Collien rotumääritelmä ja sen tulkinta Collien rotumääritelmä ja sen tulkinta Sisällysluettelo

Transkriptio

1 Collien rotumääritelmä ja sen tulkinta Collien rotumääritelmä ja sen tulkinta Sisällysluettelo Historia Pitkäkarvaisen collie rotumääritelmä Yleisvaikutelma Ominaispiirteet Käyttäytyminen ja luonne Pää /Kallo-osa / Kirsu / Kuono-osa Leuat, hampaat ja purenta Silmät Korvat Kaula Runko Selkä Lanne Rintakehä Ranne Raajat Eturaajat / Yleisvaikutelma / Lavat / Kyynärpäät / Käpälät Takaraajat / Yleisvaikutelma / Reidet / Polvet / Kintereet / Käpälät Liikkeet Karvapeite Karva Väri Koko / Säkäkorkeus Virheet Lyhytkarvaisen collien rotumääritelmä Yleisvaikutelma Ominaispiirteet Käyttäytyminen / Luonne Pää / Kallo-osa / Kirsu / Kuono-osa Leuat / Hampaat /Purenta Silmät Korvat Kaula Runko Selkä Lanne Rintakehä Lanne Eturaajat / Yleisvaikutelma / Lavat / Kyynärpäät / Käpälät Takaraajat / Yleisvaikutelma / Reidet / Polvet / Kintereet / Käpälät Liikkeet Karvapeite Värit Valkoiset merkit Koko Säkäkorkeus

2 PITKÄ- JA LYHYTKARVAISEN COLLIEN ROTUMÄÄRITELMÄ Rotumääritelmä tai standardi, kuten sitä myös nimitetään, on syntynyt rodun parissa eläneiden ihmisten yhteisestä päätöksestä kasvattaa samantyyppisiä koiria. Koirille on ollut yhteistä käytännössä koetut ominaisuudet, joita ihminen on pitänyt tärkeinä. Niitä ovat voineet olla koiran määrätynlainen muoto, koko tai karvanlaatu tai koirien luontainen kyky suoriutua niistä tehtävistä, joita niiden on toivottu tekevän. Collien rotumääritelmä, kirjallinen kuvaus, on tehty ensimmäisen kerran jo vuonna Siihen on kerätty monia hyviä koiran työskentelyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten rakenteen symmetrisyys ja rakenteen suhteellinen keveys ollakseen ketterä ja erittäin nopea, mikä on ominaista lampaita paimentaville koirille. Määritelmiä korjailtiin vuosina 1898 ja Vihdoin vuonna 1950 myös Englannin kennelklubi hyväksyi määritelmän viralliseksi. Sen jälkeen se hyväksyttiin myös Kansainvälisessä koiranjalostusliitossa FCI:ssä. Ilman rotumääritelmää ei kukaan pysty kasvattamaan rodunomaisia koiria. Se veisi pohjan puhdasrotuisten koirien jalostukselta. Yhtä mahdotonta olisin pysyä ajan tasalla ja määritelmän mukaisissa koirissa ilman koiranäyttelyitä tai siihen verrattavia tilaisuuksia. Ennen kuin ryhdymme selvittämään, mitä määritelmän eri kohdat tarkoittavat ja miten ne on ymmärrettävä, otetaan esille tärkeä kohta määritelmästä: Kyetäkseen toteuttamaan luontaisen taipumuksensa paimennustyöhön, tulisi collie rakenteen ilmaista lujuutta, aktiivisuutta ja jaloutta. Vaatimus työkykyisyydestä on ainoastaan lyhytkarvaisen collien rotumääritelmässä. Muutos rotumääritelmään olisikin välttämätön, jotta rodun aktiivisuutta ja ketteryyttä alettaisiin jälleen arvostaa. Paimenkoiraperimä tulisi ehdottomasti mainita.

3 COLLIEN HISTORIA Collierotujen alkuperä on mysteeri, mutta colliet ovat toimineet Skotlannin, Walesin ja Englannin nummilla lammaspaimenien apuna jo kauan. Ulkomuotoa alettiin kehittää vasta kun kuningatar Victoria kiinnostui roduista. Ensimmäiset colliet esiintyivät Birminghamin näyttelyssä vuonna Nämä koirat ovat suurelta osin kaikkien nykyisten collieiden esi-isiä. Englannissa jo vuoden 1871 Birminghamin näyttelyssä lyhytja pitkäkarvaiset colliet erosivat näyttelykehissä omiksi roduikseen. KANTA MUISSA MAISSA Pitkäkarvainen collie on levinnyt kautta koko maailman. Suurimmat rekisteröintiluvut kirjataan Englannissa ja Yhdysvalloissa. FCI:n hyväksymä rotumääritelmä on voimassa muualla maailmassa, mutta Amerikassa on rotumääritelmä, jossa koirien säkäkorkeus on +7cm ja sallituissa väreissä on eroja eurooppalaisiin verrattuna. Ulkomuodollisesti poikkeavuudet ovat kuitenkin vähäisiä, lähinnä Amerikan ja Euroopan kannoissa löytyy eri tyyppisiä virheitä. Suomessakin on amerikkalaisia linjoja sekä lyhyt- että pitkäkarvaisissa collieissa. Englannissa on kautta aikoja ollut siitosmatadoreja. Viimeinen käytetyin siitosmatadori oli Dazzler of Dunsinane, joka on syntynyt 1960-luvun puolivälissä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, että koko Euroopassa ei löydy sukutaulua, jossa ei näy tämän uroksen vaikutus. Amerikkaan vietiin paljon englantilaisia koiria 1900-luvun alkupuolella, sen jälkeen tuonti on rajoittunut muutamaan yksilöön. KANTA SUOMESSA Ensimmäisen skotlantilaisen paimenkoirauroksen Lord Aberdeen tuotti espoolainen tilanhoitaja Heinburger Suomeen vuonna Samoihin aikoihin Jokioisten kartanoon tuotettiin paimennustehtäviin useita koiria Englannista ja Skotlanista. Vuosisadan alussa he hoitivat suurimmaksi osaksi collien jalostuksen Suomessa. Skotlantilaiset paimenkoirat esiintyivät jo Suomen Kennelklubin ensimmäisessä näyttelyssä Helsingissä vuonna Tällöin esillä oli ainoastaan pitkäkarvainen muunnos. Pitkäkarvaiset Nykypäivän colliesta löytyy vielä vuonna 1946 kasvatustyön aloittaneen Klaudia Sundbergin von Durchwald koiria. Hän toi Englannista jalostukseen huippukoiria Ladypark kennelistä luvulla Matti Kilpinen toi Englannista merkittävän jalostusuroksen Sheildon Sterling from Shiel:n, joka on

