Julkaisija: Karvetin klubitalo. Painopaikka: Hallintoyksikkö. Osoite: Karvetin klubitalo Karvetinkatu Naantali

Transkriptio

1

2 2 KARVETIN KLUBITALO Julkaisija: Karvetin klubitalo Painopaikka: Hallintoyksikkö Osoite: Karvetin klubitalo Karvetinkatu Naantali Yhteystiedot: Toimisto- ja hallintoyksikkö Puh: Fax: Sähköposti: karvetin.klubitalo@dnainternet.net Tämän lehden kirjoitukset eivät välttämättä edusta Karvetin klubitalon virallista mielipidettä. Karvetin klubitalo sitoutuu noudattamaan työssään Fountain House-ideologiaa ja I.C.C.D-standardeja. Yhteystiedot ja sisältö...2 Pääkirjoitus...3 SaInt Les pirates Taapeli...9 Kuvakavalkaadi Onni onnettomuudessa...12 Taide- ja Antiikkimessut...13 Teatterimatka Runo...16 Ilmoitus...17 Unelmista syntyy huominen Toimintakalenteri...20 Päätoimittaja: P. Eloranta Kristiina Merisaari Matti Miettinen Jari W. Veli-Pekka Terttu Esa H. Maija

3 KARVETIN KLUBITALO 3 evät etenee vauhdilla. Muuttolinnut saapuvat tasaiseen tahtiin. Västäräkkikin on havaittu jossain päin Suomea 3. huhtikuuta ja tunnetusti väs- K täräkistähän on vähäsen. Klubitalon kevät on jatkunut vilkkaana ja toiminnaltaan aktiivisena. Kevättalven suururakka on valmistunut. Lopputulos on saanut osakseen ihailua ja kiitosta. Itsekin olen sitä mieltä että väreillä ja valoilla saa ihmeitä aikaan huoneen tunnelmassa. Sisäsivuilla on kuva ihailtavana uudesta respasta. Nyt suunnitelmissa ei ole suurempia muutoksia vähään aikaan vaan keskitytään työpainotteiseen ja muuhun mielekkääseen ohjelmaan. Nyt on tilanne se, että lehti on saatava ulos ja kirjoittajan ajatus katkeilee pahemman kerran näin perjantai-iltapäivänä. Joten päätän korvata lopun tekstiä isolla pääskysen kuvalla ja toivottaa teille aurinkoista kevään jatkoa. Muistakaa nauttia luonnosta. Kristiina Merisaari EI PÄIVÄÄKÄÄN! Lehtipalaveri toimistoyksikössä.

4 4 KARVETIN KLUBITALO okainen suomalainen mies (ainakin melkein jokainen) J on jossain vaiheessa elämäänsä suorittanut asepalveluksen. Tavalla taikka toisella. Vuonna -71 oli asepalvelus melkein kuin kansalaisvelvollisuus, eikä monikaan jättänyt palvelusta suorittamatta. Monet kyllä halusivat välttää armeijan, mutta niin huonokuntoista miestä ei maasta löytynyt, joka ei olisi kelvannut. Asuin silloin Tukholmassa, kävin lääkärin syynissä siellä ja minut kelpuutettiin. Omasta mielestäni kaikki virallinen täytyi jollain tavoin kiertää, mutta niin vain Helmikuussa - 71 oli aika lähteä Inttiin. Sain töistä vapaata, tyttöystävä jäi Tukholmaan ja nousin laivaan. Laivassa oli useampiakin mokkereita, tai tulevia sellaisia. Monet uhosivat panevansa kaikki kapiaiset kuriin ja ottavansa itse komennon. Olin ajatellut mielessäni, mitä olin vanhemmilta pojilta kuullut ruotuväestä. Isäni ja hänen molemmat veljensä olivat olleet mukana koko sodan ajan, nuorin heistä kuoli, toiset haavoittuivat aika pahoin. Koskaan en kuullut heidän puhuvan sodasta. Ainoa näkyvä sodan muisto oli, että en saanut omistaa edes ilmakivääriä. Kaikki aseet olivat meillä kiellettyjä. Setäni, joka oli sodassa tarkka-ampujana jatkoi metsästystä ja kalastusta ennenkin. Se oli hänen elämänsä. Hän minut myös opetti ampumaan ja voin sanoa että pärjäsin aseiden kanssa siinä missä muutkin. Matkani määränpää oli, monilla muilla lappilaisilla, Sodankylä ja Lapin jääkäripataljoona, lyhennys muistaakseni oli LAPJP. Jo junassa matkalla pohjoiseen tapasin koulutovereitani, jotka olivat minun laillani muuttaneet leivän perässä Ruotsiin. Tunnelma oli juuri kuin armeijaan menevillä aina oli:iloinen. Laivatuliaiset saivat kyytiä ja hauskaa oli. Ehkä jokainen kuitenkin peitti pelon ja epävarmuutensa tällä tavalla. Junan henkilökunta tiesi, mikä päivä oli menossa, viimeinen päivä siviilissä. Vähintään 8 kuukautta olisimme täysin ilman omia mielipiteitä, omaa tahtoa. Se oli olisi linnaan joutunut. En nähnyt siinä juuri mitään juhlimisen aihetta. Isäni ja hänen veljiensä ansiot sodassa velvoittivat

