TiP-GABROJEN ETSINTÄOHJELMA LAUHAVUOREN GRANIITIN YMPÄRIS- TÖSSÄ: korkealentomagneettiset häiriöt ja Kauhajoen Hyypän intruusion tutkimukset

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen aluetoimisto M19/1234/94/1/10 HANKE ,1232,1233,1234,1241,1242 Honkajoki, Isojoki, Karijoki, Kauhajoki, Merikarvia, Teuva Matti Huuskonen, Niilo Kärkkäinen RAPORTTITIEDOSTO N:O 4366 TiP-GABROJEN ETSINTÄOHJELMA LAUHAVUOREN GRANIITIN YMPÄRIS- TÖSSÄ: korkealentomagneettiset häiriöt ja Kauhajoen Hyypän intruusion tutkimukset

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1. 1 Korkealentoanomaliat 1. 2 Geofysiikan maastomittausprofiilit 1. 3 Kartoitus 1. 4 Näytteenotto 2. KOHTEIDEN KUVAUS 2.1 Kauhajoki Kauhaneva Ratuskylä Hyypän Tervaneva Möykkykylä-Lumikangas Rajamäenkylä 2.2 Teuva Pikku-Peni ja Iso-Parra Äystö ja Leppimaa 2.3 Honkajoki Rynkänen 2.4 Merikarvia Kuvaskangas 2.5 Isojoki Vesijärvi Kärjenkoski 2.6 Kankaanpää 1144 Varuskunnan gabro 3 LIITTEET Liite 1. Kohteiden sijainti geologisella ja korkealentokartalla Liite 2. Maastomittaukset, indeksikartta l: Liite 3. Iskuporauspisteet (murskenäytteenotto) Liite 4. Hyypän painovoimakartta Liite 5. Hyypän magneettinen kartta Liite 6. Hyypän kairasydänanalyysit Liite 7. Kirveskylän POKA-profiilit Liite 8. Kirveskylän kairasydänanalyysit Liite 9. Luettelo tutkimusmateriaalista

3 2 JOHDANTO (N. Kärkkäinen) Ti- ja P-potentiaalisten emäksisten intruusioiden alueellinen etsintä on jatkoa 1980-luvulla tehdyille alueelliselle tutkimuksille (Pakarinen 1984, Alviola 1990). Lähtökohtana tutkimuksille olivat Honkajoen Perämaan ja Kauhajoen Kauhajärven apatiitti- ja ilmeniittimineralisoituneet gabrot. Erillisiä kohteita oli karttalehdillä 1231, 1232, ja 1233, 1234, 1241, 1243; Honkajoen, Isojoen, Karijoen, Kauhajoen, Merikarvian ja Teuvan kuntien alueilla. Tämä raportti koostuu valtaosin kohteiden maastotöiden kuvauksesta, ja se on tutk.ass. Matti Huuskosen laatima. Johdannon on kirjoittanut geologi N. Kärkkäinen, joka on koonnut liiteaineiston. Maastotyöt on tehty valtaosin v. 1992, kun GTK jatkoi Kauhajärven gabron tutkimuksia. Työhön oli käytettävissä vain muutama päivä per kohde. Kairauskohteita olivat Kauhajoen Hyyppä ja Kirveskylä, Kauhajärven gabron pohjoispäässä. 1.1 Korkealentoanomaliat Kohteet valittiin 1: mittakaavaiselta korkealentokartalta (kuva 2), koska alueelta ei tutkimusvaiheessa (v. 1992) ollut käytössä matalalentomittauksia. Kriittiset aeromagneettiset anomaliat ovat valtaosin häiriöttömässä ympäristössä (liite 1). Ne ovat intensiteetiltään vaihtelevan suuruisia ja vastaavat muodoltaan tunnettuja emäksisiä intruusioita. Emäksisten syväkivien tunnistamiseen soveltuvia alueellisia gravimetrisiä mittauksia oli vain osalta karttalehteä 1234 (Q ja.2) Maastomittausprofiilit Liitteenä 2 olevaan indeksikarttaan on piirretty ja numeroitu maastogeofysiikan profiilit, joista mitattiin magneetti- ja painovoimakenttää. Kriittisinä pidettiin sellaisia paikkoja, joissa oli sekä gravimetrinen että magneettinen anomalia, tai pelkästään emäksistä intruusiota indikoiva gravimetrinen anomalia. Tiheästi vuorottelevat, usein pistemäiset magneettiset anomaliat tulkittiin aiheutuvaksi magnetiittia tai magneettikiisua sisältävistä liuskeista tai vulkaniiteista, vaikka ne korkealentokartoille usein muodostavat yhtenäisen, voimakkaankin häiriökentän.

