MERENKULKUALAN KOULUTUKSEN TILA JA KEHITTÄMISTARPEET

Transkriptio

1 Riku Anttila & Tapani Salmenhaara MERENKULKUALAN KOULUTUKSEN TILA JA KEHITTÄMISTARPEET Raportit ja selvitykset 2011:5

2 2 Opetushallitus, Oy Master Mariner Ltd. ja tekijät Raportit ja selvitykset 2011:5 ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (verkkojulkaisu)

3 3 TIIVISTELMÄ Anttila, R. & Salmenhaara, T Merenkulkualan koulutuksen tila ja kehittämistarpeet. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2011: sivua. Merenkulkualan koulutustoimikunta on antanut selvitysmiehille tehtäväksi selvittää merenkulkukoulutuksen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tehtävään nimetyn työryhmän tuli koulutuksen kehittämisen osalta: a) Tarkastella merenkulkualan koulutuksen kokonaistilannetta ja toimintaympäristön kehitystä ja arvioida sen vaikutusta merenkulkualan koulutuksen kehittämistarpeisiin. b) Kartoittaa merenkulkualan koulutuksen opetusjärjestelyt, sekä tehdä aloitteita järjestämistavoista ja alueellisesta työnjaosta, ottaen huomioon ammattikorkea- ja toisen asteen koulutuksen lainsäädännön edellyttämät tehtävät, sekä taloudelliset näkökulmat. c) Tehdä ehdotuksia merenkulkualan koulutuksen toteuttamisesta tulevaisuudessa, ottaen huomioon jo olemassa olevat resurssit. Alan koulutusyksiköt ovat osittaisessa kilpailutilanteessa mm. siitä syystä, että samaa STCW yleissopimuksen mukaista merenkulun koulutusta annetaan kahdeksassa erillisessä merenkulkualan oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Lisäksi turvallisuuskoulutusta annetaan muissa koulutusyksiköissä. Koulutus on pirstaloitunutta ja merkittävää kustannustehottomuutta syntyy päällekkäisten toimintojen ja investointien kautta. Alan hakijamäärät ovat laskussa ja samaan aikaan kasvava joukko opiskelijoita jättää opintonsa kesken. Merenkulun opetusta tulisi järjestää riittävän kokoisissa yksiköissä, jotta opetus voidaan toteuttaa tehokkaasti niin horisontaalisesti saman tason koulutusta hyödyntäen, kuin vertikaaliseen osaamiseen tukeutuen eri koulutusasteiden välillä. Alan koulutusyksiköiden tulee fokusoitua niin, että keskeisille osaamisalueille syntyy vahvat osaamiskeskittymät ja oppilaitokset hyödyntävät toistensa osaamista valtakunnallisesti. Onnistumisen edellytyksenä on valtakunnallinen keskitetty ohjaus. Koko toimialan on huolehdittava siitä, että merenkulkuala kehittyy ja kasvattaa kilpailukykyään myös houkuttelevana työnantajana. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää koulutusjärjestelmältä dynaamisuutta ja kykyä tarjota ajanmukaista ja innostavaa opetusta. Varustamoiden ja muiden sidosryhmien tulee aktiivisesti osallistua koulutuksen kehittämistoimintaan. Kolmikantayhteistyöllä, opetussuunnitelmien kehitystyöllä, työssäoppimisella ja näyttöjen avulla vahvistetaan koulutuksen laatua ja työelämävastaavuutta. Merenkulkualan koulutusorganisaatioiden tulee kannustaa työntekijöitään täydennys- ja jatkoopintoihin opetusministeriön linjausten mukaisesti. Alan tutkintorakenne ja opetushenkilöstön pätevyysvaatimukset ovat ristiriidassa keskenään, mikä vaikeuttaa ratkaisevasti uusien opettajien rekrytoimista ja kouluttamista alalle. Alan jatko-opintoväylä tulee olla auki ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin sekä tiedekorkeakouluihin. Merenkulkualan koulutusta ei tunnisteta nykyisessä koulutus- ja opintoalaluokituksessa omana alanaan. Merenkulkuala tulee määritellä omaksi koulutusalaksi niin koulutustarpeen, opiskelijarekrytoinnin kuin talouden ohjauksen ja raportoinnin näkökulmasta sekä yhteiskunnallisen merkittävyyden kannalta. Työryhmä on linjannut kaikkiaan 14 kohdetta merenkulkualan koulutuksen kehittämiseksi.

4 4 SAMMANDRAG Anttila, R. & Salmenhaara, T Nuläget i sjöfartsutbildningen och utvecklingsbehoven (Merenkulkualan koulutuksen tila ja kehittämistarpeet). Utbildiningsstyrelsen. Utbildningsstyrelsens utredningar 2011: sidor. Utbildningsstyrelsen och Utbildningskommissionen för sjöfarten har gett utredningsmän ett uppdrag att, utreda nuläget och utvecklingsbehoven i sjöfartsutbildningen. Den för uppdraget utnämnda arbetsgruppen skulle vad beträffar utvecklingen av utbildningen: a) Granska sjöfartsutbildningen ur ett helhetsperspektiv och utvecklingen av verksamhetsbetingelserna samt utvärdera dess inverkan på sjöfartsutbildningens utvecklingsbehov b) Kartlägga organiseringen av sjöfartsutbildningen, komma med förslag till organisationsstruktur och regional arbetsfördelning med beaktande av det uppdrag lagstiftningen gällande yrkeshögskolan och andra stadiet förutsätter samt de ekonomiska aspekterna. c) Ge förslag till sjöfartsutbildningens framtida förverkligande med beaktande av till buds stående medel. Branschens utbildningsenheter befinner sig delvis i en inbördes konkurrenssituation p.g.a. att det ges samma på STCW -konventionen baserad utbildning i åtta olika sjöfartsskolningsenheter. Därtill ges säkerhetsutbildningen i separata enheter. Utbildningen är splittrad och betydande kostnadsineffektivitet uppkommer genom parallella funktioner och parallella investeringar. Sökandesiffrorna är på väg neråt samtidigt som antalet studerande som avbryter sina studier är på uppgående. Sjöfartsutbildning bör ges i tillräckligt stora enheter så att undervisningen kan bedrivas effektivt genom ett synergiutnyttjande med såväl utbildningar på samma nivå som vertikalt med utbildningar på andra nivåer. Branschens utbildningsenheter borde fokusera på att nischa in sig på centrala utbildningsområden så att det uppstår starka kunskapscenter där man riksomfattande kan dra nytta av varandras kompetens. För att lyckas med detta krävs det en riksomfattande centralstyrning. Hela näringen bör se till att sjöfartsbranschen utvecklar sig och förbättrar sin konkurrensförmåga även som en attraktiv arbetsgivare. För att uppnå denna målsättning krävs det av utbildningssystemet ett dynamiskt tänkande och förmåga att erbjuda modern och entusiasmerande undervisning. Rederierna och övriga intressegrupper bör aktivt delta i utbildningens utvecklingsarbete. Genom trepartssamarbete, arbete med utveckling av läroplanerna, arbetspraktik och yrkesprov förbättras utbildningskvaliteten och arbetslivsmotsvarigheten. I sin arbetsgivarroll bör sjöfartens utbildningsorganisationer sporra sina anställda till fortbildning och vidareutbildning i enlighet med undervisningsministeriets direktiv. Branschens examensstruktur och lärarnas kompetenskrav står i konflikt sinsemellan vilket avsevärt försvårar rekryteringen av och skolningsbenägenheten hos nya lärarkrafter. Branschens fortbildningsrör till högre yrkeshögskoleexamen och vetenskapliga högskolor måste vara öppet. Sjöfartsutbildningen går inte längre att identifiera som en egen bransch i den nuvarande utbildningssektorsklassificeringen. Sjöfarten skall definieras som ett eget utbildningsområde såväl vad gäller utbildningsbehov, elevrekrytering och administration som ur hänseendet rapportering och samhällelig betydelse. Arbetsgruppen har lagt fram totalt 14 åtgärdsförslagspunkter för utvecklandet av sjöfartsutbildningen.

5 5 ABSTRACT Anttila, R. & Salmenhaara, T The Present State and Development Needs of Maritime Training and Education (Merenkulkualan koulutuksen tila ja kehittämistarpeet). Finnish National Board of Education. Reports of the National Board of Education, Finland 2011: pages. Report authors have been assigned by the Finnish National Board of Education and National Education and Training Committee for the Maritime Sector to explore the present state and development needs of maritime education. As regards the development of the education, the assigned working group was supposed to examine the following: a) To examine the overall situation of the maritime education and the development of the operating environment, as well as to estimate its influence on the development needs of the maritime education. b) To survey the teaching arrangements of the maritime education, and also initiate the ways of arrangement and regional division of duties. This is done by taking into consideration the tasks required by the legislation of the universities of applied sciences and upper secondary education, together with financial aspects. c) To make suggestions of how to carry out the maritime education in future, taking into consideration the existing resources. The education units of the field may be claimed to compete with each other due to the fact that the maritime education, which meets the requirements of the STCW Convention, is provided in eight distinct maritime institutions and universities of applied sciences. In addition, safety training is provided in other education units. Thus, the education is shattered, and overlapping operations and investments result in significantly poor cost efficiency. The number of the applicants is decreasing and, at the same time, an increasing number of students discontinue their studies. Maritime education ought to be organised in sufficient-sized units so that the teaching could be carried out efficiently, benefiting horizontally from the same educational level units, and vertically from the knowledge of different educational levels. The education units of the field need to focus on essential expertise, so that there will be a concentration of expertise for each main area of knowledge, and the education units will benefit from each other s special areas nationally. The key to success is the centralised nationwide guidance. The whole field of education has to ascertain that the maritime field will develop and increase its competitiveness as an attractive employer, too. In order to achieve this goal, the education system must be dynamic, and it has to be able to provide the students with enthusiastic, up-to-date teaching. The shipping companies and other stakeholder groups must actively participate in the process of developing education. The quality of the education and the working life correspondence will be strengthened by triangular cooperation, development of curriculum, on-the-job learning and competence tests. As the employers, the maritime education organisers should encourage their employees to participate in continuing and further education according to the principles of the Ministry of Education. The qualifications framework of the field and the teachers qualification requirements contradict each other. This makes it increasingly difficult to recruit and train new teachers for the field. Further studies at the universities of applied sciences and research universities should be available for the graduates of the field.

6 6 Maritime education is not recognised as a distinctive field within the current classification of education and fields of studies. Maritime studies must be defined as a distinct field of education in regard to its needs of education, recruiting students, directing the finances, reporting, and social significance. The working group has proposed 14 strategies in order to develop maritime education.

7 7 SISÄLLYSLUETTELO 1 Selvitystyön taustaa Selvitystyön tavoitteet ja toteutus Koulutus- ja osaamistarpeiden määrittelyn ongelmat Selvitystyön käytännön toteutus ja käytetyt tutkimusmenetelmät Havaintoja koskien tiedon hankkimista ja tutkimusaineistoja Selvitystyön rajaus Selvitystyön aikataulu Toteuttajat ja yhteistyökumppanit Merenkulkualan määritelmiä Merenkulun toimintaympäristö ja sen merkitys alan koulutukselle Suomen merenkulun mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa Merenkulun strateginen merkitys kaupan ja huoltovarmuuden kannalta Meriklusterin tulevaisuuden vahvuudet ja osaamisalueet...23 Ammatillisen koulutuksen rahoitus ja ohjaus Suomalainen koulutusjärjestelmä ja merenkulkualan koulutuksen kehitys Kansainvälinen kehitys STCW -yleissopimuksen vaatimukset Koulutuksen eurooppalainen viitekehys ja liikkuvuus EU:ssa Koulutuksen ohjausjärjestelmä Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö Toisen asteen koulutuksen keskeinen lainsäädäntö Ammattikorkeakouluja koskeva keskeinen lainsäädäntö...38 Ammatillisen koulutuksen rahoitus Toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitus Ammattikorkeakoulujen rahoitus Koulutuksen järjestäjät päättävät käytännöistä Merenkulkualan koulutuksen erityispiirteet Merenkulkualan opetussuunnitelmat ja koulutusjärjestelyt Oppilaitosten oppimateriaali, kalusto ja välineistö Simulaattorit Koulualukset...50

8 8 5 Merenkulkualan koulutus Merenkulkualan ammatillinen koulutus Merenkulkualan koulutus ammattikorkeakouluissa Laivatalousalan koulutus...57 Merenkulkualan ylempi ammattikorkeakoulututkinto...60 Yhteenveto alan koulutusyksiköistä ja opiskelijoista Merenkulkualan koulutus Kymenlaaksossa (Kotka) Merenkulkualan koulutus Satakunnassa (Rauma) Merenkulkualan koulutus Turussa Merenkulkualan koulutus Ahvenanmaalla Muu merenkulkualan koulutus Merenkulkualan työelämäyhteydet Työssäoppiminen Kolmikantaperiaate Ammatilliset näytöt ja näyttötutkinnot...71 Merenkulkualan aikuiskoulutus Ammatillinen aikuiskoulutus Työvoimapoliittinen koulutus Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Merenkulkualan oppisopimuskoulutus...74 Merenkulkualan lyhytkoulutus ja tutkimustoiminta Merenkulkualan oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen lyhytkoulutus...77 Muu merenkulkualan jatko- ja täydennyskoulutus Maritime Safety Center, Ålands sjösäkerhetscentrum Turun yliopisto Merenkulkualan tutkimus ja koulutuskeskus Merikotka, Meriturvallisuuden ja meriliikenteen tutkimuskeskus Merenkulkualan koulutus tiedekorkeakouluissa Merenkulkualan koulutuksen nykytilanne ja lähitulevaisuus Työvoimatarpeet Opetus- ja kulttuuriministeriön liikennealaa selvittävän työryhmän linjauksia merenkulusta Merenkulkualan osaamisvaatimukset...87 Sidosryhmien näkemyksiä merenkulkualan koulutuksen tilasta...90

9 Merenkulkualan koulutus- ja osaamistarpeet Merenkulkijoiden sijoittuminen työmarkkinoilla Työvoiman kysynnän määrä ja ennuste tarpeesta Opiskelijamäärät ja alalle hakeutuvat Merenkulkualan houkuttelevuus Merenkulun opettajatilanne ja kelpoisuusvaatimukset Toimintaympäristön kehitysnäkymät Merenkulun toimintaympäristön muutokset Opetuksen kehitysnäkymät Johtopäätökset Merenkulkualan toimintaympäristön muutoksista Toimintaympäristön muutoksista aiheutuvia kehittämistavoitteita alan oppilaitoksille Merenkulkualan tutkintojen rakenteelliset muutostarpeet Merenkulkualan osaaja- ja osaamistarpeesta Tutkimus- ja kehitystoiminnasta Merenkulkualan koulutuksen vetovoimaisuuden lisääminen Työryhmän ehdotukset Esimerkki vaihtoehtoisesta toimintamallista Käytetyt lähteet ja muita hyödyllisiä linkkejä LIITE Merenkulkualan ammatillinen koulutustarjonta (STCW ja muu koulutus)...145

10 10 1 SELVITYSTYÖN TAUSTAA Merenkulkualan koulutusta annetaan Suomessa toisella asteella (merenkulkualan perustutkinto ja sen neljä eri koulutusohjelmaa) sekä ammattikorkeakouluissa (merikapteeni ja merenkulkualan insinööri). Merenkulkualan ylempää koulutusta annetaan ammattikorkeakouluissa, jossa ylempään AMK-tutkintoon johtava koulutus alkoi vuonna Kaikki merenkulkualan ammatillista koulutusta järjestävät toimijat tarjoavat myös alan aikuis- ja täydennyskoulutusta. Sitä tarjotaan pienimuotoisesti myös yliopistoissa. Meriturvallisuuden lyhytkursseja tarjotaan Meriturvassa, joka on valtion oppilaitos sekä Ahvenanmaan lääninhallituksen ylläpitämässä Ålands sjösäkerhetscentrumissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen merenkulkualan koulutustoimikunta, alan oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut sekä aikuiskoulutusorganisaatiot ovat viime vuosina tuoneet esiin koulutuksen ongelmia ja kehittämistarpeita muun muassa seuraavista aiheista: oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen merenkulun opetusyksiköiden huoli valtionosuuksien ja resurssien riittävyydestä alan koulutuksen järjestämiseen vaikeudet rekrytoida päteviä ja osaavia ammatin opettajia alan koulutuksen imagon ja opiskelijarekrytoinnin kehittäminen ammattitaitoisen henkilöstön pula erityisesti konepäällystön osalta sähkökäytön koulutuksen kehittäminen ammatillisella ja korkea-asteella koululaiva- ja harjoittelujärjestelmän resursointi, ylläpito ja kehittäminen Alan koulutusyksiköt ovat osittaisessa kilpailutilanteessa, koska merenkulun turvallisuuskoulutusta annetaan laajasti merenkulkualan oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa ja osin täysin päällekkäisesti miehistö- ja vahtipäällystökoulutuksen osalta. Koulutusta on arvioitu pirstaloituneeksi ja koulutuksen erityispiirteet huomioon ottaen, merkittäviä päällekkäisiä kustannuksia on arvioitu syntyvän korkeiden investointikustannusten kautta. Merenkulkuelinkeino on tuonut julki huolensa koulutuksen toteuttamisesta ja sen palvelukyvystä elinkeinon tarpeisiin. Yhteiskunnan rakennemuutos, meriliikenteen muuttuva kilpailuasetelma, mahdolliset muutokset alusten verotuskäytännöissä sekä merihenkilöstön voimakas eläköityminen asettavat koulutuksen järjestelyn ja rakenteet tarkastelun kohteeksi. Merenkulkualan koulutustoimikunta kokoontui Turussa ja käsitteli selvityksen tekemistä ja piti tärkeinä seuraavia näkökohtia selvityksen teossa (pöytäkirjaluonnoksen ote): Turun

11 11 yliopiston vuonna 1999 valmistuneessa suomalaisten merenkulkijoiden tarvetta koskeneessa selvityksessä nousseet havainnot, ennusteet ja suositukset tulee tarkistaa ja ottaa huomioon nykytilanteen valossa. Merenkulkualan opiskelijoiden ja opettajien opinnäytetöitä tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää selvitykseen liittyvien osakysymysten selvittämiseen. Selvityksessä tulisi käsitellä muun muassa koululaivajärjestelmän kehittämistä ja oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia merenkulkualalla. Myös taloudellisten resurssien tarvetta ja riittävyyttä sekä koulutuksen päällekkäisyyksiä tulisi tarkastella, koska merenkulkualan koulutuksen järjestäjäverkko on muuttunut ja monimutkaistunut. Kaiken kaikkiaan selvityksessä pitäisi pystyä tekemään rohkeitakin esityksiä. 1 Koulutustoimikunta piti tärkeänä sitä, että selvityksen näkökulman valtakunnallisuus varmistetaan valitsemalla selvitystä tekevät kaksi koulutusyksikköä eri puolilta maata. Lisäksi koulutustoimikunta yhtyi koulutustoimikunnan sihteerin luonnokseen selvityksen painopistealueista ja lähtökohdista, täsmentäen niitä muun muassa koulutukseen rekrytoinnin, opettajien pätevöitymiskoulutuksen ja aikuiskoulutuksen kehittämistarpeita painottamalla. Merenkulkualan koulutuksen tilaa ja kehittämistarpeita on viime vuosina tarkasteltu mm. liikenneja viestintäministeriön joulukuussa 2001 käynnistämässä Suomen merenkulun strategiaa koskevassa projektissa. Projektin tarkoituksena oli luoda pohjaa lähivuosien merenkulkupoliittisille ratkaisuille, EU:ssa käytäville neuvotteluille sekä erityisesti vuoden 2003 vaalien jälkeiselle hallituksen toimenpideohjelmalle. Suomen merenkulun strategia -hankkeessa tehtiin laaja, koko merenkulkualan kattava nykytilan ja tulevaisuuden haasteiden tarkastelu sekä kansallisesta näkökulmasta laadittu esitys merenkulkualan tavoitteiksi. Hankkeessa muodostetut alan koulutusta ja tutkimusta koskevat linjaukset2 olisi syytä tarkistaa nykytilanteen valossa ja soveltuvin osin konkretisoida käytännön toimenpide-ehdotuksiksi. Myös Suomen meriklusterin kilpailukyvyn kannalta toimialojen yhteisen osaamispohjan, koulutuksen ja tutkimuksen säilyminen ja kehittäminen nähdään erittäin tärkeäksi 3. Sittemmin merenkulkualan koulutuksen tilaa ja kehittämistarpeita on käsitelty osana opetus- ja kulttuuriministeriön selvitystä liikennealan korkeakoulutuksen ja sen t & k -toiminnan kehittämistarpeista Lisäksi on laadittu rajatumpia selvityksiä, kuten selvitys valtakunnallisten Merenkulkualan koulutustoimikunta. Kokouspöytäkirja 4/ Vainio & Kajander Suomen merenkulun strategia. Ehdotus , Viitanen, Karvonen, Vaiste & Hernesniemi Suomen meriklusteri, 166. Opetusministeriö. Liikennealan korkeakoulutuksen ja t & k-toiminnan kehittämistarpeet Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:9.

12 12 merenkulkijoiden korkeakoulututkintojen kehittämisen tarpeesta5. Merenkulkualan koulutuksen verkostoitumista on tarkasteltu Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehdyssä diplomityössä vuonna Opetusministeriön viimeisin merenkulkualan koulutusta koskeva työryhmämuistio on vuodelta 1994, eikä sillä ole nykytilanteessa juurikaan sovellusarvoa. 1.1 Selvitystyön tavoitteet ja toteutus Selvitystyön tavoitteena on tarkastella merenkulkualan koulutusta, sen opetusjärjestelyjä sekä hallinnollista rakennetta ja arvioida esiin tulleita ongelmakohtia sekä tehdä nykytilan perusteella toimenpide-ehdotuksia ongelmakohtien ratkaisemiseksi. Selvitystyössä on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon elinkeinoelämän odotukset sekä ennakoimaan elinkeinoelämän rakennemuutoksen arvioidut vaikutukset niin työvoimatarpeen kuin osaamisen näkökulmasta. Lähtökohtana on mm. merenkulkualan ammatillisen koulutuksen tarkastelu yhtenä kokonaisuutena sekä tarkastelun ulottaminen samanaikaisesti kaikille koulutusasteilla nuorisokoulutuksesta aikuis- ja työvoimapoliittiseen koulutukseen asti kuin myös alan työvoiman tarvitsijoiden ja muiden keskeisten sidosryhmien (kauppamerenkulku, hallinto ja koulutus, meripuolustus ja rajavalvonta, meriteollisuus yms.) näkemysten huomioiminen Koulutus- ja osaamistarpeiden määrittelyn ongelmat Koulutus- ja osaamistarpeiden selvittämisen keskeinen lähtökohta on se, minkä tahon näkökulmasta yksilön koulutustarvetta tarkastellaan eli kuka määrittelee koulutustarpeet. Määrittelijöinä voivat olla koulutuksen kuluttajat, siis yksilöt, työelämä, yhteiskunta tai kouluttajat. Työelämän koulutustarpeet on yleisesti koettu varsin ongelmallisiksi. Ongelma ei ole pelkästään työtehtävien vaatimuksiin nähden asianmukaisen koulutuksen puute, vaan koulutuksen vaatimusten määrittäminen. Koulutuspolitiikan eli niiden toimenpiteiden ja pyrkimysten, joilla julkinen valta ja yhteiskunnan eri toimijat vaikuttavat koulutuksen kehittymiseen keskeisenä linjauksena, voidaan pitää, että koulutus tähtää tulevaisuuden hallintaan. Koulutusjärjestelmä taas kuvastaa ja toteuttaa aikakauden koulutuspolitiikkaa. Tulevaisuuden ennakointi on siis luonteva lähestymistapa koulutuspolitiikkaan. 5 6 Mansikkamäki, Lähdeniemi ja Vainio Tarve valtakunnallisten merenkulkijoiden korkeakoulututkintojen kehittämiseksi. Salmenhaara, T Merenkulkualan koulutus verkostoitumisen näkökulmasta.

13 13 Riippuen koulutuspolitiikan tarkastelukulmasta huomiota kiinnitetään kuitenkin hieman eri tekijöihin ja perusteisiin.7 Koulutustarpeen käsite eritellään usein yhtäältä määrälliseen ja laadulliseen ja toisaalta subjektiiviseen ja objektiiviseen tarpeeseen. Määrällisellä koulutustarpeella on tarkoitettu tietynlaisen koulutuksen tarpeessa olevien ihmisten lukumäärää. Siinä missä tällä käsitteellä aiemmin ymmärrettiin lähinnä koulutetun työvoiman vajautta, on määrällinen koulutustarve sittemmin laajentunut käsittämään myös ne resurssit, jotka tarvitaan tietyn väkimäärän asianmukaiseen kouluttamiseen. Laadullinen koulutustarve puolestaan liittyy koulutuksen sisältöön ja menetelmiin. Sillä viitataan yleisemmin myös koulutuksen päämääriin. Laadullista koulutustarvetta arvioitaessa tarkastellaan sitä, ovatko koulutuksella tavoitellut asiat tarkoituksenmukaisia siinä käytännön työelämässä, johon koulutettava sijoittuu koulutuksen jälkeen.8 Merenkulussa tulee lisäksi ottaa huomioon kansainvälisiin määräyksiin ja pätevyyskirjoihin liittyvät normatiiviset tekijät. Suomalaisessa julkisessa koulutussuunnittelussa koulutustarpeita on arvioitu talous- ja työvoimakehityksen osalta työllisyyden ja työpaikkojen kehityksestä laaditun arvion sekä työvoiman ammatti-, koulutus- ja ikätietoihin perustuvien ammattirakenne-ennusteiden pohjalta9. Koulutustarve on mielletty arviona työvoiman kysynnän määrästä. Rakenne-ennusteisiin pohjautuva koulutussuunnittelu on käynyt yhä ongelmallisemmaksi.10 Työn ja koulutuksen yhteen sovittamisen ongelmat ovat pitkälle alakohtaisia. Merenkulkualalla on pitkät perinteet työkokemuksen merkityksestä alalle kouluttautumisessa. Niin koulutukseen pääsemiseksi kuin laivanpäällystötehtäviin pätevöitymiseksi on vaadittu meripalvelusta, joka tarkoittaa vallitsevan lainsäädännön ja merenkulkuviranomaisten ehdot täyttävää palvelusta kauppa-aluksilla.11 Ohjattu harjoittelu ja työssäoppiminen ovat osa nykyaikaista ammatillista koulutusta. Merenkulkualalle ne integroituivat osaksi koulutusta, kun STCW -yleissopimuksen mukainen ohjattu harjoittelu tuli pakolliseksi vuodesta Nykyiseen merenkulkualan koulutukseen sisältyy laivoilla toteutettavaa ohjattua harjoittelua. Harjoittelun tavoitteena on edistää työelämässä ja laivoilla tapahtuvaa ammatin oppimista Lehtisalo & Raivola Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle, Naumanen & Silvennoinen Työn ja koulutuksen vuoropuheluun, Opetusministeriön koulutus ja tutkimus Kehittämissuunnitelma. Naumanen & Silvennoinen Työt ja taidot ajan tasalla? Näkökulmia työelämän muutoksiin ja koulutustarpeisiin sekä Työn ja koulutuksen vuoropuheluun. Karkama Merille kouluun. Meripalvelus ja koululaivat kansipäällystön koulutuksessa vuodesta 1874 toiseen maailmansotaan.

14 14 Työn vaatimukset voidaan rajata pelkästään työntekijän tekniseen suoriutumiseen työtehtävästä ja pätevyysvaatimuksia voidaan johtaa tiukasti olemassa olevista työprosesseista tai vaihtoehtoisesti tavoitelluista tai ennakoiduista muutoksista käsin. Vaikka työn tehtävänimike tai pätevyyskirja ei muuttuisikaan, osaamistarpeet voivat silti muuttua. Esimerkiksi siirtyminen ennen koulutusta hankitusta työkokemuksesta koulutukseen sisältyvään työssäoppimiseen on muuttanut työtehtävien käytäntöjä siten, ettei uusi työntekijä välttämättä omaa enää samoja lähtökohtavalmiuksia kuin aiemmat edeltäjänsä. Merenkulkualan koulutuksen sisällöllistä ja määrällistä suunnittelua vaikeuttavia tekijöitä ovat mm. se, että yhdestä ja samasta koulutuksesta sijoitutaan useammalle eri alalle. Merenkulkualan sähköja konepäällystökoulutuksesta valmistuneista osa on suuntautunut suoraan maapuolen voimalaitoksiin tai muihin maaorganisaatioihin. Meriteollisuuden useita vuosia jatkunut korkeasuhdanne ja osaajapula sekä alan yritysten aktiiviset rekrytointitoimenpiteet ovat houkutelleet vuosittain merenkulkualan koulutuksen suorittaneita meriteollisuuden palvelukseen. Havaittavissa on myös, että ihmiset eivät pysy koko työuraansa samoissa työtehtävissä tai ammateissa. Merenkulkualalla tutkinnon suorittaminen ei välttämättä tuo ammatin harjoittamisessa vaadittavaa pätevyyskirjaa ja siten edes muodollista mahdollisuutta ilman lisätyökokemuksen hankkimista työskennellä siinä ammattiryhmässä, johon koulutus tähtää. Tutkinnon suorittamisen jälkeen saattaa kulua useita vuosia, ennen kuin ylempiin pätevyyksiin vaadittava työkokemus täyttyy. Meriklusterin piirissä on viime vuosina laadittu useita alan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja myös uhkatekijöitä tarkastelevia selvityksiä. 12 Niiden yhteisiä piirteitä ovat mm.: Meriklusterin merkitys on keskeinen Suomen menestymiselle myös tulevaisuudessa Meriklusterin toimintaympäristö on viime vuosina globalisaation ja alan kansainvälisen kehityksen johdosta pysyvästi muuttunut Merenkulkualan koulutukseen on kohdistunut runsaasti kritiikkiä Selvitystyön käytännön toteutus ja käytetyt tutkimusmenetelmät Nykyisessä koulutusmallissa kunta- ja aluetason poliittiset ratkaisut vaikuttavat sekä koulutussisältöihin että koulutusmääriin. Pelkkä tilastojen tarkastelu ei riitä, vaan prosessissa on käytetty 12 Mm. Suomen merenkulun strategia 2002, Merenkulun turvallisuuden hallinta 2006 ja Meriklusteri 2008 selvitys.

15 15 asiantuntijoiden arvioita kehityksen suunnasta ja voimakkuudesta. Aineisto perustuu 2000-luvulla tehtyihin julkisiin tilastoihin ja lähteisiin, joita on täydennetty sidosryhmiltä kerätyillä tiedoilla. Asiantuntijoita haastattelemalla haluttiin varmistaa se, että eri intressipiirien ja yhteistyökumppaneiden toiveet, tarpeet ja vaatimukset otetaan huomioon. Kaikkiaan noin 60 henkilöä haastateltiin ajalla Tätä on täydennetty vielä keskeisiltä osin vuoden 2010 lopulla, koska varsinaisen selvitystyöprosessin tekemisen ja sen luovuttamisen jälkeen merenkulkualan koulutuksessa on tapahtunut monia muutoksia, joiden vuoksi selvityksen asiasisällön päivittäminen ja korjaaminen on ajankohtaista joulukuussa Tällaisia viimeaikaisia muutoksia ovat olleet mm. merenkulkualan viranomais- ja koulutusyksiköissä tapahtuneet organisaatiomuutokset. Haastatellut edustivat koulutuksen järjestäjien tai opetustoimen edustajia, varustamoelinkeinoa, alan työmarkkinajärjestöjä, opetus- ja merenkulkuhallintoa sekä satunnaisesti muita sidosryhmiä. Tarkastelun kohteena ovat olleet päällekkäiset toiminnot sekä synergiamahdollisuudet koulutusasteiden välillä. Työn yhteydessä haluttiin myös selvittää koulutusyksiköittäin merenkulkualan opetuksen ja osaamisen tilaa ja opetuksen resursointia. Vertailua on rajoittanut se, missä määrin selvityksen kohteena olevat koulutusyksiköt ovat antaneet ja sallineet käyttää tietoa taloudesta, toiminnasta ja koulutuksen kustannuksista. Tutkimuksessa käytettyjä lukuja on yhdistetty oppilaitoksilta saatujen tietojen sekä opetushallituksen tietokannasta saatujen lukujen pohjalta. Luvut ovat viitteellisiä ja ilmaisevat tilannetta ainoastaan karkealla tasolla. Lisäksi selvityksessä on tarkasteltu rajatummin koulualusjärjestelmän kehittämistä ja oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia merenkulkualalla Havaintoja koskien tiedon hankkimista ja tutkimusaineistoja Tämän selvitystyön yhteydessä on ilmennyt, että merenkulkualan toimijat tarkastelevat työelämän ja osaamistarpeiden kehitystä nykytilanteessa melko lyhyellä aikavälillä. Toimintaympäristön epävarmuudesta on tullut pysyvä olotila ja samaan aikaan alan muutos on nopeutunut, jolloin pidemmän aikavälin suunnitelmat saatetaan nähdä turhina. Havaintona voidaan todeta, että koulutusta koskevat tiedot ovat hajallaan ja pirstaleisia. Yleisen tason perustietoa ja tilastoja on saatavilla, mutta niiden prosessointi ala- ja koulutusohjelma- tai tutkintokohtaiseksi oli ongelmallista. Nykyiset koulutus- ja opintoalaluokitukset eivät enää tunne merenkulkualaa oma alanaan. Merenkulkualan koulutus sijoittuu osaksi tekniikan ja liikenteen

16 16 koulutusalaa ja sen ajoneuvo- ja kuljetustekniikan opintoalaa. Opetushallituksen ja tilastokeskuksen toteuttamia tilastoja ei voinut sellaisenaan hyödyntää, koska tiedot oli kerätty osin eri perustein ja eri rekistereihin. Opiskelijamääriin liittyvät tiedot tarkastettiin ja koostettiin alan koulutusyksiköistä saatujen tietojen perusteella. Merenkulkijoihin liittyvää tilastotietoa oli saatavilla kiitettävästi Merenkulkulaitoksen ja Merimieseläkekassan tilastoista. Tehtyjen kyselyiden ja tietopyyntöjen vastausaste jäi varsin vaatimattomaksi. Vastauskato oli suurin työelämän edustajien osalta ja vastaavasti koulutusta ja hallintoa edustavien vastaajien näkemykset saattavat painottua aineistossa. Koulutuksen edustajienkaan aineistosta ei välity tieto siitä, onko toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen koulutuksen tulevaisuuden näkymissä merkittäviä poikkeamia tai painotuseroja. Siten pääpaino tulkinnassa on aineiston antamassa kokonaiskuvassa, eikä niinkään yksityiskohtaisissa vertailuissa. 1.2 Selvitystyön rajaus Selvitystyössä paneuduttiin merenkulkukoulutukseen kolmessa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa ja kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa sivuten alan oppilaitoksia yhdistävää rajapintaa Meriturvan ja yliopistojen merenkulkuun liittyvässä koulutustarjonnassa. Mahdollisuuksien mukaan on otettu huomioon myös Ahvenanmaalla annettava merenkulun koulutus. Ulkopuolelle on rajattu meriklusteriin olennaisesti liittyvä logistiikan ja meriteollisuuden koulutustarjonta, huolimatta siitä, että tutkimuksissa viitataan yleisesti samaan problematiikkaan, mitä merenkulkukoulutuksessa esiintyy. Tarkastelu on kohdennettu erityisesti laivahenkilöstön koulutuksen toteuttamiseen, tiedostaen alalle koulutettujen sijoittuminen laajalti meriklusterin eri tehtäviin. Selvityksessä käsitellään koulutusmääriä, henkilöstöä sekä toimintaympäristöjä niin laadullisin, hallinnollisin kuin taloudellisin mittarein, sekä STCW -yleissopimuksen (Standards of Training Certification and Watchkeeping) mukaisia opetus- ja oppimisympäristöjä mukaan lukien simulaattori- ja koulualusjärjestelyt. Selvitystyön keskeisimpänä tavoitteena on: Selvittää merenkulkualan toimintaympäristön kehitys ja sen vaikutus merenkulkualan koulutuksen kehittämistarpeisiin, sekä määrittää rajapinnat eri koulutustasojen välillä. Kartoittaa merenkulkualan koulutuksen opetusjärjestelyt sekä tehdä ehdotuksia järjestämistavoista ja alueellisesta työnjaosta, ottaen huomioon ammattikorkea- ja toisen asteen koulutuksen lain edellyttämät tehtävät, sekä taloudelliset näkökulmat.