4 myöskin säilynyt nykyisten collieiden sukutauluissa luvulla tuli Suomeen uusi collie tyyppi Dazzler of Dunsinanen jälkeläiset Rokeby kennelistä Englannista sekä eri puolilta Ruotsia. Kasvattajien määrä kasvoi nopeasti ja rodusta tuli suosittu. Tuontikoiria tuli runsaasti sekä Ruotsista että Englannista luvulla collien suosio nousi vieläkin ja vuosittaiset pentumäärät ylittivät vuosikymmenen lopulla jopa 1500 pentua. Ruotsalaisia, englantilaisia sekä vanhoja suomalaissukuja yhdistämällä useat suomalaiset colliet saavuttivat KANS MVA:n arvon ja rodun taso oli hyvä. Joskin geenipooli kapeni Suomessa kuten muuallakin Euroopassa, sillä halutuimpia jalostusyksilöitä olivat Dazzler of Dunsinanee n johtavat jalostuskoirat. Suomessa kasvatetuista blue merle koirista kuuluisia olivat N MVA Joutsenlammen Moore ja KANS MVA V-82 Sunsweet Blue is The Pop luvun loppupuolella vaikutti blue merle jalostuksessa Mooren pojantyttären poika KANS&FIN&EST MVA V Niittykasteen Sensaatio ja englannintuonti KANS&FIN&N MVA Antoc Gary Glitter. Aikaisemmin on vaikea löytää blue merle collieta, jonka sukutaulussa ei esiintyisi joku mainituista blue merle uroksista. Soopeli ja tricolour väreissä tilanne on paljon parempi, joskin ajoittain on aikansa menestyksekkäimpiä ja joitain tuontikoiria käytettetty tarpeellista enemmän jalostukseen (yli 250 jälkeläistä elinaikana) luvulla collien suosio laski ja rekisteröintimäärät romahtivat 700 pentuun vuodessa. Jalostuskoiria tuotiin Brasiliasta, Englannista, Irlannista, Italiasta, Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, Tsekkoslovakiasta, USA:sta, Unkarista ja Virosta. Suomessa hallitsee rotumääritelmän mukainen koira, joka kykenee liikkumaan vaivattomasti ja voittamaan näyttelyissä ryhmä- ja BIS sijoituksia sekä toimimaan palveluskoirana. Lyhytkarvaiset Marita Axi tuotti ensimmäinen lyhytkarvaisen collien V-77 Glennfield's Gordiet Girl Suomeen vuonna 1976 Ruotsista. Vuonna 1978 tuli Englannista samalle omistajalle uros Foxearth Jubilation. Tämän jälkeen Suomeen on tuotettu nykypäiviin asti lähes vuosittain uutta jalostusmateriaalia Ruotsista ja Englannista, joten Suomen lyhytkarvakanta perustuu paljoilti ruotsalaisiin ja englantilaisiin koiriin ja linjoihin. Rotukirjat lyhytkarvaisten collieiden osalta suljettiin viimeisen kerran Englannissa vuonna Linjojen onnistuneen yhdistämisen vuoksi suomalaisia lyhytkarvaisia kiitellään usein erittäin korkeaksi tasoltaan luvun lopulla on tuotettu myös muutama amerikkalaislinjainen uros. Aikansa menestyneet urokset ovat olleet myös haluttua jalostusmateriaalia, mutta kasvattajien tulee muistaa vaalia kannan geenipoolin säilyttämistä laajana ikäluokittain käyttämällä erisukuisia uroksia ja narttuja. Koska Suomen lyhytkarvakanta on pieni, tulee kasvattajien tarkkailla erityisesti ettei matadoriuroksia syntyisi ja jokin uros pääsisi hallitsemaan useita ikäluokkia, mikä on ongelmana kaikissa pienissä roduissa.

5 PITKÄKARVAINEN COLLIE (COLLIE, ROUGH) Alkuperämaa: Britannia (Hyväksytty: FCI , käännös SKL-FKK ) YLEISVAIKUTELMA: Erittäin kaunis koira, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Seistessään levollisen omanarvontuntoinen. Collien on ensisilmäyksellä herätettävä katsojassa ihastusta suurella kauneudellaan. Mikään osa, kuten esimerkiksi liian suuri pää suhteessa runkoon tai kippura häntä selän päällä ei saa rikkoa kokonaisuutta. Collien ääriviivat ovat pehmeät. Ne muodostuvat loivista s-kirjaimen muotoisista kaarista, jotka ovat sen kaulassa, rintaröyhelössä, pyöreässä reidessä ja viimein hännässä. Varmakäytöksinen collie on itsetuntoinen. Collie ei mielistele ketään. Vierasta kohtaan collie on viileän ystävällinen, usein suorastaan välinpitämätön. Ei ole olemassa mitään modernia collieta. On olemassa yksi ainoa rotumääritelmä, joka selvästi määrittelee, miltä tämä kaunis rotu näyttää. Kaikki muut siitä poikkeavat niin klassiset kuin modernitkin piirteet ovat virheellisiä. Kuvassa tricolour värinen narttu, joka kokonaisuus lähes rotumääritelmästä. Huomaa erityisesti s- linjat ja karvan määrä.

6 OMINAISPIIRTEET: Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja kuonon suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto, väri ja sijainti sekä korvien oikea asento ja kantotapa. Rakenneilmentää pikemminkin lujuutta, toimeliaisuus taas tarkoittaa nopeutta ja ketteryyttä. Jokainen, joka on tutustunut vaikkapa Walesin vikuroiviin lampaisiin tietää, että koiran on oltava todella ketterä. Määritelmän mukainen collie ei koskaan saa olla kömpelö eikä karkea. Rotua arvostelevan ulkomuototuomarin tulisi huolellisesti miettiä ja sisäistää tämä kohta, sillä paimenkoiralle on ominaista sarja liikkeitä, joihin kömpelö ja raskas koira ei kykene. Niitä ovat nopeat syöksyt, kovassa vauhdissa suoritetut käännökset ja väsymätön kevyt ravi, samoin suuri hyppyvoima. Olisi hyvä, jos tuomarit edes kerran elämässään voisivat seurata paimennuskokeita oppiakseen ymmärtämään, että suuri komea koira ei välttämättä ole hyvä paimenkoira eikä näin ollen hyvä collie. Collie ei myöskään saisi olla liian pieni ja hento. Ihanteellinen collie on keskikokoinen, keskivahva, lihaksikas ja jäntevä. Koiran ilmeen on oltava rodunomainen. Rotumääritelmä kuvaakin selvästi mistä seikoista ilme muodostuu. Ilmettä on aikaisemmissa rotumääritelmissä korostettu suuresti. Tuloksena on ollut kaunisilmeinen koira, joka on voinut olla rakenteeltaan invalidi.

