Julkaisija: Karvetin klubitalo. Painopaikka: Hallintoyksikkö. Osoite: Karvetin klubitalo Ripikatu Naantali

Transkriptio

1

2 2 KARVETIN KLUBITALO Julkaisija: Karvetin klubitalo Painopaikka: Hallintoyksikkö Osoite: Karvetin klubitalo Ripikatu Naantali Yhteystiedot: Toimisto- ja hallintoyksikkö Puh: Fax: Sähköposti: Tämän lehden kirjoitukset eivät välttämättä edusta Karvetin klubitalon virallista mielipidettä. Karvetin klubitalo sitoutuu noudattamaan työssään Fountain House-ideologiaa ja I.C.C.D-standardeja. Yhteystiedot ja sisältö...2 Pääkirjoitus...3 Ei missään mies Minnan haastattelu...7 Elokuvissa/Teatterissa...8 Tutustuminen Medi-heliin...9 Kevättä ilmassa Karpalouni Valokuvia...22 Kevään tapahtumia...23 Toimintakalenteri...24 Päätoimittaja: P. Eloranta Kristiina Merisaari Ilona Kinnari Jari W. Esa Muukkonen Marja Suominen Riitta L. Heikki M Erkki S.

3 KARVETIN KLUBITALO 3 Raha-automaattiyhdistyksen teettämä tutkimus Mielenterveyskuntoutujien klubitalot julkaistiin maaliskuussa. Mielenkiintoisesta tutkimuksesta mm. ilmenee että Klubitalojen jäsenistä kolmanneksen elämänlaatu koheni jo ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana ja valtaosalla jäsenistä terveyspalveluiden käyttö väheni mistä koituu yhteiskunnalle huomattavat säästöt. Klubitalojen jäsenet kokivat kuulumisen klubitaloyhteisöön tärkeäksi tueksi sairaudesta toipumisessa ja oireiden kanssa selviytymisessä. Klubitalon toimintaan osallistumisen jäsenet katsoivat tarjonneen heille mielekästä tekemistä ja tukeneen säännöllistä päivärytmiä. Jäsenten itsearvostus on myös lisääntynyt Olemme tehneet yhteistyötä vuosien ajan Karjaan klubitalo Fontanan kanssa. Toukokuussa teemme retken Karjaalle Fontanan vieraiksi. Karjaalla tutustumme myös Fiskarsin Ruukin alueeseen. Menomatkalla poikkeamme kahvilla viime kesänä avatussa Salon klubitalossa. Mielestäni on mukavaa ja avartavaa käydä tapaamassa muita klubilaisia ja nähdä erilaisia klubitaloja. Olemme myös keskustelleet että tekisimme elokuussa muutaman päivän matkan Puolaan jos löytyy tarpeeksi matkasta kiinnostuneita jäseniä. Turusta on uusi halpa suora lentoyhteys Gdanskiin. Mahdollisesta matkasta pitää päättää jo nyt keväällä että varmasti saamme edulliset lennot (joka lennolle on myynnissä eri hintaisia lippuja). Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Klubitaloon. Kevään tullessa alkavat taas puutarhatouhut. Kaikki viherpeukalot ovat tervetulleita mukaan. Kevään liikuntaohjelmaa ovat vesijumppa, keilailu ja uintireissut Ulpukkaan. Kiirastorstaina Klubitalo tarjoaa pääsiäislounaan ja vappuaattoa vietetään myös yhdessä perinteiseen tapaan. Aurinkoista kevättä Pentti Eloraranta

4 4 KARVETIN KLUBITALO (Thrilogy 1) Viimeistä viedään Hän on mies ei mistään arkipäivän ihmisissään Sauhun polttaa viimesistään. Stressin päälle kiire pistää. Ei missään -mies Ei missään -mies kulki kaupungilla. Hän vilkuili kadun varrella olevien liikkeiden mainosvaloja. Kuppilan kohdalla hän pysähtyi. Kymmenet tiu ut helähtivät kun hän kiskaisi konditorian oven auki. - Mitähän saisi olla?, kysyi myyjätär. - Elämää, vastasi ei missään -mies mutisten, mutta kömmähdyksensä huomattuaan hän ryhdistäytyi ja pyysi uudelleen: - Kuppi kahvia maidon kanssa. - Se on sitten yksi ja viisikymmentä, totesi neiti. Ei missään -mies kaivoi taskustaan kolikoita ja löysi pyydettävän hinnan. Hän otti kahvikuppinsa ja varoi läikyttämästä juuri vahatulle lattialle. Nurkkapöydässä lojui Hutchwille Townin sanomat. Ei missään -mies otti lehden ja alkoi selata mainoksista jotakin joka on tarkoitettu yksinäisille nelikymppisille miehille ja löytyihän sieltä: Kyläkauppa mainosti komeasti mäyräkoirallisia keskiolutta. Siihen päälle valmis pizza, jossa ei ole päällistä nimeksikään. Aina se kotiruoan ja maidon voittaa. Mutta entä yksinäisyys? Miten se voitetaan näitä katuja harhaillessa. Siihenkin löytyi oiva apu. Eikä hintakaan ollut paha. Vain kaksi euroa minuutilta ja saa rupatella mukavan naisen kanssa palvelussa. Kyllä hoito on taattu. Toistakymmentä pulloa kaljaa ja tunti puhelinseksiä pitää miehen kuin miehen iskussa. Ei juuri nyt kiitos. (Thrilogy 2) Iltaöinen suudelma Mun täytyy jostain uneni keksiä. - Sir, koittakaa puhelinseksiä. Vaan ei se taida tepsiä.