17 17 Tehdä ehdotuksia merenkulkualan koulutuksen toteuttamisesta ja olemassa olevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan hyödyntämisestä ottaen huomioon alan ja alaa lähellä olevien korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten verkottumisen tarjoamat mahdollisuudet. Selvitystyön perusteella tehdyissä suosituksissa ja toimenpide-ehdotuksissa on huomioitu opetusja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman toimintaympäristön muutokset, tavoitteet ja painopistealueet sekä kehittämissuunnitelman toimeenpanoon olennaisesti liittyvät muut tekijät, kuten ammattiopistostrategia, ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus, korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittäminen sekä yliopistouudistus. Omat erityisesti koulutuksen järjestäjätasolle kohdistuvat vaikutuksensa ovat myös laajemmilla yhteiskunnallisilla muutoksilla, kuten keskus- ja aluehallinnon muutoksilla, PARAS-hankkeella kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi sekä valtionosuusjärjestelmän VOS uudistuksella. Tämän selvitystyön suositukset ja toimenpide-ehdotukset perustuvat siihen odotukseen, että merenkulkualan koulutus noudattaa kansainvälisen STCW -yleissopimuksen tavoitteita, mm. seuraavista lähtökohdista, ottaen huomioon kansalliset ja kansainväliset alan koulutusta koskevat tavoitteet: Merenkulun koulutuksen tulee olla niin korkeatasoista ja näkyvää, että se on kiinnostavaa ja houkuttelevaa hyville opiskelijoille. Koulutuksen tulee olla laadullisesti niin tasokasta, että se tuottaa korkean ammattitaidon omaavia työntekijöitä merenkulkuelinkeinon palvelukseen ennakoitua kysyntää vastaavasti. Koulutuksen tulee ennakoimisen ohella kyetä reagoimaan ennustettuihin muutoksiin nopeasti, vallitseva tilanne huomioon ottaen. Koulutuksen tulee pyrkiä korkeaan tuottavuuteen ja kustannustehokkuuteen. Nämä tavoitteet ovat varsin yhdenmukaisia koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman tavoitteiden ja painopistealueiden kanssa, ja sieltä voidaan nostaa esiin useita tavoitelinjauksia, jotka pyritään merenkulkualan koulutuksessa saattaa käytännön tasolle: Koulutuksen keskeyttämistä ja epätarkoituksenmukaista moninkertaista koulutusta vähennetään. Aikuiskoulutuksen asemaa vahvistetaan ja tehokkuutta parannetaan. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon palvelukykyä vahvistetaan ammattiopistostrategian mukaisesti ja pitkälle erikoistuneiden koulutuksen järjestäjien toiminta turvataan.

18 Ammatillisen peruskoulutuksen ohjausta joustavoitetaan. Selvitystyön aikataulu Selvitystyölle oli asetettu aikatauluksi vuoden 2008 loppu. Tällöin johtopäätökset sekä konkreettiset toimenpide-ehdotukset alan koulutuksen kehittämiseksi olisi mahdollista ottaa huomioon korkeakoulutuksen rakenneuudistuksen suunnittelussa sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämisessä vuonna 2010, jolloin uudet merenkulkualan perustutkinnon opetussuunnitelman perusteet on määrä ottaa käyttöön. Varsinaisen selvitystyöprosessin tekemisen ja sen luovuttamisen jälkeen julkaisutyö on kuitenkin viivästynyt ja työhön on näin ollen tehty vaadittuja ajantasaistamiskorjauksia joulukuussa 2010, johtuen mm. viimeaikaisista muutoksista merenkulkualan viranomais- ja koulutusyksiköissä. 1.4 Toteuttajat ja yhteistyökumppanit Toimeksiantaja: Opetushallitus ja merenkulkualan koulutustoimikunta. Hallinnoija: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, T & K merenkulku ja logistiikka. Selvitystyön tekijät: Osaamisalapäällikkö Tapani Salmenhaara, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ja merenkulkualan koulutusjohtaja Riku Anttila, Rauman ammattiopisto (nyk. WinNova Länsirannikon Koulutus Oy). Kumppanit: Satakunnan ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto, WinNova Länsirannikon Koulutus Oy (ent. Rauman Ammattiopisto) ja Axxell Utbildning Ab. Yhteistyökumppanit: Liikenteen turvallisuusvirasto (aik. Merenkulkulaitos), Suomen Varustamot ry, Suomen Laivanpäällystöliitto SLPL ry, Suomen Konepäällystöliitto SKPL ry, Suomen MerimiesUnioni SM-U ry.

19 19 2 MERENKULKUALAN MÄÄRITELMIÄ EMSA European Maritime Safety Agency on merenkulkualan EU-tason turvallisuusvirasto Lissabonissa. Viraston tehtävänä on valvoa, että meriturvallisuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti sekä edistää kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä. ILO International Labour Organization on kansainvälinen työjärjestö, jonka keskeisenä tehtävä on kansainvälisten työelämän normien luominen ja valvonta. ILO:n yleissopimuksin on merkittävästi muokattu merenkulkijoiden työ- ja sosiaalisia oloja niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. IMO International Maritime Organization on kansainvälinen YK:n alainen järjestö merenkulkujärjestö, jonka tavoite on kansainvälisen merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja merien saastumisen ehkäiseminen. Tämä tapahtuu mm. luomalla kansainvälisesti sitovia yleissopimuksia ja koodeja. Järjestön pääkonttori on Lontoossa. Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) on koko liikennejärjestelmän sääntely- ja valvontatehtävistä vastaava hallinto- ja turvallisuusviranomainen, jonka tehtävänä on edistää liikenteen turvallisuutta ja kestävää kehitystä liikennejärjestelmässä sekä tuottaa liikenteen viranomaispalveluja. Merenkulun osalta Trafi mm. määrittää alusten miehityksen, myöntää laivaväen pätevyyskirjat ja todistukset sekä pitää alus- ja merimiesrekisteriä. Merenkulkuala on osa meriklusteria ja on erityisesti keskittynyt merenkulku- ja varustamotoimintaan sekä näiden tuki- ja hallintopalveluihin. Päätoimintanaan vesiliikennettä harjoittavien yritysten liikevaihto vuonna 2009 oli noin 2,4 mrd. euroa (vuonna 2008 noin 2,8 mrd. euroa). Huolintayritysten liikevaihto vuonna 2009 oli 2,1 mrd. euroa (vuonna 2008 noin 2,9 mrd. euroa), josta rahtien ja muiden ostettujen palvelujen osuus oli 1,1 mrd. euroa. Meriklusteri on toiminnallinen kokonaisuus, joka käsittää merenkulku-, meriteollisuus-, ja satamaalan. Alat ovat kiinteästi verkottuneet toisiinsa. Meriklusterin yritykset toimivat koko Suomessa, mutta suurimmat keskittymät ovat Etelä- ja Lounais-Suomessa. Meriteollisuus on yksi Suomen kansainvälisimmistä teollisuudenaloista. Se muodostuu telakoista ja verkostoyrityksistä, kuten suunnittelutoimistoista, eri kokonais-, järjestelmä-, laite- ja materiaalitoimittajista sekä offshore -teollisuudesta. Alan liikevaihto on ollut vuositasolla noin 6-7 miljardia euroa.

20 20 STCW (International Convention on Standards of Training, Certification and Watchkeeping for Seafarers, 1978 as amended in 1995). YK:n alaisen merenkulkujärjestön IMO:n merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW sopimus) on tehty vuonna 1978, ja se on tullut kansainvälisesti voimaan Yleissopimuksessa on vahdinpitoon ja vahtihenkilöstön asemaan liittyviä määräyksiä. STCW -sopimus määrittelee vähimmäisstandardit merenkulkijoiden koulutukseen, pätevyyskirjojen myöntämiseen sekä vahdinpitoon aluksilla. Vuonna 1995 sopimusta muutettiin vastaamaan paremmin uusia vaatimuksia. Nykyisin sopimuksesta käytetään nimeä STCW -yleissopimus.

21 21 3 MERENKULUN TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA SEN MERKITYS ALAN KOULUTUKSELLE 3.1 Suomen merenkulun mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa Suomen merenkulkuelinkeino on perinteisesti perustunut kotimaisen elinkeinoelämän vienti- ja tuontikuljetusten hoitamiseen sekä energiahuollon turvaamiseen. Meriklusteriselvityksen mukaan alan vahvuutena on pidetty innovatiivisuutta sekä korkeaa osaamista. Suomalaiset varustamot toimivat pääosin lähimerenkulun piirissä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Suomessa merenkulun toimintapuitteet - lähinnä verotus ja miehityssäännöt - ovat olleet kilpailijamaita kovemmat, mikä on pakottanut alan toimijat erikoistumaan suhteellisen kapeisiin segmentteihin. Suomalaisen varustamo- ja satamatoiminnan liikevaihdosta on yli puolet on siirtynyt ulkomaalaisten hallintaan. Muutos on tapahtunut nopeasti, ja todennäköisesti kehitys jatkuu. 13 Merikuljetusten hyvät kasvunäkymät Itämerellä sekä vahvuudeksi tunnustettu talviolosuhteiden erikoisosaaminen antavat suomalaisille ja Suomessa toimiville varustamoille hyvät mahdollisuuden osallistua kasvavaan kansainväliseen liiketoimintaan.14 Varustamoyritykset ovat linkittyneet asiakkaidensa suuntaan kehittämällä erityisiä metsäteollisuuden kuljetuksia, öljykuljetuksia, konttikuljetuksia jne. Muita vahvuusalueita ovat mm.: yhdistetty matkustaja- ja tavaraliikenne, ro-ro-linjaliikenne, teollisuuden ja voimaloiden raaka-ainekuljetukset, erilaiset projektikuljetukset sekä merenkulku vaikeissa olosuhteissa. Periaatteessa varustamotoiminnalla Suomessa pitäisi olla hyvät kehitysmahdollisuudet ja maailmankauppaosuuteemme nähden aluskantamme voisi olla hyvin kolminkertainen. Itämeren merikuljetukset ovat kasvaneet pääosin Venäjän ansiosta noin 6 % vuosivauhtia. 15 Erikoistuminen risteily- ja matkustajalaivojen sekä erilaisten erityisalusten, kuten jäänmurtajien rakentajaksi on pitänyt Suomen merkittävänä telakkamaana. Laivaprojekteissa on kehitetty lukuisia menestystuotteita ja telakoiden piiristä on syntynyt runsaasti uusia yrityksiä. Laivojen jalostusarvosta noin 80 prosentin osuudella vastaavat erilaiset toimittajayritykset. Useista suomalaisista meriteollisuuden yrityksistä on kehittynyt alansa markkinajohtajia. Suurin näistä on Wärtsilä, joka on maailman markkinajohtaja keskinopeissa laivamoottoreissa ja edelläkävijä kansainvälisessä huolto- ja myös koulutustoiminnassa. Muita esimerkkejä suomalaisista kansainvälisistä menestystuotteista ovat mm. lastinkäsittelyteknologia, potkurijärjestelmät, laivojen jätehuoltojärjestelmät, sumusammutusjärjestelmät, laivansuunnitteluohjelmistot, laivahissit, jääosaaminen sekä öljyntorjuntaratkai Talouselämä Suomen varustamot valahtivat ulkomaille. Suomen meriklusteri Hernesniemi, H. Etlatieto Oy Meriklusterin kilpailukyky.

22 22 sut. Niin ikään tuotteiden huolto ja kunnossapito ovat kasvava liiketoiminta-alue ja merkittävästi kasvava osuus yritysten liikevaihdosta tulee ns. elinkaaripalveluista - maailmanlaajuisesta koulutuksesta, huollosta ja kunnossapidosta.16 Suomessa toimivien yritysten menestyminen vaatii tehokasta logistiikkaa. Yritykset ovat kaukana päämarkkina-alueista, mikä merkitsee suurempia kuljetuskustannuksia kilpailijoihin ja kilpailijamaihin verrattuna. Hallitusohjelman mukaisina tavoitteina on luoda merenkulkuelinkeinolle vähintään kilpailijamaiden tasoa vastaavat toimintaedellytykset. Merenkulkupolitiikan tavoitteena on turvata Suomen kauppalaivaston myönteinen kehitys, merenkulkijoiden työllisyys sekä huoltovarmuus Merenkulun strateginen merkitys kaupan ja huoltovarmuuden kannalta Merenkululla on suuri merkitys Suomen ulkomaankaupan toimivuudelle. Suomen ulkomaankaupasta valtaosa kulkee meritse. Tonnimäärissä vientikuljetuksista kulkee meritse noin 90 prosenttia ja tuonnin osalta vastaavasti noin 70 prosenttia. 18 Koko EU:n alueella luvut ovat ulkomaan vienti ja tuontikuljetusten osalta noin 90 prosenttia ja tämän ohella yli 40 prosenttia Unionin sisäisestä liikenteestä kulkee vesitse. Vuosittain EU:n satamissa käsitellään lastia noin 3,5 miljardia tonnia. Liikenneverkoston kehittämiseksi EU on asettanut strategiseksi päämääräkseen siirtää maantiekuljetuksia merireiteille, tavoitteenaan yhä ympäristöystävällisemmät logistiset ketjut ja erityisesti ruuhkautuneiden valtaväylien liikenteen joustava toiminta. Unionin yhtenä merkittävänä tavoitteena on vähentää ulosliputuksia ja edistää toimenpiteillään varustamoelinkeinoa rekisteröimään aluksiaan EU-lippujen alle19. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on turvata yhteiskunnan kuljetusten kotimainen omavaraisuus kaikissa tilanteissa. Samaan aikaan hallitus tähtää merenkulun kilpailuedellytysten parantamiseen. Molempien tavoitteiden toteutuminen edellyttää osaavaa merenkulkualan työvoimaa ja mahdollisesti myös kasvavaa työvoiman kysyntää. Vuosina liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltu Itämeren meriturvallisuusohjelma korosti mm. merenkulun turvallisuutta koskevien asioiden valmisteluun ja käsittelyyn panostamista Euroopan unionissa, painottaen erityisesti Itämeren erityisolosuhteita ja merenkulun merkitystä Suomen kansantaloudelle. Ohjelmassa kiinnitettiin myös huomiota inhimillisen tekijään ja erityisesti siihen, että ihmisen osaamiseen ja Suomen Meriklusteri 2008, 55, 124, ja 162. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma Merenkulkulaitoksen tilastot European Transport and Maritime Policy 2006 ja Suomen Meriklusteri 2008,

23 23 toimintaan voidaan parhaiten vaikuttaa merenkulkijoiden koulutusta koskevien kansainvälisten vaatimusten ja toimivan kansallisen koulutusjärjestelmän avulla Meriklusterin tulevaisuuden vahvuudet ja osaamisalueet Suomen meriklusteri on useiden merellisten elinkeinojen muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jossa klusteriin kuuluvat yritykset ja muut toimijat ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa toisiinsa ja hyödyntävät näin syntyvää verkostoa. Meriklusteri käsittää meriteollisuuteen, merenkulkuun ja satamatoimintoihin yksityisellä ja julkisella sektorilla liittyvät toimialat. On kuitenkin huomattava, että meriklusteriin kuuluvia yrityksiä ei voi määritellä suoraan Tilastokeskuksen käyttämän toimialaluokituksen perusteella. Meriklusterin osuus Suomen kansantaloudesta on varsin merkittävä. Klusterin piriin kuuluu lähes yritystä. Kaikkien yritysten merisektoritoimintojen yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2006 oli noin 13,2 miljardia euroa eli lähes kaksi miljardia euroa enemmän kuin vuonna 2001, jolloin meriklusterikokonaisuuden luvut koottiin ensimmäistä kertaa yhteen. Meriklusteri työllistää nyt suoraan merisektoriin liittyvissä toiminnoissa Suomessa yli henkilöä. Meriklusterin vaikutus ulottuu suoraan ja välillisesti kaikille toimialoille koko yhteiskuntaan. Edelliseen meriklusteritutkimukseen verrattuna yritysten kansainvälistyminen on lisääntynyt merkittävästi sekä yritysostojen että ulkomaisten yhteistyökumppanien kautta. 21 Tutkimuksissa Suomen meriklusterin vahvuuksiksi nostetaan korkea teknologinen ja innovatiivinen osaaminen. Talviolosuhteiden erikoisosaaminen mainitaan Suomen meriklusterin erityisvahvuutena. Venäjän talouden kasvu ja voimakkaasti lisääntyvät kuljetukset luovat kasvumahdollisuuden kaikille meriklusterin toiminnoille. Niin ikään erikoistuminen ja verkostoituminen ovat meriklusteriyritysten strategioissa keskeisillä sijoilla. Merkittävimpänä haasteena, johon mm. koulutusjärjestelmän ja elinkeinon tulee reagoida, on ammattitaitoisen henkilöstön saannin turvaamisen jatkossa Itämeren meriturvallisuusohjelma Suomen Meriklusteri 2008, Suomen meriklusteri 2008,

24 24 Kuva 3.3. Suomen meriklusteri (Lähde: Suomen Meriklusteri 2008). 3.4 Osaamis- ja koulutustarpeet sekä alan erityiskysymykset Koulutusta ja koulutusjärjestelmää pidetään meriklusterin yhtenä kulmakivenä. Varustamotoiminnalle se on jatkuvuuden elinehto, mutta sen ulkoiset vaikutukset ovat suuret muillekin meriklusterin toimialoille. Koulutus antaa pätevyyttä työhön satamissa, telakoilla ja viranomaistehtävissä, opetuksessa sekä tutkimus- ja kehitystehtävissä. Konepuolen koulutus antaa pätevyyden myös voimalaitosten tehtäviin, mikä vetää työvoimaa pois merenkulusta. Konepäällystön korkea ikä ja eläköityminen ovat vakavia ongelmia. Merenkulun lähialueilla esiintyy tietynasteista asiantuntemuksen ohuutta. Esimerkkinä tästä ovat asiantuntemuksen puute pankeissa ja pääomasijoitusyrityksissä laivarahoituksista. Jopa koulutuksessa on yksipuolisuutta siinä suhteessa, että varustamoyrittämiseen ei ole koulutusta23. Merenkulkualan ja koko meriklusteria tukevalla koulutuksella näyttää olevan kysyntää myös toimialan ulkopuolella ja tämä vaikeuttaa määrällistä tarkastelua koulutuksen riittävyydestä, jos sitä verrataan puhtaasti toimialan koulutustarpeisiin. Alan voimakas kehitys sekä muuttuva kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö asettavat haasteita koulutuksen dynaamisuudelle ja nopealle reagointikyvylle toimintaympäristön muuttuessa. 23 Suomen meriklusteri 2008, 77.

25 25 4 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN RAHOITUS JA OHJAUS Oppiminen tulee nähdä kytkeytyneenä osaamisen kehittymiseen, jolloin koko ilmiötä pitää pystyä tarkastelemaan kokonaisuudessaan historiasta nousevana ja tulevaisuuteen kurkottavana. Koulutusta onkin pakko tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä, koska koulutus on aina sidoksissa poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen todellisuuteen. 24 Viimeisten vuosikymmenien aikana koulutuksen merkittävimmät haasteet ovat tulleet toisaalta ympäröivästä yhteiskunnasta, ja toisaalta taas kansainvälisiltä tahoilta IMO:sta ja EU:sta kansainvälisten yleissopimusten ja EU:n direktiivien muodossa. 4.1 Suomalainen koulutusjärjestelmä ja merenkulkualan koulutuksen kehitys Merenkulun koulutus on yksi vanhimmista koulutusmuodoista Suomessa. Ruotsinkielinen merenkulkukoulutus alkoi Turussa jo lähes 200 vuotta sitten ja suomenkielisenä koulutus alkoi Viipurissa 140 vuotta sitten. Aiemmin merimiehen ura aloitettiin laivasta. Ammattitaitovaatimukset muuttuivat hitaasti ja ammatti opittiin työelämässä saatujen kokemusten kautta osaamisen siirtyessä käytännössä ammattilaisilta oppipojille. Työkokemus antoi mahdollisuuden edetä uralla vaativampiin työtehtäviin ja avasi mahdollisuuden jatkaa opintoja päällystökoulutuksessa. Vuosikymmenten saatossa merenkulkualan ammattikoulutus on vastannut milloin lyhyemmällä, milloin pidemmällä viiveellä haasteisiin, jota ovat syntyneet niin kauppalaivaston määrän ja laadun muutoksista kuin teknisestä kehityksestä. Merenkulun ammattikoulutus laajeni 1960-luvulta alkaen ja opetus siirtyi enenevässä määrin koulujen vastuulle. Opinnot rakentuivat miehistötason opintoihin (ammattikoulutaso), minkä jälkeen työskenneltiin miehistötehtävissä. Riittävän työkokemuksen saatuaan opiskelija saattoi aloittaa päällystöopinnot (opistotaso) tai jatkaa miehistötason tehtävissä ja saavuttaa niissä työkokemuksen ja ammattitaidon karttuessa ylempiä ammattipätevyyksiä. Ammatillista koulutusta koskeva hallinto oli 1970-luvulle asti hajautettuna useiden eri ministeriöiden ja keskusvirastojen alaisuuteen. Tästä syystä jokainen ala oppilaitoksineen kehittyi erilaiseksi niin rakenteeltaan kuin ominaispiirteiltään. Hallinnon yhdentyessä myös koulutusaloja yhdenmukaistettiin rakenteellisesti. Hajanaiset opetussuunnitelmat kerättiin 1980-luvun alkupuolella 24 Lehtisalo & Raivola Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle sekä Lahtinen ym Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä.

26 26 koulutuslinjoiksi, ja opetussuunnitelmiin lisättiin yleissivistäviä aineita. Peruskoulupohjainen ammatillinen koulutus järjestettiin laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, joiden puitteissa koulutus eriytyi vuoden mittaisen yhteisen yleisjakson jälkeen useammaksi vaihtoehtoiseksi erikoistumislinjaksi. Yleisjakson valittuaan opiskelija oli valinnut haluamansa koulutusalan, mutta ei vielä koulutusastetta (toinen aste/ korkea-aste), eikä tiettyyn koulutusammattiin johtavaa erikoistumisjaksoa. Merenkulun opetusta annettiin merenkulkuun erikoistuneissa oppilaitoksissa. Alan koulutuksesta ja sen opettajapätevyyksistä säädettiin omassa lainsäädännössä. Opetushallituksen alaisina valtion koulutusyksiköinä merenkulkuoppilaitokset olivat 1990-luvulla tulosohjattuja siten, että ne saivat käyttöönsä niille budjetissa osoitetut varat sekä itsellisesti myös päättää niiden käytöstä, johtokuntien vastatessa talouden toteutumisesta.25 Käytännössä merenkulkuoppilaitoksilla oli taloudellinen toimintavapaus budjettinsa säätelemissä rajoissa. Koulutuspolitiikan ja -järjestelmän muutospaineiden lisäksi ammatillisen koulutuksen kehitystarpeita korostivat uudet käsitykset oppimisesta ja tiedosta sekä työelämän nopeasti muuttuneet rakenteet ja osaamistarpeet. Uusiin haasteisiin vastaamiseksi 1990-luvulla päädyttiin koulutuksen rakenteiden voimakkaaseen uudistamiseen ja instituutioihin perustuvaa lainsäädäntöä muutettiin koulutuksen yleisen puitelain suuntaan.26 Käytännön tasolla toteutettiin kaikki koulutusalat läpikäynyt koulutusuudistus, josta merkittävimmäksi on nostettu ammattikorkeakoulujen synnyttäminen.27 Tässä prosessissa aiempi opistoasteen ammatillinen koulutus on pyritty nostamaan korkeakoulutasolle. Sen rinnalla toteutettu niin ikään hyvin merkittävä mutta hieman ammattikorkeakoulujen varjoon jäänyt - muutos oli toisen asteen ammatillisten perustutkintojen synty. Vanhojen ja uusien tutkintojen välille ei kuitenkaan sovittu mitään lakisääteistä rinnastusperiaatetta. Ammattikorkeakoulu-uudistus merkitsi myös opistoasteen koulutuksen lakkaamista vähitellen. Kun ammatillista aikuiskoulutusta uudistettiin, oli monien vaiheiden kautta siirrytty keskiasteen koulutuksesta toisen asteen koulutukseen ja korkeakoulutukseen ja koko ammatillinen koulutusjärjestelmä oli uudistettu perusteellisesti. Koulutuksen uudistuksen myötä tulosohjaus ja johtaminen ovat julkisessa hallinnossa vakiintuneet virallisena ohjauskäytäntönä. Tapahtunut muutos on siirtänyt vastuun koulutustoiminnan toteuttamisesta ja kehittämisestä pitkälti paikalliselle tasolle Uola Kapteenej, styyrmannej, tervatui trossej ja taeva merkei Merenkulun opetusta Raumalla , Lehtisalo ja Raivola Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle sekä Raivola Tehoa vai laatua koulutukseen? Lahtinen ym Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä, 18.

27 27 Merenkulun opetuksen kannalta kunnallistaminen oli suuri muutos, jossa hallintokulttuuri muuttui täysin. Siinä missä valtio oli pyrkinyt itseohjautuviin tulosyksiköihin, kunnilla oli täysin päinvastainen käytäntö. Kunnallishallinnon kannalta merenkulkualan koulutuksen kunnallistaminen oli jopa houkuttelevaa, koska merenkulun koulutuksessa valtion tuki koulutettavaa kohti oli 40 % suurempi kuin useimmilla muilla koulutusaloilla, jopa niin, että merenkulun koulutuksesta kunnalle jäisi koulutuksen hoitamisesta nettotuottoa. Myös merenkulun aikuiskoulutuksen ja muun toiminnan nettotuotto olisi käytettävissä kunnan yleisiin menoihin, sen sijaan, että se oli aiemmin käytetty oppilaitoksen kehittämiseen. Valtion kohtuullisen joustava koulutusjärjestelmä lähinnä merenkulun ammattilaisista koostuvine johtokuntineen sai väistyä ja tilalle tuli kunnallinen byrokratia johtokuntineen, lautakuntineen ja poliittisesti valittuine päättäjineen.28 Kunnallistamisprosessin yhteydessä lainsäädäntöä tulkittiin lisäksi siten, että merenkulkuopetus jakautui olemassa olevilla koulutuspaikkakunnilla kahtia, pieniksi osiksi alueellisia ammattioppilaitoksia ja ammattikorkeakouluja, joiden alueellisesta koulutustarjonnasta pyrittiin etsimään synergiaetuja. Poikkeuksen kahtia jakautumisessa muodosti maan vanhinta ammatillista koulutusta edustava, Turun ruotsinkielinen merenkulkukoulutus, joka on vuosien saatossa pystytellyt jokseenkin yhtenäisenä eri koulutusasteet yhdistävänä toimijana.29 Nykyisin merenkulkualan koulutus on laajentunut kattamaan kaikki työtehtävät aluksella ja alalla työskentely edellyttää merenkulkualan koulutuksen suorittamista. Ammatillisen koulutuksen perustan muodostavat ammatillisissa oppilaitoksissa suoritettavat ammatilliset perustutkinnot ja ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot. Korkeakoulutuksessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat rinnakkaisia, mutta profiililtaan ja tehtäviltään erilaisia. Merenkulkualan koulutusyksiköt ovat nykyisin osa ammattikorkea- tai ammatillista koulutusta. Oppilaitosten omistuspohja ja hallinto ovat alueellisia, joko kuntien, kuntayhtymien tai kunnallisten yhtiöiden ylläpitämiä. Merenkulkijauralla eteneminen ei ole enää koulutuksen ja työkokemuksen vuorottelua, vaan merenkulkualan perustutkinnon ja ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmien ammatilliset opintokokonaisuudet on ryhmitelty STCW -funktiojaotuksen mukaisesti, siten että oppiminen ja sen osoittaminen tapahtuu mm. oppitunneilla, koulualuksilla, oppilaitosten työsaleissa ja simulaattoreissa. Käytännön työtehtävien oppiminen on suurelta osin sisällytetty opintoihin Uola Kapteenej, styyrmannej, tervatui trossej ja taeva merkei Merenkulun opetusta Raumalla , Kunttu ja Kivilaakso Wiipurista Pookinmäelle. Kotkan merenkulkukoulutuksen historia , s

28 28 säädetyn ohjatun harjoittelun muodossa. Toisen asteen koulutuksessa opintoihin sisältyy myös ammattiosaamisen näytöt, joissa opiskelija osoittaa osaamisensa suorittamalla vastaavia työtehtäviä arviointiryhmän seuratessa ja arvioidessa hänen työskentelyään. Jokainen koulutuksen rakenneuudistusvaihe on merkinnyt suurta panostusta mm. opetussuunnitelmien ja -menetelmien uudistamiseksi. 4.2 Kansainvälinen kehitys Merenkulkuala on elinkeino, jota säätelevät monet kansainväliset sopimukset ja säädökset. Merenkulun sopimuksia, sääntöjä ja suosituksia käsitellään YK-järjestelmään kuuluvassa kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa (International Maritime Organization) ja kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa (International Labour Organization). Merenkulkualan lainsäädäntötyö tapahtuu IMO:n komiteoissa, kuten meriturvallisuustyö Maritime Safety Committeessa (MSC) ja sen alakomiteoissa, kuten the Standards of Training and Watchkeeping (STW) Sub-Committee. Valtiosopimukset ja muun kansainvälisen oikeuden velvoittamat määräykset luetaan lainsäädännön alaan kuuluviksi ja luonteeltaan sitoviksi, riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa. 30 Ensimmäisen kerran STCW -yleissopimus muotoiltiin vuonna 1978 ja se astui voimaan vuonna Sen jälkeen siihen on tehty kolme lisäystä. Vuonna 1991 lisättiin meriradioliikenteen GMDSS -järjestelmä31 koskemaan sopimusta, vuonna 1994 alettiin vaatia säiliöaluksilla työskenteleviltä henkilöiltä ko. alustyyppien edellyttämät lisäpätevyyskirjat. Samaan ajankohtaan 1990-luvulla Suomen kansallisen koulutusuudistusprosessin kanssa uusittiin kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa merenkulun koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva STCW -yleissopimus, sisältäen säännöt ja määräykset koulutuksesta, harjoittelusta, pätevyyskirjoista sekä vahdinpidosta. Uudistettu STCW -yleissopimus vahvistettiin vuonna 1995, ja se jakautui kahteen osaan, itse yleissopimukseen (STCW Convention) ja koodiin (STCW Code). Uudistetun sopimuksen tavoitteena oli varmistaa, että merenkulun koulutus täyttäisi kaikkialla maailmassa samat, sovitut Perustuslakivaliokunnan lausunnot 11/2000 ja 12/2000. GMDSS -järjestelmä = Global Maritime Distress and Safety System; maailmanlaajuinen hätä- ja turvallisuusjärjestelmä meriradioliikenteessä.

