Tohtori Gotthard Welling[k]in kuolema v Der Tod vom D. Gotthard Welling[k] i. J The Death of Dr. Gotthard Welling[k] in 1586

Transkriptio

1 Tohtori Gotthard Welling[k]in kuolema v Der Tod vom D. Gotthard Welling[k] i. J The Death of Dr. Gotthard Welling[k] in 1586 ESA A. REIMAN 3. painos 3rd edition Espoo 2005 Ensimmäinen painos julkaistiin Vantaalla Se käsitti alkuperäiset saksankieliset lainaukset ja niiden suomennokset. Toinen painos, jossa on vähäisiä korjauksia, julkaistiin Vantaalla Kolmas painos, johon on lisätty englanninkielinen käännös, julkaistiin Espoossa The first edition was published in Vantaa in It consisted of the German original quotes and their Finnish translations. The second edition with some minor corrections was published in Vantaa in The third edition with the addition of the English translation was published in Espoo in 2005.

2 Esipuhe Preface Esi-isäni tri Gotthard Welling[k] teloitettiin Riiassa Eräät ruotsalaiset asiakirjat kertovat, että hän olisi kuollut siksi, että hän oli luovuttanut Jaakobinkirkon katoliseen jumalanpalvelukseen. Latvian kansalliskirjastosta sain AUGUST WILHELM HUPELIN (1787) kuvauksen teloitusta edeltävistä tapahtumista ja Helsingin yliopiston kirjastosta löysin FRIEDERICH KON- RAD GADEBUSCHIN (1781) kertomuksen oikeudenkäynnistä, jossa Welling[k]in surmaamiseen syyllistyneet tuomittiin kolme vuotta myöhemmin. Nuo lähteet osoittavat, että kysymys ei ollutkaan vain Jaakobinkirkosta, vaan teloitus oli osa suurempaa uskonsotaa, jossa ajanlasku oli tärkeämpi kuin kahden miehen henki. Lausun kiitokseni Latvian kansalliskirjaston (Latvijas nacionala biblioteka) Letonica-kokoelmasta vastaavalle Mara Izvestnijalle, joka auttoi minua löytämään tapauksen yksityiskohtaisimmat lähteet. One of my ancestors, Dr. Gotthard Welling[k], was executed in Riga in Some Swedish documents state the reason for his death was that he had given St. James s church for a Catholic service. From the National Library of Latvia, I received AUGUST WILHELM HUPEL S (1787) description on the events preceding the execution, and in the Library of the University of Helsinki, I found FRIEDERICH KON- RAD GADEBUSCH S (1781) account on a trial where the men guilty of Welling[k] s death were convicted three years later. Those sources show that it was not only about St. James s church, but the execution was a part of a larger religious war where calendar was more valuable than the lives of two men. I would like to thank Mara Izvestnija, the head of Letonica Department in the Latvian National Library (Latvijas nacionala biblioteka), who helped me to find the most detailed sources on the incident. Vantaalla 14. joulukuuta 1997 Vantaa, December 14, 1997 Gotthard Welling Gotthard Welling Gotthard Welling [SIEBMACHER, S. 245:] Gotthard I. W[elling], Fürstl. Curländischer Rath, jur. utr. Dr., Syndikus zu Riga 2. März 1576, war einer der Rigaischen Abgeordneten, welche die Verhandlungen mit dem König v. Polen laiteten. Während der (von der gegen den König von Polen Seitens der empörten Bürgerschaft hervorgerufenen Kalenderunruhen) wurde ihm und dem Obervogt Tartius [sic] wegen angeblicher Verrätherei, der Prozess gemacht und er 1. Juli 1586 enthauptet hatte ihm König Stephan auf Lebenszeit das Gut Jerkull verliehen, das er 1585 mit Kgl. Bewilligung an Gotthard Rehbinder übertrug. Obengenannter Gotthard W. ( ) war der Sohn Philipp Wellingks aus der Ehe mit Margarethe v. Tepel. Er hatte sich aus dem Stift Münster nach Kurland begeben, wo er Fürstlicher Rath und am 4. Januar 1580 von König Stephan v. Polen geadelt wurde. Aus seiner ersten Ehe Gotthard I W[elling], ruhtinaallinen neuvos Kuurinmaalla, mol. oik. tri, Riian lakimies 2. maaliskuuta 1576, oli yksi niistä Riian edustajista, jotka neuvottelivat Puolan kuninkaan kanssa Kiihtyneen porvariston Puolan kuningasta vastaan aikaansaaman kalenterimellakan aikana hän ja ylivouti Tartius [sic] olivat syytteessä luulotellusta petturuudesta, ja hänet mestattiin 1. heinäkuuta Kuningas Tapani vuokrasi hänelle 1582 eliniäksi Jerkullin tilan, jonka hän 1585 kuninkaan suostumuksella siirsi Gotthard Rehbinderille. Yllä mainittu Gotthard W. oli Philipp Wellingkin poika avioliitosta Margarethe v. Tepelin kanssa. Hän oli lähtenyt Münsterin hiippakunnasta Kuurinmaalle, missä hänestä tuli ruhtinaallinen neuvos ja Puolan kuningas Tapani aateloi hänet 4. tammikuuta Hänen ensimmäi- Gotthard I W[elling], princely councilor in Courland [now Lithuania and southwestern Latvia], Dr. LL., counsel of Riga [Livonia, now Latvia] from March 2, 1576, was one of the delegates of Riga who had talks with the King of Poland from During the Calendar Riots of the agitated bourgeois against the King of Poland, he and Senior Bailiff Tartius were charged with an assumed betrayal, and he was beheaded on July 1, King Stephen rented out the estate of Jerkull to him for his lifetime, and he, having the King s consent to do so, transferred the leasehold to Gotthard Rehbinder in The mentioned Gotthard W. was the son of Philipp Wellingk and his wife, Margarethe v. Tepel. He had moved from the diocese of Münster [Westphalia, Germany] to Courland where he became a princely councilor, and King Stephen of Poland raised him to the nobility on January 2

3 mit Wendula Rigemann stammte Gotthard [V. RECKE & NAPIERSKY:] Dr. und seit 1576 Syndikus der Stadt Riga, fiel während der dortigen Kalenderunruhen, als unschuldiges Opfer der Pöbelwuth, durch das Schwert des Henkers. Geb. zu..., gest. am 1 Julius Von ihm sind zwey Berichte über jene Unruhen vorhanden, der eine vom 31. Jun., der andere vom 1. Jul Letzterer ist zum Theil abgedruckt in den Nord. Misc. XXII Vergl. B. Bergmanns histor. Schriften Bd. II. an vielen Stellen. Nord. Misc. XIII Die Jakobikirche 1581 [GADEBUSCH II:I, S. 226:] Als der Kœnig von Polen von Welikoluki zurück kam, und von Grodno nach Warschau reisete, kamen die Abgeordneten der Stadt Riga bey ihm an, [S. 227:] Diese Abgeordneten waren der Bürgermeister Kaspar zum Bergen, der Rathsherr Nikolaus Ecke, der Stadtschreiber Johann Tast, der Altermann von der großen Gilde Rudolph oder Rolof Schrœder, und der Altermann von der kleinen Gilde Gorris Bauer oder Brauer. Ihre Vorschrift enthielt: 1) daß die Stadt bey der evangelischen Religion, welche sie rein und lauter, frey von allem Eindrange einer andern Religion in ihre Kirchen, laut des augsburgischen Bekenntnisses, wie sie solches sechzig Jahre gehabt und gebrauchet hatter, bleiben sollte; [S. 228:] Solche unterschrieb der Kœnig am 14ten Jænner 1581 zu Drohiczin in Podlachien. die Abgeordneten wurden sie, ausgenommen die beyden Alterleute, von dem Großkanzler Zamoiski zu Gaste geladen, und sehr herrlich bewirthet. Endlich redte sie der Großkanzler also an: so will sich auch gebühren, wenn unsere sestä avioliitostaan Wendula Rigemannin kanssa syntyi Gotthard Tohtori ja v:sta 1576 Riian lakimies, kuoli pyövelin miekasta sikäläisen kalenterimellakan aikana roskaväen vihan syyttömänä uhrina. Synt...., kuollut 1. heinäkuuta Hänestä on kaksi kertomusta, joista edellinen käsittelee levottomuuksia, yksi 31. päivältä kesäkuuta ja toinen 1. päivältä heinäkuuta Jälkimmäinen on osittain painettu teoksessa Nord. Misc. XXII, Vrt. B. Bergmann, histor. Schriften, II nide, useissa kohdissa. Nord. Misc. XIII, Jaakobinkirkko 1581 Kun Puolan kuningas palasi Velikije Lukista [Venäjältä] ja matkusti Grodnosta [Valko-Venäjältä] Varsovaan, Riian kaupungin edustajat tulivat hänen luokseen, Nämä edustajat olivat pormestari Kaspar zum Berge[n], raatimies Nikolaus Ecke 1, kaupunginkirjuri 2 Johann Tast, suuren killan oltermanni Rudolph eli Rolof Schröder ja pienen killan oltermanni Gorris Bauer eli Brauer. Heidän mukaansa 1) kaupungin tuli pysyä evankelisessa uskossa, puhtaana ja sekoittamattomana, vapaana kaikista muun uskonnon vaikutteista heidän kirkoissaan, Augsburgin tunnustuksen mukaan, jollaisena se oli ollut 60 vuotta; 3 Sellaisen kuningas allekirjoitti 14. tammikuuta 1581 Drohiczinissa Puolassa. Suurkansleri Zamoiski kutsui edustajat vieraikseen molempia oltermanneja lukuunottamatta ja kohteli heitä hyvin vieraanvaraisesti. Lopulta suurkansleri puhui: niinpä kuuluu asiaan, että kun väkemme tulee teidän luoksenne, sillä on siellä 4, From his first marriage with Wendula Rigemann, he had a son, Gotthard This Doctor, and from 1576 counsel for the City of Riga, died during the local Calendar Riots by the executioner s sword and as an innocent victim of the mob s hatred. Born..., died July 1, There are two stories about him; the first concerning the riots of June 31st, and the second of July 1, The latter has partially been printed in Nord. Misc. XXII, Cf. B. Bergmann, histor. Schrisften, Volume II, in several places. Nord. Misc. XIII St. James s Church in 1581 As the King of Poland returned from Velikije Luki [Russia] and traveled from Grodno [Belarus] to Warsaw [Poland], the delegates of the City of Riga came to him, Those delegates were the mayor, Kaspar zum Bergen; Magistrate Nikolaus Ecke 4 ; secretary to the city council, Johann Tast, the alderman of the Grand Guild, Rudolph or Rolof Schrœder; and the alderman of the Small Guild, Gorris Bauer or Brauer. According to them, 1) the city was to adhere to the pure and strong evangelical faith, free from all impulses of another religion in their churches, according to the Augsburg confession, as it had been for sixty years; 5 The King signed such [a document] in Drohiczin, Poland, on January 14, Grand Chancellor Zamoiski invited the delegates, with the exception of both aldermen, and treated them with great hospitality. Finally, the grand chancellor spoke: it is customary that when our people come to you, they have there a 1 METTIG käyttää nimestä muotoja Nicolaus Ficke (s. 283) ja Niclas Ficke (s. 284). 2 Silloinen kaupunginkirjuri vastaa suunnilleen nykyistä kaupunginvaltuuston sihteeriä. 3 Riika omaksui uskonpuhdistuksen METTIG mentions him as Nicolaus Ficke (p. 283) and Niclas Ficke (p. 284). 5 Riga adopted reformation in