4 3 Systemaattisia mittauksia tehtiin Hyypän Tervanevan alueella Kartoitus Vulkaniittialueet ovat kohtalaisen hyvin paljastuneita, kun taas rautarikkaat emäksiset syväkivet ovat lähes aina peitteisissä painanteissa Näytteenotto Iskuporaus Kriittiset anomaliat kontrolloitiin POKA-luokan iskuporakoneella 'lllerillä', jolla otettiin kalliomurskenäytteitä. Kaikin paikoin siinä ei onnistuttu paksun tai kivisen maapeitteen takia. Vesihuuhtelua käyttäen päästiin tarvittaessa 25 m:iin. Terää ajettiin 1.5 m kallioon ja saatiin 1-5 kg näytettä. Murskeen läpimitta oli luokkaa 5-10 mm, eli kivilaji oli varsin helposti tunnistettavissa paljain silmin tai stereomikroskoopilla. POKA-kairaus POKA-kairausta tehtiin kahdessa kohteessa, Kirveskylässä (5 reikää) ja Hyypän Tervanevalla (4 reikää). Kirveskylä sijaitsee Kauhajärven valtausalueelta noin 5 km pohjoiseen. Kirveskylässä lävistettiin oksidirikasta, Kauhajärven tyyppistä gabroa, jossa esiintyy varsin korkeita Ti ja P-pitoisuuksia (ks. liitteet 7 ja 8). Hyypän Tervanevalla lävistettiin apatiitin suhteen Kauhajärveä rikkaampaa oksidirikasta mineralisoitumaa (ks. Liite 6).

5 4 2. KOHTEIDEN KUVAUS (M. Huuskonen) Kauhaneva, Kauhajoki Aeromagneettinen anomalia sijaitsee Kauhanevan pohjoisosalla, Kauhalammesta noin 2 km NW (profiilit l ja 2 liitteessä 2). Maasto on neva- ja rämealuetta, missä on joitakin hieta- ja sorakumpareita. Paljastumia ei tavattu. Anomaliasta 6 km SE Pohjankankaalla sorakuoppien pintaosalla suuria osin särmikkäitä emäksisiä syväkivilohkareita, joissa on pirotteena ilmeniittiä ja magnetiittia sekä hieman MAGK- ja SKII rakeita ( , x= ja y= ; sekä x= ja y= ; näyte VL-92-22). Gravimetrinen mittaus ei antanut viitteitä emäksisistä syväkivistä, eikä magneettista anomaliaa ei tarkistettu iskuporauksella myöskään vaikean maaston vuoksi. Ratuskylän alue, Kauhajoki Tämä aeromagneettinen anomalia sijaitsee Hyypän kohdalla Kauhajoen itätörmällä (voimakkaimman, itäisimmän maksimin keskikoodinaatit x=6916, y=1568; profiilit 7 ja 8). Anomalia jakautuu kolmeen maksimiin, Ratusen, Karsikivenmäen ja Hautamäen kohdalla. Lisäksi on pieni erillinen maksimi Hirsikankaan eteläosalla metsäautotien molemmin puolin. Anomalioista ei tavattu paljastumia. Hirskikankaalta, magneettisen maksimin ulkopuolella, tavattiin granodioriittipaljastuma. Alue on osin hiekkakankaita ja osin soistunutta kangasmaastoa, jota syvälle syöpyneet jokiuomat leikkaavat. Häiriöalueen S- ja SE-puolelta Hautamäen ja Paulaharjun välisen metsäautotien varsilta ja metsäojitusalueilta tavattiin paikoin varsin särmikkäitä gabrolohkareista, joissa esiintyi ilmeniittipirotetta ja satunnaisesti SKII ja MAGK -rakeita. Runsaimmin lohkareita oli Terävälaakson alueella. Itäisimpään lentomaksimiin, gravimetrisen anomalian kohdalle yritettiin Illerillä porata kolmessa eri paikasta, mutta kallioon saakka ei päästy. Maakerrokset olivat yli 24 m runsaskivistä soraa ja moreenia. Alueellisten painovoimamittausten valmistuttua. myöhemmin voitiin todeta, että Ratuskylään sisältyy melkoisella todennäköisyydellä vähintään Hyypän Tervanevan kokoluokkaa oleva intruusio.

