3 Polttopuun käyttö. Asuinpientalot yht.

Transkriptio

1 3 Polttopuun käyttö 3.1 Kiinteistöt, lämmitystavat ja polttopuutavaralajit Kiinteistöt Pientalojen polttopuun käyttöä tarkastellaan yleensä kiinteistön päärakennuksen mukaisissa luokissa. Jatkossa käytetään nimitystä kiinteistötyyppi, ja sen alaryhmistä nimityksiä maatila, omakotitalo ja kesämökki. t ja omakotitalot yhdessä muodostavat asuinpientalojen ryhmän. Alaryhmä muu oli niin pieni ja heterogeeninen, ettei siitä yleensä esitetä jakauma- tai muita tietoja. Se sisältyy kuitenkin taulukoiden yhteensä-sarakkeeseen tai -riville. Erityyppisten kiinteistöjen yleisyydessä on alueittaisia eroja (taulukko 5). Maatiloja on suhteellisesti eniten Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Rannikko ja Lounais-Suomi ovat vankkaa omakotialuetta. en osuus on suurin Etelä-Savossa ja Kainuussa. Kiinteistöillä oli useimmiten yksi lämmitettävä rakennus, kolmanneksessa kuitenkin useampi (keskiarvo 1,4 kpl). Viidellä prosentilla kiinteistöistä oli kolme tai useampi lämmitettävä rakennus (taulukko 6). Maatiloista yli puolella oli vähintään kaksi lämmitettävää rakennusta. Omakotitalokiinteistöistä neljällä viidestä oli vain yksi lämmitettävä rakennus. Kesämökeillä kaksi lämmitettävää rakennusta merkitsi yleensä erillistä saunarakennusta. Maatilojen asuinrakennukset käyttivät keskimäärin eniten polttopuuta (kuva 1). Seuraavaksi eniten polttopuuta kului omakotitaloissa ja maatilojen talousrakennuksissa. Koko kiinteistökantaa koskeva erittely esitetään taulukossa 7. Kaikista pientalokiinteistöistä 82 prosenttia käytti polttopuuta lämmityskaudella 2000/01. Jos kiinteistön päärakennus oli 1970-luvulta, polttopuuta käyttäneiden osuus oli alempi, 76 prosenttia. Rakennuskannan ollessa tätä nuo- Taulukko 5. Kiinteistötyyppijakauma metsäkeskuksittain, osuus % Metsäkeskus Omakotitalo Muu Yhteensä 0 Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Koko maa

2 Taulukko 6. Lämmitettävien rakennusten lukumäärä kiinteistötyypeittäin, osuus kiinteistöistä, % Lukuäärä/ kiinteistö Omakotitalo Yhteensä Taulukko 7. Polttopuun käytön jakautuminen erityyppisille rakennuksille Käyttökohde Keskim. m³/v Yhteensä milj. m³ 4,4 milj. m³. Luvussa esitetään lisätietoja polttopuun käytöstä erityyppisissä kunnissa (tilastollinen kuntaryhmitys). Maatilojen metsäala keskimäärin oli 40 ha. Vajaalla viidenneksellä maatiloista metsäpintaala oli alle viisi hehtaaria. Melkein viidesosaan omakotitalokiinteistöistä ja lähes joka toiseen kesämökkikiinteistöön kuului ainakin hieman metsää. Sekä omakotitalo- että kesämökkikiinteistöillä keskimääräinen metsäala oli peräti kolme hehtaaria, mikä johtui siitä, että niihin kuului entisiä maatiloja (ks. taulukko 12). Mitä enemmän metsää kiinteistöön kuului, sitä suurempi oli kiinteistön keskimääräinen Asuinrakennus (päärak.) 