MUISTIO KIRURGIAN RUNKOKOULUTUSYLILÄÄKÄREIDEN KOKOUKSESTA. Läsnä: Aarnio Pertti Satakunnan keskussairaala

Transkriptio

1 Ari Harjula/kmp MUISTIO KIRURGIAN RUNKOKOULUTUSYLILÄÄKÄREIDEN KOKOUKSESTA Aika: klo Paikka: Helsingin Suomalainen Klubi Kansakoulukuja 3, 5. krs Läsnä: Aarnio Pertti Satakunnan keskussairaala Braskén Peter HUS Länsi-Uudenmaan sairaala Halme Leena HYKS Jorvin ja Peijaksen sairaala Harjula Ari puheenjohtajana Helsingin yliopisto Hietaranta Antti Etelä-Karjalan keskussairaala Isotalo Taina Päijät-Hämeen keskussairaala Keränen Ulla HUS Hyvinkään sairaala Salminen Risto HUS Lohjan sairaala Vento Pälvi Kymenlaakson keskussairaala Pelkonen Kaisu-Maarit sihteerinä HYKS Operatiivinen tulosyksikkö Poissa: Arnala Ilkka Kanta-Hämeen keskussairaala Halonen Kimmo HUS Porvoon sairaala Mecklin Jukka-Pekka Keski-Suomen keskussairaala Kerkko Karjalainen Keski-Suomen keskussairaala Victorzón Mikael Vaasan keskussairaala Ari Harjula avasi kokouksen ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Kokouksen aluksi Ari Harjula esitteli eri erikoisalojen erikoistumistilannetta, tutkintojen ja opiskelijoiden lukumääriä todeten, että edelleen eniten kiinnostusta on ortopedian ja traumatologian sekä plastiikkakirurgian erikoisaloille. Tutkintojen määrä on kasvanut ortopedian ja traumatologian alalla viime vuosista. Plastiikkakirurgialla on vuosittain kolme tutkintoa vuosina , ortopedian ja traumatologian alalla keskimäärin neljä tutkintoa per vuosi Vuonna 2010 ortopedian ja traumatologian tutkintoja oli 11. Muihin yliopistoihin verrattuna

2 2 Helsingin yliopistossa on kolminkertainen määrä erikoistuvia ortopedian ja traumatologian alalla ja viisinkertainen määrä plastiikkakirurgian alalla. Ortopedian ja traumatologian erikoislääkärikoulutus Töölössä on nykyisin hyvin organisoitua. Kaikkiin alalle ilmoittautuneisiin on otettu yhteyttä ja kartoitettu heidän erikoistumisvaiheensa. Samalla on sovittu alustavasti eriytyvään vaiheeseen siirtymisen ajankohta. Erikoistuvat saavat koulutusta ja pääsevät tekemään toimenpiteitä. Myös seniorit ovat tyytyväisiä koulutusjärjestelyihin. Muista yliopistoista erikoistumaan pyrkivät joutuvat odottamaan keskimäärin vuoden erikoistumispaikkaa. Ortopedian ja traumatologian sekä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärimääriin arvioidaan suurta kasvua vuoteen 2025 mennessä. Plastiikkakirurgialla ei pidetä varsinaista jonoa, vaan erikoistuvia otetaan viranhakujen kautta noin kolmeksi kuukaudeksi sijaisiksi klinikkaan. Koulutusvirkoja on kahdeksan, joista kaksi osastonlääkärin virkoina ja 1-2 virassa on muiden yliopistojen erikoistuvia. Plastiikkakirurgian vastuuhenkilön toiveena on, että runkokoulutettavat voisivat tehdä 3 kk:n jakson Töölön plastiikkakirurgialla, koska plastiikkakirurgian taitoja tarvitaan useilla kirurgian erikoisaloilla. Esim. haavanhoitoa tulisi painottaa koulutuksessa. Plastiikkakirurgian klinikassa tarvittaisiin virkapohja kiertäviä runkokoulutettavia varten. Kokouksessa keskusteltiin myös siitä, laitettaisiinko plastiikkakirurgian jakso pakolliseksi kirurgian runkovaiheessa. Tällä hetkellä esim. Jorvin sairaalassa halukkaille järjestetään plastiikkakirurgian jakso. Gastroenterologisen kirurgian ala herätti keskustelua. Ilmoittautuneiden lukumäärään ja koulutusvirkojen määrään nähden tutkintoja on vuosittain keskimäärin vain 3.6 ( ). Tällä hetkellä jono ge-kirurgialle on vuosi. Tulijoita alalle riittää ja heidät otetaan ensin sijaisiksi klinikkaan. Klinikan ylilääkärillä on lista tulijoista. Rekrytointia verrattaessa ortopedian ja traumatologian ja plastiikkakirurgian alalle on 2-3 virkaan hakijoita lähes 20, kun taas ge-kirurgian kahteen virkaan hakijoita on 2-3. Ari Harjula esitteli lisäksi otteita Hannu Halilan Lääkärilehteen kirjoittamasta artikkelista, jossa käsiteltiin erikoislääkärikoulutuksen tulevaisuuden näkymiä. Toimenpide-ehdotuksina tuotiin esille mm. seuraavaa: - Erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallista koordinaatiota on lisättävä - Työvoiman kysynnän ja tarjonnan näkymät eri erikoisaloilla tulee ottaa huomioon koulutusvirkamäärien suunnittelussa - EVO-rahoituksen käyttöä erikoislääkärikoulutuksen ohjausmekanismina tulee selvittää tarkemmin - Erikoislääkärien työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehittymistä on arvioitava paikallisesti - Arvioinnissa on otettava huomioon uuden terveydenhuoltolain ja EU:n työaikadirektiivin tuomat palvelujärjestelmän muutokset.

