GrafoSeal- / GrafoThermpölynsidonta- kapselointimenetelmä.

Transkriptio

1 GrafoSeal / GrafoThermpölynsidonta ja kapselointimenetelmä. Rakennuksissamme on miljoonia neliömetrejä pölyäviä eristepintoja. Ongelmana ennemmin tai myöhemmin!

2 Eristepintojen pölynsidonta ja kapselointi ovat edullisia vaihtoehtoja! Vältytään eristeiden uusimistarpeesta. Riski levittää haitallista tai jopa vaarallista pölyä minimoidaan. Oikeaa menetelmää käytettäessä eristyksen ominaisuudet ja paloluokitus säilyvät. Käsittelyohjelmat: 1. Pölyn sidonta GrafoSeal sidonta/pohjusteainetta ruiskutetaan puhdistetulle pinnalle. Loput irtopölystä sitoutuu pintaan, jolloin se ei leviä ilmaan saneeraustyön jatkuessa. GrafoSeal toimii pohjusteena huokoisilla alustoilla sekä korvaa eristepinnan ajan mittaan vanhentunutta kuitujen sideainetta. Riittoisuus 2 10/m²/l 2. Kapselointi Mikrohuokoisella GrafoThermilla pinnoitetaan kohde. Pohjustus tehdään tarvittaessa GrafoSealilla. Menekki 1 2 kg/m². 1kg/m² antaa n. 0.8 mm:n kalvopaksuuden. Pinnoitteen kuivapaino on 0,38 kg/m². Käyttökohteita: Ilmanvaihtolaitoksen tuloilmakammiot, äänenvaimentimet ja päätelaitteet. Ontelolaatta ja rakennekanavat, betoni ja tiilipinnat Akustokatot ja alakattojen eristepinnat, alakattojen yläpuoliset betonipinnat ja eristeet Asbestin kapselointi, pölynsidonta Kondenssin esto, perusmuurien ja holvien hengittävä pinnoitus GrafoTherm Tukee eristeen hyviä puolia Eristävä ja ääntä vaimentavaa Paloluokka NT Fire 004 luokka 1. Hengittävä, päästää kosteuden rakenteista Vahva, joustava, sietää alustan liikkumista Muodostaa koristeellisen pinnan BioRid Homeenestoon tarkoitettu versio GrafoThermistä GrafoSeal Hyvät tunkeutumis ja tarttumisominaisuudet Korvaa eristeen vanhentuneita sideaineita Helppo levittää matalapaineruiskulla, pinnoitusvarpilla tai siveltimellä BioSeal Homeenestoainetta sisältävä versio GrafoSealista BioRid pinnoitteen pohjustukseen ASTQ Supply House

3 IVlaitoksen äänieristemateriaalien pölynsidonta ja kanavien pinnoitus GrafoSeal käsittelyllä GrafoSeal on tarkoitettu huokoisten pintojen pohjustukseen ja erilaisiin pölynsidontakäsittelyihin. Tuote muodostaa eristevillan pintarakennetta sitovan kalvon, estäen kuitujen irtoamista. Ruiskuttamalla tai sumuttamalla levitettävä vesiohenteinen GrafoSeal soveltuu käytettäväksi useimmille, kuitu ja eristepinnoille sekä tiili, betoni, metalli ja muovipinnoille. Tuote ei ylläpidä palamista, eikä muodosta myrkyllisiä palamiskaasuja. Se ei myöskään kuivuttuaan aiheuta emissiohaittoja eikä vaikuta eristevillan akustisiin ominaisuuksiin. ERISTEPINTOJEN PÖLYNSIDONTA JA TIILI /BETONIHORMIEN PINNOITUS Ilmanvaihtolaitoksissa on äänenvaimentimia, eristepintaa ja erilaisia kuitulevyistä tehtyjä kanavia. Myös ontelolaattoja ja tiilihormeja on ilmanvaihtokäytössä. Näille yhteinen pulma on pölyävyys ja pinnan likaa keräävä huokoisuus sekä vaikea puhdistuvuus, jotka yhdessä aiheuttavat sisäilmaongelmia. B&G MicroJet Imurointi tai harjausmenetelmällä suoritetun puhdistuksen jälkeen kohde pinnoitetaan GrafoSealilla, jolloin pölyävän pintarakenteen huokoisuus täytetään ja kuitujen välille saadaan uusia sidoksia. GrafoSeal levitetään vaihtoehtoisesti: Orion matalapainesumuttimella, B&G MicroJet aerosolisumuttimella. Airpower Kela Jet kanavapinnoitusvarpilla. Airpower Kela Master 30 harjauskoneella Airpower KelaJet 20 m Airpower levityskela ASTQ Supply House

4 GRAFOSEAL PÖLYNSIDONTA/POHJUSTUSAINEEN TUNKEUTUVUUS. ELEKTRONIMIKROSKOOPPIKUVAT Käsittelemätön, uusi kivivilla Kivivillaa, jossa on Grafoseal pinnoiteainetta Vesa Asikainen, Kuopion yliopisto, ympäristötieteen laitos/miv hanke ASTQ Supply House

5 GRAFOSEAL PÖLYNSIDONTA/POHJUSTUSAINEEN TUNKEUTUVUUS. ELEKTRONIMIKROSKOOPPIKUVAT Kuopion Yliopiston ympäristötieteen laitoksella on MIV hankkeen yhteydessä tutkittu Grafo Seal pinnoitteen tunkeutuvuutta. Pinnoitteesta ei löytynyt nykyisellä analyysimenetelmällä määritettyjä merkkiaineita. Pinnoite koostuu kevyistä yhdisteistä (C, H, O ja N), jotka eivät erotu SEManalyysissä. Morfologisen analyysin perusteella pinnoite on tunkeutunut noin 2 mm syvyydelle eristeeseen. Myös kemiallinen analyysi tukee morfologista tulosta. Vesa Asikainen, Kuopion yliopisto, ympäristötieteen laitos/miv hanke ASTQ Supply House

6 GRAFTHERM KAPSELOINTIPINNOITTEEN TUNKEUTUVUUS. ELEKTRONIMIKROSKOOPPIKUVAT Kuopion Yliopiston ympäristötieteen laitoksella on MIV hankkeen yhteydessä tutkittu myös Grafo Therm pinnoitteen tunkeutuvuutta ja kerrospaksuutta GrafoTherm muodostaa kalvon villan pinnalle, mutta ei tunkeudu villan sisään. kalvon paksuus riippuu käsittelykertojen määrästä. Tutkittu eristevillalevy on käsitelty kaksi kertaa ja kalvo noin 1 mm paksuinen. Merkkiaineena titaani (Ti), joka on pinnoitteen väriaineena. Myös piitä (Si) voi käyttää merkkiaineena. Vesa Asikainen, Kuopion yliopisto, ympäristötieteen laitos/miv hanke ASTQ Supply House

7 Lausunto DSKEMIA Koskien DSKEMIA KY:n valmistamia tuotetta Grafoseal NF ja Grafoseal NF Blue. DSKEMIA KY käyttää tuotteessa ainoastaan raakaaineita, joille niiden valmistaja on antanut VOCarvoksi 0, tai jotka eivät voi sisältää haihtuvia orgaanisia aineita (puhdistettu vesi, epäorgaaniset aineet). Ainesosat eivät myöskään kemiallisesti reagoi keskenään muodostaen haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Täten lopputuotteen VOCarvoksi on määritelty 0. Samoin tuotteessa olevat raakaaineet eivät valmistajan takaaman tiedon perusteella ota osaa paloon. Tämän tiedon perusteella DSKEMIA KY on määritellyt Grafoseal NF ja Grafoseal NF Blue tuotteiden VOCarvoksi 0 ja arvioi paloluokan olevan A1. Lahdessa DSKEMIA KY Alexei Kemeriainen, Chemist/M.Sc. Markku Mäntylä, CEO dskemia@gmail.com DSKEMIA KY : Saimaankatu 13B LAHTI Tel: dskemia@gmail.com

8 P X KÄYTTÖTURVALLISUUSTIEDOTE KEMIKAALIILMOITUS Päiväys: Edellinen päiväys: AINEEN TAI VALMISTEEN JA YHTIÖN TAI YRITYKSEN TUNNISTETIEDOT 1.1 Kemikaalin tunnistustiedot Kauppanimi Grafoseal New Formula Tunnuskoodi 4200 Reachrekisteröintinumero 1.2 Kemikaalin käyttötarkoitus Käyttötarkoitus sanallisesti ilmoitettuna Pölynsidonta ja pohjustusaine. Huokoisten pintojen käsittelyyn ja pölynsidontaan Toimialakoodi 43, Käyttötarkoituskoodi Kemikaalia voidaan käyttää yleiseen kulutukseen Kemikaalia käytetään vain yleiseen kulutukseen 1.3 Valmistajan, maahantuojan tai muun toiminnanharjoittajan tunnistustiedot Valmistaja, maahantuoja, muu toiminnanharjoittaja Valmistaja Yhteystiedot Katuosoite Postinumero ja toimipaikka Postilokero 2. VAARAN YKSILÖINTI 3. KOOSTUMUS JA TIEDOT AINEOSISTA DSKEMIA KY Saimaankatu 13B20 FIN15140 LAHTI Postinumero ja toimipaikka Puhelin Telefax Sähköpostiosoite dskemia@gmail.com Ytunnus Ulkomaisen valmistajan tiedot 1.4 Hätäpuhelinnumero Numero, nimi ja osoite 112 (24h) Nationellt rådgivande organ/giftinformationscentralen (Kontorstid) Tuotetta ei ole luokiteltua vaaralliseksi. Jos tuotetta on joutunut iholle, voi se kuivuessaan aiheuttaa ärsytystä. 3.1 Vaaraa aiheuttavat aineosat CAS/EYnumero ja rekisteröintinumero Aineosan nimi Pitoisuus Varoitusmerkki, R lausekkeet ja muut tiedot aineosasta Aineesta tehty asetuksen liitteen 2 mukainen hakemus tai ilmoitus Vaaraton aine on ilmoitettu luottamuksellisena Muut tiedot Polymeerin vesidispersio.

9 Kauppanimi: Grafoseal New Formula Päiväys: Edellinen päiväys: ENSIAPUTOIMENPITEET 4.1 Erityiset ohjeet Likaantunut vaatetus riisutaan 4.2 Hengitys Potilas pidettävä makuulla ja liikkumatta, raittiiseen ilmaan, lääkärin hoitoon 4.3 Iho Pestään perusteellisesti vedellä ja saippualla 4.4 Roiskeet silmiin Silmiä huuhdellaan juoksevan veden alla luomia auki pitäen 510 minuuttia. Jos ärsytys jatkuu, on mentävä lääkäriin. 4.5 Nieleminen Juodaan runsaasti vettä. Mennään lääkäriin. 4.6 Tietoja lääkärille tai muille ensiapua antaville ammattihenkilöille 5. PALONTORJUNTATOIMENPITEET 5.1 Sopivat sammutusaineet Jauhe, vaahto, vesisuihku, hiilidioksidi. 5.2 Sammutusaineet, joita ei pidä käyttää turvallisuussyistä 5.3 Erityiset altistumisvaarat tulipalossa Palaessa muodostuu CO2, CO, NO, amiinihuuruja. 5.4 Erityiset suojaimet tulipaloa varten 5.5 Muita ohjeita 6. TOIMENPITEET ONNETTOMUUSPÄÄSTÖISSÄ 6.1 Ohjeet henkilövahinkojen estämisestä 6.2 Ohjeet ympäristövahinkojen estämisestä 6.3 Puhdistusohjeet Käyttökelpoinen aine kerätään talteen ja käytetään uudelleen. Ylimääräinen imeytetään sopivaan materiaaliin tai pumpataan ja sijoitetaan paikallisten määräysten mukaisesti. Jäännös huuhdellaan runsaalla vedellä. 6.4 Muita ohjeita 7. KÄSITTELY JA VARASTOINTI 7.1 Käsittely Yleiset kemikaalien varotoimenpiteet. 7.2 Varastointi Suljetussa astiassa > 0 C 7.3 Erityiset käyttötavat 8. ALTISTUMISEN EHKÄISEMINEN JA HENKILÖNSUOJAIMET 8.1 Altistumisen rajaarvot HTParvot Aineosat, joille on määritelty rajaarvot työpaikan ilmassa Annetun aineen vapautuminen ja määrä ovat riippuvaisia työstöolosuhteista : ammoniakki HTP 8 h: 14 mg/m3 ; 20 ppm (OEL (FI)) Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet lista 1 (Suomi) HTP 15 min 36 mg/m3 ; 50 ppm (OEL (FI)) Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet lista 1 (Suomi) S i v u 2

10 Kauppanimi: Grafoseal New Formula Päiväys: Edellinen päiväys: Muut rajaarvot Muissa maissa annettuja rajaarvoja DNEL PNEC 8.2 Altistumisen ehkäiseminen Työperäisen altistumisen torjunta Mikäli on roiskumisvaara, käytetään vettä läpäisemättömiä käsineitä ja suojalaseja. Iholle päässyt aine huuhdellaan vedellä Hengityksensuojaus Käsien suojaus Vettä läpäisemättömät käsineet Silmiensuojaus Suojalasit Ihonsuojaus Jos tuote on kastellut vaatetuksen ihoon asti, niin kastuneet vaatteet vaihdetaan ja pestään ja iho huuhdellaan puhtaaksi Ympäristöaltistumisen ehkäiseminen 9. FYSIKAALISET JA KEMIALLISET OMINAISUUDET 9.1 Yleiset tiedot (olomuoto, väri, haju) Valkoinen neste, heikko ominainen haju 9.2 Terveyden, turvallisuuden ja ympäristön kannalta tärkeät tiedot ph ~ Kiehumispiste/kiehumisalue 100 C Leimahduspiste Syttyvyys (kiinteät aineet, kaasut) Räjähdysominaisuudet Alempi räjähdysraja Ylempi räjähdysraja Hapettavat ominaisuudet Höyrynpaine Suhteellinen tiheys Liukoisuus Vesiliukoisuus Sekoittuu veteen Rasvaliukoisuus (liuotinöljy, yksilöitävä) Jakautumiskerroin: noktanoli/vesi

11 Kauppanimi: Grafoseal New Formula Päiväys: Edellinen päiväys: Viskositeetti Höyryntiheys Haihtumisnopeus 9.3 Muut tiedot 10. STABIILISUUS JA JA REAKTIIVISUUS 10.1 Vältettävät olosuhteet Hapettavat aineet erityisesti nitriitien kanssa Vältettävät materiaalit 10.3 Vaaralliset hajoamistuotteet 11. MYRKYLLISYYTEEN LIITTYVÄT TIEDOT 11.1 Välitön myrkyllisyys Raakaaineiden LD50 arvot yli 2000 mg/kg Ärsyttävyys ja syövyttävyys Ei luokiteltu Herkistyminen Ei havaittu herkistymistä Subakuutti, subkrooninen ja pitkäaikaismyrkyllisyys 11.5 Kokemusperäinen tieto vaikutuksista ihmisiin 11.6 Muut terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot 12. TIEDOT KEMIKAALIN VAARALLISUUDESTA YMPÄRISTÖLLE 12.1 Ekotoksisuus Myrkyllisyys vesieliöille Tuotetta ja sen raakaaineita ei ole merkitty vesieliöille myrkyllisiksi Myrkyllisyys muille eliöille 12.2 Kulkeutuvuus 12.3 Pysyvyys ja hajoavuus Biologinen hajoavaisuus Tuote on helposti hajoava Kemiallinen hajoavaisuus 12.4 Biokertyvyys 12.5 PBTarvioinnin tulokset 12.6 Muut haitalliset vaikutukset 13. JÄTTEIDEN KÄSITTELYYN LIITTYVÄT NÄKÖKOHDAT Paikallisten viranomaissäännösten mukaisesti. 14. KULJETUSTIEDOT 14.1 YKnumero S i v u 4

12 Kauppanimi: Grafoseal New Formula Päiväys: Edellinen päiväys: Pakkausryhmä 14.3 Maakuljetukset Kuljetusluokka Vaaran tunnusnumero Rahtikirjan mukainen nimitys Muita tietoja Ei kuljetusmääräysten tarkoittama vaarallinen aine ( ADR RID ADNR IMDG/GGVSee ICAO/IATA ) 14.4 Merikuljetukset IMDGluokka Oikea tekninen nimi Muita tietoja 14.5 Ilmakuljetukset ICAO/IATAluokka Oikea tekninen nimi Muita tietoja 15. LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVAT TIEDOT 15.1 Varoitusetiketin tietoja Valmisteen varoitusmerkin kirjaintunnus ja varoitusmerkin nimi Varoitusetikettiin merkittävien aineosien nimet Rlausekkeet Slausekkeet Eräitä valmisteita koskevat erityisvaatimukset Kemikaaliturvallisuusarviointi tehty seuraaville aineille/valmisteelle 15.2 Kansalliset määräykset 16. MUUT TIEDOT 16.1 Luettelo kemikaalia koskevista Rlausekkeista 16.2 Koulutusohjeet 16.3 Käyttörajoitukset 16.4 Lisätiedot Tuotetta voidaan laimentaa vedellä valmistajan ohjeiden mukaan Käytetyt tietolähteet Raakaainevalmistajien käyttöturvallisuustiedotteet. Kemian alan lainsäädäntö Lisäykset, poistot ja muutokset

13 Kauppanimi: Grafoseal New Formula Päiväys: Edellinen päiväys: Tämän käyttöturvallisuustiedotteen tiedot perustuvat tämänhetkisiin tietoihimme ja kokemuksiimme ja kuvailevat tuotetta vain turvallisuusvaatimusten suhteen. Tietoja ei tule millään muotoa pitää tuotteen ominaisuuksien kuvauksena (tuotespesifikaationa). DSKEMIA KY S i v u 6

14 UTLÅTANDE DSKEMIA Gällande produkterna Grafoseal NF och Grafoseal NF Blue som tillverkats av DSKEMIA KY. DSKEMIA KY använder i sina produkter endast råämnen för vilka tillverkaren har gett 0 som VOCvärde eller som inte kan innehålla flyktiga organiska ämnen (renat vatten, ickeorganiska ämnen). Beståndsdelarna reagerar inte heller kemiskt med varandra så att de skulle bilda flytande organiska ämnen. Således är VOCvärdet för slutprodukten 0. Likaså är råämnena i produkten enligt tillverkarens uppgifter inte delaktiga i brand. Enligt dessa uppgifter har DSKEMIA KY fastställt 0 som VOCvärde för produkterna Grafoseal Nf och Grafoseal NF Blue och beräknar att brandklassen är A1. I Lahti DSKEMIA KY Alexei Kemeriainen, Chemist/M.Sc. Markku Mäntylä, CEO dskemia@gmail.com DSKEMIA KY : Saimaankatu 13B LAHTI Tel: dskemia@gmail.com

