UUDISTUNUT VARHAISKAS- VATUSLAKI 540/2018

Transkriptio

1 OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA UUDISTUNUT VARHAISKAS- VATUSLAKI 540/2018 Varhaiskasvattajien käsityksiä uudistuneesta varhaiskasvatuslaista Jyväskylässä T E K I J Ä T : Linda Liukkonen Minna Siikanen

2 SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Koulutusohjelma/Tutkinto-ohjelma Sosionomin tutkinto-ohjelma Työn tekijä(t) Linda Liukkonen ja Minna Siikanen Työn nimi Uudistunut varhaiskasvatuslaki 540/2018. Varhaiskasvattajien käsityksiä uudistuneesta varhaiskasvatuslaista Jyväskylässä Päiväys Sivumäärä/Liitteet 56/2 Ohjaaja Lehtori Auli Pohjolainen Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuspalvelut Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien käsityksiä uudesta varhaiskasvatuslaista (540/2018) Jyväskylässä. Tutkimuksessa kartoitettiin heidän käsityksiään siitä, mitä vaikutuksia lakiuudistuksella on pedagogiikan toteuttamiseen ja miten henkilöstörakenteisiin tulleet muutokset näkyvät varhaiskasvatuksessa. Tutkimustyön toimeksiantaja oli Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuspalvelut. Tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuslakia, siihen voimaantulleita muutoksia sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet asiakirjaa. Tutkimuksen tavoitteena oli nostaa esille varhaiskasvattajien näkökulmia ja mielipiteitä ajankohtaisesta aiheesta. Tutkimus oli kartoittava tutkimus, joka toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Aineistonkeruumenetelmänä käytetty Webropol -kyselylomake jaettiin kaikille kunnallisten päiväkotien varhaiskasvattajille Jyväskylässä ja vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 88. Kyselyssä käytettiin sekä avoimia- että suljettuja kysymyksiä. Kvalitatiivisen tutkimusaineiston eli avointen kysymysten analysoinnissa käytettiin menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Kvantitatiivinen tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatuksen lakiuudistuksen koettiin vahvistavan varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikan toteuttamista kasvatustyössä. Lakiuudistuksen myötä varhaiskasvattajien työnkuvien koettiin selkeytyneen ja työskentelyn muuttuneen suunnitelmallisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Lakiuudistukselta kuitenkin toivottiin muutosta työntekijäresurssien lisäämiseen sekä lapsiryhmäkokojen pienentämiseen. Yleinen huoli alan tulevaisuudesta nousi merkittävästi esiin tuloksista. Huolissaan oltiin varhaiskasvattajien riittämättömyyden tunteesta ja työssäjaksamisesta. Kuormittavina tekijöinä työssä koettiin työntekijöiden vaihtuvuus ja sijaispula. Tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan toivottiin painottuvan erityisesti perhetyöhön, sekä yhteistyöhön sosiaalihuollon, lastensuojelun ja perheiden kanssa. Tutkimuksesta nousi useita jatkotutkimusaiheita. Tutkimuksen pohjalta nousseena jatkotutkimusaiheena voisi tutkia, kuinka lakiuudistuksen myötä tulleet muutokset muotoutuvat käytänteiksi varhaiskasvatuksessa, esimerkiksi liittyen henkilöstörakenteiden muutoksiin ja pedagogiikan vahvistamiseen. Lisäksi voisi tutkia, mihin varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva tulee painottumaan varhaiskasvatuksessa ja miten uusi työnimike asettuu varhaiskasvatuksen työkentälle. Avainsanat varhaiskasvatus, varhaiskasvatuslaki, pedagogiikka, henkilöstörakenne, työnkuva

3 SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS Abstract Field of Study Social Services, Health and Sports Degree Programme Degree Programme in Social Services Author(s) Linda Liukkonen and Minna Siikanen Title of Thesis Reformed Early Childhood Education Law 540/2018. The views of early childhood educators about the new Early Childhood Education Law in the city of Jyväskylä Date Pages/Appendices 56/2 Supervisor(s) Lecturer Auli Pohjolainen Client Organisation /Partners Jyväskylä early childhood education services Abstract The purpose of this study was to examine the views of early childhood educators about the new Early Childhood Education Law (540/2018) in the city of Jyväskylä. In particular, the study concentrates on the views of early childhood educators about how the reformed law affects implementing pedagogy and how the changes of personnel structure shows out in early childhood education. The thesis was assigned by the early childhood education services of the city of Jyväskylä. The study deals with the Early Childhood Education Law and the basics of early childhood education curriculum (2016). The aim was to establish the early childhood educators points of view on these changes. This study was an explorative study, where data was collected through an electronic questionnaire. The Webropol-questionnaire was sent to all early childhood educators in municipal day care centers of the city of Jyväskylä and 88 educators responded to the survey. The questionnaire consisted of open-ended questions and closed questions. The open-ended questions of the questionnaire were analyzed using inductive content analysis and choosing themes. The quantitative research data was analyzed using statistical methods. Based on the study results the Early Childhood Education Law improves the quality of early childhood education and helps implementing pedagogy. According to the educators, the Early Childhood Education Law helped to clarify worker s job descriptions and working in the field is now more planned and goal oriented. Furthermore, educators expected that the reform of the law would have made changes to the resources of workers and decrease the number of children in groups. The results indicated that early childhood educators were worried about the future of the early childhood education sector. Especially they were worried about educators management of work-related stress feelings and feeling inadequate at work. Things that burdened educators were the turnover of staff in the sector and a shortage of substitutes. According to the results, job description of the Bachelor of Social Services should concentrate on family work and collaboration with social work, child protection and families. The study raised several topics for further study. It could be studied in future how the aims of the Early Childhood Education Law are turned into practice in early childhood education for example, concerning the changes in personnel structure and strenghtenin the role of pedagogy. It could also be studied, in which areas job description of the Bachelor of Social Services shall concentrate in future and how the new occupation stands out in early childhood education. Keywords early childhood education, Early Childhood Education Law, pedagogy, personnel structure, job description

4 4 (60) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatuksen historia Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatus Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Laaja-alainen osaaminen varhaiskasvatuksessa Lapsen kehityksen ja oppimisen tukeminen varhaiskasvatuksessa VARHAISKASVATUKSEN LAATU Suunnittelu sekä arviointi- ja kehittämistehtävät Varhaiskasvatuksen pedagogiikka Henkilöstörakenne ja kelpoisuusvaatimukset varhaiskasvatuksessa VARHAISKASVATUSLAKI Varhaiskasvatuksen tavoitteet Uudistunut varhaiskasvatuslaki 540/ TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Kvalitatiivinen tutkimus Kvantitatiivinen tutkimus Kyselytutkimus Tutkimusaineiston analysointi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus TUTKIMUSTULOKSET Kyselyn taustatiedot Varhaiskasvattajien käsityksiä uudistuneesta varhaiskasvatuslaista (2018) Lakiuudistuksen vaikutukset varhaiskasvattajien työskentelyyn Pedagogiikka Henkilöstörakenne Varhaiskasvatusalan tulevaisuus JOHTOPÄÄTÖKSET POHDINTA... 49

5 5 (60) LÄHTEET JA TUOTETUT AINEISTOT LIITE 1: TUTKIMUSLUPA LIITE 2: KYSELYLOMAKE... 58

6 6 (60) 1 JOHDANTO Suomessa koulutusjärjestelmän pohjana toimii varhaiskasvatus, joka on merkityksellinen vaihe lapsen kehitystä sekä oppimista ajatellen. Varhaiskasvatuksella nähdään olevan syvä merkitys lapsen tulevan elämän kannalta ja se on osana lapsen elinikäistä kasvun ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatuksessa on velvoitettu huomioimaan lapsen etu ja sen tulee olla varhaiskasvatustoiminnan perustana sitä suunnitellessa ja toteuttaessa. Varhaiskasvatuksessa tulee erityisesti painottua pedagogiikka eli toiminnan tulee olla tavoitteellista, suunnitelmallista ja lasten mielenkiinnon kohteet huomioivaa. (OPH 2019.) Pedagogisen toiminnan pohjalla on vahvasti lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietotaito lapsen kehityksestä, kasvusta ja oppimisesta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 19). Varhaiskasvatuksen historiaa tarkastellessa voidaan todeta, että lakiuudistuksilla on ollut merkittäviä vaikutuksia varhaiskasvatusalan kehitykseen sen muovautuessa ensin köyhäinhoidosta lastensuojelun kautta sosiaalipalveluksi ja siitä edelleen osaksi kasvatus- ja koulutuspalvelujen järjestelmää (OKM 2014). Viime vuosina suomalaisessa varhaiskasvatuksessa suuret muutokset ovat liittyneet Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016) -asiakirjan julkaisuun ja uuden varhaiskasvatuslain (540/2018) voimaan astumiseen vuonna Niissä korostetaan lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen, kasvun ja oppimisen tukemista sekä lisäksi kasvatusyhteistyötä kodin ja varhaiskasvatuksen välillä. Lisäksi tavoitteena on tehdä varhaiskasvatuksesta entistä näkyvämpää yhteiskunnassamme. Olennainen osa varhaiskasvatustyötä on sen suunnittelu, arviointi ja kehittäminen yhdessä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. (Ukkonen-Mikkola 2017.) Uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) astui voimaan , jonka myötä lainsäädäntö tuli ajanmukaisemmaksi, selkeytyi ja tarkentui (OKM s.a.). Uudistuneessa laissa pääpaino on varhaiskasvatuksen laadun parantamisessa sekä pedagogiikan vahvistamisessa. Tähän pyritään muun muassa varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustason nostamisella ja tehtävänimikkeiden selkeyttämisellä. Lisäksi lakiuudistuksessa on keskitytty varhaiskasvatuksen tietotuotannon kehittämiseen ja lakiuudistuksen myötä on mahdollistettu varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen sosionomin sekä lastenhoitajan kelpoisuuden saaminen tutkintoja täydentämällä. Henkilöstörakenteet ja päiväkodin johtajan kelpoisuusvaatimukset muuttuvat vuodesta 2030 lähtien. (OAJ 2018.) Uudistuneen varhaiskasvatuslain (540/2018) myötä tulleita muita täsmennyksiä ovat lapsen edun ensisijaisuuden korostaminen ja yhdenvertaisuuden lisääminen, joka lisättiin lain tavoitteisiin. Lisäksi monialaisen yhteistyön säännöstä tarkennettiin ja laista löytyy nyt myös vuorohoitoa koskeva säännös. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei muuttunut, vaan jokaisella lapsella on edelleen oikeus varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa sekä tarvittaessa oikeus laajempaan- tai kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen tietovarantoon liittyvät muutokset koskevat yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden lisäämistä sekä varhaiskasvatustietojen tietoturvallisempaa ja keskitetympää sähköistä kokoamista ja käsittelyn mahdollistamista. (OKM s.a.)

7 7 (60) Tutkimuksemme teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelemme varhaiskasvatuslakia (540/2018) ja siihen voimaantulleita muutoksia sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet asiakirjaa. Tässä tutkimuksessa lakiuudistuksesta puhuttaessa tarkoitamme varhaskasvatuslakia (540/2018) koskevaa lakiuudistusta. Käytämme tutkimuksessa myös käsitettä varhaiskasvattajat, jolla tarkoitamme päiväkodissa lasten kanssa työskentelevää henkilöstöä. Varhaiskasvattajiia ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja sekä varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Käsittelemme tutkimuksessa varhaiskasvatuksen laatua koskevia asioita, kuten pedagogiikan ja henkilöstörakenteiden merkitystä varhaiskasvatuksessa. Olemme päätyneet kyseiseen tutkimusaiheeseen, sillä aihe on ajankohtainen ja suuntaudumme opinnoissamme varhaiskasvatukseen, jonka vuoksi aihe on tuntunut erityisen mielenkiintoiselta. Koemme, että aihe on merkityksellinen erityisesti varhaiskasvattajien näkökulmasta, sillä lakiuudistuksen myötä tulleet muutokset, eritoten henkilöstörakenteisiin sekä pedagogiikan vahvistamiseen, koskettavat työntekijöitä läheltä. Työmme tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) herättää varhaiskasvattajissa Jyväskylässä. Erityisesti kartoitamme varhaiskasvattajien käsityksiä siitä, mitä vaikutuksia lakiuudistuksella on pedagogiikan toteuttamiseen ja miten henkilöstörakenteisiin tulleet muutokset näkyvät varhaiskasvatuksessa. Työmme tavoitteena on nostaa esille varhaiskasvattajien näkökulmia ja mielipiteitä ajankohtaisesta aiheesta. Työmme tilaajana toimii Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuspalvelut ja tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytetään sähköistä Webropol - kyselyä, joka on jaettu kaikille Jyväskylän kunnallisten päiväkotien varhaiskasvattajille. Kysely pitää sisällään avoimia- ja suljettuja kysymyksiä. Avointen kysymysten analysoinnissa käytetään menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Suljettujen kysymysten kohdalla käytetään tilastollisia menetelmiä.

8 8 (60) 2 VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, joka kuuluu osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Sen tarkoituksena on luoda jokaiselle lapselle tasavertaiset edellytykset kokonaisvaltaiseen kasvuun, kehitykseen sekä oppimiseen. Varhaiskasvatuspalveluita toteutetaan erilaisin toimintamuodoin, joista yleisin on päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus, jolloin toiminta on ryhmämuotoista. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 7, 18.) Muita toimintamuotoja ovat esimerkiksi perhepäivähoito sekä kerho- ja leikkitoiminta (OPH s.a.). Näitä palveluja tuottavat kunnat, kuntayhtymät, järjestöt, yksityiset palveluntuottajat sekä seurakunnat (Kirveslahti, Sivén, Vahala, Vihunen ja Metso 2018, 36). Varhaiskasvatus, siihen liittyvä esiopetus sekä perusopetus muodostavat yhdessä jatkumon, joka liittyy vahvasti lapsuuteen (Vilén, Vihunen, Vartiainen, Sivén, Neuvonen ja Kurvinen 2006, 186). Alla on lainaus varhaiskasvatuksen arvopohjan taustalla toimivista yleisperiaatteista, jotka ovat esillä myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) -asiakirjassa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 20). Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää jokaisen lapsen oikeutta hyvään ja turvalliseen elämään, sillä jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas sellaisena kuin on. Lapsella on oikeus opetukseen ja huolenpitoon, eikä leikin merkitystä lapsuudessa voida liikaa korostaa. Lapsella on oikeus itseilmaisuun sekä kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tulemiseen. Kokemus yhteenkuuluvuuden tunteesta on merkityksellisessä asemassa jo varhaiskasvatuksessa ja ymmärrys elämän monimuotoisuudesta rakentuu jo sieltä saakka. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, ) Tunnekokemukseen perustuva yhteisöllisyys tuottaa lapselle tunteen ryhmään ja johonkin merkitykselliseen kuulumisesta. Oleellisena osana yhteisöllisyyteen kuuluu muun muassa yhteisön ja ryhmän rakentamisen sekä niiden toiminnan edistämisen oppiminen, johon opitaan jo varhaislapsuudessa. Varhaiskasvatuksessa aikuisen tehtävänä on rakentaa yhteisöllisyyttä, sillä se vaikuttaa myös lapsen tulevassa kouluiässä yhteisöllisyyden rakentumiseen. Aikuisen olisi hyvä pohtia, millä tavoin lasten välisiä vuorovaikutus- ja ystävyyssuhteita voitaisiin tukea ja miten laadukasta leikkiä edistää varhaiskasvatuksessa. Kun lasten kokemaa yhteisöllisyyttä tuetaan, vaikuttaa se myös osaltaan lasten osallisuuden tunteeseen. (Marjanen, Marttila ja Varsa 2013, 23 24, 43.) Varhaiskasvatustoiminta pitää sisällään monipuolista ja eri tavoin toteutettua musiikki-, taide-, liikunta-, tanssi-, leikki- ja kirjallisuuskasvatusta. Lisäksi toiminnassa on kuvataide-, ilmaisutaide- ja kulttuuritaidekasvatusta. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi, Siimes 2016, 15.) Muiden kuin kognitiivisten taitojen kartuttaminen varhaislapsuuden aikana on keskeinen edellytys lapsen myöhemmälle oppimiselle ja kansalaistaitojen kehittymiselle. Näitä muita taitoja voivat olla esimerkiksi sinnikkyys, motivaatio tai vuorovaikutustaidot. (Euroopan komissio 2011, 8.) Var-

9 9 (60) haiskasvatuksen suunnittelussa, järjestämisessä sekä tuottamisessa ja siitä päätettäessä huomioidaan lapsen edun ensisijaisuus (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 29). Lapsen etu huomioidaan turvaamalla tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi, muun muassa riittävällä ruoalla, levolla, puhtaudella sekä turvallisella kasvuympäristöllä, ymmärryksellä ja huolenpidolla (Kirveslahti, Sivén, Vahala, Vihunen ja Metso 2018, 53). Varhaiskasvatustoiminnassa on tavoitteena mahdollistaa jokaiselle lapselle kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö sekä vahvistaa yhdenvertaisuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lisäksi tavoitteena on edistää jokaisen lapsen kasvua, kehitystä, terveyttä sekä hyvinvointia. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018,. 1 4.) Lasten hyvinvointiin ja sen edistämiseen otetaan myös kantaa varhaiskasvatusta koskevissa asiakirjoissa. Lisäksi kansainvälisiä selvityksiä hyvinvoinnista tehdään säännöllisesti ja erilaisia indikaattoreita käytetään hyvinvoinnin mittaamisen ja vertaamisen avuksi. Hyvinvointi määritellään lapsen oikeudeksi ja kasvatuksen yhdeksi päämääräksi. Tutkimustuloksien avulla kiinnostus lasten hyvinvointiin on saatu kasvamaan, sillä tulokset ovat osoittaneet hyvinvoinnin vaikuttavan merkittävästi lapsen käyttäytymiseen ja asenteisiin. Lisäksi sen on nähty vaikuttavan myös lapsen oppimiseen ja kehitykseen. (Hännikäinen 2013, 38.) Lapsia innostavaa varhaiskasvatustoimintaa on kiinnostava, tavoitteellinen sekä sopivalla tavalla haasteellinen toiminta. Toiminnan on hyvä innoittaa lasta tutkimaan, kokeilemaan sekä harjoittelemaan asioita eri toimintatapoja hyödyntäen sekä aikuiselta tukea saaden. Leikin merkitys varhaiskasvatuksessa on suuressa osassa, sillä se edistää lasten hyvinvointia ja oppimista sekä on lisäksi motivoivaa sekä iloa tuottavaa toimintaa. Leikin myötä lapsi oppii uusia taitoja esimerkiksi ympäröivästä maailmasta sekä sosiaalisisten taitojen vahvistamisesta. Se on myös hyvä tapa saada lapselle aikaan tunne, että hän kuuluu yhteisöön ja vertaisryhmään. (OPH 2019.) Varhaiskasvatusta voi saada eri laajuisina kokonaisuuksina, joita ovat subjektiivinen-, osa-aikainen-, laajennettu- sekä kokopäiväinen varhaiskasvatus. Näiden lisäksi varhaiskasvatusta tarjotaan myös vuorohoitona sekä ympärivuorokautisena. Subjektiivinen varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Se tarkoittaa 20 tuntia viikossa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa toteutettavaa varhaiskasvatusta. Lapsen huoltaja saa päättää, kuinka 20 tuntia viikossa jakautuu päivien kesken. Osa-aikainen varhaiskasvatus on yhtäjaksoisesti enintään viisi tuntia vuorokaudessa toteutuvaa varhaiskasvatusta. Osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen on oikeus lapsilla, joiden huoltaja työnsä tai opiskeluidensa vuoksi tarvitsee lapselleen enintään viisi tuntia varhaiskasvatusta vuorokaudessa. Laajennettua varhaiskasvatusta tarjotaan lapsille, joiden huoltajalla on osa-aikainen tai väliaikainen työsuhde, hän osallistuu työllistymistä edistävään palveluun, kuntoutukseen tai muuhun vastaavaan. Laajennettua varhaiskasvatusta on yli 20 tuntia viikossa, mutta vähemmän kuin kokopäiväisen varhaiskasvatuksen verran. Kokopäiväinen varhaiskasvatus on sellaisen lapsen oikeus, jonka huoltaja on kokoaikaisesti työelämässä tai opiskelee, toimii yrittäjänä tai on omassa työssään päätoimisesti. Lisäksi kokopäiväinen varhaiskasvatus on sellaisen lapsen oikeus, jolle se on kehityksen tukemiseen nähden tarpeellista ja lapsen edun mukaista. Kokopäiväistä varhaiskasvatusta voidaan tarjota yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessa. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, )

10 10 (60) Lapsi voi saada vuorohoitoa ja ympärivuorokautista varhaiskasvatusta, mutta niihin ei ole subjektiivista oikeutta. Vuorohoitoa tai ympärivuorokautista varhaiskasvatusta voi saada tilanteessa, jossa lapsella on oikea tarve saada hoitoa ilta-aikaan, yöllä, vuorohoitona tai ympäri vuorokauden huoltajan ollessa töissä tai opiskeluiden vuoksi. Näiden kaikkien edellä mainittujen varhaiskasvatuksen eri muotojen lisäksi lapsella on oikeus myös muuhun varhaiskasvatukseen, jota ovat erilainen leikkitoiminta tai kerhotoiminta. Lapsi voi osallistua tällaiseen muuhun varhaiskasvatukseen, jos lapsen huoltaja ei tahdo lapsen käyttävän subjektiivista oikeuttaan varhaiskasvatukseen. Kuitenkin huoltajan on hyvä huomioida, että lainsäädäntö ei vaadi kerhoille tai leikkitoiminnalle tietynlaista sisältöä, laatua, ryhmäkokoa tai henkilöstön osaamista. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 39.) Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaa useat eri asiakirjat ja lait. Tärkeimpiä varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavia asiakirjoja ovat valtakunnalliset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet asiakirja, paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat, yksikkökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat, sekä lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Merkittävin varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaava laki on varhaiskasvatuslaki 540/2018. Laissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja tuottamisesta sekä varhaiskasvatuksen tietovarannosta. Lisäksi lakiin on kirjattu varhaiskasvatuksen tärkeimmät tavoitteet. Muita varhaiskasvatukseen liittyviä lakeja ja asetuksia on runsaasti, joista muutamia esimerkkejä: laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämiseksi ( /504), tietosuojalaki ( /1050), laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta ( /1128), lastensuojelulaki ( /417), laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta ( /812) sekä yleissopimus lasten oikeuksista (60/1991). Lisäksi suomalaista varhaiskasvatusta yleisellä tasolla ohjaa yleissopimus lasten oikeuksista (60/1991) eli kansankielellä tunnettu YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, jonka tavoitteena on taata jokaiselle lapselle terveys, koulutus, tasa-arvo ja turva. Sopimuksessa luetellaan lapsille eli jokaiselle alle 18-vuotiaalle kuuluvat ihmisoikeudet, jotka ovat valtion vastuulla toteuttaa. Sopimus on astunut voimaan Suomessa vuonna Sopimuksessa on kirjattuna neljä yleistä periaatetta, jotka ovat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen. Muita lueteltuja lasten oikeuksia ovat muun muassa lapsen oikeus elämään ja kuulluksi tulemiseen lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen sekä oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Lapsen kunniaa eikä mainetta saa halventaa ja häntä on suojeltava kaikelta väkivallalta. Valtion on toteutettava lapsen oikeuksien sopimusta. Lisäksi valtion tulee kunnioittaa lapsen huoltajien vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa. (Unicef s.a.) Kaikkien Pohjoismaiden varhaiskasvatusjärjestelmät ovat pitkälti hyvin samanlaisia keskenään. Jokaisessa Pohjoismaassa on varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettajia, joilla on tehtävään soveltuva koulutus. Lastentarhanopettajia on esimerkiksi Ruotsissa 50 % varhaiskasvatuksen henkilöstöstä.

