HYLJE. Hyljesietopalkkion koulutuskansio

Transkriptio

1 HYLJE Hyljesietopalkkion koulutuskansio

2 Sisällysluettelo Johdanto 2 Taustaa Tiivistelmä Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmasta 4 Hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamat saalisvahingot vuonna Hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot vuonna Tutkittua Hylkeen ravinnonkäytöstä Perämerellä - Yhteenveto vuosien tutkimuksesta 14 Harmaahylkeiden elävänäpyynti kalanpyydyksillä - vuoden 2007 tutkimushankkeen loppuraportti 18 KANRA II-projektin vedenalaiskuvaukset rysäpyynnin tehostamiseksi Saaristo- ja Selkämerellä vuosina 2008 ja Hyljevahinkojen torjuntakeinoja kalanviljelyssä 28 Käynnissä olevia hankkeita Rysistä pyydystettyjen hylkeiden satelliittiseuranta Selkämerellä ja Suomenlahdella (Halli-GPS) 30 Ongelmahylkeiden kohdennettu metsästys - hanke 34 Hankesuunnitelma hyljevaroittimista 35 Luettelo hyljeaiheisista hankkeista 39 Hylkeesta kirjoitettua kalastusalan lehdissä Liitteitä DVD-filmi Harmaahylkeiden elävänäpyynti kalanpyydyksillä - Levandefångst av gråsälar med fiskredskap. RKTL. DVD-filmi Rysähallit satelliittiseurannassa RKTL. Hylkeenmetsästys-opasvihkonen. Metsästäjäin Keskusjärjestö. 1

3 Johdanto Hylkeiden (harmaahylje ja norppa) takia kalatalouselinkeinoille aiheutuu merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Koska hylkeet ovat suojeltuja riistaeläimiä, niiden metsästäminen riittävässä määrin vahinkojen välttämiseksi ei ole mahdollista. Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelma mahdollistaa palkkioiden maksamisen kalatalousyrittäjille, jotka sitoutuvat Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmaan. Toimintaohjelman yksi keskeisistä linjauksista on keskittyä elinkeinokalatalouden kehittämiseen ja alkutuotannon jatkuvuuden turvaamiseen. Sietopalkkioilla pyritään parantamaan kalatalousyrittäjien edellytyksiä ehkäistä hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ja jatkaa yritystoimintaansa hylkeiden aiheuttamasta haitasta huolimatta. Palkkiojärjestelmä edellyttää, että kompensaatiota saavat yrittäjät perehtyvät hylkeiden hoitosuunnitelmaan ja tutustuvat menetelmiin, joilla hyljevahinkoja yritystoiminnalle voidaan estää. Rannikkokalastajan tulee ilmoittaa kuukausittain hylkeiden aiheuttamat vahingot saaliille ja kalastusvälineille sekä pyydyksiin hukkuneet hylkeet. Ilmoitukset tehdään erillisellä ns. hyljelomakkeella. Vesiviljely-yrittäjät sitoutuvat raportoimaan hyljevahingoista vastaamalla vuosittain riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hyljekyselyyn. Hyljesietopalkkion ehtona on, että yrittäjä on esittänyt yrityskohtaisen kehittämissuunnitelman ja osallistunut koulutukseen parantaakseen hylkeisiin liittyviä tietojaan. Vuonna 2009 merialueella ammattimaisesti kalastaneista 1525 kalastusyksiköstä (kalastaja, kalastajaruokakunta tai kalastusalus) 39 prosenttia (600) ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä. Vahinkoja kärsineistä kaksi kolmasosaa pystyi ilmoittamaan vahingot lajeittain ja kilomäärittäin. Muut ilmoittivat vahingoista sanallisesti (kuten hylkeet veivät kaiken ). Hylkeiden vaurioittaman kalan määräksi arvioitiin 168 tonnia ja saalismenetyksen arvoksi ammattikalastajille maksettujen keskihintojen perusteella laskettuna euroa. Tulokset vahinkojen määrästä ja arvosta ovat lähinnä minimiarvio vahingoista. Koko merialueella hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot vuonna 2009 arvioitiin kalamäärinä yhteensä kiloksi ja vahinkojen arvo oli yhteensä euroa. Tappion arvo koostui pääasiassa kalavahingoista. Ruotsissa on tutkittu hylkeiden vaikutuksia kalastukseen Sälar och fiske -ohjelman puitteissa vuodesta Suomessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on työskennellyt hyljekysymysten parissa jo 2000-luvun alusta lähtien ja myös useat kalatalousalan neuvontajärjestöt ja yksityiset kalastajat ovat eri projektien välityksellä pyrkineet löytämään menetelmiä hyljevahinkojen ehkäisemiseksi. Suuri edistysaskel on ollut hylkeenkestävien rysien kehittäminen, mutta verkkokalastukseen liittyviä hyljeongelmia ei toistaiseksi ole kyetty ratkaisemaan. Vakka-Suomen kalastuspuiston alueella toteutettavassa hankkeessa tähdätään kestäviin toimenpiteisiin kalastus ja kalankasvatuselinkeinolle ongelmia aiheuttavien hylkeiden metsästyksessä. Yksi hankkeen tärkeimmistä tavoitteista on saattaa alueen metsästäjät, ammattikalastajat ja kalankasvattajat toimimaan tiiviissä yhteistyössä ja luoda näin alu- 2

4 eelle käytännöt ja toimintamallit metsästyksen organisointiin, saaliin käsittelyyn ja hyötykäyttöön. Harmaahylje ja norppa ovat Suomessa riistalajeja. Itämeren hyljekantojen hoidosta vastaa maa- ja metsätalousministeriö ja Ahvenanmaalla Maakuntahallitus. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos vastaa merihyljekantojen seurannasta ja tutkimuksesta. Suomen Itämeren hyljekantojen hoidon linjaukset esitetään maa- ja metsätalousministeriön johdolla tehdyssä Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa. Vuonna 2008 käynnistyneessä tutkimushankkeessa riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittää ponttonirysistä kiinniotettujen harmaahylkeiden eli hallien liikkumista GPS/GSM seurantatekniikan avulla. Tutkimuksella pyritään saamaan uutta tietoa ns.häirikköyksilöistä eli selvittämään, ovatko pyydyksissä ruokailevat yksilöt sinne sattumalta osuvia vai ovatko vain tietyt hyljeyksilöt erikoistuneet ruokailemaan rysillä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä hyljekantojen hoidossa että pyyntiteknisten ratkaisujen kehittämisessä. 3

