PERHEET KRIISIN KESKELLÄ JA UUDEN ARJEN EDESSÄ

Transkriptio

1 1 Venla Abney PERHEET KRIISIN KESKELLÄ JA UUDEN ARJEN EDESSÄ Kehysanalyysi Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten perhekeskustelusta koronapandemian aikana Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Pro gradu -tutkielma Lokakuu 2021

2 TIIVISTELMÄ Venla Abney: Perheet kriisin keskellä ja uuden arjen edessä: Kehysanalyysi Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten perhekeskustelusta koronapandemian aikana Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto Sosiaalityön maisteriohjelma Lokakuu 2021 Tutkimus käsittelee suomalaista perheitä ja koronapandemiaa koskevaa keskustelua Helsingin Sanomien mielipideosion teksteissä aikana. Tutkimuksessa analysoidaan mielipideosion tekstejä Ervin Goffmanin kehysanalyysin avulla. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaisten kehysten avulla Helsingin Sanomien mielipideosion tekstien kirjoittajat kuvaavat perheiden elämää koronaviruksen luoman poikkeustilanteen aikana. Tutkimuksen avulla pohditaan myös sitä, minkälaisia perhekäsityksiä mielipideosion teksteistä on löydettävissä. Tutkimuksen aineistossa käytettiin kolmea erilaista kehystä. Aineiston teksteissä eniten käytetty kehys oli kriisikehys. Siinä korostui koronapandemian aiheuttama yhteiskunnallinen läpileikkaava kriisi, mikä vaikutti yhteiskunnan lisäksi perheisiin. Kriisin vaikutukset vaikuttivat teksteissä eniten lapsiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin perheisiin. Yhteiskunnan rooli kriisin ratkaisijana oli keskeinen. Toinen Helsingin Sanomien mielipideosion teksteissä käytetty kehys on uuden arjen kehys. Tässä kehyksessä keskiössä olivat lapsiperheet, joihin koronapandemia oli vaikuttanut positiivisesti. Parhaimmillaan perheet saivat elää pandemian keskellä uudenlaista arkea, mikä vahvisti perheen ja kodin roolia perheen arjessa. Viimeinen tutkimuksen aineistossa käytetty kehys oli selviytymiskehys. Sitä käyttäneissä teksteissä kirjoitettiin koronapandemian perheille ja yhteisöille aiheuttamista haasteista. Näkökulma oli kuitenkin kriisikehykseen verrattuna toiveikkaampi ja teksti keskittyi usein ratkaisujen löytämiseen. Ratkaisuna nähtiin yhteiskunnan toimien sijaan yhteisöllisyyden ja perheen vahvistaminen. Kriisikehyksen kirjoituksissa korostui epäfunkitonaalisten ja moniongelmaisten perheiden perhekäsitys. Kirjoituksissa esiintyi esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä, jotka eivät edusta perinteistä ydinperhekäsitystä tai ekslusiivista perhekäsitystä, johon kuuluu lasten lisäksi kaksi eri sukupuolta edustavaa vanhempaa. Uuden arjen kehyksessä vallitsi familistinen ja ekslusiivinen perhekäsitys. Perhe kuvattiin vahvana yhteiskunnan perusyksikkönä, jonka merkitys perheenjäsenten hyvinvoinnille vahvistui koronapandemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kriisin keskellä. Selviytymiskehyksen kirjoituksissa perhekäsitys oli joustavampi ja inklusiivisempi. Kirjoituksissa esiintyvien perheiden arkeen kuului vanhempien ja lasten lisäksi muitakin toimijoita. Avainsanat: COVID-19, koronapandemia, pandemia, kehysanalyysi, perhekäsitys Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck ohjelmalla.

3 1. JOHDANTO COVID-19-PANDEMIA JA MEDIA TUTKIMUKSEN KONTEKSTINA KONTEKSTINA COVID-19-PANDEMIA KONTEKSTINA MEDIA PERHE YHTEISKUNNASSA JA KÄSITYKSENÄ PERHEEN MÄÄRITTELYJÄ SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA PERHEKÄSITYSTEN AIKAAN SIDOTTU LUONNE PERHETTÄ KUVAAVAT VASTAPARIT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS AINEISTO MENETELMÄNÄ KEHYSANALYYSI KEHYSANALYYSI YHTEISKUNTATIETEESSÄ TUTKIMUKSEN EETTISET KYSYMYKSET AINEISTON ANALYYSIN TULOKSET KRIISIKEHYS UUDEN ARJEN KEHYS SELVIYTYMISKEHYS JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET SÄHKÖISET LÄHTEET... 81

4 1 1. JOHDANTO Yleisradio uutisoi Suomen ensimmäisestä koronavirustartunnasta (YLE 2020). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ilmoitti kaksi kuukautta myöhemmin Suomen ensimmäisestä koronaviruksesta johtuvasta kuolintapauksesta (THL 2020). Seurasin tautitapausten lisääntymistä ja epidemian, sittemmin pandemian, kulkua median avulla. Luettuani Helsingin Sanomien koronapandemiaa koskevia artikkeleita vuoden 2020 keväällä huomasin perheillä olevan iso rooli koronapandemiaa kuvailevissa artikkeleissa. Huomioni kiinnittyi erityisesti julkaistuun päätoimittaja Anu Ubaudin tekstiin, jossa hän kirjoitti epidemian vaikutuksista ihmisiin, joilla oli ollut haasteita elämässään jo ennen koronavirusta. Ubaudi kirjoitti artikkelissaan niin sanotuista ongelmaperheistä. Päätoimittajan sanavalinta ja ongelmaperheiden tilanteen kuvaaminen oli vastakohta niille monille perheille, jotka olivat Helsingin Sanomien artikkeleissa kuvanneet koronakevään vahvistaneen joiltain osin heidän perhe-elämäänsä. Havaitsin sanomalehden teksteissä nämä kaksi erilaista tarinaa perheistä, joiden elämää korona oli koskettanut. Kuvaukset koronapandemian keskellä kukoistavista ja kärsivistä perheistä saivat minut pohtimaan sitä, kuinka vaivattomasti perheiden tarinoista tuli osa koronakevään kertomusta ja keino rakentaa perheiden merkitystä keskellä ennenkuulumatonta kriisitilannetta. Perheitä koskevat artikkelit sisälsivät ennestään tuttuja elementtejä. Artikkeleista innostuneina halusin lähteä tutkimaan pro gradu - tutkielmassani tarkemmin sitä, miten perheistä kirjoitettiin koronapandemian luoman poikkeuksellisen yhteiskunnallisen tilanteen aikana. Olin myös kiinnostunut siitä, minkälaisia perhekäsityksiä mielipidekirjoituksissa esiintyi koronapandemian aikana. 1

