Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset alueet

Transkriptio

1 Suomen ympäristökeskuksen raportteja Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne 25 - maa-aineslain mukaiset alueet Jari Rintala Suomen ympäristökeskus

2

3 SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne 25 - maa-aineslain mukaiset alueet Jari Rintala Helsinki 27 Suomen ympäristökeskus

4 SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA Suomen ympäristökeskus (SYKE) Asiantuntijapalveluosasto Taitto: Liisa Lamminpää Kansikuva: Jari Rintala Julkaisu on saatavana vain internetistä: ISBN (PDF) ISSN (verkkoj.)

5 ALKUSANAT Tämän selvityksen tavoite oli laatia valtakunnallinen yhteenveto maa-aineslain mukaisesta ottamislupatilanteesta ja otetun aineksen laadusta ja määrästä vuonna 25. Vastaava selvitys on tehty vuosilta Selvityksen tiedot perustuvat kesällä 1997 uudistetun maa aineslain (MAL) 23 a :ään, joka edellyttää maa ainesten ottamisluvan haltijaa ilmoittamaan vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun. Tämän ilmoittamismenettelyn tarkoituksena on maa-aineslain perustelujen mukaan saada luotettavat tiedot otetuista ainesmääristä ja laaduista koko maata kattavaksi tiedostoksi. Valtakunnallista maa-ainestenoton -tietojärjestelmää (Motto) ylläpidetään alueellisissa ympäristökeskuksissa ja Suomen ympäristökeskuksessa, jossa laaditaan myös vuosittaiset yhteenvedot maa-ainesten ottamisesta. Tässä selvityksessä esitetyt maa-ainesten ottamislupa- ja ottotiedot perustuvat Motto-tietojärjestelmän tietoihin. Maa-ainesten ottotiedot on kerätty maa-ainesten ottamisluvan haltijan lupaviranomaisille toimittamista maa-ainesten ilmoittamislomakkeista. Ottamislupatiedot on saatu lupaviranomaisilta (MAL 19 ). Tietojen tallentaminen Motto-tietojärjestelmään on tehty alueellisissa ympäristökeskuksissa. Tietojen keruusta ja tallentamisesta alueellisessa ympäristökeskuksissa ovat vastanneet Mona Sundman (Uudenmaan ympäristökeskus, alueidenkäyttöosasto), Pasi Rantala (Lounais-Suomen ympäristökeskus, yhdyskuntaosasto), Tuula Tuominen (Hämeen ympäristökeskus, yhdyskuntaosasto), Pekka Ruokonen (Pirkanmaan ympäristökeskus, luonnonsuojeluosasto), Kirsi Gardemeister (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, yhdyskunnat ja luonto -osasto), Jyrki Hämäläinen (Etelä-Savon ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto), Marjatta Strengell (Pohjois-Savon ympäristökeskus, alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu -osasto), Irma Maunula (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu -osasto), Katja Hänninen (Keski-Suomen ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto), Aki Kuorikoski (Länsi-Suomen ympäristökeskus, alueidenkäyttö ja vesihuolto -osasto), Hillevi Siivola (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, ympäristönkehittämisosasto), Anna-Maija Väisänen (Kainuun ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto) ja Maarit Kaikkonen (Lapin ympäristökeskus, alueidenkäyttöosasto). Helsingissä huhtikuussa 27 Jari Rintala

6 4 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17 27

7 SISÄLLYS Alkusanat...3 Sisällys Johdanto Maa-aineslain mukaiset ottamisalueet Maa-aineslain soveltamisala Ottamisalueiden sijoittaminen Maa-ainesten ottamislupa- ja -ottotietojen keruu ja käsittely Maa-ainestenoton tietojärjestelmä; Motto Tietosisältö Ylläpito ja atk-toteutus Maa-ainesten ottamislupatilanne vuosina Maa-ainesten ottamislupa- ja -ottotiedot vuonna Voimassa olevat maa-ainesten ottamisluvat Maa-ainesten ottamislupien voimassaoloaika Myönnetyt maa-ainesten ottamisluvat Vuonna 25 toiminnassa olleet ottamisalueet ja otetut maa-ainekset Luvat ja ottomäärät maalajeittain Sora ja hiekka Kalliokiviaines Yleistä Kalliomurske ja louhe Rakennus- ja tarvekivi sekä varastoitu sivukivi Moreeni Siltti (hieta ja hiesu) ja savi Multa ja lieju Maa-ainesten kokonaisotto ja -käyttö Arvio soran ja kalliomurskeen kokonaiskäytöstä vuonna Maa-ainesten ottomäärät vuosina Jatkotoimenpiteet Yhteenveto...39 Sammandrag...41 Lähteet...43 Liitteet...44 Kuvailulehdet...62 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

8 6 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

9 1 Johdanto Maa-aineslain mukainen ottotoiminta kohdistuu ensisijassa soravaroihin, mutta yhä enenevässä määrin myös kallion kiviainekseen. Maa-aineslain mukaisilta ottoalueilta otetaan maa-aineksia nykyisin noin 9 miljoonaa tonnia vuosittain. Luvanvaraisten ottoalueiden lisäksi maa-aineksia, etenkin kalliokiviainesta, otetaan merkittäviä määriä suurten rakennushankkeiden yhteydessä. Vuosittaiset maa-ainesten kokonaisottomäärät arvioidaan olevan yli 1 miljoonaa tonnia. Maa-ainesten ottamisen valtakunnallinen seuranta tehostui merkittävästi vuonna Tuolloin voimaan astunut maa-aineslain muutos velvoittaa maa-aineksen ottamisluvan haltijan ilmoittamaan luvan myöntäneelle viranomaiselle otetun aineksen määrän ja laadun. Ilmoitusmenettelyn ja maa-ainesten oton seurannan tavoite on edistää maa-ainesesiintymän säästeliästä ja taloudellista hyödyntämistä sekä kestävää käyttöä. Tämä edellyttää luotettavaa tietoa maa-ainesten ottamisalueista, niistä otetuista maa-ainesmääristä ja maalajeista. Tämän työn tavoite oli selvittää maa-aineslainmukainen ottamislupa- ja ottotilanne Suomessa vuonna 25. Julkaisussa esitetyt tiedot ovat alueellisten ympäristökeskusten ja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä maa-ainestenoton -tietojärjestelmästä (Motto). Motto-tietojärjestelmä sisältää maa-aineslain mukaisia maaainesten ottamislupatietoja vuodesta 1982 ja maa-ainesten ottotietoja vuodesta 1997 lähtien. Moton ottotiedot perustuvat maa-ainesten ottamisluvan haltijan antamiin ja kunnan lupaviranomaisen alueelliseen ympäristökeskukseen toimittamiin tietoihin. Lupaviranomaisella ja alueellisella ympäristökeskuksella onkin keskeinen merkitys ottotietojen keruussa. Vuoden 25 lopussa oli voimassa 64 maa-ainesten ottamislupaa, joiden mahdollistama maa-ainesten ottomäärä oli 91 miljoonaa k-m 3. Näiden lupien jäljellä oleva ottomäärä riittää vuoden 25 kulutuksella noin 25 vuodeksi. Alueelliset erot varantojen riittävyydessä ovat suuret. Monin paikoin suurten asutuskeskusten läheisyydessä on jo pulaa hyvälaatuisesta luonnonsorasta. Voimassa olevien lupien mahdollistamasta kokonaisottomäärästä soran ja hiekan osuus oli 64 %, kallion osuus oli 34 % ja muiden maalajien 2 %. Vuoden 25 aikana toiminnassa olevia ottamisalueita oli 36. Niiltä otettiin soraa ja hiekkaa 26 miljoonaa k-m 3 ja kalliota 13 miljoonaa k-m 3. Vuonna 25 uusia maa-ainesten ottamislupia myönnettiin noin 81 kpl. Niiden mahdollistama ottomäärä oli 11 miljoonaa k-m 3. Maa-ainesten ottamislupien mahdollistamat soranottomäärät ovat vähentyneet yli 3 % vuosina Kallionottomäärät ovat vastaavana ajanjaksona lisääntyneet 35 %. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