7 Moderni collie. Tämä ylikarvainen, lyhytraajainen tyyppi on hitaasti valtaamassa tilaa rotumääritelmän mukaiselta collielta. Onkin surullista ja tuomittavaa, että niin monet kasvattajat ja ulkomuototuomarit ovat täydellisen ylimielisiä ja välinpitämättömia rotumääritelmälle. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä aggressiivinen. Ystävällinen ei tarkoita mielistelevää, vaan kaikkea elollista varauksettomasti hyväksyvää ja suojelevaa. Paimenkoira ei ole tappaja. Collien tulee olla toiminnanhaluinen ja valpas, oikealla luonteella varustettuna koira ei koskaan ole joka miehen tai - naisen koira. Hyvin harvoin näkee ihan rotumääritelmän mukaista profiiliä, mutta tämä vanha englantilainen uros omaa lähes täydellisen pään profiilin: yhdensuuntaiset kuono-osan ja kallo-osan linjat, joita erottaa lähes huomaamaton otsapenger. Tiivis huulilinja on lähes pään ylälinjojen suuntainen. Korvat taittuvat kärjistään kolmasosan.

8 PÄÄ: Mittasuhteet erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa hyvin tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat pehmeät. Pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua, poskiluut eivät ole ulkonevat eikä kuono kapea. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa niukka, mutta silti silminnähtävä otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta pituussuunnassa. Pää on hyvin meislautunut. Collien oikeat ilmeet ja pään kiilat eri väreissä. Blue merlellä voi olla eri väriset silmät. Oikeaasentoiset korvat, mantelinmuotoiset silmät ja oikein pyöristyneet kuono-osat.

9 Nuoren uroksen pää, jossa ylälinja on jo hyvin rotuääritelmän mukainen. Usein nuoren koiran pään linjat voivat olla vielä kehitysvaiheessa ja kallo-osaltaan laskeva. Sen tähden nuorta koiraa ei kannata heti tuomita pään ylälinjoen takia. Kuvissa virheellisiä päitä. Vasemmalla: Liian selvä otsapenger. Colliet otsapenger on oikeastaan step = hyvin vähäinen otsapenger. Kuono-osa kirsun kärjestä tippuu, eikä pään ylälinjat ole samansuuntaiset. Pyrittäessä saamaan aikaan voimakasta rodulle epätyypillistä otsapengertä pää lyhenee ja tuloksen aon 1800-luvun maatiaiskoirien epäjalopää. Oikealla: Kallo-osa ja kuono-osa eivät ole samansuuntaiset. Huulilinja laskee alaspäin, josta tunnistaa helposti liian syvän kallo-osan.

10 Collien tasapainoinen pää on kuin taideteos, jossa pienikin virhe näkyy välittömästi. Pää näyttää olevan monelle tuomarille vaikea arvostella. Helpottaaksemme pään arvostelua voisimme yksinkertaistaa asiat seuraavasti: Collien pää on pitkä (verrattuna esim. bordercollien päähän). Pää on muodoltaan tylppä kiila. Kuonon ja kallon ylälinjat ovat ehdottoman yhdensuuntaiset. Kallon leveys on sama kuin kallon syvyys. Otsapenger, jota voisi kutsua askelmaksi, on vähäinen. Se on selvästi vähäisempi kuin Belgian paimenkoirilla, joilla se on kohtuullinen, mutta selvä. Huulet, joista määritelmä ei mainitse mitään, ovat tiiviit ja lähes samassa linjassa kuonon selän kanssa. (Varma merkki syvästä kallosta on selvästi alaspäin suuntautuvat huulilinjat.) Yläkuvassa kaunis ilmeinen blue merle nartun pää, jossa kaikki palat ovat sopusoinnussa.

11 SILMÄT: Hyvin tärkeät ja ne antavat koiralle viehättävän ilmeen. Keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmorin värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset (osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs.koiran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen. Esimerkkejä collien mantelinmuotoisista silmistä, jotka tekevat oikean ilmeen. Kaikilla esimerkeillä on myös oikeat pään linjat. Sivun yllä olevassa tekstissä sulkujen sisällä oleva kielto liian pienistä silmistä oli lisättävä viimeiseen rotumääritelmään, kun alettiin ihailla pieniä, syvällä sijaitsevia tihruisia siansilmiä eivätkä tuomarit reagoineet välittömästi tähän virheeseen. Silmien vinolla asennolla on myös oma funktionsa; ne antavat paimenkoiralle myös laajemman näkökentän myös sivuille.

12 Oikealla blue merle uroksen pää, blue merlelle sallitaan siniset silmät, myös toinen silmä voi olla ruskea ja toinen sininen. KORVAT: Pienet korvat sijaitsevat päälaella, ne eivät ole liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa korvat ovat taaksepäin taittuneet, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin suuntautuneet ja puolipystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty, yksi kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva. Alla olevissa kuvissa korvat ovat ideaaliasennossa; ne ovat sopivan lähekkäin ja kolmannes taittuneena.

13 Virheellisiä esimerkkejä: Ylh vas: Liian pienet silmät. Ylh oik: Liian raskaat korvat ja hieman pyöreät silmät. Alh. vas: Liian vaaleat silmät, kova ilme, korvat hyvin asettuneet, mutta hieman leveät töröttävät ja antavat vaikutelman liian lähekkäin sijoittuneista korvista. Alh. oik: Liian raskaat ja haja-asentoiset korvat ja pyöreät silmät.

14 Virheellisiä esimerkkejä: Ylh vas: Liian haja-asentoiset korvat ja liian vinoasetoiset silmät. Liian kettumainen ilme. Ylh oik: Liian raskaasti taittuneet eri parin korvat. Alh vas: Liian haja-asentoiset korvat ja pyöreät silmät, sekä hieman kapea kuono-osa. Alh oik. Kevyet korvat, mutta erinomaiset tummat silmät.

15 Virheellisiä esimerkkejä: Ylh vas: Liian kevyet korvat ja hieman pyöreät silmät. Ylh vas: Haja-asentoiset korvat, silmät liian pienet ja syvällä sijaitsevat sekä liikaa turkkia! Alh vas: Pennun korvat ovat useasti raskaat. Alh oik: Liian pienet silmät ja raskaat korvat.

16 KALLO-OSA: Tasainen; etäisyys kulmakaarista leuan alaosaan ei koskaan ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä).(punaiset viivat) KIRSU: Väriltään aina musta. KUONO-OSA: Pehmeästi ja hyvin pyöristyneen kuonon kärki on tylppä, ei koskaan neliömäinen. (Vihreät viivat) Alaleuka on voimakas. Yllä olevat esimerkit erinomaisista collien päistä. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Kookkaat hampaat. Vahvat leuat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat kohtisuorassa leukaluihin nähden. Hampaisto on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta rodun heikko kohta. Hampaat määritellään kookkaiksi ja leuat vahvoiksi. Hampaat eivät ole riittävän suuret. Tämä virhe on varsin tyypillinen monelle tämän päivän rodulle. Toinen virhe on liian lyhyet ja kapeat alaleuat.