5 Tutkielmani alkaa tutkimusaiheen yhteiskunnallisen taustan esittämisellä. Tutkielmani sijoittuu median ja koronapandemian konteksteihin. Nämä molemmat ovat käsitteitä, jotka ovat laajassa käytössä arkikielessä ja, joista monella tutkielman lukijalla on varmasti jo oma mielipiteensä. Median, pandemian ja koronaviruksen käsitteiden määrittäminen tutkimuksen näkökulmasta on kuitenkin välttämätöntä. Kolmannessa luvussa syvennyn perhekäsityksiin ja perhettä koskevaan aikaisempaan tutkimukseen. Perheet ovat tutkielmani ytimessä ja läsnä myös päivittäisessä työssäni lastensuojelun päivystyksessä. Perheet ovat sosiaalityön tutkimuksen näkökulmasta laaja tutkimuskohde, mutta nähdäkseni tärkeä sellainen. Omalla työpaikallani olen havainnut, että lapsiperheiden palveluista halutaan muotoilla palvelukokonaisuuksia, joista kuka tahansa perheellinen henkilö voisi potentiaalisesti hakea omaan tilanteeseensa apua. Perheen käsitteen ja roolien määrittäminen on osa työtäni sosiaalityöntekijänä. Tarkastelen perheen lisäksi sen välistä suhdetta yhteiskuntaan. Yhteiskunnalla on vahva rooli perheen määrittäjänä. Yhteiskunnan ja perheen välisen suhteen tutkiminen on merkittävää myös yhteiskuntaa käsittelevässä tutkimuksessa. Esimerkiksi sukupuolten välisiä valtarakenteita tarkastellessa tietyt rakenteet tulevat esille vasta pienempiä yksikköjä, kuten perheitä, tutkittaessa. (Häggman 1996, 9 10.) Perheissä esiintyvätkin erilaiset ääripäät laajasta pieneen ja yksityisestä yhteiskunnalliseen. Perhe-elämä on yksityistä, mutta samalla osa yhteiskunnallista toimintaa, jossa perhe toteuttaa omaa yhteiskunnallista funktiotaan. Tehtävä täyttyy perheen eläessä normaalia elämää ja tukee ympäröivää yhteiskuntaa. (Yesilova 2009, 200.) Perheen tutkiminen on perusteltua myös siksi, että se on koko yhteiskuntaa liikuttava ideologia ja symbolijärjestelmä (Häggman 1996, 15). Tämän symbolijärjestelmän tutkiminen on erityisen kiinnostavaa kehysanalyysin keinoin, jonka tavoitteena on kartoittaa symboleista muodostettuja kehyksiä. Neljännessä luvussa erittelen sitä, miten tämä pro gradu -tutkielma on toteutettu. Kerron tarkemmin tutkimuskysymyksestä, aineistosta ja valitsemastani 2

6 analyysimenetelmästä. Käytän tutkielman aineiston analyysissä kehysanalyysiä. Viidennessä luvussa kerron kehyksistä, joita kehysanalyysin avulla tunnistin aineistostani. Tulosten esittämisen jälkeen tiivistän tutkielman löydökset tutkielman viimeisessä luvussa. Pohdin samalla tutkielman toteutumista ja sitä, miten aihetta olisi mahdollista tulevaisuudessa tutkia. 3

7 2. COVID-19-PANDEMIA JA MEDIA TUTKIMUKSEN KONTEKSTINA Tutkielmani näyttämöinä ovat COVID-19-pandemia ja media. Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien mielipideosion teksteistä, joissa on käsitelty COVID-19- pandemiaa ja perhettä. Kerron tässä luvussa COVID-19-viruksen ja -pandemian määritelmistä ja sekä vaikutuksista. Käsittelen myös median merkitystä yhteiskunnallisen keskustelun alustana ja käynnistäjänä Kontekstina COVID-19-pandemia En tule perehtymään tutkielmassani syvällisesti lääketieteellisiin määritelmiin tai koronaviruksen tautikuvauksiin. Tutkielmani keskittyy pandemian sosiaalisiin vaikutuksiin, minkä takia esimerkiksi viruksen tai taudin perinpohjainen määrittely ei ole tarpeellista. Sen sijaan näen tälle tutkimukselle oleellisena termien, kuten epidemia ja pandemia määrittelyn, sillä ne kuvaavat hyvin sitä, kuinka merkittävästä poikkeustilanteesta koronapandemiassa ja -epidemiassa on ollut kyse. Epidemia ja pandemia ovat termejä, jotka menevät maallikolla helposti arkikielessä sekaisin, mutta, joilla on merkittävä ero taudin leviämisen laajuutta kuvailtaessa. Koronaviruksia on useita ja ne aiheuttavat tyypillisesti ihmisellä hengitystientulehduksen. Tutkielmani käsittelee poikkeusaikaa, jonka käynnisti joulukuussa 2019 Wuhanissa Kiinassa alkanut uudenlaisen koronaviruksen aiheuttanut epidemia ja, jonka Maailman terveysjärjestö WHO julisti pandemiaksi. COVID-19 on virallinen nimi kyseisen epidemian käynnistäneelle taudille, jonka aiheuttaa koronavirus. Viruksen virallinen nimi on SARS-CoV-2-virus. (Duodecim 2021c.) Käytän tutkielmassani termiä koronavirus, jolla viittaan SARS- CoV-2- koronavirukseen. Duodecimin Terveyskirjasto-sivustolla epidemia määritellään kulkutaudiksi, joka tarttuu suureen osaan jonkin alueen väestöstä (Duodecim 2021a). Pandemia on puolestaan epidemia, joka ulottuu maanosien yli (Duodecim 2021b). 4

8 Koronapandemiaa ja sen vaikutusta yhteiskuntaan sekä perheisiin on tutkittu Suomessa etenkin perheiden palveluiden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimukset ovat käsitelleet esimerkiksi sitä, miten koronapandemia on vaikeuttanut avun ja tuen saantia opiskeluhuollossa tai lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluissa (Hakulinen, Hietanen-Peltola, Hastrup, Sarianna, Jahnukainen, Varonen 2020, 5 & Nelimarkka, Maijala, Eriksson, Heino 2021, 2). Perheiden palveluiden lisäksi tutkimuksissa on käsitelty perheiden hyvinvointia koronapandemian aikana. Tutkimukset ovat koskeneet esimerkiksi vauvaperheiden ja vanhusten hyvinvointia, suomalaisten alkoholinkulutusta sekä lapsiperheiden palkkatulojen kehitystä. (Sirniö, Kärkkäinen & Kauppinen 2021; Mäkelä, Ylöstalo, Warpenius, Karlsson, Jääskeläinen & Stålh 2020; Sirniö, Kärkkäinen, Kauppinen 2021, Nurmi-Koikkalainen, Korhonen, Väre 2021 & Honkatukia, Härmä, Jormalainen, Kestilä & Rissanen 2020.) 2.2. Kontekstina media Televisio- ja paperimedialla sekä sähköisellä medialla on suuri rooli maailman tapahtumien esittämisessä. Olemme riippuvaisia median sisällöistä pysyäksemme tietoisina ympäristömme tapahtumista. (Happer & Philo 2013, 321.) Mediassa esitettyjä kehyksiä ja perhekäsityksiä on tärkeää tutkia, koska medialla on osoitettu olevan vaikutusta ihmisten mielipiteisiin. Mielipideosion tekstien kirjoittajista suurin osa ei ole Helsingin Sanomien toimittajia eivätkä näin ollen median edustajia. Kirjoittajien tekstit on kuitenkin editoitu ja valittu median edustajien toimesta, minkä takia niiden tutkiminen osana valtamediaa on perusteltua. Medialla viitataan perinteisesti sanomalehden tai television kaltaisiin joukkoviestimiin. Nykyään medialla voidaan viitata myös sosiaalisen median muotoihin. Median avulla ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa ja heitä ympäröivään maailmaan jakamalla ja toistamalla yhteistä symbolista todellisuutta. Ihmiset luovat median avulla säännönmukaisuuksia, järjestyksiä ja kaikille yhteisiä merkityksiä. (Seppänen & Väliverronen 2013, ) Medialla on valta luoda ja määritellä niitä keskusteluja, joita yhteiskunnassa käydään. (Seppänen & Väliverronen 2013, 170.) 5