11 11 (60) Ruotsissa toimivat päiväkodit on nostettu esille kansainvälisissä seminaareissa sekä tutkimuksissa sen vuoksi, että niiden varhaiskasvatusjärjestelmät on nähty olevan hyvänä esimerkkinä myös muille Pohjoismaille. Ruotsissa on korostettu varhaiskasvatuksen asemaa osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää esimerkiksi muuttamalla sanastoa, joka liittyy varhaiskasvatukseen. Lisäksi varhaiskasvatuksen erilaiset säädökset kuuluvat siellä koululainsäädännön alle. Ruotsissa on nostettu tarkasti esille lastentarhanopettajan sekä muun henkilökunnan vastuualueet, jotka on kirjattu Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan (Läröplan för förskolan 2010). Näiden edellä mainittujen lisäksi Ruotsin varhaiskasvatuksessa pyritään jämäköittämään opetus- ja kasvatustoimintaa. Kansainvälinen varhaiskasvatustutkimusyhteisö pitää Ruotsissa tapahtuneita muutoksia hyvinä ja täten nostaa kyseisen maan usein malliesimerkiksi. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, ) 2.1 Varhaiskasvatuksen historia Varhaiskasvatuksen historia kytkeytyy nykypäivän varhaiskasvatukseen, joka näyttäytyy esimerkiksi varhaiskasvatuksen tavoitteissa lapsen hyvinvoinnista. Friedrich Fröbel on ollut vaikuttamassa merkittävällä tavalla suomalaiseen varhaiskasvatuksen ja päiväkotikasvatuksen historiassa. (Vilén, Vihunen, Vartiinen, Sivén, Neuvonen ja Kurvinen 2006, 187.) Lastentarhoissa ja päiväkodeissa on aina ollut jokin kasvatuksellinen ja oppimisen tukeen liittyvä tavoite. Lastentarhatoiminnan isä Friedrich Fröbel määritteli vuonna 1843 lastentarhatoiminnalle tavoitteet, jotka ovat mainittu alla. Lastentarhan tarkoituksena ei ole vain pitää silmällä alle kouluikäisiä lapsia, vaan sen tulee antaa heille koko heidän olemustaan vastaavaa toimintaa, vahvistaa heidän ruumistaan, harjoittaa heidän aistejaan, pitää toiminnassa heidän heräävää henkeään, tutustuttaa heidät luontoon ja ihmisten maailmaan. Erityisesti sen tulee ohjata heidän sydäntään ja mieltään oikein ja johdattaa heidän kaiken elämän alkulähteille ja sen yhteyteen. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 13.) Heinonen ym. (2016, 13) kirjoittavat näiden Fröbelin määritelmien toteutuvan vielä tänäkin päivänä varhaiskasvatuslain (2015) määrittelemissä varhaiskasvatuksen tavoitteissa ajanmukaisella kirjoituskielellä. Fröbel on siis ollut vaikuttamassa muun muassa lapsen oppimisen ohjaamiseen sekä pienten lasten kasvatuksen muotoihin ja sisältöihin. Hän korosti lapsen ja lapsuuden kunnioittamista, arvostamista sekä rakastamista. Lisäksi Fröbel painotti, että lapsen tulisi itse hankkia tietoa omien aistihavaintojensa kautta. (Vilén ym. 2006, 187.) Varhaiskasvatusta on aikojen saatossa ehtinyt ohjata useat eri lait, ja asenteet päivähoidosta ovat muuttuneet aikakausien mukana. Vuodesta 1923 alkaen päivähoitoa ohjasi lainsäädännöllisesti köyhäinhoitolaki, joka ohjasi päivähoidon lisäksi muun muassa mielisairaiden, sokeiden, kuuromykkien ja avun tarpeessa olevien henkilöiden oikeuksia. Vuonna 1936 astui voimaan lastensuojelulaki (52/36), johon liitettiin myös päivähoitoa koskevat säädökset, sillä tuohon aikaan lastenhoito rakentui vahvasti lastensuojelullisesta näkökulmasta. (Alila, Eskelinen, Estola, Kahiluoto, Kinos, Pekuri, Polvinen, Laaksonen ja Lamberg 2014, 12.) Lastensuojelulaki asetti kunnille velvoitteen kasvatusta

12 12 (60) tukevien toimintamuotojen aikaansaamiseksi, mutta toimenpiteet kuitenkin jätettiin kunnan harkinnasta riippuviksi. Uusi laki kuitenkin lisäsi lastentarhojen perustamishankkeita, kun yhteiskunnan taloudellinen tilanne parani lamakauden päätyttyä. Toisen maailmansodan syttyminen kuitenkin keskeytti tämän kehitysvaiheen. (Hänninen ja Valli 1986, ) Lastensuojelullinen ajattelutapa toimi päivähoidon tausta-ajatuksena lähes 40 vuoden ajan, kunnes laki lasten päivähoidosta (36/73) asetuksineen (239/73) astui voimaan (Alila, Eskelinen, Estola, Kahiluoto, Kinos, Pekuri, Polvinen, Laaksonen ja Lamberg 2014, 12). Laki lasten päivähoidosta oli merkittävä edistysaskel varhaiskasvatuksessa, sillä lainsäädäntö loi yhtenäisen ja selkeän kunnallisen päivähoitojärjestelmän (Alila, Eskelinen, Estola, Kahiluoto, Kinos, Pekuri, Polvinen, Laaksonen ja Lamberg 2014, 13). Päivähoitolain (36/1973) esitöissä päivähoito määriteltiin lasten toiminnan ja leikin ohjaukseksi sekä valvonnaksi tätä varten tarkoitetussa laitoksessa, jota kutsuttiin päiväkodiksi. Päivähoidon tavoitteena oli edistää lapsen kehitystä ja oppimismahdollisuuksia. Tuolloin kyse oli lähinnä sosiaalisesta etuudesta työvoimatarpeen vuoksi, sekä naisten työllistymisen mahdollistamiseksi. (Hakalehto 2018, 263.) Laki antoi kunnille aiempaa huomattavasti laajemmat hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset, mutta myös velvoitteet vaihtoehtoja tarjoavan päivähoidon järjestämiselle. Päivähoitolain tultua voimaan käynnistyi voimakas päivähoidon laajentamistyö niin laitoksia perustamalla, kuin perhepäivähoitoa lisäämällä, josta oli tullut lain myötä tasaveroinen hoitomuoto päiväkotien rinnalle. Lasten päivähoitopaikkojen määrällisen kasvun rinnalla aloitettiin myös päivähoidon laadullinen valvonta- ja kehittämistyö. (Hänninen ja Valli 1986, ) Uusi lainsäädäntö korosti kuitenkin edelleen enemmän hoidollista ja sosiaalihuollollista näkökulmaa, eikä kasvatukselliselle ajattelulle vielä tuona aikana löytynyt sijaa. Päivähoito oli siis vähitellen muovautunut köyhäinhoidosta lastensuojelun kautta sosiaalipalveluksi. (Alila, Eskelinen, Estola, Kahiluoto, Kinos, Pekuri, Polvinen, Laaksonen ja Lamberg 2014, 13.) Päivähoitolakia ja -asetusta on muokattu 40-vuotisen historiansa aikana kymmeniä kertoja. Lain historiaa tutkittaessa pystytään poimimaan kolme erityisen tärkeää uudistusta, jotka ovat vieneet päivähoitoa merkittävästi eteenpäin yhteiskunnassamme. Vuosien välillä tapahtuneiden muutosten ansiosta tarveharkintainen päivähoito muuttui subjektiiviseksi oikeudeksi. Tähän vaikuttivat päivähoitolakiin lisätyt säännökset subjektiivisesta oikeudesta ensin alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille vuonna 1990, ja kuusi vuotta myöhemmin kaikille kouluikäisten lasten vanhemmille. Toinen merkittävä muutos tapahtui vuonna 1992, jolloin tuli voimaan asetusmuutos, jossa määriteltiin kasvattajien ja lasten välistä suhdetta niin kutsutun suhdeluvun kautta. Kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen lainsäädäntöjen linkityttyä päivähoitoa koskevaan lainsäädäntöön, vanhemmille muodostui vähitellen mahdollisuus valita lapsilleen yksityinen hoito, kotihoito tai kunnallinen hoito. Kolmas suuri muutos ajoittuu vuoden 2013 alkuun, jolloin päivähoito ja varhaiskasvatus siirtyi hallinnollisesti opetus- ja kulttuuriministeriöön, ja sen vaikutukset lainsäädäntöön. Päivähoito ei siis enää ollut sosiaalipalvelu, vaan se siirtyi osaksi kasvatus- ja koulutuspalvelujen järjestelmää. (Alila, Eskelinen, Estola, Kahiluoto, Kinos, Pekuri, Polvinen, Laaksonen ja Lamberg 2014, 14.)

13 13 (60) Vuonna 2015 tapahtui yksi suurimmista muutoksista varhaiskasvatuksen historiassa, kun laki lasten päivähoidosta muuttui varhaiskasvatuslaiksi. Varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuosien 2015 ja 2016 aikana kahdessa vaiheessa. Lakiuudistuksen ensimmäisen vaiheen lakimuutokset hyväksyttiin ja laki lasten päivähoidosta muuttui varhaiskasvatuslaiksi (Puroila ja Kinnunen 2017.) Voimaan tulleessa varhaiskasvatuslaissa (540/ ) säädettiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja siinä määritellään varhaiskasvatus seuraavalla tavalla; Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Uudistunutta varhaiskasvatuslakia alettiin soveltaa kunnan, kuntayhtymän sekä muun palvelujen tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tavoitteet uudistettiin varhaiskasvatuslakiin ja lapsen etu nostettiin ensisijaiseksi asiaksi toiminnan suunnittelussa sekä järjestämisessä. Muita merkittäviä muutoksia olivat muun muassa paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman sekä lapsen henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavuus, asiantuntijaviraston tehtävien siirtymisen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta Opetushallitukselle sekä varhaiskasvatuksen arvioinnin siirtyminen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tehtäväksi. Lisäksi laissa edellytettiin kehittävää, turvallista ja esteetöntä varhaiskasvatusympäristöä sekä lapsen ja vanhempien osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien huomioimista. (Laki lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta 580/2015.) Varhaiskasvatuslaki (540/2018) uudistui , josta kerromme lisää luvussa Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatus Jyväskylässä varhaiskasvatuspalveluja on tarjolla kunnallisissa ja yksityisissä päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja kerhoissa. Jyväskylän kaupunki osallistuu yksityisen varhaiskasvatuksen kustannuksiin perheille myöntämillä palveluseteleillä. Esiopetusta Jyväskylässä järjestetään päiväkodeissa tai päiväkotikouluissa. (Jyväskylän kaupunki 2019.) Päiväkotikoululla tarkoitetaan päiväkodin ja koulun toiminnallista yhteisyksikköä, jonka tavoitteena on luoda lapselle eheä opinpolku päiväkodin ja koulun toiminnan välille. Tähän liittyy olennaisesti heti ensimmäinen oppimisen polun nivelvaihe eli esikoulusta alkuopetukseen siirtyminen. (Jyväskylän kaupunki s.a.) Yhteisyksikkö voi sijaita samassa rakennuksessa, pihapiirissä, korttelissa tai samalla asuinalueella. Jyväskylän varhaiskasvatustoimintaa ohjaa Jyväskylän oman varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja varhaiskasvatuslaki. Lisäksi jokaiselle lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma. (Jyväskylän kaupunki 2019.) Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia ja hyväksyä valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioida ja kehittää. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotoja koskevaksi tai kullekin toimintamuodolle erikseen. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukee varhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet, lasten tarpeet, mahdolliset pedagogiset painotukset, sekä varhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja

14 14 (60) kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmat voivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksen tai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä. (Jyväskylän kaupunki 2019.) Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuksen painopisteinä ovat hyvä arki ja sensitiivinen vuorovaikutus, jotka edistävät lasten ja aikuisten hyvinvointia. Hyvä arki koostuu monipuolisesta pedagogisesti suunnitellusta toiminnasta sekä päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta, ruokailusta ja levosta. Lisäksi tärkeä osa hyvää arkea on lämminhenkinen yhdessäolo. (Jyväskylän kaupunki 2019.) 2.3 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2018) säädetään varhaiskasvatuslaissa (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 79). Opetushallituksen laatimat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittaa varhaiskasvattajia sitoutumaan varhaiskasvatuslain ja perusteiden, arvoperustan, tavoitteiden sekä sisältöjen mukaiseen toimintaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laatukäsikirja, jonka avulla voidaan varhaiskasvatuksessa saavuttaa yhtenäistä ja tasa-arvoista toimintaa sekä vahvistaa lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. (OPH 2019.) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kuten myös paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa sekä lapsikohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa tulee huomioida lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet sekä muut lasten oikeudet (Heinonen ym. 2016, 79). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin on kirjattu muun muassa varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt, yhteistyön ja monialaisen yhteistyön merkityksestä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä (Kirveslahti, Sivèn, Vahala, Vihunen ja Metso 2018, 39 40). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksen järjestämistä, toteuttamista sekä kehittämistä koskevia asioita. Lisäksi sen tehtävänä on edistää laadukkaan ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista. Varhaiskasvatuksen tulee olla monialaista ja yhteistyön merkitys työssä on tärkeässä asemassa. Yhteistyötahoina voivat olla esimerkiksi neuvola, seurakunnat, lastensuojelu, terveydenhuollon palvelut tai muut toimijat. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 7, ) Kirveslahti ym. (2018, 39 41) kirjoittavat, että paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ja lasten yksilölliset varhaiskasvatussuunnitelmat toteutetaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voi olla yksikkökohtainen, ryhmäkohtainen, toimintamuotokohtainen tai kokonaan/osittainen kuntakohtainen suunnitelma. Toimintamuodolla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi päiväkotia tai perhepäivähoitoa. Lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Suunnitelman laatii varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden omaava henkilö lapsen lähiaikuisen kanssa. Suunnitelmaan kirjataan tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiselle. Tavoitteiden kirjaamisessa huomioi-

15 15 (60) daan lapsen kehitys, oppiminen ja hyvinvointi sekä toimenpiteet, joilla varhaiskasvatusta toteutetaan. Lisäksi suunnitelmaan voidaan kirjata lapsen mahdolliset tuen tarpeet, tukitoimenpiteet sekä niiden toteuttamisesta. Uusi, Opetushallituksen laatima varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja on otettu käyttöön elokuusta 2019 alkaen. Perusteissa on kiinnitetty huomiota erilaisiin muutoksiin sekä tutkimuksissa saatuihin tietoihin, jotka liittyvät tämän ajan yhteiskuntaan ja varhaiskasvatuksen toimintaympäristöihin. Näitä asioita ovat muun muassa ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen tähän päivään. Varhaiskasvattajat päivittävät kyseisten perusteiden mukaisesti paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. (OPH 2019.) 2.4 Laaja-alainen osaaminen varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatuksen pedagoginen tehtävä ja keskeinen tavoite on lasten laaja-alaisen osaamisen kehittäminen (Helenius ja Lummelahti 2018, 24). Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laajaalaiselle osaamiselle, kun esimerkiksi ympäröivän maailman muutokset, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen tarvitsevat tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista yhteiskunnassamme (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 23 24). Laaja-alaisessa osaamisessa on kyse tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden sekä tahdon kokonaisuudesta, jotka edesauttavat näiden taitojen kehittymistä. Lapsen kasvu yksilönä vahvistuu, kun kyseiset taidot kehittyvät ja kokemus yhteisön jäsenenä olemisesta vahvistuu näiden taitojen oppimisen myötä. Laaja-alaisen osaamisen merkitys kasvaa koko ajan, sillä yhteiskunnassamme tapahtuu jatkuvasti muutoksia. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, ) KUVIO 1. Laaja-alainen osaaminen (OPH ) Laaja-alaista osaamista ovat kuviossa (kuvio 1) kerrotut ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä itsestä huolehtimisen ja arjen taidot. Lisäksi siihen kuuluvat monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen sekä osallistuminen ja vaikuttaminen.

16 16 (60) Laaja-alaisen osaamisen taitojen myötä lapsi oppii esimerkiksi itsestä huolehtimisen taitoja, kulttuurista osaamista sekä käyttämään digitaalisia viestintävälineitä. Lisäksi lapsi saa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa asioihin sekä pääsee vahvistamaan vuorovaikutustaitojaan. (OPH 2019.) Lapsen ajattelun ja oppimisen taidot vahvistuvat vuorovaikutuksessa ihmisten sekä ympäristön kanssa ja lapsen oma fyysinen aktiivisuus tukee myös näitä taitoja. Merkitykselliset kokemukset, asioiden ihmettely, oivaltaminen ja oppiminen edesauttavat lapsen ajattelua ja oppimisen taitoja. Lisäksi leikin avulla lapsi oppii käyttämään omaa mielikuvitustaan ja luovuuttaan. Varhaiskasvatuksessa tuetaan näiden taitojen kehittymistä eri tavoin. Lasta voidaan rohkaista kysymään ja kyseenalaistamaan asioita ja lapsen kanssa voidaan yhdessä iloita onnistumisia. On tärkeää, että aikuinen kannustaa ja auttaa keksimään ratkaisuja arjen erilaisissa tilanteissa. Lisäksi pedagoginen dokumentointi ja lapsen kanssa keskustelu auttaa näkemään lapsen oppimiseen sekä vahvuuksiin liittyviä asioita. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, ) Tämän päivän moninaisessa maailmassa eläessä korostuvat kulttuurinen osaamisen, vuorovaikutuksen sekä ilmaisun osaamisen merkitys. Näihin taitoihin sisältyvät ihmisen taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Lisäksi tarvitaan ihmisen kykyä itsereflektioon. Merkityksellistä on myös kyky ilmaista itseään sekä ymmärtää muita ihmisiä. Eri kulttuurien ja katsomusten taustojen tunteminen ja kunnioittaminen on tärkeä asia, jota myös varhaiskasvatuksessa pyritään vahvistamaan. Lapsen sosiaalisia taitoja vahvistetaan ohjaamalla heitä ystävällisyyteen, hyviin tapoihin sekä harjoittelemalla asettumista toisen ihmisen asemaan ja rakentavalla tavalla ristiriitatilanteiden ratkaisemista. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 25.) Lapsen itsestä huolehtiminen sekä arjen taidot kuuluvat vahvasti osana varhaiskasvatusta ja ne huomioidaan suunniteltaessa päiväkodin päivärytmiä (Kirveslahti, Sivén, Vahala, Vihunen ja Metso 2018, 229). Ne liittyvät olennaisesti lapsen terveyteen ja turvallisuuteen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 25). Itsestä huolehtimisen taitoja ja arjen taitoja ovat muun muassa ruokailutilanteet, peseytymisen, WC -käynnit sekä pukeminen, ulkoilu, liikkuminen ja lepo. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan sekä lasta ohjataan ikä- ja kehitystaso huomioiden omatoimisuuteen. Lisäksi aikuinen kannustaa ja toimii hyvänä mallina lapselle. (Kirveslahti ym ) Aikuinen huomioi lapsen itsenäisyyden asteittaista lisäämistä ja lasta ohjataan toimimaan vastuullisesti erilaisissa ympäristöissä, kuten lähiluonnossa ja liikenteessä. Lapsen kanssa keskustellaan lepoon, ravintoon, liikuntaan, mielen hyvinvointiin ja tunteisiin liittyvistä asioista. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, ) Monilukutaito on perustaito, joka liittyy kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämiseen sekä vuorovaikutukseen. Se on erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja, jotka liittyvät oleellisesti ajattelun ja oppimisen taitoihin. Ne vahvistavat lapsen kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa yhteiskunnassamme. Monilukutaitoon liittyvät erilaiset lukutaidot, kuten kuvanlukutaito, numeerinen lukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaidon lisäksi tietoja viestintäteknologista osaamista vaaditaan perheiden arjessa, vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Varhaiskasvatuksessa näiden taitojen kehittymistä vahvistetaan lapsen