5 KARVETIN KLUBITALO 5 - No onko viskiä ja pepsiä? Ei missään mies ryysti kahvia ja käänteli lehteä kummissaan. On se nyt pakko löytyä elämää. Hän kaivoi taskujaan. Viimein alitajuntaan heijastui kuvajainen joka alkoi kertoa tapahtumia. Kävelin sivukadulla. Katsoin R-kioskin ikkunasta sisään ja näin sinut. Silloin tiesin, että meidän välillämme voisi olla jotakin. Avasin oven hermostuneena. Kävelin sisään ja pyysin sinua matkaani. Ja sinä lähdit! Yhdessä jatkoimme matkaa kerrostalojen välikköön. Otin sinusta kiinni. Tunsin pyöreät muotosi ja kuin itsestään liekki syttyi meidän välillämme. Painoin sinut huuliani vasten ja tunsin kuinka hengitinkään syvään ja nautin. Niin hyvät ystävät. Sellainen juuri on filtterillä varustettu amerikkalainen savuke ja sen sytyttämishetki. Ei missään mies löysi tupakkansa ja pisti palamaan. (Thrilogy 3) Työtön kirjailija yllättyy Sinun hiuksias iltaisin silittäisin. Sulle laulaisin laulujain. Sulle kauneimman tekstini omistaisin. Vaikka nyt se on alku vain. - Olen pahoillani mutta me suljemme kymmenen minuutin kuluttua, totesi kuppilan prinsessa. - Olen tottunut sulkemisiin, kommentoi ei missään -mies. Kahvilan prinsessa katsoi suoraan hellillä silmillään. Hänen purppuranpunaiset huulensa avautuivat tekemään kysymyksen: - Kuka sinä olet? - Olen ei missään -mies. Nykyisin työtön kirjailija. Mutta arvaapa hani onko ihmisille joskus vaikea selittää, että kirjailija on työtön. Eihän kirjailija voi olla työtön, eikö niin? Hänhän voi ikuisesti hio lauseitaan. Kuten esimerkiksi naarastiikeri hyppäsi flyygelin päälle. Tätä kun tahkoo tunnista toiseen tulematta sen valmiimpaa niin alkaa olla jo motti täynnä. - Uskon ja ymmärränkin, sanoi prinsessa. - Ymmärrätkö? - Mä pistän oven kiinni niin lähdetään kävelemään mun luo. Voin tarjota

6 6 KARVETIN KLUBITALO sulle toisen kupin kahvia ilman yhtä viittäkymmentä. Ei missään mies ja prinsessa kulkivat halki iltaöisen kaupungin. He saapuivat pieneen kaksioon. Prinsessa pani keittimen porisemaan ja avasi tietokoneensa blogin. Siellä luki ensiriveillä: Olen ei missään nainen.. - Ymmärrätkö nyt, että minä voin ymmärtää, kysyi konditorian prinsessa. - Kyllä mutta nyt on aika muuttaa tekstiä. Nythän me olemme jossain. Me olemme yhdessä kahvilla. - On varmaa, että jokaista kaipaa jossain aina joku ja silloin kun kaksi samankaltaista kohtaa on koko maailma valoisampi, päätti prinsessa. Ei missään -mies kiitti ja sulki oven. Hänestä tuntui, että hän oli taas jossain ja kummallista kyllä hän ja konditorion prinsessa kohtaavat aina iltaisin siellä missä ei ole mitään. Jari Valtasaari.

7 KARVETIN KLUBITALO 7 Minnan haastattelu 1. Esittele itsesi? Asun Naantalissa. Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta. 2. Missä opiskelet ja mitä? Turun ammattikorkeakoulussa, Salossa sairaanhoitajaksi aikuiskoulutusryhmässä. 3. Ensitunnelmia, kun tulit taloon? Aluksi jännitti ja toisaaltaan oli mielenkiintoista. 4. Kerro mieleen painuvin hetki talossa? Ulkoilupäivä ja ruokailu Kala-Trapissa. 5. Mitä mieltä olet Klubitalosta? Tarpeellinen ja miellyttävä paikka. 6. Mitkä asiat ovat hyviä ja mitä pitäisi kehittää? Hyvä puoli on, että kaikki saavat olla oma itsensä. 7. Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat sinulla on? Valmistuminen jouluna. Työpaikan hankkiminen. 8. Millaiset terveiset lähettäisit jäsenille? Kiitokset mukavasta jaksosta ja kaikkea hyvää jatkossakin.