10 2 Maa-aineslain mukaiset ottamisalueet 2.1 Maa-aineslain soveltamisala Maa-aineslaki tuli voimaan Maa-aineslakia sovelletaan kaikkien maankamaran aineksien ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi, lukuun ottamatta turvetta. Maa-aineslaki ei koske: - kaivoslakiin perustuvaa ainesten ottamista, - rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan, esimerkkinä tielinjalta otettavat ainekset, - sellaista ainesten ottamista vesialueella, johon vesilain mukaan vaaditaan ympäristölupaviraston lupa. Maa-aineslaissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on saatava lupa. Lupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. 2.2 Ottamisalueiden sijoittaminen Maa-aineslain mukaan ottamisalueet on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maa-ainesten ottamisalueet pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle, sillä maa-ainesten oton on todettu lisäävän pohjaveden likaantumisriskiä. Mikäli ottamisalueita joudutaan sijoittamaan pohjavesialueille asetetaan ottamistoiminnalle tällöin riittävät lupamääräykset. Lupamääräyksissä kiinnitetään erityistä huomiota mm. suojakerrospaksuuksiin, oton laajuuteen ja alueen jälkihoitoon. 8 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

11 3 Maa-ainesten ottamislupa- ja -ottotietojen keruu ja käsittely Maa-aineslain mukaan kunta huolehtii maa-ainesten ottamislupien myöntämisestä sekä maa-ainesten oton valvonnasta ja seurannasta alueellaan. Maa-aineslain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle. Alueellinen ympäristökeskus ohjaa ja valvoo tämän lain mukaista toimintaa alueellaan. Merkittävissä hankkeissa tehtävänä on myös viranomaisyhteistyön järjestäminen valtion viranomaisten kanssa. Maa-aineslain muutos astui voimaan , jolloin siihen lisättiin myös 23a ilmoittamisvelvollisuudesta. Se velvoittaa maa ainesten ottamisluvan haltijaa vuosittain ilmoittamaan lupaviranomaiselle otetun aineksen määrän ja laadun. Nämä tiedot ovat lupaviranomaisen edelleen ilmoitettava vuosittain alueelliselle ympäristökeskukselle. Tiedot otetuista ainesmääristä ja -laaduista kerätään maa-ainesten ilmoittamislomakkeelle (liite 1). Lomake löytyy myös Suomen ympäristökeskuksen kotisivuilta osoitteesta: Valtioneuvoston asetuksessa maa-ainesten ottamisesta todetaan 9 :ssä, että maaainesten ottamisluvan haltijan tulee tehdä maa-aineslain 23 a :n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus lupaviranomaiselle vuosittain viimeistään tammikuun 31 päivänä. Lupa- ja valvontaviranomaisen on toimitettava maa-aineslain 23 b :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tietojärjestelmään tai alueelliselle ympäristökeskukselle vuosittain viimeistään maaliskuun 31. Alueellinen ympäristökeskus toimittaa tiedot Suomen ympäristökeskukselle, joka laatii vuosittaisen yhteenvedon. Ilmoittamismenettelyn tarkoituksena on maa-aineslain perustelujen mukaan saada luotettavat tiedot otetuista ainesmääristä ja -laaduista koko maata kattavaksi tiedostoksi. Maa-ainesten oton seuranta on Suomessa ollut 9-luvun loppupuolelle asti hyvin puutteellista. Ilmoittamismenettely paransi tilannetta merkittävästi. Vuodesta 1999 lähtien ottotietoja voidaan pitää tarpeeksi kattavina, jotta niiden raportointi on perusteltua. Vuoden 25 ottotiedot sisältävät edelleen jonkin verran puutteellisuuksia ja virheellisyyksiä, kuitenkin niiden kattavuus ja oikeellisuus on varsin hyvä. Kesällä 2 tehty lisäys maa-aineslakiin paransi myös kotitarvekäyttöön tulevan maa aineksenoton seurantaa yli 5 k-m 3 :n ottojen osalta. Kotitarveoton ilmoittamislomake on liitteenä 2 ja 4. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

12 4 Maa-ainestenoton tietojärjestelmä; Motto 4.1 Tietosisältö Suomen ympäristökeskuksen maa-ainestenoton -tietojärjestelmä käsittää maaaineslain sekä rakennuslain 124a :n (vuoden 1999 loppuun asti) mukaisia maaainesten ottamislupatietoja vuodesta 1982 ja maa-ainesten ottotietoja vuodesta 1997 lähtien. Tietojärjestelmän tietosisältö on uudistettu ja pääosin tarkistettu vuosina Motto sisältää seuraavat maa-ainesten ottamislupa-aluetta koskevat tiedot - luvan mukaisen otettavan aineksen määrä ja laatu, - ottamisalueen pinta-ala, - ottamisalueen sijainti, - luvan myöntämis- ja päättymispäivämäärä, - luvan voimassaoloaika, - pohjaveden korkeus, - alin ottamistaso. Lisäksi se sisältää luvan haltijaa koskevia tietoja. Ottotiedot sisältävät lupakohtaisesti vuosittain otetun maa-aineksen laadun ja määrän sekä tietoa luvan edellyttämien jälkihoitotoimien toteuttamisesta. 4.2 Ylläpito ja atk-toteutus Maa-ainesten ottamislupatiedot kattavat koko valtakunnan. Lupatietoja Motossa on lähes 29. Ottotietojen kattavuudessa on alueellisia eroja. Vuoden 25 maaainesten ottotietojen 3 6 kpl arvioidaan kattavan 95 % toiminnassa olevista ottamisalueista. Tiedot on tallennettu Access -tietokantaan. Ottamislupa- ja ottotiedot voidaan sitoa paikkatietojärjestelmään, sillä Motossa luville on olemassa joko koordinaatti- tai kiinteistörekisterisijaintitieto. Sijaintitiedot ovat osin puutteellisia ja niitä täydennetään jatkuvasti alueellisissa ympäristökeskuksissa samoin kuin Moton muuta tietosisältöä. Valtakunnallista seurantaa varten tiedot kerätään kerran vuodessa Suomen ympäristökeskukseen. Motosta voidaan tuottaa paperitulosteina sekä maa-ainesten ottamislupakarttoja että tietosisällöllisiä taulukkomuotoisia raportteja. Karttoihin voidaan tulostaa aluekohtaisia (esim. kuntakohtaisia) maa-ainesten ottamislupa- ja ottotietoja. 1 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

