Historian vuosikymmenet. Copyright 2010 Harjavallan Suurteollisuuspuisto

Transkriptio

1 Historian vuosikymmenet

2 1940-luku Sotilasviranomaiset määräsivät heinäkuun alussa 1944 Imatralla toimivan kuparitehtaan siirrettäväksi pois sodan jaloista Länsi-Suomeen. Kuparitehdas purettiin ja pakattiin rautatievaunuihin siirrettäväksi Harjavallan kankaalle. Tehdas rakennettiin uudelleen Harjavaltaan vuosien aikana. Ensimmäinen kuparivalu tehtiin Harjavallassa tammikuussa Sotakorvaustoimitukset nielivät aina vuoteen 1948 asti huomattavan osan tuotannosta. Rikkihappotehdas käynnistyi alueella vuonna Kuparitehtaan päästyä täyspainoiseen toimintaan tehtaan sähkönkulutus kasvoi voimakkaasti. Energiapula ja siitä aiheutuva tuotantokustannusten nousu sekä viranomaisten painostus säästötoimenpiteisiin ajoivat yhtiötä kehittämään uutta tuotantomenetelmää. Uusi kuparirikasteiden liekkisulatusmenetelmä kehitettiin Harjavallassa ja otettiin käyttöön vuonna Yhtiö rakennutti vuosikymmenen loppuun mennessä tehtaan asuntoalueelle useita perheja kerrostaloja. Henkilöstölle tarjottiin myös jo heti alkuvuosista lähtien terveydenhoitopalveluja, muita sosiaalietuja ja vapaa-ajan toimintoja. Lisäksi asuntoalueen läheisyyteen nousi nopeasti useita kauppaliikkeitä palvelemaan 200 perheen tarpeita. Vuoden 1949 lopussa Harjavallan tehtailla työskenteli 478 henkilöä.

3 1950-luku Liekkisulatuksen myötä tuotannon analyysejä tarvittiin paljon ja nopeasti kaikkina vuorokaudenaikoina. Analyysimäärien kasvaessa rakennettiin vuonna 1954 sulaton yläkertaan sen ajan mittapuun mukaan monipuoliset ja nykyaikaiset laboratoriotilat. Vuonna 1959 Harjavallassa aloitettiin myös nikkelin valmistus liekkisulatusmenetelmällä. Yhtiö jatkoi edelleen asuntorakentamista. Lisäksi yhtiö hankki vuosikymmenen puolivälissä Harjavallan tehtaan läheisyydestä kuuden hehtaarin kokoisen Kuparikylän alueen, joka teki mahdolliseksi henkilöstön vilkkaan omakotirakentamisen alkamisen.

4 1960-luku Vuosikymmen oli prosessien kehittämisen aikaa. Vuonna 1960 käyttöön otettiin uusi entistä suurempi, erillinen laboratorio. Kuonan arvometallien talteen saannin parantamiseksi rakennettiin kuonarikastamo. Sulatossa otettiin käyttöön uusi sähkösuodatin ja ajanmukainen rikasteiden purkaus- ja syöttöseoksen valmistusasema sekä anodin painoa mittaava vaakajärjestelmä. Katodinikkelituotanto aloitettiin vuonna Kaikki prosessinosat olivat tuolloin yhdessä rakennuksessa. Ensimmäinen laajennus toteutettiin 1964, jolloin nikkelin leikkaus, pakkaus ja varastointi siirrettiin omaan erilliseen rakennukseensa. Tämä rakennus laajeni myöhempinä vuosina. Liekkisulatusteknologian myynnin vilkastuminen sitoi harjavaltalaisia entistä tiiviimmin tietotaidon vientiin asennusten valvonta- ja sulattojen käynnistystehtävissä. Myös Harjavallan katukuvassa alkoi näkyä ostajayhtiöistä Harjavallan tehtaille koulutettavaksi tulleita henkilöitä luvun alussa yhtiöllä oli omistuksessaan 230 asuntoa. Omakotirakentamisen ja omistusasuntojen hankinnan lisääntyessä alettiin vuosikymmenen lopulla vähitellen luopua tehtaan omistamista työsuhdeasunnoista.