8 8 KARVETIN KLUBITALO Elokuvissa Tammikuun puolessa välissä meillä oli tilaisuus hiukan harvinaisempaan huvitteluun. Pääsimme elokuviin. Kappaleeksi oli valittu James Bond 007 Quantum of Solace. Elokuvaa esitettiin Turun Kinopalatsissa ja se alkoi kello 17:45. Meillä oli ennakkoilmoittautuminen ja ryhmästä vastasi Marianne. Ryhmään tuli yhteensä yhdeksän katsojaa ja tulimme paikalle pikkuautolla ja linja-autolla. Kinopalatsi sijaitsee lähellä Kauppatoria, joten sinne oli helppo suunnistaa. Marianne oli varannut pientä naposteltavaa, joten kenenkään ei tarvinnut olla kuivin suin! Itse kappale oli seikkailuelokuva, vauhdikas kaikkine onnettomuuksineen ja ampumisineen. Mutta ihmeen kaupalla kaikki sankarit selviytyivät. Elokuva oli kuvattu myös autiolla hiekkadyyneillä joten tuli hieman erikoinen maisemasovellus koettua. Elokuva liikkui myös Boliviassa sekä upeilla saarimaisemilla. Itse James Bond 077 on englantilainen agentti. Elokuvan tuotti Columpia-company. Kukin näytti tyytyväiseltä elokuvan katsottuaan. Marja Suominen Ulkoilupäivä Tammikuun lopun perjantaina vietimme ulkoilupäivää. Tarkoitus oli, että jokainen klubilainen kävelee Karvetista Naantalin kaupungin keskustaan rannalle. Toki huonojalkaiset kuljetettiin klubin autolla. Pia tuli omalla autolla rannalle. Osa meistä suoritti luontopolun kysymyksineen. Joillakin oli kävelysauvat apuvälineinään tehostamassa kävelyä. Rannalla poikkesimme Kala-Trappi-ravintolaan, jossa meitä odotti hieno tarjoilu Oskarin leikkeineen. Meitä oli 30 henkeä ja kullekkin päivä oli unohtumaton elämys. Palasimme kotiin samoin keinoin kuin tullessammekin kaupunkiin. Tuntui siltä, että jokainen oli kiitollinen tästä järjestetystystä ulkoilupäivästä. Marja Suominen

9 KARVETIN KLUBITALO 9 TUTUSTUMINEN MEDIHELIIN Torstaina 12.2 olimme klubitalon retkellä tutustumassa Medi-Helin toimintaan, jonka sairaanhoitajaopiskelijamme Minna oli meille järjestänyt. Lähdimme ruokailun jälkeen kohti Ruskoa, jossa Medi-Helin toimipiste sijaitsee. Perillä meitä oli vastassa Medi-Helin henkilökuntaa lääkäri, lentoavustaja ja lentäjä. He kertoivat meille toiminnastaan monipuolisesti. Heillä on helikopterin lisäksi käytöttä myös ambulanssi. Hälytyksiä on noin 3500 vuodessa. Medi-Heli on tärkeä apu paikoissa joihin ei ambulanssilla pääse, esimerkiksi saaristossa. Tutustumisen jälkeen lähdimme kohti Karvettia. Ratkemme oli mielenkiintoinen ja opimme kuinka tarpeellinen Medi-Helin toiminta on.