4 Vœlker zu euch kommen, daß sie auch allda eine Kirche haben mœgen, darinn sie ihren Gottesdienst pflegen kœnnen, weil doch die Moskowiter allda eine Kirche gehabt, die noch stehet, und noch jetzt vorhanden, welche doch ein [S. 229:] barbarisches Volk und Erbfeind des Landes sind; wie vielmehr will uns solches gebühren, die wir nicht allein eines Herren Volk, sondern auch Christen unter einander sind. Dieser Herr setzte ihnen so lange zu, bis sie versprachen, die Jakobikirche mit allem Zubehœr, nebst der Domkirche, abzutreten. Als die Abgeordneten sich, um den Bericht abzustatten, vor dem Rathhause versammeleten, kam der Syndikus, D. Gotthart Welling, gab dem Burggrafen zum Bergen und dem Rathsherren Ecke die Hand, hieß sie willkommen, nahm Tasten bey der Hand, führete ihn ein wenig bey Seite, und sprach: Herr, wie ist die Reise gegangen? habet ihr was Gutes verrictet? Er antwortete: Ja. Welling, der durch einen Hofmann von allem Nachricht hatte, fuhr fort: Was hœre ich! Ihr habet dem Großkanzler eine Kirche zugesaget. Tast [S. 230:] erwiederte bestürzt: Davon weis ich nichts; und dabey blieb er. Welling schwieg. kirkko, jossa se voi pitää jumalanpalveluksia. Onhan moskoviiteillakin ollut siellä kirkko, joka vielä on pystyssä ja olemassa, vaikka he ovat barbaarista kansaa ja maan perivihollisia. Sitä suuremmalla syyllä kuuluu sellainen meillekin, jotka olemme paitsi Herran kansaa myös kristikuntaa. Tämä herra jatkoi niin kauan, kunnes he lupasivat luopua Jaakobinkirkosta tontteineen sekä tuomiokirkosta 6. Kun edustajat kokoontuivat raatihuoneen eteen antamaan selontekoa, lakimies, tri Gotthart Welling 8 kätteli linnakreivi zum Bergeniä ja raatimies Eckeä, toivotti heidät tervetulleiksi, otti Tastia kädestä, ohjasi hänet sivuun ja sanoi: Herra, kuinka matka sujui? Saitteko jotakin hyvää aikaan? Hän vastasi: Kyllä. Welling, joka oli kuullut kaikesta eräältä hoviherralta, jatkoi: Mitä kuulenkaan! Olette antaneet suurkanslerille kirkon. Tast vastasi neuvottomana: Siitä en tiedä mitään ja piti siitä kiinni. Welling vaikeni. church where they can worship. Even the people from Moscow have their church there, and it exists though they [p. 229:] are a barbarian people and the arch enemy of the country. It is thus many times more appropriate that we have such too we, who belong to the people of the Lord and to the Christianity. This gentleman continued his speech until they promised to give up St. James s church with its site and the Cathedral 7. As the delegates were convened in front of the city hall to give their report, the counsel, Dr. Gotthart Welling 9 shook hands with Count of Castle zum Bergen and Magistrate Ecke, wished them welcome, took Tast by the hand and directed him aside and said: Sir, how was your journey? Did you achieve something good? He responded: Yes. Welling, who had heard everything from a courtier, went on: What do I hear! You have granted the grand chancellor a church. Tast replied indecisively: I know nothing about that, and that was it. Welling remained silent. Ein Rath 1582 Neuvo 1582 An Advice in 1582 [S. 246:] [Im Jahre] 1582 Nikolaus Ecke wurde nach Peter Schotlers Tode Bürgemeister, und der Stadtschreiber Johann Tast Rathsherr. Ecke bemæchtigte sich bald, vermœge seiner Klugheit des ganzen Stadtregimentes, und wurde zum Burggrafen erkohren. Am 12ten Mærz kam der Kœnig nach Riga. [S. 247:] wozu noch der Krongroßkanzler Johann Zamoiski aus Dœrpat kam. Dieser Herr nahm sein Quartier bey Tasten, damit er desto füglicher mit ihm, der Kirchen wegen reden kœnnte. Zu dem Ende ließ er ihn des Morgens frühe in sein Gemach kommen, erinnerte ihn an die versprochenen [Vuonna] 1582 Nikolaus Eckestä tuli Peter Schotlerin kuoleman jälkeen pormestari ja kaupunginkirjuri Johann Tastista raatimies. Ecke sai älykkyytensä takia valtaansa koko kaupungin rykmentin ja valittiin linnakreiviksi. 12. maaliskuuta [1582] kuningas saapui Riikaan. lisäksi tuli kruununsuurkansleri Johann Zamoiski Tartosta. Tämä herra majoittui Tastin luokse ja voi siksi oikein hyvin puhua hänen kanssaan kirkosta. Lopulta hän päästi aikaisin aamulla tämän huoneeseensa, muistutti kirkon lupaamisesta ja kaipasi selitystä siitä, kuinka tekoon voisi puuttua. Kuiten- [In] 1582 Nikolaus Ecke became the mayor after the late Peter Schotler, and the secretary to the city council, Johann Tast, became a magistrate. Due to his intelligence, Ecke had influence over the regiment of the city and was elected count of castle. The King arrived at Riga on March 12 [1582]. [P. 247.] in addition, the Royal Grand Chancellor Johann Zamoiski came from Tartu [Livonia, now Estonia]. This gentleman had his quarters at Tast s house and was perfectly able to talk with him about the church. Finally, he let him into his room early in the morning, reminded him on the prom- 6 Voidaan tulkita myös: tuomiokirkon vieressä. 7 Can also be interpreted as a reference to location: next to the Cathedral. 8 Gotthard t. Gotthart Welling[k] I (1546 tai ), lakitieteen tohtori. Nro Esa A. Reimanin esivanhempien taulussa ja nro Sirke Reimanin esivanhempien taulussa. 9 Gotthard or Gotthart Welling[k] I (1546 or ), Doctor of Laws. No. 1,536 in Esa A. Reiman s pedigree and No. 2,434 in Sirke Reiman s pedigree. 4

5 Kirchen, und begehrete eine Anleitung, wie das Werk anzugreifen wære. Ecke aber, welcher von Tasten vernommen hatte, daß der Syndikus Welling um diesen Anschlag wüßte, zog denselben, nebst dem Oberpastoren Georg Neuner, welchen ich auch Ninert benennet finde, auf seine Seite. Wie der Krongroßkanzler ohne Aufhœren in [S. 248:] Tasten drang, ihm ein Mittel zu den Kirchen zu gelangen an die Hand zu geben; Tast aber mit der Sprache nicht heraus wollte, weil er wohl wußte, wie verhaßt dieses Vorhaben der Bürgerschaft wære: rieth er endlich dem Krongroßkanzler, er sollte den D. Welling zu sich fodern lassen, und sein Bedenken darüber vernehmen. Der Kanzler sandte zweene Junker zu Wellingen, und ließ ihm ruffen. Dieser Mann, welcher sich hieraus eine Ehre machete, freuete sich, seinem nachmaligen Gestændniß nach, darüber so sehr, als wenn zweene Engel zu ihm gekommen wæren; er ging zum Krongroßkanzler, und ertheilte ihm endlich in folgenden Worten seinen Rath: Gnædiger Herr! ich weis keinen bessern Rath, als daß Eure Gnaden, damit es desto besser vor der Gemeinde zu verantworten sey, bey Sr. kœniglichen Majestæt kurzum eine Kirche haben wollte, und solches in der Güte; wo nicht, so ist Ihro kœnigliche Majestæt jetzt der Stadt so mæchtig, daß er ihnen alle Kirchen nehmen kann; wollten sie dann eine behalten, so mœgen sie eine bauen; und ohne großes Bedenken sich darauf mit Ja oder Nein erklæren. Auf diesen Vorschlag ritt der Krongroßkanzler des Morgens um acht Uhr auf das Schloß, und erœffnete dem Kœnige das Mittel, wodurch er eine Kirche in der Stadt bekommen kœnnte. Stephan, den dieses befremdete, antwortete: Wie kœnnen Wir solches wider Unseren Eid thun, den Wir der Stadt geschworen haben, ihre Rechte zu vermehren und nicht zu vermindern! [S. 249:] Der Kanzler erwiederte: Eure kœnigliche Majestæt haben der Krone Polen kin Ecke, joka oli kuullut Tastilta, että lakimies Welling tiesi tästä hankkeesta, houkutteli tämän puolelleen ylipastori Georg Neunerin kanssa, jonka tunnen myös Ninertinä. Kruununsuurkansleri painosti taukoamatta Tastia päästäkseen jotenkin käsiksi kirkkoa koskevaan asiaan. Tast ei halunnut sanoa mitään, koska hänhän tiesi, kuinka kaupunkilaiset vihasivat tätä hanketta. Lopulta hän sanoi kruununsuurkanslerille, että tämän pitäisi kutsua tri Welling luokseen ja kysyä tältä. Kansleri lähetti kaksi junkkaria Wellingin luokse ja antoi haukkua tämän. Tämä mies, joka piti tapahtumaa kunniana, oli myöhemmän tunnustuksensa mukaan tästä niin iloinen kuin kaksi enkeliä olisi tullut hänen luokseen. Hän meni kruununsuurkanslerin luokse ja antoi hänelle seuraavan neuvon: Armollinen Herra! En tiedä parempaa neuvoa, jonka mukaan Teidän Armonne voisi paremmin vastata yleisön edessä, kuin että Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa sanalla sanoen haluaa kirkon kaikessa ystävyydessä. Ellei, Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa ottaa kaupungin valtaansa ja voi ottaa kaikki kirkot. Jos he sitten haluavat sellaisen, heidän pitäisi rakentaa se. Ilman sen enempää harkintaa tähän pitäisi vastata kyllä tai ei. Tämän neuvon saatuaan kruununsuurkansleri ratsasti aamulla kello 8 linnaan ja tarjosi kuninkaalle keinoa, jolla tämä voisi saada kaupungista kirkon. Tapani 10, joka oudoksui ajatusta, vastasi: Kuinka voimme tehdä sellaista vastoin valaamme, jonka olemme vannoneet kaupungille ja luvanneet laajentaa emmekä supistaa heidän oikeuksiaan! Kansleri vastasi: Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne on vannonut Puolan kruunulle laajentaa sitä eikä supistaa. Niin kuningas määrä- ise regarding the church and wanted to know a way to deal with the matter. However, Ecke, who had heard from Tast that Counsel Welling knew about the plan, made him change his opinion with Reverend Georg Neuner, also known as Ninert. The Royal Grand Chancellor [p. 248:] pressed Tast all the time to get his hands on the church matter. Tast did not want to say anything since he knew how the citizens hated the plan. Finally, he said to the Royal Grand Chancellor that he should invite Dr. Welling and ask him. The Chancellor sent two gentlemen to Welling to reproach him. This man, who took that as an honor, was, according to his later confession, so delighted for this as two angels had come to him. He went to the Royal Grand Chancellor and gave his advice: Merciful Lord, I know no better advice for Your Excellency to answer to the public except that His Royal Majesty simply want the church. If he does not get it in friendly manner, he can take all of the churches. And if they then would like to have a church, they should build a new one. Without hesitation, they should then answer yes or no. Having received this advice, the Royal Grand Chancellor rode to the castle at 8 o clock in the morning and offered the King a way to get a church in the city. [King] Stephen 11, who did not like the idea, replied: How can we do such a thing against our oath, which we have sworn and promised to extend and not reduce the rights of the city! The Chancellor responded: The throne of Poland has made Your Royal Majesty swear to extend the throne and not to reduce. Thus, the King ruled that it 10 Transilvanialais unkarilainen Tapani Báthory ( ) tuli avioliiton kautta Puolan kuninkaaksi Am 1sten May [1576] ward der neue Kœnig von Polen, Stephan Bathory, zu Krakow gekrœnt. (Gadebusch II:I, s. 180.) 11 The Transylvanian Hungarian Stephen Báthory ( ) became King of Poland by marriage in On May 1 [1576], the new King of Poland, Stephen Bathory was crowned in Cracow. (Gadebusch II:I, p. 180.) 5

6 geschworen, dieselbe zu vermehren, und nicht zu vermindern. Also befahl der Kœnig, die Sache fortzusetzen, [S. 252:] Wie die sechs Mænner nach dem Rathhause gingen kœmmt ihnen D. Welling entgegen mit dem Weihbischofe, welcher zu Pferde war, in einem weißen Rœcklein, mit Kreuz, Fahnen, und grossen brennenden Laternen. Welling hatte dem Weihbischofe schon die Jacobikirche eingewiesen, und dieser hatte sie schon eingeweihet. Auf diese Weise erhielten die Jesuiten die Jakobikirche. si jatkettavaksi ehdotetulla tavalla, Kun nämä kuusi miestä menivät raatihuoneelle, tri Welling tuli heitä vastaan apulaispiispan kanssa, joka oli ratsailla punaisessa puvussa, ristin, lipun ja ison palavan lyhdyn kera. Welling oli jo vienyt apulaispiispan Jaakobinkirkkoon ja tämä oli jo vihkinyt sen. Näin saivat jesuiitat Jaakobinkirkon. should be carried out as proposed, As these six men went to the City Hall, they passed by Dr. Welling and the Vice Bishop who was riding and wearing a red suit, with a cross, flags, and big burning torches. Welling had already taken the Vice Bishop to St. James s church, and he had already dedicated it. This way got the Jesuits St. James s church. Ein Befehl 1584 Käsky 1584 An Order in 1584 [S. 333:] Um diese Zeit hat der gregorianische Kalender in Livland, insonderheit zu Riga, zu [S. 334:] großer Unruhe Gelegenheit gegeben. Ganz Europa gebrauchte sich des von Julius Cæsar also benannten julianischen Kalenders. Ein jeder verstændiger Mensch sah, daß dieser Kalender verændert werden müste. Also ließ der Papst Gregor XIII denjenigen Kalender verfertigen, welcher von ihm der gregorianische heißt. [S. 336:] Es bestand aber der wichtige Fehler des julianischen Kalenders oder Jahre darinn, daß es 1582 zehen Tage zu viel zæhlete. Man warf also aus dem Weinmonate 1582 zehen Tage heraus, und zæhlte statt den 5ten den 15ten Oktober. [S. 338:] Ich kehre nunmehr wiederum nach Livland zurück. Solikowski bezeuget, der Kardinal Bologneti hætte den gregorianischen Kalender im Herbstmonate 1582 an die polnische Regierung in Livland geschickt, die Regierung hætte ihn bekannt gemacht, und er wære in ganz Livland, ausgenommen in der Stadt Riga, angenommen worden. Allein dieses bedarf einer Einschrænkung. Nicht nur in Kurland, sondern auch zu Dœrpat und Pernau waren des Kalenders wegen Unruhen. Nirgend aber ging es so blutig zu, als in Riga. Im Wintermonate 1584 lief ein kœniglicher Befehl an den Rath ein, daß die Stadt den gregorianischen Siihen aikaan [1584] gregoriaaninen kalenteri aiheutti suuria levottomuuksia Liivinmaalla, etenkin Riiassa. Koko Eurooppa käytti Julius Caesarin mukaan nimettyä juliaanista kalenteria. Jokainen järkevä ihminen ymmärsi, että kalenteria oli muutettava. Niinpä paavi Gregorius XIII teetti kalenterin, jota kutsutaan hänen mukaansa gregoriaaniseksi. Juliaanisessa kalenterissa tai sen vuodessa oli se olennainen virhe, että vuonna 1582 se oli kymmenen päivää jäljessä. Siispä lokakuusta 1582 poistettiin kymmenen päivää, ja 5. päivän sijaan tuli 15. lokakuuta. Palaan nyt takaisin Liivinmaalle. Solikowski osoittaa, että kardinaali Bologneti lähetti gregoriaanisen kalenterin Liivinmaan puolalaiselle hallitukselle syyskuussa 1582, hallitus tiedotti siitä ja se hyväksyttiin kaikkialla Liivinmaalla Riian kaupunkia lukuunottamatta. Tämä kaipaa pienen täsmennyksen. Sekä Kuurinmaalla että Tartossa ja Pärnussa oli kalenterin takia levottomuuksia. Missään ne eivät kuitenkaan olleet niin verisiä kuin Riiassa. Joulukuussa 1584 raati sai kuninkaallisen käskyn, että kaupungin oli otettava käyttöön gregoriaaninen kalenteri dukaatin 12 sakon uhalla sekä vietettävä juhlapäiviä sen mukaisesti. Raati ilmoitti tästä kaupunkilaisille. Those days [1584], the Gregorian calendar caused lots of restlessness in Livonia, especially in Riga. [P. 334:] The whole Europe was using the Julian calendar named after Julius Caesar. Every sensible person understood that the calendar had to be changed. Therefore, the Pope Gregorius XIII had a calendar made which is called the Gregorian calendar after him. In the Julian calendar, or in its year, there was the major mistake that it was ten days slow in Thus, they removed ten days from October in 1582, and instead of October 5th it became the 15th. I will now go back to Livonia. Solikowski points out that Cardinal Bologneti sent the Gregorian calendar to the Polish government of Livonia in September The government had informed about the matter, and the calendar was accepted in all Livonia except in the city of Riga. This account requires a minor addition. Both in Courland and in Tartu and in Pärnu, there were riots because of the calendar. However, they were not so bloody anywhere except in Riga. In December 1584, the city council received a royal order that the city was to adapt the Gregorian calendar and to observe holidays according to it under penalty of 10,000 ducats 13. The 12 Dukaatti eli tukaatti on mm. Saksassa käytetty rahayksikkö. Alkuaan se tarkoitti kultarahaa, johon oli painettu sana ducatus (lat., herttuakunta). 13 Ducat was initially a gold coin with the imprinted word ducatus (Lat., duchy). 6

