Liite 2 SUOMEN ESITYS POHJOISEN TUEN KEHITTÄMISESTÄ JA TUKEA KOSKEVAN KOMISSION PÄÄTÖKSEN UUDISTAMISESTA

Transkriptio

1 Liite 2 SUOMEN ESITYS POHJOISEN TUEN KEHITTÄMISESTÄ JA TUKEA KOSKEVAN KOMISSION PÄÄTÖKSEN UUDISTAMISESTA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Helsinki

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Taustaa Suomen esitys pohjoisen tuen rakenteeseen tehtävistä muutoksista Pohjoisen tuen vuotuisen maksuvaltuuden muuttaminen Tuotannonalojen ryhmittely ja rajoitteet pohjoisessa tuessa Järjestelmän kehittämistä koskevat muut tekniset yksityiskohdat Pohjoisen tuen raportointi ja arvioinnit Aluejaon yhtenäisyyden parantaminen

3 1 Taustaa EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa on ollut sen yli 50-vuotisen historian aikana useita eri kehityssuuntia. Alkuvaiheessa yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena oli kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tuotannon varmistaminen ja lisääminen, mikä myöhemmin johti merkittävään ylituotantoon. Maataloustuotteiden vientitarpeesta ja -kustannuksista muodostui vuosikymmenien aikana ongelma, joka johti hintatukien alentamiseen, suorien tukien käyttöön ottoon ja lopulta tukien osittaiseen irrottamiseen tuotannosta. Samalla huomiota on kuitenkin kiinnitetty tuotanto-olosuhteiden välisiin suuriin eroihin unionin eri alueiden välillä. Kesällä 2013 sovituissa EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen päälinjauksissa päätettiin lisätä mahdollisuuksia kohdistaa tuotantoon sidottuja tukia esimerkiksi nautakarjataloudelle aiempaa laajemmin. Tässä uudistuksessa todettiin aiempien linjausten tavoin tärkeäksi säilyttää mahdollisuudet maataloustuotannon jatkamiseen koko EU:n alueella ja eri tuotanto-olosuhteissa. Parhaillaan valmistaudutaan jo kuluvan kauden toimenpiteiden ja niiden hallinnoinnin väliarviointiin, jossa tulee korostumaan erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tehostaminen ja yksinkertaistaminen. Suomen esitys pohjoisen tuen kehittämisestä sopii erittäin hyvin edellä kuvattuun EUmaatalouspolitiikan kehitysvaiheeseen. Tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi markkinoiden rinnalle tarvitaan jatkossakin sopivia tukivälineitä erityisesti niillä alueilla, joilla riski tuotannon vähenemisestä on suuri korkeiden tuotantokustannusten takia. Samalla näiden välineiden tulee olla mahdollisimman tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia niin viljelijöiden kuin hallinnonkin kannalta. Itävallan tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen tasavallan Euroopan unioniin liittymisestä tehdyn sopimuksen artiklan 142 mukaisesti komissio on antanut Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta ylläpidetään pohjoisilla alueilla. Pohjoista tukea myönnetään erityisesti perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitämiseksi, maataloustuotteiden tuotannon, kaupan ja jalostuksen rakenteiden parantamiseksi, kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi ja ympäristönsuojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistamiseksi. Artiklan 142 mukainen tukijärjestelmä hyväksyttiin komission päätöksellä 95/196/EY, jonka jälkeen sitä muutettiin useita kertoja erilaisten teknisten tarkennusten