VALINNAT VAIKUTTAMISEN VÄLINEENÄ - TV-UUTISTEN SÄHKEKUVITUSTEN OBJEKTIIVISUUS

Transkriptio

1 VALINNAT VAIKUTTAMISEN VÄLINEENÄ - TV-UUTISTEN SÄHKEKUVITUSTEN OBJEKTIIVISUUS Teija Körkkö Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Körkkö, Teija. Kuvituksen monet kasvot - tv-uutisten sähkekuvituksen objektiivisuus Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö sivua, 2 liitettä. Opinnäytetyöni käsittelee uutissähkekuvituksen objektiivisuutta. Sähkekuvituksen päätyessä uutislähetykseen, se on käynyt läpi useita valintaprosesseja. Käytän esimerkkinä tv-uutisia YLE24:n toimituksessa. Kuvamateriaali sekä uutistekstit saavat usein alkunsa monikansallisissa uutistoimistoissa, joista materiaali lähetetään uutisvalinnan jälkeen joukkoviestimiin, joissa tehdään jälleen valinta uutiskriteereiden mukaan. Mediatoimittaja on toimituksen viimeinen kuvien valitsija. Lähi-idän tapahtumat läpäisevät miltei päivittäin uutiskriteerit. Israel ja Palestiina ovat ymmärtäneet, että kiinnostuksen avulla he voivat käyttää mediaa hyväksi omien tarkoitusperiensä mukaan. Israel käyttää omia kuvaajia konfliktitilanteessa ja näin varmistaa, että kansainvälisiin lähetyksiin tulee heille sopivaa materiaalia. Palestiinalaiset taas nostattavat provokatiivisella materiaalilla kansallistunnettaan. Aineistona tutkimuksessa olen käyttänyt uutistutkimuksia, media-alan lähdekirjallisuutta sekä omaa tutkimustani Lähi-itä koskevien sähkekuvituksien vaikutuksesta katsojien mielipiteisiin. Olen käyttänyt opinnäytetyön kirjallisessa osiossa kvalitatiivista sekä empiiristä lähestymistapaa. Lisäksi olen analysoinut oman lähinnä kvantitatiivisen tutkimukseni vastauksia. Uutiskuvituksen kuvakerronta vaikuttaa siihen miten uutinen ymmärretään. Pienillä kuva ja leikkausmuutoksilla saa muutettua sähkeen sanomaa. Tekniikan kehitys on edesauttanut sitä, että katsojilla on mahdollisuus nähdä kuvaa toiselta puolelta maailmaa miltei reaaliaikaisena. Nopeudessa on etunsa, mutta toisaalta tiedon reaaliaikaisuus voi edesauttaa virheiden tekemistä. Tietoja ei ehditä varmistaa ja näin virheellistä tietoa voi joutua lähetykseen. Myös se, että kuvitus on enää yhden henkilön tarkastamaa ja valitsemaa, voi lisätä virheen mahdollisuutta. Johtopäätökseni on, että sähkekuvitus ei voi milloinkaan olla objektiivinen. Se saa vaikutteita jokaiselta henkilöltä, joka vaikuttaa materiaalin valintaan. Toimituksilla ja uutistoimistoilla on myös suuri vastuu, sillä sähkekuvituksella voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä puolueettomuuteen. Myös mediatoimittajan vastuu on suuri, sillä hän valitsee yksittäisenä henkilönä kuvituksen uutistoimistoilta, käsittelee sen ja lähettää uutislähetykseen ilman että kukaan muu toimituksesta on kuvitusta nähnyt. Asiasanat: uutiset: televisio, joukkoviestimet, uutiskuvitus, objektiivisuus, kuvakerronta, yleisötutkimus, mediatoimittaja.

