JOHDATUS SOSIAALITALOUSTIETEESEEN JA SOSIAALIPALVELUJEN TALOUTEEN (Päivitetty osittain syksyllä 2005)

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "JOHDATUS SOSIAALITALOUSTIETEESEEN JA SOSIAALIPALVELUJEN TALOUTEEN (Päivitetty osittain syksyllä 2005)"

Transkriptio

1 1 JOHDATUS SOSIAALITALOUSTIETEESEEN JA SOSIAALIPALVELUJEN TALOUTEEN (Päivitetty osittain syksyllä 2005) Olli Pusa, Keijo Piirainen, Aija Kettunen Sosiaalitalouden tutkimuskeskus, Pieksämäki SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDATUS SOSIAALITALOUSTIETEESEEN... 4 Sosiaalitaloustieteen tarve... 4 Sosiaalitalous käsitteenä... 6 Sosiaalitalous talouden alueena... 6 Sosiaalitaloudellinen lähestymistapa tieteessä... 7 Sosiaalipolitiikan talous tutkimuskohteena... 8 Sosiaalipolitiikan käsitteitä Sosiaalipalvelujen taustaa Palveluiden porrastus Sosiaalipoliittiset mallit Sosiaalipalvelut ja sosiaalipoliittiset mallit Taloustieteen käsitteitä Ulkoisvaikutukset ja yhteiskunnan päätöksenteko Taloudellinen arviointi SOSIAALIPALVELUT TALOUDEN KÄSITTEISTÖLLÄ Markkinoiden epäonnistuminen sosiaalipalveluiden tuotannossa Sosiaalipalvelut panoksina ja tuotoksina Panokset ja tuotokset kysyntä-tarjonta -käyrällä SOSIAALIPALVELUIHIN LIITTYVIEN TOIMIJOIDEN ROOLIT Roolit, tehtävät ja toimijat sosiaalipalveluissa Muutokset rooleissa Suomessa Palvelujen tuottamistavat ja roolit Hyvinvointivaltiomallit ja roolit SOSIAALIPALVELUJEN TUOTTAJAT Palvelun tuottamisen tavat Julkinen sektori Yhteisöt kolmas sektori Yritykset Eri tuottajia welfare mix Palvelun tuottajien resurssit Tuottajien aineelliset resurssit Tuottajien aineettomat resurssit Eri tuottajien vahvuuksia ja heikkouksia MARKKINAMEKANISMILLA TEHOKKUUTTA SOSIAALIPALVELUJEN TUOTANTOON?... 65

2 2 Tehokkuutta kilpailulla Perinteinen tuotantomalli: julkinen tuottaa tarjoamansa palvelut Kunnan sisäinen tilaaja-tuottaja-malli Aito tilaaja-tuottaja-malli: kvasimarkkinat Neuvottelumalli Käyttäjälähtöinen kilpailuttaminen: palvelusetelimalli PERHEET JA LAPSET Johdanto Syitä markkinoiden epäonnistumiseen Ulkoisvaikutukset Palveluiden porrastus Markkinamekanismin hyödyntämisen edellytyksiä Toimijoiden roolit PÄIHTEIDEN KÄYTTÄJÄT Johdanto Syitä markkinoiden epäonnistumiseen Ulkoisvaikutukset Palveluiden porrastus Palveluntuottajat Markkinamekanismin hyödyntämisen edellytyksiä VAMMAISET Johdanto Syitä markkinoiden epäonnistumiseen Ulkoisvaikutuksia Palveluiden porrastus Palvelujen tuottajat Markkinamekanismin hyödyntämisen edellytyksiä IKÄÄNTYVÄT JA VANHUKSET Johdanto Syitä markkinoiden epäonnistumiseen Ulkoisvaikutuksia Palveluiden porrastus Palvelujen tuottajat Markkinamekanismin hyödyntämisen edellytyksiä MUITA SOSIAALIPALVELUJA: MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAT Johdanto Ulkoisvaikutukset Palveluiden porrastus Palveluntuottajat Markkinamekanismin soveltuvuus ja toimijoiden roolit Yhteenveto LÄHTEET

3 3 Kuviot Kuvio 1 Sosiaalitaloustiede tieteellisenä lähestymistapana (socio-economics) yhteiskuntatieteiden kentässä... 8 Kuvio 2 Sosiaalipolitiikan talouden tutkimus tieteellisten lähestymistapojen kentässä.. 9 Kuvio 3 Lähestymistapoja ja kohdealueita sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan talouden tutkimuksessa Kuvio 4 Erilaiset hyvinvointivaltioregiimit... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kuvio 5 Ideologioiden taustalla olevat käsitykset vapaudesta ja julkisen roolista Kuvio 6 Kysyntä- ja tarjontakäyrät Kuvio 7 Kustannuksia ja vaikutuksia koskevia analyysejä Kuvio 8 Julkisten hoivapalvelujen sosiaalitaloudellista arviointia jäsentävä malli Kuvio 9 Hyvinvoinnin tuotanto -malli Kuvio 10 Sosiaalipalvelut panoksina ja (väli)tuotoksina Kuvio 11 Hoitotarpeen vaikutus oikean palvelumuodon valintaan Kuvio 12 Tilaajan ja tuottajan erottaminen kunnan organisaatiossa Kuvio 13 Tilaaja-tuottaja-malli Kuvio 14 Palvelusetelimalli Taulukot Taulukko 1 Sosiaalipalveluiden periaatteellinen porrastus Taulukko 2 Karkea tarkastelu tehokkaiden markkinoiden ehtojen täyttymisestä sosiaalipalveluissa Taulukko 3 Roolit, tehtävät ja toimijat sosiaalipalveluissa Taulukko 4 Järjestöjen, yhdistysten tai yksityisten yritysten yllä pitämät hoivapalveluyksiköt pääpalvelun mukaan Taulukko 5 Sosiaalimenojen rahoitus (mrd euroa) Taulukko 6 Erilaisten palveluntuottajien vahvuuksia ja heikkouksia sosiaalipalveluiden tuottajina Taulukko 7 Perheisiin liittyvien toimenpiteiden ja selviytymistä tukevien palveluiden porrastus Taulukko 8 Päihdeongelmiin liittyvien toimenpiteiden ja palvelujen porrastus Taulukko 9 Päihdekuntoutusjärjestelmä päihderiippuvuuden asteen ja käytettävissä olevien toimenpiteiden mukaan kuvattuna Taulukko 10 Toimintarajoitteisuusmenojen rahoitusosuudet vuonna 2000 (ennuste) Taulukko 11 Palveluiden porrastus vammaispalveluissa Taulukko 12 Vanhuusmenojen rahoitusosuudet vuonna 2000 (ennakkotieto) Taulukko 13Palveluiden porrastus vanhusten huollossa Taulukko 14Mielenterveyskuntoutujiin liittyvien toimenpiteiden ja selviytymistä tukevien palveluiden porrastus

4 4 1 Johdatus sosiaalitaloustieteeseen Sosiaalitaloustieteen tarve Arkiajattelussa talouden ja sosiaalisen yhteys mielletään usein heikoksi. Sosiaalisessa korostetaan eettisiä arvoja ja yksilön tarpeita, hoivaa ja hyvinvointia. Talous liitetään kylmiin faktoihin, suoritteisiin, tuloksiin ja ansioihin, laskelmiin hyödyistä ja niukkuuden korostamiseen. Voidaan kuitenkin väittää, että sosiaalinen ja talous liittyvät toisiinsa: talous vaikuttaa sosiaaliseen ja sosiaalinen talouteen. Jo pikainen tarkastelu tuo esille yhteyksiä. Sosiaalinen toiminta tarvitsee resursseja, jotka syntyvät taloudellisen toiminnan tuloksista. Toisaalta sosiaaliset kysymykset ja niiden ratkaisut ovat välttämättömiä talouden toiminnalle ja sitä häiritsevien haittojen estämiseksi. Sosiaalipolitiikkaa voidaankin pitää perustaltaan taloudellisena toimintana (esim. Kuusi 1961, Riihinen 1992, 2). Ensinnäkin, sosiaalipolitiikka käyttää taloudellisia resursseja ilman taloutta ei voi huolehtia tulonsiirroista tai tuottaa palveluja. Toisaalta sosiaalipolitiikka pitää ihmisiä toimintakuntoisina ja hyvinvoivina taloudellista toimintaa varten ja muun muassa alentaa yritysten menoja esimerkiksi sairauksien tai muiden työkatkosten yhteydessä - se on taloudellinen investointi. Edelleen sosiaalipolitiikka huolehtii niistä, jotka eivät voi osallistua tuotantotoimintaan ja vapauttaa näiden läheiset työmarkkinoille. On myös väitetty päinvastaista: on väitetty, että sosiaalipolitiikka heikentää talouden toimintaedellytyksiä tukemalla passiivisuutta ja lisäämällä tehottomuutta. (mm. Lehtonen 1996, 10.) Olipa niin tai näin, sosiaalipolitiikan ja talouden yhteys on selkeä ja talouden tapahtumat heijastuvat sosiaalipolitiikkaan ja päinvastoin. Viimeaikainen taloudellinen kehitys, erityisesti niukkuuden lisääntyminen julkistaloudessa, onkin nostanut taloudelliset kysymykset ja resurssien käytön tehokkuuden tärkeäksi kysymykseksi. Muutoksen suunta on ollut sama koko Euroopassa. Suomessa kehitykseen on yhdistynyt kuntien vastuun ja vallan lisääntyminen sosiaalipalvelujen tuottamisessa, jolloin nimenomaan kuntiin kohdistuu entistä suurempi paine löytää tehokkaampia keinoja sosiaalikysymysten hoitamisessa ja sosiaalipalvelujen tuotannossa. (Ks. myös Valtonen 1995, 18; Niemelä ym. 1996, 13,14; Vaarama 1995, ) Sosiaalikysymysten taloudellisella tutkimuksella on siis sosiaalinen tilaus. Sosiaalinen erottuu kuitenkin taloudesta omien lähtökohtiensa vuoksi. Se on hyvinvoinnin tuottamista, turvaamista ja vaalimista, perustuu eettisiin arvoihin, korostaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa (erit. pohjoismaissa) ja määritellään yhteiskunnallisina päätöksinä sekä tavoitteina. Vain neutraali taloustieteen soveltaminen sosiaalipoliittisiin ilmiöihin ei tällöin ole tavoiteltavaa, vaan sosiaalikysymysten omat lähtökohdat on tunnistettava ja kyettävä sisällyttämään taloudelliseen tarkasteluun. (Ks. myös Vaarama 1995, 22,57,93; Lehtonen 1996, 11; Koho 1997, 33.) Pikainen tarkastelu voi johtaa päätelmään, että sosiaalipolitiikan lähtökohtien huomioon ottaminen ei sovi markkinoiden toimintaan. Voidaan kuitenkin Hannu Valtosen (1995, 17-18) tavoin todeta, että juuri markkinamekanismin ongelmat ja yhteiskunnan roolin välttämättömyys paremminkin korostavat taloudellisen analyysin tarvetta kuin estävät sitä. Vaikka talousteorian ideaalimallia ei voida saavuttaa, tietoisuutta tuloksellisuuden kriteereistä ja edellytyksistä voidaan lisätä. Ei siis riitä, että sosiaalista tutkitaan taloudellisen tutkimuksen keinoin, vaan tarvitaan omaa, sosiaalitieteiden lähtökohdat huomioon ottavaa lähestymistapa, sosiaalitaloudellista tutkimusta.