15 P X SÄKERHETSDATABLAD KEMIKALIEANMÄLAN Datering: Föregående datering: NAMNET PÅ ÄMNET/BEREDNINGEN OCH BOLAGET/FÖRETAGET 1.1 Kemikaliens identifieringsuppgifter Handelsnamn Grafoseal New Formula Identifieringskod 4200 Reachregistreringsnummer 1.2 Användningsändamål för kemikalien Användningsändamål verbalt meddelade Dammbindare/primer. För behandling och dammbindning av porösa ytor Kod för näringsgren 43, Kod för användningsändamål Kemikalien kan användas för allmän förbrukning Kemikalien används endast för allmän förbrukning 1.3 Identifieringsuppgifter om tillverkaren, importören eller annan verksamhetsidkare Tillverkare, importör, annan verksamhetsidkare Tillverkare Kontaktuppgifter Gatuadress Postnummer och anstalt Postbox 2 FARLIGA EGENSKAPER 3. SAMMANSÄTTNING/INFORMATION OM BESTÅNDSDELAR DSKEMIA KY Saimaankatu 13B20 FIN15140 LAHTI Postnummer och anstalt Telefon Telefax Epostadress dskemia@gmail.com FOnummer Uppgifter om utländsk tillverkare 1.4 Telefonnummer för nödsituationer Nummer, namn och adress 112 (24h) Nationellt rådgivande organ/giftinformationscentralen (Kontorstid) Produkten har inte klassificerats som farlig. Vid hudkontakt kan torkad produkt orsaka irritation. 3.1 Beståndsdelar som orsakar fara CAS/EGnummer och registreringsnummer Beståndsdelens namn Koncentrati on Farosymbol, Rfraser och övriga uppgifter om beståndsdelen För ämnet har gjorts en ansökan eller anmälan enligt bilaga 2 till förordningen Ofarligt ämne har anmälts konfidentiellt Övriga uppgifter

16 Handelsnamn: Grafoseal New Formula Datering: Föregående datering: ÅTGÄRDER VID FÖRSTA HJÄLPEN 4.1 Särskilda anvisningar Ta av nedsmutsade kläder. 4.2 Inandning Se till att patienten ligger stilla, flytta till frisk luft, sök läkarvård. 4.3 Hud Tvätta grundligt med vatten och tvål. 4.4 Stänk i ögonen Skölj ögonen under rinnande vatten i 15 minuter med ögonlocken öppna. Om irritationen fortsätter, uppsök läkare. 4.5 Förtäring Drick rikligt med vatten. Uppsök läkare. 4.6 Uppgifter för läkare eller andra yrkespersoner som ger första hjälpen 5. BRANDBEKÄMPNINGSÅTGÄRDER 5.1 Lämpliga släckmedel Pulver, skum, vattenstråle, koldioxid. 5.2 Släckmedel som inte får användas av säkerhetsskäl 5.3 Särskilda faror vid exponering vid brand Vid brand bildas ångor av CO2, CO, NO, aminer. 5.4 Särskilda skydd vid brand 5.5 Övriga anvisningar 6. ÅTGÄRDER VID OAVSIKTLIGA UTSLÄPP 6.1 Anvisningar för undvikande av personskador 6.2 Anvisningar för förhindrande av miljöskador 6.3 Rengöringsmetoder Användbart ämne samlas in och återanvänds. Överflödigt ämne absorberas i lämpligt material eller pumpas och placeras enligt lokala föreskrifter. Resterna sköljs med rikligt vatten. 6.4 Övriga anvisningar 7. HANTERING OCH LAGRING 7.1 Hantering Allmänna försiktighetsåtgärder för kemikalier. 7.2 Lagring I slutet kärl > 0 C 7.3 Specifika användningsområden 8. BEGRÄNSNING AV EXPONERINGEN/PERSONLIGT SKYDD 8.1 Gränsvärden för exponering HTPvärden Beståndsdelar för vilka gränsvärden har definierats i luften på arbetsplatsen. Mängden ämne som frigörs beror på bearbetningsförhållandena : ammoniak HTP 8 h: 14 mg/m3 ; 20 ppm (OEL (FI)) Förteckning 1 över koncentrationer som befunnits skadliga (Finland) HTP 15 min 36 mg/m3 ; 50 ppm (OEL (FI)) Förteckning 1 över koncentrationer som befunnits skadliga (Finland) Sida 2

17 Handelsnamn: Grafoseal New Formula Datering: Föregående datering: Övriga gränsvärden Gränsvärden givna i andra länder DNEL PNEC 8.2 Begränsning av exponering Begränsning av exponeringen på arbetsplatsen Om det finns risk för stänk, ska vattentäta handskar och skyddsglasögon användas. Ämne som hamnat på huden sköljs med vatten Andningsskydd Handskydd Vattentäta handskar Ögonskydd Skyddsglasögon Hudskydd Om produkten har blött ned kläderna ända till huden, ska kläderna bytas och tvättas och huden sköljas ren Begränsning av miljöexponeringen 9. FYSIKALISKA OCH KEMISKA EGENSKAPER 9.1 Allmän information (aggregationsform, färg, lukt) Vit vätska, svag typisk lukt. 9.2 Viktig hälso, säkerhets och miljöinformation phvärde ~ Kokpunkt/kokpunktsintervall 100 C Flampunkt Brandfarlighet (fast form, gas) Explosiva egenskaper Nedre explosionsgräns Högre explosionsgräns Oxiderande egenskaper Ångtryck Relativ densitet Löslighet Löslighet i vatten Löser sig i vatten Löslighet i fett (lösningsmedel olja ska specificeras) Fördelningskoefficient noktanol/vatten

18 Handelsnamn: Grafoseal New Formula Datering: Föregående datering: Viskositet Ångdensitet Avdunstningshastighet 9.3 Annan information 10. STABILITET OCH REAKTIVITET 10.1 Förhållanden som ska undvikas Oxiderande ämnen särskilt i kombination med nitriter Material som ska undvikas 10.3 Farliga sönderdelningsprodukter 11. TOXIKOLOGISK INFORMATION 11.1 Akut toxicitet LD50värden för råämnen överskrider mg/kg IRRITATION OCH FRÄTNING Ej klassificerad Allergiframkallande egenskaper Inga allergiframkallande egenskaper har upptäckts Subakut, subkronisk och långtidstoxicitet 11.5 Empirisk vetskap om inverkan på människor 11.6 Övriga uppgifter om verkningarna på hälsan 12. EKOLOGISK INFORMATION 12.1 Ekotoxicitet Toxicitet för vattenorganismer Produkten och dess råämnen har inte klassificerats som farliga för vattenorganismer Toxicitet för övriga organismer 12.2 Rörlighet 12.3 Persistens och nedbrytbarhet Biologisk nedbrytbarhet Produkten är lätt nedbrytbar Kemisk nedbrytbarhet 12.4 Bioackumuleringsförmåga 12.5 Resultat av PBTbedömningen 12.6 Andra skadliga effekter 13. AVFALLSHANTERING Enligt lokala myndighetsföreskrifter. 14. TRANSPORTINFORMATION 14.1 UNnummer Sida 4

19 Handelsnamn: Grafoseal New Formula Datering: Föregående datering: Förpackningsgrupp 14.3 Landtransporter Transportklass Identifieringsnummer för faran Benämning enligt fraktsedeln Övriga uppgifter Ämnet är inte ett farligt ämne som avses i transportföreskrifterna ( ADR RID ADNR IMDG/GGVSee ICAO/IATA ) 14.4 Sjötransporter IMDGklass Korrekt teknisk benämning Övriga uppgifter 14.5 Lufttransporter ICAO/IATAklass Korrekt teknisk benämning Övriga uppgifter 15. GÄLLANDE FÖRESKRIFTER 15.1 Information som står på etiketten Bokstavsbeteckning och namn på farosymbolen för kemikalien Namnen på beståndsdelarna som bör anges på etiketten Rfraser Sfraser Specialkrav för vissa beredningar Kemikaliesäkerhetsbedömning har utförts för följande ämnen/beredningen: 15.2 Nationella bestämmelser 16. ANNAN INFORMATION 16.1 Förteckning över relevanta Rfraser 16.2 Utbildningsråd 16.3 Begränsning av användningen 16.4 Ytterligare information Produkten kan spädas ut med vatten enligt tillverkarens anvisningar Källor som använts Råvarutillverkarnas säkerhetsdatablad. Lagstiftning inom kemi Information som tillfogats, tagits bort eller ändrats

20 Handelsnamn: Grafoseal New Formula Datering: Föregående datering: Uppgifterna i detta säkerhetsdatablad grundar sig på våra nuvarande uppgifter och erfarenheter och beskriver produkten endast med avseende på säkerhetskraven. Uppgifterna ska inte i något avseende avses som en beskrivning av produktens egenskaper (produktspecifikation). DSKEMIA KY Sida 6

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35 ILMANVAIHTOJÄRJESTELMÄN MINERAALIVILLAKUITUJEN TERVEYSVAIKUTUKSET Marianna Tuomainen, Marko Björkroth, Reima Kämppi, Helena MussaloRauhamaa, SuviPäivikki Salo, Jaakko Säntti, Timo Tuomi, Risto Voutilainen, Olli Seppänen

36 TIIVISTELMÄ Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojektin tavoitteena oli vahvistaa pilottitutkimuksessa saatuja tuloksia. Pilottitutkimuksen mukaan sairaalan hoitohenkilöstön oireilu johtui ilmanvaihtojärjestelmästä peräisin olevien mineraalivillakuitujen korkeasta pitoisuudesta potilasosastolla Oireilu saatiin vähenemään, kun ilmanvaihtojärjestelmän kuitulähteenä toimivat äänenvaimentimet pinnoitettiin ja potilasosasto siivottiin perusteellisesti. Tutkimusprojekti käynnistettiin nopealla aikataululla. Tutkimuskohteiksi valittiin yhteistyössä HUSkiinteistöjen kanssa kaksi sairaalaa, joista toinen oli tutkimuskohde ja toinen verrokkikohde. Tutkimussairaalassa oli kookas ilmanjakokammio, jonka sisäpinnat oli verhottu rei'itetyllä pellillä päällystetyllä mineraalivillalla. Kuitumittausten mukaan kanavapölyssä oli vuorivillakuituja, vaikkakin huonepinnoilla niitä oli vain vähäisiä määriä. Sekä tutkimus että verrokkisairaalasta valittiin kaksi potilasosastoa, joiden hoitohenkilökunnalle jaettiin lähtötilannetta kartoittava sisäilmastokysely huhtikuussa Verrokkisairaalan julkisivuremontti selvisi tutkijaryhmälle vasta tällöin. Verrokkisairaalassa ei jatkettu hoitohenkilöstön seurantaa. Tutkimussairaalassa kutsuttiin tutkimusosastojen hoitohenkilökunta nenähuuhteluihin kesäkuussa 2002 kuitualtistuksen selvittämiseksi. Nenähuuhteluihin osallistuneet vastasivat kesäkuun työolosuhdehaittoja ja oireilua kartoittavaan kyselyyn. Heinäkuussa suoritettiin tutkimussairaalan ilmanvaihtojärjestelmän muutostyöt: äänenvaimentimien pinnoitus ja tuloilmakanavien puhdistaminen. Intervention onnistuminen varmistettiin kuitumittauksin. Nenähuuhtelut intervention jälkeen päästiin tekemään joulukuussa Nenähuuhteluihin osallistuneet vastasivat tällöin lokamarraskuun olosuhteita ja oireilua kartoittavaan kyselyyn. Tutkimuksessa käytettiin kuitupitoisuuden toteamiseen kvalitatiivista ja kvantitatiivista menetelmää. Kvantitatiivisella menetelmällä saatiin tietoa kuitujen esiintymisestä. Menetelmien luotettavuudesta ei ollut kuitenkaan riittävää kuvaa. Tutkimuksessa käytössä ollut kvantitatiivinen kuitujen mittausmenetelmä ei ollut paras mahdollinen, sillä se saattaa irrottaa kuitulähteen pinnalta kuituja, jotka pelkän ilmavirran vaikutuksesta eivät lähtisi liikkeelle. Äänenvaimennusmateriaalin pinnoittamisen onnistumista oli vaikea arvioida, sillä kuitunäyteoton mukaan kuitupitoisuudet tuloilmajärjestelmässä olivat joulukuussa 2002 samansuuruiset kuin heinäkuussa ennen korjaustoimenpiteitä. Nenähuuhtelut onnistuivat hyvin ja tutkimukseen osallistui riittävä määrä hoitohenkilökuntaa. Nenähuuhtelujen tulokset vahvistivat huonepinnoilta otettujen kuitunäytteiden tuloksia: tutkimussairaalan sisäympäristössä oli jo ennen interventiota hyvin vähän mineraalivillakuituja. Oirekyselyjen mukaan tutkimus ja verrokkisairaalan työntekijöillä esiintyi tavallista runsaammin erityisesti silmä, nenä ja ihooireita. Nenähuuhteluihin osallistuneiden oireilussa ei tapahtunut merkittävää muutosta intervention jälkeen. Tutkimuksessa ei siten pystytty osoittamaan mineraalivillakuitujen vaikutusta oireisiin. Jatkotutkimukset ovat tarpeen kohteessa, jossa kuitulähteiden kokonaisemissio selvitetään tarkemmin ennen varsinaiseen interventiotutkimukseen ryhtymistä. Nenähuuhtelumenetelmä antaa objektiivisia tuloksia altistumisesta teollisille mineraalikuiduille ja tulevissa tutkimuksissa menetelmää on hyvä käyttää rinnan kyselyillä kerättävien sub 2

37 jektiivisten oirearvioiden kanssa. Sisäympäristössä on monta tekijää, jotka voivat vaikuttaa työntekijöiden kokemiin oireisiin, ja siksi eri tieteiden alojen yhteistyö on välttämätöntä luotettavien tulosten saamiseksi. 3

38 ESIPUHE Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojekti käynnistettiin siitä syystä, että haluttiin selvittää, voivatko ilmanvaihtojärjestelmän komponentit toimia merkittävänä kuitulähteenä aiheuttaen terveyshaittaa. Teollisten mineraalikuitujen epäillään aiheuttavan osaltaan ylähengitysteiden sekä silmien ja ihon ärsytysoireita, joita kutsutaan myös sairasrakennusoireiksi. Kuitujen ärsyttämät limakalvot ovat herkkiä hengitystietulehduksille. Pilottitutkimuksessa Iho ja allergiasairaalassa sisäilmastoongelmien syyksi paljastui ilmanvaihtojärjestelmän äänenvaimennusmateriaalista irtoavat mineraalivillakuidut. Pilottitutkimuksen havainnot haluttiin varmistaa uudella tutkimuksella, jossa mittausmenetelmiä voitaisiin kehittää samalla kun kuitulähteen päästöjä rajoittaa entistä paremmilla toimenpiteillä. Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojekti suoritettiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kiinteistöpalveluyhtiön HUSkiinteistöt Oy:n, Oy Lifa Air Ltd:n, HYKS:n Iho ja allergiasairaalan, Työterveyslaitoksen ja Teknillisen korkeakoulun LVItekniikan laboratorion välillä. Tutkimuksen vastuullisena johtajana toimi professori Olli Seppänen LVItekniikan laboratoriosta. Tutkimusryhmään kuuluivat dosentti Helena MussaloRauhamaa HYKS:n Iho ja allergiasairaalasta (EteläSuomen Lääninhallitus), erikoislääkäri Risto Voutilainen, vanhempi tutkija Timo Tuomi ja sairaanhoitaja SuviPäivikki Salo Työterveyslaitoksen Työlääketieteen osastolta, tutkija Jaakko Säntti ja mittaushygieenikko Reima Kämppi Työterveyslaitoksen Työhygienian ja toksikologian osastolta sekä tutkijat Marianna Tuomainen ja Marko Björkroth Teknillisen korkeakoulun LVItekniikan laboratoriosta. Tutkimus on tehty Tekesin Terve talo teknologiaohjelman rahoituksella. Tutkimusta rahoittivat lisäksi HUSkiinteistöt ja Oy Lifa Air Ltd. Tutkimusprojektin johtoryhmään kuuluivat Raija Partanen HUSkiinteistöt Oy:stä (puheenjohtaja), Aaro Seppälä ja Timo Jalonen Oy Lifa Air Ltd:stä, Jarmo J. Heinonen Tekesistä ja Olli Seppänen Teknillisen korkeakoulun LVIlaboratoriosta. Kiitän lämpimästi tutkimusprojektin rahoittajia sekä tutkimuksen johtoryhmää ja tutkimusosapuolia. Tutkimusprojektilla oli vaikea aihe, nopea aikataulu ja toteutus sekä pieni budjetti, mutta yhteistyö eri tutkimusosapuolten välillä oli saumatonta ja innostunutta. Erityiskiitos vielä HUSkiinteistöille tutkimuskohteiden hankkimisesta sekä Oy Lifa Air Ltd:lle muutostöiden toteutuksesta. Espoossa Marianna Tuomainen 4

39 TIIVISTELMÄ 2 ESIPUHE 4 1. JOHDANTO 7 2. TEOLLISET MINERAALIKUIDUT Teollisten mineraalikuitujen raakaaineet, valmistus ja käyttö Mineraalikuitujen kokojakauma Teollisten mineraalikuitujen terveysvaikutukset TEOLLISET MINERAALIKUIDUT SISÄYMPÄRISTÖSSÄ Teollisten mineraalikuitujen käyttökohteet ilmanvaihtojärjestelmissä Sisäilman kuitupitoisuudet Ilmanvaihtojärjestelmien kuitupäästöt Huonepintojen kuitupitoisuudet Kyselytutkimukset teollisten mineraalikuitujen aiheuttamista ärsytysoireista Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto PILOTTITUTKIMUS IHO JA ALLERGIASAIRAALASSA Taustaa Iho ja allergiasairaalan sisäilmastoongelmat Suoritetut korjaustoimenpiteet ja tulokset INTERVENTIOTUTKIMUS MINERAALIVILLAKUITUJEN TERVEYSVAIKUTUSTEN SELVITTÄMISEKSI Tutkimuskohteiden valintaperusteet Interventiotutkimuksen kulku Nenähuuhtelu tutkimusmenetelmänä Pölynäytteiden kerääminen ja tutkiminen 39 5