7 Kalender bey einer Strafe von Dukaten einführen, und die Feste darnach feyern sollte. Der Rath gab der Bürgerschaft davon Nachricht. [S. 339:] Nach dem Anfange des Adventes reiseten Ecke und Welling, welche meyneten, es wohl gemachet zu haben, nach Polen, um einen Jahrmarkt für die Stadt auf Johannis, wie zu Danzig auf Dominici [S. 340:] und zu Thorn auf Heiligedreykœnige, auszuwirken. Wie nun Weihnachtabend nach dem alten Kalender kam,. Den Nachmittag kamen Bürger und Gesellen, Frauen und Jungfrauen, nebst den Schulmeistern, ohne Gelæut in beyden Kirchen, dem Dom und St. Petri, zusammen. Die Schüler steckten die Wachslichter auf dem Altare an, und sungen Weihnachtslieder, wiewohl mit großer Betrübniß, weil man die Verænderung des Kalenders der evangelischen Religion schædlich hielt. [S. 341:] Der Rektor Mœller sprach zu ihnen: Lieben Kinder! weil morgen der rechte Weihnactstag ist: so kommt morgen um acht Uhr in die Schule; ich will euch von dem neugeborenen Christkindelein berichten, dessen ihr euch trœsten, und dem Herren Christo für seine Menschwerdung danken sollet. [S. 342:] Der Oberpastor Neuner ließ durch einen Schulknaben dem Rektoren sagen, er mœgte ihn nach vollendetem Leichenbegængliß besuchen. Als der Rektor zu Neunern kam, sagte dieser zujenem: Es wære den Jesuiten ein Kollegium zu halten und anzuordnen vergœnnet worden, welches diesen Mittag würde eingerichtet werden; er wollte ihm andeuten, daß er seine Schüler ermahnete, sich dabey weder sehen, noch finden zu lassen. Der Rektor antwortete ihm: Herr Pastor! habet Ihr das vorher gewußt, und es ohne mein Wissen bewilliget: so habet Ihr bey der guten Stadt und blühenden Jugend, als ein ehrvergessener Schelm, Dieb und Bœsewicht, gehandelt. Neuner erwiederte: er wolle ihm solches gedenken. Adventtiajan alettua Ecke ja Welling matkustivat Puolaan hyvässä tarkoituksessa järjestääkseen kaupungin vuosimarkkinat Johanneksen päivänä 14, samoin kuin Danzigissa on sunnuntaina ja Thornissa loppiaisena. Kun sitten tuli jouluaatto vanhan ajanlaskun mukaan,. Iltapäivällä porvarit ja kisällit, rouvat ja neidit kokoontuivat maisterin kanssa ilman kellojensoittoa molempiin kirkkoihin, tuomiokirkkoon ja P. Pietarin kirkkoon. Koululaiset sytyttivät alttarin vahakynttilät ja lauloivat joululauluja, vaikkakin hyvin murheellisina, koska ajanlaskun muuttamista pidettiin evankeliselle uskolle vahingollisena. Rehtori [Heinrich] Möller puhui heille: Rakkaat lapset! Koska huomenna on oikea joulupäivä, tulkaa aamulla kahdeksalta kouluun. Kerron teille vastasyntyneestä Kristuslapsesta, joka tuo teille lohtua, jotta kiittäisitte Herraa Kristusta hänen lihaksitulemisestaan. Ylipastori Neuner käski erään koulupojan sanoa rehtorille, että tämä kävisi hautajaisten jälkeen hänen luonaan. Kun rehtori tuli Neunerin luokse, tämä sanoi, että jesuiitoille on järjestettävä kollegio, joka perustettaisiin tänään keskipäivällä. Hän tarkoitti, että [rehtori] kehottaisi koululaisiaan pysyttelemään poissa. Rehtori vastasi hänelle: Herra pastori, oletteko tiennyt tästä etukäteen ja sallinut sen minun tietämättäni! Niinpä hyvä kaupunki ja kukoistava nuoriso pitää teitä kunniattomana lurjuksena, varkaana ja konnana. Neuner vastasi, että hän muistaisi tämän. council informed the citizens about this. During the Advent period, Ecke and Welling traveled to Poland to organize the annual market of the city on St. John s day 15, just like in Danzig on Sunday and in Thorn on Epiphany. On Christmas Eve according to the old calendar,. In the afternoon, the bourgeois, journeymen, and ladies gathered under the school teacher into both churches, the Cathedral and St. Peter s church, without ringing the church-bells. The pupils lighted the wax candles on the altar and sang Christmas carols, although they were very sad for the change of the calendar, which was considered harmful for the evangelical creed. The school principal, [Heinrich] Möller, addressed them: Dear children, because it will be the real Christmas Day tomorrow, come to school at 8 o clock in the morning. I will explain you about the newborn Christ, who brings you comfort, that you might thank the Lord Christ for his incarnation. Senior Reverend Neuner told one of the boys to inform the principal that he should visit him after a funeral. As the principal came to Neuner, Neuner said that the Jesuits will have a college (council) which would be organized at noon today. He wanted the principal to advise his pupils to stay away. The principal answered to him: Reverend, did you know of this before and let it happen without informing me! Therefore, the good city and the prospering youth considers that you are a rascal, thief, and scoundrel without honor. Neuner responded that he would remember this. 14 Johanneksen päivä (Johannis) on yleensä juhannus, mutta tässä luultavasti evankelista Johanneksen päivä eli kolmas joulupäivä (Heikki Oja, Allakkatieto. W+G. Espoo S. 60.) 15 St. John s day usually means midsummer, June 24, or the day of John the Baptist, but here it probably refers to the third Christmas day, December 27, which is the day of John the Evangelist. 7

8 Der Aufruhr 1585 Mellakka 1585 The Riot in 1585 Zweene Tage vor dem alten Neujahre, das ist den [S. 343:] 2ten Jænner 1585, kamen Ecke und Welling von Wilda zurück, und wollten auf dem alten Neujahrstage, den 4ten Jænner von ihren Verrichtungen Bericht abstatten. Die Bürger, nebst dem Bürgermeister Otto von Meppen und einigen Rathsherren, waren in der Kirche, um Reckmanns Predigt anzuhœren. Wie sie aus der Kirche gekommen, und sammt den Alterleuten und Aeltesten auf das Rathhaus gegangen waren, statteten die Abgeordneten ihren Bericht ab. Sobald als die Bürgerschaft abgetreten war, velangete der Burggraf Ecke von dem Rathe, bey dem dem Kœnige geleisteten Eide, zu wissen, was zwischen Neunern, der bey ihm geklaget hatte, und dem aufrührischen Rektoren vorgegangen wære. Wie sich der Rath erklæret hatte, wurden die Alterleute und Aeltesten wieder eingefodert und hierum gleichfalls bey ihrem Eide befraget. Diese beriefen sich auf das Protokoll. Der Burggraf gerieth dadurch in großen Eifer, und ließ sich verlauten, er wolle den Rektoren auf dem Rathhause in Verhaft nehmen. Die Bürgerschaft widerrieth dieses, und ging endlich um drey Uhr vom Rathhause, mit betrübten Herzen. Der Rath suchte hierauf Ecken von seinem Vorhaben abzuhalten. Darüber entfuhren dem Sekretar Otto Kanne folgende Worte: Was wollt Ihr dem kœniglichen Burggrafen voschreiben, was er in diesem Falle thun oder lassen soll? Der ganze Rath ging nun [S. 344:] auseinander: bloß Ecke und Kanne blieben in der Rathsstube beysammen. Der Burggraf ließ den Rektoren durch den Hausschließer fodern, und als er unerschrocken erschien, ihn daselbst verwahren. Die Kaufmannsbursche, welche sahen, daß der Rektor nach dem Rathhause ging, aber nicht wiederkam; und bemerkten, daß Ecke und Kanne sich nach Hause begaben, der Hausschließer aber nach ihnen die Thüre verschloß; machten ihre Buden zu, und Kaksi päivää ennen vanhaa uuttavuotta, 2. tammikuuta 1585, Ecke ja Welling palasivat Wildasta ja halusivat esittää selontekonsa toimistaan vanhana uudenvuodenpäivänä 4. tammikuuta. Kaupunkilaiset, heidän joukossaan pormestari Otto von Meppen ja joitakin raatimiehiä, olivat kirkossa kuulemassa Reckmannin saarnaa. Kun he olivat tulleet kirkosta ja kokoontuneet oltermannien ja vanhinten kanssa raatihuoneelle, esitettiin edustajille heidän selontekonsa. Kun kaupunkilaiset olivat poistuneet, linnakreivi Ecke vaati raadilta selvitystä kuninkaalle vannotun valan mukaan siitä, mitä hänelle kannelleen Neunerin ja kapinallisen rehtorin välillä oli tapahtunut. Kun raati oli selostanut asian, oltermannit ja vanhimmat kutsuttiin taas sisään ja heitä kuultiin samoin valansa velvoittamina. Tämä otettiin pöytäkirjaan. Linnakreivi puhui kiivastuneena ja ilmoitti, että hän halusi pitää rehtorin vangittuna raatihuoneella. Porvaristo vastusti tätä ja poistui lopulta kolmen aikaan raatihuoneelta särkynein sydämin. Raati etsi tämän jälkeen Eckeä estääkseen häntä toteuttamasta suunnitelmiaan. Tästä sihteeri Otto Kanne 16 totesi: Mitä haluatte kuninkaallisen linnakreivin tekevän tai teettävän tässä tapauksessa? Koko raati hajaantui; vain Ecke ja Kanne jäivät yhdessä kokoushuoneeseen. Linnakreivi antoi vahtimestarin kuulustella rehtoria, mutta kun tämä näytti pelottomalta, hänet pidettiin vangittuna. Kun kauppiasoppipojat näkivät, että rehtori meni raatihuoneelle mutta ei palannut, ja havaitsivat, että Ecke ja Kanne menivät taloon ja että vahtimestari sulki ovet heidän jälkeensä, he sulkivat kojunsa ja huusivat: Rehtori on vangittuna raatihuoneella. Tämä tapahtui kello neljältä. Lyhyessä ajassa kokoontui paljon väkeä raatihuoneen eteen ja syntyi kova Two days before the New Year according to the old calendar, January 2, 1585, Ecke and Welling returned from Wilda and wanted to give their report on the New Year s Day according to the old calendar, January 4th. The citizens, including Otto von Meppen, the mayor, and a few magistrates, were at church listening to a sermon by Reckmann. After they had come from church and convened with aldermen and elders in the City Hall, the delegation gave their report. When the citizens had left, Count of Castle Ecke wanted an explanation, according to an oath made to the King, as to what had happened between Neuner, who had complained to him, and the insurgent principal. After the council had explained the matter, the aldermen and elders were called in again and heard under oath. All this was recorded. The count of castle spoke with hot temper and announced that he will keep the principal under arrest in the City Hall. The bourgeois opposed this and finally left the City Hall at 3 o clock with broken hearts. After this, the city council searched for Ecke to prevent him from implementing his plan. Of this, Otto Kanne, the secretary, stated: What do you want the royal count of castle to do to this? The whole city council was adjourned; only Ecke and Kanne remained in the council s meeting room. The count of castle let the doorkeeper question the principal, but when he did not fear, he was kept detained. As the merchant apprentices had seen that the principal went to the city hall but did not return and realized that Ecke and Kanne had gone there and the doorkeeper had locked the doors after them, they closed their booths and shouted: The principal has been arrested in the city hall. This happened at four o clock. In a short 16 Otto Kanne (s. 1549), tohtori, muutti Liivinmaalle Nro Esa A. Reimanin esivanhempien taulussa. Obersecretär (METTIG, s. 286). 8

