Maa- ja metsätalousministeriö. Porsaiden vieroitusopas

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö Porsaiden vieroitusopas Elintarvike- ja terveysosaston julkaisuja 2/2002

2 Julkaisija: maa- ja metsätalousministeriö, elintarvike- ja terveysosasto Kannen valokuva: Matti Ylätupa Painopaikka: Yliopistopaino,

3 Sisällysluettelo sivu Vaarana vieroitusripuli 4 1 Ripulille altistavat ruuansulatuksen vaiheet Vatsalaukun riittämätön suolahapon eritys 5 Ohutsuolen suolinukka lyhenee ja kuopakkeet madaltuvat 5 Nesteiden imeytyminen paksusuolesta häiriintyy 6 2 Vieroitusripuli uhkaa, kun vastustuskyky pettää 2.1 Vieroitetun porsaan vastustuskyky on heikko Stressi Vieroitusikä ja -paino Lämpötila Vieroitusosaston ilmanvaihto Vieroituskarsinan koko Karsinahygienia Sikalan muut taudit lisäävät altistusta ripulille 13 3 Ruokinnalliset keinot vieroitusripulin torjunnassa 3.1 Ruokinnan aloitus emän alla Rehun koostumus Rajoitettu ruokinta vieroituksen jälkeen Kuivaruokinta vai liemiruokinta Rehun käsittelymenetelmät Ei-antibioottiset lisäaineet 16 Puhdasta vettä vapaasti 18 Bakteerien merkitys vieroitusripuleissa 19 Toimenpiteet akuuteissa vieroitusripulitapauksissa 20 Milloin vieroitusripuli on tilalla ongelma? 21 Erilaisia vieroituskarsinan pohjapiirroksia 22 3

4 Porsaiden vieroitusopas Tämä on maa- ja metsätalousministeriön kustantama ja eläintautien torjuntayhdistyksen johdolla yhteistyössä eri tahojen kanssa laadittu opas porsastuottajille onnistuneen vieroituksen varmistamiseksi. Kirjoittajat: Riikka Kolhinen, projektieläinlääkäri, ETT Hilkka Siljander-Rasi, tutkija, MTT Hyvinkää Kaija Suomi, tutkija, MTT Hyvinkää Kirsi Partanen, tutkija, MTT Hyvinkää Maija Yliaho, sikatalousagronomi, Maaseutukeskus, Seinäjoki Pirjo Kortesniemi, eläinlääkäri, ETT, Seinäjoki Eero Rautiainen, eläinlääkäri, EELA Seinäjoki Lisäksi konsultaatioapua on saatu: Teurastamojen alkutuotantoneuvonnan, terveydenhuollon ja rakennussuunnittelun asiantuntijoilta Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksen rakennussuunnittelijoilta Rehuteollisuuden asiantuntijoilta Vaarana vieroitusripuli? Vielä 1990-luvulla lähes kaikkiin teollisiin porsasrehuihin lisättiin Suomessa antibioottisia lisäaineita ennaltaehkäisemään haitallisten bakteerien lisääntymistä porsaan ruuansulatuskanavassa. Eniten käytetyt antibiootit olivat olakvindoksi ja karbadoksi. Näiden aineiden käyttö kiellettiin , koska ne luokitellaan syöpävaarallisiksi aineiksi ja ovat siten vaarallisia rehuja käsittelevien henkilöiden terveydelle. Lisäaineiden jättäminen pois rehuista saattaa lisätä vieroitusripulien määrää, ellei ehkäisyyn kiinnitetä huomiota. Porsaan nuorena sairastama suolistotulehdus vaurioittaa suolen pintaa jopa pysyvästi, jolloin vaikutukset näkyvät koko kasvatuskaudella ja teuraspaino saavutetaan useita päiviä, mahdollisesti viikkojakin terveenä säilynyttä sikaa myöhemmin. Ruotsissa antibioottiset rehun lisäaineet kiellettiin jo vuonna Sen jälkeen siellä on saatu runsaasti kokemusta porsaiden oikeasta vieroituksesta. Jotta Suomessa vältyttäisiin ongelmilta, tässä oppaassa kerrotaan vieroitusripulin syistä ja keinoista ennaltaehkäistä sitä. 4