40 5.5 Ennen muutostoimenpiteitä otetut kuitunäytteet Nenähuuhtelut tutkimussairaalassa Ilmanvaihtojärjestelmän muutostoimenpiteet Intervention jälkeiset mittaukset ja kyselyt Yhteenveto tutkimuksen aikataulusta TULOKSET Mitatut mineraalivillakuitupitoisuudet Nenähuuhtelunäytteiden tulokset Lähtötilannekyselyn tulokset huhtikuu Nenähuuhteluun osallistuneiden kyselytulokset TULOSTEN ANALYSOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO 64 6

41 1. JOHDANTO Teollisten mineraalikuitujen on epäilty aiheuttavan terveysvaikutuksia henkilöille, jotka ovat altistuneet huonepölyn sisältämille kuiduille. Eräissä julkisten ja toimistorakennusten sisäilmastoongelmia selvittäneissä tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä pölyn sisältämien teollisten mineraalikuitujen ja työntekijöiden kokemien ärsytysoireiden välille, toisissa tutkimuksissa tällaista yhteyttä ei ole löydetty. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, altistuvatko sairaaloiden työntekijät työympäristössään teollisille mineraalikuiduille ja voivatko ne aiheuttaa hoitohenkilökunnalle oireita. Teolliset mineraalikuidut on yleiskäsite, joka kattaa jatkuvat lasikuidut, joita käytetään mm. tekstiileissä (lasikuitukankaat) sekä mineraalivillakuidut, joista valmistetaan mm. ilmanvaihtojärjestelmien äänenvaimentimet ja huonetilojen akustiikkalevyt. Äänenvaimentimet voidaan pinnoittaa lasikuitukankaalla, siksi ilmanvaihtojärjestelmästä ja sisätiloista voidaan löytää mineraalivillakuitujen lisäksi lasikuituja ja siksi tässä raportissa käytetään teolliset mineraalikuidut käsitettä mineraalivillakuitu käsitteen rinnalla. Tutkimusraportti alkaa kirjallisuuskatsauksella, jossa selvitetään mitä teolliset mineraalikuidut ovat, miten ne on valmistettu ja missä niitä käytetään. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi tutkimuksia, joissa on mitattu toimistojen, päiväkotien tai koulujen sisäilman kuitupitoisuuksia ja selvitetty teollisten mineraalikuitujen osuuksia kokonaiskuitupitoisuuksista. Ilmanvaihtojärjestelmien kuitupäästöistä on tehty muutamia tutkimuksia, joihin kuuluvat myös katsauksen kaikkein tuoreimmat tutkimukset. Ärsytysoireiden kannalta merkityksellisimmät kuidut ovat läpimitaltaan yli 3 μm. Ne laskeutuvat nopeasti huonepinnoille, jotka toimivat toissijaisina kuitulähteinä. Kirjallisuuskatsauksessa esitetään myös huonepintojen kuitupitoisuuksia selvittäneitä tutkimuksia, joihin Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojektin interventioosan tutkimustuloksia voidaan verrata. Kirjallisuuskatsauksen yhteenvedossa (luku 3.6) esitetään suosituksia teollisten mineraalikuitujen rajaarvoille sisäympäristössä. Tutkimusprojektin käynnistymisen kimmokkeena toimi HYKS:n Iho ja allergiasairaalassa suoritetussa pilotissa saadut kokemukset ja tutkimustulokset, joita tässä raportissa lyhyesti esitellään. Tutkimuksia haluttiin jatkaa sairaalaympäristössä, jossa sisäilmaongelmia pidetään vakavana työolosuhdehaittana. Tutkimusraportin luvusta 4 alkaa Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojektin interventiotutkimuksen kuvaus tutkimuskohteiden valintoineen ja tutkimusmenetelmineen. Interventiona suoritettiin tutkimussairaalan ilmanvaihtojärjestelmän äänenvaimentimen pinnoittaminen ja tuloilmajärjestelmän puhdistaminen. Intervention vaikutuksia sairaalahenkilökunnan oireisiin selvitettiin sisäilmastokyselyjen avulla. Tutkimusprojektissa haluttiin erityisesti kehittää objektiivista mittaria mineraalivillakuiduille altistumisen selvittämiseksi. Työterveyslaitos on 7

42 ottanut käyttöönsä nenähuuhtelumenetelmän, jonka kehittämiseen tutkimusprojekti katsottiin sopivaksi. Nenähuuhteluihin osallistuneet työntekijät muodostavat tutkimuksessa oman ryhmänsä koko hoitohenkilöstöstä, ja heidän subjektiivisia arvioita oireiluista verrattiin nenähuuhteluista saatuihin objektiivisiin altistumista kuvaaviin lukuihin. 8

43 2. TEOLLISET MINERAALIKUIDUT 2.1 Teollisten mineraalikuitujen raakaaineet, valmistus ja käyttö Teollisista mineraalikuiduista käytetään usein lyhennettä MMMF, joka tulee sanoista manmade mineral fibres. Teolliset mineraalikuidut ovat epäorgaanisia kuituja ja niitä valmistetaan useista eri raakaaineista. Kuvassa 1 on esitetty kuitujen luokittelu raakaaineen perusteella. Kuidut Teolliset kuidut Luonnon kuidut Orgaaniset Epäorgaaniset Orgaaniset Epäorgaaniset raion nylon orlon jne. Metalliset kuidut Mineraalikuidut (MMMF) puuvilla hamppu Kiteinen Kuitumainen vulkaaninen lasi teräsvilla asbesti zeoliitti Jatkuva lasikuitu Mineraalivillakuidut sementin ja muovien lujite paperien ja kumien lisäaine tekstiilit sähköeristys Lasivilla Lasimikrokuitu rakennusten lämpö ja ääneneristemateriaalit ilmanvaihtokanavien lämpö ja äänenvaimennusmateriaalit ilmanvaihtokoneen suodattimet huonetilojen äänenvaimennusmateriaalit (mm. akustiikkalevyt) Vuorivilla Kuonavilla paloeristeet RCF poltto ja sulatusuunien eriste Kuva 1. Kuitujen luokittelu raakaaineen perusteella. Lähteinä käytetty Moore et al. 2002, De Vuyst et al RCF tulee sanoista refractory ceramic fibres. 9

44 Teollisia mineraalikuituja valmistetaan sulatetusta lasista, kiviaineksesta, malmin jalostuksen kuonasta, kaoliinista, tai piidioksidin ja alumiinioksidin seoksista (IARC Monografia 2002, De Vuyst et al. 1995). Jatkuvat lasikuidut ja mineraalivillatuotteista lasivillat ja lasimikrokuidut valmistetaan kierrätys eli jätelasista, vuorivillat valmistetaan pääasiassa emäksisistä kiviaineksista (esim. gabro), kuonavillat nimensä mukaan malmien jalostamisessa jäljelle jääneestä kuonasta (masuunikuonasta) ja tulenkestävät keraamiset kuidut (RCF) kaoliinista tai piidioksidin ja alumiinioksidin seoksista. Kaikissa kaupallisesti merkittävissä teollisissa mineraalikuiduissa on piidioksidia ja vaihtelevia määriä muita epäorgaanisia oksideja kuten maaalkalien, alkalien, boorin, raudan tai zirkoniumin oksideja (IARC Monografia 2002). Yleisimmät alkaalit ja maaalkaalit ovat kalsium, magnesium ja natrium. Teollisten mineraalikuitujen valmistaminen alkaa raakaaineiden sulatuksella. Lasi, vuori ja kuonavillojen valmistamiseen riittää noin C:n sulatuslämpötila ja tulenkestävien keraamisten kuitujen (RCF) valmistamista varten raakaaineet sulatetaan C:n lämpötilassa. Sulasta massasta muodostetaan kuituja vetämällä, puhaltamalla tai kehräämällä. Jatkuvat lasikuidut valmistetaan vetämällä kuituja suulakkeen läpi vakionopeudella. Jatkuvien lasikuitujen paksuus riippuu vetonopeudesta. Villoja valmistetaan puhaltamalla sulasta massasta pisaroita tai lankoja höyrysuihkuun, tai ohentamalla pisaroita sentrifugoinnin avulla. Valmistusprosessista johtuen lasi, vuori ja kuonavillat muodostavat kuituvyyhdin, jossa on kuitujen paksuus vaihtelee hyvin paljon (IARC Monografia 2002). Lopputuotteen käyttötarkoituksesta riippuen valmistusprosessin lopussa kuitujen päälle voidaan ruiskuttaa pölynsidontaaineita tai muita sideaineita kuten fenolihartseja, mineraaliöljyjä tai kuumuudenkestäviä polymeerejä, jotka lisäävät tuotteen kestävyyttä, käytettävyyttä ja joustavuutta (De Vuyst et al. 1995, IARC Monografia 2002). Teollisten mineraalikuitujen käyttö on lisääntynyt erityisesti asbestikuitujen käytön vähenemisen myötä. Tuotannosta % on jatkuvia lasikuituja, joita käytetään sementin, muovien ja hartsimaisten materiaalien lujitteina, paperi ja kumituotteissa, sekä tekstiileinä ja sähköeristeinä (kuva 1). Mineraalivillakuitujen tuotanto on yli 80 % teollisten mineraalikuitujen kokonaistuotannosta. Lasi, vuori ja kuonavillatuotteita käytetään rakenteiden lämpö ja ääneneristemateriaaleissa, ilmanvaihtokanavien lämpöja ääneneristemateriaaleissa, ja sisätilojen äänenvaimennusmateriaaleissa kuten akustiikkalevyissä ja paneeleissa. Vuori ja kuonavillasta valmistetaan myös rakennusten paloeristeitä. Tulenkestäviä keraamisia kuituja (RCF) valmistetaan vain noin 1 2 % teollisten mineraalikuitujen kokonaistuotannosta ja niitä käytetään poltto ja sulatusuunien eristeinä (IARC Monografia 2002, De Vuyst et al. 1995). 2.2 Mineraalikuitujen kokojakauma Kuiduksi kutsutaan partikkelia, jonka pituus suhteessa halkaisijaan on vähintään 3:1 ja jonka reunat ovat suunnilleen yhdensuuntaiset ( De Vuyst et al. 1995). Useimmat kuidut ovat siten muodoltaan sauvamaisia. Jotkut kuidut voivat kaventua päistään, kaartua tai niissä voi olla hartsin aiheuttamia pullistumia (Schneider 2001). 10

45 Mineraalivillakuitutuotteissa kuitujen pituudet voivat olla useita tuhansia kertoja halkaisijan läpimittaa suurempia. Tyypillisissä mineraalivillaeristeissä keskimääräisten kuitujen pituuksien arvioidaan olevan useita senttimetrejä eli yli 4000 kertaisia kuidun keskimääräiseen halkaisijaan verrattuna. Akustiikkalevyissä käytetyt kuidut voivat olla useita millimetrejä pituudeltaan eli noin 1000 kertaisia kuidun halkaisijaan nähden. Koska mineraalivillakuidut ovat eristeissä, äänenvaimentimissa ja muissa tuotteissa sotkuisena vyyhtenä, ei pituuksien arvioiminen ole kovin helppoa (Christensen 1993). Jos kuitu irtoaa emomateriaalistaan se ei halkea kahtia pitkittäissuunnassa kuten asbestikuidut vaan katkeaa ainoastaan poikittaissuunnassa (Vallarino 2001, 2003). Irrallisina eli aerosoleina mineraalivillakuidut ovat pituudeltaan korkeintaan enää 50 kertaisia halkaisijaansa nähden. Schneiderin (2001) mukaan rakennusten sisäilmasta ja huonepinnoilta löydetyt kuidut ovat pituudeltaan kertaisia halkaisijaansa nähden. Teollisten mineraalikuitujen halkaisijoiden tyypillisistä kokojakaumista löytyy kirjallisuudesta hieman erilaisia tietoja, mutta taulukosta 1 saa kuitenkin suuntaa antavaa käsitystä kuitujen halkaisijoista. Christensen 1993 on ilmoittanut kuitujen halkaisijan pituuspainotettuna geometrisenä keskiarvona. De Vuyst et al on käyttänyt kolmen eri lähteen tietoja kuitujen keskimääräisistä halkaisijoista. IARC Monografiasta 2002 löytyvät kaikkein yksityiskohtaisimmat tiedot. Mooren 2002 mukaan eriste ja äänenvaimennusmateriaaleissa käytettyjen lasivillakuitujen halkaisijat ovat tyypillisesti 0,5 6 µm. Lähteestä ei käy ilmi luokitteleeko Moore lasimikrokuidut yhteen lasivillakuitujen kanssa. Taulukko 1. Teollisten mineraalikuitujen tyypillisiä halkaisijakokoja. Keskimääräinen halkaisija (µm ) Teollinen mineraalikuitu De Vuyst et al Christensen 1993 IARC Monografia 2002 Jatkuva lasikuitu ,3 25,4 Lasivilla 4 6 1,3 6,5 0,6 7,7 Lasimikrokuitu 0,1 3 Vuorivilla 4 6 1,7 3,6 2,4 5,3 Kuonavilla 3 8 RCF 1,2 3,5 2,4 3,8 Jatkuvien lasikuitujen halkaisijat eivät ole koskaan alle 3 µm ja näistä kuiduista valmistetun tuotteen kaikki kuidut ovat suunnilleen yhtä suuria halkaisijoiltaan. Mineraalivillakuidut voivat olla halkaisijaltaan yli tai alle 3 µm, ja mineraalivillakuiduista valmistettu tuote sisältää hyvin eri paksuisia kuituja (Schneider 2001). 2.3 Teollisten mineraalikuitujen terveysvaikutukset Teollisten mineraalikuitujen terveysvaikutukset ovat riippuvaisia kuitujen paksuudesta. Alle 3 µm halkaisijaltaan olevat kuidut, joita ovat vain siis mineraalivillakuidut, ovat 11

46 tarpeeksi pieniä kulkeutuakseen keuhkoihin saakka (Carter 1999, Schneider 2001). Koska mineraalivillakuidut eivät emomateriaalista irtauduttuaan pienene halkaisijaltaan, ne eivät tunkeudu kuitenkaan aivan yhtä helposti alahengitysteihin kuin asbestikuidut. Mineraalivillakuitujen syöpää ja keuhkosairauksia aiheuttavia vaikutuksia on tutkittu hyvin paljon. Tutkimuksia tai tutkimuskatsauksia ovat Simonato et al. 1986, De Vuyst et al. 1995, Sali et al. 1999, Marsh et al. 2001a, Marsh et al. 2001b, Stone et al. 2001, Berrigan 2002 ja Chiazze et al Mineraalivillakuiduille altistumisen ja keuhkofibroosin tai keuhkopussin vioittumien välille ei ole löydetty yhteyttä (mm. Simonato et al. 1986, De Vuyst et al. 1995, Marsh et al. 2001a). Mineraalivillatuotteita valmistavissa tuotantolaitoksissa työskentelevät eivät sairasta muuta väestöä enemmän keuhkoputkentulehduksia, keuhkolaajentumatautia (emfyseemaa) tai astmaa (mm. Sali et al. 1999). Altistuminen mineraalivillakuiduille ei aiheuta myöskään kroonista keuhkoputkien ahtautumaa (eli obstruktiivista keuhkosairautta) (mm. Chiazze et al. 2002). Lasi, vuorija kuonavillaa valmistavat työntekijät eivät myöskään altistu muuta väestöä enemmän keuhkosyövälle (Stone et al. 2001, IARC Monografia 2002). Kumpikaan mineraalivillakuiduille altistumisen mittareista (kuitujen keskimääräinen pitoisuus tai kumulatiivinen pitoisuus) ei korreloinut tilastollisesti merkitsevästi keuhkosyöpäriskin kanssa. Sekä lasivillaa että vuori ja kuonavillaa valmistavissa tuotantolaitoksissa hieman muuta väestöä korkeammat keuhkosyöpätapaukset näyttävät johtuvan tupakoinnista (Marsh et al. 2001b). Useat mineraalivillakuidut liukenevat varsin nopeasti neutraaliin (ph 7,4) liuokseen ja poistuvat keuhkoista suhteellisen nopeasti eivätkä aiheuta rotille tai hamstereille tautia aiheuttavia keuhkomuutoksia suurinakaan pitoisuuksina (Hesterberg ja Hart 2002). IARC (International Agency for Research on Cancer) luokittelee lasi, vuori ja kuonavillakuidut, joita käytetään eriste ja äänenvaimennusmateriaaleissa, sekä jatkuvat lasikuidut ryhmään 3: karsinogeenisuus ei ole luokiteltavissa. RCFkuidut, joita käytetään poltto ja sulatusuunien eristeinä, on luokiteltu ryhmään 2B: mahdollisesti karsinogeeninen ihmiselle (IARC Monografia 2002). Toimistotyöntekijät sekä päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa työskentelevät ovat kärsineet sen sijaan varsin paljon sairasrakennusoireista ja teollisten mineraalikuitujen arvellaan vaikuttavan osaltaan näihin oireisiin. Lähes 100 % yli 3 µm halkaisijaltaan olevista kuiduista jää ylähengitysteihin ja voi aiheuttaa ärsytysoireita nenässä ja nielussa. Lisäksi teolliset mineraalikuidut voivat aiheuttaa ärsytysoireita silmissä ja iholla. Ihoärsytys aiheutuu siitä, että kuitu lävistää ihon orvaskeden. (Stokholm et al. 1982). Halkaisijaltaan alle 5 μm olevat kuidut aiheuttavat hyvin vähän ihoärsytystä. 5 7,5 μm:n kuidut aiheuttavat kohtalaisen ärsytysreaktion ja 7,5 10 μm:n paksuiset kuidut ärsyttävät huomattavasti (Possick et al. 1970). Teolliset mineraalikuidut ärsyttävät silmiä samalla tavalla mekaanisesti kuin ihoakin. Jouduttuaan silmään kuidut voivat sojottaa eri suuntiin ja aiheuttaa kipua silmiä räpytettäessä tai hierottaessa (Stokholm et al. 1982). Mineraalivillakuiduille altistuneet ovat raportoineet kärsivänsä kirvelevistä tai vetistävistä silmistä, turvonneista silmäluomista ja näköhäiriöistä (Schneider ja Lundqvist 1986). Mineraalivillakuitujen epäillään lisäksi altistavan ylähengitysteiden tulehduksille. Ärsytysoireita selvittäneitä tutkimuksia käsitellään tarkemmin luvussa