5 1970-luku Sulattojen tarpeisiin rakennettiin heti vuosikymmenen alussa happitehdas, joka oli lajissaan maan suurin. Elektroniikan kehityksen myötä sulaton prosessin valvonta ja ohjaus voitiin uudistaa perusteellisesti. Laitteita ohjattiin keskusvalvomosta, jolloin koko prosessi saatiin paremmin hallintaan. Anodivalimo rakennettiin uudelleen 1970-luvun puolessa välissä, jolloin siitä tuli pitkälle automatisoitu toiminnaltaan. Vuosikymmenen lopulla saatiin käyttöön uusi kuparirikasteiden kuivaamo. Vuosikymmenen alussa nikkelimarkkinat kehittyivät myönteiseen suuntaan, jonka johdosta nikkelitehtailla nostettiin tuotantokapasiteettia. Elektrolyysihallia jatkettiin ja rakennettiin erillinen liuottamorakennus. Vanha tehdas kasvoi 108 metristä 162 metriseksi. Vuosikymmenen alussa ryhdyttiin määrätietoisemmin selvittämään pölyn leviämistä ympäristöön luvun uusilla laiteratkaisuilla parannettiin huomattavasti myös työolosuhteita muun muassa ilmastointijärjestelyjen ja pölynkäsittelyjärjestelmän parantamisen ansioista. Samalla valmistui uusi 70 metriä korkea puhuripiippu. Outokummun omien kupariraaka-aineiden lisäksi Harjavallassa alettiin 1970-luvulla laajemmin käyttää ostoraaka-aineita, jotka pääosin hankittiin lyhytaikaisin sopimuksin ulkomailta. Nikkelisulaton rikastetilanne koheni, kun yhtiö solmi pitkäaikaisen sopimuksen nikkelikivitoimituksista australialaisen kaivosyhtiön kanssa. Sulattokaupan vilkkaimpina vuosina 1970-luvulla asiantuntijoita oli maailmalla niin runsaasti, että Harjavallan sulaton pyörittämiseen oli haettava apua muilta metallurgisilta tehtailta. Henkilöstömäärä ylitti vuosikymmenen puolivälissä 1000 henkilön määrän, mutta väheni vuoden 1979 loppuun mennessä 890:een.

6 1980-luku Vuosikymmenen alussa vietiin läpi uudistus- ja laajennusohjelma, jossa uudistettiin konvertointiosasto. Konvertointiosaston uudistamisen yhteydessä vanha suuri sähköuuni, jolla kuparinsulatus oli aloitettu, sai väistyä. Myös perusteellisesti uudistunut kuonarikastamo saatiin käyttöön. Vuosikymmenen loppupuolella uusittiin kupariliekkiuuni käytännössä kokonaan, kuonan käsittelyssä siirryttiin patajäähdytykseen ja Kiiruna-trukit otettiin käyttöön. Nikkelituotantoa laajennettiin edelleen ja elektrolyysin III-hallijatke kasvatti tehdasta 204 metriseksi. Kemira ja Outokumpu tekivät yhteiskäyttösopimuksen, johon sisältyi muun muassa uuden rikkihappotehtaan rakentaminen. Uusi rikkihappotehdas käynnistettiin vuoden 1984 lopulla ja samana vuonna valmistui myös AGA:n ilmakaasutehdas. Vuoden 1987 alussa rikkihappotehtaat siirtyivät Outokummun omistukseen rikkihapon myynnin jäädessä edelleen Kemiran haltuun. Rikkihappotuotanto saatiin vuosikymmenen lopulla vastaamaan kapasiteetiltaan sulattojen toimintaa. Ilman laadun muutoksia Harjavallassa on seurattu 1980-luvulta lähtien hyvin tarkoin. Uuden jätevedenpuhdistamon valmistuttua vuonna 1984 ja myöhemmin suoritetun puhdistamon saneerauksen jälkeen tehtaiden jätevesikuormitus pienentyi oleellisesti. Harjavallan tehtaat käytti vuosikymmenen aikana ympäristöinvestointeihin 300 miljoonaa markkaa luvun lopulle tultaessa kaikki tehtaan asuntoalueella olevat työsuhdeasuntoina olleet pientalot sekä kerrostalot oli myyty joko tehtaan henkilökuntaan kuuluville tai ulkopuolisille. Henkilöstömäärä vuoden 1989 lopussa oli 1064 Porin kuparielektrolyysi mukaan lukien.

