Kellot herättävät, muistuttavat sekä lohduttavat Kehysanalyysi Aleppon kellot -mediailmiöstä

Transkriptio

1 Kellot herättävät, muistuttavat sekä lohduttavat Kehysanalyysi Aleppon kellot -mediailmiöstä Valdemar Artte Käytännöllisen teologian maisterintutkielma Huhtikuu 2022

2 Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta Tekijä: Valdemar Artte Työn nimi: Kellot herättävät, muistuttavat sekä lohduttavat Kehysanalyysi Aleppon kellot -mediailmiöstä Työn laji: Pro gradu Kuukausi ja vuosi: Huhtikuu 2022 Sivumäärä: 59 Avainsanat: Suomen evankelisluterilainen kirkko, saattokellot, uskonnon mediatisaatio, medioituminen, kehysanalyysi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Aleppon kellot -ilmiötä kehystetään valituissa medialähteissä. Aineisto koostuu yhteensä 64 lehtijutusta, jotka on julkaistu vuosien aikana seuraavien medioiden internet-sivuilla: Helsingin Sanomat, Kirkko ja kaupunki, Kotimaa sekä Yleisradion uutiset. Mukaan on valittu tekstejä, joissa on maininta saattokellojen soittamisesta Aleppon pommitusten uhrien muistolle. Aiheen ei siis tarvitse olla lehtijutun pääaihe. Tutkielman tutkimusmetodina käytetään kehysanalyysiä. Analyysin alussa tutkitaan, mistä tekstissä puhutaan. Seuraavaksi lehtijutuista etsitään mahdollisia ongelmatilanteita, syy-seuraussuhteita, ratkaisumalleja sekä moraalisia arvostelmia. Tarkastelen tutkimuksessa myös sitä, miten tanskalaisen Stig Hjarvardin luoma uskonnon mediatisaatio -teoria voisi näkyä Aleppon kellot -mediailmiössä. Suurin osa aineiston teksteistä paikantuu tuen kehykseen. Saattokelloja soittamalla seurakunnat osoittivat myötätuntoa sekä solidaarisuutta Aleppon kaupungin pommitusten uhreille. Toinen löydetty kehystyyppi on muutoksen kehys, johon kuuluvat tekstit keskittyvät tarkastelemaan pääasiassa Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä tapahtuvia muutosrakenteita. Kolmas kehystyyppi paikantuu vallankäytön ympärille sekä kirkollisessa että yhteiskunnallisessa kontekstissa. Erityisesti vallankäytön kehyksen lehtijutuissa on mahdollista havaita medioitumista evankelisluterilaisen kirkon piiristä lähteneestä ilmiöstä kerrottaessa. Lisäksi uskonnon mediatisaatio -teoria tarjoaa tutkimuksen pohjalta aineksia keskusteluun uskonnon ja median monimutkaisista suhteista.

3 1. Johdanto Tutkimuksen tausta Syyrian sota ja Aleppon pommitukset Saattokellot Uskonnot mediassa ja suomalainen uskonnollisuus Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuskysymys Aineisto Medioituminen ja uskonnon mediatisaation teoria Kehysanalyysi Tuen kehys Muutoksen kehys Vallankäytön kehys Johtopäätökset ja pohdinta Lähde- ja kirjallisuusluettelo Lähteet Kirjallisuus... 56

4 1. Johdanto Aleppon pommitukset Syyriassa ja saattokellojen soittaminen uhrien muistoksi kirkoissa nousivat lehtien otsikoihin Suomessa lokakuussa Tilanne Aleppon kaupungissa paheni, ja alueella käytiin tuolloin sodan verisimpiä taisteluita. Arvioiden mukaan Aleppossa eli tuolloin noin siviiliä, joista noin oli lapsia. 1 Saattokellojen soittaminen aloitettiin Kallion kirkossa keskiviikkona 12. lokakuuta kello 17 ja sitä jatkettiin päivittäin aina saakka, joka on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä sekä YK:n päivä. 2 Tempaus lähti liikkeelle yksittäisen seurakuntalaisen ideasta, johon Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo nopeasti tarttui. Kellojen soittaminen Aleppon pommitusten uhrien muistolle levisi lopulta maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, jossa oli mukana yli 800 kirkkoa neljältä eri mantereelta. 3 Etenemistä oli myös mahdollista seurata Suomen evankelisluterilaisen kirkon luomalta nettisivulta ja sosiaaliseen mediaan luotiin tunniste #AlepponKellot. 4 Tutkielmassani tarkastelen Aleppon kelloihin liittyvää uutisointia kehysanalyysin avulla. Miten saattokellojen soittamisesta kerrottiin valtakunnallisesti toimivissa Helsingin Sanomissa ja Yleisradion uutisoinnissa? Miten tapahtumasta uutisoivat uskonnollisista medioista pääkaupunkiseudulla julkaistava Kirkko ja kaupunki tai koko maan alueella ilmestyvä Kotimaa-lehti? Perehdyn työssäni myös tarkemmin tanskalaisen Stig Hjarvardin uskonnon mediatisaation käsitteeseen ja hyödynnän sitä analyysissäni. Yleensä saattokelloja soitetaan kirkoissa ja hautausmailla, kun arkkua lähdetään saattamaan hautaan. Saattokellojen tehtävänä on kertoa seurakunnalle, että vainajan maallinen elämä on päättynyt ja viimeinen matka on alkanut. Kellojen soitto opettaa, tiedottaa sekä kilvoittaa ja kehottaa rukoukseen. 5 Arkkipiispa Kari Mäkinen kiteytti Aleppon kellojen ilmiön avatessaan kirkolliskokouksen syksyllä 2016: Pieni ele ilman hallintokäsittelyä ja kellojen ääni levisi sosiaalisen median kautta kauemmas kuin mikään julkilausuma. Kirkonkellot ilmaisivat sellaista myötätuntoa ja voimattomien vastarintaa ihmisistä piittaamattoman voimapolitiikan edessä, mille ei ollut sanoja. Viesti nousi keskeltä ylimuistoista kirkollista perintöä. Kuolinkelloilla yhteinen murhe on täällä vanhastaan ilmaistu. 6 1 Antila & Tiihonen Saaristo Kytöharju #AlepponKellot s.a. 5 Saattokellot s.a. 6 Toivanen

