Asiakasprojektin esituotanto

Transkriptio

1 Asiakasprojektin esituotanto Asiakasprojektin esituotanto -kurssi oli yhtä lailla täynnä tietoa ja uusia juttuja, kuten kaikki koulumme kurssit ovat tähän mennessä olleet. Tässä kuitenkin eroavaisuus moneen muuhun kurssiin osaltani oli se, että luulin tietäväni, mistä ylipäätään puhutaan. Lähdin hieman ylimielisellä asenteella kurssille, sillä itselläni oli takana jo muutama asiakasprojekti vanhan kouluni kautta. Ne tietty olivat täysin erilaisia, joten jouduin jopa esittää itselleni kysymyksen, mitä asiakasprojektit oikeasti ovat. Uusia juttuja Ero aikaisempaan kokemukseeni asiakasprojekteissa alkoi heti ryhmien jaolla. Luulin, että ideointi jätettiin ensimmäiselle vuodelle, mutta olin väärässä, sillä väänsimme ideoita ryhmämme kanssa hyvin pitkään ensimmäisessä vaiheessa. Oli hieman vaikeaa alussa päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä asiakas haluaa, ja siitä miten me haluamme sen toteuttaa. Siinä kohtaa joutui jo miettimään kovasti sitä, vaikka me tehdäänkin työn heille, he silti maksaisivat siitä meille. Monella meidänkin ryhmässä oli suuret ajatukset ja monimutkaisemmat jutut, mutta päädyttiin lopulta koko ryhmää miellyttävään ratkaisuun. Tässä kohtaa olisi voinut miettiä asiakasta hieman enemmän. Henrik myöhemmin toikin esille, että ryhmämme ote ideointiin ja käsikirjoitukseen oli todella löysä. Presentaatioihin ja niiden hiomiseen olisi kannattanut panostaa enemmän, jota ei tietenkään siihen hetkeen ymmärtänyt tehdä. Hän myös painotti käsikirjoitusvaiheen tärkeyttä, sillä ilman hyvää käsikirjoitusta ei edes päästä sinne kuvauksiin asti. Itse en ole käsikirjoitusopiskelija, mutta tunsin kovan pistoksen sydämessäni kuullessani tuon palautteen. Olisin itse voinut tuoda sanojani muiden korviin enemmän kuin, mitä sain aikaiseksi.

2 Ero aikaisempaani kokemukseeni asiakasprojekteissa jatkui, kun pääsimme kuvaustilanteeseen. Aikaisemmin olin hoitanut kuvaukset kahden ihmisen voimin nopeasti maksimissaan kahteen tuntiin, mutta nyt meitä oli paljon. Enkä puhu siitä, että projektit mahdollisesti eroavat toisistaa, vaan siitä, että kuvauksissa meille kaikille ei olisi ehkä ollut käyttöä. Tuntui siltä, koska meitä oli paljon, meillä meni myös enemmän aikaa ylimääräiseen säätämiseen. Tämä johtuu varmasti siitä, että meille oli ryhmässä monta vahvaa persoonaa, jotka halusivat olla avustamassa ohjaajaa. Kuvauksiin meni siis noin kuusi tuntia, kun siihen olisi paremmalla järjestelyllä voinut mennä se neljäkin. Tässä opin, että kuvaukset onnistuvat paremmin, jos käsikirjoitusvaiheessa suunnitelmat on hiottu lähes täydellisiksi. Kuunnellessani muiden ryhmien kuvauspäivien tapahtumia huomasin heti, että heillä oli ollut täysin erilainen toiminta kuin meillä. Heillä osa ryhmästä oli ollut muualla tekemässä jälkitöihin valmistavia asioita, kun taas kaikki jotka olivat paikalla omasivat jonkun roolin. Henrik antoi palautetta ryhmällemme siitä, että emme olleet selittämässä tapahtumia heille, kun kävivät Tommin kanssa paikalla muutamaan kertaan. Hän sanoi jatkosta siten, että kannattaisi muistaa esitellä asiakkaalle tai mainostoimiston edustajalle kaikki asiat setissä, sillä he ovat ne joille työ tehdään. Mokasimme pahasti, kun saimme heidät tuntemaan olonsa ulkopuolisiksi setissä. Vaikka Henrik painottikin asian koskevan eniten tuottajaa ja ohjaaja, hän myös sanoi muun ryhmän olevan tärkeä juurikin siinä tehtävässä. Tajusin, että esimerkiksi minä, joka toimin kuvauksissa lavastajana/apupoikana, olisin ihan hyvin voinut selostaa tapahtumia Henrikille ja Tommille, kun toisen kerran siinä kävivät. Olin juuri silloin irti tehtävästäni ja siksi otin tämän palautteen kovasti itseeni. Nyt tiedän jatkossa tehdä asiat paremmin. Jälkityöt olivat eniten samanlaisia tässä projektissa kuin aikaisemmissani. Meillä oli määritelty leikkaaja, joka hoiti omaa työtään samalla, kun muut ryhmäläiset kävivät katsomassa aika ajoin ja antamassa omaa mielipidettään mahdolliseen lopputulokseen. Vaikka ryhmäläiset kävivät antamassa mielipidettä, niin emme kuitenkaan muistaneet ottaa Henrikiin yhteyttä, jonka olisi ehdottomasti tarvinnut olla paikalla. Henrik kertoi,