5 1. Ripulille altistavat ruuansulatuksen vaiheet Vatsalaukku. Vieroitetun porsaan suolahapon (HCL) tuotto on vielä vähäistä (kuva sivulla 6) 1.1 Vatsalaukun riittämätön suolahapon eritys Vain pieni määrä rehua hapottuu riittävästi vatsalaukussa. Porsaan syömä rehu joutuu ensimmäiseksi vatsalaukkuun, jonka seinämän solujen tehtävänä on erittää suolahappoa, jotta rehun ph laskisi 2-5:een. Matala ph aktivoi valkuaisen sulatuksen aloittavan entsyymin toiminnan ja estää haitallisten bakteerien kasvua. Seinämän solujen hapontuotto lisääntyy aina puolen vuoden ikään asti. Neljän viikon ikäisen porsaan suolahapon tuotanto ei riitä laskemaan koko vatsalaukkuun mahtuvan rehumäärän ph:ta riittävän alas. Niinpä porsaan on ruuansulatuksen kannalta edullisempaa syödä päivittäinen rehuannos useassa pienessä erässä. Ennen vieroitusta porsas syö useita pieniä maitoaterioita päivässä. Vaikka sen vatsalaukun suolahapon tuotto on vähäistä, suolistobakteerit muuttavat maidon sokerin maitohapoksi ja siten ph saadaan laskemaan. Samalla tavoin vieroitusrehuun lisätty maitojauhe muutetaan maitohapoksi suolistossa. Rehun happamuutta voidaan säädellä myös lisäämällä rehuun erilaisia orgaanisia happoja. Niiden käytöstä kerrotaan jäljempänä. 1.2 Ohutsuolen suolinukka lyhenee ja kuopakkeet madaltuvat Liika rehu jää sulamatta ohutsuolessa. Bakteerit lisääntyvät sulamattomassa rehussa. Ohutsuolessa tapahtuu varsinainen ruuansulatus ja ravintoaineiden imeytyminen. Haiman ja suolen solujen erittämät ruuansulatusentsyymit erottelevat rehusta käyttökelpoiset ravintoaineet, jotka imeytyvät ohutsuolen pinnan solujen läpi verenkiertoon. Vieroitusiässä ohutsuolen suolinukka lyhenee jopa puoleen ja samalla pinnan poimuiset kuopakkeet madaltuvat. Tällöin ravinnon hajotus heikkenee. Toisaalta suolen tilavuus kasvaa. Suurempaan tilavuuteen mahtuu enemmän rehua. Jos porsaalle annetaan niin paljon rehua kerrallaan kuin suoleen mahtuu, on seurauksena ruuansulatushäiriöitä: Vieroitetun porsaan ruuansulatusentsyymien määrä ei riitä pilkkomaan ravintoaineiksi suurta määrää rehua kerrallaan. Suolen sisällön ph:ta nostaa myös valkuaisaineiden pilkkomisen yhteydessä vapautuva ammoniakki. Kun ph nousee, vatsalaukusta tulleen rehumassan mukana mahdollisesti kulkeutuneiden bakteerien lisääntymismahdollisuudet sulamattomassa rehussa paranevat. Haitalliset bakteerit kiinnittyvät suolen pintasoluihin tuhoten niitä, jolloin ravintoaineiden imeytymispinta-ala edelleen vähenee. Kun osa rehusta jää sulamatta, se kulkee eteenpäin suolistossa imien samalla elimistöstä nestettä itseensä. 5

6 Ohutsuoli. Vieroitettaessa ohutsuolen kuopakkeet madaltuvat ja viilekkeet lyhenevät, jolloin suolen tilavuus kasvaa. 1.3 Nesteiden imeytyminen paksusuolesta häiriintyy Ripuloiva porsas menettää runsaasti nestettä. Ohutsuolessa sulamatta jäänyt rehu kulkeutuu paksusuoleen, jonka pääasiallisena tehtävänä on huolehtia suolen sisältöön kertyneiden nesteiden ja suolojen talteenotosta. Tätä tehtävää auttavat ruuansulatustoiminnassa syntyneet haihtuvat rasvahapot. Vieroitetun porsaan paksusuolen toiminta on vielä kehittymätön ja ruuansulatushäiriöissä ei rasvahappoja muodostu riittävästi, jolloin veden ja suolojen takaisinimeytyminen kudoksiin heikkenee. Riittävä nesteen ja suolojen määrä on välttämätön kudosten normaalille toiminnalle. Jos uloste on löysää, on vaarana porsaan kudosten kuivuminen. Siksi ripuloivalle porsaalle tulisi antaa elektrolyyttijuomaa (sisältää nestettä ja elimistölle tarpeellisia suoloja), jotta se pystyisi korjaamaan kudosten nestetasapainon ja pitämään elimistön toimintakykyisenä. Paksusuoli. Jos haihtuvia rasvahappoja (VFA) ei synny ohutsuolessa, veden ja suolojen imeytyminen häiriintyy. Vatsalaukku vieroitetun porsaan suolahapon (HCL) tuotanto on vielä vähäistä Ohutsuoli vieroitettaessa ohutsuolen kuopakkeet madaltuvat ja viilekkeet lyhenevät, jolloin suolen tilavuus kasvaa 6

7 2 Vieroitusripuli uhkaa kun vastustuskyky pettää 2.1 Vieroitetun porsaan vastustuskyky on heikko Emakon maidon vasta-aineet suojaavat imevää porsasta taudinaiheuttajilta. Ensikkojen pahnueet ovat alttiimpia taudeille. Vieroitusiässä on porsaan oma vastustuskyky heikko. Elimistön puolustusmekanismi eri taudinaiheuttajia vastaan käynnistyy, kun imusolut erittävät vasta-aineita kohdatessaan jonkin taudinaiheuttajan. Vastasyntyneellä porsaalla ei ole omia vasta-aineita, vaan se saa niitä emän ternimaidosta. Vasta-aineet imeytyvät tehokkaimmin ensimmäisten tunnin kuluessa. Myöhemmin maidon vasta-aineet eivät enää imeydy vereen, mutta suojaavat porsaan suolta paikallisesti. Maidon vasta-aineiden määrä riippuu siitä, kuinka paljon emä on ollut kosketuksissa eri taudinaiheuttajien kanssa. Vanhemmilla emakoilla on yleensä ensikkoja parempi vasta-ainetaso, joten ensikkojen pahnueet ovat alttiimpia taudeille. Tärkeää on, että porsimiskarsina on mahdollisimman puhdas ja kuiva, kun emakko siirretään sinne ennen porsimista. Puhtaassa ympäristössä on vähän taudinaiheuttajia, jolloin porsaan vastustuskyky ei joudu kovalle koetukselle. Ternimaidosta saatujen vasta-aineiden määrä veressä vähenee vähitellen. Kun porsaan oma vasta-aineiden tuotto käynnistyy vasta 2-4 viikon iässä, on juuri vieroitusikäisen porsaan vasta-ainetaso alhaisimmillaan ja vastustuskyky heikko. Mitä enemmän taudinaiheuttajia daln ti- Paksusuoli jos haihtuvia rasvahappoja (VFA) ei synny ohutsuolessa, veden ja suolojen imeytyminen häiriintyy 7