17 17 (60) kanssa tutkimalla ja havainnoimalla erilaisia asioita sekä tutustumalla erilaisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin, jotka liittyvät tieto- ja viestintäteknologiaan. Lisäksi voidaan hyödyntää leikkimisen, liikkumisen ja taiteellisen näkökulman hyödyntämistä oppimisessa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 26.) Osallistumisen ja vaikuttamisen tunne on yhteydessä demokraattiseen ja kestävään tulevaisuuteen. Se vaatii yksilön taitoa ja halua osallistua toimintaan sekä kykyä luottaa omiin kykyihinsä. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja osalliseksi häntä koskevissa asioissa. Lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja voidaan edistää lapsen arvostavalla kohtaamisella, kuulemalla sekä lapsen omiin aloitteisiin vastaamalla. Lapset voivat osallistua toiminnan suunnitteluun sekä toteutukseen ja heidän oikeutensa osallisuuteen ja vaikuttamiseen huomioidaan varhaiskasvatuksessa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, ) Yhteisöllisyys ja kokemus myönteisestä yhteisöllisyydestä ovat merkityksellisiä asioita jo pienen lapsen elämässä. Yhteisöllisyys on tunnekokemukseen perustuvaa ja se tuottaa lapselle tunteen ryhmään ja johonkin merkitykselliseen kuulumisesta. Oleellisena osana yhteisöllisyyteen kuuluu muun muassa yhteisön ja ryhmän rakentamisen sekä niiden toiminnan edistämisen oppiminen. Siihen opitaan jo varhaislapsuudessa. Varhaiskasvatuksessa varhaiskasvattajan tehtävä on rakentaa yhteisöllisyyttä, sillä se vaikuttaa myös lapsen tulevassa kouluiässä yhteisöllisyyden rakentumiseen. Varhaiskasvattajan olisi hyvä pohtia esimerkiksi sitä, millä tavoin lasten välisiä vuorovaikutus- ja ystävyyssuhteita voitaisiin tukea ja kuinka laadukasta leikkiä voitaisiin edistää. Kun lapsen kokemaa yhteisöllisyyttä tuetaan, vaikuttaa se myös osaltaan lapsen osallisuuden tunteeseen. (Marjanen, Marttila ja Varsa 2013, 23 24, 43.) 2.5 Lapsen kehityksen ja oppimisen tukeminen varhaiskasvatuksessa Oleellisena osana laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on lapsen kehityksen ja oppimisen tukeminen hänen tarpeidensa vaatimalla tavalla. Tuen tarpeen havaitsemisessa ollaan hyvässä yhteistyössä lapsen huoltajien, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä tarvittaessa muun henkilöstön kanssa. On tärkeää, että oikea-aikainen ja oikein kohdennettu tuki muodostaa johdonmukaisen ja tarkoituksenmukaisen jatkumon tarvittavan pitkän aikaa. Tällöin se tukee parhaiten lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia, sekä ehkäisee mahdollisten muiden ongelmien syntymistä tai edistymistä. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 54.) Varhaiskasvatusta toteutetaan inkluusion periaatteella eli toiminnassa halutaan pois erottelusta ja pyritään yhteisyyteen sekä yhteenkuuluvuuteen. Inkluusion periaatteisiin kuuluu muun muassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. (Sutton 2018.) Lähtökohtana lapsen tuen tarpeita pohtiessa on huomioida lapsen oppimiseen ja kehitykseen liittyvät tarpeet, lapsen vahvuudet ja niihin vastaaminen mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että toiminnassa kannustetaan lasta ja saadaan hänelle onnistumisen tunteita. Tukitoimet, vastuut, työnjako ja niiden toteuttamistapa sekä arviointi kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ja ne huomioidaan varhaiskasvatustoiminnassa. Ensisijaisesti huomioidaan lapsen etu, joka voi esimerkiksi olla

18 18 (60) pienryhmätoiminnan mahdollistaminen lapselle ja lapsi- tai ryhmäkohtaisen avustajan palkkaaminen ryhmään. Näiden edellä mainittujen tukitoimien lisäksi lapsi ja hänen perheensä voi saada tukea eri palveluista, muun muassa lastenneuvolasta tai vammaispalveluista. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, ) Eettinen velvoite, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, on tärkeä ja ehdoton asia sosiaalialan työssä. Tätä voidaan toteuttaa muun muassa lapsen ja hänen perheensä tasa-arvoisella ja yhdenvertaisella huomaamisella ja kohtaamisella. Myös asiakkaiden tarpeiden huomiointi ja oikeudenmukaisuus kuuluvat siihen. (Talentia 2017, 20.) Vuonna 2011 astui voimaan perusopetuslain muutos koskien oppimisen tuen järjestämistä esi- ja perusopetuksessa, jotta lapsen oikeus oppimiseen ja kasvuun saisi tarvittaessa mahdollisimman varhaista tukea. Lisäksi muutoksen myötä pyrittiin vaikuttamaan mahdollisten oppimiseen tai koulunkäyntiin liittyviin pulmiin ennaltaehkäisevällä tavalla. Muutos mahdollistaa erilaisten tukimuotojen käyttämisen joustavalla tavalla lapsen tarpeiden mukaisesti. Tätä vuonna 2011 uudistettua oppimisen tuen järjestelmää kutsutaan tunnetummin kolmiportainen tuki -käsitteenä, jota on myös vakiintuneesti käytetty esi- ja perusopetuksessa. (Pölönen 2015, ) Kolmiportaisen tuen -käsitteessä alin porras tarkoittaa lapsen yleistä tukea, keskimmäinen porras tehostettua tukea ja ylin porras erityistä tukea. Yleinen tuki on tuen muodoista ensimmäinen, jolla pyritään vaikuttamaan lapsen tuen tarpeisiin. Se muodostuu erilaisista pedagogisista menetelmistä ja järjestelyistä. Jos yleisen tuen tarjoamisen jälkeen lapsen tuen tarve jatkuu, on hänellä oikeus tehostettuun tukeen. Tällöin lapsi voi tarvita useampia eri tukimuotoja ja hän tarvitsee säännöllisesti tukea oppimiseen. Tehostettu tuki sisältää tällöin pedagogisia järjestelyjä sekä erilaisia tukimuotoja niin kauan kuin hän tarvitsee. Tuen tarve kartoitetaan pedagogisessa arviossa. Tehostetun tuen ollessa riittämätön lapsi voi saada erityisen tuen päätöksen. Erityisessä tuessa lapsi saa erityisopetusta sekä sen lisäksi muuta tukea. Lapselle annettavasta erityisestä tuesta ja opetuspaikasta päätetään, kun lapsi aloittaa esi- tai perusopetuksen. Sekä erityistä tukea että tehostettua tukea antaessa pyritään siihen, että oppimisen tukeminen on pitkäaikaista. Perusopetuslaissa säädetään näistä kaikista asioista. (Pölönen 2015, , 234.)

19 19 (60) 3 VARHAISKASVATUKSEN LAATU Suomi on kansainvälisen vertailun perusteella maailman kolmanneksi paras asuinmaa lapsille. Tuoreen Global Childhood raportin mukaan Suomea edellä vertailussa ovat vain Singapore ja Ruotsi. Raportissa vertailtiin muun muassa lasten turvallisuutta, terveyttä ja koulutusta. (Save the Children Federation 2019.) Varhaiskasvastus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Varhaiskasvatuksen laatu on tärkeässä osassa yhteiskuntamme kehityksessä, sillä useat lapset ja perheet käyttävät Suomessa varhaiskasvatuspalveluja (Helenius ja Korhonen 2008, 3). Varhaiskasvatuksen laatu on arjen toimintaa, jota arvioivat kasvattajat, lapset sekä heidän perheensä. Palveluilla voi olla omia käsityksiä siitä, milloin varhaiskasvatus on laadukasta. Valtakunnan tasolla laatua määrittävät eri asiakirjat, säädökset ja suositukset. Lainsäädäntö määrittää toiminnalle vähimmäisvaatimukset, joiden tulee toteutua. (Portell ja Malin 2007, 12, 16.) Jotta varhaiskasvatuksen laatua voidaan ylläpitää, vaatii se toiminnan arviointia työssä. Laadunarviointi perustuu varhaiskasvatustieteeseen, josta saadaan tietoa varhaiskasvatuksen toteutumisesta ja tietoa toiminnan vahvuuksista sekä kehittämistarpeista. Varhaiskasvatuksessa pidetään merkityksellisenä sitä, miten lapsiin suhtaudutaan ja millaisia pedagogisia käytäntöjä käytetään. Laadunarvioinnin myötä nämä asiat tuodaan näkyväksi. (Hujala ja Turja 2011, ) Monet erilaiset kansainväliset tutkimukset korostavat vahvasti lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, oppimiseen sekä hyvinvointiin. Laadukkaan varhaiskasvatuksen nähdään olevan merkityksellistä lapsen elämälle sekä esimerkiksi koulutukselliselle tasa-arvolle. Jotta lapsi voi saada hyvää varhaiskasvatusta, on henkilöstön toimittava yhteistyössä toistensa sekä muiden ammattilaisten ja lapsen perheen kanssa. Lisäksi lapsen vanhemmilla on tärkeä asema varhaiskasvatuksen laadun ja lainmukaisuuden valvomisessa. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 9 10.) Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee arvioida muun muassa paikallisia- ja lasten yksilöllisiä varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista. Lisäksi henkilöstön tulee arvioida varhaiskasvatustoiminnan järjestelyjä sekä pedagogiikan toteutumista varhaiskasvatuksessa. (OPH 2019.) Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisessa olennainen osa on henkilöstön määrä, ja henkilöstön tulee olla vahvan sekä laadukkaan koulutuksen saaneita ammattilaisia. Lisäksi henkilöstöllä tulee olla oikeus täydennyskoulutukseen, jotta ammattitaitoa voi ylläpitää ja edistää. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 76.) Myös tiimityön merkitys varhaiskasvatuksessa on suuri, sillä hyvin toimiessaan se varmistaa lasten oikeudenmukaisen kasvatuksen ja kehityksen. Lisäksi tiimityö antaa työntekijöille ammatillisen kasvumahdollisuuden eli mahdollisuuden kehittyä työssään. Jos tiimityö ei ole toimivaa, se puolestaan vie työntekijöiden voimavaroja eikä toivottua tulosta synny. Myös lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kannalta on tärkeää, että ilmapiiri on myönteinen. Lisäksi työntekijät ovat motivoituneempia, kun pääsevät osallistumaan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin työssään. (Marjanen, Marttila ja Varsa toim. 2013, )

20 20 (60) Varhaiskasvatuksen laatua on Suomessa tutkittu vuosikymmenien saatossa useamman kerran. Ensimmäinen tutkimusaalto varhaiskasvatuksen laadusta sijoittuu 1970-luvulle, toinen 1980-luvulle, kolmas lukujen vaihteeseen ja neljäs, uusin tutkimusaalto 2000-luvulle. Kansainvälisellä tasolla on laadunarvioinnissa usein käytetty menetelmää ECERS, joka tulee sanoista The Early Childhood Environment Rating Scale. ECERS peilaa arvoja ja periaatteita, joita on ruotsalaisessa varhaiskasvatuksessa. Painopisteinä menetelmässä ovat pedagogiikan laadun mittaaminen sekä lapsen kokemukset varhaiskasvatuksen arjessa. (Hujala ja Turja toim. 2011, ) Euroopan komission tiedonannossa (2011) on painotus varhaiskasvatuksen näkökulmasta sen laadussa. Tiedonannossa (2011) kerrotaan laadukkaan varhaiskasvatuksen myötä tulevan erilaisia sosiaalisia, taloudellisia sekä koulutukseen liittyviä etuja. Tiedonannossa mainitaan, että korkealaatuinen varhaiskasvatus tarjoaa lapsille taitoja ja valmiuksia, joita he tarvitsevat hyödyntääkseen potentiaalinsa kaikkineensa. Lisäksi korkealaatuinen varhaiskasvatus mahdollistaa lasten vanhemmille mahdollisuuden sovittaa perhe- ja työelämä yhteen. Se osaltaan edistää työllisyyttä. Varhaiskasvatuksen nähdään olevan erityisen hyödyllinen vähäosaisille lapsiperheille. Varhaiskasvatuspalveluiden nähdään antavan lapselle valmiuksia tulevaan koulutukseen, tukevan lasten integroitumista yhteiskuntaan, lisäävän hyvinvointia sekä edistävän lasten työllistymistä aikuisiällä. (Euroopan komissio 2011, 2 3.) Suomessa kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää laadukasta varhaiskasvatusta. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen vähintään 20 tunnin ajan viikossa. Varhaiskasvatustoiminnan tulee olla varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaista ja siinä huomioidaan lasten kehitys- ja ikätasot. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla esteetön, kehittävä sekä oppimista edistävä. Lisäksi ympäristön tulee olla terveellinen ja turvallinen, lapsiryhmien rakenteet huomioiva. On toivottavaa, että lapsiryhmät sekä henkilöstö olisivat mahdollisimman pysyviä. Varhaiskasvatustyötä tekevien henkilöiden tulee olla alan koulutettuja ammattilaisia. Varhaiskasvatuksessa painotus on pedagogiikalla ja tämän vuoksi henkilöstössä tulee olla pedagogisen koulutuksen saaneita ammattilaisia. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 15, 17, ) Varhaiskasvatuksen johtajan vastuulla on pedagogian johtaminen, henkilöstöjohtaminen, työnhyvinvointijohtaminen sekä talousja hallintojohtaminen. Johtaja huolehtii siitä, että varhaiskasvatus on lain edellyttämällä tasolla ja muut yleiset säädökset huomioitu. Johtajan tulee huolehtia siitä, että henkilöstön koulutus, kokemus sekä ammatti- ja erityistaidot hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla pedagogian ja varhaiskasvatuksen laadun toteuttamisessa. Tämä edellyttää selkeää vastuu- ja työnjakoa. (Heinonen ym. 2016, ) Laadunhallinnan tehtävänä on kehittää ja arvioida varhaiskasvatusta säännöllisesti, tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti. Laadunhallinta kuuluu jokapäiväiseen arkeen varhaiskasvatuksessa ja liittyy tiettyyn aikaan, paikkaan ja kulttuuriin. Lainsäädäntö määrittelee vähimmäisvaatimukset toteutuvalle laadulle ja laatutyötä voivat tehdä lapset, heidän vanhempansa, varhaiskasvatuksen henkilöstö, hallinto sekä yhteistyökumppanit. (Vilén, Vihunen, Vartiainen, Sivén, Neuvonen ja Kurvinen 2006, 192.)

21 21 (60) Myös muualla maailmalla luotetaan siihen, että laadukas varhaiskasvatus on tuloksellista. On mielenkiintoista, että esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama piti vuonna 2014 kokouksen, jossa hän nosti esille kaiken maailmanpolitiikan keskellä varhaiskasvatuksen ja otti pitämässään puheessaan esille sen merkityksellisyyden. Tämän lisäksi hän oli mukana kampajassa, joka liittyi varhaiskasvatukseen. Hän on lausunut muun muassa: Yksi suurimmista investoinneista, joita voimme tehdä lapsen elämässä, on korkealaatuinen varhaiskasvatus. Myös Euroopan unioni on 2000-luvulla nostanut esille varhaiskasvatusta ja alle kouluikäisten lasten päivähoidon kehittämistä koskevia asioita sekä antanut jäsenmailleen suosituksia aiheeseen liittyen. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 57.) 3.1 Suunnittelu sekä arviointi- ja kehittämistehtävät Varhaiskasvatuksessa arvioidaan suunnitelmallisesti ja säännöllisesti varhaiskasvatustoimintaa, jotta varhaiskasvatuksen laatua voidaan edistää, toiminnan vahvuuksia tunnistaa ja tarvittaessa kehittää. Toiminnan arviointi perustuu varhaiskasvatuslain (540/2018) sekä varhaiskasvatussuunnitelmien toteuttamisen tukemiseen. Varhaiskasvatuksen kehittämisen lisäksi pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoituksena on myös lasten kehityksen ja oppimisen edellytysten vahvistaminen. Siihen liittyvät oleellisena osana lasten- sekä paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien seuranta, arviointi ja kehittäminen säännöllisin väliajoin. Näkökulmat arviointiin voivat olla yksilö-, yksikkö- tai järjestäjätasoisia. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 61.) Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) liitteessä viisi on varhaiskasvatuksen työaikoja koskeva erityismääräys. Liitteen pykälässä neljä, sen ensimmäisessä momentissa oleva määräys koskettaa päiväkodin johtajia, varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajia alkaen. Tämä on tarkoittanut sitä, että viikottaisesti työaikaosuudesta on tarkoitettu käytettävän enemmän sak-aikaa eli suunnittelu-, arviointi ja kehittämistehtäviin tarkoitettua aikaa. Kyseisten tehtävien määrä on varhaiskasvatuslain (540/2018) velvoitteiden myötä lisääntynyt ja esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen on lakisääteisesti varhaiskasvatuksen opettajan ja -sosionomin tehtävä, joten sak-ajalle on ollut kysyntää aiempaa enemmän. (KT 2018.) KVTES:n (2018) mukaan työaika suunnitellaan työpaikoilla siten, että lapsiryhmän ulkopuolella käytettäviin tehtäviin on laskelmoitu riittävästi aikaa (noin 13 % työajasta). Näitä tehtäviä ovat varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opetus- ja kasvatustyön suunnittelu, erilaiset arviointi- ja kehittämistehtävät sekä esiopetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen. Tämä 13 % on laskelmoitu olevan noin viisi tuntia varhaiskasvattajan viikottaisesta työajasta. On huomioitava, että sak-aika on merkitty työaikana sellaiseen kohtaan, jossa siitä olisi mahdollisimman vähän pedagogista haittaa lapsiryhmän toiminnalle. Yhteistyötehtäviin käytettävä aika ei kuulu sak-aikaan, vaan se tulee laskelmoida sen lisäksi työaikaan. Yhteistyötehtävillä tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa päiväkodin sisäisiä palavereja sekä yhteistyötä opetus- ja sosiaalitoimen tai terveydenhuollon kanssa. (KT 2018.)

22 22 (60) Varhaiskasvatuksessa keskeisenä työmenetelmänä käytetään pedagogista dokumentointia, joka osaltaan tukee toiminnan suunnittelua, toteuttamista, arviointia ja kehittämistä. Pedagogisen dokumentoinnin tavoitteena on oppia tuntemaan lapset yksilöllisesti, mahdollistaa huoltajien osallisuus varhaiskasvatukseen, ymmärtää lasten keskinäisiä suhteita sekä tunnistaa ja tiedostaa vuorovaikutusten luonteita lasten sekä aikuisten välillä. Dokumentteja voidaan tarkastella yhdessä lasten, vanhempien sekä henkilöstön kanssa ja sen avulla voidaan tutustua lapsen elämään ja ajatuksiin syvemmin. Dokumenttien avulla voidaan saada tärkeää tietoa lapsen kiinnostuksen kohteista, osaamisesta ja tarpeista. Tietoa voidaan kerätä muun muassa havainnoimalla, keskustelemalla, valokuvien avulla tai videoimalla. Myös lapsi itse voi osallistua dokumentointiin esimerkiksi hyödyntäen piirtämistä tai valokuvaamista. (OPH 2019.) 3.2 Varhaiskasvatuksen pedagogiikka Pedagogiikka on lapsen kasvatusta sekä lapsen kasvua. Se on siis fyysisten ja henkisten toimintojen kehittymistä. (Brotherus, Hasari ja Helimäki 1990.) Pedagogiikka näkyy toimintakulttuurissa, oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvattajilla tulee olla pedagogista tietämystä ja ymmärrystä siitä, kuinka lapsen hyvinvointia sekä oppimista edistetään mahdollisimman hyvin. Pedagogiikan tulee näkyä moninaisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristössä, toimintakulttuurissa sekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa, jotka muodostavat yhdessä eheän kokonaisuuden. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 22.) Pedagogiikka on empiirisenä ja teoreettisenä käsitteenä moniselitteinen, sekä kieli- ja kulttuurisidonnainen. Suomessa pedagogiikan katsotaan tarkoittavan kasvatuksen, opettamisen ja koulutuksen tutkimusta. Tällä tarkoitetaan kasvatustiedettä, kasvatus- ja opetusoppia, erilaisiin kasvatusnäkemyksiin perustuvia opetuksen suuntauksia, taitoa toimia erilaisilla kasvatus- ja opetusaloilla ja kasvatusympäristöissä, sekä koulujärjestelmä- ja koulutuspoliittisia ratkaisuja. Lisäksi pedagogiikan ajatellaan pitävän sisällään ajatuksen oppimisen ja opettamisen vuorovaikutussuhteesta, jossa ovat läsnä osapuolina opettaja ja oppija. (Hännikäinen 2013, 33.) Pedagogiikka on siis monitieteiseen, pääosin kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Pedagoginen toiminta on ammatillisesti johdettua ja toiminnan toteuttajat ovat ammattihenkilöstöä. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 22.) Varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan vaikuttavat erilaiset kulttuuriset muutokset vuosien saatossa. Ihmisten ajatukset kasvatuksen päämääristä sekä kasvatusmenetelmistä muuttuvat. Se osaltaan vaikuttaa tulkintoihin lapsista, heidän oppimisestaan, kasvustaan sekä kehityksestään. Lisäksi se vaikuttaa lasten ja aikuisten välisiin suhteisiin. Eri aikoina määritellään eri tavoin, ketkä julkisissa varhaiskasvatuksen palveluissa toimivat, millainen asema heillä on pedagogiikan toteuttajina ja millaista koulutusta heiltä edellytetään. (Karila 2013, 9.) Lisäksi varhaiskasvattajat kohtaavat varhaiskasvatustyössä erilaisia lapsia ja erilaisia haasteita, joten pedagogisia menetelmiä ja ammattipätevyyksiä tulee jatkuvasti arvioida koko järjestelmän näkökulmasta (Euroopan komissio 2011, 9).

23 23 (60) Pedagoginen prosessi varhaiskasvatuksessa tarkoittaa kasvatuksen ja opetuksen tietoisesti johdettua prosessia. Siihen liittyvät lapsen yhteisön sekä lapsen oman persoonallisuuden kehittäminen. Prosessi etenee, kehittyy ja muuttuu vaiheikkaasti. Asiantuntemus varhaiskasvatuksessa jakautuu työtehtävien mukaisesti ja kaikilla alueilla vaaditaan jatkuvaa työssä oppimista. Iso merkitys prosessissa on lapsen toiminnalla, lapsiryhmällä, toiminnan sisällöllä ja sen päämuodoilla, organisoinnilla sekä kasvattajilla itsellään. (Helenius ja Lummelahti 2018, ) 3.3 Henkilöstörakenne ja kelpoisuusvaatimukset varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatuksessa tulee olla lapsimäärään ja heidän ikäänsä suhteutettuna tarpeeksi henkilöstöä, jotka täyttävät varhaiskasvatuslain (540/2018) asettamat kelpoisuusvaatimukset. Tällä tavoin jokaisen lapsen tuen tarpeisiin voidaan vastata oikealla tavalla. Lisäksi varhaiskasvatuksessa tulee olla mahdollisuus varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluihin ja tarvittaessa myös muihin palveluihin, jos lapsen tuen tarve sekä varhaiskasvatuksen tavoitteet sen edellyttävät. Esimerkiksi päiväkodissa ollessa vammainen, tai muuten tuen tarpeessa oleva lapsi, on se huomioitava henkilöstön lukumäärässä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 25., ) Varhaiskasvatuslain (540/2018, 33. ) mukaan varhaiskasvatuksen työkentälle voidaan tarvittaessa ottaa vuodeksi kerrallaan töihin henkilö, jolla on suoritettujen opintojen perusteella tarpeeksi edellytyksiä toimia kyseisessä tehtävässä. Varhaiskasvatuslain asettamasta henkilöstön mitoituksen suhdeluvusta voidaan poiketa tilanteessa, jossa lapsella on vähemmän varhaiskasvatuspäiviä, kuin toimintapäiviä varhaiskasvatuksessa. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 36. ). Uudistuneen varhaiskasvatuslain (540/2018) myötä on henkilöstön koulutustasoa nostamalla pyritty vahvistamaan varhaiskasvatuksen laatua. Varhaiskasvatuksessa on määritetty uudestaan ammattinimikkeet- sekä kelpoisuudet ja säädetty henkilöstörakenteita. Uudistuneen varhaiskasvatuslain myötä varhaiskasvatuksessa toimii tulevaisuudessa moniammatillisessa tiimissä varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Käytännössä vuoteen 2030 mennessä varhaiskasvatuksen työkentällä henkilöstöstä kaksi kolmasosaa on korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä. (OPH 2018.) Muita varhaiskasvatuksessa toimivia ammattinimikkeitä ovat päiväkodin johtaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, ). Varhaiskasvatuksen laatu huomioidaan myös lapsiryhmien koossa. Lapsimäärät ryhmissä on aina suhteutettuna aikuisen määrään. (Heinonen, Iivonen, Korhonen, Lahtinen, Muuronen, Semi ja Siimes 2016, 16.) Päiväkodissa tulee kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on varhaiskasvatuslain (540/2018) : ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus, enintään kahdeksaa enemmän kuin viisi tuntia päivässä varhaiskasvatuksessa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. Enintään neljää alle kolmivuotiasta lasta kohden tulee päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä samoin olla vähintään yksi henkilö, jolla on edellä säädetty ammatillinen kelpoisuus. Päiväkodissa tulee kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on 1 momentissa mainittu ammatillinen kelpoisuus enintään 13 enintään viisi tuntia päivässä varhaiskasvatuksessa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. (Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta 735/2018, 1.)