ja EU-maatalouspolitiikan sekä muiden tukijärjestelmien muutosten takia. Selkeyden vuoksi tämä komission päätös laadittiin kokonaisuudessaan uudestaan vuonna Komission päätöstä 2002/404/EY muutettiin päätöksillä K(2004)2711, K(2005)122 ja K(2005)5599, ja sen voimassaolo päättyi Vuonna 2009 annettiin uusi komission päätös K(2009)3067. Tällä päätöksellä toteutettiin pohjoisen tuen tukijärjestelmän kokonaisuudistus, jolla järjestelmää yksinkertaistettiin merkittävästi. Komission päätöstä K(2009)3067 muutettiin vuoden 2009 aikana vielä päätöksellä K(2009)9122. Uutta komission päätöstä sovellettiin sika- ja siipikarjatalouden tukeen sekä maidon tukeen vuonna Muiden tuotteiden osalta uuden päätöksen soveltaminen alkoi vuoden 2010 alussa. 3

4 Vuonna 2012 Suomi toimitti komissiolle pyynnön muuttaa päätöstä porotalouden petovahinkokorvausten maksimimäärän osalta. Komissio teki päätöksen C(2013)2809 Suomen ehdotukseen perustuen toukokuussa 2013, ja päätöksen liitteeseen II lisättiin valtuus maksaa petovahinkokorvauksia porotaloudelle. Päätöstä muutettiin vielä uudelleen päätöksellä K(2015)2790, jossa muun muassa otettiin tietyin osin huomioon maitokiintiöjärjestelmän päättyminen EU:ssa alkaen. Samalla pohjoisesta tuesta poistettiin valtuus maksaa porotalouden petovahinkokorvauksia, koska tämä maksuvaltuus perustuu jatkossa EU:n markkinajärjestelyasetukseen. Tässä vaiheessa olisi perusteltua koota pohjoisen tuen kokonaisuus yhteen uuteen, ajantasaistettuun komission päätökseen. Vaikka pohjoista tukea on erityisesti komission päätöksessä K(2009)3067 muutettu aiempaa yksinkertaisemmaksi, on eri sektoreiden tukemiselle ja tukikelpoiselle tuotannolle edelleen hyvin yksityiskohtaiset rajoitteet. Samalla Suomen on vuosittain raportoitava komissiolle hyvin seikkaperäiset tiedot pohjoisen tuen alueen eri sektoreiden tuotanto- ja tukimääristä ja myös esimerkiksi monista sosio-ekonomisista indikaattorista. Tällainen vuosittain toistuva yksityiskohtainen säätely ja seuranta ei vastaa EU-maatalouspolitiikan nykyistä kehityssuuntaa, eikä se ota tarkoituksenmukaisesti huomioon esimerkiksi tuotannon normaalia vaihtelua lyhyellä aikavälillä. Sekä kasvinviljelyssä että kotieläintuotannossa tuotantomäärät vaihtelevat yksittäisten vuosien välillä, kun tuotantoolosuhteetkin voivat nopeasti vaihdella. Säätekijöiden ohella myös maataloustuotteiden markkinamuutokset voivat nykyään olla hyvin äkillisiä ja ennakoimattomia. Pohjoisen tuen tavoitteisiin ja vaikuttavuuteen liittyvät tuotannon mahdolliset rakenteelliset muutokset tapahtuvat kuitenkin hitaasti ja vasta useamman vuoden kuluessa. Edellä kuvatuista syistä Suomi esittää Euroopan komissiolle, että pohjoisen tuen rakennetta tulisi pelkistää ja tuen seurantaa olisi tarkoituksenmukaista yksinkertaistaa uudella pohjoisesta tuesta tehtävällä komission päätöksellä. Tukimuodot ja niiden käytännön toimeenpano säilyisivät pohjoisessa tuessa nykyisen järjestelmän mukaisina, mutta tuen vaikuttavuutta ja tuotannon kehittymistä seurattaisiin useamman vuoden jaksolla. Vuosittainen raportointi komissiolle tuen toimeenpanosta olisi nykyistä pelkistetympää. Tällä muutoksella järjestelmän seuranta ja kehittäminen toteutettaisiin jatkossa maaseudun kehittämisohjelmien tavoin tukiohjelmakausittain. Tämä yhtenäistäisi ja tehostaisi hallinnollista työtä ja suunnittelua maaseudun kehittämisen laajemmassa kokonaisuudessa, jonka yhteyteen pohjoinen tukikin EU:n yhteisen maatalouspolitiikan seurannassa ja valmistelussa komission osalta kuuluu. Suomen esitys pohjoisen tuen kehittämisestä ja uuden komission päätöksen rakenteesta on kuvattu yksityiskohtaisemmin seuraavissa luvuissa. 4