5 5 Myös hyvinvointivaltion kriisiytymisen ja siihen liittyvä keskustelu on lisännyt sosiaalitaloudellisen näkökulman ajankohtaisuutta. Kriisikäsitteen käytössä on kuitenkin syytä olla varovaisia, sillä kriisiytymisen aste vaihtelee ja sillä ymmärretään eri asioita, kuten ongelmia hyvinvointivaltion rahoituksessa, toiminnan tehokkuudessa sekä yhteiskunnallisessa legitimaatiossa. Pääsääntöisesti suomalainen hyvinvointivaltio nauttii kuitenkin edelleenkin kansalaisten luottamusta. Lisäksi, kriisejä ei pidä käsittää vain oman ajan satunnaisiksi ilmiöiksi, sillä jopa rajoittuneet kriisit ovat enimmäkseen pitkäaikaisen kehityksen tuloksia (Riihinen 1992, 11). Suomessa pulmia aiheuttaa muun muassa väestön vanheneminen ja kasvava palvelutarve. Näitäkin kysymyksiä analysoitaessa tarvitaan sosiaalitaloudellista otetta niin mikro- kuin makrotasolla. Voidaan kysyä, mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset selviytyä, jos paineet veroasteen laskemiseen alkavat realisoitua samalla kun vanhusväestön, lasten ja monien erityisryhmien palvelutarpeet lisääntyvät, etenkin jos työttömyys pysyy samanaikaisesti korkealla tasolla. Esimerkiksi lasten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, edistämiseksi ja ongelmien ennaltaehkäisemiseksi on uutena palveluna lakisääteistetty pienimpien kouluikäisten lasten iltapäivätoiminta (Laki perusopetuslain muuttamisesta, voimaan ). Myös hyvinvointivaltiota koskevissa ajattelu- ja toimintatavoissa tapahtuneet muutokset, kuten paikallisuuden ja alueellisuuden aiempaa suurempi korostuminen, asettavat vaatimuksia sosiaalitaloudelliselle lähestymistavalle. Tälläkin hetkellä on meneillään lukuisia kokeiluja, joissa arvioidaan uusia tapoja tuottaa, rahoittaa ja käyttää sosiaalipalveluja. Lisäksi Euroopan integraatiolla saattaa olla hyvinvointivaltioita yhdenmukaistavaa vaikutusta (Kosonen 1992, 214). Tapahtuu sitten yhdenmukaistumista tai ei, yhteiskunnalliset ja palvelujärjestelmiin liittyvät muutokset kansallisella tasolla lisäävät sosiaalis-taloudellisen tarkastelun tarvetta. Sosiaalitalouden tutkimuksesta on Suomessa viritelty aiemminkin. Yksittäisten tutkijoiden lisäksi sosiaalihallitus, sittemmin sosiaali- ja terveyshallitus aloitti 1980-luvun lopulla tutkimuskokonaisuuden, joka kulki nimellä sosiaalitalouden tutkimuskokonaisuus (Heikkilä 1992). Suomen akatemian sosiaalitalouden (sosiaalipolitiikan taloudellisten perusteiden tai taloustieteellisten sosiaalipoliittisten näkökohtien) tutkimusohjelma vuosina jatkoi sosiaalitalouden tutkimusta (Niemelä, Saari, Salminen 1996, 14; Vaarama ; Saari 2002). Vaikka sosiaalitaloudellinen lähestymistapa on vielä jossain määrin täsmentymätön, sitä opetetaan jossakin yliopistoissa. Myös kansantaloustieteilijät ovat käsitelleet paljon hyvinvointivaltion kysymyksiä kuten verotusta ja tulonsiirtoja, mutta muun muassa sosiaalipalveluista he ovat käyneet vain vähän keskustelua (Pekkarinen 1992, 98). Tässä työpaperissa luodaan pohjaa sosiaalitaloustieteen opiskelulle. Aluksi tutustutaan keskeisiin, sosiaalitaloustieteessä tarvittaviin sosiaalipolitiikan ja talouden käsitteisiin ja näkökulmiin. Sen jälkeen sosiaalitaloustieteelliseen ajatteluun tutustutaan ottamalla sosiaalipalvelut tarkastelun kohteeksi. Ensin sosiaalipalveluja kuvataan taloustieteen käsitteistön avulla ja pohditaan sosiaalipalvelujen erityispiirteitä markkinoiden toimintana. Erityisen aseman saavat sosiaalipalvelujen toimijat ja näiden roolit markkinamekanismia sekoittavina tekijöinä. Oma kokonaisuutensa on erilaisten sosiaalipalveluiden tuottajien ominaisuuksien ja resurssien tarkastelu. Monet viimeaikoina esille nousseet sosiaalipalvelujen tuotantotavat pyrkivät jäljittelemään markkinamekanismia ja tavoittelevat markkinamekanismin myönteisiä vaikutuksia palvelutuotantoon. Tällaiset tuotantotavat etuineen ja haittoineen ansaitsevat oman kappaleensa. Lopuksi käydään läpi keskeisim-

6 6 mät sosiaalipalvelut käyttäjäryhmittäin, ja pohditaan palvelujen järjestämistä luodun tarkastelukehikon avulla. Sosiaalitalous käsitteenä Sosiaalitalous käsitteenä on ongelmallinen ja sitä käytetään erilaisissa merkityksissä. Onkin syytä tietää, millaisissa merkityksissä sosiaalitalous käsitteeseen saattaa törmätä. Käsitettä käyttäessään on myös syytä tuoda esille, mitä kyseisessä yhteydessä sosiaalitaloudella tarkoittaa. Käsitteen erilaisia sisältöjä on helpompi ymmärtää, jos tarkastellaan sosiaalitaloudesta englannin kielessä käytettyjä termejä. Englanninkielisiä termejä, joista kaikista on suomeksi käytetty käännöstä sosiaalitalous, ovat muun muassa social economy, social economics, socio-economics, economics of social security, economics of social policy tai economics of social care ja economics of the welfare state tai edellisiä väljempi ilmaus economic aspects of social policy and social security. Näistä ensimmäisellä tarkoitetaan tavallisimmin taloudellisen toiminnan aluetta, joka ei ole voittoa tavoittelevaa mutta ei julkistakaan. Kaksi seuraavaa viittaavat tieteelliseen lähestymistapaan ja loput sosiaalipolitiikan ja -turvan taloudellisiin kysymyksiin tutkimuksen kohteena. Viimeinen näkökulma tulee olemaan keskeinen käsillä olevassa kurssimonisteessa. Ennen sosiaalipolitiikan talouteen keskittymistä käydään kuitenkin läpi muiden sosiaalitalouksien piirteitä. Sosiaalitalouden tutkimuksen suuntautuminen vaihtelee myös kansainvälisesti, esimerkiksi Euroopan Unionin piirissä. Saksalaisessa perinteessä sosiaalitalous liitetään helpoimmin yhteisöjen talouteen, kun taas Englannissa ja Pohjoismaissa sosiaalitalous painottuu enemmän sosiaalipolitiikan talouden tutkimukseen. Sosiaalitalous talouden alueena Euroopan Unionin Suomen kielen käyttöohjeiden mukaan sosiaalitalous on yleisin vastine termille social economy, joka tarkoittaa osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden taloudellista toimintaa (Suomen kielen käyttöohjeita 2, 1998). Ohjeissa tosin suositellaan, että kyseisestä talouden alasta käytettäisiin suomeksi termiä osuus- ja yhteisötalous. Tämä talouden ala on määritelty myös siten, että se on taloudellisen toiminnan alue, joka ei ole voittoa tavoittelevaa, mutta ei julkisen talouden piiriinkään sijoittuvaa. Tällainen taloudellinen toiminta korostaa yhteisvastuullisuutta, kansalaislähtöisyyttä, paikallisen demokratian ja paikallisten talouksien vahvistamista, ekologisesti kestävää kehitystä sekä työn ja ihmisten hyvinvoinnin asettamista pelkkien taloudellisten intressien edelle. Sen ajatellaan vahvistavan muun muassa hyvinvointipalvelujen verkostomaista ja monitoimijaista tuotantoa ja luovan uutta työllisyyttä. (Kts. esim. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto 2000; Definitioner av social economi.

7 7 Sosiaalitaloudellinen lähestymistapa tieteessä Sosiaalitalous taloustieteellisenä lähestymistapana (social economics) tarjoaa taloustieteen valtavirrasta poikkeavan tavan tarkastella taloudellista toimintaa. Lähestymistapa kiinnittää huomiota arvoihin, moraaliin, sekä hyvinvoinnin, tulojen ja vallan jakautumiseen ja edelleen niiden ihmisten hyvinvointiin, jotka eivät kykene osallistumaan talouden toimintaan. Näkökulma tuo esille talouden ongelmia ja kielteisiä seurauksia. Se esittää korjauksia, joiden avulla taloudellinen toiminta tuottaisi sosiaalisesti tavoiteltavia tuloksia. Tällöin kyseenalaistetaan tavanomaisen taloustieteen keskeiset periaatteet, muun muassa omaa etuaan tavoittelevat yksilöt sekä kilpailu talouden keskeisinä liikkeelle panevina voimina ja yhteisen hyvän syntyminen edellä mainittujen sivutuotteena. Kiinnostuksen kohteena on se, miten talous todella toimii ja millaiset periaatteet sitä ohjaavat. Tutkimuskohteena ovat taloudellisen toiminnan eri sektorit eikä tutkimus rajaudu vain sosiaaliturvaan. (O Boyle 1996, ix-x, 1-6; 2000.) Kun edellä kuvattua lähestymistapa haastaa vallitsevan taloustieteen periaatteita (O Boyle 1996, ix), social economics nimikkeen alle sijoittuu myös perinteisen taloustieteen lähtökohtia hyväksyvämpää lähestymistä. Becker ja Murphy (2000) lähtevät liikkeelle perinteisen taloustieteen hyväksymästä rationaalisen valinnan teoriasta ja kehittää sosiaalisten tekijöiden huomioon ottamista sen osana. Kolmas tulkinta social economics nimikeelle on, että se kattaa tiettyihin aihepiireihin, kuten tasa-arvoon, tulonjakoon, köyhyyteen, sosiaaliturvaan ja hyvinvointivaltioon kohdistuvan taloustieteellisen tutkimuksen (Eatwell ym. 1987). Kun social economics lähtee tavalla tai toisella liikkeelle taloustieteellisestä traditiosta, socio-economics - lähestymistapa kuvailee itseään välittäväksi tieteenalaksi, jossa yhdistyvät taloustieteet ja muut yhteiskuntatieteet. Näin se pyrkii sillanrakentajaksi eri yhteiskuntatieteiden välille, ja koska yhteiskunta on monimutkainen ja dynaaminen, tätä siltaa tarvitaan yhteiskunnan ymmärtämiseen. Käyttöön on saatava teorioita useammalta tieteenalalta. Talous nähdään yhteiskunnan osajärjestelmänä, eikä irrallisena ja omalakisena. Talous on sidoksissa politiikkaan, kulttuuriin ja ympäristöön, ja myös arvot, tunteet, sosiaaliset siteet sekä moraaliset seikat vaikuttavat yksilöiden valintoihin. Jälkimmäistä edustavia tieteellisiä suuntauksia, joissa yhdistetään sosiaalitieteiden ja taloustieteiden työkaluja ja joista suomen kielellä on käytetty käsitettä sosiaalitalous ovat ainakin uusi taloussosiologia ja uusinstitutionalistinen taloustiede. Taloussosiologiassa (economic sociology) taloutta tarkastellaan ihmisten vuorovaikutuksena ja sosiaalisina ilmiöinä, toisin sanoen, sosiologista näkökulmaa sovelletaan talouden ilmiöihin (Smelser & Swedberg 1996, 3). Uusinstitutionalistinen taloustiede analysoi organisaatioiden, instituutioiden ja näiden välisten mekanismien merkitystä yhteiskunnallisten ratkaisujen synnyssä (Saari 2002). Taloussosiologiaa ja institutionalismia yhdistää rationaalisen valinnan teoria, joka poikkeaa tavanomaisesta taloustieteessä käytetystä. Se pyrkii yhdistämään rationaalisen valinnan teoriaan ilmiöitä, jotka vakauttavat toimintaympäristöä tai vähentävät epävarmuutta ja jotka syntyvät toimijoiden tavoitteellisen toiminnan seurauksena. Juho Saari (1996, 63) on kutsunut tavanomaisesta poikkeavaa rationaalisen valinnan teoriaa sosiaalitaloudelliseksi rationaalisen valinnan teoriaksi.

8 8 Lähtökohtana sosiaalitaloudellisessa rationaalisen valinnan teoriassa on, että vaikka toimijan oma etu on hänelle tärkein hänelle läheiset henkilöt saattava tehdä poikkeuksen tämän lisäksi sosiaaliset verkostot saavat aikaan luottamusta ja laajentavat yhteistoiminnan verkostoa. Muita eroja perinteiseen rationaalisen valinnan teoriaan ovat muun muassa oletus toimijoiden moninaisuudesta, muuttuvista preferensseistä ja informaation epäsymmetrisyydestä. (Saari 1996, ) Seuraavassa kuviossa sosiaalitaloustiede tieteellisenä lähestymistapana (socioeconomics) on kuvattu keskeisimpien yhteiskuntatieteiden kentässä, joina pidetään sosiologiaa, valtio-oppia ja taloustiedettä (Allardt 1985, 13). Sosiaalipolitiikkaa voidaan pitää välittävinä tieteinä systemaattisista yhteiskuntatieteistä sosiaalitalouteen. Toisaalta, esimerkiksi taloussosiologiassa yhdistyvät sosiologia ja taloustiede ilman edellä mainittua välittäjää. Oma (talous)tieteen suuntauksensa on myös poliittinen taloustiede. Kuvio 1 Sosiaalitaloustiede tieteellisenä lähestymistapana (socio-economics) yhteiskuntatieteiden kentässä Myös silloin, kun kysymyksessä on sosiaalipolitiikan ja -turvan taloudellisten kysymysten tutkiminen, lienee luvallista käyttää lyhyttä, vaikkakin epätäsmällistä ilmaisua sosiaalitalous. SOSIAALI- POLITIIKKA SOCIO- ECONOMICS SOSIOLOGIA VALTIO-OPPI KANSANTALOUS- TIEDE TALOUSTIEDE Sosiaalipolitiikan talous tutkimuskohteena

9 9 Sosiaalipolitiikan taloutta tutkittaessa on kyettävä ottamaan huomioon sekä sosiaalinen että taloudellinen näkökulma ja tieteelliseksi lähestymistavaksi voidaan luonnollisesti valita jokin edellä mainituista sosiaalitaloudeksi nimitetyistä tieteellisistä lähestymistavoista. Tutkijan käyttämät tieteelliset välineet voivat kuitenkin painottua joko lähemmäs taloustieteitä tai sosiaalitieteitä. Toisaalta on myös mahdollista, että sosiaalipolitiikan taloudellisia ilmiöitä tutkitaan puhtaasti taloustieteellisesti tai sosiaalitieteellisesti. Kuviossa 2 sosiaalipolitiikan talouden tutkimus on sijoitettu taloustieteen, sosiaalitieteiden ja socio-ecomomics lähestymistavan muodostamaan kenttään. Kuvio 2 Sosiaalipolitiikan talouden tutkimus tieteellisten lähestymistapojen kentässä Suomessa sosiaalipolitiikan taloutta ovat tutkineet joko sosiaalitieteilijät, jolloin käsitteistö on pääasiassa lainattu sosiaalitieteistä tai taloustieteilijät, jolloin käsitteistö on pohjautunut taloustieteisiin. Nämä kaksi lähestymistapaa eivät vielä ole tuottaneet kovinkaan yhtenäistä tutkimuslinjaa. Kuvioon kolme on koottu joitakin lähestymistapoja sosiaalitalouden (sosiaalipolitiikan talouden) tutkimukseen sekä keskeisiä tutkimuskohteita.

