HÄMEENLINNAN KATUMAJÄRVEN ITÄPUOLISEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN ARKEOLOGINEN INVENTOINTI FM Johanna Enqvist

Transkriptio

1 HÄMEENLINNAN KATUMAJÄRVEN ITÄPUOLISEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN ARKEOLOGINEN INVENTOINTI FM Johanna Enqvist Museovirasto, rakennushistorian osasto

2 Arkisto- ja rekisteritiedot Kunta: Hämeenlinna Kohteen nimi: Katumajärven itäpuolinen osayleiskaava-alue Tutkimuksen laatu: inventointi Kohteen laji: kiinteä muinaisjäännös Kohteen ajoitus: kivikautinen ja historiallinen Peruskartta: ja Tutkimuslaitos: Museovirasto, rakennushistorian osasto (MV/RHO) Tutkija: FM Johanna Enqvist Kenttätyöaika: Tutkimuskustannukset: 1300 Tutkimusten kustantaja: Hämeenlinnan kaupunki Diapositiivit: - Mustavalkonegatiivit: - Arkistoitu kirjeenvaihto: Museoviraston lausunto , Dnro (256/303/2004) Inventointiraportin sivumäärä: 11 s. + Liitteet Liitteet: Karttaluettelo, Kartat Alkuperäisen inventointikertomuksen säilytyspaikka: Museovirasto, rakennushistorian osaston arkisto, Helsinki. 2

3 Peruskarttaote 3

4 Tiivistelmä Museoviraston rakennushistorian osasto suoritti arkeologisen inventoinnin Hämeenlinnan Katumajärven itäpuolen osayleiskaava-alueella. Maastossa käytiin läpi muutamia kivikautisen asutuksen kannalta potentiaalisia alueita, tarkastettiin kaksi kivikautista irtolöytöpaikkaa, kuivuneeksi epäillyn uhrilähteen paikka ja yksi historiallisen ajan kylänpaikka, jotka osoittautuivat kokonaan tai osittain tuhoutuneiksi. Lisäksi yleisöilmoituksen perusteella tarkastettiin Hämeenlinnan Puistonmäen kaupunginosassa sijaitseva kivi, jossa on hakkauksia. Kenttätutkimuksissa ei havaittu uusia, suojelua vaativia kiinteitä muinaisjäännöksiä osayleiskaava-alueella. 4

5 Sisällysluettelo Arkisto- ja rekisteritiedot... 2 Peruskarttaote... 3 Tiivistelmä... 4 Sisällysluettelo Johdanto Hämeen historiaa Vuoden 2005 inventoinnissa tarkastetut kohteet Hämeenlinna Myllyjoki Hämeenlinna Paavola Hämeenlinna Huhkojan eli Uhkojan lähde Hämeenlinna Häitilä (Hätilä) Hämeenlinna Puistonmäki Mäyräntie Yhteenveto Lähteet Painamattomat lähteet Painetut lähteet ja kirjallisuus Liitteet Karttaluettelo Kartat