24 24 (60) 4 VARHAISKASVATUSLAKI Varhaiskasvatuslaissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja tuottamisesta sekä varhaiskasvatuksen tietovarannosta. Lakia sovelletaan kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen palveluntuottajan järjestämään tai tuottamaan päiväkotitoimintaan ja perhepäivähoitoon. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 1..) Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) on säädetty, kuinka varhaiskasvatusta tulee järjestää ja tuottaa. Kunnalla on velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Varhaiskasvatuslaissa on määritelty, kenellä on oikeus varhaiskasvatukseen ja kuinka paikkaa varhaiskasvatuksessa voi hakea. Perusopetuslaissa (628/1998) säädetään esiopetuksesta. Varhaiskasvatuslaissa on oma lukunsa varhaiskasvatuksen suunnittelusta ja arvioinnista ja laissa määritellään henkilöstön sisällöstä ja kelpoisuusvaatimuksista, sekä henkilöstön mitoituksesta ja rakenteesta. Lisäksi laissa määritellään varhaiskasvatusta koskevat salassapitoasiat ja sallittavat tietojen vaihdot. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018.) Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) on kokonaan oma lukunsa yksityisen palveluntuottajan varhaiskasvatusta koskien. Yksityisellä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jonka yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liiketai ammattitoimintaa harjoittamalla. Yksityinen palveluntuottaja vastaa siitä, että sopimuksen tai hallintopäätöksen perusteella asiakkaalle järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 43..) Varhaiskasvatuslaissa on myös oma lukunsa koskien hallintoa ja valvontaa, sekä rahoitusta ja asiakasmaksuja. Laissa määritellään oikeusturvakeinosta sekä muutoksenhausta koskien varhaiskasvatusoikeutta ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätöstä. Viimeisimpänä lakiin on lisätty vuonna 2018 tehdyn uudistuksen myötä luku varhaiskasvatuksen tietovarannosta sekä luku lain voimaantulosta ja siirtymäsäännöksistä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018.) 4.1 Varhaiskasvatuksen tavoitteet Varhaiskasvatuksen tavoitteet kertovat mihin toiminnassa pyritään, miten toimintaa halutaan kehittää ja missä asioissa halutaan kehittyä. Tavoitteet määrittävät myös sen, miten sisältöjä sekä menetelmiä valitaan ja arvioidaan. (Helenius ja Lummelahti 2018, 24.) Varhaiskasvatuslakiin on kirjattu varhaiskasvatuksen tavoitteet, jotka ovat: 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia; 2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista; 3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset; 4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö;

25 25 (60) 5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä; 6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa; 7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä; 8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen; 9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin; 10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 3..) 4.2 Uudistunut varhaiskasvatuslaki 540/2018 Uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) astui voimaan Uudistuneessa laissa on keskitytty varhaiskasvatuksen laadun paranemiseen ja pedagogiikan vahvistamiseen muun muassa nostamalla päiväkotien henkilöstön koulutustasoa ja selkeyttämällä tehtävänimikkeitä, joihin erityisesti keskitymme opinnäytetyössämme. (OAJ 2018.) Mielestämme Hallituksen esityksessä (40/2018) varhaiskasvatuslaiksi vuoden 2018 valtiopäivillä luonnehdittiin hyvin uuden lain pääasiallista sisältöä. Sisältöä kuvailtiin seuraavanlaisesti: Varhaiskasvatuksessa sovelletut useisiin eri sosiaalihuollon järjestämistä koskeviin lakeihin ja asetuksiin sekä lasten päivähoidosta annettuun asetukseen kuuluneet säännökset koottaisiin uuteen varhaiskasvatuslakiin. Lain soveltamisalaa selkiytettäisiin. Henkilökunnan kelpoisuuksista, henkilöstön mitoituksesta ja tietojen käsittelystä ja salassapidosta säädettäisiin varhaiskasvatuslaissa. Laissa säädettäisiin koulutukseen perustuvista tehtävänimikkeitä ja otettaisiin huomioon ammatillisessa koulutuksessa tapahtuneet muutokset. Laissa tarkennettaisiin varhaiskasvatusoikeuteen ja sen järjestämiseen liittyviä säännöksiä. Menettelyissä ja päätöksenteossa korostettaisiin lapsen etua. Lailla perustettaisiin uusi varhaiskasvatuksen tietovaranto, jonka tarkoituksena on parantaa varhaiskasvatustietojen yhdenmukaisuutta ja luotettavuutta ja mahdollistaa varhaiskasvatustietojen tietoturvallinen ja keskitetty sähköinen kokoaminen, käsittely ja luovuttaminen lapsen huoltajien ja tietoja tarvitsevien viranomaisten käytettäväksi. Henkilöstörakennetta ja päiväkodin johdon kelpoisuuksia koskevia säännöksiä muutettaisiin nykyisestä. Muutokselle säädettäisiin pitkä siirtymäaika. (HE 40/2018 vp.) Lapsen edun ensisijaisuutta ja yhdenvertaisuuden korostetaan uudistuneessa varhaiskasvatuslaissa. Lapsen edun ensisijaisuutta korostetaan varhaiskasvatuksen suunnittelussa, järjestämisessä ja tuottamisessa. Lakiin on kirjattu lapsen suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Myös monialaisen yhteistyön säännöstä tarkennettiin lakiuudistukseen. Varhaiskasvatuksen tavoitteisiin lisättiin yhtenä asiana yhdenvertaisuuden edistäminen. (OKM s.a.)

26 26 (60) Varhaiskasvatuslain mukaisesti varhaiskasvatusta on pyrittävä jatkossa järjestämään lähellä palvelun käyttäjiä ja kahden viikon hakuaikaa sovelletaan silloin, kun tarve on ennakoimaton, tai jos perhe muuttaa toiseen kuntaan työn tai opintojen perässä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen säilyi laissa entisellään ja lapsilla on edelleen oikeus varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa, sekä tarvittaessa oikeus laajempaan- tai kokonaisvaltaiseen varhaiskasvatukseen. (OKM s.a) Lisäksi lakiin on kirjattu säännökset uudesta tietovarannosta, jotka koskevat yhdenmukaisuuden lisäämistä ja tietojen turvallisempaa sekä keskitetympää sähköistä kokoamista ja käsittelyä. Tietovarantoon tallennetaan jatkossa lasta, perhettä, henkilöstä ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä koskevia tietoja, joita viranomaiset tarvitsevat toteuttaessaan lakisääteisiä viranomaistehtäviään. Lakiuudistuksen seurauksena varhaiskasvatuksen kentälle tulee uusi työnimike varhaiskasvatuksen sosionomi. Kelpoisuutena varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäviin on vähintään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet 60 opintopisteen laajuiset opinnot tai sosionomitutkinto, jota on täydennetty mainituilla opinnoilla. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 27..) Varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva tarkentuu lähitulevaisuudessa. Syksyllä 2018 aloitettiin hanke, jossa seitsemässä päiväkodissa Tampereella pilotoidaan uuden varhaiskasvatuslain mukaista henkilöstörakennetta ja luodaan uusi tehtävänkuva varhaiskasvatuksen sosionomeille. Varhaiskasvatuksen sosionomien uuden tehtävänkuvan lähtökohtana ovat OKM:n tiekartta vuosille ja uusi varhaiskasvatuslaki. Myös erilaiset tuen tarpeet eri maantieteellisillä alueilla huomioidaan sosionomin työnkuvaa suunniteltaessa. (Kettunen 2018.) Myös lastentarhanopettajan ammattinimike muuttuu varhaiskasvatuksen opettajaksi ja lastenhoitajan ammattinimike varhaiskasvatuksen lastenhoitajaksi. Uudet tehtävänimikkeet astuivat voimaan lakiuudistuksen myötä Nykyiset ammattikelpoisuudet säilyvät ja siirtymäsäännöksillä on turvattu mennessä sosionomi AMK tutkinto-ohjelmaan hyväksyttyjen ja mennessä valmistuneiden kelpoisuus opettajan tehtäviin. Lisäksi lakiuudistuksella on mahdollistettu kaikkien edellä mainittujen kelpoisuuksien saaminen tutkintoja täydentämällä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 75. ). Vuodesta 2030 lähtien myös päiväkodin johtajan kelpoisuusvaatimukset muuttuvat, sillä siitä lähtien johtajalta vaaditaan varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuutta ja vähintään kasvatustieteen maisterin tutkinto sekä riittävää johtamistaitoa (OKM s.a.). Lakiuudistuksen myötä tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee moniammatillinen tiimi varhaiskasvatuksen opettajia (kasvatustieteen kandidaatti), varhaiskasvatuksen sosionomeja (sosiaali- ja terveysalan AMK) ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Vuodesta 2030 eteenpäin kasvatus-, opetusja hoitotehtävissä toimivasta koko henkilöstöstä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuus, joista vähintään puolella opettajan kelpoisuus. Muulla henkilöstöllä tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 37..)

27 27 (60) 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Työmme tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) herättää varhaiskasvatuksen työkentällä Jyväskylässä. Lisäksi kartoitamme varhaiskasvattajien käsityksiä siitä, millaisia vaikutuksia he arvioivat lakiuudistuksella olevan pedagogiseen toimintaan ja miten he arvioivat henkilöstörakenteiden muutoksien näkyvän työkentällä. Työmme tavoitteena on tuottaa varhaiskasvatuksen alalle tietoa varhaiskasvattajien ajatuksia lakiuudistuksesta sekä siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia lakiuudistuksella on ollut, tai mahdollisesti tulee olemaan heidän mielestään varhaiskasvatustyössä. Tutkimus antaa toimeksiantajalle uutta ja kartoittavaa tietoa varhaiskasvattajien käsityksistä uudistuneesta varhaiskasvatuslaista (540/2018). Tutkimustyön tekijöinä saamme hyödyllistä ja kokonaisvaltaista kokemusta tutkimustyön tekemisestä. Lisäksi saamme uutta ja kartoittavaa tietoa tärkeästä sekä itseämme aiheesta. Jyväskylän varhaiskasvattajat saavat tuoda esille mielipiteitään aiheesta, joka on merkityksellinen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Työmme tutkimuskysymykset ovat: 1. Kuinka varhaiskasvattajat käsittävät uuden varhaiskasvatuslain (540/2018) Jyväskylässä? 2. Millaisia vaikutuksia varhaiskasvattajat arvioivat uudella varhaiskasvatuslailla olevan pedagogiseen toimintaan ja miten he arvioivat henkilöstörakenteiden muutoksien näkyvän varhaiskasvatuksessa?

28 28 (60) 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimustyön kohdejoukoksi valikoituivat kaikki varhaiskasvattajat, jotka ovat työsuhteessa Jyväskylän kaupungin kunnallisissa päiväkodeissa. Tutkimustyö perustuu kyselyaineistoon, jonka avulla pyrittiin selvittämään varhaiskasvattajien käsityksiä uudistuneesta varhaiskasvatuslaista (540/2018) sähköisen Webropol -kyselylomakkeen avulla. Tutkimustyön aihe päätettiin kesällä 2018 ja tutkimuksen varsinainen työstäminen aloitettiin saman vuoden syksyllä tutkimustyön tilaajan varmistuttua. Tämän jälkeen työtä on tehty vaiheittain. Saimme tutkimusluvan työllemme Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuspalveluilta (liite 1) ja tutkimuksen lopullinen työsuunnitelma valmistui Tutkimuksen sähköinen kyselylomake (liite 2) toteutettiin syksyn 2018 aikana ja se lähettiin Jyväskylän varhaiskasvattajille Uusintakysely lähetettiin , jotta kyselyyn vastanneita saataisiin suurempi määrä. Kysely sulkeutui , jolloin vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelulla sekä suljetuissa kysymyksissä tilastollisten menetelmien elementtejä hyödyntäen. Päädyimme tutkimustyössämme kyseiseen aiheeseen, sillä koimme varhaiskasvatuslain uudistuksen (540/2018) olevan hyvin ajankohtainen ja varhaiskasvatuksen alaa vahvasti koskeva. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) on varhaiskasvatustoiminnan keskeisimpiä tekijöitä, joten aiheena sen merkityksellisyyttä ei voida mielestämme liikaa korostaa. Lisäksi varhaiskasvatuslain uudistus koskettaa ihmisiä niin yksilöinä kuin yhteiskuntatasollakin. Jyväskylän varhaiskasvattajien mielipiteet lakiuudistuksen myötä tulleista muutoksista ovat mielestämme tärkeitä, jotta saadaan käsityksiä siitä, miten lakiuudistusta koskevat asiat näkyvät varhaiskasvatustyössä käytännössä. Tutkimusta tehdessä tiedonhankintaa voidaan toteuttaa eri tavoin. Tutkimus voidaan toteuttaa kvalitatiivisen- eli laadullisen tutkimusmenetelmän tai kvantitatiivisen- eli määrällinen tutkimusmenetelmän avulla. Tutkittava ilmiö ratkaisee sen, kumpaa menetelmää käytetään vai käytetäänkö molempia tutkimusmenetelmiä rinnakkain. Tutkimusmenetelmän valinnan mukaan määräytyy se, millainen tutkimusprosessi siitä seuraa. (Kananen 2011, 12, 49.) Tutkimuksessamme käytimme sekä kvantitatiivista- että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme sähköistä Webropol -kyselylomaketta. Tutkimuksessamme kvalitatiivinen tutkimusote on pääasiallinen menetelmä ja kvantitatiivinen menetelmä jäi tätä tukevaksi menetelmäksi. 6.1 Kvalitatiivinen tutkimus Kvalitatiivisella- eli laadullisella tutkimusmenetelmällä voidaan tarkastella sekä ihmisten välistä että sosiaalista merkitysten maailmaa, jotka näkyvät suhteina sekä niiden luomina merkityskokonaisuuksina. Merkityskokonaisuudet näkyvät ihmisestä lähtöisin olevana sekä ihmiseen päätyvinä tapahtumina. Tällaisia tapahtumia voivat olla muun muassa erilaiset toiminnat ja ajatukset. Tutkimusmenetelmän tavoite on saada selville ihmisten omat kuvaukset heidän kokemastaan todellisuudesta. (Varto 1992, )

29 29 (60) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa pyritään tiettyä kohdetta tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, tavoitteena löytää tai paljastaa tosiasioita. Kvalitatiivinen aineisto kerätään luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa ja menetelmässä pyritään käyttämään tapoja, joissa tutkittavien mielipiteet saadaan esille. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, 160.) Kananen (2011, 12) kirjoittaa, että tutkittavan ilmiön ollessa uusi, käytetään tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista- eli laadullista menetelmää. Tällöin tutkimuksessa selvitetään, mistä tekijöistä kyseinen ilmiö koostuu ja millä tavoin eri tekijät vaikuttavat toisiinsa. Kvalitatiivisessa tutkimusmenetelmässä käytetään tarkasti mietittyä kohderyhmää ja tutkimus suoritetaan joustavasti, tarvittaessa suunnitelmia muuttaen. Kvalitatiivista menetelmää käyttäessä toimitaan siten, että tapaukset ovat ainutlaatuisia ja myös niitä tulkitaan se huomioiden. Kvalitatiiviseen tutkimusmenetelmään voidaan ajatella kuuluvan neljä lähestymistapaa. Näitä ovat kielen piirteet, johon liittyvät kommunikaatio ja kulttuuri sekä toisena lähestymistapana säännönmukaisuuksien etsiminen eli elementtien tunnistaminen ja niiden suhteiden kartoittaminen. Kolmantena lähestymistapana tekstin tai toiminnan merkityksen ymmärtäminen eli erilaisten teemojen löytäminen ja tulkinta. Viimeinen lähestymistapa on reflektio, jolla tarkoitetaan tässä tapauksessa muun muassa pedagogista asiantuntijuutta. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, ) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa erityispiirteenä on se, että tutkimuksen myötä tulleiden tulkintojen avulla voidaan näyttää esimerkiksi ihmisen toiminnasta jotakin, joka on välittömän havainnon tavoittamatommissa. Tavoitteena ei siis ole totuuden löytäminen tutkittavasta asiasta. Ihmisten kokemusten ja käsitysten avulla saadaan johtolankoja, joiden pohjalta saadaan tulkintoja. Tutkittavan kysymyksiä ei koskaan voida tyhjentävästi ymmärtää, vaan ne jäävät tulkinnanvaraisiksi. Tutkija luo kysymyksiä oman kokemuksensa ja ymmärryksensä pohjalta, jonka myötä hän tulkitsee tutkimuskohdetta. Siitä saattaa kuitenkin aiheutua tulkintaongelmia. (Varto 1992, ) Tulkintaongelmat vaativat tutkijalta kykyä asettaa tutkimusaineistolleen kysymyksiä miksi?. Tutkimuksessa ei koskaan vastata ainoastaan kysymykseen mitä?, vaan myös kysymykseen miksi?. (Silverman 2001, 297.) 6.2 Kvantitatiivinen tutkimus Kvantitatiivinen- eli määrällinen tutkimus on menetelmä, joka antaa yleisen kuvan mitattavien ominaisuuksien välisistä suhteista sekä eroista. Lisäksi menetelmän avulla vastataan kysymyksiin, kuinka paljon ja miten usein. Se on tapa, jossa tietoa käsitellään numeerisesti ja numeroiden avulla. Tutkija(t) tulkitsee numerotiedon sanallisesti tutkimuksessa. (Vilkka 2007, 13 18, 35.) Jotta kvantitatiivisen eli määrällisen tutkimuksen voi suorittaa, edellyttää se ilmiön tuntemista siten, mitkä tekijät vaikuttavat ilmiöön. Voidaan todeta, että mittaaminen ei onnistu, jos ei tiedetä, mitä mitataan. (Kananen 2011, 12.) Kvantitatiivisessa tutkimusmenetelmässä tutkimusaineisto kerätään mitallisessa muodossa, tai se on mahdollista muuttaa mitattavaan muotoon. Menetelmän tarkoituksena on osata selittää, kuvata, kartoittaa, vertailla ja ennustaa erilaisia asioita. Kvantitatiiviselle tutkimukselle avainsanoja ovat objek-

30 30 (60) tiivisuus, muuttuja ja mittari. Objektiivisuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa tutkijan puolueettomuutta ja tutkimustuloksen objektiivisuudella sitä, että se on tutkijasta riippumaton tulos. Muuttuja on asia, josta tutkimuksessa halutaan tietoa. Se voi olla esimerkiksi henkilön mielipide, ikä, sukupuoli tai ammattiasema. Mittari on väline, jonka avulla määrällinen tieto voidaan saada. Mittareina voivat toimia haastattelulomakkeella, havainnointilomakkeella tai tässäkin tutkimuksessa käytettävällä mittarilla, kyselylomakkeella. (Vilkka 2007, ) Vilkka (2007, 23 24) kirjoittaa, että kvantitatiiviselle tutkimukselle tyypillistä on syy seuraus suhteiden etsiminen eli kausaalisuus. Tällöin tutkimuksessa ajatellaan olevan jokin taustatekijä, joka johtaa tietynlaisiin seurauksiin. Menetelmässä ei riitä, että löydetään joidenkin asioiden välinen yhteys, vaan sen tarkoituksena on osata vastata esimerkiksi kysymykseen; kuinka paljon jokin asia vaikuttaa toiseen?. Joskus tutkimusta varten tutkija(t) voi asettaa kyselylleen hypoteesin. Hypoteesilla tarkoitetaan sitä, millaista vastausta kyselystä odotetaan. Tällöin tutkimusongelmaan voi liittyä ennakoiva, lyhyt ja termeiltään selkeä selitys tai ratkaisu mahdollisesta ilmiön välisistä yhteyksistä, eroista tai syistä. Kuitenkaan kuvailevissa tai kartoittavissa tutkimuksissa ei hypoteesia käytetä. Kananen (2011, 15) erottelee tekstissään kvantitatiivista- ja kvalitatiivista tutkimusta muun muassa siten, että kvalitatiivisessa tutkimusotteessa tutkimuksen tarkoituksessa on kyse ilmiön ymmärtämisestä ja tulkinnasta. Kvantitatiivisessa taas ilmiön yleistämisestä, syy seuraussuhteista sekä ennustamisesta. Kvalitatiivisessa tutkimusotteessa ilmiötä tarkastellaan käytännöstä teoriaan (induktio) ja kvantitatiivisessa teoriasta käytäntöön (dekuktio). Molemmissa tutkimusotteissa tutkijan rooli on ulkopuolinen, kuitenkin kvalitatiivisessa tyylissä tutkija voi olla osallistuja, kvantitaviisessa tarkkailija. Aineiston tyyli on kvalitatiivisessa tutkimusotteessa tekstinä, kun taas kvantitatiivisessa se on lukuina. Mitä useampaa tutkimusmenetelmää käyttää, sitä varmempaa saatu tieto on. Tätä ilmiötä kutsutaan myös triangulaatioksi, mikä tarkoittaa sitä, että samaa ongelmaa tarkastellaan useasta eri suunnasta ja tiedon laatu on vain erilaista. (Metsämuuronen 2006, 134.) Halusimme opinnäytetyössämme käyttää sekä laadullista, että määrällistä tutkimusmenetelmää parhaan mahdollisen tiedon saamiseksi. Metsämuuronen (2006, 134) kirjoittaa, että kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusote eroavat melko paljon toisistaan, jonka vuoksi on järkevää valita toinen niistä pääasialliseksi tutkimusotteeksi, jolloin toinen menetelmä jää tätä tukevaksi tutkimusotteeksi. Tutkimuksessamme kvalitatiivinen tutkimusote valikoitui pääasialliseksi menetelmäksi, sillä halusimme tutkia käsityksiä ja saada esille mielipiteitä aiheeseemme liittyen. Koimme kvantitatiivisen menetelmän avulla kuitenkin saavamme tarkemman ja monipuolisemman kuvan aiheestamme, joten halusimme hyödyntää myös sen tutkimusmenetelmän elementtejä. Mielestämme määrällinen tieto tarkensi saamamme laadullista tietoa. 6.3 Kyselytutkimus Kysely on yksi tapa, jolla voidaan kerätä aineistoa. Se voidaan toteuttaa posti- tai verkkokyselyn avulla. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, 193, 196.) Kyselyssä on jokaiselle kyselyyn vastaajalle samat kysymykset samalla tavalla esitettyinä eli voidaan puhua vakioiduista kysymyksistä (Vilkka