9 Tämän vallan johdosta erilaiset yhteiskunnalliset toimijat kuten puolueet ja yritykset haluavat toimia median kanssa. (Seppänen & Väliverronen 2013, 186.) Vallan rakentumisen kannalta merkittävää on uutisia tuottavan median, kuten sanomalehden kohdalla, luotettavuus. Sanomalehden kaltaisen uutismedian tavoitteena on tuottaa lukijalleen turvallisuuden tunne rakentamalla oman uutistoimituksen asiantuntijajärjestelmänsä. (Seppänen & Väliverronen 2013, 67.) Analysoin tässä tutkielmassa sanomalehden tekstejä, joten keskityn käsittelemään perinteisiä joukkoviestimiä koskevaa tutkimusta sekä määrittelemään mediaa tästä näkökulmasta, joskin jako perinteisten joukkoviestimien ja sosiaalisen median välillä on enenevissä määrin häilyvä (Seppänen & Väliverronen 2013,10). Ensimmäisen korona-aallon aikaista perusopetusta koskevaa uutisointia tarkastelevan tutkielman aineistona on käytetty esimerkiksi Helsingin Sanomien, Ylen ja Iltalehden verkkopalveluista saatuja uutisartikkeleita. Tutkielman tehneen Muong Tangin (2020) käyttämä aineistoa koskeva sanavalinta kuvaa mielestäni hyvin perinteisen televisioja paperimedian sekä sähköisen median välistä häilyvää eroa. Perinteisten mediatuottajien lisäksi sosiaalisella medialla on ollut iso rooli koronakeskustelussa. Esa Väliverronen, Salla-Maaria Laaksonen, Mikko Jauho ja Piia Jallinoja (2020) ovat tutkineet koronaviruksen asiantuntijuutta koskevaa suomalaista twitter-keskustelua. Myös tämän tutkielman tutkimuskysymystä voisi olla mielekästä tarkastella sosiaalisen median näkökulmasta. Sanomalehtien journalistien toimintaa ohjailevat Julkisen sanan neuvoston luomat journalistin ohjeet, jotka on säädelty alan itsesäätelyä varten. Ohjeet ja niihin lisätty erillinen yleisön tuottamaa aineistoa tiedotusvälineiden verkkosivuilla koskeva liite vaikuttavat esimerkiksi siihen, minkälaisia mielipidekirjoituksia Helsingin Sanomissa julkaistaan. Ohjeissa on esimerkiksi mainittu, että journalistin on kunnioitettava jokaisen ihmisarvoa, mikä tarkoittaa sitä, että etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. (Julkisen sanan neuvosto 2021). Journalistin ohjeet vaikuttivat myös oman aineistoni 6

10 muodostumiseen. Journalistin ohjeet ohjaavat Helsingin Sanomia esimerkiksi julkaisemasta mielipideosiossa kirjoitusta, joka sisältää koronapandemian aikana vahvistunutta aasialaisia halveksuvaa retoriikkaa (Gao & Liu 2021). Median vaikuttavuutta tutkineiden Catherine Happerin ja Greg Philon mukaan media vaikuttaa vahvemmin lukijan mielipiteisiin käsitellessään aiheita, joista lukijalla ei ole itse omakohtaista kokemusta (Happer & Philo 2013, ). Lukijan oman taustan lisäksi median vaikuttavuuteen vaikuttaa toistojen määrä. Median viestimä informaatio muokkaa ihmisten mielipiteitä ja toimintaa sitä enemmän, mitä useammin lukija altistuu kyseiselle viestille. Medialla on mahdollisuus myös legitimoida uskomuksia, joita lukijalla jo valmiiksi on. (Happer & Philo 2013, ) Koronapandemiaa käsittelevä uutisointi on jatkunut pitkään ja aihetta käsitteleviä artikkeleita julkaistaan Helsingin Sanomissa toistuvasti. Helsingin Sanomat julkaisi ensimmäisen koronavirusta koskevan tekstin ja aihe on sanomalehden lehtijutuissa läsnä vielä vuoden 2021 syksyllä. Viikon aikavälillä korona mainittiin yhteensä 188 Helsingin Sanomien lehtijutussa. Toistojen määrä on suuri ja altistuminen koronapandemiaa koskevalle viestinnälle on näin ollen jatkuvaa. Koronapandemian aiheuttama poikkeustila on ainutlaatuinen kriisi suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Oletan, ettei monella suomalaisella ole omakohtaista koronapandemiaa edeltävää kokemusta karanteenista, valtion tai kunnan asettamista rajoituksista tai muista poikkeustilan ilmiöistä. Suomessa asuvilla ihmisillä on ollut varmasti kokemuksia poikkeustilanteista ja yhteiskunnallisista muutoksista, jotka ovat aiheuttaneet kriisejä myös perheille. Medialla on ollut pandemian aikana tärkeä rooli näitä aiheita koskevan kollektiivisen ymmärryksen ja tarinan luomisessa - etenkin kriisien aikana. Kriisillä tarkoitetaan "kohtalokasta häiriötä, äkillistä muutosta tai ratkaisevaa käännettä (Hakala 2011, 70). Kriisit voidaan jakaa viiteen kategoriaan: luonnononnettomuuksiin ja katastrofeihin, ihmisten aiheuttamiin onnettomuuksiin, epidemioihin ja pandemioihin, poliittisiin kriiseihin sekä organisaatioiden 7

11 mainekriisehin. Kriisi on tapahtuma, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja aiheuttaa poliittisia, taloudellisia häiriöitä sekä sosiaalisia muutoksia. Kriisejä ja kriisiviestintää tutkineen Salli Hakalan mukaan moni nykyisistä kriiseistä kääntyy helposti myös poliittisiksi, koska mediassa poliitikoilta vaaditaan vastuullista julkista johtoa. Kriisien tutkiminen on tarpeellista, koska ne tuovat esille yhteiskuntien, organisaatioiden, yksityisten ihmisten ja median toimintatavan logiikkaa. (Hakala 2011, ) OECD:n (2011, 2) tekemän Future Global Shocks -raportin mukaan entistä syvemmät taloudelliset ja sosiaaliset riskit ovat mahdollisia. Yhtenä mahdollisena merkittävänä riskinä raportissa nähdään pandemiat. Pandemian ja muiden riskitekijöiden aiheuttamien kriisien vaikutukset ovat aiempaa vakavia maailman verkottuessa tiiviimmin. Kriisit haastavat modernin yhteiskunnan ajatusta järjestyksestä. Medialla on merkittävä rooli kriisien selvittämisessä ja toisinaan selvittämisessä. Salli Hakalan mukaan kriisiviestinnän merkitys onkin korostunut 2000-luvun aikana. (Hakala 2011, 70.) Olen esittänyt tässä luvussa tutkielman kontekstit ja niitä käsittelevää tutkimusta. Koronapandemia ja media ovat kontekstina mielenkiintoinen pari, sillä uskon näitä aiheita tullaan käsittelemään vielä tulevaisuudessakin suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa. Toinen kiinnostava aihepari ovat perheen ja koronapandemia, joita koskevaa tutkimusta jo hieman sivuutin tämän luvun aikana. Seuraavaksi esittelen tarkemmin perhettä käsitteenä ja yhteiskunnan osana. 8

12 3. PERHE YHTEISKUNNASSA JA KÄSITYKSENÄ Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida Helsingin Sanomien mielipideosion kirjoituksia, jotka käsittelevät koronapandemiaa ja perheitä. Siksi on seuraavaksi tärkeää perehtyä tarkemmin perhekäsityksiin sekä perheen ja sitä ympäröivän yhteiskunnan väliseen suhteeseen. Luvun lopussa tarkastelen vielä sitä, miten perhettä on määritelty tutkimuskirjallisuudessa ja kulttuurissa erilaisten vastaparien, kuten ekslusiivisen ja inklusiivisen perhekäsityksen, avulla. Perhe on käsitteenä moniulotteinen sekä aikaan ja paikkaan sidottu. Perheen määritteleminen ei ole yksikertaista. Olenkin pyrkinyt käsittelemään aihetta monesta eri näkökulmasta. Kehysanalyysin kannalta on tärkeää, että menetelmää käyttävä tutkija on tietoinen tutkittavaa aihetta ympäröivästä kulttuurista ja yhteiskunnallisista keskusteluista. Oman tutkielmani tavoitteena ei ole selvittää sitä, minkälainen suomalainen perhe todella on, vaan sen sijaan lisätä tietoisuutta siitä, millaisiin perhekäsityksiin ja yhteiskunnalliseen kontekstiin tutkimani Helsingin Sanomien mielipideosion tekstit mahdollisesti pohjautuvat. Kysymykseen mikä on perhe? löytyy monenlaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysytään ja milloin. Kai Häggmanin mukaan moni perheen määritelmistä päätyy yleisellä tasolla liikkuviin määritelmiin, joissa korostuu perheen tavoite ja yhdessä asuminen. (Häggman 1996, ) Moni perhetutkijoista on sitä mieltä, että perheen määritelmän keskiössä on usein ajatus pariutumisesta ja lasten syntymisestä (Jallinoja, Hurme & Jokeinen 2014, 7 8). Perhettä on mahdollista tutkia myös ilman yksityiskohtaista määritelmää. Perheitä tutkinut Riitta Jallinoja näkee perheen ideana ja tunnesiteenä, mutta käytännössä kodin epätäydellisesti toteutuvana kokonaisuutena. Kuvauksessaan Jallinoja tunnistaa perheenjäsenten itsenäiset 9