8 ympäristössä esiintyy, sitä parempi täytyy porsaan vastustuskyvyn olla. Porsaan puolustusjärjestelmän toimintaa eli vasta-ainetuotantoa heikentävät myös haitalliset muutokset sen kasvuympäristössä. 2.2 Stressi Pidä porsaat yhdessä. Tarjoa porsaille virikkeitä Poista turha melu. Emästä erottaminen ja pahnueiden sekoittaminen on stressi porsaille. Jos porsaat jätetään vieroitettaessa viikoksi porsimiskarsinaan, on ympäristö tuttu ja turvallinen. Jos porsaat siirretään erilliseen välikasvatusosastoon tai pahnueita yhdistetään, tulisi pahnue säilyttää kokonaisena. Porsaiden tasaus pahnueiden kesken tehdään mieluiten heti syntymän jälkeen. Porsailla on luontainen tutkimishalu. Siksi ne tarvitsevat virikkeitä ympäristöönsä. Jos niillä ei ole tekemistä, ne alkavat pureskella toisiaan. Hännänpurentaa on havaittu vieroitusporsailla varsinkin kokoritiläpohjaisissa vieroituskarsinoissa. Virikkeiksi porsaille käyvät korsirehu, pallot, narut, renkaat, kuusenhavut ja sanomalehdet. Ritiläpohjaisiin karsinoihin ei voida lisätä runsaasti olkea tai heinää, mutta karsinan seinään voi asentaa heinä- tai olkihäkin, josta porsaat voivat käydä nyhtämässä korren kerrallaan. Myös melu aiheuttaa stressiä. Melua syntyy esimerkiksi kolisevista sikalarakenteista tai ilmanvaihtolaitteista. Siat aiheuttavat häiritsevää melua huutaessaan ruokaa. Sikalan päivärytmin tulisikin olla säännöllistä ja turhaa liikkumista sikalassa tulisi välttää. 8

9 Sairastuminen kun taudinaiheuttajioen määrä on suuri taudin aiheuttaja on elimistölle uusi vastustuskyky heikkenee: - stressin vaikutuksesta - liian alhaisesta lämpötilasta tai lämmön vaihtelusta - fysiologisista muutoksista johtuen (oman vasta-ainetuotannon puutteet) 2.3 Vieroitusikä ja -paino Porsaan tulee olla vieroitettaessa vähintään neljän viikon ikäinen ja painaa vähintään seitsemän kiloa. 2.4 Lämpötila Vieroitettu porsas kaipaa lisälämpöä. Makuupaikan lämpötila ratkaisee porsaan lämmöntunteen. Vieroituksen aiheuttaman ruokinnanmuutoksen yhteydessä porsaan rasvakudoksen määrä vähenee tilapäisesti, jolloin myös lämmönsäätelykyky heikkenee. Kylmyys hidastaa suolen toimintaa ja altistaa ripulille. Vieroitettujen porsaiden lämmöntarpeen tyydyttämiseksi kannattaa porsaille tarjota uudelleen lisälämpöä esimerkiksi lämpölampun tai rakennetun porsaspesän avulla. Erityisen tärkeää on, että lämpötila pysyy tasaisena ympäri vuorokauden eikä vaihtele esimerkiksi ulkolämpötilan vaihteluiden mukaan. Suuret lämpötilavaihtelut ovat haitallisia varsinkin sikaloissa, joissa kuivikkeita käytetään niukasti. 9

10 Lämpömittarilla mitattuja lämpöasteita tärkeämpää on porsaan tuntema lämpötila johon vaikuttavat: Ilmavirtaus. Veto lisää huomattavasti lämmönhukkaa porsaan iholta. Ilmankosteus. Korkea ilmankosteus lisää lämmönhukkaa. Makuualustan pohjamateriaali. Mitä paremmin lämpöä johtavaa karsinan pohjamateriaalia käytetään, sitä helpommin porsaan on kylmä. Sen oma lämpö pyrkii tasoittamaan pohjan ja ihon välistä lämpötilaeroa. Yleisimpien pohjamateriaalien lämmönjohtavuus vähenee seuraavassa järjestyksessä; teräs, betoni, muovi ja alustan rakenteista kiinteällä alustalla esiintyy ritilää vähemmän lämmönhukkaa. Kuivikkeiden käyttö. Runsas kuivitus lisää selvästi porsaan lämmönsäätelykykyä. Makuupaikan lämpötila on sopiva, kun siat makaavat rentoina, lähellä toisiaan. Liian kuumassa siat hakeutuvat vetoisiin paikkoihin, kuten ritilän päälle tai lämpöä johtaville pinnoille. Palelevat porsaat sulloutuvat toisiaan vasten makaamaan (kuva yllä). 2.5 Vieroitusosaston ilmanvaihto Kosteus, pöly ja haitalliset kaasut on pidettävä kurissa. Vieroitusosaston ilmanvaihto Ilmanvaihdon nopeus Korvausilma Maksimi: 1,3 m 3 / elopainokilo Minimi: 15% maksimista Tulee sekoittua huoneilmaan ennen eläintason saavuttamista. Jakaantuu tasaisesti kaikkialle. Suurin virtaus sontimisalueelle. Pienin virtaus makuualueelle. Lämpötila Tasainen kaikkina vuorokauden aikoina. Lisälämpö ja ilmanvaihto samassa järjestelmäsä. Melu Ilmanvaihto ei saa aiheuttaa haitallista melua; tavoite < 65 db. Kosteus Tavoite: 50-85%. Minimivaihto mitoitettava siten, että liika kosteus poistuu. Ei saa kuivua liikaa. 10