47 3. TEOLLISET MINERAALIKUIDUT SISÄYMPÄRISTÖSSÄ 3.1 Teollisten mineraalikuitujen käyttökohteet ilmanvaihtojärjestelmissä Teollisia mineraalikuituja käytetään ilmanvaihtojärjestelmissä seuraaviin tarkoituksiin: 1. suodatinmateriaalina 2. lämmöneristeenä 3. palosuojausmateriaalina 4. äänenvaimennusmateriaalina Ilmanvaihtosuodattimet Suomessa käytettävät ilmanvaihtosuodattimet on tyypillisesti valmistettu joko lasivillasta tai synteettisestä muovikuidusta. Muistakin materiaaleista, kuten selluloosasta valmistettuja suodattimia on olemassa, mutta niiden käyttö on vähäisempää. Sairaaloita ym. kiinteistöjä palvelevien ilmanvaihtokoneiden tuloilmasuodattimet ovat lähes poikkeuksetta pussisuodattimia, jotka koostuvat 0,6 0,6 m kokoiseen metallikehikkoon kiinnitetyistä, suodatinmateriaalista ommelluista pusseista. Lasivillasta valmistettujen suodattimien kuituemissioita on selvitetty useissa tutkimuksissa, mm. Johansson et. al. 1998, joiden perusteella vaikuttaa siltä, että ehjistä suodattimista irtoaa kuituja ilmanvaihtojärjestelmän normaalin toiminnan aikana. Uutta suodatinta ensimmäistä kertaa käyttöönotettaessa siitä saattaa irrota vähäisiä määriä kuituja, mutta emissio lakkaa pian. Toisaalta, runsaatkin kuituemissiot ovat mahdollisia, jos suodatin pääsee rikkoutumaan esimerkiksi hankauduttuaan jotakin terävää särmää vasten Lämmöneristeet Toinen merkittävä teollisten mineraalikuitujen käyttökohde ilmanvaihtojärjestelmissä ovat lämmöneristeet. Ilmanvaihtokoneelle virtaava ulkoilma on talvisin kylmää, joten ulkoilmakammion seinä, raitisilmakanava ja ilmanvaihtokoneen runko on lämpöeristettävä kondensoitumisen estämiseksi. Lämmöneriste on tässä tapauksessa myös suojattava sisäilman kosteudelta, joten se on yleensä koteloitu kahden peltilevyn väliin. Nämä lämmöneristeet eivät siis ole tuloilmavirran kanssa kosketuksissa. Lämmöneristystä käytetään myös tuloilmakanavissa etenkin, jos rakennuksessa on koneellinen jäähdytys. Tällöin eristyksellä estetään jäähdytetyn tuloilman lämpeneminen kanavistossa. Suomessa käytetään enimmäkseen pyöreitä kanavia ja tällöin eristys asennetaan poikkeuksetta kanavan ulkopinnalle. Kondensoitumisen ehkäisemiseksi käytetään yleensä alumiinifoliopintaista mineraalivillaa. Suorakaidekanavia käytettäessä eristys voidaan asentaa myös kanavan sisäpinnalle, jolloin kanavan seinämä toimii 13

48 kosteussulkuna eikä erillistä kondenssisuojausta tarvita. Sisäpuolelle asennettava eriste voi olla joko lasikuitukankaalla pinnoitettua tai käsittelemätöntä mineraalivillaa. Lasikuitukangas ehkäisee kuitujen irtoamista ja se kestää myös kanaviston puhdistuksen harjaamalla. Pinnoittamatonta, sisäpuolista eristystä ei Suomessa käytetä, koska se katsotaan liian riskialttiiksi ja mahdottomaksi puhdistaa, mutta se on tyypillinen ratkaisu lämpimämmän ilmaston maissa, kuten Yhdysvalloissa, jossa koneellisen jäähdytyksen käyttö on yleistä Paloeristeet Jos ilmanvaihtokanavia joudutaan viemään eri paloalueiden läpi, mikä on suurissa rakennuksissa tyypillistä, joudutaan tulipalon leviämisen ehkäisy kanavien kautta toteuttamaan kanaviin asennettavilla palopelleillä ja verhoamalla kanava palonkestävällä mineraalivillaeristeellä. Asianmukaisesti asennetut, ulkopuoliset palo ja lämmöneristeet eivät toimi kuitulähteenä. Kuituemissiot ovat silti mahdollisia mm. huolimattoman asennustyön ja ilmavuotojen seurauksena Äänenvaimentimet Sisäympäristön kannalta tärkein teollisten mineraalikuitujen käyttökohde ilmanvaihtojärjestelmissä ovat äänenvaimentimet. Äänenvaimentimilla ehkäistään puhaltimien tuottaman voimakkaan melun kulkeutuminen kanavia pitkin huoneisiin, kanavissa ja säätölaitteissa syntyvien virtausäänten vaimentamiseen ja huoneessa syntyvien äänten leviämisen ehkäisyyn kanavien kautta. Lisäksi äänenvaimentimia tarvitaan ns. siirtoilmalaitteissa, joiden kautta ilmaa voidaan johtaa huonetilasta toiseen, esimerkiksi käytävältä WCtiloihin. Ilmanvaihtokoneissa käytetään kahta äänenvaimenninratkaisua; puhallinkammion ym. sisäpintojen pintaan asennettua mineraalivillaa sekä ääntä absorboivasta materiaalista valmistettuja lamelleja, joiden välistä ilma virtaa. Usein käytetään molempia ratkaisuja samanaikaisesti. Sisäpintojen äänenvaimennusverhous on lähes poikkeuksetta rakennettu paikan päällä noin 5 cm paksuisesta mineraalivillasta, joka on päällystetty rei'itetyllä peltilevyllä. Joissain tapauksissa mineraalivillan pinnoitus reikäpellillä on saatettu jättää tekemättä, jolloin seurauksena on pahimmillaan ollut äänenvaimentimen hajoaminen ilmavirran kuluttavan vaikutuksen ansiosta. Lamellivaimentimissa käytetään nykyään yleensä tehdasvalmisteisia, kuitujen irtoamista ehkäisevällä pinnoitteella valmistetusta mineraalivillasta rakennettuja osia, mutta vanhoista järjestelmistä saattaa löytyä myös paikalla rakennettuja, pinnoittamattomia lamelleja. Uusissa järjestelmissä lamellit ovat irrotettavissa puhdistusta tai vaihtoa varten. Kuitujen irtoamisen ehkäisemiseksi ilmanvaihtokoneen sisäpinnoille asennettava mineraalivilla olisi syytä peittää lasikuitukankaalla tms. ilmaa läpäisevällä materiaalilla 14

49 ennen reikäpellin asennusta. Tiivistä muovikalvoa ei voida käyttää, koska sillä on haitallinen vaikutus äänenvaimennusominaisuuksiin. Olemassa olevien vaimentimien tapauksessa korjausvaihtoehtoina ovat koko äänenvaimenninrakenteen uusiminen, vaimentimen pinnoitus ilmaa läpäisevällä, mutta kuitujen irtoamista ehkäisevällä ja ilmavirran rasitusta kestävällä materiaalilla tai reikäpellillä päällystetyn vaimentimen käsittely sideaineella, joka liimaa kuidut toisiinsa ja estää niiden irtoamisen. Ilmanvaihtokanavissa käytetään yleensä tehdasvalmisteisia vaimentimia, jotka koostuvat yleensä reikäpellillä päällystetystä mineraalivillasta. Mikäli näitä epäillään kuitulähteiksi, korjausvaihtoehtoina ovat lähinnä sideainekäsittely tai äänenvaimentimien uusiminen esimerkiksi lasikuitukankaalla suojattuihin malleihin. Päätelaitteissa käytetään monia vaimenninratkaisuja, joihin kuuluu myös pinnoittamaton mineraalivilla. Nykyään on markkinoilla ns. hygieniamalleja, joissa käytetään esimerkiksi muovipohjaista, vaihdettavissa olevaa äänenvaimenninmateriaalia. Järkevin korjaustoimenpide lienee siis päätelaitteiden vaihto. 3.2 Sisäilman kuitupitoisuudet Teollisia mineraalikuituja on asuin, liike ja julkisten rakennusten sisäilmassa hyvin vähän verrattuna muihin sisäilman kuituihin. Suurin osa sisäilman kuiduista on orgaanisia kuituja, joiden lähteitä ovat paperituotteet, vaatteet ja huonetekstiilit. Teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia sisäilmassa selvittäneet tutkimukset on pääasiallisesti suoritettu rakennuksissa, joissa kuitujen lähteenä on sisäkattojen akustiikkalevyt, joita käytetään ääneneristykseen, kaikuvuuden vähentämiseen ja puheen erotettavuuden lisäämiseen. Näitä tutkimuksia voidaan kuitenkin käyttää vertailuaineistona, kun selvitetään ilmanvaihtojärjestelmän päästölähteiden merkitystä. Carter (1999) on selvittänyt USA:ssa 51 asuin ja toimistorakennusten sekä päiväkotien sisäilman kuitupitoisuuksia ja havainnut, että alle 3 µm halkaisijaltaan olevista kuiduista vain 3 % on epäorgaanisia kuituja, ja näistä vain osa on mineraalivillakuituja. Mineraalivillakuitujen (< Ø 3 µm) pitoisuudet 32 rakennuksessa, joissa kuitujen kemiallinen rakenne selvitettiin tarkemmin, olivat alle 100 kuitua / m³. Vallarino 2001 esittää artikkelissaan amerikkalaisen Health Effects Instituten tuloksia vuodelta 1992, joiden mukaan julkisissa ja toimistorakennuksissa mitatut keskimääräiset teollisten mineraalikuitujen pitoisuudet vaihtelevat 220:stä 500:aan kuitua / m³ korkeimman mitatun pitoisuuden ollessa 6200 kuitua / m³. WHO:n (1991) raportin mukaan keskimääräiset alle 3 µm halkaisijaltaan olevien mineraalivillakuitujen pitoisuudet asuinrakennusten ja julkisten tilojen sisäilmassa ovat kuitua / m³. Tässä raportissa tyypillisiksi ulkoilman kuitupitoisuuksiksi esitetään kaupunkiympäristössä kuitua / m³ ja maaseudulla 40 kuitua / m³. Schneider et al esittää kirjallisuuskatsauksessaan korkeampia ulkoilman kuitupitoisuuksia: kuitua / m³ kaupunkiympäristössä ja kuitua / m³ maaseutuympäristössä. Tässä tutkimuksessa mineraalikuiduiksi on määritetty mineraalikuidut asbes 15

50 tia lukuun ottamatta, jolloin on otaksuttava, että lukuarvot tarkoittavat teollisia mineraalikuituja. Sisäilman kuitupitoisuuksia on mitattu tanskalaisten päiväkotien, koulujen ja toimistojen tiloissa ainakin kahdessa tutkimuksessa (Schneider 1986, Schneider et al. 1990). Ensimmäisessä tutkimuksessa rakennuskohteet jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmään A valittiin 11 koulua, joissa oli koneellinen ilmanvaihto. Kuudessa koulussa sisäkatot oli verhoiltu akustiikkalevyillä. Viidessä koulussa ei ollut akustiikkalevyjä vaan näistä neljän ilmanvaihtojärjestelmissä oli mineraalivillasta valmistettuja äänenvaimentimia ja viidennen ilmanvaihtokanavisto oli sisäpuolelta eristetty mineraalivillalla. Ryhmään B valittiin kohteita, joissa epäiltiin mineraalivillakuitujen aiheuttavan ongelmia. Ryhmän B kohteet olivat 4 päiväkotia, 1 koulu ja 1 toimistorakennus, joissa kaikissa sisäkattopinnat oli päällystetty akustiikkalevyillä. Sisäilman mineraalivillakuitupitoisuuksien keskiarvo ryhmän A kohteissa oli 76 kuitua / m³ halkaisijaltaan alle 3 µm oleville kuidulle. Halkaisijaltaan yli 3 µm olevia mineraalivillakuituja löytyi vain kahden koulun sisäilmasta ja lukumäärät jäivät hyvin pieniksi: 4 ja 10 kuitua / m³. Ongelmakohteiksi epäiltyjen rakennusten sisäilmasta löytyi selvästi korkeampia mineraalivillakuitupitoisuuksia: 3 päiväkodin, 1 koulun ja 1 toimistorakennuksen keskiarvoksi saatiin 1535 kuitua / m³ (Ø < 3 µm) ja 242 kuitua / m³ (Ø > 3 µm). Yhdessä päiväkodissa mitattiin tässä raportissa esitettyjen tutkimusten korkeimmat sisäilmapitoisuudet, jotka olivat yli kymmenkertaiset muihin maksimipitoisuuksiin verrattuna: kuitua / m³ (Ø < 3 µm) ja kuitua / m³ (Ø > 3 µm). Ryhmän B kohteissa myös muiden kuitujen kuin mineraalivillakuitujen pitoisuudet sisäilmassa olivat suuremmat kuin ryhmän A kohteissa. Toisessa tutkimuksessa selvitettiin edelleen tanskalaisten päiväkotien, koulujen ja toimistojen sisäympäristön kuitupitoisuuksia (Schneider et al. 1990). Kaikkien kohteiden sisäkattopinnat on päällystetty akustiikkalevyillä. Akustiikkalevyn tyypistä riippuen alle 3 µm halkaisijaltaan olevien mineraalivillakuitujen pitoisuus sisäilmassa vaihteli 0:sta 1660:een kuitua / m³, mutta kaikkien kohteiden keskiarvo oli vain 82 kuitua / m³. Yli 3 µm halkaisijaltaan olevien mineraalivillakuitujen pitoisuus sisäilmassa vaihteli 0:sta 400:aan kuitua / m³ keskiarvon jäädessä 27:ään kuituun / m³. Kaikissa kohteissa muiden kuitujen pitoisuus sisäilmassa oli huomattavan paljon suurempi kuin mineraalivillakuitujen pitoisuus. Toimistorakennuksissa, joissa kuitujen kokonaispitoisuudet olivat muita rakennuksia selvästi pienempiä, muiden kuitujen kuin teollisten mineraalikuitujen keskimääräinen pitoisuus oli kuitua / m³ (Ø < 3 µm) ja kuitua / m³ (Ø > 3 µm). Skov et al. (1990) suoritti Tanskassa 14 eri toimistotyyppisessä rakennuksessa lukuisia eri sisäilmastoon liittyviä mittauksia, joihin kuuluivat sekä sisäilman mineraalivillakuitupitoisuuden että kokonaiskuitupitoisuuden selvittäminen. Skov ei erottanut halkaisijaltaan alle ja yli 3 µm olevia mineraalivillakuituja toisistaan. Kaikkien rakennusten keskimääräinen mineraalivillakuitupitoisuus oli 5 kuitua / m³. Keskimääräinen kokonaiskuitupitoisuus halkaisijaltaan alle 3 µm kuiduille kuitua / m³ ja halkaisijaltaan yli 3 µm kuiduille kuitua / m³. Skovin tutkimustuloksia on arvioitava kriittisesti, sillä hän suoritti mittaukset vain yhdessä toimistohuoneessa kussakin rakennuksessa. 16

51 Saksassa Tiesler (1993) on ottanut näytteitä 130 erilaisessa rakennuksessa (75 toimistoa, 12 koulua, 5 päiväkotia, 18 rakennustarvikeliikettä, 7 yksityisasuntoa). Jokaisen rakennuksen sisätiloissa oli päällystämättömiä mineraalivillalevyjä. Mineraalivillakuitujen keskimääräinen pitoisuus kaikkien rakennusten sisäilmassa oli 572 kuitua / m³ (Ø < 3 µm) minimiarvon ollessa alle määritysrajan ja maksimiarvon 5650 kuitua / m³. Mittausten mukaan mineraalivillakuitujen osuus kaikista epäorgaanista kuiduista sisäilmassa oli %. Toisessa saksalaisessa tutkimuksessa Fischer (1993) selvitti yhdeksän toimiston, neljän koulun, yhden asunnon ja yhden kaupan sisäilman kuitupitoisuuksia, sillä kaikissa näissäkin kohteissa oli mineraalivillakuiduista valmistettuja kattolevyjä. Kuudessa kohteessa oli valitettu kattolevyistä irtoavasta kuitupölystä. Fischer havaitsi, että tutkituissa kohteissa sisäilman kuitupitoisuudet olivat korkeampia kuin ulkoilman pitoisuudet. Alle 3 µm halkaisijaltaan olevien mineraalivillakuitujen keskimääräinen pitoisuus sisäilmassa oli 310 kuitua / m³ ja ulkoilmassa 225 kuitua / m³. Taulukkoon 2 on koottu yhteen edellä esitettyjen tutkimusten tuloksia. Myöhemmin tässä raportissa tarkemmin käsiteltyjen tutkimusten Balzer (1971), Rindel (1987) ja Thriene (1996) kuitumittausten tulokset esitetään myös tässä taulukossa. Useimmat tutkimukset ovat ilmoittaneet myös sisäilmasta mitattujen muiden kuin teollisten mineraalikuitujen pitoisuudet (EiMMMF). Vaikka teollisten mineraalikuitujen (MMMF) keskimääräiset pitoisuudet sisäilmassa eivät ole kovin korkeita, ovat yksittäisten näytteiden pitoisuudet olleet varsin korkeita, ja ovat saattaneet ylittää jopa ulkoilman pitoisuudet. Schneiderin 1986 tutkimuksessa yhden päiväkodin yhdessä huoneessa mitatut sisäilman mineraalivillakuitupitoisuudet ylittivät kirkkaasti jopa saman kohteen muiden kuin teollisten mineraalivillakuitujen pitoisuudet. Tämä on poikkeuksellinen tulos, jollaista ei saavuteta jos sisäympäristön kuitulähteet pidetään kunnossa ja huolletaan ajoissa. 17

52 Taulukko 2. Ulko ja sisäilman keskimääräisiä kuitupitoisuuksia eri tutkimuksissa (vaihteluväli suluissa, jos ilmoitettu). Rakennukset ja näytteiden lkm 1 yliopistorakennus (n>100) 10 rakennusta (n<100) 10 toimistorak.,8 hotellia, 12 asuntoa, 2 muu rakennus (n=45) 9 toimistoa, 4 koulua, 1 asunto, 1 kauppa päiväkoteja, näytteet 16 huoneesta 11 koulua (n = 68) 3 päiväkotia, 1 toimistorak., 1 koulu (n = 6 9) 1 päiväkoti (n= 1 2) Ulkoilma (kuituja / m³) Sisäilma (kuituja / m³) Lähde Ei MMMF MMMF Ei MMMF Ø < 3 µm ( ) ( ) A ( ) A B < ( ) ( ) Ei MMMF Ø > 3 µm MMMF Ø < 3 µm ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) 170 (50 550) (< ) MMMF Ø > 3 µm Balzer 1971 Balzer < 100 Carter (am 6 900) Fischer (10 160) C (0 77) C Rindel D Schneider (0 356) (am 10) ( ) 242 (am 650) Schneider Schneider 1986