29 29 minimivaatimukset ja että se vastaisi meriliikenteessä vallitsevia todellisia olosuhteita. Tavoitteena oli luoda yhteinen kaikkia sitova turvallisuuskulttuuri ja -taso. Tehdyillä muutoksilla IMO sai oikeuden varmistaa sen, että sopimusosapuolet olivat saattaneet koulutusta koskevat vaatimukset täysimääräisesti voimaan. Samalla vahvistettiin yhtenäiset vähimmäisvaatimukset merenkulkijain ammattipätevyydelle, ottaen huomioon aluksilla tapahtunut tekninen kehitys ja nykyaikaiset koulutusmenetelmät. Sopimuksen hyväksymisen ja ratifioinnin sekä siihen liittymisen oikeusvaikutukset ovat samat, eli valtio tulee sopimuksen sitomaksi. STCW -yleissopimuksesta johtuen lainsäädäntöämme on muutettu siten, että astui voimaan asetus aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta (1256/1997) sekä liikenneministeriön päätös aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta (1257/1997). Nämä säännökset on sittemmin korvattu uudemmalla lainsäädännöllä (mm. laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annettu laki (1687/2009), aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annettu asetus (1797/2009) sekä Liikenteen turvallisuusviraston erillinen meriturvallisuusmääräys vahdinpidosta ).32 Yleissopimus liitteineen tuli voimaan merenkulun koulutuksen osalta siten, että itse sääntöä ja sen A-liitettä on täytynyt soveltaa pakollisena ja B-liitettä suositusluontoisena tai sen jälkeen aloitettavaan koulutukseen. Meriliikenteen ja ympäristön turvallisuutta säätelevien yleissopimusten lisäksi IMO on antanut lukuisia yleissopimuksiin liittyviä säännöstöjä, jotka ovat tietyiltä osin pakottavia ja osin suosituksia. Suomi on lisäksi sitoutunut noudattamaan myös EU:n merenkulkua koskevia direktiivejä, kuten merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/106/EY sekä muita alan kansainvälisiä sopimuksia. Merenkulkualalla on myös oma EU-tason turvallisuusvirasto European Maritime Safety Agency (EMSA). 4.3 STCW -yleissopimuksen vaatimukset STCW -yleissopimuksen piiriin kuuluviin tutkintoihin tai niiden osiin johtavaa koulutusta voi järjestää vain sellainen ammattikorkeakoulu tai oppilaitos, jolla on toimivaltaisen viranomaisen tai sen hyväksymän organisaation suorittama ulkoinen arviointi asianomaisen tutkinnon, koulutusohjelman

30 30 tai niiden osien opetuksen toteuttamiseksi (STCW säännöt I/6 ja I/8). Ulkoinen arviointi suoritetaan enintään viiden vuoden väliajoin. STCW -yleissopimuksen laadunvarmistusta koskeva sääntö I/8 velvoittaa hallinnon ja ylläpitäjien valvomaan merenkulkuun liittyvää opetusta ja pätevyyskirjoja laatujärjestelmällä niin, että sopimuksessa asetetut tavoitteet saavutetaan. Tätä laadunvarmistusta koskevat asiakirjat on toimitettava Kansainvälisen merenkulkujärjestön sihteeristölle ja vain järjestön hyväksymällä koulutusyksiköllä on oikeus antaa kansainväliseen pätevyyskirjaan johtavaa koulutusta. STCW -yleissopimuksella on ollut omat vaikutuksensa niin opetuslainsäädäntöön, tutkintorakenteeseen, koulutusohjelmiin ja opetussisältöihin, oppilaitosten kalustoon ja välineistöön, opettajiin ja muuhun henkilöstöön sekä oppilaitosten yhteistyöhön ja verkostoihin. Yleissopimus määrittelee pakolliset vähimmäisvaatimukset alalla toimivien terveydentilaan, meripalvelun määrään ja pätevyyskirjan myöntämiseksi vaadittavat vähimmäistiedot. Sopimukseen sisältyy säädös satamavaltioiden viranomaisten oikeudesta tarkastaa laivahenkilökunnan pätevyys sekä pakolliset vähimmäisvaatimukset ammattitaidon säilymisen ja tietojen ajanmukaisuuden varmistamiseksi ja lisäkoulutusvaatimukset tiettyjen alustyyppien henkilökunnalle. STCW -yleissopimus nimeää harjaantumiskoulutuksessa kolme tasoa, jotka ovat simulaattoriharjoittelu (erityisen simulaattorissa, ulkoisesti aidon tuntuisissa olosuhteissa annettava koulutus), laboratorioharjoittelu (ensisijaisesti oppilaitosten harjoittelusaleissa tai kone- tai sähkölaboratoriossa annettava koulutus) sekä laivaharjoittelu (ohjattuna ja harjoittelukirjaan perustuva kauppa-aluksilla tai oppilaitosten koulualuksilla henkilökunnan opastamana annettu koulutus). Kaikkien merenkulkualan koulutusta antavien koulutusyksiköiden käytössä tulee olla yleissopimuksen mukaisen koulutuksen antamiseksi perusvälineistönä laboratorio- ja työsaliharjoitteluun soveltuvat laitteistot, kuten laivakoneistojen käyttö- ja kunnossapitotoimintojen todellisuutta vastaavissa olosuhteissa harjoittelun mahdollistava laivadieselmoottori, höyrykattilajärjestelmä, pumppu- ja putkistojärjestelmä, sähkölaboratorio sekä laivoille ominaiset työstö- ja hitsauskoneet. Yleissopimus edellyttää koulutusyksiköiltä pakollisina tutkasimulaattorin ja ARPA -simulaattorit.33 Yleissopimus suosittelee lisäksi aluksenkäsittely-, lastinkäsittely-, GMDSS -radioliikenne- sekä 33 ARPA = Automatic Radar Plotting Aid; merenkulkututka, jossa mm. automaattinen maalin seurantaan otto.

31 31 konehuonesimulaattoreiden käyttöä.34 Lisäksi koulutusyksiköiden käytössä on simulaattoreita mm. VTS -koulutusta,35 painolastin käsittelyä, öljy- ja muiden nestemäisten lastien käsittelyä ja öljyvahingontorjunnan koulutusta ja harjoittelua varten. Keskeiset merenkulkualan opetusta koskevat osaamiskokonaisuudet, osaamis- ja pätevyysvaatimukset sekä niiden osoittaminen ja arviointi määritellään yleissopimuksen A-koodin taulukoissa ja suositukset vastaavasti sen B-osassa. Yleissopimuksen muutoksia on valmisteltu International Maritime Organizationin (IMO) STW alakomiteassa vuodesta 2007 alkaen ja Manilassa Filippiineillä kesäkuussa 2010 pidetyssä diplomaattikonferenssissa on sovittu mm. seuraavista STCW -yleissopimuksen muutoksista: Uudet STCW -pätevyydet, joita ovat mm. matruusi, konemies, sähkömies ja sähkömestari. Nämä pätevyydet ovat olleet Suomessa jo aiemmin kansallisesti voimassa, mutta niihin pätevöittävät koulutukset tulee saattaa yleissopimuksen tasalle ja myöntää pätevyyksien haltijoille uudet pätevyyskirjat. Kaiken kaikkiaan käyttöön otetaan enintään kymmenen uutta pätevyyskirjaa. Merenkulkijoiden lepoaikasäännökset ja mahdollisuudet niistä poikkeamiseen. Merenkulkijoiden terveysvaatimukset. Uusi BAC -raja (Blood Alcohol Content) 0,5 promillea kauppa-alusten päällystöille ja niille miehistön jäsenille, jotka hoitavat turvallisuus-, turvatoimi- tai meriympäristöön liittyviä tehtäviä. Napa-alueilla liikennöivien alusten päällystön pätevyysasiat. Lisäpätevyyskirjoja koskevat muutokset. Lisäksi STCW -yleissopimuksen muutoksilla ja yhä useampien koulutusten ja pätevyyksien siirtyessä STCW -säännösten piiriin, tulee olemaan vaikutusta ainakin Suomen tasolla jo aiemmin varsin ongelmalliseksi todettuihin työssäoppimiskäytäntöihin. Sopimusmuutosten on suunniteltu tulevan voimaan ja siirtymäajan ulottuvan vuoteen Suomessa Liikenteen turvallisuusviraston (Trafin) merimiesyksikkö tulee olemaan keskeisessä roolissa muutosten toimeenpanemisessa. Myös EU:ssa tullaan valmistelemaan asiaan liittyvää sääntelyä. Lisäksi Manilassa päätettiin julistaa kesäkuun 25. päivä kansainväliseksi merenkulkijoiden STCW -koodi A-I/12, ja B-I/12, VTS = Vessel Traffic System; alusten maissa oleva seuranta- ja tukipalvelujärjestelmä.

32 32 päiväksi ja vuosi 2010 merenkulkijoiden vuodeksi. Teemavuoden tarkoituksena on kiinnittää huomiota merenkulkijoiden kohteluun ja merirosvoukseen, naisten rohkaisemiseen merenkulkualalle, nuorten kannustamiseen merenkulkijan ammattiin sekä keinoihin ammatissa jo olevien pitämiseksi alalla.36 TABLE A-II/4, minimivaatimukset jäsenille, jotka ottavat osaa merivahdinpitoon Kelpoisuus Tietotaito, ymmär- Pätevyyden osoitus Pätevyyden arviointi rys, pätevyys Ohjata alusta suomen ja englannin kiellellä annetuilla ruorikomennoilla. Käyttää hyrrä- ja magneettikompassia. Vaihtaa automaattiohjauksesta käsiohjaukselle ja päinvastoin. Käytännön testi. Hyväksytty kokemus aikaisemmilta aluksilta tai hyväksytty koulualusharjoittelu. Pitää alus suunnalla hyväksyttävissä rajoissa ottaen huomioon merialueen ja vallitsevan merenkäynnin. Viestintä selkeää ja ytimekästä. Ruorikomennot huomioidaan hyvää merimiestapaa noudattaen. Pitää asianmukaista näkö- ja kuulotähystystä. Tähystäjän velvollisuudet. Äänen, valon tai muun esineen suuntiman ilmoittaminen vahtipäällikölle. Käytännön testi. Hyväksytty kokemus aikaisemmilta aluksilta tai hyväksytty koulualusharjoittelu. Äänimerkit, valot ja muut kohteet havaitaan heti ja niiden oikea suuntima ilmoitetaan vahtipäällikölle. Valvoa ja kontrolloida turvallista vahtia. Laivalla käytettävät termit ja määritelmät. Käyttää sisäisiä viestintäjärjestelmiä sekä hälytysjärjestelmiä. Kyky ymmärtää käskyjä ja kommunikoida vahtipäällikön kanssa vahtiin liittyvissä asioissa. Käytännön testi. Hyväksytty kokemus aikaisemmilta aluksilta tai hyväksytty koulualusharjoittelu. Kommunikaatio on selvää ja tiivistä. Kysyy neuvoa vahtipäälliköltä mikäli annettuja tehtäviä ei ole kunnolla ymmärretty. Vahdinvaihdot ovat yhdenmukaisia hyväksyttyjen toimintatapojen sekä toimintaohjeiden kanssa. Hätälaitteiden käyttö ja hätätilanneohjeiden soveltaminen. Toimet hälytyskaaviossa ja hälytyssignaalit. Hätäraketit, soihdut, EPIRB ja SART. Väärien hälytysten välttäminen ja toiminta väärän hälytyksen sattuessa. Hyväksytty kokemus aikaisemmilta aluksilta tai hyväksytty koulualusharjoittelu. Toiminta hätä- ja epänormaaleissa tilanteissa on hyväksyttyjen tapojen ja toimintaohjeiden mukaista. Kommunikointi on selvää ja tiivistä koko ajan ja ohjeet huomioidaan hyvää merimiestapaa noudattaen. Hätähälytysjärjestelmän ylläpitäminen. Taulukko 4.3. Esimerkki STCW -koodin taulukoista. Table A-II/4, minimivaatimukset henkilöille, jotka ottavat osaa merivahdinpitoon. Teksti on referoitu englanninkielisestä, eikä suomennos ole virallinen. 36 Trafin merenkulkutoimialan tiedote 12/

33 Koulutuksen eurooppalainen viitekehys ja liikkuvuus EU:ssa EU:n rooli niin koulutusta kuin merenkulkualaakin säätelevänä toimijana on kasvussa, joten on syytä tarkastella suomalaisen koulutuksen sijoittumista kansainvälisen ja merenkulkualaa säätelevän STCW -yleissopimuksen ohella myös eurooppalaisissa koulutusluokituksissa ja -vertailuissa. Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys (EQF; European Qualifications Framework) muodostuu kahdeksasta osaamista kuvaavasta tasosta, joita arvioidaan tietojen, taitojen ja pätevyyden osalta. Ne kattavat kaikki tutkinnot perustasosta edistyneeseen tasoon asti.37 EQF -tasoilla yksi ja kaksi osaaminen tarkoittaa alan perustietojen hallintaa, työtehtävien ohjattua suorittamista ja rutiininomaisten ongelmien ratkaisua. Tason kolme osaamista luonnehtii oman alan tietoperustan hallinta, perustason ongelmanratkaisutaidot sekä mukautumiskyky ja vastuunotto omista työtehtävistä. Tasolla neljä mukaan tulevat laajemmat asiayhteydet, erityisongelmien ratkaisu ja osavastuu myös muiden suorittamasta työstä. Ylin taso taas kuvaa huippuasiantuntijuutta, johon kuuluu työskentelyn suuri itsenäisyys, vastuu ja innovaatiot. Ylimpien 6-8 -tasojen on katsottu kuvaavan erityisesti korkea-asteen tutkinnoissa hankittua osaamista.38 EQF tarjoaa tutkintojen kuvailemiseen parhaimmillaan yhteisen kielen, joka auttaa jäsenvaltioita, työntekijöitä ja yksittäisiä ihmisiä vertailemaan EU:n erilaisissa koulutusjärjestelmissä suoritettuja tutkintoja tai muutoin hankittua osaamista. EQF -tasojen määrittely perustuu oppimistulosten kuvailuun. EQF kuvaa oppijan tietoja, taitoja ja pätevyyttä riippumatta siitä, missä järjestelmässä tutkinto on suoritettu tai pätevyys hankittu.39 EU:n koulutuspolitiikka pyrkii myös edistämään työvoiman liikkuvuutta. Painopisteinä ovat tutkintojen vertailtavuus sekä eri maissa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Myös muualla kuin koulutuksen piirissä, esimerkiksi työkokemuksen kautta hankitun osaamisen tunnustaminen nähdään tärkeäksi. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) käyttöä koskevan suosituksen vuoden 2007 lopussa.40 Samoin Euroopan komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET; European Credit System for Vocational Education and Training) perustamisesta. Näitä tavoitteita edistetään EU:n alueella ottamalla käyttöön ammatillisessa koulutuksessa eurooppalainen opintosuoritusten siirtojärjestelmä ja kaikilla koulutustasoilla Eurooppalainen tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EQF) Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Opetushallitus. FINECVET 2 projekti Opintosuoritusten siirtojärjestelmän (ECVET) sovellus Suomessa. Euroopan komissio Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi

34 34 eurooppalainen tutkintojen viitekehys. ECVET -järjestelmä merkitsee myös siirtymistä opintoviikoista opintopisteisiin.41 Siinä tutkintoja ja tutkinnon osia ei enää tarkastella aikana, joka opiskeluun tarvitaan. Sen sijaan huomio tullaan kiinnittämään oppimistuloksiin ja niiden painoarvoon. Tämä painoarvo taas ilmaistaan opintopisteinä. 42 Vastaavanlainen uudistus on jo aiemmin toteutettu korkea-asteen koulutuksessa. Kun opintopisteiden siirtojärjestelmä ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys saadaan käyttöön, tulevat ne ainakin lähtökohtaisesti helpottamaan opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta EUalueella. Ne tarjoavat yhteisen, hankittua osaamista kuvaavan kielen kaikille osapuolille. Näin työnantajien on helpompi arvioida, vastaavatko työnhakijan tiedot, taidot ja pätevyydet kyseisen työpaikan vaatimuksia. Lisäksi ne tarjoavat yhteisen mitta-asteikon tutkintojen ja osaamisen vertailulle. 4.5 Koulutuksen ohjausjärjestelmä Yhteiskunnalliset ja koulutuspoliittiset linjaukset sekä niihin liittyvä lainsäädäntötyö tapahtuvat eduskunnassa. Sillä on myös keskeinen rooli normatiivisessa ennakoinnissa eli koulutuksen arvojen, päämäärien ja yleistavoitteiden asettelussa pitkällä aikavälillä. Eduskunnan säätämien lakien lisäksi ammatillista koulutusta säädellään valtioneuvoston antamilla asetuksilla sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tekemillä päätöksillä, joissa annetaan tarkempia ohjeita lakien soveltamisesta käytäntöön. Valtioneuvosto päättää ammatillisen koulutuksen osalta mm. sen valtakunnallisista tavoitteista, tutkintojen rakenteesta ja yhteisistä opinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää tarkemmin tutkinnoista ja niiden laajuudesta. Koulutuksen järjestämistä varten ministeriö antaa koulutuksen järjestäjille koulutuksen järjestämisluvan, missä määrätään koulutustehtävä, joka sisältää määräykset koulutusaloista, tutkinnoista, opetuskielestä, kunnista, joissa koulutusta voidaan järjestää, opiskelijamääristä, erityisestä koulutustehtävästä, koulutuksen järjestämismuodosta ja muista koulutuksen järjestämiseen liittyvistä asioista Opetushallitus. FINECVET 2 projekti Opintosuoritusten siirtojärjestelmän (ECVET) sovellus Suomessa.

35 35 Koulutuksen ulkoisista arvioinneista vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriön alaiset arviointineuvostot. Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimii kaksi koulutuksen arvioinnin asiantuntijaelintä: Koulutuksen arviointineuvosto järjestää koulutusta ja koulutuksen järjestäjien toimintaan liittyviä ulkopuolisia arviointeja toiminta perusopetuslain (628/1998), lukiolain (629/1998), ammatillisesta koulutuksesta annetussa lain (630/1998), ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa lain (631/1998), vapaasta sivistystyöstä annetussa lain (632/1998) ja taiteen perusopetuksesta annetussa lain (633/1998) mukaisesti järjestetyn koulutuksen osalta. 43 Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) tehtävänä on opetus- ja kulttuuriministeriötä korkeakoulujen ja yliopistojen arvioinneissa. 44 Opetushallitus vastaa mm. ammatillisen koulutuksen tutkintojen valtakunnallisista perusteista, joissa määrätään muun muassa tutkintojen ja koulutusohjelmien tai osaamisalojen tavoitteista, tutkinnon muodostumisesta, tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksista tai tavoitteista ja oppimistulosten seuranta-arvioinneista.45 Opetussuunnitelmien perusteiden käsittelyä sekä ammatillisen koulutuksen suunnittelua ja kehittämistä varten opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut koulutusaloittain asiantuntijoiksi koulutustoimikuntia. Niiden tehtävänä on ollut edistää yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta. 46 Merenkulkualan osalta tämä on mahdollistanut sen, että toimikunta on voinut ottaa kantaa ja tehdä sitovia päätöksiä pätevyyskirjoihin liittyen ja koskien koulutuksen yhteensovittamista. Koulutustoimikuntajärjestelmästä annettuun asetukseen on kuitenkin tullut vuoden 2008 lopulla toimintamahdollisuuksia kaventavia muutoksia, kun koulutustoimikunnat on siirretty Opetushallituksen alaisuuteen.47 Koulutustoimikuntajärjestelmää uudistetaan edelleen, kun nykyisten koulutustoimikuntien toimikausi päättyy vuoden 2010 lopussa ja aihetta säätelevä uusi asetus tulee voimaan vuoden 2011 alusta. Tämä kaventaa koulutustoimikuntajärjestelmän roolia entisestään lähinnä laadullisen ennakoinnin asiantuntijaelimeksi. Koulutustoimikuntien määrä vähenee yhdistämisten kautta nykyisestä, mutta merenkulkuala säilyttää oman koulutustoimikuntansa Valtioneuvoston asetus koulutuksen arvioinnista 1061/2009 Valtioneuvoston asetus korkeakoulujen arviointineuvostosta 794/2009 Haastattelut M. Karkama 2008 ja Valtioneuvoston asetus koulutustoimikuntajärjestelmästä 1146/ Valtioneuvoston asetus koulutustoimikuntajärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus koulutustoimikuntajärjestelmästä (882/2010), Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote koulutustoimikuntajärjestelmän uudistamisesta

36 36 Tutkintotoimikunnat ovat Opetushallituksen asettamia, näyttötutkintojen toimeenpanoa varten asetettuja elimiä. Ne tekevät sopimukset tutkintojen järjestäjien kanssa ja ohjaavat ja valvovat näyttötutkintojen toimeenpanoa. Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Aiemmin Merenkulkulaitos vastasi kokonaisvaltaisesti kauppamerenkulun ja muun vesiliikenteen toimintaedellytyksistä sekä tuotti niitä tukevia palveluita. Liikenne- ja viestintäministeriön liikennehallinnon kuusi virastoa, mukaan lukien Merenkulkulaitoksen viranomaistoiminnot yhdistyivät lukien kahdeksi uudeksi virastoksi, Liikennevirastoksi ja Liikenteen turvallisuusvirastoksi. Liikenteen turvallisuusvirasto muodostettiin liittämällä yhteen Ajoneuvohallintokeskus AKE, Ilmailuhallinto, Merenkulkulaitoksen meriturvallisuustoiminto sekä Rautatievirasto, joiden tehtävät siirtyivät kokonaisuudessaan uuteen virastoon, jonka osana myös meriturvallisuutta ohjataan ja valvotaan, esim. määrittää alusten miehitysvaatimukset, myöntämällä laivaväen pätevyyskirjat ja kelpoisuustodistukset, ylläpitämällä merimiesrekisteriä sekä huolehtimalla osaltaan merenkulkuopetuksen arvioinnista. Meriturvallisuudesta huolehditaan myös osallistumalla lakien, asetusten ja muiden säädösten valmisteluun myös kansainvälisellä tasolla lähialueen merenkulkuviranomaisten kanssa tai osallistuen kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n työskentelyyn.49 Vasta vajaan vuoden toimittuaan viraston organisaatiota on jo supistettu henkilöstövähennyksin ja organisaatiouudistuksin mm. siten, ettei merenkulkualalla ole enää omaa toimialaa, kuten ilmailulla, vaan toiminnot on hajautettu eri tahoille organisaatiossa. 50 Muita osaltaan ammatilliseen koulutukseen joko suoraan tai välillisesti vaikuttavia tahoja ja toimijoita ovat mm.: ministeriöt, työmarkkina- ja etujärjestöt, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, työvoima- ja elinkeinotoimistot järjestäessään työvoimapoliittista aikuiskoulutusta sekä mm. maakuntaliitot ja kauppakamarit maakuntastrategioita ja kehittämissuunnitelmia valmistellessaan. 4.5 Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö Kokonaisvaltaisesti uudistettu opetustoimen nykyinen lainsäädäntö on ollut voimassa muutamin korjaavine muutoksineen nyt yli kaksi vuosikymmentä (tuli voimaan vuoden 1999 alusta). Ammattikorkeakoulujen osalta lainsäädäntöä on uudistettu 2000-luvulla Trafin johdon tiedote

37 Toisen asteen koulutuksen keskeinen lainsäädäntö Ammatilliseen koulutukseen kuuluvat: Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus (nuorille ja aikuisille suunnattu ammatilliseen perustutkintoon johtava koulutus ja muu kuin tutkintoon johtava koulutus, joka sisältää talouskouluopetuksen, maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen sekä vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen). Näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistava koulutus. Ammatillinen lisäkoulutus (ammattitutkinnot, erikoisammattitutkinnot ja niihin valmistava koulutus sekä muu ammatillinen, ei tutkintotavoitteinen lisäkoulutus). Oppisopimuskoulutuksena toteutettava ammatillinen perus- ja lisäkoulutus. Nykyisin voimassa olevat ammatillista koulutusta ohjaava keskeinen lainsäädäntö koostuu seuraavista laeista, valtioneuvoston asetuksista ja valtioneuvoston päätöksistä sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksista ja päätöksistä.51 Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) määrää ammatillisista perustutkinnoista sekä oppisopimuskoulutuksesta. Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) säätää aikuiskoulutusjärjestelmään liittyviä näyttötutkintoja, kuten ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) säätää aikuiskoulutusjärjestelmään liittyviä näyttötutkintoja, kuten ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Em. tutkinnot ilmenevät Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksesta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetusta tutkintorakenteesta (849/2002). Valtioneuvoston asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (811/1998) säädetään mm. opetuksesta, opiskelijan arvioinnista ja oikeusturvasta. Valtioneuvoston asetuksessa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (812/1998) säädetään mm. tutkintojen perusteista, tutkintojärjestelmästä ja tutkintojen järjestämisestä. Valtioneuvoston asetuksilla ja päätöksillä säädetään lisäksi mm ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakujärjestelmästä, tutkintojen rakenteesta ja yhteisistä opinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön antamilla asetuksilla säädetään yksityiskohtaisemmin mm. ammatillisista perustutkinnoista, opiskelijaksi ottamisen perusteista sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. 51 Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut, ja

38 Ammattikorkeakouluja koskeva keskeinen lainsäädäntö Ammattikorkeakouluja ohjaava keskeinen lainsäädäntö koostuu seuraavista laeista ja asetuksista: Ammattikorkeakoululaissa (351/2003) säädetään mm. ammattikorkeakouluista ja niiden ylläpidosta, ohjauksesta ja arvioinnista, hallinnosta, opetuksesta ja tutkinnoista, opiskelijoista, opettajista ja henkilöstöstä ja rahoituksesta. Valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista (352/2003) säädetään yksityiskohtaisemmin ammattikorkeakoulun koulutustehtävästä, hallinnosta, tutkinnoista ja niiden perusteista, opetusjärjestelyistä, opetuksesta ja opiskelijoista sekä henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Laissa ammatillisesta opettajankoulutuksesta (356/2003) säädetään ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten opettajille ja opettajaksi aikoville tarkoitetusta opettajankoulutuksesta. Valtioneuvoston antamissa asetuksissa säädetään mm. ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmästä, ammattikorkeakoulujen opetuksesta perittävien maksujen perusteista, ammatillisista opettajankoulutusopinnoista sekä ammatillisen opettajankoulutuksen henkilöistä Ammatillisen koulutuksen rahoitus Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa 635/1998 ja asetuksessa 806/1998 säädetään koulutuksen rahoitusperiaatteista. Valtio ja kunnat rahoittavat yhdessä ammatillisen koulutuksen peruskoulutuksen, lukuun ottamatta ammatillista lisäkoulutusta ja yliopistoissa annettavaa koulutusta. Lisäksi valtio myöntää harkinnanvaraisia avustuksia koulutukseen ja sen kehittämiseen sekä lisäksi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa erillistä perustamishankkeiden valtionosuusrahoitusta. Ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa yksikköhinnat määräytyvät koulutusalojen toteutuneen kustannustason mukaisesti ja vaihtelevat sen mukaan, kuinka kallista alan koulutus on todellisuudessa ollut. Molemmissa yksikköhinnat kattavat vuodesta 2006 lukien sekä käyttökustannukset ja investoinnit: investointien poistot kirjanpidossa lasketaan mukaan yksikköhintojen perusteena toimivaan valtakunnalliseen kustannuspohjaan. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa ja 52 Opetusministeriön verkkosivut, ja

39 39 ammattikorkeakouluissa osa rahoituksesta myönnetään koulutuksen järjestäjän tuloksellisuuden perusteella. Koulutuksen järjestäjät saavat lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämin valtionosuuksin suoraan koulutuksen järjestäjille maksettavaa rahoitusta toimilupansa puitteissa järjestämäänsä ammatilliseen lisäkoulutukseen. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitukseen ei kuulu kuntaosuutta. Valtionosuus on 90 prosenttia ja yrityksen tai julkisyhteisön henkilöstölle tarkoitetussa koulutuksessa 50 prosenttia. Osa kustannuksista voidaan kattaa opiskelija- ja työnantajamaksuilla. Rahoitus on koulutuksen järjestäjille ns. korvamerkitsemätöntä rahaa, jonka käytöstä koulutuksen järjestäjät päättävät itsenäisesti. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ja ammattikorkeakoulujen ylläpitäjillä on huomattava määrä maksullista palvelu- ja projektitoimintaa, jolla ne rahoittavat toimintaansa53. Euroopan sosiaalirahaston myöntämiä hankerahoituksia on hyödynnetty monissa kehittämishankkeissa, kuten ammattiosaamisen näyttöjen luomisessa, työpaikkaohjaajien koulutuksessa, ura- ja rekrytointipalveluiden kehittämisessä sekä opettajien työelämäjaksojen toteuttamisessa. Opiskelijamäärä Rahoitus Ammattikorkeakoulut Ammatilliset oppilaitokset * Muut yksiköt Yhteensä ** * Ei tutkintoon johtavaa koulutusta. ** Luku ei sisällä T/K-toiminnan rahoitusta, eikä maksullisen palvelutoiminnan tuottoja. Taulukko 4.6. Merenkulun koulutuksen rahoitus v Lähde: Opetushallituksen tilastot ja koulutusyksiköistä kerätyt tiedot. Merenkulkuala on vahvasti kustannuspainotteinen ja sillä on usein kalliita investointitarpeita. Merenkulkualan koulutuksessa tarvitaan erilaisia opetusympäristöjä normaalien luokkatilojen sekä laite- ja materiaalitarpeiden lisäksi. Esimerkkeinä ovat koulualukset, simulaattorit, turvallisuuskoulutuslaitteistot sekä laivakoneistot ja apulaitteet. Koulutusta varten tarvittavien erikoistilojen hankinta ja rakentaminen sekä peruskorjaukset luovat yksiköiden taloudelle haasteita. Taloudellisten resurssien käytön joustavuus riippuu oppilaitoksen hallintomallista. 53 Opetusministeriön verkkosivut, ja

40 40 Käytännön opetukseen, harjoitteluun ja näyttöjen vastaanottoon käytettävien koulualusten ylläpito ja polttoaineet ovat kalliita, alukset on määräajoin katsastettava, auditoitava ja telakoitava. Lisäksi tietyt turvallisuusvarusteet on uusittava vuosittain. Merkittävän kuluerän muodostavat myös varustamoille maksettavat kulu-, ohjaus- ja matkakorvaukset. Merenkulkualan koulutuksen järjestäjät ovat kuntatalouden kireydestä huolimatta luvanneet vastata rahoituksesta keskimääräisen opiskelijakohtaisen yksikköhinnan mukaisesti54. Kustannuksiin on kohdistunut jatkuvaa alentamispainetta. Rahoituksen pienenemisen ja siihen kohdistuneiden lisäleikkausten vuoksi opetusta on sopeutettu mm. kontaktiopetustuntimäärää laskemalla ja ryhmäkokoja suurentamalla. Niin ikään korkeat hallinto- ja kiinteistökulut pienentävät opetukseen ja sen tukitoimintoihin käytettävissä olevia resursseja. Opetuksen tason pelätään laskevan, kun laitteistot vanhenevat, mutta niiden uusimiseen ei ole varoja. Monessa koulutusyksikössä välttämättömiä investointeja on jouduttu rahoittamaan pääosin maksullisen palvelutoiminnan tuloilla Toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitus Ammatillisen peruskoulutuksen ohjaus perustuu järjestämislupiin, joissa määrätään muun muassa järjestäjäkohtaisista opiskelijapaikoista, koulutusaloista ja opetuspaikkakunnista. Järjestämisluvan määräysten puitteissa koulutuksen järjestäjä voi organisoida koulutuksen haluamallaan tavalla. Rahoitus perustuu opiskelijamääriin ja yksikköhintoihin perustuvaan laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään ja alakohtaisesti määräytyviin yksikköhintoihin, määräytyen opiskelijaa kohden määrätyn yksikköhinnan ja opiskelijamäärän tulosta. Opiskelijamäärien keskiarvo lasketaan vuosittain painottamalla vuosittain opiskelijamäärää 7/12 ja opiskelijamäärää 5/12. Käyttökustannusten ennakollinen rahoitus määräytyy em. tavalla opiskelijaa kohden määrätyn yksikköhinnan ja varainhoitovuotta edeltävän vuoden opiskelijamäärän tulosta. Rahoitus tarkistetaan toteutuneen opiskelijamäärän mukaiseksi varainhoitovuoden loppuun mennessä. Toteutunutta vuotuista opiskelijamäärää verrataan järjestämisluvan mukaiseen Opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymään enimmäisopiskelijamäärään ja järjestämisluvan ylimenevältä osalta ei rahoitusta myönnetä. Rahoitukseen vaikuttavat koulutuksen järjestäjän opiskelijamäärä eri aloilla ja erimuotoisessa koulutuksessa (mm Mm. Haavisto Merenkulkualan koulutuksen laatu (STCW95) ja auditointipalautteet 2003 ja Mm. Merenkulun turvallisuuden hallinta Merenkulkulaitoksen julkaisuja 6/2006 sekä merenkulkualan koulutusyksiköiden johtajien haastattelut.