3,2 4,42 Sauna 0,8 1,18 n talousrakennus 0,3 0,39 Muu rakennus 0,1 0,12 4,4 6,13 Taulukko 8. Polttopuun keskikäyttö taajamissa ja haja-asutusalueilla, m³/kiinteistö/v Kiinteistötyyppi Taajama Sijainti Haja-asutusalue 11,3 14,7 14,4 Omakotitalo 2,8 5,7 3,8 3,0 8,7 5,5 1,3 1,9 1,8 2,9 5,6 4,4 Kuva 1. Polttopuun keskikulutus käyttökohteittain rempaa polttopuuta oli käytetty yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Vanhempaa rakennuskantaa edustavilla kiinteistöillä polttopuuta käytettiin kuitenkin kiinteistökohtaisesti enemmän (kuva 2). Omakotitalokiinteistöistä 2/3 sijaitsi taajamissa, maatiloista ja kesämökeistä vain 10 prosenttia. Haja-asutusalueilla kiinteistökohtainen polttopuun käyttö oli selvästi runsaampaa kuin taajamissa (taulukko 8). Polttopuun käytön kokonaismäärä oli 6,1 milj. m³. Tästä käytettiin haja-asutusalueilla Kuva 2. Kiinteistöjen lukumäärän ja polttopuun käytön jakautuminen päärakennuksen rakentamisajan mukaan 11

3 Taulukko 9. Polttopuun käyttö kiinteistötyypeittäin metsäpinta-alan mukaan Metsäpinta-ala ha Omakotitalo m³/kiinteistö/v % kiinteistöistä 0,0 1,9 8,8 3,3 3,4 1,7 2,9 79 2,0 4,9 7,6 5,3 5,9 2,0 4,3 4 5,0 9,9 10,3 6,7 8,5 2,6 6,9 3 10,0 19,9 12,4 7,6 10,7 2,0 8, ,5 11,4 15,8 3,3 13, ,4 3,8 5,5 1,8 4,4 100 Taulukko 10. Päälämmitystapa kiinteistötyypeittäin, osuus, % Päälämmitystapa Omakotitalo Puulämmitys Sähkölämmitys Öljylämmitys Kauko- tai aluelämpö Muu polttopuun käyttö (taulukko 9). Polttopuun hankinta omista metsistä onkin parhaiten mahdollista maatiloilla Lämmitystavat Pientalokiinteistöillä puu- ja sähkölämmitys olivat yhtä yleisesti käytettyjä päälämmitysmuotoja: molempien osuus oli 38 prosenttia. Kolmantena oli öljylämmitys viidenneksen osuudellaan. Maatiloilla, ja myös kesämökeillä, päälämmitystapa oli kahdessa tapauksessa kolmesta puuhun perustuva. Omakotitaloissa sähkölämmitys oli suosituin lämmitystapa 45 prosentin osuudella (taulukko 10). Puun käyttö pääasiallisena polttoaineena oli yleisintä vanhemmissa kiinteistöissä (kuva 3). Puulle ei juuri ollut vaihtoehtoja ja 1950-luvuilla, mutta näyttää siltä, että tuolloin rakennettujen talojen lämmitysjärjestelmiä on myöhemmin usein muutettu öljyyn tai sähköön perustuviksi. Puulämmitys oli harvinaisinta ja 1980-luvuilla rakennetuissa pientaloissa. Niissä puu oli päälämmitysaineena 30 prosentissa taloista. Tämä osuus nousi luvulla 35 prosenttiin. Puulämmityksessä uunitai takkalämmitys oli keskuslämmitystä paljon yleisempi tapa. Pientaloista 70 prosentilla oli lisälämmitysjärjestelmä, osassa taloja useampikin. Noin puolessa niistä pientaloista, joiden päälämmitystapa ei Kuva 3. Puuhun perustuvan päälämmitystavan yleisyys kiinteistön päärakennuksen rakentamisvuoden mukaan 12

4 3.1.3 Polttopuutavaralajit Kuva 4. Pientalojen polttopuun käyttö päälämmitystavoittain perustunut puuhun, oli polttopuun käyttömahdollisuus. Sähkö oli lisälämmitystapana noin viidenneksessä pientaloista. Tavallisimmin puulämmitteisissä taloissa oli sähkölisälämmitys (43 %) tai sähkölämmitteisissä taloissa oli puulisälämmitys (75 %). Puukeskuslämmitteiset pientalot käyttivät yli kolmanneksen kaikesta polttopuusta, 2,2 milj. m³, vaikka niiden lukumääräosuus oli vain 8 prosenttia. Puuhun perustuva uuni- ja takkalämmitys päälämmitystapana kulutti puuta kaikkiaan 1,8 milj. m³ (kuva 4). Sähkölämmitteiset talot käyttivät lisälämmönlähteenä puuta kaikkiaan 1,4 miljoonaa kuutiometriä. Pientalokiinteistöt polttivat lämmityskaudella 2000/01 raakapuuta 5,1 milj. m³ ja jätepuuta 1,0 milj. m³, yhteensä 6,1 