53 105 huonetta päiväkodeissa, kouluissa ja toimistoissa (n=203) 14 toimistotyyppistä rakennusta (n = 14) 1 toimistorakennus, näytteet 6 huoneesta toimistot 75, koulut 12, päiväkodit 5, rakennustarvikeliikkeet 18, yksityisasunnot 7 (n=134) toimisto ja julkisia rakennuksia julkisia ja asuinrakennuksia ( ) ( ) ( ) ( ) 82 ( ) 5 (0 60) 27 (0 400) Schneider 1990 Skov Thriene E E ( ) F 40 G 572 (am 5650) (max. 6200) Tiesler 1993 Vallarino WHO 1991 A Kiteiset, epäorgaaniset luonnonkuidut (asbesti), muut mineraalikuidut, biologisperäiset kuidut (eläimistä ja hyönteisistä, kasveista, hiivasienistä), teolliset orgaaniset kuidut (nylon, raion, orlon) ja tunnistamattomat kuidut B Viiden rakennuksen ulkopuolelta mitatut kuitupitoisuudet C Suluissa 95 %:n luotettavuusväli D Ø > 3 µm MMMFkuituja löydettiin vain kahdesta koulussa E Epäorgaaniset kuidut (sisältäen mineraalivillakuidut) ja kalsiumsulfaattikuidut (kipsikuidut) F Kaupunkiympäristössä G Maaseudulla am = alle määritysrajan 19

54

55 3.3 Ilmanvaihtojärjestelmien kuitupäästöt Ilmanvaihtojärjestelmien teollisten mineraalikuitutuotteiden kuitupäästöjä sisäympäristöön on tutkittu sekä käytössä olevissa rakennuksissa että laboratorioissa. Balzer (1971) on selvittänyt, kuinka paljon teollisia mineraalikuituja irtoaa 13 ilmanvaihtojärjestelmän sisäpuolelta lämpöeristetyistä ilmanvaihtokanavista. Ilmanvaihtojärjestelmät valittiin 30:stä tarjolla olleesta kohteesta edustamaan mahdollisimman erityyppisiä järjestelmiä. Tutkituissa rakennuksissa eristettyjen kanavaosuuksien pituudet vaihtelivat huomattavasti. Balzer ei kerro, olivatko ilmanvaihtojärjestelmien lämmöneristemateriaalit pinnoitettuja. Tutkimuksessa saatiin selville, että suodattimen ja puhaltimen jälkeen kanavien ilmavirrassa oli aina vähemmän teollisia mineraalikuituja kuin ulkoilmassa (taulukko 3). Rakennuksen sisäilman kuitupitoisuudet korreloivat paljon paremmin ulkoilman pitoisuuksien kuin ilmanvaihtokanavien ilmavirrasta mitattujen pitoisuuksien kanssa. Balzer päätteli, että ulkoilman mineraalikuidut tarttuivat pääasiallisesti ilmanvaihtosuodattimiin ja ilmanvaihtokanavien eristemateriaalista mahdollisesti irtoavat kuidut laskeutuivat ja jäivät kiinni ilmanvaihtojärjestelmään, toisin sanoen kanavien pohjalle ja saumoihin ja mahdollisesti tuloilmalaitteisiin. Tutkimus tehtiin Kaliforniassa San Franciscossa, mikä voi selittää kymmenen kohteen yllättävän korkeat ulkoilmapitoisuudet. Taulukko 3. Ilmavirrasta mitattuja teollisten mineraalikuitujen ja muiden kuitujen keskimääräisiä pitoisuuksia 13 ilmanvaihtojärjestelmässä (Balzer 1971). Ilmanvaihtojärjestelmä Ulkoilma (kuituja / m³) Ilmavirrassa suodattimen jälkeen (kuituja / m³) Tuloilmakanavassa, ilmavirrassa (kuituja / m³) Rakennuksen sisäilmassa (kuituja / m³) MMMF Muu B MMMF Muu MMMF Muu MMMF Muu 1 A * * A Ilmanvaihtojärjestelmistä 1 3 otettiin useita satoja näytteitä, siksi niiden tulokset on ilmoitettu erikseen. B Muu = muut kuidut tarkoittaen kiteisiä, epäorgaanisia luonnonkuituja (asbesti), muita mineraalikuituja, biologisperäisiä kuituja (eläimistä ja hyönteisistä, kasveista, hiivasienistä), teollisia orgaanisia kuituja (nylon, raion, orlon) ja tunnistamattomia kuituja. * Ulkoilmapitoisuudet olivat todennäköisesti lähellä järjestelmien 1 ja 2 pitoisuuksia. Hays 1991 on tutkinut mineraalivillaeristeellä vuorattuja ilmanvaihtokanavia laboratorioolosuhteissa. Kanavassa kulkevasta (12,2 m/s) ilmavirrasta mitattiin kuitupitoisuuksia ennen ja jälkeen eristetyn kanavaosuuden, jossa oli myös yksi 90 º:n mutka. Mineraalivillaeristeellä vuoratun kanavaosuuden pituus ennen mutkaa oli 2,4 m ja mutkan jälkeen 4,9 m. Mittausjaksoksi valittiin 120 tuntia. Kuitupitoisuuksia mitattiin kahdella

56 eri menetelmällä. Molemmissa menetelmissä eristetyn kanavaosuuden jälkeen mitatusta kuitupitoisuudesta vähennettiin eristettyä kanavaa ennen mitattu kuitupitoisuus. Tutkimuksen tulokset on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Testikanavassa kahdella eri menetelmällä mitatut keskimääräiset kuitupitoisuudet (Hays 1991). Suluissa 95 %:n luotettavuusväli. Näytteiden lukumäärä oli 14. Mittausmenetelmä Mineraalivillakuidut (kuituja / m³) (n=14) NIOSH 7400A 0,6 (0,25 0,95) NIOSH 7400B 0,24 (0,12 0,61) Muut kuidut (kuituja / m³) (n=14) 1,47 (2,19 3,16) 0,85 (0,37 2,06) Negatiiviset tulokset tarkoittavat sitä, että ennen eristettyä kanavaosuutta mitattu kuitupitoisuus on ollut korkeampi kuin eristetyn kanavaosuuden jälkeen mitattu pitoisuus. Koska mitatut kuitupitoisuudet olivat tavattoman pieniä, tilastollisesti tyydyttäviä tuloksia oli vaikea saavuttaa. Tutkimus vahvisti kuitenkin tutkijoiden aiempia käsityksiä siitä, että ilmanvaihtokanavien ilmavirtaan irtoaa lasivillaeristemateriaalista hyvin vähän mineraalivillakuituja. Toisaalta on otettava huomioon, että eristemateriaali oli varta vasten laboratoriotutkimusta varten hankittu, leikattu ja teipattu paikoilleen. Tutkijat olettivat, että ilmanvaihtojärjestelmän lämmöneristemateriaalista irtoaa eniten kuituja uutena, kun tuoreen materiaalin pinnasta ilmavirta irrottaa irtonaisiksi jääneet kuidut. Todellisuudessa lämmöneristevillasta saattaa irrota enemmän kuituja vasta vuosien käytön jälkeen, kun ilmavirta on ehtinyt kuluttaa materiaalin pintakerrosta. Ilmanvaihtojärjestelmän äänenvaimennusmateriaalista irtoavia kuituja on tutkittu laboratorioolosuhteissa myös suomalaisen tutkijajoukon toimesta (Tolvanen et al. 1993). Tutkittaviksi materiaaleiksi valittiin kolme erilaista lasivillamateriaalia ja viisi vuorivillamateriaalia. Yksi lasivillasta valmistettu ja kolme vuorivillasta valmistettua äänenvaimennusmateriaalia oli pinnoitettu. Pinnoiteaineesta tai materiaalista ei ole annettu tarkempia tietoja. Äänenvaimennusmateriaali asetettiin koehuoneeseen 7 8 m/s:n ilmavirtaan ja koehuoneen ilman hiukkaspitoisuus sekä materiaalista irtoavat kuidut mitattiin vähintään 24 tuntia kestäneen kokeen aikana. Kokeessa selvitettiin myös kuinka paljon kuituja irtoaa äänenvaimennusmateriaalista, joka oli ensin kastunut ja kuivunut tai jonka päälle oli asetettu reikäpelti. Materiaaleista irronneet kuidut kerättiin polykarbonaattisuodattimille ja analysoitiin optisella mikroskoopilla. Kokeen tulokset on esitetty taulukossa 5. 22

57 Taulukko 5. Äänenvaimennusmateriaalien kuitujen irtoamista selvittäneiden kokeiden tulokset. A H ovat eri äänenvaimennusvalmisteita, kk = kasteltu ja kuivattu (Tolvanen et al. 1993). Lasivillamateriaali Valmiste Vuorivillamateriaali Valmiste Kuituja / m³ A 1 7 B 1 pinnoitettu 4 A 1 13 B 1 pinnoitettu 7 D 5 B pinnoitettu + kk 30 D 3 B pinnoitettu + reikäpelti + kk 10 D 2 + reikäpelti 14 C 1 8 D 2 + reikäpelti 11 C 1 10 E pinnoitettu 16 F pinnoitettu 2 E pinnoitettu 19 F pinnoitettu + reikäpelti 14 E pinnoitettu + reikäpelti 23 G pinnoitettu 2 E pinnoitettu + reikäpelti 27 G pinnoitettu 12 E pinnoitettu + kk 8 F pinnoitettu + kk 8 F pinnoitettu + reikäpelti + kk 5 H 18 H 13 H + reikäpelti 24 H + reikäpelti + kk 6 H + kk 15 H + kk 5 1 Vanha, käytetty materiaali 2 Pinta sahattu kokeita varten Kuituja / m³ Vanhasta äänenvaimennusmateriaalista ei näyttänyt irtoavan enemmän kuituja kuin uudesta materiaalista. Eniten kuituja irtosi pinnoitetusta lasivillamateriaalista, jonka päällä oli reikäpelti, pinnoittamattomasta vuorivillamateriaalista, jonka päällä oli reikäpelti ja eräästä uudesta pinnoitetusta vuorivillamateriaalista (B), joka oli kasteltu ja kuivattu. Muissa tapauksissa kastuneet ja kuivuneet materiaalit eivät emittoineet suuria kuitupitoisuuksia. Verrattaessa tuloksia ilmanvaihtojärjestelmän eristemateriaaleista irtoavia kuituja selvittäneisiin tutkimuksiin huomataan, että pitoisuudet olivat selvästi korkeammat kuin Haysilla (1991), mutta ovat verrattavissa Balzerin (1971) ilmanvaihtojärjestelmien 1 3 tuloilmasta mitattuihin tuloksiin, jolloin ulkoilman kuitupitoisuus on ollut kohtuullisella tasolla. Edellä esitellyt kolme tutkimusta antavat aiheen olettaa, että ilmanvaihtokanavien lämmön tai ääneneristysmateriaalista ei irtoa sisäilmaan ainakaan enempää kuituja kuin rakennusten huonetilojen sisäpinnoilla olevista akustiikkalevyistä tai muista sisälähteistä. Rakennusten sisätilojen pölynäytteistä löydetään kuitenkin sisäilmastokartoitusten yhteydessä jatkuvasti teollisia mineraalikuituja, joiden on epäilty aiheuttavan rakennuk 23

58 sessa työskenteleville oireita (Vallarino 2001). Tuloilmakanavistojen pölyn koostumusta selvittäneissä tutkimuksissa on kanavapölyn havaittu hyvin usein sisältäneen teollisia mineraalikuituja. Suomalainen et al ja Puhakka et al raportoivat tutkimuksissaan, että % kanavapölynäytteistä on sisältänyt mineraalivillakuituja, ja Suomalaisen mukaan näytteissä on tavattu myös lasikuituja. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan selvitetty mineraalivillakuitujen lukumäärää esimerkiksi yhdessä grammassa kanavapölyä. Uudenmaan aluetyöterveyslaitos on sen sijaan mitannut ilmanvaihtojärjestelmien teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia menetelmällä, jolla on saatu kvantitatiivisia tuloksia. Kuitujen lukumäärä ilmanvaihtojärjestelmässä on selvitetty ottamalla tuloilmakanavan pohjalta teippinäyte, josta teollisten mineraalikuitujen määrä selvitetään valomikroskoopin avulla. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan 14 rakennuksen (13 oli toimistorakennuksen ja 1 liikerakennuksen) ilmanvaihtojärjestelmän kuitupitoisuuksia on esitetty taulukossa 6 (Lappalainen et al. 2003). Taulukko 6. Teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia 14 rakennuksen tuloilmakanavissa (Lappalainen et al. 2003). Teolliset mineraalikuidut n = 14 (kuituja / cm²) keskiarvo 18,4 mediaani 6,5 minimiarvo < 0,1 maksimiarvo >100 Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa on huomattava, että kunkin rakennuksen tuloilmakanavistosta on otettu vain yksi näyte. Tulokset antavat kuitenkin osviittaa siitä, kuinka paljon teollisia mineraalikuituja ilmanvaihtokanavistoissa voi ylipäänsä esiintyä. Lappalaisen mukaan tutkittujen kohteiden tuloilmakanavien pinnalta irtosi mitattaessa kuituja myös kanavien puhdistamisen jälkeen. Koska rakennusten tuloilmajärjestelmät ovat voineet olla useita kymmeniä vuosia käytössä ennen kuin ne on puhdistettu, ei ole mitään syytä olettaa, etteikö useimmissa ilmanvaihtojärjestelmissä, joissa on käytetty mineraalivillatuotteita, jotka on mahdollisesti päällystetty lasikuitukankaalla, olisi irrallisia mineraalivillakuituja, lasikuituja tai villanöyhtää. Ilman suuri liikenopeus tuloilmakoneessa ja kanavistossa voi ajan myötä kuluttaa äänenvaimennusmateriaalien pintoja niin, että teollisia mineraalikuituja irtoaa ilmanvaihtojärjestelmään. Tämän lisäksi kanavien puhdistamisen tai muiden huoltotoimenpiteiden aikana äänenvaimennusmateriaaleista ja ilmanvaihtokanavien lämmöneristeistä irtoaa kuituja, jotka saattavat jäädä tai kulkeutua ilmanvaihtojärjestelmän sisäpuolelle. 24

59 3.4 Huonepintojen kuitupitoisuudet Tanskalaisissa päiväkodeissa, kouluissa ja toimistoissa suoritetussa tutkimuksessa sisäilmasta otetuissa näytteissä ei ollut lainkaan alle 3 µm halkaisijaltaan olevia kuituja 34 huoneesta (36 %) ja yli 3 µm halkaisijaltaan olevia kuituja 65 huoneesta (68 %), vaikka jokaisessa tilassa käytettiin mineraalivillasta valmistettuja akustiikkalevyjä (Schneider et al. 1990). Useimmat sisäilmasta mitatut kuidut ovat halkaisijaltaan alle 3 μm. Mineraalivillatuotteista irtoaa paljon halkaisijaltaan yli 3 μm olevia kuituja, jotka laskeutuvat varsin nopeasti huoneen eri pinnoille tyypillisesti laskeutumisnopeudet ovat yli 0,1 cm/s. Esimerkiksi pituudeltaan 60 μm ja halkaisijaltaan 3 μm oleva kuitu, jonka tiheys on 2,5 g/cm² laskeutuu vaakapinnalle nopeudella 0,25 cm/s (Schneider 2001). Rakennuskohteissa otettujen pintapölynäytteiden mineraalivillakuidut ovatkin keskimääräiseltä halkaisijaltaan yli 3 μm (Vallarino 2003). Tutkijat ovatkin tulleet siihen tulokseen, että sisäympäristössä olevia kuituja on parempi mitata huonepinnoilta kuin sisäilmasta. Huonepinnoilla olevaa pölyä pidetään usein ilmassa leijuvia hiukkasia haitattomampana. Schneider (2001) kutsuu kuitenkin huonepintoja toissijaisiksi kuitulähteiksi, sillä ihmisten toiminta huoneessa voi nostaa pinnalla olevan pölyn ja siinä olevat kuidut tilapäisesti ilmaan, josta ne pääsevät ylähengitysteihin. Teollisten mineraalikuitujen aiheuttama ihoärsytys johtuu useimmiten vaakapinnoilta käsiin joutuneesta kuitupölystä. Käsistä kuidut kulkeutuvat helposti silmiin. Schneider ja Lundqvist (1986) ovat arvioineet, miten ilmanvaihdon tehokkuus vaikuttaa pinnoille laskeutuvien teollisten mineraalikuitujen määriin. Jos huonetilassa ilma vaihtuu harvemmin kuin kerran tunnissa, ei ilmanvaihdon avulla pystytä poistamaan ilmasta yli 3 μm halkaisijaltaan olevia kuituja vaan ne laskeutuvat huonepinnoille. Vaikka huonetilan ilma vaihtuisi yli neljä kertaa tunnissa, ei ilmanvaihdon avulla pystytä poistamaan yli 10 μm halkaisijaltaan olevia kuituja sisäilmasta. Schneider (2001) käyttää kaavaa 1 kuvaamaan kuitujen poistumisnopeutta sisäilmasta. Ntot = N + (A/W) ν = N + Ne (1) missä Ntot on poistumisnopeus W on huoneen tilavuus, m³ A on huoneen pintaala, m² N on ilmanvaihto, 1/h ν on kuidun laskeutumisnopeus Ne on ekvivalenttiilmanvaihto, 1/h Kun huoneen korkeus on 250 cm ja A/W = 1/H, missä H on huoneen korkeus, on nopeudella ν = 0,25 cm/s laskeutuville kuiduille Ne = 0,25 / 250 = 0,001 1/s = 3,6 1/h. Jos huoneen ilmanvaihto on 0,5 1/h, poistuu sisäilmasta pinnoille laskeutumalla 7,2 kertaisesti kuituja ilmanvaihdon poistotehokkuuteen verrattuna (Schneider 2001). 25