13 roolit ja niiden taipumuksen toisaalta palata toistensa luokse yhteiseksi perheeksi. (Jallinoja 2001, 10.) Tutkielmani sijoittuu suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen tästä syystä käyttänyt varovaisesti perhettä koskevaa tutkimusta, joka on tehty pohjoismaiden ulkopuolella. Perheiden, vanhempien, lasten, isien ja äitien roolit ja odotukset ovat esimerkiksi voimakkaasti kulttuurisidonnaisia. Tutkimustulokset esimerkiksi siitä, miten italialaisessa mediassa esitetään perheitä eivät ole suoraan rinnastettavissa suomalaisten perheiden representaatioihin. Pohjoismaista isyyspolitiikkaa tutkinut Minna Rantalaiho (2003, 204) on todennut, että isyyden sosiologia on pääosin angloamerikkalaista eikä suoraan sovellettavissa pohjoismaisen isyyspolitiikan tutkimiseen. Näen Rantalaihion esimerkin olevan rinnastettavissa myös laajemmin perheitä koskevaan tutkimukseen Perheen määrittelyjä suomalaisessa yhteiskunnassa Yhteiskunnalliset kriisit voivat vaikuttaa perheisiin käytännön tasolla esimerkiksi heikentämällä perheen taloudellista tilannetta tai perheenjäsenten fyysistä terveyttä. Kriisi voi ulottua myös perhekäsityksiin ja haastaa niiden toimintojen toteutumista, joissa perhettä rakennetaan. Kokoontumisen rajoittaminen pandemian aikana voi esimerkiksi rajoittaa häiden tai muiden perhejuhlien toteutumista. Koronapandemian aiheuttaman poikkeusolon kaltaista kriisiä ei ole koettu suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon aikana. Aiemmat lapsiperheiden elämään vaikuttaneet kriisit, joita suomalainen yhteiskunta on kohdannut, eivät ole suoraan verrattavissa koronapandemian aiheuttamaan kriisiin. Koronapandemian kaltainen yhteiskunnallinen kriisi saattaa vaikuttaa myös niihin odotuksiin, joita perheille asetetaan. Käsittelen seuraavaksi sitä, miten yhteiskunta määrittää perhettä. Jaettujen symbolien lisäksi perhettä määritellään yhteiskunnassa käyttäen lainsäädännön sanastoa. Suomessa perhettä on määritelty laissa joustavasti. Perhe on myös sidottu lain lisäksi muiden yhteiskunnan yksiköiden määritelmiin. Perheen määritelmä on esimerkiksi sidoksissa avioliiton määritelmiin. (Pylkkänen 2012, 11, 10

14 72 & 105.) Saman sukupuolen edustajien avioliiton salliminen on esimerkiksi mahdollistanut adoption kahden saman sukupuolen edustajan välisissä parisuhteissa. Yksinhuoltajaperheistä huolimatta parisuhde on tiivis osa perheen määritelmää. Riitta Jallinojan (2001, 11) mukaan perhettä ei voida ymmärtää, ellei ensin tarkastella parisuhdetta. Moniavioisuuden salliminen esimerkiksi vaikuttaisi tiettyjen uskontokuntien edustajien, kuten muslimien, arkeen. Avioliiton määritelmä on perheen näkökulmasta merkittävä etenkin perheenjäsenten oikeuksien kannalta. Perheenjäsenen asepalveluksen yhteydessä avioliitto on esimerkiksi ehtona sille, että perheenjäsenet ovat oikeutettuja sotilasavustukseen. (Pylkkänen 2012, 11, 72 & 105.) Sosiaaliturvaa koskevassa lainsäädännössä ei ole yhtä, selkeää määritelmää perheelle. Kuitenkin perheen yksityiskohtaiset määritelmät ja niistä johdetut linjaukset ovat tärkeitä esimerkiksi silloin, kun viranomainen määrittää etuuksista, joita perheillä on mahdollista saada. Lain moninaisen tulkintamahdollisuuksien vuoksi Kela on yhdenmukaistunut omia ratkaisukäytäntöjään. (Faurie & Kalliomaa- Puha 2010, ) Monet, ja osin keskenään ristiriitaiset, perhemääritelmät tuottavat tilanteita, joissa etenkin naiset, lapset ja vanhukset päätyvät väliinputoajiksi sosiaalietuuksia myönnettäessä. Anu Pylkkäsen mukaan perheen määritelmän epäjohdonmukaisuus ja tapauskohtaisuus on keino minimoida julkisia menoja. (Pylkkänen 2012, 121.) Yhteiskunnan, kulttuurin ja perhekäsitysten välistä suhdetta tarkastellessa on myös syytä huomioida, että kulttuurin ja yhteiskunnan perhekäsitykset ovat harvoin täysin yhdenmukaisia. Lakivalmistelua tutkineen Taru Salmisen mukaan perheitä koskeva monimuotoisuusajattelu ei ole esimerkiksi vielä nähtävissä lakien valmistelussa. Salmisen aineistossa näyttäytyi myös se, että perheen normina toimi lapsiperhe, eikä lapsettomia pariskuntia mielletty lain tasolla perheiksi. (Salminen 2019, ) Salmisen havaitsema lapsikeskeinen perheen määritelmä ei ole uusi. Kulttuurista tai ajasta riippumatta lapsen läsnäolo on usein ollut tekijä, mikä on lopulta määrittänyt perheen muodostumisen. (Häggman 1996, 16.) Toisaalta Jallinoja viittaa kirjassaan 11

15 Veera Reunan vuoden 1997 perhebarometriin, jossa 73 prosenttia vastaajista piti lapsetonta avioparia perheenä. (Jallinoja 2001, ) Lasten merkitys perheen määrittäjänä oli voimistunut kymmenen vuotta myöhemmin tehdyssä Väestöliiton perhebarometrissa. Vuonna 2007 lapsetonta avioparia perheenä piti enää alle 70 prosenttia vastaajista. Vuonna 1997 vastaajista 93 prosenttia oli puolestaan sitä mieltä, että yksinhuoltaja lapsineen muodostaa perheen Kymmenen vuotta myöhemmin yksinhuoltajia sekä lapsellista avoparia piti yhdeksän kymmenestä vastaajasta perheenä. (Paajanen 2007, 27.) Lasten merkitys perheen määrittäjänä on näin ollen vahvistunut. Lainsäätäjien lisäksi merkittäviä perheen yhteiskunnallisia määrittäjiä ovat valtion virastot ja viranomaiset. Suomen valtion viraston Tilastokeskuksen mukaan [p]erheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia. Näin ollen esimerkiksi yhdessä asuvia sisaruksia tai serkuksia ei luokitella perheeksi. Perhe voi koostua enintään kahdesta peräkkäisestä sukupolvesta. Mikäli asuntokunnassa asuu isovanhempi, muodostuu perhe nuorimmasta sukupolvesta lähtien vanhimman jäädessä perheen ulkopuolelle. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. (Tilastokeskus 2021a) Viranomaisten määritelmä isovanhempien roolista perheenjäseninä tulee ilmi myös viranomaisten linjauksissa. Vuonna 2009 maahanmuuttovirasto ei katsonut egyptiläisen isoäidin kuuluvan perheen ydinperheeseen eikä hänelle myönnetty oleskelulupaa Suomessa. Tapaus synnytti keskustelua ulkomaalaislain (301/2004) perhemääritelmästä. (Faurie & Kalliomaa-Puha 2010, 1287.) Keskustelu on esimerkki siitä, kuinka perhemääritelmää koskevat mielipiteet voivat erota myös eri lakeja, kuten ulkomaalaislakia, isyyslakia, avioliittolakia tai sosiaalihuoltolakia, tulkittaessa. Yhteiskunnan määritelmät perheestä eivät näin ollen vastaa aina yksilöiden tai perheyksikköjen käsitystä perheestä. Perheen määritelmän vaihtelusta voidaan 12