41 41 oppilaitosmuotoinen koulutus, oppisopimuskoulutus, erityisopetus, peruskoulutukseen valmistava koulutus). Ammatillisen peruskoulutuksen koulutusaloittain laskettuja yksikköhintoja porrastetaan erityisen kalliiden koulutusten, kuten merenkulun, osalta. Vuoteen 2005 saakka merenkulkualan perustutkintoon johtavan koulutuksen kustannukset oli porrastettu 40 prosenttia korkeammaksi kuin yksikköhinnat muussa saman koulutusalan koulutuksessa. Vuoden 2006 alusta porrastus laski 25 prosenttiin. Samalla ammatillisen koulutuksen rahoitusta muutettiin siten, että osa rahoituksesta määräytyy koulutuksen järjestäjän tuloksellisen toiminnan perusteella (ns. tuloksellisuusraha). Tuloksellisuusrahoitusta varten koulutuksen järjestäjille lasketaan tulosindeksi seuraavien indikaattoreiden perusteella: työllistyminen, siirtyminen korkea-asteen jatko-opintoihin, opintojen keskeyttämisen vähentyminen, koulutuksen läpäisyaste, opetushenkilöstön kelpoisuus ja henkilöstön kehittäminen. Koulutuksen järjestäjän yksikköhinnan perustetta korotetaan majoitettujen opiskelijoiden osalta euromäärällä, joka on 15 %:a keskimääräistä yksikköhintaa korkeampi. Lisäksi otetaan huomioon harkinnanvarainen korotus. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää erityisen koulutustehtävän perusteella tai muusta erityisestä syystä tehtävästä yksikköhinnan korotuksesta. Harkinnanvaraista korotusta on myönnetty lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamiseen ns. vauhdittamishankkeisiin perusteena fuusioiden aiheuttamat lisäkustannukset Ammattikorkeakoulujen rahoitus Ammattikorkeakoulun toimiluvassa määrätään ammattikorkeakoulun koulutustehtävä ja mahdolliset kehittämisvelvoitteet. Ammattikorkeakoulujen toiminnan muu ohjaus perustuu pääasiassa valtioneuvoston määrävuosiksi hyväksymään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan, Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ammattikorkeakoulun ylläpitäjien ja ammattikorkeakoulujen välillä käytäviin neuvotteluihin ja sopimuksiin sekä laadunarviointiin. Kun sopimuksin tapahtuva toiminnan ohjaus rajoittaa ammattikorkeakoulun itsehallintoa suhteessa sekä Opetus- ja kulttuuriministeriöön että ammattikorkeakoulun ylläpitäjään, neuvottelumenettelystä säädetään laissa. Ammattikorkeakoulujen rahoitus on muuttunut kaksiosaiseksi: rahoituksesta 70 % määräytyy aloituspaikkojen mukaan ja 30 % suoritettujen tutkintojen mukaan. Rahoituksen muuttuminen näkyy eduskunnan puhemiehelle esitetyssä kirjallisessa kysymyksessä rahoituksen määräytymisestä ammattikorkeakouluissa siten, että eri alojen rahoitus lähestyy toisiaan ja tutkinnot ovat

42 42 samanarvoisia. Tämä on arvioitu johtavan siihen, että ns. kalliiden erikoistutkintojen tarjoajat kärsivät ja vastaavasti edullisempien yleistutkintojen järjestäjät hyötyvät. Tulosohjauksen on myös arvioitu heikentävän opetuksen laatua. Eduskunta edellytti vastauksessaan56 rahoituksen muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen,57 että hallitus seuraa ja arvioi ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän toimivuutta ja uudistuksen vaikutusta. Ongelma on yleisesti tiedossa ja asiaa on käsitelty eduskunnassa vuoden 2007 lopulla kirjallisen kyselyn käynnistämässä keskustelussa. 58 Yksilöityä, alakohtaista tietoa rahoituksen kohdentumisesta ja kustannuksista merenkulkualan osalta ei voida osoittaa, koska alan koulutus on eri oppilaitoksissa organisoitu osaksi suurempia hallinnollisia kokonaisuuksia. 4.7 Koulutuksen järjestäjät päättävät käytännöistä Ammatillisen koulutuksen järjestäjänä voi olla kunta, kuntayhtymä, rekisteröity yhteisö, säätiö tai valtion liikelaitos. Ruotsinkielinen koulutus järjestetään joko omissa ruotsinkielisissä tai kaksikielisissä oppilaitoksissa. Merenkulkualan oppilaitosten kunnallistamisen / yksityistämisen myötä myös vastuu päätöksenteosta on paikallisella tai alueellisella tasolla. Opetushallinnon keskittyessä ylätason visiointiin ja mitoituksen pohdintaan, kaikki oleelliset koulutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia koskevat päätökset tehdään koulutuksen järjestäjätasolla ja osin myös sen toteutustasolla. Ammatillista koulutusta koskeva päätöksenteko mm. rahoituksen ja muiden panostusten sekä toiminnan näkyvyyden osalta on pääosin paikallisen tai maakunnallisen päätöksenteon alle, jossa pienten erikoisalojen osaaminen ja edunvalvonta eivät ole sanottavasti edustettuna. Valtakunnallisella tasolla on esitetty kysymyksiä siitä, onko Suomessa liikaa merenkulunkoulutusta tarjoavia oppilaitoksia ja ammattikorkeakouluja. Ammattiopistostrategian yhtenä peruslinjauksena on ollut, että ammattiopistoilla on koulutuksen järjestäjänä vapaus organisoida toimintansa/muodostaa organisaationsa alueensa tai alansa vaatimusten mukaan. Nykytrendinä on koulutuksen järjestäjien fuusioituminen yhä suuremmiksi kuntayhtymiksi tai koulutusyhtiöiksi. Riippumatta siitä, ovatko merenkulkualan pienet koulutusyksiöt kuntien vastuulla tai pieninä osina suurissa monialaisissa koulutuskonserneissa, on huoli, että koulutukseen käytettävät varat pienenevät ja opetuksen taso laskee Eduskunnan vastaus EV 191/2005. Hallituksen esitys HE 88/2005. Kirjallinen kysely KK 376/2007.

43 43 Muutosten seurauksena 2000-luvun alun oppilaitokset ovat niin opettajan työympäristönä kuin opiskelijan oppimisympäristöinä selvästi erilainen kuin edeltäjänsä 1900-luvun puolella. Järjestelmätason rakenteelliset muutokset ovat edenneet ripeästi valtakunnan tasolla, mutta oppilaitosten sisäinen ja niiden välinen rakenteellinen uudistus jatkuu edelleen ja erityisesti eri alojen toimintakulttuurien yhteensovittaminen on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi. Myös käytännön opetuksen lähtökohtia on jouduttu miettimään uudelleen, mutta monissa yksiköissä toiminnan laadullinen uudistaminen on jäänyt järjestelmätason muutosten varjoon.59 Usein uudistusta on yritetty toteuttaa rationaalisena ja suoraviivaisena muutosprosessina, eikä ole riittävästi huomioitu erilaisten toimintakulttuurien muutoksen hitautta ja muutokseen liittyviä tunnetekijöitä. 4.8 Merenkulkualan koulutuksen erityispiirteet Merenkulkualan koulutus poikkeaa useimmista muista koulutusaloista mm. seuraavasti: Merenkulkualan koulutuksen rakenne, sisältö ja toteutus pohjautuvat kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n STCW -yleissopimuksen ja -koodin mukaisiin osaamistarpeisiin. Suomi on ratifioinut yleissopimuksen ja näin sitoutunut sen tavoitteisiin. Yleissopimuksen vaatimukset luovat koulutuksen minimitason ja tuovat mukanaan jossain määrin ristiriitaisuutta ja poikkeamia suhteessa esim. kansalliseen opetusalan lainsäädäntöön. Tällaisia ristiriitaisuuksia ilmenee mm. osaamisen tunnustamis-, oppisopimuskoulutuksen ja näyttötutkintojen toteuttamisen periaatteissa. Merenkulkualan koulutuksessa ei ole mahdollista STCW opintojen osalta tavoitteiden muuttamiseen. Ammattikorkeakoulutusta säätelevässä lainsäädännössä sen sijaan on periaatetasolla maininta siitä, että merenkulun koulutuksessa tulee täyttää Euroopan yhteisön lainsäädännön asettamat vaatimukset sekä otettava huomioon, mitä merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta kansainvälisesti sovitaan. Merenkulkualan koulutusyksiköillä on kansallinen auditointi- ja raportointivelvoite.60 Maakohtaisesta raportoinnista niin IMO:lle kuin EU:lle vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto auditointitulosten perusteella. Merenkulkualan koulutus johtaa Liikenteen turvallisuusviraston myöntämään ja kansainvälisesti tunnustettuun pätevyyskirjaan. Tällöin pätevyys tunnustetaan myös muissa maissa, jotka ovat ratifioineet STCW -yleissopimuksen Raivola Tehoa vai laatua koulutukseen? STCW -yleissopimus ja koodi kohdat I/6 ja I/8.

44 44 Kansallisesti merenkulkualan koulutukseen sisältyy mm. seuraavia erikois- tai poikkeussäädöksiä: Merenkulkualan perustutkinto kuuluu rajoitetuiksi määrättyihin ammatillisiin perustutkintoihin.61 Opiskelijoiden terveydentilaa koskeville edellytyksille on asetettu merenkulkualan lainsäädännössä tai alan erityisluonteesta muutoin johtuvia erityisvaatimuksia. Koulutukseen valitulta voidaan tällöin edellyttää lääkärintodistus koulutukseen soveltuvuudesta. 62 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain ja vastaavan asetuksen mukaan merenkulun perustutkintoon johtavassa koulutuksessa maksetaan erityisen kalliin koulutuksen perusteella 25 % korkeammaksi porrastettua yksikköhintaa kuin muussa saman koulutusalan koulutuksessa.63 Vastaavaa poikkeamaa ei ole ammattikorkeakoulutuksessa. Valtakunnallisesti pienehkönä erikoiskoulutusalana merenkulkualalla on selkeä alan työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä, kuten velvoite hoitaa ammattitaidon ylläpito- ja täydennyskoulutusta. 4.9 Merenkulkualan opetussuunnitelmat ja koulutusjärjestelyt Opintojen suunnittelu ja opetustyön toteutus pohjaa opetussuunnitelmaan, jossa tulee määritellä tutkintoon johtavan koulutuksen opintokokonaisuudet, niiden laajuudet ja keskeiset sisällöt tavoitteineen.64 Opetussuunnitelman avulla opetuksesta ja oppimisprosessista tulisi pystyä muodostamaan hallittu ja ehjä kokonaisuus. Merenkulkualalla opetuksen suunnittelun perustana on kansainvälinen STCW -yleissopimus. Sopimus asettaa minimivaatimukset merenkulkualan koulutukselle ja pätevyysvaatimukset laivahenkilöstön edellytyksille toimia tehtävissään. Nykytilanteessa opetussuunnitelmissa ei juuri huomioida pedagogisia ratkaisuja, eikä oppimisen ohjauksen ja arvioinnin muotoja. Esimerkiksi lukuvuonna joka neljäs ammattikorkeakouluun pyrkivä haki ammatillisella tutkinnolla. Ammattikorkeaan hyväksytyistä 29 prosentilla oli ammatillinen koulutus. Määrä on noussut muutamalla prosentilla vuodesta Polku ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteelle on harvinaisempi yliopistoissa: Yliopistoihin pyrkijöistä vain viisi prosenttia haki ammatillisella koulutuksella lukuvuonna Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja Opetusministeriön päätös ( ). Merimiehen lääkärintarkastusohjeet Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:3. Laki (635/1998) ja asetus (806/1998) opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta. Opetushallitus ( ja tutkintojen perusteiden valmistelu). Opetushallituksen tilastot, 2005.

45 45 Koulutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia koskevat päätökset tehdään toteutustasolla. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina, joissa voi olla eri suuntautumisvaihtoehtoja. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa koulutusohjelmat, mutta ammattikorkeakoulut laativat itse niiden opetussuunnitelmat ja toteuttavat koulutukset niihin perustuen. Ainoastaan opetussuunnitelmien STCW -sopimuksenmukaisuus ja sisältö tarkistetaan pintapuolisesti Opetushallituksen viiden vuoden välein tekemissä auditoinneissa. Muuten koulutus on ammattikorkeakoulujen sisäinen asia. Toisen asteen koulutuksessa opetussuunnitelmat laaditaan Opetushallituksen tutkinnon perusteiden antamissa raameissa. Alueellinen opetussuunnitelmatyö on johtanut siihen, että jokainen alan koulutusta tarjoava oppilaitos- tai ammattikorkeakouluyksikkö toteuttaa omia opetussuunnitelmiaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että merenkulkualan opintojaksoja on satoja erilaisia, huolimatta siitä, että yleissopimus pyrkii tiivistämään opintokokonaisuudet mahdollisimman yhtenäisiksi. Runsas opintojaksojen lukumäärä vaikeuttaa opetuksen laadun valtakunnallista arviointia sekä lisää kustannuksia. Liikenteen turvallisuusviraston rooliksi tässä prosessissa jää pätevyyskirjojen myöntäminen oppilaitosten todistaman perusteella. Opiskelijoiden näkökulmasta eroavuudet kursseissa hankaloittavat opintojen tunnustamismenettelyä (hyväksilukeminen), vaikeuttavat opiskelijoiden liikkuvuutta koulutusyksiköiden välillä ja pitkittävät osaltaan opintoaikoja. Tämä on keskeinen ongelma etenkin rajapinnassa siirryttäessä toisen asteen ammatillisista opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin. Perinteisen luokissa ja työpajoissa tapahtuvan opetuksen rinnalle ovat tulleet erilaiset opetuksen järjestämismuodot kuten etäopetus, itsenäinen työskentely, verkko-opetus ja erilaiset simulaatiot sekä edellä mainittujen monenlaiset yhdistelmät, jolloin puhutaan monimuoto-opetuksesta. Tietoja viestintätekniikan keinoin on mahdollista tukea ja ohjata oppimisprosessia sekä simuloida myös sellaisia työelämän toimintaympäristöjä. Tieto- ja viestintätekniikan ja tietoverkkojen käyttö opetuksessa on lisääntynyt huomattavasti ja tulevaisuudessa tulee lisääntymään entisestään. Jotta myös merenkulkualan opetus pystyy seuraamaan teknistä kehitystä ja monimuotoisia pedagogisia ratkaisuja, tulee opetushenkilöstön osaamista kehittää sekä modernin teknologian ja tietoverkkojen käyttö opetusjärjestelyissä turvata. Kaikissa ja 2000-lukujen selvityksissä ja kartoituksissa merenkulkualan koulutuksen hajautuneisuus ja sen mahdollisen keskittämisen tuomat edut ovat jakaneet voimakkaasti mielipiteitä Mm. Salanne 1999, Vainio 2002 ja Merenkulkualan turvallisuuden hallinta sekä Varustamobarometri 12/2008.

46 46 Maassamme käynnissä olevat oppilaitosverkon tiivistämishankkeet vähentävät tulevaisuudessa oppilaitosten määrää ja kasvattavat oppilaitoskokoja. Opetus- ja kulttuuriministeriön ammattiopistostrategia, korkeakouluverkon tiivistäminen ja yleinen palvelurakenneuudistus yhdessä koulutuksen työelämälähtöisen mitoitustarpeen kanssa linjaavat oppilaitos- ja ammattikorkeakouluverkon muotoutumista. Tässä tarkastelussa on mahdollisuus merenkulkuelinkeinon vahvalla myötävaikutuksella saada huomioiduksi sekä merenkulkualan valtakunnalliset määrätarpeet osaamispainotuksineen, että tarpeellinen koulutuksen alueellinen saavutettavuus ja vaikuttavuus. Nykyiset neljä koulutuspaikkakuntaa sijaitsevat opiskelijarekrytoinnin kannalta tasapainoisesti maan eri osissa ja molemmat kotimaiset kielet huomioiden. Oppilaitokset kykenevät varmistamaan nykytilanteessa riittävän merenkulkualan osaajien valmistumisen Oppilaitosten oppimateriaali, kalusto ja välineistö Merenkulun ammattiin valmistavan koulutuksen käytössä olevat tilat ovat peräisin pääosin lukujen vaihteesta. Huonokuntoisia ja vanhimpia tiloja on peruskorjattu, mutta yleisvaikutelma tiloista on niin kunnon kuin riittävyydenkin osalta korkeinaan tyydyttävä. Laadukas opetus edellyttää, että oppimisympäristö on ajanmukaisesti varustettu, toimiva ja opetusta palveleva. Merenkulkualan ongelmana on alan oppimateriaalin vähäisyys ja heterogeenisuus. Yleisesti opetusalalla opettajan perustehtäviin ei kuulu kokonaisten oppimateriaalikokonaisuuksien tuottaminen. Merenkulkualalla oppimateriaalien laatiminen ja päivittäminen on oppilaitoskohtaista, koska alan opetusmateriaalia on niukasti saatavilla. Kaikkien paikkakuntien merenkulkualan koulutusyksiköillä on käytössään vähintään tai 2000luvulta peräisin olevat ajanmukaiset pelastautumislaitteistot pelastusvene- ja lautta-asemineen. Opetuskäytössä oleva työsali- ja laboratoriokalusto sekä sähkö- ja automaatiotekniikan kalusto oppilaitoksissa on osin puutteellista ja osin vanhentunutta Simulaattorit Simulaatio-opetusta on ollut merenkulkualan koulutuksessa jo ennen tietoverkkojen tuloa. Meriturvan Laivasimulaattoriyksikkö Otaniemessä oli aikanaan uranuurtaja suomalaisen merenkulun simulaattorikoulutuksessa. Simulaatioihin tarvittavat laitteet ja ohjelmat ovat tulleet edullisemmiksi,

47 47 monipuolisemmiksi ja helppokäyttöisemmiksi, ja oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa on investoitu vähintään perusopetuksen vaatimiin simulaattorijärjestelmiin. Nykyisin jokaisella merenkulkualan koulutuspaikkakunnalla on käytettävissä niin yleissopimuksen edellyttämät simulaattorijärjestelmät. Valtaosassa koulutusyksiköistä simulaattoreiden käyttöaste jää jopa 20 prosenttiin niiden laskennallisesta kapasiteetista. Simulaatioita voidaan käyttää nykyistä enemmän opetustilanteissa. Simulaattorin käytön suunnittelu ja toteutus edellyttää oppijalähtöistä toteutusta ja ohjaamista. Toimiakseen tehokkaasti simulaattoripohjaisen opiskeluympäristön hallittu käyttö vaatii riittäviä henkilöresursseja. Perustason simulaattorikoulutuksen osalta haasteena on myös opetus- ja harjoittelukaluston ylläpito. Tietokonepohjaiset ohjelmistot edellyttävät päivityksiä vähintään 1-2 vuoden välein ja järjestelmät uusimista noin kymmenen vuoden välein. Osa koulutusyksiköistä on toteuttanut merkittäviä laite- ja sovellusinvestointeja erilaisten kumppanuusprojektien avulla. Koulutusyksiköt tarjoavat myös simulaattoreihin perustuvaa jatko- ja täydennyskoulutusta, hakien maksullisia asiakkaita niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Nykytilanteessa simulaattorikoulutusten ja vastaavien muiden palveluiden tarjonnassa on koulutusyksiköiden välillä kilpailutilanne. Palveluiden käyttäjänäkökulmasta tarkastellen tilanteeseen liittyy lukuisia ongelmia. Simulaattoreissa on tarvittavat välineet ja standardimallit sekä myös kohtuulliset opetusresurssit STCW yleissopimuksen perustason simulaattorikoulutukseen. Sen sijaan haastavan aluksenkäsittelyn koulutuksen, kuten päällystön ja luotsien sekä navigointilaiteympäristöjen käyttö- ja virhetilannekoulutuksen, jääoperoinnin, saattohinaajatoiminnan sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja riski- ja onnettomuusanalysoinnin tarpeisiin, ei nykyisin pystytä riittävästi vastaamaan. 67 Keskeisiä esteitä asiakastarpeisiin vastaamiselle ovat mm.: Aluepoliittiset päätökset ja kokonaisvaltaisen ohjauksen puute simulaattorihankinnoissa ja toteutuksissa. Valmistajasta riippumatta, kaikkiin nykyisiin peruskoulutussimulaattorien liittyy samankaltaisia ongelmia ja puutteita, kuten mallinnusten epätarkkuus ja epärealistisuus erityisesti dynaamisissa tilanteissa sekä haastavien yhteistoimintaoperaatioiden vuorovaikutustilanteiden puutteet. 67 Toivola, J. Neste Oil Shipping.

48 48 Suomessa on käytössä useita erilaisia ja eri valmistajien toteuttamia simulaattoriympäristöjä, joiden välillä esimerkiksi laivamallien siirtäminen on käytännössä mahdotonta ja vastaavasti eri simulaattoreiden integroiminen on hyvin ongelmallista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta taas edellyttää avoimempaa ja joustavampaa simulaattoriarkkitehtuuria. Olemassa olevien henkilöstöresurssien puutteellisuus ja hajanaisuus. 68 Simulaattorikoulutuksen kysynnän odotetaan kasvavan. Merihenkilöstö tarvitsee enenevässä määrin jatko- ja täydennyskoulutusta erityisesti suomalaisiin merenkulun olosuhteisiin. Nykytilanteessa muun muassa senioripäällystön pulasta johtuva tarve haastavien tilanteiden aluksenkäsittelykoulutukselle on olemassa. Samalla Koulutustarpeet myös aikaisempaa monimutkaisempien järjestelmien koulutukseen kasvavat. Niin koulutuksen kuin erityisosaamista tukevien tutkimus- ja kehityshankkeiden toteuttamiseen tarvitaan edelleen nykyistä realistisempia simulaattoreita. Suomen Varustamot ry:n johdolla on käynnistetty suomalaista merenkulkualan simulaattorikoulutusta käsittelevä keskustelu ja alettu miettiä tulevaisuuden toimintatapaa. Erilaisina vaihtoehtoina esiin nousivat mm.: Avoimen kansallisen simulaatiojärjestelmän rakentaminen esimerkiksi alan toimijoiden yhteisen, voittoa tuottamattoman osakeyhtiön muodossa. Tutkimus- ja kehitystoiminnan edustajat (mm. VTT) osoittivat kiinnostusta toimijatahojen yhteen kokoamiseksi ja hakemuksen laatimiseksi mahdollisen kansallisen tai kansainvälisen hankkeen perustamiseksi yhteisen simulaattorin saamiseksi. 69 Turun Aboa Maressa on nykyisin maamme suurin merenkulkusimulaattori, jossa on seitsemän, eri valmistajien laitteilla, varustettua komentosiltaa sekä komentosiltasiipi kytkettynä aluksenkäsittelysimulaattoriin. Lisäksi komentosiltasimulaattorin yhteydessä voidaan käyttää VTS/RCC simulaattoria70. Käytössä on myös The Nautical Instituten hyväksymä DP-simulaattori.71 Kaikki sillat on varustettu visuaalisella näkyvyydellä ja kolme niistä on varustettu integroidulla navigointijärjestelmällä. Simulaattoria käytetään peruskoulutuksessa ja yhä lisääntyvässä määrin asiakaskohtaisesti räätälöidyssä täydennyskoulutuksessa. Suurin käyttöaste on tällä hetkellä noin 70 %, koska Toivola. J. Simulaattorikoulutuksen nykytilanne-esitys. Suomen Varustamot ry Karkama, M, Opetushallitus ja Widén, O, Suomen Varustamot ry. VTS/RCC = Vessel Traffic Service/Rescue Coordination Centre; alusten maissa oleva seuranta- ja tukipalvelujärjestelmä/meripelastuskeskus. DP = Dynamic Position; tarkkuusnavigointijärjestelmä.

49 49 simulaattorikoulutusta järjestetään usealla komentosillalla kesälomakautta lukuun ottamatta ja parhaimmillaan kahdessa vuorossa arkipäivisin ja osin myös viikonloppuisin. Aboa Mare on uudistamassa GMDSS -meriradiosimulaattoria uudella Transas Marinen GMDSS- simulaattorijärjestelmällä. Tiiviin Wärtsilä Land and Sea Academyn kanssa tapahtuvan yhteistyön kautta Aboa Marella on käytössä myös konehuone- ja -lastinkäsittelysimulaattorit Wärtsilän tiloissa. Aiemmin Meriturvan osana toiminut Otaniemen simulaattorikeskus siirtyi osaksi Aboa Maren toimintaa Tämän myötä Aboa Mare vahvisti asemaansa maan johtavana simulaatiokouluttajana. Otaniemen simulaattorikokonaisuuden perustana on Venäjän federaation ja Suomen valtion välisellä konversiosopimuksella vuosina hankittu Transas Marinen toimittama simulaattorijärjestelmä, johon kuuluu kolme täyden mittakaavan komentosiltavarustuksella toteutettua aluksenkäsittelysimulaattoria ja VTS-simulaattori. Simulaattoriohjelmisto kattaa Suomen tärkeimmät luotsattavat väylät, yhteensä yli 2500 kilometrin pituisen simuloidun väylästön. Lisäksi Otaniemessä on omaa tuotantoa oleva konevalvontasimulaattori, johon oppilaitoksilla on ollut etäkäyttömahdollisuus valokaapelin kautta. Raumalla voi harjoitella navigointi- ja aluksenkäsittelytaitoja vuonna 2003 valmistuneella Transas Marine -laivasimulaattorilla, jossa on oikean aluksen komentosiltaa mukaileva simulaattori. Lisäksi kokonaisuuteen sisältyy kolme 1990 luvulla valmistunutta komentosiltaa. Käytössä ovat myös erilaiset konehuone- ja lastaussimulaattorit. Satakunnan ammattikorkeakoulussa on The Nautical Instituten hyväksymä dynaamiseen paikannukseen ja ohjailuun tarkoitettu DP -simulaattori. Rauman ammattiopistolla on lisäksi käytössään konehuonesimulaattori, GMDSS -simulaattori sekä vuonna 2008 uusittu sähköosaston Damatic DNA automaatiojärjestelmä. Kotkassa on normaalien laiva-, konehuone- ja radiosimulaattorien lisäksi panostettu erityisesti satamien simulaattorikoulutukseen. Käytössä on nykyaikaiset simulaattorit niin säiliöalusten lastinkäsittelyyn, nestemäisten lastien terminaalitoimintaan kuin satamanostureiden käyttöön. Toteutettujen suomalais-virolais-venäläisten yhteistyöhankkeiden myötä on hankittu Pietarin ja Tallinnan merenkulkuakatemioiden kanssa yhteensopivat kriisinhallintasimulaattorit, joiden avulla on vahvistettu valmiutta harjoitella öljyntorjuntaa Suomenlahden alueella ja yhdenmukaistaa öljyntorjuntakoulutusta alueen rantavaltioissa. Simulaattoreiden verkottamisella eri koulutusyksikköjen kesken on mahdollistettu muun muassa yhteinen samojen onnettomuustilanteiden harjoittelu.

50 50 Ahvenanmaalla on niin ikään omat perus- ja lisäkoulutusta palvelevat simulaattorinsa ja myös olemassa olevia suunnitelmia uuden simulaattorikeskuksen rakentamiseksi. Maritime Safety Center markkinoi pääsääntöisesti kaiken Ahvenanmaalla toteutettavan merenkulkualan kurssitoiminnan Koulualukset Koulualusten ylläpitokustannuksilla on merkittävä osuus niitä ylläpitävien ja käyttävien koulutusyksiköiden taloudessa. Alusten ylläpito on kallista ja niiden ylläpitoon on vaikea saada määrärahoja. Koulualuskysymyksiä ratkottaessa on paikallaan pieni katsaus historiaan. Menneinä aikoina Suomen merenkulkuoppilaitokset tekivät yhteistyötä liittyen koulualuksen käyttöön. Käytössä oli yksi alus, joka palveli vuoroin kolmea merenkulkuoppilaitosta. Nykyisin Etelä-Kymenlaakson ammattiopistolla on oma Itämeren liikenteeseen katsastettu koulualus m/s Katarina, joka palvelee myös Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulkukoulutusta. Kotkassa on tämän lisäksi myös pienempi harjoittelualus m/s Hannibal, joka on lakkautetun Helsingin merenkulkuoppilaitoksen perintöä. Ahvenanmaan maakuntahallitus omistaa koulualus Michael Sarsin, joka on paitsi koko Ahvenanmaan merenkulkukoulutuksen käytössä, myös ajoittain vuokrattuna ruotsalaiselle merenkulkukoulutukselle. Rauman ammattiopisto ylläpitää ja käyttää koulualus Fannya. Koulutusuudistus, mukaan lukien merikapteenien koulutuksen siirtyminen ammattikorkeakouluun, on vähentänyt koulualus Fannyn käyttöä merkittävästi. Esimerkiksi tarkastelujaksolla ammattikorkeakoulu ei käyttänyt alusta lainkaan. Lisäksi Raumalla on Puolustusvoimilta aikanaan lahjoituksena saatu, pienempi koulualus, m/s Hakuni, joka on valmistunut vuonna Alusta käytetään lähinnä kotimaanliikenteenkoulutuksissa, huoltokohteena ja näyttöjen vastaanottopaikkana. Koulualuksia käytetään opiskelijoiden perehdyttämiseen ja muun muassa navigoinnin, aluksen käsittelyn, konetekniikan, laivatöiden ja ravitsemistoiminnan opetukseen, etsintä-, pelastus- ja turvallisuusharjoituksiin ja osaamisen arviointiin sekä jossain määrin myös yleissopimuksen edellyttämään ohjattuun harjoitteluun. Aluksilla opitaan monipuolisesti erilaisia ammattiosaamiseen kuuluvia tietoja ja taitoja, mutta myös oikeanlaista vastuunottoa, merimieskulttuuria ja merimiestaitoa. Osaamisen varmentamiseen ja arviointiin (näytöt) koulualukset sopivat erinomaisesti. Alusten käyttöastetilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta alusten käyttöasteesta. Konemestareiden,

51 51 korjaajien ja laivasähköasentajien opetuksessa koulualuksia käytetään oppimisympäristönä myös silloin, kun ne eivät ole ajossa. Fanny Katarina Michael Sars Pituus 34,26 m 52,80 m 47,53 m Bruttovetoisuus Koneteho (kw) 662 kw 1770 kw 1103 kw Liikennealue Itämeri Itämeri Itämeri Jääluokka - 1A 1C Opiskelijapaikkoja Miehitys Rakennusvuosi Taulukko Koulualusten (Fanny, Katarina ja Michael Sars) perustiedot. Purjehduspäivät Opiskelija(purjehdus)työpäiviä Muut käyttöpäivät (alukset satamissa) Käyttöpäivät yhteensä Käyttökustannukset / purjehduspäivä ( ) Käyttökustannukset / opiskelija / purjehduspäivä ( ) Käyttökustannukset / käyttöpäivä ( ) Käyttökustannukset yhteensä ( ) noin Taulukko Koulualusten (Fanny, Katarina ja Michael Sars) yhteenlaskettuja käyttötietoja vuodelta Nykytilanteessa koulualusten ylläpitoon liittyy niin toiminnallisia kuin taloudellisia haasteita. Käyttökustannusten lisäksi aluksille kertyy investointiluonteisia kustannuksia 3-5 vuoden välein tehtävien määräaikaistelakointien muodossa. Lisäksi polttoainekustannukset ovat vaikeasti ennakoitavissa. Alukset vanhenevat ja tekniikka kehittyy ja siksi alukset vaativat lähivuosina huomattavia investointeja, jotta niiden käyttö olisi myös tulevaisuudessa järkevää. 72 Ruotsalaiset oppilaitokset 72 Koulualusten ylläpitäjätahoilta kerätyt tiedot

52 52 ovat viime vuosina ratkaisseet nämä haasteet ja ongelmat luopumalla pääosin omista koulualuksistaan. Nykyistä aluskantaa voidaan pitää osin hyvänä, osin tyydyttävänä. Yhdistävänä tekijänä kaikille on suhteellisen korkea ikä. Katarina ja Michael Sars ovat jäävahvistettuina ja varsin merikelpoisina aluksina hyödynnettävissä ympärivuotisessa liikenteessä. Koulualus Fannya ei voida käyttää jääaikana ja myös sääolosuhteet asettavat rajoituksia aluksen käytölle. Käyttöasteensa, ikänsä ja kustannustensa vuoksi alan oppilaitokset miettivät koulualusten tulevaisuutta ja niiden mahdollista hyödyntämistä esimerkiksi kaupallisessa käytössä. Yhteisomistusjärjestelmä uuden koulualuksen hankkimiseksi on tutkittava ja harkinnan arvoisina vaihtoehtoina kannattaa punnita tarvittaessa myös muuhun kuin koulualuskäyttöön soveltuvia ratkaisuja, kuten esim. yhdistettyä koulualus-öljyntorjunta-alusvaihtoehtoa tai kaupallisessa liikenteessä olevaa alusta.

53 53 5 MERENKULKUALAN KOULUTUS 5.1 Merenkulkualan ammatillinen koulutus Merenkulkualan lisä- ja täydennyskoulutus Merenkulun hallinto Merikapteeni ylempi AMK 60 opintopistettä Ammattikorkeakoulu Kolmen vuoden työkokemus Yliperämiehen / merikapteenin Konemestarin / sähkömestarin / ylikonemestarin pätevyyskirja pätevyyskirja Merenkulku Konetekniikka Sähkötekniikka 270 opintopistettä 270 opintopistettä Pursimiehen / korjausmiehen pätevyyskirja Matruusin / konemiehen pätevyyskirja Lukio Kansi- ja konekorjauksen koulutusohjelma Vahtiperämiehen pätevyyskirja Kansipäällystön koulutusohjelma Vahtikonemestarin Laivasähkömiehen pätevyyskirja pätevyyskirja Ammatillinen koulutus Konepäällystön Sähkökäytön koulutusohjelma koulutusohjelma 120 opintoviikkoa 120 opintoviikkoa 120 opintoviikkoa 120 opintoviikkoa Vahtimieskoulutus Vahtimiehen pätevyyskirja Peruskoulu Kuva Merenkulkualan koulutusjärjestelmä Suomessa (R. Anttila) Ammatillinen peruskoulutus rakentuu perusopetuksen oppimäärälle, mutta myös ylioppilaat voivat hakeutua koulutukseen. Lukio-opinnot suorittaneiden opiskeluaika on aiempien opintojen tunnustamisen myötä hieman lyhyempi kuin peruskoulusta tulleiden. Perustutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa, jakautuen seuraavasti: 90 opintoviikkoa (ov) ammatillisia opintoja, sisältäen niitä tukevaa työssäoppimista ov ja ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (aik. yhteiset opinnot) 20 ov sekä 10 ov vapaasti valittavia opintoja. Yksi opintoviikko vastaa opiskelijan 40 tunnin työpanosta.

54 54 T/K -toiminta Jatko - ja täydennyskoulutus Laivatalous Laivasähköasentaja Korjaaja Vahtikonemestari Muut koulutus ja tutkimusyksiköt Meriturva Ålands sjösäkerhetscentrum Turun yliopisto (MKK) Merikotka Merivoimat Vahtiperämies Ammatilliset oppilaitokset Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto WinNova Länsirannikon Koulutus Oy Axxell Utbildning (Aboa Mare) Ålands sjömansskola Merenkulkualan insinööri Merikapteeni Ammattikorkeakoulut Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Satakunnan ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Novia (Aboa Mare) Högskolan på Åland Taulukko Merenkulkualan koulutus- ja muu palvelutoiminta koulutusyksiköittäin (R. Anttila). Merenkulkualan perustutkintoon ja ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvä vahtimiehen koulutus ja pätevyys luo peruspohjan jokaiselle merenkulkualan ammattinimikkeelle. Kaikille yhteiseen osaan kuuluvat ammatilliset opinnot: navigaatio, laivakonetekniikka, turvallisuuden ja hätätilannetoiminnan perusteet sekä työssäoppimista koulu- ja kauppa-aluksilla erityisen harjoittelukirjan mukaisesti. Vahtimiestaso on edellytys työskentelyyn aluksilla. Vahtimiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan 16 vuoden ikä, vahtimiehen koulutus, kahden kuukauden hyväksytty meripalvelu ja lääkärintodistus kelpoisuudesta meripalveluun (kansi- ja konepalvelu). Pätevyystodistuksen myötä opiskelija voi hakea ensimmäistä työsuhdettaan merellä. Erikoistuminen eri merenkulkuammatteihin alkaa tutkinnon yhteisten ammatillisten opintojen jälkeen, toisen vuosikurssin alussa.