11 Lämpötilan lisäksi sikalailman laatuun vaikuttavat kosteus, pöly ja haitalliset kaasut, kuten hiilidioksidi, ammoniakki ja rikkivety. Liiallinen kosteus aiheuttaa kylmällä ilmalla lämmönhukkaa ja heikentää kuumalla ilmalla sian lämmönhaihdutusta. Liian kuiva ja pölyinen ilma sekä haitalliset kaasut ärsyttävät hengitysteitä ja silmien limakalvoja. Ilmankosteuden tavoitearvo on %. Ilmanvaihtojärjestelmä ei saa aiheuttaa liiallista vetoa. Ilman vaihtuminen edellyttää kuitenkin ilman liikkumista. Optimaalisella lämpötila-alueella 0,1-0,2 m/s suuruinen ilmannopeus on sioille siedettävä. Maksimi ilmanvaihto on tärkeää kesällä. Kertatäyttöisissä vieroitusosastoissa minimi- ja maksimiarvot tulee säätää pienimmän ja suurimman eläinmäärän mukaisesti. Korvausilman pitää olla puhdasta. Sen tulee sekoittua huoneilmaan ennen eläintason saavuttamista ja jakaantua tasaisesti koko osastoon. Viileinä aikoina, kuten talvella, suurin virtaus tulee kohdistua sontimisalueille ja helteellä suurin virtaus kohdistetaan makuualueille. 2.6 Vieroituskarsinan koko Tilan on riitettävä myös ruuhkatilanteissa. Osastoja täytettäessä on eläintiheys mitoitettava karsinoiden kokoon. Useissa sikaloissa esiintyy stressin aiheuttamaa hännänpurentaongelmaa jo vieroitusvaiheessa, kun porsaat ovat liian ahtaissa karsinoissa. 0,35 m2 lattiapinta-alaa riittää porsaalle 25 kilon painoon saakka. Tilanpuuteongelmia syntyy ruuhkatilanteissa, kun suurimpia porsaita ei saada pois välikasva tusosastosta, joka on mitoitettu vain välityskokoisille ja sitä pienemmille porsaille. Porsimisten sopivalla ajoittamisella tai ryhmäporsituksella voidaan joillakin tiloilla säädellä osastojen eläintiheyttä. Jos vieroituksesta välitykseen kasvavat porsaat ovat jatkuvasti liian ahtaissa karsinoissa, tulee lisätilan rakentamista harkita. Oppaan lopussa esitellään joitakin vieroituskarsinamalleja avuksi uusia rakenteita suunnitteleville. 11

12 2.7 Karsinahygienia Puhtaassa karsinassa on vähän taudinaiheuttajia. Anna karsinoiden kuivua. Puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteillä saadaan porsaan elinympäristössä esiintyvien taudinaiheuttajien määrää vähennettyä. Ennen emakon siirtämistä porsimiskarsinaan tai porsaiden siirtämistä vieroituskarsinaan pitää karsina puhdistaa hyvin. Jos karsina ehtii kuivua ennen eläinten siirtoa, on vesipesu paras puhdistuskeino. Jos karsina ei ehdi kuivua tai vedellä peseminen altistaa naapurikarsinoiden porsaat liialliselle kosteudelle, on suositeltavampaa vain kuivapuhdistaa karsina hyvin kaikesta irtoliasta. Pesun jälkeen kuivunut karsina desinfioidaan ja sen annetaan olla mielellään viikko tyhjänä ennen emakon tai porsaiden siirtoa sinne. Myös vesi- ja ruokinta-automaatit sekä -astiat puhdistetaan ja desinfioidaan. Erityisesti tulee huolehtia, ettei vanhaa rehua jää pilaantumaan esimerkiksi ruokinta-automaatin putkistoon. Lämmin ympäristö on erittäin otollinen haitallisten bakteerien kasvulle ja kostea, ruokintalaitteisiin kerääntynyt rehu tarjoaa niille oivan kasvualustan. Karsinoiden ollessa käytössä ruokintakaukalot tulee tyhjentää vähintään kerran vuorokaudessa ja rehuautomaatit riittävän usein laitteen mallista riippuen. Vanha, ruokintalaitteissa seissyt rehu on epähygieenistä ja siihen on tarttunut sikalan haju, joten se ei maita porsaille. Mitä heikompi vastustuskyky, sitä alhaisemmaksi on taudinaiheuttajien määrä saatava. 12

13 Kärpästen torjunta ja rottien hävittäminen estävät tautien leviämistä ja parantavat hygieniaa. Muita kotieläimiä ei saa päästää sikalaan. Kotimaisessa tutkimuksessa rahkaturpeen käyttö porsaiden kuivikkeena seitsemän viikon ikään saakka on vähentänyt vieroitusripulia ja ripulilääkitysten tarvetta. Turve sitoo hyvin kosteutta ja vähentää myös ammoniakin haihtumista sikalailmaan. 2.8 Sikalan muut taudit lisäävät altistusta ripulille Sikalan muut taudit altistavat myös ripulille. On todettu, että muiden tautien kuten, kapin, porsasyskän tai dysenterian alentama vastustuskyky altistaa porsaan herkemmin myös ripulille. Usein vanhat emakot ovat vastustuskykyisiä omassa sikalassa esiintyville taudeille, jolloin ne eivät itse sairastu, mutta voivat levittää tartunnan nuorempiin sikoihin. Emakoiden maidon vasta-aineet suojaavat pikkuporsaita, mutta vieroitetut, huonon vastustuskyvyn omaavat porsaat sairastuvat saadessaan tartunnan. Ripulin vaurioittama suolen pinta on alttiimpi uusille tulehduksille. Siksi hyvä tautien ennaltaehkäisy on tärkeää jo pikkuporsaasta alkaen. Hitaasti kasvavat heikot rääpäleet voivat levittää tartuntoja muihin sikoihin. Ne tulee hävittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Porsaiden raadot hävitetään asianmukaisesti esimerkiksi polttamalla tai hautaamalla. 3. Ruokinnalliset keinot vieroitusripulin torjunnassa 3.1 Ruokinnan aloitus emän alla Lisärehua annetaan jo viikon ikäisille. Porsaat saavat emän maidosta tarvitsemansa ravinnon, rautaa lukuunottamatta, suunnilleen kahden viikon ikään saakka. Niille on kuitenkin hyvä antaa lisäravintoa jo viikon iästä lähtien, jotta ne tottuisivat kiinteään rehuun, ja jotta entsyymituotanto voisi kehittyä vähitellen sulattamaan muutakin kuin maidon aineosia. Porsasrehun pitää olla maittavaa, jotta porsaat emän maidon ohella syövät sitä. Rehu tarjotaan lämpölampun lähelle asetetusta kupista. 13