5 KARVETIN KLUBITALO 5 ei varmasti koskaan tulisi, mutta päätin suorittaa armeijan kuten isäni odotti, puhtain paperein. Rautatieasemat vilisivät ohi, lähestyimme Lappia. Oli helmikuu ja kylmä. Eikä tilanne paranisi Sodankylässä. Jääkärit eivät kuulemani mukaan palele edes helvetissäkään! Ainakin sen venäläisen sellaisen piti oleman kylmä. Rovaniemellä oli valmiina linja-autoja odottamassa tulevia jääkäreitä, viimeinen matkaosuus alkoi. Jollain tavoin olin valinnut oman tapani selvittää Suomen varsinainen. En tekisi mitään, en jättäisi mitään tekemättä, olisin massan keskellä näkymättömänä kunnes siviili taas koittaisi. Näin minulle jo armeijan käyneet olivat neuvoneet. Toisin tulisi käymään. Me koulukaverit, jotka olimme tulleet Ruotsista, tunsimme jo äänestä perille päästyämme lisää koulukavereita. Mehän olimme samaa ikäluokkaa. Tapaaminen oli riemukas. Taas oli vanha jengi koolla! Meneillä oli vasta iltapäivä ja vapaata riittäisi klo 24 asti. Harkitsimme, mitä meidän pitäisi tehdä. Parturi oli ensimmäinen etappi. Tukka pois armeijan tyyliin! Minä, joka olin ollut pitkätukkainen koko ikäni, päätin säästää tukan ja otin vain tasoituksen, ehkä se riittäisi. Partureilla oli oma mielipiteensä. Itse olin sen verran jääräpäinen (joidenkin mielestä täysi pässi) että pidin pääni ja tukkani. Parturin jälkeen katselimme Sodankylää, pieni lappilainen kylä, lunta joka paikka täynnä ja kylmä. Puhuivat mittarin näyttävän -32 pakkasta. Siltä se myös tuntui. Oli pakko päästä sisään lämpimään. Paikkoja olikin monta pari kahvilaa, linja-autoaseman baari ja ravintola. Tietysti. Menimme suoraan ravintolaan ja juhlat jatkuivat. Olimmehan juhlineet koko matkan. Pelkkä ravintola ei riittänyt. Olihan Alko avannut oman liikkeensä Sodankylään. Tapasimme tuttuja tämän tästä ja aina skoolattiin. Iltaa myöten aloimme olla siinä kunnossa, että katujyrä otti meidät kyytiin ja veivät armeijan porteille. Pulloja ei tietenkään saanut ottaa mukaan, joten joimme kaiken. Olimme siinä kunnossa että olisimme voittaneet vaikka koko toisen maailmansodan. Vielä oli 4-5 tuntia siviiliä. Kiinnostuneet saavat lisää ensi numerossa. MM