6 1. Johdanto Museoviraston rakennushistorian osasto suoritti arkeologisen inventoinnin Hämeenlinnan Katumajärven itäpuolen osayleiskaava-alueella. Esihistoriallisia kohteita oli inventoitu Hämeenlinna kaupungin alueella viimeksi vuonna 1984 (Saukkonen 1984), jolloin kaikkia irtolöytöpaikkoja ei ehditty tarkistaa. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä ei ollut inventoitu lainkaan. Tämän vuoksi Museovirasto katsoi, että Katumajärven itäpuolen kaava-alueella oli tarpeellista tehdä maastotarkastuksia rakentamiseen varatuilla alueilla. Inventoitiin varattiin 8 päivää, joista 2 päivää käytettiin maastotarkastuksiin ja 6 pivää esi- ja jälkitöihin. Tutkimuksista vastasi Museoviraston tutkija FM Johanna Enqvist, ja tutkimuskustannukset 1300 maksoi Hämeenlinnan kaupunki. Maastossa käytiin läpi muutamia kivikautisen asutuksen kannalta potentiaalisia alueita, tarkastettiin kaksi kivikautista irtolöytöpaikkaa, kuivuneeksi epäillyn uhrilähteen paikka ja yksi historiallisen ajan kylänpaikka, jotka osoittautuivat kokonaan tai osittain tuhoutuneiksi. Lisäksi tarkastettiin yleisöilmoituksen perusteella Hämeenlinnan Puistonmäen kaupunginosassa sijaitseva kivi, jossa on hakkauksia. Kenttätutkimuksissa ei havaittu uusia kiinteitä muinaisjäännöksiä osayleiskaava-alueella. 2. Hämeen historiaa Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan Hämeenlinnan kaupungin alueelta tunnetaan 70 muinaismuistolain rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä. Kohteista 13 ajoittuu historialliselle ajalle, 2 ovat ajoittamattomia, 3 kivikautisia ja valtaosa eli loput 52 ovat rautakautisia muinaisjäännöksiä. Rautakautisten kohteiden runsaus kertoo alueen keskeisestä asemasta vesi- ja maareittien solmukohdassa jo esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteessa. Hämeen rautakautinen asutus ulottui nykykäsityksen mukaan kaarevana vyöhykkeenä nykyisestä Lopen pitäjästä Hattulan kautta Tuulokseen ja Lempäälään asti muodostaen keskittymiä mm. Vanajaveden rannoille. Tämän kiinteiden muinaisjäännösten levinnän perusteella rekonstruoidun, rautakaudella asutetun seudun lounais- ja länsipuolelle jää Lounais-Hämeen laaja alue, jolle pysyvämmän asutuksen katsotaan muodostuneen vasta esihistoriallisen ajan päätyttyä, ja 1300-luvuilla jkr. (Anttila 1991:11; Orrman 2003a:75.) Edellytykset asutuksen kannalta elintärkeälle maatalouden harjoittamiselle riippuivat suuresti ympäristötekijöistä, mutta myös käytössä olleesta teknologiasta ja menetelmistä. Hämeen lounais- ja eteläosien hienojakoiset maalajit olivat runsasravinteisia, mutta työläästi muokattavia lustosavia. Pohjoisempana ja idempänä esiintyvät, esimerkiksi Vanajaveden reitin ympärille keskittyvät hiesu- ja hietasavet ovat vähemmän viljavia, mutta niitä oli helpompi muokata alkeellisin välinein kuin jäykkiä lustosavia. Nämä tekijät ovat epäilemättä olleet myös erittäin merkityksellisiä asutuksen leviämisen ja sijoittumisen kannalta. (Orrman 2003a:70,96.) 6

7 Hämettä koskevia historiallisia asiakirjalähteitä tunnetaan ennen 1300-luvun puoliväliä vain muutamia. Rautakauden lopulle ja mahdollisesti myös keskiajalle ajoittuvat muinaislinnat sekä hopeakätköt viittaavat joidenkin varhaiskeskiaikaisten lähteiden ohella siihen, että Hämeen alueelle suuntautui vihamielisiä pyrkimyksiä ja ilmeisesti myös konkreettisia hyökkäyksiä usealtakin suunnalta. Tällaisia kronikoissa mainittuja sotaretkiä tekivät ainakin tanskalaiset v. 1191, novgorodilaiset v (FMU 12), karjalaiset v (FMU 16). Tunnetuin Hämeeseen kohdistuneista retkistä lienee Birger-jaarlin ns. toinen ristiretki luvun puolivälissä (FMU 97), jonka ajankohdan katsotaan Hämeessä myös viitoittavan esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitetta. (Jokipii 2000:248, ; Jutikkala 2000:280; Salo 2000: ) 3. Vuoden 2005 inventoinnissa tarkastetut kohteet Vuoden 2005 inventoinnin yhteydessä maastossa käytiin läpi muutamia kivikautisen asutuksen kannalta potentiaalisia alueita, tarkastettiin kaksi kivikautista irtolöytöpaikkaa, kuivuneeksi epäillyn uhrilähteen paikka ja yksi keskiajalle periytyvä kylänpaikka, jotka osoittautuivat kokonaan tai osittain tuhoutuneiksi. Lisäksi tarkastettiin yleisöilmoituksen perusteella Hämeenlinnan Puistonmäen kaupunginosassa sijaitseva kivi, jossa on hakkauksia. Maastotutkimuksissa ei havaittu uusia, suojelua vaativia kiinteitä muinaisjäännöksiä osayleiskaava-alueella Hämeenlinna Myllyjoki Laji: irtolöytöpaikka Ajoitus: kivikautinen Rauhoitusluokka: ei määritelty Yhtenäiskoordinaatit: p= , i= , z= 85 m mpy Peruskartta: Hämeenlinna Aikaisemmat tutkimukset: Tarkastus 1983, Jyri Saukkonen Tarkastus 1990, Päivi Luppi Aikaisemmat löydöt: KM 22226, kvartsi-iskos Kuvaus: Kvartsi-iskoksen löytöpaikka on Hämeenlinnan keskustasta n. 3 km itäkoilliseen, Katumajärven itärannalla, Myllyjoesta n. 170 m itään. Vuoden 2005 inventoinnissa pintapoimittiin löytöpaikan pohjoispuolella, maantien ja myllyjoen välissä oleva peltoalue. Pellon tien puoleisesta reunasta löytyi muutamia epämääräisiä kvartsin kappaleita, mutta ne eivät vaikuttaneet ihmisen aikaansaamilta iskoksilta. Itse löytöpaikalla on nykyisin golf-kenttä Hämeenlinna Paavola Laji: Ajoitus: Rauhoitusluokka: Yhtenäiskoordinaatit: Peruskartta: Aikaisemmat tutkimukset: irtolöytöpaikka kivikautinen ei määritelty p= , i= , z= 87,5 m mpy (Paavolan päärakennuksen paikan koordinaatit) Hämeenlinna Tarkastus 1984, Jyri Saukkonen 7