17 KAULA: Lihaksikas, voimakas, melko pitkä ja kauniisti kaartuva. Kaulan pitkät, voimakkaat lihakset kannattelevat päätä. Kaulan on oltava riittävän pitkä. Rodun aatelismerkki on sen ryhdikäs ja kauniisti kaareutunut kaula, joka erottaa sen 1800-luvulla eläneistä lyhyistä koirista. RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi. SELKÄ: Kiinteä. LANNE: Hieman kaartuva. RINTAKEHÄ: Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä. Collie on korkeuttaan hieman pidempi koira, jonka pituutta lisää sen rintakarvoitus ja housukarvat. Kylkiluiden tulee kaareutua vain kohtuullisesti. Rinta kapenee myös asteittain antaen tilaa raajojen liikkeille. Rintakehä ulottuu kyynärpäihin. Koiran rintakehän syvyys on sama kuin raajojen korkeus.

18 Paimenkoiralle tyypillinen ravi: pää edessä, selkälinja suorana ja häntä tasapainottaa peräsimenä. HÄNTÄ: Pitkä; häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle. Vielä hyväksyttävä asento liikkeessä: Häntä on selkälinjan jatkeena. Paimenkoiran tyypillinen hännän asento liikkeessä ei ole ns. kuollut häntä, joka on suoraan alas, eikä liian korkealla kannettu häntä. Mallikoiran askelpituus sopiva ja ulottuvuus oikea.

19 Rotumääritelmä ei kuvaa lainkaan hännän sijaintia eikä näin ollen lantion asentoa, jonka pituudesta ja kaltevuudesta hännän kiinnitys on riippuvainen. Collien häntä on matalalle kiinnittynyt, lantio riittävän pitkä ja viisto. Oikealla lantiolla ja kiinnityksellä on hännän mahdoton olla liian korkealla kannettu. On kuitenkin huomioitava, että urokset saattavat joskus uhota toisilleen, jolloin ne ilmaisevat intonsa hännällään. Ylh: Hyvä ulottuvuus askeleelle ja oikea hännän asento liikkeessä. Alh: Hyväksyttävä hännän asento, mutta ylemmäs kippuralle tai selän päälle häntä ei saa enää mennä. Jos koira kantaa koko ajan näin häntää, se on virhe.

20 Oikea hännän asento, hieman askel lyhyt. Vas: Liian ylhäällä ja liian kippuralla kannettu häntä. Koiralle voi korkeintaan antaa laatuarvosanan H. Oik: Liian kippuralla oleva häntä. Arvosana H. RAAJAT

21 ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat; luut ovat keskivahvat ja pyöreät. LAVAT: Viistot ja hyvin kulmautuneet. KYYNÄRPÄÄT: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset. KÄPÄLÄT: Soikeat; päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Luustoa kuvailtaessa painottaisin sanaa keskivahva. Vaikeinta onkin jalostaa kaikkea mikä on keskivahvaa. Väärien seikkojen ihannointiin ovat syyllisiä myös ulkomuototuomarit. Määritelmä kuvaa lapoja ja niiden asentoa, mutta unohtaa olkavarren. Olkavarren tulisi olla yhtä pitkä kuin lapa ja samassa kaltevuudessa lapoihin nähden. Myöskään ranteesta tai välikämmenestä ei ole mainintaa. Ranteen tulee olla hieman kalteva ja erittäin joustava. Rodun tyyppiin kuuluu olennaisesti soikea käpälän muoto. Jotkut noviisit ovat ottaneet oikeudekseen trimmata käpälät pyöreiksi. Soikealla muodolla on oma tärkeä funktionsa paimennustyössä. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat alaosastaan sileät ja jänteikkäät. REIDET: Lihaksikkaat. POLVET: Hyvin kulmautuneet. KINTEREET: Matalat ja voimakkaat. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät mutta hieman vähemmän kaarevat. Ylh: Kinnerahdas, joita löytyy paljon collieista.

22 Ylh: Liian suorat kulmaukset takana. Liian kapea reisi ja huono kinnerkulmaus. Lantion tulee olla leveä ja takaraajojen lihaksikkaat. Takaraajoista tulee työntövoima ja siksi niiden on oltava voimakkaat. Niiden on oltava myös hyvin kulmautuneet, kuten eturaajojen. Koiran seistessä kintereet ovat pystysuorassa asennossa sekä sivulta että takaa katsottuna. LIIKKEET: Liikkeet ovat rodun leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset; liikkeessä eturaajat ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta ovat pahoja virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat yhdensuuntaiset, mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen liikkeet ovat sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. On toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla kevyet ja vaivattomilta näyttävät. Collie on ravaaja. Nopeassa ravissa raajat astuvat samaan linjaan. Collie on keskivahva koira, jonka ravi on kevyttä, vaivatonta ja sulavaa. Askelissa tulee olla ulottuvuutta. Amerikkalaisessa collien rotumääritelmässä kuvataan collien liikkeitä terveliikkeinen. Liikkeissä tulee siis näkyä rodun paimenkoiraperimä. Liikettä kuvaillaan myös osuvasti: Collielle on tyypillistä muuttaa suuntaa salaman nopeasti kovassakin vauhdissa. Kun arvoidaan colieiden liikuntaa, on saatava heti mielikuva väsymättömästä liikujasta, jonka ravi on keskipitkää ja kevyttä. Onkin hyvä antaa koirien liikkua tarpeeksi, jotta ero oikealiikkeisen ja väärin liikkuvan collien välillä hahmottuisi. Tuomarit, jotka vaativat kaikilta roduilta samanlaista liikuntaa, pitävät collien liikkeitä liian ahtaina. Kannattaa käyttää kolmatta liikelajia, kävelyä, mitä usein näkee saksanpaimenkoiratuomareiden käyttävän. Siinä liikelajissa paljastuu välittömästi lihasten ja nivelten heikkous, joka on vakavampi virhe kuin ahdasliikkeisyys.

23 Taka-askeleen työntö hyvä. Takaa päin katsottuna takaraajat suorat ja lähes peittävät eturaajat kokonaan. Koiran liikunta rodunomainen. Collie liikkuu yksissä jäljissään ja vauhdin nopeutuessa takaraajat lähestyvät voimakkaasti toisiaan. Etuliikkeet ovat suorat ja etujalat peittävät taakseen takajalat. Pyrkimys yhteen jälkeen nopeassa ravissa: eturaajat astuvat samaan jälkeen single tracking.

