OKM/16/010/ Hallituksen esitys laiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta. Lausunnot

Transkriptio

1 OKM/16/010/ Hallituksen esitys laiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta Lausunnot

2 Sisällysluettelo 1. Oikeusministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Valtiovarainministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Kansaneläkelaitos Opintotuen muutoksenhakulautakunta Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry Suomen Lukiolaisten Liitto ry Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Suomen Ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry Suomen Yliopistot UNIFI ry Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry Finanssialan Keskusliitto FK Helsingin yliopisto Oulun yliopisto Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Aalto-yliopiston ylioppilaskunta Taideyliopiston ylioppilaskunta Turun yliopiston ylioppilaskunta Osuuspankkiryhmä Julkisten ja hyvinvointialojen opiskelijat ry Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Akava ry... 59

3 1. Oikeusministeriö LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE LAIKSI OPINTOTUKILAIN JA TULOVEROLAIN 127 :N MUUTTAMISESTA Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahan tasot ehdotetaan yhtenäistettäväksi toisen asteen opintorahan tasojen kanssa siten, että opintoraha on enintään 250,28 euroa kuukaudessa. Vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden osalta ehdotetaan luovuttavaksi. Opintolainan valtiontakauksen määrä nousisi 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa Suomessa opiskelevalla ja 700 eurosta 800 euroon kuukaudessa ulkomailla opiskelevalla opiskelijalla. Muussa kuin korkeakoulussa opiskelevien alle 18-vuotiaiden takauksen määrä nousisi 260 eurosta 300 euroon. Opintolainavähennyksessä ja opintolainahyvityksessä huomioon otettava lainan määrä ehdotetaan säilytettäväksi nykytasolla. Kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitettu tukiaika lyhenisi ehdotuksen mukaan kymmenellä kuukaudella 64 kuukaudesta 54 tukikuukauteen. Oikeusministeriö toteaa pyydettynä lausuntonaan luonnoksesta seuraavan. Yleistä Opintotukea koskevat muutosehdotukset ovat valtiosääntöisesti merkityksellisiä erityisesti perustuslain 16 :ssä turvattujen sivistyksellisten oikeuksien ja 6 :ssä turvatun yhdenvertaisuuden kannalta. Opintotuen määrä Julkisen vallan on perustuslain 16 :n 2 momentin mukaan turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten

4 tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden estämättä. Säännöksellä julkiselle vallalle on asetettu yleinen velvollisuus huolehtia muun muassa siitä, että varattomuus ei estä opetuksen saamista (HE 309/1993 vp, s. 64/I; PeVL 26/2013 vp, PeVL 6/2015 vp). Oikeus saada muuta kuin perusopetusta varattomuuden estämättä on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Sääntelyvaraus edellyttää oikeuden turvaamista koskevien säännösten antamista lain tasolla, mutta jättää sääntelyn tarkemman sisällön lainsäätäjän harkintavaltaan. Lainsäädäntö opintotuesta täyttää osaltaan perustuslain 16 :n 2 momentissa säädettyä toimeksiantoa (PeVL 14/2003 vp, PeVL 26/2013, PeVL 6/2015 vp). Myös vähävaraisilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus kouluttaa itseään. Viittaus yhtäläiseen mahdollisuuteen saada opetusta merkitsee sitä, että jokaiselle tulisi turvata säännöksen tarkoittamat mahdollisuudet muun muassa asuinpaikasta riippumatta (PeVL 14/2007 vp). Ehdotettu opintorahan määrän leikkaus on jokseenkin merkittävä. Esitysluonnoksen perustelujen mukaan keskimääräinen laskennallinen opintoraha olisi nykyisen 295 euron sijasta noin 235 euroa kuukautta kohden (luonnoksen s. 26). On selvää, että muutos heikentää opiskelijoiden taloudellista asemaa. Toisaalta opintolainan valtiontakauksen määrän korottaminen parantaa sitä (kts. PeVL 26/2013 vp). Esityksen perusteluissa ei juurikaan ole tarkasteltu sitä, miten opintotuen muuttumisen lainapainotteisemmaksi arvioidaan vaikuttavan erityisesti vähävaraisiin opiskelijoihin tai vähävaraisten vanhempien lapsiin. Onko esimerkiksi odotettavissa että ne, joilta puuttuu taloudellinen turvaverkko, eivät ota lainanottamiseen liittyvää riskiä, vaan rahoittavat opiskelunsa työnteolla, mikä viivästyttäisi valmistumista? Opiskelijoiden työssäkäynti saattaisi lisääntyä erityisesti kalliiden asumiskulujen pääkaupunkiseudulla, jolloin muutoksella olisi merkitystä myös alueellisen yhdenvertaisuuden kannalta. Entä onko mahdollista, että opintotuen lainapainotteisuus toimii joidenkin alempiin tuloluokkiin kuuluvien kohdalla seikkana, joka saa heidät luopumaan opiskelemisesta? Esityksen vaikutusarvioita tulisi täydentää tarkastelemalla sitä, voidaanko kaikilla edelleen arvioida olevan tosiasiallisesti yhtäläinen mahdollisuus opiskeluun sosio-ekonomisesta taustastaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Vaikutusarvioinnin puutteellisuus tältä osin vaikeuttaa asian arvioimista perustuslain kannalta.

5 On kuitenkin huomattava, että opintotuen (opintoraha, asumistuki, opintolaina) kokonaismäärä kasvaisi uudistuksen myötä. Perustuslain 16 :n 2 momentti ei sellaisenaan turvaa opintorahan säilymistä nimenomaan nykytasolla. Sosiaalisten oikeuksien mitoituksessa lainsäätäjälle asetetun toimintavelvoitteen luonteen mukaista on, että sosiaaliturvaa suunnitellaan ja kehitetään yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti ja että kansantalouden ja julkisen talouden tila voidaan ottaa huomioon mitoitettaessa sellaisia etuuksia, jotka julkinen valta välittömästi rahoittaa (ks. esim. PeVL 34/1996 vp, PeVL 6/2009, PeVL 6/2015 vp). Opintorahan väheneminen ei edellä mainituista syistä muodostune sillä tavoin merkittäväksi, että se olisi ongelmallista perustuslain 16 :n kannalta. Uudistuksen vaikutuksia on esityksessä kuitenkin arvioitava tarkemmin. Valtioneuvoston on myös syytä seurata uudistuksen toteutuneita vaikutuksia lainmuutosten voimaantulon jälkeen. Opintotuen keston rajaaminen Voimassa olevan opintotukilain mukaan opintotukea voi saada korkeakouluopiskelua varten yhteensä enintään 64 tukikuukautta. Ehdotuksen mukaan opintotukea voisi korkeakouluopiskelua varten jatkossa saada enintään 54 tukikuukautta, eli tukiaika lyhenisi kymmenellä kuukaudella. Muutoksella on merkitystä esimerkiksi tilanteessa, jossa ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut haluaisi opiskella ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa, tai jossa yliopistotutkintoa suorittava haluaa vaihtaa opiskelualaa. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen ja opiskelualan vaihtamisen tulee olla mahdollista (PeVL 23/2012 vp). Esityksen perusteluissa on sen vuoksi perusteltava, miten uudistuksen jälkeen toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen ja opiskelualan vaihtaminen on tosiasiassa mahdollista perustuslain 16 :n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen Voimassa olevan opintotukilainsäädännön mukaan korkeakouluopiskelijoiden osalta vanhempien tulot eivät vaikuta opintotuen määrään, mutta 18- ja 19-vuotiaiden muiden kuin