13 5 Maa-ainesten ottamislupatilanne vuosina Voimassa olevien maa-ainesten ottamislupien määrä on vaihdellut merkittävästi vuosina Eniten ottamislupia oli voimassa vuonna 1995, jolloin voimassa oli lähes 92 maa-ainesten ottamislupaa. Sen jälkeen ottamislupien määrä on vähitellen laskenut (kuva 1). Maa-ainesten ottamislupien määrän lasku johtuu pääosin soran ottamislupien määrän vähenemisestä. Niiden määrä on vähentynyt lähes 4 % vuodesta 1995 vuoteen 25. Kallion ottamislupien määrä sen sijaan on kasvanut vastaavana ajanjaksona yli 2 %. Vuoden 25 lopussa oli voimassa 6 4 maa-ainesten ottamislupaa, joista 4 9 oli soran 11 kallion ja 4 muiden maa-ainesten ottamiseen. Muihin maa-aineksiin kuuluvat siltti, savi, moreeni, multa ja lieju. Niiden yksityiskohtaista maalajilupaerottelua ei pystytä toistaiseksi tekemään. Tämä johtuu siitä, että Motto-tietojärjestelmää edeltäneessä lääninhallitusten ylläpitämässä maa-ainesluparekisterissä ei muita maaaineksia oltu jaoteltu alaryhmiin. 1 8 kpl - st Kuva1. Maa-aineslain mukaisten ottamislupien määrät vuosina (Antalet marktäktstillstånd som stipuleras av marktäktslagen åren ) Sora - Grus Kallio - Berg Muut Övrigt 12 milj.k-m 3 - milj.f-m Sora - Grus Kallio - Berg Muut - Övrigt Kuva 2. Maa-aineslain mukaisten ottamislupien sallimat ottomäärät vuosina (Mängderna tagen substans enligt de tillstånd som marktäktslagen tillåtit åren ) Suomen ympäristökeskuksen raportteja

14 Kallioaineksen merkitys rakentamisessa on lisääntynyt viime vuosina. Se näkyy myös siinä, että kallion ottamislupien mahdollistamat ottomäärät ovat lisääntyneet 35 % vuodesta 1995 vuoteen 25. Soran ottamislupien mahdollistamat ottomäärät vähenivät vastaavana ajanjaksona yli 3 % (kuva 2). 12 kpl - st Kuva 3. Maaaineslain mukaisten ottamislupien määrät ympäristökeskuksittain vuosina (Antalet marktäktstillstånd som stipuleras av marktäktslagen enligt miljöcentral åren ) UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA KSU LSU PPO KAI LAP Kallioaineksen lisääntyneeseen käyttöön ovat vaikuttaneet ennen muuta hyödynnettävissä olevien soravarojen paikallinen väheneminen sekä tehostuneet kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaustekniikat. Kalliomurskeen tekninen hyödynnettävyys luonnonsoraa korvaavana aineksena on myös parantunut. Kalliokiviaineksen käytön oletetaan lähivuosina vielä lisääntyvän luonnonsoraa korvaavana materiaalina. Maa-ainesten ottamislupien määrä vuosina vaihteli merkittävästi eri alueellisten ympäristökeskusten alueella (kuva 3). Eniten lupia oli voimassa Länsi- Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusten alueilla ja vähiten Kainuun ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla. Samoin vaihteli myös kallion ottamislupien määrä ja niiden mahdollistama ottomäärä. Kainuun ja Lapin ympäristökeskusten alueilla kallion ottamislupia oli hyvin vähän. Lounais-Suomen, Kaakkois-Suomen, Uudenmaan ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueilla kallion ottamislupien mahdollistamat ottomäärät olivat merkittäviä ja niiden osuus maa-ainesten oton kokonaismäärästä oli kasvussa. Maa-ainesten ottamislupia myönnettiin vuosina vuosittain 8 11 kappaletta. Eniten ottamislupia myönnettiin 1995 ja vähiten vuonna 25 (kuva 4). Viime vuosina uusia lupia on myönnetty 8 9 kappaletta vuodessa. Lupia myönnettiin eniten Länsi-Suomen ja Lapin ympäristökeskusten alueilla ja vähiten Kainuun, Uudenmaan ja Etelä-Savon ympäristökeskusten alueilla. Vaikka vuositasolla myönnettyjen lupien määrä on laskenut, on niiden mahdollistama ottomäärä kasvanut yli 2 % vuodesta 1995 vuoteen 25. Lupiin sisältyvät soran ottomäärät ovat olleet 5 8 miljoonaa k-m 3 ja kallion ottomäärät 2 4 miljoonaa k-m 3 (kuva 5). Maa-aineslainmukaisten ottamisalueiden arvioitu pinta-ala oli suurin, noin 33 km 2, vuonna Pienimmillään pinta-ala oli 25, jolloin se oli 22 km 2 eli 65 % vuoden 1995 pinta-alasta. Pinta-alan pieneneminen johtui siitä, että soran ottamisalueiden pinta-ala pieneni 4 % ko.ajanjaksona. Kallion ottamisalueiden pinta-ala kasvoi yli 2 % vuodesta 1995 vuoteen 25 (kuva 6). 12 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

15 12 1 kpl - st Kuva 4. Myönnetyt maa-ainesten ottamisluvat vuosittain. (Givna marktäktstillstånd per år.) Sora - Grus Kallio - Berg Muut - Övrigt milj.k-m3 - milj.f-m Sora - Grus Kallio - Berg Muut - Övrigt Kuva 5. Vuosittain myönnettyjen maaainesten ottamislupien mahdollistamat ottomäärät. (Mängderna tagen substans som de givna marktäktstillstånden möjliggör per år.) hehtaaria - hektar Sora - Grus Kallio - Berg Muut - Övrigt Kuva 6. Maa-ainesten ottamislupa-alueiden pinta-alat (puuttuvissa tai oletettavasti virheellisissä tiedoissa käytetty oletusarvoina kallionottamisalueille 3 ha, soranottamisalueille 2 ha ja muiden maa-ainestenottamisalueille 1,5 ha). (Marktäktstillståndsområdenas arealer (i stället för bristfälliga eller troligtvis felaktiga uppgifter har följande uppskatningsvärden använts: bergstätksområden 3 ha, grustäktsområden 2 ha och för övrig substans 1,5 ha)). Suomen ympäristökeskuksen raportteja

16 6 Maa-ainesten ottamislupaja -ottotiedot vuonna Voimassa olevat maa-ainesten ottamisluvat Vuoden 25 lopussa oli voimassa 64 maa-ainesten ottamislupaa. Ottamislupaalueiden pinta-ala oli 22 hehtaaria, mikä oli hieman alhaisempi kuin vuonna 24. Maa-ainesten ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 91 miljoonaa k-m 3, josta soran ja hiekan määrä oli 58 miljoonaa k-m 3, kalliokiviaineksen 31 miljoonaa k-m 3 ja muiden 2 miljoonaa k-m 3. Kaikkien maalajien ottomäärät olivat samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 24. Nämä ottomäärät eivät ole luvanmukaisia jäljellä olevia ottomääriä vaan luvan sallimia yhteisottomääriä. Luvanmukaisia jäljellä olevia ottomääriä ei pystytä toistaiseksi raportoimaan kattavasti johtuen seurannan lyhyestä voimassaoloajasta. Vuoden 25 aikana maa-ainesten ottamislupia oli kaikkiaan voimassa lähes 72 kpl. Eniten ottamislupia oli voimassa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella ja vähiten Kainuun ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla (kuva 7). Kuntatasolla lupia oli eniten voimassa Rovaniemen mlk:ssa (86 kpl), Kuusamossa (78 kpl) ja Kauhajoella (71 kpl). Kuntakohtainen maa-ainesten ottamislupa- ja -ottomäärätilanne on esitetty liitteessä kpl - st Kuva 7. Voimassa olleet maa-ainesten ottamisluvat vuonna 25. (Giltiga marktäktstillstånd år 25) UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA LSU KSU PPO KAI LAP ympäristökeskus - miljöcentral Sora - Grus Kallio - Berg Muut - Övrigt Maa-ainesten ottamislupien mahdollistamat ottomäärät olivat suurimpia Hämeen, Lounais-Suomen ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla (kuva 8). Kallion ottamislupien mahdollistaman ottomäärän suhteellinen osuus oli suurin Lounais-Suomen ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla ja pienin Lapin ympäristökeskuksen alueella. Lupien mahdollistamat ottomäärät vaihtelivat merkittävästi. Suurin osa maa-ainesten ottamisluvista oli myönnetty melko pienelle ottomäärälle ja näiden merkitys koko maa-ainesten ottomäärien kannalta oli vähäinen. 14 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