5 2. Tutkimuksen tausta 2.1 Syyrian sota ja Aleppon pommitukset Taistelut Aleppon kaupungista liittyvät kiinteästi Syyrian sotaan, joka alkoi vuonna 2011 mielenosoituksista presidentti Bashar al-assadin hallintoa kohtaan. Syyrian hallinto torjui väkivaltaisesti demokratiaa, poliittisia vapauksia sekä uudistuksia vaatineita rauhanomaisia mielenosoituksia. Syyrian hallitusta vastustaneet kapinalliset saivat osan Aleppon kaupungista hallintaansa vuonna Alussa taistelijat muodostuivat Vapaan Syyrian armeijan joukoista, jotka koostuivat Syyrian armeijasta loikanneista sotilaista. Myöhemmin mukaan liittyi myös muita sotilaallisia ryhmittymiä. Kapinallisjoukot hallitsivat pitkään Aleppon kaupungin itäosaa Syyrian hallituksen kontrolloidessa kaupungin länsipuolta. 7 Seuraavien vuosien aikana sekä länsimaat että lähialueiden islamistiset valtiot alkoivat tukea omien intressiensä mukaista politiikkaa ajaneita sodan osapuolia. Bashar al-assadin hallintoa vastustaneet ja sunni-islamistista politiikkaa ajaneet kapinallisryhmittymät kannattivat Syyrian muuttamista islamistiseksi valtioksi. Heidän toimintansa oli organisoitua, ja oppositioon kuuluneet väkivaltaiset islamistit olivat myös vainonneet maallista ja demokraattista Syyriaa kannattaneita kansalaisia. Näin ollen sekä al-assadin hallinto joukkoineen että sitä vastustaneet yhtenäiset sotilasorganisaatiot suhtautuivat kriittisesti syyrialaisten enemmistön toiveisiin demokratiasta ja vapaista presidentinvaaleista. 8 Sodassa kapinallisten ja al-assadin hallinnon toimintaan ovat kiinteästi osallistuneet monet lähialueiden valtiot sekä suurvallat. Venäjä, Iran sekä Libanonin Hizbollah-liike ovat tukeneet Syyrian nykyistä hallintoa, kun taas Turkki ja Yhdysvallat ovat olleet kapinallisten puolella. Miljoonat syyrialaiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan sodan takia ja yli ihmistä on kuollut. 9 Vuoden 2016 joulukuun lopulla Bashar al-assadin johtamat Syyrian hallituksen joukot saivat Venäjän tukemana Aleppon kokonaan haltuunsa, ja loput siviilit sekä kapinallisjoukkojen sotilaat saatiin evakuoitua kaupungista. 10 Venäjän presidentti Vladimir Putin pyysi vuoden 2015 syyskuussa parlamentin ylähuoneelta lupaa sotavoimien käytölle. Parlamentti antoi luvan käyttää ilmavoimia 30. syyskuuta, ja heti samana päivänä tehtiin ensimmäiset iskut Syyriassa. Yhtenä näkökulmana sotilaallisen avun antamiselle Syyrian hallituksen joukoille oli islamilaisen valtion ja terrorismin kaataminen alueella. Syyrian sekä Venäjän toteuttamia ilmaiskuja on kritisoitu 7 Eloranta & Kähkönen 2016; Bahmani & Jäntti 2018, 22 29; 31; ; Sillanpää Eloranta & Kähkönen 2016; Bahmani & Jäntti 2018, 22 29; 31; ; Sillanpää Eloranta & Kähkönen Sillanpää

6 heidän käyttämien epätarkkojen aseiden, kuten rypäle- ja tynnyripommien takia. Venäjän tekemissä pommituksissa onkin kuollut vuoden 2018 toukokuuhun mennessä lähes saman verran siviilejä kuin kapinallisjoukkojen taistelijoita. 11 Itä-Aleppon piiritys alkoi kesäkuussa, ja Syyrian joukot katkaisivat tukijoidensa avulla alueelle menevän huoltoreitin kesällä Poistuminen kaupungista oli hyvin haasteellista ennen kapinallisten antautumista saman vuoden joulukuussa. Useita pommeja osui myös alueella sijaitseviin sairaaloihin. Venäjän ja Syyrian hallituksen pommituksissa käyttämät epätarkat aseet olivat erityisen vahingollisia lapsille, ja YK:n lastenjärjestö UNICEF pitikin Syyrian sotaa sekä Itä-Aleppon tilannetta vuoden 2016 syksyllä lasten kannalta vakavimpana sitten toisen maailmansodan. Sodan seurauksena alueella oli yli kaksi miljoonaa lapsipakolaista ja kahdeksan miljoonaa lasta avun tarpeessa. Myös Suomessa marssittiin Syyrian rauhan puolesta vuoden 2016 lokakuussa. 12 Neljän vuoden taistelut kaupungissa saivat aikaan humanitaarisen kriisin, jossa molemmat osapuolet syyllistyivät YK:n raportin mukaan sotarikoksiin vuoden 2016 syksyllä. Syyrian hallituksen asevoimat käyttivät klooripommeja ja suunnittelivat ilmaiskun avustusjärjestö Punaisen puolikuun autosaattueeseen. Yhteistyössä Venäjän joukkojen kanssa toteutettiin Aleppossa myös useita ilmaiskuja siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin, kouluihin sekä kauppoihin. Kapinalliset pommittivat läntisellä puolella kaupunkia olleita kohteita ja tappoivat samalla alueella asuvia siviilejä, myös naisia sekä lapsia. Osa kapinallisjoukoista esti lisäksi ihmisiä pakenemasta kaupungin itäosista ja näin käyttivät heitä ihmiskilpinään. 13 Tulitaukosopimus Syyriassa astui voimaan , tosin taistelut jatkuivat maassa tämän jälkeenkin Saattokellot Kirkonkellojen soittamisella on ollut vuosisatojen ajan merkittävä rooli kaupunkien ja kylien äänimaisemassa sekä symbolisessa viestinnässä. Soittokelloja on rakennettu Euroopassa kristillisten kirkkojen yhteyteen 500-luvulta lähtien. Niiden tehtävänä on ollut ajan ilmoittaminen sekä halutun informaation välittäminen eteenpäin. Kirkonkelloja on historian aikana soitettu sekä kirkollisista että maallisista syistä. Monissa seurakunnissa on luotu kirkonkellojen soiton ohjesääntö vaalimaan paikkakunnan perinteitä. Jumalanpalvelus, häät, hautajaiset, hallitsijan kuolema sekä jääkiekon MM-kullan voittaminen ovat olleet esimerkiksi 11 Bahmani & Jäntti 2018, Aleppon humanitaariseen kriisiin on puututtava 2016; Hakkarainen et al. 2016; Juhola & Kippo 2016; Hakala & Koponen Report of the Independent International Commission of Inquiry on the Syrian Arab Republic 2017, 1. 3

7 tilanteita, joista on haluttu Suomessa viestiä soittamalla kirkonkelloja. 15 Aleppon pommitusten uhrien muistolle kirkoissa soitettiin saattokelloja, joita on perinteisesti soitettu, kun vainajaa lähdetään saattamaan viimeiselle matkalle kohti hautaa tai laskettaessa ruumista hautaan. Saattokelloja saatetaan myös kutsua nimityksillä hautauskellot, hautaussoitto tai siunauskellot. 16 Vainajan kuoleman yhteydessä kirkonkelloja on perinteisesti käytetty monin eri tavoin. Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa on ollut tapana ilmoittaa jäsenen kuolemasta soittamalla sanomakelloja. Sanomakelloja on soitettu kello välisenä aikana noin 15 minuuttia, kun tieto kuolemasta on saapunut. Miespuolisen vainajan soitto on vanhojen tapojen mukaisesti alkanut isoa kelloa soittamalla, ja naispuolisen vainajan soitto pientä kelloa soittaen. 17 Sanomakelloja soittamalla kerrotaan seurakunnassa jäsenen kuolemasta ja muistutetaan samanaikaisesti elämän päättymisestä. Samassa yhteydessä on myös mahdollista hiljentyä tai viettää pieni rukoushetki. Ennen siunaustilaisuutta on mahdollista soittaa yhteensoitto, ja kelloja voidaan soittaa myös tuotaessa vainajaa kirkkoon tai luettaessa nimiä jumalanpalveluksen yhteydessä. Kirkonkellojen soittamisen tavoissa on paljon alueellisia eroja, ja esimerkiksi suurempien seurakuntien kohdalla sanomakelloja on soitettu samanaikaisesti useammalle eri vainajalle. 18 Vanhimpana kuolemantapausten yhteydessä soitettavista kellonsoitoista on pidetty hautaussoittoa, joka on tapahtunut tuotaessa vainajaa kirkolle. Kellonsoitoista perittiin maksuja sen mukaan, mitä kelloja soitettiin ja kuinka pitkään. Kuolin- ja hautauskellojen soiton lukumäärä väheni huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. 19 Kuolemantapauksista on ilmoitettu kirkonkelloja soittamalla jo keskiajalta lähtien. Sanomakelloja soitettiin eri tavalla ja eri aikoihin riippuen vainajan yhteiskuntaluokasta. Soittamista yksilöitiin ja vainajan sukupuoli tai kuolinikä oli mahdollista päätellä kellon lyöntien ja tahdin perusteella luvulla uskonpuhdistus muutti Suomessa hautaan siunaamisen yhteydessä soitettujen kirkonkellojen sisällöllistä merkitystä. Kun aiemmin hautajaistilaisuus oli ollut vainajaa varten, niin luterilaisen ajatusmallin mukaisesti kellojen soitosta ei ollut vainajalle itselleen hyötyä, eikä sen avulla voinut karkottaa pahoja henkiä. 14 Eloranta & Kähkönen 2016; Rimaila Hurme 2020; Sariola 2001, Saattokellot s.a.; Palvelkaa Herraa iloiten: jumalanpalveluksen opas 2009, Palvelkaa Herraa iloiten: jumalanpalveluksen opas 2009, Aaltonen et al. 2005, Suominen 1981, 78. 4