10 10 KARVETIN KLUBITALO KEVÄTTÄ ILMASSA Käydessäni taannoin Raision terveyskeskuksessa saadakseni apua pitkään jatkuneeseen kurkkukipuun. Ilmoittautuessani itseni paikalle saapuneeksi ystävällinen naisihminen antoi minulle laskun. Samalla hän totesi, että heidän tiedostossaan oleva ammatti eläkeläinen ei kelpaa Kelalle, vaan siihen pitää merkitä joku oikea ammatti. Hetken mietittyäni mikä ammatikseni laitettaisiin, kerroin ystävällisesti naiselle ilmoittavani sen pois lähtiessäni. Suurin piirtein siihen aikaan kun pitikin, lääkäri otti minut vastaan ja totesi kurkkuni näyttävän siltä kuin siellä olisi angiina. Hoitaja raapaisi kurkkuani pumpulipäisellä tikulla ja kertoi saavansa vastauksen vartin päästä. Sen vartin pähkäilin mielessäni, mikä ammatti pitäisi ilmoittaa Kelalle. Laskin minulla olleen kymmenen ammattia, eläkeläinen olisi ollut yhdestoista. Mutta kun se ei kelpaa Kelalle, vaikka se on ollut tuloni elokuusta 1996 lähtien. Siitä on myöskin pidätetty veroa, joskus jopa yli 20%. Ajateltuani asiaa tulin johtopäätökseen etten halua sinne laitettavaksi mitään entisistä ammateistani. Mietin ja mietin. Sitten tuli mieleeni että ilmoitan ammatikseni asiakas. Nykyäänhän olemme kaikki johonkin asiakassuhteessa. Sairaalassa et ole potilas, sossussa et ole muuta kuin asiakas. Kaikissa julkishallinnon toimissa olet asiakas, jopa neuvolassa käyvä kuukauden ikäinen lapsikin on asiakas. Koululaisetkin ovat nykyään asiakkaita. Ilmeisesti olemme jonkun yhteisön asiakkaista vielä viimeisen hengähdyksen jälkeenkin. Vuoden 2008 alussa minusta tuli Suomen Parkinsonliiton asiakas. Minulla on oikein asiakasnumerokin. Tästä huolimatta liitto kerää jäsenmaksun ja asiakasetuna saamme jäsenlehden. Nykyinen johtamismalli joka on jo yleisesti käytössä, myös julkishallinnossa, tekee meistä persoonattomia palvelun kohteita, asiakkaita, unohtaen sen vanhan viisauden asiakkaan olevan aina oikeassa. Klubitalo Karvetissa on paikka, jossa voimme aidosti olla jäseniä tasa-arvoisina. Klubin lämminhenkinen, toinen toisistamme aidosti kiinnostuneisuus sekä persoonallisuuksien hyväksyminen tuo ainakin minulle hyvän olon ja mielen. Joskus toki jonkun tai meidän jokaisen äänikin saattaa kohota kuten muuallakin. Parhaimmillaan olemme saaneet suurenakin joukkona aikaan hyviä keskusteluja monista erilaisista asioista.

11 KARVETIN KLUBITALO 11 Klubilla ei henkilökunta pidä salaisia kokouksia, vaan osallistuvat päivän toimintoihin, jäsenten kuljetuksiin, ruuan laittoon joka on todella hyvää koska kaupasta haetaan aamulla lounaan ainekset ja einekset. Klubin kautta useat jäsenet ovat saaneet ja ovat saamassa myös työtä joka on hyvin tärkeä asia. Elämme jälleen kevätaikaa. Pääsiäinenkin on jo tulossa. Tätä kirjoittaessani katsoin ympärilleni. Maljakossa olevat oksat työntävät ulos vihreää väriä. Keltaisia tipujakin näyttää jo olevan ripustettuna hyvissä ajoin valmiiksi. Me Klubitalon jäsenet eletään pääsiäisenä ja pääsiäisen jälkeenkin niin että pyrimme olemaan itseämme kohtaan mahdollisimman lempeitä. Toisia ihmisiä kohtaan yritetään elää niin ettemme aiheuta heille mitään pahaa. Se voi olla vaikeaa mutta yritetään. Ai niin. Sain lääkäriltä antibiootti kuuria varten reseptin. Lähtiessäni ilmoitin ammatikseni jäsen. Jos se ei kelpaa, niin toinen vaihtoehto on joutohemmo. En ole tarkistanut mikä ammatti minulle on laitettu Kelan tiedostoon. Toisaalta, se on minulle herttaisen yhdentekevää!!! Hyvää kevättä kaikille Klubitalon jäsenille sekä muille lukijoille. Esa Muukkonen, Klubitalon jäsen