7 1990-luku Osana Outokumpu-konsernin yhtiöittämisprojektia Kupari-nikkeliryhmästä muodostettiin yhtiö nimeltä Outokumpu Harjavalta Metals Oy, joka aloitti toimintansa Vuosikymmenen alulla tehtiin uusia strategiasuunnitelmia nikkeli- ja kuparituotannon laajentamiseksi. Vuosina toteutettu noin 1,5 miljardia markkaa maksava Harjavalta-projekti oli yksi suurimmista kautta aikojen konsernissa toteutetuista investoinneista. Harjavalta-projektin tuloksena nikkelin tuotanto kaksinkertaistui ja kuparin tuotanto lisääntyi yli puolitoistakertaiseksi vuodessa. Laajennusprojektin aikana syntyi uusi, erillinen SU-liuottamo ja vanha liuottamo muuttui LSU-liuottamoksi. Uudet prosessit uutto ja nikkelin vetypelkistys oheisprosesseineen saivat kumpikin oman rakennuksensa. Syntyi uusi tuote, nikkelibriketti. Projektin aikana valmistuivat myös sulattomuutokset, muun muassa Don-prosessi (ns. suorasulatusprosessi) nikkelisulattoon. Kuparisulatolle rakennettiin täysin uudentyyppinen kuivaamo. Investointiprojektin ansiosta päästöt ympäristöön pienenivät oleellisesti ja yhtiö nousi ympäristösuorituskyvyltään parhaimpien sulattojen joukkoon maailmassa. Projektin näkyväksi maamerkiksi muodostui uusi 140 metriä korkea piippu. Rikki-, pöly- ja vesipäästöjen hallinnan parantamisen ohella panostettiin siisteyteen, maisemointiin ja viherrakentamiseen. Strategisten linjausten johdosta yhtiö päätti keskittyä omaan ydinosaamiseensa metallien valmistamiseen. Tämän seurauksena vuonna 1999 tukitoiminnot ulkoistettiin muiden yritysten hoidettaviksi, jolloin syntyi kokonaan uusi kumppanuuteen perustuva verkottunut toimintamalli. Verkottumisen yhteydessä noin 350 henkilöä siirtyi kumppaniyritysten palvelukseen. Henkilöstömäärä vuoden 1999 lopussa oli 634.

8 2000-luku Harjavallan tehdasalueelle otettiin käyttöön uusi nimi, Suurteollisuuspuisto. Keväällä 2000 Outokumpu päätti luopua kokonaan nikkelibisneksestä ja myi Harjavallan tehtaan amerikkalaiselle OM Groupille. Syntyi uusi yritys: OMG Harjavalta Nickel Oy, joka ensi töikseen rakensi Harjavaltaan uuden kemikaalitehtaan. Outokumpu Harjavalta Metals Oy jatkoi edelleen nikkelirikasteiden sulatusta OMG:lle palvelusulatuksena. Ajan myötä OMG kuitenkin erikoistui kobolttiin ja keväällä 2007 myi nikkelituotannon edelleen venäläiselle Norilsk Nickel -konsernille. Vuoden 2004 alussa Outokumpu Harjavalta Metals Oy:stä tuli Outokumpu Oyj:n ja ruotsalaisen Boliden AB:n yritysjärjestelyn tuloksena osa uutta Boliden-konsernia. Yhtiön nimeksi tuli Boliden Harjavalta Oy. Vuonna 2007 yhtiössä toteutettiin kuparituotannon laajennusprojekti. Vuosina 2008 ja 2009 Norilsk Nickel Harjavalta Oy investoi merkittävästi uusiin liuotus- ja liuospuhdistuslinjoihin Talvivaaran nikkelisulfidin tullessa mukaan raaka-ainepalettiin. Lisäksi rakennettiin uusi toimistorakennus Suurteollisuuspuiston länsi-laidalle.