6 korkeakoulussa opiskelevien kohdalla vanhempien tulot saattavat vaikuttaa opintotukeen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tällaista sääntelyä vaikeasti yhteensovitettavana perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussääntelyn kanssa. Valiokunta onkin painokkaasti edellyttänyt, että vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen toisen asteen opiskelijan opintorahaan luovutaan (PeVL 6/2015 vp, PeVL 26/2013 vp). Oikeusministeriö pitää ehdotettua uudistusta tarpeellisena ja kannatettavana. Ylijohtaja Sami Manninen Lainsäädäntöneuvos Timo Makkonen

7 2. Sosiaali- ja terveysministeriö STM:N LAUSUNTO Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriöltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö keskittyy lausunnossaan ensisijaisesti uudistuksen toimeentulotukivaikutuksiin. Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi opintotukijärjestelmää osana hallituksen julkisten menojen sopeutusohjelmaa. Opintotuen kokonaismäärä nousee samalla kuin valtion menot pienenevät. Säästötavoite on vuoteen 2019 mennessä 70 miljoonaa euroa vuodessa ja pitkällä aikavälillä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Esityksessä ehdotetaan yhtenäistettäväksi korkeakouluopiskelijoiden opintorahan tasot toisen asteen opintorahan tasojen kanssa siten, että opintoraha olisi enintään 250,28 euroa kuukaudessa. Eri koulutusasteiden yhdenvertaisuuden parantamiseksi luovutaan vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden osalta. Korkeakouluopintojen tukiaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi 10 kuukaudella 64 kuukaudesta 55 kuukauteen ja tutkintokohtaista tukiaikaa kahdella kuukaudella. Opintotukijärjestelmä muuttuu lainapainotteisemmaksi. Opintolainan valtiontakauksen määrä nousee 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa Suomessa opiskelevalla ja 700 eurosta 800 euroon kuukaudessa ulkomailla opiskelevalla opiskelijalla. Muussa kuin korkeakoulussa opiskelevien alle 18-vuotiaiden takauksen määrä nousee 260 eurosta 300 euroon. Opintolainavähennyksessä ja opintolainahyvityksessä huomioon otettava lainan määrä ehdotetaan säilytettäväksi nykytasolla. Uudistuksen jälkeen opintotuen enimmäismäärä olisi Suomessa opiskeltaessa 1 päivänä elokuuta 2017 lukien yhteensä 1101,88 euroa kuukaudessa ja ulkomailla opiskeltaessa 1 260,28 euroa kuukaudessa. Esitysluonnoksessa arvioidaan, että opintotuen tason parantaminen ja opiskelijan maksuhäiriön tutkimisesta luopuminen valtion takauksen yhteydessä vähentää opiskelijoiden tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Sosiaali- ja terveysministeriö suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti uudistuksiin, joissa ensisijaisia etuuksien tasoa nostamalla vähennetään toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuessa lähtökohtana on, että opiskelijan toimeentulotukeen nähden ensisijainen taloudellinen tuki on opintotuki sisältäen myös opintolainan. Jos opiskelija ei kuitenkaan ole saanut valtion takausta opintolainaan tai pankki ei ole esimerkiksi maksuhäiriömerkinnän vuoksi myöntänyt opintolainaa, opintolainaa ei voida ottaa toimeentulolaskelmassa tulona huomioon. Jos opiskelija sen sijaan voisi saada valtion takaaman opintolainan, mutta ei ole sitä jostakin syystä hakenut tai nostanut, laina voidaan laskea hänen tulokseen, jos menettely harkitaan tuen hakijan olosuhteet huomioon ottaen kohtuulliseksi.

8 Esitysluonnoksessa ei ole muilta osin arvioitu uudistuksen vaikutuksia toimeentulotukeen. Tukikuukausien vähentäminen voi jossain tilanteissa lisätä opiskelijoiden toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotukivaikutuksien arviointia vaikeuttaa entisestään perustoimeentulotuen myöntämisen ja maksamisen siirto Kansaneläkelaitokselle vuoden 2017 alusta. Esitysluonnoksessa ei esitetä muutoksia opintotuen asumislisäjärjestelmään. Luonnoksessa kuitenkin viitataan kevään 2016 kehysriihen päätökseen siirtää muut kuin ulkomailla opiskelevat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Esitysluonnosta opiskelijoiden siirtämisestä yleiseen asumistukeen valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kansaneläkelaitoksen kanssa. Esityksen on tarkoitus valmistua syksyn 2016 budjettiriiheen. Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee Neuvotteleva virkamies Sanna Pekkarinen

9 3. Valtiovarainministeriö Valtiovarainministeriön lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön esitykseksi laiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta Pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaisesti opintotukijärjestelmässä tavoitellaan 70 milj. euron säästöä hallituskaudella ja 150 milj. euron säästöjä pitkällä aikavälillä. Vuosien julkisen talouden suunnitelmassa päätettiin seuraavista toimenpiteistä: Opintotukiuudistuksen pitkän aikavälin säästövaikutus on 122 milj. euroa. Korkea-asteen opintorahan tasot yhtenäistetään toisen asteen opintorahan tasojen kanssa, siten että tuen enimmäismäärä on 250,28 euroa kuukaudessa. Opintolainan valtiontakauksen määrä nousee 650 euroon kuukaudessa kotimaassa opiskelevalla ja 800 euroon kuukaudessa ulkomailla opiskelevalla opiskelijalla. Opintotuen enimmäismäärä on korkea-asteella kotimaassa opiskeltaessa 1101,88 euroa kuukaudessa ja ulkomailla opiskeltaessa 1260,28 euroa. Opintolainahyvitys säilytetään taloudellisten reunaehtojen puitteissa. Korkeakouluopintoihin tarkoitettu tukiaika lyhenee 54 tukikuukauteen ja tutkintokohtainen tukiaika lyhenee kahdella kuukaudella. Edistymisen seurannan pistemäärä pysyy ennallaan 5 opintopisteessä tukikuukautta kohden. Lisäksi päätettiin, että itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden osalta luovutaan vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta. Opiskelijoiden omat tulorajat päätettiin sidottavaksi ansiotasoindeksiin ja niitä tarkistettavaksi määräajoin. Opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrän korotusta sovittiin kohtuullistettavaksi 15 prosentista 7,5 prosenttiin. Lisäksi sovittiin, että syksyn 2017 budjettiriiheen mennessä valmistellaan esitys toisen ja korkea-asteen opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin. Mikäli em. esitys lisää asumistukimenoja, ne katetaan STM:n hallinnonalan menokehyksen puitteissa. Nyt lausunnolla oleva esitys ei sisällä tähän liittyviä lakimuutosehdotuksia. Pyydettynä lausuntona otsikon esityksestä valtiovarainministeriö esittää seuraavaa. Opintotukilakiin esitetyt muutokset vastaavat hallituksen keväällä 2016 sopimaa sisällöllisesti. Esitettyjen lakimuutosten määrärahavaikutukset vastaavat julkisen talouden suunnitelman yhteydessä arvioituja tietoja. Valtiovarainministeriöllä on valmiutta jatkossakin tarkastella opintolainan valtiontakausmäärien riittävyyteen liittyviä ehdotuksia.