12 12 KARVETIN KLUBITALO Ilona Kinnari Osa 1. KARPALOUNI AUTTAA SURUUN Elokuinen ilta hämärtyy junan ikkunan takana helteisen päivän jälkeen. Voin tuntea viljan tuoksuvan. Tällä matkalla minusta on tulossa Fountain House lähetyssaarnaaja. Elämä on niin kuin meri. Nytkin menneisyyden aalto lyö ylitseni ja pusertaa minua tulevaisuudenkallioita vasten. Pohjanlahden rannalla on koulukaupunkini, sinne oli päästävä maalta. Muistelen lämmöllä opettajiani. He näkivät sen, mitä itse en nähnyt: monipuolisen lahjakkuuteni. Kirjalliset aineet sekä kuvallinen ilmaisu aina kiinnostivat. Kun vain matematiikka olisi sujunut paremmin. Maalle palasin yhä lomilla, löysin itkukiven ja vanhan kärsineen puun. Mutta löysinkö enää takaisin omaan maailmaani. Minulla oli tapana mennä puron rannalle hakemaan lohtua, kun toiset riitelivät. Metsä otti syliinsä ja tuuditti. Palatessani olin vahvempi, sillä olin saanut kokea rauhaa ja uusia ajatuksia. Usein kirjoitin päiväkirjaan, miltä tuntui. Yhä kirjoitan. On sellainen tarve. Näin sisarteni ja veljeni kasvavan aikuisiksi. Heidän taistelujaan, voittojaan ja tappioitaan. Seurasin ja yritin oppia. Noin en ainakaan tee. Taisin jossain kohtaa olla hyvin pikkuvanha. Sellaista se on, kun on nuorin. Vanhin sisareni oli runoilijanalku. Hän luki paljon ja ajatteli syvällisemmin kuin muut. Hän sai käydä kauppakoulun, mutta palattuaan takaisin hän turhautui ja pettyi. Hän sai hyvän todistuksen kaikin puolin. Jotkut sanoivat, että hänen olisi pitänyt opiskella pitemmälle, mutta siihen ei ollut varaa. Hänestä ei tullut tyhjäntoimittajaa eikä professoria, hänestä tuli äiti. Hän synnytti tytön minun ollessani ensimmäistä talvea kaupungissa. Tyttö kasvoi isättömänä, mutta tätejä hänellä oli, sukulaisia ja ystäviä. Kävin oppikoulun loppuun Turussa. Yksi sisaristani lähti seikkailemaan kanssani. Meillä oli turvaa toisistamme ja huomasimme eräänä kesäiltana, että oli täällä myös taivas. Siis rukoukset kuullaan.

13 KARVETIN KLUBITALO 13 Lyön päätäni seinään niin kauan että se taipuu. Sillä minä olen vahvempi. Todellisuus taipuu lyöntini voimasta. Sain ylioppilaskeväänäni kaksi kirjettä samana aamuna, isältä ja äidiltä. Jos voisin laulaa kuin lintu voi jos sois mun äänein kuin viulun sois niin kullalleni minä laulaisin ja kaikki huoleni kertoisin. Enkä laula mä siksi vain ett laulun lahjan sain Luojaltain mä laulan siksi, ett murheet nuo painaa mua mullan luo. Mä muistan kuinka alkoi tuo mi painaa mua mullan luo. Oli kevätkuu ja tie ja puu kun se kaikki tapahtuu. Istun maitopukilla aamulla sylissä kirjeet kotoa menossa koulukaupunkiin lukemaan mun tentteihin. Isä kirjoitti, äiti myös on sisko lähtenyt talviyöss alle aaltojen syvien. Ei palannut vaan hukkui hän niin loppui lanka elämän. Pohjolasta tulleet nuo kasvattaa ne meille suo se karpalo on kirpeä kun sydämeni kipeä.

14 14 KARVETIN KLUBITALO Mä keksin oivan aatoksen mä varmaan sillä paranen kun syön suruuni karpalon ja itkeä on mahdoton. Toinen kirje oli isältä, toinen äidiltä. He olivat laskeneet viisaasti: ei uutisia ennen kuin kirjoitukset ovat ohitse. Emme koskaan soitelleet, kirje oli ainut tapa pitää yhteyttä. Oli ollut jo pitkään hiljaista. He kertoivat, että sisko, joka oli aina ollut minulle kuin äiti, oli hukuttautunut sairaalan vieressä olevaan jokeen. Siinä istuin vanhalla maitopukilla kevään herätessä ympärilläni ja yritin ymmärtää, mitä juuri olin lukenut. Linja-auto tuli ja vei kaupunkiin. Matkalla luin Huvila meren rannalla- kirjaa. Se auttoi tuskaani, sillä siinä puhuttiin inhimillisestä kärsimyksestä ja kuolemasta. Torilta ostin karpaloita. Verenpunaiset kirpeät karpalot auttoivat suruun. Kesän vietimme kauniissa Ruissalossa, samalla olin työssä läheisessä hotellissa. Paljon parasta nuoruutta liittyy tuohon kesään. Mutta ennen kuin keltaiset vaahteran lehdet leijailivat maahan ja peittivät tutuiksi tulleet polut, sain tietää, että myös veljeni. Hän oli hirttänyt itsensä ollessaan kotona lomalla. Silloin olin nähnyt hänet viimeksi ja onneksi hyvästellyt kunnolla. Muuta en osannut ajatellakaan. Tämän kaiken luin sisareni kirjeestä, osasi vielä kirjoittaa niin järkyttävästi. Hänen taulunsa jäivät ja ne muutamat runot, jotka hän oli ehtinyt kirjoittaa. Lämmitä minua, aurinko vaikka keväinen kylmyys viluttaa paljaita jalkojani vaikka ilta jo heittää varjojaan ja yö alkaa joutua. Lämmitä minua, aurinko silloinkin kun ihmiset eivät minua rakasta kun he katsovat kylmästi ohi ja heidän hymynsä paljastaa heidän tyhjyytensä. Lämmitä minua, aurinko myös silloin kun kuoleman kylmyys käy kohti jolloin ei enää tule kevättä.