10 10 Kuvio 3 Lähestymistapoja ja kohdealueita sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan talouden tutkimuksessa K O H D E L Ä H E S T. T A PR A V E Sosiaalitaloudellinen arviointi ERILAISET HYVINVOIN- NIN TUOTTA- MISTAVAT SOSIAA- LINEN PÄÄOMA TALOUS JA SOSI- AALI- TULONSIIRROT POLI- TIIKKA K a n s a n t a l o u s t i e d e Julkistalous Taloustiede Rationaalisen valinnan teoria SOSIAALISTA TALOUTEEN TA- LOUDELLISTA SOSIAALISEEN SOSIAALI- PALVELUJEN TALOUS Taloussosiologia Uusinstitutionalistinen taloustiede

11 11 Sosiaalipolitiikan talouden tutkimusta voidaan jäsentää myös sen mukaan, mille tasolle huomio kiinnitetään. Tarkastellaanko kansainvälisen ja kansallisen tason ilmiöitä eli yleisintä makrotasoa, sosiaalipolitiikan paikallista organisointia ja palvelujen järjestämistapaa, keski- eli mesotasoa, vai yksittäistä sosiaalipalvelua ja sosiaaliturvaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta eli palvelukohtaista tai yksilöllistä mikrotasoa. Tällöin tieteellisten lähestymistapojen painotukset poikkeavat toisistaan. Yleisimmän tason ja jossain määrin myös keskitason tarkastelussa tukea saadaan esimerkiksi taloussosiologiasta ja institutionaalisesta taloustieteestä. Mietittäessä alueellista ja paikallista sosiaalikysymysten hoitamista ja sosiaalipalvelujen järjestämistä taloudellisesta arvioinnista kehitettyjen menetelmien käyttökelpoisuus kasvaa. Myös sosiaalitieteisiin tukeudutaan, sillä tärkeä osa sosiaalialan taloudellisessa arvioinnissa on vaikuttavuuden arvioinnilla. Alueellisella ja paikallisella tasolla sosiaalialan taloudellisessa arvioinnissa voidaan kiinnittää huomio esimerkiksi hallinnolliseen organisointiin ja sen tehokkuusvaikutuksiin. Voidaan hakea vastausta kysymykseen, millainen organisointimalli johtaa mahdollisimman hyvään tulokseen, ja voidaan tutkia, mikä merkitys on esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorien yhdistämisellä tai erillään pitämisellä kunnassa tai mikä merkitys on kunnallisen palvelutuotannon alueellistamisella tai keskittämisellä. Tällaisessa arvioinnissa tarvitaan myös sosiaalihallinnon asiantuntemusta. Mikrotasolla arvioinnin lähtökohtana voi olla tietyn palvelun tai toimintamenetelmän kyky tyydyttää käyttäjän palvelutarve. Kiinnostus kohdistuu yksittäisen palvelun tuloksellisuuden ja vaikutusten arviointiin, ja arvioijalta vaaditaan vahvaa sosiaalialan asiantuntemusta. Sosiaalipolitiikan käsitteitä Kun sosiaalipolitiikan ja turvan taloudellisen kysymykset ovat tutkimuksen kohteena, on syytä selventää myös näihin liittyviä käsitteitä. Sosiaalipolitiikkaa voidaan määritellä tavoitteittensa avulla. Tavoitteet ovat kuitenkin vaihdelleet ja painottuneet eri aikakausina eri tavoin. Tavoitteina ovat olleet muun muassa: - luokkavastakohtien lieventäminen (Kuusi 1931), - sosiaaliturva, jonka sosiaalipolitiikka pyrkii takaamaan niille yhteiskuntaluokille, jotka eivät siihen omin avuin pysty (Waris 1948), - kohtuulliseksi katsottu elintaso, sosiaalinen turvallisuus ja viihtyvyyden takaaminen eri yhteiskuntaryhmille, perheille ja yksilöille (Nieminen 1955), - epäaktiivisen väestön kulutusmahdollisuuksien jatkuva turvaaminen (Kuusi 1961), - huono-osaisten suhteellisen aseman parantaminen (Sipilä 1970), - teollisen rakennemuutoksen synnyttämän sosiaalisen turvattomuuden lieventäminen (Raunio 1990). Sosiaalitalouden näkökulmasta näillä tavoitteilla, jotka liittyvät yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon, on merkitystä muun muassa arvioitaessa sosiaalipoliittisten toimenpiteiden yhteiskunnallisia vaikutuksia (kts. Vaikutusten arvioinnista myöhemmin). Yllä olevat tavoitteet ovat lisäksi varsin yleisluonteisia, minkä vuoksi

12 12 esimerkiksi sosiaalipalveluiden ja niissä tehtävien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnissa on käytettävä myös yksilöiden hyvinvointia täsmällisemmin kuvaavia tavoitteita. Toinen lähestymistapa sosiaalipolitiikan määrittelyssä on niiden politiikan sektoreiden luetteleminen, joiden katsotaan olevan sosiaalipoliittisesti merkittäviä (Raunio 1995, 56-57). Tällöin sosiaalipolitiikan alaan kuuluvat työpolitiikka, sosiaaliturvapolitiikka ja sosiaalipolitiikan erityislohkot. Sosiaalipalveluiden ja niihin liittyvien taloudellisten näkökohtien kannalta kiinnostava alue on ennen kaikkea sosiaaliturvapolitiikka, joka muodostuu sosiaalivakuutuksesta ja sosiaalihuollosta. Sosiaalipalvelut sisältyvät sosiaalihuoltoon sosiaaliavustusten ja toimeentulotuen ohessa. Tässä yhteydessä ei käydä tarkemmin läpi sosiaalipolitiikan erityislohkoja. Sosiaalipalvelut ovat arkielämässä selviytymistä tukevia palveluja. Palvelut ovat vapaaehtoisia eivätkä ne leimaa vastaanottajia. Tämän määritelmän mukaan esimerkiksi jotkut lastensuojelun ja päihdehuollon toimenpiteet ja piirteet sopivat heikosti sosiaalipalvelujen määritelmään. Lasten huostaanotot pakkokeinoin ovatkin osa sosiaalihuollon toimintaa, mutta ne eivät ole palvelua (Anttonen & Sipilä 2000, 103). Sosiaalipalveluista ei makseta markkinahintaa, koska yhteiskunta tukee niiden tuottamista. Puhtaasti kaupalliset palvelut eivät kuulu sosiaalipalvelujen joukkoon. Vaikka sosiaalipalvelut voivat olla maksullisia ja yksityisesti tuotettuja, ne ovat julkisen vallan subventoimia ja valvomia. Puhtaan kaupallisesti voidaan tuottaa ja hankkia hoivapalveluja, mutta tällöin ne eivät ole sosiaalipalveluja. Palvelut rakentuvat työntekijän ja palvelun saajan välisessä vuorovaikutuksessa. Myöskään epävirallinen hoiva ei kuulu sosiaalipalvelujen kategoriaan. Sosiaalipalvelut edistävät autonomiaa hoivaajille ja hoivattaville ja vähentävät keskinäistä riippuvuutta. Sitä vastoin informaalinen hoiva ilmentää tätä riippuvuutta. (Sipilä 1996a, 13; Rauhala 1996, ) Esimerkiksi Anttonen ja Sipilä (2000, 104) tekevät eron sosiaalipalveluiden ja hoivan kesken, vaikka toteavatkin, että jotkut palvelut voivatkin olla sekä sosiaalipalvelua että hoivaa. Esimerkiksi lasten päivähoito ja vanhainkotihoito ovat sekä sosiaalipalvelua että hoivaa. Hoiva muodostaa valtaosan sosiaalipalvelujen kokonaisuudesta, mutta kaikki sosiaalipalvelu ei kuitenkaan ole hoivaa. Hoivaan kuuluu henkilökohtainen huolenpito, mutta sosiaalipalveluihin voi kuulua vaikkapa tavarantuotantoa ja -kuljetusta (vanhojen ihmisten ateriapalvelu). Esimerkiksi perushoitajan työ terveydenhuollossa on selvemmin hoivatyötä kuin Suomessa sosiaalipalveluksi luettu lastentarhanopettajan työ. Hoivapalvelua ja sosiaalipalvelua erottelee myös se, että hoivapalvelua tuotetaan muuallakin kuin sosiaalipalveluna. Anttonen ja Sipilä (2000, 168) esittävät universaalin sosiaalipalvelun ideaalityyppinä mallin, jossa valtio ja kunta keräävät rahoituksen veroina, kunta tuottaa palvelun ja palkkaa itse sitä varten kyseisen palvelun ammattilaiset. Palveluja saavat niitä tarvitsevat. Ammattilaiset arvioivat palvelun tarpeen, päätökset tehdään kunnassa ja kunta myös valvoo palvelujen käyttöä ja laatua. Sosiaalipalveluiden kehityksellä on ollut tärkeä sija naisten palkkatyön yleistymisessä ja 1970-luvulla. Palvelut tukevat arkielämän käytännöllisten pulmien ratkaisemista jakamalla hoivatyön kuormaa sekä kasvatus- ja hoitovastuuta. Palveluilla on myös sosiaalisia ongelmia ennaltaehkäisevää merkitystä.

13 13 Sosiaalipalvelujen taustaa Suomessa sosiaalipalvelut alkoivat kehittyä vahvasti 1960-luvulla, jolloin aloitti työnsä sosiaalihuollon periaatekomitea. Palvelun saannin kriteeriksi nostettiin avuntarvitsijan taloudellisen tilanteen heikkouden sijasta välitön palvelujen tarve. Epämiellyttäväksi koettu sosiaalihuolto pyrittiin avartamaan monipuolisiksi ja normaaleiksi sosiaalipalveluiksi. Tärkeä uudistus oli laki lasten päivähoidosta vuodelta Lisäämällä päivähoitopalveluja ei enää voitu suuresti jouduttaa naisten tuloa työmarkkinoille, mutta voitiin helpottaa ansiotyössä käyvien äitien tilannetta ja purkaa pimeitä päivähoitomarkkinoita. Sosiaalihuollon uudistamisessa 1980-luvulla pyrittiin kokoamaan yhteen huollon kirjava kenttä. Tavoitteena oli kaikkien palvelujen normaalius ja palveluhenkisyyden lisääminen. Tuolloin pyrittiin siirtymään yksityiskohtaisista normeista yleisiin periaatteisiin. Sosiaalipalveluiden uutta käsitettä pyrittiin selventämään, ja sosiaalipalveluihin luettiin sosiaalityö, monenlainen neuvonta, kotipalvelut, asumispalvelut, niin laitoshoito kuin perhehoitokin ja monet muut erikseen määrätyt palvelut. Palvelujen saamisen edellytyksenä ei ollut varattomuus, vaan palvelujen tarve. (Haatanen 1992, 57.) Sosiaalipalvelut laajenivat 1980-luvulla, oikeudet palveluihin vahvistuivat ja käyttö lisääntyi (Anttonen & Sipilä 2000, 131). Palvelujen osuus alkoi 1980-luvulla nousta kolmannekseen sosiaalimenojen kokonaisuudesta. Väkeä palvelujen tuottamiseen tarvittiin paljon, ja tarvittiin myös kokonaissuunnitelma. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta eli SVOL (677/1982, kumottu 733/1992) tehtiin ohjenuoraksi. Kymmenet erilaiset valtionavut koottiin yhteen vuoden 1984 alusta. Vanha järjestelmä oli ollut työläs ja ohjannut kuntien toimia sinne, missä valtionapu oli suurin. Tämä oli vinouttanut palvelujen rakennetta. Esimerkiksi terveitä vanhuksia oli makuutettu terveyskeskuksissa, sillä niille saatiin valtiolta paljon rahaa, mutta avohuoltoon ei juuri mitään. Runsas valtionapu oli houkutellut kuntia myös perustamaan henkilövaltaisia toimintoja. Uudistuksen tavoitteena oli alentaa terveydenhuollon suhteellista osuutta, lisätä sosiaalipalvelujen osuutta ja kehittää avohoitoa. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä haluttiin lisätä ja sitä varten laadittiin valtakunnalliset vuosittaiset suunnitelmat. Periaatetta jatkettiin vuoden 1993 alusta, kun kunnat alkoivat korvamerkityn kustannusperusteiden valtionosuuden sijasta saada sektorikohtaista tarveperusteista laskennallista valtionosuutta palvelujensa järjestämiseen. Uudistuksen seurauksena valtio ei enää valvo, miten rahat käytetään eikä valtio tule enää entiseen tapaan apuun, jos rahat loppuvat. Tavoitteena on ollut ohjata palveluja järkevyyteen samalla kun yksityistäminen ja markkinaistaminen ovat nousseet aiempaa keskeisempään asemaan palvelujen tuotannossa. (Haatanen 1992, 57.) Samanaikaisesti on virinnyt keskustelu kuntien palvelutarjonnan eroista ja asukkaiden oikeudesta samanlaisiin palveluihin asuinpaikastaan riippumatta. Palveluiden porrastus Suomessa sosiaalihuollon (mukaan lukien sosiaalipalvelut) rakenne eroaa terveydenhuollosta siinä, että palvelurakenne ei ole selkeästi porrastunut perus- ja erikoistason