24 Tricolour uros, jolla sopiva karvapeite. KARVAPEITE KARVA: Erittäin tiheä karvapeite myötäilee rungon ääriviivoja;. Peitinkarva suoraa ja karhean tuntuista, pohjavilla pehmeää, tuuheaa ja hyvin tiivistä peittäen ihon lähes täysin. Kaulus ja röyhelö ovat hyvin runsaat, pään etuosa on sileä, korvien kärjet ovat sileät, mutta tyvet ovat runsaskarvaisemmat. Eturaajat ovat hyvin hapsuiset, takaraajat kintereen yläpuolelta erittäin hapsuiset, mutta kinnernivelten alapuolelta sileät. Häntäkarvat ovat erittäin runsaat. Koirien karvapeitteessä on tapahtunut suuri muutos sitten kuusikymmentäluvun. Silloin colliella oli erittäin tiivis aluskarva eristeenä kylmältä ja kova vedenkestävä peitinkarva suojana kosteudelta. Niille oli tyypillistä määritelmän mukainen pitempi karvoitus kaulassa ja rinnassa, samoin runsaat hapsut raajoissa ja runsas karvoitus reisien takaosassa muodostamassa runsaat housut. Sitten karvapeite alkoi muuttua huomattavasti runsaammaksi ja usein myös pehmeämmäksi. Voi vain arvailla, missä saavutamme tuon rajan, jolloin liian suuri- ja pitkäkarvaiset koirat kompastuvat omiin karvoihinsa. Rotumääritelmä ei missään kohdassa kerro, että collie olisi pitkäkarvainen, vaan karheakaravinen, jonka runkoturkki on lyhyempi myötäillen rungon ääriviivoja. Perhedtyttyään rotumääritelmään moni

25 Joskus collieta esitetään näyttelyssä niukkaturkkisena juuri karvan lähdön aikaan. tuomari yllätykseen huomaa, että määritelmä ei missään kohdin anna tulkinnan varaan pitkäkarvaisuudelle. Karvapeitettä kuvaavat sanat ovat tiheä, suora ja karhea. Sen erittäin rodunomaisia tunnusmerkkejä ovat siis nuo edellä mainitut pitkät runsaat karvoitukset niille kuuluvissa paikoissa. VÄRI: Kolme hyväksyttyä väriä: soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu (blue merle). Paimenkoiran rakenne, liikunta ja pään tyyppi ovat tärkeämpiä kuin väri - etusijalla on sopusuhtainen, kestävä ja elegantti paimenkoira. Värin tulee olla selvä tricolouria katsellessa koiran on oltava valtaosin musta, blue merlen mustan marmoroitu vaaleanharmaa ilman ruskeita sävyjä ja soopeliväri on aina oikea niin kauan kuin se on jokin lukuisista ruskean sävyistä ei kuitenkin irlanninsetterin punaista eikä harmahtavan vaaleankeltaista. Collieille on ominaista irish spotting geenin (si) aiheuttamat valkoiset merkit valkoinen kaulus, rinta, vatsanalusta, polvisukat edessä ja sukat takaa, valkoinen hännänpää. Hännänpäässä ja varpaissa muutama karva valkoista riittää. Vaativin on blue merle väri, jossa ovat erittäin epätoivottua kaikki ruskean sävyt pohjavärissä. Pohjaväri periytyy! Marmoroinnin aste (pilkuista isoimpiin laikkuihin) on geneettisesti sattumanvaraista ja jalostuksellisesti mustan määrällä ei ole väliä.

26 Collien väri muuttuu iän myöten, soopeli on aina vaalea pentuna ja tummuu iän karttuessaan. Blue merlet voivat sekä tummua tai puhdistua iän myöten. Kesäaurinko yleensä polttaa vanhan turkin tricoloureista voi tulla ruskehtavia, samoin blue merlen mustista alueista. SOOPELI: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli mustin karvankärjin. Vaalea oljen- tai kermanväri on paha virhe. Kaksi kauniin punaista soopelia.

27 Soopelin eri sävyjä

28 KOLMIVÄRINEN: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on paha virhe. Kummallakin koiralla syvän tummat tan-merkit ja musta väri.

29 BLUE MERLE: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, savenharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat pahoja virheitä. Valkoiset merkit: Kaikkiin yllämainittuihin väreihin liittyvät tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto. Blue merle on yksi vanhimmaista paimenkoirilla esiintyviä värejä. Väri oli hyvin tavallinen ja esiintyi kaikkialla Englannissa. Ihanteellinen blue merle väritys oli silloin, kun koiran pohjaväri on hopeansininen.siihen kuuluvat mustat täplät tai läiskät, jotka eivät saa olla liian suuria. Tämän värisille koirille on tyypillistä että niiden kirsupigmentti kehittyy usein hitaasti. Aikuisella koiralla kirsun tulee olla täysin musta. Yläkuvassa koiralla erinomainen blue väri, mutta mustat läntit ovat hieman liian isot. Pikimustat marmoroinnit. Kaksi muuta kuvaa hyvät blue merle värit.

30 Oikealla hyvä blue merle väritys. Pikimustat marmoroinnit. Alhaalla vasemmalla: vanhan koiran väri joskus tummuu ikääntyessä. Tällä koiralla myös liian tasainen väritys (mustat läntit eivät näy). Alhaalla oikealla: nuoren koiran väri saattaa junioriikään asti olla samea tai rusehtava. KOKO: SÄKÄKORKEUS: Uroksilla cm, nartuilla cm. Paino on jäänyt pois viimeisestä rotumääritelmästä. Urokset painavat 20,5 29,5 kg ja nartut kg. Jos vertaamme collie painoa muihin saman kokoisiin rotuihin, lähimpänä voisi ehkä olla siperian husky (uroksen koko on 53-60cm ja narttujen sama kuin collienartun). Huskyurokset painavat kg ja nartut kg. Tämän vertailun tarkoituksena on muistuttaa mieleen, että collie on luustoltaan keskivahva koira. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

31 LYHYTKARVAINEN COLLIE Alkuperämaa: Britannia Hyväksytty: DCI , käännös SKL-FKK YLEISVAIKUTELMA: Ilmentää älykkyyttä, valppautta ja toiminnanhalua. Työskentelykykyinen, omanarvontuntoinen ja erittäin hyvärakenteinen koira, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Rotumääritelmän mukaan lyhytkarvaisen collien tulee vaikuttaa älykkäältä ja valppaalta. Näiden omisnaisuuksien tulisi heti näkyä lyhytkarvaisessa colliessa. Älykäs ilme ja valppaus muodostuvat oikeanmuotoisista ja kokoisista tummista silmistä, oikeassa asennossa olevista korvista sekä koiran ympäristöään tarkkailevista olemuksesta; lyhytkarvainen collie ei ole flegmaattinen. Tärkeää on myös se, että koira on omanarvontuntoinen ja mielistelemätön. Rotumääritelmä kuvaa tätä rotua työskentelykykyiseksi ja erittäin hyvärakenteiseksikoiraksi tärkeää piirteitä, jotka kuvastavat rodun alkuperäistä tarkoitusta, väsymätöntä paimenkoiraa. Collie on rakenteeltaan ennen kaikkea erittäin tasapainoinen koira. Esimerkiksi pää ei saa olla suuri, raajat liian lyhyet tai kevytluustoiset koiran runkoon nähden, eli mikään osa ei saa olla ristiriidassa kokonaisuuden kannalta.