14 3.2 Rehun koostumus Anna porsaille omaa rehua. Vältä runsasta valkuaispitoisuutta. Lisää maitotuotteita rehuun. Vieroitettujen porsaiden rehun tulee olla porsaiden ravinnontarpeen mukaista, ei emakon tai lihasian rehua. Taulukossa 2 on tavallisimpia porsasrehuissa käytettäviä raaka-aineita ja niiden suositeltavat käyttömäärät. Porsasrehu vaihdetaan lihasian I-rehuun tai imettävän emakon rehuun vähitellen, noin 6 viikon iässä. Vähennetään rehun valkuaispitoisuutta Ripulin ehkäisemiseksi on hyvä vähentää rehun valkuaisen määrää. Valkuaista sulattavat entsyymit toimivat tehokkaasti vasta happamissa oloissa. Kun porsaan vatsalaukun hapontuotto ei ole vielä riittävä, runsaasti valkuaista sisältävä rehu hajoaa huonosti. Vähennettäessä rehun valkuaista voidaan puuttuvat aminohapot (lysiini ja treoniini) korvata aminohappoja sisältävällä tiivisteellä mikäli sellaista on saatavilla. Vältetään happoa sitovia raaka-aineita Porsaan vatsalaukun heikon hapontuotantokyvyn vuoksi tulisi porsasrehujen olla mahdollisimman vähän happoa sitovia, ettei ruuansulatuskanavan ph pääsisi kohoamaan kolibakteerien kasvua suosivalle tasolle. Happoa sitovia raaka-aineita ovat esimerkiksi soijarouhe ja kalajauho. Samoin ruokintakalkki sitoo runsaasti happoja, joten rehujen kivennäispitoisuus ei saa olla liian korkea. Maitotuotteilla on myös taipumus sitoa happoa. Ne kuitenkin sisältävät maitosokeria, jonka suoliston bakteerit muuttavat maitohapoksi, jolloin suoliston ph saadaan laskemaan. Maitotuotteita pitäisikin aina sisällyttää porsasrehuihin. 3.3 Rehun annostelu vieroituksen jälkeen Pyri ruokkimaan porsaat vapaasti. Seuraa rehun syöntiä karsinakohtaisesti. Varmista, että kaikki porsaat saavat rehua. Vieroituksen jälkeisellä viikolla porsaiden rehun syönti on vähäistä ja vaihtelevaa. Myöhemminkin syöntimäärät saattavat vaihdella suuresti. Nopea rehun syöntiin tottuminen varmistaa porsaiden hyvän kasvun. Kun vieroituskarsinoissa on vapaa ruokinta, hoitajan on osattava käyttää ruokintaautomaattia oikein: - Ruokinnan seurantaa tehostetaan erityistilanteiden, kuten vieroituksen tai sairauksien yhteydessä. - Rehua on oltava aina automaatissa. - Usean porsaan on mahduttava syömään samanaikaisesti automaatista, koska porsailla on luontainen taipumus tehdä kaikki asiat ryhmässä. - Ruokinta-automaatti sijoitetaan porsaiden toiminta-alueelle. - Ensimmäisenä vieroituksen jälkeisenä viikkona karsinaan voidaan lisätä ylimääräinen ruokintakaukalo, jotta kaikki porsaat mahtuvat ja oppivat varmasti syömään rehua. 14

15 Yleisimpien energia ja valkuaisrehujen soveltuvuus porsasrehujen raaka-aineiksi Raaka-aine Soveltuvuus Käyttömäärä Energiarehut Ohra rajoitetusti, huonohko maittavuus ei mielellään ainoana viljana (enintään 40 % viljan Kaura rajoitetusti, runsaasti kuitua enintään 40 % viljan Kuorittu kaura viljan osuudesta 75 % Vehnä viljan osuudesta 100 % Ruis ei sovellu porsaille, huono maittavuus Ruisvehnä rajoitetusti viljan osuudesta % Vehnälese rajoitetusti, runsaasti kuitua käyttömäärä 5 % Rasvat (öljyt) rajoitetusti, runsaasti energiaa käyttömäärä 2-4 % Hera, 6 % ka Valkuaisrehut Soijarouhe Soijapuriste rajoitetusti, runsaasti maitosokeria käyttömäärä n. 10 % ry:stä rajoitetusti, allergisoivia aineita ei mielellään ainoana valkuaisrehuna rajoitetusti, allergisoivia aineita ei mielellään ainoana valkuaisrehuna Rypsirouhe rajoitetusti, huono maittavuus enintään 5-10 % Rypsipuriste rajoitetusti, huono maittavuus enintään 5-7 % Kalajauho rajoitetusti enintään 5-6 % Rehumaitojauhe valkuaisrehun osuudesta 100 Piimäjauhe valkuaisrehun osuudesta 100 Heravalkuaisjauhe runsaasti välttämättömiä käyttömäärä 3-10% aminohappoja Vähälaktoosinen rajoitetusti käyttömäärä % Herne rajoitetusti, huono maittavuus käyttömäärä % (huolehdittava rikkipitoisten aminohappojen (metioniinin ja kystiini) riittävyydestä) Ohravalkuaisrehu rv 40 rajoitetusti, niukasti lysiiniä käyttömäärä n. 25 % ry:stä Jos rehun ahmiminen ja vieroitusripuli ovat ongelmana, porsaiden rehun saantia voidaan rajoittaa %. Näin rehua on mahalaukussa vähemmän kerrallaan eikä sisällön ph pääse kohoamaan liikaa. Rajoitettaessa rehun saantia kaikkien porsaiden pitää päästä syömään yhtä aikaa, muuten rajoitus koskee vain heikoimpia porsaita. Porsaat ruokitaan neljä kertaa päivässä annoksella, jonka ne syövät minuutissa. Rehua annetaan vähintään 100 grammaa porsasta kohti päivässä. Rajoitus aloitetaan joko vieroituksen jälkeen tai kolmantena päivänä vieroituksesta. Vapaaseen rehun annosteluun tulisi siirtyä viimeistään toisella vieroituksen jälkeisellä viikolla. Lyhytaikainen rehun rajoitus ei vaikuta porsaiden kasvuun. 15