16 mainita esimerkkinä myös sateenkaariperheet, joiden määrää Tilastokeskus on tilastoinut vasta vuodesta 2002 lähtien. Sateekaariperheeksi luokitellaan perhe, jossa vähintään toinen vanhemmista edustaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä ja jossa perhe itse määrittelee itsensä sateenkaariperheeksi. (Tilastokeskus 2021b.) Tilastokeskuksen perheen kategorioiden muutos osoittaa, ettei yhteiskunnan organisaatioiden määritelmä perheistä aina vastaa todellisuutta sillä perheitä, joissa vähintään toinen vanhemmista edustaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä on ollut olemassa myös ennen vuotta Perheen määritelmä elää viranomaisten linjausten ja lakien lisäksi yksilöiden ja yhteisöjen ihanteissa. Tämäkään määritelmä ei ole muuttumaton. Yksilön käytännön kokemus perheestä ja yhteisön luoma perheen ideaali voivat erota toisistaan. Yhteisöt saattavat luoda tiukkojakin reunaehtoja ja odotuksia perheille ja perheelämälle, mikä voi esimerkiksi vahvistaa naisten ja miesten erilaisia toiminnan odotuksia yhteiskunnassa. Perhe on todellinen yksikkö, mutta samalla yhteiskunnan perusarvoja heijasteleva ideologinen rakennelma. (Häggman 1996, ) Avioliittoa ja perhettä tutkineen Anu Pylkkäsen mukaan Suomessa korostetaan yhä perhearvoja. Arvokeskustelu tapahtuu kuitenkin vain keskustelun tasolla eikä se ulotu käytäntöihin esimerkiksi myöntämällä perheille enemmän sosiaalietuuksia. (Pylkkänen 2012, 105.) 3.2. Perhekäsitysten aikaan sidottu luonne Perhekäsitykset vaihtelevat paikan lisäksi ajassa. Samanaikaisesti on syytä todeta, että perhekäsityksen käsite on niin moniulotteinen, ettei siitä löydy yhtä selkeää määritelmää edes samassa kulttuurissa ja ajassa. (Häggman 1996, 18.) Perheen määritelmä voi vaihdella myös itse perheen sisällä. Perheenjäsenillä voi olla esimerkiksi erilaisia ajatuksia siitä, millainen heidän perheensä on. (Häggman 1996, 15 & Jallinoja, Hurme & Jokinen 2014, 7.) Osa perhetutkijoista onkin sitä mieltä, ettei perhettä ole mahdollista tyhjentävästi määritellä (Jallinoja, Hurme & Jokeinen 2014, 7 8). Perheet eivät ole itsessäkään staattisia yksiköitä, vaan rakenteita, jotka 13

17 muuttuvat olosuhteiden mukana moneen otteeseen (Häggman 1996, 39). Ihmisillä on myös taipumus nähdä muutos lineaarisena. Perhekäsityksen ja sen jäsenten roolien kokema ajallinen muutosta on todellisuudessa enemmänkin erilaisten aaltojen, syklien ja kaarien kokonaisuus. (Nätkin 2003, ) Kartoitan seuraavaksi sitä, miten perhekäsitykset ja sitä koskeva tutkimus ovat muuttuneet ajan kuluessa. Suomen kielessä sanaa perhe on käytetty pitkään, mutta sen nykyinen merkitys on vakiintunut vasta 1800-luvun aikana. Tätä ennen perheen kaltaisista yksiköistä puhuttiin esimerkiksi perhekuntina, taloina tai huonekuntina. Suomen ensimmäisessä vuonna 1745 julkaistussa sanakirjassa sanaa perhe ei ole määritelty. (Häggman 1996, 21.) Ajatus ja keskustelu perheestä yhteiskunnan hyvinvoinnin tukipilarina heräsi 1800-luvulla ja jatkui aina 1950-luvulle asti. Perheen merkitystä korostava keskustelu käynnistyi 1800-luvun lopulla myös Suomessa. Tänä niin sanottuna perheen aikakautena koettiin perheen vallankumous, jolloin luotiin ne symbolit, joiden vielä tänäkin päivänä ymmärretään ilmentävän perheyhteyttä. (Jallinoja 2001, 199.) Perhekäsityksen muodostumista seurasi pian ensimmäinen perheen ideaalia koskeva kriisi. Jo 1800-luvulla perheen tulevaisuuden ajateltiin vaarantuvan liberalisoituvan lainsäädännön ja perhesiteiden löystymisen vuoksi. Juurettoman individualismin pelättiin syrjäyttävän perinteisen perheideaalin. Samoihin aikoihin lukujen aikana tapahtui perhetutkimuksen ensimmäinen kultakausi. (Häggman 1996, ) 1900-luvulla huomio kiinnittyi perheiden lisäksi perheenjäsenten rooleihin ja määritelmiin luvulla vahvistui ajatus kahdesta vanhemmasta ja lapsista koostuvasta ydinperheestä. Tässä mallissa jokaisella perhejäsenellä oli oma roolinsa. Äideillä oli vahva rooli lasten kasvattajina. Tämän takia esimerkiksi päiväkotien avulla lasten hoivaa ulkoistavia äitejä paheksuttiin. Isien roolia lapsen kehityksessä ja tunne-elämässä puolestaan sivuutettiin ja 1950-luvulla lasten hyvinvointia koskevassa keskustelussa ja tutkimuksessa. Ydinperhemallissa ja 14

18 familistisessa ajattelussa äidin rooli on vastata muiden perheenjäsenten fyysisistä ja psyykkisistä tarpeista. (Chambers 2001, ) Ydinperheideaali ei ollut läsnä ainoastaan 1950-luvulla. Sitä pidetään yllä ja herätetään henkiin toistuvasti esimerkiksi poliittisessa retoriikassa. (Chambers 2001, 66.) 1960-luvulla perheen ajateltiin olevan uudestaan uhattuna yhteiskunnallisten muutosten johdosta. Tällöin uhkana nähtiin yhteisöllisyyden häviäminen, kaupungistuminen, sukuyhteyksien katkeaminen, muuttunut perhekoko ja avioerojen lisääntyminen. (Yesilova 2009, ) Myös 1960-luvun seksuaalinen vallankumous ja vapaamieliset avioliiton tulkinnat nähtiin myös uhkana ydinperheen ihanteelle. (Chambers 2001, 92.) Yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset murrokset vaikuttivat näin ollen myös perhekäsityksiin ja perhettä koskeviin kriiseihin. Perhettä koskevia muutoksia, elämänkulkua, syklejä ja selviytymisstrategioita alettiin tutkia 1970-luvulla (Häggman 1996, 39 43). Michael Anderson tutki esimerkiksi vuoden 1971 tutkimuksessaan teollistumisen ja kaupungistumisen vaikutuksia perhe- ja sukuyhteyksiin. Pirjo Markkola (1994) on tutkinut myöhemmin 1990-luvulla kaupungistumisen vaikutuksia suomalaisiin perheisiin ja 1980-luvilla heräsi myös toinen keskeinen perheitä koskeva tutkimussuuntaus - feministinen kritiikki. Huomio kohdistui tällöin myös naisten rooliin perheissä sekä niihin odotuksiin ja paineisiin, mitä yhteiskunta ja kulttuuri naisiin kohdisti. (Kuronen 2014, 81.) 1970-luvulla suomalaisessa perhettä koskeneessa keskustelussa käsiteltiin paljon perhekasvatusta ja -neuvontaa. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa rakennettiin tällöin perheestä riippumatonta hoivajärjestelmää. Osa tahoista, kuten kirkko, huolestui siitä, miten tämä vaikuttaisi perheisiin. Kirkon toiveena oli luoda systemaattinen perhekasvatusjärjestelmä. Perhe nähtiin luonnollisena lapsen kasvuympäristönä ja pelkona oli, että uudenlaiset yhteisöt korvaisivat perheen lapsen kasvuympäristönä. Keskustelu perhekasvatuksesta ja -neuvonnasta jatkui läpi luvun. Keskusteluun otti kantaa jopa presidentti Kekkonen vuoden 1979 uudenvuoden puheessaan. Perhekasvatuskeskustelu kulminoitui vuonna