8 Sielunsoitto eli sanomakellot ja soiton yhteydessä tapahtuva rukous olivat täten maan päällä eläville seurakuntalaisille muistutus ihmisen kuolevaisuudesta. 20 Pappeja, piispoja ja hallitsijoita varten muodostettiin myös omia käytänteitä, ja kelloja saatettiin soittaa vainajien muistolle päivittäin usean viikon ajan luvulla saattokellojen soittamisesta sekä vainajien erottelusta saattokellojen soiton osalta on monin paikoin luovuttu, joskin alueellisia eroja on yhä havaittavissa. 21 Syyskuussa vuonna 1986 kaikkien Helsingin evankelisluterilaisten kirkkojen kellot soivat yhtäjaksoisesti lähes kahden tunnin ajan, kun presidentti Urho Kekkosen arkkua saatettiin kaupungin läpi Helsingin tuomiokirkolta Hietaniemen hautausmaalle. 22 Kirkonkellojen soittaminen kuuluu myös 2000-luvulla kaupunkien ja kylien elämään Suomessa. Monien kellojen toimintaa on automatisoitu tai ääni kuuluu nauhoitteelta. Kellonsoitto yhdistää seurakuntalaiset kotikirkkonsa toimintaan ja sanomaan. Kirkot ovat myös soittaneet kellojaan samanaikaisesti esimerkiksi Suomen 100- vuotisjuhlan kunniaksi tai Kansainvälisen rauhan päivänä ympäri Eurooppaa Uskonnot mediassa ja suomalainen uskonnollisuus Uskonnon näkyvyyttä mediassa on tutkittu 2000-luvulla useissa eri artikkeleissa ja teoksissa. Kati Niemelä on artikkelissaan Sanomalehdet uskonnollisen muutoksen edelläkävijöinä. Uskonto pohjoismaisessa lehdistössä tutkinut uskonnon näkyvyyttä ja muutosta pohjoismaisissa sanomalehdissä vuosina 1988, 1998 ja Työssään hän on analysoinut noin 5000 Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa julkaistua sanomalehtiartikkelia, joita Niemelä on tutkinut kvantitatiivisen sisällönerittelyn keinoin. Artikkelin tuli käsitellä uskontoon liittyvää sisältöä, eikä yksittäisen sanan mainitseminen riittänyt mukaan ottamiseen. Kyseisenä aikana Pohjoismaiden uskonnollisuus on monimuotoistunut ja samaan aikaan luterilaisen kirkon jäsenmäärä on pienentynyt. Islamia koskevien artikkelien määrä kasvoi erityisen voimakkaasti Ruotsissa ja Tanskassa. Sen sijaan luterilainen kirkko saa yhä huomattavasti näkyvyyttä sanomalehdissä Suomessa sekä Islannissa. Näiden maiden osalta tutkimuksessa perehdyttiin myös luterilaisesta kirkosta kirjoitettujen artikkeleiden sävyyn. Vastoin yleistä käsitystä suurin osa teksteistä oli neutraaleja ja osaltaan tukivat kristillistä valtakulttuuria. Sekä Suomessa että Islannissa luterilaisella kirkolla lieneekin isompi ja aktiivisempi rooli myös julkisessa keskustelussa. Luterilaisen kirkon näkyvyys on vähentynyt kyseisellä tutkimusajanjaksolla merkittävästi 20 Aaltonen et al. 2005, Sanomakellot s.a. 22 Kotiranta

9 Ruotsissa ja melko paljon Norjassa näkyvyyden ollessa Tanskassa heikko jo vuonna Tulokset ovat hyvin samansuuntaisia yleistä uskonnollisuutta tarkastelevien tutkimusten kanssa, joiden perusteella Ruotsi ja Tanska näyttäytyvät Pohjoismaiden ja koko maailman maallistuneimpina kansakuntina. 24 Toisessa artikkelissa Jenni Hokka, Katja Valaskivi, Johanna Sumiala ja Suvi Laakso ovat tutkineet suomalaisia sanomalehtiä uskonnollisen maiseman tuottajina. He ovat valinneet mukaan lehtijuttua Helsingin Sanomista, Ilkasta, Kalevasta ja Karjalaisesta. Aineisto on kerätty vuosien aikana, ja siihen on otettu mukaan lähes kaikki jutut, joissa kirjoitettiin uskonnosta. Koko lehtiaineistoa tarkasteltaessa kristinuskoa käsittelevien tekstien osuus oli hieman yli puolet. Islaminuskon osuus oli noin kolmasosa kokonaismateriaalista. Maakuntien uskontojournalismin keskiössä olivat seurakuntien toiminta sekä paikallisuus Helsingin Sanomien tekstien kohdentuessa enemmän maailmanpolitiikkaan. Kristinuskoon liittyvässä uutisoinnissa instituutio ja lähialueita koskevat kirkkopoliittiset sekä uskonnolliseen kulttuuriin liittyvät teemat korostuvat tutkimuksessa. 25 Islamia käsiteltäessä Suomea koskevissa jutuissa esiin nousevat kulttuuriset sekä sosiaaliset kysymykset, ulkomaita koskevassa uutisoinnissa taas konflikti- ja terrorismiuutiset. Erityisesti islamia koskevassa uutisoinnissa on huomioitava, että lehtien eri osastoilla käsitellyt aiheet saattavat muodostaa hyvin repaleisen ja vaikeasti jäsentyvän kuvan uskonnosta, mikäli teemat eivät keskustele keskenään. On myös mielenkiintoista huomata, että ero juttujen määrässä Niemelän tekemään aiempaan tutkimukseen on merkittävä, sillä Suomen kontekstissa islaminuskon uskonnolliseen sisältöön keskittyvien tekstien osuus kokonaismäärästä oli vain kolme prosenttia. Islamia koskevan aineiston kokonaismäärä, eli noin kolmasosa, ei myöskään kohtaa verrattaessa sitä Suomessa asuvien muslimien määrään, joka on noin prosentti koko väestöstä. 26 Juho Rahkonen on tutkinut kirkkoa sekä kristinuskoa käsitteleviä artikkeleita Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa Kirkko median kuvastimessa vuonna Tutkimuksen aineisto kerättiin Aamulehdestä, Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista, Kalevasta ja Keskisuomalaisesta. Päätelmissä Rahkonen toteaa, että valtamedia suhtautuu kristinuskoon lähtökohtaisesti myönteisesti sekä kunnioittavasti. Se tukee ja vahvistaa näin toiminnallaan historian kuluessa vakiintunutta tapakulttuuria sekä traditioita, joiden osana media kiinteästi 23 Kirkonkellot muistuttavat perjantaina rauhan ja kulttuuriperinnön merkityksestä 2018; Kirkonkellojen soitto aloittaa juhlavuoden Niemelä 2013, Hokka et al. 2013, Hokka et al. 2013,