31 31 (60) 2007, 27). Hirsjärven ym. (2009, ) mukaan kyselytutkimusten vahvuus on siinä, että sen avulla voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto, sillä kyselyyn voi vastata useita ihmisiä ja kyselyn avulla voidaan selvittää useita eri asioita. Se on myös tehokas menetelmä, sillä se voidaan lähettää useille ihmisille samanaikaisesti, kuten mekin teimme. Kun kysely on suunniteltu hyvin, nopeuttaa se myös aineiston käsittelyä sekä analysointia. On tärkeää huomioida, että kyselyyn vastaaminen ei vie enempää aikaa, kuin mitä sen tekemiseen on luvattu menevän (Vilkka 2007, 90). Tähän asiaan pyrimme kiinnittämään erityisesti huomiota, sillä koemme sen olevan kyselyyn vastanneiden näkökulmasta tärkeä asia. Mainitsimme saatekirjeessä, ettei kyselyyn vastaaminen vie paljon aikaa ja sen pohjalta loimme myös mielestämme eheän kokonaisuuden ja kysymykset, joihin voi halutessaan vastata lyhyestikin. Kananen (2011, 44) toteaa kirjoituksessaan, että kyselymenetelmää käyttäessä voidaan helpommin arvioida aikataulua sekä kustannuksia. Menetelmän heikkoutena voidaan kuitenkin nähdä kyselyn pinnallisuus tai teoreettinen vaatimattomuus. Kuitenkin kirjoituksessaan toteaa, että ulkoisesti esteettinen ja hyvin suunniteltu lomake houkuttelee kohdejoukkoa vastaamaan kyselyyn. Tähän asiaan pyrimme kiinnittämään erityistä huomiota luomalla kyselystä selkeän ja esteettisesti miellyttävän kokonaisuuden. Vilkan (2007, 28, 90) mukaan on mahdollista, että kysely tehdään lisäksi uusintakyselynä, joka vaikuttaa aikataulun mahdolliseen hitauteen. Toteutimme työssämme uusintakyselyn, sillä vastaajamäärä jäi ensimmäisellä kerralla melko pieneksi. Lähetimme sähköisen muistutusviestin, jonka liitteenä oli kyselymme uudestaan. Myös tämän sähköisen viestin välittäjänä toimi Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuspalvelut. Lopulliseksi kyselyn vastausprosentiksi tuli 8,8 %. Kanasen (2011, 49) mukaan lähtökohtana kyselylomakkeiden tekemiselle on tutkimusongelma, joka voidaan jakaa osaongelmiin tarkentamaan niin kutsuttua pääongelmaa. Nämä ongelmat voidaan myöhemmin muuttaa kysymyksiksi kyselylomakkeeseen ja niihin pyritään saamaan vastaukset tutkittavasta ilmiöstä. Kyselymme kohdalla tavoitteena oli saada varhaiskasvattajilta tietoa uudistuneen varhaiskasvatuslain toimivuudesta. Osa-ongelmina voidaan pitää henkilöstörakenteeseen ja pedagogiikkaan keskittyneitä kysymyksiä, sillä erityisesti näihin osa-alueisiin halusimme kyselyssämme paneutua. Kyselylomakkeen kysymysten tulee olla helpottava tekijä tutkimusongelman ratkaisussa ja kyselyssä tulisi kysyä asioita, jotka ovat oleellisia ongelman ratkaisun kannalta. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota kyselyn pituuteen, jotta se on miellyttävä vastaajan täyttää. (Kananen 2011, 49.) Kyselylomakkeen avulla voidaan selvittää kyselyyn vastaajien uskomuksia, käsityksiä, mielipiteitä sekä tietoja, arvoja ja asenteita (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, 196). Tutkimuksessamme haluamme nimeomaan selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiden käsityksiä lakiuudistukseen liittyen, jonka vuoksi koemme, että kysely on paras aineistonkeruu menetelmä työssämme. Hirsjärven ym. (2009, ) mukaan kyselyn avulla voidaan kerätä tietoja tosiasioista, käyttäytymisestä ja toiminnasta. Tarkentavia tosiasioita tulee selvittää yksinkertaisten kysymysten avulla, joko avoimilla kysymyksillä tai monivalintakysymyksillä, joita molempia käytimme kyselyssämme. Avoimella kysymyksellä tarkoitetaan kysymystä, johon vastaajalla on mahdollisuus vastata itse haluamallaan tavalla. Monivalintakysymyksessä on valmiiksi laaditut, numeroidut vastausvaihtoehdot, joista vastaaja voi valita haluamansa esimerkiksi rastittamalla tai ympyröimällä. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara

32 32 (60) 2009, ) Teimme tutkimuksemme kyselyyn 12 kysymystä, joista viisi oli suljettuja kysymyksiä ja seitsemän avoimia kysymyksiä. Lähetimme tutkimustamme koskevan sähköisen kyselylomakkeen liitteenä saatekirjeen kohdejoukolle, jossa kerroimme kyselyn aiheesta, sen tarkoituksesta ja tärkeydestä, kohdejoukosta sekä anonymiteetistä. Lisäksi pyrimme tarkastelemaan saatekirjettä esteettisestä näkökulmasta, jotta se herättäisi vastaajien mielenkiinnon kyselyyn vastaamisesta. Vilkka (2007, 90) kertoo kirjassaan anonymisoinnilla tarkoitettavan henkilötietojen poistamista tai niiden muuttamista siten, että esimerkiksi tässä tapauksessa kyselyyn vastanneiden henkilöiden tunnistaminen ei ole mahdollista. Kananen (2011, 46) kirjoittaa, että saatekirjeellä on tarkoitus saada vastaajajoukko motivoitumaan kyselyyn vastaamiseen. Lisäksi saatekirjeen avulla voidaan tuoda esille tutkimuksen merkityksellisyys sekä luottamuksellisuus. Saatekirjeessä esille tuotu luottamuksellisuus jatkuu koko prosessin ajan tutkimuksen raportointiin saakka (Vilkka 2007, 164). 6.4 Tutkimusaineiston analysointi Tutkimuksemme avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysi tarkoittaa, että aineistoa tarkastellaan yhtäläisyyksiä ja eroja etsien ja eritellen sekä tiivistäen. Sisällönanalyysissa aineisto on tekstimuodossa tai se on muutettu kyseiseen muotoon. Tarkoituksena on muodostaa tutkittavasta ilmiöstä tiivis kuvaus, joka yhdistää ilmiön laajempaan kokonaiskuvaan, kuten tutkimustuloksiin. Kvantitaviivisessa tutkimuksessa sisällönanalyysin ohella puhutaan myös sisällön erittelystä. Siinä kuvataan määrällisesti tekstin tai dokumentin sisältöä. Sisällönanalyysin avulla voidaan tuottaa sanallisesti kuvatusta aineistosta määrällisiä tuloksia. (Saaranen- Kauppinen ja Puusniekka 2006.) Analysoimme kyselyn avoimet kysymykset aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jotta saimme tarkastella varhaiskasvattajien kirjoittamia mielipiteitä kokonaisvaltaisesti sekä yhtäläisyyksiä ja eroja etsien. Sisällönanalyysiä voidaan tehdä joko aineistolähtöisesti tai teorialähtöisesti. Käyttämässämme aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa tavoitteena on löytää aineistosta esimerkiksi jonkinlainen toiminnan logiikka. Liikkeelle aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä lähdetään siitä, että tutkija päättää aineiston keräämisen jälkeen, mistä toiminnan logiikkaa lähdetään etsimään. Tämän jälkeen on aineiston pelkistämisen vuoro. Tutkimusainestosta siis karsitaan tutkimusongelman kannalta epäolennainen informaatio pois tutkimusaineistoa tiivistäen tai osiin pilkkoen. Tutkimuskysymykset ja tutkimusongelma ohjaavat tiivistämisvaihetta. Tämän jälkeen tutkimusaineisto ryhmitellään uudeksi johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Tämän jälkeen ryhmät nimetään sisältöä parhaiten kuvaavalla nimellä. Tutkimuksen tuloksena ryhmittelyistä muodostuu käsittelyjä, luokitteluja tai teoreettinen malli. (Tuomi ja Sarajärvi 2002, ) Pyrimme tutkimusta tehdessä karsimaan ylimääräisen ja epäolennaisen tiedon pois, jotta aineiston sisältö pysyy johdonmukaisena ja helpommin ymmärrettävänä. Tartuimme sisällönanalyysissä aiheisiin, jotka ovat tutkimuskysymysten kannalta aiheellisia. Kyselystä ilmenneiden vastausten pohjalta nousi tiettyjä aiheita ja teemoja, joiden kautta lähdimme karsimaan tutkimusaineistoa ryhmittelemällä ja teemoittelemalla aihekokonaisuuksia. Näitä olivat muun muassa varhaiskasvatuksen laatuun sekä lasten ja työntekijöiden hyvinvointiin liittyviät tekijät.

33 33 (60) Teemoittelu on yksi laadullisen analyysin perusmenetelmistä. Siinä pyritään ymmärtämään tutkimusaineiston tärkeimpiä aihepiirejä eli teemoja. Teemoja ovat aiheet, jotka toistuvat aineistossa jossakin muodossa. Teemoittelu etenee teemojen muodostamisesta niiden yksityiskohtaisempaan tarkasteluun. Usein teemoja muodostetaan aineistolähtöisesti etsimällä tekstistä vastauksia yhdistäviä- tai erottavia tekijöitä. (Jyväskylän yliopisto 2016.) Tutkimusaineistoa analysoidessamme lähdimme etsimään kyselyn vastauksista yhdistäviä tekijöitä, joista aloimme muodostamaan erilaisia teemoja. Muodostimme vastauksista nousseista aiheista aluksi listauksia ja käytimme apunamme käsitekarttoja, jotta hahmottaisimme paremmin asioiden välisiä suhteita. Kun aineistoa järjestää erilaisten teemojen mukaisesti, voi jokaisen teeman alle koota esimerkiksi haastattelusta ilmenneitä kohtia, joissa puhutaan kyseistä teemasta. Teemojen järjestelyn voi suorittaa käsin tai tekstinkäsittelyn avulla. (Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka 2006.) Tekstinkäsittelyn avulla teemojen alle voi laittaa kohtia, jotka kuuluvat myös muihin teemoihin samanaikaisesti. Jos teemoittelua suorittaa käsin, tulee aineistosta olla kopioita, jotta näin voidaan tehdä. (Saaranen- Kauppinen ja Puusniekka 2006.) Teemoittelimme aineistomme tekstinkäsittelyn avulla, jolloin käytimme leikkaa liimaa -työkalua. Saimme jaoteltua teemat vierekkäin ja niiden alle merkittyä kohtia, jotka kuuluivat kyseiseen teemaan. Työssämme nousi esille myös aiheita, jotka liittyivät useampaan teemaan samanaikaisesti, jonka sai tekstinkäsittelyn avulla myös hoidettua mutkattomasti. Teemoja, joita työssämme nousi esille, olivat muun muassa varhaiskasvatuksen laatu, varhaiskasvatuksen pedagogiikka sekä hyvinvointiin liittyvät aihealueet. Tutkimusraportissa esitetään usein teemojen käsittelyn yhteydessä aineistosta lainattuja kohtia eli sitaatteja. Sitaattien tarkoituksena on antaa havainnollistavia esimerkkejä lukijalle sekä tarjota todisteita siitä, että tutkija pohjaa analyysinsä todelliseen aineistoon. (Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka 2006.) Käytimme tutkimustuloksia purkaessamme sitaatteja, koska koimme niiden antavan syvempää ja konkreettisempaa näkökulmaa tuloksiimme ja tekevän työstämme mielenkiitoisemman lukijalle. Lisäksi sitaatit luovat mielestämme uskottavuutta aineiston todellisuudesta. Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka (2006) kirjoittavat, että tutkimusraporttia kirjoittaessa on hyvä pohtia, mikä on kunkin sitaatin tehtävä ja onko se varmasti tarpeellinen juuri suunnittelussa kohdassa. Määrällistä aineistoa voidaan alkaa käsitellä, kun esimerkiksi tämän tutkimuksen tapauksessa sähköisellä kyselylomakkeella kerätty aineisto on saatu koottua. Aineiston käsittelyllä tarkoitetaan aineiston tarkastamista sekä tietojen syöttämistä ja tallentamista tietokoneelle siten, että aineiston voi muuttaa numeraaliseen muotoon. Nämä asiat tehdään sitten, kun tutkimusaineiston keräämisen määräaika on umpeutunut. (Vilkka 2007, 106.) Kun kaikki kyselymme vastaukset olivat saatavissa ja luettavissa, aloitimme aineiston käsittelyn. Tarkastimme, että vastaajien tiedot ja vastaukset näkyvät oikein ja syötimme ne tietokoneelle siten, että saimme aineiston numeraaliseen muotoon. Kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä tarkoitetaan menetelmäjoukkoa, jonka avulla aineistoa voidaan kuvailla numeerisessa muodossa. Tällöin ei vielä pyritä tekemään monimutkaisia päätelmiä aineiston sisältämistä ilmiöistä. Yleensä kuvailevien tilastollisten menetelmien avulla pyritään luomaan tavallaan ensimmäinen katsaus aineistoon. Yksinkertaisin tapa kuvailla aineistoa on laskea havaintojen

34 34 (60) frekvensseja eli lukumääriä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lasketaan, kuinka monta minkäkin suuruista tai tyyppistä havaintoa aineistoon kuuluu. Suorat jakaumat kertovat muuttujien saamia arvoja. (Nummenmaa 2004, 53.) Kuvailimme aineistoamme laskemalla lukumääriä. Laskimme muun muassa, kuinka moni varhaiskasvattaja kokee lakiuudistuksen tarpeelliseksi, kuinka moni heistä kokee sen vaikuttaneen varhaiskasvatustyön arjessa ja kuinka moni heistä ajattelee mitäkin korkeakoulutettujen lisäämisestä alalle. Näin ollen saimme kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä, kuinka suuri osa vastaajista ajattelee asioista samalla tavalla tai eri tavalla. Mikäli mittaus on tehty laatuasteikolla, frekvenssien laskeminen on yksi tärkeimpiä kuvailevia tilastollisia menetelmiä (Nummenmaa 2004, 53 54). Frekvenssijaukaumalla eli suoralla jakaumalla tarkoitetaan sitä, että muuttujan vaihteluväli on jaettu eri luokkiin ja jokaiseen luokkaan tulevien havaintojen lukumäärä ilmoitetaan (Tilastokeskus 2019). Kananen (2010, 104) kirjoittaa, että arvot ilmaistaan n-jakaumana, jossa kerrotaan vaihtoehdon saamat kappalemäärät, kuten olemme tutkimuksemme tulososiossa tehneet. Frekvenssijakaumia on olemassa useita, kuten suhteellinen jakauma, absoluuttinen jakauma ja prosentuaalinen jakauma. Suhteellisesssa jakaumassa luokkafrekvenssit on jaettu kokonaismäärällä, kun taas absoluuttinen jakauma ilmoittaa absoluuttiset lukumäärät eri luokissa. Prosentuaalisessa jakaumassa ilmoitetaan frekvenssien pronsettiosuudet, kuten olemme opinnäytetyössämme tehneet tulosten tarkemman analysoinnin mahdollistamiseksi. (Tilastokeskus, 2019.) 6.5 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Opinnäytetyöprosessille on laadittu suositukset, joiden avulla eettisyys ja hyvä tieteellinen käytäntö toteutuvat prosessin ajan. Suositukset pohjautuvat lainsäädäntöön sekä erilaisiin tutkimuseettisiin periaatteisiin, suosituksiin ja linjauksiin. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on luonut ohjeen hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausepäilyjen käsittelemisestä Suomessa. (Arene 2018.) Sen tavoitteena on edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja huolehtia siitä, että loukkausepäilyjä käsitellään ammattitaitoisesti, oikeudenmukaisesti sekä ripeästi (Tenk 2012, 4). Tutkimustyöprosessin alkuvaiheessa ja sen edetessä tarkastelimme näitä suosituksia. Suositusten pohjalta lähdimme toteuttamaan tutkimustyötä sekä siihen oleellisesti liittyviä kyselylomaketta ja saatekirjettä. Kiinnitimme erityistä huomiota siihen, että toteutamme tutkimustyömme luotettavalla ja muita kunnioittavalla tavalla. Tutkimuksen lähtökohtana on ihmisarvon kunnioittaminen. Se näkyy tutkimusta tehdessä muun muassa siten, että henkilöllä on oikeus päättää tutkimukseen osallistumisestaan. Lisäksi henkilölle tulee antaa tietoa tutkimuksesta ja sen vapaaehtoisuudesta. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, ) Kyselymme saatesanoissa kerroimme vastaajille, mitä aihetta kysely käsittelee ja avasimme lyhyesti pääkohtia lakiuudistuksesta (540/2018). Kerroimme kyselyn anonyymiydestä sekä siitä, että tuloksia käytetään ainoastaan tutkimustyöhömme. Saatekirjeessä kerroimme vastaamisen perustuvan vapaaehtoisuuteen. Hirsjärvi ym. (2009, 23 25) kertovat kirjassaan, että tutkimukseen liittyy monia eettisiä pohdintoja, joita tutkijan on hyvä huomioida. Näitä ovat muun muassa tiedon hankintaan ja tie-

35 35 (60) don julkistamiseen liittyvät tutkimuseettiset periaatteet sekä tutkimuksen tekemisen hyvän, tieteellinen käytännön hallitseminen. Vilkka (2007, 91) kirjoittaa, että voimassa oleva lainsäädäntö aiheeseen liittyen tulee myös huomioida. Tutkimustyötä tehdessämme olemme pohtineet tiedon hankintaan liittyviä asioita ja pitäneet huolen siitä, että käyttämämme lähdeaineisto on luotettavaa ja tutkimamme lainsäädäntö ajanmukaista. Tutkimuseettisen neuvottelulautakunnan (2012, 6) mukaan hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa sitä, että tutkimus on eettisesti hyväksyttävää, luotettavaa ja sen mukana tulleet tulokset uskottavia. Pyrimme luomaan tutkimuksestamme uskottavan kertomalla tutkimustulokset laajasti ja tarkasti. Toimme tuloksia näkyviin prosenttiluvuin ja kuvioin. Tutkimusta työstäessämme pohdimme paljon eettisiä kysymyksiä, sillä tarkoituksenamme ei ollut loukata ketään työllämme tai epäkorrektilla ilmaisutavalla. Vilkka (2007, 90 91) kertoo kirjassaan hyvästä tieteellisestä käytännöstä, että tutkijan tulee noudattaa tutkimuksessaan tapaa, joka ei loukkaa kohderyhmää, tiedeyhteisöä eikä hyvää tieteellistä tapaa. Nämä asiat tulee huomioida tutkimuksen kysymysten asettelussa, tavoitteissa, aineiston keräämis- ja käsittelyvaiheessa, tulosten esittämisessä sekä aineiston säilytyksessä. Tehdessämme kyselylomaketta tuntui kysymyksien muotoilu yllättävän haastavalta. Haastavaa siitä teki asian ilmaisu lyhyesti siten, että kaikki vastaajat ymmärtävät asian samalla tavalla. Lisäksi täytyi huolehtia siitä, ettei kysymys vahingossa loukkaa esimerkiksi mitään ammattiryhmää. Säilytimme aineistoa muistitikuilla, sillä koimme sen olevan turvallinen paikka työn säilyttämiselle. Lisäksi pidimme huolen esimerkiksi tietokoneiden selaushistorian tyhjennyksestä. Vilkka (2007, 90 91) kirjoittaa, että hyvään tieteelliseen tapaan kuuluvat muun muassa; herkkyys eettisten kysymysten suhteen, yleinen huolellisuus ja rehellisyys, luottamuksellisuus, avoimuus sekä eettisesti kestävien tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmien käyttäminen. Pyrimme tutkimustyötä tehdessämme kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että työ on toteutettu harkitusti. Olemme yhdessä huolehtineet siitä, että tutkimustapamme- ja menelmämme ovat eettisesti hyväksyttäviä. Painetulla materiaalilla sekä internetin kuvilla ja teksteillä on lähdeaineistoina samanlaiset tekijänsuojat ja tutkijan on huomioitava, että internet -aineiston materiaali ei välttämättä ole aina luvallista tutkimusaineistoa. Tutkimusetiikkaa sekä lainsäädäntöä tulee noudattaa molemmissa tiedonhankintatavoissa. (Vilkka 2007, 97.) Tiedonhankinnassa huomioimme nämä painettua materiaalia sekä internetin sisältöä koskevat eettiset kysymykset ja tarkastelimme käyttämäämme lähdeaineistoa myös tästä näkökulmasta. Myös sosionomiopintojemme aikana käsittelimme internetin lähdeaineiston käyttämistä, joten siltä pohjalta oli helppo lähteä etsimään luvallista lähdeaineistoa.

36 Vastaajan ikä 36 (60) 7 TUTKIMUSTULOKSET Kysely jaettiin Jyväskylän kaupungin varhaiskasvattajille sähköpostitse ja vastauksia kyselyyn saatiin 88 kappaletta. Kysely lähetettiin sähköpostitse Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuspalveluiden palvelujohtajalle Päivi Koivistolle, joka välitti kyselyn Jyväskylän kunnallisten päiväkotien varhaiskasvattajille. Varhaiskasvattajia Jyväskylän kunnallisissa päiväkodeissa on noin tuhat. Kyselyn muistutusviesti lähetettiin kyselyn oltua kolme viikkoa jaossa. Tutkimuksemme vastausprosentti on 8,8 %. 7.1 Kyselyn taustatiedot Selvitimme kyselyn alussa vastaajien ikäjakauman (kuvio 2). Kyselyyn vastanneista varhaiskasvattajista (n=88) suuri osa eli 44,32 % (n=39) oli yli 45-vuotiaita. Vähiten kyselyyn vastasi alle 25-vuotiaitaita varhaiskasvattajia, vain 3,41 % (n=3). Toiseksi eniten vastaajia löytyi vuotiaista, sillä heitä oli 29,54 % (n=26) vastaajajoukosta. Iältään vuotiaita oli yhteensä 22,73 % (n=20) vastaajista. Minkä ikäinen olet? alle 25 -vuotias 3,41% vuotias 22,73% vuotias 29,54% yli 45 -vuotias 44,32% 0% 10% 20% 30% 40% 50% Vastaajien ikäjakauma prosentteina KUVIO 2. Vastaajien ikäjakauma (n=88) Koulutustaustaltaan kyselyyn vastanneista (n=88) oli yliopistopohjaisia varhaiskasvatuksen opettajia 35,23 % (n=31), ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita varhaiskasvatuksen sosionomeja 15,92% (n=14) ja toisen asteen suorittaneita varhaiskasvatuksen lastenhoitajia 19,32 % (n=17). Vastaajista 29,54 % (n=26) kertoi työskentelevänsä jollain muulla tutkinnolla. Näitä tutkintoja olivat muun muassa varhaiskasvatuksen erityisopettaja, lähihoitaja -tutkinto, lastentarhanopettajaopisto sekä koulunkäynnin aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaaja -tutkinto.