9 schrieen: Der Rektor ist aufs Rathhaus gesetzt. Das geschah um vier Uhr. Es versammlete sich in kurzer Zeit ein Haufen Volks vor dem Rathhause, und es entstand ein großes Getümmel. [S. 346:] Ein Haufen der Misvergnügten lief nach Neuners Hause,. Wie er das Getümmel des Volkes gewahr wurde, und sah, daß es auf ihn zuliefe, schloß er die Pforte hinter sich zu, und verbarg sich im Keller. Die Unruhigen suchten ihn in allen Winkeln, plünderten das Haus, verderbeten seine Bibliothek, [S. 347:] man brachte ihn endlich auf die Straße, und schlug ihn von neuem, mit den Worten: schlagt den katholischen Schelm todt! Andere sagten: nein, wir wollen ihn auf den Markt bringen, da soll er durch die Spießruthen laufen. Neuner bath um sein Leben, und als er auf den Markt kam, antwortete er denen, die ihn frageten: warum er den Rektoren angegeben, und verklaget hætte? es wære nicht seine, sondern Eckens und Wellings Schuld, die ihn dazu verleitet hætten. Nachdem sie Eckens Haus ausgeplündert hatten, galt es dem Syndikus Welling, welcher mit seiner Frau am Tische saß, aber alles stehen und liegen ließ, und zu Klaus Plœnnies floh. Hier wurde nicht weniger vieles geraubet, und was die Misvergnügten nicht fortbringen konnten, mit Hellebarten verderbet. Man schnitt die Betten auf, schüttete die Federn auf die [S. 348:] Gasse, soff im Keller Wein, Meth und Bier aus, und was man nicht austrinken konnte, das ließ man auslaufen; also machte man dieses Haus ganz leer. [S. 349:] that Martin Giese, den man damals für einen sehr frommen, bescheidenen und gelehrten Mann hielt, diese Vorschlæge: 1) Die Thore sollten verschlossen bleiben; 4) durch den Trommelschlag bekannt machen, daß nach Ecken und Wellingen Haussuchung geschehen, und derjenige, bey dem sie gefunden würden, mit ihnen gleiche Strafe ausstehen sollte. Ecke und Welling, die man eine halbe Stunde nach dem Trommelschlage entdeckte, wurden bewachet. Am folgenden Tage, den 6ten Jænner, meteli. Tyytymättömien joukko juoksi Neunerin talolle,. Kun hän huomasi väkijoukon sekasorron ja näki, että väkijoukko juoksi häntä kohti, hän lukitsi portit ja piiloutui kellariin. Kiihtyneet ihmiset etsivät häntä jokaisen nurkan takaa, rosvosivat talossa, tuhosivat hänen kirjastonsa, lopulta väkijoukko toi hänet kadulle ja löi häntä uudelleen sanoen: Tappakaa se katolinen lurjus! Toiset sanoivat: Ei, viemme hänet torille kujanjuoksuun. Neuner rukoili säästämään henkensä, ja kun hän tuli torille, häneltä kysyttiin, miksi hän oli tehnyt ilmoituksen rehtorista ja syyttänyt tätä, ja hän vastasi, ettei se ollut hänen vaan Ecken ja Wellingin syy, koska nämä olivat yllyttäneet häntä siihen. Kun väkijoukko oli rosvonnut Ecken talon, vuorossa oli lakimies Welling, joka istui vaimonsa kanssa pöydän ääressä, mutta jätti kaiken paikoilleen ja pakeni Klaus Plönnien luokse. Tälläkään kerralla ei rosvottu yhtään vähempää, ja se, mitä tyytymätön väki ei voinut ottaa mukaansa, tuhottiin hilpareilla. Vuoteet leikattiin auki, höyhenet levitettiin kujalle, kellarista juotiin viini, sima ja olut, ja se, mitä ei voitu juoda, kaadettiin pois; talo tyhjennettiin siis täysin. Martin Giese, jota silloin pidettiin kunnollisena, vaatimattomana ja oppineena miehenä, ehdotti seuraavaa: 1) Portit pidettäisiin kiinni; 4) rummunlyönnillä ilmoitettaisiin, että Ecken ja Wellingin löytämiseksi toimitetaan kotietsintä ja että se, jonka luota heidät löydettäisiin, saisi heidän kanssaan saman rangaistuksen. Ecke ja Welling, jotka löydettiin puolen tunnin kuluttua rummunlyönnistä, pidätettiin. Seuraavana päivänä, 6. tammikuuta [1585] time, many people gathered in front of the city hall, and there was much turmoil. The mob of disappointed people ran to Neuner s house,. When he saw the turmoil of people and that the mob ran toward him, he locked the gates and hid himself in the basement. Aggressive people searched for him behind every corner, robbed his house, destroyed his library, finally the mob brought him to the street and beat him again, saying: Kill the Catholic crook! Others said: No, we will take him to the market square to run the gauntlet. Neuner begged them to save his life, and as he came to the market square, he was asked why he had reported the principal and accused him, and he replied that it was not his fault but Ecke s and Welling s because they had incited him to do so. Having robbed Ecke s house, the mob went to Counsel Welling who was sitting at the table with his wife but left everything there and fled to Klaus Plönnie s. Nothing less was robbed this time, and what the aggressive mob could not take was destroyed with halberds. Beds were cut open and feathers spread to the alley; wine, mead, and bear was taken from the cellar and drunk, and what could not be drunk, was poured away; the house was thus complete emptied. Martin Giese, who was considered a decent, modest, and educated man, suggested: 1) The gates should be kept closed; 4) drumbeat would indicate that a search was being conducted to find Ecke and Welling, and the one in whose house they would be found, should stand the same punishment. Ecke and Welling, who were found in half an hour after the drumbeat, were arrested. The following day, January 6 [1585], 9

10 Die Enthauptungen 1586 Teloitukset 1586 Executions 1586 [S. 352:] Allein es lag der Bürgerschaft immer im Sinne, daß sie die Jakobikirche verloren hætte, und wollte von dem Rathsherren Johann Tasten wissen, wer daran schuldig wære. [METTIG, S. 287:] Tastius folgte dem Rathe und machte sich in der Nacht vom 17. auf den 18. Juni 1586 zur Flucht bereit. Es ist wohl möglich, daß Thomas von Emden, der es mit der Bürgerschaft hielt, Tastius Plan an Giese verrathen hat. Giese und seine Genossen ließen sich s nicht nehmen, selbst über dem verhaßten Manne die Netze zuzuziehen. Vor Mitternacht schon erschienen sie am Dünaufer, um nach ihrer Beute auszuschauen; es war ihnen hinterbracht, daß Tastius seinen Weg über den Fluß nehmen werde. Sie brauchten auch nicht lange zu warten. Bald bemerkten sie auf der Düna einen sich in Bewegung setzenden Nachen. Es gelang ihnen gleich, das Fahrzeug zu erreichen. Auf die an den Fährmann gerichtete Frage, ob er nicht Tastius gesehen habe, deutete dieser auf einen im Boote liegenden Haufen, der mit Segeltuch und Lumpen bedeckt war. Als sie die Umhüllung entfernt hatten, fanden sie darunter einen Mann in Bauernkleidern in schlafender Stellung. Beim Aufrichten erkannten sie in ihm Tastius. [GADEBUSCH, S. 353:] Dieses bewog die Bürgerschaft, daß sie im Mærz 1585 eine Klage wider Tasten beym Rath anstellete, und begehrete, diesen Mann in Verwahrung zu bringen. Der Rath ließ ihn also auf dem Rathhause versperren, aus welcher Haft er nach etlichen Tagen entkam, und gleichfalls nach dem Schlosse glücklich entwischte. Die Bürgerschaft stellete sich hierbey ziemlich geduldig, ließ ihm aber durch Jemanden zu verstehen geben, sie würde das Schloß stürmen, um sich seiner zu bemæchtigen. Diesem zu entgehen, wollte er zu Wasser entfliehen: aber die Bürger lauerten in etlichen Bœten, ertappeten ihn, Porvareiden mielessä oli vain se, että he olivat menettäneet Jaakobinkirkon, ja he halusivat kuulla raatimies Johann Tastilta, kenen syytä se oli. Tast[ius] noudatti neuvoa ja valmistautui pakenemaan kesäkuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä On mahdollista, että Thomas von Emden, joka piti yhtä porvariston kanssa, oli kavaltanut Tasti[ukse]n suunnitelman Gieselle. Giese ja hänen toverinsa sopivat, että he itse virittävät ansan tälle vihatulle miehelle. Jo ennen keskiyötä he ilmestyivät Väinäjoen rannalle tähyilemään saalistaan. Heille oli paljastettu, että Tast[ius] ylittäisi joen. Heidän ei tarvinnut odottaa kauan. Pian he havaitsivat Väinäjoella liikkeelle lähtevän lautan. Heidän onnistui heti tavoittaa tämä kulkuneuvo. Kysyttäessä lautturilta, oliko hän nähnyt Tasti[ust]a, hän osoitti veneessä olevaa kasaa, joka oli peitetty purjekankaalla ja lumpuilla. Kun päällys oli poistettu, he löysivät alta talonpojan vaatteissa miehen nukkumaasennosta. Nostettaessa he tunnistivat hänet Tasti[ukse]ksi. Tämä sai porvariston liikkeelle niin, että se syytti maaliskuussa 1585 Tasti[ust]a raadin edessä ja vaati häntä pidettäväksi säilössä. Raati määräsi hänet säilytettäväksi raatihuonella, mistä hän muutaman päivän kuluttua pääsi pakoon ja pakeni onnellisesti linnaan. Porvaristo suhtautui tähän sovinnollisesti, mutta antoi ymmärtää, että se hyökkäisi linnaan saadakseen hänet kiinni. Välttääkseen tämän hän pakeni vesille, mutta porvarit väijyivät muutamissa veneissä, saivat hänet kiinni ja toivat hänet jälleen kaupunkiin ja pitivät häntä vangittuna tullikamarilla. The bourgeois were occupied with the thought that they had lost St. James s church, and they wanted Magistrate Johann Tast to tell them whose fault it was. Tastius followed the advice and prepared to flee in the night between June 17 and 18, It is possible that Thomas von Emden, who was affiliated with the bourgeois, had betrayed Tastius and told Giese of his plan. Giese and his comrades agreed that they would themselves set a trap for this hated man. Already before midnight, they appeared by the riverbank of Düna, looking for their booty. They had been told that Tastius would cross the river. They did not have to wait long. Soon, they saw a ferry on the river Düna 17. They were able to immediately catch the vehicle. When they asked the ferryman if he had seen Tastius, he pointed at a bunch that was covered with canvas and rags. As the cover was removed, they found a man clothed in farmer s clothes and in sleeping position. When they lifted him up, they recognized him as Tastius. This irritated the bourgeois so that in March 1585 they accused Tastius before the city council and requested that he be kept arrested. The council ruled that he be kept at the city hall, from which he was able to escape in a few days, and he made successfully his way to the castle. The bourgeois were quite tolerant, but they gave the impression that they would attack the castle to catch him. To avoid this, he fled to waters, but the bourgeois lurked in some boats, caught him, and brought him back to the city, and kept him arrested at the customs booth. 17 Daugava in Latvian. 10

11 bemæchtigten sich seiner Person, brachten ihn wieder nach der Stadt, und setzten ihn in die Accisebude. [HUPEL, S. 472:] Nachricht von des rigischen Syndicus D. Gotthard Welling traurigen Ende i. J Dieser Mann ward wegen der Jakobskirche angeklagt; man beschuldigte ihn, daß er dieselbe zum grœßten Nachtheil der Stadt, wider seine Pflicht und ohne Vollmacht, dem Kœnig Stephan von Polen, der sie ausdrücklich für seine katholische Geistlichkeit verlangte, bewilliget habe. Die hier folgende Nachricht von seinem unglücklichen Ende, ist aus dem eigenhændigen Aufsatz, welchen er am 1sten Jul bey dem Stadtrath einreichte, genommen. [S. 473:] Am 17ten Jun. in der Nacht ist Tastius auf der Düna ergriffen, und dem Rath vongestellt worden. Martin Giese der Gemeine Secretarius, hat sogleich auf die Tortur gedrungen, um zu erforschen, wie er mit den Privilegien umgegangen sey, und was es mit der Jakobskirche für eine Bewandniß habe. Der Rath verwies auf einen ordentlichen Prozeß; aber Giese lies selbst den Tastius nach dem Peinthurm führen, wo er greulich gepeinigt, und 6mal aufgezogen wurde; da er dann unter der Marter wegen der Kirche etliche Sachen bekannt, auch den D. Welling genannt hat. Am selbigen Abend gab Giese den Welling an, und lies ihn auf dem Rathhaus im Arrest behalten. Am folgenden Abend ermahnten ihn der Gerichtsvogt und Giese, unter Bedrohung der Tortur, mit dem Versprechen, wenn er wegen der Jakobskirche alles gerade heraus bekennen würde, so solte es ihm nicht am Leben schaden, es mœge seyn was es wolle; bekennete er aber nicht, so solte er auf die Tortur, und bey dem geringsten Bekenntniß, sterben. Aus Schrecken gestand er was Tastius ausgesagt hatte, widerrief es aber am folgende Tage zum Theil. Doch da Giese mit Tietoja riikalaisen lakimiehen tri Gotthard Wellingin surullisesta lopusta v Tätä miestä syytettiin Jaakobinkirkon 19 takia; häntä syytettiin siitä, että hän oli antanut sen kaupungin suureksi vahingoksi vastoin velvollisuuttaan ja ilman valtuutta Puolan kuninkaalle Tapanille, joka ilmeisesti oli vaatinut sitä luovutettavaksi katoliselle papistolle. Seuraava kertomus hänen onnettomasta lopustaan on otettu omakätisestä kirjoituksesta, jonka hän jätti kaupungin raadille 1. heinäkuuta Yöllä 17. kesäkuuta [1586] Tast[ius] otettiin kiinni Väinäjoella ja tuotiin raadin eteen. Kunnansihteeri 20 Martin Giese vaati heti kidutusta tutkiakseen, miten hän oli erioikeuksiensa avulla kiertänyt lakia ja mikä yhteys hänellä oli Jaakobinkirkkoon. Raati kannatti tavallista oikeudenkäyntiä, mutta Giese toimitti hänet tornin kidutuskammioon, missä häntä kidutettiin hirvittävästi ja nostettiin kuusi kertaa. Kun hän tunnusti kirkon takia tapahtuneen kidutuksen vuoksi jotakin, hän mainitsi myös tri Wellingin. Samana iltana Giese antoi Wellingin ilmi ja piti häntä vankeudessa raatihuoneella. Seuraavana iltana vouti ja Giese uhkasivat häntä kidutuksella ja lupasivat, että jos tunnustaisi Jaakobinkirkon tapauksesta kaiken, häntä ei vahingoitettaisi, oli miten oli. Jos hän ei tunnustaisi, häntä kidutettaisiin ja vähimmästäkin tunnustuksesta surmattaisiin. Pelosta hän tunnusti sen, mitä Tast[ius] oli lausunut, mutta hän perui sen osittain seuraavana päivänä. Olihan Giese luvannut ja vannonut, että jos hän vain tunnustaisi, hän jäisi eloon; ja kun hänet raahattiin kidutuskammioon, hän sanoi kaiken, mitä Giese tahtoi. Information on the sad death of the Rigan counsel, Dr. Gotthard Welling, in This man was accused because of St. James s church; he was accused of having given it, to the great damage of the city against his duty and without authorization, to King Stephen of Poland, who apparently had demanded it to be rendered to the Catholic clergy. The following account of his sad death has been copied from an account by his own hand an account which he handed over to the city council on July 1, At night on June 17 [1586], Tastius was caught at River Düna and brought before the city council. The secretary of the city council, Martin Giese, demanded the use of torture to investigate how he, using his privileges, had bended the law and what kind of connection he had with St. James s church. The council was in favor of an ordinary trial, but Giese sent him to the torturing tower where he was painfully tortured and lifted six times. When he had confessed some things due to the torture related to the church, he also mentioned Dr. Welling. The same night, Giese reported Welling for this and kept him arrested in the city hall. The following night, the bailiff and Giese threatened him with torture and promised that if he confessed everything related to St. James s church, he would not be harmed, whatever the case may be. If he did not confess, he would be tortured and killed even for a misdemeanor. Due to fear, he confessed what Tastius had said but refused it the following day, as Giese had promised and sworn that if he just confessed, he would live; and as he was dragged to the torturing tower, he said all that Giese wanted. 18 Der Herr Probst Baumann zu Wenden [latv. Cesis, kaupunki Riian Tarton rautatien varrella, 80 km Riiasta koilliseen, perustettu 1208], aus dessen schœnen Sammlung schon manche Aufsætze in den nordischen Miscellaneen erschienen sind, hat mir auch den gegenwærtigen mitgetheilt Gadebusch erwæhnt in seinen lieflændischen Jahrbuchern 2 Th. I Abschn, S. 383 nur mit etlichen Worten, den in Riga vorgefallenen Aufstand, und die Enthauptung zweener Rathsherren: aber er machte weder sie, noch die angegebene Ursach ihres Todes, namhaft. Daher wird es manchem angenehm seyn, hier etwas davon zu lesen. D. H. (Alaviite samassa lähteessä.) 19 Jaakobinkirkko eli Jaakopinkirkko, latv. Jekaba baznica, mainitaan jo 1226, sittemmin Riian ensimmäinen protestanttinen kirkko. 20 Secretär der Gemeinde (secretarius communitatis publicus) (METTIG, s. 285). 11

