EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta VÄLIAIKAINEN 2002/2139(INI) 29. elokuuta 2002 LAUSUNTOLUONNOS oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle Euroopan unionin perusoikeuskirjan merkityksestä ja statuksesta Valmistelija: Giuseppe Gargani PA\ doc PE

2 PE /6 PA\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 11. heinäkuuta 2002 valmistelijaksi Giuseppe Garganin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksessaan (kokouksissaan). Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: (puheenjohtaja/puheenjohtajana), (varapuheenjohtaja), (varapuheenjohtaja), (valmistelija),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... PA\ doc 3/6 PE

4 JOHTOPÄÄTÖKSET Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1 kohta katsoo, että Euroopan unionin yleiseen järjestelmään ei tätä nykyä sisälly perusoikeuksien oikeudellista suojaa, sillä niitä ei ole otettu mukaan perussopimuksiin; katsoo, että periaate "ei valtaa ilman oikeuksia" on yksi nykyaikaisen perustuslakikäsityksen perussääntöjä, ja se korvaa periaatteen "ei verotusta ilman edustusta"; tämä merkitsee, että valtaa voidaan siirtää jäsenvaltioilta unionille ainoastaan siinä tapauksessa, että perusoikeudet nauttivat unionissa oikeudellista suojaa; 2 kohta katsoo, että perusoikeuskirja on tehokas julistusteksti, jossa esitetään oikeuksien nykyisen suojan taso Euroopassa; sen avulla voidaan lähentää Euroopan yhdentymiseen osallistuvia kulttuureja ja kansoja ja se on vankka lähtökohta valmistelukunnassa tehtävälle työlle; katsoo, että perusoikeuksista tehtävä luettelo on ansiokas paitsi siinä mielessä, että se selkeyttää ja kehittää ihmisoikeuksien suojelua, myös siksi, että se on keskeinen osa todellisen Euroopan perustuslain laadintaa; itse asiassa jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimet katsovat, että perusoikeuksien oikeudellinen suojeleminen yhteisöoikeuden yleisinä periaatteina yhteisöjen tuomioistuimessa ei riitä, vaan myös niiden pitää edelleen valvoa sitä, että yhteisön säännökset ovat perustuslain mukaisia ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta 1 ; 3 kohta katsoo, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta ei pystytä perustamaan ilman että määritellään yhteiset arvot, joita perusoikeudet ilmentävät, ja ilman että niitä suojelee tuomari, joka tutkii julkisen vallan tekemiä väärinkäytöksiä ja rankaisee niistä; katsoo, että kansallisilla lainsäädännöillä on vankka perustuslaillinen perinne perusoikeuskysymyksissä ja näin ollen ne pitää saada mukaan Euroopan unionin järjestelmään puuttumatta kuitenkaan unionin hallitusten väliseen luonteeseen; katsoo, että tätä varten on annettava oikeudellinen suoja toissijaisuusperiaatteelle, joka nyt on poliittinen yleisperiaate ja poliittisesti merkityksellinen EU:n toimielimille ja ennen kaikkea Euroopan parlamentille, mutta josta siis pitää tulla juridinen periaate, jonka noudattaminen perustuu lakiin; 4 kohta katsoo, että perusoikeuskirjassakin on selkeitä puutteita, joiden vuoksi sitä ei pidä sellaisenaan 1 Ks. esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuimen antama kuuluisa tuomio asiassa Solange, Entscheidungen des Bundesverfassungsgerichts, osa 37, ss sekä Italian perustuslakituomioistuimen antama tuomio asiassa Granital, Giurisprudenza Costituzionale 1984, ss PE /6 PA\ doc