16 3.4 Kuivaruokinta vai liemiruokinta? Liemirehu sopii huonosti heti vieroituksen jälkeen. Vieroitettujen porsaiden ruokinta on turvallisinta aloittaa kuivalla rehulla. Liemiruokinnalla rehun annostelua on vaikea sovittaa syöntihalun mukaiseksi. Kaukaloon jäänyt tähderehu pilaantuu nopeasti. Liemiruokintaan voidaan siirtyä kun porsaat syövät noin 300 g rehua päivässä. Liemirehuun muodostuva maitohappo on eduksi porsaille, mutta myös kuivaan rehuun tai veteen voi lisätä orgaanisia happoja (taulukko 3). Kuivaruokinnalla porsaat voidaan ruokkia vapaasti. Liemiruokinnalla porsaat ruokitaan 3-4 kertaa päivässä niin, että rehuannos kuluu minuutissa. 3.5 Rehun käsittelymenetelmät Porsaat syövät mielellään mureista rehua, mutta tottuvat syömään jauheistakin rehua, jos muuta ei ole tarjolla. Vilja jauhetaan porsaille 3-3,5 mm:n seulan läpi. Rehun käsittely menetel mistä kauran kuorinta soveltuu tilaolosuhteisiin. Olkimaisen kuoren poistaminen parantaa kauran rehuarvoa. Erilaiset lämpö- kosteus- ja painekäsittelyt onnistuvat vain rehutehtaissa. Niiden avulla on saatu vain pieniä parannuksia tuotantotuloksiin. Kuorittu kaura tai kypsennetty vilja tulisi käyttää 2-3 viikon kuluessa valmistuksesta. 3.6 Ei-antibioottiset lisäaineet Vieroitusripulin ehkäisemiseksi porsasrehuihin voidaan lisätä ei-antibioottisia, haitallisten bakteerien kasvua estäviä aineita, kuten orgaanisia happoja. Edullisten suolistobakteerien kasvua voidaan edistää maitohappobakteereja sisältävien probioottien avulla. Kuituvalmisteet auttavat ylläpitämään suoliston normaalia mikrobitoimintaa ja kuljettavat mukanaan haitallisia bakteereja ja niiden tuottamia aineita pois ohutsuolesta. Orgaaniset hapot (Hapot rehussa tai juomavedessä laskevat suolen ph:ta.) Orgaaniset hapot laskevat rehun ph:ta, mikä helpottaa mahalaukun happamien olosuhteiden ylläpitämistä. Säilöntäaineena hapot parantavat rehun hygieenistä laatua. Porsasrehuihin voidaan lisätä muurahaishappoa (AIV II liuosta), sitruunahappoa tai fumaarihappoa. Maitohappoa muodostuu liemirehuissa luontaisesti käymisen seurauksena. Happoa voidaan lisätä myös juomaveteen, mutta tällöin porsaiden on saatava myös puhdasta vettä vapaasti. Happolisäyksen tarve on pienempi maitotuotteita sisältävillä rehuilla ruokittaessa, koska maitosokeri käy mahalaukussa maitohapoksi. 16

17 Muurahaishappoa lisätään rehuun korkeintaan 1 % rehun kuiva-aineesta. Suuremmat määrät vähentävät syöntiä ja voivat olla myrkyllisiä. Kaupalliset porsasrehut saattavat sisältää orgaanisia happoja, jolloin lisäystä ei enää tarvita. Liemirehussa muurahaishappoa (AIV II -liuosta) käytetään 1-2 litraa tonnille. Happo voidaan sekoittaa myös veteen, jolla rehu kostutetaan. Probiootit (Probiootit auttavat suolen omaa bakteerikantaa.) Probiootit ovat pääasiassa maitohappobakteerivalmisteita, jotka edistävät edullisen bakteerikannan kasvua suolessa. Valmisteiden teho on hyvin vaihteleva. Ne voivat vähentää ripulia ja porsaiden kuolleisuutta, mutta eivät suoraan lisää porsaiden kasvua. Maitohappobakteereja on myös hapanmaitotuotteissa. Kuituvalmisteet (Kuidut lisäävät kylläisyyden tunnetta ja suolen liikettä.) Rehuun voi vieroitusta seuraavina päivinä lisätä pienen määrän (15-20 g/kg) nestettä sitovaa kuituvalmistetta, kuten pektiiniä, sokerijuurikas- tai perunakuitua. Kuidun käyttöaika on korkeintaan kaksi viikkoa vieroituksesta, koska sen ravintoaineiden sulavuutta huonontava vaikutus alkaa heikentää myös rehuhyötysuhdetta. Kuituvalmisteen sijasta voi kokeilla tavallista perunajauhoa. 17