6 6 KARVETIN KLUBITALO seimmilla on merirosvoista romanttinen, yleensä elokuvista tai vaikkapa sarjakuvista omaksuttu käsitys: U He ovat siirtomaasotien aikana Karibianmerellä vastustajan laivojen arvolasteja ryösteleviä ja Antillien saaristossa yleensä luolissa piileskeleviä sankariväritteisiä miehiä, jotka olivat varustautuneet miekoilla, tikareilla ja tussareilla. Nykyajan merirosvoista on romantiikka kaukana: He toimivat pääasiassa Kaakkois-Aasiassa, Länsi-Afrikassa ja paikoin myös Etelä-Amerikassa ryöstellen laivoja kansallisuudesta ja lastistakin riippumatta. Merirosvot muodostavat merenkululle todellisen uhan, mikä näkyy mm. vakuutusmaksuissa. Olen joutunut nykyajan merirosvojen kanssa tekemisiin Länsi-Afrikassa 1980-luvulla lukemattomat kerrat, jolloin heidän kanssaan on tosissaan joutunut taistelemaan. Länsi-Afrikkaan liikennöivissä laivoissa oli merirosvojen varalta myös jonkinlainen vaatimaton aseistus, esimerkiksi haulikkoja ja pistooleja, mutta niistä ei juuri ollut vastusta merirosvojen rynnäkkökivääreille ja jopa singoille. Poikkeuksena olivat neuvostoliittolaiset laivat, joissa oli kunnon aseet, eikä niitä myöskään epäröity käyttää. Yleensä sirpillä ja vasaralla kansalaisuutensa osoittavat laivat saivatkin olla rauhassa. - Huhut kertoivat, että neuvostoliittolaisessa laivassa oli joskus ammuttu muutama merirosvo malliksi ja pelotteeksi Nigerian rannikolla, mitä tietoa en lainkaan epäile. Nigerian Lagosin ankkuripaikka oli merirosvojen suhteen vaarallisin paikka, ja vakuutusyhtiöt vaativat, että pimeän tullessa laiva on ajettava muutaman tunnin matkan päähän rannikosta, ja takaisin sai palata vasta aamunsarastuksessa kuudelta. Lagosin redille jäi yöksi vain muutama puhtaaksi ryöstetty laivanromu. Minulle on jäänyt mieleen pahimpana merirosvopaikkana Kongo-joen varrella sijaitseva satamakaupunki Matadi, missä joutui joka ainoa ilta tappelemaan laiturin alta rynnäköivien rosvojen kanssa. Nuo laiturin paalutuksen seassa piileskelevät pirulaiset hyökkäsivät laivan kannelle aina kymmeneltä illalla, jolloin lastitöissä oli hiljainen hetki, kun iltavuoro vaihtui yövuoroksi. Onneksi laivassamme Mirrabookassa oli työssä toistakymmentä sierraleonelaista miestä, jotka puolustivat laivaa ja lastia kuin omaansa ja joita sain päivystävänä

7 KARVETIN KLUBITALO 7 upseerina johtaa kuin mikäkin komppanianpäällikkö. Aseena minulla oli mitätön taskuase ja Sierra Leonen miehillä vain lankunpätkät, mutta onneksemme Kongo-joen merirosvotkin olivat niin köyhiä, että heilläkään ei ollut mitään järeämpää aseistusta, vain veitset, joita kyllä oli syytä varoa viimeiseen asti. Asiaa kysyessäni paikalliset poliisit neuvoivat, että missään tapauksessa ei merirosvojen saa antaa ottaa itseä kiinni, vaan tulee pyrkiä tarvittaessa tappelemalla laivan sisätiloihin lukitun oven taakse. Poliisitkin olivat merirosvoja vastaan melko voimattomia: He selittivät, että heilläkin oli koti, vaimo ja lapset, ja rosvot tiesivät tarkkaan heidän asuinpaikkansa. - Tämä voi kyllä käydä osaselityksestä, mutta uskon että lahjonnallakin oli osuutensa. Taas eräänä iltana jouduin päivystämään iltakymmeneltä, ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ilta illan jälkeen tuo hetki tosissaan jännitti ja pelotti. Tuona iltana rosvot hyökkäsivät laiturin alta tavallistakin suuremmalla joukolla, ehkä kolmenkymmenen miehen voimin. Minä puolestani olin kannella ainoana eurooppalaisena, ja apunani minulla oli viitisentoista Sierra Leonen miestä. Äkkiä kohdalleni laivan reelingille ilmestyivät mustat sormet, ja tiesin, että reelingin yli pyrkivällä miehellä oli tavanomainen pitkä veitsi vyötäisillään, eikä mies myöskään epäröisi sitä käyttää kurkullani. Tein mielestäni siinä tilanteessa ainoan järkevän ratkaisun ja huitaisin sormille puolen metrin mittaisella, tuuma kertaa tuuman vahvuisella puukalikalla. Kuului vain kiljaisu ja molskahdus, ja mielessäni toivoin, että Kongo-joessa runsaana asustavista krokotiileista yksi olisi sattunut paikalle. Taaksepäin ei voinut perääntyä, koska merirosvot olivat tukkineet sen tien. Niinpä juoksin reelingin reunaa pitkin kohti ulko-ovea ja livahdin sisään. Rosvot yrittivät estää minua sulkemasta ovea jäljessäni, mutta minä olin vahvempi; olinhan vasta vähän päälle kaksikymppinen. Istuuduin kansitoimiston tuolille hengähtämään, ja kokeillessani huomasin, että kapteenin illalla turvakseni antama taskuase ei toiminut. Sillä ei siis olisi ollut muuta kuin korkeintaan pelotteluvaikutus. - Siis aika heppoisesti varustettuna jouduttiin taistelemaan lukumääräisesti ylivoimaisia merirosvoja vastaan. Olin sentään noudattanut paikallisten asiantuntijoiden, poliisien ohjeita ja pyrkinyt sisätiloihin lukkojen taakse heti