milj. m³. Raakapuu jakautui puulajeittain seuraavasti: koivu 1,8 milj. m³, muu lehtipuu 1,1 milj. m³, mänty 1,1 milj. m³ ja kuusi 1,2 milj. m³. Jätepolttopuu oli rakennusjätepuuta (37 %), latvuksia tai muita hakkuutähteitä (31 %) tai puuteollisuuden jätepuuta eli rimoja, pintoja tai tasauspätkiä (25 %). Polttopuu hankittiin tavallisimmin rankana, halkona tai klapina (taulukko 11). Eri hankintamuotojen osuuksia on syytä pitää vain suuntaaantavina, sillä polttorangat, ja usein halotkin, tavallisimmin pilkotaan ennen käyttöä klapeiksi. Omakotitalokiinteistöillä jätepuun osuus polttopuusta oli suurin (20 %) ja maatiloilla pienin (11 %). Mitä suurempi polttopuun käyttö oli, sitä pienempi osa siitä oli jätepuuta. Pientaloissa käytetystä polttopuusta noin 60 prosenttia (3,7 milj. m³) tuli omasta takaa: 54 prosenttia omasta metsästä ja viitisen prosenttia oli omaa rakennusjätepuuta. Viidennes polttopuusta oli muiden metsistä kerättyä puuta tai muualta ilmaiseksi saatua rakennus-, saha- yms. jätepuuta. Loppuviidennes oli ostettua polttopuuta. Ostopolttopuusta oli raakapuuta 0,9 milj. m³ ja jätepuuta 0,2 milj. m³. Ostopolttopuun keskikäyttö kiinteistöä kohti oli 0,8 m³ vuodessa. Polttopuuta Taulukko 11. Polttopuun hankinta tavaralajeittain Polttopuun tavaralaji Määrä milj. m³ Osuus % Polttoranka 2,15 35 Halko 1,44 23 Klapi tai pilke 1,20 20 Runkopuuhake 0,36 6 Jätepuu 0,98 16 Yhteensä 6, Kuva 5. Polttopuun hankintalähteet 13

5 Taulukko 12. Polttopuun käyttöön vaikuttavia tekijöitä kiinteistötyypeittäin Tunnus Omakotitalo Sijainti haja-asutusalueella % kiinteistöistä Puupohjainen päälämmitystapa % kiinteistöistä Ei käytä polttopuuta % kiinteistöistä Lämmitettävä pinta-ala keskimäärin m² Metsäpinta-ala keskimäärin ha oli ostanut 23 prosenttia pientalokiinteistöistä. Ostopolttopuun tavallisimmat tavaralajit olivat halko (34 % ostetusta kokonaismäärästä), klapi (25 %) ja ranka (20 %). Maatilojen polttopuu oli lähes 90-prosenttisesti peräisin joko omasta metsästä tai se oli omaa rakennusjätepuuta, vain neljä prosenttia ostettiin. Omakotitalokiinteistöillä oman metsän tai oman rakennusjätepuun osuus polttopuun hankinnoista oli 40 prosenttia ja ostopolttopuun osuus 30 prosenttia. Kesämökeillä vastaavat osuudet olivat noin 60 ja 20 prosenttia (kuva 5). Tutkimuksessa tiedusteltiin, mikä olisi mahdollisessa ostotilanteessa sopivin polttopuun tavaralaji. Suosikit olivat klapi (43 %), halko (26 %) ja jätepuu (16 %). Kahdella kiinteistöllä kolmesta oli kiinnostusta ostopolttopuun hankintaan. Ostopolttopuusta kiinnostuneista yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, että heidän asuinpaikkakunnallaan oli tarjolla riittävästi sopivassa muodossa olevaa polttopuuta. -, omakotitalo- ja kesämökkikiinteistöt erosivat selvästi toisistaan monien polttopuun käyttöön vaikuttavien tekijöiden osalta, joita on yhteenvedonomaisesti koottu taulukkoon 12. Polttopuun keskimääräiset käyttömäärät olivat vastaavasti hyvin erisuuruiset eri ryhmissä (luku 3.2). Tärkein vaikuttava tekijä oli lämmitystapa. Puupohjainen päälämmitystapa oli kahdella kolmasosalla sekä maatila- että kesämökkikiinteistöistä, mutta jälkimmäisiä käytetään pääasiassa kesäkautena. Maatiloilla on yleensä omaa metsää, mikä lisää polttopuun käyttöä. Viidennes omakotitalokiinteistöistä ei käyttänyt lainkaan polttopuuta. Muissa pääryhmissä puuta käyttämättömien kiinteistöjen osuus oli huomattavasti pienempi. 