10 Opintolainavähennystä koskevaa tuloverolain 127 d :n 3 momentin muutosehdotuksen mukaan opintolainavähennyksen määrää laskettaessa otettaisiin huomioon opintolainan määrästä enintään 400 euroa tukikuukautta kohti, jos tutkinto on suoritettu suomalaisessa korkeakoulussa, tai enintään 700 euroa tukikuukautta kohti, jos tutkinto on suoritettu ulkomaisessa korkeakoulussa. Opintolainaa otettaisiin huomioon yhdeksältä kuukaudelta lukuvuodessa. Esityksen perustelujen mukaan opintolainavähennyksessä ja opintolainahyvityksessä huomioon otettavan lainan määrä ehdotetaan säilytettäväksi nykytasolla, jotta opintovelallisten tasapuolinen kohtelu sekä valtion menojen ja verotulojen tasapaino turvataan. Tällä hetkellä voimassa olevan tuloverolain 127 d :n 3 momentin mukaan opintolainavähennyksen enimmäismäärä on sidoksissa opintolainan valtiontakauksen enimmäismääriin. Esitysluonnoksessa on ehdotettu, että opintolainan valtiontakauksen enimmäismääriä korotettaisiin. Esityksessä tuloverolain 127 d :n 3 muutettaisiin siten, että viittaus opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärään korvattaisiin euromääräisillä enimmäismäärillä siten, että opintolainavähennyksen enimmäismäärä pysyisi ennallaan. Koska lakimuutoksessa on tarkoitus korottaa opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärää, opintolainavähennyksen enimmäismäärästä on valtiovarainministeriön käsityksen mukaan esitysluonnoksessa mainituista syistä perusteltua säätää jatkossa esitetyn mukaisesti euromääräisillä rajoilla. Koska esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloverolakia, valtiovarainministeriön vero-osastolta on pyydettävä esittelylupa ennen esityksen antamista eduskunnalle. Valtiosihteeri Martti Hetemäki Osastopäällikkö Hannu Mäkinen

11 4. Työ- ja elinkeinoministeriö Viite: Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta Kaikkiin korkeakouluopintoihin käytettävissä olevan tukiajan vähentäminen 10 kuukaudella ja tutkintokohtaisen tukiajan vähentäminen kahdella kuukaudella yhdistettynä opintotuen lainapainotteistumiseen saattaa johtaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 6 luvussa tarkoitettuun työttömyysetuudella tuettuun työnhakijan omaehtoiseen opiskeluun hakeutumisen kasvamiseen. Omaehtoiseen opiskeluun hakeutumisen voidaan olettaa kasvavan, mikäli korkeakouluopiskelijoiden halukkuus hyödyntää opintolainaa ei merkittävästi lisäänny. Lisäksi opintotuen pienentyminen saattaa johtaa toimentulon turvaamiseen tarkoitetun työssäkäynnin kasvamiseen ja sitä kautta opintojen venymiseen. Opintojen venyminen voi johtaa opintotukikuukausien loppumiseen kesken opintojen, jolloin omaehtoisesta opiskelusta voi tulla entistä merkittävämpi väylä korkeakouluopintojen loppuun saattamiseen. Jos halukkuus omaehtoiseen työttömyysetuudella tuettuun opiskeluun kasvaa, tukemisen edellytysten ratkaiseminen lisää TE-toimistojen työmäärää. Vaikka työttömyysetuutta ei myönnetä opiskelun tukemiseksi pelkästään sillä perusteella, että henkilön opintotukioikeus on päättynyt, joukossa tullee olemaan henkilöitä, jotka täyttävät julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa säädetyt opiskelun tukemisen edellytykset. Jos työttömyysetuutta myönnetään opiskelun tukemiseksi nykyistä enemmän, valtiolle, Työttömyysvakuutusrahastolle ja työttömyyskassoille aiheutuvat työttömyysturvamenot kasvavat. Edellä lausuttuun viitaten työ- ja elinkeinoministeriö pitää tarpeellisena, että hallituksen esityksen vaikutusarvioita täydennetään ottamalla huomioon TE-toimistoille mahdollisesti aiheutuva työmäärä sekä työttömyysturvamenojen mahdollinen kasvu. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan työmäärän ja työttömyysturvamenojen kasvun tarkka arviointi on mahdotonta, koska kasvu toteutunee vain siinä tapauksessa, etteivät opintotukilain muuttamiselle asetetut tavoitteet muun muassa opiskeluaikojen lyhentymisestä toteudu. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa lisäksi, että mikäli opintotuen lainapainotteistuminen johtaa toimeentulon varmistamiseen tähtäävän työssäkäynnin lisääntymiseen, saattaa se johtaa opiskeltavaa alaa suoremmin tukevan työssä käynnin vähentymiseen opiskeluaikana. Opintojen jälkeinen työllistyminen on sujuvampaa silloin, kun opiskeluaikana on karttunut alaa tukevaa työkokemusta.

12 Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota maahanmuuttajataustaisten korkeakouluopiskelijoiden suomen tai ruotsin kielen opetuksen tarpeeseen korkeakouluopintojen aikana. Heikko suomen tai ruotsin kielen taito on tällä hetkellä merkittävä korkeakoulututkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien ja kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisen este, jolloin opintojen aikaisen kielellisen tuen lisäys edesauttaa opiskelijoita suomalaisille työmarkkinoille kiinnittymisessä. Työ- ja elinkeinoministeriö tuo esille, että opintotukiajan lyhentäminen voi vaikutukseltaan kohdistua etenkin maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin, joiden osalta puutteellinen kielitaito saattaa hidastaa opintoja tai johtaa opintojen keskeyttämiseen. Puutteelliset kielitaidon täydentämismahdollisuudet ovat ongelma etenkin säännellyillä aloilla (esim. sosiaali- ja terveydenhuollon alat), joissa pätevyyden tunnustamisen edellytyksenä on käytännössä riittävä kielitaito. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota oppivelvollisuusiän ylittäneiden maahanmuuttajataustaisten nuorten tilanteeseen. Jotta nuorilla on mahdollisuus suorittaa puuttuvat perusopinnot päätökseen, tulisi opintotukilain uudistuksen yhteydessä huomioida hallituksen 3.5. hyväksymän kotouttamisen toimenpidesuunnitelman toimenpide, jonka mukaan opintotukilakia muutetaan siten, että oppivelvollisuusiän ylittäneet maahanmuuttajataustaiset oppilaat voivat saada opintotukea päätoimisiin perusasteen opintoihin. Samalla työ- ja elinkeinoministeriö selvittää toimenpidesuunnitelman mukaisesti mahdollisuutta pidentää työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen koulutuksen tukiajan kestoa sellaisissa tapauksissa, jossa perusopetuksen suorittaminen jäisi muutoin kesken. Tuija Oivo Ylijohtaja Janne Savolainen Erityisasiantuntija