8 Aikaisemmat löydöt: KM 3289:1, tasataltta Kuvaus: Tasataltan tarkkaa löytöpaikkaa ei tiedetä, mutta se on saatu Mäskälän kylän Paavolan talosta. Paavolan päärakennus on purettu, mutta talo on sijainnut Katumajärven itärannalla, Paavolankulma nimisellä alueella. Entisen Paavolan talon paikka selvisi v inventoinnissa (ks. Saukkonen 1984). Löytöpaikka on nykyisin golfkentän ympäröimä. Noin 450 tasataltan löytöpaikasta pohjoiseen, golfkentän keskelle jääneillä kumpareilla sijaitsee Niemi- eli Kärkipellon rautakautinen muinaisjäännösalue, joka käsittää kuppikiven sekä 4 röykkiötä. Löytöpaikan ympäristössä mahdollisesti ollut kivikautinen asuinpaikka on todennäköisesti tuhoutunut golf-kentän rakentamisen myötä Hämeenlinna Huhkojan eli Uhkojan lähde Laji: kiinteä muinaisjäännös Tyyppi: kultti- ja tarinapaikat Tarkenne: uhrilähteet Ajoitus: historiallinen Rauhoitusluokka: III Yhtenäiskoordinaatit: p= , i= , z= 97,5 m mpy Peruskartta: Hämeenlinna Aikaisemmat tutkimukset: Inventointi 1939, Esko Sarasmo Kuvaus: Lähde on sijainnut Hämeenlinna keskustasta n. 4,5 km itäkoilliseen, Katumajärven itäpuolella, Kettukallio nimisestä kalliopaljastumasta n. 100 m pohjoiseen. Perimätiedon mukaisen uhrilähteen koko oli v m x 2,5 m, ja siinä kerrottiin olevan aarrekattilan. Lähteen paikkaa selvitettiin v inventoinnin yhteydessä uudelleen, mutta kohdetta ei tuolloin tarkastettu. Lähteen paikan peruskartalta osoittaneet Kustaa ja Huugo Aho epäilivät lähteen jo kuivuneen. (Saukkonen 1984.) Alue on kosteaa kuusimetsää uudehkojen omakotitalojen ja peltoalueen etelä- ja kaakkoispuolella. Kettukallion pohjoisrinteessä on useita kosteita syvänteitä, joista joihinkin on kasattu sekalaista romua. Koordinaattien osoittamasta paikasta tai sen lähiympäristöstä ei löytynyt lähdettä Hämeenlinna Häitilä (Hätilä) Laji: kiinteä muinaisjäännös Tyyppi: asuinpaikat Tarkenne: kylänpaikat Ajoitus: historiallinen Rauhoitusluokka: III Yhtenäiskoordinaatit: p= , i= , z= n. 90 m mpy Peruskartta: Harviala Historialliset kartat: Kuninkaan kartasto 189 Aikaisemmat tutkimukset: - Kuvaus: Katumajärven eteläosan ja Vanajaveden Miemalanselän välisen kannaksen eteläosassa, peltojen ympäröimällä pitkänomaisella hiekkamoreenikumpareella on sijainnut Hätilän vanha kylätontti. Hätilän kylä Vanajan pitäjässä mainitaan jo v (FMU 1125). Vanhimmassa maakirjassa v kylään on merkitty yhdeksän taloa; taloluku on pysynyt samana ainakin v asti (SAY). Kylä on merkitty vielä Kuninkaan kartastoon ( ), mutta on autioitunut sittemmin, viimeistään 1900-luvun alussa. 8