55 55 Perusopintojen jälkeen opiskelija voi valita suuntautumisensa seuraavasti: Kansi- ja konekorjauksen koulutusohjelma korjaaja Sähkökäytön koulutusohjelma Kansipäällystön koulutusohjelma Konepäällystön koulutusohjelma laivasähköasentaja vahtiperämies vahtikonemestari Kaavio Merenkulkualan perustutkinnon koulutusohjelma- ja tutkintovaihtoehdot. Ammatillisessa koulutuksessa päällystökoulutuksen vaatimukset määritellään seuraavissa liitteissä: STCW -vaatimukset ammatillisessa koulutuksessa (3 vuotta / 120 ov) Vahtiperämies Vahtikonemestari Taso STCW Taso STCW Support, (vahtimiestaso kansi) A-II/4 Support, (vahtimiestaso kone) A-III/4 Operational, (vahtiperämies) A-II/1 Operational, (vahtikonemestari) A-III/1 Muu ammatillinen koulutus (120 ov/ 3 vuotta) Korjaaja Laivasähköasentaja Taso STCW Taso STCW Support (vahtimiestaso) A-II/4 Support (vahtimiestaso) A-III/4 Korjaaja - Laivasähköasentaja - Taulukko Merenkulkualan perustutkinto-opinnot ja STCW -vastaavuus. Merenkulkualan kaikki perustutkinnot sisältävät ammatilliset näytöt, joiden avulla varmennetaan opiskelijan käytännön ammatilliset perustiedot ja taidot. Vahtiperämiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan 18 vuoden ikää, vahtiperämiehen koulutus ja 12 kuukautta hyväksytyn harjoitteluohjelman mukaista meripalvelua tai koulutuksen lisäksi 36 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua tai vahtiperämiehen koulutuksen lisäksi vahtimiehen koulutusta ja 12 kuukauden hyväksyttyä meripalvelusta sekä lääkärintodistusta kelpoisuudesta meripalveluun (kansipalvelu).

56 56 Vahtikonemestarin pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan 18 vuoden ikää, vahtikonemestarin koulutus ja joko 12 kuukautta hyväksytyn harjoitteluohjelman mukaista palvelua tai meripalvelua ja työkokemusta 24 kuukautta sekä lääkärintodistusta kelpoisuudesta meripalveluun (konepalvelu). Meripalvelun tai työkokemuksen hyväksyttävyydessä on eri vaihtoehtoja. Korjaajan tutkinto sisältää koulutuksen matruusin/konemiehen pätevyyskirjoihin ja työkokemuksen myötä pursimiehen/korjausmiehen pätevyyskirjoihin. STCW -yleissopimuksen pätevyystasot eivät tunne koulutusrakenteessa olevaa korjaajan ja laivasähköasentajan koulutusta muuten kuin niihin pakollisena sisältyvän vahtimiesosion osalta. Aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetun asetuksen (1797/2009) mukaan matruusin tai konemiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan 18 vuoden ikää, kuuden kuukauden hyväksyttyä meripalvelua yleistoimessa, matruusin tai konemiehen koulutusta ja lääkärintodistusta kelpoisuudesta meripalveluun (kansi- ja konepalvelu). Koulutusten pituuden osalta Merenkulkulaitos, pätevyyskirjan myöntävänä viranomaisena, nojautuu kansainvälisen työjärjestön ILO:n matruusien pätevyyskirjoista annettuun yleissopimukseen vuodelta 1946 tai sitä seuranneisiin yleissopimuksiin, joissa määritellään niin sanottu kolmen vuoden sääntö. Suomessa tätä on tulkittu siten, että matruusin tai konemiehen pätevyyteen oikeuttaa kolmen vuoden meripalvelu tai vastaavasti yhteensä kolmen vuoden koulutuksen ja meripalvelun yhdistelmä. Mikäli kyseessä on matruusin tai konemiehen pätevyyden hakeminen kolmen vuoden meripalvelun perusteella, todennetaan osaaminen korjaajan tutkinnon osanäyttönä merenkulkualan oppilaitoksissa, joilla on merenkulkualan tutkintotoimikunnan myöntämä. ko. tutkinnon anto-oikeus.73 Aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetun asetuksen (1797/2009) mukaan pursimiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan matruusin pätevyyskirja ja korjausmiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan konemiehen pätevyyskirja, kuuden kuukauden hyväksyttyä meripalvelu matruusin tai konemiehen pätevyyskirjan saamisen jälkeen, pursimiehen tai korjausmiehen koulutusta ja lääkärintodistusta kelpoisuudesta meripalveluun (kansi- tai konepalvelu) sekä laivasähkömiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan 18 vuoden ikä, laivasähkömiehen koulutus ja lääkärintodistus kelpoisuudesta meripalveluun (konepalvelu). Laivasähköasentajan tutkinto johtaa laivasähkömiehen pätevyyskirjaan (huomaa tutkinto- ja pätevyysnimikkeen ero). 73 International Labour Organization (ILO) C74 Convention concerning the Certification of Able Seamen Convention.

57 57 Merenkulkualan perustutkinnon tarjonta ja aloituspaikat Ov¹ Alpa² WinNova Länsirannikon Koulutus Oy ( saakka Rauman ammattiopisto) Merenkulkualan perustutkinto Kansi- ja konekorjauksen koulutusohjelma (korjaaja) Kansipäällystön koulutusohjelma (vahtiperämies) Konepäällystön koulutusohjelma (vahtikonemestari) Sähkökäytön koulutusohjelma (laivasähköasentaja) Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto Merenkulkualan perustutkinto Kansi- ja konekorjauksen koulutusohjelma (korjaaja) Kansipäällystön koulutusohjelma (vahtiperämies) Konepäällystön koulutusohjelma (vahtikonemestari) Ålands sjömansskola Sjöfartsprogrammet Inriktning för däcks- och maskinreparatör Inriktning för fartygselektriker Inriktning för vaktmaskinmästare Inriktning för vaktstyrman Aboa Mare/Axxell ( saakka Yrkesinstitut Sydväst) Utbildningslinjen för sjöfart Vaktstyrman (ungdoms- och vuxenutbildning) Vaktmaskinmästare (vuxenutbildning) ¹ Ov = opintoviikko ² Alpa = aloituspaikkojen lukumäärä Taulukko Merenkulkualan perustutkinnon koulutustarjonta ja aloituspaikat (2008). Merenkulkualan perustutkinto tuottaa paitsi kelpoisuuden ja vaaditun työkokemuksen myötä pätevyyden merenkulkualan eri tehtäviin, myös yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Merenkulkualalla ei ole ammatti- eikä erikoisammattitutkintoja Laivatalousalan koulutus Majoitus- ja ravitsemisala jakautuu catering-alaan sekä hotelli- ja ravintola-alaan, joka sisältää laivatalousalan. Hotelli- ja ravintolakokin koulutuksella voi suuntautua laivatyöhön Kotkassa ja Raumalla, joissa koulutus toteutetaan osana matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusta yhteistyössä merenkulkualan kanssa. Maarianhaminassa koulutus järjestetään kolmen oppilaitoksen (Ålands

58 58 sjömanskola, Ålands hotell- och restaurangskolan ja Ålands yrkesskolan) yhteistyönä. Koulutuksissa käydään alan ammattiopintojen lisäksi merenkulun pakolliset turvalliskoulutukset ja valtaosa työssäoppimisesta suoritetaan laivoilla. Rauman ammattiopistolla ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopistolla on koulutuskokeiluna hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon laivatalouden koulutusohjelma (laivakokki), joka päättyy vuonna Raumalla ja Maarianhaminassa on ilmenneen tarpeen mukaan tarjottu aikuiskoulutuksena pätevyyskirjaan johtavaa laivatalouden talousesimieskoulutusta. Koulutus antaa valmiudet toimia aluksella talousesimiehenä tai kokkistuerttina. Rauman ammattiopisto on tehnyt Opetushallitukselle muutosesityksen tutkintorakenteeseen laivatalousesimiehen (erikois)ammattitutkinnon lisäämiseksi matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle. 5.2 Merenkulkualan koulutus ammattikorkeakouluissa Merenkulkualan korkeakoulutusta annetaan neljässä eri ammattikorkeakoulussa: Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa Kotkassa, Satakunnan ammattikorkeakoulussa Raumalla, Yrkeshögskolan Noviassa, Turussa sekä Högskolan på Ålandissa Maarianhaminassa Ahvenanmaalla. Merenkulkualan koulutusta järjestetään monialaisten ammattikorkeakoulujen merikapteenin ja merenkulkualan insinöörin koulutusohjelmissa. STCW -vaatimukset ammattikorkeakoulutus (270 op/ 4,5, vuotta) Merikapteeni Merenkulkualan insinööri Taso STCW Taso STCW Support, (vahtimiestaso) A-II/4 Support, (vahtimiestaso) A-III/4 Operational, (vahtiperämies) A-II/1 Operational, (vahtikonemestari) A-III/1 Management (merikapteeni/ yliperämies) A-II/2 Management, (konepäälliköt ja konemestarit yli 3000 kw) A-III/2 Taulukko Merenkulkualan ammattikorkeakouluopinnot ja STCW -vastaavuus. Merenkulkualan ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on 270 opintopistettä (4,5 vuotta). Opiskelijat suorittavat merikapteenin (STCW II/2) tai ylikonemestarin (STCW III/2) tutkinnon ja saavat vahtiperämiehen (STCW II/1) tai vahtikonemestarin (STCW III/1) pätevyyskirjan. Edellytyksenä on, että he ovat teoriaopintojen lisäksi suorittaneet tutkintoon sisältyvän 40 opintoviikon ohjattuna

59 59 harjoitteluna tai työsuhteessa osallistuen ohjattuun harjoitteluun standardoidun harjoittelukirjan mukaisesti. Merikapteeninkirjan saamiseksi vaaditaan merikapteenin koulutuksen lisäksi vahtiperämiehenkirja sekä meripalvelua lähi- tai sitä laajemman liikenteen vähintään bruttovetoisuudeltaan vähintään 500:n aluksella 36 kuukautta vahtiperämiehenä tai 24 kuukautta, vahtiperämiehenä, josta vähintään 12 kuukautta yliperämiehenä. Asetuksen mukainen 36 kuukauden meripalvelu- tai vastaava kokemusvaade koskee myös ylikonemestarin pätevyyttä. Ahvenanmaalla erikoisuutena on ammattikorkeakoulun sähkötekniikassa suuntautumisvaihtoehtona oleva laiva-automaatio, joka yhdessä vaaditun työkokemuksen kanssa johtaa sähkömestarin pätevyyteen. Sähkömestarin pätevyys ei vielä nykyisin ole STCW -säätelyn piirissä. Merenkulkualan koulutustarjonta ammattikorkeakouluissa Op ¹ Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Merenkulun koulutusohjelma Merikapteeni 270 Merenkulkualan insinööri 270 Merikapteeni (vahtiperämiehestä merikapteeniksi, aikuiskoulutus) 153 Konepäällystön koulutusohjelma (vahtikonemestarista merenkulkualan 153 insinööriksi, aikuiskoulutus) Satakunnan ammattikorkeakoulu Merenkulun koulutusohjelma Merikapteeni Merenkulkualan insinööri Merikapteeni (vahtiperämiehestä merikapteeniksi, aikuiskoulutus) Konepäällystön koulutusohjelma (vahtikonemestarista merenkulkualan insinööriksi, aikuiskoulutus) Yrkeshögskolan Novia Utbildningsprogrammet for sjöfart Sjökapten Sjökapten (vuxenutbildning) Ingenjör inom sjöfart (vuxenutbildning) Högskolan på Åland Utbildningslinjen för sjöfart Sjökapten Maskinbefäl (Programmet for maskinteknik) Vaktmaskinmästarutbildning (i Sverige maskinbefäl klass V) Alpa ² ¹ Op = opintopiste ² Alpa = aloituspaikkojen lukumäärä Taulukko Merenkulkualan ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta ja aloituspaikat (2008).

60 Merenkulkualan ylempi ammattikorkeakoulututkinto Vuonna 2007 aloitetun, 60 opintopisteen laajuisen merenkulun hallinnon koulutusohjelman tavoitteena on valmentaa merikapteenin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä edelleen merenkulun hallinnon asiantuntija- ja johtotehtäviin. Koulutus toteutetaan työn ohessa suoritettavana monimuoto-opiskeluna yhteistyössä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Satakunnan ammattikorkeakoulun välillä. Hakukelpoisuuden ylempään AMK -tutkintoihin antaa soveltuva ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva korkeakoulututkinto sekä tämän jälkeen hankittu vähintään kolmen vuoden työkokemus asianomaiselta alalta. Asianomaiseksi alaksi katsotaan sekä ala, jolle nyt ollaan hakemassa että ala, jolta korkeakoulututkinto on. Ammattikorkeakoulun harkinnan mukaan työkokemukseksi voidaan hyväksyä myös aiemmin suoritetun opistoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon jälkeen hankittua työkokemusta. Myös tässä tapauksessa vaaditaan asianomaiselta alalta hankittu vähintään kolmen vuoden työkokemus, josta vähintään yksi vuosi ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Merenkulkualalla merikapteeni (ylempi AMK) -koulutukseen hyväksytään Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) hyväksymä vähintään kuuden kuukauden aluspalvelu päällystötehtävissä merimiesrekisteriotteen mukaan. Sen lisäksi vaaditaan työkokemusta merenkulkualan palveluksessa joko merellä tai maissa siten, että em. päällystötehtävissä toimiminen ja muu merenkulkualan työkokemus yhteen laskettuna muodostavat vähintään kolmen vuoden työkokemuksen. Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin valtion virkoihin ja julkisiin tehtäviin, joihin on säädetty pätevyysvaatimukseksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Vuonna 2005 käyttöön otettu ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa vastaavasti saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. Ylemmän AMK-tutkinnon osalta oppilaitoksilla on koulutuksesta hankittujen kokemusten perusteella työn alla uusia linjauksia. 5.3 Yhteenveto alan koulutusyksiköistä ja opiskelijoista Suomessa merenkulkualan ammatteihin valmistavaa koulutusta antavia koulutusyksiköitä on kahdeksan, jakautuen kaikki hallinnollisesti eri koulutuksen järjestäjille. Toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen yksiköissä opiskelee vuosittain yli merenkulkualan opiskelijaa. Koulutusyksiköt on sijoitettu ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten yhteyteen neljälle

61 61 eri paikkakunnalle: Turkuun, Maarianhaminaan, Raumalle ja Kotkaan. Koulutuksen järjestäjien ja toimipisteiden lukumäärä on viime vuosina säilynyt ennallaan. Merenkulkualan koulutusyksiköt ovat opiskelijamäärältään keskisuuria tai suuria koulutuksen järjestäjiä ja merenkulkualan koulutusyksiköt taas organisaatioidensa sisällä vastaavasti varsin pieniä toimijoita, joissa on opiskelijaa. Nykytrendinä on koulutuksen järjestäjien fuusioituminen yhä suuremmiksi kuntayhtymiksi tai koulutusyhtiöiksi. Merenkulkualan täydennys- ja turvallisuuskoulutusta tarjotaan vuosittain noin henkilölle. Täydennyskoulutusta tarjoaa ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten lisäksi kolme erillistä koulutusorganisaatiota. Merenkulun hallinnon ko. (ylempi AMK) Merenkulun ko., insinööri Merenkulun ko., merikapteeni Yhteensä Normiaika Yliaikaiset Poissaolevat Yhteensä Taulukko Merenkulkualan opiskelijamäärät ammattikorkeakouluissa 2008 (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Yrkeshögsskolan Novia, Högskolan på Åland) Merenkulkualan koulutus Kymenlaaksossa (Kotka) Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä, Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto Viiden kunnan omistama Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä on toiminut vuodesta 2006 Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston koulutuksen järjestäjänä Kotkassa ja Haminassa. Oppilaitos järjestää ammatillista peruskoulutusta 24 ammatilliseen perustutkintoon, talouskouluopetusta, maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta sekä erityisopetuksena järjestettävää valmentavaa ja ohjaavaa koulutusta. Opiskelijat voivat suorittaa ammatillisen tutkinnon ohella myös lukio-opintoja. Perustutkintoa opiskelee runsaat 2000 opiskelijaa ja aikuiskoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa on kummassakin noin 500 opiskelijaa. Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston budjetti vuonna 2006 oli 24 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 280, joista opettajia noin 240. Oppilaitoksen hallinnollinen keskus on Kotkassa.

62 62 Merenkulun toimipiste toimii hallinnollisena osana Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston kuljetusalaa. Merenkulkualan opiskelijoita on noin 150. Lisäksi toimipiste järjestää STCW -lisäkoulutusta ja kotimaanliikenteen koulutusta Kotka Maritime Centren puitteissa. Merenkulun toimipisteen tiloissa on käynnissä parhaillaan varsin kattava ja useiden miljoonien eurojen arvoinen peruskorjaus- ja uudistusprosessi. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Kymenlaakson ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa vuonna 1996 ja sen toiminta vakinaistettiin vuonna Ammattikorkeakoulun perustana oli yhdeksän eri oppilaitosta, joista yhtenä Kotkan merenkulkuoppilaitos. Koulutuksen järjestäjänä toimii Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu Oy, jonka omistavat Kotkan kaupunki (51 %) ja Kouvolan seudun kuntayhtymä (49 %). Opiskelijoita on noin 4.500, joista nuorten koulutuksessa noin ja aikuiskoulutuksessa noin 500 sekä lisä- ja täydennyskoulutuksessa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa noin 400. Henkilöstöä on noin 400, joista noin 220 toimii opetustehtävissä. Se tarjoaa merenkulkualan koulutusohjelmassa merikapteenin ja merenkulkualan insinöörin ammattikorkeakoulututkintoihin sekä merikapteenin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta. Merenkulkualan koulutusohjelmassa on vuosittain keskimäärin noin 280 opiskelijaa ja merenkulkualan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittaa 16 opiskelijaa. Lisäksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulu järjestää merenkulkualan täydennyskoulutusta Kotka Maritime Centren puitteissa. Hallinnollisesti merenkulkuala on nykyisin yksi ammattikorkeakoulun tekniikan ja liikenteen alan neljästä osaamisalasta. Kesällä 2010 ammattikorkeakoulun merenkulun koulutus muutti opiskelijoiden ja henkilöstön vastustuksesta huolimatta merenkulkuoppilaitoskiinteistöstä Kotkan Pookinmäeltä Metsolan kampukselle ammattikorkeakoulun tekniikan, metsän ja liikenteen koulutusten yhteyteen. Pookinmäelle jäivät edelleen simulaattorit, perustason opetus, työsaliharjoitukset ja Kotka Maritime Centren päätoiminta. Yhteistyö (Kotka Maritime Centre Merenkulun koulutus- ja simulaattorikeskus) Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto ovat laajentaneet ja syventäneet yhteistyötään tammikuussa 2009 solmitulla laaja-alaisella yhteistyösopimuksella sekä perustamalla Kotka Maritime Centre Merenkulun koulutus- ja simulaattorikeskuksen (KMC), jonka

63 63 kautta kotkalaista merenkulun ja satamatoimintojen koulutusta on markkinoitu ja toteutettu syyskuusta 2010 alkaen. Keskuksen toimitilat sijaitsevat Kotkan Pookinmäellä ja tiloissa on parhaillaan ( ) käynnissä kattava peruskorjausohjelma.74 Yhteistyö koskee perusopetuksen ja täydennyskoulutuksen järjestämistä sekä opetustilojen ja koulualus Katarinan käyttöä. Molempien oppilaitosten jo olemassa olevat järjestelmät yhdistetään yhteiseen simulaattorikeskukseen. Yhteistyöllä tehostetaan perusopetuksen ja täydennyskoulutuksen järjestämistä sekä opetustilojen ja koulualus Katarinan käyttöä. Keskus tukee toiminnallaan ja laitteistollaan alan sekä alueen tutkimus- ja kehitystyötä Merenkulkualan koulutus Satakunnassa (Rauma) WinNova Länsirannikon Koulutus Oy Porin ammattiopisto, Rauman ammattiopisto (osanaan sen järjestämä merenkulkukoulutus), Porin Aikuiskoulutuskeskus ja Innova Länsi-Suomen Aikuiskoulutuskeskus yhdistyivät Länsirannikon Koulutus Oy:ksi ja aloittivat yhteisen koulutustoiminnan Yhtiöllä liikevaihto tulee olemaan yli 60 miljoonaa, opiskelijoita on noin 6000 ja henkilökuntaa noin 800. Oppilaitoksen virallinen kotipaikka on Rauma, mutta käytännössä yhtiö kuuluu osana Porin kaupunkikonserniin. Aiemmin merenkulkuala oli itsenäinen osa Rauman kaupungin omistamaa Rauman ammattiopistoa. Tällä hetkellä merenkulun koulutus on liitetty osaksi Länsirannikon Koulutus Oy:n organisaatiota. Toiminta tarjoaa edelleen kaikki merenkulkualan perustutkinnon neljä koulutusohjelmaa, STCW-F -yleissopimuksen mukaista kalastusaluksen päällikkökoulutusta sekä STCW -lisäkoulutusta ja kotimaanliikenteen koulutusta, mutta aikaisempi näkyvyys ja brändi itsenäisenä toimijana on osin kadonnut uudessa organisaatiomallin myötä. Toiminnassa on perustutkinto-opetuksen ohella pyritty profiloitumaan työelämän tarpeiden mukaisesti toteutettuihin näyttötutkintoihin ja muuntokoulutuksiin sekä asiakaslähtöisiin lyhytkursseihin. Merenkulkualan koulutus on liitetty yhteen oppilaitoksessa annettavan turvallisuusalan koulutuksen kanssa, nimikkeellä merenkulku- ja turvallisuusala. Keskeisenä vahvuutena on ollut yhteistyö paikallisen meriteollisuuden kanssa Matti Sulin. Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto. Matti Sulin. Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto.

64 64 Porin kaupunki, Satakunnan ammattikorkeakoulu Ammattikorkeakoulutus Satakunnan alueella on keskitetty vuonna 1997 vakinaistettuun ja Porin kaupungin ylläpitämään Satakunnan Ammattikorkeakouluun, jolla on yhteensä kymmenen toimipistettä viidellä eri paikkakunnalla. Koulutusta annetaan kolmella toimialalla, joista merenkulku on hallinnollisesti osa ammattikorkeakoulun Tekniikan ja merenkulun toimialaa. Täydennyskoulutuskeskus tarjoaa erikoistumisopintoja, täydennyskoulutusta ja avointa ammattikorkeakouluopetusta. Lisäksi tehtäviin kuuluvat tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä aluekehitystyö. Perustutkintokoulutusta on 22 koulutusohjelmassa ja ylemmän AMK -tutkinnon voi suorittaa kuudessa koulutusohjelmassa. Kokonaisopiskelijamäärä on noin Henkilöstöä on yhteensä noin 520, joista 15 merenkulun Rauman yksikössä. Porin kaupunki on käynnistänyt keväällä 2009 Satakunnan ammattikorkeakoulun ylläpidon järjestämistä koskevan selvitystyön. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjäksi on tarkoitus perustaa osakeyhtiö, jonka keskeisiksi omistajiksi tulisivat satakuntalaisten kuntien lisäksi mm. Porin yliopistokeskuksen emoyliopistot ja alueen elinkeinoelämä. Koulutuksen järjestämisvastuu siirtyisi uudelle yhtiölle vuoden 2012 alussa. Valmistelussa on lähdetty siitä, että yhtiö kuuluu tytäryhteisönä Porin kaupunkikonserniin. Satakunnan ammattikorkeakoulu tarjoaa Raumalla merenkulkualan koulutusohjelmassa merikapteenin ja merenkulkualan insinöörin ammattikorkeakoulututkintoihin johtavaa koulutusta. Osa insinööriopinnoista suoritetaan Porissa. Ammattikorkeakoulun sisällä on käynnissä työryhmätyö koulutusohjelmarakenteen uudelleenorganisoimiseksi ja synergiaetujen hakemiseksi. 76 Lisäksi Raumalla voi suorittaa merikapteenin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Merenkulkualan koulutusohjelmassa on vuosittain keskimäärin noin 200 opiskelijaa ja ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa tällä hetkellä 13 opiskelijaa. Lisäksi Satakunnan ammattikorkeakoulu järjestää täydennyskoulutuskeskuksensa toteuttamana myös merenkulkualan täydennyskoulutusta. 76 Haastattelu H. Koivisto, SAMK

65 65 Yhteistyö WinNova Länsirannikon Koulutus Oy:n ja Satakunnan ammattikorkeakoulun merenkulkualan koulutus tapahtuu samoissa Rauman kaupungin omistamissa merenkulkuoppilaitoksen tiloissa, molemmat oman henkilökuntansa, laatujärjestelmänsä ja varsin pitkälle oman laitekantansa puitteissa. Yhteisyötä on ollut jonkin verran opettajaresursseissa, kurssitoiminnan mainonnassa ja laitehankinnoissa, mutta ammattikorkeakoulu ei ole toistaiseksi ollut suopea toisen asteen koulutuksen kanssa merenkulkualan päällekkäisten opintojen (support ja operational level) osalta tarjotulle laajemmalle yhteistyölle Merenkulkualan koulutus Turussa Yrkeshögskolan Novia Syksystä 2008 alkaen Sydväst Utbildning Ab:n ylläpitämä ammattikorkeakoulutus siirtyi osaksi 3500 opiskelijan Yrkeshögskolan Noviaa, jossa koulutuksen järjestäjänä toimii Ab Yrkeshögskolan vid Åbo Akademi. Lähtökohtana tässä ruotsinkielisen korkeakoulukoulutuksen oman konsernirakenteen luomisessa olivat mm. koulutuksen laadun ja alueellisten toimintaedellytysten vahvistaminen, koulutuksen työnjaon selkiyttäminen, päällekkäisyyksien poistaminen ja kustannussäästöjen aikaansaaminen.77 Axxell Utbildnings Ab Yrkesinstitutet Sydväst, mukanaan siihen sisältynyt merenkulkualan toisen asteen koulutus siirtyi syksystä 2008 alkaen osaksi Axxell Utbildning Ab:n ylläpitämää Axxellia, joka muodostettiin liittämällä yhteen alueellisia, ruotsinkielisiä ammatillisen koulutuksen järjestäjiä sekä useita pieniä vapaan sivistystyön ja ammatillista peruskoulutuksen järjestäjänä toimineita kansanopistoja. Yhteistyö (Aboa Mare) Turussa toimiva, ruotsinkielinen merenkulkualan koulutus sai toimivien erillisjärjestelyiden ja sisäisten sopimusten ansiosta toimia aiemman koulutuksen järjestäjän Sydväst Utbildning Ab:n organisaation sisällä yhtenä niin toisen asteen, ammattikorkeakoulutason kuin täydennyskoulutusta tarjoavana yksikkönä, siten, että merenkulkualan koulutuksella oli yhteinen johto ja laatujärjestelmä 77 Nybom, J. Ab Utbildning Sydväst. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen seminaari. Tampere

66 66 sekä yhteiset opettajaresurssit ja toimitilat. Hallinnollisesti Sydvästissä toisen asteen koulutus ja ammattikorkeatason koulutus oli eriytetty, mutta ulospäin merenkulkualan koulutus profiloitui yhtenä organisaationa nimellä Sydväst Sjöfart. Joustava toimintamalli ja päätöksentekokäytäntö ovat mahdollistaneet mm. laajaan ja menestykselliseen projekti- ja yhteistyötoimintaan yritysten kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Huolimatta Sydväst Sjöfartin toiminnan siirtymisestä kahden erillisen koulutuksen järjestäjän alaisuuteen, on merenkulkukoulutuksella koulutuksen järjestäjien sisäisin ratkaisuin ja sopimuksin pyritty turvaamaan aiemman kaltainen yhteistoimintamalli siten, että Yrkeshögskolan Novian ammattikorkeakoulutasoinen ja Axxellin toisen asteen merenkulkukoulutus sekä kolmantena tukijalkana laaja merenkulun kurssi- ja projektitoiminta toimivat ulospäin yhtenä organisaationa nimellä yhteisen Aboa Maren -brändin alla. Molemmat koulutuksen järjestäjäorganisaatiot ovat keskinäisellä yhteistyösopimuksella taanneet merenkulkualan koulutukselle eräänlaisen erityisaseman ja hyvät taloudelliset resurssit. Koulutusasteiden välisen yhteistyön ansiosta niin opettaja- kuin muitakin resursseja on voitu hyödyntää tehokkaasti molemmilla koulutusasteilla. Merenkulkualan ammattikorkeakouluopintojen läsnä olevia suorittajia syksyllä 2008 oli 173 opiskelijaa ja toisen asteen ammatillisia opintoja noin 143 opiskelijaa. Oppilaitosten pääasiallinen opetuskieli on ruotsi. Lisäksi Aboa Mare järjestää ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi merenkulkualan turvallisuus- ja täydennyskoulutusta, josta merkittävä osa on asiakaskohtaisesti räätälöityjä tilauskursseja sekä suomalaisille että ulkomaisille asiakkaille. Lisäksi tarjontaan kuuluvat kotimaanliikenteen koulutukset.78 Syksyllä 2010 Yrkeshögskolan Noviassa alkoi englanninkielinen, pääosin ulkomaisia opiskelijoita kouluttava Maritime Management -merikapteenilinja. Aboa Marella on Turussa Suomen suurin seitsemän komentosillan laivasimulaattori, jota täydentää nyt Meriturvalta Aboa Marelle siirtynyt Espoon Otaniemessä sijaitseva simulaattorikeskus. Samassa yhteydessä Aboa Mare luopui 15 vuotta toimineesta, omasta, Paraisilla toimineesta Airisto Center -pelastautumiskoulutuskeskuksesta ja keskitti opiskelijoidensa turvallisuuskoulutuksen Meriturvaan Lohjalle. 79 Airisto Centerkään ei jää tyhjilleen, vaan vuoden 2010 alussa siellä aloittaa toimintansa Airisto Merikoulutussäätiö, tavoitteenaan jatkaa keskuksen toimintaa veneilijöiden parissa Karlsson P-O., Aboa Mare, Karlsson P-O., Aboa Mare, ja Turun Sanomat

67 Merenkulkualan koulutus Ahvenanmaalla Ahvenanmaalla on itsehallintolain mukaan koulutuksellinen autonomia. Koulutusjärjestelmä on kuitenkin käytännössä hyvin samanlainen kuin muualla Suomessa, mutta siihen liittyy monia erityiskysymyksiä, koska itsehallintoon kuuluvaan omaan toimivaltaan sisältyvät mm. oikeus harjoittaa elinkeinoja, väyliin ja paikalliseen merenkulkuun liittyvät asiat sekä täydentävät merenkulun tukitoimet. Vaikutuksensa on osaltaan myös merenkulkualan huomattavalla suoralla ja välillisellä merkityksellä Ahvenanmaan elinkeinoelämässä ja merkittävällä osuudella koko Suomen mittakaavassakin. Ahvenanmaalaisen merenkulkukoulutukselle leimansa antaa myös vahva paikallinen historia ja kieliryhmäperinne. Pätevyyskirjojen myöntämisestä ja merenkulkukoulutuksen valvonnasta vastaa kansainvälisten sopimusten mukaan kuitenkin toimivaltaisena viranomaisena Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) eli aikaisempi Merenkulkulaitos. 81 Ruotsinkielistä kansi- ja konepäällystön ja miehistön koulutusta järjestetään toisella asteella Ålands sjömansskolassa ja korkeakoulutason koulutusta järjestää Högskolan på Åland Maarianhaminassa. Sjömansskolanissa oli vuonna opiskelijaa ja Högskolan på Ålandissa 376 opiskelijaa. Ålands sjömanskola, Högskolan på Åland sekä turvallisuus-, lisä- ja täydennyskoulutusta järjestävän Ålands sjösäkerhetscentrum toimivat omien johtoelintensä alaisuudessa Ahvenanmaan maakuntahallituksen (Ålands landskapsregering) toimiessa koulutuksen järjestäjänä. Ahvenanmaan merenkulkukoulutuksen kehittämisestä on viime vuosina tehty useampikin laajempi selvitys. Näissä on tarjottu vaihtoehtoisia ehdotuksia toimenpiteistä sekä yhteistyö- ja organisaatiomalleista, joilla koulutuksen voimavarojen käyttöä voitaisiin maakunnassa optimoida sekä luoda joustavampi ja laadukkaampi koulutusjärjestelmä suhteutettuna tulevaisuuden koulutuskysyntään ja -tarpeisiin.82 Tuorein tutkimus valmistui tammikuussa Käytännön tasolla pyrkimys on siirtää STCW -yleissopimuksen mukainen koulutus Ahvenanmaalla yhteen eri koulutusasteet ja -toiminnot sekä henkilöstön kokoavaan yhtiömuotoiseen organisaatioon, joka toimisi laadittavan liiketoimintasuunnitelman mukaisesti. Toiminnan raamit on pitkälti valmisteltu projektiryhmässä, mutta käytännön toteutusaikataulu riippuu edelleen paikallisesta poliittisesta päätöksenteosta. Periaatteessa koulutuksellinen autonomia mahdollistaa muuta maata Ahvenanmaan merenkulkutyöryhmän mietintö ja Optimering av sjöfartsutbildningen Ålands utredningsserie 2009:3. Sjöfartsutbildningskommittén Sjöfartsutbildningen på Åland. Optimerad resursanvändning, flexibilitet, kvalitet.