12 der Hand und mit einem Eide versprach, daß er, wenn er nur bekennete, am Leben bleiben sollte; und da er gar [S. 474:] am 22sten in den Peinthurm geschleppet ward: so sagte er alles nach Giese seinem Wunsch aus. Am 23sten wurde ihm sein Bekenntniß vom Rath vorgelesen. Er sagte dem Secretær etwas von seiner Unschuld heimlich ins Ohr. Aber Giese hatte ihn vorher gewarnt, und erklært er wolle sienes Eides los seyn, wenn jener widerrufen würde. Da ihm nun bey der Vorlesung Giese winkte, so gestand er seine Aussage œffentlich. Hierauf ward ihm das Urtheil gesprochen, daß er sollte geviertheilt werden. Er that auf Giesens Rath, den er ihm vorher ins Ohr gesagt hatte, einen Fußfall. Am 24sten war die Gemeine beysammen, aber keine Fürbitte half. [GADEBUSCH II:I, S. 358:] Es ist also folgendes Urtheil gesprochen worden: daß sie, laut ihres Bekenntnisses und ihrer bœsen That, als Verræther der Kirchen geviertheilet, aber aus Gande mit dem Schwerte vom Leben zum Tode gebracht werden sollten. [S. 359:] wurde von Otto von Meppen, David Hilchen, Martin Giese und Hanns zum Brinken beschlossen, daß Welling mit Tasten zugleich auf den Markt geführet, zweene Sandhaufen gemachet, bey jedem ein schwarzes Laken hingeleget, und Tast zuerst gerichtet werden sollte. Man glaubete, wenn Welling dieses sehen würde, er mœgte in sich schlagen, und die Wahrheit gestehen. Würde er sich aber auf seine Unschuld, wie bisher, standhaft beruffen: so sollte er nicht enthauptet werden. Man saget, Hilchen hætte den D. Welling hiervon heimlich Nachricht gegeben. Als beyde Verurtheilte auf den Markt beracht worden, wurde alsobald um Tasten ein Kreis geschlossen; er ward ohne alle Einrede am 22sten Brachmonates 23. päivänä [kesäkuuta 1586] hänen tunnustuksensa luettiin hänelle raadin edessä. Hän kuiskasi sihteerille jotakin syyttömyydestään. Mutta Giese oli etukäteen varoittanut häntä ja selittänyt, että hän olisi valastaan vapaa, jos jotakin peruttaisiin. Kun Giese antoi merkin hänelle lukemisen aikana, hän myönsi lausuntonsa julkisesti. Tämän jälkeen hänelle julistettiin tuomio, että hänet teilattaisiin 21. Giesen aikaisemmin kuiskaamasta neuvosta hän polvistui. 24. päivänä [kesäkuuta 1586] yleisö oli koolla, mutta puolesta puhuminen ei auttanut. Seuraava tuomio julistettiin: Tunnustuksensa ja pahan tekonsa mukaisesti heidät kirkon pettureina teilataan, mutta kuitenkin armosta surmataan miekalla. Otto von Meppen, David Hilchen, Martin Giese ja Han[n]s zum Brinken 23 päättivät, että Welling ja Tast[ius] on tuotava heti torille, on tehtävä kaksi hiekkakasaa, joille laitetaan musta lakana, ja Tast[ius] on mestattava ensimmäisenä. Luultiin, että kun Welling näkisi tämän, hän murtuisi ja kertoisi totuuden. Jos hän pitäytyisi järkähtämättömästi syyttömyydessään, kuten tähän asti, häntä ei teloitettaisi. Sanotaan, että Hilchen oli salaa ilmoittanut tästä tri Wellingille. Kun molemmat tuomitut tuotiin torille, Tasti[ukse]n ympärille muodostui piiri; vastalauseista huolimatta hänet mestattiin 22. kesäkuuta Welling, joka näki sen, huusi: Hei! Näen veljeni sielun nousevan taivaaseen. Hänen sanoessaan tämän, piiri siirtyi On the 23rd [of June 1586], his confession was read to him before the city council. He whispered something regarding his innocence to the secretary. But Giese had warned him in advance and explained that he would no more be under his oath if something were revoked. When Giese beckoned him during the reading, he admitted his statement in public. After this, a verdict was pronounced that he should be quartered 22. According to a prior advice by Giese, he kneeled down. On the 24th [of June 1586], the public had gathered for petition, which did not help. The following verdict was pronounced: According to their confessions and crimes, they, as betrayers of the Church, shall be quartered, but of mercy, executed by sword. Otto von Meppen, David Hilchen, Martin Giese and Hanns zum Brinken agreed that they should immediately bring Welling and Tast to the market square, make two piles of sand with black sheets, and Tast should be executed first. They thought that when Welling would see this, he would break and tell the truth. If he stuck to his innocence, as hitherto, he would not be executed. It is said that Hilchen had secretly informed Dr. Welling of this. When both convicted persons were brought to the market square, a circle gathered around Tast; regardless of protests, he was executed on June 22, Welling, who was watching it, shouted: Hey! I see my brother s soul ascend to heaven. When he said this, the circle moved around him. As he saw the executioner be- 21 Teilaaminen oli kovennettu kuolemanrangaistus. Alkuaan tuomittu vedettiin neljällä käsiin ja jalkoihin kiinnitetyllä hevosella neljään osaan tai hänen jäsenensä ruhjottiin pyörällä tai muulla tavoin. Myöhemmin oli tapana, että tuomittu pujoteltiin pyörään ja asetettiin pystysuoran paalun päähän yleisön nähtäväksi. Vielä myöhemmin käytäntöä muutettiin niin, että pyörään pujottelu tapahtui vasta mestaamisen tai silpomalla surmaamisen jälkeen. Teilaaminen oli vielä vuoden 1734 laissa. 22 Quartering was a hardened form of capital punishment. Initially, the convicted person was drawn into four parts by four horses attached to his arms and legs, or his body was broken by wheel or by other means. Later, it was customary to thread the parts of the body to a wheel and raise the wheel upon a vertical column for display. Still later, the practice was changed so that the threading to the wheel was only done after the execution. Quartering was still in the Swedish law of the year Suuren killan oltermanni. Der Aeltermann der Großen Gilde. (METTIG, s. 283.) 12

13 1585 gekœpfet. Welling, wecher solches ansah, rief aus: Hey! da sehe ich meines Bruders Seele gen Himmel fahren. Indem er dieses sprach, wurde um ihn der Kreis geschlagen. Als er nun den Nachrichter vor sich sah, ging er dreymal in dem Kreise herum, schrie und sprach: Ich muß an diesem Tage unschuldig sterben, und mein Blut verlieren; unser Herr Gott wird es ræchen. Hierauf ließ er sich durch seinen Diener seinen langen boyen Mantel abnehmen, und sein boyen Rœcklein abziehen. Mittlerweile rief er immer fort, und sprach von seiner Unschuld. Nachdem sein Diener ihm die Schuhe ausgezogen hatte, riß er selbst sein Hemde vorne von einander, entblœßte den Rücken und knieete nieder. Es hatte aber der [S. 360:] Untervogt, Rotger Horst, dem Nachrichter befohlen, nicht eher zuzubauen, als bis er ihm ein Zeichen gegeben hætte. Wie Welling knieend auf dem Laken saß, rief er überlaut aus: Er müste so unschuldig sterben, wie der Herr Christus für uns gestorben wære. Auf diese Worte nahm David Hilchen den einen Zipfel vom Laken, und warf ihn mit seinen Füßen vor ihm auf. Eben dieses that Martin Giese mit dem anderen Zipfel. Das Laken wurde aufgenommen, Welling aber wieder angezogen, und in die Accisebude gebracht. [HUPEL, S. 474:] Am 27sten beichtete Welling bey dem Pastor Dalen, und erklærte ihm seine Unschuld. Dieser machte es der Gemeine und dem Rath bekannt. Nachmittags um 4 Uhr wurde er mit Tastius auf den Markt gebracht, in den Ring (Kreis) um welchen die Bürgerschaft die Rüstung hielt. Tastius wurde vor seinen Augen enthauptet, erklærte aber vorher œffentlich Wellings und Andrer Unschuld. Auch Welling mußte niederknien, wurde aber von Giese und den Elterleuten wieder aufgehoben, und ihm das Leben geschenkt; dann nach dem Gefængniß zurückgeführt, aber bald in sein Haus gebracht, wohin ihn seine Verwandten mit Freuden begleiteten. Als sie dort lustig waren, erhob sich auf dem Markt ein Aufruhr. Giese und der Eltermann wurden angefallen; aber Welling hänen ympärilleen. Kun hän nyt näki pyövelin edessään, hän huudahti ja sanoi: Minun täytyy tänä päivänä kuolla syyttömänä ja vuodattaa vereni; meidän Herramme Jumala on sen kostava. Tämän jälkeen hänen palvelijansa riisuivat häneltä boijikankaisen päällystakin ja boijikankaisen pikkutakin. Sillä välin hän huusi jälleen kovaa ja puhui syyttömyydestään. Kun hänen palvelijansa olivat riisuneet häneltä kengät, hän repäisi itse paitansa edestä kahtia, paljasti selkänsä ja polvistui. Alivouti Rotger Horst oli kuitenkin käskenyt pyöveliä odottamaan häneltä merkkiä. Kun Welling oli polvillaan lakanan päällä, hän huusi äänekkäästi: Hänen täytyi kuolla niin syyttömänä kuin Herra Kristus oli kuollut meidän puolestamme. Samalla David Hilchen otti lakanan yhden kulman ja heitti sen hänen eteensä. Aivan samoin teki Martin Giese toiselle kulmalle. Lakana nostettiin pois, Welling puettiin, ja hänet vietiin tullikamarille. 27. päivänä [kesäkuuta 1586] Welling ripittäytyi pastori Dalenille ja vakuutti syyttömyyttään. Tämä ilmoitti asiasta yleisölle ja raadille. Iltapäivällä klo 16 hänet tuotiin Tasti[ukse]n kanssa torille renkaaseen (piiriin), jossa porvaristo piti aseitaan. Tast[ius] mestattiin hänen silmiensä edessä, mitä ennen hän vakuutti, että Welling ja muut olivat syyttömiä. Myös Wellingin täytyi polvistua, mutta Giese ja vanhimmat nostivat hänet jälleen ylös ja antoivat hänen jäädä eloon. Sitten hänet vietiin takaisin vankilaan, mutta pian hänet tuotiin taloonsa, johon hänen sukulaisensa ja ystävänsä seurasivat. Kun he olivat iloisia, torilla syntyi mellakka. Giesen ja vanhimman kimppuun hyökättiin, ja Welling vietiin väkisin talostaan uudelleen vankilaan. fore him, he said: I will have to die innocent this day and shed my blood; our Lord God will revenge it. After that, his servants removed his overcoat and jacket. In the meanwhile, he shouted again in a loud voice and talked about his innocence. When his servants had removed his shoes, he himself ripped his shirt into two pieces, revealed his back and kneeled down. However, Assistant Bailiff Rotger Horst had ordered the executioner to await his signal. As Welling was on his knees upon the sheet, he shouted in a loud voice: He had to die so innocent as the Lord Christ had died for us. Simultaneously, David Hilchen took one corner of the sheet and threw it before him. Martin Giese did exactly the same to another corner. The sheet was removed, Welling was clothed, and he was taken to the customs booth. On the 27th [of June 1586], Welling received confession from Reverend Dalen and assured his innocence. He [Dalen] informed the public and city council on this. At 4 o clock in the afternoon, he and Tastius were brought to the market square to a circle where the bourgeois held their weapons. Tastius was executed before his eyes, before which he convinced that Welling and others were not guilty. Welling also had to kneel down, but Giese and the elders lifted him up again and let him live. Then, he was put back to the prison, but soon he was taken to his house, and his relatives and friends followed him. While they were happy, there was a turmoil on the market square. Giese and an alderman were attacked, and Welling was taken again from his house to the prison. 13