13 5. Kansaneläkelaitos LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAEIKSI OPINTOTUKILAIN JA TULOVEROLAIN 127 :N MUUTTAMISESTA Kansaneläkelaitos toteaa, että opintotukilain muutosehdotukset vaikuttavat merkittävästi opintotuen toimeenpanoon. Muutokset voidaan kuitenkin toteuttaa esitetyssä voimaantuloaikataulussa. Esitys sisältää useita opintotuen toimeenpanoa helpottavia ja etuutta selkeyttäviä muutoksia. Tällaisia ovat muun muassa erilaisten opintorahan perusmäärien vähentäminen, maksuhäiriön vaikutuksen poistaminen opintolainan valtiontakauksen myöntämisestä, opintolainan nostoeriä koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja vanhempien tulojen vaikutuksen poistaminen, kun opintorahaa myönnetään itsenäisesti asuvalle vuotiaalle toisen asteen opiskelijalle. Osa edellä mainituista muutosesityksistä sekä takaisinperittävän tuen korotuksen kohtuullistaminen nykyisestä 15 prosentista 7,5 prosenttiin saattavat jopa vähentää valitusten määrää. Kansaneläkelaitos pyytää huomioimaan, että edellä todetusta poiketen esitetyt tukiaikojen muutokset aiheuttavat paljon järjestelmätyötä sekä lain toimeenpanon valmistelussa että myöhemmin järjestelmän ylläpidossa. Työmäärää lisää se, että uudet tukiajat tulevat aikaisempien tukiaikojen lisäksi ja ne kaikki on huomioitava toimeenpanossa. Tukiaikojen muutokset monimutkaistavat opintotuen ratkaisutyötä ja lisäävät tarvetta opiskelijoiden neuvontaan. Lakiesitykseen sisältyvät muutokset korkeakouluopintojen enimmäistukiaikoihin tarkoittaisivat kuudensia erilaisia enimmäistukiaikasääntöjä eri aikoina korkeakouluopintonsa aloittaneille. Kansaneläkelaitos esittää lakiesitykseen lisäyksiä, joiden ansiosta ennen voimaantulleet tukiaikasäännöt poistettaisiin. Esitykseemme sisältyvän siirtymäajan jälkeen käytössä olisi enää kolme erilaista tukiaikasääntöä: aloittaneille, aloittaneille ja tai sen jälkeen aloittaneille. Esitys selkeyttäisi tukijärjestelmää merkittävästi ja yksinkertaistaisi opintotuen toimeenpanoa. Esitys opintotukilain 57 ja voimaantulosäännöksen muuttamiseksi Opintotukilain 57 :n muutoksella poistettaisiin kumotun opintotukilain (28/1972) mukaiset enimmäistukiaikasäännökset eli muutokset koskisivat ennen korkeakouluopintonsa aloittaneita. Voimaantulosäännöksellä poistettaisiin korkeakouluopintonsa aloittaneita koskevat enimmäistukiaikasäännöt.

14 Molemmissa tilanteissa siirtymäaika olisi Kelan näkemyksen mukaan riittävän pitkä, eli opiskelijalla olisi vähintään 2 lukuvuotta aikaa suorittaa opintonsa loppuun. Opiskeluaika, jonka puitteissa opiskelijan tulisi opintonsa suorittaa, olisi aina vähintään 8,5 vuotta Jos opintotuki koskee 30 päivänä kesäkuuta 1994 päättyvää tai sitä aikaisempaa opintovuotta, sovelletaan tällöin voimassa olleita säännöksiä. Jos korkeakoulututkinnon suorittanut opiskelija on aloittanut ensimmäiset korkeakouluopintonsa ennen 1 päivänä heinäkuuta 1992, hän voi 1 päivä elokuuta 2019 alkaen saada opintotukea korkeakouluopintoja varten yhteensä enintään 9 tukikuukautta, kuitenkin enintään tämän lain 7 :ssä säädetyn enimmäisajan Voimaantulosäännös Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Sen 17 a tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018 ja 57 1 päivänä elokuuta Jos opiskelija on läsnä olevana aloittanut korkeakouluopintonsa ennen 1 päivänä elokuuta 2011, opintotukea ei myönnetä eikä makseta korkeakouluopintoihin enää 1 päivä elokuuta 2019 alkaen, jos opiskelija, joka: 1) on aloittanut ensimmäiset korkeakouluopintonsa ennen 1 päivänä heinäkuuta 1992, ei ole ennen sitä suorittanut korkeakoulututkintoa; 2) on aloittanut ensimmäiset korkeakouluopintonsa 1 päivänä heinäkuuta 1992 tai sen jälkeen, ei ole ennen sitä suorittanut korkeakoulututkintoa, jonka perusteella hän on oikeutettu saamaan tämän lain 7 :n 2 momentin mukaisen enimmäistukiajan. Opiskelijalle voidaan kuitenkin tämän estämättä myöntää lain 7 a :n mukainen opintotuen enimmäisajan pidennys Esittämämme opintotukilain 57 :n osalta kyse olisi henkilöistä, jotka ovat saaneet korkeakoulutukea jo ennen eli opintotukilain 28/1972 perusteella. Esitys tarkoittaisi sitä, että jos opiskelijan opinnot ovat edelleen kesken, opiskelija voisi saada opintotukea nykyisten sääntöjen mukaisesti saakka ja sen jälkeen tuen maksaminen päättyisi jos opiskelija on suorittanut korkeakoulututkinnon, hän voisi saada opintotukea nykyisten sääntöjen mukaisesti saakka ja sen jälkeen enintään 9 tukikuukautta kuitenkin enintään häntä koskevan enimmäistukikuukausimäärän. Vaikka tuen maksaminen päättyisi , opiskelija voisi saada 9 tukikuukautta uusiin korkeakouluopintoihin, jos hän myöhemmin suorittaa korkeakoulututkinnon. Ei kuitenkaan silloin, kun hän on jo käyttänyt tukikuukausissa laskettavaa korkeakoulutukea 54 kuukautta tai enemmän.

15 Esittämämme voimaantulosäännöksen osalta kyse on henkilöistä, jotka ovat aloittaneet ensimmäiset korkeakouluopintonsa Esitys tarkoittaisi sitä, että jos samat opinnot ovat edelleen kesken, opiskelija voisi saada opintotukea hänelle luvatun tutkintokohtaisen enimmäistukiajan mukaisesti saakka ja sen jälkeen tuen maksaminen päättyisi paitsi, jos hän voisi saada enimmäistukiajan enintään 9 kuukauden pidennyksen erityisillä syillä. jos opiskelija on suorittanut korkeakoulututkinnon, hän voisi saada opintotukea häntä koskevan kokonaistukiajan mukaisesti eli 70/64/54 vähennettynä aiemmin käytetyillä korkeakoulutukikuukausilla. Hänen osaltaan ei mikään muuttuisi lukuun ottamatta sitä, että lakiesitykseen sisältyvä kokonaistukiajan lyhennys 54:ään koskisi kaikkia uusia, jälkeen aloitettuja korkeakouluopintoja. Koska siirtymäaika on pitkä, opiskelijoilla on aidosti mahdollisuus suorittaa opintonsa loppuun sen aikana. Olennaista on myös se, että kohderyhmästä suurimmalla osalla opintotukeen oikeuttava aika loppuu joka tapauksessa ennen siirtymäajan päättymistä jos he opiskelevat ja käyttävät opintotukea. Ennen opintonsa aloittaneilla 27 tukikuukauden lyhentäminen 9 tukikuukauteen on heikennys, mutta se olisi osa lakiesityksen kokonaisuutta, jolla rajoitetaan kokonaistukiaikaa korkeakouluopintoihin. Tämä ryhmä voisi kuitenkin hyödyntää 27 tukikuukautta täysimääräisesti. He voisivat käyttää 18 tukikuukautta lukuvuosina ja , ja loput 9 sen jälkeen, kun rajoitus on tullut voimaan eli jälkeen. Käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan arvioida, että muutosesitys voisi vaikeuttaa opintojen loppuun saattamista muutamilla kymmenillä henkilöillä koskien opintonsa ennen aloittaneita ja muutamilla sadoilla henkilöllä koskien opintonsa aloittaneita. Suurin osa pystyisi halutessaan suorittamaan opintonsa loppuun esitetyn siirtymäkauden aikana ja loput voisivat suorittaa opintonsa loppuun toimeentulotuella, jos heidän toimeentulonsa on ollut opintotuen varassa. Liitteenä on erikseen lausunto takausvastuuperintää koskevista säännöksistä. Etuusjohtaja Anne Neimala Lakiyksikön päällikkö Marjukka Turunen