6 5 Hyypän Tervaneva, Kauhajoki Tervanevan (Vesinevan) aeromagneettinen anomalia sijoittuu paljastumattomalle alueelle. NW-SE-suuntaisen häiriön keskikoordinaatit ovat x = ja y = Anomalian kaakkoispuolelta tavattiin paljastuma, jossa on puolipinnallista graniittiporfyyriä (analyysi tilauksessa 42847) ja graniittia. Tervajärven SE-puolella magneettisen maksimin laidalla on äestetyllä hakkuuaukiolla runsaasti särmikkäitä ilmeniittipitoisia gabrolohkareita, jotka ovat peräisin Tervanevan magneettisesta maksimista. Tervanevalta otettiin Illerillä 10 kalliomurskenäytettä kahdesta profiilista metsäautoteiden varsilta. Maakerrosten paksuus vaihteli 8,0-24,0 m. Kivi on sarvivälke-pyrokseenigabroa, joka sisältää ilmenittiä ja magnetiittia sekä paikoin MAGK- ja SKII-rakeita. Analyysien mukaan ilmeniitin määrä jää alle 10 %, mutta fosforin määrä korkea, jopa yli 7 % apatiittia. Alueellisen painovoimakartan mukaan intruusio saattaisi olla yhteydessä Möykkykylän- Lumikankaan anomaliaan, olla sen sateliitti tai jopa osa tulokanavasysteemiä. Tämän vuoksi kohde mitattiin systemaattisesti, jossa todettiin pilkkoutunut, mutta selvärajainen noin 2 km pitkä anomalia (liitteet 4 ja 5). POKA- kairauksen ( ) perusteella kyseessä on kerrosrakenteinen emäksinen intruusio. Koostumus vaihtelee keskirakeisesta pyrokseniitistapyrokseenigabrosta karkearakeiseen anortosiittiseen kiveen. Kontaktit ovat graniitin migmatisoimia. Tyypillistä on anomalisen korkea fosforipitoisuus ja fosforin hyvä korrelaatio titaaniin (liite 6). Lumikangas (Möykkykylå) Kauhajoki Möykkykylän-Lumikankaan 6-7 km pitkä aeromagneettinen anomalia sijoittuu paljastumattomalle viljelys- ja harjualueelle. Lumikangas sisältyi vanhaan alueelliseen painovoimakartoitukseen, jossa sen kohdalla on huomattava, aeromagneettista anomaliaa noudatteleva 1gravimetrinen anomalia. Maakerrokset ovat geologi Ilpo Kurkisen mukaan jopa 70 m. Anomalian etelä- ja kaakkoispuolella suoritettiin lohkare-etsintää. Lumikankaan päällä, puolen hehtaarin alueella, tavattiin gabro- ja peridotiitti-lohkarekasauma ( B, x= , y= ). Anomalia-alueen yli mitattiin 3 profiilia, joissa sekä painovoima-