3 3 Erikoislääkärikoulutukseen kansallisen koordinaation tavoitteena on: - erikoisalakohtaisten tarpeiden ja koulutusmäärien vastaavuus - erikoisalan valintaa suunnittelevien nuorten lääkärien informointi - erikoisalan valinnan mahdollistaminen omien taipumusten ja aidon kiinnostuksen perusteella. Ari Harjula totesi, että kouluttajaylilääkärit varmasti tuntevat työssään erikoistuvien tilanteen, mikä ala kiinnostaa ja mille alalle tulisi kouluttaa. Erikoisalan valintaan vaikuttavat eniten alan monipuolisuus, työllisyysnäkymät, myönteiset työkokemukset alalla opiskeluaikana ja kollegojen hyvä esimerkki. Erikoislääkärikoulutuksen hallintovastuu toimii tällä hetkellä niin, että Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuksesta ja STM antaa resurssit eli EVO-rahaa koulutuksen mahdollistamiseksi. STM:n erikoislääkärikoulutustyöryhmä on työskennellyt Työryhmä on käsitellyt erikoistumiseen ja laillistuskäytäntöön liittyviä asioita. Työryhmän loppuraportti on valmisteilla ja käsittelyssä ministeritasolla. Kirurgian runkokoulutuksen haasteet Kokouksessa keskusteltiin vilkkaasti runkokoulutuksen haasteista. Kirurgian runkokoulutukseen kuuluu pakollisina 6 kk vatsaelinkirurgiaa 6 kk ortopediaa ja traumatologiaa 2 kk lastenkirurgiaa 2 kk sydän- ja rintaelinkirurgiaa 2 kk verisuonikirurgiaa 2 kk urologiaa yhteensä vähintään 20 kk. Vapaavalintaisina ovat plastiikkakirurgia, rintarauhaskirurgia, käsikirurgia ja suu- ja leukakirurgia, yhteensä 7 kk. Ari Harjula painotti, että runkovaihe tähtää päivystyskirurgiaan, päivystyksessä selviytymiseen. Keskusteltiin myös siitä, että päivystystoimintaan ei erikoistuva voisi osallistua siellä, missä takapäivystystä ei ole. Aluesairaaloissa on huonoin tilanne, koska kova ja pehmyt jako ei toimi tai onnistu. Vaikeasti komplisoitunutta gastroenterologista potilasta ei voi leikata muu kuin gastrokirurgi. Samoin myöskään esim. ortopedin taidot eivät riitä käsikirurgisiin toimenpiteisiin. Todettiin, että hoidotkin ovat muuttuneet ja siksi tarvitaan jatkuvasti uutta tietoa. Anatomian tuntemisen tärkeyttä tulee painottaa. Erikoistuvien anatomian tiedot ovat usein puutteelliset.