19 uudistettuun sosiaalihuoltolakiin, jossa vahvistettiin perhekasvatuksen kokonaisjärjestelmää. (Yesilova 2009, ) Kehitys on sittemmin kääntynyt ja perheenjäsenten rooli muiden perheenjäsenten hoivaajina on vahvistunut. Muutos konkretisoituu muun muassa pidentyneissä vanhempien hoitovapaissa sekä vanhusten laitoshoidon purkamisessa. Naisten rooli hoivavastuun kantajina on ollut perinteisesti korostunut, mutta on nykyään tasapuolisempaa. (Pylkkänen 2012, ) Isyyden määritelmä on tiukasti kiinni tässä tasa-arvokeskustelussa. Isän vanhemmuuden rooli on muuttunut osin perhepoliittisten ratkaisujen, kuten esimerkiksi pohjoismaisten vanhempainvapaiden myötä. Uudistuksilla vahvistettiin isän vastuuta kotona tapahtuvista asioista sekä äidin roolia työmarkkinoilla. (Rantalaiho 2003, 203.) Isän heikko osallistuminen kotona nähtiin niin merkittäväksi uhaksi naisten osallistumiseen työmarkkinoilla, että asian tiimoilta perustettiin 1990-luvulla Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskuksen Isät ja lapset -työryhmä. (Rantalaiho 2003, 213.) Isien roolia koskeva pohdinta on esiintynyt myös mediassa 1990-luvulta lähtien. Elokuvissa ja televisiosarjoissa huomiota on saanut etenkin kysymys siitä, miltä isyys näyttää avioeron jälkeen luvun isän rooli vanhempana esitettiin mediassa passiivisena lukua lähestyttäessä mediassa yleistyi oma genrensä, jonka teemana olivat isät, jotka olivat aiemmin olleet passiivisia, mutta saavuttavat muutoksen avulla uudenlaisen tunteikkaamman tai feminiinisen miehuuden roolin. Chambers käyttää esimerkkinä Die Hard -elokuvia, joissa toimintasankari voi olla myös romanttinen hahmo. Näissä elokuvissa miehet saavat arvostusta otettuaan aktiivisemman roolin isänä töiden ohella samalla kuin naiset esitetään kriittisessä valossa, mikäli he valitsevat työelämän kotielämän rinnalle. (Chambers 2001, ) Perhekäsitykset ja perheenjäsenten roolit ovat muuttuneet ajan kuluessa. Isän roolista on tullut aktiivisempi ja naisen rooli äitinä on aiempaa tasa-arvoisempi. Muutoksesta huolimatta perheellä on yhä merkittävä rooli jäsentensä hoivaajana. 16

20 3.3. Perhettä kuvaavat vastaparit Perhekäsitysten muutosta tai monipuolisuutta voidaan tutkia myös erilaisten vastaparien kuten ongelmaperhe ja ydinperhe avulla. Perhedynamiikkaa tutkineet Anna-Maija Castrén ja Riitta Högbacka ovat määritelleet perhekäsityksiä ekslusiivisuuden ja inklusiivisuuden termien avulla. Ekslusiivinen perhekäsitys on sosiaalisten sidosten muodostelma, joka sulkee perheen ulkopuolelle kaikki muut paitsi vanhemmat ja lapset. Heteroseksuaalinen ydinperhe edustaa ekslusiivista perhekäsitystä. Inklusiivinen perhekäsitys on sallivampi ja voi sisältää lasten ja vanhempien lisäksi muitakin sidoksia ja perheasemia. Merkittävää tässä erottelussa on myös se, että ekslusiivisuuden ja inklusiivisuuden käsitykset ovat usein ajassa ja paikassa päällekkäisiä. Näiden perhekäsitysten ristiriidat ja jännite aiheuttavat yhteentörmäyksiä. (Castrén & Högbacka 2014, ) Ekslusiiviset ja inklusiiviset perhekäsityksen voivat kokea yhteentörmäyksiä esimerkiksi uusperheissä, joissa vanhempien uudet puolisot ja tarve ekslusiiviseen perhekäsitykseen voivat haastaa inklusiivista perhekäsitystä, jossa biologisen vanhemman ja lapsen välinen suhde korostuu. (Castrén & Högbacka 2014, 118.) Perhettä voidaan määrittää myös familistisen ja individualistisen perhekäsityksen avulla. Familistinen perhekäsityksen tarkoituksena on vahvistaa perhettä. Sen mukainen vahvan perheen malli juontaa juurensa 1600-luvun protestanttisissa yhteisöissä muodostuneesta vahvasta perhekäsityksestä, jossa perhe oli keskeinen yhteisö ja yhteiskunnan perusyksikkö. (Jallinoja 1984, ) Familistisen perhekäsityksen vastaparina toimii individualistinen perhekäsitys. Se nojaa familistisen ajattelun tavoin 1600-luvulla syntyneeseen ajatteluun. Individualistisen perhekäsityksen taustalla on individualistinen ihmiskäsitys, jonka ydinajatuksena oli ihmisen oikeus oman itsensä hallintaan. Ihminen oli yhteisön jäsenen sijaan yksilö ja vapaasti liikkuva kansalainen. Individualistisen käsityksen mukaan avioliiton tulee perustua vapaamiseen valintaan ja rakkauden tunteeseen. Avioliiton tulisi olla mahdollista purkaa, mikäli puoliso ei olisi enää rakkauden kohde. (Jallinoja 1984, ) Avioliittoa korostavia perhekäsityksiä kritisoiva feministinen naisliike on tarjonnut 17