10 toimii. Rahkonen toteaa analyysinsä lopussa, että tuloksissa on otettava huomioon lehtien erilaiset yleisöt sekä kokoluokka. Helsingin Sanomat on valtakunnallinen tiedotusväline suurimmalla levikillä ja laajimmalla lukijakunnalla. Samanaikaisesti maakuntalehdillä on merkittävä rooli oman alueen vallankäyttäjänä, ja heidän suhtautumisensa kirkkoon ja kristinuskoon on läheisempi kuin Helsingin Sanomilla. 27 Viimeisen vuosikymmenen ajalta löysin monta pro gradu-työtä, joissa käsitellään joko piispojen ja median tai sosiaalisen median ja kirkon välistä suhdetta. Anu Koikkalainen käsittelee tutkielmassaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon suhdetta ihmisoikeuksiin Kari Mäkisen puheiden ja Helsingin Sanomissa aiheesta julkaistujen tekstien kautta. Työn tuloksissa todetaan, että luterilaisella kirkolla on yhä vahva julkinen rooli yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Kirkon on perusteltava olemassaoloaan modernissa yhteiskunnassa, eikä sen asema ole erityisesti vahvistunut julkisessa keskustelussa. 28 Iina Asellin vuonna 2018 julkaistussa pro gradussa tutkitaan evankelisluterilaisen kirkon ja median suhdetta piispojen näkökulmasta. Piispojen yhteisestä viestinnästä löytyi eroavaisuuksia, mikä osaltaan kertoo yhteiskunnan muutoksista sekä sisäisistä ristiriidoista. Suurimpana muutoksena olikin juuri moniäänisyys, sillä kirkko profiloituu mediassa piispojen kautta. Uskonnon mediatisaation näkökulma on heikosti havaittavissa Asellin keräämästä aineistosta, ja kirkko on instituutiona yhä kiinteä osa yhteiskuntaa. 29 Uskonnollisen median voi Heikki-Tapio Niemisen mukaan jakaa kahteen eri osaan. On olemassa uskonnollista joukkoviestintää, joka välittää uskontoa eteenpäin sekä joukkoviestintää, joka tarkastelee neutraalisti uskontoa sekä siihen liittyviä ilmiöitä. Ensimmäiseen näistä kuuluvat esimerkiksi Yleisradion kanavilla pidettävät radiohartaudet ja jumalanpalvelukset, joiden kautta kirkkokunnat välittävät omaa kristillistä sanomaansa. Kirkkojen edustajat osallistuvat lisäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun, joiden aihepiirissä käsitellään kristinuskoa sekä etiikkaa koskevia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Uskonnollisia teemoja voidaan käsitellä myös ns. sitoutumattomassa lehdistössä. Tällöin aiheita pyritään käsittelemään mahdollisimman objektiivisesti, eikä ajattelu lähde kirkon näkökulmasta tai intentioista. 30 Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja sen eri toimijoiden on osallistuttava keskusteluun molemmilla edellä mainituilla tasoilla, mikäli se haluaa olla kiinteä osa yhteiskuntaa tulevaisuudessa. 27 Rahkonen 2007, Koikkalainen Asell Nieminen 2003,

11 1970-luvulta aina 2000-luvulle mediassa on käsitelty useita Suomen evankelisluterilaista kirkkoa käsitteleviä aiheita aina ihmisoikeuskysymyksistä naispappeuteen sekä tasa-arvoiseen avioliittolakiin saakka. Kirkkohallitus hyväksyi kesäkuussa 2016 kirkon päivitetyn viestintäohjelman, joka perustuu Suomen evankelisluterilaisen kirkon yhteiseen Kohtaamisen kirkko -strategiaan. Ohjelmassa kannustetaan puhumaan rohkeasti evankelisluterilaisen kirkon perussanomasta ja korostetaan jokaisen työntekijän roolia viestijöinä. Vuosien aikana Suomen evankelisluterilainen kirkko sai huomattavasti medianäkyvyyttä niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Keskimääräisesti yli 80 prosenttia kirkon saamasta mediajulkisuudesta oli luonteeltaan joko neutraalia tai positiivista. Koko Suomen tasolla esimerkiksi MTV, Yle, Helsingin Sanomat sekä iltapäivälehdet uutisoivat aktiivisesti kirkkoon liittyvistä asioista. Vuonna 2016 viestintätoimisto Ellun kanat nosti Aleppon kellot vuoden sykähdyttävimmäksi viestintäteoksi. 31 Myös Kotimaisten kielten keskus valitsi lokakuun sanaksi vuonna 2016 saatto- eli surukellot. 32 Kirkon ja median välisessä yhteydenpidossa toiminnan tukena on ollut Kirkon viestinnän neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa. Neljän vuoden välein vaihtuvaan neuvottelukuntaan kuuluu journalismin tutkijoita, suurten julkisten organisaatioiden viestintäjohtajia sekä eri mediatalojen päätoimittajia. Lisäksi arkkipiispa on kirkon viestintäjohtajan kanssa ollut säännöllisesti yhteydessä mediassa toimiviin merkittäviin päätoimittajiin. 33 Vuonna 2021 tehdyssä kirkon tunnettuuskyselyssä yli 50 prosenttia vastaajista oli kohdannut oman alueen seurakuntaan liittyviä asioita uutismedian kautta. 34 Uskonnollisuuden roolin vähenemistä yksittäisen ihmisen elämässä sekä yhteiskunnassa on usein lähestytty sekularisaatioteesin kautta. Sekularismilla tarkoitetaan uskonnollisessa kontekstissa uskonnon merkityksen vähenemistä ja maailman, yhteiskunnan sekä ihmiselämän tulkitsemista ei-uskonnollisin keinoin. 35 Sekularisaation ohella on myös esitetty päinvastaisia näkemyksiä uskonnon merkityksestä modernissa maailmassa. José Casanova on esittänyt näkemyksen deprivatisaatiosta, jonka mukaan uskonnot eivät jäisi maallistumisteorian määrittämään marginaaliasemaan. Uskonnolliset instituutiot ja organisaatiot korostavat Casanovan mukaan myös jatkossa julkisen moraalin merkitystä 31 Kirkon kehittämistyön tukena 2020, Kuukauden sanat 2016 Saattokellot Kirkon kehittämistyön tukena 2020, Kirkon tunnettuuskysely Sekularismi s.a. 8

12 yksilöä korostavassa yhteiskunnassa sekä haastavat valtion ja talouden määrittävää asemaa. 36 Sekularisaatioparadigmaa tarkemmin tutkittaessa yhteiskunnan eri konteksteissa on perehdyttävä paikallisiin sekä kansallisiin traditioihin. Näin on mahdollista ymmärtää paremmin yhteisöllisyyden ja modernin yhteiskunnan rakenteiden kytkeytymistä toisiinsa Suomessa. 37 Suomalaisten uskonnollisuutta 2000-luvulla on tutkittu vuonna 2020 julkaistussa Suomen evankelisluterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksessa. Tutkimuksessa tehdyt havainnot eivät yksinomaan kerro maallistumisesta, sillä yleisuskonnollisuuteen liittyvät ajatukset kuolemanjälkeisestä elämästä, henkiolennoista sekä moraalisesta maailmankaikkeudesta säilyivät käynnissä olevassa murroksessa paremmin kuin esimerkiksi kristillinen kolminaisuusoppi tai pelastuskäsitys. Myös avoimuus erilaisille uskonnoille ja katsannoille oli tutkimuksen mukaan suomalaisille yleistä. Suurin osa suomalaisista olikin valmis antamaan muille uskonnoille myönteisen arvon. Sen sijaan vähemmistö edusti sellaisia uskonnollisia tai sekulaareja näkökantoja, jotka pitivät muita uskontoja tai katsantoja vahingollisina erehdyksinä. 38 Vuosien aikana Suomessa tehdyssä European Values Study (EVS) - arvokyselyssä noin puolet suomalaisista piti itseään uskonnollisina ja puolet ei-uskonnollisina tai ateisteina. Täten Suomessa lähestytään kulttuurista taitepistettä, jossa uskonnollisuuden identiteetti näyttäytyy sosiaalisesti epätyypillisenä. Varsinkin nuoremmissa ikäpolvissa eiuskonnollisuutta pidetään yhä enemmän normaalina, sosiaalisesti hyväksyttävämpänä tapana suhtautua uskontoon. Mielikuvien tasolla uskonnollisuus yhdistetään myös patriarkaalisiin arvoihin. Suomen evankelisluterilaisen kirkon kannalta ongelmallista on lisäksi se, että nuoremmat sukupolvet eivät ole innostuneita olemaan aikaisempien sukupolvien mallin mukaisesti muodollisesti kulttuurisia jäseniä, johon etuisuuksiin kuuluvat esimerkiksi elämänkaaririitit. Suomessa suurin osa seurakuntien jäsenistä kuuluu edelleen tähän ryhmään. 39 Keskeiseksi kysymykseksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon toiminnassa tulevaisuudessa muodostuu, miten evankelisluterilainen kirkko onnistuu luomaan itsestään instituution, johon seurakuntalaiset haluavat kuulua ja missä he ovat osa nykyaikaista yhteisöä. Samaan aikaan uskonnollinen kotikasvatus perheissä vähenee. Vuonna 2019 tehdyn 36 Casanova 1994, Kallunki 2018, Salomäki et al. 2020, Salomäki et al. 2020,