5 Maa- ja metsätalousministeriö Tiivistelmä Itämeren hylkeiden kannanhoitosuunnitelmasta Harmaahylje ja itämerennorppa ovat Suomessa riistaeläinlajeja, ja vastuu kantojen hoidosta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maakuntatasolla hyljekantojen hoidosta vastaavat riistanhoitopiirit, jotka ovat suomalaisen riistahallinnon ja samalla lakisääteisen metsästäjäorganisaation aluetason hallinnollisia yksiköitä. Ahvenanmaalla hyljekantojen hoidosta vastaa puolestaan Maakuntahallitus. Hallikanta on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Myös norppakanta on runsastunut, vaikkakin kasvu ei ole ollut yhtä nopeaa. Hyljekantojen lisääntymisen ja yleisen terveydentilan kohentuminen ja sitä kautta hylkeiden runsastuminen on myönteinen ilmiö. Myös hylkeiden hyödyntäminen luonnonvarana ja hyljetuotteiden monipuolinen käyttö on hiljalleen kasvamassa. Hylkeiden runsastuminen on luonut uusia vaatimuksia hyljekantojen suunnitelmalliselle hoidolle. Hylkeiden aiheuttamat saalis- ja pyydysvahingot ovat lisääntyneet voimakkaasti ja myös vaatimukset kantojen säätelemiseksi ovat lisääntyneet. Asenteet hylkeitä kohtaan ovat koventuneet kalastajien kokemien taloudellisten menetysten takia, ja etenkin hallia pidetään monin paikoin uhkana elinkeinon säilymiselle. Hyljekannat eivät noudata kansallisia rajoja ja Itämeren hyljekantojen hoidosta vallitsee osin hyvin ristiriitaisia näkemyksiä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomen merihyljekantojen hoitosuunnitelma laadittiin soveltaen Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta annetun yleissopimuksen Pysyvän Neuvoston suosituksia Nro 59 (1997) ja Nro 74 (1999) sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kestävän käytön periaatetta ja luontotyyppien sekä EU:n luontodirektiivin asettamia velvoitteita siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet hyljekantojen hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia intressitahoja. Hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle hyljepolitiikalle. Siinä kuvataan hylkeiden biologiaa ja niiden tilaa ajantasaiseen suomalaiseen tutkimukseen perustuen ja verrataan Suomen tilannetta olennaisilta osiltaan kansainväliseen tutkimukseen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita, kansainvälisiä yhteistyömuotoja, hylkeiden aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, hylkeen ja ihmisen yhteistä historiaa, hyljekantojen hoidon aiempia tavoitteita, toteutunutta kannanhoitoa, tutkimusta ja hyljekantojen kehittymiseen liittyviä uhkia. Osan taustasta muodostaa kuulemismenettelyyn perustuva sosioekonominen aineisto, josta on valmistunut myös oma erillinen julkaisunsa. Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä hylkeiden biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa suunnitelmallista hyljekantojen hoitoa ja hylkeiden säilyttämistä pysyvänä osana meriluontoa ja sen 4

6 monimuotoista eliöyhteisöä. Suomen hyljekantojen hoidon ja suojelun perustavoitteena on molempien hyljekantojen suotuisa suojelutaso. Hylkeiden lajibiologiset vaatimukset raja-arvoineen mahdollistavat suunnitelmallisen kannanhoidon. Kun hyljekantojen hyvinvointi ja elinvoimaisuus on pitkällä aikavälillä turvattu, pystytään hoidon suuntaamisessa ottamaan huomioon yhä merkittävämmin myös sosioekonomiset tekijät. Hallikannan hoidon linjauksissa korostuu näkökulma, jossa halli käsitetään kestävällä tavalla hyödynnettävänä ja arvokkaana luonnonvarana. Norpan osalta hoitosuunnitelma painottuu puolestaan suojelupainotteisiin linjauksiin, erityisesti eteläisten kantojen kehittymiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi. Hyljekantojen hoito toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään alueellisesta hyljekantojen hoidosta, hylkeiden suojelusta ja suojelualueista, hylkeiden metsästyksestä ja metsästyksen valvonnasta, hylkeiden hyödyntämisestä, vahinkojen estämisestä ja korvaamisesta, hyljekantojen seurannasta, tutkimuksesta, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, eri tahojen välisestä yhteistyöstä, hoitosuunnitelmanpäivittämisestä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista on tarkoitus seurata ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan päivittämään. Hoitosuunnitelma on kokonaisuudessan luettavissa Maa-ja metsätalousministeriön sivuilta mmm.fi: Kalastus, riistanhoito ja porot > Metsästys ja riistatalous > Hoitosuunnitelmat > Hyljekantojen hoitosuunnitelma 5

7 Pirkko Söderkultalahti ja Anssi Ahvonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamat saalisvahingot vuonna 2009 Suomalaiset ammattikalastajat kalastivat merialueelta 118 miljoonaa kiloa kalaa vuonna Suurin osa saaliista oli silakkaa, jota saatiin 90 miljoonaa kiloa. Toiseksi eniten kalastettiin kilohailia, 23 miljoonaa kiloa. Seuraavaksi suurimmat saaliit saatiin turskasta (0,9 milj. kg), siiasta (0,7 milj. kg) ja ahvenesta (0,6 milj. kg). Saaliin tuottaja-arvo oli 24 miljoonaa euroa. Merialueella ammattimaisesti kalastaneista 1525 kalastusyksiköstä (=kalastaja, kalastajaruokakunta tai kalastusalus) 39 prosenttia (600) ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä. Vahinkoja kärsineistä kaksi kolmasosaa pystyi ilmoittamaan vahingot lajeittain ja kilomäärittäin. Muut ilmoittivat vahingoista sanallisesti (kuten hylkeet veivät kaiken ). Sanallisia ilmoituksia ei ole tässä tarkastelussa muutettu numeerisiksi arvioiksi. Näin ollen esitetyt tulokset vahinkojen määrästä ja arvosta ovat lähinnä minimiarvio vahingoista. Hylkeiden vaurioittaman kalan määräksi arvioitiin 168 tonnia (taulukko 1) Siitä oli siikaa 46 tonnia, silakkaa 37 tonnia, kuhaa 22 tonnia, lohta 21 tonnia, ahventa 15 tonnia, taimenta 8 tonnia, lahnaa 5 tonnia, muikkua 4 tonnia, haukea 3 tonnia ja muita kalalajeja yhteensä 6 tonnia (kuva 1). Hylkeiden vahingoittaman kalan määrä oli 31 tonnia pienempi kuin edellisenä vuonna. Hylkeiden turmeleman ahvensaaliin määrä kasvoi, muille lajeille aiheutuneet vauriot joko pienenivät tai pysyivät ennallaan. Hylkeiden aiheuttamien saalismenetysten arvo oli ammattikalastajille maksettujen keskihintojen perusteella laskettuna euroa. Arvoltaan suurimmat vahingot aiheutuivat siian-, kuhan- ja lohenkalastukselle. Vahingoitetun siikasaaliin arvo oli ammattikalastajille maksettujen keskihintojen mukaan arvioituna euroa ja menetetyn kuhasaaliin arvo euroa. Lohisaaliille aiheutui vahinkoja euron arvosta. Markkinoille päätyneeseen saalismäärään verrattuna suhteellisesti suurimmat menetykset kohdistuivat tällä kertaa taimeneen. Vahingoittuneita taimenia oli 8100 kiloa, mikä oli 11 prosenttia taimensaaliiseen suhteutettuna. Lähes puolet taimeneen kohdistuneista vahingoista koettiin Selkämeren alueella (ICES 30) sijaitsevalla tilastoruudulla 32, jolla sijaitsevat mm. Kaskinen ja Kristiinankaupunki. Samalla ruudulla myös ahveneen kohdistui suurimmat saalismenetykset. Siikaa vaurioitui eniten Selkämeren alueella Vaasan edustalla sijaitsevalla tilastoruudulla 23. Kuhavahinkoja koettiin eniten Suomenlahdella Inkoon ja Kirkkonummen edustan tilastoruudussa 53. Aineisto ja menetelmät Merialueen ammattikalastustilastot perustuvat kalastajien määräaikoina tekemiin saalisilmoituksiin. Maa ja metsätalousministeriön päätökset (798/1997 ja 259/1998) Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1139/94) 6