17 12 milj.k-m 3 - milj.f-m Kuva 8.Voimassa olleiden lupien mahdollistamat ottomäärät (tilanne ) (Mängderna tagen substans som gällande marktaktstillstånd möjliggjort (situationen )) UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA LSU KSU PPO KAI LAP ympäristökeskus - miljöcentral Sora - Grus Kallio - Berg 6.2 Maa-ainesten ottamislupien voimassaoloaika Maa-aineslain 1 :n mukaan lupa ainesten ottamiseen myönnetään määräajaksi, kuitenkin enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Erityisistä syistä lupa voidaan kuitenkin myöntää pitemmäksi ajaksi, kuitenkin enintään viideksitoista vuodeksi, ja kalliokiven louhinnan osalta enintään 2 vuodeksi, jos se hankeen laajuuteen, esitetyn suunnitelman laatuun ja muihin ainesten ottamisessa huomioon otettaviin seikkoihin nähden katsotaan sopivaksi. Erityisenä syynä voidaan pitää myös sitä, että ottaminen kohdistuu maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisessa voimassa olevassa maakuntakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa maa-ainesten ottamiseen varatulle alueelle. Jos lupa on myönnetty kymmentä vuotta lyhyemmäksi ajaksi ja lupa ajan päättyessä osa myönnetyn luvan maa aineksista on vielä ottamatta, voidaan lupa aikaa jatkaa niin, että kokonaisajaksi tulee enintään kymmenen vuotta. Vuonna 25 voimassa olleiden maa-ainesten ottamislupien keskimääräinen voimassaoloaika oli 1 vuotta. Noin 7 % näistä luvista umpeutuu viimeistään vuonna 211 (kuva 9). Vuonna 25 myönnettyjen lupien keskimääräinen voimassaoloaika oli hieman lyhyempi kuin kaikkien vuonna 25 voimassaolevien maa-ainesten ottamislupien. Vuonna 25 myönnettyjen soranottamislupien voimassaoloajan keskiarvo oli 8 vuotta ja kallionottamislupien 9 vuotta. Vuonna 25 myönnetyt maa-ainesten ottamisluvat olivat pääosin voimassa joko 1 vuotta (54 %) tai 5 vuotta (17 %) (kuva 9). Aluekeskuksittain lupien voimassaoloajat vaihtelivat jonkin verran (taulukko 1). Vuonna 25 voimassa olleiden soran ottamislupien voimassaoloaika oli pisin Kainuun- ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskusten alueilla ja lyhin Lapin, Lounais-Suomen ja Uudenmaan aluekeskusten alueilla. Kallion ottamislupien voimassaoloaika oli lyhin Lapin ympäristökeskuksen alueella. Vuonna 25 myönnettyjen soran ottamislupien voimassaoloaika oli pisin Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Etelä- Savon ja Hämeen ympäristökeskusten alueilla ja lyhin Lapin ja Lounais-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Vuonna 25 myönnettyjen kallion ottamislupien määrä oli eräissä aluekeskuksissa hyvin vähäinen, mikä korosti yksittäisen luvan voimassaoloajan merkitystä. Näiden alueellisten ympäristökeskusten osalta uusien kallion ottamislupien voimassaoloajat eivät yleensä kuvanneet lupapäätösten yleistä linjaa vaan pohjautuivat yksittäisiin lupapäätöksiin. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

18 12 1 kpl - st Vuonna 25 voimassa olleet luvat Vuonna 25 myönnetyt luvat - giltiga marktäktstillstånd år 25 - beviljade marktäktstillstånd år 25 Kuva 9. Vuonna 25 voimassa olleiden ja myönnettyjen maaainesten ottamislupien päättymisvuosi. (Utgångsår för marktäktstillstånd som gällt och givits år 25.) Taulukko 1. Vuonna 25 voimassa olleiden sekä myönnettyjen soran ja kallion ottamislupien keskimääräiset voimassaoloajat. (Genomsnittlig giltighetstid för år 25 giltiga och givna marktäktstillstånd för grus och berg.) Ympäristökeskus/ miljöcentral Vuonna 25 myönnetyt luvat/beviljade marktäktstillstånd år 25 keskiavo/ mediaani/ medeltal median Sora/Grus Vuonna 25 voimassa olleet luvat / giltiga täktstillstånd år 25 keskiavo/ mediaani/ medeltal median Vuonna 25 myönnetyt luvat/ beviljade marktäktstillstånd år 25 keskiavo/ mediaani/ medeltal median Kallio/Berg Vuonna 25 voimassa olleet luvat / giltiga täktstillstånd år 25 keskiavo/ mediaani/ medeltal median UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA LSU KSU PPO KAI LAP Myönnetyt maa-ainesten ottamisluvat Vuonna 25 myönnettiin runsaat 8 maa-ainesten ottamislupaa, mikä on 1 % vähemmän kuin vuonna 24 (kuva 11). Myönnetyt luvat mahdollistivat maa-ainesten ottamisen noin 31 hehtaarin alueella. Näistä ottamisluvista 6 oli soralle, 14 kalliolle ja 8 muille maa-aineksille. Vuonna 25 myönnettyjen soran ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 7 miljoonaa k-m 3 ja kallion ottamislupien lähes 4 miljoonaa k-m 3. Lupien mahdollistamat ottomäärät vuonna 25 olivat soralle 2 % alhaisemmat ja kalliolle yli 1 % korkeammat kuin vuonna 24. Kallion ottomäärät lisääntyivät eniten Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella. Kallion ottomäärän suhteellinen osuus oli suurin Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueilla, joissa vuonna 25 myönnetyistä ottamisluvista kallion ottamislupien osuus oli yli puolet. (kuva 12). Soran ottomäärät lisääntyivät eniten Etelä-Savon ja Kainuun ympäristökeskusten alueilla. 16 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

19 Kallionottoluvat milj. k-m 3 Bergtäktstillstånden milj.f-m 3,2 -,5,5 -,8,8-1,2 1,2-1,5 >1,5 Soranottoluvat milj.k-m 3 Grustäktstillstånden milj.f-m 3,2-,5,5-,8,8-1,2 1,2-1,5 >1,5 Kuva 1. Vuonna 25 myönnetyt suurimmat soran ja kallion ottamisluvat kuntakohtaisesti. (De största marktäktstillstånden för grus och berg år 25 kommunvis.) UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA LSU KSU PPO KAI LAP kpl - st Kuva 11.Myönnetyt maa-ainesten ottamisluvat vuosina (Givna marktäktstillstånd åren ) ympäristökeskus - miljöcentral Vuonna - år 24 Vuonna - år 25 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