4 Keskustelua herätti myös se, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muutoksella poistetaan lääkärien ja hammaslääkärien kaksoislaillistusmenettely lähtien. Pohdittiin, mikä vaikutus muutoksella on kirurgian kiinnostukseen. PTL-vaiheen kirurgian jakso on tähän mennessä voinut olla markkinointikeino erikoistuville. 4 Runkovaiheen tentti Runkovaiheen tentistä todettiin, että professorit ovat kiitettävästi osallistuneet tentteihin, joissa he voivat alustavasti arvioida eriytyvään vaiheeseen siirtyviä opiskelijoita. Ari Harjula totesi, että erikoistuvien tiedon taso on kohentunut. Tentissä arvioidaan tietoa, perustaitoja, anatomian tuntemusta ja asennetta. Paras ajankohta tentin suorittamiselle on, kun erikoistuva on runkovaiheen loppupuolella ja tehnyt vaaditut eri erikoisalojen jaksot. Uuden käytännön mukaan tenttiin pyydetään erikoistuvilta runkovaiheen selvitykset ja kouluttajaylilääkäreiltä lopulliset arviot erikoistuvista. Kouluttajaylilääkäreiden puheenvuoro Kouluttajaylilääkäreiden puheenvuoroista ilmeni, että erikoistuvat haluavat koulutuksen olevan hyvin strukturoitua. Yleensä erikoistuvat otetaan ensin sijaisiksi tietyksi ajaksi ja katsotaan esim. alalle sopivuutta. Joissakin sairaaloissa sijaisuutta ei lasketa koulutukseksi. HUS-alueella on yhteistyötä eri sairaaloiden kesken erikoistuvien sijoittamisessa. Jorvin ja Peijaksen sairaaloissa erikoistuvalle on suunniteltu jaksoputket. Olisi hyvä, että koulutussairaaloilla olisi yhtenäiset käytännöt koulutuksen toteuttamisessa. Puheenvuoroissa keskusteltiin kirurgian sisäänpääsytentistä. Asetusten mukaan ei sisäänpääsytenttiä saisi järjestää, alalle ilmoittautuminen riittää. Teoreettisesta koulutuksesta keskusteltiin myös. Katsottiin välttämättömäksi, että teoreettista tietoa testattaisiin koulutuksen aikana muulloinkin kuin vasta runkovaiheen tentissä. Ajatuksena esitettiin, että kirurgian runkokoulutustilaisuus voisi kiertää eri yliopistoissa. Myös yleiskirurgian tekniikkakurssit, laparoskopiakurssit ja anatomian kurssit katsottiin tarpeellisiksi. Em. kurssit ovat maksullisia ja kalliita, joten niihin ei Helsingin yliopiston opiskelijoita voi pakottaa osallistumaan. Arvioinneista keskusteltiin myös. Jorvissa ja Peijaksessa on jo käytössä jaksoarvio, jonka tekevät eri jaksojen kouluttajat. Niistä kootaan sitten lopullinen arvio kouluttajan arvio lomakkeelle. Arvioinnit tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa koulutussairaaloissa. Vastuuhenkilö pyytää arvion, kun erikoistuva tulee häntä tapaamaan ja kun erikoistuva on ilmoittautunut runkovaiheen tenttiin. Koulutus perustuu arviointeihin puolin ja toisin. Esim. viranhakuja varten runkovaiheen arviot pyydetään runkokoulutuksen vastuuhenkilöltä. Erikoistuvilla on usein käsitys, että opinto-oikeuden saatuaan heille on myös erikoistumispaikka varattuna. Opinto-oikeus ei velvoita koulutuksen antamiseen.

5 5 Seuraava kokous päätettiin pitää klo Kokoukseen pyritään saamaan kirurgian eri alojen vastuuhenkilöitä kertomaan kunkin alan erikoistumistilanteesta. Kokous päätettiin klo TIEDOKSI Dekaani Risto Renkonen Opetusdekaani Anne Pitkäranta Tulosyksikönjohtaja Reijo Haapiainen Professori Ilkka Kiviranta Professori Pauli Puolakkainen Professori Erkki Tukiainen JAKELU Kouluttajaylilääkärit