkee karvan juuresta. Harmaata karvaa esiintyy joillain yksilöillä etu ja takajalkojen takapuolella, korvien takana ja joskus jopa kehossa. Tämä ei ole kovin toivottavaa varsinkaan mikäli sitä on silmiinpistävän runsaasti. Kuitenkin turkin laatu on arvostelussa tärkeämpi kuin sen väri. Takajaloissa paljon haalistunutta karvaa. Huomaa myös virheellinen hännän kanto. Vaalea turkki. Hyvä lyhyt häntä. KOKO SÄKÄKORKEUS: Urokset 53 59 cm, nartut 51 56 cm. KOMMENTIT: Käytännössä rotumääritelmän alarajalla olevia koiria näkee harvemmin kuin ylärajan kokoisia koiria. Lisäksi kaikkialla missä rotua esiintyy, ovat rotumääritelmään nähden ylisuuret koirat varsin tavallinen näky. AKC:n rotumääritelmä sallii 2,5 cm kookkaamman säkäkorkeuden. Vaikka ylisuuria koiria esiintyy todella runsaasti, silmä ei saisi tottua ylisuuriin koiriin sillä seurauksella, että oikeankokoista koiraa pitää liian pienenä. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Valkoista rinnassa tai käpälissä; haalistunut tai villava karvapeite; vaaleat silmät; hapsutus välijalan etuosassa; puutteelliset hapsut eturaajojen etuosassa; litteät käpälät; hapsuja hännässä tai pään etuosassa. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet. LOPPUSANAT Irlanninvesispanieli tulisi aina arvostella kokonaisuutena eikä yksityiskohtiin liikaa takertuen. Vaikka se on hyvin vanha rotu, ei sillä koskaan ole ollut kukoistuskautta. Pieni jalostusmateriaali koostuu englantilaisista, irlantilaisista ja amerikkalaisista verilinjoista.