7 6 että magneettinen anomalia on voimakas huomioiden paksu maapeite. Lumikankaan aeromagneettinen anomalian NW-päästä, heikon magneettikentän alueelta kartoitti geologi H. Mäkitie vaaleaa noriittista gabroa/dioriittia. Se on J. Alasen mukaan samaa homogeenista kiveä kuin Teuvan Parran anomaliassa (mm. JA-92-2, JA-92-4). Möykkykylässä painovoimananomalian alueella kontaktissa on kumparemainen paljastuma graniittia. (x= ; y= MH-92-9). Iskuporanäytteenottoa Illerillä yritettiin kolmesta kohdasta. Magneettisen anomalia-alueen pohjoisosalla, Möykkykylän Jokelan talosta m SE tehtiin kaksi epäonnistunutta yritystä lävistää runsaskivistä karkeaa soraa. Sen sijaan Heikkiläntien risteyksen N-puolella, pellonlaidalla päästiin kahdessa pisteessä kallioon, jossa kivi oli samaa, tasarakeista graniittia kuin läheisessä paljastumassa (MH-92-9). Maakerroksen paksuus oli tässä 6,0-6,5 m (pisteet , ). Lisäksi anomaliavyöhykkeen keskiosalla, lähellä vedenottamoa, tehtiin yksi yritys päästä kallioon. Tässä kairattiin 40 m syvyyteen ja keskeytettiin teknisten vaikeuksien takia. Jatkoselvitystä varten pitäisi anomalian poikki mitata ja tulkita vielä yksi seisminen ja M+Gprofiili Möykkykylän graniittipahkun yli. Tavoitteena olisi selvittää, onko mahdollista, että graniitin kontakti gabromuodostumaan on vaaka-asentoinen sekä se, kuinka voimakas anomaliakenttä paikalla on sekä tehdä eri tulkinnat muodostuman kaadesuunnasta. Suotuisassa tilanteessa mahdollisesti halvin tapa saada näytteitä Lumikankaan anomaliasta olisi aloittaa syväkairausprofiili joko paljastumasta tai sen länsipuolelta, missä maapeitteen paksuus olisi vielä kohtuullisen ohut. Toinen ehdotettu paikka Lumikankaan kairaamiseksi on välittömästi Lumikankaan W-puolella, Lumikankaan eteläosan poikki mitatun (Möykkylän) seismisen profiilin kohdalla, missä harjun W-reunalla maapeite jäänee metriin (ks. J. Lehtimäen raportti Q19/1234/93/1/23). Rajamäenkylä (Uuro), Kauhajoki Pyöreähkö aeromagneettinen maksimi sijaitsee räme-ja korpialueella, missä on joitakin dyynimäisiä hietaharjanteita, mutta ei kalliopaljastumia. Maksimin NW-puolella, karttalehden :n alueella, Rajamäen kylästä kaakkoon on kaksi paljastumaa plagioklaasiporfyriittiä

8 7 (x = ; y = ). Myös Perämäenkylän maantien ojassa (x = ; y = ) on louhittua kalliota, jossa kivi on uraliitti-plagioklaasiporfyriittia. Molemmat paikat ovat erillisiä pienialaisia magneettisia maksimeita. Länsipuolella ( ) on pienempiä häiriösormia, joissa Jussinperkkiönharjun kohdalla tieojassa itäpuolella (x=6906.0, y=1549.5) on uraliittiporfyyristä suuntautunutta metavulkaniittia (MH-91-6) ja siitä noin 0.6 km SSE magneettisten maksimien välissä on paljastuma-alue happamampaa ja hienorakeisempaa uraliitti- ja plagioklaasihajarakeista metalaavaa, joka saattaisi olla hyvälaatuista sepelikiveä (MH-91-7 ja 8) Magneettiseen maksimiin mitattiin kaksi geofysikaalista profiilia (numerot 1 ja 14), joista otettiin SW-NE-suuntaiselta profiililta Illerillä murskenäytesarja kalliosta m pistevälein 900 m:n matkalta (16 pistettä, nrot , liite 7). Maakerrosten vahvuus on keskimäärin 12 m, vaihdellen 8-23,5 m. Maksimin keskiosan murskenäytteissä kivi on pienirakeista subofiittista gabroa tai luultavammin diabaasia. Koillispäässä on hiertynyttä ja osin kloriittiutunutta biotiitti-plagioklaasigneissiä ja lounaispäässä on kvartsidioriittia. Rajamäenkylän magneettinen anomalia aiheutuu tutkimusten mukaan siis pelkästään emäksistä vulkaniiteista. Pikku-Peni (-Lantamäki). Teuva KI C Kohde kuuluu Simosen kartalla samaan laajaksi gabroksi merkittyyn alueeseen kuin mm. Parran, Leppimaan ja Äystön alue. Aeromagneettisen anomalian maksimi sijaitsee paljastumattomalla, osin soistuneella alueella. Geofysiikan profiilien (20, 21, 22 ja 24) mukaan kohde ei ole oksidimalmikriittinen. Magneettisesta maksimista on otettu Illerillä kaksi murskenäytettä ( ja ), joissa kivilaji oli dioriittia. Maakerroksen vahvuus 8,0 ja 20,5 m. Sarnevan maksimista noin 1200 m NNW on kaksi dioriittipaljastumaa (P.MH ja - 138). Dioriitissa on paikoin pienirakeista magnetiittipirotetta sekä liuskejäännöksiä, joissa esiintyy SKII- ja MAGK-rakeita, ja kapeita pegmatiitti juonia. Pegmatiiteissa on magnetiittia isoina rakeina ja pesäkkeinä.