20 milj.k-m 3 - milj.f-m Kuva 12. Vuonna 25 myönnettyjen lupien mahdollistamat soran ja kallion ottomäärät (Mängden tagen grus och berg som de år 25 givna märktäktstilltånden möjligör.) UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA LSU KSU PPO KAI LAP ympäristökeskus - miljöcentral Sora - Grus Kalliokivi - Berg 6.4 Vuonna 25 toiminnassa olleet ottamisalueet ja otetut maa-ainekset Ottotietojen perusteella vuonna 25 Suomessa oli toiminnassa 36 maa-aineslain mukaista ottamisaluetta. Siten vuonna 25 voimassa olevista maa-aineslain mukaisista ottamisalueista reilussa puolessa oli ottotoimintaa vuoden 25 aikana (kuva 13). Eniten ottotoiminnassa olevia alueita oli Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella ja vähiten Kainuun ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla. Soraa otettiin eniten Hämeen ja Lounais-Suomen ympäristökeskusten alueilta. Kalliokiviainesta otettiin eniten Uudenmaan ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueilta (kuva 14). Soran- ja kallion ottamislupien mahdollistama teoreettinen vuosittainen ottomäärä oli noin 2,5 kertaa suurempi kuin soran ja kalliokiviaineksen todellinen ottomäärä (kuvat 15 ja 16). Alueelliset erot olivat kuitenkin suuria. kpl - st UUS LOS HAM PIR KAS ESA PSA PKA LSU KSU PPO KAI LAP ympäristökeskus - miljöcentral Vuonna 25 voimassa olleet maa-ainesluvat - giltiga marktäktstillstånd år 25 Vuonna 25 voimassa olleet maa-ainesluvat - giltiga marktäktstillstånd år 25 Vuonna 25 toiminnassa oleet ottamisalueet - verksamma marktäktsområden år 25 Kuva 13. Voimassa olleet maa-ainesten ottamisluvat ja toiminnassa olleet ottamisalueet ympäristökeskuksittain vuonna 25. Tiedot perustuvat maa-aineslain 23 a :n mukaisiin ilmoituksiin. (Giltiga marktäktstillstånd och verksamma marktäktsområden enligt miljöcentral år 25. Uppgifterna baserar sig på anmälninar enligt marktäktslagens 23 a.) 18 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

21 ympäristökeskus - miljöcentral HAM UUS LSU LOS KAS PPO KSU PIR LAP PSA PKA ESA KAI Kuva 14. Soran ja kallion ottomäärät vuonna 25. (Mängderna tagen grus och berg år 25.) milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Sora - Grus Kallio - Berg ympäristökeskus - miljöcentral HAM UUS LOS LSU KSU PPO KAS LAP PIR PSA PKA ESA KAI milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Soranotto - Grustäkt Teoreettinen soranotto - Teoretisk grustäkt Kuva 15. Vuonna 25 toteutunut ja lupien mahdollistama vuotuinen soranotto. (Den årliga reala och av tillstånden möjliggjorda grustäkten år 25)). ympäristökeskus - miljöcentral UUS LOS LSU KAS PIR PPO KSU HAM PSA ESA LAP PKA KAI Kuva 16. Vuonna 25 toteutunut ja lupien mahdollistama vuotuinen kalliokiviaineksenotto. (Den årliga reala och av tillstånden möjliggjorda bergtäkten år 25.) milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Kallionotto - Bergtäkt Teoreettinen kallionotto - Teoretisk bergtäkt Suomen ympäristökeskuksen raportteja

22 6.5 Luvat ja ottomäärät maalajeittain Sora ja hiekka Vuoden 25 lopussa soran ja hiekan ottamislupia oli voimassa noin 4 9 kappaletta. Niiden mahdollistama ottomäärä oli 577 miljoonaa k-m 3, mikä tarkoittaa teoriassa (=ottomäärä/voimassaoloaika) 64 miljoonaa k-m 3 vuodessa. Ottamislupien määrä ja niiden mahdollistamat ottomäärät olivat vuonna 25 hieman alhaisemmat kuin vuonna 24. Soran ja hiekan ottamislupien mahdollistamat ottomäärät vaihtelivat merkittävästi. Soran ottamisluvat olivat keskimäärin 5 k-m3. Enintään 5 k-m 3 :n ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli kuitenkin vain 1 % kaikkien soran ja hiekan ottamislupien mahdollistamasta ottomäärästä (kuva 17). Yli 5 k-m 3 :n ottamislupia oli 191 kpl (4 %), mutta niiden mahdollistama ottomäärä oli 35 % kaikkien lupien mahdollistamasta ottomäärästä. Yli 5 miljoonan k-m 3 :n ottamislupia oli kolme. Eniten soran ja hiekan ottamislupia oli Länsi-Suomen, Lapin ja Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskusten alueilla sekä vähiten Kainuun ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla. Lupien mahdollistamat ottomäärät olivat selvästi suurimmat Hämeen ympäristökeskuksen alueella ja pienimmät Kainuun ja Etelä-Savon ympäristökeskusten alueilla. Lupakohtaiset ottomäärät olivat suurimmat Hämeen ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilla ja pienimmät Lapin ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Eniten soran ja hiekan ottamislupia oli entisellä tielaitoksella (nykyisellä tiehallinnolla ja Destialla), lähes 5 lupaa, ja metsähallinnolla (metsähallitus ja metsäkeskukset) lähes 4 lupaa. Seuraavaksi eniten lupia oli Lohja Rudus Oy Ab:llä. Lupien mahdollistamat ottomäärät olivat selvästi suurimmat Lohja Rudus Oy Ab:llä ja tielaitoksella. Seuraavaksi suurimmat ottomäärät olivat metsähallinnolla ja Lemminkäinen Oyj:llä. Eniten ottamislupia (yli 5 kpl) oli Rovaniemen mlk:ssa, Kauhajoella ja Pudasjärvellä. Lupien mahdollistamat ottomäärät olivat suurimmat Lahdessa, Hausjärvellä, Karkkilassa ja Laukaassa. Suurimman ottomäärän mahdollistamat yksittäiset ottamisluvat olivat Lahdessa, Karkkilassa, Rovaniemen mlk:ssa, Hausjärvellä ja Hyvinkäällä. Soraa ja hiekkaa otettiin noin 29 ottamisalueelta yhteensä 26 miljoonaa k-m 3 eli 52 miljoonaa tonnia. Toiminnassa olevien ottoalueiden määrä samoin kuin niiltä otetun aineksen määrä oli 5 % alhaisempi vuonna 25 kuin vuonna 24. Otetusta aineksesta 54 % oli jalostamatonta hiekkaa ja soraa, 23 % seulottua hiekkaa ja soraa sekä 23 % soramursketta. Vuonna 25 toiminnassa olleita soran ottamisalueita oli eniten (yli 3 kpl) Kauhajoella, Kokemäellä, Kontiolahdella ja Pudasjärvellä. Eniten soraa otettiin (yli 5 k-m 3 ) Hausjärvellä, Kontiolahdella, Lahdessa, Kokemäellä, Rovaniemen mlk:ssa, Janakkalassa ja Hyvinkäällä. Suurimmat yksittäiset ottamisalueet sijaitsivat Lahdessa, Laukaassa ja Porvoossa. Vuonna 25 toiminnassa olleita soran ottamisalueita oli eniten metsähallinnolla ja tielaitoksella, joilla molemmilla oli yli 1 soran ottamisaluetta. Soran ottomäärät olivat selvästi suurimmat Lohja Rudus Oy Ab:llä, joka otti lähes 15 % kaikesta otetusta sorasta. Ottamisaluekohtaiset ottomäärät olivat keskimäärin pieniä. Keskimääräinen ottomäärä oli 3 k-m 3. Korkeintaan 1 k-m 3 :n ottamisalueita oli 3 %, mutta niiltä otettu soramäärä oli vain runsas 1 % kaikesta otetusta sorasta. Yli 2 k-m 3 :n ottamisalueita oli 1 %, mutta niiltä otettu soramäärä oli 6 % kaikesta otetusta sorasta (kuva 2). 2 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