3.2 Polttopuun käyttö erityyppisissä kiinteistöissä Käyttö lämmitystavoittain Erityyppisten kiinteistöjen polttopuun käytön erot johtuivat pääasiassa rakennusten lämmitystapaeroista. Maatiloista kahdella kolmasosalla puu oli ensisijainen lämmitysaine, omakotitaloista vain viidenneksellä. Omakotitalokiinteistöissä polttopuuta käytettiin tyypillisesti lisälämmön lähteenä. Kesämökeissä puu oli yleisin lämmönlähde, mutta koska mökkejä käytetään pääasiassa kesäisin, käyttömäärä jäi pieneksi. Polttopuun keskikulutus olikin selvästi erisuuruista kiinteistötyyppien välillä (taulukko 13). Maatiloilla polttopuun keskikulutus oli 14,4 m³, omakotitaloissa 3,8 m³ ja kesämökeillä 1,8 m³ vuodessa. Maatiloilla keskikulutus oli 1,4 m³ ja omakotitaloissa 0,5 m³ korkeampi kuin lämmityskaudella 1992/93 (Salakari ja Peltola 1995). Kesämökeillä keskikulutus oli yhtä suuri (1,8 m³) molempina ajankohtina. Kausi 2000/01 oli hieman lämpimämpi kuin 1992/93 Taulukko 13. Polttopuun käyttö kiinteistötyypeittäin Kiinteistötyyppi m³/kiinteistö Yhteensä milj. m³ Osuus % 14,4 2,23 36 Omakotitalo 3,8 3, ,5 5, ,8 0,69 11 Muut 2,0 0,07 1 4,4 6,

6 Taulukko 14. Polttopuun keskikulutus kiinteistötyypin ja puulämmityksen aseman mukaan Puulämmityksen asema Omakoti-talo m³/kiinteistö/v Osuus kiinteistöistä, % Puu päälämmitystapana 17,5 9,4 12,5 2,0 7,5 38 Muut päälämmitystavat 7,7 2,4 2,8 1,5 2,5 62 Puu lisälämmitystapana 7,7 3,0 3,5 1,7 3,1 44 Muut lisälämmitystavat¹ 16,8 4,8 7,5 1,9 5,5 56 puuta käyttäneet 15,3 4,6 6,5 2,0 5,1 82 kiinteistöt 14,4 3,8 5,5 1,8 4,4 100 ¹ sisältää kiinteistöt, joilla ei ole lisälämmitystä Taulukko 15. Polttopuun keskikulutus kiinteistötyypin ja päälämmitystavan mukaan Omakotitalo Osuus kiinteistöistä, % Päälämmitystapa m³/kiinteistö/v Uunilämmitys (puu) 10,0 7,1 8,1 2,0 4,4 29 Puukeskuslämmitys 25,6 13,7 19,2.. 18,4 8 Puulämmitys keskim. 17,5 9,4 12,5 2,0 7,5 38 Sähkölämmitys 6,7 2,8 3,1 1,6 2,7 38 Öljykeskuslämmitys 8,2 1,8 2,2.. 2,3 19 Kauko- tai aluelämpö.. 1,1 1,1.. 1,2 3 14,4 3,8 5,5 1,8 4,4 100 (Energiatilastot 2001). Pientalokiinteistöissä kaikkiaan polttopuun keskikulutus nousi kahdeksassa vuodessa 4,1 m³:sta 4,4 m³:iin. Maatilojen polttopuun kokonaiskäyttö kuitenkin supistui kaudesta 1992/93, koska maatilojen lukumäärä väheni. Muissa kiinteistöryhmissä kokonaiskäyttö kasvoi selvästi. Kiinteistön polttopuun kulutus riippui luonnollisesti puulämmityksen asemasta. Vuotuinen keskikulutus oli suurin, 17,5 m³, puulämmitykseen turvautuvilla maatiloilla (taulukko 14). Kun otetaan huomioon vain polttopuuta käyttäneet kiinteistöt, vuotuinen keskikulutus oli 5,1 m³, kun se oli koko pientalokiinteistöjen joukossa 4,4 m³. Lämmitystavan merkitys tulee esille yksityiskohtaisesti taulukossa 15. Puukeskuslämmitys, joka oli yleensä yhteydessä suureen lämmitettävään tilavuuteen, merkitsi luonnollisesti korkeimpia kulutuslukuja: maatiloilla keskimäärin 25,6 m³ ja omakotitaloissa 13,7 m³. Uunilämmityksessä olleissa taloissa keskikulutus oli huomattavasti vähäisempi. aan puulämmitteisten asuinpientalojen polttopuun keskikulutus oli 12,5 m³ Käyttömäärien vaihtelu Käytön suuruusluokat Viidennes kiinteistöistä ei käyttänyt polttopuuta lainkaan, kolmannes käytti vuodessa 0,1 2 m³ ja viidennes 2 4 m³. Kiinteistötyyppien erot olivat suuria. Lähes puolella maatiloista polttopuun 15