5 2 Suomen esitys pohjoisen tuen rakenteeseen tehtävistä muutoksista 2.1 Pohjoisen tuen vuotuisen maksuvaltuuden muuttaminen Pohjoisen tuen alueella maksettavien tukien vuotuinen kokonaismäärä on komission päätöksellä rajattu enintään 1 118,9 miljoonaan euroon. Tämä maksimimäärä on ensimmäisen kerran todettu komission päätöksessä (95/196/EY), ja se perustuu ennen Suomen EU-jäsenyyttä pohjoisen tuen alueella maksettuun tukien kokonaismäärään. Voimassa olevassa komission päätöksessä maksuvaltuuden tarkasteluun on edelleen sisällytetty myös maaseudun kehittämisohjelman ympäristötuki eli nykyinen ympäristökorvaus, jota kuitenkin maksetaan kustannusperusteisena korvauksena ympäristösuojelua edistävistä tilatason toimenpiteistä. Nykymuodossaan ympäristökorvaus poikkeaa siten olennaisesti pohjoisen tuen järjestelmän tavoitteista ja toteutuksesta, jotka keskittyvät erityisesti alueelle soveltuvan tuotannon ylläpitämiseen. Tästä syystä Suomi esittää, että tukien vuotuisen kokonaismäärän ja siten pohjoisen tuen maksuvaltuuden tarkastelussa otettaisiin jatkossa huomioon ainoastaan tuotantoa ylläpitävät tulotuet, joita ovat: EU:n suorat tuet Luonnonhaittakorvaus Pohjoinen tuki Maksuvaltuuden tarkastelussa käytettävät tukimäärät esitetään taulukossa 1 ennakkotietoina vuodelta Aiemmasta poiketen pohjoisen tuen maksimimäärää ei jatkossa tarkasteltaisi joka vuosi erikseen, vaan monivuotisen kauden keskimääräisenä vuotuisena tukimääränä siten, että ensimmäinen viiden vuoden tarkastelujakso kattaisi vuodet nykyisen maaseudun kehittämisohjelmakauden loppuun asti. Suomi esittää pohjoisen tuen uudeksi maksuvaltuudeksi vuodesta 2016 alkaen 563,9 miljoonaa euroa vuodessa keskimäärin viiden vuoden aikana. Siten pohjoista tukea olisi mahdollista maksaa kaudella yhteensä 2 819,5 milj. euroa. Pohjoisen tuen enimmäismäärää voidaan tarkentaa, jos alueelle kohdistuvat muut tulotuet muuttuvat esimerkiksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan muutosten vuoksi. Taulukko 1. Pohjoisen tuen uusi maksuvaltuus vuoden 2016 tukimäärien perusteella. Tulotukien enimmäismäärä pohjoisen tuen alueella (viitevuosi 1993), milj ,9 - EU:n suorat tuet pohjoisen tuen alueella vuonna 2016, milj luonnonhaittakorvaukset pohjoisen tuen alueella vuonna 2016, milj = pohjoisen tuen uusi enimmäismäärä, milj. / vuosi keskimäärin = 563,9 5

6 2.2 Tuotannonalojen ryhmittely ja rajoitteet pohjoisessa tuessa Pohjoisen tuen rakenteen ja ryhmittelyn pelkistäminen on olennainen osa Suomen esitystä tukijärjestelmän kehittämiseksi. Keskeinen järjestelmän hallinnollista tehokkuutta lisäävä muutos olisi siirtyä hyvin yksityiskohtaisesta jokavuotisesta säätelystä ja raportoinnista monivuotiseen tukiohjelman toimeenpanon ja vaikutusten seurantaan ja arviointiin. Tällainen monivuotinen lähestymistapa pohjoisessa tuessa vastaisi maaseudun