13 tutkimuksen mukaan 27 prosenttia vuotiaista kasvatettiin kristillisen kasvatuksen mukaisesti, kun vuotiaista vastaava määrä oli lähes puolet eli 48 prosenttia. 40 Suomessa työtä evankelisluterilaisen kirkon sekä median eri toimijoiden välillä tekee Kirkon viestinnän neuvottelukunta sekä arkkipiispa ollessaan suoraan yhteydessä lehtien päätoimittajiin. Tulevaisuudessa nuoret saavat aikaisempia vuosikymmeniä harvemmin kristillisen kasvatuksen kotona. 41 Näin ollen tulevaisuuden sukupolvet muodostavat kuvan uskonnollisista toimijoista muiden yhteisöjen, kuten median tai koulun kautta. Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on mahdollisuus vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, millaisen kuvan se itsestään antaa mediassa. 40 Salomäki et al. 2020, Salomäki et al. 2020,

14 3. Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteuttaminen 3.1 Tutkimuskysymys Media näkyy nyky-yhteiskuntamme kaikilla osa-alueilla. Sen muodot ovat moninaistuneet ja vastaanottajasta voi hetkessä tulla julkaisija. Koronapandemia on lisännyt suomalaisten sosiaalista kanssakäymistä internetissä. Vuonna prosenttia vuotiaista suomalaisista käytti yhtä yhteisöpalvelua vähintään kerran kolmen kuukauden ajanjaksolla. 42 Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on perinteisesti ollut merkittävä rooli julkisessa keskustelussa Suomessa. Yhä useampi suomalainen muodostaa näkemyksensä evankelisluterilaisesta kirkosta ja sen toimintatavoista median välityksellä. Vuonna prosenttia vuotiaista suomalaisista luki verkkolehtiä tai tv-yhtiöiden verkkosivuja. 43 Tutkimuksessani tarkastelen TV-toimijoista kansallista Yleisradiota sekä Suomen suurinta sanomalehteä Helsingin Sanomia, jonka kokonaistavoittavuus vuonna 2021 oli Kansallisen mediatutkimuksen mukaan noin 1,6 miljoonaa lukijaa. 44 Valtakunnallinen Kotimaa-lehti sekä pääkaupunkiseudulla toimiva Kirkko ja kaupunki edustavat työssäni kirkkoon liittyvään uutisointiin erikoistuvia julkaisuja. Aleppon kellojen soittaminen aloitettiin Kallion seurakunnassa vuoden 2016 lokakuussa. Se edustaa mediassa kirkollista aihetta, joka sai laajasti näkyvyyttä median kentällä. En löytänyt etsinnöissäni tutkimusta, jossa tarkasteltaisiin pääosin positiivista julkisuutta saanutta Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisältä lähtenyttä kirkollista ja viestinnällistä ilmiötä kirkollisiin aiheisiin keskittyneen lehdistön sekä valtakunnallisesti merkittävien mediatoimijoiden kautta. Tutkimuskysymykseni on: Miten Aleppon kelloihin liittyviä julkaisuja on kehystetty? Seuraavien alalukujen aikana kerron, miten olen kerännyt tutkimukseni aineiston ja miten olen etsinyt kehyksiä valitusta materiaalista. 3.2 Aineisto Tutkimukseni aineisto muodostuu Helsingin Sanomista, Ylen verkkouutisista, Kirkko ja kaupungista sekä Kotimaasta löytämistäni jutuista. Tutkittavia tekstejä on yhteensä 64 kappaletta, joista 14 kpl on Helsingin Sanomista, 17 kpl Yleisradiosta, 13 kpl Kirkko ja kaupungista ja 20 kpl Kotimaa-lehdestä (Taulukko 1). Helsingin Sanomat on levikiltään Suomen suurin päivälehti. Aleppon kellojen soittaminen alkoi Kallion seurakunnasta, joka 42 Kohvakka & Saarenmaa Kohvakka & Saarenmaa Kansallinen mediatutkimus (KMT)

15 alueellisesti sijaitsee Helsingissä. Näin ollen Helsingin Sanomien valitseminen tutkimukseeni on perusteltua. Yleisradio toimii maantieteellisesti koko Suomen alueella ja saa rahoituksensa valtiolta. Kirkko ja kaupunki on pääkaupunkiseudulla kaikille seurakuntalaisille jaettava lehti, joka ilmestyy kahden viikon välein. Kotimaa on ainoa valtakunnallinen viikkosanomalehti, joka keskittyy kristillis-yhteiskunnallisiin aiheisiin. Tutkimuksessani on näin ollen mukana kaksi valtakunnallisesti toimivaa mediaa sekä kaksi alueellisesti Helsingin seudulla toimivaa lehteä. Taulukko 1. Aineiston juttutyypit medioittain. Helsingin Sanomat Kirkko ja kaupunki Kotimaa Yleisradio Uutinen - Kotimaa Ulkomaat Paikallinen Yleisönosasto 2 Pääkirjoitus Kolumni 1 3 Analyysi 4 Näkökulma 1 Reportaasi 1 Muu juttu Yhteensä Keskityn työssäni medioiden tekstijulkaisuihin, jotka on julkaistu internetissä. Jutut on etsitty valittujen medioiden internet-sivuilla toimivista omista hakukoneista termeillä Aleppon kellot, Aleppon kello, Aleppon saattokellot tai Aleppon saattokello. Helsingin Sanomien palvelusta olen lisäksi etsinyt pelkästään termillä Aleppo. Tämän avulla löysin artikkeleita, joissa käsiteltiin temaattisesti kirkonkellojen soittamista Aleppon tapahtumien johdosta. Tekstien pääsanoman ei näin ollen tarvitse keskittyä kellojen soittoon Aleppon uhrien muistoksi. Pelkkä maininta, jossa viitataan kellojen soittoon Aleppossa tai Syyriassa tapahtuneiden pommitusten uhrien muistolle, riittää. Olen jättänyt pois julkaisut, jotka sisältävät pelkästään video- tai kuvamateriaalia. Mukaan ei ole otettu sivustoilla sijainneita blogeja, mainoksia tai tapahtumailmoituksia. Otan analyysissäni huomioon juttujen yhteydessä olevat kuvat ja videot, jotka käsittelevät kellojen soittoa Aleppon pommitusten takia, mutta tutkimukseni pääpaino keskittyy tekstisisältöihin. Tekstit on poimittu julkaisupäivän mukaan alkaen , jolloin saattokelloja soitettiin ensimmäisen kerran Kallion kirkossa, ja päättyen vuoden 2017 loppuun. Kriisi Aleppon alueella Syyriassa jatkui vuonna 2017, minkä lisäksi kellojen soitto uhrien muistolle 12