8 soveltamisesta velvoittavat kaikki ammattikalastajat saalisilmoitusten antamiseen. Vähintään 10 metriä pitkien alusten kalastustiedot ilmoitettiin pyyntikertakohtaisesti EU kalastuspäiväkirjalla. Alle 10 metriä pitkien alusten kalastus lohisaalista lukuun ottamatta ilmoitettiin kuukausikohtaisella rannikkokalastuslomakkeella ja alle 10 metriä pitkien alusten lohenkalastus pyyntikertakohtaisella rannikkokalastajan lohen-kalastusilmoituksella. Saalisilmoituslomakkeiden käsittely ja tietojen tallennus tehdään merialueen ELY-keskuksissa ja Ahvenanmaan maakuntahallituksessa. RKTL saa tiedot käyttöönsä tilastointia varten. Lomakkeissa on vuodesta 1999 alkaen tiedusteltu poisheitetyn, esimerkiksi hylkeen syömän kalan määrää. Poisheitetyksi ilmoitetusta saaliista kertyy siten samat taustatiedot kuin varsinaisesta kaupallisesta saaliista. Vuonna 2009 kalastustiedot saatiin kaikilta vähintään 10 metriä pitkiltä aluksilta. Niitä oli tiedustelun piirissä 320 kappaletta. Rannikkokalastuslomakkeita lähetettiin 1783 kappaletta ja kalastustiedot saatiin 1541 (86 %) kalastajalta/kalastajaruokakunnalta. Vastauskato korjattiin käyttämällä jälkiositusta. Ositusperusteina käytettiin kalastajan asuinaluetta ja tuloluokitusta (RKTL 2010). Tulosten luotettavuus Hylkeen vahingoittaman lohen määrästä on tehty arvio vuodesta 1999 alkaen ja kaikista kalalajeista vuodesta 2000 alkaen. Ongelmana on ollut saalismenetysten arvioiminen luotettavalla tavalla. Kalastajien ilmoittamat numeeriset saalisvahinkoarviot perustuvat periaatteessa vahingoitettujen kalojen jäännöksiin. Vahingoitetusta kalasta ei kuitenkaan aina jää pyydykseen selvästi havaittavia ja yksilöitäviä jäännöksiä. Hylje voi syödä saaliskalan kokonaan tai muualla ja se voi karkottaa kaloja pyydyksistä pelkällä läsnäolollaan. Kalat voivat myös paeta pyydyksistä hylkeiden tekemien reikien kautta. Tämän vuoksi ammattikalastajat kuvaavat saalismenetyksiä usein sanallisesti kuten hylkeet veivät kaiken. Lomakkeissa on myös mainintoja, joissa kerrotaan pyydysten nostamisesta pois ja kalastuksen lopettamisesta kesken kauden hylkeiden aiheuttamien vahinkojen vuoksi: kalastus mahdotonta lukuisten hylkeiden takia, hylkeet lopettivat kalastuksen. Mainittujen tekijöiden vaikutusta ei ole voitu ottaa huomioon tulosten laskennassa. Koska vahinkoja kärsineistä kolmasosa ei pystynyt arvioimaan vahinkojen määrää numeroin, voidaan arviota hylkeiden vahingoittamasta kalamäärästä pitää minimiarviona todellisesta vahinkomäärästä. Arvio vahinkoja kärsineiden kalastusyksiköiden määrästä on vahinkomäärää luotettavampi mittari. Lähteet RKTL Ammattikalastus merellä2009. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 4/2010. On luettavissa netissä: uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tilastoja_4_2010.pdf 7

9 Taulukko 1. Hylkeiden saaliille aiheuttamia vahinkoja raportoineet kalastusyksiköt (=kalastaja, kalastusalus, kalastajaruokakunta) vuosina Taulukko 2. Hylkeen vahingoittamaksi raportoitu kalan määrä ices-osa-alueittain vuosina , 1000 kg. Kuva1. Hylkeen vahingoittamaksi raportoidun kalan määrä lajeittain vuonna

10 Kuva 2. Hylkeiden vaurioittama kuhasaalis ja sen osuus markkinoille päätyneestä kuhasaaliista ices-osa-alueittain vuosina Kuva 3. Hylkeiden vahingoittamaksi raportoidun kuhan määrä ja reaaliarvo ammattikalastajille maksettujen keskihintojen mukaan arvioituna vuosina Kuva 4. Hylkeiden vahingoittamaksi raportoidun siian määrä ja reaaliarvo ammattikalastajille maksettujen keskihintojen mukaan arvioituna vuosina

11 Riitta Savolainen, Pentti Moilanen ja Anssi Ahvonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot vuonna 2009 Suomessa kasvatettiin vuonna 2009 yhteensä noin 13,6 miljoonaa kiloa ruokakalaa. Koko maan ruokakalasta 82 % (11,1 milj. kg) kasvatettiin merialueilla. Kalankasvatus merialueilla on lähes yksinomaan verkkoallaskasvatusta. Vuonna 2009 Saaristomerellä ja Satakunnan rannikkoalueella kasvatettiin ruokakalaa 3,6 ja Ahvenanmaalla 6,0 miljoonaa kiloa. Viljelytuotanto muilla merialueilla oli noin 1,6 miljoonaa kiloa (taulukko 1). Vuonna 2009 Manner-Suomen merialueilla oli 53 toimivaa kalankasvatusyritystä. Näistä 39 yrityksellä oli ollut hylkeiden aiheuttamia vahinkoja. Yrityksillä oli yhteensä 103 erillistä toiminnassa olevaa kalankasvatuslaitosta. Vahingot tapahtuivat 57 laitoksella. Ahvenanmaalla oli vuonna toimivaa ruokakalankasvatusta harjoittavaa yritystä, joilla oli yhteensä 29 toimivaa laitosta. Näistä 6 yritystä ilmoitti laitoksillaan olleen hylkeiden aiheuttamia vahinkoja. Koko merialueella hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot arvioitiin kalamäärinä yhteensä kg:ksi (taulukko 2). Koko merialueella noin 72% tappioista aiheutui hylkeiden tappamista kaloista. Kalavahinkoja aiheutui myös hylkeiden vahingoittamista (16%) sekä hylkeiden karkuun päästämistä (11%) kaloista. Hylkeiden kaloille aiheuttamista kokonaisvahingoista valtaosa, noin 48 % tapahtui Ahvenanmaan alueella. Vahinkoja aiheutui sekä kirjolohta että siikaa tuottavilla laitoksilla. Hylkeiden aiheuttamien kalavahinkojen osuus kulutukseen tuotetun ruokakalan määrästä merialueittain vaihteli noin 2 %:sta 4 %:iin. Hylkeiden aiheuttamien kala- ja kassivahinkojen arvo koko merialueella oli yhteensä euroa. Tappion arvo koostui pääasiassa kalavahingoista. Kassivahinkojen osuus oli noin euroa (taulukko 3). Vuonna 2009 hylkeiden aiheuttamat kalavahinkojen kilomäärät sekä arvio kala- ja kassivahinkojen arvosta olivat huomattavasti alhaisemmat kuin vuonna Vahinkojen rahallinen arvo laski kuitenkin vähemmän suhteessa kalavahinkojen kilomääriin. (taulukot 4 ja 5). Aineisto ja menetelmät Tiedot hylkeiden kalankasvatukselle merialueella aiheuttamista vahingoista kerättiin samalla kun RKTL keräsi kalanviljelyn tuotantotiedot viljelijöiltä tilastointia varten (ks. RKTL 2010). Tiedot pyrittiin keräämään tuotantolaitoskohtaisesti. Ahvenanmaata koskevat tiedot saatiin yhteenvetona Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Tässä selvityksessä hylkeiden aiheuttamat vahingot koostuvat hylkeiden tappamista, vaurioittamista ja karkuun päästämistä kaloista sekä kasvatuskasseille aiheutuneista vahingoista. 10