9 8 Magneettisen maksimin W-puolella Kallionpään Lantamäessä on yksi paljastuma (P.MH92-136), joka on kivilajiltaan montsodioriittia (x = , y = ). Tästä paljastumasta 300 m SE, profiililta 21, otettiin magneettisesta maksimista Illerillä murskenäyte nro Kivilaji oli granaatti-biotiittigneissi. Tästä pisteestä 850 m W samalta profiililta on otettu kaksi murskenäytettä kalliosta 50 in pistevälillä ( ja ). Kivilajeina oli dioriittia ja biotiittiutunutta uraliittiporfyriittiä, ei malmimineraaleja. Maakerroksen vahvuus oli täälläkin melko suuri, 15,7-15,5 metriä. Iso-Parra, Pikku-Parra ia Korkiamäki, Teuva Korkiamäen ja Parran alueet tutki J. Alanen kesällä 1992 (havainnot 1, 2, 3 ja 4/JA-92, keskikoordinaatti x= ; y= ). Iso-Parran alueelta tavattiin muutamia dioriittigabropaljastumia, jotka sijoittuvat aeromagneettiseen maksimiin. Kohteiden yli on geofysiikan profiili nro 25. Äystö, Teuva Porakallion, Kiimamäen ja Palomäen alueilla on kaareva häiriöjakso, johon liittyy 4 erillistä magneettista maksimia. Lähes N-S-suuntainen geofysikaalinen profiili nro 13 ylittää Kiimamäen ja Palomäen maksimit. Porakallion maksimin alueelta ei löytynyt kalliopaljastumia. Eteläpuolella on laaja-alainen graniittipaljastuma. Varsinaisen maksimin ulkopuolella, itään käsin on pisteessä x = ; y = pieni paljastuma biotiitti-plagioklaasigneissiä, jossa on välikerroksina uraliittiporfyriittia ja siinä vähäistä SKII-MAGK- pitoisuutta (P.MH-92-59). Maksimi sijaitsee hiekan ja soran peittämällä rinteellä, missä on useita sorakuoppia. Porakallion rinteellä ja päällä runsaasti suuria lohkareita hapanta ja emäksistä vulkaniittia. Ne lienevät peräisin kyseisestä aeromagneettisesta maksimista. Kiimamäen maksimiin, sen N-osalle liittyy paljastumia; graniittiutunutta hapanta tuffiittia, joissa on uraliittiporfyriittia välikerroksina. Tuffiitissa on vähäistä SKII- ja MAGKpirotetta sekä ainakin yhdessä kohden kuparihometta ruhjepinnoilla ja täplinä itse kivessä. Liuskeisuuden kulku on E-W ja kaade pysty (PMH ja 58). Uraliittiporfyriitissa on