16 huomioitiin suomalaisessa mediassa esimerkiksi useiden tempaukselle annettujen palkintojen kautta. Suurin osa verkkoon tuotetusta materiaalista liittyen Aleppon saattokellojen soittoon on ollut saatavilla valitsemieni medioiden internetsivuilta, vaikka itse tekstit on julkaistu sivustoilla vuosien 2016 ja 2017 aikana. Yksittäisiä toimittajien kirjoittamia kommenttitekstejä, jotka olisivat saattaneet liittyä aiheeseen, en saanut avattua Helsingin Sanomien hakupalvelun kautta kerätessäni aineistoa vuoden 2022 tammikuussa. Kahteen Helsingin Sanomien juttuun liittyneet Twitter-julkaisut eivät myöskään olleet enää saatavilla. Aineiston kerääminen sekä löydettyjen kehysten analysointi on toteutettu eettisesti kestävällä tavalla ennalta laadittua suunnitelmaa noudattaen. 45 Suurin määrä uutisia aiheeseen liittyen löytyi Yleisradion uutissivustolta sekä Kotimaalehdestä. Myös kokonaiskuvaa tarkasteltaessa Aleppon kelloihin liittyviä juttuja käsiteltiin eniten Kotimaassa ja Yleisradiossa (Taulukko 1). Yleisradiossa useat paikallistoimitukset julkaisivat ilmiön ensimmäisten päivien aikana samankaltaisen uutisen, jossa saattokellojen soiton aloittamisesta uutisoitiin alueellisessa kontekstissa. Käytännössä tekstit sisälsivät tiedon kellojen soiton aloittamisesta paikallisesti, ilmiön laajuuden, pienen kuvauksen tilanteesta sekä mahdollisesti kommentin alueen kirkkoherralta. Kotimaa-lehden uutisoinnissa Aleppon kelloja analysoitiin eniten, ja aihetta lähestyttiin useista eri kirkollisista näkökulmista. Helsingin Sanomissa kellojensoittoa lähestyttiin erityisesti poliittisesta sekä kulttuurisesta näkökulmasta. Omassa työssäni Helsingin Sanomien lehtijutuista löydetyt viittaukset Aleppon kellot -ilmiöön liittyen olivat lisäksi usein lyhyitä. Kirkko ja kaupungissa tekstejä oli määrällisesti vähiten, mutta kaikkien tekstien pääaiheena oli Aleppon kellot. Lisäksi aineiston ainoat lukijoiden kirjoittamat mielipidekirjoitukset julkaistiin Kirkko ja kaupungissa (Taulukko 1). 3.3 Medioituminen ja uskonnon mediatisaation teoria Viestintä eli kommunikaatio on yksinkertaisimmillaan määriteltynä sanoman vaihtamista kahden tai useamman osapuolen välillä. Communicare on sanan latinankielinen kantamuoto, joka tarkoittaa jakamista sekä yhdessä tekemistä. Joukkoviestinnässä sanoma jaetaan isolle joukolle ihmisiä, jotka ovat yleensä toisilleen tuntemattomia. Joukkoviestintä toteutetaan vakiintuneiden tuotanto- ja jakelukoneistojen kautta. Sana media perustuu myös latinan kielen sanaan medium, joka tarkoittaa keskikohtaa. Termiä on yleisesti käytetty kuvaamaan perinteisiä joukkoviestimiä, kuten televisiota tai sanomalehtiä. Toisinaan mediaksi on kutsuttu 45 Sarajärvi & Tuomi 2018,

17 sekä käytettyä teknologiaa että kyseistä teknologiaa hyödyntävää organisaatiota luvulla sosiaalisen median käyttö on yleistynyt erilaisten yhteisöpalvelujen, kuten Facebook, Twitter ja Instagram, johdolla. Käsitteen media tarkka määritteleminen on haastavaa, joten määrittelen sen työssäni koskemaan kaikkea viestintää, joka tapahtuu teknisten välineiden avulla. Medialla on selkeä paikka osana yhteiskuntamme rakennetta, joskin se terminä on venynyt viestinnän muotojen lisääntyessä. Näin ollen media muistuttaa enemmän näkökulmaa kuin selkeää ja perinteistä instituutiota. 46 Eri medioiden rooli ja merkitys on kasvanut huomattavasti niin yksittäisten ihmisten kuin organisaatioiden päivittäisessä toiminnassa yhteiskunnassamme. Useat yhteiskunnan toiminnot sekä rituaalit ovat muuttaneet muotoaan, ja niiden tuotannossa hyödynnetään yhä enemmän median käyttämiä erilaisia välineitä. Evankelisluterilaisessa kirkossa tapahtuva jumalanpalvelus saatetaan nauhoittaa radioon, mutta nauhoitus ei muuta kristillistä jumalanpalvelusrituaalia. Kyseisen tilaisuuden sisältämät elementit eivät täten juuri muutu median alttarilla. Tutkittaessa medioitumista tarkastellaan median ja sen logiikan vaikutusta yhteiskuntaan sekä kulttuuriin. Kyseessä on historiallinen prosessi, ja sen keskiössä on median merkityksen kasvu keskeisenä instituutiona yhteiskunnassamme viimeisen vuosisadan aikana. Keskeisenä erona termeillä on siis, että medioituminen vaatii aina mediavälitteisyyttä, mutta mediavälitteisyys ei välttämättä johda medioitumiseen. Medioituneena rituaalina voidaan pitää esimerkiksi vaalivalvojaisia, joiden kohdalla media on 2000-luvun yhteiskunnassa muokannut tilaisuutta ja sen luonnetta haluamaansa suuntaan. 47 Medioitumista on mahdollista tarkastella sekä mikro- että makrotasolla. 48 Mikrotasolla kommunikaatio muiden ihmisten kanssa käydään enenevässä määrin teknisten välineiden kautta. Koronapandemian seurauksena ihmisiä on pyydetty välttämään sosiaalisia kontakteja, ja aiemmin kasvokkain tapahtunut keskustelu on siirtynyt sosiaalisen median sovelluksiin. 49 Media vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset rakentavat omaa identiteettiänsä ja maailmankuvaansa. Yhä harvempi ihminen osallistuu uskonnollisten yhteisöiden toimintaan tai saa selkeää uskonnollista kasvatusta Pohjoismaissa. Näkemys oman yhteisön toiminnasta tai kuulumisesta siihen muodostetaankin täten usein median välittämän tiedon perusteella. 50 Mediakenttä on pirstaloitunut, ja eri medioiden väliset raja-aidat ovat hälventyneet. Kuka tahansa voi julkaista ja osallistua keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Median merkitys on 46 Seppänen & Väliverronen 2012, 10, 14 15, Sumiala 2010a, Väliverronen 1996, Väliverronen 1996, Niemelä 2013,