23 kpl -st <2 1 <5 1 <2 1 <5 1 < milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Kuva 17. Soranottamisluvat ja niiden mahdollistamat ottomäärät ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. Esimerkiksi alle 5 1 k-m 3 :n soranottamislupia oli kpl ja niiden mahdollistama ottomäärä oli 59 milj.k-m 3. (Grustäktstillstånden och av dem möjliggjorda mängderna tagen grus grupperade enligt mängden tagen grus. Det fanns till exempel grustäktsområden under 5 1 f-m 3 och mängden grustagen ur dessa var 59 milj.f-m 3.) ottomääräluokat - grupp av täktmängden Soranottamisluvat grustäktstillstånden Lupien mahdollistama otto yhteensä (milj.k-m 3 ) - totalgrustäkten som tillstånden möjliggör (milj.f-m 3 ) Ottomäärät milj.k-m 3 Täktmängden milj.f-m >11 Kuva 18. Voimassa olevien soranottamislupien mahdollistamat suurimmat ottomäärät kuntakohtaisesti. (De största mängderna tagen grus kommunvis som de giltiga marktäktstillstånden möjliggör.) Suomen ympäristökeskuksen raportteja

24 Ottomäärät k-m 3 Täktmängden milj.f-m 3,1-,2,2-,3,3-,4,4-,5 >,5 Kuva 19. Suurimmat toiminnassa olleet soran ottamisalueet v.25 kuntakohtaisesti. (De största verksamma grustäktsområdena år 25 kommunvis.) kpl - st <51 <21 <51 <2 1 <1 3 ottomääräluokat (k-m) - grupp av täktmängden Soranottoalueita - grustäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (milj.k-m3) - täktmängden totalt (milj.f-m3) milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Kuva 2. Soran ottoalueiden kappalemäärä ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. Esimerkiksi alle 5 1 k-m 3 :n soran ottoalueita oli kpl ja niiltä otettu soramäärä oli 3, milj.k-m 3. (Antalet grustäktsområden och ur av dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans. Det fanns till exempel grustäktsområden under 5 1 k-m 3 och mängden grus tagen ur dessa var 3, milj.f-m 3.) 22 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

25 6.5.2 Kalliokiviaines Yleistä Vuoden 25 lopussa kallion ottamislupia oli voimassa noin 1 14 kappaletta. Niiden mahdollistama ottomäärä oli 31 miljoonaa k-m 3, mikä tarkoittaa 34 miljoonaa k-m 3 vuodessa, kun ottomäärä jaetaan lupien voimassaoloajalla. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli vuonna 25 lähes 1 % suurempi kuin vuonna 24. Lupien mahdollistamat ottomäärät vaihtelivat merkittävästi (kuva 21). Keskimääräinen kallion ottamislupa oli 15 k-m 3 :lle. Yli 5 k-m 3 :n kallion ottamislupia oli noin 1 % kaikista kallion ottamisluvista, mutta niiden mahdollistama otto oli lähes 5 % kaikista kallion ottamisluvista. Suurin kallion ottamislupa oli yli 7 miljoonaa k-m 3. Kallion ottamislupia oli eniten (yli 1 kpl) Länsi-Suomen, Lounais-Suomen, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Lupien mahdollistamat suurimmat ottomäärät (yli 4 milj.k-m 3 ) olivat Lounais-Suomen, Uudenmaan, Länsi-Suomen ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Vähiten lupia ja pienimmät lupien mahdollistamat ottomäärät olivat Kainuun ja Lapin ympäristökeskusten alueilla. Eniten kallion ottamislupia (vähintään 15 kpl) oli Ylämaalla, Valkealassa, Kotkassa ja Mäntsälässä. Lupien mahdollistamat ottomäärät olivat suurimmat (yli 7 milj.k-m 3 ) Haukiputaalla, Nurmijärvellä, Kotkassa, Mäntsälässä, Seinäjoella ja Virolahdella. Suurimmat yksittäiset ottamisluvat sijaitsivat Nurmijärvellä, Kirkkonummella, Pyhärannassa, Seinäjoella ja Eurajoella. Eniten kallion ottamislupia oli entisellä tielaitoksella lähes 2 % kaikista kallion ottamisluvista. Tielaitoksella oli paljon lupia etenkin Länsi-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten alueella. Seuraavaksi eniten lupia oli Lemminkäinen Oyj:llä ja Lohja Rudus Oy Ab:llä, joiden yhteenlaskettu lupien määrä oli lähes 15 % kaikista luvista. Lupien mahdollistamat ottomäärät olivat selvästi suurimmat Lohja Rudus Oy Ab:llä, tielaitoksella ja Lemminkäinen Oyj:llä, joiden osuus oli lähes 4 % kaikkien kallion ottamislupien mahdollistamasta kokonaisottomäärästä. Seuraavaksi suurimmat lupien mahdollistamat ottomäärät olivat Suomen Kiviteollisuus Oy:llä, Palin Granit Oy:llä ja Metsähallitus Morenialla. Suuria yksittäisiä lupia oli mm. YTV:llä, Läänin Kuljetus Oy:llä ja Seinäjoen kaupungilla. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

26 kpl -st <2 1 <1 1 <2 1 < 5 1 <1 3 ottomääräluokat (k-m) - grupp av täktmängden milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Kuva 21. Kallion ottamisluvat ja niiden mahdollistamat ottomäärät ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Bergtäktstillstånden och de av dem möjliggjorda mängderna taget berg grupperade enligt mängden taget berg.) Kallionottamisluvat bergtäktstillstånden Lupien mahdollistama otto yhteensä (milj.k-m3) - totalbergtäkten som tillstånden möjliggör (milj.f-m3) Ottomäärät milj.k-m 3 Täktmängden milj.f-m >9 Kuva 22. Voimassa olevien kallion ottamislupien mahdollistamat suurimmat ottomäärät kuntakohtaisesti. (De största mängderna taget berg kommunvis som de giltiga marktäktstillstånden möjliggör.) 24 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