32 OMINAISPIIRTEET: Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja kuonon suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto, väri ja sijainti sekä korvien oikea asento ja kantotapa. Rakenteen tulee ilmentää voimaa ja toiminnallisuutta. Jotta näin olisi, koiran tulee olla rakentunut terveesti ja tasapainoisesti. Runko on hyvin kulmautunut ja tilavuudelta sekä pituudelta oikea. Koira on kiinteä ja kehittää toivotun lihaksiston. Koira ei saa olla kömpelö tai millään tavalla karkea. Voimalla ei tarkoiteta äärimmäisyyttä, vaan on muistettava jälleen rodun käyttötarkoitus; lyhytkarvainen collie on väsymätön ravaaja eli paimenkoira. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen ja ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä agressiivinen. Lyhytkarvaisen collien tulee olla iloinen ja ystävällinen. Tätä piirrettä ei pidä sekoittaa mielistelyyn tai ylitsevuotavaan innokkuuteen kaikkia ihmisiä kohtaan. On aina muistettava ylesivaikutelmassa mainittu omanarvontunto. Aggressiivisuus ja hermostuneisuus ovat tälle rodulle erittäin epätoivottavia piirteitä. Koira ei myöskään saa olla varautunut tai pelokas. Voisikin sanoa, että lyhytkarvaisen collien tulisi olla erittäin hyväluonteinen, yhteiskuntakelpoinen koira.

33 PÄÄ: Mittasuhteet erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa hyvin tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat pehmeät. Pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua, poskiluut eivät ole ulkonevat eikä kuono kapea. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa niukka, mutta silti silmiinpistävä otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta pituussuunnassa. Pää on hyvin meislautunut. KALLO-OSA: Tasainen, etäisyys kulmakaarista leuan alaosaan ei koskaan ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä). KIRSU: Väriltään aina musta. KUONO-OSA: Pehmeästi ja hyvin pyöristyneen kuonon kärki on tylppä, ei koskaan neliömäinen. Alaleuka on voimakas. Ylh oik: Tricolour uros, jossa päänlinjat juuri rotumääritelmän mukaiset. Kiilamainen pää, jossa kuonon kärki tylppä. Kallon syvyys juuri oikea, huulilinja lähes saman suuntainen pään ylälinjan kanssa. Hyviä lyhytkarvaisen collien päitä. Soopeli: pään ylälinjat samansuuntaiset, joita erottaa vähäinen otsapenger. Keskellä blue merle: kiilamainen pää, jossa pyöristynyt kuono-osa, korvat jäävät kuvitellun viivan sisäpuolelle, joka kulkee kirsusta silmäkulmaan. Oikealla blue merle: Hieman pienet silmät, muuten erinomainen pään tyyppi.

34 Kaksi tricolour narttua (toinen vasta pentu), joilla hyvät pääntyypit. Kuten rotumääritelmässä mainitaan pään mittasuhteet ovat erittäin tärkeät. Koska collien tulee noudattaa kaikessa ns. pitkiä linjoja, niiden puuttuminen näkyy paitsi rungossa myös päässä, jonka pituuteen on kiinnitettävä huomiota. Kaiken kaikkiaan pään tulisi olla hyvin meislautunut, ilman voimakkaita särmiä tai kuoppia. Oikeanlaista kuonon ja kallon suhdetta kuvaa hyvin sana yksipalainen eli kuono ja kallo eivät saa olla eri paria. Tärkeää on myös että kuonon ja kallon ylälinjat ovat yhtä pitkät ja yhdensuuntaiset ja niiden välillä oleva otsapenger on niukka mutta silti havaittava. Nuorella koiralla otsapenger saattaa vielä ns. hakea paikkaansa sillä pään kehitys jatkuu aikuisikään saakka. Alaleuan tulee olla voimakas, mutta kuonon kärjen tylppä, ei neliömäinen. Mikäli pään syvyys on oikea, huulilinja on kiinteä ja yhdensuuntainen pään linjojen kanssa, jolloin alaleukakin tulee esille. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Kookkaat hampaat. Vahvat leuat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat kohtisuorassa leukaluihin nähden. Hampaiden tulee olla kookkaat ja purennan tiivis. Hampaiden on oltava suorassa kulmassa leukaluihin nähden. Lyhytkarvaisilla collieilla on joskus liian lyhyt alaleuka, jolloin alaetuhampaat ns. kaatuvat eteenpäin tavoittaakseen yläetuhampaat eikä purenta ole silloin oikea. Toisinaan Blue merle nartun pään otsapenkere juuri oikeanlainen. myös kulmahampaat asettuvat väärin, Huomaa myös pään ylälinjat: kuono-osa ja kallo-osa jolloin alaleuka on liian kapea tai saman suuntaiset. Huulilinja saman suuntainen kuin pään lyhyt. Nämä ovat voimakkaasti periytyviä piirteitä, ylälinjat. joten on syytä ottaa ne huomioon.

35 SILMÄT: Hyvin tärkeät ja ne antavat koiralle viehättävän ilmeen. Keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmorin värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset (osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs. Koiran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen. Silmien muoto ja koko ovat hyvin tärkeät. Keksikokoiset, mantelinmuotoiset ja tummat silmät antavat lyhytkarvaiselle collielle sen rakastettavan ilmeen, joka on pehmeä mutta älykäs. Joskus näkee liian pieniä, syvällä sijaistevia tai vaaleita silmiä, jotka tekevät katseesta liian terävän. Tähän tulisi kiinnittää huomiota, sillä oikea ilme on rodulle tärkeä. Blue merle-koirilla saa olla myös siniset tai sinitäpläiset silmät, ja niiden ilme on oikea jos silmät muoto ja koko ovat toivotunlaiset. KORVAT: Melko suuret ja tyvestään leveämmät korvat eivät ole liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa korvat ovat taaksepäin taittuneet, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin suuntautuneet ja puolipystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty, yksi kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva. Korvien koko poikkeaa pitkäkarvaisen collien korvista: korvien tulee olla melko kookkaat. Silloin korvien taite muodostuu oikeaksi. Liian pienet, kolmiomaiset korvat nousevat helposti pystyyn, rodulle virheelliseen asentoon. korvien tulee olla tyvestään hieman leveämmät, mutta myös riittävän pitkät, jotta oikea taite (kolmasosa) korvien kärjistä taipuisi alaspäin. Liian kookkaat korvat puolestaan muodostavatlaskoksen korvan ulkolaitaan eli kääntyvät sivulle. Silloin koira menettää valppaan ilmeensä.

36 Ylh vas: Haja-asentoiset korvat, pyöreät silmät, leveä kallo-osa. Ylh oik: Liian suonikas pää, eriparin korvat. Blue merlellä silmät voivat olla eri väriset. Poskiluut ja lihakset liian voimakkaat, antaen kuvan liian lyhyestä päästä. Korvat liian kapeat tyvestään ja liian lähekkäin asettuneet.