8 8 KARVETIN KLUBITALO tilaisuuden tullen, ja puukalikan avulla olin myös onnistunut ja todennäköisesti säästänyt henkeni. - Tässä kuvatun kaltaiset kriittiset tilanteet toistuivat siis Matadissa ilta illan jälkeen, mutta mitään ei sille voinut, kun kerran nimi oli rullassa, ts. työsopimus allekirjoitettuna. Ilman kroopoikien eli sierraleonelaisten apua emme olisi missään nimessä noissa jokailtaisissa tappeluissa menestyneet.

9 KARVETIN KLUBITALO lin antikvariaatissa selaamassa kirjoja. Se on lempipuuhaani. Nautin kovasti kun saan tutkia vanhoja opuksia O ilman minkäänlaista kiirettä. - Tämä kirja kertoo alkuasukkaista, hehkutti myyjä. - Vai Alkon asiakkaista, ihmettelin itse. Myyjä katsoi minuun kulmiensa alta ja mietti varmaan, että minkälaisen tohelon kanssa hän on tekemisissä. - Meidän diskussio on nyt eri tasolla, hän totesi. Itse kuulin kysymyksen: Mis huussi o? Niinpä vastasin etten yhtään tiedä sillä olen itsekin yrittänyt pidättää. On se vaan noloa kun kuulee väärin. Kun luulee tietävänsä ja kuitenkin tietää luulevansa jonkun lauseen. Nämä vaikeudet alkoivat minulla jo silloin kun olin taapeli. Sanat ovat minulle kuin taapelin lautoja ja niistä muodostuu ristikkäin ladottu pino, jonka välillä potkaisen vahingossa kasaksi. Menin erään leppoisan tohtorin luokse ja kerroin vaivastani. Hän ymmärsi huoleni ja määräsi täsmä-äänteitä tai täsmälääkkeitä. Kas kun en tarkkaan muista. Jokatapauksessa se auttoi. Kuuntelin yksiössäni radiouutisia. Siellä puhuttiin kapellista. Mieleeni tulvi hetkessä erilaisia kapelleja ja ohimoillani jyskytti melkoinen asioiden kirjo. Mietin tarkoitettiinko kapellilla: a) kapellimestaria, b) kappelia, c) kirkkokuoroa vai... d) avolavaista puoliperävaunurekkaa. Ja jo vain asia selvisi. Kyse oli konsertista ja orkesterinjohtajasta. Tämä kaikki edellä oleva oli mielihuvituksen tuotetta. Sitä joka syntyy yön pimeinä tunteina. Olen aikeissa viettää itsekin konsertti-illan. Aion mennä kuuntelemaan Mozartia Turun konserttitalolle. Suosikkini on Franz Liszt ja hänen unkarilaiset rapsodiansa. Niissä on huikean tummia värejä ja jylhiä vuoristomaisemia, mutta sitä ei ole ohjelmistossa. Musiikki on kuitenkin kansainvälistä kieltä. Siinä ei tarvita sanoja. Ei ole lauseita jotka voi käsittää väärin. On vain yksi kokonaisuus, jonka viulun roka hellästi kuvittaa nuottiviivastolta. Musiikki on hyvää terapiaa. Totuuden nimissä arvostusta on myös annettava kirjoittamiselle ja piirtämiselle. Kaikissa näissä taiteenlajeissa voi toteuttaa itseään ja käsitellä asioitaan. Taide antaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Vapauttakaa itsenne turhista kahleista ja estoista. Antakaa naurun soljua tai kyynelten virrata. Molemmat puhdistavat sielua ja niin syntyy tilaa uusille kokemuksille. Jari W. Kertomus siitä kuinka taide auttaa paranemaan. 9

10 10 KARVETIN KLUBITALO Respa on saanut uuden ilmeen. Akvaario vaihtui gerbiileihin.