18 yhteiskunnassa kasvanut. Jos kirkko haluaa näkyvyyttä ja pitää paikkansa osana julkista keskustelua, tulee sen sopeutua median asettamiin raameihin. 51 Makrotasolla medioitumista voidaan tarkastella ensinnäkin tutkimalla median suhdetta instituutioihin ja toisaalta tarkastelemalla median merkitystä instituutioiden välisissä suhteissa. Kyse ei siis ole pelkästään yhdensuuntaisesta prosessista, jossa median roolin kasvu vaikuttaisi eri instituutioiden ja organisaatioiden toimintaan. 52 Medioitumiskeskustelua voi myös lähestyä joko vahvan tai heikon teoreettisen tulkinnan kautta. Vahvassa versiossa medialogiikka määrittää enenevässä määrin yhteiskunnan eri instituutioiden sekä ryhmien toimintaa. 53 Tanskalainen tutkija Stig Hjarvard on todennut median kehittyneen puoluelehdistön ja julkisen yleisradion toimilupasäätelyjen aikakaudelta tilanteeseen, jossa lukijat, kuulijat ja katsojat sekä heidän intressinsä ja markkinaratkaisunsa ohjaavat nykyisiä media-instituutioita. Samalla toimittajien sisäistämä ammattilaisuuden ideaali varmistaa, että mediat vähintäänkin säilyttävät oman autonomisen asemansa verrattuna muihin instituutioihin. 54 Myös heikko tulkinta korostaa median kasvavaa merkitystä yhteiskunnan ja kulttuurin alueilla, mutta se kumoaa yhden medialogiikan ajatuksen ja näkee medioitumisen enemmän globalisaation kaltaisena metaprosessina. 55 Saksalainen sosiologi Friedrich Krotz on todennut, että kaikilla metaprosesseilla on oma logiikkansa, eikä medioituminen ole lähtökohtaisesti muita tärkeämpi. 56 Näkemykset median roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa poikkeavat näin ollen tutkijoiden kesken huomattavan paljon toisistaan. Tanskalainen mediatutkija Stig Hjarvard on tutkinut 2000-luvulla median roolia ja mediatisaatiota erityisesti Pohjoismaisessa kontekstissa. Mediainstituutioiden valta on kasvanut, ja muut yhteiskunnassa toimivat rakenteet ovat riippuvaisia mediasta, joka osaltaan on riippuvainen talouden suhdanteista. Medialle on samanaikaisesti kehittynyt kaksisuuntainen rooli, jossa sen toimintaa ohjaa yhteiskunnassa oma ja autonominen medialogiikka sekä toisaalta media on kiinteästi osana ihmisten yksilöllistä ja arkista elämää niin töissä, vapaa-ajalla kuin perheen kanssa. Mediatisaatio on pitkäaikainen prosessi, jossa vuorovaikutuksen muodot sekä sosiaalisten ja kulttuuristen toimijoiden merkitys ovat muuttuneet median vaikutuksen kasvun seurauksena. Mediatisaatio tapahtuu institutionaalisesti meso-tasolla, millä viitataan siihen, ettei se muodosta makrotasolla selkeää 51 Sumiala 2010b. 52 Kunelius et al. 2009, Ampuja et al. 2014, Hjarvard 2008b, Ampuja et al. 2014,

19 ja kaikille aloille ulottuvaa esitystä, eikä toisaalta mikrotasolla keskity pelkästään ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. 57 Uskonnon mediatisaatiota Hjarvard kuvaa kolmen ulottuvuuden kautta, jotka ovat media kanavana, media kielenä ja media ympäristönä. Joshua Meyrowitz loi alun perin nämä kolme metaforista tapaa kuvaamaan mediaa välineenä mediatutkimuksen kentällä, mutta Hjarvard käyttää niitä hyödykseen kuvatessaan median vaikutuksia uskonnossa. 58 Monet aiemmin uskonnollisille yhteisöille kuuluneet tehtävät ovat siirtyneet medialle ja maallistuneet. Mediasta on tullut keskeinen lähde uskonnollisille julkaisuille ja samalla massamedia sekä tuottaa että jakaa uskonnollista informaatiota. Uskonnollinen kieli ja symbolit ovat myös osaltaan alistuneet sekä mukautuneet median tarpeisiin. Tätä ulottuvuutta Hjarvard kutsuu nimellä banaali uskonto. Banaali uskonto sisältää sekä institutionaalisen uskonnon symboleita, kuten ristejä ja rukouksia, että kansanuskonnoista tuttuja noitia, vampyyreita ja mustia kissoja. Niitä ei esitetä selkeästi uskontoon kuuluvina elementteinä, vaan niiden tehtävänä on herättää katsojissa yliluonnollisia tunteita ja kognitioita. Näin ollen ne haastavat symboleiden alkuperäisiä merkityksiä paloittelemalla niitä osiin ja esittämällä niitä poikkeavasti uusien kontekstien yhteydessä. Uskonnon banalisointia on mahdollista löytää median eri aloilta, kuten rikostarinoista, uutisista, fantasiakirjallisuudesta sekä elokuvista. Esimerkiksi Indiana Jones -elokuvasarjassa erilaiset uskonnolliset symbolit sekoittuvat keskenään, ja niitä esitellään irrallisina alkuperäisistä merkityksistä. 59 Uskonnon mediatisaatio on riippuvainen ympäristöstä sekä yhteiskunnasta, jossa se ilmenee. Näin ollen teoria ei ole yleistettävissä kaikkiin tilanteisiin ja paikkoihin. Ensinnäkin valitussa yhteiskunnassa toimivan massamedian tulee olla maallistunutta ja vahvan uskonnollista tunnustuksellisuutta on mediassa rajattu määrä. Alueella tulee olla yksi selkeä uskonnollinen toimija ja korkea maallistumisen aste yhteiskunnallisesti, rakenteellisesti sekä yksilötasolla. Lisäksi uskonnollisten symbolien ja tarinoiden kertomukset esitetään yhteiskunnassa pääasiallisesti median välityksellä. Hjarvard on tutkimuksessaan keskittynyt läntisen maailman kehittyneisiin yhteiskuntiin, joiden uskonnollisuutta hän kuvailee termillä heikko uskonnollisuus. Heikkoa uskonnollisuutta kuvastavat vähäinen sitoutuminen institutionaalisen kirkkoon sekä yksilöllistynyt usko. 60 Hjarvard kuvailee Pohjoismaiden 56 Krotz 2007, Hjarvard 2011, Hjarvard 2008a, Hjarvard 2011, ; Hjarvard 2012, Lövheim & Lynch 2011,

20 tilannetta, jossa uskonnollisten aiheiden käsittely on lisääntynyt mediassa samalla kun valtakirkkojen asema on heikentynyt, fundamentaalisena paradoksina. 61 Stig Hjarvardin uskonnon mediatisaatioon liittyvä teoria on saanut osakseen myös kritiikkiä. Ruotsalainen uskontososiologian professori Mia Lövheim on nostanut esille, etteivät Hjarvardin kuvaukset heikosta sekä vahvasta uskonnollisuudesta kuvasta kaikkia uskonnollisuuden muotoja. Sekularisaation ja mediatisaation suhteen analyysissä Hjarvard keskittyy pääosin yhteiskunnalliseen tasoon ja jättää vähemmälle huomiolle organisaatioita sekä yksilöitä koskevat kokonaisuudet. Näin uskonnon mediatisaatio -teorian kautta on riskinä muodostua liian yksipuolinen kuva, jossa ei oteta huomioon esimerkiksi kirkon merkitystä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa häissä, kasteissa ja hautajaisissa tai kansallisissa kriiseissä. Lövheim korostaa, että uskonnolla on edelleen paikka modernisoituneessa yhteiskunnassa. Institutionaaliset kirkot ovat kykeneväisiä mukautumaan yhteiskunnan muuttuviin vuorovaikutustilanteisiin. 62 Uskonnot mukautuvat median normeihin, mutta uusia vuorovaikutuksen malleja syntyy myös uskonnollisten arvojen pohjalta. Mia Lövheimin näkemyksen mukaan mediatisaatio ei itsessään sekularisoi yhteiskuntaa, vaan uskonnolliset yksilöt sulautuvat median sekä modernin yhteiskunnan toimintatapoihin. Hän näkee, että Stig Hjarvardin esittämää uskonnon mediatisaatio -teoriaa on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa. Teoriaa tulee kuitenkin Lövheimin muodostaman ajatuksen mukaisesti muokata niin, että se kuvastaisi paremmin uskonnon muutoksen erilaisia muotoja suhteessa mediaan nyky-yhteiskunnassa. 63 Käytän Stig Hjarvardin luomaa teoriaa uskonnon mediatisaatiosta väljästi hyödykseni analysoidessani Aleppon kellojensoiton uutisoinnin taustalta löytyneitä kehyksiä. Teoria lähestyy aihetta näkökulmasta, jonka mukaan medialla on entistä suurempi vaikutus ihmisten näkemyksiin kirkosta ja sen roolista yhteiskunnan eri tilanteissa. Aleppon kelloja koskevassa tutkielmassani tarkastelen, millaisen kuvan eri mediatalot muodostavat uskonnon ja median moniulotteisesta suhteesta ja millä keinoin Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on mahdollisuus vaikuttaa kirkollisten teemojen ympärille rakentuvaan uutisointiin. 3.4 Kehysanalyysi Kehyksen käsite on peräisin sosiologi Erving Goffmanilta, joka tutki ihmisten välistä vuorovaikutusta. Hänen määritelmänsä mukaan jäsennämme kokemuksiamme ja vuorovaikutustilanteitamme maailmasta kehysten avulla. Teemme tilanteesta symbolisen 61 Hjarvard 2012, Lövheim 2011, Lövheim 2011,