18 4 Puhdasta vettä vapaasti Tarjoa porsaille vain puhdasta vettä. Varmista että kaikki porsaat osaavat käyttää nippaa. Vesi on elintoiminnoille ja kasvulle välttämätöntä. Vettä tarvitaan myös elimistön lämpötilan säätelyyn, kivennäisainetasapainon ylläpitämiseen ja haitallisten aineiden erittämiseen. Vähäinen veden saanti vähentää rehun syöntiä ja sulavuutta sekä altistaa kuivumiselle ripulitilanteessa. Veden puuttuessa porsaat voivat juoda virtsaa. Veden kulutus lisääntyy ympäristön lämpötilan kohotessa ja rehun kivennäispitoisuuden (mm. natrium ja kalium) noustessa. Sioille tarjottavan veden on täytettävä hyvän talousveden laatuvaatimukset. Neliviikkoinen, imevä porsas juo vettä 0,7-2 l päivässä. Tästä % on peräisin emakon maidosta. Porsas totutetaan juomanipan tai -kupin käyttöön jo porsituskarsinassa, vaikka veden juonti onkin vielä vähäistä. Vieroituksen jälkeisinä päivinä on varmistettava, että kaikki porsaat saavat vettä ja oppivat käyttämään juomalaitetta. Veden kulutus lisääntyy porsaan kasvaessa. Vieroitettu porsas juo vettä noin litran päivässä ja kiloinen jo noin viisi litraa. Välikasvattamossa eri kokoisten porsaiden vesihuolto helpottuu, kun vesinipan korkeus on säädettävissä. Orgaanisten happojen käyttömääräsuosituksia Kuiva porsasrehu Rehun kostutusvesi 2 litraa / kg rehua Juomavesi tai ravintosuolaliuos Muurahaishappo tai 0,2-0,5 dl / 10 litraa 0,1 dl / 10 litraa AIV II-liuos Sitruunahappo 10-20g / kg 10-20g/ 10litraa Fumariini 10-20g / kg hapotetun veden ohella on tarjottava vapaasti puhdasta juomavettä. 18

19 5 Bakteerien merkitys vieroitusripuleissa Kolibakteeri on yleisin vieroitusripulibakteereista. Terve porsas pystyy yleensä torjumaan haitalliset bakteerit. Edellä on kuitenkin lueteltu erilaisia fysiologisia, ruokinnallisia ja ympäristöllisiä tekijöitä, jotka horjuttavat porsaan elimistön tasapainoa juuri vieroitusvaiheessa. Vastustuskyvyn heikentyessä pystyvät suun kautta suolistoon kulkeutuneet ripulibakteerit lisääntymään vaurioittaen suolen pintaa ja aiheuttaen sen toimintahäiriöitä. Haitallisten bakteerien kasvua vieroitetun porsaan suolistossa edistävät seuraavat tekijät: Emän maidon vasta-aineet eivät enää suojaa porsasta. Vatsalaukun ph ei ole riittävän alhainen estämään bakteerien pääsyä haitallisissa määrin suolistoon. Puutteellisesti hajonnut rehu toimii kasvualustana bakteereille. Tärkeimmät vieroitusripuleista eristetyt bakteerit ja niiden tyypilliset oireet. Ripulityyppi Aiheuttaja Tyypilliset oireet Sairastumisikä Kuolleisuus vieroituksesta Koliripuli Escherichia coli Vetinen, kelertävän harmaa uloste, huono ruokahalu, pörrökarvaisuus, vatsan turvotus. 3-5 vrk 0-25% Ödeematauti Serpulinaripuli Dysenteria Escherichia coli Äkkikuolemat, nahanalainen turvotus, tasapainohäiriöt, kouristukset, hengitysvaikeudet. Serpulina pilosicoli Vetinen, harmaa uloste. Joskus limaa. Serpulina Vetinen, harmaa (märkää hyodysenteriae sementtiä muistuttava), limainen, joskus jopa verinen uloste. 1-2 vko 50-90% 3-14 vrk 0 % Yleensä lihasikalassa 0-25% Proliferatiivinen enteropatia Lawsonia intracellularis Vetinen, limainen, vihertävänruskea uloste vrk tai lihasikalassa 0% 19

20 6 Toimenpiteet akuuteissa vieroitusripulitapauksissa Vieroitetut pahnueet tarkastetaan kahdesti päivässä, jotta häiriöt todetaan mahdollisimman varhain. Hälyttäviä merkkejä ovat: Uloste on vaaleaa ja vähänkin löysää. Porsaat näyttävät palelevan. Porsailla ei ole ruokahalua. Ripulioireiden ilmaantuessa rehun määrää vähennetään heti ja tarjotaan porsaille jotakin elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseksi tarkoitettua ravintosuolaliuosta kuivumisen estämiseksi. Elektrolyyttijuomaa voidaan tarjota ennaltaehkäisynä aina vieroituksen yhteydessä 1-2 viikon ajan. Astiat ja juoma?? pestään ja vaihdetaan useita kertoja päivässä. Myös tavallista vettä pitää olla aina saatavilla. Sitruunahapon lisääminen (0,1-0,2%) juomaveteen saattaa lisätä porsaiden juomahalua. Sellaiset porsaat tai pahnueet, joilla ripuli on jatkunut yli vuorokauden tai porsaat alkavat selvästi kuivua ja mennä heikkoon kuntoon tarvitsevat eläinlääkärin hoitoa. Usein on järkevä ottaa näytteitä laboratoriotutkimuksiin taudinaiheuttajan varmistamiseksi ja lääkeherkkyyden tutkimiseksi. Porsaiden olosuhteet on syytä tarkistaa. Varmistetaan, etteivät porsaat kärsi kylmästä tai vedosta ja että ilmanvaihto on riittävä. Hyvään karsinahygieniaan kuuluu niiden päivittäinen puhdistus ulosteista. Kuivikkeilla voidaan lisätä alustan lämpöeristävyyttä ja vähentää karsinoiden kosteutta. Olki ja turve tarjoavat lisäksi porsaille virikkeitä. 20