10 9 satunnaisesti CUKI- ja SKII-pirotetta. Maksimin S-laidalla on kaksi pienialaista paljastumaa Lauhanvuoren tyyppistä graniittia. Palomäen maksimi sijaitsee osin soran peittämällä rinteellä ja osin suoalueella. Alueen ainoat paljastumat Palomäen N-rinteellä ovat graniittia, joihin liittyy plagioklaasiporfyyriosueita ja biotiittigneissi-sulkeumia (PMH-92-56, x = , y = ). Liuskeisuus on N 80 W, kaade S. Pohjoiskallion E-puolella oleva magneettinen maksimi pisteessä x= ; y = sijaitsee louhikkoisten mäkikumpareiden alueella. Paikalta tavattiin vain yksi paljastuma, jonka kivilaji on uraliittiporfyriittia, jossa vähäistä MAGK ja SKII-pitoisuutta. Leppimaan anomalia, Teuva Itä-länsi-suuntainen, 5 km pitkä anomalia sijaitsee soiden ja hiekkakankaiden peittämällä alueella. Geofysiikan profiili nro 13 ylittää myös Leppimaan aeromagneettisen anomalian. Siinä on kolme erillistä huippua, joista kaksi läntisempää sijaitsevat on täysin peitteisellä alueella. Itäisin ja voimakkain anomalia sijaitsee osin harjuaineksen peittämällä alueella. Siitä tavattiin useita paljastumia, pisteessä (x=6922.7; y=1548.5). Kivi on sarvivälkekvartsidioriittia, jossa paljastumien S-laidalla on biotiitti-plagioklaasigneissiä sulkeumina ja vähäistä MAGK- ja SKII-pitoisuutta. N-osalla paljastumat ovat selvästi emäksisempää kiveä kuin S-laidalla (MH ja MH-92-62, x = ; y = ). Rynkänen, Honkajoki Alueen 5 erillistä magneettista maksimia asettuvat kehäksi Huidunkeitaan suojelualueen ympärille seuraaviin paikkoihin: Pesämäki, Haukankeidas, Sorvarinsaari ja Vehmasto. Pesämäen kylän W-puolella oleva magneettinen maksimi sijaitsee vaihtelevassa metsäsuomaastossa. Tähän ei ole mitattu geofysikaalista profiilia. Paikasta löytyi useita kalliopaljastumia, jotka peittävät maksimialueen varsin kattavasti (MH ). Kivilajit ovat SSE osalla punertavaa tasarakeista graniittia, jossa on osueina hapanta ja emäksistä tuffiittia. SWW osilla on granodioriittia, jossa on myös liuskejäännöksiä. N-osalla on uraliittiporfyriittistä emäk-

11 10 sistä vulkaniittia, johon liittyy MAGK- ja SKII-pitoisuutta sekä magnetiittia (MH-92-88). Geofysikaalinen profiili nro 9 mitattu E-W-suunnassa Haukankeitaan laajempialaiseen aeromagneettiseen maksimiin. Maksimi sijaitsee hyvin paljastuneella metsäsaarekkeella (MH ). Kivilajit ovat vaihtelevia eri tyyppisiä happamia tuffiitteja, joiden yleispiirteenä on varsin voimakas metamorfoituminen ja poimuttuminen, osin graniittiutuneita ja S - SE-osalla breksioituneita ja sisältävät paikoin granaattia.. Alueen SW-laidalla (MH-92-67) on 20 m leveä uraliitti-plagioklaasi-porfyriittikerros tai juoni. Kivissä on yleisesti vähäistä MAGK- ja SKII-pitoisuutta sekä magnetiittia heikkona pienirakeisena pirotteena. Paljastumassa (MH-92-66) esiintyy paikallisesti kvartsiutuneissa karsiraidoissa hieman kuparihohdetta. Sorvarinsaaren - Haukkakankaan anomalia sijaitsee Rajankeitaan S-SE puolella ja on varsin paljastunutta aluetta (70-82/MH-92). Kohteessa ei ole geofysiikallista profiilia. Anomalian maksimissa on emäksisiä vulkaniitteja: uraliittiporfyriittiä, plagioklaasiporfyriittia ja raitaista amfiboliittia. Laitaosilla ja Haukankankaan alueella happamia tuffiitteja, jotka ovat osin graniittiutuneita. Ympäröivä kivilajina punertava tasarakeinen graniitti. Sorvarinsaaren epidoottirikkaissa paljastumissa on pirotteena MAGK, SKII ja paikoin CUKI. Magnetiittia yleisesti vähäisenä pirotteena sekä emäksisissä että happamissa vulkaniiteissa. Vehmaston maksimi sijaitsee Huidunkeitaan S-puolella peitteisellä alueella. Alue on hietakankaita ja rämettä eikä sieltä tavattu paljastumia. Maksimin yli on mitattu geofysikaalinen profiili nro 15. Kuvaskangas, Merikarvia, Kl Aeromagneettinen anomalia sijaitsee Sarahasuon kohdalla Pori-Vaasa-tien varrella karttalehtien ja rajalla (geofysikaalinen profiili nro 18). Paljastumia ei kohteesta löytynyt. Sen sijaan maksimista noin 3 km S,SE Kitunevan W-puoliselta äestetyltä hakkuualueelta löytyi runsaasti diabaasilohkareita, joissa esiintyy pirotteena ilmenomagnetiittia. Tämä lohkareisto saataisi olla peräisin Kuvaskankaan magneettisesta maksimista.