14 ward mit Gewalt aus seinem Hause wieder in das Gefængniß geschleppt. [METTIG, S. 289:] Am 27. Juni 1586 wurden Tastius und Welling, nachdem sie vom Pastor Dahlen das Abendmahl empfangen hatten, auf den Markt gebracht, wo zwei mit schwarzem Tuche bedeckte Sandhaufen aufgeführt waren. Tastius, der im Gefängniß seinem Sohne wahrhaftiges Bekenntniß dictirt und von ihm Abschied genommen hatte, empfing mit großer Ergebenheit den Todesstreich. Welling sprach mit lauter Stimme von seiner Unschuld; vielleicht war es ihm schon bekannt, daß man mit seiner Hinrichtung keinen Ernst machen werde. Der Scharfrichter trat wohl an ihn heran, aber übergab ihn seiner Gattin, der man schon früher die Begnadigung ihres Mannes mitgetheilt hatte. [HUPEL, S. 474:] Am folgenden Tag wuchs der Tumult. Die Gemeine kam vor den Rath; und man beschloß, den Welling wieder scharf zu verhœren. Am 29sten in der Nacht unterging er die Tortur, wobey Brinck ihm hart drohete. Aus Schmerz bekannte er viel; widerrief es aber hernach zum Theil, sonderlich am 30sten vor dem Rath, da er sich darauf berief, daß er durch die Umwechselung der Kirche, den Dom und die geistlichen Güter erhalten habe. Es ward aber das Urtheil gefællet, daß er sterben solte, weil er in Schuld wære. Er blieb dabey, daß er es für gut gehalten hætte, und noch hielt, daß die Stadt eine geringe, nemlich die Jakobskirche weggegeben, und dafür den Dom mit vielen geistlichen Gütern behalten hætte. Die Caution: in suis templis, habe der Kœnig von der Stadt ihren eignen Kirchen, nicht von kœniglichen Kirchen erklært. Ueberdies habe er (Welling) der Geistlichkeit und Gemeine nicht gewehret, bey dem Kœnig eine Bitte zu thun; wenn die Stadt unzufrieden sey, kœnne sie noch den Contract umstoßen u. d. g. [METTIG, S. 289:] Der unversöhnliche Feind Wellings, der Rathsherr Ficke 24 reizte die Massen derart auf, daß Giese und Brinken Saatuaan ehtoollisen pastori Dahlenilta 27. heinäkuuta 1586 Tast[ius] ja Welling tuotiin torille, mihin oli tehty kaksi mustalla liinalla peitettyä hiekkakasaa. Tast[ius], joka oli vankilassa sanellut pojalleen todenmukaisen tunnustuksen ja jonka tämä oli hyvästellyt, otti alistuvasti vastaan kuoliniskun. Welling puhui kovalla äänellä syyttömyydestään; ehkä hän jo tiesi, ettei häntä kuitenkaan teloitettaisi. Pyöveli astui kyllä hänen luokseen mutta luovutti hänet hänen puolisolleen, joka jo aikaisemmin oli vaikuttanut miehensä armahtamiseen. Seuraavana päivänä [28. kesäkuuta 1586] meteli yltyi. Yleisö tuli raadin eteen, ja päätettiin, että Wellingiä on jälleen kuulusteltava tiukasti. Yöllä 29. päivänä [kesäkuuta 1586] tapahtui kidutus, jossa Brinck uhkasi häntä vakavasti. Tuskasta hän tunnusti paljon, mutta sittemmin hän kiisti osittain, etenkin 30. päivänä [kesäkuuta 1586] raadin edessä, missä hän viittasi siihen, että kirkon, tuomiokirkon ja kirkon tontin vaihtamisesta saatiin hyötyä. Tuomion mukaan hänen piti kuolla, koska hän oli syyllinen. Hän pitäytyi siinä, että hän oli pitänyt sitä hyvänä, ja katsoi edelleen, että kaupunki oli luopunut vähäarvoisesta, nimittäin Jaakobinkirkosta, ja saanut pitää tuomiokirkon ja paljon kirkon omaisuutta. Takuu: in suis templis oli kuningas sanonut kaupungin kirkoista, ei kuninkaallisista kirkoista. Tämän lisäksi hän (Welling) ei ollut estänyt papistoa ja seurakuntaa esittämästä pyyntöä kuninkaalle. Jos kaupunki oli tyytymätön, he voisivat vielä kumota sopimuksen ym. Wellingin leppymätön vihamies, raatimies Ficke 25 ärsytti kansanjoukkoja niin, että Giese ja Brinken vielä samana yönä vangitsivat lakimies Having received Communion from Reverend Dahlen on July 27, 1586, Tastius and Welling were brought to the market square where there were two heaps of sand covered with black cloth. Tastius, who had dictated a truthful confession to his son in the prison and to whom he had given valediction, accepted the deathly stroke submissively. Welling spoke in a loud voice about his innocence; perhaps he already knew that he would not be executed. Though the executioner stepped to him, he surrendered him to his wife who already had contributed to his reprieve earlier. On the following day [June 28, 1586], the turmoil was increased. The public came to the city council, it was agreed that Welling should be questioned again incisively. In the night of the 29th [of June 1586] he was tortured, and Brinck threatened him seriously. Due to the pain, he confessed a lot, but later he partly refused, especially on the 30th [of June 1586] before the city council, making reference to the fact that the trade of the church, cathedral, and church lot, had been beneficial. According to the verdict, he had to die because he was guilty. He stuck to his view that he had deemed it good that the city had given up something not very expensive, namely St. James s church, and been able to retain the cathedral and much of church property. Security: in suis templis had the King said of the churches of the city, not of the royal churches. In addition, he (Welling) had not prevented the clergy and parish from submitting the request to the King. If the city was not contented, they could still revoke the agreement, etc. Welling s unforgiving enemy, magistrate Ficke irritated people so that Giese and Brinken still arrested Counsel Welling during the same 24 der Rathsherr Nicolaus Ficke. Er grollte dem Rathe und dem Syndicus Welling, weil er 1581 wegen Beleidigung Wellings aus dem Rathe ausgescholssen gewesen war. (METTIG, S. 283.) 25 raatimies Nicolaus Ficke. Hän kantoi kaunaa raadille ja valtuutettu Wellingille, koska hänet oli 1581 erotettu raadista Wellingin herjaamisen takia. (METTIG, S. 283.) 14

15 noch in derselben Nacht den Syndicus Welling,, wiederum in Haft nahmen. Nachdem er abermals gefoltert und neue Aussagen gemacht hatte, wurde er von Neuem zum Tode verurtheilt. Vergeblich flehte er die Richter um sein Leben an. Nachdem auch er sein Bekenntniß, das den Stempel des Wahrhaftigen an sich trägt, aufgezeichnet und sich zum Tode vebereitet hatte, erlitt er durch Henkershand am 1. Juli Uhr Morgens den Tod. Nach drei verunglückten Hieben mußte der Henker den Kopf vom Rumpfe schneiden. Seine wie auch Tastius Leiche wurden in der Domkirche bestatten, wo sich ihre Grabsteinen bis heute erhalten haben. [HUPEL, S. 474:] Am 30sten, da Welling sahe daß er sterben mußte, ließ er eine Schrift auf das Rathhaus bringen, und am 1sten Jul. zu den Akten legen, darin er bezeugte, daß er gesucht habe den Kœnig zu erbitten, er mœchte die Kirche nicht einnehmen, wenigstens nicht ohne Einwilligung der Gemeine; dennoch habe es der Kœnig am Palmsonntage gethan. Er versicherte dabey wiederholentlich, daß er unschuldig sterbe, und daß auch die andern Beschuldigten als der Burggraf Eichen, ingleichen Newner 26 und Otto Kanne, unschuldig wæren. [GADEBUSCH II:I, S. 360:] Am Sonnabend, den 26sten Brachmonates, wurde Welling aus seiner Haft um 9 Uhr auf den Markt gebracht, und ohne ein Wort zu sagen, enthauptet. Er empfing drey Hiebe, und als er fiel, muste man ihm den Kopf mit dem Schwerte abschneiden. Das ist das Ende eines Mannes, der zu seiner Zeit den Ruhm einer sehr großen Geschicklichkeit, und wenn er nicht ganz [S. 361:] unschuldig war, einen so schmæhlichen Tod doch nicht verdienet hatte. Er ist der Stammvater des græflischen wellingischen Geschlechtes geworden: aus welchem Gotthart Wellingin,. Kun häntä oli taas kidutettu ja hän oli antanut uuden lausunnon, hänet tuomittiin uudelleen kuolemaan. Turhaan hän anoi armoa tuomareiltaan. Kun myös hän oli kirjannut muistiin tunnustuksensa, jossa on todenmukaisuuden leima, ja valmistautunut kuolemaan, hän menehtyi pyövelin käden kautta 1. heinäkuuta 1586 kello 4 aamulla. Kolmen epäonnistuneen iskun jälkeen pyövelin täytyi leikata pää vartalosta. Hänen ja Tasti[ukse]n ruumiit sijoitettiin tuomiokirkkoon, missä heidän hautakivensä ovat säilyneet tähän päivään. 30. päivänä [kesäkuuta 1586], kun Welling näki, että hänen täytyi kuolla, hän toimitti raatihuoneelle kirjoituksen, ja 1. heinäkuuta [1586] se otettiin asiakirjoihin. Siinä hän todisti, että oli yrittänyt pyytää kuninkaalta, että tämä ei ottaisi kirkkoa, ainakaan ilman seurakunnan lupaa. Kuitenkin kuningas teki näin palmusunnuntaina. Hän vakuutti siinä toistuvasti, että hän kuolee syyttömänä ja että myös muut syytetyt, kuten linnakreivi Eichen, niin myös Newner 27 ja Otto Kanne, olivat syyttömiä. Lauantaina 26. kesäkuuta [1585] 28 Welling tuotiin vankilastaan kello 9 torille ja sanaakaan sanomatta hänet mestattiin. Hän otti vastaan kolme iskua, ja kun hän kaatui, hänen päänsä täytyi leikata irti miekalla. Sellainen oli taitavuudestaan kuuluisan miehen loppu. Jos hän ei ollut aivan syytön, hän ei kuitenkaan ansainnut niin häpeällistä kuolemaa. Hänestä tuli kantaisä kreivilliseen Wellingin sukuun, josta polveutuivat: Gotthart Welling, kuninkaallinen ruotsalainen lähettiläs (ministeri) Transilvanian hovissa; vapaaherra Otto von Welling [Vellingk], ruotsalainen kenraaliluutnantti, Skoonen ja Suomen kuvernööri; ja night. After he had been tortured again and he had made a new statement, he was reconvicted to death. He begged for mercy in vain. When he also had recorded his confession, which looked truthful, and he had prepared to die, he was executed by the hand of an executioner at 4 a.m. on July 1, After three unsuccessful strokes, the executioner had to cut the head from the trunk. His and Tastius s bodies were placed in the cathedral where their gravestones are still today. On the 30th [of June 1586], as Welling saw that he had to die, he submitted a letter to the city council, and on July 1 [1586], it was recorded. In the document, he testified that he had tried to ask the King not to take the church, at least not without the consent of the parish. Nevertheless, the King did so on Palm Sunday. He assured there repeatedly that he would die innocent and that also the others accused, like Count of Castle Eichen, as well as Newner and Otto Kanne, were not guilty. On Saturday, June 26 [1585], Welling was brought from his cell to the market square at 9 o clock, and without anyone saying a word, he was executed. He was given three strokes, and as he fell, his head had to be cut off by sword. Such was the end of this man who was famous of his competence. If he was not quite innocent, he did not deserve such a shameful death, though. He became the progenitor of Count Welling s family line, of which descended: Gotthart Welling, Royal Swedish Minister in the Court of Transylvania; Baron Otto von Welling, Swedish Lieutenant-General, Governor of Skåne and Finland; and Count 26 Diese beiden Namen scheinen nicht richtig geschrieben zu seyn, sonderlich der erste, den Gadebusch in den livlændischen Jahrbüchern 2 Th. 1. Abschn. S. 383 richtiger Nic. Ecke nennt. Den zweiten schreibt er Neuner, und nennt ihn einen Prediger. 27 Nämä molemmat nimet näyttävät väärin kirjoitetuilta, etenkin ensimmäinen, jonka GADEBUSCH liiviläisissä vuosikirjoissaan (2. osa, 1. jakso, s. 383) oikein mainitsee Nic. Eckeksi. Toisen hän kirjoittaa Neuner ja kutsuu tätä saarnaajaksi. (Alaviite samassa lähteessä.) 28 GADEBUSCH ajoittaa tapahtumat vuoteen 1585 ja HUPEL vuoteen GADEBUSCH ei tässä kohdassa mainitse vuosilukua, mutta viimeinen mainittu vuosiluku on 1585, ja juliaaninen päivä oli lauantai. Useimmat asiakirjat toistavat HUPELIN mainitseman kuolinpäivän