kehittämistoimenpiteiden seurannan ja arvioinnin menettelyjä ja parantaisi maatalouspolitiikan eri välineiden yhteensovitusta ja suunnitelmallisuutta. Erityisesti turhan hallinnollisen työn karsimiseen on nykyisessä toimintaympäristössä kiinnitettävä runsaasti huomiota niin viranomaisten työssä kuin tuensaajienkin kannalta. Tuotannonalojen ryhmittely ja tuen jakauma Suomi esittää, että vuodesta 2016 alkaen pohjoista tukea saavat tuotannonalat ryhmiteltäisiin taulukon 2 mukaisesti kolmeen pääryhmään: 1) kotieläintalous, 2) kasvintuotanto ja 3) muu pohjoinen tuki Nämä pääryhmät koostuisivat nykyisistä pohjoisen tuen kohteista, jotka on lueteltu tarkemmin taulukossa 2. Yksittäisten tukikohteiden vuotuisesta seurannasta siirryttäisiin jatkossa kolmen keskeisen pääryhmän kehityksen ja tukimäärien seurantaan tukiohjelmakausien aikana. Taulukossa 1 kuvattu pohjoisen tuen uudistettu kokonaismaksuvaltuus jaettaisiin näille pääryhmille voimassa olevan komission päätöksen K(2015)2790 liitteen I mukaisten tuen enimmäismäärien suhteessa. Kotieläintalouden osuus tuen kokonaismaksuvaltuudesta olisi siten 76,9 %, kasvintuotannon osuus olisi 19,6 % ja muun pohjoisen tuen osuus olisi 3,5 %. Tukikelpoisen tuotannon laajuus Tuotannon kehitystä tukiohjelmakauden aikana tarkasteltaisiin suhteessa uuden pelkistetyn ryhmittelyn enimmäismääriin, jotka kuvaavat riittävällä tarkkuudella ja edustavuudella päätuotantosuuntien kehitystä. Tarkemmat tekniset perusteet esityksen mukaisille uusille rajoitteille on kuvattu taulukon 2 alaviitteissä. Tuotantoon sidotuilla kotieläintuilla olisi oma eläinyksikkörajoitteensa lypsylehmien ja muiden tuotantoeläinten yhteismääränä. Tuotannosta irrotetulla sika- ja siipikarjatalouden tuella olisi erillinen, nykyistä vastaava viitemäärän rajoitteensa. Kasvintuotannossa pohjoisen tuen kannalta keskeinen seurantakohde on pinta-alan säilyminen tuotannossa, joten ryhmän rajoite muodostuisi jatkossa jo aiemmin vahvistetusta käytössä olevan maatalousmaan (KMM) enimmäismäärästä pohjoisen tuen alueella. Muun pohjoisen tuen ryhmässä tuki kohdistuu erityisesti porotalouteen, joten rajoitteena olisi nykyjärjestelmän mukainen tukikelpoisten porojen enimmäismäärä. Tukikelpoinen yhteenlaskettu tuotanto voisi ryhmittäin vaihdella vuosien välillä, ja ylittää tai alittaa nykymenettelyä joustavammin rajoitteensa. Sektoreiden kehitystä ja tukiohjelman vaikuttavuutta tarkasteltaisiin ennen kaikkea tukikauden aikana kolmella päätuotannonalalla toteutuneen keskimääräisen tuotannon laajuuden perusteella. Tällä tavoin esimerkiksi vaikeiden sääolojen tai äkillis- 6

7 ten markkinakriisien tuotantovaikutukset lyhyellä aikavälillä eivät vääristäisi pohjoisen tuen toimivuudesta ja tehokkuudesta tehtäviä johtopäätöksiä. Maidontuotannon kehityksen seuranta toteutettaisiin jatkossa osana muun tuotantoon sidotun pohjoisen kotieläintuen kokonaisuutta. EU:n maitokiintiöjärjestelmän ja siihen liittyneen monivaiheisen ohjauksen ja seurannan päätyttyä maidontuotantoa on tarkoituksenmukaista tarkastella jatkossa ennen kaikkea tuotannontekijöiden eli lypsylehmien määrän kehityksen perusteella. Muissa kotieläintalouden tuotantoon sidotun tuen kohteissa tuotannontekijöiden määrän kehitystä on seurattu eläinyksiköiden perusteella