14 14 palveluihin. Jossakin määrin porrastus toteutuu yleisten sosiaalipalvelujen ja erityispalvelujen välillä. Erityislainsäädännön nojalla toteutetaan kuitenkin myös perustason sosiaalipalveluja. (Lehto ym. 2001, 125.) Kun palveluja tarkastellaan palvelun käyttäjän tarpeentyydytyksen näkökulmasta (esim. toimintakyvyn vajauksen suuruus) tai palvelun tuottamiseen vaadittavien rakenteiden avulla, porrastumista voidaan kuitenkin havaita. Yleistä palvelujen porrastusta on luonnosteltu seuraavassa taulukossa. Ensinnäkin, sosiaalipalvelun tarpeen syntymistä voidaan ehkäistä tai pitkittää ennaltaehkäisevillä toimilla, yhteiskuntapoliittisin ratkaisuin esimerkiksi yhteiskunnan rakenteisiin tai yleiseen tulonjakoon vaikuttamalla sekä tukemalla tarvittavan palvelun tuottamista omatoimisesti esim. taloudellisesti. Edelleen palvelun tarvetta voidaan ehkäistä kohdennetulla tuella ja neuvonnalla. Kun sosiaalipalvelun tarve - ongelmia selviytymisessä - on syntynyt, tilannetta voidaan pyrkiä palauttamaan korjaavilla toimilla, esimerkiksi kuntoutuksella tai asiantuntija-avulla. Mikäli palvelun tarve säilyy, ratkaisuna voivat olla palvelut, jotka mahdollistavat itsenäisen selviytymisen. Mikäli palvelun tarve on pysyvämpää tai suurempaa, tarvittavaa palvelua voidaan liittää asumiseen eri asteisesti joko pienemmissä tai suuremmissa yksiköissä. Eri tasoiset sosiaalipalvelut ovat jossain määrin vaihtoehtoisia keskenään, mutta ne vaativat eri suuruisia ja erilaisia panoksia ja investointeja esimerkiksi kiinteiden kustannusten määrä vaihtelee - ja niissä puututaan palvelun tarvitsijan elämää eri tavoin. Vaikka palvelujen porrastus korostaa palvelujen hierarkkisuutta, eri portaille sijoittuvia palveluja voidaan käytännössä käyttää samanaikaisesti. Kaikissa sosiaalipalveluissa palvelut eivät porrastu kaikille taulukossa kuvatuille portaille, mutta kaikissa sosiaalipalveluissa on kuitenkin havaittavissa useampia palveluportaita. (Ks. myös Wiman Vaaraman 1995, 31 mukaan.) Taulukko 1 Sosiaalipalveluiden periaatteellinen porrastus Ehkäistään tai vähennetään tuen tarvetta vaikuttamalla yksilön/perheen elinolosuhteisiin Mahdollistetaan omatoimista palvelun tuottamista palvelutarpeisiin liittyvillä tulonsiirroilla Rakenteelliset toimenpiteet Yleinen rakenteellinen ennaltaehkäisy: yhteiskunnan sosiaalisiin, taloudellisiin ja fyysisiin rakenteisiin vaikuttaminen Itsenäisen selviytymisen taloudellinen tukeminen Selviytymistä tukevat palvelut 1 Neuvonta ja ohjaus Ehkäistään tai vähennetään yksilön/perheen tuen tarvetta tarjoamalla vapaaehtoista neuvontaa ja ohjausta 2 Korjaava tai toimintakykyä palauttava taikka ylläpitävä toiminta tai pahenemisen ehkäisemiseksi Asiantuntija puuttuu ongelmaan sen lievittämiseksi 3. Itsenäistä selviytymistä tukevat Tuetaan itsenäistä selviytymistä tarjoamalla tuki ja palvelut hoivapalvelua 4. Asumispalvelu Tuetaan kodinomaisissa oloissa selviytymistä liittämällä hoivapalvelua asumispalveluun 5. Perhehoito, pienryhmähoito Mahdollistetaan jatkuvaa hoivaa tarvitsevan yksilön selviytyminen kodinomaisissa oloissa 6. Yhteishoito (laitoshoito) Tarjotaan jatkuvaa tai jaksotettua hoivaa suureh-

15 15 koissa tai suurissa yksiköissä Palvelujen porrastus tuo esille erilaisia tapoja vastata palvelutarpeeseen. Se auttaa ymmärtämään kustannusten ulkoistamista palveluportaalta toiselle, joka voi tapahtua joko tietoisesti tai tarkoituksetta säästettäessä toiminnoista jollakin portaalla. Samalla palveluiden porrastus korostaa yhteistyön merkitystä palveluketjuja ja palvelukokonaisuuksia suunniteltaessa. Edelleen, palvelujen porrastusta voidaan käyttää, kun sosiaalipalveluja halutaan tuotteistaa kun halutaan määritellä palvelutuotteita, joista on kysyntää ja joita tarjotaan sosiaalipalvelujen markkinoilla. Tulonsiirrot poikkeavat määritelmällisesti sosiaalipalveluista. Kun sosiaalipalveluissa ihmisille tarjotaan jokin heidän elämäänsä tai ongelmiaan helpottava palvelu, tulonsiirtojärjestelmillä turvataan ihmisille eri perusteilla määriteltävä määrä tuloja käytettäväksi tarpeisiinsa. Yleensä tulonsiirtojärjestelmät eivät ota kantaa siihen, mihin ihmiset tulonsa käyttävät. Kuitenkin tulonsiirtojärjestelmien etuuksien mitoituksen taustalla on käsityksiä siitä, millaiseen elintasoon etuudet riittävät ja siis mihin ne yleensä oletetaan käytettävän. Koska sosiaalipalvelut ovat ainakin osittain yhteiskunnan kustantamia, myös niiden tarjoamisen yhteydessä tapahtuu taloudellisen etuuden siirtoa ihmisten välillä. Käteistä rahaa voidaan tarjota myös ehdollisena, tarkoitettuna tietyn sosiaalipalvelun käyttöön. Tällaiset palveluihin liittyvät etuudet eroavat yleisten tulonsiirtojärjestelmien periaatteesta. Tulonsiirtojärjestelmiä ja niiden ominaisuuksia käsitellään erillisellä tulonsiirtojärjestelmien kurssilla. Sosiaalipoliittiset mallit Sosiaalipolitiikan linjaukset eri maissa vaihtelevat huomattavasti. Myös tietyn maan järjestelmä voi muuttua huomattavastikin yhteiskunnan muuttuessa. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisen sosiaalipoliittisen järjestelmän uusiutuminen luvuilla. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto eri mallien peruspiirteistä. Mallien perusideat ovat esittäneet mm. Titmus (1974) ja Esping-Andersen (1990). Hyvinvointivaltiomalleja ja suomalaisen hyvinvointivaltion muutosta on kuvannut myös Heikki Lehtonen (2002). Yksi sosiaalipolitiikan perusmalli lähtee siitä, että ihmisten hyvinvointia tukevat palvelut ja tulonsiirrot ovat pääasiassa yhteiskunnan vastuulla. Mallin tavoitteena on tarjota palveluja ihmisille mahdollisimman kattavasti ja tavoitteena on lisätä ihmisten tasaarvoisuutta hyvinvoinnin suhteen. Palvelun tarvetta ei katsota yksilön itsensä syyksi vaan oletetaan että kyse on kyseisen yksilön osalle sattuneesta epäonnesta. Palvelut rahoitetaan pääosin verovaroin. Tätä mallia kutsumme tässä yhteydessä yhteiskunnalliseksi malliksi. Tällaista mallia on kutsuttu kirjallisuudessa myös institutionaaliseksi malliksi ja sen tarjoaman turvallisuuden kattavuuskin vaihtelee eri yhteyksissä. Sosiaalipalveluissa mallin lähtökohtana on, että palvelut ovat mahdollisimman yhtäläisesti kaikkien ulottuvilla, universaaleja. Turvan saanti perustuu ensisijassa kansalaisuuteen tai asumiseen.

16 16 Toisessa sosiaalipolitiikan perusmallissa katsotaan, että ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen on erilaisten yhteisöjen, kuten suvun, kirkon, ammattikunnan, työnantajan ym. vastuulla. Yhteiskunnan rooli turvallisuuden tarjoamisessa on rajoittunut. Malli ei tavoittele yhtä pitkälle menevää tasa-arvoisuutta kuin yhteiskunnallinen malli ja sen rahoitus ei perustu niin voimakkaasti verorahoitukseen vaan vapaaehtoisuuteen ja keskinäisiin sopimuksiin. Sosiaalipalveluja tarjotaan tarvitseville yhteisöjen arvolähtökohdista ja turvan saanti kytkeytyy sosiaaliseen viitekehykseen, yhteisöön, johon ihminen kuuluu. Tätä mallia kutsumme tässä yhteisölliseksi malliksi. Sitä on kirjallisuudessa kutsuttu myös korporatiiviseksi (Esping-Andersen 1990) ja konservatiiviseksi malliksi, ja korporatiiviseen mallin yhteydessä tulonsiirtoja korostetaan sosiaalipalveluja enemmän. Kolmas sosiaalipolitiikan perusmalli lähtee siitä, että ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen on ihmisen ja perheen itsensä vastuulla. Heidän tulee turvata hyvinvointinsa ansaitsemalla elämiseensä tarvittavat rahat. Mikäli joku ei tähän jostakin syystä kykene, sosiaalipalvelujen roolina on palauttaa ihminen itsensä ja perheensä elättäjäksi. Yhteiskunnan turvajärjestelmät koskevat vain ongelmiin joutuneita ihmisiä, eivät yleensä niin sanottuja tavallisia kansalaisia. Turvan varaan joutuminen on usein leimaavaa ja nöyryyttävää, ja sen avulla pyritään myös kannustamaan ihmistä pois turvan varassa elämisestä. Mikäli hän ei tähän kykene ja hänellä ei ole tähän yhteiskunnan hyväksymää syytä (esim. vammaisuus, sairaus), uhkaa häntä putoaminen turvaverkkojen ulkopuolelle. Malli ei tavoittele palvelujen kattavuutta tai käyttäjien tasa-arvoisuutta. Tätä mallia kutsumme jatkossa yksilölliseksi malliksi. Tätä kutustaan kirjallisuudessa myös residuaaliseksi malliksi. Turva kytkeytyy tuloihin ja ostovoimaan. Käytännössä kaikista yhteiskunnista on löydettävissä piirteitä kaikista kolmesta mallista, vaikka eri osien merkitys vaihteleekin huomattavasti maasta toiseen. Seuraavaksi tarkastellaan joitakin yhteiskuntia tästä näkökulmasta. Sosiaalihuollon (mukaan lukien sosiaalipalvelut) järjestämisessä Suomi on noudattanut pääasiassa niin sanottua Pohjoismaista mallia (Lehto ym. 2001, 177), jonka tässä tulkitsemme ensisijassa yhteiskunnalliseksi malliksi: 1) Suomi on julkispalveluvaltio - suurin osa palvelutuottajista on julkisen vallan ylläpitämiä. Myös yksityiset sosiaalipalvelut ovat riippuvaisia julkisesta rahoituksesta, jota saadaan muun muassa julkisen vallan kanssa tehtävillä sopimuksilla. 2) Suomi on palvelujen osalta desentralisoitu hyvinvointivaltio eli paikallishallinnolla on keskeinen rooli palvelujen tuottamisessa, rahoituksessa ja päätöksenteossa. Paikallishallinnolla on myös keskeinen rooli oman alueensa yksityisten palvelujen ohjaamisessa ja rahoituksessa. 3) Suomi on palvelujen rahoituksen osalta verorahoituspainotteinen eli valtion ja kuntien verot ovat keskeinen rahoituksen lähde. Suomessa on kuitenkin suhteellisen korkeat asiakasmaksut ja omavastuuosuudet. 4) Suomi on palvelujen saatavuuden osalta universalistinen. Periaatteessa kaikki yhteiskuntaluokat ja -ryhmät käyttävät samoja, pääasiassa julkisesti rahoitettuja palveluja. Universalismi kuitenkin rakoilee hieman. Parempituloiset käyttävät esimerkiksi enemmän yksityisiä vanhusten sosiaalipalveluja ja tätä kehitystä pyritään tietoisesti edistämään.