15 KARVETIN KLUBITALO 15 Kanna minut silloin lämpimien virtojen läheisyyteen sen lehmuksen alle josta kerran uneksimme minä ja veljeni. Elämä kutsui minua, seurustelin. Odotin ensimmäistä lasta, meni kuitenkin kesken, olimme juuri menneet kihloihin. Hän ei jättänyt minua. Pikemminkin tämä kokemus yhdisti meitä lujemmin kuin kesän telttailut. Sinä kevättalvena keräsin perheemme runot ja kirjoitin ne puhtaaksi toipilasaikanani. Kauneutta minä olen tullut julistamaan sillä maailman rumuus ahdistaa minua. Sen kasvot ovat kovat kukaan ei sääli, ei rakasta ja ihminen jätetään yksin. Olen tullut sanomaan: Maailmamme on kaunis ettekö jo näe. Kaksi kesää myöhemmin olin kaupungin puutarhalla hoitelemassa kukkapenkkejä toisen nuoren tytön kanssa. Sain kuulla, että vanhin sisareni kävi psykiatrin luona ryhmäterapiassa. Hän sanoi itse: On sellainen olo, ettei voi olla mitenkään. Taasko se alkaa: sisko, veli ja nyt vanhin sisko. Toinen sisareni otti 11-vuotiaan tytön luoksensa, koulussa oli kesäloma alkanut. Sain sen kukkapenkin kuntoon ja sanoin työtoverilleni: Nyt on lähdettävä soittamaan siskostani, onko hän käynyt terapiassa tänään. Olin huolissani. Sain selville sairaalasta, ettei ollut näkynyt ryhmässä. Saman tien olin jo bussissa matkalla toiselle puolelle kaupunkia. Olin aivan oikeassa. Hänellä oli hätä. Ovia on aivoissani pisteitä tuskaan ja iloon. Tietoa monessa kerroksessa.

16 16 KARVETIN KLUBITALO Luojani, auta minua kertomaan mitä siellä syvällä todella tapahtuu. Pääsin sisälle asuntoon, ovi oli varmaan auki. Hän, siskoni makasi vuoteella, ranteet veressä ja tyhjä pullo vieressä. Soitin ambulanssin. Menin mukaan. Ajoimme kovaa kyytiä yliopistolliseen keskussairaalaan. He löivät häntä ja yrittivät saada hereille. Ompelivat tikit ranteisiin Olin järkyttynyt siitä tylyydestä, millä häntä kohdeltiin. Eikö kukaan ymmärtänyt, että hän oli kärsivä ihminen, minun sisareni. Puhelin soi ja minulle ilmoitettiin, että sisareni oli karannut psykiatrisesta sairaalasta, jonne olin hänet toimittanut ja käynyt joka ilta katsomassa. Paitsi sinä iltana. Olin kuitenkin luvannut, että toinen sisko tulee katsomaan. Ei voinut enää mitään, johtolankoja ei ollut. Kunnes isä sanoi kotona käydessämme, että hän oli lähettänyt tyttärelleen rahaa. Silloin tiesin, niin kuin joku olisi sanonut: Hän on mennyt laivalla Ruotsiin. Kun palasimme takaisin Turkuun, Kaisa, Satu, Annin tytär, minä ja miesystäväni, Mauri. Menin heti kertomaan poliisille aavistukseni ja he ryhtyivät tiedusteluihin. Muutamaa päivää myöhemmin minut kutsuttiin lukemaan raportti ja tunnistamaan valokuvista, onko hän sisareni. Hänet oli löydetty Kapelskärin rannasta vahingoittumana muuten, mutta hengettömänä. Nämä olivat ensimmäiset hautajaiset, jotka järjestin. Läsnä oli hyvin vähän ihmisiä, ei vieraassa kaupungissa moni tiennyt tulla. Hänen tyttärensä, 11- vuotias Satu, me siskot ja miesystäväni ja yksi Annin työkaveri miehensä kanssa olivat paikalla. Oli erittäin kylmä päivä hautausmaalla, satoi räntää suoraan sieluun. Maailma on niin kylmä kuin märät lapaset pakkasella juuri silloin kun kuussa tuulee. Odotin uutta lasta, hääpäivä tuli ja meni, vuokrattu hääpuku ja tanssi-ilta ravintolassa. Hyvin yksinkertaista, kauniit kuvat kertovat enemmän. Maaliskuu ja matka kotipaikkakunnalle. Isä laskettiin hautaan kynttilöiden valossa, sillä kevätilta pimeni nopeaan. Pieni autosaattue kulki seitsemän kilometrin mat-