koko pohjoisen tuen soveltamisjakson ajan, joten muutos selkiyttää ja yhtenäistää tuen seurantaa ja raportointia. Pohjoisen tuen tukimuodot Suomi esittää, että pohjoisen tuen tukikohteet ja tukimuodot vastaisivat jatkossakin nykyjärjestelmää, jonka toimeenpanon on todettu toimivan tehokkaasti ja tuen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisesti. Uuteen pelkistettyyn seurantaryhmittelyyn sisältyvät, mutta käytännön toimeenpanossa ennallaan säilyvät tukimuodot on esitetty taulukossa 3. Maidontuotantoa tuetaan jatkossakin litrakohtaisella pohjoisella tuella, joka on alueen olosuhteissa tuotannon säilyttämiselle välttämätön ja kaikkein tehokkaimmaksi osoittautunut tukimuoto. Litrakohtaisen tuen tarve korkeiden tuotantokustannusten oloissa on todettu toistuvasti pohjoisen tuen riippumattomissa 5-vuotisarvioinneissa. Myös esimerkiksi komissio on äskettäin todennut delegoidussa asetuksessaan (EU) N:o 1370/2014, että maidon tuotantokustannukset ovat Suomessa korkeammat kuin missään muussa unionin jäsenvaltiossa. Koko EU:n alueella maidontuotanto on parhaillaan merkittävässä muutosvaiheessa erityisesti kiintiöjärjestelmän päättymisen vuoksi, ja pidemmän aikavälin vaikutuksia eri tuotantoalueilla on vielä vaikea arvioida. Tulevien vuosien kehityssuunnan epävarmuuden vuoksi ja pohjoisen tuen alueen vakaan tuotantokehityksen varmistamiseksi Suomi esittää, että pohjoisen litratuen vuotuiselle kokonaismäärälle asetettaisiin vielä tässä vaiheessa erillinen rajoite, joka on kirjattu taulukon 2 alaviitteeseen 2. Tämä 193,7 miljoonan euron tukiohjelmakauden keskimääräinen enimmäismäärä maidon pohjoiselle tuelle olisi nykyisen tukirajoitteen suuruinen. Osana tukiohjelmakausittain myöhemmin tehtävää pohjoisen tuen vaikuttavuusanalyysiä tämän maidontuotannon erillisen tukirajoitteen tarvetta ja tarkoituksenmukaisuutta tultaisiin arvioimaan uudelleen. 7

8 Taulukko 2. Pohjoisen tuen rajoitteet tuotannonaloittain vuosina Tuotannonalat ja tukikohteet 1. Kotieläintalous: lypsylehmät (maidontuotanto), muut naudat, lampaat ja vuohet, hevoset, sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki 2. Kasvintuotanto: peltokasvien viljely, kasvihuonetuotanto, puutarhatuotteiden varastointi 3. Muu pohjoinen tuki porot, maidon ja lihan kuljettaminen, kotieläintalouden palvelut, metsämarjojen ja sienten varastointi Tuen enimmäismäärä vuosina , milj. vuodessa keskimäärin Pohjoisen tuen enimmäismäärä yhteensä 563,9 Tukikelpoinen tuotannon laajuus vuosina keskimäärin 433, ey 3 110, ha 4 19, poroa 5 Taulukko 3. Pohjoisen tuen tukimuodot tuotannonaloittain. Tuotannonala Tukikohde Tukimuoto 1. Kotieläintalous lypsylehmät (maidontuotanto) muut naudat, lampaat ja vuohet, hevoset sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki peltokasvien viljely senttiä/litra euroa/ey euroa/ey (viitemäärä) euroa/ha 2. Kasvintuotanto kasvihuonetuotanto euroa/m 2 puutarhatuotteiden varastointi euroa/m 3 3. Muu pohjoinen tuki porot maidon ja lihan kuljettaminen kotieläintalouden palvelut metsämarjojen ja sienten varastointi euroa/eläin korvaus kustannuksista korvaus kustannuksista euroa/kg 1 Sisältää kotieläintalouden tuotantoon sidotun tuen ja sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotetun tuen. 2 Maidontuotannolle voidaan maksaa pohjoista tukea tukiohjelmakauden aikana enintään 193,7 milj. euroa vuodessa keskimäärin. 