17 17 Tulonsiirtojärjestelmissä, esimerkiksi eläkejärjestelmässä ja työttömyysturvajärjestelmässä, painopiste Suomessa on ansioperusteisissa järjestelmissä, jolloin turva kytkeytyy ratkaisevasti työmarkkina-asemaan. Mannereurooppalaisessa hyvinvointivaltiomallissa sosiaaliturvalla on pitkät perinteet, ja sosiaalimenojen taso on keskimäärin varsin korkea (esimerkiksi Belgia, Hollanti, Saksa, Ranska, Italia, Itävalta ja Sveitsi). Naisten työhön osallistuminen ei ole niin laajaa kuin pohjoismaissa. Lisäksi lasten ja vanhusten hoito on edelleen paljolti perheen ja naisten vastuulla. Sosiaaliturva kiinnittyy työmarkkina-asemaan ansiosidonnaisuus korostuu - ja perheasemaan eikä niinkään kansalaisuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa julkisten palvelujen osuus on vähäisempi kuin pohjoismaisessa mallissa. Kirkolle ja yksityisille järjestöille jää paljon vastuuta. Sosiaalipalveluissa painopiste on yhteisöllisessä mallissa. Länsi Euroopan perifeeristä mallia (Espanja, Irlanti, Kreikka, Portugali) luonnehtivat perheen ja kirkon keskeinen asema, valtiollisen sosiaaliturvan ja sosiaalipalvelujen aukollisuus ja sosiaalivakuutuksen kiinnittyminen työmarkkina-asemaan. Työmarkkinaongelmien ja sosiaaliturvan aukkojen johdosta köyhyys on pysynyt sosiaalisena ongelmana. Näissäkin maissa yhteisöllisellä mallilla on ratkaisevan tärkeä rooli. Iso-Britanniassa hyvinvointivaltio rakentui maailmansotien välillä ja toisen maailmansodan jälkeen laajan julkispalvelujärjestelmän, naisten työhön osallistumisen ja verorahoituksen varaan luvun puolivälin jälkeen Isossa-Britanniassa on ollut vallalla uusliberaali suuntaus, joka on pyrkinyt etuuksien tarveharkintaan ja yksityistämiseen. Suuntaus on lisännyt yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Silti se ei ole täysin purkanut palvelujärjestelmän (eikä tulonsiirtojärjestelmän) peruspilareita. Isossa-Britanniassa painopiste on siirtynyt yhteiskunnallisesta mallista yksityiseen malliin. (Kosonen 1997, ) Suomalainen hyvinvointivaltiomalli, jota voidaan nimittää yhteiskunnalliseksi tai pohjoismaiseksi malliksi, koki 1990-luvulla monia muutoksia. Heikki Lehtosen (2000, ) mukaan muutokset eivät tarkoita johdonmukaista siirtymää jotakin muuta hyvinvointivaltiomallia kohti, sillä leikkausten vaikutukset ovat erisuuntaisia ja keskenään ristiriitaisia. Osittain on siirrytty liberaalisen hyvinvointivaltioregiimin suuntaan (tuloja tarveharkinnan lisääntyminen), mutta samalla myös konservatiivisen/korporatiivisen hyvinvointivaltiomallin (työttömyys- ja eläkemaksujen korotukset) suuntaan, ja pieneltä osin pohjoismaisen mallin piirteet ovat vahvistuneet entisestään (lasten päivähoidon uudistus). Suomalaisessa järjestelmässä, joka on erilaisista malliaineksista muodostuva sekajärjestelmä, ovat osajärjestelmät muuttuneet leikkausten seurauksena eri suuntiin. Kuitenkin pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaalit se täyttää heikommin kuin ennen lamaa. Esimerkiksi universaalit sosiaaliset oikeudet toteutuvat tuntuvasti heikommin kuin ennen lamaa, vaikka niiden kannatus on laajaa. Sosiaalipalveluissa ja tulonsiirroissa julkisen vallan vastuu hyvinvoinnin takaamisessa on heikentynyt. Anttonen ja Sipilä (2000, ) suhtautuvat Lehtosta (emt.) kriittisemmin siihen, miten Suomi sopii tällä hetkellä pohjoismaisen hyvinvointivaltioideaalin edustajaksi. Vallitsevaan stereotypiaan ovat tehneet säröjä muun muassa seuraavat seikat: 1. viime vuosikymmeninä vallinnut käsitys korkeista sosiaalimenoista ei pidä enää paikkaansa, etenkin jos tarkastellaan nettomenoja

18 18 2. terveydenhuollon rahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen on eurooppalaista minimitasoa 3. sairausvakuutus on heikko ja potilaan on maksettava terveyspalveluista poikkeuksellisen suuri osuus 4. peruspäivärahan vaihtuminen pitkälti työmarkkinatueksi ei enää takaa kansalaisille yleistä työttömyysturvaa 5. kansaneläkettä ja sairausvakuutuksen päivärahaa ei enää makseta kaikille 6. marginaalisen toimeentuloturvan eli toimeentulotuen rooli on korostunut 7. leipäjonot ovat jääneet osaksi toimeentuloturvaa 8. ikääntyneiden laitoshoito on supistunut vanhainkotien vaihtuessa palveluasuntoihin 9. kotipalvelun tarveharkintaa on tiukennettu 10. kotiäitien taloudellista tukea on supistettu ja 11. yksityisten sosiaalipalvelujen osuus on kasvanut nopeasti. Vallitsevan tilanteen johdosta Anttonen ja Sipilä (emt., 262) arvioivat, että Suomi on palaamassa samaan asemaan, jossa se oli vielä ja 1970-luvuilla luvulla lähes kaikki valtion rahoittama toiminta heikkeni, ja kaventuneiden valtionosuuksien takia se on vaikuttanut kuntien ylläpitämiin palveluihin. Kaikinpuolinen tarveharkintaisuus onkin korostunut universalismin kustannuksella, ja julkinen sektori on siirtynyt kohti marginaalisuutta. Kauton (2001) mukaan Pohjoismaiden yhteiskunnallisen tilanteen vastaavuus pohjoismaiseen ideaalityyppiseen hyvinvointivaltiomalliin heikkeni 1990-luvulla. Pohjoismaiden erilaisuus suhteessa muihin läntisen Euroopan maihin on myös vähemmän selkeä kuin aikaisemmin. Kuitenkaan Kauton mukaan ei voida puhua Pohjoismaiden eurooppalaistumisesta, eikä eurooppalaisen diversiteetin häviämisestä. Anttosen ja Sipilän (2000, 263) mukaan yhteisöllisen, mannereurooppalaisen hyvinvointivaltion edustajana Saksa on pystynyt pitämään hyvinvointipoliittisen linjansa melko hyvin, ja sen hyvinvointipolitiikka toimii paljon paremmin kuin Suomessa yleensä ajatellaan. Varhain kehittynyt sosiaalivakuutus ja voimakkaat palvelujärjestöt ovat säilyttäneet keskeisen asemansa. Sosiaalivakuutus ja järjestöt merkitsevät kansalaisyhteiskunnan näkyvää läsnäoloa hyvinvointipolitiikan toimeenpanossa, vaikka sosiaalivakuutuksen takana on liittovaltion lainsäädäntö ja järjestöjen toiminta perustuu olennaisesti julkisen vallan rahoitukselle. Anttonen ja Sipilä (emt.) kuitenkin toteavat, että joitain periaatteellisia muutoksia tapahtui 1990-luvulla, joskaan ne eivät olleet suuria. Vanhempien oikeus lähettää lapsensa lastentarhaan on tuonut Saksaan uudenlaista valtiollista universalismia. Hoivavakuutus on puolestaan horjuttanut vanhojen keskusjärjestöjen asemaa yksityisten hoivayritysten hyväksi. Saksan hyvinvointimalli on liukunut hiukan kohti markkinoita, mutta ei Suomen tapaan marginaalisen sosiaalipolitiikan suuntaan. Ongelmana on kuitenkin pohjoismaita heikompi naisten asema. Kun naisten työssäkäynti lisääntyy, on Saksan todennäköisesti lisättävä hoivapalveluja ja tämä edellyttää julkista rahoitusta. Saksan malli ei kuitenkaan tästä välttämättä muutu - todennäköisesti saksalaiset haluavat jatkossakin sellaisia päivähoitopalveluja, joiden järjestämiseen he voivat itse osallistua. Alhainen syntyvyys voi tosin lisätä paineita palvelujen ja avustusten lisäämiseen. (emt., 264.) Yhdysvaltalainen, liberalistinen, yksityinen hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvä malli on ollut hyvin vakaa. Sillä on ollut oma tapansa yhdistää markkinoita ja marginaalista hyvinvointipolitiikkaa. Tällä mallilla on myös heikkoutensa. Sipilän ja Anttosen (2000,

19 19 264) tekemässä analyysissä sen hyvinvointipoliittiset tulokset olivat huonoja esimerkiksi kansanterveyden ja köyhyyden osalta. Toimeentuloturvan marginaalisuus on vain vahvistunut 1990-luvun workfare -reformissa. Toisaalta markkinat ovat osoittaneet käyttökelpoisuutensa sosiaalipalvelujen, esimerkiksi vanhusten laitoshoidon ja lasten päiväkotihoidon järjestämisessä. Osin hoitomahdollisuudet perustuvat tulonjaon epätasaisuuteen: ammattitaidottomien hoivaajien palkat ovat matalat. Tämän vuoksi perheiden palkkaamilla kotiapulaisilla on Yhdysvalloissa yhä näkyvä tehtävä hoivan järjestämisessä. Amerikkalaisen mallin vakaus perustuu säästämisen ja omistamisen kautta tapahtuvaan toimeentulon turvaamiseen ja moraalisten näkökohtien painottamiseen. Hyvinvointipolitiikka ei ole kattavaa, eikä se ole keskivertoamerikkalaiselle erityinen arvo vaan moraalinen riski, joka uhkaa omillaan toimeentulemisen periaatetta. (Anttonen & Sipilä 2000, ) Hyvinvointivaltiomallien avulla voidaan analysoida myös niiden taustalla olevia ideologisia sitoumuksia. Sosiaalipoliittiset ideologiat ovat perinteisesti oikeuttaneet tai kritisoineet sosiaalisten tehtävien politisoimista, siirtämistä yksityisen, yhteisöllisen ja vapaaehtoisen toiminnan alueelta julkiselle sektorille. Myös uudet hyvinvointivaltiokriittiset ideologiat ovat 1980-luvulla ottaneet kantaa sosiaalisten tehtävien depolitisoimiseen, yksityistämiseen ja yhteisöllistämiseen. (Raunio 1995, 208.) Ideologioista voidaan mainita mm. konservatiivinen ideologia, sosiaaliliberalistinen ideologia, sosiaalidemokratia ja uusliberalismi. Sosialidemokratiassa teknokraattinen asenne on keskeistä ja rationaalinen suunnittelu kuuluu kiinteästi sosiaalidemokraattiseen sosialismiin. Valistuneet asiantuntijat käyttävät valtaa ja huolehtivat koko yhteiskunnan eduista. Parlamentti ja hallitus kontrolloivat asiantuntijoita. Valtion tehtävänä on korjata markkinajärjestelmän luomia epäoikeudenmukaisuuksia ja tehottomuuksia. Yhteiskuntaa parannetaan vähittäisellä uudistustoiminnalla. Valinnanvapauden, kilpailun ja individualismin sijaan korostetaan yhteistyötä, solidaarisuutta ja altruismia yhteiskunnan perusarvoina. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden taustalta tunnistettava sosiaalidemokraattinen ideologia on edellyttänyt sosiaalipolitiikan rakentamista sosiaalisille oikeuksille. Oikeudet liittyvät positiiviseen vapauskäsitykseen, vapauteen johonkin. Käytännössä sosiaalidemokraattisen ideologian arvotavoitteet ovat toteutuneet muun muassa yhteiskunnan tuottamissa sosiaalipalveluissa. (Raunio 1995, ) Sosiaaliliberalistinen ideologia asettaa suuren painon individualistiselle valinnan vapaudelle ja yksityiselle yrittäjyydelle, mutta katsoo, ettei markkinavoimien tule antaa yksin ohjata taloutta ja yhteiskuntaa. Markkinavoimat eivät jaa automaattisesti resursseja tehokkaimmalla tavalla, eivätkä poista epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä. Siksi tarvitaan jonkinasteista taloudellisen toiminnan valtiollista sääntelyä. Kuten sosiaalidemokratian, myös sosiaaliliberalismin käsitys vapaudesta on positiivinen. Vapaus on vapautta johonkin. Vapaus lisää ihmisten toiminnan mahdollisuuksia sen sijaan, että se poistaisi rajoituksia. (Raunio 1995, 213, 217.) Konservatiivinen ideologia ajaa niin sanottua yövartijavaltiota. Ideologian mukaan valtion sekaantuminen markkinoiden järjestykseen on oltava vähäistä. Valtion on lähinnä ylläpidettävä ulkoista turvallisuutta ja valvottava, että maan sisällä noudatetaan lakia ja järjestystä. Valtio luo yleiset edellytykset yksilöiden vapaalle toiminnalle. Yksilöllinen vapaus asetetaan kaiken muun edelle. Sosiaaliturvan ja palveluiden on perustuttava ensisijaisesti markkinoihin, perheeseen ja vapaaehtoistyöhön. Konservatismin vapauden

20 20 käsite on negatiivinen eli vapaus on vapautta jostakin, vapautta toteuttaa yksilöllisiä pyrkimyksiä ilman ulkoista pakkoa, kieltoja ja rajoituksia. Konservatismin käsitys on, että tarpeentyydytyksen tasa-arvoa lisäävä hyvinvointipolitiikka vie ihmisiltä vapauden päättää omista asioistaan, tekee heidät riippuvaisiksi valtiollisista etuisuuksista ja palveluista ja tuhoaa ihmisten aloitekyvyn, lisää avuttomuutta ja tekee lopulta kykenemättömäksi hallita omaa elämäänsä. (Raunio 1995, 211, 217.) Uusliberalismissa valtion rooli on konservatiivistakin vähäisempi ja yksilöllinen itsemäärääminen edellyttää markkinamekanismiin perustuvaa palvelujen tuottamista. Markkinaperustaiset palvelut antavat yksilölle mahdollisuuden valita eri vaihtoehtojen välillä. Vapauskäsitys on negatiivinen eli havitellaan vapautta jostakin ja rajoitusten poistamista. Ajatellaan, että julkisten palvelujen markkinaistaminen lisää yksilöllisiä valinnan mahdollisuuksia, tehostaa palvelujen tuotantoa ja parantaa laatua. Vastaavasti julkisten palvelujen ajatellaan tuhlaavan yhteiskunnan voimavaroja turhaan byrokratiaan. Kilpailun puuttuessa myöskään palvelun laadusta ei tarvitse välittää. (Raunio 1995, 220.) Edellä kuvatut ideologiat voidaan sijoittaa nelikenttään julkisen roolin ja vapauskäsityksen mukaan Kuvio 4 Ideologioiden taustalla olevat käsitykset vapaudesta ja julkisen roolista Vapauskäsitys positiivinen SOSIAALIDEMOKRAATTINEN SOSIAALILIBERAALINEN Julkisen rooli pieni Julkisen rooli suuri KONSERVATIIVINEN UUSLIBERAALINEN Vapauskäsitys negatiivinen

Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita

Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita Sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavat sekä julkiset että yksityiset palveluntuottajat Kunta voi järjestää palvelut tuottamalla ne itse

Lisätiedot

Väestön näkökulmia vammaispalveluihin

Väestön näkökulmia vammaispalveluihin Väestön näkökulmia vammaispalveluihin Anu Muuri, VTT, dosentti THL 15.08.2013 Anu Muuri 1 Vammaispalvelulaki 1987 Lain tarkoitus, 1 : Edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa

Lisätiedot

Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa , Uudenmaan järjestöt ja sote-uudistus -seminaari Erityisasiantuntija Ulla Kiuru, SOSTE

Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa , Uudenmaan järjestöt ja sote-uudistus -seminaari Erityisasiantuntija Ulla Kiuru, SOSTE Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa 17.4.2018, Uudenmaan järjestöt ja sote-uudistus -seminaari Erityisasiantuntija Ulla Kiuru, SOSTE Esityksen rakenne Sote-järjestöjen toimintaympäristön muutos Järjestöjen

Lisätiedot

Kolmas sektori hyvinvointiyhteiskunnassa. Sakari Möttönen kehitysjohtaja, dosentti

Kolmas sektori hyvinvointiyhteiskunnassa. Sakari Möttönen kehitysjohtaja, dosentti Kolmas sektori hyvinvointiyhteiskunnassa Sakari Möttönen kehitysjohtaja, dosentti Julkisen ja kolmannen sektorin kehitysvaiheet Hyvinvointivaltion rakentamisen aikaan korostettiin julkisen sektorin vastuuta

Lisätiedot

Kuntoutuksen uudistaminen osana sote -uudistusta

Kuntoutuksen uudistaminen osana sote -uudistusta Kuntoutuksen uudistaminen osana sote -uudistusta Ylitarkastaja Hanna Nyfors STM sosiaali- ja terveyspalveluosasto 19.2.2016 19.2.2016 1 Sote- uudistuksen tavoitteet Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen

Lisätiedot

Kumppanuuden sosiaalipolitiikka mitä se edellyttää julkiselta sektorilta ja ikääntyneeltä? Briitta Koskiaho Kela 23.11.2011

Kumppanuuden sosiaalipolitiikka mitä se edellyttää julkiselta sektorilta ja ikääntyneeltä? Briitta Koskiaho Kela 23.11.2011 Kumppanuuden sosiaalipolitiikka mitä se edellyttää julkiselta sektorilta ja ikääntyneeltä? Briitta Koskiaho Kela 23.11.2011 Lähtökohdat Briitta Koskiaho Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa Ilmestyy 2012 alussa

Lisätiedot

MILLAINEN SOSIAALITURVA JA SEN RAHOITUS? Sinikka Näätsaari 6.6.2015

MILLAINEN SOSIAALITURVA JA SEN RAHOITUS? Sinikka Näätsaari 6.6.2015 MILLAINEN SOSIAALITURVA JA SEN RAHOITUS? Sinikka Näätsaari 6.6.2015 1 TIIVISTYS: TYÖHÖN PERUSTUVA MALLI Työ mahdollistaa hyvän sosiaaliturvan ja julkiset palvelut = hyvinvointiyhteiskunnan Pohjoismainen

Lisätiedot

Globalisaation vaikutus päihdeasiakkaan asemaan. Teemaseminaari Aki Heiskanen

Globalisaation vaikutus päihdeasiakkaan asemaan. Teemaseminaari Aki Heiskanen Globalisaation vaikutus päihdeasiakkaan asemaan Teemaseminaari 3.12.2007 Aki Heiskanen Samanlaiset muutokset Huolimatta kunkin maan hyvinvointipalveluiden kansallisista erityispiirteistä eri maissa on

Lisätiedot

Asiakas, potilas, asukas toimija-asemien erilaisuus

Asiakas, potilas, asukas toimija-asemien erilaisuus Asiakas, potilas, asukas toimija-asemien erilaisuus Liisa Häikiö Kansalaisuus on monitahoinen käsite Yhteiskunnallinen taso Sosiaalinen taso Yksilötaso Tarkastelunäkökulma Rakenteet, kulttuuri, instituutiot

Lisätiedot

Kuntoutussäätiön tutkimuksen painopisteet

Kuntoutussäätiön tutkimuksen painopisteet Kuntoutussäätiön tutkimuksen painopisteet Erja Poutiainen ja Kuntoutussäätiön tutkijat Kuntoutuksen suunnannäyttäjä Kuntoutussäätiön tutkimuksella tuemme Kuntoutuksen kokonaisvaltaista uudistumista Työhön

Lisätiedot

Torjutaanko sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisella syrjäytymistä

Torjutaanko sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisella syrjäytymistä Torjutaanko sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisella syrjäytymistä Päijät-Hämeen sosiaalipoliittinen foorumi 6.5.2010 Reijo Väärälä 6.5.2010 Kokemukset muualta Britannia, Saksa, Hollanti, Ruotsi Kilpailu

Lisätiedot

HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT. 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen

HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT. 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 1 MITÄ HYVINVOINTI ON? Perustarpeet: ravinto, asunto Terveys: toimintakyky, mahdollisuus hyvään hoitoon

Lisätiedot

Finanssipolitiikkaa harjoitetaan sekä koko maan tasolla että paikallistasolla kunnissa. Mitä perusteita tällaiselle kahden tason politiikalle on?

Finanssipolitiikkaa harjoitetaan sekä koko maan tasolla että paikallistasolla kunnissa. Mitä perusteita tällaiselle kahden tason politiikalle on? !" # $ Tehtävä 1 %&'(&)*+,)**, -./&,*0. &1 23435 6/&*.10)1 78&99,,: +800, (&)**,9)1 +8)**, 7;1*)+,)**, (&6,,77. )0; '?@0?(; (, ',)00&(, &1 9&/9.,*0, (, 0&)*,,70, +,0,7,*0, -./&,*0..*0,A

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveyspalvelut uudistuvat, kuka kuulee palvelun käyttäjää Helsinki Marja Tuomi. Lähellä ja tukena

Sosiaali- ja terveyspalvelut uudistuvat, kuka kuulee palvelun käyttäjää Helsinki Marja Tuomi. Lähellä ja tukena Sosiaali- ja terveyspalvelut uudistuvat, kuka kuulee palvelun käyttäjää Helsinki 4.4.2017 Marja Tuomi Kuka kuulee palvelujen käyttäjää? Keskeinen kysymys sotessa ja hyvinvointivaltion kehittämisessä Palvelujen

Lisätiedot

JULKISTEN PALVELUJEN MERKITYS TULONJAOLLE JA KÖYHYYDEN EHKÄISYLLE

JULKISTEN PALVELUJEN MERKITYS TULONJAOLLE JA KÖYHYYDEN EHKÄISYLLE JULKISTEN PALVELUJEN MERKITYS TULONJAOLLE JA KÖYHYYDEN K EHKÄISYLLE Kalevi Sorsa SääS äätiö Perjantaiyliopisto 15.12.2006 Jaakko Kiander Palkansaajien tutkimuslaitos JULKISTEN PALVELUJEN MERKITYS Ratkeaako

Lisätiedot

Yhteistoiminta saavuttamassa todellista muutosta. Ruth Stark IFSW:n puheenjohtaja

Yhteistoiminta saavuttamassa todellista muutosta. Ruth Stark IFSW:n puheenjohtaja Yhteistoiminta saavuttamassa todellista muutosta Ruth Stark IFSW:n puheenjohtaja Muutos Yhteisön täysivaltaiseen jäsenyyteen Yhteistoiminta johtaa kestävään kehitykseen Käytännön ammatillinen kokemus on

Lisätiedot

Terveydenhuollon tulevaisuus onko yksityinen uhka vai mahdollisuus? Toimitusjohtaja Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Terveydenhuollon tulevaisuus onko yksityinen uhka vai mahdollisuus? Toimitusjohtaja Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitto EK Terveydenhuollon tulevaisuus onko yksityinen uhka vai mahdollisuus? Toimitusjohtaja Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliitto EK EK-2015 strategian ydin Missio, visio ja arvot Missio = Perustehtävä, olemassaolon

Lisätiedot

Kolmas sektori ja maaseutukunnat

Kolmas sektori ja maaseutukunnat Kolmas sektori ja maaseutukunnat Maaseudun PARAS-seminaari Kuntatalo 5.12.2008 Ritva Pihlaja Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Kolmas sektori maaseutukunnissa tutkimus Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä,

Lisätiedot

Asiakaslähtöiset ja vaikuttavat sosiaalipalvelut

Asiakaslähtöiset ja vaikuttavat sosiaalipalvelut Opas sosiaalihuollon käsitteelliseen tarkasteluun Asiakaslähtöiset ja vaikuttavat sosiaalipalvelut Sosiaalihuollon käsitemalli 13.9.2012 Antero Lehmuskoski Sosiaalihuollon käsitemalli Opas sosiaalihuollon

Lisätiedot

Sukunimi. Etunimet. Henkilötunnus: - pv kk v tunnus. Ohjeita

Sukunimi. Etunimet. Henkilötunnus: - pv kk v tunnus. Ohjeita Ohjeita 1. Kirjoita nimesi ja henkilötunnuksesi täydellisenä jokaiseen koepaperiin. Tehtävät tarkastetaan eri yliopistoissa, joten henkilötietojen kirjoittaminen jokaiseen vastauspaperiin on ehdottoman

Lisätiedot

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA Valtakunnalliset sijaishuollon päivät 4. - 6. 10. 2011 Vaasa Aikuisten vastuuta vai kilpailutettua palvelutavaraa YM Aulikki Kananoja TARKASTELUN LÄHTÖKOHTA Lapsen

Lisätiedot

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa?

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Valtuustoseminaari 23.3.2015 ----------------------------------- Kari Hakari johtaja, HT Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä

Lisätiedot

KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN SOSIAALITURVAA. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA

KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN SOSIAALITURVAA. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN SOSIAALITURVAA Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA Sosiaaliturvauudistus Hallitus on ryhtynyt suomalaisen sosiaaliturvan uudistamiseen. Sosiaaliturvauudistuksen (SATA) tavoitteena

Lisätiedot

Green Care vihreä hoiva maaseudulla (VIVA) Taustaselvitys. 1.2.2011 Anne Korhonen

Green Care vihreä hoiva maaseudulla (VIVA) Taustaselvitys. 1.2.2011 Anne Korhonen Green Care vihreä hoiva maaseudulla (VIVA) Taustaselvitys 1.2.2011 Anne Korhonen Toteutus etsittiin viitteitä Green Care -malliin soveltuvista palvelutarpeista palvelustrategiat, palvelutarve- ja väestöselvitykset,

Lisätiedot

osaamisella? Eduskuntaseminaari 17.9.2014 Juha Luomala Johtaja, sosiaalialan osaamiskeskus Verso

osaamisella? Eduskuntaseminaari 17.9.2014 Juha Luomala Johtaja, sosiaalialan osaamiskeskus Verso Sosiaalipalvelut, mitä ja millä osaamisella? Eduskuntaseminaari 17.9.2014 Juha Luomala Johtaja, sosiaalialan osaamiskeskus Verso "sote uudistuksessa on kyse siitä kuinka nopeasti sinne omalle terveyskeskuslääkärille

Lisätiedot

Asiakkaan valinnanvapaus laajenee alkaen

Asiakkaan valinnanvapaus laajenee alkaen Asiakkaan valinnanvapaus laajenee 1.1.2019 alkaen Uudet maakunnat alkavat vastata sosiaali ja terveyspalvelujen järjestämisestä alueensa asukkaille 1.1.2019. Asiakas voi valita palvelun julkisen, yksityisen

Lisätiedot

Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät Turussa Kooste päivien annista ISO-verkostoille Päivi Malinen Helmikuu 2018

Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät Turussa Kooste päivien annista ISO-verkostoille Päivi Malinen Helmikuu 2018 Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät Turussa 31.1.-1.2.2018 Kooste päivien annista ISO-verkostoille Päivi Malinen Helmikuu 2018 Juha Luomala, sosiaalineuvos, STM Isoja muutoksia rakenteisiin tulossa,

Lisätiedot

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu?