7 Taulukko 16. Pientalokiinteistöjen jakautuminen polttopuun käytön kokoluokkiin, osuus kiinteistöistä, % Polttopuun käyttö, m³/kiinteistö/vuosi 0 0<x<2 2 x<4 4 x<6 6 x<10 10 x<20 20 x<30 30 Yhteensä Omakotitalo Taulukko 17. Pientalokiinteistöjen polttopuun kokonaiskäyttö käytön kokoluokittain, milj. m³ Polttopuun kulutus riippuu lämmitettävästä tilavuudesta. Kulutuksen lisäykset olivat kuitenkin keskimäärin varsin vähäisiä maatiloilla 400 kuutiometrin lämmitystilavuuden ja muissa kiinteistöryhmissä jo 200 kuutiometrin jälkeen, koska lämmitettävää tilavuusyksikköä kohden omi- Kiinteistötyyppi Kiinteistötyyppi Polttopuun käyttö, m³/kiinteistö/vuosi 0<x<2 2 x<4 4 x<6 6 x<10 10 x<20 20 x<30 30 Yhteensä 0,02 0,04 0,08 0,22 0,53 0,40 0,96 2,23 Omakotitalo 0,28 0,50 0,46 0,66 0,80 0,19 0,24 3,13 0,30 0,54 0,54 0,88 1,33 0,59 1,20 5,36 0,23 0,21 0,10 0,11 0,03 0,01 0,00 0,69 0,53 0,76 0,65 1,00 1,39 0,60 1,22 6,13 Kokonaismäärä sisältää 0,07 milj. m³ ryhmän muu puuta *ks. luku kulutus oli yli 10 m³/v, kun omakotitaloista näitä oli vain joka kymmenes (taulukko 16). Lähes neljännes maatiloista käytti yli 20 m³ vuodessa; näiden osuus maatilojen polttopuusta oli runsaat 60 prosenttia (taulukko 17). Omakotitaloista puolella ja kesämökeistä neljällä viidestä vuotuinen polttopuun kulutus oli 0,1 4 m³. Keskimäärin määrät olivat pieniä, koska esim. vain viidenneksellä omakotitaloista puu oli pääpolttoaine. Päärakennuksen ikä Kiinteistöissä, joiden päärakennus oli vanha, käytettiin keskimäärin selvästi enemmän polttopuuta kuin 1950-luvun jälkeen rakennetuissa kiinteistöissä (kuva 6). Ennen sotia tietysti rakennettiinkin puulämmityksen varaan. Kiinteistötyyppien väliset erot olivat selvät. Maatiloilla ehkä yllättävästi pienin polttopuun keskikäyttö, 10,8 m³, oli tiloilla, joiden päärakennus oli 1940-luvulta. Senikäisissä rakennuksissa on ehkä ollut muita ikäluokkia suurempaa siirtymää toisiin päälämmitysmuotoihin. Tämän jälkeen maatilojen polttopuun käyttö suureni rakennuskannan nuorentuessa, ja oli keskimäärin korkein tiloilla, joiden päärakennus oli luvulta (20,3 m³). Kun maatilan päärakennus oli 1990-luvulta, polttopuun keskikäyttö oli jo selvästi edellistä vähäisempää. Omakotitaloissa oli selvä polttopuun käytön suuntaus 1900-luvun alusta 1970-luvulle: keskikäyttö väheni vuosikymmen vuosikymmeneltä. Omakotitaloissa, jotka olivat ja 1990-luvuilta, polttopuun käyttö oli jo runsaampaa kuin 1970-luvun taloissa. en kohdalla rakentamisen ajankohta ei paljoa vaikuttanut, tosin 1990-luvulla rakennetuissa mökeissä polttopuun käyttö oli selvästi runsaampaa kuin vanhemmissa mökeissä. Tämä viittaa uusien kesämökkien vanhempia korkeampaan käyttöasteeseen. Lämmitettävä tilavuus 16