12 Ahvenanmaa poisluettuna merialueen tiedonkeruukehikossa oli kaikkiaan 68 yritystä. Näistä 53 yrityksellä oli ollut toimintaa 103 laitoksella vuonna 2009 ja 15 yritystä oli lopettanut tai niillä ei ollut toimintaa. Ahvenanmaan maakuntahallitukselta saadun tiedon mukaan Ahvenanmaalla oli toimintaa 10 yrityksellä 29 laitoksessa vuonna RKTL:n tiedonkeruussa tietoja ei saatu 15 yritykseltä, joten vastanneiden yritysten osuus oli 78 %. Tuotantotietoihin vastanneista yrityksistä tiedot hyljevahingoista puuttuivat kolmelta yritykseltä. Tämä osittaiskato huomioitiin paikkaamalla puuttuvat tiedot aineistosta saaduilla arvoilla. Kokonaiskato huomioitiin käyttäen samaa jälkiositusta kuin tuotantotietoja laskettaessa (kts. RKTL 2010). Ositusperusteina käytettiin yrityksen sijaintia, vesiviljelyrekisteristä saatua tietoa laitoksen toiminnasta sekä laitosten lukumäärää yrityksissä. Merialuejako noudattaa ELY-keskusten kalatalousyksiköiden aluejakoa seuraavasti: Suomenlahti = Kaakkois-Suomi ja Uusimaa Saaristomeri ja Satakunnan rannikko = Varsinais-Suomi Pohjanmaan rannikko ja Perämeri = Pohjanmaa ja Kainuu Ahvenanmaa Tulosten luotettavuus Aineisto kerättiin vakiintuneen tilastollisen tiedonkeruun yhteydessä, joten ilmiöalue ja tutkimusasetelma sekä niihin liittyvät erityispiirteet olivat hyvin tiedossa. Aineiston tilastollisessa käsittelyssä voitiin hyödyntää monivuotinen kokemus ja menetelmällinen kehitys, joka vesiviljelyn tilastointiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa liittyy. Perusjoukon kattavuus ilmiöön nähden oli hyvä, sillä käytännössä kaikki merialueen kalanviljely-yritykset kuuluivat perusjoukkoon. Vastauskato oli noin 22 %, ja sitä voidaan pitää kohtuullisen pienenä verrattuna vastaaviin yritystoimintaa tarkasteleviin kyselytutkimuksiin yleensä. Lisäksi vastauskadon vaikutuksia korjattiin tilastollisella menettelyllä, jossa yritykset ositettiin jälkikäteen. Tulosten yhteydessä (taulukot 1-3) on esitetty 95 %:n luottamusvälit. Ne kuvaavat epävarmuutta, joka aiheutuu tuloksiin kokonaiskadosta. Luottamusvälit ovat suuntaa antavia, sillä osittaiskadon paikkauksen vaikutusta luottamusväleihin ei ole otettu huomioon. Mittausvirhe, eli se kuinka hyvin vastaajien ilmoitukset tarkasteltavista asioista vastaavat todellisuutta, on aina haastattelututkimuksissa vaikeasti arvioitava tekijä. Aineiston perusteella voitiin kuitenkin havaita, että eri vastaajien toisistaan riippumattomat vastaukset olivat pääasiassa suhteellisen tasapainoisia keskenään, vaikka tarkasteltavat asiat olivat joiltakin osin vaikeasti mitattavia, tai sellaisia, että niitä ei voi suoraan mitata, vaan ilmoitettavat tiedot perustuvat arviointiin. Lähteet RKTL Vesiviljely Riista- ja kalatalous Tilastoja 5/2010. Suomen Virallinen Tilasto Maa- metsä- ja kalatalous. 26s. On luettavissa netissä: www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tilastoja_5_2010.pdf 11

13 Taulukko 1. Ruokakalantuotanto merialueilla ( 1000 kg perkaamatonta kalaa) vuonna L.v. = 95 % luottamusväli Taulukko 2. Hylkeiden aiheuttamat kalavahingot (1000 kg) merialueilla vuonna L.v. = 95 % luottamusväli 12

14 Taulukko 3. Hylkeiden aiheuttamien kala- ja kassivahinkojen arvo (1000 ) merialueilla vuonna L.v. = 95 % luottamusväli. Taulukko 4. Hylkeiden kalanviljelylle aiheuttamat kalavahingot kalamäärinä (1000 kg) merialueilla vuosina Taulukko 5. Hylkeiden kalanviljelylle aiheuttamien kala- ja kassivahinkojen nimellisarvo (1000 ) merialueilla vuosina

15 Petri Suuronen*, Esa Lehtonen, Raimo Riikonen, Rauno Hokki, Mervi Kunnasranta ja Nina Aalto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, *FAO:n kalastusosasto Rooma. Hylkeen ravinnonkäytöstä Perämerellä Yhteenveto vuosien tutkimuksesta RKTL teki vuosina tutkimuksen, jonka avulla on pyritty arvioimaan hylkeiden merkitystä erityisesti lohen ja taimenen saalistajina pohjoisella Perämerellä. Tässä artikkelissa kootaan yhteen tutkimuksen keskeiset havainnot. Hallin ravinnossa määrällisesti yleisimmät lajit olivat silakka, muikku ja siika. Lohikalojen osuus oli merkittävä varsinkin aikuisten hallien ravinnossa. Hallin saalistus näyttää kohdistuvan myös istutettuihin lohikaloihin, erityisesti taimeneen. Norpan ravinto sen sijaan koostui pääasiallisesti kolmipiikeistä, mutta näytteissä oli myös kuoreita, silakoita ja muikkuja. Tutkimuksen tausta ja aineisto Itämeren nopeasti kasvavien hyljekantojen on arveltu saalistuksellaan vaikuttavan merkittävästi kalakantoihin ja olevan uhka muun muassa Itämeren lohen istutus- ja luonnonpoikasille. Johtopäätöksien tekemistä on kuitenkin vaikeuttanut tutkitun ajankohtaisen tiedon vähäisyys ravinnon koostumuksesta ja sen ajallisesta vaihtelusta. Tässä tutkimuksessa on keskitytty hylkeiden ravinnonkäytön ja kalastovaikutusten selvittämiseen Perämeren pohjoisosassa erityisesti kesäkuukausina, jolloin sekä aikuiset lohet että vaelluspoikaset liikkuvat alueella. Vuonna 2009 näytteenottojaksoa kuitenkin laajennettiin marraskuun loppuun, jotta saataisiin käsitys myös hylkeiden syksyn ravinnosta. Hylkeet pyydettiin yhteistyössä kokeneiden paikallisten hylkeenmetsästäjien kanssa, jotka ampuivat hylkeet luotojen läheisyyteen matalaan veteen. Ammuttujen hylkeiden ylösottoa varten rakennettiin videokameralla varustettu nostokoukku, joka osoittautui erittäin hyödylliseksi. Petri Suuronen Hylkeiden paikallistaminen Perämeren hylkeiden ravintotutkimuksessa. 14

16 Vuonna 2009 pyydettiin yhteensä 44 hallia ja 35 norppaa. Hallit olivat keskimäärin 7 ja norpat 9 vuoden ikäisiä. Halleista lähes puolet oli nuoria yksilöitä (4 vuotta tai alle). Norpista pääosa oli aikuisia. Halleista 14 yksilöä pyydettiin Ruotsin puolelta Norrbottenin läänistä Naturvårdsverketin myöntämillä pyyntiluvilla. Kesällä 2008 pyydettiin 19 hallia ja 12 norppaa. Hylkeiden mahat ja suolistot pakastettiin hiilihappojään avulla heti pyynnin jälkeen. Ruuansulatuskanavassa olevien jäänteiden perusteella voidaan arvioida hylkeen viimeisimpien ruokailujen koostumus. Useimmissa tapauksissa ravinto oli jo pitkälle sulanutta ja määritykset jouduttiin tekemään kalojen luuosista, useimmiten otoliiteista. Näytteeksi pyydetyt eläimet olivat molempina vuosina pääosin hyväkuntoisia. Muikku, silakka, siika, taimen ja lohi hallin ravintoa Perämerellä Vuoden 2009 aineistossa kappalemäärässä mitattuna hallin kolme yleisintä ravintokohdetta olivat muikku, silakka ja siika. Muikun suuri osuus selittynee ainakin osittain sillä, että Perämeren pohjukassa muikun tämänhetkiset vuosiluokat ovat olleet vahvoja; muikkua oli meressä runsaasti ja hallit hyödynsivät tätä runsasta ravintokohdetta. Muikku oli määrällisesti yleisin ravintokohde varsinkin nuorilla halleilla. Silakka oli yleinen kaiken ikäisten hallien ravinnossa. Siikaa löytyi varmuudella ainakin 7 hallin mahasta. Syyskuun loppupuolella pyydetyllä 115 kg painoisella hallilla oli mahassaan ainakin 25 siikaa. Seitsemän hallin ruuansulatuskanavasta löytyi jäänteitä yhteensä 12 lohesta ja/tai taimenesta. Näistä kolme pystyttiin varmuudella määrittämään loheksi ja kolme taimeneksi. Lohikalojen jäänteitä löytyi erityisesti aikuisten hallien ruuansulatuskanavista. Lohen ja taimenen osuus hallin ravinnossa oli molempina tutkimusvuosina selkeästi suurempi kuin aikaisemmissa Itämerellä ja Pohjanlahdella tehdyissä tutkimuksissa. Vuonna 2009 lohta ja/tai taimenta syöneiden hallien osuus oli noin 16 % ja vuonna 2008 lähes kolmannes (32%). Aikaisemmissa tutkimuksissa lohikaloja on löytynyt vain muutamasta prosentista tutkituista halleista. On huomattava että aikaisemmissa tutkimuksissa näytteitä on usein kerätty alueilta ja ajankohtina, jolloin hallin ja lohikalan kohtaamisen mahdollisuus on ollut oleellisesti pienempi kuin meidän tutkimuksessa. Rauno Hokki Perämeren Ruotsin puolelta (Pärlsten) pyydetyn naarashallin (paino 136 kg) ruuansulatuskanavan sisältöä. Carlin-merkki on peräisin taimenesta joka oli istutettu Iijokisuulle. 15