37 Työskentelyaika Vastaajan koulutustausta 37 (60) Mikä on koulutustaustasi? Lastentarhanopettaja / Varhaiskasvatuksen 35,23% Lastentarhanopettaja / Varhaiskasvatuksen Lastenhoitaja (toisen asteen tutkinto) 15,91% 19,32% Jokin muu, mikä? 29,54% 0% 10% 20% 30% 40% Koulutustaustojen prosenttiosuudet KUVIO 3. Vastaajien koulutustausta (n=88) Vastaajien koulutustaustojen selvittämisen lisäksi halusimme kyselyssä saada tietoa siitä, kuinka kauan kyselyyn vastanneet varhaiskasvattajat olivat työskennelleet varhaiskasvatuksessa ja/tai esiopetuksessa. Kysymykseen vastanneita henkilöitä oli 87. Heistä alle 5-vuotta työskennelleitä varhaiskasvattajia oli 13,7 % (n=12), 5 10-vuotta työskennelleitä varhaiskasvattajia 24,1 % (n=21) ja vuotta työskennelleitä varhaiskasvattajia 18,3 % (n=16). Suurin osa, yli 15-vuotta työskennelleitä varhaiskasvattajia oli vastaajista 43,6 % (n=38). Kuinka kauan olet työskennellyt päivähoidon varhaiskasvatuksessa ja/tai esiopetuksessa? alle 5 -vuotta 13,79% vuotta 24,14% vuotta 18,39% yli 15 -vuotta 43,68% 0% 10% 20% 30% 40% 50% Työskentelyaika prosentteina KUVIO 4. Vastaajien työkokemus varhaiskasvatuksessa ja/tai esiopetuksessa (n=87) 7.2 Varhaiskasvattajien käsityksiä uudistuneesta varhaiskasvatuslaista (2018) Koimme tärkeäksi selvittää varhaiskasvattajien käsityksiä varhaiskasvatuslain uudistuksen tarpeellisuudesta. Kysymykseen vastasi 86 henkilöä. Kuviosta 5 selviää, että vastaajista 27,0 % (n=23) koki lakiuudistuksen hyvin tarpeelliseksi. He vastasivat taulukon asteikolta kohdan 9, asteikon ollessa Asteikolla 0 tarkoittaa, ettei lakiuudistus ole lainkaan tarpeellinen ja 10 tarkoittaa sen olevan erittäin tarpeellinen. Vastaajista 21,0 % (n=18) vastasi asteikolta kohdan 7 ja 12,8 % (n=11) kohdan 8 eli he kokivat lakiuudistuksen olevan melko tarpeellinen. Kyselyyn vastanneista 2,3 % (n=2)

38 Vastaajien määrä 38 (60) oli sitä mieltä, että lakiuudistus ei ollut lainkaan tarpeellinen. Vastaajista 37,2 % (n=32) vastasi kohtien 1 6 välille. 25 Kuinka tarpeelliseksi koet varhaiskasvatuksen lakiuudistuksen (2018)? =ei lainkaan tarpeellinen, 10=erittäin tarpeellinen KUVIO 5. Lakiuudistuksen tarpeellisuus (n=86) Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessämme halusimme selvittää varhaiskasvattajien käsityksiä uudesta varhaiskasvatuslaista 540/2018. Kysyimme avoimella kysymyksellä, millaisia ajatuksia lakiuudistus on herättänyt vastaajien (n=75) keskuudessa ja saimme monipuolisesti erilaisia vastauksia kysymykseemme. Vastaajista 60,0 % (n=45) koki lakiuudistuksen positiiviseksi ja 29,3 % (n=22) negatiiviseksi. Vastaajista 10,7 % (n=8) ei osannut sanoa, mitä mieltä on lakiuudistuksesta. Seuraavaksi kerromme vastaajien perusteluja kysymykseen. Nostimme esille niitä perusteluja, joissa samaan asiaan oli viitattu prosentuaalisesti eniten. Kysymyksen ollessa avoin, vastaukset olivat hyvin erilaisia keskenään ja sen vuoksi myös vastausten prosentuaaliset määrät näyttävät pieniltä. Positiiviseksi lakiuudistuksen kokeneet vastaajat perustelivat vastaustaan muun muassa varhaiskasvatuksen laadun vahvistumisella 13,3 % (n=10), työnkuvien eriyttämisellä 6,6 % (n=5) sekä pedagogiikan korostumisella työssä 6,6 % (n=5). Lisäksi vastauksista nousi merkittävästi esille lapsen edun ja osallisuuden vahvistuminen varhaiskasvatuksessa sekä kiusaamisen ehkäisy, kun vastaajista 10,6 % (n=8) mainitsi nämä asiat vastauksissaan. Lisäksi muutamassa vastauksessa (n=3) kerrottiin, että toiminta on nyt enemmän varhaiskasvatussuunnitelmien mukaista, sillä laki vaatii sen. Lisäksi yksittäiset vastaajat kertoivat, että lakiuudistus on herättänyt keskustelua työyhteisöissä ja sen sisällöt on puhututtaneet. Vain myönteisiä ajatuksia! Uusi laki lisää varhaiskasvatuksen henkilökunnan osaamisen arvostamista ja varhaiskasvatuksen näkemistä tärkeänä osana lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, kasvua ja kehitystä (osa lapsen oppimisen polkua!) Positiivisia kokemuksia. Päivähoidon laatu ja lapsen huomioiminen yksilönä ovat tärkeitä esille nostettuja asioita samoin kiusaamisen ehkäisy.

39 39 (60) Olen kokenut, että uusi laki on selkeyttänyt työnjakoa kentällä ja toisaalta myös nostanut varhaiskasvatuksen profiilia oppimisen ja kehityksen näkökulmasta. Hoidollisuutta unohtamatta, esiin on nostettu lasten tarve pedagogisesti laadukkaaseen toimintaan. Vastaajat olisivat toivoneet lakiuudistuksen käsittelevän muitakin asioita nykyisten uudistusta koskevien sisältöjen lisäksi. Vastaajista 13,3 % (n=10) oli sitä mieltä, että suuret ryhmäkoot ovat huono asia lasten hyvinvoinnin ja työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta, joten tähän asiaan olisi toivottu muutosta lakiuudistuksen myötä. Vastaajista 9,3 % (n=7) pohti, miten lakiuudistus tulee käytännössä toimimaan ja heitä epäili, että lakiuudistus ei tule kaikilta osin toteutumaan. Lisäksi lasten hyvinvointiin liittyen nousi kyselyssä esille lasten ja työntekijöiden väliset suhdeluvut, jonka vastaajista 10,6 % (n=8) nosti esille kysyessämme vastaajien ajatuksia lakiuudistuksesta. Tulkitsemme, että vastausten perusteella myös tähän asiaan olisi toivottu muutoksia lakiuudistuksen myötä. Vastaajista 5,3 % (n=4) koki, että työtehtävien jako ja vastuualueet ovat edelleen lakiuudistuksen voimaantulon jälkeen epäselvät ja ne aiheuttavat kitkaa ammattirymien välille. Yksittäisissä vastauksissa (n=3) oli toivottu, että erityisen tuen tarpeet olisi pitänyt huomioida lakiuudistuksessa paremmin. Vastuiden jako ja työnjako edelleen epäselvää ja välillä aiheuttaa mielipahaa eri ammattiryhmien välillä. Ryhmäkokojen määrittely kaipaa tarkennusta, samoin suhdelukujen. Ristiriitaisia, toisaalta on hyvä, että eri ammattiryhmien työnkuvat selkiytyvät, toisaalta uudistus on aiheuttanut kitkaa ammattiryhmien välille. Pedagoginen vastuu siirtynyt suurimmalta osin lastentarhanopettajille ja sen myötä lastenhoitajien työn määrä lapsiryhmässä tiukentunut ja jopa kuormittunut. Lastenhoitajien ammatin arvostus on vähentynyt. Työntekijöiden riittämättömyyden tunne nousi vastauksista esiin usean kysymyksen kohdalla. Kysyessämme vastaajilta (n=75) lakiuudistuksen herättämistä ajatuksista, vastaajista 20,0 % (n=15) mainitsi riittämättömyyden tunteen kirjoituksessaan. Perusteluina riittämättömyyden tunteelle olivat muun muassa työnantajan ja perheiden asettamat odotukset työntekijöille, työn kiireellisyys ja suuret ryhmäkoot. Osa vastaajista koki lasten ja perheiden erityistarpeiden lisääntymisen kuormittavana tekijänä kiireen keskellä. Myös kyselymme viimeisessä kysymyksessä, jossa vastaajat saivat vapaasti kertoa ajatuksiaan varhaiskasvatuksen alaan liittyen, nousi esiin riittämättömyyden tunne omassa työssä. Tähän kysymykseen vastanneista (n=54) kertoi 11,1 % (n=6) pelkäävänsä tulevaisuudessa riittämättömyyden tunteen lisääntymistä ja sen myötä uupumista työssä. Lakiuudistuksen kanssa samoihin aikoihin voimaan astunut, työaikoja koskeva erityismääräys sakajasta, nousi kyselystämme merkittävästi esiin. Sak-aika nousi vahvasti esiin esimerkiksi kysyessämme varhaiskasvattajilta (n=54) varhaiskasvatuksen laatuun liittyviä kysymyksiä. Sak-aika nousi vastauksista esille sekä positiivisin että negatiivisin lausein, kun 20,4 % (n=11) vastaajista kommentoi kyseistä asiaa. Kysymykseen vastanneista 13,0 % (n=7) vastasi, että sak-ajan nostamisen myötä tulee ryhmiin haasteita, kun samalla varhaiskasvatuksen opettajien- ja sosionomien työ lapsiryhmissä vähenee. Sen osaltaan koettiin vaikuttavan varhaiskasvatuksen lastenhoitajien työkurorman

40 Vastaajien määrä 40 (60) lisääntymiseen. Eräässä vastauksessa otettiin kantaa esikoulupainoitteisiin yksiköihin, joissa varhaiskasvatuksen opettajia- sekä sosionomeja on enemmän ja tällöin sak-aika korostuu entisestään lapsiryhmässä. Kysymykseen vastanneista 7 % (n=4) kertoi kokevansa sak-ajan positiivisena asiana varhaiskasvatuksen työkentällä, sillä sen koettiin mahdollistavan muun muassa suunnitelmallisen työskentelyn sekä työn arvioinnin ja kehittämisen. Sen kerrottiin vaikuttavan myös vahvasti pedagogiikan vahvistumiseen varhaiskasvatuksessa. Joidenkin lastenhoitajien työmotivaatio on laskenut. Lto:n sak-aika aiheuttaa närää erityisesti esikoulupainotteisissa yksiköissä, koska lastentarhanopettajia on suhteessa enemmän kuin lastenhoitajia. Tiukassa tilanteessa perustyö kaatuu lastenhoitajille. Moni lastenhoitaja on lähtenyt opiskelemaan tai suunnittelee alan vaihtoa. SAK aika on mahdollistanut tarkemman ja syvemmän suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen työssä. Vaikka arvioin koko ajan työskennellessäni ja muutan toimintatapaa tarvittaessa, asioiden kirjaamiset muiden töiden ohella vaatii paljon aikaa. 7.3 Lakiuudistuksen vaikutukset varhaiskasvattajien työskentelyyn Selvitimme kyselyssä, onko lakiuudistus jo näyttäytynyt varhaiskasvattajien varhaiskasvatustyössä. Vastaajia (n=87) pyydettiin valitsemaan asteikolta 0 10, kuinka paljon lakiuudistus on heidän mielestään vaikuttanut jokapäiväiseen työhön varhaiskasvatuksessa (kuvio 6). Asteikolla 0 tarkoittaa, ettei lakiuudistus ole vaikuttanut lainkaan ja 10 tarkoittaa, että se on vaikuttanut erittäin paljon. Voidaan todeta, että lakiuudistuksella koettiin pääosin olevan vaikutusta jokapäiväiseen työhön varhaiskasvatuksessa. Suuri osa vastauksista painottuu asteikolla 0 10, numeroiden 4 ja 9 väliin. Asteikolta suurimman vastausmäärän sai numero 7, jonka vastaajista 21,8% (n=19) vastasi. Vastaajista 10,3% (n=9) kuitenkin koki, ettei lakiuudistus ollut vaikuttanut työskentelyyn lainkaan Onko lakiuudistus vaikuttanut jokapäiväiseen työhösi varhaiskasvatuksessa? =ei ole vaikuttanut lainkaan, 10=on vaikuttanut erittäin paljon 19 KUVIO 6. Lakiuudistuksen vaikutus vastaajien jokapäiväiseen työhön varhaiskasvatuksessa (n=87) Halutessaan vastaajat saivat perustella avoimella vastauksella, millä tavoin he kokivat lakiuudistuksen konkreettisesti vaikuttaneen jokapäiväiseen työhön varhaiskasvatuksessa. Yhteensä 59 vastaajaa perusteli vastaustaan. Vastaajista 25,4 % (n=15) kertoi perustelukseen, että toiminnassa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota lasten ja heidän perheidensä osallisuuteen. Vastauksista

41 41 (60) ilmeni, että varhaiskasvatuksessa on otettu aiempaa enemmän lapsia mukaan toiminnan suunnitteluun ja huomioitu heidän mielipiteitään toiminnassa. Vastaajista 28,8 % (n=17) oli sitä mieltä, että lakiuudistuksen myötä työnkuvat ovat selkiytyneet varhaiskasvatuksessa ja lisäksi työpaikoilla on otettu käyttöön uusia toimintatapoja vanhojen toimintatapojen tilalle. Kysymykseen vastanneista 22,0 % (n=13) kokee työn olevan nyt aiempaa suunnitelmallisempaa sekä tavoitteellisempaa ja toiminnassa korostuu enemmän pedagogiikka. Voidaan luoda selkeämpiä ohjeita kuka vastaa mistäkin työtehtävästä. Loppuviimein kaikki vastaavat lapsista, mutta tiettyjä työtehtäviä voidaan kohdentaa koulutuksesta saadun tiedon perusteella. Työtehtävät ovat selkeämmin perusteltuja ja arviointi myös selkeytyy. 7.4 Pedagogiikka Halusimme toisella tutkimuskysymyksellämme selvittää, millaisia vaikutuksia varhaiskasvattajat arvioivat uudella varhaiskasvatuslailla (540/2018) olevan pedagogiseen toimintaan varhaiskasvatuksessa. Kyselystämme nousi usean kysymyksen kohdalla esiin, että päiväkodissa toteutettavan pedagogiikan laadun uskotaan vahvistuvan uudistuksen myötä. Osaa näistä kysymyksistä käsitellään myös tulevissa alaotsikoissa. Kysyttäessämme varhaiskasvattajilta (n=79) henkilöstörakenteiden muutoksen vaikutuksista pedagogiikan toteuttamiseen varhaiskasvatuksessa, uskoi heistä 11,8 % (n=9) laadun kohenevan. Vastaajista saman verran, 11,8 % (n=9) koki, että lakiuudistuksen myötä pedagogiikka tulee varhaiskasvatuksessa näkyvämmäksi ja sitä tullaan arvostamaan enemmän. Kyselyyn vastanneista 10,5 % (n=8) oli sitä mieltä, että lakiuudistuksen myötä pedagogiikan toteuttaminen tulee lisääntymään varhaiskasvatuksessa. Vastaajista 11,8 % (n=9) koki lakiuudistuksen vaikuttaneen positiivisella tavalla pedagogiikan toteuttamiseen varhaiskasvatuksessa. Kuitenkin osa vastaajista nosti esille ajatuksen, että pedagogiikka korostuu liikaa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen opettajien asema pedagogeina vahvistuu. Ammattitaitoa on jo nyt hyvin, mutta lisäämällä opettajia, on ehkä helpompi puhua samaa kieltä ja kehittää pedagogiikkaa koko talon kesken. Laatu nousee ja lapsen ääni tulee paremmin kuuluviin. Kysymykseen vastanneista 3,9 % (n=3) koki, että henkilöstön koulutustason nostaminen ei automaattisesti tarkoittanut pedagogiikan vahvistumista varhaiskasvatuksessa. Tulkitsimme näistä vastauksista, että pedagogiikan toteuttamisen halutaan lisääntyvän varhaiskasvatuksessa, mutta sen toteutumisen suhteen ollaan epävarmoja. Alla on muutama esimerkki vastauksista, mihin tulkintamme perustuu. Suunnitelmissa ja puheissa varmasti kuulostaa hienolta mutta toteutuksen suhteen jää ontuvaksi hienot suunnitelmat. En pidä itsestäänselvyytenä, että pedagogisuus lisääntyy hlöstön koulutustason nostamisen myötä.

42 42 (60) 7.5 Henkilöstörakenne Toisessa tutkimuskysymyksessämme halusimme syventyä tarkemmin myös henkilöstörakennetta koskeviin muutoksiin. Kysyimme kyselyssä varhaiskasvattajien mielipiteitä siitä, että jatkossa varhaiskasvatuksen työkentälle rekrytoidaan entistä enemmän korkeakouluttettuja työntekijöitä. Saimme vastauksia yhteensä 87. Vastanneista 60,0 % (n=52) piti asiaa positiivisena. Sen sijaan negatiiviseksi asian koki 18,0 % (n=16) vastanneista. Vastaajista 22,0 % (n=19) ei osannut sanoa, onko korkeakoulutettujen työntekijöiden palkkaamisen lisääminen hyvä vai huono asia. Muutoksen hyväksi kokeneet vastaajat perustelivat asiaa muun muassa pedagogiikan vahvistumisella 17,2 % (n=15), varhaiskasvatuksen laadun paranemisella 14,9 % (n=13) ja asiantuntijuuden kasvulla 8,0 % (n=7). Myös erilaisten koulutustaustojen uskottiin tukevan entistä enemmän toisiaan muutoksen myötä 4,6 % (n=4). Vastaajat uskoivat varhaiskasvatuksen arvostuksen nousevan yhteiskunnallisella tasolla tulevaisuudessa 3,4 % (n=3). Osa vastaajista myös koki, että varhaiskasvatuksen opettajia tarvitaan lisää varhaiskasvatusalan kehittämistyöhön 2,3 % (n=2). Negatiiviseksi asiaksi korkeakoulutettujen työntekijöiden lisäämisen kentälle kokeneet vastaajat perustelivat vastaustaan sillä, että myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajia tarvitaan paljon päiväkotien arjessa, erityisesti perushoidon saralle. Kokonaisvastaajamäärästä (n=87) kertoi vastaajista 6,8 % (n=6) tämän perustelukseen. Vastaajista 3,4 % (n=3) koki muutoksen siten, ettei heidän työpanostaan arvosteta. Vastaajat pelkäsivät myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajien mahdollista työttömyyden lisääntymistä tulevaisuudessa 3,4 % (n=3). Osa vastaajista koki lisääntyneen suunnitteluajan olevan lapselta pois 2,2 % (n=2). Tällä vastaajat tarkoittanevat, että suunnitteluaikoina yksi aikuinen on aina pois lapsiryhmästä. Kysymykseen en osaa sanoa -vastanneista (n=87) suurin osa perusteli vastaustaan sillä, että koki asiassa olevan sekä hyvää että huonoa. Vastaajista 4,6 % (n=4) koki, että kaikkia koulutuksia tarvitaan jatkossakin varhaiskasvatuksessa ja vastaajista 3,4 % (n=3) kannatti ylipäätään henkilökunnan lisäämistä, ilman, että minkään ammattiryhmän työntekijöitä vähennetään. Vastaajista 3,4 % (n=3) koki asian toisaalta hyväksi, mutta samaan aikaan ajatteli, että perushoito on unohdettu lakiuudistusta laadittaessa. Vastaajista 2,3 % (n=2) pelkäsi varhaiskasvatuksen lastenhoitajien työpaikkojen puolesta, vaikka muuten kokivat lakiuudistuksen pääasiassa hyvänä asiana. Kysyimme avoimella kysymyksellä, millaista vaikutusta henkilöstörakenteen muutoksella arvellaan olevan työtehtäviin varhaiskasvatuksessa (esimerkiksi henkilöstön koulutustason nostaminen ja tehtävänimikkeiden selkeyttäminen). Kysymykseen vastanneet (n=76) nostivat jälleen esille työtehtävien ja vastuualueiden selkeämmän jakautumisen. Vastaajista 38,2 % (n=29) uskoi työtehtävien jakaantuvan selkeämmin eri ammattinimikkeiden välillä ja 10,6 % (n=8) vastaajista oli sitä mieltä, että vastuunjako tulee selkeytymään ammattiryhmittäin. Tulkitsimme työtehtävien ja vastuunjaon selkeytymisen olevan vastaajien mielestä positiivinen asia. Lisäksi vastaajista 10,5 % (n=8) oli sitä mieltä, että tulevaisuudessa pedagogiikkaa toteuttaa koko tiimi yhdessä ja vastaajista 7,9 % (n=6) korosti vastauksissaan, että pedagoginen vastuu on kuitenkin opettajakoulutuksen saaneella henkilöllä.