60 Harvoin siivotut huonepinnat kuten kaappien päälliset ja ylähyllyt toimivat siis kuitupäästöjen varastona eli toissijaisina lähteenä. Kuitupäästöt sisätiloihin eivät ole jatkuvia vaan satunnaisia riippuen esimerkiksi rakennuksessa suoritettavien huoltotoimenpiteiden ajankohdista. Vallarino (2001, 2003) muistuttaa, että toimistotyyppisissä rakennuksissa joudutaan usein irrottamaan mineraalivillakuiduista valmistettuja alakattolevyjä, jolloin kuitupäästöt hetkittäisesti lisääntyvät: alakattotilaan asennetaan tietoliikennekaapeleita, turvallisuus tai palohälytysjärjestelmiä; ilmanvaihtokanavat tarkastetaan ja/tai puhdistetaan; alakattotilassa selvitetään kosteusvaurioiden tai vesivahinkojen syitä. Vaikka kuitupäästöt sisäympäristöön ovat satunnaisia tai mahdollisesti tietyin aikavälein tapahtuvia, voivat kuitujen määrät joka tapauksessa olla haitallisia. Ottamalla kuitunäytteitä harvoin siivotuilta huonepinnoilta saadaan selville, onko kuitupäästöjä esiintynyt edellisen siivouskerran jälkeen. Sisäilmasta ei kuitupitoisuuksia kannata mitata, ellei samanaikaisesti tahallisesti aiheuteta häiriöitä, jotka voivat nostaa pinnoille laskeutuneet kuidut ilmaan (Schneider 2001). Huonepinnoilta voidaan ottaa pölynäytteitä pyyhkimällä, imuroimalla tai irrottamalla geeliteipin avulla. Geeliteippimenetelmällä saadaan helposti selville kuitujen lukumäärä pintaalaa kohden. Pienikokoinen teippi painetaan vaakapinnalle ja siihen tarttuneet kuidut analysoidaan valomikroskoopilla tai pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Tulokset ilmoitetaan kuituina per cm². Menetelmää on kuvattu tarkemmin luvussa Schneiderin sisäympäristön kuitupitoisuuksia selvittäneessä kahdessa tutkimuksessa mitattiin myös huonepinnoille laskeutuneiden kuitujen pitoisuuksia. Ensimmäisessä tutkimuksessa oli mukana seitsemän rakennusta, joista kolme päiväkotia (1 3) kuuluivat ryhmään B eli ongelmakohteiksi arvioitujen rakennusten ryhmään (Schneider 1986). Mineraalivillakuitujen lukumäärät huonepinnoilla jaettiin kuitujen halkaisijan mukaan neljään ryhmään (taulukko 7). Usein ja harvoin siivotuilta pinnoilta otettiin useita näytteitä kussakin huoneessa niin, että yhdeltä pintatyypiltä otettiin kuitenkin enintään neljä näytettä. Usein siivottuja pintoja ovat työntekijän lähialueella työpöydät. 26

61 Taulukko 7. Mineraalivillakuitujen keskimääräisiä lukumääriä huonepinnoilla kohteissa, joissa sisäkattopinnat oli päällystetty akustiikkalevyillä (Schneider 1986). Tutkimuskohde Huonepinta Mineraalivillakuidut / cm² Ø = 0 3 µm Ø = 3 6 µm Ø = 6 9 µm Ø > 9 µm Päiväkoti 1 kaksi huonetta usein siivottu harvoin siivottu 0,08 0,64 0,24 1,1 0,20 0,49 0,08 0,28 Päiväkoti 2 kaksi huonetta usein siivottu harvoin siivottu am 0,27 am 0,17 am 0,09 am 0,04 Päiväkoti 3 huone A usein siivottu harvoin siivottu am 100 Päiväkoti 3 huone B usein siivottu harvoin siivottu 0,86 1,1 1,2 0,6 0,3 1,7 am 0,6 Päiväkoti 4 huone A usein siivottu harvoin siivottu am 570 am 620 am 370 am 170 Päiväkoti 4 huone B usein siivottu harvoin siivottu 0,1 4,7 0,1 3,7 am am am 0,8 Koulu kaksi huonetta usein siivottu harvoin siivottu am 4,2 am 2,8 am 0,73 am am Vanhainkoti usein siivottu 1,5 1,4 0,24 0,54 kaksi huonetta Toimistorak. kolme huonetta usein siivottu 0,25 0,24 0,11 0,14 am = alle määritysrajan Taulukon 7 tuloksista huomataan, että samassa kohteessa huonepinnoilla olevien mineraalikuitujen määrä voi vaihdella paljon huoneesta toiseen. Erityisesti päiväkodeissa 1, 2 ja 4 olivat usein siivottujen pintojen kuitupitoisuudet hyvin pienet. Vaikka päiväkodit 1 ja 2 oli arvioitu ongelmakohteiksi, ei usein siivotuille pinnoille ollut kerääntynyt juurikaan kuituja. Päiväkodeissa 3 ja 4 mitattiin kummassakin yhdestä huoneesta hyvin korkeita kuitupitoisuuksia harvoin siivotuilta pinnoilta, mutta molempien päiväkotien toisessa huoneessa kuitujen lukumäärä näillä pinnoilla jäi hyvin pieneksi. Päiväkodin 3 huone A oli se tila, josta oli mitattu poikkeuksellisen suuria mineraalivillakuitujen sisäilmapitoisuuksia ( kuitua / m³, ks. luku ). Tästä syystä myös huoneen A usein siivotuilta pinnoilta mitattiin erittäin paljon kuituja. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että kuitulähteet voivat olla hyvinkin paikallisia, ja että ottamalla riittävästi näytteitä eri tiloista ja eri huonepinnoilta, voidaan kuitulähde löytää ja ryhtyä toimenpiteisiin sen poistamiseksi. Toisessa Schneiderin tutkimuksessa oli mukana tanskalaisia päiväkoteja, kouluja ja toimistoja, joissa alakatot oli päällystetty akustiikkalevyillä (Schneider et al. 1990). Taulukossa 8 on esitetty usein siivotuilta ja harvemmin siivotuilta huonepinnoilta otettujen mineraalivillakuitunäytteiden tulokset. 27

62 Taulukko 8. Mineraalivillakuitujen keskimääräisiä lukumääriä huonepinnoilla kohteissa, joissa oli jokin yhdeksästä mineraalivillasta valmistetusta akustiikkalevystä (MMMF 1 9) tai joiden akustiikkalevyt oli valmistettu jostain muusta materiaalista kuin mineraalivillasta (EiMMMF) (Schneider et al. 1990). MMMF 1 9 Ei MMMF Kaikki kohteet Mineraalivillakuidut / cm² Työpöydät (usein siivotut) Kaapit ja ylähyllyt (harvoin siivotut) Huoneiden Keskiarvo Vaihteluväli Huoneiden Keskiarvo Vaihteluväli lkm lkm 67 1, ,18 0 0, , Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että sisäilman kuitupitoisuudet ja huonepintojen kuitumäärät eivät korreloineet keskenään. Pintanäytteitä ottamalla havaittiin sisäympäristön kuidut paremmin kuin sisäilmasta näytteitä ottamalla. Lisäksi harvoin siivotuilta pinnoilta otetut näytteet osoittivat, että tiloissa, joiden akustiikkalevyt oli valmistettu jostain muusta materiaalista kuin mineraalivillasta, täytyi olla jokin muu mineraalivillakuitulähde. Ilmanvaihtojärjestelmä on tietenkin yksi mahdollinen päästölähde, mutta kaikissa tutkimuksen kohteissa ei ollut koneellista ilmanvaihtoa. Painovoimaisen ilmanvaihdon kohteissa sisäilman kuitupitoisuus (Ø < 3 μm) oli suurempi kuin koneellisen ilmanvaihdon kohteissa. Ulkoilman mineraalivillakuitupitoisuuden vaikutus sisäympäristön pitoisuuksiin saattaa myös olla huomattava. Harvoin siivotut pinnat toimivat hyvänä kuitujen kerääjänä, vaikka päästölähde ei olisi kovin voimakas, sillä siivousväli on yleensä hyvin harva. Tutkimuksessa havaittiin myös, että siivouksen laadulla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus huoneiden vaakapinnoilta mitattujen kuitujen (Ø > 3 μm) määrään. Vallarino et al mittasi teollisten mineraalikuitujen lukumääriä huonepinnoilla 20 satunnaisesti valitussa toimistorakennuksessa eri puolella USA:ta. Jokaisesta rakennuksesta valittiin neljä satunnaista huonetta tutkimuksia varten. Kuitunäytteitä otettiin geeliteippimenetelmällä työntekijän lähipinnoilta, ulottuvuusalueelta ja huoneen yläpinnoilta. Kunkin huoneen lähi ja ulottuvuuspinnoilta otettiin kultakin neljä näytettä ja yläpinnalta yksi näyte. 80 %:ssa näytteistä oli kuituja vähemmän kuin 13 kuitua / cm². 20 %:ssa näytteistä kuitujen määrä vaihteli 13:sta 210:een kuituun / cm². Valitettavasti lähi, ulottuvuus ja yläpinnoilta otettujen näytteiden tulokset oli yhdistetty. Tutkijat toteavat vain, että teollisten mineraalikuitujen pitoisuudet vaihtelivat huomattavasti huonepinnasta riippuen. Koska vain 14 %:ssa näytteistä ei ollut lainkaan kuituja, tutkimus kuitenkin osoittaa, että ainakin amerikkalaisissa toimistorakennuksissa voi varsin todennäköisesti löytää teollisia mineraalikuituja huoneiden pintapölystä. 28

63 Salonen et al selvitti pääkaupunkiseudulla sijaitsevan 19 avotoimiston ja 30 toimistohuoneen sisäilman laatua halutessaan vertailla kahden erilaisen toimistotilan sisäilmaominaisuuksia toisiinsa. Molemmista toimistotyypeistä otettiin huoneiden vaakapinnoilta pölynäytteitä pyyhkimällä vaakapintoja minigrippussilla, joiden sisältämän pölyn koostumus analysoitiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Avotoimistoista otettiin 14 pintapölynäytettä, joista neljässä löydettiin teollisia mineraalikuituja ja toimistohuoneista 21 näytettä, joista 14:ssä löydettiin teollisia mineraalikuituja. Lappalainen et al mittasi 14 rakennuksen huonepintojen kuitupitoisuuksia ottamalla huoneiden vaakapinnoilta näytteitä geeliteipin avulla. Rakennukset olivat samat, joissa hän oli selvittänyt tuloilmakanavistojen teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia (ks. luku ). Kaikissa kohteissa huonepinnoilta löydettiin vuorivillakuituja ja 11 kohteessa lasikuituja tai lasivillakuituja pölyn koostumusnäyteanalyysin perusteella. Tutkimuksen tulokset on esitetty taulukossa 9, jossa vaakapinnat on jaettu usein ja harvemmin siivottuihin. Taulukko 9. Teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia 13 toimistorakennuksen ja yhden liikerakennuksen huonepinnoilla geeliteippimenetelmällä mitattuna (Lappalainen et al. 2003). Usein siivotut pinnat n = 20 (kuituja / cm²) Harvoin siivotut pinnat n = 23 (kuituja / cm²) keskiarvo 0,2 5,3 mediaani 0,1 1,5 minimiarvo <0,1 0,1 maksimiarvo 1,2 52,4 Harvoin siivottujen pintojen tulokset osoittavat, että tutkituissa tiloissa oli kuitulähteitä, vaikka siivouksen ansiosta työntekijää lähellä olevat pinnat eivät toimineetkaan toissijaisina kuitulähteinä. Kymmenessä kohteessa harvoin siivotuilta pinnoilta löydetyt kuidut olivat alkuainekoostumusanalyysin perusteella samoja kuin rakennuksen tuloilmakanavistosta löytyneet kuidut. Kolmessa kohteessa kuitulähteiksi epäiltiin tilojen kattojen kuluneita tai reunustamattomia akustiikkalevyjä. Kolmannessa suomalaisessa tutkimuksessa kerättiin mineraalivillakuitujen laskeumanäytteitä tiloista, joissa oli käytetty lasi tai vuorivillasta valmistettuja akustiikkamateriaaleja (Gustafsson ja Heikkilä 1987). Laskeumanäyteotto antaa tiedon siitä, kuinka monta kuitua vaakapinnalle laskeutuu tiettynä aikana. Keräilyalustana käytettiin valomikroskopiassa käytettyä objektilevyä, joka oli rasvattu ohuella rasvakerroksella. Objektilevylle laskeutuneet kuidut analysoitiin valomikroskoopilla, jolla havaittiin kaikki yli 3 µm halkaisijaltaan olevat kuidut. Kuitulaskeumakokeen mediaaniksi saatiin 4,5 kuitua / cm² / 7 vrk. Tulokset on esitetty taulukossa

64 Taulukko 10. Mineraalivillakuitupitoisuuksia neljän erityyppisen työpaikan huonepinnoilla laskeumamenetelmän avulla mitattuna (Gustafsson ja Heikkilä 1987). Tutkimuskohde Näytteiden lkm Mediaani (kuituja / cm²) Vaihteluväli (kuituja / cm²) Tehdas Päiväkoti 28 5, Toimisto Tietokonesali 4 0,5 0 1 Kildesø ja Schneider (2001) arvioivat, että kuituja laskeutuu huonepinnoille 0,2 2 kpl / cm² vuorokaudessa. Omassa tutkimuksessaan Schneider havaitsi, että mineraalivillakuitujen laskeutumisnopeus kahdessa eri huoneessa oli 0,5 ja 1,5 kuitua / cm² vuorokaudessa (Schneider 2001). Gustafssonin ja Heikkilän tulokset tukevat hyvin Kildesøn ja Schneiderin arviota. Kuten kuitunäytteiden keskiarvot Schneiderin et al tutkimuksessa olivat mediaaniarvot tässäkin tutkimuksessa selvästi pienemmät kuin suurimmat kerätyt kuitulaskeumat. Joko kuitulähteet päästivät kuituja hyvin eri suuruisia määriä samassakin tilassa kuten edellä on arvioitu tai ihmisten toiminta aiheutti tilassa ilman liikettä niin, että joillekin laskeumalevyille kulkeutui enemmän kuituja kuin toisille, vaikka kuitulähteet olisivat jakautuneet huoneessa tasaisesti. 3.5 Kyselytutkimukset teollisten mineraalikuitujen aiheuttamista ärsytysoireista Teollisten mineraalikuitujen aiheuttamia terveyshaittoja tarkastellaan seuraavaksi lähemmin kirjallisuudesta löytyneen viiden tutkimuksen avulla. Kuitujen lukumääriä sisäympäristössä on selvitetty erilaisilla työpaikoilla, joiden työntekijät ovat saaneet vastata työolosuhteita ja työperäisiä oireita kartoittaviin kyselyihin. Vuorivillakuitutuotannossa työskentelevien 15 henkilön silmäoireita ja altistumista kuiduille selvitettiin ja verrattiin ryhmään, joka ei altistunut lainkaan vuorivillakuiduille (Stokholm et al. 1982). Altistuneet työntekijät olivat sairastaneet altistumattomia enemmän silmätulehduksia ja käyttivät altistumattomia enemmän silmälääkitystä. Altistuneet kärsivät merkitsevästi altistumattomia enemmän silmäoireista (vetistävät, punaiset tai kutiavat silmät). Objektiivisesti todennettavat muutokset silmässä korreloivat merkitsevästi silmiin kerääntyneiden kuitujen lukumäärän kanssa. Saksalaisessa tutkimuksessa selvitettiin toimistotyöntekijöiden oireita rakennuksessa, jossa oli noin 3000 m² alaslaskettua kattopintaa ja sisäkattomateriaalina oli käytetty mineraalivillakuiduista valmistettuja akustiikkalevyjä (Thriene 1996). Kattolevyt oli pinnoitettu vesiliukoisella valkoisella maalilla, mutta levyjen sivupinnat oli jätetty käsittelemättä ja ne olivat osin rispaantuneet. Kuudessa toimistohuoneessa sisäilman kuitupitoisuudet halkaisijaltaan alle 3 μm oleville mineraalivillakuiduille vaihtelivat 1000:sta 3500:aan kuitua / m³. Halkaisijaltaan yli 3 μm olevia mineraalivillakuituja mitattiin / m³. Yhdestä tai useammasta kyselyssä esitetyistä oireista ilmoitti 30

65 kärsivänsä 79 työntekijää 133:sta. Taulukossa 11 on esitetty eri oireista kärsineiden työntekijöiden lukumäärät ja prosentuaalinen osuus kaikista vastanneista: Taulukko 11. Työntekijöiden oireilu kohteessa, jossa akustiikkalevyt toimivat mineraalivillakuitulähteinä (Thriene 1996). Oire Oireesta kärsineiden lkm silmien kutina 35 (26 %) ihoärsytysoireet, ihon kutina 31 (23 %) kyynelnesteen vuotaminen 28 (21 %) silmien punoitus 27 (20 %) vuotava nenäerite 5 (3,8 %) hakkaava yskä 3 (2,3 %) nenäverenvuodot 2 (1,5 %) usein tapahtuva aivastelu 1 (0,8 %) hengenahdistus 1 (0,8 %) päänsärky 1 (0,8 %) Rindel et al suoritti tutkimuksensa 24 tanskalaisessa päiväkodissa, joissa oli yhteensä 900 lasta ja 200 aikuista. Päiväkodit jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, oliko niiden sisäkatot verhottu mineraalivillalevyillä vai ei ja oliko mineraalivillalevyjen sideaineena käytetty vesiliukoista vai hartsipohjaista ainetta. Mineraalivillakuitumittaukset suoritettiin 12 päiväkodissa. Taulukossa 12 on esitetty ryhmien A (mineraalivillalevyt, joiden sideaine on vesiliukoinen; 5 päiväkotia), B (mineraalivillalevyt, joiden sideaine on hartsipohjainen; 3 päiväkotia) ja C (ei lainkaan mineraalivillalevyjä; 4 päiväkotia) kuitupitoisuudet sisäilmasta mitattuna. Ulkoilman pitoisuutta ei mitattu tässäkään tutkimuksessa. Taulukko 12. Teollisten mineraalikuitujen (MMMF) ja muiden kuitujen pitoisuudet (Ei MMMF) 12 päiväkodin sisäilmassa. Suluissa 95 %:n luotettavuusväli (Rindel et al. 1987). MMMF / m³ Ø > 3 μm MMMF / m³ Ø < 3 μm EiMMMF / m³ Ø > 3 μm EiMMMF / m³ Ø < 3 μm Päiväkotiryhmittely A B C vaihteluväli (8 38) (11 69) 0 77 A (60 160) (43 150) (10 70) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) A Yli 3 μm halkaisijaltaan olevien kuitujen pitoisuudet ryhmän C kohteissa olivat useimmiten alle määritysrajan, siksi keskiarvoa ei ole annettu. 31