3 ABSTRACT Körkkö, Teija. (The objectivity of news footage). Kuvituksen monet kasvot - tv-uutisten sähkekuvituksen objektiivisuus. Turku pages, 2 attachments. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communications and Media, Media Artist. This study is about objectivity of news footage. The study analyses all the factors which influence the decisions on how the news footage is put into the news broadcast. The countries where the film material comes from can influence the news flashes sold to the news agency. The global news agencies choose the material they will send to the media. In the editorial office news bulletins will be chosen again if they pass the day s criteria. In the end pictorial material for the news footage are chosen by the media editor. Objectivity can also be affected by imagery. The data of the study is based on the research studying the effects of Middle-East related news footage on the viewer. This study is carried out by first analysing the results of the above mentioned research. Empirical methods are used for describing the practises of news work. The source material is surveyed from a qualitative view point. Thus one of the main results is that news footage can not be objective. It goes pass so many selections that it comes subjective. All the factors which have an influence on the news material have responsibility for the reliability of news footage. The media editor has a high level of responsibility as they choose footage which can affect the opinion of the viewer. Keywords of this study are news footage, media editor, news bulletin, news agency, newsroom, media, imagery and news flashes.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen tavoitteet Keskeiset käsitteet ULKOMAANUUTISOINTI TUTKIMUSKOHTEENA Yleisötutkimus UUTISLÄHETYKSEN SISÄLTÖ JA VALINTAKRITEERIT Uutiskriteerit tv-uutisissa Uutiskriteerien täyttyminen Lähi-idän uutisoinnissa LÄHI-IDÄSTÄ AINA UUTISOITAVAA Lähi-idän mediasota OBJEKTIIVISUUS TV-UUTISISSA Kaupallisuuden vaikutukset puolueettomaan tiedonvälitykseen Objektiivisuus Lähi-idän uutisoinnissa Käytännön asiat objektiivisuuden jarruna Toimittajien tietämättömyys muuttaa uutista Katsojan subjektiivisuus objektiivisuuden esteenä UUTISTOIMISTOT KUVALÄHTEINÄ Materiaalin maantieteellinen rajoittuneisuus KUVAVALINNAT ENNEN LÄHETYSTÄ MUUTTUUKO UUTINEN? TEKNIIKAN KEHITTYMISEN VAIKUTUKSET TV-UUTISTEN

5 OBJEKTIIVISUUTEEN Reaaliaikaisuuden hyvät ja huonot puolet KUVAVALINTOJEN MERKITYS UUTISEN YMMÄRTÄMISEEN Kuvan estetiikka valinnan perusteena Televisiokuvan vaikuttavuus Kuvien semioottiset merkitykset MEDIATOIMITTAJAN KUVAVALINTOJEN JA LEIKKAUSTAVAN VAIKUTUKSET KATSOJIIN Kuleshov-efekti tehokeinona Eisensteinin montaasilla vaikutetaan ajatteluun Kuvan koskettavuus vaikutuskeinona YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET Liite Liite

6 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Meneillään olevan intifadan, palestiinalaisten kansannousun, aikana Lähi-idästä on tullut vaikuttavia kuvia kärsimyksestä, surusta ja pelosta. Yksi niistä on kuva palestiinalaisesta lapsesta (liite 2), joka kuoli tulituksessa yrittäessään suojautua isänsä kanssa ristitulelta (Wolfsfeld 2002, 79 80). Kuinkahan moni muistaa sen, mitä sähketekstissä sanottiin? Minulle jäi mieleen, että isä ja poika olivat palestiinalaisia ja ampuminen tapahtui Palestiinassa. Kuitenkin lapsen pelko luotisateessa, isän epätoivoinen suojelu ja sen jälkeen lapsen kuolema ovat tallentuneet mieleeni hyvin tarkasti. Ehkä muistamiseen on syynä tunnemyrsky, jonka tapahtumasarjan näkeminen aiheutti. Uskon, että monelle muullekin katsojalle jäävät mieleen paremmin kuvat, joihin liittyy tunnelataus, kuin kuvat, jotka ovat merkityksettömiä kuvasarjoja tai symbolisia. Entä jos tapahtumasta olisikin näytetty tankkeja ja sotilaita ja kerrottu muutamalla lauseella kuolleesta palestiinalaispojasta ja loukkaantuneesta palestiinalaismiehestä? Ehkä olisin ajatellut, että kylläpä ne jaksaa siellä taistella, mutta tuskin muistaisin ajatustani enää kahden vuoden jälkeen tapahtumasta. Työskentelen YLE24:ssä mediatoimittajana ja olen joka päivä tekemisissä uutiskuvitusten kanssa. Leikkausvuorossa työskennellessäni tehtäviini kuuluu etsiä uutistekstiin sopiva kuvitus eri uutistoimistojen toimittamasta kuvamateriaalista. Pyrin kuvittamaan sähkeen tai jutun mahdollisimman hyvin sähketekstiin sopivaksi ja kerronnalliseksi. Valitessani kuvaaineistoa kansainvälisen uutistoimiston toimittamasta materiaalista valinnan mahdollisuudet ovat laajat. Leikkaustavalla ja kuvavalinnoilla voivat mediatoimittajan valinnat olla merkittäviä. Jos esitetään yhtäaikaa peräkkäin kuvaotoksia, katsoja hakee kuville yhteismerkitystä. Montaasissa (kuvien yhteen liittämisessä), kuvat yhdessä luovat uuden mielleyhtymän. (Pirilä, Peltomaa & Kivi 1983, 14.) Mediatoimittajana minulla on valta ja vastuu sähkekuvituksen montaasista. Kuvat jotka liitän yhteen voivat luoda toisiinsa yhdistettynä uusia merkityksiä. Kuvavalintani voivat olla tiedostamattakin katsojia johdattelevia, omiin kokemuksiin ja tietoihin perustuvia.