43 43 (60) Voidaan luoda selkeämpiä ohjeita kuka vastaa mistäkin työtehtävästä. Loppuviimein kaikki vastaavat lapsista, mutta tiettyjä työtehtäviä voidaan kohdentaa koulutuksesta saadun tiedon perusteella. Työnjako muuttuu selkeämmäksi, enää kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea. Jokaisen työntekijän työskentely painottuu lapsen edun toteutumiseen oman osaamisensa ja tehtävän vastuiden mukaisesti. Osa kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että lakiuudistusta koskevat muutokset eivät olleet ainoastaan positiivisia. Kysyessämme vastaajilta (n=76) henkilöstörakenteiden muutoksien vaikutuksesta arkeen, uudistuksen koettiin lisäävän eriarvoisuutta työntekijöiden välillä. Vastaajista 15,8 % (n=12) koki varhaiskasvatuksen lastenhoitajien- ja opettajien välisen suhteen mahdollisesti kärsivän siitä, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajia on tulevaisuudessa vähemmän ja varhaiskasvatuksen opettajia enemmän varhaiskasvatuksen työkentällä. Vastaajista 5,3 % (n=4) koki varhaiskasvatuksen opettajien olevan muiden työntekijöiden yläpuolella ja he pelkäsivät eriarvoisuuden lisääntyvän entisestään lakiuudistuksen myötä. Lisäksi he pelkäsivät lastenhoitajien työn kuormittuvan entisestään. Vastaajista 3,9 % (n=3) uskoi varhaiskasvatuksen lastenhoitajien vastaavaan jatkossa enemmän lapsiryhmästä, sillä varhaiskasvatuksen opettajien suunnitteluaika on lisääntynyt. Kysymykseen vastanneista 2,6 % (n=2) toivoi, että yhteistyö eri ammattiryhmien välillä ei jatkossa tulisi vähenemään. Vastaajista 7,9 % (n=6) oli huolissaan sosionomien asemasta tulevaisuudessa uuden työnimikkeen tullessa kentälle, sillä varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan painopisteet eivät ole vielä varmistuneet. Kysyessämme, millaista vaikutusta vastaajat arvelevat henkilöstörakenteiden muutoksella olevan varhaiskasvatuksessa, nousi myös silloin pedagogiikan vahvistuminen esille. Tämän kysymyksen kohdalla käsitimme pedagogiikan vahvistumisella tarkoitettavan muun muassa pedagogista toimintaa, dokumentointia ja arviointia. Vastaajajoukosta (n=76) kertoi vastaajista 23,7 % (n=18) ajattelevan, että lakiuudistuksen myötä varhaiskasvatuksen laatu kohenee, tulee näkyvämmäksi sekä arvostetummaksi. Myös pedagogiikan toteuttamisen kerrottiin vahvistuvan ja lisääntyvän 10,5 % (n=8) vastaajan mielestä. Asioita on pohdittu yhdessä esim. pedagogisissa palavereissa ja kehitelty uusia toimintatapoja mm. lasten osallisuuteen, toiminnan dokumentointiin ja arviointiin liittyen. Pedagogiikka toteutuu kaikissa arjen tilanteissa koko päivän ajan lapsen tarpeisiin pohjautuen. Kysyessämme, millaisiin asioihin vastaajat (n=74) toivoisivat varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan painottuvan tulevaisuudessa, nousi vastauksista vahvasti esille yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Vastaajista 40,5 % (n=30) koki, että varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan tulisi painottua perhetyön, sosiaalihuollon, lastensuojelun sekä ennaltaehkäisevän lastensuojelun kanssa tehtävään yhteistyöhön. Vastaajista 31,0 % (n=23) mielestä varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan painotuksen tulisi olla perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.

44 44 (60) Yhteistyöhön perheiden kanssa ja huomioimaan perheiden voimavaroja ja tarpeita lasten kasvatuksessa. Myös sosionomien ammattitaito ja tietämys sosiaalialan palvelurakenteestamme ja heidän osaamisensa ohjata asiakkaita erilaisten tukipalvelujen pariin. Sosionomin tietämys lastensuojelun toimintarakenteita ja palveluista olisi hyvä ottaa käyttöön päivähoidossa. Omaan osaamisalueeseensa: perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön. Heillä on vahvuutena tuoda perhetyön osuutta varhaiskasvatuksen. Vastaajista 14,8 % (n=11) ei osannut sanoa, mihin varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan tulisi tulevaisuudessa painottua. Tulkitsimme vastauksista, että kyseiseen asiaan vaikutti mahdollisesti tietämättömyys sosionomiopintojen sisällöistä. Vastaajista 9,4 % (n=7) kirjoitti, ettei varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvaa tulisi jaotella erikseen, vaan painotuksen tulisi olla samanlainen kuin aiemmin. Alla on esimerkkejä vastauksista, joihin tulkintamme perustuu. Vaikea ajatella asiaa, kun ei tarkalleen tiedä, mitä sosionomin tutkinto pitää sisällään. Samoihin asioihin kuin tälläkin hetkellä. En osaa sanoa, mutta työkentällä kaivattaisiin apua haasteellisten lasten/ryhmien kanssa. Olisiko sosionomi se henkilö, keneltä voisi löytyä apua ja ratkaisuja erilaisiin pulmatilanteisiin/haasteisiin. Kysymykseen vastanneista 14,8 % (n=11) oli sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan tulisi olla samanlainen kuin varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvan, eikä sitä tulisi erikseen määritellä. Vastaajista 12,1 % (n=9) kirjoitti, että painotuksen tulisi olla lasten perushoidossa, kasvatuksessa sekä lasten kanssa olemisessa. Muita asioita, jotka nousivat esille sosionomin työnkuvaa selvittäessämme, olivat pedagogiikkaan osallistuminen 8,1 % (n=6), moniammatillinen yhteistyö 5,4 % (n=4), varhaiskasvatussuunnitelmien tekeminen 5,4 % (n=4) sekä suunnittelutyö 4,0 % (n=3). Tulkitsimme vastauksista, että suunnittelulla tarkoitettiin esimerkiksi toiminnan pedagogista suunnittelua. Pidän sosionomin koulutusta yhtä pätevänä kuin yliopistokoulutetun varhaiskasvatuksen opettajankin koulutusta. Sosionomin kuuluisi jatkossakin tehdä samaa työtehtävää kuin yliopistopohjaisen lastentarhanopettajankin. Sosionomin koulutuksessa on etuna myös perheitten kanssa tehtävään yhteistyöhön panostaminen, joka korostuu uudessa vasussakin. Samoihin asioihin, kun varhaiskasvatuksen opettajan eli lasten ja lapsiryhmän pedagogiseen ohjaamiseen. Lasten perushoitamiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja opetteluun.

45 45 (60) Jatkossa päiväkoteihin rekrytoidaan aiempaa enemmän varhaiskasvatuksen opettajia ja -sosionomeja. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Halutessasi voit kertoa, miksi ajattelet niin. Mielestäni hyvä asia, koska 59,77% Mielestäni huono asia, koska En osaa sanoa 18,39% 21,84% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Vastaajien mielipide prosentteina KUVIO 7. Vastaajien mielipide varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen sosionomien rekrytoinnin lisäämisestä (n=87) 7.6 Varhaiskasvatusalan tulevaisuus Halusimme avoimella kysymyksellä selvittää, millaista osaamista vastaajien (n=79) mielestä varhaiskasvattajilta tarvitaan tulevaisuudessa. Vastaajista suuri osa, 31,6 % (n=25) koki, että tulevaisuudessa työntekijöiltä tarvitaan osaamista lapsen tuen tarpeiden tunnistamiseen, palveluohjaukseen ja perheiden tukemiseen. Lisäksi vastaajista 16,5 % (n=13) oli sitä mieltä, että osaamista tarvitaan tulevaisuudessa haastaviin kasvatustilanteisiin ja lasten hyvinvoinnin tukemiseen. Erilaisten perheiden hyväksymistä, enemmän lasten ongelmiin tarttumista, haastavampiin perheiden kohtaamista, tieto- ja teknologia taitoja enemmän kuin tällä hetkellä. Vahvoja vuorovaikutustaitoja, yhteistyökykyä monenlaisten vanhempien kanssa, vanhemmuuden tukemista monilla tavoin. Haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa työskentelykykyä. Mielestäni heidän on osattava neuvoa ja ohjata perheitä oikeisiin palveluihin varhaiskasvatuksen lisäksi. Myös perheiden tukeminen monialaisemmin varmasti lisääntyy. Perheillä ei välttämättä ole hyviä verkostoja vaan ovat aika yksin. Kysymyksessä tärkeiksi osaamisalueiksi nousivat myös vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Vastauksista 22,7 % (n=18) koski vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitojen merkitystä. Lähes yhtä tärkeänä pidettiin varhaiskasvattajan valmiutta kehittyä, kouluttautua ja oppia uutta työssään. Vastaajista 21,5 % (n=17) koki muutoksen sietokyvyn sekä joustavuuden tärkeinä ominaisuuksina varhaiskasvattajalla. Tulevaisuuden taidoista nousi vastauksista esille ATK-taitojen hallinta, kun vastaajista 15,1 % (n=12) mainitsi asiasta vastauksessaan. Vastaajista 8,8 % (n=7) kertoi monikulttuuristen perheiden kohtaamisen tärkeydestä tulevaisuuden työssä. Muutoksen sietokykyä, kykyä epätäydellisyyteen ja oman työn jatkuvaan reflektointiin. Mielestäni jokaisella työntekijällä pitäisi olla koko ajan opiskelija, jolle omaa työtä tulisi selittää, jotta itsekin huomaisi, jos joitain asioita tekee typerästi, eikä vain tekisi niitä typerästi.

46 46 (60) Laaja-alaista, ennakkoluulotonta, uusien ratkaisumalleja sallivat innovatiivista otetta. Asioita tarvitsee peilata yhä useammin ja nopeammin muuttuvaan ympäristöön ja elinympäristöön muuttuviin tarpeisiin. Myös yhteistyökäytänteet muiden toimijoiden kanssa muuttuvat. Kysymyksessämme nousi esille edellä mainittuja uusia osaamisen alueita, joita varhaiskasvatuksen varhaiskasvattajalta vastanneiden mukaan tulevaisuudessa tarvitaan. Uusien taitojen rinnalle kyselystä ilmeni vanhojen, jo käytössä olevien, taitojen arvostaminen. Vastaajista 27,8 % (n=22) kertoi työntekijöiltä tarvittavan samoja taitoja kuin tähänkin asti. Näitä olivat muun muassa pedagogiikanja laadukkaan perushoidon toteuttaminen, tavoitteellisuus, aito kohtaaminen, luovuus ja sensitiivisyys. Lisäksi tärkeäksi arvoksi nostettiin lapsen keskiössä oleminen. Samanlaista kuin tähänkin asti eli pedagogista suunnittelua, laadukasta perushoitoa, perheiden kohtaamisen taitoa, luovuutta ja ryhmänhallinnan osaamista. Samat taidot; empatia, lämpö, syli, tavoitteellisuus, lapsen kuuleminen. Itse kaipaisin enemmän rohkeutta arvostaa omaa työtä ja muuttaa toimintatapoja ja ajattelutapoja! Varhaiskasvattajien huoli alan tulevaisuudesta nousi vahvasti esiin kyselyn vastauksista. Erityisesti viimeisen kysymyksen kohdalla, jossa kyselyyn vastaajat (n=54) saivat vapaasti kertoa ajatuksiaan varhaiskasvatusalasta, huoli alan tulevaisuudesta kävi ilmi. Kysymykseen vastanneista 14,8 % (n=8) kertoi pelkäävänsä sitä, mihin suuntaan varhaiskasvatusala on menossa. Vastaajista 24,1 % (n=13) mainitsi liian suuret lapsiryhmät ja pelon siitä, että resursseja pienennetään tulevaisuudessa entisestään. Puolestaan 9,3 % (n=5) vastaajista pohti palkkauksen olevan ongelma, sillä se ei houkuttele uusia työntekijöitä varhaisskasvatuksen alalle eikä se motivoi jäämään alalle. Huolissaan oltiin sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajien- 5,6 % (n=3) että opettajien 5,6 % (n=3) työhyvinvoinnista ja alalla pysymisestä. Molempien ammattiryhmien työtaakan koettiin kasvaneen muun muassa sakajan lisääntymisen ja suhdelukujen kasvun myötä. Yksittäiset vastaajat mainitsivat sijaisten saamisen haasteellisuuden 3,7 % (n=2), tilan puutteen 3,7 % (n=2) sekä digiosaamisen lisääntymisen 3,7 % (n=2) aiheuttavan myös huolta tulevaisuuden varhaiskasvatustyössä. Haastavaa, mutta huonopalkkaista. Arvostetaan mutta se ei näy päättäjien teoissa. Vaatii vahvaa osaamista ja jaksamista. Työvoimapulaa osaajista. Jotenkin näen, että jotain muutosta ryhmäkokoihin pitäisi saada, että lapset ja aikuiset jaksaa. Olen aina kannattanut sitä, että pienemmät ryhmäkoot eikä niin kuin usein tehdään, että lisätään ryhmiin aikuisia. Jossakin tulee raja vastaan sillä isot ryhmät aiheuttavat levottomuutta ja tilanteisiin reagoivat nekin lapset, jotka muuten voivat hyvin. En näe lastenhoitajien puolesta tulevaisuutta kovin valoisana. Teemme tärkeää työtä ja varhaiskasvatus ei tulisi toimimaan ilman meitä, sillä moni asia ei kuulu opettajien toimenkuvaan. Tuntuu ikävältä, että tätä ammattia ei tunnuta arvostavan. Tulevaisuudessa opettajat jatkavat joukkopakoa varhaiskasvatuksesta muihin ammatteihin ja koulun puolelle, jos opettajien työmäärää (suuret ryhmät) sekä työoloja ja työviihtyvyyttä ei saada inhimilliselle tasolle.

47 47 (60) 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimus osoitti, että jyväskyläläisten varhaiskasvattajien mukaan uudistuneen varhaiskasvatuslain (540/2018) koettiin vahvistavan varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikan toteuttamista kasvatustyössä. Lakiuudistus on ollut varhaiskasvattajien keskuudessa odotettu ja se koettiin tarpeelliseksi varhaiskasvatuksen alalla. Tutkimustulosten mukaan lakiuudistuksen myötä työskentelystä on tullut suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa. Tärkeää pedagogiikan toteuttamisessa on, että toiminta on suunniteltua ja tähän myös lakiuudistuksella on pyritty vaikuttamaan (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 22). Myös työaikoja koskeva erityismääräys koskien sak-ajan lisäämistä on ollut tähän vaikuttava tekijä. Lisäksi työnjakoon sekä vastuualueisiin liittyvät asiat ovat lakiuudistuksen myötä muuttuneet parempaan suuntaan varhaiskasvatuksen työyksiköissä Jyväskylässä. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseemme; Kuinka varhaiskasvattajat käsittävät uuden varhaiskasvatuslain (540/2018) Jyväskylässä? voidaan todeta, että lakiuudistus koettiin tarpeelliseksi ja se on vaikuttanut työskentelyyn varhaiskasvatuksen työkentällä. Lakiuudistuksella koettiin olevan merkittävästi positiivisia vaikutuksia alalla työskentelyyn. Pedagogiikan korostuminen työssä ja työnkuvien eriyttäminen nähtiin positiivisina lakiuudistuksen aikaansaamina muutoksina. Pedagogiikan toteuttamisessa varhaiskasvattajilla tulee olla yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista voidaan edistää parhaalla mahdollisella tavalla (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 22). Tutkimustulosten mukaan työtehtävien selkeämpi jakaantuminen ja korkeakoulutettujen varhaiskasvattajien lisääminen tukisi tätä asiaa. Lakiuudistuksen myötä alalle on saatu lisättyä uusia toimintatapoja työskentelyyn tai niistä on ainakin keskusteltu työyhteisöissä. Lapsen edun ensisijaisuuden korostamista sekä kiusaamisen ehkäisyä pidettiin tärkeinä ja ajankohtaisina lisäyksinä varhaiskasvatuslakiin (540/2018). Varhaiskasvatuslain uudistuksen pääpaino on varhaiskasvatuksen laadun parantamisessa ja pedagogiikan vahvistamisessa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen laatu on vahvistunut ja pedagogiikan toteuttaminen korostunut varhaiskasvatuksen alalla Jyväskylässä. Odotukset lakiuudistusta kohtaan ovat tutkimustulosten mukaan olleet suuret. Pettymystä jyväskyläläisissä varhaiskasvattajissa on herättänyt se, että lakiuudistuksessa ei huomioitu työntekijäresursseja. Huolenaiheiksi koettiin suuret ryhmäkoot, varhaiskasvattajien vaihtuvuus sekä sijaispula. Näiden asioiden koettiin olevan myös yhteydessä työssä jaksamiseen niiden kuormittavuuden vuoksi. Tutkimustuloksista selvisi, että erityisesti huolissaan oltiin varhaiskasvattajien hyvinvoinnista, sillä heikentynyt työssä jaksaminen sekä riittämättömyyden tunne hetkisessä arjessa, ovat kyselyn mukaan vahvasti läsnä varhaiskasvattajien arjessa. Lisäksi huoli lakiuudistuksen käytännön tason toteutumisesta sekä yleisesti varhaiskasvatusalan tulevaisuudesta olivat asioita, jotka puhututtivat varhaiskasvattajia Jyväskylässä. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseemme; Millaisia vaikutuksia varhaiskasvattajat arvioivat uudella varhaiskasvatuslailla olevan pedagogiseen toimintaan ja miten he arvioivat henkilöstörakenteiden muutoksien näkyvän varhaiskasvatuksessa? voidaan tutkimustulosten perusteella todeta, että pedagogiikan toteuttamisen koettiin lisääntyneen lakiuudistuksen myötä varhaiskasvatuksen

48 48 (60) arjessa. Tutkimustulosten mukaan henkilöstörakenteiden muutosten koettiin vaikuttaneen pedagogiikan toteuttamisen vahvistumiseen. Jyväskyläläiset varhaiskasvattajat arvioivat pedagogiikan yleisen arvostuksen nousevan lakiuudistuksen myötä varhaiskasvatuksessa. Osa varhaiskasvattajista kuitenkin pelkäsi pedagogiikan korostuvan liikaa tulevaisuudessa. Työtehtävien kerrottiin jakautuvan lakiuudistuksen jälkeen entistä selkeämmin ammattiryhmien välillä, jonka puolestaan koettiin helpottavan työskentelyä. Korkeakoulutettujen varhaiskasvattajien lisäämistä varhaiskasvatuksen alalle kannatti 60 % vastaajista, sillä sen nähtiin muun muassa vahvistavan laadukkaan pedagogiikan toteuttamista. Kuitenkin vastauksista nousi esille pelko siitä, että korkeakoulutettujen lisäämisen myötä saattaa tulevaisuudessa aiheutua eriarvoisuutta ammattiryhmien välille, mikä puolestaan vaikuttaa työilmapiiriin negatiivisesti. Varhaiskasvatuksen työkentälle saadaan tulevaisuudessa uusi työnimike, varhaiskasvatuksen sosionomi. Tutkimustuloksista selviää, että jyväskyläläisten varhaiskasvattajien mukaan varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan tulisi painottua erityisesti perhetyöhön sekä sosiaalihuollon ja lastensuojelun kanssa tehtävään moniammatilliseen työskentelyyn. Lisäksi varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan yhdeksi painopisteeksi nimettiin asiakasperheiden kanssa tehtävä yhteistyö. Mainitsimme aiemmin työssämme parhaillaan käynnissä olevasta pilottitutkimuksesta, jossa käsitellään varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvaa. Sen tavoitteena on luoda varhaiskasvatuksen sosionomille selkeät tehtäväalueet, jotka painottuvat varhaiskasvatustyössä. Varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan suunnittelun lähtökohtana on erilaiset tuen tarpeet eri maantieteellisillä alueilla. (Kettunen 2018.) Näitä erilaisia tuen tarpeita uskomme olevan myös tutkimustuloksista nousseet varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan painopisteet. Kuitenkaan varhaiskasvattajien mielipiteet niiden alueellisesta jakautumisesta ei tutkimuksestamme selvinnyt. Lakiuudistuksen kanssa samoihin aikoihin voimaan astunut, työaikoja koskeva erityismääräys sakajasta koetaan ristiriitaisena Jyväskylän varhaiskasvatuksen työkentällä. Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvattajat kokevat sak-ajan mahdollistavan suunnitelmallisen ja tavoitteellisen työskentelyn varhaiskasvatuksessa. Lisäksi sen koetaan mahdollistavan varhaiskasvatustyön arviointia ja kehittämistä. Tutkimuksen mukaan sak-aika vahvistaa myös laadukkaan pedagogiikan toteuttamista. Tutkimustulosten perusteella sak-ajan koettiin kuitenkin kuormittavan etenkin varhaiskasvatuksen lastenhoitajien työtaakkaa, kun varhaiskasvatuksen opettajat ja -sosionomit ovat suunniteluaikana pois lapsiryhmästä. Sak-aika koettiin pääasiassa ajatuksen tasolla hyväksi ideaksi, mutta käytännössä sen toteutus on ollut haastavaa.

49 49 (60) 9 POHDINTA Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa varhaiskasvattajien ajatuksista uudistuneesta varhaiskasvatuslaista (540/2018) ja mitä konkreettisia vaikutuksia he arvioivat lakiuudistuksella olevan varhaiskasvatustyöhön nyt tai tulevaisuudessa. Tarkastelun kohteeksi nousivat erityisesti pedagogiikan toteuttaminen työssä ja henkilöstörakenteiden muutokset lakiuudistuksen voimaan astumisen jälkeen. Tutkimus antoi toimeksiantajalle uutta ja kartoittavaa tietoa varhaiskasvattajien käsityksistä uudistuneesta laista. Lisäksi tutkimus antoi uutta tietoa varhaiskasvattajien mielipiteistä siitä, miten lakiuudistuksen nähdään vaikuttavan tulevaisuudessa varhaiskasvatustyöhön esimerkiksi henkilöstörakenteiden muutoksiin liittyen. Päiväkotien varhaiskasvattajat kokevat kokonaisuudessaan vahvaa työn imua. Tämä selviää Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä pilottitutkimuksessa, jossa tutkittiin varhaiskasvatuksen henkilökunnan työn imua keväällä Työn imu (eng. work engagement) tarkoittaa myönteistä tunnetilaa ja motivaatiota työssä. Työn imun tunnusomaisia piirteitä ovat työhön paneutuminen, tarmokkuus ja työhön omistautuminen. Varhaiskasvatuksen alalla työn imun keskeisiä vaikuttajia ovat lapset ja hyvät suhteet työtovereihin. Päiväkodeissa työskentelee siis vahvasti työhönsä motivoituneita varhaiskasvattajia, mutta siitä huolimatta tutkimuksen mukaan vastaajista (n=545) suuri osa harkitsee alan vaihtoa. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajista sekä varhaiskasvatuksen sosionomeista 55 % harkitsee alanvaihtoa ja kasvatustieteen kandeista alanvaihtoa harkitsee jopa 62 %. Alan vaihtoa perustellaan muun muassa varhaiskasvatusalan kuormittavuudella ja heikoilla vaikutusmahdollisuuksilla. (Forsius, Heilala, Lundkvist ja Kalland 2018.) Vastaavanlaisia tuloksia alan vaihtamiseen liittyen on saatu myös Talentian (Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön) vuonna 2018 teetättämässä jäsenkyselyssä, johon oli vastannut 1081 varhaiskasvattajaa. Jäsenkyselyn tuloksista selviää, että yli 70 % vastaajista on harkinnut alan vaihtamista ja jopa kolme viidestä kyselyyn vastanneesta kokee jollain tasolla työuupumusta. Varhaiskasvatuksen alalla pysymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat positiivinen ilmapiiri sekä mahdollisuus hyödyntää omaa osaamistaan ja mahdollisuus työn kehittämiseen. Tärkeimmiksi motivaattoreiksi alalla pysymiseen koettiin palkka, kohtuullinen lapsiryhmän koko ja resurssit, joihin kaivattiin muutoksia. (Talentia 2018, 6 29, 36.) Ei liene ihme, että tutkimuksemme tuloksista nousi merkittävästi esiin huoli varhaiskasvatusalan tulevaisuudesta. Varhaiskasvatuksen alalla halutaan työskennellä, mutta työhyvinvointi ja työssä jaksaminen huolestuttavat. Näitä havaintoja nousi esille myös tutkimustuloksistamme. Herää kysymys, mikä saisi varhaiskasvattajat pysymään varhaiskasvatuksen alalla? Varhaiskasvattajien pysyvyyteen ja varhaiskasvatuksen alalle hakeutumiseen vaikuttaisivat kyselymme perusteella rerussien lisääminen ja palkkauksen nostaminen. Pohdimme, että yleisen arvostuksen kasvaminen varhaiskasvatuksen alaa kohtaan saattaisi lisätä alalle hakeutuvien määrää. Myös työssä jaksamisen haasteisiin tulisi kiinnittää huomiota aiempaa enemmän. Tarkastelimme Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimaa Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekarttaa vuosille , johon on kirjattu suuntaviivoja varhaiskasvatuksen tulevaisuuteen liittyen.