11 KARVETIN KLUBITALO 11 Viherlahdessa kehittämispäivillä Anna-Liisa, Leena ja Heikki. Ystävänpäivä Johtaja vaihtuu Mikasta Hanneleen.

12 KARVETIN KLUBITALO 12 Uusi Toyota Hiace 2.4 TD Kuljettaja+8 matkustajaa. Pituus 5.16 m. Leveys 1.80 m. Chrysler lunastuskunnossa. K ohtalon suosiollisella myötävaikutuksella - kolari Naantalin keskustassa - klubille on saatu uusi, lue käytetty auto. Kukaan ei onneksi loukkaantunut kolarissa sillä automme oli pysäköitynä onnettomuuden sattuessa. Ensikokemukset autosta ovat olleet positiivisia. Ajettavuus on hyvä ja matkustamotilat huomattavasti paremmat kuin vanhassa Chryslerissa. Uusi punainen Toyota on vanha tilataksi jonka matkustajatila on korotettu, auto on muutenkin rakennettu henkilökuljetusta varten. Siis muista tämä: Kun odotat klubin kuljetusta, sinut hakee hieno punainen Toyota Hiace tila-auto.

13 KARVETIN KLUBITALO 13 ävimme tutustumassa lauantaina jälleen kerran K käsityön ja taiteenmaailmaan. Tällä kertaa messut olivat mukavan lähellä eli Turussa. Meitä klubilaisia on useita, jotka ovat kiinnostuneet aiheesta ja siksi olimme innoissamme messuista. Kolmen kuukauden takaiset Tampereella olleet messut olivat vielä tuoreessa muistissa, joten oli mukava päästä vertailemaan näiden kahden tapahtuman antia. Näimme taas monenlaisia eri osa-alueiden taitajien tekemiä tuotoksia. Jotenkin käsityömessujen puoli oli kapeammin esillä kuin Tampereella, mutta onhan Tampereen messut maan suurin käsityötapahtumaa. Turun messuilla oli kuitenkin vahvasti esillä antiikki ja taidepuoli. Allekirjoittanut viihtyi kuitenkin paremmin nykypäivän käsityöläisten tuotteita ihaillessa, kuin katsomassa suurien taiteilijoiden luomuksia. Sen verran kuitenkin kävin antiikkimessujen puolella, että pääsin kysäisemään Wentzel Hegelstamilta ( herra antkiikkia, antiikkia- ohjelman takaa) saamani kahvikaluston historiasta. Kierrettyämme messut menimme kuuntelemaan paneelikeskustelua; Kodin henki: Hyvä asuminen - mielenterveyden perusta. Paneelin yksi puhujista oli Mielenterveydenkeskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Lahti. Paneelissa keskustelijat totesivat, että jokaiselle meistä se oma koti antaa eniten ollessaan juuri jokaisen ihmisen omansa näköinen. Tärkeää, että jokaisella on oma mieli paikkansa omassa kotonaan ja hyvin tärkeänä pidettiin myös muistojen merkitystä omasta tai suvun historiasta Seuraava kädentaitotapahtumaa odottaessa täytynee harjaannuttaa omia kädentaitoja, Maija

14 14 KARVETIN KLUBITALO Turun kaupunginteatterin kevään ohjelmistoa Kauppamatkustajan kuolema ävin tässä pariviikkoa sitten teatterissa Turussa. Olin K siellä Naantalin Senioreitten kanssa. Näytelmän nimi oli kauppamatkustajan kuolema. Meitä lähti sinne linjaautolastillinen linja-auto asemalta. Pelkäsin vähän etukäteen sitä matkaa mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Oli lauantaipäivä ja esitys alkoi kahden aikaan. Minä laitoin päälle silkkihousuni ja sen lisäksi jonkun paidan sekaisesta vaatekaapistani. Siitä tulikin mieleen, että minun pitäisi siivota vaatekomeroni. En voinut panna korkokenkiäni jalkaan, kun minulla särkee toinen jalka ja selkä. Linja-autossa rahastettiin 25 euroa, joka sisälsi matkat ja teatterilipun. Tulimme teatteriin ja kaikki naiset melkein kävivät vessassa ennen näytöksen alkua. Paikkani teatterissa oli vasemmalla puolella, mutta hölmöyksissäni menin sisään oikealta puolelta. En löytänyt paikkaani ja minun piti mennä uudestaan teatterin aulaan ja hakea paikkani vasemmalta puolelta. Häpesin kompuroidessani siellä katsomassa. Kun Viiru katosi Teatterikappaleen alussa näyttämöllä oli 4 sänkyä. Kauppamatkustajan ja hänen vaimonsa ja hänen kahden poikansa. Lavastukset olivat näytelmässä kovin niukat. Kauppamatkustaja oli tehnyt vuosikymmenet töitä samalle