9 Kylänpaikalle oli tarkastushetkellä nousemassa uusi omakotitaloalue. Tähän liittyen maata oli siirretty ja kaivettu kumpareen laella. Kylätontin länsireunassa oli hiekanoton aiheuttamia massiivisia kaivantoja. Alueen etelä- ja kaakkoisreunoilla oli sekametsää ja tiheää pensaikkoa kasvavia alueita, joita käytiin läpi, vaikka havaintomahdollisuudet olivatkin olemattomat. Hiekanotto ja rakennustoiminta ovat todennäköisesti tuhonneet suurimman osan vanhemman asutuksen jäännöksistä, mutta on mahdollista että keskiaikaisia kulttuurikerroksia on paikoin säilynyt pienialaisesti. Hätilän kylä merkittynä Kuninkaan kartastoon (Alanen & Kepsu 1989:189) Hämeenlinna Puistonmäki Mäyräntie Laji: tentatiivi Tyyppi: kivirakenteet Tarkenne: hakkaukset Ajoitus: historiallinen Rauhoitusluokka: ei määritelty Yhtenäiskoordinaatit: p= , i= , z= n. 95 m mpy Peruskartta: Hämeenlinna Aikaisemmat tutkimukset: - Kuvaus: Hämeenlinnan keskustasta n. 2,5 km luoteeseen Puistonmäen ja Ojoisten kaupunginosan rajamailla, Mäyräntien päästä etelään lähtevän pienen polun itäpuolella, pusikkoisessa lehtimetsässä on suuri maakivi, jossa on hakkauksia. 9

10 Kivestä Museovirastolle ilmoitti paikallinen Sinikka Nousiainen. Kiveen on hakattu ainakin 14 isoa kirjainta, joista muodostuu neljä paria, loput kirjaimista ovat yksittäisiä tai päällekkäin. Hakkaukset ovat matalia, ja vaikuttavat suhteellisen nuorilta puumerkeiltä. Puistonmäki Mäyräntie, hakkauksia kivessä. Kuva, Sinikka Nousiainen Yhteenveto Museoviraston rakennushistorian osasto suoritti arkeologisen inventoinnin Hämeenlinnan Katumajärven itäpuolen osayleiskaava-alueella. Maastossa tarkastettiin kolme kivikautista irtolöytöpaikkaa sekä yksi historiallisen ajan kylänpaikka, jotka osoittautuivat kokonaan tai osittain tuhoutuneiksi. Lisäksi tarkastettiin yleisöilmoituksen perusteella Hämeenlinnan Puistonmäen kaupunginosassa sijaitseva kivi, jossa on hakkauksia. Kenttätutkimuksissa ei havaittu uusia kiinteitä muinaisjäännöksiä osayleiskaava-alueella. Helsingissä Johanna Enqvist, FM 0

11 Lähteet Painamattomat lähteet Saukkonen, Jyri 1984: Hämeenlinnan inventointi. Inventointikertomus Museoviraston arkeologian osaston topografisessa arkistossa. SAY= Suomen asutuksen yleisluettelo Kansallisarkistossa. Tässä raportissa viitataan sähköiseen versioon internet-osoitteessa: Painetut lähteet ja kirjallisuus Alanen, Timo & Kepsu, Saulo 1989: Kuninkaan kartasto Suomesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Tampere. Anttila, Olavi 1991: Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia. Forssa. FMU = Finlands Medeltidsurkunder. Tässä raportissa viitataan sähköiseen versioon internet-osoitteessa: (Painettuna: Hausen, Reinhold : Finlands medeltidsurkunder I-VIII. Helsinki.) Jokipii, Mauno 2000: Hämeen ristiretki. Hämeen käräjät I (toim. Peltovirta, Jukka). Hämeen ristiretki 750 vuotta Hämeenlinna. Jutikkala, Eino 2000: Häme ristiretken jälkeen. Hämeen käräjät I (toim. Peltovirta, Jukka). Hämeen ristiretki 750 vuotta Hämeenlinna. Orrman, Eljas 2003: Suomen keskiajan asutus. Suomen maatalouden historia 1. Perinteisen maatalouden aika. Esihistoriasta 1870-luvulle. Jyväskylä. Salo, Unto 2000: Suomi ja Häme, Häme ja Satakunta (Häme ennen Hämeen ristiretkeä). Hämeen käräjät I (toim. Peltovirta, Jukka). Hämeen ristiretki 750 vuotta Hämeenlinna. 1

12 Liitteet Karttaluettelo Kartta 1. Yleiskartta, johon on merkitty kaava-alueen rajaus, tarkastetut alueet ja kohteet sekä ympäristön tunnetut kiinteät muinaisjäännökset. Mk 1: Kartta 2. Hämeenlinna Puistonmäki Mäyräntie. Mk 1:

13 Hämeenlinnan Katumajärven itäpuolisen osayleiskaava-alueen inventointi J. Enqvist 2005 Kartta 1. Katumajärven itäpuolisen osayleiskaavan alue, tarkastetut kohteet ja alueet sinisellä sekä tunnetut kiinteät muinaisjäännökset punaisella. Mk 1: , Pk , (PerusCD 2004/Museovirasto). 3

14 13