50 50 (60) Suuntaviivat käsittelevät päiväkotien varhaiskasvattajien osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämistä sekä varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista. Varhaiskasvatuksen tiekartan kehittämisehdotuksina oli nostaa korkeakoulutettujen määrää, uudistaa ammattinimikkeitä ja selkeyttää ammattiryhmien välisiä työtehtäviä ja vastuita. Selvityshenkilöryhmän tavoitteena oli selkeyttää jo pitkän aikaa jatkunutta epäselvyyttä henkilöstörakenteisiin liittyen. Epäselvyyksien myötä nähtiin työntekijöille aiheutuvan henkistä ja taloudellista haittaa, kun heidän voimavarojaan kului muuhun kuin itse varhaiskasvatustyöhön. Ajatuksena on, että jokainen varhaiskasvattaja osallistuu lapsen kasvatukseen, opetukseen ja hoitoon, kukin oman tehtäväkuvan mukaisella tavalla. Tämä edellyttää sen, että jokaisen ammattiryhmän ydinosaaminen ja vastuut tunnistetaan. (Karila, Kosonen ja Järvenkallas 2017, ) Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekarttaa tarkastellessamme huomasimme, että lakiuudistuksella (540/2018) on pystytty vastamaan tiekartan tavoitteisiin hyvin henkilöstörakenteen kehittämisen ja henkilöstön osaamisen osalta. Tutkimustuloksistamme selvisi, että työnkuvien koettiin selkeytyneen lakiuudistuksen myötä. Koimme tämän mielenkiintoiseksi, sillä varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva ei ole vielä täysin selvinnyt, vaan se muotoutuu parhaillaan. Pohdimme, tuleeko varhaiskasvatuksen sosionomin työkentälle saapuminen sekoittamaan nyt vakiintuneita työnkuvia vai asettuuko varhaiskasvatuksen sosionomi työkentälle vaivattomasti. Mielestämme on ollut tärkeää, että lakiuudistuksessa (540/2018) puututtiin henkilöstörakenteisiin. Toivomme, että työtehtävät ja vastuualueet selkiytyvät tulevaisuudessa, jotta varhaiskasvattajat voivat jatkossa keskittää voimavarojansa enemmän varhaiskasvatustyön toteuttamiseen. Tutustuimme kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen laatimaan arviointiin, jossa tuotettiin tietoa varhaiskasvatuksen laadusta arvioimalla varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toteutumista varhaiskasvatuksessa. Arviointi toteutettiin varhaiskasvattajille lähetetyn henkilöstökyselyn avulla, joka julkaistiin vuonna Arvioinnin johtopäätöksenä tultiin tulokseen, että isossa osassa päiväkodeista varhaiskasvatuksen sisällölliset tavoitteet toteutuivat pääosin hyvin. Kiinnitimme erityistä huomiota arvioinnin kohtaan, jossa varhaiskasvattajien kerrottiin kokevan huolta pedagogiikan laadusta. Tähän johtaneita asioita koettiin olevan muun muassa henkilöstön osaamiseen liittyvät haasteet sekä lasten vaihtelevat tarpeet, joilla tarkoitettiin esimerkiksi ikää, tuen tarpeita ja kielen kehityksen haasteita. (Eskelinen, Gammelgård, Hjelt, Kivistö, Lerkkanen, Marjanen, Mattila, Paananen, Repo ja Ulvinen 2019, ) Tutkimustuloksistamme kävi ilmi yhteneväisyys kyseisen arvioinnin kanssa. Tutkimuksessa koettiin lakiuudistuksen (540/2018) vaikuttaneen pedagogiikan toteuttamiseen ja sen laatuun pääosin positiivisesti. Kuitenkin lasten erilaiset tarpeet nousivat kyselystämme esille, kun osa vastaajista koki, että varhaiskasvattajilla tulisi olla aiempaa enemmän osaamista toimia erilaisten tilanteiden ympärillä. Tutkimustyötä tehdessä olemme oivaltaneet, että projektiluontoisen työn tekemiseen vaaditaan pitkäjänteisyyttä sekä taitoa priorisoida asioita ja aikatauluttaa omaa arkea. Olemme jakaneet työn pienempiin osiin ja asettaneet välitavoitteita, jotta pysyisimme aikataulussa. Työn valmistuminen kui-

51 51 (60) tenkin myöhästyi kuukauden verran alkuperäisestä suunnitelmasta, johon syynä oli molempien työllistyminen varhaiskasvatuksen alalle ennakoitua aiemmin. Tämän vuoksi työhön käytettävää aikaa oli suunniteltua vähemmän ja luonnollisesti työn valmistuminen pitkittyi hieman odotetusta. Olemme hyvässä yhteishengessä keskustelleet työhön liittyvistä asioista ja tehneet työnjakoon sekä vastuualueisiin liittyviä ratkaisuja yhdessä. Tarvittaessa olemme myös kyenneet yhdessä ratkaisemaan työhön liittyviä ongelmia, jota sosionomin kompetensseissakin edellytetään (Innokylä 2016). Olemme tehneet tiiviisti yhteistyötä toistemme sekä muiden ihmisten kanssa, joten koemme yhteistyötaitojemme kehittyneen tutkimustyöprosessin ajan. Lisäksi olemme oppineet jakamaan vastuuta, tuomaan omia mielipiteitämme rohkeasti esille sekä kuuntelemaan toisia ihmisiä enemmän. Koemme vahvaa mielenkiintoa tutkimustyömme aihetta kohtaan, ja siitä on ollut kovasti hyötyä työstämisvaiheessa. Lisäksi olemme saaneet luotua mielenkiintoisia keskusteluja keskenämme liittyen varhaiskasvatukseen ja lakiuudistukseen (540/2018). Tutkimustyön aiheen keksimme itse, sillä varhaiskasvatuksen lakiuudistus (540/2018) oli astumassavoimaan syksyllä 2018, jolloin pohdimme tutkimuksen aihetta. Koemme molemmat lakiuudistuksen mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Aihe on ajankohtainen ja paljon keskustelua herättävä erityisesti varhaiskasvatuksen alalla. Lisäksi suuntaudumme molemmat opinnoissamme varhaiskasvatukseen, joten tiesimme aiheesta olevan hyötyä myös työelämään suunnatessamme. Se lisäsi entisestään mielenkiintoamme aihetta kohtaan. Ehdottaessamme aihetta Jyväskylän varhaiskasvatuspalveluiden palvelujohtajalle Päivi Koivistolle, innostui hän aiheesta sen ajakohtaisuuden vuoksi. Yhteistyö tilaajan kanssa on mielestämme ollut alusta saakka mukavaa ja mutkatonta. Sosionomiopinnoissa olemme harjoitelleet tiedonhakua, siihen liittyvää lähdekritiikkiä sekä asiatyylistä kirjoittamista. Opinnoissa on korostettu teorian ja käytännön yhteensovittamista, jota olemme pohtineet myös paljon tutkimustyötä tehdessämme. Näistä oppimistamme taidoista on ollut iso etu myös tutkimustyön teoreettista osuutta kirjoittaessa. Lisäksi sosionomin kompetensseihin kuuluu, että opiskelija tuntee juridista säädöspohjaa ja osaa soveltaa keskeistä lainsäädäntöä (Innokylä 2016). Olemme tutustuneet varhaiskasvatuksen pohjalla vaikuttavaan lainsäädäntöön ja soveltaneet sitä tässä tutkimustyössä. Lisäksi olemme hyödyntäneet lainsäädännön sisältöjä sekä teoriatietoa luodessamme kysymyksiä kyselylomakkeeseen. Olemme saaneet kokonaisvaltaisesti uutta ja arvokasta tietoa varhaiskasvatukseen liittyvistä aihealueista. Sosionomin kompetensseihin kuuluu ihmis- ja perusoikeussäädösten, sosiaalialan arvojen ja ammattieettisten periaatteiden mukaisesti toimiminen. Lisäksi sosionomilta edellytetään, että hän kykenee toimimaan tutkimus- ja kehittämistyön eettisten periaatteiden ja ohjeiden mukaisella tavalla. (Innokylä 2016.) Olemme tutkimustyötä tehdessä pohtineet työn eettisyyteen ja luotettavuuteen liittyviä asioita, joita ovat olleet muun muassa tutkimusmateriaalin säilyttämiseen, vastaajien anonymiteettiin, sopimusehtoihin, työn säilyttämiseen sekä kyselyyn vastanneiden kunnioittamiseen liittyvät asiat. Sosionomilta edellytetään myös yhdenvertaista ja tasa-arvoista sosiaalialan osaamista (Innokylä 2016). Olemme tutkimustyöprosessin aikana kiinnittäneet huomiota siihen, että toimimme tasavertaisina tutkimustyön tekijöinä. Analysoimme kyselyn vastauksia yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi vastaajien koulutustasosta tai työkokemuksesta.

52 52 (60) Tutkimustyöllämme on merkitystä yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Kyselytutkimuksen myötä saadaan arvokasta tietoa varhaiskasvatuksen työkentältä siitä, mitä varhaiskasvatuksen lakiuudistuksesta (540/2018) ajatellaan Jyväskylässä. Koemme tärkeäksi, että varhaiskasvattajille annetaan mahdollisuus tulla yhteiskunnassamme kuulluksi. Sosionomin kompetensseihin kuuluu sosionomin halu edistää kansalaisten osallisuutta ja osallistumisen mahdollisuuksia (Innokylä 2016). Tämän tutkimustyömme yksi tavoitteista oli, että sosiaalialan varhaiskasvattajien mielipiteitä saataisiin esille, sillä koemme tärkeäksi ihmisten osallisuuden vahvistamisen. Tutkimustyön tekeminen lisäsi kiinnostustamme yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Olemme seuranneet mediaa ja erityisesti varhaiskasvatusalan lehtiä aiempaa tarkemmin ja uskomme tämän jääneen myös tavaksi tutkimustyöprosessin jälkeen. Varhaiskasvatuksen tärkeät asiakirjat on tullut meille erittäin tutuiksi ja siitä on varmasti suuri etu työelämässä varhaiskasvatusalalla. Varhaiskasvatus laaja-alaisena käsitteenä aukeni syvemmin vasta tätä tutkimusta, ja eritoten sen teoriapohjaa tehdessämme. Tutkimuksen kyselystä nousi esille muutamia kohtia, jotka tekisimme nyt eri tavalla kuin kyselyä luodessamme. Kokemuksemme perusteella kyselyn kysymykset olisi voinut muotoilla vastaamaan vielä tarkemmin asettamiamme tutkimuskysymyksiä. Tämä olisi mahdollistanut entistä syvemmän aiheen tarkastelun, esimerkiksi pedagogiikan toteuttamisen osalta. Ensimmäinen tutkimuskysymys on myös hyvin laaja, jonka vuoksi kyselyn vastauksia oli alkuun haastavaa jaotella ja analysoida. Mitä pidemmälle pääsimme analysoinnissa, sitä paremmin se kuitenkin sujui. Kyselyn vastaajamäärä jäi odottettua matalammaksi, vastausprosentin ollessa 8,8 %. Uskomme vastausprosentin jääneen matalaksi osittain siksi, että varhaiskasvatustyön arki on hektistä ja sen vuoksi kyselyyn vastaaminen työn ohessa on vaikeaa. Matalan vastausprosentin vuoksi tutkimustuloksistamme ei voida tehdä yleistyksiä. Kyselyyn vastanneista koulutustaustaltaan korkeakoulutettuja oli 69,3 %. Toisen asteen ammattihenkilöstöä oli vastaajista 30,7 %. Vastaajista suuri osa on siis ollut korkeakoulutettuja. Ajattelemme, että se on osaltaan voinut vaikuttaa tutkimustuloksiin esimerkiksi kysyessämme vastaajien mielipiteitä korkeakoulutettujen lisäämisestä varhaiskasvatuksen alalle. Emme tutkimuksessamme lähteneet analysoimaan tai erittelemään eri ammattiryhmien välisiä vastauksia tarkemmin, sillä halusimme saada yleisen kartoituksen kaikkien varhaiskasvattajien näkemyksistä lakiuudistukseen liittyen. Työn tutkimustuloksista nousee esille useita jatkotutkimusmahdollisuuksia. Olisi mielenkiintoista myöhemmin tutkia, miten lakiuudistuksen tuomat muutokset vakiintuvat työkentälle ja kuinka henkilöstörakenteiden muutokset vaikuttavat varhaiskasvatuksen alaan pidemmällä tähtäimellä. Erityisesti varhaiskasvatuksen lastenhoitajien kohdalla kyselymme tuloksista ilmeni tyytymättömyyttä henkilöstörakenteiden muutoksia kohtaan, joten olisi mielenkiintoista myöhemmin tutkia, onko muutos vaikuttanut varhaiskasvatuksen lastenhoitajien alalla pysymiseen.

53 53 (60) LÄHTEET JA TUOTETUT AINEISTOT ALILA, Kirsi, ESKELINEN, Mervi, ESTOLA, Eila, KAHILUOTO, Tarja, KINOS, Jarmo, PEKURI, Hanna- Mari, POLVINEN, Minna, LAAKSONEN, Reetta, LAMBERG, Kirsi Varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suuntalinjat [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:12. Saatavissa: ARENE Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: BROTHERUS, Annu, HASARI, Allan ja HELIMÄKI, Elina Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Helsinki: Kirjayhtymä. ESKELINEN, Mervi, GAMMELGÅRD, Lillemor, HJELT, Hanna, KIVISTÖ, Anne, LERKKANEN, Marja- Kristiina, MARJANEN, Jukka, MATTILA, Virpi, PAANANEN, Maiju, REPO, Laura ja ULVINEN, Jyri Varhaiskasvatuksen laatu arjessa [verkkojulkaisu]. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 15:2019. [Viitattu ] Saatavissa: EUROOPAN KOMISSIO Komission tiedonanto Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohtat lasten tulevaisuudelle [verkkojulkaisu]. Bryssel: Euroopan komissio. [Viitattu ] Saatavissa: FORSIUS, Maria, HEILALA, Cecilia, LUNDKVIST Marina, KALLAND, Mirjam Nauti työssäsi! Kohti saumatonta moniammatillista tiimityötä varhaiskasvatuksessa [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: HAKALEHTO, Suvianna Lapsioikeuden perusteet. Helsinki: Alma Talent. HEINONEN, Hanna, IIVONEN, Esa, KORHONEN, Merja, LAHTINEN, Nina, MUURONEN, Kaisu, SEMI, Ritva, SIIMES, Ulla Lasten oikeudet ja aikuisten vastuut varhaiskasvatuksessa. Juva: Bookwell Oy. HELENIUS, Aili ja LUMMELAHTI, Leena Varhaiskasvatus perusteita. Helsinki: Books on Demand. HELENIUS, Aili ja KORHONEN, Riitta Pedagogiikan palikat. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. HE 40/2018. Hallituksen esitys eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Finlex. Lainsäädäntö. [Viitattu ] Saatavissa: HIRSJÄRVI, Sirkka, REMES, Pirkko ja SAJAVAARA, Paula Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy. HUJALA, Eeva ja TURJA, Leena (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. 4. uudistettu painos. HÄNNIKÄINEN, Maritta Varhaiskasvatus pienten lasten päiväkotiryhmissä: Hoitoa, kasvatusta vai opetusta? Teoksessa: KARILA, Kirsti ja LIPPONEN, Lasse (toim.) Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Tampere: Osuuskunta Vastapaino HÄNNINEN, Sisko-Liisa ja VALLI, Siiri Suomen lastentarhatyön ja varhaiskasvatuksen historia. Helsinki: Otava.

54 54 (60) INNOKYLÄ Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Jyväskylän varhaiskasvatussuunnitelma [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Varhaiskasvatus Jyväskylässä [verkkosivu]. [Viitattu ] Saatavissa: JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI s.a. Päiväkotikoulut [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Teemoittelu [verkkosivu]. [Viitattu ] Saatavissa: KANANEN, Jorma Opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja sarja. Tamperee: Tampereen yliopistopaino Oy. KANANEN, Jorma KVANTTI Kvantitatiivisen opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. KARILA, Kirsti Ammattilaisssukupolvet varhaiskasvatuksen pedagogiikan toteuttajina ja kehittäjinä. Teoksessa: KARILA Kirsti ja LIPPONEN, Lasse (toim.) Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. 9. KARILA, Kirsti Kokoava yhteenveto. Teoksessa: KARILA, Kirsti ja LIPPONEN, Lasse (toim.) Varhaiskasvatuksen pedagogiikka. Tampere: Osuuskunta Vastapaino KARILA, Kirsti, KOSONEN, Tuomas ja JÄRVENKALLAS, Satu Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille [verkkojulkaisu]. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:30. [Viitattu ] Saatavissa: KIRVESLAHTI, Kaisa, SIVÉN, Tuula, VAHALA, Marja, VIHUNEN, Riitta ja METSO, Veera Kasvun aika. 7. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. KETTUNEN, Iita Pilotti Tampereella: Varhaiskasvatuksen sosionomit aloittavat [verkkojulkaisu]. [Viitattu: ] Saatavissa: KT Liite 5 Varhaiskasvatuksen henkilöstö sekä eräät koulun ammatti- ja peruspalvelutehtävät [verkkojulkaisu]. Kuntatyönantajat. [Vitattu ] Saatavissa: KT Ohje KVTES - Lastentarhanopettajan työaikaa koskevaan erityismääräykseen muutoksia alkaen [verkkojulkaisu]. Kuntatyönantajat. [Viitattu ] Saatavissa: LAKI LASTENPÄIVÄHOIDOSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA L 580/2015. Finlex. [Viitattu: ] Saatavilla: MARJANEN, Päivi ja MARTTILA, Marjaana Pienten piirissä - Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. Julkaisussa: VARSA, Marjo (toim.) Juva: Bookwell Oy. METSÄMUURONEN, Jari Laadullisen tutkimuksen perusteet. Teoksessa: METSÄMUURONEN, Jari (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. 1 painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy NUMMENMAA, Lauri Tilastolliset menetelmät. Helsinki: TAMMI.

55 55 (60) OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ Uusi varhaiskasvatuslaki voimaan [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: OPH Uusi varhaiskasvatuslaki korostaa lapsen etua ja henkilöstön koulutustasoa laki lausuntokierrokselle [verkkodokumentti]. Opetushallitus. [Viitattu ] Saatavissa: OPH Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet pähkinänkuoressa [verkkodokumentti]. Opetushallitus. [Viitattu ] Saatavissa: OPH s.a. Varhaiskasvatus [verkkodokumentti]. Opetushallitus. [Viitattu ] Saatavissa: PORTELL, Tuija ja MALIN, Maili Taustaa varhaiskasvatuksen laatukatsaukselle [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: verkko.pdf PUROILA, Anna-Maija ja KINNUNEN, Susanna Selvitys varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 78/2017. Saatavissa: ments/10616/ /78_loppuraportti+vakavai docx.pdf/e1b46018-e d f89bba427cbd?version=1.0 SAARANEN-KAUPPINEN Anita ja PUUSNIEKKA, Anna KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. [Viitattu ] Saatavissa: PÖLÖNEN, Kreeta Kolmiportainen tuki esi- ja perusopetuksessa soveltamiskäytäntöä Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirastosta vuosilta Teoksessa: HAKALEHTO, Suvianna (toim.) Lapsen oikeudet koulussa. Helsingin kamari Oy, SAVE THE CHILDREN FEDERATION Changing lives in our lifetime. Global childhood report 2019 [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: paigns.savethechildren.net/files/report/global_childhood_report_2019_english.pdf SILVERMAN, David Interpreting Qualitative Data. Methods for Analysing Talk, Text and Interaction. 2 painos. Lontoo: Sage Publications. SUTTON, Kirsi Oppimisen tuki [verkkolehti]. Opetusalan ammattijärjestö. [Viitattu ] Saatavissa: TALENTIA Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet [verkkolehti]. [Viitattu ] Saatavissa: TALENTIA Tutkimusraportti [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: TENK Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa [verkkodokumentti]. Tutkimuseettinen neuvottelulautakunta. [Viitattu ] Saatavissa: TILASTOKESKUS Tietoa tilastoista [verkkosivu]. [Viitattu ] Saatavissa: TUOMI, Jouni ja SARAJÄRVI, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. UNICEF s.a. Mikä on lapsen oikeuksien sopimus [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa:

56 56 (60) UNICEF s.a. Sopimus lyhennettynä [verkkojulkaisu]. [Viitattu ] Saatavissa: UKKONEN-MIKKOLA, Tuulikki Varhaiskasvatuksen arviointi ja vasu [verkkojulkaisu]. [Viitattu ]. Saatavissa: VALTIONEUVOSTON ASETUS VARHAISKASVATUKSESTA 753/2018. Finlex. [Viitattu ] Saatavissa: VARHAISKASVATUSLAKI L /2018. Finlex. Lainsäädäntö. [Viitattu ] Saatavissa: tasa/2018/ ?search%5btype%5d=pika&search%5bpika%5d=varhaiskasvatuslaki#a VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET Opetushallitus. Helsinki: PunaMusta Oy. VARTO, Juha Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä. VILKKA, Hanna Tutki ja mittaa määrällisen tutkimuksen perusteet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. VILÉN, Marika, VIHUNEN, Riitta, VARTIAINEN, Jari, SIVÉN, Tuula, NEUVONEN, Sohvi ja KURVINEN, Auli Lapsuus erityinen elämänvaihe. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.

57 LIITE 1: TUTKIMUSLUPA 57 (60)

58 LIITE 2: KYSELYLOMAKE 58 (60)

59 59 (60)

60 60 (60)