16 LIITE Hankinta- ja lakiyksikön lausunto takausvastuuperinnän osalta Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt Kelalta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta. Kelan yhteisten palvelujen hankinta- ja lakiyksikkö vastaa opintolainojen takausvastuuperinnän ja siihen liittyvien maksuvapautusten suunnittelusta, kehittämisestä ja toteuttamisesta. Hankinta- ja lakiyksikkö pitää esitysluonnokseen sisältyviä opintolainojen takausvastuuperintää ja maksuvapautuksia koskevia muutosehdotuksia (opintotukilain 38, 39 ja 40 ) kokonaisuudessaan kannatettavina ja nykysääntelyä selkeyttävinä uudistuksina. Opintolainan takaussaatavan määrittely ja opiskelijan takaussaatavan maksuvelvollisuuden tuominen nimenomaisesti esiin laissa ovat kannatettavia ja opintolainojen takausvastuuperintää koskevia säännöksiä selkeyttäviä uudistuksia. Voimassa olevan lain mukaisen tapauskohtaiseen harkintaan perustuvan ns. osittaisen maksuvapautuksen tilalle ehdotettu tulorajoihin sidottu koronmaksuvapautus on opintolainansaajan oikeuksia selkeyttävä muutos. Voimassa olevien säännösten soveltamiskäytännössä ns. osittainen maksuvapautus myönnetään useimmiten vapautuksena koronmaksusta. Uudistus selkeyttää tilannetta myös tulevalle ajalle perittävän koron osalta, kun lakiin kirjataan näkyviin, että koronmaksuvapautus on mahdollista myöntää tulevalle ajalle. Laissa säädettyjen tulorajojen asettaminen maksuvapautusten myöntämiseen nykyisen tapauskohtaisen harkinnan sijaan on opintolainavelallisen oikeuksia selkeyttävä ja soveltamiskäytännön ennakoitavuutta parantava uudistus. Laissa säädetyt tulorajat mahdollistavat sen, että opiskelija voi ennakoida opintolainan takausvastuuperintään siirtymisen seurauksia ja oikeuttaan maksuvapautuksiin nykyistä paremmin. Laissa säädetyt tulorajat ovat myös maksuvapautusten toimeenpanoa selkeyttävä uudistus. Opintotukilain 16 a :ssä säädetyn tulorajan alittavan pienituloisen opintolainansaajan opintolainan korot voidaan maksaa korkoavustuksena lainan ollessa pankilla. Takaussaatavia koskevien maksuvapautusten tulorajojen sitominen korkoavustuksen tulorajoihin on kannatettava ja johdonmukainen ratkaisu. Tällöin Kelan maksettua opintolainan takaajana pankille, saman tulorajan alittava opintolainansaaja voi saada vapautuksen koronmaksusta myös takausvastuuperinnän aikana. Jos pienituloisuus johtuu työkyvyttömyydestä, on opintolainansaajalla määräaikaisen työkyvyttömyyden kestettyä vähintään 5 vuotta tai muututtua pysyväksi oikeus saada vapautus koko jäljellä olevan takaussaatavan maksamisesta samojen tulorajojen alittamisen perusteella. Myös opintotukilainsäädännön selkeyden vuoksi yhdenmukaisten, laissa jo määriteltyjen tulorajojen hyödyntäminen on perusteltua. Korkoavustuksen tulorajoja on käytetty suuntaa antavina voimassa olevien maksuvapautussäännösten soveltamiskäytännössä. Ehdotuksen mukaan lakiin kirjataan, että maksuvapautus myönnetään hakemuksesta. Käytännössä hakemusta tai vastaavaa kirjallista yhteydenottoa on vaadittu nykyisinkin ilman nimenomaista säännöstä asiasta, joten kirjaus vahvistaa nykykäytännön mukaisen menettelyn. Takautuvan hakuajan määrittely koronmaksuvapautukseen on toimeenpanon ja koronmaksuvapautuksen hakemisen

17 kannalta selkeyttävä uudistus, koska uudistuksen myötä maksuvapautuksen hakijan tuloja tulee jatkossa pääsääntöisesti selvittää enintään vuodelta taaksepäin. Takautuvan hakuajan määrittely vastaa Kelan myöntämien elatusapuvelan maksuvapautusten takautuvaa hakuaikaa. Yhdenmukaiset hakuajat vähentävät väärinkäsityksistä johtuvaa oikeudenmenetyksen vaaraa erityisesti sellaisten velallisten osalta, joilta Kela perii sekä elatusapuvelkaa että takaussaatavaa. Perinnästä luopumista koskevat terminologiset ja lakitekniset muutokset ovat kannatettavia ja säännöksiä selkeyttäviä muutoksia. Ehdotuksen sisältämissä pykäläluonnoksissa on 39 :n 2 momentin 2) kohdassa käsityksemme mukaan ylimääräinen edellä sana, jota ehdotamme poistettavaksi. Kela, Hankinta- ja lakiyksikkö Suvi Onninen yksikön päällikkö

18 6. Opintotuen muutoksenhakulautakunta Ei lausuttavaa

19 7. Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry lausuu kunnioittavasti opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavaa: Tiivistelmä: SAKKI pitää päätöksestä luopua vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan itsenäisesti asuvien vuotiaiden osalta. Päätös siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin on opiskelijoiden kannalta hyvä päätös, joka tukee opiskelemisen edellytyksiä ja vahvistaa heikossa taloudellisessa tilanteessa olevan ihmisryhmän tilannetta. Myös takaisinperittävien tukien koron laskeminen 15 prosentista 7,5 prosenttiin on tervetullut päätös. Opintotuen muutoksiin liittyen SAKKI kuitenkin vastustaa päätöstä laskea korkeakouluopiskelijoiden opintotukea merkittävästi sekä vähentää saatavien opintotukikuukausien määrää. Rahallisen tuen merkitys on suuri toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteelle siirtyvien, heikommista sosioekonomisista asemista tulevien opiskelijoiden arjessa. Opintorahan uudistukset SAKKI kiittää päätöksestä luopua vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden osalta. Tämä parantaa koulutusasteiden välistä yhdenvertaisuutta, sekä poistaa opintorahassa jo vuosia olleen epäkohdan. SAKKI korostaa, että päätoimisia toisen asteen opintoja ei ole tarkoitettu suoritettaviksi työn ohessa, mutta nykyisellään suuri osa opiskelijoista työskentelee rahoittaakseen opintonsa. Lukiolaisista lähes 30 % käy töissä, ja ammatillisella puolella vastaava osuus on jopa yli 50 %. On todettu, että heikko toimeentulo ja opiskeluun yhdistetyn työssäkäynnin kuormittavuus kasvattavat huomattavasti riskiä opintojen keskeytymiseen tai venymiseen. Riittävä opintotuki onkin tärkeä panostus opiskelijan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja opiskelukykyyn. Edellämainitusta syystä SAKKI pitää olennaisena, että myös 17-vuotiaiden, yksinasuvien opintorahan määrää tarkistettaisiin vastaavalle tasolle 18- ja 19- vuotiaiden kanssa. Samalla SAKKI kiittää päätöstä kohtuullistaa takaisinperittävien tukien korkoa 15 prosentista 7,5 prosenttiiin, sekä esitystä opiskelijan tulorajojen sitomisesta ansiotasoindeksiin ja niiden tarkistamista kahden vuoden määräajoin kuitenkin niin, että tulorajat eivät laske. Opintotuen muutoksiin liittyen SAKKI kuitenkin vastustaa päätöstä laskea korkeakouluopiskelijoiden opintotukea merkittävästi sekä vähentää saatavien opintotukikuukausien määrää. Rahallisen tuen merkitys on suuri toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteelle siirtyvien opiskelijoiden arjessa, ja nyt tehtävä heikennys tuen tasoon heikentää entisestään heikommista sosioekonomisista asemista korkeakouluun pyrkivien nuorten tilannetta.