37 KAULA: Lihaksikas, voimakas, melko pitkä ja kauniisti kaartuva. Lyhytkarvaisen collien kaula tulee olla lihaksikas ja hyvin kaartuva., ns. pitkalihaksinen. Pituudeltaan melko pitkän kaulan tulee asettua kauniisti lapoihin muodostaen collielle tyypilliset S-linjat. Kaulan tulee olla voimakas muttei raskas. Joillakin collieilla kaulusnahka on löysä ja roikkuva, mikä on epätoivottavaa. Kaulaa arvioitaessa ei tule antaa värityksen hämätä. Lapoihin ulottuva valkoinen väri ei välttämättä tee kaulasta pitkää. Eikä päinvastoin rikkonaisen kauluksen saa antaa tehdä kaulasta lyhyttä vaikutelmaa. RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi. SELKÄ: Tasainen ja kiinteä. LANNE: Hieman kaartuva. RINTAKEHÄ: Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä. Collie on hieman korkeuttaa pidempi koira. Koiran liikapituu johtuu useimmiten pitkästä lanneosasta. Pitkälanneosa ei kuitenkaan tee koirasta kokonaisuudessaan pitkää, sillä on myös yksilöitä joilla on lyhyt selkä. Tällöin lanneosan pituus korjaa koiran pituutta, mikä sekin on virheellistä, mutta ei vaikuta rungon mittasuhteisiin. Selän tulee olla vaakasuora, notkoselkä ei kuulu hyvärakenteiselle koiralle. Lanneosan kohdalta selkä on hieman kaareva. Liian pitkä lanneosa on syynä siihen, että selkälinja ei ole liikkeessä kiinteä. Kylkiluiden tulee kaareutua kohtuullisesti, rintakehä on syvä ja melko leveä lapojen takaa. Eturinta on hyvin kehittynytmutta kohtuudella koiran käyttötarkoituksen mukaan. Collie ei ole voimatyyppiä edustava rotu ja liian tynnyrimäinen rintakehä on yhtä paha virhe kuin liteä rintakehäkin. Kuvissa koirilla hyvät mittasuhteet. Etenkin soopleinartulla ihastuttava kaulan kaari.

38 HÄNTÄ: Pitkä: häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle. Hännän on oltava pitkä, vähintään kinnerniveleen ulottuva. Sen tulee olla myös hieman kaartunut kärjestään. Koiran liikkuessa häntä nousee korkeammalle mutta ei koskaan selän päälle. Joskus lyhytkarvaisilla collieilla on liian korkealle kiinnittynyt ja selän päälle kannettu häntä, jonka virheellisyyteen tuomarit harvemmin kiinnittävät huomiota. Sellaiselle tulisi kumminkin antaa huomautus, sillä se on merkki väärästä lantion asennosta, joka taas vaikuttaa takaraajojen ulottuvuuteen. Joskus saattaa käydä niin, että sama tuomari rankaiseen pitkäkarvaista collieta Hyvällä tai Tyydyttävällä palkinnolla korkeasta hämnnästä, mutta ei reagoi samaan virheeseen lyhytkarvaisella colliella. Pitkäkarvaisen collien muhkeat häntäkarvat tekevät hännästä huomiota herättävän, mutta se on virhe myös lyhytkarvaisella colliella. Virheen yleistymiseen pitää kiinnittää huomiota. Yhtälailla on huomioitava suora, eloton häntä, jota koira ei käytä kunnolla liikkuessaan. Hännän tulee toimia peräsimenä ja siitä tulee löytyä se viimeinen S-linjan kaari, jota kauniilta collielta edellytetään. Kuva: Lyhytkarvaisen collien häntä ei saa koskaan kiertyä kuten kuvassa. Hännän päässä voi olla paimenkoukku, mutta häntä ei saa nousta selkälinjan päälle. ETURAAJAT: YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat, luut ovat keskivahvat ja pyöreät. LAVAT: Viistot ja hyvin kulmautuneet. KYYNÄRPÄÄT: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset. KÄPÄLÄT: Soikeat, päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Lapojen tulee olla viistot ja hyvinkulmautuneet. Tässä kohdin rotumääritelmää noudatetaan harvoin. On hyvin yleistä, että lavat ja olkavarret ovat pystyt, jolloin koira näyttää ryhdikkäältä. Näin ei kuitenkaan saisi olla, sillä silloin eturaajojen ulottuvuus kärsii. Lyhytkarvaisilla collieilla esiityy kahdenlaisia etuosan virheitä. On koiria, joilla lavat ovat suorat, mutta takaosa oikein kulmautunut, jolloin koira liikkuu epätasapainossa. Eturaajat pyrkivät pois tehokkaasti liikkuvat takaosan tieltä, jolloin ne muodostavat mitä eriskummallisempia liikeratoja. Niitä käsitellään tarkemmin liikkeiden tulkinnassa. Usein pystyyn laparakenteeseen liittyy myös jyrkkä lantio ja puutteellinen polvikulma, jolloin koiran askelpituu jää liian lyhyeksi. Kyynärpäät eivät saa olla ulko- tai sisäkierteiset, mikä usein myös vähäisessä määrin saattaa johtua heikosta lihaskunnosta. Edestä katsottuna eturaajan tulee olla suora ja kyynärvarsien melko lihaksikkaat. Yhtä suuri merkitys on liikkeiden joustavuudella, joihin vaikuttaa joustava muttei koskaan heikko ranne. Pysty ranne on väärä ravaamaan luodulla rodulle, sillä ranteen joustamattomuus kuluttaa koiran koko etuosaa.

39 TAKARAAJAT: YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat alaosastaan sileät ja jänteikkäät. REIDET: Lihaksikkaat. POLVET: Hyvin kulmautuneet. KINTEREET: Matalat ja voimakkaat. Reidet ovat lihaksikkaat ja kaunismuotoiset. Tämän lauseen voisi tarkentaa, että reisi on leveä ja lihaksikas, sillä näin on silloin kun lantio on oikea-asentoinen. Polvien tulee olla hyvin kulmautuneet tähän vaikuttaa reisiluun pituus sääriluuhun nähden. Kintereiden tulee olla lyhyet ja voimakkaat. Oikein rakentuneella colliella on hyvä takaosan työntö, joka edellyttää kaikkien osa-alueiden tasapainoa. Liikunta ei voi olla vaivatonta, mikäli jokin raajojen kohta ei ole toivotunlainen. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät mutta hieman vähemmän kaarevat. Collie on ravaaja, joten sen käpälien tulee olla soikeat ja päkiöiden vahvat. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviit antaen edellytyksen tehokkaalle liikunnalle. Takakäpälä ei ole yhtä kaareva kuin etukäpälä. Liian pyöreät käpälät ja lyhyet varpaat eivät kuulu tälle rodulle, sillä kissantassulla varustettu collie ei kykene tehokkaaseen liikuntaan. LIIKKEET: Liikkeet ovat rodun leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset; liikkeessä eturaajat ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta ovat pahoja virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat yhdensuuntaiset, mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen liikkeet ovat sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. On toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla kevyet ja vaivattomilta näyttävät. Collie-rodulle liikkeillä on suuri merkitys. Ravin tulee olla keskipitkää, kevyttä ja vaivatonta. Tämä edellyttää koiralta terveyytä ja tasapainoista rakennetta. Kyynärpäät eivät saa olla ulkokierteiset. Rakenteen epätasapainosta johtuen tyypillisimpiä ovat etuliikkeiden ongelmat. Mikäli takaosa on etuosaa voimakkaammin kulmutunut, takaraajan liikerata on laajempi ja sen kuluttama aika liikkeessa pidempi. Jotta etuosa ehtisi