17 Norpan ravinnossa kolme yleisintä lajia olivat kolmipiikki, kuore ja muikku. Silakan osuus vuonna 2009 oli pienempi kuin vuonna Ravintonäytteistä löytyi myös äyriäisiä. Lohta ja taimenta ei löydetty norppien ravintonäytteistä, mutta on huomattava, että näytemäärä on varsinkin kesäkuukausilta pieni. Norpista melko suuri osa pyydettiin huhti-toukokuussa kevätjäiltä. Näiden kevätjäiltä ammuttujen hylkeiden ruuansulatuskanavasta ei voida olettaa löytyvän suuria määriä lohikaloja, koska varsinkaan lohikalojen vaelluspoikasia ei silloin ole meressä. Hallin saalistuksen kohdistuminen istutuskaloihin Vuonna 2009 pyydystetyistä halleista neljällä oli mahassaan Carlin-merkki. Kolme merkkiä oli peräisin vuosina 2008 ja 2009 Perämerelle istutetuista taimenista ja yksi Kemijokisuulle toukokuussa 2008 istutetusta lohesta (istutuspituus 17 cm). Kyseisen lohen pituus hallin pyyntihetkellä oli noin 60 cm. Carlin-merkityistä lohikaloista kolme löydettiin heinäkuun loppupuolella ammutuista halleista. Yksi merkki löydettiin lokakuun lopulla Hailuodon pohjoispuolelta pyydetystä hallista. Tämän hallin ruuansulatuskanavassa oli lisäksi kolmen lohen tai taimenen, 65 muikun, 39 siian tai muikun, kahden kuoreen ja yhden silakan jäänteitä. Vuonna 2008 pyydystetyistä 19 hallista kolmella oli mahassaan lohikalojen merkinnässä käytettävä Carlin-merkki. Yhdellä hallilla oli neljä merkkiä, jotka olivat peräisin kolmelta Kemijokisuuhun toukokuussa 2008 istutetulta ja yhdeltä Iijokisuuhun vuonna 2007 istutetulta taimenelta. Kyseisellä hallilla oli lisäksi noin 60 nuoren taimenen luuston osia ruuansulatuskanavassaan. Taimenten Carlin-merkkejä löytyi kumpanakin vuotena selvästi enemmän kuin lohien merkkejä. Tulos viittaa siihen että hallit saattavat saalistaa suhteellisesti enemmän istutustaimenia. RKTL:n keräämien tietojen mukaan Perämeren jokisuihin istutetaan vuosittain noin 2 miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Pääosa niistä on erilaisia velvoiteistutuksia. Suomen puolella suurimmat lohi-istutukset tehdään Kemijokeen, Iijokeen ja Oulujokeen. Meritaimenta istutetaan Perämeren jokisuihin vuosittain noin 0,6 miljoonaa kappaletta, joista Suomen puolelle lähes 0,5 miljoonaa ja loput Ruotsin puolelle. Perämerelle istutetaan meritaimenia karkeasti arvioiden noin 30 % istutuslohien määrästä. Suomen puolen lohi- ja taimenistukkaista on vuosittain Perämerellä merkitty Carlinmerkillä istutuserästä riippuen 2-4 % (yhteensä noin lohta ja taimenta). Jos oletetaan että merkityllä taimenella on sama todennäköisyys joutua hylkeen saaliiksi kuin merkitsemättömällä taimenella, voidaan karkeasti laskea että hylkeen on täytynyt syödä taimenen poikasta, jotta sen mahasta voi löytyä yksi Carlin-merkillä varustettu poikanen. Hylkeen kalastovaikutusten arviointi on vaikeaa Jonkin kalalajin esiintyminen hylkeiden ruuansulatuskanavassa ei välttämättä kerro mitään hylkeen saalistuksen vaikutuksista tähän lajiin.vaikutusten laskemiseksi tarvitaan tietoa myös ravintoeläinten ja hylkeiden runsaudesta sekä ravintoeläinten koosta sekä niihin kohdistuvasta muusta saalistuspaineesta ja kalastuksesta. Lohia ja varsinkin meritaimenia on meressä määrällisesti hyvin vähän verrattuna esimerkiksi silakkaan. Lohen ja taimenen ei näin ollen voida olettaa määrällisesti olevan keskeistä ravintoa hylkeille. On kuitenkin huomattava, että yhden lohen tai taimenen paino voi helposti 16

18 olla jopa satakertainen muikkuun tai silakkaan verrattuna. Saalistuksella voi olla ainakin paikallisesti merkittävä vaikutus näihin kalakantoihin ja erityisesti istutuspoikasten selviytymiseen. Perämeren pohjukassa hallien määrän tiedetään vaihtelevan suuresti ja niiden lukumäärän arviointi avovesikautena on erittäin vaikeaa. Karvanvaihtoajan ulkopuolella hallit ovat valtaosan ajastaan vedessä ja ne liikkuvat paljon. Perämeren Ruotsin puolen ulkosaaristossa on toisinaan havaittu etenkin kesäjaksolla halliesiintymiä, joissa yksilömäärät ovat oleellisesti suurempia kuin Suomen puolella. Aineistoa tarvitaan lisää Tässä tutkimuksessa on saatu paljon uutta tietoa hylkeiden ravinnonkäytöstä Perämerellä. On kuitenkin todettava, että aineiston perusteella ei vielä voida tehdä luotettavia arvioita hylkeiden saalistuksen kalastovaikutuksista. Näytteitä olisi saatava myös Selkämereltä ja Merenkurkusta ja varsinkin kesäkuukausilta. Carlin-merkkien keskimääräinen viipymisaika ruuansulatuskanavassa olisi tiedettävä, jotta voitaisiin tarkemmin laskea hylkeiden saalistusvaikutusta istutuskaloihin. Haluamme kiittää Jouni Heinikoskea näytehylkeiden ammattitaitoisen pyynnin järjestämisestä. Kiitokset myös kaikille niille henkilöille ja tahoille, jotka myönsivät pyyntilupia tutkimuksen käyttöön ja avustivat aineiston käsittelyssä. Maa- ja metsätalousministeriölle lämpimät kiitokset rahoitusavusta. 17