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Juha Jolkkonen geriatrian erikoislääkäri osastopäällikkö Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveysvirasto sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut

Lisätiedot

Kestävä hyvinvointi ja sen edistäminen

Kestävä hyvinvointi ja sen edistäminen Kestävä hyvinvointi ja sen edistäminen Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 21.4.2017 ESITYS VALIOKUNNASSA Professori Marja Vaarama, Itä-Suomen yliopisto marja.vaarama@uef.fi Marja Vaarama 20.4.2017 1 Kestävä

Lisätiedot

Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa. 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja

Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa. 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja 1 Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja 2 Hyvinvointipalvelut murroksessa Kansantalouden ja yleisen varallisuuden kasvu ovat keskeisiä hyvinvointipalvelujen

Lisätiedot

Ikäihmisten sosiaaliturva. Marja Palmgren, YTM, Vanhustyön lehtori Lapin AMK

Ikäihmisten sosiaaliturva. Marja Palmgren, YTM, Vanhustyön lehtori Lapin AMK Ikäihmisten sosiaaliturva Marja Palmgren, YTM, Vanhustyön lehtori Lapin AMK Yleistä Ikäihmisten sosiaaliturva koostuu sosiaali- ja terveyspalveluista ja toimeentuloturvasta Kunnat järjestävät ikäihmisten

Lisätiedot

Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys

Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys Kansalliset edellytykset ja vaatimukset palvelun tarjoajalle 22.8.2014 Sirpa Granö ja Johanna Haaga (käännös) Kansalliset edellytykset ja

Lisätiedot

Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot.

Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot. FI lausuntopyyntö VV 1. TAUSTATIEDOT Vastaajatahon virallinen nimi Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä Toimielimen

Lisätiedot

Paras sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa Pentti Kananen

Paras sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa Pentti Kananen Paras sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa 1 17.11.2009 Pentti Kananen Valtioneuvoston selonteko 12.11.2009 Hallinnollisten rakenteiden kehittämisen ohella keskeistä on palvelurakenteiden ja palvelujen

Lisätiedot

Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn. Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto

Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn. Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto Missä JHL:n jäsen kohtaa vapaaehtoisen? Kotityöpalvelu Kiinteistönhoito

Lisätiedot

Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit

Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit Versio 2.0 Lokakuu 2017 11.10.2017 Esityksen nimi / Tekijä 1 Keskeisiä käsitteitä Palvelutehtäväkohtainen palveluryhmä koostuu joukosta sosiaalipalveluja.

Lisätiedot

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi VAHVAT VANHUSNEUVOSTO ääni kuuluviin ja osaaminen näkyväksi Tampere projektijohtaja Mari Patronen Tampereen hankkeet 1. Asiakas- ja palveluohjaus 2. Henkilökohtainen

Lisätiedot

PK yritysten toiminnan taloudellinen merkitys Pirkanmaalla

PK yritysten toiminnan taloudellinen merkitys Pirkanmaalla PK yritysten toiminnan taloudellinen merkitys Pirkanmaalla Kuvaus pk yritysten kerrannaisvaikutuksista Pirkanmaan kunnissa Vuoden 2007 verotietojen perusteella Kunnallisjohdon seminaari Tallinna 20.05.2009

Lisätiedot

Yksi tekijöistä Osallisuutta ja työllistymistä edistävän toiminnan laatukriteerit

Yksi tekijöistä Osallisuutta ja työllistymistä edistävän toiminnan laatukriteerit Yksi tekijöistä Osallisuutta ja työllistymistä edistävän toiminnan laatukriteerit Laatukriteerit on laadittu erityisesti vammaisten henkilöiden osallisuutta ja työllistymistä tukeviin palveluihin. Tarkoituksena

Lisätiedot

SOTE-UUDISTUS Sosiaaliturvan uudistukset- 2020-luvun sosiaalipolitiikan kokonaiskuvaa hahmottelemassa Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2.

SOTE-UUDISTUS Sosiaaliturvan uudistukset- 2020-luvun sosiaalipolitiikan kokonaiskuvaa hahmottelemassa Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2. SOTE-UUDISTUS Sosiaaliturvan uudistukset- 2020-luvun sosiaalipolitiikan kokonaiskuvaa hahmottelemassa Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2.2015 Reijo Väärälä 1 Sote politiikkaprosessina Politiikan toimintatavan

Lisätiedot

Selvitys valtuustoaloitteeseen koskien yksityisen perhepäivähoitajien tukea

Selvitys valtuustoaloitteeseen koskien yksityisen perhepäivähoitajien tukea Liite 23 Opetus- ja kasvatusltk 27.11.2014 Selvitys valtuustoaloitteeseen koskien yksityisen perhepäivähoitajien tukea Kuntaliitto (Lahtinen & Selkee) on vuonna 2014 tehnyt selvityksen varhaiskasvatuksen

Lisätiedot

Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa , Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru

Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa , Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa 13.9.2016, Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru Esityksen rakenne Ajankohtaista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta

Lisätiedot

Markkinat ja julkinen terveydenhuolto

Markkinat ja julkinen terveydenhuolto Markkinat ja julkinen terveydenhuolto KOMMENTTIPUHEENVUORO Tutkimusjohtaja, dosentti Martti Virtanen Kilpailu- ja kuluttajavirasto Kilpaillut markkinat julkisessa terveydenhuollossa toimiiko? Helsinki

Lisätiedot

Asuminen ja uudistuva vammaispalvelulainsäädäntö. Palvelut yksilöllisen asumisen tukena THL, Helsinki Jaana Huhta, STM

Asuminen ja uudistuva vammaispalvelulainsäädäntö. Palvelut yksilöllisen asumisen tukena THL, Helsinki Jaana Huhta, STM Asuminen ja uudistuva vammaispalvelulainsäädäntö Palvelut yksilöllisen asumisen tukena THL, Helsinki 15.3. 2018 Jaana Huhta, STM Esityksen sisältö Uudistuksen lähtökohdat Keskeinen sisältö Asumisen tuen

Lisätiedot

Sosiaaliturva ja elämänvaiheet. Sosiaaliturva esimerkkihenkilöiden elämänvaiheissa Aino, Perttu ja Viivi

Sosiaaliturva ja elämänvaiheet. Sosiaaliturva esimerkkihenkilöiden elämänvaiheissa Aino, Perttu ja Viivi Sosiaaliturva ja elämänvaiheet Sosiaaliturva esimerkkihenkilöiden elämänvaiheissa Aino, Perttu ja Viivi Sosiaaliturva esimerkkihenkilöiden elämänvaiheissa Aino, Perttu ja Viivi Jotkut epäilevät, etteivät

Lisätiedot

UUDISTUVA VAMMAISPALVELULAKI

UUDISTUVA VAMMAISPALVELULAKI UUDISTUVA VAMMAISPALVELULAKI Sanna Ahola Erityisasiantuntija Iäkkäät, vammaiset ja toimintakyky -yksikkö 5.11.2018 Uudistuva vammaispalvelulaki / Sanna Ahola 1 VAMMAISPALVELUJA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

Palveluasumisen asiakasmaksujen uudistusnäkymät

Palveluasumisen asiakasmaksujen uudistusnäkymät Palveluasumisen asiakasmaksujen uudistusnäkymät Sosiaali- ja terveydenhuollon maksut ongelmia ja uudistusnäkymiä SSOS:n yleisötilaisuus Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman kirjaus asiakasmaksujärjestelmän

Lisätiedot

SOSIAALIHUOLLON LAINSÄÄDÄNNÖN KOKONAISUUDISTUS - Sosiaalihuoltolain uudistuksen tilanne

SOSIAALIHUOLLON LAINSÄÄDÄNNÖN KOKONAISUUDISTUS - Sosiaalihuoltolain uudistuksen tilanne SOSIAALIHUOLLON LAINSÄÄDÄNNÖN KOKONAISUUDISTUS - Sosiaalihuoltolain uudistuksen tilanne Marja Heikkilä* 21.5.2012 * Hyödynnetty osin hallitusneuvos Virpi Vuorisen materiaalia Työryhmän työn tulos - Työryhmän

Lisätiedot

MIKSI PALVELUSTRATEGIA Kuntaliitto; 2007

MIKSI PALVELUSTRATEGIA Kuntaliitto; 2007 MIKSI PALVELUSTRATEGIA Kuntaliitto; 2007 Palvelustrategia vastaa kysymykseen, miten kunnat selviävät palvelujen järjestäjänä tulevaisuudessa erilaisten muutosten aiheuttamista haasteista Palvelustrategiassa

Lisätiedot

JULKINEN PALVELU KILPAILUN VIITEKEHYKSESSÄ

JULKINEN PALVELU KILPAILUN VIITEKEHYKSESSÄ JULKINEN PALVELU KILPAILUN VIITEKEHYKSESSÄ Risto Harisalo Johtamiskorkeakoulu Tampereen yliopisto risto.harisalo@uta.fi 1 Terveisiä menneisyydestä! risto.harisalo@uta.fi 2 Julkisen palvelun kehityskaaret

Lisätiedot

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä esityispalveluista

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä esityispalveluista Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä esityispalveluista 1. 1. Vastaajan taustatiedot Etunimi Sukunimi Sähköposti Organisaatio, jota vastaus edustaa Mahdollinen tarkennus Heli Sahala heli.sahala@kotka.fi

Lisätiedot

Terveydenhuollon rahoitusmuodot ja rahoittajaosapuolet

Terveydenhuollon rahoitusmuodot ja rahoittajaosapuolet Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmät - meillä ja muualla Markku Pekurinen Osastojohtaja - Palvelujärjestelmäosasto Terveydenhuollon rahoitusmuodot ja rahoittajaosapuolet Varsinainen rahoittaja Rahoitustapa

Lisätiedot

Kuuleeko laki? - Vahvistaako laki sosiaalityön asemaa, antaako se sosiaalityölle uusia työkaluja?

Kuuleeko laki? - Vahvistaako laki sosiaalityön asemaa, antaako se sosiaalityölle uusia työkaluja? Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus 22.6.11 Kuuleeko laki? - Vahvistaako laki sosiaalityön asemaa, antaako se sosiaalityölle uusia työkaluja? /Anna-Kaisa Tukiala pvm 1 Lain nimi? Lain henki? Sosiaalihuoltolaki

Lisätiedot

Oikeat palvelut oikeaan aikaan

Oikeat palvelut oikeaan aikaan Kotipalvelut kuntoon Olemme Suomessa onnistuneet yhteisessä tavoitteessamme, mahdollisuudesta nauttia terveistä ja laadukkaista elinvuosista yhä pidempään. Toisaalta olemme Euroopan nopeimmin ikääntyvä

Lisätiedot

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että Suomen malli 2 LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN (entinen työ- ja päivätoiminta) Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että he voivat

Lisätiedot

Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus

Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus Sosiaalihuoltolain valmistelun tilanne 1.2.2012 Työryhmän tehtävä Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän tehtävänä: selvittää sosiaalihuoltoa koskevien

Lisätiedot

Kansalainen vai kuluttaja - Terveydenhuollon muutos hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi. Eeva Ollila

Kansalainen vai kuluttaja - Terveydenhuollon muutos hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi. Eeva Ollila Kansalainen vai kuluttaja - Terveydenhuollon muutos hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi Eeva Ollila Koivusalo M, Ollila E, Alanko A. Kansalaisesta kuluttajaksi Markkinat ja muutos terveydenhuollossa,

Lisätiedot

Kuntaliiton työllisyyspoliittinen. ohjelma

Kuntaliiton työllisyyspoliittinen. ohjelma Kuntaliiton työllisyyspoliittinen ohjelma Sisällysluettelo Kuntaliiton työllisyyspoliittinen ohjelma 3 Kuntaliiton työllisyyspoliittiset linjaukset 4 1) Työnjaon selkeyttäminen 4 2) Aktivointitoiminnan

Lisätiedot

HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS

HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS Riittävätkö rahat, kuka maksaa? Sixten Korkman Jukka Lassila Niku Määttänen Tarmo Valkonen Julkaisija: Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA Kustantaja: Taloustieto Oy Kannen valokuva:

Lisätiedot

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta Eveliina Pöyhönen Uusi sosiaalihuoltolaki Lain tarkoitus: Edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta Vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta

Lisätiedot

YHTEISKUNTAOPPI. Opetuksen tavoitteet: Yhteiskuntaopin opetuksen tavoitteena on, että opiskelija

YHTEISKUNTAOPPI. Opetuksen tavoitteet: Yhteiskuntaopin opetuksen tavoitteena on, että opiskelija YHTEISKUNTAOPPI Yhteiskuntaopin opetus syventää opiskelijoiden käsitystä ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunnan rakennetta ja keskeisiä ilmiöitä, valtaa, taloutta ja vaikuttamista tarkastellaan suomalaisen

Lisätiedot

Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit

Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit Sosiaalihuollon palvelutehtäväkohtaiset palveluprosessit 6.4.2017 Sosisaalihuollon palvelutehtätäkohtaiset palveluprosessit / Niina Häkälä ja Antero Lehmuskoski 1 Sosiaalihuollon palveluprosessit Yleiset

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tarve

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tarve Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tarve Terveys- ja hyvinvointierot suuria ja kasvussa. Rahoituspohja ja henkilöstöresurssit heikkenevät väestörakenteen muutoksen seurauksena. Palvelujärjestelmä

Lisätiedot

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma Järjestöhautomo Sosiaalipedagoginen näkökulma Marjo Raivio, 1100247 Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Sosiaaliala Suullinen, kirjallinen ja verkkoviestintä XXXAC03-2284 Laaja kirjallinen

Lisätiedot

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Vapaus valita miten asun - Kohti kehitysvammaisten yhdenvertaista kansalaisuutta -seminaari FDUV Helsinki, Kuntatalo 14.2.2013 Jaana Huhta, STM Vammaispolitiikan

Lisätiedot

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä

Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Ajankohtaista vammaispolitiikassa ja lainsäädännössä Vapaus valita miten asun - Kohti kehitysvammaisten yhdenvertaista kansalaisuutta -seminaari FDUV Helsinki, Kuntatalo 14.2.2013 Jaana Huhta, STM Vammaispolitiikan

Lisätiedot

Tilaaja-tuottajamalli sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Merja Ala-Nikkola merja.ala-nikkola@hamk.fi

Tilaaja-tuottajamalli sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Merja Ala-Nikkola merja.ala-nikkola@hamk.fi Tilaaja-tuottajamalli sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmässä Merja Ala-Nikkola merja.ala-nikkola@hamk.fi Palvelujärjestelmän ongelmia (Ala-Nikkola & Sipilä 1996) Palvelut ja etuudet ovat joustamattomia

Lisätiedot

Kohti yhtenäistä ja kattavaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Markku Lehto

Kohti yhtenäistä ja kattavaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Markku Lehto Kohti yhtenäistä ja kattavaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa Markku Lehto Peruspiirteitä Kansainvälisesti katsottuna suomalainen terveydenhuolto ei ole kallista Päijät-Hämeen alueen terveydenhuollon menot

Lisätiedot

TAUSTATIEDOT. Onko vastaaja*

TAUSTATIEDOT. Onko vastaaja* 2 TAUSTATIEDOT Vastaajatahon virallinen nimi Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä Toimielimen nimi Onko vastaaja*

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Sosiaalialan Työnantajat 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Aino Närkki 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa

Lisätiedot

Talous ja hyvinvointiprosessit positiivisina mahdollistajina. Kyösti Urponen Valtakunnalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan päivät 25.4.

