Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä ensimmäinen väliraportti

Transkriptio

1 P5_TA(2002)0535 Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä ensimmäinen väliraportti Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta "Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä ensimmäinen väliraportti" (KOM(2002) 46 - C5-0198/ /2094(COS)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 46 C5-0198/2002), ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman 1 komission kertomuksesta: Toinen taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus (KOM(2001) 24), ottaa huomioon komission teettämän tutkimuksen "The economic impact of objective 1 interventions for the period " 2, ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (KOM(2001) 428) 3, ottaa huomioon Göteborgissa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Eurooppaneuvoston päätelmät kestävän kehityksen strategiasta, ottaa huomioon 31. toukokuuta 2001 antamansa päätöslauselman ympäristöpolitiikasta ja kestävästä kehityksestä: Göteborgin Eurooppa-neuvoston valmistelu 4, ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1994 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä: haasteet ja tiet 2000-luvulle (KOM(1993) 700) 5, ottaa huomioon perustamissopimuksen artiklan ja 299 artiklan 2 kohdan, ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A5-0354/2002), 1 P5_TA(2002) final_report.pdf. 3 EYVL C 153 E, , s EYVL C 47 E, , s EYVL C 91, , s PE \ 1

2 A. ottaa huomioon, että eurooppalainen koheesiopolitiikka on pidettävä Euroopan yhdentymisen ydinkysymyksenä, koska muuten koko yhteisön harmoninen kehitys vaarantuu ja kaikille EU:n jäsenvaltioille aiheutuu haittaa, B. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan nykyistä 0,45 prosentin osuutta unionin BKT:stä ei voida alittaa vaarantamatta vakavasti laajentumiseen liittyvien koheesiotavoitteiden saavuttamista ja koko koheesiopolitiikan uskottavuutta, C. katsoo, että on torjuttava kaikki pyrkimykset Euroopan rakennepolitiikan uudelleenkansallistamiseksi, sillä se vahingoittaisi vakavasti rikkaimpien ja köyhimpien alueiden väliseen solidaarisuuteen perustuvaa eurooppalaista mallia, D. ottaa huomioon keskustelun käytettävissä olevien rahoitusvälineiden oikeudenmukaisesta jakautumisesta 27 jäsenvaltion unionissa sekä sen seikan, että uusien jäsenvaltioiden alueiden kehitystaso on huomattavan alhainen verrattuna EU:n keskiarvoon ja nykyisiin tavoite 1 -alueisiin, E. ottaa huomioon, että laajentuneessa unionissa nykyiset tavoite 1 -alueet ylittävät "tilastovaikutuksen" takia automaattisesti 75 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta, ilman että niiden kehitys todellisuudessa menisi eteenpäin, F. ottaa huomioon, että rakennepoliittiset toimet eivät ole yhteisön suuresta taloudellisesta panoksesta huolimatta tuottaneet vielä kaikkia toivottuja tuloksia ja että EU:n eri alueiden välillä on edelleen erityisen suuria eroja ja että köyhimpien alueiden työttömyys kasvaa edelleen; katsoo, että jatkuvaa korkeaa työttömyyttä voidaan torjua alueellisen kehittämisen politiikalla, jonka tavoitteena on luoda vähiten kehittyneille ja teollisuuden rakennemuutoksesta kärsiville alueille uusia mahdollisuuksia investointeihin, työllistämiseen sekä paikallisten resurssien hyödyntämiseen, G. katsoo, että Euroopan unionin kaikkein syrjäisimmät alueet ovat maantieteellisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti erilaisia, H. ottaa huomioon pysyvät maantieteelliset haittatekijät, jotka haittaavat sosiaalistaloudellista ja rakenteellista kehitystä tietyillä unionin alueilla, etenkin kaikkein syrjäisimmillä alueilla, sekä tarpeen torjua näitä haittoja erityistoimenpiteillä, I. katsoo, että vain yhteisön politiikkojen (maatalouspolitiikan, liikennepolitiikan, tutkimus- ja innovaatiopolitiikan, koulutus- ja ammattikoulutuspolitiikan, kilpailu- ja verotuspolitiikan) ja koheesiopolitiikan parempi koordinointi voi edesauttaa koko alueen kehitystä, J. katsoo, että eurooppalaisen koheesiopolitiikan ja jäsenvaltioiden sisäisten politiikkojen mahdollisimman suuri johdonmukaisuus olisi varmistettava, K. katsoo, että menettelyjä on yksinkertaistettava mahdollisimman paljon ja että komission, jäsenvaltioiden ja kyseisten alueiden välistä kumppanuutta on tehostettava, L. katsoo, että aluepolitiikalla on voimistettava Euroopan unionin kehittymistä monikeskuksiseksi, 2 /PE