20 Vaarana on luoda korkeakouluista vain varakkaiden perheiden lasten koulutuspaikkoja, ja tätä kehitystä SAKKI ei voi tukea. Opintolainan muutokset SAKKI pitää positiivisena opintolainan valtiontakauksen määrän nostamista, tämä mahdollistaa täysipainoisen opiskelemisen ja vähentää työnteon tarvetta opintojen ohella usealta opiskelijalta. Täysipainoisen opiskelun tukeminen on sekä opiskelijan että yhteiskunnan etu. SAKKI kuitenkin haluaa nostaa uudistuksen yhteydessä esiin huolensa siitä, että uudistus myös lisää opiskelijoiden velkaantumista. Tällöin riskitilanteet lisääntyvät erityisesti opiskelijoille joiden opinnot keskeytyvät, tai joilla elämäntilanteen muutoksista johtuen omaan taloudenhallintaan ilmenee ongelmia. Asumistuen muutokset SAKKI pitää hyvänä päätöstä siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin; tämä helpottaa erityisesti köyhimpien opiskelijoiden asemaa ja keventää tukijärjestelmää takaisinperittävien asumislisien osalta. SAKKI kannattaa päätöstä, ja toivoo että yleiseen asumistukeen siirtyminen tapahtuu samanaikaisesti uuden opintotukilain voimaantulon kanssa. Yleiseen asumistukijärjestelmään siiryttäessä on tärkeää, että se ulotetaan koskemaan kaikkia opiskelijoita, sillä opintorahan leikkaukset koskevat myös jo opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Yleiseen asumistukeen siirtyminen kohdentaa asumistukietuuden sitä eniten tarvitseville ja parantaa täyspäiväisen opiskelun edellytyksiä korkean vuokratason alueilla. Yleiseen asumistukeen siirryttäessä on kuitenkin otettava huomioon opiskelija-asumisen erityispiirteet, kuten solu- ja kimppa-asuminen niin että samassa asunnossa asuvien ihmisten jakaminen omiksi ruokakunnikseen olisi mahdollista jotta ylimääräisten muutosvaateiden käsittelyltä voitaisiin välttyä, ja jotta opiskelijoiden arkea ei tätä kautta hankaloitettaisi. JASMINA KHABBAL puheenjohtaja ANTTI MALSTE pääsihteeri

21 8. Suomen Lukiolaisten Liitto ry Opetus- ja kulttuuriministeriölle LAUSUNTO Asia: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta Suomen Lukiolaisten Liitto kiittää mahdollisuudesta kertoa näkemyksensä opintotukilain ja tuloverolain 127 :n muuttamisesta. Lausunnossaan liitto haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: Toisen asteen opintotuki ja vanhempien tulorajoista luopuminen SLL pitää hyvänä ehdotusta luopua vuotiaiden, itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan vaikuttavista vanhempien tulorajoista. Vanhempien tulojen vähentävän vaikutuksen poistaminen korjaa räikeän yhdenvertaisuusongelman ja parantaa kymmenien tuhansien opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksia. SLL kiittää myös opintotuen takaisinperintäsummaan lisättävän korotuksen pienentämistä 15 prosentista 7,5 prosenttiin. Tavoitteena tulee kuitenkin olla, että tästä rangaistusluonteisesta lisämaksusta, jota ei muihin Kansaneläkelaitoksen takaisinperintöihin sovelleta, luovutaan kokonaan. Opintotuen resursseista päätettäessä on tärkeää muistaa myös vanhempansa luona asuvat sekä alaikäiset toisen asteen opiskelijat. Ansiotason yleisesti kohotessa on tarveharkinta kiristynyt ja opintotuen käyttöaste laskenut. Opintorahan perusmäärä on näillä opiskelijoilla jo iän ja asumismuodon perusteella matalampi muihin opiskelijoihin verrattuna. Jatkossa erityishuomio opintotukimäärärahojen suuntaamisessa tuleekin SLL:n mielestä kiinnittää itsenäisesti asuviin alaikäisiin toisen asteen opiskelijoihin. Kotoaan muuttaneilla alle 18-vuotiailla vanhempien tulojen vaikutus leikkaa opintorahan ohella opintotuen asumislisää. Oppilaitosverkon harventuessa yhä useampi alaikäinen toisen asteen opiskelija asuu itsenäisesti ja muodostaa oman taloutensa. Koska opintotuki ei turvaa toimeentuloa, mielekkäisiin toisen asteen opintoihin hakeutuminen on näissä tilanteissa kiinni perheen vuokranmaksukyvystä tai opiskelijan mahdollisuudesta työskennellä opintojen ohessa. Tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi itsenäisesti asuvien alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoista tulee myös luopua. Opintolaina Ehdotuksessa opintolainan valtiontakauksen määrä nousisi Suomessa 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa ja ulkomailla opiskelevalla 700 eurosta 800 euroon kuukaudessa. Muussa kuin korkeakoulussa opiskelevien, alle 18-vuotiaiden takauksen määrä nousisi 260 eurosta 300 euroon. Opintolainavähennyksessä ja - hyvityksessä huomioon otettava lainan määrä säilyisi nykytasolla. SLL pitää hyvänä opintolainan valtiontakauksen yhdenmukaistamista eri koulutusasteella opiskelevien kesken, mutta näkee yleisenä kehityksenä opintotuen kehittymisen entistä lainapainotteisempaan suuntaan huonona suuntauksena. Lainapainotteisuuden keskeinen ongelma on opintolainan vähäinen houkuttelevuus