68 68 joustavampia kokeilumahdollisuuksia ja uudelleen organisoinnin jälkeen tavoitteena on kehittää koulutuksellisia sisältöjä ja kokonaisuuksia siten, että nykyisin Högskolan på Ålandin, Ålands sjömansskolan ja Ålands sjösäkerhetscentrumin koulutustoiminnat ja -tasot järjestettäisiin aiempaa selkeämmin ja tehokkaammin yhden organisaation sisällä ja niin, että nykymuotoiseen koulutukseen liittyvät päällekkäisyydet ja umpikujat saataisiin poistettua. Niin ikään tavoitteena on poistaa nykyisenkaltaista ylikouluttamista ja ottaa käyttöön aiempaa useampia pätevyystasoja sekä yhteistyössä työelämän kanssa parantaa työssäoppimisen sijoittumista ja jakaantumista eri opintovaiheissa Muu merenkulkualan koulutus Merivoimat ja Rajavartiolaitos antavat omissa oppilaitoksissaan henkilöstölleen merenkulkuun ja meriturvallisuuteen liittyvää koulutusta. Merisotakoulussa vuosittain opiskelijaa suorittaa akateemiseen upseerikoulutukseen, johon sisältyy STCW -yleissopimuksen mukainen vahtiperämiehen tai vahtikonemestarin koulutus, lukuun ottamatta lukujen A-II/1 ja A-III/1 edellyttämää ohjattua harjoittelua. Ylempiin pätevyyskirjoihin edellyttävät STCW A-II/2 tai A-III/2 -opinnot suoritetaan ammattikorkeakouluopintoina. Rajavartiolaitoksella on omaa koulutusta raja- ja merivartiokoulussa, mutta heidän strategisena tavoitteenaan on mahdollisuuksien mukaan rekrytoida valmiiksi koulutettua teknistä henkilökuntaa, kuten vartiolaivoilla työskenteleviä konemestareita tai tarvittaessa kouluttaa heitä kauppamerenkulun oppilaitoksissa. 84 Lisääntynyt kansainvälinen toiminta edellyttää myös kansainvälisen tason pätevyyksiä. Toimintaansa tukevassa täydennyskoulutuksessa Merivoimat ja Rajavartiolaitos hyödyntävät kauppamerenkulun oppilaitoksia ja koulutusorganisaatioita. 5.4 Merenkulkualan työelämäyhteydet Osaamista on pidetty yhtenä keskeisistä suomalaisen merenkulun vahvuuksista. Sekä päällystön että miehistön ammatillinen koulutustaso on korkea. Erikoisvahvuutemme on hyvä talviliikenneosaaminen, jossa meillä on pitkät perinteet. Eri selvityksissä ja raporteissa on kuitenkin kritisoitu nykyistä merenkulkualan koulutusta. Kannanotot ovat koskeneet niin koulutuksen määrää, laatua kuin sisältöä.85 Kysymys työn ja koulutuksen keskinäisten suhteiden uudenlaisesta organisoinnista on ollut ajankohtainen merenkulussa jo yli vuosikymmenen ajan. STCW -yleissopimuksen ja kansallisen koulutuslainsäädännön myötä osa opetussuunnitelman tai koulutusohjelman sisällöistä opitaan Optimering av sjöfartsutbildningen Ålands utredningsserie 2009:3. Ålands Landskapsregering sekä Bernt Bergman, Ålands Sjömansskola Merivoimien esikunta, henkilöstöpäällikkö Kylmäsuu 9/2008. Mm. Salanne 1999, Vainio 2002 ja Merenkulkualan turvallisuuden hallinta sekä Varustamobarometri 12/2008.

69 69 ohjatussa harjoittelussa työpaikoilla. Työssäoppimisjaksojen korostaminen perustuukin ajatukselle, että se mitä opitaan työpaikoilla (laivoilla) on yhtä validia kuin se, mitä opitaan koulussa. Nykyisessä ammatillisen koulutuksen järjestelmässä on myös haluttu, että työssä saavutettu pätevyys ja kokemus hyväksytään osaksi ammatillisen koulutuksen tutkintoja (esim. näyttökoejärjestelmä) Työssäoppiminen Merenkulun tehtävissä on pitkät perinteet työkokemuksen ja tekemisen kautta pätevöitymisestä. Ohjattu harjoittelu on uusi käsite ja sillä tarkoitetaan enemmän kuin perinteisellä työkokemuksella tai -harjoittelulla. Merenkulkualalla ohjattu harjoittelu perustuu merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan kansainvälisen STCW -yleissopimuksen muutokseen ja aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annettuun asetukseen (1797/2009). Yleissopimuksen mukaan vahtiperämiehen pätevyyskirjan saaminen edellyttää koulutusohjelmaan tai opetussuunnitelmaan sisältyvää, yhden vuoden pituista, harjoittelukirjaan dokumentoitua harjoittelua tai vaihtoehtoisesti kolmen vuoden merityökokemusta. Vahtikonemestarin koulutuksesta on vastaavat määräykset. Ohjattua harjoittelua seurataan aluksella ja oppilaitoksessa erillisen ohjatun harjoittelun seurantakirjan avulla. Oppimistavoitteiden saavuttamisen arvioi oppilaitos, mutta opiskelijalla on ensisijainen vastuu oppimisestaan. Oppilaitokset maksavat ohjatusta harjoittelusta syntyvistä kustannuksista varustamoille erillisen sopimuksen mukaisesti. Ammattikorkeakoulut Ammatilliset oppilaitokset Yhteensä Harjoittelu ja Ohjaus ja Opiskelijamäärä ylläpitokorvaukset dokumentointi Yhteensä Taulukko Ohjatun harjoittelun kustannukset vuonna Lähde: koulutusyksiköistä kerätyt tiedot. Työssäoppimisen ja ohjatun harjoittelun toteutuksesta ja niihin liittyvistä kustannuksista ja korvauksista on viime vuosina käyty kovasti keskustelua ja neuvotteluita. Tulevaisuuden haasteena ja STCW -yleissopimuksen laajentuessa kattamaan yhä laajemman alueen koulutuksesta, tulee olemaan harjoittelukustannusten kasvaminen.

70 Kolmikantaperiaate Uusi termi ammatillisessa koulutuksessa ja sen lainsäädännössä on kolmikanta. Työssäoppimisen ja näyttöjen yhteydessä kolmikannalla tarkoitetaan opettajien, työnantajien ja työntekijöiden edustajien välistä yhteistyötä. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (L 630/98) ja asetuksessa (A 811/98) kolmikantaisuuden ajatus on olemassa. Lain 6 on otsikoitu Yhteydet työelämään. Siinä todetaan, että ammatillisessa koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta järjestettäessä tulee olla yhteistyössä elinkeinoelämän ja muun työelämän kanssa. Asetuksen 5 käsittelee työssäoppimisen järjestämistä ja 11 opiskelijan arviointia työssäoppimisjaksolla.86 Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa todettiin, että: Työpaikoilla tapahtuva oppiminen vakiinnutetaan keskeiseksi osaksi ammatillista koulutusta. Työssäoppimisen laadukas toteuttaminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja työpaikkojen välillä, tiedottamista, opettajien ja työpaikkaohjaajien koulutusta sekä ala- ja aluekohtaiset tarpeet huomioon ottavien toteutusmallien kehittämistyötä. Työssäoppimisen liittäminen opetussuunnitelmiin lähentää koulumuotoista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta ja yhdistää kummankin parhaat puolet. 87 Siirryttäessä uuteen järjestelmään, voitiin havaita, työssäoppiminen laivoilla kangerteli käytännössä. Merenkulun opetukseen kiinteästi kuuluva harjoittelun vaihtelee riippuen siitä, missä harjoittelu suoritetaan. Ongelmaksi on koettu laivatyyppien erilaisuus sekä liikennealueista ja liikennetyypistä johtuva polarisoituminen. Aluksilla tapahtuva opetus on saanut vaihtelevia mielipiteitä osakseen. Valtaosa suomalaisaluksista on lähiliikenteessä ja miehistöä on aluksilla vähän, joten harjoittelijan ohjaamiselle ei jää riittävästi aikaa. Ohjattua harjoittelua ei kaikissa aluksissa koeta osaksi laivojen toimintakulttuuria. Opiskelijalle harjoittelu on teoriaa ja käytäntöä yhdistävä koulutusvaihe, joka antaa mahdollisuuden opinnoissa hankitun osaamisen soveltamiseen ja testaamiseen sekä luo pohjaa oman osaamisen arviointiin ja itsensä kehittämiseen. Kyky oman osaamisen arviointiin korostuu tämän päivän työelämässä, jossa työnjohtotehtävät yhä useammin kuuluvat työntekijälle itselleen Suursalmi Kolmikantaperiaatteen toteutuminen ammatillisen peruskoulutuksen näytöissä. Koulutus ja tutkimus. Kehittämissuunnitelma , s. 18.

71 71 Harjoitteluun liittyvä säädösperusta, tavoitteet ja ohjeet tunnetaan edelleen huonosti elinkeinon piirissä. Opiskelijapalautteet osoittavat, että monet laivoilla tehtävät työt koetaan edelleen ilmaisen työvoiman käytöksi ja ammatillisten työtehtävien harjoittelu jää liian pieneksi. On syytä huomioida, että lähes puolet ammatillisista opinnoista on siirretty työelämässä suoritettaviksi ja teoriaopetuksen osuus on tämän myötä pudonnut Ammatilliset näytöt ja näyttötutkinnot Ammatillisilla näytöillä tarkoitetaan ns. nuorten näyttöjä, jotka sisältyvät ammatillisiin perustutkintoihin johtaviin kolmivuotisiin koulutusohjelmiin. Näyttötutkinnot eli ns. aikuisten näytöt ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia. Koulutuksessa, työelämässä ja harrastuksissa hankittua osaamista voidaan hyödyntää tutkinnoissa vaaditun ammattitaidon näytöissä. Näyttötutkintoihin osallistumiselle ei muodollisesti aseteta koulutukseen osallistumista koskevia ennakkoehtoja. Pääasiallisesti tutkinnot suoritetaan erilaisten valmistavien koulutusten yhteydessä. Useimmilla aloilla työssäoppiminen ja kolmikantaperiaatteella työpaikoilla suoritettavat näytöt ja työelämän sitoutuminen koulutukseen ovat arkipäivää. Merenkulussa eletään tässä mielessä edelleen 1990-lukua, jolloin komiteamietinnössä linjattiin seuraavasti: Pääosin julkisen sektorin organisoiman muodollisen koulutuksen tehtävänä on taata riittävä peruskoulutus ja huolehtia pitkällä aikavälillä korkeatasoisen ja kilpailukykyisen työvoiman riittävyydestä. 88 Periaate on vielä viime aikoinakin konkretisoitunut merenkulkuelinkeinon edustajien näkemyksissä. Samaan aikaan koulutussektoria on kritisoitu siitä, että koulutuksen ja työelämän tarpeet eivät kohtaa. Merenkulkualalla kolmikantaperiaate toimii toimikuntatasolla sekä koulutusta ja työelämää koskevissa lainsäädäntöhankkeissa. Eri osapuolten kokemukset kolmikantatoimintaan osallistumisesta ovat positiivisia, mutta käytännön tasolla esimerkiksi ammatillisten näyttöjen ja aikuisten näyttötutkintojen suunnittelu, toteutus ja arviointi on toteutettu kokonaisuudessaan opetushenkilöstön toimesta oppilaitoksissa ja koulualuksilla. Työelämää ja koulutusta on haluttu lähentää ja niveltää niin, että molemmat osapuolet voivat hyötyä tästä yhteistyöstä. Oppilaitosten suunnasta katsottuna kysymys on siitä, miten työelämä saadaan paremmin kiinnitettyä ammatillisiin tutkintoihin ja miten koulutus voisi tukea ja kehittää työelämää, työorganisaatioita sekä työntekoa. Työntekijäväestö ikääntyy, osaaminen vanhenee ja 88 Komiteamietintö 1993/70.

72 72 teknologia uudistuu, eikä uusia, osaavia ikäluokkia ole siirtymässä työmarkkinoille ennakoitua kysyntää vastaavasti. Merenkulkualalla on nykytilanteessa ns. kohtaamattomuusongelma. Koulutuksen tuottamat ja työelämän edellyttämät kvalifikaatiot eivät kohtaa riittävästi. 89 Tämä on ilmennyt työelämän ja koulutuksen välisenä jännitteenä, jossa työelämä on arvostellut koulua siitä, että tämä ei tuota osaavaa työvoimaa ja koulu vastaavasti työelämää passiivisuudesta sekä siitä, ettei se tarjoa opiskelijoille heidän mittansa täyttäviä harjoittelu- ja työpaikkoja. Tutkimuksissa on todettu, että elinkeinoelämän tulee olla aktiivisemmin mukana merenkulkijoiden koulutuksessa. Varustamojen tulisi tarjota opiskelijoille enemmän harjoituspaikkoja ja osallistua koulutuksen kehittämistoimintaan.90 Kolmikantayhteistyöllä, työssäoppimisella ja näyttöjen avulla on tarkoitus varmistaa koulutuksen laatua ja työelämävastaavuutta. Näytöissä opiskelija osoittaa, miten hyvin hän on saavuttanut ammatillisten opintojen tavoitteet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon. Uusien järjestelmien käyttöönotto vie aikansa, mutta toistaiseksi merenkulkualalla ei ole lainsäädännön edellyttämää kolmikantaa. 5.5 Merenkulkualan aikuiskoulutus Aikuiskoulutus on aikuisille suunnattua koulutusta, jonka tavoitteena on, että koulutuksen eri osaalueet muodostavat aikuisväestölle toimivan kokonaisuuden opiskeltavaksi työssä, työn ohessa tai omalla ajalla. Aikuiskoulutusta järjestetään eri toimintatavoin ja rahoitusmuodoin. Ammatillinen aikuiskoulutus muodostuu yleisesti aikuisten ammatillisesta peruskoulutuksesta, ammatillisesta lisäkoulutuksesta, jota järjestetään sekä oppilaitosmuotoisena että oppisopimuskoulutuksena, ammatillisten erikoisoppilaitosten toiminnasta sekä työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta. Opintojen rahoitus ja tuet vaihtelevat sen mukaan, onko koulutus omaehtoista koulutusta, työvoimakoulutusta vai oppisopimuskoulutusta. Ennakoitu työvoiman tarve ja ikärakenteen muutos tuovat haasteita merenkulkualan koulutuksen tarkoituksenmukaiselle mitoittamiselle ja suuntaamiselle. Lähtökohtaisesti kaikki ammatilliset perustutkinnot voidaan suorittaa kahdella tavalla, joko ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavana tutkintona tai ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomana näyttötutkintona. Ammatillisena peruskoulutuksena tutkinto suoritetaan suorittamalla hyväksytysti tutkinnolle vahvistettuun Metsä-Tokela & et al Oppilaitoskeskeisyydestä työelämäpainotteiseen ammatilliseen koulutukseen Mm. Suomen merenkulun strategia Ehdotus Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 46/2002 sekä Merenkulun turvallisuuden hallinta

73 73 opetussuunnitelmaan kuuluvat opinnot. Tutkintotodistuksen antaa koulutuksen järjestäjä. Näyttötutkintojärjestelmässä tutkintotodistuksen antaa tutkintotoimikunta, kun henkilö on suorittanut kaikki osat, joista tutkinto muodostuu. Ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomina näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Aikuiskoulutuksen näyttötutkintotodistuksen anto-oikeus on merenkulkualan kaikilla toisen asteen koulutusyksiköillä Ammatillinen aikuiskoulutus Ammatillisessa peruskoulutuksessa aikuiset opiskelevat pääosin näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa, mutta merenkulkualalla myös nuorten kanssa samassa opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa tai aikuisille tarkoitetuilla linjoilla. Henkilöstökoulutus on myös osa aikuiskoulutusta. Merenkulkualan aikuiskoulutuksiin haetaan yleensä vapaamuotoisella hakemuksella suoraan oppilaitoksiin Työvoimapoliittinen koulutus Ammattitaitoa työelämän tehtäviin kehittävän työvoimakoulutuksen yleisenä tavoitteena on parantaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta ja työttömien pääsyä takaisin työmarkkinoille. Työvoimakoulutuksen rahoituksesta vastaa työhallinto ja hallinnollisena viranomaisena työministeriö. Koulutuksen hankinnassa huomioidaan alueelliset työvoimatarpeet. Työvoimapoliittisen koulutuksen rahoitus toimii tilaaja-tuottajamalliin perustuen ja kilpailuttaen koulutuksen järjestäjiä. Paikalliset TE-keskukset ja työvoimatoimistot toimivat koulutuksen hankkijoina oppilaitoksilta tai muilta koulutuksen järjestäjiltä. Koulutusta voidaan hankkia myös yhteishankintoina, jolloin työnantaja rahoittaa osan koulutuksesta. Työvoimakoulutukseen hakeudutaan työvoimatoimistojen kautta. Koulutus tuotetaan työvoimaviranomaisen toimeksiannosta, jolloin koulutus on opiskelijalle maksutonta ja sen rahoittaa työvoimahallinto. Merenkulkuala on jäänyt viime vuosina lähes kokonaan työvoimapoliittisen koulutuksen ulkopuolelle. Vastaavasti satama-alalla työnantajan ja työvoimahallinnon yhdessä rahoittamat ns. yhteishankintakoulutukset ovat yleistyneet.

74 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammattitutkinnossa osoitetaan tietyn alan ammattityöntekijän taitojen hallinta. Tyypillinen tutkintonimike on alalla käytettävä ammattimiehen titteli, esimerkiksi sähköasentaja. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona, jossa ammattitaito osoitetaan käytännön näytöin. Arviointi tehdään asteikolla hyväksytty tai hylätty. Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan puolestaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Niin ikään erikoisammattitutkinto tehdään näyttötutkintona. Tutkintonimike on yleensä muotoa, joka tuo esille työntekijän laajemman ammattitaidon, esimerkiksi sähköyliasentaja. Usein erikoisammattitutkintojen tarkoituksena on pätevöittää henkilö työnjohtotehtäviin. Tällöin erikoisammattitutkinnoilla pyritään korvaamaan vanhat opistoasteen tutkinnot. Merenkulkualalla ei ole ammatti- eikä erikoisammattitutkintoja, mutta nykyisen työvoimatilanteen vuoksi näiden luomista alalle on syytä tutkia ja harkita Merenkulkualan oppisopimuskoulutus Oppisopimuskoulutus on ammattiin oppimisen vanhin muoto. Ammattikuntalaitos vastasi Suomessa ammattitaitojen siirtymisestä sukupolvelta toiselle lähes 300 vuotta oppipoika-kisälli-mestarijärjestelmällä. Eteneminen oppipojasta mestariksi kesti usein kuudesta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Laaja-alainen osaaminen hankittiin ns. kisällienvaelluksella, jolloin kisällien piti työskennellä useiden eri mestarien opissa usein myös ulkomailla. Näin kisällit hankkivat oppia myös esim. uusista työmenetelmistä. Oppisopimus käytännössä jatkaa näitä vuosisataisia perinteitä. Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsuhteeseen perustuvaa ammatillista koulutusta, jossa suurin osa ammattitaidosta opitaan tekemällä käytännön työtä työpaikalla. Oppisopimuksella voi opiskella pääasiassa samoihin ammatillisiin perustutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Lähtökohtaisesti koulutus räätälöidään opiskelijan ja työpaikan tarpeiden mukaan työpaikkakouluttajan, työyhteisön, opettajan ja koulutustarkastajan ohjauksessa. Tietopuolisten opintojen osuus oppisopimuskoulutuksessa on noin 20 prosenttia. Vastaavasti n. 80 prosenttia oppiajasta on työssäoppimista, ja se toteutuu työpaikkakouluttajan ja työyhteisön ohjauksessa työpaikalla. Oppisopimuskoulutuksessa edellytetään eri osapuolten oppijan, kouluttajan ja työnantajan vahvaa yhteistyötä ja sitoutumista asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

75 75 Merenkulkualalla käytännön ongelmiksi oppisopimuskoulutuksen toteuttamiselle nousevat mm. STCW -yleissopimuksen määrittelemien koulutusvaatimusten täyttäminen, lähiopetusjaksojen ja hätätilannekoulutuksen järjestäminen, riittävän ohjauksen ja näyttöjen järjestäminen laivoilla sekä koulutuksen mitoitus tutkinnon osien laajuuden näkökulmasta. Koulutuksen on annattava laajaalainen yleisosaaminen ja tämän täyttäminen yhdellä aluksella tai alustyypillä on käytännössä mahdotonta. Merenkulkualan perustutkinto sisältää kansallisesta lainsäädännöstä tai kansainvälisistä säännöksistä johtuvia opetuksen määrään ja osaamisvaatimuksiin sekä opiskelijoiden terveydentilaa ja muita opintojen aloittamista koskevia määräyksiä. Merenkulkualan koulutustoimikunnan mukaan osaavan työvoiman puute on edistänyt oppisopimuskoulutukselle myönteistä ilmapiiriä merenkulkualalla. Myös työelämän edustajien lausunnoissa ja poliittisten intressipiirien taholta on todettu, että merimiesammattiin on vaikea valmistua koulun penkiltä. Kokemus ja käytännön harjoittelu laivalla opettavat nuoria parhaiten ammattiin. Samassa yhteydessä on kritisoitu laivasähköasentajan ja korjaajan koulutusten pituutta ja liikaa teoriapainotteisuutta. Oppisopimuskoulutusta on kokeiltu merenkulkualalla 1990-luvulla. Oppisopimuskoulutus tarjoaa laajat mahdollisuudet ammatilliseen lisäkoulutukseen. Eräät varustamot ovat käyttäneet oppisopimuskoulutusta mm. sisäisissä aluksen päälliköksi pätevöittävissä koulutuksissa. Merenkulkualan oppisopimuskoulutukseen liittyvistä mahdollisista ongelmista huolimatta, ainakin osa varustamoista ja merenkulkualan oppilaitoksista ovat kiinnostuneita oppisopimuskoulutuksen järjestämisestä. Edistävänä tekijänä olisi riittävän koulutettavien samanaikaisen volyymin löytäminen. 5.6 Merenkulkualan lyhytkoulutus ja tutkimustoiminta Merenkulkualan oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut, järjestävät tutkinto-opetuksen lisäksi alan lisä- ja täydennyskoulutusta sekä maksullista palvelutoimintaa. Merenkulkualan oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut muodostavat yhdessä edelleen alan valtakunnallisen koulutusjärjestelmän ja näin niiden velvoitteena on yhdessä vastata alan täydennyskouluttamisesta. Tavoitetila on, että merenkulkijoiden pätevyyksien kannalta keskeisiä kursseja ja näyttötutkintoja tulisi järjestää tasaisesti ja koordinoidusti ympäri vuoden, jotta ainakin jossain koulutusyksikössä saadaan riittävän suuri ryhmä koulutuksen aloittamiseksi. Ammattiin valmistavien koulutusyksiköiden lisäksi merenkulkualan koulutuskentässä toimii myös muita pääosin lisä- ja täydennyskoulutukseen keskittyviä koulutusyksiköitä, kuten Meriturva ja Ålands sjösäkerhetscentrum.

76 76 Merenkulkualan ammatillista peruskoulutusta, ammattikorkeakoulututkintoja sekä lisä- ja täydennyskoulutusta lisä- ja täydennyskoulutusta järjestävät oppilaitokset, ammattikorkeakoulut tai koulutusorganisaatiot Ammattikorkeakoulu, oppilaitos Tutkinnot tai toimintamuoto tai koulutusorganisaatio Merenkulun perustutkinto (ei laivasähköasentajakoulutus), Lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella ja kotimaanliikenteessä. ammattiopisto Merenkulun ammattikorkeakoulututkinnot (merikapteeni ja insinööri) Kymenlaakson sekä merenkulun ylempi AMK -tutkinto) sekä lisäkoulutusta ammattikorkeakoulu STCW -yleissopimuksen alueella Merenkulun ammattikorkeakoulututkinnot (merikapteeni ja insinööri), Aboa Mare (Yrkeshögskolan merenkulkualan perustutkinto (vahtiperämies ja vahtikonemestari), Novia, Axxell Utbildning Ab) lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella ja kotimaanliikenteessä. WinNova (Länsirannikon Koulutus Oy) Merenkulun perustutkinto, Lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella ja kotimaanliikenteessä sekä kalastusaluksen päällikkökoulutusta (STCW-F). Merenkulun ammattikorkeakoulututkinnot (merikapteeni ja insinööri) Satakunnan Ammattikorkeakoulu sekä merenkulun ylempi AMK -tutkinto) sekä lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella Lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella (VI-luku). Meriturva Merenkulkualan Etelä-Kymenlaakson turvallisuuskoulutuskeskus Maritime Safety Center Lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella (VI-luku). Ålands sjösäkerhetscentrum Ålands sjömanskola Merenkulun perustutkinto, Lisäkoulutusta. Högskolan på Åland Merenkulun ammattikorkeakoulututkinnot (merikapteeni ja insinööri), Lisäkoulutusta mm. STCW -yleissopimuksen alueella. Lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella (VI-luku). Maritime Safety Center - Ålands sjösäkerhetscentrum Työterveyslaitos Turun Lisäkoulutusta STCW -yleissopimuksen alueella (VI-luku). aluetoimipiste Turun Yliopisto Merenkulkualan Lisä- ja täydennyskoulutusta. koulutus- ja tutkimuskeskus Wärtsilä Land and Sea Academy Lisäkoulutusta. Rajavartiolaitos, Raja- ja meri- Oman henkilöstön koulutusta ja lisäkoulutusta. vartiokoulu Merivoimat, Merisotakoulu Oman henkilöstön koulutusta, mm. STCW -yleissopimuksen mukaista vahtiperämiehen tai vahtikonemestarin koulutusta ilman ohjattua harjoittelua. Taulukko Merenkulkualan ammatillista peruskoulutusta, ammattikorkeakoulututkintoja sekä lisäja täydennyskoulutusta lisä- ja täydennyskoulutusta järjestävät oppilaitokset, ammattikorkeakoulut tai koulutusorganisaatiot. Vapaaehtoinen yhteistyö ja verkostoituminen eivät ole toimineet koulutusorganisaatioiden kesken. Toiminnassa on keskinäistä kilpailua ja päällekkäisyyksiä niin toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen kuin eri paikkakunnilla sijaitsevien saman koulutusasteen koulutusyksiköiden välillä. Työnjako koulutuksentarjoajien kesken on profiloitumatonta ja epäselvää. Sekä ammattikorkeakoulut ja

77 77 toisen asteen oppilaitokset antavat toistensa kanssa päällekkäistä peruskoulutusta (support ja operational -tasoilla). Lisä- ja täydennyskoulutuksessa on pahimmillaan ylitarjontaa, koska lähes kaikki kouluttajat tarjoavat samoja koulutuksia ja kilpailevat näin keskenään. Runsaan tarjonnan vuoksi alueelliset ryhmäkoot pienenevät ja koulutukset peruuntuvat koulutusyksiköissä vähäisten osallistujien takia. Nykyisin lähtökohtana monille lisäkursseille ovat koulutusyksikön omat opiskelijat, joiden mukaan otetaan sitten ulkopuolisia kurssilaisia rahoittamaan perusopetusta. Koulutettavien määrä on valtakunnallisesti niin pieni suhteessa koulutustarjontaan, että ryhmien koko jää usein liian pieneksi. Alan koulutus edellyttää tässä suhteessa valtakunnallista koordinaatiota. Koulutussuunnittelun ongelmia ovat myös rajanveto perus- ja lisäkoulutuksen välillä eli se kuinka pitkälle vietyyn ammattitaitoon on pyrittävä ammatillisen peruskoulutuksen aikana, ja kuinka suuri osa oppimisesta jätetään työpaikoilla tai myöhemmässä koulutuksessa tapahtuvaksi Merenkulkualan oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen lyhytkoulutus Ammattiin valmistavan tutkinto-opetuksen lisäksi Kotkassa, Raumalla ja Turussa toimivien oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen merenkulkualan koulutusyksiköt järjestävät ammatillista lisä- ja täydennyskoulutusta sekä maksullista palvelutoimintaa. Kurssitarjonta koostuu pääosin STCW moduulikursseista, näyttötutkinnoista ja kotimaanliikenteen koulutuksista, mutta mukana on myös erilaisia asiakaskohtaisesti räätälöityjä erikoiskursseja. Merenkulkualan ammattiin valmistavien koulutus-yksiköiden lisä- ja täydennyskoulutus Lyhytkurssit (STCW ja muut moduulikurssit) Koulutusten Osanottajalukumäärä määrä Kalastusaluksen päällikkökoulutus (STCW-F) 1 8 Näyttötutkinnot (vahtimies, matruusi, pursimies) 7 72 Muuntokoulutus (laivasähköasentaja) Kotimaanliikenteen koulutukset (kotimaanliikenteenlaivuri, kuljettaja ja koneenhoitaja) Yhteensä Taulukko Merenkulkualan oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen lyhytkurssi- ja aikuiskoulutustarjonta vuonna Yksityiskohtaisempi koulutus- ja kurssitarjonta ilmenee erillisestä liitteestä.