8 3.3 Polttopuun käyttö alueittain Metsäkeskukset Kuva 6. Polttopuun keskikulutus päärakennuksen rakentamisajan mukaan Kuva 7. Polttopuun keskikulutus lämmitettävän tilavuuden mukaan naiskulutus pienenee lämmitettävän tilavuuden kasvaessa (kuva 7). Tilavuudet laskettiin olettamalla 2,5 metrin keskimääräinen huonekorkeus. Kahdessa pienimmässä tilavuusluokassa on pääasiassa kesämökkejä. Tulokset ovat yleistyksiä koko pientalokantaan riippumatta siitä, onko polttopuuta käytetty vai ei. Alueista Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa erottuvat suurimmilla ja Etelärannikko pienimmillä polttopuun keskikäyttöluvuillaan. Alueittaisia eroja selittänevät lähinnä elinkeinorakenteen erot ja taajama-asteen (taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä) vaihtelu. Kiinteistötyypeittäin tarkastellen polttopuun keskikulutus oli maatiloista suurinta Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla, lähes 19 m³/v ja omakotitalokiinteistöistä Kainuussa, 6,4 m³/v (taulukko 18). Pientalokiinteistöjä on eniten Lounais-Suomessa ja Häme- Uusimaalla, ja siellä myös polttopuun käytön kokonaismäärät olivat suurimmat. Maatilojen ja omakotitalojen polttopuun keskikulutus oli lämmityskaudella 2000/01 selvästi korkeampi kuin 1992/93 (Salakari ja Peltola 1995). en asuinpientalojen joukossa muutos oli pieni, koska runsaasti kuluttavien maatilojen osuus oli supistunut kaudesta 1992/93. en polttopuun keskikäyttö oli pysynyt samalla tasolla, 1,8 m³/v. Polttopuun kokonaiskäytön muutokset kiinteistötyypeittäin olivat suuremmat kuin keskikäytön muutokset (taulukko 18). Maatilojen määrä oli laskenut kaudesta 1992/93, ja vaikka polttopuun keskikäyttö oli noussut, kokonaiskäyttö oli pienempi. Omakotitalojen polttopuun käyttö lämmityskaudella 2000/01 oli kasvanut lähes 40 % kaudesta 1992/93. Lisäys johtui sekä keskimääräisen käytön että omakotitalojen lukumäärän kasvusta. Kauden 2000/01 lämmitystarve oli hieman vähäisempi kuin kaudella 1992/93. Polttopuun käytön kasvu 1990-luvun alusta lämmityskauteen 2000/01 kohdistui raakapuuhun ja siinä havupuuhun. Lepän ja haavan poltto vähentyi, mutta koivun poltto säilyi ennallaan. Haavalla on nykyään kysyntää myös kuitupuuna. Jätepuun polttokäyttö oli samalla tasolla kuin kaudella 1992/93, 1,0 milj. m³ (taulukko 19). Melkein kaikkien metsäkeskusten toimialueilla pientalokiinteistöjen polttopuun käyttömäärät olivat lämmityskaudella 2000/01 suurempia kuin 1992/93 (kuva 8). 17

9 Taulukko 18. Polttopuun käyttö kiinteistötyypeittäin ja metsäkeskuksittain, ja muutos kaudesta 1992/93 Metsäkeskus Omakotitalo Omakotitalo Keskikulutus, m³/kiinteistö/vuosi Kokonaiskäyttö, milj. m³ 0 Ahvenanmaa.. 2,4 2,3 0,7 1,8 0,00 0,02 0,02 0,00 0,02 1 Rannikko 11,8 2,6 3,3 1,5 2,8 0,11 0,30 0,41 0,06 0,46 Etelärannikko 8,6 2,1 2,5 1,2 2,1 0,04 0,17 0,21 0,03 0,24 Pohjanmaa 15,6 3,7 5,0 2,0 4,2 0,07 0,13 0,20 0,03 0,22 2 Lounais-Suomi 14,9 2,9 4,5 1,6 3,9 0,28 0,35 0,63 0,06 0,70 3 Häme-Uusimaa 13,6 3,3 4,6 1,5 3,8 0,23 0,37 0,60 0,07 0,67 4 Kaakkois-Suomi 12,6 3,4 4,6 1,9 3,8 0,14 0,24 0,38 0,07 0,45 5 Pirkanmaa 13,2 3,4 4,9 1,7 3,8 0,17 0,23 0,40 0,07 0,48 6 Etelä-Savo 13,5 5,3 7,0 1,9 4,7 0,14 0,21 0,35 0,07 0,42 7 Etelä-Pohjanmaa 18,5 4,7 8,0 1,8 6,7 0,32 0,26 0,58 0,02 0,60 8 Keski-Suomi 13,3 4,8 6,6 1,7 5,2 0,17 0,24 