21 1970-luvulta lähtien laajempaa yhteisöllistä mallia korostaa perhekäsitystä. (Jallinoja 1984, 54.) Perheen vaihtelevista määritelmistä huolimatta perheen oletusmuotona vallitsee meidän ajassamme jo aiemmin mainitsemani ydinperhe. (Salmi 2019, ) Ajatus ydinperheestä on kuitenkin uusi. Ydinperhettä pidetään yhtenä keinona standardoida yksilön elämänkulkua ja sosiaalistaa lapsia yhteisön normeille. (Chambers 2001, 49.) Ydinperhettä 1950-luvulla mallintaneiden Talcott Parsonsin ja Robert F. Balesin mukaan ydinperheellä oli enää vain kaksi perustarkoitusta: lapsen sosiaalistaminen sekä aikuisten vakauttaminen yhteiskunnan jäseniksi. Talcott ja Bales olivat sitä mieltä, että jokainen aikuinen on osa ydinperhettä ja jokaisen lapsen kohdalla tulee aloittaa sosialisoimisen prosessi ydinperheessä. (Talcott & Bales 1955, ) Toisena ydinperheen vastaparina voidaan pitää myös entisaikojen suurperheitä, jotka koostuivat useammasta ydinperheestä (Jallinoja 1984, 37). Ydinperheen määritelmää tutkineen Katja Yesilovan mukaan on tärkeää määrittää ydinperheen ja perheen määritelmät toisistaan, koska silloin sallitaan myös muunkaltaisten perheiden määritteleminen perheiksi. (Yesilova 2009, ) Ydinperheen mallissa korostuu ajatus perheen luonnollisesta järjestyksestä, jota määrittelevät biologiset, psykologiset ja sosiaaliset lainalaisuudet. Äiti on perheen ytimessä. Patriarkaalisen perheen keskiössä on puolestaan isä ja sitä määrittelevät laki, talous, säännöt sekä oikeuksien ja vastuun jakautuminen. (Yesilova 2009, 201.) Ajattelua, jossa ydinperhe nähdään normaaliuden ja lapsen oikeanlaisen kasvun edellytyksenä kutsutaan ydinperheontologiaksi. Ajattelun mukaan ydinperhe on ihmiselämälle luonnollista ja jopa välttämätöntä. (Yesilova 2009, 205.) Ydinperheajatusta tutkinut Katja Yesilova on tutkinut perheen määritelmää myös moniongelmaisen perheen ja sen vastaparina toimivan terveen ja autonomisen perheen näkökulmasta. Yesilova on tutkinut sitä, miten näitä perhetyyppejä on määritelty suomalaisessa hallitustyössä sekä ruotsalaisten perheterapeuttien toimesta. Moniongelmaperheen määritelmän perustelu vaatii rinnalleen ydinperheen 18

22 ideaalin. (Yesilova 2009, ) Perheen näkeminen ongelmallisena voidaan oikeuttaa asettamalla se jonkin muuttumattoman ja toisinaan vaaran alla olevan vastavoimaksi - tässä tapauksessa ydinperheen uhmaajaksi. (Chambers 2001, 66.) Moniongelmaperhettä kuvaa elämän hallitsemattomuus, vastarinta viranomaisia kohtaan sekä toisaalta riippuvuus heidän palveluistaan. Moniongelmaperheessä yhdistyvät ja risteytyvät psyykkiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat sekä kasvatus- ja aviosuhteen vääristymät. Terve ja autonominen perhe toimii puolestaan itsenäisesti eikä ole riippuvainen yhteiskunnan avusta sekä jakaa ympäröivän yhteiskunnan arvot ja normit. (Yesilova 2009, ) Ydinperheen ideaalia uhmaavan perheen yksityiselämän suojaa voidaan rikkoa esimerkiksi sosiaaliviranomaisten puuttumisella perheen elämään. Perusteluna tämänkaltaiselle puuttumiselle voi olla esimerkiksi lastensuojelun asiakkuuden tarve. (Pylkkänen 2012, 106.) Olen kolmannessa luvussa esittänyt erilaisia perhekäsityksiä sekä tuonut esille sitä, miten perhekäsitykset ovat syntyneet ja kehittyneet suomalaisessa yhteiskunnassa eri aikoina. Perhetutkimusta koskevaa kirjallisuutta lukiessani havaitsin lisäksi, että perhekäsityksiä käsitellään usein vastaparien avulla. Pidän tärkeänä vastaparien esittelyn, sillä niitä voidaan käyttää perheitä koskevissa teksteissä, kuten esimerkiksi mielipidekirjoituksissa, eräänlaisina perheiden rooleina tai tyyppeinä. Käytän osaa löytämistäni vastapareista aineiston analyysin tulosten pohdinnan tukena. Seuraavassa luvussa käyn läpi tarkemmin tutkielman toteutusta. 19

23 4. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkielman tavoitteena on analysoida, minkälaisten kehysten avulla Helsingin Sanomien mielipideosion kirjoittajat kirjoittavat perheistä koronaviruksen luoman poikkeusajan aikana. Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien mielipideosion kirjoituksista. Analyysimenetelmänä käytän sosiologi Ervin Goffmanin kehysanalyysia. Tässä luvussa esittelen tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ja tutkimuskysymystä, aineistoa sekä käyttämääni menetelmää. Luvun lopussa tarkastelen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Vastaan tutkielmassani ensinnäkin kysymykseen: Minkälaisten kehysten avulla Helsingin Sanomien mielipideosion tekstien kirjoittajat kuvaavat perheiden elämää koronaviruksen luoman poikkeustilanteen aikana? Tutkimuskysymyksen lisäksi pohdin aineiston avulla kysymystä: Minkälaisia perhekäsityksiä mielipidekirjoituksissa esiintyy? 4.1. Aineisto Pro gradu -tutkielmani aineistona käytän Helsingin Sanomien mielipideosion kirjoituksia, jotka on julkaistu välisenä aikana. Mielipideosio sisältää kolumneja, vieraskynäkirjoituksia sekä lukijan mielipide -tekstejä. Aikavälin olen määritellyt alkavaksi 17. tammikuuta, koska tällöin Helsingin Sanomissa julkaistiin ensimmäinen artikkeli, jossa käytettiin termiä koronavirus. Koronaviruksen sekä sen luoman pandemian ja yhteiskunnallisen poikkeustilan vaikutukset ovat varmasti aihe, josta kirjoitetaan mediassa vielä pandemian päättymisen jälkeen. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani artikkeleita kuitenkin vain yhden vuoden ajanjaksolla. Olen päätynyt tähän ajalliseen rajaukseen, koska vuosi sisältää kaikki merkittävät pyhäpäivät, loma-ajat, sosiaaliset tapahtumat ja vuodenajat. Juhlapäiviä ja lomia, kuten joulua ja juhannusta vietetään usein perheiden kanssa, minkä takia näen aiheellisena sisällyttää kaikki suomalaisen vuosikalenterin juhlapäivät ja vuodenajat tutkielmaani. 20

24 Koronapandemian luoma poikkeustila kosketti koko Suomea, mutta erityisesti pääkaupunkiseutua. Kirjoittajat eivät mielipidekirjoituksissaan usein eritelleet asuinkuntaansa, mutta on mahdollista, että merkittävä osa kirjoittajista asuu pääkaupunkiseudulla tai Uudellamaalla. Olen tutkielmassani kiinnostunut tarkastelemaan tekstejä, jotka on kirjoitettu poikkeustilassa elävien ihmisten toimesta. Toisen sanomalehden sisällyttäminen tutkielmaani olisi antanut laajempaa kuvaa suomalaisten ajatuksista korona-aikana, mutta synnyttänyt mahdollisesti uuden tutkielmassani huomioitavan kontekstin. Vaasassa asuvalla Ilkka- Pohjalaiseen kirjoittavalla henkilöllä on voinut olla koronaviruksen luomasta poikkeustilasta varsin erilainen kokemus kuin vantaalaisella henkilöllä. Helsingin Sanomat on mielenkiintoinen tutkimuskohde myös siksi, että se on Suomen laajalevikkisin sanomalehti. Vuonna 2019 Helsingin Sanomien kokonaislevikki oli noin lehteä. Toiseksi suurin 7 6-päiväinen sanomalehti oli Turun Sanomat lehden levikillään. (Media Audit Finland 2021.) Helsingin Sanomat on siis poikkeuksellisessa mediavaikuttamisen asemassa levikkinsä ansiosta. Sillä on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa sen lukijoiden mielipiteisiin ja luoda kuvaa suomalaisten perheiden arjesta. Aineisto koostuu valitsemani aikavälin aikana julkaistuista mielipideosion kirjoituksista. Keräsin aineistoni Helsingin Sanomien digitaalisen arkiston hakukoneen avulla. Käytin hakusanaa perhe hakiessani tekstejä, jotka Helsingin Sanomat luokittelee Mielipide -osastoon. Osasto koostuu lukijan mielipide - teksteistä, toimittajien kolumneista, muiden lehtien kirjoituksista ja Vieraskynäteksteistä. En sisällyttänyt aineistooni artikkeleita, jotka kommentoivat muiden lehtien kirjoituksia, koska tutkielmani käsittelee Helsingin Sanomissa käytyä keskustelua. Lukijan mielipide -tekstit ovat nimensä mukaisesti Helsingin Sanomien lukijoiden kirjoittamia tekstejä, jotka on lehden toimituksessa valittu ja editoitu julkaistavaksi. Lukijan mielipide -tekstien kirjoittajat ovat yksityishenkilöitä sekä järjestön tai ammatin edustajia. Omassa aineistossani järjestöjen työntekijät olivat esimerkiksi 21