Talous ja hyvinvointiprosessit positiivisina mahdollistajina. Kyösti Urponen Valtakunnalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan päivät 25.4. Talous ja hyvinvointiprosessit positiivisina mahdollistajina Kyösti Urponen Valtakunnalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan päivät 25.4.2013 Hyvinvointikysymysten kaksi kulttuuria Nykyinen hyvinvointivaltio

Lisätiedot

LÄHESTYMISTAPOJA SOSIAALISEEN KUNTOUTUKSEEN

LÄHESTYMISTAPOJA SOSIAALISEEN KUNTOUTUKSEEN LÄHESTYMISTAPOJA SOSIAALISEEN KUNTOUTUKSEEN Sosiaalinen kuntoutus tavoitteena osallisuus Kuntoutusakatemia 13.12.2012 Aulikki Kananoja ylisosiaalineuvos SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN POHDINTAA 1970-LUVULLA

Lisätiedot

Valinnanvapaus Ruotsissa ja Tanskassa. Johtaja Marko Silen Helsingin seudun kauppakamari

Valinnanvapaus Ruotsissa ja Tanskassa. Johtaja Marko Silen Helsingin seudun kauppakamari Valinnanvapaus Ruotsissa ja Tanskassa Johtaja Marko Silen Helsingin seudun kauppakamari Ruotsi Ruotsissa alkoi 1980-luvulla keskustelu julkisen sektorin tuottavuudesta ja kansalaisten osallisuudesta sekä

Lisätiedot

Kilpailuttaminen: retoriikkaa vai realiteetti? Markku Salo, YTT Toiminnanjohtaja Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö

Kilpailuttaminen: retoriikkaa vai realiteetti? Markku Salo, YTT Toiminnanjohtaja Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö Kilpailuttaminen: retoriikkaa vai realiteetti? Markku Salo, YTT Toiminnanjohtaja Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö Kuinka nähdä metsä puilta? Jos hankinnat ovat puita, missä on kilpailuttamisen

Lisätiedot

KUINKA PALJON ERIARVOISUUTTA HYVINVOINTIVALTIO KESTÄÄ?

KUINKA PALJON ERIARVOISUUTTA HYVINVOINTIVALTIO KESTÄÄ? KUINKA PALJON ERIARVOISUUTTA HYVINVOINTIVALTIO KESTÄÄ? Juho Saari, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori (UTA), dekaani (SOC), selvityshenkilö sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa (TOIMI-hanke, VNK)

Lisätiedot

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Pauli Kettunen Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Kestävä hyvinvointi -seminaari Helsingin yliopisto 10.4.2013 Halusimme

Lisätiedot

MITEN IKÄIHMISILLE TURVATAAN INHIMILLISET PALVELUT?

MITEN IKÄIHMISILLE TURVATAAN INHIMILLISET PALVELUT? MITEN IKÄIHMISILLE TURVATAAN INHIMILLISET PALVELUT? Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 19.3.2010 Helsinki Jussi Merikallio johtaja, sosiaali- ja terveysasiat Sosiaali- ja terveyspalvelujen lähivuosien haasteet

Lisätiedot

Info- tilaisuus Sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palvelusetelelin käyttöönotosta Ritva Anttonen, Laura Vänttinen, Susanna Hult

Info- tilaisuus Sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palvelusetelelin käyttöönotosta Ritva Anttonen, Laura Vänttinen, Susanna Hult Info- tilaisuus Sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palvelusetelelin käyttöönotosta 6.9.2018 Ritva Anttonen, Laura Vänttinen, Susanna Hult 6.9.2018 Sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta Sosiaalihuoltolain

Lisätiedot

Julkisen talouden näkymät Eläketurva. Finanssineuvos Tuulia Hakola-Uusitalo Työeläkepäivät, Eläketurvakeskus 17.11.2009

Julkisen talouden näkymät Eläketurva. Finanssineuvos Tuulia Hakola-Uusitalo Työeläkepäivät, Eläketurvakeskus 17.11.2009 Julkisen talouden näkymät Eläketurva Finanssineuvos Tuulia Hakola-Uusitalo Työeläkepäivät, Eläketurvakeskus 17.11.2009 Julkisen talouden tasapaino pitkällä aikavälillä Julkinen talous ei saa pitkällä aikavälillä

Lisätiedot

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn Vanhuspalvelulaki Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) Voimaan 1.7.2013 Keskeisiä linjauksia Erillislaki Ei säädetä uusista palveluista

Lisätiedot

FI lausuntopyyntö VaVa syksy 2017

FI lausuntopyyntö VaVa syksy 2017 FI lausuntopyyntö VaVa syksy 2017 1. TAUSTATIEDOT Vastaajatahon virallinen nimi Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot, sähköposti ja puhelinnumero Lausunnon käsittelypäivämäärä

Lisätiedot

Kohti hyvinvointitaloutta. Johtaja Riitta Särkelä Helsinki

Kohti hyvinvointitaloutta. Johtaja Riitta Särkelä Helsinki Kohti hyvinvointitaloutta Johtaja Riitta Särkelä 6.11.2013 Helsinki Seminaarin tavoitteet Käydä keskustelua hyvinvoinnin ja talouden suhteesta ja niiden keskinäisestä riippuvuudesta Mahdollisuuksista rakentaa

Lisätiedot

TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti

TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti STM:n raportteja ja muistioita 2014:32 Ajankohtaista Savon päivätoiminnassa

Lisätiedot

Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus

Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus SARI M I ET T I NEN PÄÄSIHTEER I, KUNTOUTUKSEN UUDISTA M I SKOMITEA Työn lähtökohdat /komitean asettamispäätös * Kuntoutusjärjestelmä on hajanainen ja kuntoutuksen

Lisätiedot

Kumppanuuden sosiaalipolitiikka. Briitta Koskiaho Kumppanuuspäivä 2017 Helsinki

Kumppanuuden sosiaalipolitiikka. Briitta Koskiaho Kumppanuuspäivä 2017 Helsinki Kumppanuuden sosiaalipolitiikka Briitta Koskiaho 18.10.2017 Kumppanuuspäivä 2017 Helsinki Kysyn: Mitä tapahtuu makrotasolla maailmassa? Mitä tapahtuu Suomessa? Mikä on kansalaisyhteiskunnan asema nyt?

Lisätiedot

teemoihin PalKO hankkeessa

teemoihin PalKO hankkeessa Näkökulmia osallisuuden teemoihin PalKO hankkeessa Kati Närhi ja Tuomo Kokkonen Jyväskylän yliopisto / Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Aikuissosiaalityön päivät 2012 Rovaniemi PalKO: palvelut ja kansalaisosallistuminen

Lisätiedot

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy. Socom

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy. Socom Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom TOIMINTASUUNNITELMA 2008 2 1 YLEISTÄ Socomin toimintaa säätelee laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta (1230/2001). Sen mukaan osaamiskeskusten tehtävänä

Lisätiedot

JÄRJESTÄJÄN JA TUOTTAJAN EROTTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA MITÄ, MIKSI, MITEN?

JÄRJESTÄJÄN JA TUOTTAJAN EROTTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA MITÄ, MIKSI, MITEN? JÄRJESTÄJÄN JA TUOTTAJAN EROTTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA MITÄ, MIKSI, MITEN? Kuntamarkkinat tietoisku 14.9.2016 SOTE-UUDISTUKSEN TAVOITTEET JA NIIDEN SAAVUTTAMINEN Sote-uudistuksen tavoitteet,

Lisätiedot

ACUMEN O2: Verkostot

ACUMEN O2: Verkostot ACUMEN O2: Verkostot OHJELMA MODUULI 4 sisältää: Lyhyt johdanto uranhallintataitojen viitekehykseen VERKOSTOT: työkaluja ja taitoja kouluttajille Partnerit: LUMSA, ELN, BEST, INNOV, MeathPartnership, SYNTHESIS,

Lisätiedot

TOTEUTTAAKO VANHUSPALVELULAKI VALTAA VANHUUS -LIIKKEEN TEEMOJA?

TOTEUTTAAKO VANHUSPALVELULAKI VALTAA VANHUUS -LIIKKEEN TEEMOJA? TOTEUTTAAKO VANHUSPALVELULAKI VALTAA VANHUUS -LIIKKEEN TEEMOJA? Senioriliikkeen kevätkokous 22.04.2013 Helsinki Aulikki Kananoja LAKI l l Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden

Lisätiedot

Miten perusoikeudet toteutuvat. Kansalainen hankintalain hetteikössä - seminaari Johtaja Riitta Särkelä, 14.1.2013

Miten perusoikeudet toteutuvat. Kansalainen hankintalain hetteikössä - seminaari Johtaja Riitta Särkelä, 14.1.2013 Miten perusoikeudet toteutuvat hankinnoissa Kansalainen hankintalain hetteikössä - seminaari Johtaja Riitta Särkelä, 14.1.2013 Perusoikeuksien ja sisämarkkinavapauksien jännite Jännitteinen lähtökohta

Lisätiedot

Henkilökohtainen budjetointi. Johanna Perälä

Henkilökohtainen budjetointi. Johanna Perälä Henkilökohtainen budjetointi Johanna Perälä 18.3.2019 Henkilökohtainen budjetointi ja sote-uudistus Tulevaisuudessa sote-palveluita tuotetaan ja käytetään hyvin erilaisessa toimintaympäristössä kuin nyt

Lisätiedot

Uuden soten työntekijä tilaaja, tuottaja vai jokapaikan höylä?

Uuden soten työntekijä tilaaja, tuottaja vai jokapaikan höylä? Uuden soten työntekijä tilaaja, tuottaja vai jokapaikan höylä? Minna Ylikännö, VTT, professori, ma. Sosiaalitieteiden laitos, Sosiaalipolitikka Johtava tutkija, Kela Hyvinvointivaltio ja julkinen vastuu

Lisätiedot

Henkilökohtainen apu -järjestelmä periaatteet ja lakitausta

Henkilökohtainen apu -järjestelmä periaatteet ja lakitausta Henkilökohtainen apu -järjestelmä periaatteet ja lakitausta Lakimies Mika Välimaa 13.5.2014, Turku Kynnys ry Säädökset Vammaispalvelulaki (8-8 d, 3 a ) subjektiivinen oikeus palvelusuunnitelma Laki sosiaalihuollon

Lisätiedot

Oulun poliisilaitoksen neuvottelukunta Kunnallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteet ja toteutus

Oulun poliisilaitoksen neuvottelukunta Kunnallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteet ja toteutus Oulun poliisilaitoksen neuvottelukunta Kunnallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteet ja toteutus Erityisrikostorjuntasektorin johtaja, rikosylikomisario Antero Aulakoski 1 Turvallisuus on osa hyvinvointia

Lisätiedot

Julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö terveyden edistämisessä edellytyksiä ja esteitä

Julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö terveyden edistämisessä edellytyksiä ja esteitä Julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö terveyden edistämisessä edellytyksiä ja esteitä Heli Hätönen, TtT, erityisasiantuntija Ikäihmisten liikunnan foorumi. 4.12.2013, Helsinki 2.12.2013 Hätönen 1 Sisältö

Lisätiedot

Fiksulla kunnalla on. Oikeat kumppanit. parhaat palvelut

Fiksulla kunnalla on. Oikeat kumppanit. parhaat palvelut Fiksulla kunnalla on Oikeat kumppanit & parhaat palvelut Fiksusti toimiva pärjää aina. Myös tiukkoina aikoina. Fiksu katsoo eteenpäin Kuntien on tuotettava enemmän ja laadukkaampia palveluita entistä vähemmällä

Lisätiedot

FI lausuntopyyntö VaVa syksy 2017

FI lausuntopyyntö VaVa syksy 2017 FI lausuntopyyntö VaVa syksy 2017 1. TAUSTATIEDOT Vastaajatahon virallinen nimi Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot, sähköposti ja puhelinnumero Lausunnon käsittelypäivämäärä

Lisätiedot