12 11 Samassa N-S -suuntaisessa häiriöjaksossa karttalehden alueella Tuorilan, Ylinevan ja Isoluodon vähäisemmillä magneettisten maksimien paljastumissa esiintyvät kivilajit ovat valtaosin graniittiutuneita happamia tuffiitteja, joihin liittyy vähäistä MAGK- ja SKIIpitoisuutta. Kivissä on magnetiittipirotetta, joka pegmatiittisissa osissa esiintyy pesäkkeinä (P. 100/MH-92 x= ; y= ). Samoja kivilajeja esiintyy myös Kuvaskankaan N- puolella olevissa magneettisissa maksimeissa, Kalliojärven SW-NW-puolilla, esim. P.103/MH-92 (x= ; y= ). Tässä happamaan tuffittiin liittyy kapeita uraliittiporfyriitti-kerroksia, joissa on paikoin runsaana pirotteena magnetiittia. MH kerroksellista hapanta tuffiittia, joka on hiertynyttä ja osin serisiittitynyttä, leikkaavia kvartsijuonia yleisesti SKII ja MAGK-pirotetta. Kivi saattaisi olla kullan suhteen kriittinen (x = ; y = ). Vesijärvi, Tarmaankylä, Isojoki Tarmaankylän-Siiroon W-puolella oleva kaareva magneettinen häiriöalue sijaitsee maksimin osalta hyvin paljastuneessa Saviprunnin - Sarviviitan metsämaastossa ( /MH-92). Geofysikaalinen profiilit 10 ja 11 ovat paljastumattomalla ja niihin ei liity gravimetrista anomaliaa. Alueen kivet ovat graniittiutuneita happamia tuffiitteja, joihin liittyy emäksistä vulkaniittia osueina ja välikerroksina. Paljastumissa MH ja -126 on uraliittiporfyriittia. Aeromagneettisen anomalian eteläosalla (129/MH-92, x= ; y= ) on hapanta kerroksellista tuffiittia, joka sisältää pirotteena ja pesäkkeinä MAGK ja SKII. Kaikissa kivilajityypeissä on vähäistä kiisupitoisuutta sekä yleisesti magnetiittia hienorakeisena pirotteena. Emäksisistä syväkivistä ei merkkiäkään. Tarmaankylän N-puolella oleva pieni magneettinen maksimi sijoittuu soistuneelle hiekkamaalle, ja vain yksi paljastuma on löydettävissä maksimin lounaispäässä. Se on graniittiutunutta plagioklaasiporfyriittia, jossa on pyriittiä ja magnetiittirakeita. Kärjenkoski, Isojoki KI Kuusimäen alueen aeromagneettinen anomalia sijaitsee Kärjenkosken SE-puolella Välinevan