3 Eurooppalaisen koheesiopolitiikan tulevaisuus 1. toteaa, että yhteisön koheesiopolitiikan, johon sisältyy se, että rikkaat jäsenvaltiot osoittavat solidaarisuutta köyhiä jäsenvaltioita kohtaan, on säilyttävä kiinteänä osana laajentunutta unionia; 2. vaatii EU:n rakennepolitiikan kestävää uudistamista siten, että alueet voivat EU:n toimista riippumatta noudattaa omia kehityssuunnitelmiaan, joita tuetaan EU-toimin yksinkertaisessa hallinnollisessa menettelyssä; 3. katsoo, että laajentumista edeltävänä aikana koheesiopolitiikkaa on tarkistettava, kehitettävä ja mukautettava laajentuneen unionin uudenlaiset olosuhteet huomioon ottavaksi; 4. painottaa, että yhteisön koheesiopolitiikan mukaisesti annettava tuki on sovitettava tarkkaan tulevien jäsenvaltioiden erityistarpeisiin ja sosiaalis-taloudellisiin realiteetteihin (jotka ovat seurausta niiden omasta historiasta sekä ainutlaatuisesta historiallisesta, taloudellisesta ja poliittisesta muutoksesta), jotta sillä voitaisiin mahdollisimman paljon lisätä taloudellista kilpailukykyä, nostaa väestön elintasoa ja edistää kestävää taloudellista kehitystä; 5. teroittaa ehdokasvaltioille, että niiden on välttämättä tehostettava hallintoaan ja koordinointijärjestelyjään valmistautuessaan hallinnoimaan rakennerahastoja; pyytää komissiota tekemään koheesiopolitiikan suunnittelusta ja täytäntöönpanosta tehokkaampaa ja joustavampaa; katsoo, että rahastojen hallinto olisi aiheellista hajauttaa asteittain, kunhan samanaikaisesti määrätään niiden käytön tehokkaasta ja tiukasta valvonnasta; 6. tukee sitä, että komissiolle annetaan riittävästi varoja ja henkilöstöä, jotta se voi valmentaa unionin jäsenyyttä hakeneita maita teknisesti käyttämään niiden saamia aluepoliittisia määrärahoja; Tavoitteet 7. katsoo, että ns. tilastovaikutuksen välttämiseksi tulevassa koheesiopolitiikassa on syytä ottaa huomioon henkeä kohti laskettavan bruttokansantuotteen ohella muita indikaattoreita, jotka kuvaavat alueiden kriittistä tilannetta ja kehitysvaikeuksia; 8. vaatii tuen lopettamista asianmukaisesti vaiheittain kunkin alueen talouden suorituskyvyn mukaisesti niillä alueilla, jotka eivät ole seuraavan tukikauden aikana enää tukikelpoisia; 9. on hämmästynyt siitä, että toisesta koheesiota käsittelevästä raportista poiketen ensimmäisessä väliraportissa ei käsitellä kysymystä tavoite 2 -alueista; katsoo, että yhteisön tuki näille alueille puolustaa edelleen paikkaansa, koska uudelleenjärjestelyihin ja taloudelliseen kehitykseen liittyvät ongelmat ovat edelleen ajankohtaisia ja koska rakennerahastot ovat alueellisen kehityspolitiikan kannalta korvaamaton väline, jonka tuottamaa lisäarvoa tarvitaan; muistuttaa, että tämän yhteisön tuen on ennen kaikkea edistettävä alueellista kilpailukykyä; PE \ 3