22 opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimusten mukaan laina on opiskelijalle viimesijainen rahoituskeino työssäkäyntiin tai vanhempien tukeen verrattuna. On todennäköistä, että erityisesti nykyisessä haastavassa talous- ja työllisyystilanteessa opiskelijat pyrkivät korvaamaan epävarmaksi koetun opintolainan muilla tulonlähteillä kuten työssäkäynnillä. Siksi opintotukileikkaukset näkyvät mitä todennäköisimmin opintoaikojen venymisenä ja vaikeuttavat työurien pidentämiseen tähtäävän tavoitteen toteutumista. SLL kantaa lisäksi huolta opintotukileikkauksien vaikutuksesta koulutukseen hakeutumiseen. Uhkana on, että jos toiselta asteelta siirtyvää opiskelijaa odottaa korkea-asteella yhtä matala opintoraha ja kymmeniin tuhansiin kohoava lainasumma, kiinnostus korkeakoulutukseen hakeutumiseen voi vähentyä merkittävästi. Onkin ensiarvoisen tärkeää huomata, ettei opintolaina sovellu ratkaisuksi toisen asteen opintotuen ongelmiin. Lukio-opiskelijoilla ei ole lainkaan varmuutta tulevasta opiskelupaikasta sen jälkeisestä työstä puhumattakaan. Siksi nuorimmillaan 17-vuotiaat opintotuen saajat eivät koe opintolainaa houkuttelevaksi. Esimerkiksi lukiolaisista vain alle 2 prosenttia on nostanut opintoihinsa lainaa. SLL huomauttaa, että vasta täysi-ikäistymässä olevien nuorten velkaantumisesta muodostuu heille itselleen jo lähtökohtaisestikin suuri riski: tilastojen mukaan nuoret toisen asteen opiskelijat ovat selvästi yliedustettuina opintolainan takaisinmaksun kanssa vaikeuksiin joutuneiden joukossa. Maksuhäiriömerkinnät eivät katoa lainalla Luonnoksessa esitetty ajatus siitä, että maksuhäiriömerkintä ei enää estäisi opintolainan saamista on ongelmallinen. Nuorten talousongelmat ja maksuhäiriömerkinnät ovat olleet viime vuosina kasvussa. Nykyisellä lainsäädännöllä opintolainan valtiontakaus on voitu myöntää opiskelijalle, jonka maksuhäiriömerkintä on yksittäinen, määrältään vähäinen, vanha tai jos merkinnän aiheuttanut velka on suoritettu. Nyt ehdotettu lakiluonnos ulottaisi opintolainan myös niille, joilla taloudenhallinnan ongelmat ovat vakavia ja yhä ajankohtaisia. Pykälää tulisikin luonnosmuodostaan muokata sellaiseen muotoon, jossa merkittävistä talousvaikeuksista kärsivät opiskelijat ohjautuisivat edelleen toimeentulotuen ja sitä kautta sosiaalityön piiriin. Lakimuutos ei tuottaisi opintotukisäästöjä, vaan se potentiaalisesti kasvattaisi opintotukimenoja opintolainan nostajien määrän kasvaessa. Lakimuutos tuottaisi säästöjä toimeentulotukimenoihin, kun opiskelijan velvollisuus on nostaa ensisijainen etuusmuoto, eli opintolaina. Korkea-asteen opintotukileikkaukset SLL näkee, että vuosille suunnitellut 122 miljoonan euron opintotukileikkaukset vaarantavat opiskelijoiden toimeentulon. Jo nykyisellään opintotuki on matalin sosiaaliturvan muoto, ja nyt toteutettava poikkeuksellisen suuri määrärahaleikkaus heikentää sitä entisestään. SLL:n pelkona on, että opintorahan tason laskeminen ja lainamäärien kasvattaminen tekee kokopäiväiseen opiskeluun keskittymisestä mahdotonta. Opintorahan leikkaus on merkittävä ongelma myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. SLL muistuttaa, että opiskelijan oman tai hänen perheensä rahoitusvastuun kasvaessa kasvaa myös sosioekonomisen aseman vaikutus koulutusmahdollisuuksiin ja -valintoihin. Lainanottomahdollisuuksien suhteen opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa myös koulutusalansa perusteella. Monilla epävarman työllisyystilanteen aloilla opintolaina ottaminen on selvästi toisia aloja suurempi riski.

23 Tavoitteena opintotuen asumislisästä yleiseen asumistukeen SLL pitää tavoitetta opiskelijoiden siirtymistä opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin toivottavana ja kiireellisesti toteutettavana muutoksena. Opiskelijoiden tulisi siirtyä yleisen asumistuen piiriin yhtä aikaa muiden opintotukimuutosten yhteydessä alkaen. Yleinen asumistuki huomioisi nykyistä paremmin todellisen vuokratason, turvaisi ympärivuotisen asumisen tuen ja suuntaisi tukea sitä eniten tarvitseville. Muutokseen vaadittava määrärahatarve jää myös varsin maltilliseksi. Siirron yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon tietyt opiskelijoihin liittyvät erityispiirteet. SLL muistuttaa, että nykyisellään omaa yleistä asumistukea ei lähtökohtaisesti myönnetä alaikäiselle, vaan hän kuuluu vanhempiensa ruokakuntaan. Jotta itsenäinen asuminen olisi kuitenkin edelleen mahdollista, eikä alaikäisen opiskelijan asema heikkenisi, on ensiarvoisen tärkeää, että kaikille opiskelijoille tulee oikeus omaan yleiseen asumistukeen. Samoin yhteisasumiseen liittyy yleisessä asumistuessa haasteita. Taustalla on se, että yhteisen vuokrasopimuksen tehneille henkilöille myönnetään yhteinen tuki, jolloin tulotkin katsotaan yhteisiksi. Tällöin esimerkiksi tuntemattoman, työssäkäyvän kämppäkaverin tulot voivat viedä opiskelijalta asumistuen kokonaan. Kämppäkavereiden käsittelyä yhteisenä ruokakuntana on yleisessä asumistuessa voitu kiertää erilaisilla vuokrasopimusteknisillä ratkaisuilla, kuten keskinäisillä alivuokrasopimuksilla. Tämä on kuitenkin kuormittanut niin opiskelijaa kuin toimeenpanevaa viranomaistakin ylimääräisellä byrokratialla, eivätkä kaikki vuokranantajat ole tähän suostuneet. Opiskelijoiden siirtyessä yleisen asumistuen piiriin, kämppäkavereiden jakamista eri ruokakuntiin on asumistukilaissa helpotettava. Helsingissä Suomen Lukiolaisten Liitto Elli Luukkainen Puheenjohtaja Elisa Tarkiainen Pääsihteeri

24 9. Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAIKSI OPINTOTUKILAIN JA TULOVEROLAIN 127 :N MUUTTAMISESTA Yleistä 1. Laki opintotukilain muuttamisesta 7. Opintotukeen oikeuttava aika Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry lausuu pyydettynä opetus ja kulttuuriministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi seuraavaa. SAMOK pitää lakiesitystä ristiriitaisena suhteessa asetettuihin koulutuspoliittisiin tavoitteisiin. SAMOK pitää suunniteltuja toimenpiteitä erittäin haitallisina, lyhytnäköisinä ja eriarvoistavina. Kokopäiväisesti opiskelevien ensisijaiseksi toimeentuloksi tarkoitetun opintorahan määrän tulee olla sellaisella tasolla, että mahdollisuus kokopäiväiseen opiskeluun on turvattu. Opintorahan laskeminen ja tukikuukausien rajaaminen eriarvoistavat entisestään opiskeluaikaista sosiaaliturvaa muihin vastaaviin tukimuotoihin nähden, kun jo nyt opintotukeen liittyy muista sosiaalietuuksista poikkeava lainalla katettu osuus, jota on tarkoitus kasvattaa. Toimenpide on selkeästi ristiriitainen pitkän linjan koulutuspoliittisiin tavoitteisiin, joiden mukaan tutkinnon suorittamiseen käytettävää aikaa tulee lyhentää ja kokopäiväistä opiskelua on lisättävä. SAMOK pitää myös lausunnon antamista haasteellisena tilanteessa, jossa opiskelijoiden siirtäminen asumislisän piiriin on edelleen auki, jolloin kokonaisnäkemys lakiesityksestä on puutteellinen. SAMOK suhtautuu kriittisesti opiskelijoiden siirtämiseen yleiseen asumistukeen mikäli opintoraha otetaan huomioon tulona asumistukea myönnettäessä tämänhetkisestä tilanteesta poiketen. Tällä hetkellä yleistä asumistukea saavat vain ne opiskelijat, joilla on lapsia samassa taloudessa. Uudistus leikkaisi heidän asumistukeaan nykyisestä mikäli he nostaisivat opintotukea. Leikkaus asumislisään ei vaikuttaisi ainoastaan opiskeleviin vanhempiin, vaan myös heidän lapsiinsa. Lapsiköyhyyden torjumiseksi jo nykytilanteessakin opintotukeen tarvittaisiin huoltajakorotus. Myös osalle muita opiskelijoita leikkaukset asumisen tuesta olisivat kohtuuttomia. Lakiluonnoksessa esitetään korkeakouluopintojen tutkintokohtaista enimmäistukiaikaa lyhennettäväksi kahdella kuukaudella. SAMOKin näkemyksen mukaan opintotuen tukikuukausien rajaaminen ei ole kestävä, eri opintoaloilla opiskelevia yhdenvertaisesti kohteleva eikä sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kehittää opintotukea. Tuen rajaaminen heikentää erityisesti matalastikoulututettujen tai vähävaraisten vanhempien lasten