17 KARVETIN KLUBITALO 17 kan kotiin vielä viimeisen kerran. Koskaan emme enää palanneet tuohon taloon ja nyt sitä ei enää ole. Se oli isän lahja pojalleen, rintamamiestila, mutta hänestä ei koskaan tullut maanviljelijää vaan taitelija taivaan armosta. Olen juonut sen viimeiseen katkeraan pisaraan saakka. Nyt käännän maljan toisinpäin ja siitä pulppuaa onnea pisara pisaralta. Sellainen taikuri minun Isäni on. Näin hän pitää huolta minusta kaikki elämäni päivät. Toukokuun hiirenkorvat, odotusaika päättymäisillään. Saisinko sitten itkeä? Millaista olisi saada lapsi? Neuvolassa oli kerrottu jotain. Äitini oli kertonut jo ollessani pikkutyttö, että minun synnyttämiseni, se vasta oli kamalaa ja kesti monta tuntia. Sisareni tuli ulkomailta ja kertoi, että häneltä se kävi nopeaan. Koin itse pojan syntymän suhteellisen helppona. Jotenkin henkisesti paljon raskaampaa. Ruusut puhkesivat puutarhoihin, enkä päässyt minnekään. Kymmenen päivää jaksoin olla kotona pientä poikaamme imettämässä. Sitten ahdistus kasvoi sellaisiin mittoihin, etten voinut olla yksin enkä toisten kanssa. Vauva vietiin minulta pois, sitten minut pois kotoa. Mieheni ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, hän pitkitti avun hakemista liian kauan. Tämä keltainen väri tekee hyvää silmilleni Peltojen kirkas kulta. Sillä ajatukset kulkevat Eron jyrkillä rinteillä. Sinun taistelusi on myös minun taisteluni. Mutta meillä on toivoa ja voiton mahdollisuus. Kasvamisen kipeä mahdollisuus.

18 18 KARVETIN KLUBITALO Mutta selvisin, oli toivo siitä, että vielä jatkamme yhdessä, isä, äiti ja poika. Ennen kuin sain pojan lopullisesti, meni puoli vuotta. Ensin vauhdin hurmaa ja sitten pitempi masennus. Niinpä sain kokea mitä on sairastua itse. Ei säälinyt itse elämä kuopusta, niin kuin sisarukset olivat säälineet. He halusivat varjella pikkusiskonsa kaikelta pahalta ja tarjota hänelle onnellisen ja turvallisen elämän. Täytin tuskanpunaista vihkoa ja leikin poikani kanssa. Elämä oli löytämässä raiteensa. Silloin tapahtui jotakin yllättävää, aloin odottaa. Tyttö syntyi tammikuun pakkasiin. En jaksanut kahden lapsen kanssa kotona, yksin kerrostalossa. Meni jälleen puoli vuotta, ennen kuin me kaikki neljä olimme taas yhdessä. Raskaus ja synnytys ovat olleet minulle erityisen raskaita kokemuksia henkisesti, varmaan siihen vaikutti niin monen murheen kokeminen niin lyhyessä ajassa. Vaikka iloitsen siitä nyt, että saan olla äiti. Tämä aamu auringon noustessa tuntemattomalla polulla on kristalli joka minun on juotava jotta hehkuisin kaikissa sateenkaaren väreissä jotta voisin kirjoittaa ne sanat jotka olen tullut kirjoittamaan jotta voisin maalata ne taulut joita käteni ja sydämeni kutsuu minua maalaamaan. Olisin mesiangervo tuoksuisin keskikesän hetkellä.

19 KARVETIN KLUBITALO 19 Annoin unen niin helposti särkyvän maljan käsiisi, rakkaani ja sinä rikoit sen ja nauroit. Annoin sen myös sinun käsiisi, poikani ja sinä rikoit sen, itkit. Itkit tarpeellista itkua joka pitää pienen hengissä. Olen korjannut unen maljan. Täyttänyt se väreillä ja sanoilla. Varjelen unen niin helposti särkyvää maljaa kävelemällä keväisessä luonnossa kuuntelemalla syvää musiikkia ajattelemalla rauhan ajatuksia. Teen hyvää juoksen Sinun asioillasi. Poltan punaisia ja valkeita kynttilöitä ja kerron tällä kynällä tuskan ja ilon että valmis olisin tyyntymykseen ja lepoon. Tyttö ja poika ovat aikuisia tänään ja minä kahta vuosikymmentä vanhempi. Olen muutama vuosi sitten eronnut miehestäni. Emme tulleet enää lainkaan toimeen keskenämme, emme ymmärtäneet toisiamme. Se oli kuitenkin voimannäyte. Luulisi, että se olisi romahduttanut minut lopullisesti. Olen oppinut myös luottamaan. Että on joku, joka ottaa vastaan, kun putoaa. Huomaan voimieni jälleen kasvavan, kun jaksan kärsivällisesti päivästä toiseen. Yksinäisyys on rankinta ja sitä seuraava masennus. Silloin joku soittaa tai saan kirjeen. Se on enemmän