16 Welling, kœniglicher schwedischer Minister an dem siebenbürgischen Hofe; Otto Freyherr von Welling, schwedischer Generalleutenant, Gouverneur in Schonen und Finnland; und Moritz Graf von Welling, kœniglicher schwedischer Generalfeldmarschall, entsprossen sind. Der Bürgermeister Nyenstedt zog aus der Stadt, sobald er sah, daß seine Mühe dem D. Wellingen das Leben zu retten, vergeblich war. Dieses thaten auch Herr Otto von Meppen und Herr Ewert Hausmann. [METTIG, S. 290:] Die Nachricht von den schrecklichen Ereignissen in Riga versetzte den König in hellen Zorn und veranlaßte ihn, über die Urheber des unschuldigen Blutvergießens, über Giese und Brinken, die Reichsacht auszusprechen und die übrigen Tumultuanten nach Grodno zur Verantwortung zu citiren. [S. 291:] Man erzählt sich, der König habe sich in vollem Zorne an den Bürgermeister Otto von Meppen, der zu den unfreiwilligen Richtern von Tastius und Welling gehörte, mit der Frage gewandt: Intelligis latine? (verstehst du lateinisch?), und als Meppen, der so weit die lateinische Sprache beherrschte, daß er die Frage verstand, mit Non (nein) geantwortet hatte, habe der König ihn an den Haaren ergriffen und ihn mit den Worten gezaust: Ei so lern es so lern es, bevor du Doctores köpfen läßt. Der plötzlich am 2. December 1586 eingetretene Tod des Königs Stephan ließ Giese auf einen Umschwung der Verhältnisse zu seinen Gunsten hoffen. [S. 292:] Die an die Begründung einer habsburgischen Dynastie auf dem polnischen Throne geknüpften Erwartungen wurden jedoch mit der Wahl des schwedischen Prinzen Sigismund Wasa zum polnischen Könige zu Wasser. kreivi Moritz [Mauritz] Welling, kuninkaallinen ruotsalainen kenraalisotamarsalkka. Pormestari Nyenstedt muutti kaupungista heti nähtyään, että hänen ponnistelunsa tri Wellingin elämän pelastamiseksi olivat hyödyttömiä. Niin tekivät myös herra Otto von Meppen ja herra Ewert H[a]usmann. Tieto Riian hirvittävistä tapahtumista sai kuninkaan vihastumaan ja johti siihen, että syyttömien verenvuodatuksen alkuunpanijat Giese ja Brinken julistettiin valtakunnankiroukseen ja muut kapinoitsijat haastettiin vastaamaan oikeudessa Grodnossa. Kerrotaan, että kuningas olisi raivoissaan esittänyt pormestari Otto von Meppenille, joka kuului Tasti[ukse]n ja Wellingin vastentahtoisiin tuomitsijoihin, kysymyksen: Intelligis latine? (Osaatko latinaa?). Meppen, joka osasi latinaa niin paljon, että ymmärsi kysymyksen, oli vastannut: Non (en), jolloin kuningas oli tarttunut häntä hiuksista ja tukistaessaan sanonut: No, opettele, no, opettele, ennen kuin mestautat tohtorin. Kuningas Tapanin äkillinen kuolema 2. joulukuuta 1586 jätti Giesen muuttuneissa olosuhteissa toivomaan pääsyä suosioon. Habsburgin dynastian perustamista Puolan valtaistuimelle koskevat odotukset raukesivat joka tapauksessa tyhjiin, kun Ruotsin prinssi Sigismund Vaasa 29 valittiin Puolan kuninkaaksi. Moritz Welling, Royal Swedish General Field Marshal. Mayor Nyenstedt relocated from the city as soon as he realized that his effort to save Dr. Welling s life was useless. So did Mr. Otto von Meppen and Mr. Ewert Hausmann. The information on the terrible proceedings in Riga made the King angry, and resulted in the proclamation of an imperial ban against Giese and Brinken, the starters of the shedding of innocent blood, and other rebels were summoned to court in Grodno. It is said that the King, in his rage, had asked Mayor Otto von Meppen, one of the reluctant judges of Tastius and Welling: Intelligis latine? (Speakest thou Latin?). Meppen, who knew Latin to the extent that he comprehended the question, had answered: Non (no), and the King had pulled his hair and said: Well, learn it, learn it, before thou hast a doctor executed. The sudden death of King Stephen on December 2, 1586, made Giese hope for a more favorable position. The anticipation of the establishment of the Habsburg dynasty on the Polish throne came to nothing, as Prince Sigismund Wasa of Sweden was elected King of Poland. Der Prozeß 1589 Oikeudenkäynti 1589 Litigation 1589 [GADEBUSCH II:II, S. 34:] Im Mærz ging der polnische Reichstag zu Warschau an, Maaliskuussa [1589] alkoivat Puolan valtiopäivät Varsovassa, In March [1589], the Polish Diet convened in Warsaw, [S. 35:] Auf eben erwæhntem Juuri mainituilla valtiopäivillä In the mentioned Diet, it was 29 Sigismund III ( ), Puolan ja Ruotsin kuningas, Ruotsin Juhana III:n ja Sigismund II Augustin sisaren Katariinan poika; syntyi vanhempiensa vankeuden aikana Gripsholman linnassa, kasvatettiin katoliseen uskoon, valittiin 1587 Puolan kuninkaaksi, peri isänsä kuoltua Ruotsin 1592 ja tuli sinne 1593, kruunattiin Upsalassa Kaarle-herttua voitti hänet Stångebron taistelussa 1598, minkä jälkeen Ruotsin säädyt erottivat hänet kuninkuudesta

17 Reichstage war beschlossen worden, den rigischen Aufruhr und die Mishælligkeit zwischen Rath und Bürgerschaft in Riga untersuchen zu lassen. Zu Kommissæren in dieser Sache ernannte der Kœnig den Kastellan von Krakow, Sewerin Bonar, und den litthauischen Großkanzler Leo Sapieha. Inzwischen bestætigte dieser Monarch der Stadt am 17ten April alle ihre Rechte und Freyheiten. Die Hæupter der Aufrührer wollten zwar die Kommissære nicht einlassen, sondern ihnen die Thore veschließen. Allein Georg Farensbach, der Rath, und die wohlgesinnte Bürgerschaft zwungen sie, von ihrem Vorsatze abzustehen. Die Kommissære kamen also am 17ten Heumonates in Riga an. [METTIG, S. 294:] Am 17. Juli 1589 hielten unter dem Gedonner der städtischen Kanonen, von 150 Bewaffneten begleitet, der Großkanzler von Litthauen Leo Sapieha und der Castellan von Bieslk, Severin Bonar, ihren Einzug in die Stadt. Am 22. Juli fand die erste Sitzung der Commissäre auf dem Rathhause, das von polnischen Soldaten umstellt war, statt. [GADEBUSCH II:II, S. 36:] Diesem Befehle zufolge ließ der Rath den Altermann Hanns zum Brinke, und den Sachwald oder Worthalter der Bürger Martin Giese, so sehr sie sich auch dawider sperreten, am 22sten Heumonates gefangen setzen. Darnach leistete die ganze Stadt am 27sten, als dem dazu bestimmten Tage, auf dem Markte dem Kœnige den Huldigungseid. Die beyden Bürgemeister, næmlich Kaspar zum Berge und der Burggraf Nikolaus Eke, nebst dem Sekretar Otto Kanne, wurden wieder in ihre Aemter eingesetzet, mit Vorbehalt, daß allen, welche wider sie klagen wollten, das Recht offen stehen sollte. Hernach setzten die Kommissære einen Tag an, auf welchen man [S. 37:] sechs Personen aus dem Rathe, und eben so viele aus der Bürgerschaft kiesen sollte, welchen sie die beyden kœniglichen Sekretære zuordnen wollten. Vor diesen vierzehen Mænnern 30 muste päätettiin tutkia Riian mellakka ja levottomuudet raadin ja kaupunkilaisten välillä. Komissaareiksi tässä asiassa kuningas nimitti Krakovan linnanherran Sewerin Bonarin ja Liettuan suurkanslerin Leo Sapiehan. Sillä aikaa hallitsija vahvisti kaupungille 17. huhtikuuta [1589] kaikki sen oikeudet ja vapaudet. Levottomuuksien johtajat eivät tosin halunneet päästää komissaareja sisään vaan sulkea heiltä portit. Ainoastaan Georg Fa[h]rensbach, raati ja suosiollinen porvaristo pakottivat heidät luopumaan päätöksestään. Komissaarit saapuivat siis Riikaan 17. heinäkuuta [1589]. 17. heinäkuuta 1589 saapuivat Liettuan suurkansleri Leo Sapieha ja Bieslkin linnanherra Severin Bonar kaupunkiin kaupungin kanuunoiden ampuessa 150 aseistetun miehen saattamina. 22. heinäkuuta oli komissaarien ensimmäinen istunto puolalaisten sotilaiden ympäröimällä raatihuoneella. Tämän käskyn mukaan raati vangitutti oltermanni Hanns zum Brinken ja porvarien asianajajan eli edusmiehen Martin Giesen 22. heinäkuuta [1589], vaikka he kuinka vastustivat. Sen jälkeen koko kaupunki vannoi kuninkaalle torilla uskollisuudenvalan tätä varten määrättynä 27. päivänä. Molemmat pormestarit, nimittäin Kaspar zum Berge ja linnakreivi Nikolaus E[c]ke, sekä sihteeri Otto Kanne asetettiin jälleen virkoihinsa sellaisella välipuheella, että kaikilla, jotka halusivat heitä syyttää, oli siihen oikeus. Tämän jälkeen komissaarit määräsivät päivän, jona valittaisiin kuusi raatimiestä ja yhtä monta porvaria, joiden apulaisiksi annettaisiin molemmat kuninkaalliset sihteerit. Kuninkaallinen syyttäjä Balthasar Schnelle syyttäisi pettureita näiden 14 miehen 31 edessä, ja nämä puolus- agreed that the Rigan turmoil between the city council and the bourgeois would be investigated. The King appointed the castellan of Krakow, Sewerin Bonar, and the grand chancellor of Lithuania, Leo Sapieha, as commissioners. In the meanwhile, the monarch ratified all rights and privileges of the city on April 17 [1589]. The leaders of the revolt did not want to let the commissioners in, but they wanted to close the gates. Only Georg Farensbach, the city council, and the favorable bourgeois forced them to give up. The commissioners thus arrived at Riga on July 17 [1589]. On July 17, 1589, the grand chancellor of Lithuania, Leo Sapieha, and the castellan of Bieslk, Severin Bonar, escorted by 150 armed men, arrived at the city, while the cannons of the city were firing. On July 22, the commissioners had their first session in the city hall, which was surrounded by Polish soldiers. Upon this order, the city council had Alderman Hanns zum Brinke and Martin Giese, the advocate or representative of the bourgeois, arrested on July 22 [1589], regardless of their resistance. After that, the whole city pledged allegiance to the King on the market square on the specified day, the 27th. Both mayors, i.e., Kaspar zum Berge and Count of Castle Nikolaus Eke, and Secretary Otto Kanne were reinstated to their former offices, allowing anyone to have right to bring charges against them. After this, the commissioners determined the day when six magistrates and as many from the bourgeois would be elected, and both royal secretaries would be assisting them. The Royal Prosecutor Balthasar Schnelle would then bring charges against the traitors before 30 zwei Rathsherren, drei polnischen Beamten und vier Bürgern bestehenden Gerichte. (METTIG, S. 294.) 31 kahdesta raatimiehestä, kolmesta puolalaisesta virkamiehestä ja neljästä porvarista koostuvan tuomioistuimen. (MET- TIG, S. 294.) 17