27 Kalliomurske ja louhe Kalliomursketta otettiin noin 45 ottamisalueelta (kuva 23). Näistä 29 alueelta otettiin myös louhetta. Kalliomursketta otettiin 11,3 miljoonaa k-m 3 eli 31,7 miljoonaa tonnia. Vuonna 25 toiminnassa olevia kalliomurskelouhoksia oli yli 1 % enemmän kuin vuonna 24 ja niiltä otettiin mursketta 1 % enemmän kuin vuonna 24. Eniten ottamisalueita oli Länsi-Suomen ja Lounais-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Suurimmat murskeen ottomäärät olivat Uudenmaan ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Kuntatasolla eniten ottamisalueita oli Mikkelissä, Närpiössä, Valkealassa, Kauhavalla, Jyväskylän mlk:ssa, Ikaalisissa, Hankasalmella ja Alavudella. Eniten ottamisalueita oli Lemminkäinen Oyj:llä, entisellä tielaitoksella, Metsähallitus Morenialla ja Lohja Rudus Oy Ab:llä. Näillä oli lähes 3 % Suomen kalliomurskeen ottamisalueista ja ne ottivat lähes 4 % kalliomurskeen kokonaisottomäärästä. Lupakohtaiset murskeen ottomäärät olivat keskimäärin suurempia kuin vastaavat soran ottomäärät (kuvat 24 ja 2). Keskimääräinen murskeen ottomäärä oli 11 k-m 3. Ottomäärät k-m 3 Täktmängden f-m Kuva 23. Kalliomurskeen ja louheen toiminnassa olleet ottamisalueet vuonna 25. (De verksamma bergkross- och sprängstentäktsområdena år 25.) >1 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

28 Alle 2 k-m 3 :n ottamisalueita oli runsaat 1 %, mutta niiltä otettu kalliomurskemäärä oli alle,5 prosenttia kaikesta otetusta murskeesta. Yli 5 k-m 3 :n ottamisalueita oli alle 1 %, mutta niiltä otettu kalliomurskemäärä oli yli puolet kaikesta otetusta murskeesta. Louhetta otettiin 93 ottamisalueelta yhteensä,8 miljoonaa k-m 3 eli 2,3 miljoonaa tonnia (kuva 23). Vuonna 25 toiminnassa olevien louheen ottopaikkojen määrä oli samalla tasolla kuin vuonna 24, mutta niiltä otetun aineksen määrä oli yli 4 % pienempi. Louheen keskimääräinen ottomäärä oli 4 k-m 3 (kuva 25). Entisen tielaitoksen osuus oli yli 3 % kaikesta otetusta louheesta. Suuria yksittäisiä louheen ottajia olivat lisäksi Murskauskolmio Oy ja Ilmajoen louhintatyö Oy. Lohetta otettiin kuntatasolla eniten Sipoossa, Elimäellä, Ilmajoella ja Jokioisissa. Vuonna 25 toiminnassa olleista louheen ottopaikoista seitsemän lupa päättyi vuoden 25 aikana ja 14 ottamisaluetta sai ottamisluvan. Toiminnassa olevien louheen ottopaikkojen ottamislupien keskimääräinen voimassaolo oli kymmenen vuotta ja ne olivat keskimäärin voimassa vuoteen 21 ja pisimmillään vuoteen kpl - st <21 <1 1 <2 1 <5 1 <1 3 ottomääräluokat (k-m) - grupp av täktmängden milj.k-m 3 - milj.f-m 3 Kuva 24. Kalliomurskeen ottamisalueiden kappalemäärä ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet bergkrosstäktsområden och de ur dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) Kalliomurskeen ottoalueita - bergkrosstäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (milj.k-m3) - täktmängden totalt (milj.f-m3) kpl - st <21 <1 1 <2 1 <5 1 <5 3 ottomääräluokat (k-m) - grupp av täktmängden tuhat k-m 3 - tusen f-m 3 Kuva 25. Louheen ottamisalueiden kappalemäärä ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet sprängstentäktsområden och de ur dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) Louheen ottoalueita - sprängstentäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (tuhat k-m3) - täktmängden totalt (tusen f-m3) 26 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

29 Rakennus- ja tarvekivi sekä varastoitu sivukivi Rakennuskivellä tarkoitetaan kivilajia, joka täyttää määrättyjä vaatimuksia ulkonäön ja lujuuden suhteen ja jota käytetään rakennustarkoituksiin. Rakennuskivet louhitaan yleensä kiviblokkeina, jotka sahataan määräpaksuuteen ja joiden pinta käsitellään käyttökohteen mukaan. Käyttökohteena on esimerkiksi julkisivujen verhoilumateriaalin graniitti. Muilla tarvekivillä tarkoitetaan mm. hauta- ja koristekiviä. Varastoidulla sivukivellä tarkoitetaan rakennus- ja muilla tarvekivilouhimoilla syntynyttä kiveä, jolle ei voida osoittaa välitöntä hyötykäyttöä, ja joka varastoidaan ottamisalueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Rakennus- ja muuta tarvekiveä otettiin 95 louhimolta yhteensä 1,1 miljoonaa k-m 3 eli 3, miljoonaa tonnia, josta varastoidun sivukiven osuus oli 829 k-m 3 (kuva 26). Vuoden 25 ottomäärät olivat samaa tasoa kuin vuonna 24. Puolet kaikista ottamisalueista oli alle 3 k-m 3 :n ottamisalueita, mutta niiltä otettu kivimäärä oli alle 3 % kaikesta otetusta rakennus- ja muusta tarvekivestä sekä sivukivestä (kuva 27). Merkittävimmät ottajat olivat Palin Granit Oy ja Suomen Kiviteollisuus Oy, joilla oli 25 % vuonna 25 toiminnassa olevista louhimoista. Näistä louhimoista otetun rakennus- ja muun tarvekiven sekä sivukiven osuus oli 6 % koko Suomen ottomääristä. Suurimmat louhimot sijaitsivat, Ylämaalla, Virolahdella, Taivassalossa, Uudessakaupungissa, Mäntsälässä ja Kotkassa. Näissä kunnissa tuotettiin yli 8 % koko Suomen rakennus- ja muista tarvekivistä sekä sivukivestä. Eniten (yli 5 kpl) toiminnassa olevia louhimoita oli Ylämaalla ja Virolahdella. Neljän rakennus- ja muun tarvekivilouhimon lupa umpeutui vuonna 25. Toiminnassa olevien louhimoiden ottamislupien keskimääräinen voimassaoloaika oli 1 vuotta. Nämä luvat olivat keskimäärin voimassa vuoteen 21. Pisimmillään luvat olivat voimassa vuoteen 215. Sivukiveä, joka varastoitiin ottamisalueella, ilmoitettiin muodostuvan lisäksi kuudella muulla ottamisalueella kuin mistä otettiin rakennus- ja muuta tarvekiveä. Näiltä alueilta sivukiveä muodostui 9 k-m 3. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

30 Ottomäärät k-m 3 Täktmängden f-m Kuva 26. Toiminnassa olleet rakennus- ja muun tarvekiven ottamisalueet vuonna 25. (De verksamma byggnads- och nyttostentäktsområdena år 25.) > kpl -st <51 <2 1 <5 1 <1 1 < tuhat k-m 3 - tusen k-m 3 Kuva 27. Rakennus- ja tarvekiven ottamisalueiden kappalemäärä ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet byggnads- och nyttostentäktsområden och de ur av dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) ottomääräluokat - grupp av täktmängden Rakennus- ja tarvekiven ottoalueita - byggnads- och nyttostentäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (tuhat k-m 3 ) - täktmängden totalt (tusen f-m 3 ) 28 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