19 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Työryhmä: Esa Lehtonen, Petri Suuronen, Tapio Mäkelä, Veli-Pekka Ojala, Turun Ammattikorkeakoulu Tekniikan, ympäristön ja talouden tulosalue Harmaahylkeiden elävänäpyynti kalanpyydyksillä vuoden 2007 tutkimushankkeen loppuraportti Tutkimuksen tavoitteet Harmaahylkeiden metsästys on eräs vaikeimmista metsästysmuodoista Suomessa. Harmaahyljekannan säätely yksinomaan metsästämällä ei todennäköisesti tuota toivottua tulosta, sillä nykyisin vain noin puolet myönnetyistä kaatoluvista saadaan vuosittain hyödynnettyä. Hylkeiden elävänäpyynti rysäpyydykseen liitettävällä pyyntiperällä on eräs mahdollinen vaihtoehto hylkeiden pyydystämiseksi ja hyljekannan rajoittamiseksi. Rannikolla on viime vuosina yleistynyt ns. Push-up rysän käyttö muun muassa lohen pyynnissä. Tällainen rysä tarjoaa hyvän hyljesuojauksen ja merkittäviä parannuksia pyydyksen koennassa. On esitetty, että push-up rysää voitaisiin käyttää myös hylkeen pyynnissä. Kokemukset push-up rysän soveltuvuudesta hylkeiden elävänäpyyntiin ovat kuitenkin olleet toistaiseksi vähäisiä. Ruotsalainen push-up rysän suunnittelija ja valmistaja Christer Lundin on omarahoitteisesti testannut suunnittelemiaan pyyntilaitteita, mutta tulokset eivät ole olleet julkisia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kehitti yhteistyössä rannikon ammattikalastajien ja pyydysvalmistajien kanssa harmaahylkeiden elävänäpyyntiin soveltuvan pyyntilaitteen, joka on liitettävissä osaksi push-up rysää. Tavoitteena oli suunnitella rysärakenne joka mahdollistaisi sekä kalastamisen että hylkeiden elävänäpyynnin. Kalastaja voi tällä 18

20 rysällä vähäisin muutostöin harjoittaa normaalia kalastustaan hylkeenpyyntijaksojen välillä. Käytännön koetoiminta toteutettiin Selkämeren alueen ammattikalastajien kanssa Merikarvialla ja Porissa. Osa koepyydyksillä saaduista harmaahylkeistä ammuttiin menetelmän toimivuuden varmistamiseksi ja hylkeiden vatsanäytteiden saamiseksi (ravintomääritykset, RKTL Mervi Kunnasranta). Ampumisen toteuttivat kalastajat, joilla on voimassaoleva aseenkantolupa ja metsästyskortti sekä asianmukainen metsästysase. Harmaahylkeen ampuminen rysänperään oli luotettava tapa eliminoida harmaahylje eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Ammuttu hylje painui rysänperän pohjalle, josta se siirrettiin kalastajan veneeseen. Hylkeen asianmukainen ja nopea käsittely heti pyynnin jälkeen on välttämätöntä hylkeen ensiluokkaisen laadun takaamiseksi. Tutkimusosapuolet ja yhteistyö Hanke suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä Selkämeren alueen ammattikalastajien kanssa, mutta myös muiden rannikkoalueiden sekä Ahvenanmaan ammattikalastajien näkemykset huomioitiin. Selkämeren alue tarjosi kokonaisuuden kannalta parhaat edellytykset tälle tutkimukselle. Tutkimusyhteistyötä tehtiin myös ruotsalaisen Fiskeriverketin kanssa (mm. vedenalaisen videokuvaustekniikan sovellukset). Tutkimusalue ja pyyntiluvat Hanke toteutettiin vuonna 2007 touko-marraskuussa Porin ja Merikarvian edustan merialueella yhteistyössä kahden kalastajaryhmän kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle pyyntiluvan 30 harmaahylkeen pyydystämiseksi tutkimustarkoituksiin (Porin koepyydyksillä 15 hallia ja Merikarvian koepyydyksillä 15 hallia). Osa koerysäpaikoista sijaitsi valtion yleisvesillä ja osa yksityisvesillä. Luvat yleisvesillä osin lohenkalastuksen kieltoaikana toteutettua pyyntiä varten myönsi Varsinais-Suomen TE-keskus. Koepyydykset ja lisälaitteet hylkeenpyyntiä varten Koepyydykset (PU-rysät) vuokrattiin täydellisinä hankkeeseen osallistuneilta kalastajilta ja pyydyksiin tehdyt muutokset ja muutostöiden työkustannukset korvattiin koekalastajille. Kaikkiaan neljä koepyydystä asetettiin pyyntiin kalastajien hyviksi havaitsemille pyyntipaikoille, kaksi Porin- ja kaksi Merikarvian alueelle. Elo-marraskuussa koepyyntiä harjoitettiin vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi vain kahdella pyydyksellä joihin oli asennettu hylkeiden elävänäpyyntiä varten rakennetut lisälaitteet. Harmaahylkeiden pyyntiä kokeiltiin hankkeessa kahdella eri pyyntimenetelmällä; a) pyynti PU-rysän perällä (4 erilaista kalteriluukkumallia) sekä b) menetelmällä jossa hylje vangittiin rysän välipesään. Tavoitteena oli löytää pyydysrakenne johon hylje ei huku vaan se pääsee pintaan hengittämään nostamalla rysänperän hapaita. Pyyntikokeilusta rysän perällä luovuttiin koska hylkeet oppivat nopeasti uimaan ulos rysästä kalteriporttien sulkeutuessa luukkurakenteesta riippumatta. Pyynti rysän välipesällä osoittautui kuitenkin toimivaksi menetelmäksi. Tämän laitteiston avulla hylje laukaisee itse takanaan olevan portin ja jää loukkuun perän etupuolella olevaan välipesään. Kun kalteriportti on sulkeutunut, kalastaja saa matkapuhelimeensa GSM-hälyttimen lähettämän tekstiviestin. Hälytinviesti nopeuttaa hylkeen poissaantia rysästä. Pyyntime- 19

21 netelmän kehitysvaiheet ja tekninen rakenne on esitelty yksityiskohtaisesti hankkeesta tehdyssä DVD-filmissä. Vedenalainen videokuvauslaitteisto Vedenalaiskamerat helpottavat pyynnin kannalta kriittisten rakenteiden löytämistä. Hylkeiden ja kalojen käyttäytymistä koepyydyksen eri osissa seurattiin kahdella rinnakkaisella vedenalaisella videokamerajärjestelmällä. Laitteistolla jossa kuvamateriaali kerättiin kovalevytallentimelle (Porin koerysä) ja langattomalla kuvansiirtojärjestelmällä (Merikarvian koerysä). Videokamerat (3 kpl) asennettiin molemmissa kuvausjärjestelmissä rysän peränielun ja välipesänielun kohdalle. Langattoman kuvausjärjestelmän toteutuksesta vastasi Turun Ammattikorkeakoulun tekniikan, ympäristön ja talouden tulosalueen työryhmä. Työ tilattiin Turun Ammattikorkeakoululta alihankintana. Tutkimustulokset Hyljehavainnot ja hylkeiden käyttäytyminen koerysissä Harmaahylkeiden käyttäytymistä Porin koerysässä seurattiin vedenalaisten videokameroiden avulla välisenä aikana yhteensä 105 päivänä. Hylkeitä havaittiin pyydyksessä yhteensä 149 kertaa (30 havaintopäivänä) ja kuvamateriaalin analysoinnissa tunnistetttiin 4 eri hyljeyksilöä turkin värin ja laikkujen muodon perusteella. Kuva 1. Harmaahylkeiden käynnit koerysällä eri vuorokaudenaikoina (Porin koerysä) Kuvaukset osoittivat, että harmaahylkeet ovat aktiivisia aamuyön ja aamun tunteina sekä illalla (kuva 1). Tunnistamista vaikeuttivat hylkeiden yölliset käynnit pyydyksen eri osissa, valomäärän vaihtelut ja ajoittain erittäin samea vesi. Myös hylkeiden suuri uintinopeus pyydyksessä vaikeutti tunnistusta. Täysin pimeinä syysöinä kuvamateriaa- 20