3 että mainostoimistolle kannattaa näyttää työ ennen kuin näyttää versiota asiakkaalle, jotta lopputuloksen suhteen ei tulisi ikäviä yllätyksiä. Tämä kuitenkin erosi hieman aiemmasta opitustani, sillä hoidin silloin jälkityöt yksin ja keskustelin vain asiakkaan kanssa lopputuloksesta. Nyt oli ryhmäläiset joiden kanssa käydä läpi mietityttäviä asioita. Mitä jäi mieleen Koko kurssi oli täynnä paljon uutta ja hieman jo tuttua asiaa, mutta opit jäivät ehkä helpoiten mieleen, kun kävimme palautesessiot yhdessä kaikkien ryhmien kesken. Sielä huomasi, että on jo jotain oppinut matkan varrella, ja kuinka joku muu oli tehnyt esimerkiksi samanlaisen virheen kuin itse. Oli myös helpottavaa, että meillä oli kuitenkin rento meininki, vaikka kävimmekin läpi paljon asioita. Virheistä oppii parhaiten. Opin ideointivaiheesta sen, että on tuotava asioita reilusti esille, vaikka tuntuu siltä, että muu ryhmä onkin jo ihastunut yhteen ajatukseen. Henrikin sanoin: On hyvä tuottaa massaa ja tuoda tiskiin arvelluttaviakin ideoita ja aivopieruja." Ei pidä siis jatkossa pelätä oman mielipiteen esiin tuomista, sillä silloin on helpompi karsia hyviä ideoita, kun puristaa väkisin lisää. Toinen asia, jonka opin ideointivaiheessa oli se, kuinka tärkeää on ottaa tekijänoikeusasiat huomioon tietysti aina, mutta erityisesti asiakasprojekteissa. Olin täysin tietämätön koko aiheesta, kun se päätyi puheeksi ryhmässämme, joten oli kiva oppia asioita myös muiden ryhmäläisten kautta. Suunnitelman presentaatiosta mainostoimistolle ja asiakkaalle opin sen, että ikinä ei voi olla liian visuaalinen esityksen kohdalla. Täytyy pohjustaa presentaatio asiakkaalle ja parhaiten se käy kohderyhmän tuntemisen kautta. Synopsis olisi myös hyvä lukea innokkaalla äänellä asiakkaalle, jotta saadaan kaikki mahdollinen hyvä irti ideasta ja sen suunnitelmasta.