20 20 KARVETIN KLUBITALO arvoista kuin antaja voi kuvitellakaan. Minulla on olemassa ystäviä ja sukulaisia, joille olisi ihanaa soitella, milloin haluaa. Mutta kun pitää säästää puhelinkuluissa. Kirjoita, sanoo poikani. Se jää niin helposti tekemättä. Pihlajan oksa taivasta vasten valkoisena punaisena mustana ja vihreänä. Näin koskettaa elämän kiertokulku minua kun näen marjojen punerruksen syystaivasta vasten. Mutta tänä keväänä tapahtui ihme. Olen löytänyt oman talon, missä toimia, kun muut ovet yhteiskunnassa sulkeutuvat. On vapaus tulla, mennä ja palata. Ja olen palannut. Siellä on tietokone ja osaan käyttää sitä. Olen käynyt kursseja ja toivonut computeria myös itselleni. Ensin pitää opetella soittamaan, sitten vasta saa viulun. Puhun tietenkin Fountain House Klubitalosta. Se on tarkoitettu juuri sellaiselle kuin minä, ei tule toimeen tässä kovien arvojen yhteiskunnassa. Saan olla oma itseni, riittää tekemistä. Vaikka teemme työtä vain itsellemme. Ei tarvitse teeskennellä, että voi paremmin, kun on ihan maassa. Toiset ymmärtävät, sillä heillä on samanlaisia kokemuksia. Toiset laittavat ruokaa, toiset puuhaavat omaa lehteä. Ja se kaikki mitä olen, voi olla vahvuus, kun se yhtyy siihen, mitä toiset ovat. Jokainen on hyvä jossain asiassa, näin pääsemme yhdessä eteenpäin. On niin lohduttavaa tietää: on jossakin purjevene ja ystävä ja hänen edessään kultainen meri ja lepo hänen luonaan kuin viileä, pehmeä silkkityyny.

21 KARVETIN KLUBITALO 21 Kutsu minut luoksesi tuntematon juuri kun taon ovea joka ei aukea vielä. Uudet ideat koputtavat sydämeni tyhjenevälle ovelle. Miten järjestän elämäni että siihen jää päivän työ ja yön lepo.

22 22 KARVETIN KLUBITALO Kahvipussi askartelukurssi Terttu Para-Hiltunen opetti ahkerille käsityökerholaisille miten tehdään kahvipusseista pannunalusia ja kasseja Pihan vakiovieras Kuva Erkki Sorri

23 KARVETIN KLUBITALO 23 MA 6.4 UINTIREISSU ULPUKKAAN ilm. 6.4 ( maksuton) TO 9.4 PÄÄSIÄISLOUNAS ilm. 7.4 (maksuton) MA 20.4 SLUMMIEN MILJONÄÄRI ELOKUVA n ilm (omavastuu n. 5 ) MA 27.4 KEILAUS ilm (maksuton) TO 30.4 VAPPUJUHLAT ilm (maksuton) PE 8.5 SOINIEMIPÄIVÄ ilm. 4.5 (maksuton) TO 14.5 RETKI SALON JA KARJAAN KLUBITALOILLE ilm (maksuton) MA 1.6 UINTIREISSU ULPUKKAAN ilm. 1.6 (maksuton) TO 11.6 KAKOLA-KIERROS KIERROS ilm. 8.6 (omavastuu 5 sis. veden ja leivän) TI 16.6 MASKUN TEATTERI INTOA PIUKASSA ilm (maksuton sisältää ruokailun) TO 18.6 JUHANNUSJUHLAT KLUBILLA ilm Näihin tapahtumiin sitovat ilmoittautumiset Klubitalon respaan. Aurinkoista kevättä toivottaa Toimisto ja hallintoyksikkö

24 24 KARVETIN KLUBITALO Ma 6.4 Vesijumppa Viikkopalaveri Uintireissu Ulpukkaan Ti 7.4 Kirjasto To 9.4 Pääsiäislounas Pe 10.4 Pitkäperjantai Klubi suljettu Su 12.4 Kahvila Ma pääsiäispäivä, Klubi suljettu Ti 14.4 Kirjasto Pe 17.4 Aurinkohetki Su 19.4 Kahvila Ma 20.4 Vesijumppa Viikkopalaveri Elokuvareissu Slummien miljonääri Ti 21.4 Kirjasto Ke 22.4 Parturi To 23.4 Yhdistyksen vuosikokous Pe 24.4 Aurinkohetki Su 26.4 Kahvila Ma 27.4 Vesijumppa Viikkopalaveri Keilaus Ti 28.4 Kirjasto To 30.4 Vappujuhlat Pe 1.5 Vapunpäivä, Klubi suljettu