18 der kœnigliche Sachwald, Balthasar Schnelle, die Aechter anklagen, und diese sich vertheidigen. Zuerst wurde Giese angeklaget, daß er [S. 38:] 8) den Sekretar Otto Kannen mit Gewalt aus seinem Dienste, ohne rechtmæßige Ursache, gestoßen; [S. 39:] 10) mit Spietzen und Hellebarten, wenn der Rath sich nicht zwingen lassen denselben auf dem Rathhause oft einen ganzen Tag bis über die halbe Nacht in Haft gehalten; aus demselben den æltesten Bürgemeister Kaspar zum Berge, den Vogt Johann Tasten, und den Syndikus D. Gotthart Welling, mit Gewalt genommen, alle diese nach dem Peinthurm schleppen lassen, wider des Raths Willen und Genehmigung dem Henker befohlen, wann er gewollt, zu martern und zu peinigen, unterm Beystande der Aufrührer mit Spiesen und Stangen die Herren des Raths, wollten sie sich nicht alle die Hælse brechen lassen, gezwungen, und zu dem Ende die Landbauren vor das Rathhaus gestellet, Urtheil zu fællen, nach dem Bekenntniß der Abgemarterten, welche, insonderheit Tast, mehr dann halb todt gepeiniget, also daß D. Welling solche Marter nicht erdulden, sondern lieber alles was man verlanget, sagen und den Tod erdulden, als sich, wie Tasten geschehen, martern lassen wollen; 11) mit solcher Tragædie und grausamer unerhœrter Tyranney alle diese Mænner abschlachten lassen;. [METTIG, S. 295:] Beide wurden zum Tode verurtheilt, und zwar sollten sie geviertheilt werden. Auf Bitten ihrer Verwandten wurde die Strafe gemildert; sie sollten enthauptet werden. [GADEBUSCH II:II, S. 41:] Am folgenden Tage kamen diese auf das Rathhaus, überlegten die Sache, und ließen beyde, Giesen und Brinken, auf die Folter bringen, um ihre Helfer und Helfershelfer zu erfahren, welche dadurch entdeckt und verzeichnet wurden. Darnach verurtheilten sie die Aechter, daß sie sollten geviertheilt werden. Der damalige Sekretar Hilchen erlangete es durch sein Fürbitte, daß sie begnadiget, und am 2ten August des Morgens zwischen 3 und 4 Uhr in tautuisivat. Ensin Gieseä syytettiin, että hän oli 8) väkivalloin ja ilman laillista syytä estänyt sihteeri Otto Kannea hoitamasta virkaansa, 10) kun raati ei alistunut hänen tahtoonsa, piti sitä keihäin ja hilparein raatihuoneella usein koko päivän ja puoleen yöhön vangittuna; otti raadista vanhimman pormestarin Kaspar zum Bergen, vouti Johann Tasti[ukse]n ja lakimies tri Gotthart Wellingin väkivalloin kiinni, toimitti heidät kaikki kidutuskammioon, käski pyöveliä vastoin raadin tahtoa ja lupaa kiusaamaan ja kiduttamaan raatimiehiä kapinaolosuhteissa keihäillä ja seipäillä, ja kun he eivät halunneet katkaista kaikilta kaulaa, pakotti heitä ja lopulta toi maanviljelijät raatihuoneen eteen tuomion julistamista varten, kidututti vankeja tunnustuksen jälkeen, kun kidutetut, varsinkin Tast[ius], oli kidutettu puolikuoliaaksi ja kun siis tri Welling ei sietänyt sellaista kidutusta vaan mieluummin sanoi kaiken, mitä pyydettiin; 11) murheellisesti ja julman kuulumattomalla sorrolla surmautti heidät;. 32 Molemmat tuomittiin kuolemaan, nimittäin teilattavaksi. Heidän omaistensa pyynnöstä rangaistus lievennettiin mestaukseksi. Seuraavana päivänä nämä tulivat raatihuoneelle, harkitsivat asiaa, toivat molemmat, Giesen ja Brinkenin, kidutuspenkkiin näyttääkseen heidän apureilleen ja apureidensa apureille, jotka saatiin näin selville ja luetteloitiin. Sen jälkeen heidät julistettiin valtiokiroukseen ja tuomittiin teilattavaksi. Silloisen sihteerin Hilchenin oikaisupyyntöön suostuttiin, ja katumetelin välttämiseksi heidät mestattiin hiljaisuudessa 2. elokuuta [1589] kello 3:n ja 4:n välillä aamulla. these 14 men, and they would defend themselves. At first, Giese was accused of 8) Violently and without legal grounds preventing Secretary Otto Kanne from executing his office, 10) As the city council did not subject to his will, keeping them arrested by spears and halberds in the city hall, often for the whole day and until the midnight; arresting Senior Mayor Kaspar zum Berge, Bailiff Johann Tast, and Counsel Dr. Gotthart Welling using violence, sending them to the torturing tower, ordering the executioner under rebellion to tease and torture the magistrates without the city council s consent with spears and rods, and as they did not want to break everyone s neck, forcing them and finally bringing the farmers in front of the city hall for the reading of the verdict, having the prisoners tortured after confession, when the ones tortured, especially Tast, was half-dead and when Dr. Welling could not bear such torture but said everything wanted from him; 11) With tragic and outrageously savage tyranny, had them killed;. Both were convicted to death, i.e., to be quartered. Due to petitions by their relatives, the sentence was alleviated to decapitation. On the following day, these came to the city hall, deliberated the matter, put both Giese and Brinken on the torture rack to show to their associates, who thus were revealed and recorded. After that, an imperial ban was proclaimed against them, and they were sentenced to be quartered. Secretary Hilchen s appeal was granted, and to avoid turmoil in the streets, they were executed in silence between 3 and 4 o clock in the morning of August 2 [1589]. 32 Syytekohtia on yhteensä

19 der Stille, allen Auflauf zu verhindern, enthauptet wurden. [METTIG, S. 295:] Am 2. August zwischen 3 und 4 Uhr Morgens fand auf dem Markte die Hinrichtung statt. Polnische Soldaten in doppelten Reihen, mit Musketen bewaffnet und brennende Lunten in den Händen, umgaben den Richtplatz und hielten die sich herandrängenden Volksmassen zurück. In allen Fenstern und auf den Dächern der Häuser auf dem Markte standen die Bürger, als in Begleitung der Geistlichkeit die beiden Verurtheilten in Trauermänteln heraustraten. Während Brinken von der Geistlichkeit den letzten Trost empfing, sang Giese ein von ihm gedichtetes Abschiedslied. Darauf wurde Brinken zum Sandhaufen geführt und empfing den Todesstreich. Gieses Bitte, noch ein Lied singen zu dürfen, schlug der Großkanzler, den die sich von Minute zu Minute steigernde Aufregung der Volksmassen beunruhigte, ab und ließ ihm sagen, daß er jetzt die Strafe erleiden müsse. [S. 296:] dann neigte er [Giese] das Haupt des Henkers Schwert blitzte durch die Luft, und entseelt lag der kopflose Rumpf im Sande. Brinkens Leiche wurde in der Petrikirche bestattet, Giese fand sein Grab in der Domkirche, wo noch heute sein Grabstein zu sehen ist. Ihnen war mit demselben Maße gemessen, das sie bei der Beurtheilung der Vergehen von Tastius und Welling angewendet hatten; [GADEBUSCH II:II, S. 41:] Ihre Helfer und Helfershelfer empfingen verschiedene Strafen. Hanns Sengeisen, ein [S. 42:] Kannengießer, der allezeit an der Spitze der Aufrührer, und mit Giesen in Schweden gewesen war, verlor den Kopf. Albreht zu Mœblen, ein loser Bude, welcher gleichfalls mit Giesen die Reise nach Schweden gethan hatte, ward auf ewig aus der Stadt Bothmæßigkeit verwiesen. Klaus Brockhof, Werner Depenbrock und Klaus Loske ergriffen die Flucht, und wurden in die Acht erklæret. Hanns Giese, Teloitus tapahtui torilla 2. elokuuta [1589] kello 3:n ja 4:n välillä aamulla. Paririvissä, musketein aseistautuneina ja palavat luntut 33 käsissään puolalaiset sotilaat ympäröivät teloituspaikan ja työnsivät paikalle tungeksivat väkijoukot takaisin. Torin äärellä kaikissa ikkunoissa ja talojen katoilla seisoi kaupunkilaisia kuin sen papiston saattojoukkona, joka erottui suruviitoissaan tuomituista. Brinkenin saadessa papistolta viimeistä lohtua Giese lauloi itse sepittämänsä jäähyväislaulun. Sitten Brinken vietiin hiekkakasalle, ja hän sai kuoliniskun. Väkijoukon kiihtyessä minuutti minuutilta suurkansleri torjui Giesen pyynnön saada laulaa vielä yhden laulun ja sanoi, että tämän oli nyt kärsittävä rangaistus. sitten hän [Giese] kallisti päänsä pyövelin miekka singahti ilmassa, ja päätön ruumis lojui hengettömänä hiekassa. Brinkenin ruumis haudattiin Pietarinkirkkoon; Giese sai hautansa tuomiokirkosta, missä hänen hautakivensä on nähtävillä vielä nykyäänkin. Heille mitattiin samalla mitalla, jolla he olivat mitanneet Tasti[ukse]n ja Wellingin rikkomuksia tuomitessaan; Heidän apurinsa ja näiden apurit saivat erilaisia rangaistuksia. Han[n]s Sengeisen, kannunvalaja, 34 joka oli koko ajan mellakan johdossa ja kävi Giesen kanssa Ruotsissa, menetti päänsä. Albrecht zu Möblen, joka samoin oli matkustanut Giesen kanssa Ruotsiin, karkotettiin ikuisesti kaupungista. Klaus Brockhof, Werner Depenbrock ja Klaus Loske lähtivät pakoon, ja heidät julistettiin kiroukseen. Hanns Giese, Martinin veli, joka oli katkaissut kauloja enemmän kuin kerran, tuomittiin vuodeksi ja päiväksi vankeuteen, mistä lievästä rangaistuksesta The execution took place between 3 and 4 o clock in the morning of August 2 [1589]. The Polish soldiers stood in double line, armed with muskets and holding burning slow matches in their hands, pushed the public back. By the market square, there were citizens standing by each window and on the roofs of houses, like an escort for the clergy which could be distinguished from the convicted men by their sorrow robes. While Brinken received his last comfort from the clergy, Giese sang a self-written farewell song. Then, Brinken was taken to the heap of sand, and he received the deathly stroke. While the public became more and more aggressive minute after minute, the grand chancellor revoked Giese s request to be allowed to sing one more song and said that he should now suffer the punishment. then he [Giese] slanted his head the executioner s sword flashed in the air, and the headless and lifeless trunk was lying in the sand. Brinken s body was buried in St. Peter s church; Giese was granted a grave in the cathedral where his gravestone is still to be seen today. It was measured to them with what measure they had meted to Tastius and Welling when judging their trespasses; Their associates were sentenced to various punishments. Hanns Sengeisen, a tin caster, who had all the time been leading the turmoil and visited Sweden with Giese, lost his head. Albrecht zu Möblen, who similarly had traveled with Giese to Sweden, was expelled from the city forever. Klaus Brockhof, Werner Depenbrock, and Klaus Loske escaped, and they were banned. Hanns Giese, the brother of Martin, who had cut necks more than once, was convicted to a year and a day in prison, for which light punishment he thanked the messieurs commissioners on his 33 Lunttu oli kolmisäikeinen, salpietarista, sammuttamattomasta kalkista ym. valmistetussa lipeässä keitetty nuora, joka kiinnitettiin aseen lukkoon ja jota käytettiin ruudin sytyttämiseen. ¾ jalan pituinen lunttu paloi noin tunnin. Lunttulukkoa alettiin käyttää yleisemmin 1500-luvun puolivälin jälkeen. 34 Tinaseppä. Zinngießer. (METTIG, s. 283.) 19

20 Martins Bruder, der den Hals mehr als einmal verwirket hatte, ward auf Jahr und Tag zum Gefængniß verurtheilet; für welche gelinde Strafe er den Herren Kommissæren auf den Knieen dankete. Die übrigen Mitschuldigen strafete man nach ergangener Vorladung, mit Gefængniß oder Geldbußen. [METTIG, S. 297:] Die Verwiesenen wurden restituirt und erhielten gleich den Kindern von Tastius, Welling und Neuner angemessene Entschädingungen. [GADEBUSCH II:II, S. 43:] Am Tage Severins, dem 26sten August 1589 ist der in der rigischen Geschichte so berühmte bürgerliche Kontrakt geschlossen worden. Die Herren Kommissære haben ihn unterschrieben, versiegelt, und in ihrer Gegenwart auf dem Rathhause œffentlich verlesen lassen. Man ordnete auf diesen Tag ein jæhrliches Dankfest [S. 44:] an. Inzwischen blieb die Stadt Riga bey dem altern Kalender. hän kiitti herroja komissaareja polvillaan. Muut osasyylliset tuomittiin haasteiden toimittamisen jälkeen vankeuteen tai sakkoihin. Karkotetut saivat oikeutensa takaisin ja maksoivat heti Tasti[ukse]n, Wellingin ja Neunerin lapsille vahingonkorvaukset. Severinuksen päivänä 26. elokuuta 1589 Riian tapaus päättyi mainioon porvarilliseen sopimukseen. Herrat komissaarit allekirjoittivat ja sinetöivät sen, ja heidän läsnäollessaan se luettiin julki raatihuoneella. Tämä päivä määrättiin vuotuiseksi kiitosjuhlaksi. Toistaiseksi Riian kaupunki pitäytyi vanhassa ajanlaskussa. knees. Other accomplices were sentenced to prison or fine after being summoned. The expelled ones got their rights back and paid immediately damages to the children of Tastius, Welling, and Neuner. On Severinus day, August 26, 1589, the case in Riga was ended with a brilliant agreement. Messieurs commissioners signed and sealed it, and in their presence it was read aloud at the city hall. This day was ordered to be an annual thanksgiving. Until further notice, the city of Riga retained the old calendar in use. Quellen Lähteet Sources GADEBUSCH, FRIEDERICH KONRAD, Livlændische Jahrbücher von Friederich Konrad Gadebusch, Justizbürgemeister der kaiserl. Stadt Dœrpat. Zweyter Theil, erster und zweyter Abschn. Johann Friederich Hartknoch. Riga (Saatavissa Helsingin yliopiston kirjastosta. Available at the library of the University of Helsinki.) HUPEL, AUGUST WILHELM, Nachricht von des rigischen Syndicus D. Gotthard Welling traurigen Ende i. J Bemerkungen über Ingermanland, als den betræchtlichsten Theil des jetzigen St. petersburgschen Gouvernements. Nebst andern kürzern Aufsætzen etc. Der nordischen Miscellaneen 13tes und 14tes Stück. Riga S (Saatavissa Latvian kansalliskirjastosta. Available at the Latvian National Library.) METTIG, C., Geschichte der Stadt Riga. Mit Ansichten und Plänen, sowie Abbildungen im Text. Jonck & Poliewsky. Riga S (Saatavissa Helsingin yliopiston kirjastosta. Available at the library of the University of Helsinki.) V. RECKE, JOHANN FRIEDRICH & NAPIERSKY, KARL EDUARD, Allgemeines Schriftsteller- und Gelehrtenlexikon der Provinzen Livland, Esthland und Kurland. Vierter Band (S Z). Johann Friedrich Steffenhagen und Sohn. Mitau S (Saatavissa Latvian kansalliskirjastosta. Available at the Latvian National Library.) SIEBMACHER, J., Der Adel der russischen Ostseeprovinzen (Estland, Kurland, Livland, Oesel). J. Siebmacher s großes Wappenbuch. Band 25. Bauer & Raspe, Inhaber Gerhard Gessner. Neustadt and der Aisch S (Saatavissa Latvian kansalliskirjastosta. Available at the Latvian National Library.) 35 Erster Theil: erster Abschnitt (1780), letzter o. zweyter A (1780); zweyter T: erster A (1781), zweyter A (1781); dritter T: erster A (1781), letzter o. zweyter A (1782), Anhang o (1782); vierter T: erster A (1783), letzter o. zweyter A (1783). 20