4 Kuvauksissa opin sen, että paras tulos syntyy, jos jo alussa on tehty hyvät suunnitelmat. Sen lisäksi opin, jos ei ole isoa roolia kuvauksissa, voi itse hakeutua tekemään asioita, jotta kuvaukset sujuisivat esteettömästi. Näin jälkikäteen harmittaa, kun en lähtenyt vieraille esittelemään sitä, mitä oltiin tekemässä. Jälkituotannosta opin sen, että tilanne voi aina muuttua asiakasprojekteissa. Meilläkin oli kohtuullisen selvä linja, jonka mukaan teimme mainosta, mutta vielä viime hetkellä jouduimme tekemään muutoksia, koska asiakas niin pyysi. Tämä toisaalta oli jo selkeä aiemmasta kokemuksesta. Tämän projektin toteutus tosin erosi jo siinä, että suunnittelutyö alusta lähtien oli tehty tarkemmin kuin aiemmissa töissäni. On helpompi tehdä muutoksia, jos ollaan samalla aaltopituudella itse asiakkaan kanssa. Asiakasprojekteista itsestään opin sen, että asiakas on aina erilainen ja hänellä on myös omat näkökulmat aiheeseen. Täytyy yrittää löytää yhteinen sävel ja myös sanoa, jos idea on aivan mahdoton, tai jos sen voisi tehdä paremmalla tavalla toisin. Tärkeää on kuitenkin huomioida asiakkaan tarve ja muistaa, että ollaan tekemässä asiakkaalle mainosta, ei itselleen. Pitää osata myös neuvotella, jos sattuu hankalampi tyyppi vastaan. Vertailu Aiemmin ajattelin, että lyhytelokuvat ovat lyhytelokuvia, insertit inserttejä ja mainokset mainoksia. Mitä pidemmälle olen opinnoissani päässyt, sitä helpommin huomaan kaikki yhtäläisyydet näiden kolmen välillä. Erojakin kyllä löytyy, mutta nyt olen nähnyt päällepäin paljon enemmän yhtäläisyyksiä. Kaikissa kolmessa tarvitaan elokuvakerronnallista tarinankerrontaa. Huomasin ensimmäisenä vuonna tehdessämme loppulukukauden lyhytelokuvaa, että en pidä elokuvien tekemisestä juurikin siksi, koska se ei tapahdu nopeasti ja niissä materiaalin määrä on usein aivan järjetön. Itse henkilökohtaisesti pidän telkkarimaisesta meiningistä, jonka huomasin puuttuvan esimerkiksi meidän koulumme tekemistä inserteistä.

5 Melkeinpä jokainen ryhmä oli panostanut todella visuaaliseen ilmeeseen ja lopputulokset seurasivatkin selkeää elokuvakerronnan kaavaa. Näissä mainoskuvauksissa myös huomasin, että olimme päätyneet samanlaiseen meininkiin kuin lyhytelokuvan kuvauksissa. Tuli sellainen ikävä olo, kun joutui taas käyttämään olematonta luovuuttaan asioiden ratkaisemiseksi. On jo vähän ikävä helppoja uutisinserttejä, joissa asiat ovat niinkuin ovat. Spiikki taustalle, muutama kuvituskuva päälle ja sillä selvä. Mainokset ovat tosin nykypäivänä todella visuaalisia, sekä niihin on selkeästi käytetty enemmän dramaturgista kerrontaa. Sellainen tuntuu uppoavan paremmin nykyään. Eroja löytyy kuitenkin muutama ja ensimmäinen on pituudet, jolloin huomataan, että mainos on yleensä aina lyhyt (noin 30s). Insertti voi olla pituudeltaan ihan lyhyestä keskimittaiseen riippuen täysin, minkälainen insertti on kyseessä. Lyhytelokuva on aina usein yli sen kolme minuuttia ja saattaa kestää jopa tunnin. Tietty myös valmistusaika on erilainen jokaisessa. Insertti tehdään nopealla aikataululla, jolloin koko projektiin voi olla aikaa vain yksi vuorokausi. Mainoksen tekoon on yleensä annettu reilummin aikaa suunnitteluun, kuvauksiin pari päivää ja lopputyölle taas hieman vähemmän. Lyhytelokuvaan tarvitaankin jo sitten isompi väliaika, jos halutaan mitata koko prosessi. Isona erona mainitsisin vielä, että mainosten- ja lyhytelokuvien teossa on molemmissa valittuna ohjaaja, joka kantaa visuaalisen ilmeen valtikkaa. Inserteissä kuvaaja on suunnilleen vastuussa siitä, mitä kuvataan, kuinka paljon ja millä välineillä. Eroja löytyy yksi toiseensa verrattuna, mutta samankaltaisuuksia kokonaisuuksissa.

6 Työtehtävät 1. & 2. vaihe: Oppitunnit: 30h Ideointi ja suunnittelu: 10h Käsikirjoitus: 3h Lavastaja: 6h Yleinen apupoika: 7h Jälkityöt: 45h (siirretty Aspron tuotanto ja jälkituotanto -kurssilta) Satu Mäkinen 17MA