25 yleinen ammattiryhmä lukijan mielipide -tekstien kirjoittajissa. Lukijan mielipide - tekstit eroavat kolumneista tai vieraskynäkirjoituksista myös siinä mielessä, että niiden kirjoittaja voi toivoa, että kirjoitus julkaistaan nimettömänä. On syytä muistaa, että Helsingin Sanomat ei julkaise kaikkia sinne lähetettyjä kirjoituksia. Esimerkiksi ravinnon rasvoja koskevia mielipidekirjoituksia tutkineiden tutkimusryhmän (Jallinoja, Jauho & Mäkelä 2016, 276) mukaan vuosina Helsingin Sanomat vastaanotti noin 60 mielipidekirjoitusta päivässä, joista noin 1015 julkaistiin. Lehden mukaan heidän tavoitteenaan on julkaista tekstejä, jotka edustavat kyseisen keskustelun erilaisia kantoja. Vieraskynäkirjoitukset julkaistaan erillään muista mielipidekirjoituksista pääkirjoituksen vieressä. Vieraskynäkirjoitukset ovat asiantuntijoiden kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Kirjoitusten pituus on 4300 merkkiä, mutta toimitus voi tarvittaessa muokata ja lyhentää tekstejä. (Helsingin Sanomat ) Vieraskynä- ja lukijan mielipide -tekstien kaltaisia mielipidetekstejä editoidaan ja lyhennetään usein lehden toimituksessa. Tavanomaista on myös se, että tekstin otsikkoa muutetaan houkuttelevampaan muotoon. Mielipidetekstien tarkoituksena on tuoda lehdessä esiin kansalaisten mielipiteitä. (Mikkonen & Lehikoinen 2010, 3 7.) Ari Heinosen ja Pauliina Lehtosen (2008, 59 60) kyselyyn vastanneista suomalaisten päivälehtien päätoimittajista 100 prosenttia piti yleisönosastoa tärkeänä. Lukijoiden mielipiteiden julkaisemista oli pidetty jopa niin tärkeänä, että lehdet olivat lisänneet lukijoiden mielipidekirjoitusten osuutta omassa lehdessään. Kolumni on 1960-luvulta lähtien suomalaisessa mediassa esiintynyt vapaatyylinen teksti, jossa kirjoittaja voi vapaasti tuoda omaa ääntään esiin. Kolumni toimii vastapainona sanomalehden uutisille, joissa tavoitteena on kertoa ilmiöistä, henkilöistä ja tapahtumista mahdollisimman objektiivisesti. Kolumnissa kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Usein tekstin ohessa on kuva kolumnin kirjoittajasta. Kolumni eroaa pääkirjoituksesta siten, että ne ovat minäkeskeisiä pääkirjoituksen 22

26 edustaessa me-näkökulmaa. Kolumni on näin ollen selkeästi yhden ihmisen mielipide. (Pietilä 2008, ) Aineiston rajaus Rajasin aineistoni ulkopuolelle tekstit, joissa on mainittu perhe, mutta joissa ei käsitellä koronapandemian ja perheen välistä suhdetta. Olen esimerkiksi rajannut aineiston ulkopuolelle Helsingin Sanomissa julkaistun unen laadun merkitystä vauvan kehitykseen käsittelevän mielipidekirjoituksen, jossa mainitaan sana perhe, mutta ei käsitellä koronapandemiaa tai sen vaikutuksia perheisiin. Aineiston rajaamiseen on vaikuttanut myös perhettä ja koronapandemiaa käsittelevien artikkelien suuri määrä. Helsingin Sanomat on julkaissut esimerkiksi aikavälillä yhteensä 92 kirjoitusta, joissa käsitellään perheitä sekä koronapandemiaa. Artikkelien suuren lukumäärän vuoksi päädyin rajaamaan aineiston käsittelemään vain yhtä lehden osiota. Valitsin mielipideosion kirjoitukset aineistokseni, koska ne edustavat toimittajien lisäksi Helsingin Sanomien lukijoiden jäsennyksiä ja tulkintoja perheestä. Mielipidekirjoituksissa myös toimittajilla on lupa tuona avoimemmin omia henkilökohtaisia ajatuksiaan ja näkemyksiään esille. Aineiston keruutavan yhtenä heikkoutena on, etten analysoi artikkeleita, joissa kirjoitetaan epätraditionaalisista perheistä, joista tekstin kirjoittaja ei käytä sanaa perhe. Perhesanan keskeisyys on myös tärkeää tutkiessani sitä, minkälaisia perhekäsityksiä mielipideosion kirjoittajat käyttävät teksteissään. En näe kuitenkaan, pro gradu -tutkielman ajalliset resurssit huomioon ottaen, mahdollisena laajentaa aineistoani käyttämällä sen keruussa perheen lisäksi muita hakusanoja kuten suku tai lähipiiri. Aineistoa olisi mahdollisuus laajentaa myös muilla perhettä koskevilla hakusanoilla kuten vanhempi, lapsi tai puoliso, mutta olen edellä mainituista syistä päätynyt olla käyttämättä muita hakusanoja kuin perhe. Tutkielmani aineisto koostuu yhteensä 76 Helsingin Sanomien mielipideosion kirjoituksesta, jotka julkaistiin aikavälillä Koronaa ja perheitä 23

27 koskevia mielipideosion kirjoituksia ei julkaistu tasaisesti tutkimallani aikavälillä. Julkaisujen määrä ei toisaalta kerro suoraan, miten paljon aihe on innostanut ihmisiä kirjoittamaan aiheesta. Kuvaamani luvut kertovat vain siitä, kuinka paljon kirjoituksia päätettiin julkaista Helsingin Sanomien mielipideosiossa. Kirjoituksia julkaistiin eniten maalis-, huhti- ja toukokuussa, jonka jälkeen julkaisujen määrä väheni merkittävästi. Eniten kirjoituksia julkaistiin Lukijan mielipide -osiossa. Tämä luku ei ole yllättävä, sillä kyseisessä osiossa julkaistaan enemmän kirjoituksia suhteessa kolumneihin ja Vieraskynä-teksteihin. Huomioitavaa kirjoitusten ajankohdissa on myös se, että Helsingin Sanomien mielipideosiossa ei julkaistu koronaa ja perhettä käsitteleviä tekstejä ollenkaan ennen maaliskuuta. Taulukko 1. Mielipideosion tekstien tyyppien jakauma Kolumni Vieraskynä Lukijan mielipide Tammi (2020) Helmi Maalis Huhti Touko Kesä 2 Heinä 2 Elo 1 4 Syys 1 Loka 1 Marras 1 Joulu 1 1 Tammi (2021) 1 Yhteensä Olen eritellyt mielipideosion kirjoittajat 15 luokkaan toimijatahoittain. Kirjoittajia oli yhteensä 100. Luvussa tulee huomioida, että osa kirjoittajista, etenkin toimittajista, kirjoitti useampaan mielipideosion kirjoitukseen. Helsingin Sanomien päätoimittaja Anu Ubaud esimerkiksi kirjoitti yhteensä neljä kertaa perhettä ja koronaa käsittelevän kolumnin tutkimanani ajankohtana. Taulukkoa 2. tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon myös se, että kirjoittajia on enemmän kuin itse tekstejä. Tämä johtuu 24