31 6.5.3 Moreeni Moreenia otettiin 176 ottamisalueelta yhteensä 665 k-m 3 eli 1,3 miljoonaa tonnia (kuva 28). Vuonna 25 moreenia otettiin yli 1 % vähemmän kuin vuonna 24. Moreenin ottomäärät olivat keskimäärin pieniä. Korkeintaan 1 k-m 3 :n ottamisalueita oli lähes puolet (kuva 29). Jalostamatonta hiekka- ja soramoreenia otettiin 47 k-m 3 (6 % kokonaismoreeninotosta), seulottua hiekka- ja soramoreenia 5 k-m 3 (8 %), moreenimursketta 157 k-m 3 (24 %) ja hieta- ja hiesumoreenia 51 k-m 3 (8 %). Toiminnassa olevien moreenin ottamisalueiden ottamislupien keskimääräinen voimassaoloaika oli 1 vuotta. Nämä luvat olivat keskimäärin voimassa vuoteen 29 ja pisimmillään vuoteen 215. Vuonna 25 päättyi 16 moreenin ottamislupaa ja uusia lupia myönnettiin 34 kpl. Eniten ottamisalueita (>2 kpl) oli Länsi- Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ympäristökeskuksen alueilla sekä suurimmat ottomäärät olivat Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Kuntatasolla eniten ottamisalueita oli Kemijärvellä, Kuusamossa ja Suomussalmella sekä suurimmat ottomäärät olivat Kuusamossa, Rovaniemen mlk:ssa ja Haukiputaalla. Ottamisalueita oli eniten metsähallinnolla (metsähallitus, metsäntutkimuslaitos ja metsäkeskukset), jolla oli yhteensä lähes 3 toiminnassa olevaa ottamisaluetta. Ottomäärät k-m 3 Täktmängden f-m >2 Kuva 28. Toiminnassa olleet moreenin ottamisalueet vuonna 25. (De verksamma moräntäktsområdena år 25.) Suomen ympäristökeskuksen raportteja

32 2 7 kpl - st <51 <2 1 <5 1 <1 1 <2 ottomääräluokat - täktmängdesgrupper tuhat k-m 3 - tusen f-m 3 Kuva 29. Moreenin ottamisalueiden määrät ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet moräntäktsområden och de ur av dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) Moreenin ottoalueita - moräntäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (tuhat k-m3) - täktmängden totalt (tusen f-m3) Siltti (hieta ja hiesu) ja savi Silttiä otettiin 86 ottamisalueelta yhteensä 166 k-m 3 eli 37 tonnia (kuva 3 s. 31). Vuonna 25 silttiä otettiin lähes 2 % vähemmän kuin vuonna 24. Siltin ottamismäärät olivat pieniä, enintään 5 k-m 3 :n ottamisalueita oli lähes puolet. Suurimmat ottamismäärät olivat Länsi-Suomen ja Keski-Suomen ympäristökeskusten alueilla, missä oli myös eniten toiminnassa olevia ottamisalueita. Vuonna 25 toiminnassa olevista siltin ottamisalueista kahden lupa umpeutui ja kahdeksan uutta lupaa myönnettiin vuonna 25. Toiminnassa olevien siltin ottamisalueiden ottamislupien keskimääräinen voimassaoloaika oli 1 vuotta. Nämä luvat olivat keskimäärin voimassa vuoteen 21 ja pisimmillään vuoteen 215. Savea otettiin 34 ottamisalueelta 277 k-m 3 eli 527 tonnia (kuva 3, s. 31). Vuonna 25 saven ottomäärät olivat samaa tasoa kuin vuonna 24. Alle 3 k-m 3 :n ottamisalueita oli 5 %. (kuva 32). Suurimpia saven ottajia olivat Optiroc Oy Ab ja Maxit Oy Ab, joiden osuus oli yli 3 % koko saven otosta. Eniten ottamisalueita sijaitsi Länsi-Suomen ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Eniten savea otettiin Kuusankoskella, Elimäellä ja Ylihärmässä. Vuonna 25 toiminnassa olevista ottamisalueista kahden lupa päättyi vuonna 25 ja uusia lupia myönnettiin kolme. Toiminnassa olevien ottamisalueiden ottamisluvat olivat keskimäärin voimassa 1 vuotta. Nämä luvat olivat keskimäärin voimassa vuoteen 29 ja pisimmillään vuoteen 215. kpl - st <51 <2 1 <5 1 <1 1 <2 ottomääräluokat - grupp av täktmängden tuhat k-m 3 - tusen f-m 3 Kuva 31. Siltin ottamisalueiden määrät ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet silttäktsområden och de ur av dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) Siltin ottoalueita - silttäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (tuhat k-m3) - täktmängden totalt (tusen f-m3) 3 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

33 Saven ottomäärät k-m 3 Täktmängden av lera f-m Kuva 3. Siltin ja saven toiminnassa olleet ottamisalueet vuonna 25. (De verksamma silt- och leratäktsområdena år 25.) >5 Siltin ottomäärät k-m 3 Täktmängden av silt f-m >5 4 3 kpl - st <51 <2 1 <5 1 <1 1 < tuhat k-m 3 - tusen f-m 3 Kuva 32. Saven ottamisalueiden määrät ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet lertäktsområden och de ur av dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) ottomääräluokat - grupp av täktmängden Saven ottoalueita - lertäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (tuhat k-m3) - täktmängden totalt (tusen f-m3) Suomen ympäristökeskuksen raportteja

34 6.5.5 Multa ja lieju Multaa ja liejua otettiin 159 ottamisalueelta yhteensä 194 k-m 3 (kuva 33). Vuonna 25 multaa ja liejua otettiin noin 15 % enemmän kuin vuonna 24. Mullan ja liejun otto ei ollut keskittynyt kenellekään ottajalle. Eniten ottamisalueita oli Länsi-Suomen, Lounais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusten alueilla sekä suurimmat ottamismäärät olivat Pohjois-Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Eniten toiminnassa olevia ottamisalueita sijaitsi Kontiolahdella, Kempeleellä, Laihialla, Mustasaaressa, Vahdossa ja Ylöjärvellä. Multaa ja liejua otettiin eniten Vammalassa, Kempeleellä ja Laihialla. Lupakohtaiset mullan ja liejun ottomäärät olivat keskimäärin 7 k-m 3 (kuva 34). Vuonna 25 päättyi 14 mullan ja liejun ottamislupaa ja uusia lupia myönnettiin 1 kpl. Toiminnassa olevien mullan ja liejun ottamisalueiden ottamislupien keskimääräinen voimassaoloaika oli 1 vuotta. Nämä luvat olivat keskimäärin voimassa vuoteen 29 ja pisimmillään vuoteen 215. Ottomäärät k-m 3 Täktmängden f-m Kuva 33. Mullan ja liejun vuonna 25 toiminnassa olleet ottamis-alueet. (De verksamma mull- och gyttjatäktsområdena år 25.) >5 32 Suomen ympäristökeskuksen raporteja 17 27

35 18 25 kpl - st <51 <2 1 <5 1 <1 1 < tuhat k-m 3 - tusen k-m 3 Kuva 34. Mullan ja liejun ottamisalueiden määrät ja niiltä otettu ainesmäärä ryhmiteltynä ottomäärän mukaan. (Antalet mull- och gyttjatäktsområden och de ur av dem tagna mängderna substans grupperade enligt mängden tagen substans.) ottomääräluokat - grupp av täktmängden Mullan ja liejun ottoalueita - mull och gyttjatäktsområden Otettu ainesmäärä yhteensä (tuhat k-m3) - täktmängden totalt (tusen f-m3) Suomen ympäristökeskuksen raportteja