78 Muu merenkulkualan jatko- ja täydennyskoulutus Tämän selvitystyön tavoitteena on selvittää kokonaisvaltaisesti merenkulkualan koulutuksen tilaa ja kehittämistarpeita Suomessa. Tutkintoon johtavien koulutusyksiköiden ohella Suomessa toimii itsenäisiä erillisiä, yhteiskunnan rahoituksella toimivia koulutusorganisaatioita. Erillisyksiköiden rooli ja asema merenkulkualan koulutuskentässä ovat herättäneet keskustelua. Merenkulkuoppilaitosten kunnallistamisprosessia valmisteltaessa 1990-luvun alkupuolella, eräänä vaihtoehtona oli resurssin käytön ja opetuksen kehittämisen kannalta parhaana vaihtoehtona pidetty merenkulkualan koulutuksen yhdistämistä yhdeksi kaksikieliseksi yksiköksi. Koska tähän ei tuolloin katsottu olevan realistisia mahdollisuuksia, kehityssuunnaksi tuli oppilaitosten kunnallistaminen siten, että valtio huolehtisi erityisen kalliiden koulutusten, kuten palo-, pelastautumis- ja simulaattorikoulutuksen järjestämisestä. Myös yhden oppilaitoksen vaihtoehto jätettiin avoimeksi siltä varalta, etteivät kunnalliset koulutuksen järjestäjät kykenisikään ylläpitämään ja kehittämään alan koulutusta kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla. Meriturva Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus eli Meriturva perustettiin maaliskuussa 1997 Opetushallituksen alaisuuteen, liittämällä eri vaiheissa eri oppilaitosten alaisuudessa toimineet Upinniemen palokoulutusyksikkö (perustettu 1976) ja Otaniemen laivasimulaattoriyksikkö (perustettu 1984). Uutena mukaan liitettiin tuolloin perustettu pelastautumiskoulutusyksikkö, jonka tilat otettiin käyttöön vuonna 2002 ja pelastusvenetakila vuonna 2005, jolloin toiminta sai myös hyväksynnän järjestää STCW -koulutusta, kattaen kaikki STCW -yleissopimuksen VI-luvun koulutukset. Opetushallituksen asemaa, roolia ja tehtäviä sekä koulutustoimialan ohjausta käsitelleessä selvityksessä vuonna 2007 selvitysmies totesi, että Opetushallituksen alaisena toimivan Meriturvan aseman uudelleen järjestäminen on selvitettävä. Selvitysmies linjasi Meriturvan palveluja käyttävän asiakaskunnan perusteella erilaisia vaihtoehtoja Meriturvan siirtämistä osaksi muita koulutuksen järjestäjäorganisaatioita tai sijoittamista esimerkiksi puolustusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön tai sisäasiainministeriön hallinnonalalle, koska näillä on vastuullaan vastaavaan toimintaan liittyvää ammatillista koulutusta. Vaihtoehtoina esitettiin Meriturvan siirtoa mm. merenkulkuhallinnon

79 79 yhteyteen, osaksi Maanpuolustuskorkeakoulun täydennyskoulutusta tai osaksi Kuopiossa sijaitsevaa palo- ja pelastustoimen koulutusta antavaa Pelastusopistoa. 91 Meriturvaan kuuluvat tällä hetkellä Lohjalla toimiva Pelastautumiskoulutusyksikkö ja Kirkkonummen Upinniemessä toimiva Palokoulutusyksikkö. Otaniemessä toimiva vuosia hyvin alhaisella käyttöasteella toiminut Laivasimulaattoriyksikkö siirtyi Yrkehögsskolan Novian (Aboa Maren) hallintaan alkaen. Samassa yhteydessä Aboa Mare ja Meriturva sopivat siitä, että Aboa Mare lopettaa oman turvallisuuskoulutuksensa ja lähettää jatkossa opiskelijansa turvallisuuskoulutukseen Meriturvan Pelastautumiskoulutusyksikköön.92 Palokoulutusyksikkö tarjoaa alusten turvallisuuteen liittyvää sammutus- ja pelastuskoulutusta erityisissä palokoulutussimulaattoreissa ja osin kenttäolosuhteissa. Palokoulutusyksikössä on vuonna 2010 otettu käyttöön uusi kaasukäyttöinen ja ympäristöystävällisempi simulaattori. Asiakaskunta koostuu pääosin merenkulun ammattilaisista ja alalle kouluttautuvista. Yksikön antama koulutus on ollut hyvin integroitunut myös merenkulkualan perusopetukseen. Upinniemen palokursseilla koulutettavien määrä on ollut kasvussa, johtuen osittain asiakaskunnan laajentumisesta myös merenkulkualan ulkopuolelle. Vuonna 2007 Palokoulutusyksikössä koulutettiin hieman vajaa 1000 henkilöä ja vuonna 2009 jo lähes 1500 henkilöä. Pelastautumiskoulutusyksikössä, Lohjalla, annetaan merenkulun turvallisuus-, hätätilanne-, pelastautumis- ja terveydenhuoltokoulutusta. Koulutusyksikössä on erityinen, maailman suurimpiin ja varustelluimpiin kuuluva simulaattoriallas, jossa pelastusvälineiden käyttöä ja pelastautumista voidaan harjoitella ympärivuotisesti todenmukaisissa olosuhteissa. Yksikön varustukseen kuuluu laaja valikoima erilaisia pelastautumisvälineitä sekä Ojamon pelastusvenetakila. Kansainvälisen tason erikoisuuksiin kuuluvat mm. pelastushelikopterisimulaattori sekä Helicopter Under Water Escape Training (HUET) -laitteisto, jolla opetellaan pelastautumista veden alle joutuneesta, pakkolaskun tehneestä helikopterista.93 Pelastautumiskoulutusyksikön koulutuksen kysyntä on kasvanut voimakkaasti viimeisten neljän vuoden aikana ja koulutettujen määrä on yli kaksinkertaistunut. Talouden taantumasta huolimatta eri pelastautumiskursseja Lohjalla kävi vuonna 2009 yhteensä yli 2000 ja vuoden 2010 loppua lähestyttäessä vuotuinen osanottajamäärä on noussut noin 2300 koulutettuun Lankinen, T Opetushallituksen asema, rooli ja tehtävät sekä koulutustoimialan ohjaus muuttuvassa toimintaympäristössä. Haastattelut Karlsson, P-O. Aboa Mare ja Hyyryläinen, H. Meriturva. Opetushallituksen tulossopimus 2008 ja Meriturvan tulosraportti 2009 sekä haastattelu H. Hyyryläinen, Meriturva

80 80 Keskeiset käyttäjäryhmät muodostuvat mm. eri veneilijäryhmistä, niin yleisille kuin asiakaskohtaisesti räätälöidyille viranomaiskursseille osallistuvista ammattilaisista aina varustamoiden ja oppilaitosten koulutuksiin. Erityisesti ammattimerenkulkijoiden ja sellaisiksi koulutettavien osuus asiakkaista on viime vuosina merkittävästi kasvanut. 94 Oman erikoisryhmänsä muodostavat toistakymmentä vuosittaista HUET -kurssia Maritime Safety Center, Ålands sjösäkerhetscentrum Maarianhaminassa, Ahvenanmaalla meriturvallisuuskoulutusta tarjoaa Maritime Safety Center, Ålands sjösäkerhetscentrum. Se toimii Ahvenanmaan maakuntahallituksen alaisuudessa ja läheisessä yhteistyössä Högskolan på Ålandin ja Åland Sjömansskolanin sekä Maarianhaminan pelastuslaitoksen kanssa. Koulutuskeskuksessa työskentelee päätoimisesti kuusi henkilöä, joilla on vahva merenkulkutausta. Ålands sjösäkerhetscentrumin käytössä on nykyaikaiset tilat ja laivojen uusimmat pelastusvälineet, kuten pelastussukka ja pelastusliuku. Sisäaltaassa on lisäksi pelastuslautta sekä vinssi, jolla simuloidaan nostoa pelastuskopteriin. Harjoitussatamassa on monipuolinen pelastusvene- ja lauttavarustus sekä laivapalojen sammutus- ja savusukellusharjoitteluun tarkoitetuttu simulaattorirakennus. Laitos tarjoaa käytännössä samat puitteet ja mahdollisuudet kuin Meriturvan yksiköt, mutta pienemmässä kokoluokassa. Ålands sjösäkerhetscentrumin koulutustarjonta kattaa käytännössä kaikki STCW -yleissopimuksen VI-luvun koulutukset ja se vastaa myös ahvenanmaalaisten merenkulun opetusta tarjoavien oppilaitosten turvallisuus- ja täydennyskoulutuksesta. Kursseja järjestetään ruotsiksi ja englanniksi sekä tarvittaessa myös suomeksi. Ålands sjösäkerhetscentrumin toiminta on viime vuosina ollut kasvussa. Vuoden 2007 vajaasta 1500 koulutetusta on noustu vuonna 2009 noin 1800 osanottajaan ja vuonna 2010 tullaan ylittämään 2000 koulutuksiin osallistuneen raja. Kaikki koulutukset ovat STCW -koulutuksia. Koulutettujen luvuissa eivät ole mukana Högskolan på Ålandin vastuulla olevat lääkintä- ja simulaattorikurssit. Ahvenanmaalaisten oppilaitosten koulutukseen osallistujista on noin kolmannes. Mannersuomalaisten oppilaitosten osuus on verraten pieni, mutta niin ruotsalaisten oppilaitosten kuin varustamoasiakkaiden määrä on ollut selkeässä kasvussa. Keskuksen tuloista varustamoiden osuus oli noin kaksi kolmasosaa, alan oppilaitosten ja muiden asiakkaiden vastatessa kolmanneksesta. Vuoden Meriturvan tulosraportti 2009 sekä haastattelu H. Hyyryläinen, Meriturva HUET = Helicopter Under Water Escape

81 aikana Ålands sjösäkerhetscentrum on hankkinut Ruotsin Transportstyrelsen auditoinnin ja saanut hyväksynnän järjestää koulutuksia myös ruotsalaisen Sjöfartsverketin myöntämiin pätevyyksiin ja tämä on osaltaan vaikuttanut ja tullee vaikuttamaan myös jatkossa koulutusmäärien kasvuun positiivisesti.96 Ålands sjösäkerhetscentrumin toimintaa ollaan yhtiöittämässä osana ahvenanmaalaisen merenkulkukoulutuksen kehittämistä, mutta toteutumisaikataulu riippuu paikallisesta poliittisesta päätöksenteosta Turun yliopisto Merenkulkualan tutkimus ja koulutuskeskus Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus (MKK) on vuonna 1980 perustettu Turun yliopiston alaisuudessa toimiva täydennyskoulutusyksikkö, jolla on laajaa tutkimus- ja asiantuntijapalvelutoimintaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Keskus antaa ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta järjestämällä avointa yliopisto-opetusta, täydennyskoulutusohjelmia sekä vuosittain keskimäärin noin 40 merenkulkualan lyhytkurssia ja seminaaria, joista osa on kansainvälisiä. Koulutusmuotoja ovat täydennyskoulutuskurssit ja -ohjelmat sekä seminaarit ja konferenssit. Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus sijaitsee Turussa. Lisäksi sillä on kolme alueellista yksikköä: Porin yksikkö keskittyy tutkimukseen ja kehittämiseen sekä alueelliseen, ympäristö- ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja se toimii osana viiden yliopiston muodostamaa Porin yliopistokeskusta. Yksikön yhteydessä toimii myös valtakunnallinen lähimerenkulun ja intermodaalikuljetusten edistämiskeskus, Shortsea Promotion Centre (SPC) Finland, jolla on sekä liikenne- ja viestintäministeriön että Euroopan komission tunnustama asema Suomea edustavana tahona. Rauman yksikön koulutustarjonta keskittyy ajankohtaiseen merenkulkuun, satamatoimintoihin ja kuljetuslogistiikkaan liittyvään yliopistotasoiseen jatko- ja täydennyskoulutukseen. Yksikkö huomioi toiminnassaan erityisesti yhteytensä Satakuntaan, mutta tarjoaa palvelujaan myös maakunnan ulkopuolelle Haastattelu, F. Pettersson, Ålands sjösäkerhetscentrum Haastattelut, F. Pettersson, Ålands sjösäkerhetscentrum, B. Bergman, Projekt för omorganisering av Ålands sjöfartsutbildning

82 82 Kotkan yksikkö on perustettu vuonna 2006 tukemaan Kymenlaakson alueen logistiikan, Venäjän transitokuljetusten ja merenkulun logistiikan tutkimusta. Toimipisteen vahvuusalat ovat Venäjän liikenteen tuntemus, tiivis yhteistyö alueen ja kansallisten logistiikkayritysten kanssa sekä logistiikan tietotekniikan tutkimus. Yksikkö tuottaa myös merenkulun ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtiin liittyvää tutkimusta. Toimipisteessä työskentelee merenkulun logististen järjestelmien professori ja neljä päätoimista tutkijaa. Kotkan yksikkö toimii osana Merikotka - Meriturvallisuuden ja liikenteen tutkimuskeskusta. Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen koulutustarjontaan on kuulunut pääosin jo työelämässä toimiville suunnattuja täydennyskoulutusohjelmia, kuten: CISC Certificate in International Shipping and Commerce, joka on 60 opintopisteen laajuinen shipping -kentän kattava täydennyskoulutusohjelma. Merikapteeneille suunnattu, 100 opintopisteen laajuinen diplomimerikapteenin täydennyskoulutusohjelma, jonka tavoitteena on antaa opiskelijoille valmiudet toimia mm. merenkulkuun liittyvien maaorganisaatioiden ja julkishallinnon tehtävissä. Diploma Juridica Maritima on 30 opintopisteen laajuinen merijuridiikan täydennyskoulutusohjelma Merikotka, Meriturvallisuuden ja meriliikenteen tutkimuskeskus Merikotka on Kotkassa sijaitseva merenkulkualan tutkimuskeskittymä, joka yhdistää useiden yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaa. Merikotkassa ovat mukana mm. Helsingin yliopisto, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu sekä Turun yliopisto. Lisäksi yhteisöön kuuluu edustajia eri hallinnon aloilta sekä yritysmaailmasta. Merikotka toteuttaa korkeatasoista Suomenlahden olosuhteisiin sovellettua tutkimusta. Päämääränä on meriturvallisuuteen ja meriympäristöön liittyvän tutkimuksen vahvistaminen. Merikotka panostaa tutkimukseen merikuljetusten ja satamatoimintojen logistiikan alueilla ja kilpailukykyisen toimintaympäristön luomiseen alan yrityksille. Merikotkan tavoitteena on muodostaa Kotkaan koko Itämeren keskeinen merenkulun, meriturvallisuuden ja meriympäristön osaamiskeskittymä. 5.7 Merenkulkualan koulutus tiedekorkeakouluissa Turun yliopiston alainen Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus tarjoaa merenkulkuun ja siihen läheisesti liittyvien alojen yliopistotasoista täydennyskoulutusta, mutta tiedekorkeakouluissa ei ole merenkulkualan tutkintoon johtavaa koulutusta. Suomesta puuttuu lisäksi merenkulualan

83 83 liiketoiminnan ja hallinnon koulutus sekä merenkulkualan koulutuksen suorittaneille suunnatut tai soveltuvat tieteelliset jatko-opintomahdollisuudet. Turun kauppakorkeakoulussa ja Åbo Akademissa on mahdollisuus suorittaa syventäviä opintoja mm. merenkulkutaloudessa ja merijuridiikassa. Merenkulkualan teknistä yliopistokoulutusta mm. laivanrakennustekniikkaa, arktista laiva- ja meritekniikkaa, laivahydrodynamiikkaa tai laivojen konetekniikkaa voi opiskella Espoon Otaniemessä, Teknillisen korkeakoulun konetekniikan koulutusohjelmaan sisältyvässä laivalaboratoriossa. Näillä opinnoilla on yhteys erityisesti telakkateollisuuteen. Alan varsinaisen yliopistotutkinnon puuttumisen on arvioitu vähentävän nuorten halukkuutta hakeutua alalle. Myös merenkulkualan tieteellisen tutkimuksen vähäisyys on koettu heikkoudeksi. 98 Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen toimesta on yliopistollisena täydennyskoulutuksena tarjottu parin vuosikymmenen ajan kaupallispainotteista diplomimerikapteenikoulutusta. Tutkintoasetus ei tunne koulutusta tutkintoon johtavaksi ja näin merikapteeneille tarjottu täydennyskoulutus on jäänyt vaille suurempaa suosiota. Yliopistojen koulutustarjontaan kuuluu normaalin tutkintokoulutuksen lisäksi nykyisin yhä kasvava määrä erillisiä ja ns. poikkitieteellisiä maisteriohjelmia. Merenkulkualalla ei tällaista ole. Aboa Mare ja Högskolan på Åland tekevät yhteistyötä ylempään korkeakoulututkintoon (Nordic Master) johtavan englanninkielisen koulutuksen järjestämisessä ruotsalaisen Chalmers University of Technology ja norjalaisen Vestfold University Collegen kanssa. 5.7 Merenkulkualan koulutuksen nykytilanne ja lähitulevaisuus Nykytilanteessa merenkulkualan koulutusyksiköiden omistuspohja ja hallinto on yleisesti paikallinen tai alueellinen, joko kuntien, kuntayhtymien tai pääosin kunnallisten yhtiöiden ylläpitämä. Merenkulun yksiköt toimivat monialaisten oppilaitos- ja korkeakoulukompleksien osina ja kaikissa hieman erilaisin hallinto- ja toimintamallein. Kunnallistamis- ja koulutusrakenteen uudistamisprosessin myötä merenkulkualan koulutusta antavien yksiköiden kokonaisuus on pilkottu pieniin osiin, jossa fyysisesti samoissa tiloissa toimivalla toisen asteen ja ammattikorkea-asteen koulutuksella on eri koulutuksen järjestäjät. Kyseinen malli on heikentänyt yhteyttä alan koulutusasteiden (toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun) välillä ja vaikeuttanut tilojen ja muiden 98 Suomen merenkulun strategia. Ehdotus Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 46/2002.

84 84 resurssien taloudellista ja järkevää yhteiskäyttöä. Oppilaitokset ovat viime aikoina tiivistäneet yhteistyötään. Alan koulutusta koskeva päätöksenteko mm. rahoituksen ja toiminnan osalta on paikallisen tai maakunnallisen poliittisen päätöksenteon alla. Ammattialan osaaminen ja edunvalvonta eivät ole sanottavasti edustettuna. Merenkulkualan koulutuksen profiili on erilainen verrattuna useimpiin muihin koulutus- tai opintoaloihin. Alueelliset, monialaiset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut kehittävät toimintojaan painottaen paikallisesti tai alueellisesti vahvistetun strategian painopisteiden suuntaisesti ja merenkulkualalle tärkeä asiantuntemus sekä valtakunnallinen ja kansainvälinen näköala jää usein puuttumaan. Suomalaisen korkeakoulutuksen duaalimallin pohjalta yliopistojen opetuksen on linjattu perustuvan tieteelliseen tutkimukseen ja ammattikorkeakoulujen opetuksen vastaavasti lähtevän käytännön työelämästä. Tämä rajapinta on vielä epäselvä ja ammattikorkeakoulut ovat joutuneet määrittämään profiiliaan suhteessa saman alan toisen asteen opetukseen ja yliopistoihin. Ammattikorkeakoulujärjestelmää rakennettaessa sen keskeisimmäksi perustehtäväksi määriteltiin opetus: tavoitteena oli kehittää kyseisen toimialan osaajia, jotka ovat valmiita kehittämään työtään ja itseään työntekijöinä. Ammattikorkeakouluilta edellytetään monialaisuutta, tutkimus- ja kehitystoimintaa, aluekehitystä sekä kansainvälisyyttä. Kontaktiopetuksen vähentyessä itseopiskelun merkitys on korostunut. Ammattikorkeakoulujärjestelmään siirtyminen poisti myös merenkulkualan päällystöopintoihin olennaisena osana kuuluneen alan aiemman työkokemuksen vaatimukset. Koska merikapteenin aiemman ammatillisen korkea-asteen merikapteenin tutkinnon, (rinnakkaisena koulutusjärjestelmänä vuoteen 2002 saakka), merikapteenin pätevyyden ja uuden ammattikorkeakoulututkinnon välillä ei ole mitään rinnastusperiaatetta. Nykyinen järjestelmä edellyttää aiemman tutkinnon suorittaneelta osittaista uudelleenkouluttautumista merikapteenin ammattikorkeakoulututkintoon. Nykyisen järjestelmän pelätään sulkevan koulutukseen hakeutuvien ulkopuolelle alan merkittävimmän osaamispotentiaalin, pidemmän käytännön työkokemuksen omaavat, niin laivoilla, hallinnossa, koulutuksessa kuin alan kaupallisissa tehtävissä toimivat.

85 Työvoimatarpeet Työvoiman tarve on kasvava erityisesti laivapäällystön osalta ja sen odotetaan kasvavan entisestään, ellei korjaavia toimenpiteitä tehdä. Komission tiedonannossa v korostettiin kasvavaa Eurooppalaisten merenkulkijoiden vajetta ja kehotettiin toimenpiteisiin trendin kääntämiseksi. Merenkulun koulutusjärjestelmiltä edellytetään toimenpiteitä hyvien käytänteiden jakamiseksi sekä kiinnostuksen lisäämiseksi merenkulkuammatteja kohtaan 99. Työvoiman kysyntä on ollut kasvussa ja monet organisaatiot (mm. merenkulkualan ammattijärjestöt ja koulutusyksiköt) ovat kampanjoineet saadakseen opiskelijoita ja uutta työvoimaa merenkulkualalle. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on käynnistänyt Go to Sea -kampanjan houkutellakseen uusia tulokkaita alalle. Suomessa aloitettiin vuoden 2009 alussa merenkulkualan järjestöjen ja oppilaitosten Seaventures yhteishanke, johon kuuluu mm. merenkulun koulutus- ja rekrytointiportaali ( sekä alan yhteiset messuosastot eri tilaisuuksissa jne. Suomen Meriklusteri selvityksessä koulutusjärjestelmä sai runsaasti kritiikkiä. Yhteishakumenettelyn kautta koulutukseen tulee huonosti motivoituneita opiskelijoita, joista moni ei aloita opintoja tai keskeyttää opinnot tai ei valmistuttuaan halua merityöhön. Osa oppilaspaikoista on pysyvästi tyhjillään. Valintavaiheessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota motivaatioon ja, mikäli mahdollista, tutustutettava potentiaalisia tulokkaita merityöhön realistisen käsityksen saamiseksi. Ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmää kritisoitiin meriklusteriselvityksessä voimakkaasti. Ammattikorkeakoulut toimivat liiaksi omista lähtökohdistaan. Varustamoiden ja alan viranomaisten vaikutusmahdollisuudet koulutuksen sisältöön ovat vähäiset. Opetushallituksella ei ole riittäviä resursseja suunnitella ja kehittää koulutuksen sisältöä, mistä syystä opetussuunnitelmatyö teetetään koulutuksen tarjoajilla, jotka räätälöivät itselleen sopivia koulutusohjelmia. Koulutusta antavien oppilaitosten määrästä näkemykset jakautuvat kahteen. Toisen mukaan keskittämällä koulutusta, saataisiin sisältöjä kehitettyä ja resurssit paremmin käyttöön. Toisen mukaan alueelliset ja kielinäkökohdat on otettava huomioon, mihin nykyinen oppilaitosverkko vastaa 100. Varustamobarometrissa (joulukuu 2008) Merenkulun vaikuttajilta kysyttiin koulutusjärjestelmän vastaavuutta elinkeinoelämän tarpeisiin. Vastaajista 67 % arvioi, että koulutusjärjestelmä ei vastaa elinkeinon tarpeita. Vastauksissa korostettiin erityisesti sitä, että nykyinen koulutusjärjestelmä on liian teoreettinen ja koulutusaika liian pitkä ja toivottiin käytännönläheisempää lähestymistapaa. Esimerkiksi laivaharjoittelua toivottiin enemmän. Oppisopimusperiaate nähtiin hyväksi. Tavoitteena European Maritime Transport policy 2006, 2 Suomen meriklusteri 2008, 77 78

86 86 pitäisi olla, että merenkulku saa ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa kaikkiin vakansseihin. Nähtiin myös tarvetta eri tasot ja suuntautumisvaihtoehdot niveltävään, yhtenäiseen koulutukseen. Erään vastaajan mielestä alalle hakeutuu nyt henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan pysy merenkulkualalla Opetus- ja kulttuuriministeriön liikennealaa selvittävän työryhmän linjauksia merenkulusta Opetus- ja kulttuuriministeriön liikennealan korkeakoulutuksen ja t & k-toiminnan kehittämistarpeita selvittänyt työryhmä otti kantaa julkaistussa raportissa merenkulun koulutukseen: Merenkulun koulutusta annetaan useissa eri paikoissa. Merenkulun koulutustarjontaa tulisi profiloida ja keskittää resurssien tehokkaammaksi käyttämiseksi pienellä mutta tärkeällä toimialalla. Merenkulun ammattikorkeakoulutusta on Kymenlaakson, Satakunnan ja Sydvästin merenkulun ja logistiikan koulutusohjelmissa sekä Turun ammattikorkeakoulun konetekniikan koulutusohjelmassa (myös Ahvenanmaan merenkulun koulutusohjelmassa) Turun yliopistossa avointa yliopistoopetusta tarjoaa erillislaitoksena toimiva Merenkulun tutkimus- ja koulutuskeskus. Teknillisen korkeakoulun konetekniikan osastolla voi opiskella laiva- ja meritekniikkaa ja rakennus- ja ympäristötekniikan osastolla vesitaloutta ja vesirakentamista. Teknillisessä korkeakoulussa toimii VTT:n kanssa yhteinen tutkimukseen keskittyvä Maritime Institute of Finland. Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin laitoksella voi suorittaa syventäviä opintoja merenkulkutaloudessa. Åbo Akademissa voi opiskella ympäristö- ja meribiologiaa. Nykyinen koulutus täyttää tavalliset merenkulun alalla työskentelyn tarpeet ja koulutusta on yleisesti ottaen riittävästi. Suomessa merenkulun alalle hakeutuu hyvin opiskelijoita ja se on poikkeuksellista moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Tämä hyvä tilanne tulee säilyttää. Samoista koulutusohjelmista on palveltava varsin erilaisia tarpeita. Työvoiman tarve on kaiken kaikkiaan määriltään pientä ja sitä tarvitaan hyvin erilaisiin ja työelämänkaaren aikana muuttuviin tehtäviin. Työvoimaa tarvitaan laivanrakennus- ja korjausteollisuudessa, varustamoissa, merikuljetuksissa (kansipäällystö, konepäällystö, konemiehet, kansihenkilöstö, palveluhenkilöstö), satamissa, merenkulun hallinnossa (merenkuluntarkastajat, merenkulun ohjaus, väylänpito, väylänhoito, karttatuotanto), vakuutuslaitoksissa sekä kaupan ja järjestöjen palveluksessa. Merenkulun toimialalla keskustellaan paljon siitä, ettei ole vakiintunutta jatkokoulutusmahdollisuutta. Koulutustarvetta lisää se, että ammatissa on yleistä, että merillä ei olla eläkeikään asti, vaan sieltä hakeudutaan jossain vaiheessa alan tehtäviin maihin. Merikapteenin tutkinto ei aina täytä julkishallinnon virkojen pätevyysvaatimuksia. Jatko-opiskelumahdollisuus on myös imago-kysymys 101 Varustamobarometri, joulukuu 2008

87 87 opiskelijoiden rekrytoimiseksi alalle. Jatko-opintojen kysyntä on kuitenkin erittäin vähäistä sekä työnantajien että opiskelijoiden keskuudessa. Yksi jatko-opintomahdollisuus Suomessa tulisi kuitenkin olla esimerkiksi, niin että se toteutettaisiin joka toinen vuosi. Jatko-opinnot tulisi toteuttaa verkostomaisena ja työelämälähtöisesti niin, että yksilöllisiäkin tarpeita voidaan huomioida. Tutkimus- ja kehitystoiminnassa verkostoituminen on tärkeää, jotta pienen maan resurssit ja osaaminen tulee tehokkaasti hyödynnettyä. Tutkijankoulutuksen omaavia merenkulkijoita ei juuri ole. Hajanaisuus on myös ongelma, kehitystyötä tehdään pienin resurssein useassa paikassa Merenkulkualan osaamisvaatimukset Koulutusalana merenkulku on varsin pieni, mutta yhteiskunnallisen toimivuuden kannalta erittäin merkittävä. Koulutus on tähdännyt tyydyttämään pääsääntöisesti suomalaisen merenkulkuelinkeinon tarpeet, mutta Euroopan yhdentyminen on avannut ovet suomalaisen merenkulkijan sijoittumiselle myös kansainvälisille työmarkkinoille. Useiden työvoimatarvekartoitusten mukaan työvoiman kysyntä merenkulkualalla on tarjontaa suurempi. 103 Nykyaikainen merenkulku edellyttää työntekijöiltä korkean teknologian ymmärtämistä ja osaamista, tehokkuutta, laatuajattelua, yhteistyökykyä, vieraiden kulttuurien tuntemusta sekä oikeaa asenteellista suhtautumista meri- ja alusturvallisuuteen sekä meriympäristönsuojeluun. Vaatimukset pohjautuvat kansainvälisen lainsäädännön asettamiin velvoitteisiin. Alusten käyttömiehitys on nykyisin pieni. Työtä tehdään ryhmässä, jossa jokaisella on oma henkilökohtainen vastuu- tai osaamisalueensa. Ammattikorkeakoulujärjestelmän ja merenkulkualan perustutkinnon myötä työkokemusvaatimukset merenkulkualalle ovat muuttuneet. Opinnot edellyttävät 360 päivän ohjattua harjoittelua kauppa-aluksilla opintojen aikana. Tehtäväkohtaista määrittelyä ei ole vaan harjoittelua ohjaa suoritusmerkinnöin ohjaava harjoittelukirja. Käytäntö mahdollistaa hyvin erilaisen työkokemuksen ja ammattitaidon kertymisen opintojen aikana. Koulutusjärjestelmässä tapahtuneet muutokset näkyvät selkeästi Markku Karkaman väitöskirjassa: Merille kouluun - Meripalvelus ja koululaivat kansipäällystön koulutuksessa vuodesta 1874 toiseen maailmansotaan 1999, joka tarkastelee merenkulukou Opetusministeriö Liikennealan korkeakoulutuksen ja t & k-toiminnan kehittämistarpeet, 42. Salanne, 1999, Availability and Training of Seafarers 2003 ja Bimco/ISF Manpower Studies

88 88 lutuksen ja harjoittelun vaiheita. Merkittävä trendi valtakunnallisessa koko merenkulun opetuksessa on työkokemuksen jatkuva vähentyminen pääsyvaatimuksena eri koulutuslinjoille. 104 Vaadittu työkokemus ennen opintoja (kk) Taulukko Vaadittu merityökokemus kuukausina ennen opiskelun aloittamista.105 Taulukko kuvaa työkokemusvaatimuksia kuukausina ennen merenkulun opintojen aloittamista. Taulukko osoittaa työkokemusvaatimusten ja koulutusjärjestelmän muutoksen luvun puolivälissä kehittyi ammattikoulutus merenkulkualalle ja osa käytännön koulutuksesta suoritettiin oppilaitoksissa aluspalvelun sijaan. Aikaisemmin merityökokemus oli vaatimuksena merenkulun opintojen aloittamiseksi päällystökoulutuksessa, mutta vuoden 1987 keskiasteen uudistuksessa ja ammattikorkeakoulujärjestelmän syntymisen myötä opintoja edeltävä aiempi merikokemus poistettiin pääsyvaatimuksista. Muutos on merkitykseltään suuri, koska aiemmin opiskelijalla oli selvä näkemys merityöstä ja omasta soveltuvuudestaan alalle jo ennen opintojen aloittamista. Taulukko taas kuvaa meripraktiikkakokemusta kuukausissa ennen perämies- ja merikapteeniopintojen aloittamista. Vuoden 1987 keskiasteen uudistus ja siirtyminen ammattikorkeakoulujärjestelmään näkyy selvästi työkokemusvaatimusten muutoksena Karkama Merille kouluun. Meripalvelus ja koululaivat kansipäällystön koulutuksessa vuodesta 1874 toiseen maailmansotaan. Riekkinen, P Merikapteenikoulutuksen haasteet ammattikorkeakoulujärjestelmässä.

89 89 Vaadittu työkokemus ennen päällystöopintoja (kk) kk perämiehenä ennen merikapteeniopintoja kk kansimiehenä ennen perämiesopintoja Taulukko Vaadittu alan työkokemus ennen perämies- ja merikapteeniopintoja Riekkinen, P Merikapteenikoulutuksen haasteet ammattikorkeakoulujärjestelmässä.

90 90 6 SIDOSRYHMIEN NÄKEMYKSIÄ MERENKULKUALAN KOULUTUKSEN TILASTA Sidosryhmien näkemyksiä on koottu henkilökohtaisin haastatteluin, sekä eri merenkulun sidosryhmätapaamisten yhteydessä järjestetyissä työpajoissa. Näkemyksiä kerättiin Balanced Score Card (BSC) tavoitteiden pohjalta teemoittain. Teemoja oli neljä. Ensimmäinen käsitteli oppimista ja innovatiivisuutta, toinen sisäisiä prosesseja, kolmas asiakasnäkökulmaa ja neljäs tarkasteli toimintaa taloudelliselta kannalta. Teemoja lähestyttiin SWOT -analyysin avulla ja toimenpide-ehdotuksia pyrittiin saamaan esille Sinisen meren strategian (W. Chan Kim ja Renée Mauborgne) nelikenttien avulla. Haastattelujen pohjalta keskeisimmiksi vahvuustekijöiksi tekijöiksi nousivat vahvuutena selkeä ammatti, laaja-alainen jopa yleissivistävä monipuolinen koulutus sekä tunnustettu ja luotettava tutkinto. Myös koulutuksen kaksikielisyys koettiin alan vahvuudeksi yleisesti innostuneen opiskelijakunnan ohella. Koulutuksen selkeys korostui perinteistä sekä STCW -yleissopimuksen määritelmistä ja yhteisistä toimintalinjoista. Pienten yksiköiden palvelukyky katsottiin myös vahvuudeksi. Ala koetaan kansainväliseksi sekä mielenkiintoiseksi ja alan näkymät mm. työllisyyden suhteen nähdään vahvuutena. Pääsääntöisesti opettajien vahva ammatillinen osaaminen, pedagoginen ammattitaito ja sitoutuminen alaan korostuvat vahvuutena useissa kommenteissa. Henkilöstö on motivoitunutta ja kehittymishaluista sekä kokevat tekemänsä työn tärkeäksi. Opetusvälineitä ja -menetelmiä sekä koulualusta pidettiin yleisesti oppimisen kannalta vahvuutena. Lisäksi ja käytössä oleva uusin teknologia mielletään keskeisiksi vahvuuksiksi. Vastaavasti myös heikkoudeksi arvioitiin opetuksen tasoa ja opettajien pätevyyttä. Yksilöillä arvioitiin olevan vahvaa ammattiosaamista, mutta sitä häiritsee opetuksen hajautuneisuus ja päällekkäisyys sekä pois jäävät opinnot. Innovatiivisuus ei ole nykyisin ole mahdollista, johtuen siitä, että työntekijät ovat useimmiten niin kuormitettuja, että luovuudelle ei jää tilaa. Pedagogiikan (mm. oppimisen ja siirtovaikutuksen) painoarvon väheneminen nähdään heikkoutena. Koulutuksen koettiin lisäksi olevan jäljessä kehityksestä. Oppimisen heikkoutena pidettiin työharjoittelun ja työkokemuksen vähyyttä ja vaikeuksia työkokemuksen hankinnassa. Oppimisen näkökulmasta moduulimuotoisen opetussuunnitelman pelättiin sirpaloittavan osaamista. Heikkouksiksi arvioitiin niin ikään opintokokonaisuuksien laajuutta ja hajanaisuutta sekä hajautettua järjestelmää oppilaitosten lukumäärästä johtuen. Myös suureen organisaatioon hukkuminen koettiin heikkoutena. Muutoksen toteuttaminen koettiin hitaaksi prosessiksi. Osittain lainsäädännön takia (STCW) ja osittain byrokratiasta johtuen. Koordinoinnin puute lähinnä hallinnon (mm. OPH) tasolta koettiin heikkoudeksi.