22 lia ei kuitenkaan saatu. Jatkohankkeissa infrapunavaloa tullaan testaamaan hylkeiden käyttäytymisen selvittämiseksi erityisesti pimeässä. Pyydyksen välipesään vangittujen hylkeiden havaittiin olevan rauhallisia eikä niiden todettu rikkovan rysähapaita (dyneema) puremalla. Ajoittain eräät yksilöt kuitenkin pyrkivät ulos rysän välipesästä kalteriluukkua kynsimällä. Vedenalaisseurannoissa havaittiin myös, että rysässä on oltava saaliskaloja, tyhjä pyydys ei houkuttele hylkeitä. Hankkeessa pyydettyjen harmaahylkeiden koko, ikä ja sukupuoli Saaliiksi saatiin kahdella koerysällä yhteensä 13 harmaahyljettä, jotka kaikki olivat koiraita. Pääosa halleista oli 5-17 vuotiaita (paino kg). Ilmeisesti koiraat liikkuvat aktiivisemmin kuin naaraat ja hakeutuvat aktiivisemmin rysiin. Naarashalleista ei saatu havaintoja. Hylkeen ikä ei ole suoraan riippuvainen eläimen pituudesta tai painosta (taulukko 1.) Ikämääritykset on tehty kahdeksan harmaahylkeen kulmahampaista saaduista leikkeistä. Taulukko 1. Koerysillä pyydettyjen harmaahylkeiden ikämääritykset ja koko. Koerysillä pyydettyjen harmaahylkeiden hyödyntäminen Pyydyksiin vangittujen harmaahylkeiden lopettamisesta vastasivat koulutetut metsästäjät joilla oli voimassaoleva aseenkantolupa ja metsästyskortti sekä asianmukainen metsästysase. Hylkeet lopetettiin yhdellä päähän kohdistetulla kuolettavalla laukauksella. Eläimen asianmukainen ja nopea käsittely heti pyynnin jälkeen on välttämätöntä hylkeen ensiluokkaisen laadun takaamiseksi. Tässä hankkeessa harmaahylkeiden nahka, traani, liha ja luut hyödynnettiin ja jalostettiin tuotteiksi. Julkaisut Artikkelit lehdissä: Kalastaja-lehti 2 / 2008 Fiskarposten 4 / 2008 Ase & Erä 3 / 2008 Merikarvia-lehti Kymen Sanomat

23 Hankkeessa kehitetty hylkeiden pyyntimenetelmä on julkaistu kansainvälisessä sarjassa: Fisheries Research 102 (2010) Technical note, Live-capture of grey seals in a modified salmon trap Esa Lehtonen, Petri Suuronen, Finnish Game and Fisheries Research Institute, P.O.Box 2, FI Helsinki Finland. Hankkeen vedenalaisvideohavainnoista ja keskeisistä tuloksista koostettu DVD filmi (kesto 14 min) on koulutuskansion liitteenä. Kopioita on ollut mahdollista tilata postikuluja vastaan myös RKTL:n internetsivuilta ( Erillinen vedenalaisia nettikamerahavaintoja koskeva vuoden 2007 loppuraportti on saatavissa Turun Ammattikorkeakoulun tekniikan, ympäristön ja talouden tulosalueen kautta. Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Saatuja tuloksia voidaan suoraan soveltaa käytäntöön ammattimaisessa kalastuksessa. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää rysäpyydyksiä siten, että ne mahdollistavat harmaahylkeiden elävänäpyynnin ja ongelmayksilöiden poistamisen eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Elävänäpyynti mahdollistaa oikean kohderyhmän eli pääasiassa kalanpyydyksiä ravinnonottopaikkanaan käyttävien ns. häirikköyksilöiden eliminoinnin ja hyljeresurssin hyödyntämisen. Nyt kehitetyn pyydykseen liitettävän lisälaitteen avulla kalastaja voi harjoittaa normaalia kalastustaan hylkeenpyyntijaksojen välillä. Etuna on, ettei laitteisto estä kalojen vapaata sisäänuintia rysään. Hylkeiden elävänäpyynnissä on myös oleellista, että pyydyksestä saadaan GSM-viesti heti kalastajalle kun hylje on saatu kiinni. Hälytinviesti mahdollistaa sen, että hylje saadaan rysästä nopeasti ulos joko hyödynnettäväksi tai vaihtoehtoisesti vapautetuksi. Vaikka hylkeiden rysäpyynnillä ei voida kokonaan ratkaista laajaa ja jatkuvasti kasvavaa hyljeongelmaa rannikkokalastuksessamme, paikallisten häirikköyksilöiden pyynnillä voi kuitenkin olla hyvin myönteinen vaikutus hyljevahinkojen vähentämisessä. Hankkeessa ei saatu varmuutta ovatko hylkeiden aiheuttamat rysäsaalisvahingot vain tiettyjen ns. häirikköyksilöiden aiheuttamia vai ovatko asialla satunnaiset ohikulkijat. Asian selvittäminen edellyttää hylkeiden merkintätutkimusta, jossa riittävä määrä rysillä pyydettyjä hyväkuntoisia yksilöitä merkitään lähettimillä ja vapautetaan. Tällaisella tekniikalla saataisi tarpeellista uutta tietoa hylkeiden liikkeistä. Tarkoitus on jatkaa työtä tällä rintamalla. 22

24 Vesa Tschernij, KANRA II-projektin vedenalaiskuvaukset rysäpyynnin tehostamiseksi Saaristo- ja Selkämerellä vuosina 2008 ja 2009 Poimintoja loppuraportista Tiivistelmä Projektin päämääränä oli kahden vuoden aikana kuvata Saaristomerellä kuhanpyyntiin kehitetyn rysän nielua, suuliinaa ja selektiolaitteita sekä kahta erityyppistä Selkämeren lohirysiin kehitettyä hylje-esteverkkoa. Töiden suunnitteluvaiheessa kävi kuitenkin ilmi tarve kehittää tarkoitukseen sopiva akkukäyttöinen, ankkuroitujen kalanpyydysten kuvaukseen soveltuva kuvauslaitteisto. Yksi järjestelmän ehdottomista haasteista oli sen virrankulutuksen minimoiminen. Ainoa keino alentaa laitteiston virrankulutusta oli hyödyntää digitaalitekniikkaa. Teknisestä kehitystyöstä ja toteutuksesta vastasi Turun Ammattikorkeakoulu. Kehitystyössä ilmenneiden lukuisten ongelmien vuoksi kuvauslaitteisto saatiin toimimaan tyydyttävästi vasta keväällä Näin ollen vuonna 2008 ei varsinaisia kuvaustuloksia saatu lainkaan ja toisenakin vuonna niiden aloitus myöhästyi lähes kuukaudella. KANRA-hankkeen Saaristomerellä vuonna 2009 käynnistämät pohjapyyntirysien vedenalaiskuvaukset ovat tietääksemme lajissaan ensimmäiset. Kuvausten ehdottomasti tärkein tulos on tieto siitä miten, koska ja mitä jatkossa voi tai tulisi kuvata. Saaristomerellä suurimpana ongelma on veden sameus. Aivan pohjan tuntumassa vesikerros on harvoin tarpeeksi kirkas jatkuvan laivaliikenteen aiheuttamien virtausten vuoksi kun taas kalapesän korkeudella vesi on suhteellisen kirkasta toukokuun loppuun asti. Edustavana esimerkkinä kuvaustyön merkityksestä voidaan mainita nielunlankoihin liittyvä tulos. Yksi muita suurempi nielunlankojen välinen rako näytti laukaisevan kuhissa pakoreaktion. Useimmiten pakoa yrittänyt yksilö myös pakeni kalapesästä. Tähän ongelmaan on ratkaisu edullinen! Huolellisuus rakennusvaiheessa mutta kysymys herää: Montako muuta pyyntitehoon vaikuttavaa ongelmaa nykyisissä rysärakenteissa on nyt löydetyn lisäksi? Siitäkin huolimatta, että kuvaukset Selkämerellä saatiin käyntiin vasta lohikauden jälkeen osoittavat ne ehkä tuloksistamme konkreettisimmin mitä kalojen ja pyydysten kameraseurannalla voidaan parhaimmillaan saavuttaa. Nimittäin nieluesteverkkoon liittyen ovat kalastajien käytännön kokemukset olleet rohkaisevia joten tuloksemme ovat nyt omiaan vahvistamaan heidän käsitystään. Tämän lisäksi tulostemme avulla kykenemme myös ymmärtämään miksi kehitetty menetelmä toimii. Nieluesteverkko, vaikka se periaatteessa oli asennettu pyydyksen ehkä kaikkein kriittisimpään kohtaan - etunieluun, osoittautui se yllättäen kuitenkin kokonaisuuden kannalta toimivimmaksi vaihtoehdoksi. Lohet eivät kaihtaneet esteverkolla varustettua nielua juurikaan tavallista nielua enempää minkä lisäksi näytti siltä, että nieluesteverkko saattoi jopa vähentää pakenevien lohien määrää. Välipesän sisässä olevan vanne-esteverkon 23