13 12 talon ympäristössä. Maksimin kohdalle on mitattu ristiin kaksi geofysikaalista profiilia (12 ja 16). Maksimin alueelta löytyi 2 paljastumaa, joista luoteisempi (PMH , x= ; y= ) on uraliitti-plagioklaasiporfyriittia ja paljastuman koillisosalla uraliittiporfyriittia. Magnetiittia on vähäisenä pirotteena, mutta ei laisinkaan kiisuja. Toinen paljastuma (P.MH ) on edellisestä 100 m kaakkoon. Kivi on tasarakeista granodioriittia, joka sisältää joitakin liuskesulkeumia. Liuskeisuuden suunta on N 50 E ja kaade 85 SE. Lassinmäen magneettinen anomalia sijaitsee edellisestä noin 2 km NE. Geofysikaaliset profiilit 16 ja 17 leikkaavat anomalian keskiosalla. Anomalian länsilaidalla pitkähkö N-Ssuuntainen paljastuma, joka on amfiboliittista kerroksellista emäksistä vulkaniittia sekä itälaidaltaan granodioriittia, jossa vulkaniittia suurina sulkeumina (135/MH-92, x= ; y= ). Vulkaniitissa on vähäisenä pienirakeisena pirotteena magnetiittia. Rautakiisuja vain paikoin ruhjepinnoilla. Liuskeisuus on N E, kaade SE,E. Isomäen magneettinen anomalia sijaitsee Eteläjärvestä noin 1 km S. Geofysikaalinen profiili 16 leikkaa anomaliaa SW-NE- suunnassa. Maasto on metsäistä, tosin osin paljaaksi hakattua ja sieltä tavattiin kaksi paljastumaa (P.MH , x = ; y = ja -134 tästä noin 150 m SE). Paljastumat ovat tasarakeista, hieman suuntautunutta granodioriittia, johon liittyy liuskejäännöksiä. Liuskeisuus on E-W ja kaade pysty. Malmimineraaleista ei tavattu merkkiäkään. Kankaanpään Varuskunnan gabro Kankaanpään koillispuolella olevaa suurehkoa gabroa kartoitettiin Kauhajärven gabron tutkimusten yhteydessä. Näytemateriaali on annettu kartoitusryhmän käyttöön. Kohteesta analysoitiin 16 kallionäytettä (N N , tilauksessa 42847) kahdessa oli huomattavan runsaasti fosforia ja titaania: Ti0 2 P MH M

14 Lähteet: Alviola, R., Kauhajoen Kauhajärven Ti-P-gabroon kohdistuneet tutkimukset vuosina Lehtimäki, Jukka Seisminen luotaus Kauhajärven TiO/P-gabroesiintymällä. 2 s., 41. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, Q19/1234/92/1/23. Pakarinen, J Raportti Honkajoella, Kauhajoella ja Karvialla suoritetuista fosfori-titaani-rauta-malmitutkimuksista (Kemira Oy:n ja Geologian tutkimuskeskuksen yhteistyöprojekti). 49 s., 103 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M l9/1234/84/1/10.

15

16

17 ILMENIITIN ALUEELLINEN ETSINTÄ ETELÄ-POHJANMAA ISKUPORAUSNÄYTTEITÄ -Illeri II 1992 ANALYYSITILAUS noin 45 kpl Hyyppä, Tervajärvi, Kauhajoki kpl Ti02 P Rajamäenkylä, Isojoki, , 06, 16 kpl Ti02 P Pikku-Peni, Teuva , 5 kpl Pikku-Peni, Teuva JA-92-P JA-92-P

18

19

20 Case Summaries REIKÄ ALASYV SATMAGN P Ti0 2 Fe APAT ILME ORE Total N a Limited to first 100 cases. LIITE 6 Hyyppä

21

22 Case Summaries a LIITE 8 Kirveskylä REIKA ALASYV P APAT Ti0 2 ILME SATMAGA N Ni MgO Total N a. Limited to first 100 cases.

23 Luettelo tutkimusmateriaalista Ohuthieet (kiillotettu) LIITE 9 MH Äystö, Teuva MH-92-61A Leppimaa, Kauhajoki MH-92-61B Leppimaa, Kauhajoki MH Perämaa, Honkajoki MH A Kädenkoski, Isojoki MH B Kädenkoski, Isojoki MH Pikku-Peni, Teuva JA-92-1 Iso-Parra, Teuva JA-92-2 Iso-Parra, Teuva JA-91-L9 Rajamäenkylä JA-91-L10 " JA-91- LI 1 " MH Kankaanpää NKK-92-Hyyppä (graniittiporfyyri) Murskenäytteenotto, iskuporauspisteet Tervaneva (Hyyppä) A 10 kpl Rajamäenkylä A,06C 16 kpl Kauhajärvi ja Kirveskylä kpl Möykkykylä Teuva Pikku-Peni, kpl Kemialliset analyysit Iskuporanäytteet tilausnumerolla Kallionäytteet Kankaanpäästä Havainnot MH Kairausraportit ja näytteet M52/1234/R talletettuna Lopen kairasydänarkistossa