25 kouluttautumismahdollisuuksia. Pisimpään opiskelevat ne, joiden vanhemmat eivät ole korkeakoulutettuja. Rajaamalla tiukemmin opintotuen saamista siis vahingoitetaan juuri niitä opiskelijoita, jotka tarvitsisivat korkeakouluopintoihinsa kaikkein eniten tukea. Lakiluonnoksessa esitetään myös, että korkeakouluopiskelua varten voi saada opintotukea 54 tukikuukautta, joka on 10 kuukautta nykyistä vähemmän. Uudistus vaikeuttaa opintoalalta toiselle siirtymistä. Erityisesti haasteellista tulee olemaan ammattikorkeakoulun jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen yliopistossa. Uudistuksen jälkeen myös opintoalan vaihtaminen muuttuu vielä vähemmän houkuttelevaksi varsinkin niiden kohdalla, joiden vanhemmilla tai sukulaisilla ei ole mahdollisuutta tukea opintoja. Tämä johtaa vahvistuvaan eriarvoistumiseen. Esitettyjen toimenpiteiden seurauksena on mahdollista, että korkeakoulutuksen suosio vähenee. Toinen aste tuottaa koulutukseen hakeutuvalle nopeammin taloudellisesti riskittömämmän tutkinnon. Valtiontaloudellisesta näkökulmasta nimenomaan korkeakoulututkintojen suuri määrä korreloi bruttokansantuotteen kasvun kanssa, toisin sanoen korkeakoulututkinnot tuottavat nopeampaa taloudellista kasvua. 11. Opintorahan määrä Hallitus esittää, että korkea-asteen opintorahan tasot yhtenäistetään toisen asteen opintorahan tasojen kanssa siten, että opintorahan enimmäismäärä on enintään 250,28 /kk. Tämä tarkoittaa noin 86 euron leikkausta. Korkeakouluopiskelijoiden suurempaa tukea on aikaisemmin perusteltu mm. maksullisella ruokailulla, jonka hintaa säädellään ateriatuella. Käytännössä muutos johtaisi noin 50 euroa toisen asteen opiskelijoita pienempään tukeen mikäli ateriatukeen ei tehdä opiskelijoiden kannata merkittäviä parantavia muutoksia. Opintorahan tason näin suuri leikkaaminen tekee pelkällä opintorahalla ja asumisen tuella elämisen käytännössä mahdottomaksi kaikkialla Suomessa. Opiskelijan toimeentulon kiristäminen on tehoton ja haitallinen toimenpide, joka ei ainakaan nopeuta opiskelua tilanteessa, jossa heikko toimeentulo on jo ennestään yksi keskeisiä syitä opintojen viivästymiselle. Opiskelijat välttävät aktiivisesti lainan nostamista ja tekevät mieluummin töitä opintotuen heikon tason paikkaamiseksi. SAMOK pelkää, että opintoajat pitenevät, kun työssäkäynti lisääntyy. Opintotuen rakenteen kehittämisellä on tähän saakka pyritty nostamaan tuen käyttöastetta ja kannustamaan opiskelijoita valmistumaan nopeammin. Leikkauksilla on aivan päinvastainen vaikutus.

26 15. Opintolainan valtiontakaus 15 f. Opintolainahyvityksen määrä 16. Valtiontakauksen määrä Opintotukea nostaa enää vain hieman yli puolet korkeakouluopiskelijoista ja ainoastaan näiden opiskeluvauhtiin voidaan opintotuen avulla rajallisesti vaikuttaa. Opintotuen heikennyksillä on puolestaan tuen käyttöastetta alentava vaikutus, kun yhä useampi opiskelija päättää rahoittaa opiskelunsa ansiotyöllä opintotuen sijaan. Valtiontakauksen myöntäminen myös maksuhäiriöisille opiskelijoille ei välttämättä muuta pankkien suhtautumista lainan myöntämiseen. Pankilla on kuitenkin lopulta valta valita asiakkaansa. Hyvä luotonantotapa vaatii, että käytännössä pitäisi aina varmistua siitä, että henkilö kykenee hoitamaan kokonaisvelkatilanteensa. Jo nyt on noussut esille tapauksia, joissa opintososiaalisen luoton hakijalla, on valtiontakaus, mutta siitä huolimatta pankki ei myönnä heille lainaa. Pääsääntöisesti uuden lainan ottaminen ei ole järkevää sellaisessa tilanteessa, jos henkilöllä on jo maksu- tai velkaongelmia. Joissakin tapauksissa opiskelijan voi olla kannattavaa maksaa maksuhäiriömerkinnän aiheuttava saatava pois. Käytännössä on kyse pienistä summista ja jo nykyinenkin lainsäädäntö antaa useassa tapauksessa tähän mahdollisuuden. Ongelmana on myös se, jos jo valmiiksi veloissa oleva joutuu ottamaan lisää velkaa saadakseen itselleen ammatin ja parantamaan työllistymisedellytyksiään, niin valmistumisen jälkeen on entistä enemmän maksettavaa. Lisäksi on huomioitava, että opintolainan tarkoitus on taata opiskelijan toimeentulo ja mahdollistaa opiskelu. Maksuhäiriömerkinnän tarkoitus puolestaan on suojata sen saanutta henkilöä lisävelalta. SAMOK ei näe, että pelkkä spekulatiivinen tahallisten maksuhäiriömerkintöjen hakeminen olisi riittävä peruste murtaa kaikkien maksuvaikeuksissa olevien opintotuenhakijoiden oikeussuojaa. SAMOK pitää ensiarvoisen tärkeänä, että opintolainahyvitys säilytetään vähintään nykytasolla. Nykymallin leikkaamisen vaikutuksena opiskelijoiden velkaantuminen lisääntyy, kun opintolainan määrä kasvaisi 650 euroon kuukaudessa. Koko opiskeluajalta voi opiskelijalle kertyä velkaa jopa euroa. Erityisen huolissaan SAMOK on opiskelijoista, jotka valmistuttuaan tekevät paljon pätkätöitä tai joiden tulotaso on alhainen. Lainannostohalukkuus on nykyrakenteella heikkoa, eikä vaikutuksia nostohalukkuuteen voida ennustaa. SAMOK pelkää myös, että sosiaalinen liikkuvuus vaarantuu: vanhempien koulutustasolla ja lapsen opintolainan nostohalukkuudella korrelaatiota: siinä missä vain perusasteen koulutuksen saaneiden äitien lapsista vain 18% nostaa