15 KARVETIN KLUBITALO firmalle, mutta näytelmän lopussa hän sai lopputilin ja päätti päivänsä. Kaupparatsun vaimo pesi jatkuvasti pyykkiä. Päähenkilön pojat halusivat tarjota isälleen ravintolassa hyvän illallisen. Ruokailusta ei kuitenkaan tullut mitään kun pojat alkoivat iskeä naapuripöydässä istuvia naisia. Ruokailun sijasta alkoi ankara ryyppääminen. Kauppamatkustaja oli työmatkalla hotellissa ja oli iskenyt sinne vieraan naisen, mutta hänen poikansa tuli paikalle ja nainen sai lähteä. Tuli väliaika, mutta en mennyt kahvillekaan kun teatteri oli aivan täynnä porukkaa ja siellä olisi ollut kova tungos kahvijonossa. Näytelmä loppui noin viiden aikaan ja linjaauto oli teatterin edessä. En polttanut kolmeen tuntiin edes yhtään tupakkaa mutta tullessani Naantalin keskustaan poltin hermosauhut. Minä olen ollut muutaman päivän viimeviikolla kotona ja ajattelin eilenkin että jäisin kotiin täksi päiväksi. Ystävättäreni soitti minulle eilen ja pyysi kylään lauantaina. Ajattelin mennä sinne, kun joka kerta kun soitan hänelle hän pyytää kylään. Toivottavasti silloin ei sada. Sirkka on jo melkein kahdeksankymmenen eikä pääse uloskaan ilman seuraa. Hänen poikansa käy hänelle tekemässä kauppareissut. Harmittaa vähän kun minun täytyy mennä englannin tunnille ja joudun kävelemään kotiin pari kilometriä kun jalkaani ja selkääni särkee. Olen ollut tuolla keittiössä töissä ja tehnyt makkarakeittoa ja nyt kun join kahvia minua alkoi närästää. Täytynee vähentää kahvin juontia. Minulla ei tällä viikollakaan ole käynyt siivoojaakaan ja taidan lopettaa koko siivoojan tilaamisen. En kyllä itsekkään jaksa kovasti siivota, kun selkääni särkee jatkuvasti. Ulkona sataa lunta ja taidan lopettaa tämän juttuni tähän, sillä kirjoitan tätä nyt toista kertaa, kun eilinen juttuni oli hävinnyt koneelta. Kaksi näytelmää rakkaudesta Pyhä keikka Pelko jäytää sielua 15 Karvetissa Terttu

16 16 KARVETIN KLUBITALO Vierähtää vierivä kivi. Riipustukseen tähän tulee muutama rivi. Ajan kaksi tai kolme, ehkä useammankin, vietin klubilla monissa merkeissä oli jäsenillä mieli välillä herkissä. Tunteen ilmaisut joskus tuli, kuitenkin ne suli, kevätjää. Vaikka joskus tuntuu kuin V- P:n pää onkin puuta! Tiikkiä vai lahonnutta? Kiitos sulle ystävä, monesta hetkestä joita vietimme yhdessä monenlaisten askarten, työn, tietokoneen, Soiniemen saunalla tai jossain muualla. En mainitse kenenkään nimiä

17 KARVETIN KLUBITALO 17 Torstaina klo Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki jäsenet, hallituksen jäsenet ja työnantajat. Ennakkoilmoittautuminen mennessä.