7 7 Olin Palestiinassa lokakuussa 2000, kun meneillään olevat Lähi-idän levottomuudet saivat alkunsa Ariel Sharonin vierailusta Temppelivuorella Jerusalemissa. Muslimeille Temppelivuori on Haram al-sharif, "kaikkein pyhin" ja palestiinalaiset pitivät Sharonin vierailua provokaationa. (Vuorela 2000, elektroninen dokumentti.) Näin läheltä miten väkivalta vaikuttaa niin palestiinalaisten kuin israelilaistenkin elämään. Tämän jälkeen en ole voinut suhtautua täydellisen objektiivisesti käsittelemääni Lähi-itää koskevaan kuvamateriaaliin. Alueen tuntemus auttaa sähkekuvituksen tai jutun rakentamisessa, mutta kokemukseni voivat myös vaikuttaa leikkaamieni sähkekuvitusten puolueellisuuteen. Tämä sai minut pohtimaan voiko mediatoimittajan valinnoilla olla vaikusta katsojien mielipiteisiin. Käytän lähdemateriaalinani muun muassa koeyleisöllä avulla tekemääni tutkimusta. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet Mediatoimittaja joutuu työssään päivittäin valinnan eteen: näytänkö katsojille ruumiita vai näytänkö sittenkin vyöryviä tankkeja? Muuttuuko sähketekstin merkitys katsojalle jos kuvitus onkin erilainen? Tämä on kysymys, johon opinnäytetyön kirjallisessa osiossa pyrin löytämään vastauksen. Yritän myös saada selville, voivatko yhden mediatoimittajan kuvavalinnat vaikuttaa katsojien mielipiteisiin siinä määrin, että ne voisivat jopa muuttua. Käsittelen opinnäytetyön kirjallisessa osiossa uutisissa käytettävän sähkekuvituksien objektiivisuutta. Käytän lähdemateriaalina muun muassa tekemääni koeyleisötutkimusta. Tutkimus perustuu sähkekuvitusnäytteillä ja tutkimuslomakkeella (liite 1) tehtyyn koeyleisötutkimukseen. Tutkimuksessa on selvitetty sähkekuvituksen vaikutuksia koeyleisön mielipiteisiin. Pohdin opinnäytetyössäni myös sitä, näkeekö katsoja omien mielipiteidensä kautta sähkekuvituksen sellaisena, joka tukee hänen aikaisempia mielipiteitänsä. Voiko olla niin, että jos katsoja ajattelisi, että kaikki palestiinalaiset ovat terroristeja, hän myös näkisi heitä kuvituksessa? Työssäni taustoitan yleisesti sitä, miten sähkekuvitus päätyy lähetykseen. Käyn läpi myös tv-uutisten työkäytäntöjä, jotta sähkekuvituksen syntyyn vaikuttavat asiat olisivat selkeämpiä. Lopuksi pohdin sitä mahdollisuutta, voivatko uutissähkeeseen poimitut kuvat olla mediatoimittajan oman näkemyksen heijastumia ja voiko mediatoimittaja