5 liittää osaksi Euroopan perustuslakia: a) se rinnastaa oikeudet ilman että niiden status ilmoitettaisiin; perusoikeuskirjassa ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven oikeuksia ei ole selkeästi eroteltu oikeudellisen arvon perusteella: esimerkiksi työntekijöiden tiedonsaanti- ja kuulemisoikeudet yrityksissä ovat kieltämättä tärkeitä, mutta niitä ei voi rinnastaa ihmisen oikeuteen elämään ja vapauteen, jotka ne ovat perusarvoja ja tulevat ennen kaikkia muita oikeuksia; oikeuksien asettaminen samalle tasolle merkitsee sitä, että perusoikeuskirjasta ei voida johtaa perustuslaillisen oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita; oikeuksien rinnastamisen vuoksi niitä ei voida asettaa arvojärjestykseen oikeuden tulkinnassa; useiden perustuslakituomioistuinten oikeudenkäytön selkärankana on juuri arvojen punnitseminen, jota siis ei voitaisi enää tehdä; b) vaikka perusoikeuskirjan 51 artiklan toisessa kohdassa ilmoitetaan, että tällä perusoikeuskirjalla yhteisölle ja unionille ei luoda uusia toimivaltuuksia tai uusia tehtäviä eikä perussopimuksissa määriteltyjä toimivaltuuksia ja tehtäviä muuteta, se ei merkitse sitä, kuten keskeisimpien liittovaltioiden kokemukset osoittavat, etteikö jokin EU:n säännös voisi perustua perusoikeuskirjassa määriteltyyn subjektiiviseen oikeuteen, joka teoriassa voisi olla erilainen tai ristiriidassa jäsenvaltion perustuslaissa säädetyn vapauden kanssa, mikä johtaa siihen, että kyseisen valtion lainsäädäntöön liitetään perustuslain kannalta laiton säännös; on lisäksi otettava huomioon, että perusoikeuskirjassa turvattujen subjektiivisten oikeuksien suojelun taso, myös sen jälkeen kun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen määräykset on liitetty siihen, on monissa kohdissa heikompi kuin jäsenvaltioiden perustuslaeissa, mikä aiheuttaisi kiistoja, joiden vuoksi perusoikeuskirja ei voisi täyttää tehtäväänsä; 5 kohta katsoo, että juhlallisesta julistuksesta huolimatta perusoikeuskirjan nykyinen status on epäselvä; on myös mahdotonta perustella oikeudellisesti sellaista kantaa, että perusoikeuskirjan liittäminen osaksi unionin oikeutta on väistämätöntä riippumatta siitä sisällytetäänkö se virallisesti perussopimuksiin ja että sen tehokkuus riippuu siitä millaisen arvon yhteisöjen tuomioistuin antaa sille oikeudenkäytössään; katsoo, että määräysten lisääminen perussopimuksiin on aina laajan päätöksentekoprosessin tulos, eikä oikeuslaitosta, jonka tehtävänä on varmistaa perussopimusten noudattaminen, pidä vaatia yhdistämään sopimusten sisältöjä vastoin perussopimusten muuttamisesta vastuussa olevien tahtoa; 6 kohta katsoo, että jos perusoikeuksien luettelolle halutaan antaa lainvoima, se pitää virallisesti ottaa osaksi Euroopan perustuslakia, jolloin siitä tulee primaarioikeutta perusoikeuskirjan nimellä; katsoo, että tällä tavalla perusoikeuskirjasta tulee Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta velvoittava lähtökohta valvottaessa yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden säädöksiä ei ainoastaan silloin kun ne soveltavat yhteisön oikeutta, vaan myös silloin kun ne säätävät sitä koskevista poikkeuksista tai kieltäytyvät soveltamasta sitä; PA\ doc 5/6 PE

6 7 kohta pitää tässä yhteydessä erittäin merkittävänä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 25. heinäkuuta 2002 antamaa tuomiota asiassa C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto, jossa säädetään, että yksityishenkilö voi tehdä valituksen tuomioistuimelle yleisesti sovellettavasta säädöksestä ainoastaan, jos kyseinen säädös koskee häntä välittömästi ja henkilökohtaisesti nykyisen oikeuskäytännön 1 mukaisesti ja että tämän tilanteen muuttaminen edellyttää perussopimusten muuttamista; 8 kohta katsoo, että Euroopan kansalaisuuden käsitteen ja tämän käsitteen sisällön vahvistamisen kannalta on välttämätöntä laajentaa yksilön edun kriteeriä sellaisena kuin se tulkitaan Plaumannia koskevassa asiassa julkisasiamiehen asiasta C-500/00 P 21. maaliskuuta 2002 antaman ratkaisuehdotusta koskevien neuvojen mukaisesti; toteaa, että oikeusperiaatteen kunnioittaminen vaatii itse asiassa yksilön edun laaja-alaista tulkintaa tapauksissa, joissa on esiintynyt vakavia laiminlyöntejä; 9 kohta huomauttaa, että vaikka perusoikeuskirja tulisi olemaan osa unionin primaarioikeutta, sen perusteella ei voitaisi ratkaista tapauksia, silloin kun tuomioistuimet kieltäytyvät antamasta tuomiota primaarioikeudesta johtuvista tapauksissa, kuten Strasbourgin tuomioistuimen 18. helmikuuta 1999 asiassa 24833/94, Matthews/Yhdistynyt kuningaskunta, toteama Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkominen, tai jotta voidaan välttää eroavaisuuksia Euroopan yhteisöjen ja Strasbourgin tuomioistuimen oikeuskäytännössä; katsoo, että on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jotta Euroopan unioni voi liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen; 10 kohta katsoo, että jos unioni liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, voitaisiin ratkaista EUjärjestelmän ja eurooppalaisen yleissopimuksen välisen suhteen ongelma perusoikeuksien suojelemisen alalla, joka on ilmennyt kanteissa, jotka ovat käsiteltävänä Strasbourgin tuomioistuimessa asiassa , DSR-Senator Lines vastaan Euroopan unionin jäsenvaltiot, itse asiassa yksilön oikeuksia voidaan suojella riittävästi joko esittämällä kanne yhteisöjen tuomioistuimessa tai takaamalla yksityishenkilöille mahdollisuus esittää vetoomus Strasbourgin tuomioistuimelle edellyttäen, että kansalliset ja yhteisön valituskeinot on käytetty ja ellei edellytetä Luxemburgin tai Strasbourgin tuomioistuimen ennakkopäätöstä, myös siinä tapauksessa, että tällainen menettely saattaa viivästyttää asian ratkaisemista hyvin pitkään, mikä sinänsä merkitsee Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisen oikeuden tasapuoliseen oikeudenkäyntiin rikkomista. 1 Vrt. 17. heinäkuuta 1963 annettu tuomio asiassa 25/62, Plaumann vastaan komissio, Kok. 1963, s PE /6 PA\ doc