18 18 KARVETIN KLUBITALO ein itselleni pienen iltamyssyn. En juurikaan käytä alkoholia, sillä mielestäni elämä on parasta huumetta. T Viskin karhea maku iski tajuntaan. Selasin iltapäivälehteä. Huomioni kiinnittyi pieneen rivi-ilmoitukseen: Yliäänirakettiammusten kiillottaja saa työtä. Tartuin oitis matkapuhelimeeni ja näppäilin numeron. Tavoittelemani kalifi puhui toista puhelua ja huudahdin puhelimeen turhan haloon. Mieltäni kuitenkin kiehtoi tuo jobi. Olen haaveillut jo kauan paremmasta huomisesta. Näin itseni jo lentokonehallissa. Pyörin ympyrää kuin pieni, valkomyssyinen, smurfi surfilaudalla. Olin itsekin kuin pyyhkimäni ohjus. Jokainen tili toisi valuuttaa jolla tehdä sijoituksia hiltonin sikarinsavuisessa pankissa. Pian minuakin tituleerattaisiin ja nimeni eteen kirjoitettaisiin Sir. Rahatukollani ostaisin pienen pagoidin. Se on itäaasialainen tornitemppeli. Minua on aina kiehtonut eksotiikka ja kauneus. Naiskauneutta olen aina ihaillut. Niinpä päätin aloittaa silmäpelin pankinjohtajan tyttären kanssa. Se oli rakkautta ensi katseella. Mielipiteemme harmonistuivat ja päivä päivältä meistä tuli sopusuhtaisempi pari. Poimin joka ilta kimpun rätvänöitä viedäkseni ne rakastetulleni. Minulla oli tähän kaikkeen selvä syy. Olihan tuleva vaimoni ruusukasvisukua itsekin. Hän oli juuri kuin tuo rehevä pensas josta käteni noukki noita hanhikkikukkasia. Toivoin, että meille syntyisi seitsemän lasta. Joka ilta tuudittaisin pienet taimet uneen ja komentaisin silmut kiinni. Järjestyksestä pitäisin kiinni niin kuin perheenisän tuleekin. Sukset asetettaisiin pituusjärjestykseen erkkerin konsolin alle. Kyseinen erkkerin konsoli kuulostaa ihan manailulta mutta se tarkoittaa ikkunasyvennyksen tukirakennetta. Otin paremman asennon ohjaajantuolillani. Naputtelin sen puurunkoa sormillani ja päätin ottaa tukevamman otteen elämäni ohjaajana. Jaaha Sir W, on majuskelin paikka. Taikoakseen majuskelin esiin täytyy painaa shiftiä. Silloin iso kirjain ponnahtaa monitorille. Näin minä mietin elämääni ja tulin siihen tulokseen, että jostakin se on rakennettava. Meistä jokainen nostaa ah-

19 KARVETIN KLUBITALO 19 jostaan tulikuuman raudan, jonka takoo alasimella haluamaansa muotoon. Kun tarpeeksi uskoo johonkin se voi toteutua. Tapahtuu pieni leimahdus. Elämä syttyy yhtäkkiä. Koskaan ei pidä vaipua synkkyyteen vaikka elämä voikin olla raskasta. Taivaanrannan takana siintää toinen päivä. Usko kanssani huomiseen ja ihmiseen. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja voimme yllättyä. Kädessämme saattaakin olla pian leipurin tusina eli kolmetoista kappaletta kauniita unelmia. Kumosin viskilasini tyhjäksi. Mainoslehtisten sijaan toivon yhteydenottoa Sinulta. On aina mukavaa vaihtaa ajatuksia ja rakentaa uutta päivää keskustelemalla. Siinä on jotakin katoamatonta. Jotakin joka ei koskaan häviä. Klubi on hyvä paikka järjestää tulevaisuuttaan ja viettää leppoisia päiviä töiden touhussa. Siitä se lähtee. Se parempi huominen. Jari W. Parempi huominen

20 20 KARVETIN KLUBITALO Ma Vesijumppa Viikkopalaveri To Käsien ja jalkahoitoilta Pe MTKL:n aluetoimiston avajaiset Aurinkohetki Su Kahvila Ma Vesijumppa Viikkopalaveri Ti Parturi Kirjasto To Tilintarkastus Lehtipalaveri Isot työillalliset Pe Aurinkohetki Su Kahvila Ma Vesijumppa Viikkopalaveri Pe Aurinkohetki Su Kahvila Ma Vesijumppa Viikkopalaveri Ti Kirjasto Ke Klubikokous Pe Vappulounas Aurinkohetki Su Vappukahvila Ma Vesijumppa Viikkopalaveri To Helatorstai, klubi suljettu Pe Aurinkohetki 14.00