21 interaktionismin mukaisesti tilannemääritelmän (definition of situation) ja tarkastelemme tilannetta kysymällä: Mitä tilanteessa tapahtuu? 64 Konkreettisesti katsottuna etsimme tilanteesta vihjeitä ja merkkejä, jotka auttaisivat meitä valitsemaan oikean tulkintakehyksen juuri käynnissä olevaan tapahtumaan. 65 Monet arkiset asiat, kuten ostosten tekeminen kaupan kassalla, ovat meille yleisesti helppoja, mutta yllättävissä tilanteissa meidän tulee valita oikeanlainen tulkintakehikko usean varteenotettavan vaihtoehdon väliltä. Miten toimia, kun näemme maassa makaavan ihmisen? Monet menisivät varmasti suoraan auttamaan ja puhumaan henkilölle. Tapahtuman voi kuitenkin nähdä myös pilailuohjelman kehyksen kautta tai osa voi pelätä, että henkilö on juovuksissa ja aggressiivinen. Myös katseltaessa jalkapalloottelua monet valitsevat oman kehyksensä kannattamansa joukkueen mukaisesti. Ihmiset luovat täten jatkuvasti erilaisia subjektiivisia tulkintoja todellisuudesta, jotka kertovat itse kuvaajasta sekä kulttuurista, jossa tilanteet tapahtuvat. Kehykset auttavat meitä havainnoimaan, tunnistamaan ja nimeämään asioita sekä antamaan niille mielen ja merkityksen. 66 Sovellan tutkimuksessani laadullista sisältölähtöistä kehysanalyysiä. Toimittajat organisoivat ja jäsentävät heille saapuvaa informaatiota sovittamalla siihen rutiininomaisesti valittuja kehyksiä joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viitekehys voidaan halutessa luoda erilaiseksi vaihtuvien käsitteiden avulla. 67 Historian aikana journalistinen kulttuuri on muodostunut kokonaisuudeksi, johon kuuluvat sosiaaliset toimintasäännöt, ammatilliset normit sekä erilaiset tavat ja normit koostaa asioita sekä tapahtumia journalistisiksi esityksiksi. Kehykset yhdistävät lisäksi ilmiöitä osaksi laajempia kokonaisuuksia ja auttavat hahmottamaan journalismille tyypillistä jatkuvuutta. 68 Mediatutkimuksessa kehyksen käsitettä voidaan käyttää apuna journalistisen maailman hahmottamisessa sekä tekstien tuottamisen ja vastaanoton analyysin rakentamisessa. 69 Analyysivaiheessa luokittelin valitsemani aineiston juttutyypeittäin uutisiin (ulkomaat, kotimaa ja paikallinen), pääkirjoituksiin, kolumneihin, analyyseihin, näkökulmiin, reportaaseihin, yleisönosastokirjoituksiin sekä muihin juttuihin, joihin kuuluivat esimerkiksi Helsingin Sanomien kulttuuriosaston artikkelit (Taulukko 1). Tutkin sekä tekstin kirjoittajia että henkilöitä, jotka ovat päässeet jutussa ääneen. Tarkastelin lisäksi sitä, miten aihetta lähestyttiin maantieteellisesti eli käsittelikö kirjoitetun tekstin sisältö Aleppon pommitusten 64 Goffman 1986, 1, Karvonen 2000, Seppänen & Väliverronen 2012, Karvonen 2000, Väliverronen 1996,

22 uhrien muiston kunniaksi soitettuja kirkonkelloja alueellisesti, valtakunnallisesti vai kansainvälisesti. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti, eli löydetyt kehykset perustuvat teksteistä paikannettuihin rakenteisiin. Ne ovat kuitenkin syntyneet tutkiessani teemaan liittyviä teoreettisia viitekehyksiä sekä keinoja analysoida löydettyjä tuloksia journalistisin keinoin kehysanalyysin kautta. 70 Kehystämistä voidaan analyysikeinona lähestyä kolmen eri tason kautta. Kehyksiä voidaan etsiä yksittäisestä tapahtumasta, kuten Aleppon kellojen soitosta tai Estonian onnettomuudesta. Toisaalta on mahdollista tarkastella kokonaiseen aiheeseen, kuten maallistumiseen, ilmastonmuutokseen tai ydinvoimaan, liittyviä kehyksiä. Kolmanneksi kehystämistä voi tarkastella esimerkiksi yksittäisessä tilanteessa esiintyneen hintahyötysuhteen hyödyntämisen kautta laajemmassa perspektiivissä. 71 Omassa yksittäiseen tapahtumaan keskittyvässä kehysanalyysissäni olen seurannut Robert M. Entmanin neljää keskeistä lähestymiskulmaa, joiden avulla tulkintakehikot ensinnäkin määrittävät ongelman eli tarjoavat tilannemääritelmän kuvattavalle teemalle, toiseksi esittävät kausaliteetit eli syy-seuraussuhteen, kolmanneksi tarjoavat ja ennustavat ratkaisumalleja sekä neljänneksi tekevät moraalisia arvostelmia aiheeseen liittyen. Kehystäminen tarkoittaa Entmanin mukaan valikointia sekä korostamista kommunikaatioprosessissa. Olennaisena pidetty näkökulma tai informaatio tehdään havaittavaksi, mieleenpainuvaksi sekä merkitykselliseksi joko tietoisen tai tiedostamattoman valinnan avulla. 72 Kävin koko Aleppon kelloja koskevan aineistoni läpi tarkastellen määräävintä näkökulmaa, joka suosii sekä edistää tiettyä ongelmanratkaisua, kausaalisia suhteita, ratkaisumalleja sekä moraalisia arvioita. Nämä tekijät määrittävät aineistoni kehykset ja samalla myös erottavat ne toinen toisistaan. Analyysini alussa lähestyin valittua aineistoa kysymällä jokaiselta analyysiyksiköltä eli lehtijutulta, mistä tekstissä kerrotaan. Ajatus perustuu Goffmanin kehysanalyysin kysymykseen, joka esitetään jokaisessa vuorovaikutustilanteessa: Mitä tässä on oikein meneillään? 73 Näin pääsemme perille tilanteen luonteesta. Tarkastelen kehysanalyysin keinoin mediatekstejä, jotka tiedostaen tai tiedostamatta esittävät Aleppon kelloihin liittyviä tietoja, tapahtumia sekä ilmiöitä eri lailla organisoituihin ennakkokäsityksiin nojaten. 69 Karvonen 2000, Kangas 2016; Rahkonen 2007; Rönkä 2011; Väliverronen Gamson et al. 1992, Entman 1993, Goffman 1986, 9. 19