4 10. katsoo, että rakennemuutosta läpikäyvien alueiden pitää voida saada uudistettua tavoite 2 -tukea; 11. korostaa jälleen sellaisen koheesiopolitiikan merkitystä, joka ei rajoitu vain kehityksessä jälkeenjääneiden alueiden tukemiseen, vaan ottaa huomioon myös vakavista maantieteellisistä haittatekijöistä tai luonnonolosuhteista aiheutuvista haitoista kärsivät alueet (saari-, vuoristo- ja haja-asutusalueet); 12. vaatii, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohta pannaan paremmin täytäntöön ja että sen ansiosta maantieteellisesti pysyvästi epäedullisessa asemassa olevat alueet, erityisesti kaikkein syrjäisimmät alueet, saavat etusijan uudessa alue- ja koheesiopolitiikassa; 13. korostaa tarvetta lisätä rajat ylittävää, ylikansallista ja alueiden välistä yhteistyötä, sillä se on merkittävä tekijä kansojen ja alueiden välisessä yhdentymisessä; Periaatteet ja menettelyt 14. ehdottaa interventiojakson ohjelmasuunnittelun aikaista aloittamista, millä taataan, että hankkeen aloittamiseen tarkoitetut EU:n varat ovat alueiden käytettävissä 1. tammikuuta 2007, ja vaatii komissiota ehdottamaan parlamentille ja neuvostolle tämän tavoitteen mukaista aikataulua; 15. kannattaa komission valkoisessa kirjassaan eurooppalaisesta hallintotavasta 1 esittämää ehdotusta, jonka mukaan rakennepoliittiset toimet toteutetaan tulevaisuudessa alueiden ja jäsenvaltioiden kolmikantasopimuksilla, otetaan käyttöön periaate "yksi ohjelma yksi rahasto" ja annetaan alueille enemmän vastuuta täytäntöönpanosta; vaatii tässä yhteydessä yksinkertaista, mutta tehokasta valvontamenetelmää; 16. korostaa hyvän hallintotavan tärkeyttä sekä hallinnossa että päätöksenteossa, sillä näin voidaan varmistaa toissijaisuusperiaatteen tiukka soveltaminen käytettävissä olevien määrärahojen optimaaliseksi hyödyntämiseksi sääntöjen mukaisesti; pitää tärkeänä, että toimielinten ja tulevien jäsenvaltioiden alueellisten viranomaisten kumppanuutta tehostetaan noudattamalla edellä mainitussa valkoisessa kirjassa olevia komission ehdotuksia, joiden mukaan rakennepolitiikan toimet toteutettaisiin tulevaisuudessa alueiden ja jäsenvaltioiden välisillä kolmikantasopimuksilla, jotta alueellisesti vaikuttavat päätökset tehtäisiin lähempänä kansalaisia; 17. vahvistaa komission puheenjohtajan Jacques Delorsin 1993 esittelemään valkoiseen kirjaan kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä sisältyvät keskeiset ajatukset luonnonvarojen liiallisen käytön ja inhimillisten voimavarojen ja niiden kehittämisen laiminlyönnin välisestä suhteesta; painottaa siitä huolimatta tarvetta edistää Euroopan alueellista koheesiota, jotta estettäisiin väestön, taloudellisen toiminnan, työllisyyden ja investointien keskittyminen Euroopan unionin vauraammille ja keskeisimmille alueille; 18. toistaa, että koheesiopolitiikan on vastaisuudessa perustuttava solidaarisuuden, kumppanuuden ja täydentävyyden periaatteisiin; 1 EYVL C 287, /PE

5 19. pyytää, että unionin politiikat ja jäsenvaltioiden alakohtaiset politiikat sidotaan koheesiotavoitteisiin ja alueiden kestäviin kehityssuunnitelmiin, jotta voidaan tukea optimaalisesti koheesiotavoitteita; 20. vaatii komissiota vielä ennen kolmannen taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevan kertomuksen julkistamista esittämään ehdotuksia siitä, miten EU:n eri politiikkojen johdonmukaisuutta voitaisiin huomattavasti parantaa taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon vaikuttavalla tavalla; 21. vaatii EIP:tä sitoutumaan voimakkaammin taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesiopolitiikkaan lisäämällä rakenne- ja aluepoliittisiin toimiin osoittamiaan varoja; Aluesuunnittelu 22. muistuttaa, että alue- ja koheesiopolitiikalla on edistettävä yhteisön alueen monikeskuksista ja tasapainoista kehitystä Euroopan aluekehityssuunnitelmassa (ESDP) esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti ja edistettävä siten Euroopan unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen tavoitteen toteutumista; 23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. PE \ 5