21 7 Milloin vieroitusripuli on tilalla ongelma? Porsaiden vieroituksen jälkeisen elämän seuranta on meillä toistaiseksi vähäistä - virallinen seuranta ulottuu vain vieroitukseen. Välikasvatusaika muodostaa kuitenkin 20 % sianlihan tuotantokustannuksesta, joten ongelmakohdat on hyvä löytää ajoissa. Vieroitusripuli on yleinen vaiva emakkosikaloissa. Silti se ei ole normaali vieroitusaikaan kuuluva oire, johon pitää sopeutua. Myöskään mitään vieroitettujen porsaiden normaalikuolleisuutta ei ole. Oman sikalan tilannetta voi arvioida taulukon 6 perusteella. Vieroituksessa on ongelmia, mikäli... Oire Vieroitusripuli Vieroituksen jälkeinen kuolleisuus ja rääpäleporsaat Porsaat kasvavat huonosti Esiintyvyys Kolmella pahnueella peräkkäin tai keskimäärin useammalla kuin joka viidennellä pahnueella. Aina vähintään yksi ripulipahnue välikasvatusosastolla Saa esiintyä korkeintaan yhdessä vieroitetussa pahnueessa kymmenestä. Välitysikä yli 11 viikkoa.lihasikalassa kasvatusaika yli 110 päivää (kasvun hidastuminen saattaa johtua myös muista syistä). 21

22 8 Erilaisia vieroituskarsinan pohjapiirroksia Kahden pahnueen kasvatuskarsina 30 kg:n keskipainoon. Vapaa ruokinta (ylempi kuva). Karsina-ala 8,64 m 2 22 porsasta: 0,39 m 2 / porsas 24 porsasta: 0,36 m 2 / porsas 26 porsasta: 0,33 m 2 / porsas Huomioitavaa: Karsina on tarkoitettu kahdelle pahnueelle. Makuukatoksen, toiminnallisen alueen ja ritilän rajoilla palkit tms. estämässä kuivikkeiden leviäminen lietteen joukkoon. Makuukatokseen runsaasti kuiviketta siirrettäessä uudet porsaat karsinaan. Kuivikkeen määrä vähenee välitysikää lähestyttäessä (kuivikkeen lisäys on mahdollista). Porsaiden lämmöntarpeen vähentyessä voidaan katos nostaa pois. Ruokinta-automaatti on mitoitettava siten, että kaikille porsaille jää riittävästi syöntiaikaa. Usean porsaan on mahduttava samanaikaisesti automaatille. Ensimmäisen viikon aikana karsinaan voidaan lisätä ylimääräinen ruokintakaukalo, jolloin kaikki porsaat pääsevät yhtä aikaa syömään. Rehua lisätään kaukaloon useita kertoja päivässä. Porsailla olisi hyvä olla rehuautomaatti jo porsimiskarsinassa. Yhden pahnueen kasvatuskarsina 25 kg:n keskipainoon. Annosteltu ruokinta (alempi kuva). Karsina-ala 3,96 m 2 11 porsasta: 0,36 m 2 / porsas 16,3 cm 12 porsasta: 0,33 m 2 / porsas 15,0 cm 22

23 Ilman selvää altistavaa syytä (esim. lämpötilan äkillinen putoaminen) sikalassa esiintyvän vieroitusripuliongelman poistamiseksi laaditaan terveydenhuoltosuunnitelma, jossa tarkistetaan ja tarvittaessa korjataan taulukossa mainitut kriittiset kohdat. Suunnitelma laaditaan kirjallisena kullekin tilalle sopivaksi toimintaohjeeksi parantamalla omalle tilalle parhaiten soveltuvia ripulintorjuntakeinoja. Yleisimpien energia- ja valkuaisrehujen soveltuvuus porsasrehujen raaka-aineiksi. Tarkistuskohde Optimiarvo Omasikala Omat toimenpiteet Vieroitusikä > 4 viikkoa Vieroituspaino > 7 kg Pahnueiden yhdistäminen Ei suositella. Sikalan terveystilanne Porsaiden terveys hyvä ja sikala vapaa tarttuvista taudeista Karsinahygienia Puhdas, desinfioitu, kuiva. Makuualustan 28 astetta lämpötila Vieroituskarsinan koko 0,35 m 2 /25kg Vieroitusosaston ilmanvaihto Ei vetoa. Liika kosteus, pöly ja haitalliset kaasut poistuvat. Ruokintakaukalon Vähintään 15 cm /porsas. pituus kaikkien mahduttava samanaikaisesti syömään. Ruokinta-automaatti Riittävästi syöntiaikaa kaikille Veden saanti Vapaasti. 1.5 l / päivä / porsas. Veden virtaus 0,8- Lisärehun syönti emän alla Rehun syönti vieroituksen jälkeen 1,0 l /min. Syö lisärehua Aluksi rajoitetaan Porsasrehun laatu Tuoretta. Valkuaisen rajoitus. Ei happoa sitovie raaka-aineita. 23

24 Elintarvike- ja terveysosaston julkaisuja 2/2002 E Elintarvike- ja terveysosastolta aiemmin ilmestyneitä julkaisuja 6/2000 Tavoitteena terve ja hyvinvoiva kana 7/2000 Eläintaudit ja eläinten hyvinvointi Suomessa b/2000 Animal diseases and animal welfare in Finland /2000 Zoonoosit Suomessa /2001 BSE eli hullun lehmän tauti 1a/2001 BSE eller galna ko-sjukan 2/2001 Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lemmikki: Osa 1, koirat ja kissat 3/2001 Eläinlääkärit /2001 Hevosten lääkintä 5/2001 Lemmikkien tuonti 5a/2001 Import av sällskapsdjur 6/2001 Trends and sources of zoonootic agents in animals, feedingstuffs, food, and man in Finland 2000 Elintarvike- ja terveysosaston julkaisut löytyvät Internetistä osoitteesta Elintarvike- ja terveysosasto, Kluuvikatu 4 A, VALTIONEUVOSTO ISSN ISBN