91 91 Nähtiin, että alan koordinoinnista ei huolehdita riittävästi. Ala kokonaisuudessaan koettiin pirstoutuneeksi ja hajanaiseksi. Heikkoutena pidettiin lisäksi byrokratiaa sekä ristiriitaisia tavoitteita. Rakenteellisesti pienet yksiköt ovat liian hajallaan toisistaan ja yhteistyön ja yhteistoiminnallisuuden puute eri toimijoiden välillä koettiin heikentävän mahdollisuuksien hyödyntämistä. Lisäksi pelättiin hukkumista suuriin organisaatioihin. Uhkatekijöiksi koettiin opiskelijoiden reaktiot. Alan vetovoiman heikkenemisen myötä pelätään opiskelija-aineksen tason laskua. Merenkulkuala ei ehkä kiinnosta opiskelijoita ja he eivät jaksa motivoitua ja lopettavat. Sitoutuneita ja motivoituneita opiskelijoita tulee yhä vähemmän ja keskeyttämiset lisääntyvät. Ikäluokkien pieneneminen ja rekrytoinnin ongelmat kuvattiin uhiksi. Merkittävänä seikkana pidettiin opetushenkilöstön ikää ja eläköitymistä, mikä uhkaa ammatillista ja pedagogista osaamista alalla. Ammattiosaamisen vinoutuma ja heikkeneminen koetaan johtavan myös motivaation heikkenemiseen. Uudet pätevät opettajat ovat kiven alla ja ammattitaitoisen henkilöstön löytäminen, (osaaminen + pedagogiset taidot) koettiin ongelmalliseksi. Opetuksen uhkaksi kuvattiin myös kontaktiopetuksen väheneminen jolloin ei saavuteta tavoitteita. Opetus ei pysy mukana kehityksessä ja linjat eivät kohtaa työelämän tarpeita eivätkä pätevyyskirjavaatimuksia. Tämän pelättiin johtavan merenkulun koulutuksen näivettyminen Suomessa. Myös palkkauksen koettiin olevan este hakeutua opetustehtäviin. Suuri huoli on, että korkeakoulu-uudistus huonontaa tilannetta entisestään. Muutokset organisaatioissa ja etääntyminen käytännön merenkulusta ja hautautuminen tekniikan toimialaan koetaan uhkana. Oppilaitosten välistä keskinäistä kilpailutilannetta pidettiin niin ikään uhkana. Mahdollisuuksina pidettiin laadun palauttamista ja ammattimaisuutta opetuksessa. Useissa kommenteissa kommentoitiin keskitettyä koulutusta yhtenäisiä opintoja sekä profiloitumista. Koulukohtaiset opetussuunnitelmat voisivat jopa vastata varustamoiden tarpeisiin, jos keskustelua osattaisiin käydä oppilaitoksen sisällä muita kuin johtoa kuunnellen. Ehkä merkittävimmäksi mahdollisuudeksi nähdään konkreettinen yhteistyö niin opetusta antavien yksiköiden kuin merenkulkuviranomaisten ja varustamoiden välillä. On katsottava tulevaisuuteen. Kehittämällä yhteistoimintaa ja yhdistämällä voimat savutetaan kilpailukyky. Konkreettisena yhteistyön mahdollisuutena nähdään mm. verkkoopetuksen ja aikuiskoulutuksen toteuttaminen. Myös kansainvälinen verkostoituminen toteutuisi paremmin yhteistyönä. Mahdollisuudet muutokseen ovat siinä, että alan toimijat ovat ongelmista lähes yhtä mieltä. Tavoitteiden toteutumisen myötä mahdollisuutena nähdään myös tulevaisuuden osaavat ja motivoituneet merenkulkijat sekä tyytyväiset varustamot. Alalla on kansainvälisesti hyvä imago ja se on toistaiseksi houkutteleva. Oppilaitosverkoston lukumäärää pidettiin ongelmana ja

92 92 ratkaisuksi esitettiin osaa oppilaitoksista poistettavaksi. Oppilaitosten omaan napaan tuijottaminen, negatiiviset asenteet ja keskinäinen kilpailu tulisi poistaa. Myös hallinto, aluepolitiikka ja oppilaitosten keskinäiset rajat koettiin negatiiviseksi ja niiden määrää tulisi vähentää. Edelleen esitettiin poistettavaksi päällekkäisyyksiä koulutusrakenteesta, koskien support- ja operational -tasoja eri koulutusasteilla. Oppimisen ja innovatiivisuuden parantamiseksi palautteissa esitettiin luotavaksi alalle strategia ja politiikka, yhteisöllinen asenne ja yhteistyöverkosto. Yhteistyön kautta voidaan luoda asiantuntijavaihtoa sekä hyödyntää mm oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä (mm. verkko-oppimista). Opetukseen kaivattiin yhdenmukaisia avoimia oppimateriaaleja. Koulutuksesta tulisi luoda elinkeinoelämälähtöistä, jossa varustamoiden toiveet otettava tietyssä määrin huomioon. Markkinointi korostui tässäkin osiossa. Vastauksissa esitettiin luotavaksi laaja positiivinen mainoskampanja eri kanavia (YouTube, Facebook, IRC -kanavat TV, lehdet, esittelykäynnit, koululaiva) monipuolisesti hyödyntäen. Oppimisessa korostettiin koulutushenkilöstön työelämäjaksoja ja käytännönläheisyyttä. Koulutuksen tason yhdenmukaisuus, ja vähintään minimivaatimusten säilyminen/täyttyminen kaikkialla. Teorian rinnalle esitettiin enemmän koulualusharjoittelua ja suunnitelmallisemmin. Supistamiskohteina korostuivat hajanaisuus ja päällekkäiset toiminnot. Repaleisuutta on koulutuksen sisällöissä ja päällekkäisyyksiä eri aineiden osalta kursseissa. Koulutuksen hallintoprosessit herättivät kritiikkiä. Mm. Kyamk, Samk, (keskushallinnon vaikuttamista merenkulun koulutukseen). Väärien asenteiden toivottiin supistuvan. Prosessinäkökulmasta vahvuuksiksi nousi esiin vankka ammatillinen tietotaito sekä perinteet. Infra sekä valmiudet ovat olemassa. Kaikesta kritiikistä huolimatta oppilaat koulutetaan asiallisesti ja varustamot saavat näistä vähistä valmistuneista itselleen kehityskelpoista uutta henkilökuntaa. Myös hyvä opiskelija-aines koettiin vahvuudeksi. Erikoisalan muodostavat 3-4 oppilaitosta ja pienet yksiköt sekä niiden toimintatavat mahdollistavat henkilökohtaisen ohjauksen. Heikkoutena pidettiin kapea-alaisuutta ja osittain myös laatua. Opetusmateriaalia kommentoitiin vanhanaikaiseksi. Tutkimustyö nähtiin pätkittäiseksi josta pitkät linjat puuttuvat. Prosessien toimimattomuutta selitetään resurssien puutteella, (laitteet, henkilökunta). Konepuolen asema koettiin yhdessä yksikössä heikkoudeksi. Koulutuksesta eivät oppilaat ole tyytyväisiä ja siitä seuraa motivaation laskua, keskeyttämisiä ja opintojen venymistä. Työelämän asiakasvaatimukset kasvavat kaiken aikaa ja niihin on vaikea vastata riittävän nopeasti. Kiire ja kontaktiopetuksen määrän vähäisyys nähtiin heikkoutena. Ohjattua harjoittelua on mahdotonta seurata ja arviointi puuttuu.

93 93 Uhkaksi koettiin vanhoihin kaavoihin kangistuminen. Koulu elää omaa elämäänsä ja seurauksena voi olla madollinen putoaminen kehityksen kelkasta. Kouluttajien osaaminen ei pysy vauhdissa mukana ja opetuksen laatu vaikuttaa suoraan opiskelijoihin. Opetuksen laatua uhkaavana nähtiin, moninapaisuus, hajanainen opetusjärjestelmä ja opetuksen tyhjäkäynti. Tunnit ovat peruttu ja sijaisjärjestely ei toimi. Organisationaalisina uhkina pidetään pudotuspeliä eri oppilaitosten välillä sekä hukkumista oman organisaation sisään. Alalla on paljon tekijöitä, mutta tekijät kyllästyvät saamattomuuteen. Mahdollisuutena pidettiin kehittyvän alan tarjoamia haasteita. Kehityksen seuraaminen ja muuntuminen sen mukana antaa mahdollisuuden kehittää yhteistyötä, parantaa laatua ja edistää kouluttajien tietojen ajantasaistamista aika-ajoin. Opetukseen liittyvinä prosesseina mahdollisuuksiksi, nähdään aikuiskoulutuksen vahvistaminen ja panostus maapuolen teknisen henkilöstön muuntokoulutukseen konemestariksi. Prosessien kehittymisen esteinä poistettavaksi esitettiin kilpailua eri oppilaitosten välillä sekä negatiivisia asenteita. Sisäisissä prosesseissa korostettiin luotavaksi uusia opetusmenetelmiä ja resursseja yhteistyölle. Prosessien varmistamiseksi olisi ammatin houkuttelevuutta lisättävää. Alalle olisi luotava lyhyempi väylä jolla pääsee suorittaviin töihin. Sisäisten prosessien kehittämisessä esitetään korostettavaksi erityisalaa ja osaamista, opetuksen tehokkuutta ja verkostojen käyttöä. Prosessien toimivuuden kannalta supistettavaksi esitetään sisään lämpiämistä, päällekkäisiä prosesseja ja oppilaitoksen sisäistä byrokratiaa. Asiakasnäkökulmaa tarkasteltaessa vahvuuksia löytyi vaihtelevasti. Ala on suppea ja asiakkaat tunnetaan. Yrityskouluttajana asiakkailta saatu palaute on hyvää ja kursseilla toimivat opettajat ovat hyviä. Koulutuksellisesti opiskelijalle tarjotaan selkeää ammattia, joka antaa muodollisen pätevyyden yleisesti ottaen laadukkaassa ympäristössä. Alan työllisyystilanne koetaan hyväksi ja aloittajia on edelleen kohtalaisesti. Asiakasnäkökulmasta Suomen pienuus ja tuntemattomuus koetaan heikkoudeksi. Vähäinen yhteistyö koulujen ja varustamoiden välillä näkyy tietämättömyytenä toisten tekemisistä. Opetus sai kritiikkiä hajanaisesta koulutuksesta, joiden taustalla ovat erilaiset vaatimukset ja opetussisällöt. Asiakasnäkökulmasta uhkana näyttäytyivät yhteistyön ongelmat. Ulkoisten asiakkaiden on vaikea löytää kouluttajaa ison organisaation alta. Uhkatekijäksi asiakkuuksien kannalta nähtiin huono markkinointi ja sen seurauksena asiakkaiden väheneminen Perusopiskelijoiden näkökulmasta

94 94 työllisyystilanne nähtiin uhkana. Asiakaspalautteella ei ole merkitystä, koska kouluttajaa ei voida valita tai vaihtaa resurssipulan takia. Asiakkaat/oppilaat keskeyttävät motivaation puutteessa ja virheellisen mielikuvan vuoksi. Asiakasnäkökulmassa tulivat myös hallinnolliset uhat esiin. Merenkulku on yhä isompien joukossa ja johdon taidot taistella rahoituksista. Mahdollisuuksina nähtiin kehittää toimiva vuoropuhelu asiakkaiden kanssa laajempaan yhteistyöhön. Tehokas rekrytointi parantaa tilannetta. Jos saadaan motivoituneita opiskelijoita, on paremmat mahdollisuudet saada koulutettua ja pätevää työväkeä ulos kouluista. (motivoituneet perus/2.asteen koulujen parhaat opiskelijat merenkulkualalle. Kyselyssä toivottiin luomaan toimivat yhteistyörakenteet ja parempaa dialogia asiakkaiden välille. Koulutuksella ja työelämällä on oltava vahva yhteys. Kyselyn perustella korostettaviksi asioiksi nousivat myös tässä osiossa yhteistyö ja huolenpitoa asiakkaista. Henkilösuhteita ja verkostoitumista pidettiin niin ikään tärkeänä. Supistettavaksi kyselyssä esitettiin kilpailua eri alojen välillä sekä eriytymistä oppilaitosten välillä. Taloudellisesta näkökulmasta tarkastellen vahvuuksiksi kuvattiin riittävät taloudelliset toimintaedellytykset ja läheisyys elinkeinoelämään, jonka erityisolosuhteet merenkulkijat tuntevat. Resurssit on kyetty pääosin turvaamaan ja yksiköt ovat lähes omavaraisia. Heikkouksina vastaavasti nähtiin kustannustehokkuus ja yhtenäisyys. Kouluilla on päällekkäisiä linjoja ammattikorkeakoulussa ja ammattioppilaitoksissa. Resurssien hajautus ja siitä seuraava keskinäinen kateus ja kallis koulutus, koulualukset ja kiinteistöt mukaan lukien nähtiin myös heikkoutena. Taloudellisiksi heikkouksiksi mainittiin pienenevät ikäluokat ja se, että liian moni putoaa pois kesken opintojen. Talouden uhkakuviksi nousivat rahan puute ja se, että rahat ohjautuvat muille toimialoille. Resurssipula nyt ja tulevaisuudessa tunnistettiin useassa vastauksessa. Jos osa rahoituksesta tulisi yrityksiltä, saattaisi tasapuolisuus kärsiä oppilaitosten välillä. Uhkiksi määriteltiin lisäksi opiskelijoiden ja asiakkaiden väheneminen, millä on suora heijastus opetuksen talouteen. Myös julkisen rahoituksen muutokset nähtiin uhkana. Toimintaa ohjaavia tunnuslukuja kommentoitiin osittain soveltumattomiksi. Taloudellisuutta olisi mahdollisuus parantaa monimuoto- ja verkko-opetusta lisäämällä ja oppilaitosten yhteistyötä tiivistämällä. Monen oppilaitoksen kannattavuus on kyseenalainen ja mahdollisuus saattaisi löytyä koulutusta karsimalla. Tehokkuutta voisi parantaa paremmalla suunnittelulla ja näin päästä parempiin tuloksiin. Talouden parantamiseksi tulisi päällekkäisyyksiä poistaa oppilaitosten välillä. Taloudellisen kannattavuuden parantamiseksi kyselyissä korostettiin yhteistyötä ja yhteistoimintaverkkoa. Myös yksiköille toivottiin lisää autonomiaa.

95 95 Merenkulun koulutusta käsittelevissä tilaisuuksissa on käyty paljon avointa keskustelua osapuolten kesken. Oheinen aineisto on kerätty keskustelujen pohjalta. Aineistossa on suoria viittauksia puheenvuoroihin, ja avoimuuden näkökulmasta ne ovat kirjoitettu suurimmalta osalta siinä muodossa kuin ne ovat keskusteluissa esiin tulleet. Merenkulussa on tapahtunut jatkuvaa muutosta. Alusten tekniikka on muuttunut ja osaamisvaatimukset ovat muuttuneet sen myötä. Samalla ympäristöön kohdistuvat vaatimukset ovat lisääntyneet. Suomessa toimii 24 varustamoa, jotka työllistävät noin 7000 merenkulkijaa. Koulutukseen riittäisi yksi oppilaitos, mutta tilaa on kaikille. STCW -yleissopimuksen vaatimusten vuoksi olisi kuitenkin oltava yksi kokonaisuus. Koulutus olisi toteutettava yhdessä samalla sapluunalla, jossa ei olisi aluepolitiikka mukana. Suurena uhkana tulevaisuudessa ovat alalle tulevien uusien opiskelijoiden riittävyys ja vastaavasti pätevien opettajien saanti. Huolena on myös se, että 13 % -15 % opiskelijoista lopettaa koulunkäynnin ennen valmistumistaan. Koulutuksen toivotaan yhteistyötä eri opiskelumuotojen toteuttamisessa sekä laadunvarmistuksessa. Kalliiden investointien, kuten koululaivat ja simulaattorit, tulisi palvella koko koulutusjärjestelmää mahdollisimman monipuolisesti. Harjoittelupaikkoja tulisi saada laivoille. Työvoiman riittävyys koetaan ongelmaksi jatkossa. Alan ei uskota houkuttelevan laivapäällystöä tulevaisuudessa merelle. Syynä pidetään työn luonteesta johtuvia olosuhteita, liikkuvaa työympäristöä ja pitkiä poissaolojaksoja kotoa. Lisäksi palkkakehitystä pidetään yhtenä syynä alalle hakeutuvien määrän vähenemisessä. Alalla on kuitenkin erittäin hyvät työllisyysnäkymät. Odotettavissa on, ettei oma merenkulkualan henkilöstö enää riitä, vaan on turvauduttava ulkomaiseen työvoimaan. Opetusta annetaan yhdeksällä eri tavalla. Yhdeksän koulutusyksikköä, yhdeksän omistajaa jotka toimivat yhdeksän eri hallinnon alla tekevät toiminnasta vaikeasti hallittavan. Simulaattorikoulutusta tulee kehittää ja lisätä opiskeluun. Opetus ja opiskelusuunnitelmat laaditaan saatujen kokemusten mukaan, kun pitäisi laatia tulevaisuuden muuttuvien tarpeiden mukaan. Merenkulun koulutuksessa ei näy monikulttuurisuus, vaikka merenkulkijoiden tulisi pystyä toimimaan monikulttuurisessa ja -kielisessä ympäristössä. Eläkkeelle lähtevien opettajien määrä lisääntyy keskuudessamme. Opettajarekrytointi on osoittautunut vaikeaksi pienillä paikkakunnilla. Opetussuunnitelmat muuttuvat aivan liian nopeasti. Muutoksia tehtäessä tulisi nähdä ainakin viisi vuotta eteenpäin. Tupu-projekti oli hyvä esimerkki opettajien työelämätuntemuksen vahvistamisesta. Henkilökunnalla oli mahdollisuus tutustua työelämään esimerkiksi laivalla. Kokemuksia pidettiin hyvinä. Ihmettelyä herätti myös, miten on päädytty kahteen päällekkäiseen koulutusjärjestelmään. Opintojen

96 96 päällekkäisyydestä huolimatta, tulevilla opiskelijalle tulee olla oikeus valita alkaako hän opiskelunsa toisen asteen koulussa ja jatkaa sieltä valmistuttuaan ammattikorkeakoulussa tai aloittaa opiskelunsa suoraan ammattikorkeakoulussa. Opetushallituksen näkemys on, että päällekkäisyydestä huolimatta molemmat koulutusmuodot pidetään ennallaan. Yhteistyötä tulee lisätä niin koulujen kuin työnantajien välillä. Harjoittelupaikkoja on saatava laivoille työkokemuksen ja pätevyyskirjojen hankkimista varten. Lisäksi työvoiman rekrytointi olisi aloitettava jo heti opiskelun ja harjoittelujaksojen alussa, että opiskelija sitoutuu jatkamaan varustamossa ja ennen kaikkea alalla. Koulujen on vastaavasti vaadittava harjoittelua riittävästi. Puheenvuoroissaan Suomen Varustamot lupasi kaikille opiskelijoille harjoittelupaikat ja totesi, että harjoittelupalkasta on tehty suositus. Miten varustamot suhtautuvat asiaan jää heidän itsensä päätettäväksi. Keskusteluissa todettiin, että harjoittelusta saatava palkka lisäisi mielekkyyttä harjoittelua kohtaan. Varustamoelinkeinon mielestä olisi löydettävä yhteinen sabluuna, miten toimitaan, jotta kaikki osapuolet saisivat mahdollisimman hyvän hyödyn. Tähän liittyy mm: laadunvarmistus, simulaattorikoulutuksen lisääminen, koulualusten mahdollisimman tehokas käyttö opetuksessa ja opetussuunnitelmien uudistaminen elinkeinoelämän tarpeisiin. Keskusteluissa on todettu, että Merenkulkulaitos (nyk. Liikenteen turvallisuusvirasto) ja opetusministeriö (nyk. opetus- ja kulttuuriministeriö) eivät keskustele keskenään. Havainnon pohjalta kommentoitiin että, yhteistyötä ministeriön, Liikenteen turvallisuusviraston ja oppilaitosten kesken tulee lisätä. Opetushallitus laatii opetussuunnitelman perusteet koulutuksen tehtävät ja tavoitteet ammatillisen koulutuksen osalta, mutta ammattikorkeakoulut toteuttavat suunnittelun itsenäisesti. Opetushallituksen kannanotossa mainittiin, että lähitulevaisuudessa on odotettavissa muutoksia merenkulun opetussuunnitelmaan ja viiden vuoden välein tapahtuva auditointi takaa laadunvarmistuksen. Markkinoinnilla koettiin oleva keskeinen rooli. Merenkulkualan koulutuksen markkinointi pitäisi järjestellä uudelleen, missä näkyvät niin suunnittelu, kohderyhmät, markkinointiympäristö ja keinot kuin yhteistyökumppanit. Ala tarvitsee lobbaamista ja imagon rakentamista. Alan ja oppilaitosten tulisi olla haluttuja, että alalle saadaan hyviä opiskelijoita ja motivoituneita opettajia. Merenkulkualan imagon arvioidaan olevan Suomessa parempi kuin muualla Euroopassa. Merenkulkualan koulutus on todettu sangen tuntemattomaksi myös opinto-ohjaajien piirissä. Markkinointia ja tunnettavuutta tulisi lisätä monin eri keinoin. Tavoitteena olisi merenkulkualan imagon kohottamiseksi pysyvä toimintamalli. Suomen lipun alla olevien alusten määrän lisääntymisellä voidaan olettaa olevan positiivinen vaikutus koulutuksen haluttavuuteen.

97 97 7 MERENKULKUALAN KOULUTUS- JA OSAAMISTARPEET 7.1 Merenkulkijoiden sijoittuminen työmarkkinoilla Merenkulkuammateissa toimivat työskentelevät pääosin yleislasti- tai ro-ro-aluksilla, ro-romatkustaja-, säiliö- tai matkustaja-aluksilla, jäänmurtajilla tai hinaajilla. Aluspalvelun ohella merenkulun osaamista tarvitaan varustamoissa, hallinnossa, satamissa, koulutuksessa ja meriliikenteen luotsaus-, väylä ja turvallisuuspalvelussa sekä laivanrakennuksessa. Työkulttuuriin on luonnollisena elementtinä yhdistetty kansainvälisyys. Merikuljetusten kysyntä riippuu talouden suhdanteista ja suhdannevaihtelut näkyvät nopeasti laivaliikenteessä. Maailmalla on pysyvä vajaus koulutetuista merenkulkijoista, joten mahdollisten ulosliputusten vaikutus varsinaiseen merenkulkualan työllisyyteen päällystön osalta voidaan olettaa jäävän vähäiseksi. Tonnistoveron uudistaminen ja merenkulun tukien laajennukset parantaisivat Suomen lipun houkuttelevuutta ja vahvistavat suomalaisten merenkulkijoiden työllisyyttä. Suomessa tulee jatkossakin olemaan varustamo-, logistiikka- ja satamatoimintaa. riippumatta siitä minkä lipun alla laivat liikkuvat. Alan ammattitaitoa tarvitaan mm. merenkulun hallinnossa, varustamoissa, satamissa, luotsaustoiminnassa, jäänmurtajilla, merenmittaustehtävissä ja väylien kunnossapidossa sekä merenkulkualan koulutuksessa. Merkittävä osa merenkulkijoista työllistyy sesonkiluonteisesti myös kotimaanliikenteen pienaluksilla. Lisäksi Suomessa tulee huomioida talvimerenkulun osaaminen sekä meriteollisuuden osaajatarpeet. Alalta poistumaa kiihdyttää työvoiman ikärakenne ja vastaavasti uuden työvoiman alalle tuloa hidastaa ammattikorkeakouluista ja oppilaitoksista valmistuvien pidentynyt opiskeluaika ja heikentynyt alan kiinnostavuus. 7.2 Työvoiman kysynnän määrä ja ennuste tarpeesta Liikenneministeriö ja merenkulkualan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt teettivät tutkimuksen merenkulkijoiden tarpeesta Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksella vuonna Tuolloin todettiin koulutuspaikkoja olevan valtakunnallisesti riittävästi ja esitettiin koulutettavien määrän pitämistä ennallaan.

98 98 Opetushallituksen ESR -tavoite 4 -ohjelman mukaan peruskoulutuksen tarve oli jo tuolloin suurempi kuin tarjonta ja miehistötason tehtäviin opiskelevien määrä ei riittäisi kattamaan tulevaisuuden tarvetta. Alan työikäisten poistuman ennustettiin olevan yli puolet vuoden 1995 työllisten määrästä ja työmarkkinoille tarvittavan 2000 uutta työntekijää vuoteen 2010 mennessä. Puutetta ennustettiin korjaajan, laivasähkömiehen ja konepäällystön ammattiryhmissä. Tutkimuksessa korostettiin seurantaa seuraaviin koulutuksen osa-alueisiin: keskeyttäneiden määrä, valmistuneiden määrä ja koulutuksen läpäisyaste. Merenkulkijoiden kysyntä riippuu tavaraliikenteen ja matkustajaliikenteen kehittymisestä merikuljetuksissa. Merenkulun koulutuksen mitoittamiseen tulevien tarpeiden mukaisesti liittyy isoja epävarmuustekijöitä. Mahdollisten ulosliputusten vaikutusta tai työvoiman siirtymistä muiden lippujen alle ei voida ennakoida. Konepäällystön koulutuksen mitoittaminen on myös haasteellista, koska osa koulutetuista hakeutuu työtehtäviin teollisuudessa ja voimalaitoksissa aluspalvelun sijaan. Merikapteeni Merenkulkualan insinööri Merenkulkualan ins./sähkö Vahtiperämies Vahtikonemestari Kalastusaluksen päällikkö (STCW-F) Korjaaja Laivasähköasentaja Taulukko Merenkulkualan tutkintoihin valmistuneiden lukumäärä vuosina (Lähde: Merenkulkualan koulutusyksiköistä kerätyt tilastotiedot, 2010). Edellä mainittujen selvitysten mukaan näyttää siltä, että päällystöä valmistuu riittävästi merenkulkuelinkeinon tarpeisiin. Sen sijaan näyttää, ettei miehistötehtäviin valmistuvien määrä riitä kattamaan elinkeinon tulevaa tarvetta. Kysymys ei ole niinkään tarjonnasta, vaan siitä, että miehistötehtäviin valmistavaa koulutusta ei koeta riittävän houkuttelevaksi. Nuoresta ammattitaitoisesta työvoimasta on jo muutaman vuoden ajan ollut pulaa kansi- ja konekorjaajien, laivasähkömiesten ja vahtikonemestareiden osalta. Osa ns. pienvarustajista ei ole löytänyt konepäällystöä Suomesta, vaan he ovat turvautuneet Baltian työmarkkinoihin. Ahvenanmaalla

99 99 tehdyn kyselyn, jonka otanta edusti 50 laivaa, mukaan työvoimatarvetta esiintyy konepäällystöstä, kokeneista matruuseista, konemiehistä, korjausmiehistä, pursimiehistä ja yliperämiehistä. 107 Merenkulkulaitoksen mukaan vuosittain myönnettyjen uusien pätevyyskirjojen määrä on ollut laskussa. Vastaavasti erivapauksia myönnetään enemmän ja miehitystodistusten vaatimuksia muutetaan alaspäin väliaikaisesti entistä enemmän 108. Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) tilastot suhteessa koulutusmääriin osoittavat, että myönnettyjen uusien pätevyyskirjojen määrä on vähäisempi kuin ammattikorkeakouluista vuosittain valmistuneiden merikapteenien ja merenkulkualan insinöörien. Trendi viittaa siihen, että valmistuneista osa ei hae pätevyyskirjaa, vaan siirtyy aluspalvelun sijasta suoraan muihin tehtäviin. Kansipäällystö Konepäällystö Kansimiehistö Konemiehistö Yhteensä Vanhuuseläke TK-eläke Yhteensä Taulukko Eläkkeelle siirtyneet merenkulkijat vuonna (Lähde: Merimieseläkekassa, 2009). Merenkulkualalla henkilöstön ikäkehitys osoittaa keski-iän nousua. Alalle ei tule riittävästi korvaavaa työvoimaa siinä määrin kuin alalta poistuma lähivuosina on. On myös huomioitava, että ylempiin päällystötehtäviin kouluttautuminen kestää noin kymmenen vuotta. Kansainvälisellä tasolla BIMCO109 on julkaissut vuodesta 1990 viiden vuoden välein arvioita sen hetkisestä työvoimatarjonnasta ja tarpeesta sekä työvoimatarpeen kehittymisestä tulevaisuudessa. Vuoden 2005 trendeissä osoitettiin merkittävää työvoimatarvetta ja ennustettiin silloisesta talouskasvusta ja maailman kauppalaivaston määrän lisääntymisestä johtuvaa jopa yli henkilön vajausta laivapäällystössä. Vuoden 2010 BIMCO Manpower Update ennustaa globaalista taloudellisesta tilanteesta ja merikuljetusten romahtamisesta huolimatta työvoiman tarjonnan ja tarpeen olevan balanssissa seuraavan viiden vuoden ajan. Työvoimatarpeen määrittelyssä on kuitenkin lukuisia muuttujia, jotka yksin tai Ålands Sjöfart och Handel 8/2008. Hagerlund, O. MKL. BIMCO - The Baltic and International Maritime Council - on maailman suurimpia shipping -alan järjestöjä, jonka jäsenenä on tuhansia laivanvarustamoita, alus- ja rahtimeklareita sekä lukuisia muita merenkulkualan sidosryhmiä.

100 100 erikseen, voivat vaikuttaa tarjonnan ja tarpeen tasapainoon. Työvoiman kysyntään on kyetty vastaamaan kasvattamalla alalle hakeutuvien määrää. Vuoden 2010 merenkulkijoiden maailmanlaajuinen työvoimareservin on arvioitu olevan päällystön osalta noin henkilöä ja miehistön määräksi on arvioitu noin Tilastointi perustuu olemassa oleviin STCW -pätevyyskirjoihin. Lukumäärällisesti merenkulkijoiden määrän kasvu on suurinta Aasiassa (Kiina, Intia ja Filippiinit). Lisäksi joissakin Euroopan maissa on havaittavissa kasvua merenkulkualalle hakeutuvien joukossa 110. Alue Tämänhetkinen työvoiman tarjonta Päällystö (1000) % Miehistö (1000) % OECD-maat , ,2 Itä-Eurooppa , ,6 Afrikka/Latinalainen Amerikka Kaukoitä , ,7 Intian alue 80 12, ,5 Yhteensä Taulukko Työvoiman tarjonta alueittain (Lähde: BIMCO Manpower update 2010). Merenkulkijoiden globaalia tarvetta on arvioitu maailman kauppalaivaston koon ja alustyyppien mukaan. Arvioiden mukaan työvoiman tarve päällystön osalta on noin henkilöä ja miehistön osalta noin Tätä taustaa vasten päällystössä on edelleen noin hengen vajaus. BIMCO:N tutkimuksessa työvoimareserviä tarkastellaan ainoastaan alusten työvoimatarpeen näkökulmasta. Tätä näkökulmaa vasten ei kansallisuuksien merkitys ole niin suuri, kuin määriteltäessä merenkulkualan ammattilaisten tarvetta meriklusterin muilla alueilla. Edelleen tutkimuksessa korostui senioripäällystön pula tietyillä merityön alueilla. Rekrytointiongelmia on edelleen tietyillä segmenteillä, kuten säiliö- ja offshore -aluksilla. Positiivista kehitystä on havaittavissa, koska koulutukseen ja rekrytointiin on panostettu monissa valtioissa. Toimintaa on ylläpidettävä edelleen, että positiivinen trendi jatkuu ja ammattitaitosten merimiesten määrä säilyy tulevaisuuden tarpeita vastaavana. Tulevaisuuden merenkulku vaatii muuntautumiskykyistä ja 110 BIMCO/ISF Manpower 2010 Update - Main Report and Annexes

101 101 ammattitaitoista työvoimaa. Koulutusohjelmien tulee kuitenkin varmistaa, että koulutuksenlaatu säilyy kasvavista koulutusmääristä huolimatta.111 Taulukko Merenkulkijoiden kysyntä ja tarjonta. (Lähde: BIMCO Manpower update, 2010). Oheinen taulukko kuvaa työvoiman tarjonnan ja tarpeen suhdetta eri skenaarioissa. Benchmark kuvaa arvioitua keskimääräistä kehitystä. Cold Scenario kuvaa tilannetta, jossa maailmankauppa ja merenkulku eivät kehity odotetulla tavalla ja toipuminen lamasta kestää ennakoitua pidempään. Hot Scenario vastaavasti kuvaa maailmantalouden odotettua nopeampaa kehitystä, jolloin kauppalaivaston määrä tulee kasvamaan ja samalla myös työvoimatarpeen ennakoidaan olevan noin 10 prosenttia tarjontaa suurempaa. Suomalaisten meriklusteriselvitysten mukaan varustamot tarvitsevat ammattiryhmittäin tarkasteltuna merihenkilöstöä kaikista ammattiryhmistä, mutta erityistarpeena mainittiin konepäällystö, josta on suoranaista pulaa. Myös kansipäällystön tarve tuli esille. Hieman yli puolet varustamoyrityksistä aikoo palkata lähivuosina lisää henkilöstöä ja loput aikovat säilyttää henkilöstön määrän nykyisenä palkaten uusia työntekijöitä poistuvien tilalle. Yksikään yritys ei aio vähentää henkilöstön määrää. Selvästi muita tekijöitä merkittävämmäksi työvoiman saannin esteeksi nousi merenkulkijoiden saannin vaikeus. Sen mainitsi yli 40 % ryhmän vastaajista. Selvityksen mukaan juuri ammattitaitoisen henkilöstön saanti koetaan suurimmaksi ongelmaksi. Sen sijaan alan imagoa pidetään kohtuullisen 111 BIMCO/ISF Manpower 2010 Update - Main Report and Annexes

102 102 hyvänä. Koulutukseen hakeutuvat nuoret ovat ymmärtäneet, että pohjoismaisille ammattitaitoisille merenkulkijoille, varsinkin päällystölle on kysyntää myös muiden maiden lippujen alla olevilla aluksilla.112 Työvoiman saannissa ei ole ongelmia Jokin muu tekijä Työn imago Palkkataso Koulutustarjonnan heikkous Johto- ja asiantuntijatason henkilöstön saannin vaikeus Ammattitaitoisen tuotannollisen työvoiman saannin vaikeus Taulukko Tekijät, joiden merenkulkuyritykset kokevat haittaavan työvoiman saantia yrityksen palvelukseen. (Lähde: Suomen Meriklusteri 2008) 7.3 Opiskelijamäärät ja alalle hakeutuvat Merenkulkualalla oli vuonna 2002 tarjolla vuosittain noin 160 merenkulkualan perustutkinnon aloituspaikkaa. Oppilaitosten sisäänotto oli tuolloin noin 200 uutta opiskelijaa vuosittain. Vuosikymmenen puolivälissä aloituspaikkamäärä oli nostettu, lähinnä kasvatetun vahtikonemestarikoulutustarjonnan myötä noin 200 aloituspaikkaan, todellisen sisäänoton vaihdellessa vuosittain välillä luvun loppua kohti aloituspaikkojen määrä on vakiintunut noin 245 opiskelijan vuosimäärään. Luvut sisältävät nuorille ja aikuisille tarkoitetun opetussuunnitelmaperusteisen ja näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen perustutkintokoulutuksen merenkulkualan perustutkintoopiskelijat ja tutkinnon suorittaneet, mutta eivät näyttötutkintoina suoritettuja merenkulkualan perustutkinnon osatutkintoja, kuten matruusin tai pursimiehen tutkinnon suorittaneita. 112 Suomen meriklusteri 2008,

103 Aloituspaikat Uudet opiskelijat Opiskelijat yhteensä Tutkintoon valmistuneet Taulukko Merenkulkualan perustutkinto: Aloituspaikat, uudet opiskelijat, opiskelijat yhteensä ja valmistuneet vuosina (Lähteet: WERA -raportointipalvelu sekä oppilaitosten rekistereistä kerätyt tilastotiedot) Korjaaja Laivasähköasentaja muuntokoulutus Vahtiperämies Laivasähköasentaja Vahtikonemestari Taulukko Merenkulkualan perustutkinto. Valmistuneet koulutusohjelmittain vuosina (Lähteet: WERA -raportointipalvelu sekä oppilaitosten rekistereistä kerätyt tilastotiedot). Taulukko kuvaa merenkulkualan perustutkinnon aloituspaikkojen, vuosittain opinnot aloittaneiden uusien opiskelijoiden, kokonaisopiskelijamäärien ja vuosittain tutkintoon valmistuneiden määrällisen kehittymisen vuosina Uudenmallinen perustutkinto-opetus alkoi vuonna 1998, joten ensimmäiset sen mukaisesti opiskelleet valmistuivat vuonna 2001.