3 Yhteismäärä muodostuu komission päätöksen (95/196/EY) liitteen IV mukaisesta lypsylehmien enimmäismäärästä ( ey) ja komission päätöksen K(2015)2790 liitteen I mukaisesta muiden nautojen, uuhien ja kuttujen sekä hevosten enimmäismäärästä ( ey). Lisäksi sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotetulle tuelle on erillinen, komission päätöksen K(2015)2790 liitteen I mukainen viitemäärän enimmäismäärä ey. 4 Komission päätöksen (95/196/EY) liitteen IV mukainen enimmäismäärä käytössä olevalle maatalousmaalle (KMM). 5 Komission päätöksen K(2015)2790 liitteen I mukainen tukikelpoisten porojen enimmäismäärä. 8

9 3 Järjestelmän kehittämistä koskevat muut tekniset yksityiskohdat 3.1 Pohjoisen tuen raportointi ja arvioinnit Suomen liittymissopimuksen artiklan 143 kohdassa 2 on todettu, että Suomen on joka viides vuosi toimitettava komissiolle tiedot pohjoisen tuen soveltamisesta ja tuloksista: Komissio toimittaa neuvostolle vuoden kuluttua liittymisestä ja sen jälkeen joka viides vuosi 142 artiklassa tarkoitettujen tukien osalta kertomuksen myönnetyistä luvista ja kyseisten lupien nojalla myönnettyjen tukien tuloksista. Luvan saaneet jäsenvaltiot toimittavat kyseisten kertomusten laatimista varten komissiolle hyvissä ajoin myönnetyn tuen vaikutuksia koskevat tiedot, joista käy ilmi kyseisten alueiden maatalouselinkeinossa todettu kehitys. Nämä ulkopuolisten tutkimuslaitosten toteuttamina arviointihankkeina kootut kertomukset ovat sisältäneet laajan kuvauksen tukijärjestelmän vaikutuksista ja yleisestä kehityksestä pohjoisen tuen alueella. Tämän lisäksi pohjoista tukea koskevissa komission päätöksissä on edellytetty, että tuen soveltamisesta raportoidaan vuosittain teknisemmällä tasolla. Vuosittain koottujen pohjoisen tuen raporttien perusteella on jo pitkään todettu, että rakenteellinen muutos sekä pohjoisen tuen alueen maataloudessa että alueen muussa sosio-ekonomisessa kehityksessä on hidasta. Tämän perusteella yleisenä johtopäätöksenä on, että jatkossa vuosiraportoinnin sisältöä on tarkoituksenmukaista supistaa huomattavasti nykymenettelyyn verrattuna. Tukijärjestelmän tuloksia ja vaikutuksia on mahdollista analysoida yksityiskohtaisemmin vasta usean vuoden jaksolta. Johtopäätökset järjestelmän vaikuttavuudesta ja toimenpiteiden kehittämisestä soveltuvat luontevasti monivuotisten tukiohjelmakausia koskevien laajempien, riippumattomien tutkimuslaitosten tekemien arviointien yhteyteen. Suomi esittää, että vuosittain komissiolle toimitettavat tiiviit raportit pohjoisen tuen toimeenpanosta sisältäisivät jatkossa ainoastaan seuraavat keskeiset tiedot: lyhyt sanallinen kuvaus maatalouden yleisestä kehityksestä pohjoisen tuen alueella kyseisen vuoden aikana vuoden aikana maksetut pohjoisen tuen määrät ja tuensaajien lukumäärät tuotannonaloittain (kotieläintalous, kasvintuotanto, muu pohjoinen tuki) todetut tuotannontekijöiden määrät tuotannonaloittain (kotieläintalous, kasvintuotanto, muu pohjoinen tuki) Lisäksi Suomi esittää, että johtopäätökset pohjoisen tuen järjestelmän kehittämisestä ja mahdollisista muutostarpeista jatkossa pohjautuisivat ennen kaikkea laajempiin, monivuotiset