25 merkittävimpänä ongelma näyttää olevan se, että hylkeet pääsevät edelleen sisään pyydykseen. Hylkeen säännöllinen ilmestyminen välipesään aiheutti paniikkia siellä uivissa lohissa jolloin ne hädissään uivat verkon läpi myös väärään suuntaan eli suoraan hylkeiden kynsiin. 109 tunnin otantakuvamateriaalin perusteella hyljehavaintoja tehtiin 24 kappaletta rysässä, jonka välipesään ne saattoivat uida kun sen sijaan vain yksi hylje nähtiin pyörähtävän nieluesteverkolla varustetussa rysässä. Kolme rysää - kolmet tavoitteet Pyynti- ja selektiotehoa kuhaponttonirysiin Saaristomerellä Keskeinen päämäärä Saaristomerellä on ollut PushUp-rysään sovellettujen perinteisten suomukalarysien (kuha ja ahven) nielujen ja potkujen rakenteissa esiintyvien ongelmien löytäminen sekä puutteellisesti toimivien rakenteiden korvaaminen paremmin toimivilla ratkaisuilla. Kuvauskohteet olivat tässä alustavassa tutkimuksessa: 1) kalapesän nielu, 2) potkut/suuliinan alareuna ja 3) kalapesän saaliin lajittelulaitteet (=koko- ja lajiselektio) Hylje-esteverkkojen toiminta Selkämeren rannikon lohirysissä Alkuperäisessä PushUp-rysässä hylkeiden pääsy kalapesään estettiin nieluun asennetulla hyljekalterilla. Lopulta hyljekalterin kokoa säätämällä ja siihen asennettujen poikkitankojen sekä rautapiikkien avulla hylkeen pääsy kalapesään onnistuttiin estämään. Tämä ei kuitenkaan johtanut hylkeiden aiheuttamien saalisvahinkojen vähentymiseen koska ongelma siirtyi kalapesästä etupesään jonne hylkeillä edelleen oli täysin vapaa pääsy. Syy miksei hyljekalteria alunperin asennettu ensimmäiseen eli välipesän nieluun oli kalastajien pelko, että hylkeiden kulun estävä kalteri vaikuttaisi negatiiviseesti myös kalojen haluun uida rysään. Ongelmaan haetaan nyt ratkaisua teräs- tai dyneemalangasta valmistetuilla esteverkolla. Kuvausten tarkoituksena oli selvittää kumpi kahdesta esteverkkovaihto-ehdosta; i) vanne-esteverkko vai ii) nieluesteverkko on kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto. Esteverkon toimintaperiaatteena on yksinkertaisesti sallia saaliskalojen sisäänuinti mutta estää hylkeiden pääsy suurikokoisten silmien lävitse rysään. Kuvauksissa olemme pyrkineet tarkkailemaan niin hylkeiden kuin kalojenkin (pääasiassa lohien) reaktioita niiden lähestyessä ja myöhemmin kohdatessa esteverkon sekä kalojen reaktiota niiden uidessa sen läpi. Toimivaa siikakalapesää kehitetään Selkämerellä Yleisesti siian katsotaan olevan länsirannikollamme ja Ahvenanmaalla vaikeasti rysällä pyydettävä laji. PushUp-rysä ei ole tuonut asiaan merkittävää muutosta. Pikemminkin päinvastoin. Siika on käytökseltään erittäin varovainen ja etenee hitaasti rysässä hakien ulospääsytietä tökkien järjestelmällisesti lähes jokaista silmää. Kalastajien näkemyksen mukaan siian saaminen kalapesään vaatii kevyitä, valoisia ja avaria rakenteita. Toisaalta avarat rakenteet ovat pakostakin samalla avoimia, mikä vuorostaan saattaa samalla myötävaikuttaa uteliaan ja sinnikkään siian pakenemista. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suorittamissa hylkeiden käyttäytymiseen liittyvissä vedenalaiskuvauksissa siikojen onkin ajoittain todettu uivan lähes mielin määrin edestakaisin tavanomaisissa nielurakenteissa (Mäkelä Tapio, Harmaahylkeiden 24

26 ja saaliskalojen käyttäytymisseuranta vedenalaiskuvausten avulla Selkämerellä 2007, Opinnäytetyö, Turun Ammattikorkeakoulu, 2009). Tulosten tarkastelu Lohet eivät vältelleet testattuja esteverkkoja Hylkeet vahtivat rysiin saapuvia lohia vierailemalla säännöllisesti pyydyksien potkuissa ja suuliinassa. Ne tekevät yleensä vain lyhyitä tarkastuskierroksia pitäen näin silmällä samanaikaisesti useitakin samalla alueella olevia rysiä. Tämä käyttäytymismalli kävi selvästi ilmi kuvauksissamme. Hylkeet käväisivät rysässä noin min välein - mikäli lohia liikkui alueella. Jos lohia ei nähty ei nähty hylkeitäkään! Näin ollen mitä kauemmin rysiin saapuneet lohet jäävät pyörimään suuliinaan tai adapteriin sen todennäköisimmin ne jäävät hylkeiden saaliiksi. Tästä syystä on esteverkon toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää, ettei se hidasta kalojen uimista sisään rysään missä ne ovat hylkeiltä suojassa. Kuvauksissa lohien todettiin uivan molempien esteverkkomallien läpi ilman suurempia vaikeuksia. Kaksi suurimmista verkon läpi uineista lohista takertuivat jopa hetkeksi esteverkon silmään mutta siitäkin huolimatta jatkoivat määrätietoisesti ponnisteluaan sisään rysään. Eritoten välipesänvanteeseen kiinnitetyn (vanne-esteverkko) halkaisijaltaan kolmen metrin esteverkon lohet läpäisivät ilman minkäänlaista näkyvää reaktiota. Kymmenistä havaituista läpiuinneista vain yhdessä lohi kääntyi ympäri verkon kohdatessaan. Välipesän nieluun asennetun esteverkon (nieluesteverkko) adapterissa pyörineet lohet läpäisivät keskimäärin 3,4 lähestymisyrityksen jälkeen. Kun kuvaukset keskitettiin kalapesän nieluun, jossa ei ollut esteverkkoa (mutta kylläkin pienempi halkaisija sekä huomattavasti enemmän nielulankoja) tarvitsi yksi lohi keskimäärin 3,0 lähestymistä ennen kuin se ui nieluun. Esteverkon sisäänuintia pitkittävä vaikutus numeeristen tulostemme valossa olisi näin ollen 0,5 lähestymistä. Niukan havainto-materiaalin ja siinä esiintyvän suuren vaihtelun vuoksi on hyödytöntä laskea mitä yksi puolikas lähestyminen keskimäärin tarkoittaisi ajassa mitattuna. Vuonna 2009 havaituissa tapauksissa 0,5 lähestymiseen kulunut aika vaihteli muutamasta sekunnista useisiin kymmeniin sekunteihin. Tulostemme valossa näyttäisi siis siltä, että esteverkon lohia karkottava tai niiden sisään uintia pitkittävä vaikutus on olemassa mutta se on todennäköisesti suhteellisen pieni. Vesa Tschernij 25