66 Usein ja harvoin siivotuille huonepinnoille laskeutuneiden kuitujen pitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi toisistaan päiväkotiryhmien A, B ja C välillä. Usein siivotuilla pinnoilla oli 0 0,4 kuitua / cm² 95 %:ssa kaikista näytteistä (kaikissa päiväkodeissa). Ryhmän A päiväkodeissa löytyi usein siivotuilta pinnoilta 0,4 0,6 kuitua / cm² 2,5 %:ssa ja yli 0,6 kuitua / cm² myös 2,5 %:ssa näytteistä. Harvoin siivotuilla pinnoilla ryhmän C päiväkodeissa kaikki näytteet jäivät alle 6 kuitua / cm². Ryhmän A päiväkodeissa 7,5 %:ssa näytteistä kuitupitoisuus oli yli 8 kuitua / cm² ja ryhmän B päiväkodeissa 13 %:ssa näytteistä kuitupitoisuus oli yli 8 kuitua / cm². Ryhmän C päiväkotien sisäilman kuitupitoisuudet osoittavat, että näissä päiväkodeissa täytyy olla muitakin mineraalivillakuitulähteitä kuin sisäkattojen akustiikkalevyt. Koska tutkimuskohteiksi oli valittu päiväkoteja, joissa käytettiin joko koneellista poistoilmanvaihtoa tai painovoimaista ilmanvaihtoa, ei ilmanvaihtojärjestelmä voinut olla sisäilman kuitupitoisuuksiin syyllinen. Ryhmien A ja B päiväkodeissa työskentelevät aikuiset raportoivat ryhmän C päiväkotien työntekijöitä merkitsevästi enemmän silmien, nenän ja ihon ärsytystä ja kutinaa, flunssaa ja angiinaa. Lapset ryhmien A ja B päiväkodeissa sairastivat merkitsevästi enemmän flunssaa, angiinaa ja/tai välikorvantulehduksia verrattuna ryhmän C päiväkodeissa hoidettuihin lapsiin ja kärsivät myös merkitsevästi enemmän ihooireista. Lasten sairaudet ja oireet eivät kuitenkaan korreloineet merkittävästi mitattujen kuitupitoisuuksien kanssa. Sen sijaan sisäilmasta mitatut mineraalivillakuitupitoisuudet sekä yli että alle 3 μm halkaisijaltaan oleville kuiduille korreloivat aikuisten silmäärsytysoireiden kanssa (p = 0,03 kun Ø < 3 μm ja p= 0,004 kun Ø > 3 μm). Huonepinnoilla olevat mineraalivillakuitupitoisuudet (Ø > 3 μm) korreloivat positiivisesti aikuisten ihoärsytysoireiden kanssa (p = 0,005). Tutkijoiden mielestä mineraalivillakuitupitoisuudet sisäilmassa ja/tai huonepinnoilla eivät voineet selittää kaikkia raportoituja oireita ja sairauksia. Pinnoille laskeutuneiden teollisten mineraalikuitujen määrä korreloi työntekijöiden oireiden kanssa tutkimuksessa, jossa kartoitettiin yhdeksän toimistorakennuksen sisäympäristöä (Hedge 1993). Kuidut tunnistettiin kuitujen alkuaineanalyysin perusteella lasikuiduiksi ja sisäkattojen akustiikkalevyistä irronneiksi kuonavillakuiduiksi. Kohteissa mitattiin mm. sisäilman hiukkaspitoisuus, nikotiini ja formaldehydipitoisuus sekä kuitupitoisuus ilmassa ja huonepinnoilla. Kuitunäytteet huonepinnoilta otettiin kaappien ja kirjahyllyjen päältä. Tutkimuksen lähtötilanteessa yläpinnoilta otettiin pölynäytteet 30 x 30 cm:n kokoiselta alalta ja 32 tuntia myöhemmin samalta alalta otettiin uusintanäyte. Taustatietoina kohteissa mitattiin sisäilman hiilimonoksidi, hiilidioksidi ja hiukkaspitoisuus, lämpötila ja suhteellinen kosteus sekä työhuoneiden valaistusvoimakkuus vaakapinnoilla. Työntekijöistä 66 % vastasi sisäilmastokyselyyn. Kullekin rakennukselle laskettiin rakennusoireluku, joka oli työntekijöiden kussakin rakennuksessa raportoimien työhön liittyvien oireiden lukumäärän keskiarvo. 32

67 Mikään muu mitattu tekijä ei korreloinut rakennusoireluvun kanssa kuin teollisten mineraalikuitujen pitoisuus huoneiden pintapölyssä tutkimuksen lähtötilanteessa. Uusintanäytteiden kuitupitoisuus on täytynyt olla hyvin pieni, sillä reilun vuorokauden aikana ei vaakapinnoille ehdi kerääntyä kovin monia kuituja (0,2 2 kuitua / cm² vuorokaudessa, ks. luku ). Rakennusoireluku ei siis korreloinut uusintanäytteiden eikä myöskään sisäilmasta otettujen näytteiden kuitupitoisuuksien kanssa. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että huonepinnat ovat merkittävä toissijainen kuitulähde, joten tutkijat suosittelivat huonepintojen säännöllistä siivousta työntekijöiden oireiden vähentämiseksi. Tanskalaisessa laajassa kyselytutkimuksessa, joka jaettiin 14 toimistotyyppisen rakennuksen henkilökunnille ja johon vastasi % rakennusten työntekijöistä (yhteensä 2369 henkilöä), ei löydetty merkitsevää yhteyttä työntekijöiden työperäisten oireiden esiintyvyyden ja sisäilmasta tai huonepinnoilta mitattujen teollisten mineraalikuitupitoisuuksien kanssa (Skov et al. 1990). Kuitumittaukset suoritettiin vain yhdessä toimistohuoneessa kussakin toimistorakennuksessa. Luotettavien tulosten saamiseksi olisi kuitupitoisuuksia pitänyt mitata useammasta pisteestä. 3.6 Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto Useimmat sisäympäristön teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia ja vaikutuksia selvittäneet tutkimukset on tehty kohteissa, joissa kuitulähteenä on sisätilan akustiikkapinnoite. Viimeisten parin vuoden aikana on kuitenkin ryhdytty tutkimaan ilmanvaihtojärjestelmien aiheuttamia teollisten mineraalikuitujen päästöjä, mikä oli tämänkin tutkimuksen tarkoitus. Tässä tutkimuksessa oletettiin, etteivät ilmanvaihtojärjestelmän suodattimet toimi kuitulähteenä. Pääasialliseksi kuitulähteeksi ilmanvaihtojärjestelmissä tässä tutkimuksessa arvioitiin äänenvaimentimet, sillä tuloilmajärjestelmien ilmavirrat ja tärinä voivat irrottaa niistä kuituja. Sisäilmasta on mitattu useita satoja yli 3 μm:n paksuisia teollisia mineraalikuituja kuutiometrissä keskiarvon jäädessä useimmiten 200:aan kuitua / m³ tai sen alle. Alle 3 μm:n paksuisia mineraalivillakuituja on mitattu kuutiometrissä useita tuhansia, mutta keskiarvot ovat useimmiten jääneet alle 1000 kuitua / m³. Usein siivotuilta huonepinnoilta on löydetty useita kymmeniä kuituja / cm² ja harvoin siivotuilta huonepinnoilta useita satoja, mutta keskiarvot ovat useimmiten olleet usein siivotuilla pinnoilla 1 2 kpl / cm² ja harvoin siivotuilla korkeimmillaan kuitua / cm². Ilmanvaihtojärjestelmien teollisia mineraalikuitupäästöjä ei ole aiemmissa tutkimuksissa mitattu vielä riittävästi, jotta kuitulähteen merkittävyyttä voitaisiin vielä kunnolla arvioida. Tämän raportin kirjallisuuskatsauksessa esitettyjä teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksia sisäilmassa, huonepinnoilla sekä ilmanvaihtojärjestelmien kuitupäästöjä voidaan vertailla Schneiderin (2001) esittämiin rajaarvoihin: jos halkaisijaltaan alle 3 µm olevien teollisten mineraalikuitujen pitoisuudet sisäilmassa ovat alle 100 kuitua / m³, sisäympäristöhaittojen syynä on mitä todennäköisimmin jokin muu tekijä kuin teolliset mineraalikuidut. 33

68 jos halkaisijaltaan alle 3 µm olevien teollisten mineraalikuitujen pitoisuudet sisäilmassa ovat yli 200 kuitua / m³, on todennäköistä, että mineraalikuitulähteitä on häiritty mittausten aikana. Kuitulähteen päästöjä on rajoitettava. jos halkaisijaltaan yli 3 µm olevien teollisten mineraalikuitujen pitoisuudet sisäilmassa ylittävät 100 kuitua / m³, ovat teolliset mineraalikuidut todennäköinen syy (joko yksin tai yhdessä muiden syiden kanssa) ylähengitysteiden, ihon tai silmien ärsytysoireille. Sisäilman kuitupitoisuuksien selvittämisestä ollaan siirrytty vaakapintojen kuitupitoisuuksien määrittämiseen sekä itse huonetiloissa että ilmanvaihtojärjestelmissä. Kuitujen laskeutumistiheyden perusteella Schneider (2001) on laatinut alustavat suositukset kuitujen lukumäärille huonepinnoilla rakennuksissa, joissa on käytetty teollisista mineraalikuiduista valmistettuja tuotteita: Usein siivottujen huonepintojen kuitupitoisuuksien pitäisi jäädä alle 0,2 kuitua / cm² ja harvoin siivottujen alle 3 kuitua / cm², jotta vältyttäisiin kuitujen aiheuttamilta ärsytysoireilta. Jos harvoin siivottujen pintojen kuitupitoisuudet nousevat yli 10 kuitua / cm², on syytä ryhtyä toimenpiteisiin kuitujen määrän vähentämiseksi. Schneider suosittelee siivoustiheyden lisäämistä ja/tai siivousmenetelmien parantamista. Schneider korostaa kuitenkin, että lisätutkimuksia vielä tarvitaan ennen kuin yllä olevat suositukset voidaan vahvistaa. Ilmanvaihtojärjestelmien kuitupitoisuuksille ei ole vielä esitetty suositusarvoja. Ennen kuin toimenpiderajoja voidaan asettaa olisi tulevissa tutkimuksissa selvitettävä, kuinka suuri osa ilmanvaihtojärjestelmään kanavien pohjille jääneistä tai saumoihin ja tuloilmalaitteisiin takertuneista kuiduista pääsee rakennuksen sisäilmaan. 34

69 4. PILOTTITUTKIMUS IHO JA ALLERGIASAIRAALASSA 4.1 Taustaa Tämä Iho ja allergiasairaalassa suoritettujen toimenpiteiden tiivistelmä perustuu tätä kirjoitettaessa toistaiseksi julkaisemattomaan raporttiin (Piippo et. al. 2003), jonka on laatinut päiväosasto 2:n osastonhoitaja SirkkaLiisa Piippo. Tutkimukseen olivat osallistuneet SirkkaLiisa Piipon lisäksi Iho ja Allergiasairaalan dosentti Helena Mussalo Rauhamaa, kuntoutushoitaja erikoissairaanhoitaja Marjatta Malmberg, Työterveyslaitoksen mittaushygieenikko Reima Kämppi sekä Iho ja Allergiasairaalan ylilääkäri Tari Haahtela. Iho ja allergiasairaalan ongelmat olivat merkittävä syy Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojektin käynnistämiseen ja sieltä saadut kokemukset toimivat tutkimussuunnitelman pohjana. Siksi Iho ja allergiasairaalan päiväosasto 2:sta käytetään jatkossa nimitystä pilottikohde. Projektin tutkijat kävivät myös paikan päällä tutustumassa sairaalassa suoritettuihin korjaustoimenpiteisiin. Ilmanvaihtojärjestelmän mineraalivillakuitujen terveysvaikutukset tutkimusprojektin eräänä tavoitteena olikin Iho ja allergiasairaalassa tehtyjen havaintojen varmistaminen. 4.2 Iho ja allergiasairaalan sisäilmastoongelmat Pilottikohde sijaitsi sairaalarakennuksen siivessä, joka remontoitiin vuosina Remontin jälkeen osaston sisäilman oletettiin olevan kunnossa ja tammikuussa 2000 osastoa käytettiinkin verrokkina eräälle ongelmakohteelle. Tutkimukseen liittyvä sisäilmastokysely paljasti kuitenkin yllättävän paljon tyytymättömiä ja oireilua. Tärkeimmät ongelmat olivat valitukset vedosta, tunkkaisesta ja kuivasta ilmasta sekä epämiellyttävästä hajusta. Useimmin koetut oireet olivat silmä ja nenäoireet, väsymys ja pään raskaus, käheys, kurkun kuivuus, kutina, päänsärky ja keskittymisvaikeudet, joista kärsi vähintään puolet henkilökunnasta. Näitä ongelmia esiintyikin laadukkaan sisäympäristön referenssiksi tarkoitetussa pilottikohteessa enemmän kuin varsinaisessa tutkimuskohteessa.. Runsaan oireilun oletettiin johtuvan osaston henkilökunnan tavanomaista suuremmasta herkkyydestä. Pilottikohteessa oli vakinaista henkilökuntaa 18 henkeä, joista noin puolella oli siitepöly tai eläinallergioita ja muutamalla astma. Vuoden 2000 kesälomien aikana henkilökunnan oireilu kuitenkin lakkasi, mutta alkoi uudelleen välittömästi töihin paluun jälkeen. 4.3 Suoritetut korjaustoimenpiteet ja tulokset Koska henkilökunnan oireilun rakennusperäisyydestä oli saatu vahvaa näyttöä, sen aiheuttajaa etsittiin mm. VOCpitoisuusmittauksin muutamasta huoneesta, mutta pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä siten selittäneet oireilua. Seuraavaksi epäilynalaiseksi 35

70 joutuivat ilmanvaihtokoneiden suodattimet, joita ei normaalisti vaihdettu kuin kerran vuodessa. Ilmanvaihtojärjestelmässä käytettiin kaksiportaista tuloilman suodatusta sekä poistoilmasuodattimia. Kaikki nämä suodattimet vaihdettiin helmikuussa 2001 ja ilmanvaihdon määrää alennettiin samalla 20 %. Käytetyistä suodattimista tehdyistä kosteusvauriosienimäärityksistä ei paljastunut mitään epätavallista. Suodattimista otetut koepalat sekä kahdesta huoneesta otetut pintapölyn pyyhintänäytteet lähetettiin analysoitaviksi Työterveyslaitoksen Aerosolilaboratorioon. Suodattimille kertyneen pölyn koostumus oli täysin odotusten mukaista, mutta huonepölynäytteistä löytyi normaalin huonepölyn lisäksi mineraalivillakuituja. Maaliskuussa 2001 suodattimien vaihdon ja ilmanvaihdon määrän muutoksen jälkeen suoritetun kyselyn perusteella vetoa ja ilman kuivuutta koskevat valitukset vähenivät hieman, mutta oireilu lisääntyi entisestäänkin. Nyt silmäoireita oli 88 %:lla ja nenäoireita 77 %:lla vastaajista. Huhtikuussa osaston ilmanvaihtokanavat puhdistettiin ja osasto tehosiivottiin, mikä tarkoittaa mm. normaaliin siivousohjelmaan kuulumatonta yläpölyjen pyyhintää. Tästä huolimatta kuukautta myöhemmin otetuissa kontrollinäytteissä oli yhä mineraalikuituja, minkä seurauksena tuloilmalaitteita tutkittiin tarkemmin ja osassa niitä havaittiin olevan äänenvaimennusmateriaalina käytettyä mineraalivillaa. Kuituja löytyi myös ilmanvaihtokoneen jakokammiosta. Kanaviston puhdistus ja osaston tehosiivous suoritettiin uudelleen. Kolmas sisäilmakysely suoritettiin kesäkuussa Oiretaso oli laskenut hieman, mutta oireilu oli edelleen runsasta ja kontrollinäytteistä löytyi yhä kuituja, joiden lähteeksi pääteltiin tuloilmalaitteet, joissa oli käytetty mineraalivillaa äänenvaimennusmateriaalina. Villa oli pinnoitettua, mutta sen leikkauspinnat olivat osittain paljaana ja siten alttiita kuitujen irtoamiselle. Lokakuussa 2002 tuloilmaelimet vaihdettiin, mutta kuitumäärät vain nousivat, minkä seurauksena kuitulähdettä alettiin jäljittää kanavistosta. Tuloilmakammion reikäpellillä päällystetyt äänenvaimentimet pinnoitettiin tammikuussa 2002, minkä jälkeen osasto tehosiivottiin jälleen kerran. Tuloilmakoneessa oli myös lamellirakenteiset äänenvaimentimet, ks. kuva 2, mutta näissä mineraalivilla oli päällystettyä ja reunat hyvin suojattuja, minkä vuoksi niille ei tehty korjaustoimenpiteitä. 36

71 Kuva 2. Pilottikohteen lamellivaimennin, jota ei pinnoitettu. Tuloilmakammion pinnoituksen jälkeen huonepinnoilta otetuista näytteistä ei enää löytynyt kuituja ja kanavistakin kuituja löytyi vain vähäisessä määrin. Maaliskuussa suoritetussa sisäilmastokyselyssä ei noussut esiin mitään työympäristöön liittyviä valituksia ja oireilukin oli vähentynyt, mutta oireita oli yhä niin paljon, että uusi kysely noin vuotta myöhemmin katsottiin tarpeelliseksi. Tässä myöhemmin tehdyssä kyselyssä oireet olivat merkitsevästi vähentyneet. Korjaustoimenpiteiden kokonaiskustannuksiksi arvioitiin euroa. Kustannukset olisivat jääneet alemmiksi, jos olisi heti osattu suorittaa oikeat toimenpiteet jolloin esimerkiksi kanavistoa ei olisi tarvinnut puhdistaa useaan kertaan. 37