0,41 0,05 0,48 9 Pohjois-Savo 13,0 5,3 7,1 2,4 5,5 0,17 0,23 0,40 0,06 0,46 10 Pohjois-Karjala 12,7 5,4 6,9 2,2 5,3 0,12 0,20 0,32 0,04 0,36 11 Kainuu 11,3 6,4 7,7 2,5 5,3 0,05 0,08 0,13 0,03 0,17 12 Pohjois-Pohjanmaa 18,8 4,2 6,8 2,5 5,8 0,23 0,24 0,47 0,05 0,53 13 Lappi 16,6 4,3 5,9 2,1 4,8 0,10 0,17 0,27 0,04 0,32 Koko maa 14,4 3,8 5,5 1,8 4,4 2,23 3,13 5,37 0,69 6,13 Lämmityskausi 1992/93 13,0 3,3 5,4 1,8 4,1 2,54 2,26 4,80 0,61 5,60 Muutos 2001/1993, % Kuva 8. Polttopuun kokonaiskäyttö metsäkeskuksittain 1992/93 ja 2000/01 18

10 Taulukko 19. Polttopuun käyttö puulajeittain ja metsäkeskuksittain, ja muutos kaudesta 1992/93 Metsäkeskus Puulaji (raakapuu) Koivu Muu lehtip. Mänty Kuusi Yhteensä Jätepuu aan Kokonaiskäyttö, milj. m³ 0 Ahvenanmaa 0,00 0,01 0,01 0,00 0,02 0,00 0,02 1 Rannikko 0,13 0,09 0,07 0,10 0,39 0,08 0,47 Etelärannikko 0,06 0,05 0,04 0,05 0,20 0,05 0,24 Pohjanmaa 0,07 0,04 0,03 0,05 0,19 0,04 0,22 2 Lounais-Suomi 0,17 0,07 0,16 0,19 0,58 0,12 0,70 3 Häme-Uusimaa 0,16 0,13 0,07 0,19 0,56 0,12 0,67 4 Kaakkois-Suomi 0,12 0,08 0,10 0,09 0,38 0,07 0,45 5 Pirkanmaa 0,12 0,07 0,07 0,14 0,39 0,09 0,48 6 Etelä-Savo 0,12 0,14 0,05 0,05 0,37 0,05 0,42 7 Etelä-Pohjanmaa 0,21 0,05 0,15 0,10 0,50 0,10 0,60 8 Keski-Suomi 0,14 0,11 0,07 0,07 0,40 0,08 0,48 9 Pohjois-Savo 0,13 0,15 0,05 0,08 0,41 0,05 0,47 10 Pohjois-Karjala 0,10 0,09 0,06 0,04 0,29 0,07 0,36 11 Kainuu 0,07 0,02 0,03 0,02 0,14 0,02 0,17 12 Pohjois-Pohjanmaa 0,18 0,07 0,12 0,08 0,45 0,08 0,53 13 Lappi 0,14 0,01 0,08 0,04 0,27 0,05 0,32 Koko maa 1,79 1,07 1,09 1,20 5,15 0,98 6,13 Lämmityskausi 1992/1993 1,78 1,28 0,80 0,77 4,64 0,97 5,61 Muutos 2001/1993, % Maakunnat ja läänit Maakuntien ryhmittely suuralueiksi vastaa Euroopan unionin alueellisten tilastojen aluejakoa. Korkeimmat kiinteistökohtaiset polttopuun käyttömäärät olivat Väli-Suomessa, mutta Etelä- Suomen suuri pientalojen määrä nosti alueen kokonaiskäyttömäärät Väli-Suomea suuremmiksi (taulukko 20). Itä-, Väli- ja Pohjois-Suomessa on runsaasti maaseutumaisia kuntia (Kunnat ja kuntapohjaiset 2002), joissa kiinteistöjen polttopuun käyttö oli keskimäärin runsaampaa kuin muissa kunnissa. Kiinteistökohtainen polttopuun keskikulutus oli suurin Oulun läänissä, 5,6 m³ vuodessa. Määrällisesti eniten pientalot käyttivät polttopuuta kuitenkin Länsi-Suomen läänissä, 2,5 milj. m³ eli runsas 40 prosenttia kokonaismäärästä (taulukko 21). 19

11 Taulukko 20. Polttopuun käyttö puulajeittain ja maakunnittain, ja muutos kaudesta 1992/93 Suuralue (NUTS 2) Puulaji (raakapuu) Maakunta (NUTS 3) Koivu Muu lehtip. Mänty Kuusi Yhteensä Kokonaiskäyttö, milj. m³ Jätepuu aan m³/ kiinteistö Muutos 2001/1993 % Uusimaa 0,10 0,08 0,06 0,12 0,36 0,10 0,46 2,7 12 Uusimaa 0,08 0,06 0,05 0,10 0,29 0,08 0,37 2,6 Itä-Uusimaa 0,02 0,02 0,01 0,02 0,07 0,02 0,09 3,2 Etelä-Suomi 0,52 0,31 0,37 0,54 1,74 0,33 2,07 3,8 6 Varsinais-Suomi 0,09 0,04 0,09 0,11 0,34 0,08 0,41 3,4 Satakunta 0,08 0,03 0,07 0,08 0,27 0,05 0,32 4,2 Kanta-Häme 0,06 0,04 0,02 0,06 0,18 0,02 0,20 3,9 Pirkanmaa 0,12 0,07 0,07 0,14 0,39 0,09 0,48 3,8 Päijät-Häme 0,06 0,05 0,03 0,05 0,19 0,03 0,22 4,1 Kymenlaakso 0,06 0,03 0,04 0,06 0,18 0,04 0,22 3,6 Etelä-Karjala 