tukiohjelmakaudet kattaviin arviointeihin. Näiden arviointikertomusten sisältö vastaisi pääpiirteissään aiemmin toteutettujen pohjoisen tuen 5-vuotisarviointien sisältöä siten, että arvioinnin pääpaino olisi erityisesti seuraavissa asioissa: alueen viljelijöiden tulo- ja kannattavuuskehitys arviointijaksolla EU:n maatalouden yhteisen kirjanpitojärjestelmän tietojen ja tunnuslukujen perusteella pohjoisen tuen merkitys osana tuensaajien tulonmuodostusta ja alueella maksettavien tulotukien kokonaisuutta tuotantomäärien ja tuotantorakenteen toteutunut kehitys ja pohjoisen tuen vaikutus kehitykseen keskeisissä tuotantosuunnissa arviot keskeisten tuotantosuuntien kehityssuunnista jatkossa pohjoisen tuen alueella ja arvioihin perustuvat johtopäätökset pohjoisen tuen kehittämistarpeista 9

10 3.2 Aluejaon yhtenäisyyden parantaminen Pohjoisen tuen järjestelmää on sovellettu jo 20 vuoden ajan, ja tukialueen maantieteelliset rajat ja sisäinen jako osa-alueisiin perustuvat edelleen vuoden 1995 kunta-alueisiin. Tuen soveltamisaikana on tapahtunut useita kuntaliitoksia, joiden seurauksena kuntien määrä Suomessa on pienentynyt lähes kolmanneksella. Vuonna 1995 Suomessa oli yhteensä 455 kuntaa, kun vuonna 2015 kuntia on jäljellä enää 317. Tämä hallinnollisten alueiden muutos ja kuntakoon kasvu on johtanut siihen, että eräät kunnat kuuluvat vain osittain pohjoisen tuen alueeseen (C-alue). Joissain kunnissa on jopa kolmea pohjoisen tuen eri osa-aluetta (C1-C4 -alueet) ja siten käytännössä kolmea pohjoisen tuen eri järjestelmää hallinnoitavana tuen alueellisen porrastuksen vuoksi. Erityisesti pohjoisen tuen hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja järjestelmän selkiyttämiseksi olisi tarkoituksenmukaista, että pohjoisen tuen aluejako voitaisiin päivittää vastaamaan nykyistä kuntarakennetta. Samalla on kuitenkin otettava huomioon yhtenäisyyden säilyttäminen suhteessa muiden tukijärjestelmien, kuten EU:n suorien tukien ja maaseutuohjelman viljelijätukien aluejakoon, joka on vahvistettu kuluvalle ohjelmakaudelle vuoteen 2020 asti. Lisäksi hallinnollisiin aluemäärittelyihin saattaa tulla merkittäviäkin muutoksia vielä 2010-luvulla, kun erilaisia alueellisia yhteiskunnan palveluja Suomessa ollaan parhaillaan järjestämässä uudella tavalla ja uusilla aluejaoilla. Edellä kuvattujen syiden perusteella Suomi esittää, että seuraavan EU:n rahasto- ja ohjelmakauden alkuun eli vuoteen 2021 mennessä pohjoisen tuen alueellista määrittelyä voitaisiin muuttaa siten, että alue vastaisi mahdollisimman tarkasti ajantasaista aluehallinnon rakennetta. Uusi aluejako Etelä-Suomen (AB-alue) ja pohjoisen tuen alueen (C-alue) välillä olisi tällöin yhtenäinen muiden tukijärjestelmien aluejaon kanssa, ja pohjoisen tuen alue suhteessa voimassa oleviin kuntarajoihin saataisiin mahdollisimman yksinkertaiseksi. Käytännössä muutos merkitsisi AB- ja C-alueiden rajalla pientä kasvua pohjoisen tuen alueeseen kuuluvaan peltoalaan, mutta tämän hetken kuntajaolla arvioituna ala kasvaisi vain kahden kunnan osalta ja yhteensä vain noin prosentin verran. Lisäyksellä ei myöskään tulisi olemaan vaikutusta Suomen esityksen kohdassa 2.2 esitettyihin, jo vuonna 2016 käyttöön otettaviin tuotannonalakohtaisiin rajoitteisiin. 10