40 alta pois, koira pyrkii kehittämään viiveen eturaajan liikkeeseen. On tavallista, että koira pyrkii olkavarren lihasten avulla nostamaan eturaajansa hieman korkeammalle eteen vähentääkseen myös suoran etuosan aiheuttamaan tärähdystä. Tällainen liikunta väsyttää olkavarren lihaksia eikä eturaajan liike tavoita enää maata. Koira saattaa myös liikkua puutteelisella takaosan työnnöllä, vaikka takakulmaukset olisivatkin toivotunlaiset. Näin siksi että puolitehoinen työntö vähentää työntöä eteenpäin ja antaa eturajoille mahdollisuuden liikkua suorien lapojen sallimalla pituudella. Koira voi liikkua myös etumatalana, jotta eturaajan ulottuvuus lisääntyisi. Takaosan ongelma johtuu yleensä lantiosta. Lyhyt, jyrkkä lantio synnyttää kapeat ja voimattomat reidet ja estää takaraajojen riittävää työntöä. Koiran sanotaan liikkuvan raahjat alla. Useimmiten lyhytkarvaisilla collieilla on vielä korkea kinner, joka lisää takaraajan voimattomuutta. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset ja sivusta katsoen tasaiset. Koiran ravatessa raajat lähentyvät toisiaan pyrkien astumaan yhteen jälkeen kuten ravaajalle on tyypillistä. Tätä ei saa sekoittaa ahtauteen. Ahdas koira on usein rungoltaan kapea ja etuosan ahtauteen liittyy kapea eturinta. Takaosa voi myös olla kinnerahdas silloin kun kintereet ovat heikot. KARVAPEITE: Lyhyt, pinnanmyötäinen; peitinkarva karkeahko, pohjavilla erittäin tuuheaa. Karvaa ei trimmata eikä leikata. Karvapeitteen tulee olla lyhyttä ja tasaista, rungonmyötäistä. Päälyskarva on karkeahko ja pohjavilla tuuhea eli turkki on säänkestävä. Se eristää lämpöä ja hylkii vettä ja likaa. Mikäli karva on liian pitkää ja pohjavilla voimakasta, turkista tulee avonainen. Se ei ole enää säänkestävä ja rungonmyötäinen. Parhaiten liian pitkä turkki näkyy kauluksessa housuissa ja hännässä. Lyhytkarvaisen collien turkki ei ole koskaan leikattu tai trimmattu. Oikeanlaatuinen turkki on käsin kosketellessa kovaa ja se palautuu välittömästi rungonmyötäiseksi sitä raottaessa. Collien liian lyhyt turkki ei vielä ole ongelma. Avonaisia turkkeja on jonkin verran ja se johtuu pitkäkarvaisen collien käytöstä rodun jalostuksessa. Nämä turkin virheet tulee huomioida, samoin liian pehmeä, silkkimäinen ja pohjavillaton turkki. VÄRIT: Kolme hyväksyttävää väriä: soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu (blue merle). SOOPELI: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli mustin karvankärjin. Vaalea oljen- tai kermanväri on paha virhe. KOLMIVÄRINEN: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on paha virhe.

41 BLUE MERLE: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, savenharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat pahoja virheitä. Soopelikoiran väri on parhaimmillaan sävyltään syvä, kullanvärisestä tummaan mahonkiin. Oljen-, kerman- tai harmahtavansävyinen soopeliväri ei ole suotavaa. Tricolour-koiran päävärin tulee olla syvän musta. Harmaa pohjavilla ei saa näkyä läpi eikä ruosteenruskea vivahde peitinkarvassa ole toivottu. Blue merle-värin tulisi olla kirkas hopeansininen mustin marmori merkein, jotka eivät saa olla suuria. Mustien merkkien kokoa ei tule kuitenkaan arvostella liian ankarasti, kunhan ne ovat tasaisesti jakautuneet ja hopean sininen on päävärinä. Saven tai asfaltinharmaa sävy on virhe, samoin ruskea vivahde päällys- tai aluskarvassa. Tricolour ja blue merle -väreihin liittyvät ruskeat merkit raajoissa ja päässä, joiden sävy voi vaihdella. Parhaimmillaan ne ovat syvän punaruskeat, mutta vaaleampikaan sävy ei ole vakava virhe. VALKOISET MERKIT: Kaikkiin yllämainittuihin väreihin liittyvät tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto. Kaulus voi olla joko täysi tai osittainen, mutta myös puuttua kokonaan. Kuonossa ja kallossa voi esiintyä valkoinen laikku. Toivottavaa olisi, että koiralla on valkea rinta, hännänpää ja raajat, mutta valkoinen väri ei saisi nousta yli kintereen, yli lapojen tai peittää vatsanaluksen. Valkeat merkit rungossa ovat virhe, samoin vallitseva vaalea väri. KOKO: SÄKÄKORKEUS: Uroksilla cm, nartuilla cm. Collieuroksen kokorajat ovat cm, nartun cm. Suomessa colliet ovat pääsääntöisesti suuria, kokoalueen ylärajalla, jopa sentin pari yli. Kokorajoja tulee pyrkiä noudattamaan, mutta se ei saa muodostua tärkeimmäksi kriteeriksi. Toisaalta ei pidä antaa silmän tottua suuriin koiriin, sillä silloin ihannekokoinen koira mielletään pieneksi. Esimerkiksi cm korkeiden uroskoirien joukossa 58-senttinen uros saatetaan mieltään pieneksi ja ehkä heikoksi sukupuolileimaltaan. Jossakin määrin ihannekokoisten ja pienten koirien runko kaventuu, luusto heikkenee ja koiran ilme muuttuu hieman vinttikoiramaiseksi, jolloin rakenne ei enää ilmennä voimaa ja toiminnallisuutta. Vastaavasti liian suurissa koirissa tulee kiinnittää huomiota kokonaisuuteen. Osalla koirista koko ja mittasuhteet ovat sopusoinnussa, mutta liian suuria, karkeita ja ilmavia koiria tulee välttää. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

42 Kuvassa: vas. tricolour lyhytkarvainen narttu, soopeli lyhytkarvainen pentu, blue merle pitkäkarvainen narttu ja nuori blue merle pitkäkarvainen uros.