0,06 0,05 0,05 0,04 0,20 0,03 0,22 3,9 Itä-Suomi 0,42 0,40 0,20 0,19 1,21 0,20 1,41 5,1 4 Etelä-Savo 0,12 0,14 0,05 0,05 0,36 0,05 0,42 4,8 Pohjois-Savo 0,13 0,15 0,06 0,08 0,41 0,06 0,47 5,4 Pohjois-Karjala 0,10 0,09 0,06 0,04 0,29 0,07 0,36 5,3 Kainuu 0,07 0,02 0,03 0,02 0,14 0,02 0,17 5,3 Väli-Suomi 0,42 0,20 0,25 0,22 1,09 0,22 1,31 5,6 8 Keski-Suomi 0,14 0,11 0,07 0,07 0,40 0,08 0,48 5,2 Etelä-Pohjanmaa 0,14 0,04 0,11 0,08 0,36 0,09 0,45 6,3 Pohjanmaa 0,08 0,04 0,04 0,05 0,20 0,04 0,24 4,5 Keski-Pohjanmaa 0,06 0,02 0,03 0,02 0,13 0,01 0,14 7,7 Pohjois-Suomi 0,32 0,08 0,20 0,12 0,72 0,13 0,85 5,4 20 Pohjois-Pohjanmaa 0,18 0,07 0,12 0,08 0,45 0,08 0,53 5,8 Lappi 0,14 0,01 0,08 0,04 0,27 0,05 0,32 4,8 Ahvenanmaa 0,00 0,01 0,01 0,00 0,02 0,00 0,02 1,8 22 Koko maa 1,79 1,07 1,09 1,20 5,15 0,98 6,13 4,4 7 Taulukko 21. Polttopuun käyttö puulajeittain ja lääneittäin Lääni Puulaji (raakapuu) Koivu Muu lehtip. Mänty Kuusi Yhteensä Kokonaiskäyttö, milj. m³ Jätepuu aan m³/ kiinteistö Etelä-Suomi 0,33 0,25 0,20 0,33 1,11 0,22 1,33 3,4 Länsi-Suomi 0,71 0,34 0,48 0,55 2,08 0,43 2,51 4,5 Itä-Suomi 0,35 0,38 0,17 0,17 1,07 0,18 1,25 5,1 Oulu 0,25 0,09 0,15 0,10 0,59 0,10 0,69 5,6 Lappi 0,14 0,01 0,08 0,04 0,27 0,05 0,32 4,8 Ahvenanmaa 0,00 0,01 0,01 0,00 0,02 0,00 0,02 1,8 Koko maa 1,79 1,07 1,09 1,20 5,15 0,98 6,13 4,4 20

12 3.3.3 Kunnat Tilastokeskus on luokitellut kunnat taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin (Kunnat ja kuntapohjaiset 2002). Vuoden 2002 tilanteen mukaan Suomen 448 kuntaa jakautuvat 68 kaupunkimaiseen, 75 taajaan asuttuun ja 305 maaseutumaiseen kuntaan. Suomen 5,2 miljoonan ihmisen väestö jakautuu näiden kuntaryhmien kesken vastaavasti: 3,2 milj., 0,9 milj. ja 1,1 milj. asukasta (Suomen tilastollinen vuosikirja 2002). Polttopuun keskimääräinen kiinteistökohtainen käyttö oli odotetusti suurinta maaseutumaisissa kunnissa ja pienintä kaupunkimaisissa kunnissa (taulukko 22). Lähes 60 prosenttia polttopuusta käytettiin maaseutumaisissa kunnissa, jollaisia kunnat valtaosin ovatkin. Kunnittaisia polttopuun käyttömääriä ei voitu laskea luotettavasti suoraan aineistosta. Kun tiedettiin kunnittain maatilojen (rekisteri, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) sekä erillisten asuinpientalojen ja kesämökkien (Rakennukset, asunnot ja , Kesämökit 2000) lukumäärät, voitiin kuitenkin laskea kunnittaisia arvioita käyttämällä kiinteistötyypeittäin metsäkeskuksittaisia keskikulutuslukuja. Käyttöarviot muutettiin tämän jälkeen kaikkia pientalokiinteistöjä koskeviksi kunnittaisiksi keskiarvoiksi. Korkean kiinteistökohtaisen keskikulutuksen alueina erottuivat Etelä-Pohjanmaa ja laajat osat Keski-Suomea. Eteläinen rannikkoseutu oli polttopuun pienen keskikulutuksen aluetta (kuva 9). EE JA EI J `!! ` " " ` # # ` $ $ ` ' Kuva 9. Pientalokiinteistöjen keskimääräinen polttopuun käyttö kunnittain Taulukko 22. Polttopuun käyttö kiinteistötyypeittäin ja kuntaryhmittäin Tilastollinen kuntaryhmä Omakotitalo Keskikäyttö, m³/kiinteistö/vuosi Kokonaiskäyttö milj. m³ Kaupunkimainen 10,3 2,5 2,8 1,6 2,7 1,11 Taajaan asuttu 13,4 4,0 5,4 1,8 4,5 1,44 Maaseutumainen 15,3 5,2 8,0 1,9 5,5 3,58 14,4 3,8 5,5 1,8 4,4 6,13 21