72 5. INTERVENTIOTUTKIMUS MINERAALIVILLA KUITUJEN TERVEYSVAIKUTUSTEN SELVITTÄMISEKSI 5.1 Tutkimuskohteiden valintaperusteet Alkuperäisen tutkimussuunnitelman tavoitteena oli tutkia ilmanvaihtojärjestelmän korjaustoimenpiteiden vaikutusta sairaalahenkilökunnan oireiluun. Sairaalat olivat luonnollinen valinta tutkimusympäristöksi, koska koko hanke oli lähtenyt liikkeelle Ihoja allergiasairaalan ongelmien pohjalta. Tutkimus ja verrokkikohteelle asetettiin seuraavat vaatimukset: 1. Molemmista tuli löytyä tutkimukseen soveltuvia, samankaltaisia osastoja, joiden vakinaisen henkilökunnan yhteismäärän toivottiin olevan molemmissa kohteissa 60 henkeä. 2. Molemmissa kohteissa tuli olla koneellinen tulo ja poistoilmanvaihto, joka toimii sisäilman mineraalivillakuitulähteenä. 3. Kuitupitoisuuksien tuli olla riittävän korkeita aiheuttaakseen ongelmia. 4. Molemmissa kohteissa piti olla mahdollista suorittaa tarvittavia kyselyjä, mittauksia ja ilmanvaihtojärjestelmän korjaus ja muutostoimenpiteitä häiritsemättä liikaa sairaalan normaalia toimintaa. HUSkiinteistöt suoritti alustavan tutkimuskohteiden valinnan, minkä jälkeen TKK:n LVIlaboratorion tutkijat kävivät tutustumassa niiden ilmanvaihtojärjestelmiin. Tutkimuskohteeksi valitun sairaalarakennuksen tuloilmakoneen 1 yhteydessä oli kookas ilmanjakokammio, jonka sisäpinnat oli verhottu rei'itetyllä pellillä päällystetyllä mineraalivillalla. Rakenne oli siis samantyyppinen kuin Pilottikohteen tuloilmakoneen äänenvaimentimissa, mutta pintaalaa oli huomattavasti enemmän. Tuloilmakanavissa tai päätelaitteissa ei ollut äänenvaimentimia, minkä katsottiin helpottavan merkittävästi korjausten suorittamista ilmanvaihtokonehuoneen ulkopuolella olevia komponentteja ei tarvitsisi pinnoittaa tai uusia, vaan kanavien puhdistus riittäisi. Verrokkikohteeksi valitun sairaalarakennuksen ilmanvaihtokone arvioitiin piirrustusten ja silmämääräisen tarkastuksen perusteella rakenteeltaan vastaavaksi, vaikka asiaa ei puhdistusluukkujen puutteen vuoksi kyettykään varmistamaan. Tutkimuskohteessa tuloilmakone 1 palveli kolmea potilasosastoa, jotka tässä tutkimuksessa nimetään osastoiksi A, B ja C. Kaksi ensimmäistä lähimpänä tuloilmakonetta sijaitsevaa potilasosastoa (A ja B) valittiin tutkimuksen piiriin. Verrokkikohteessa valittiin myös kaksi potilasosastoa, jotka sijaitsivat lähimpänä tuloilmakonetta (A ja B). 38

73 5.2 Interventiotutkimuksen kulku Interventiotutkimus suunniteltiin etenevän siten, että ensimmäiseksi tutkimus ja verrokkikohteiden potilasosastojen työntekijät vastaisivat sisäilmastokyselyyn ennen ilmanvaihtojärjestelmälle tehtäviä muutostoimenpiteitä. Ensimmäinen kyselyn tavoitteena oli kartoittaa työntekijöiden kokemia työolosuhdehaittoja ja oireita lähtötilanteessa. Ensimmäisen kyselyn yhteydessä huonepintojen mineraalivillakuitupitoisuuksia selvitettäisiin pyyhintämenetelmällä. Ennen ja jälkeen tutkimussairaalassa suoritettavaa interventiota tutkimus ja verrokkikohteiden työntekijät pyydettäisiin osallistumaan nenähuuhteluun, johon osallistuville jaettaisiin sisäilmastokysely täsmällisemmin oirekysymyksin. Tutkimusta suunniteltaessa päätettiin, että ilmanvaihtojärjestelmän korjaustoimenpiteiden on osoittauduttava onnistuneiksi ennen kuin nenähuuhtelut ja oirekyselyt uusitaan intervention jälkeen. Mineraalivillakuitupitoisuuksia päätettiin mitata kvantitatiivisia tuloksia antavalla teippimenetelmällä ennen ja jälkeen korjaustoimenpiteiden. Tutkimuksen kuluessa päätettiin lisäksi, että lähtötilanteessa jaettu sisäilmastokysely jaettaisiin uudelleen tutkimusja verrokkikohteiden työntekijöille vuosi ensimmäisen kyselyn jakamisen jälkeen. 5.3 Nenähuuhtelu tutkimusmenetelmänä Tutkimuksessa käytettiin nenähuuhtelua työntekijöiden mineraalivillakuitualtistumisen toteamiseen ja kvantitointiin. Nenähuuhtelu on menetelmänä vanha, ja siitä on ollut käytössä erilaisia variaatioita niin toteuttamistavan kuin näytteen käsittelynkin suhteen. Nenähuuhtelulla on tutkittu limakalvon soluja, nenäeritteen biologisesti aktiivisia aineita, mikrobeja jne. Kansainvälisestä lääketieteellisestä kirjallisuudesta ei löydy aiempia raportteja sisäilmaperäisen mineraalivillakuitualtistumisen monitoroinnista nenähuuhtelumenetelmää käyttäen. Käytettävissä ei siten ole taustatietoa mineraalivillakuitujen kertymisestä kuivan tai kostean limakalvon pinnalle, limakalvon puhdistumisnopeuteen vaikuttavista tekijöistä, eikä huuhtelun kyvystä irrottaa nenään kertyneet kuidut huuhteluliuokseen. Suomalaisessa tutkimuksessa "Mineraalikuitujen biomonitorointi menetelmäkehitys" käytettiin nenähuuhtelua mineraalivillakuitujen määritykseen (Juhani Kangas et al. 2001). Tutkituilta 20:ltä työssään valmistaloteollisuudessa kuiduille altistuvalta löydettiin huuhtelunäytteestä elektronimikroskopiamenetelmin tutkien suuria kuitumääriä. Myös verrokeilla määrät olivat huomattavia, luokkaa kuitua millilitrassa. 5.4 Pölynäytteiden kerääminen ja tutkiminen Pölynäytteiden kerääminen ja analysoiminen tutkimus ja verrokkikohteiden ilmanvaihtojärjestelmistä ja huonepinnoilta suoritettiin Työterveyslaitoksella, Työhygienian ja toksikologian osaston Aerosolilaboratorion toimesta. Pölynäytteet kerättiin tutkimuksen alussa pyyhintämenetelmää käyttäen ja tutkimuksen edetessä siirryttiin käyttämään myös teippimenetelmää. 39

74 Pyyhintänäytteet otetaan keräämällä pölyä 12 litran Minigripmuovipusseihin. Pussi käännetään nurja puoli ulospäin ja sillä pyyhitään pintoja, jonka jälkeen pussi käännetään oikein päin ja suljetaan huolellisesti. Laboratoriossa pussin sisältö huuhdellaan tislatulla vedellä ja vesi lasketaan suodattimen läpi. Suodattimesta valmistetaan preparaatti elektronimikroskooppista tarkastelua varten. Pyyhintämenetelmää soveltamalla ei voida ilmoittaa teollisten mineraalikuitujen tarkkaa määrää esimerkiksi pintaala yksikköä kohden. Vertailu samoista kohteista otettujen teippinäytteiden kanssa on osoittanut, että jos elektronimikroskooppisessa tarkastelussa havaitaan teollisia mineraalikuituja vähäisiä määriä, on pitoisuus yleensä alle yksi kappale / cm². Jos elektronimikroskooppisessa tarkastelussa havaitaan runsaasti teollisia mineraalikuituja, on pitoisuus useita kappaleita / cm². Teippimenetelmässä käytetään BMDustlifters pölynkeräysteippejä (geeliteippi). Näytteet otetaan kohteista, jotka kuuluvat säännöllisen siivouksen piiriin, esimerkiksi työpöydät ja lattiapinnat. Lisäksi tässä tutkimuksessa teippinäytteitä otettiin ilmanvaihtokanavista. Teipin suojakalvo irrotetaan juuri ennen näytteenottoa. Teippi asetetaan keräyspinta tasoa vasten ja teippiä painetaan voimakkaasti ja tasaisesti, jolloin tarkoituksena on litistää teipin geelipinta täyttämään kaikki tason huokoset. Näytteenoton jälkeen teippi kiinnitetään valkoisista reunoista parilla teippikaistaleella petrimaljaan näytteenottopinta ylöspäin. Petrimaljan kansi suljetaan ja varmistetaan teipillä kuljetuksen ajaksi. Teipin koko pintaalasta (14 cm²) lasketaan stereomikroskoopilla yli 20 µm pituiset teolliset mineraalikuidut käyttäen kertaista suurennosta. Tulos ilmoitetaan kuidut (kpl) / cm². 5.5 Ennen muutostoimenpiteitä otetut kuitunäytteet Tutkimukset käynnistettiin maaliskuussa 2002 (vko 12), jolloin tutkimus ja verrokkisairaaloissa otettiin kuitunäytteet sekä kanavista että huonepinnoilta pyyhintämenetelmällä. Kaikista näytteistä löytyi mineraalivillakuituja, mutta huonepinnoilla pitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia. Tästä huolimatta tutkimusta päätettiin jatkaa, koska parempien tutkimuskohteiden löytäminen olisi viivästyttänyt tutkimuksen käynnistymisen syksyyn ja tällöin olisi menetetty mahdollisuus tehdä korjauksia sairaalan normaalia toimintaa häiritsemättä. Analyysitulosten valmistumisen jälkeen tutkimus ja verrokkikohteissa suoritettiin ensimmäiset sisäilmastokyselyt huhtikuussa. Verrokkisairaalassa kyselyä jaettaessa paljastui, että kohteessa oli alkanut julkisivuremontti, josta tutkimusryhmä ei tiennyt mitään. Tässä tilanteessa vaihtoehtoina olivat joko tutkimuksen keskeyttäminen ja aloittaminen kokonaan alusta seuraavana syksynä tai tutkimuksen jatkaminen ilman verrokkikohdetta. Tutkimusta päätettiin jatkaa edelleen, koska tutkimussairaalassa olisi 40

75 hyvä mahdollisuus suorittaa korjaustoimenpiteitä keskellä kesää toisen potilasosaston ollessa suljettuna. Kesäkuussa otettiin viikoilla 25 ja 26 nenähuuhtelunäytteet tutkimussairaalan potilasosastojen A ja B työntekijöiltä. Näiden yhteydessä tutkimusosastojen pöytä ja lattiapinnoilta otettiin yhteensä 10 uutta pyyhintänäytettä. Osaston B näytteet olivat puhtaita, mutta kolmesta osaston A näytteestä löytyi vähäisiä määriä kuituja. Kuitunäytteitä päätettiin ottaa lisäksi vielä teippimenetelmällä juuri ennen interventiotoimenpiteiden toteuttamista kvantitatiivisten tulosten saamiksi. Tutkimussairaalasta valittiin toinen tuloilmakone (tuloilmakone 2) vertailukoneeksi sekä potilasosasto D, jota tämän toinen tuloilmakone palvelee. Vertailukonetta ei puhdistettu eikä sen äänenvaimentimia pinnoitettu. 5.6 Nenähuuhtelut tutkimussairaalassa Tässä tutkimuksessa pyrittiin yksinkertaiseen ja taloudelliseen näytteenottomalliin ja päädyttiin valomikroskooppiseen kuitumääritykseen. Aiemmin raportoidun kuitukokojakauman (Kangas et al. 2001) mukaan talotehtaan työntekijöiden näytteissä valtaosa oli yli 20 μm pituisia kuituja, jotka voidaan havaita valomikroskoopilla. Toisaalta verrokkiryhmältä löydetyt kuidut olivat valtaosin lyhyempiä, vain elektronimikroskoopilla havaittavia kuituja. Nenähuuhtelu suoritettiin pääosin samoin kuin Kankaan et. al 2001 tutkimuksessa. Huuhtelun suorittamiseen saatiin HUSpiirin Sisätautien eettisen toimikunnan lupa. Tutkittavilta saatiin osallistumissuostumus ja heille jaettiin tutkimusta koskeva tiedote. Näytteenottopäivinä heille annettiin ajankohtainen oirekyselylomake. Ennen huuhtelua korvalääkäri tähysti nenäontelot ja haastatteli tutkittavia vapaamuotoisesti kysyen ajankohtaisista nenävaivoista yms. ja vastaili tutkittavien huuhtelutoimenpidettä koskeviin kysymyksiin. Sen jälkeen sairaanhoitaja suoritti nenähuuhtelut fysiologisella natriumkloridiliuoksella. Huuhtelu tehtiin ensin oikeaan nenäkäytävään ja sitten vasempaan. Sieraimeen asetettiin ohut muovikatetri, ja tutkittava itse puristi nenää siten, että sierainaukot sulkeutuivat. Nenäontelo huuhdeltiin kuljettamalla lääkeruiskun ja muovikatetrin avulla nenäonteloon ja takaisin 4,5 ml huuhteluliuosta niin että liuos kävi nenäontelossa kolme kertaa. Kenenkään tutkittavan kohdalla ei tullut mitään komplikaatiota, nenäverenvuotoa tms. Aikaa kului tutkittavaa kohden kymmenisen minuuttia. Tutkimussairaalan osastojen A ja B työntekijöillä kenelläkään ei ollut sellaista ajankohtaista infektiota, voimakasta nuhaa tai poskiontelotulehdusta tms., että näytteenotto ei olisi ollut mahdollinen. Yksilöllisesti oli suurta vaihtelua nenälimakalvon tutkimushetkisessä turpeudessa, kosteudessa jne., mutta nämä olivat vuodenaikaan nähden ominaisia, ja normaalivaihteluun kuuluvia. Rakenteellista toispuolista nenän tukkoisuutta oli vaihtelevassa mutta normaalissa määrin, eikä kenenkään tutkittavan kohdalla rakenteellinen tukkoisuus ollut este onnistuneelle huuhtelun suorittamiselle. 41

76 Sairaalaosaston henkilökunta tekee suurelta osin vuorotyötä, ja näytteenottopäiviä tarvittiin useita. Huuhteluita suoritettiin tutkimussairaalan osaston B osalta henkilölle, kolmelle, kahdelle ja osaston A osalta kahdeksalle, viidelle, kahdelle ja kolmelle henkilölle eli yhteensä 39 henkilölle. Kesäkuun nenähuuhteluissa oikean ja vasemman puolen huuhteluneste käsiteltiin erillisinä näytteinä. Nenähuuhtelussa jää aina osa käytetystä huuhtelunesteannoksesta palautumatta. Nenän sulku voi olla epätäydellinen, ja tässä tutkimuksessa ei mahdollista ohi tippuvaa huuhtelunesteosuutta otettu talteen. Huuhtelunestettä voi myös karata nieluun päin tai jäädä nenän sivuonteloihin tms. Saanto vaihteli tässäkin tutkimuksessa, mutta jokaiselta tutkittavalta saatiin analyysikelpoinen näyte. Näytteiden kuitupitoisuudet on määritetty valomikroskopialla. Nenähuuhtelunäytteet punnittiin ja tulokset kirjattiin millilitroina, koska näyte koostuu pääasiassa suolaliuoksesta, jonka tiheys on noin 1g/ml. Näytteet suodatettiin 25 mm selluloosaesterisuodattimen läpi ja kuivattiin, jonka jälkeen objektilasin päälle asetetut suodattimet tehtiin asetonihöyryllä läpinäkyviksi. Niiden päälle tiputettiin muutama pisara triasetiinia ja laitettiin peitinlasit päälle. Polarisaatiomikroskoopilla tutkittiin 100kertaisella suurennuksella koko suodattimen alue ja laskettiin kaikki yli 20 µm pidemmät teolliset mineraalikuidut. Löydettyjen kuitujen määrä jaettiin näytteen tilavuudella. 5.7 Ilmanvaihtojärjestelmän muutostoimenpiteet Tutkimussairaalan tuloilmakoneen äänenvaimennus oli toteutettu verhoamalla ilmanvaihtokonehuoneessa sijaitsevan, kookkaan jakokanavan sisäpinta kauttaaltaan reikäpellillä päällystetyllä mineraalivillalla. Tällainen, paikalla rakennettu äänenvaimennus on yleisesti käytetty ratkaisu. Reikäpellin alle ei ole asennettu kangasta estämään kuitujen irtoamista (kuva 3). Kohteen kanavat olivat riittävän kookkaat, jotta korjaus olisi voitu toteuttaa myös pinnoittamalla kanavan sisäpinta kuitujen irtoamista estävällä ja ääntä vaimentavalla solumuovilla, kuten Iho ja allergiasairaalassa oli tehty. Kohteessa päätettiin kuitenkin kokeilla äänenvaimentimen käsittelyä sumutettavalla Kefa Grafoseal sideaineella, joka tunkeutuu mineraalivillaan ja sitoo kuidut estäen niiden irtoamisen. Tämä menetelmä soveltuu käytettäväksi myös kohteissa, joissa äänenvaimentimien sisäpuolinen pinnoitus ei ole mahdollista esimerkiksi tilanpuutteen vuoksi. Kolmas vaihtoehto, koko äänenvaimenninrakenteen uusiminen, katsottiin liian työlääksi ja kalliiksi. 42

77 Kuva 3. Tutkimussairaalan reikäpellillä päällystetystä mineraalivillasta koostuva vaimenninrakenne. Tutkimushankkeeseen osallistunut Oy Lifa Air Ltd suoritti äänenvaimentimen sideainekäsittelyn heinäkuussä viikolla 28. Tuloilmakanavaan tehtiin kaksi uutta huoltoluukkua, joiden kautta työntekijät pääsivät suorittamaan äänieristetyn osan puhdistuksen ja pinnoituksen. Kuitujen sekä sideaineesta haihtuvien kemikaalien leviämisen ehkäisemiseksi koko ilmanvaihtokone alipaineistettiin Hepasuodattimella varustetulla alipaineistajalla, jonka poistoilma johdettiin ulos. Kanavan seinämät imuroitiin Hepasuodattimella varustetulla imurilla irtokuitujen poistamiseksi harjasuutinta käyttäen. Tämän jälkeen kanavan sisäpinnat pyyhittiin nihkeällä pyyhkeellä ja käsiteltiin kahteen kertaan sumuttamalla sinisellä merkkipigmentillä varustettua Kefa Grafoseal sideainetta. Koska käytetty sideaine tuottaa kuivuessaan voimakasta hajua, ilmanvaihtokone pidettiin poissa käytöstä kolmen päivän ajan. Tänä aikana koneen palvelemien osastojen ilmanvaihdosta ikkunatuuletuksen avulla. Ikkunatuuletusta olisi joka tapauksessa käytetty lähes jatkuvasti, koska rakennus pyrki lämpenemään liiaksi lämpimän sään, suurien ikkunoiden ja sisäisten lämpökuormien (ihmiset, laitteet ja valaistus) ansiosta. Kesäaikaan tätä ylimääräistä lämpöä ei koneellisen jäähdytyksen puuttuessa kyetä normaalilla ilmanvaihdolla poistamaan. Pinnoitteen kuivuttua tuloilmakoneen palvelemien kerrosten tuloilmakanavat ja päätelaitteet puhdistettiin. Kanavapuhdistuksessa käytettiin kanaviston alipaineistusta ja 43