8 8 vaikuttaa näillä kuvavalinnoillaan ihmisten mielipiteisiin 1.3 Keskeiset käsitteet Tulen käyttämään tekstissä ammattinimikettä mediatoimittaja, joka tässä yhteydessä tarkoittaa YLE24:n tv-uutisissa työskentelevää moniosaajaa. YLE24:ssä mediatoimittajan työnkuvaan vuorosta riippuen kuuluu mm. leikkaaminen, grafiikan tekeminen, kuvaaminen ja ohjaaminen. Leikkausvuorossa työskennellessä, mediatoimittaja saa valita kuvituksessa käytettävät kuvatoimistot ja kuvat sähkekuvituksiin sekä juttuihin. Mediatoimittaja saa valita itsenäisesti myös kuvien järjestyksen. Keskeinen käsite tekstissäni on objektiivisuus, jolla tarkoitan puolueettomuutta, subjektista riippumattomuutta. Pertti Hemánuksen ja Ilkka Tervosen mukaan (1980, 16) objektiivisuutta voidaan tarkastella niin vastaanottajan kuin joukkoviestimienkin näkökulmasta, mutta ensisijaisesti käsittelen objektiivisuutta sanoman ominaisuutena. "Sanoma on objektiivinen, jos ja vain jos sanoma vastaa todellisuutta."(hemanus & Tervonen 1980, 17). Tulen lisäksi tarkastelemaan toimittajien sekä katsojien omaa objektiivisuutta subjektiin. Objektiivisuutta joukkoviestinnässä kuvastaa se, että toimittajan oma käsitys maailmasta ei saa tulla millään tavalla uutisessa näkyviin. Uutisille annetaan objektiivisen totuuden arvo, vaikka ovat yhtä subjektiivisia kuin kaikki sosiaalisen, ihmisen rakentaman todellisuuden käsitykset. (Ylönen 2002, elektroninen dokumentti.) Käytän myös termiä kuvakerronta, joka tarkoittaa otosten teknisesti toisiin liittämistä siten, että kuvista muodostuu looginen kokonaisuus. Käsittelen tekstissäni uutistoimistoja ja uutisvaihtoja. Uutistoimisto -sanalla viittaan kansainvälisiin uutistoimistoihin kuten Reuters ja APTN, jotka välittävät kuvamateriaalia (uutisvaihtoja) YLE:lle. Uutisvaihdot koostuvat noin kolmen minuutin raakaleikatusta kuvamateriaalista, jota käytetään tehdessä aiheesta juttu tai sähkekuvitus. Tällöin toimituksella ei tarvitse olla omia toimittajia ja kuvaajia paikanpäällä, kun materiaali on saatavissa miltei reaaliaikaisesti toimituksessa satelliitin välityksellä (Aslama & Salmi 1996, 50). Termejä symboli ja ikoni käytän kuvaamaan sanan ja yksittäisen kuvan suhdetta. Ikonilla

9 9 tarkoitan asiaa jossa kuva ja sanottu asia ovat samoja, esimerkiksi puhuttaessa tankista kuvassa on tankki. Symbolissa kohteen ja merkin suhde ei perustu kaltaisuuteen (ikoni) vaan sopimukseen. Merkkiin liittyy tietty merkityssisältö yhteisen kulttuurisen sopimuksen perusteella. Uutiskuvan kohdalla symbolinmuodostus tarkoittaa sitä, että kuvan ja tapahtuman vastaavuudesta ja merkityksestä syntyy yhteisesti hyväksytty ja laajasti tunnettu ja tunnustettu kulttuurinen sopimus. Kuva on silloin saanut semioottisen symbolin statuksen ja vakiintunut. Esimerkkinä uutislähetyksistä käytän Ylen tv-uutisia. 2 ULKOMAANUUTISOINTI TUTKIMUSKOHTEENA Uutistutkimukseen on liittynyt yleensä viestintäpoliittinen näkökulma, koska tutkimusten avulla on haluttu parantaa uutisia sekä tehdä niistä todenmukaisempia ja maailmaa paremmin kuvaavia. Ulkomaanuutisten tutkiminen on kiinnostanut tutkijoita, koska ulkomaanuutisilla katsotaan olevan vaikutusta yleisön maailmankuvaan. Ihmisten käsitykset muista maista ja kulttuureista vaikuttavat myös harjoitettavaan ulkopolitiikkaan. Ulkomaanuutiset kiinnostavat ihmisiä tietolähteinä, joiden perusteella tehdään päätöksiä. Uutiset ovat saaneet huomiota tutkimuskohteena myös siksi, että uutisten edellytetään olevan itsestään todellisuudesta juontuvaa ja sitä objektiivisesti heijastavaa faktaa. (Pietiläinen 1998, ) Karl Erik Rosengren mukaan (Pietiläinen 1998, 25) uutistutkimuksen tehtävänä olisi verrata, miten hyvin tiedotusvälineiden aineisto vastaa todellisuutta. Hänen mielestään tällaista tutkimusta ei voitaisi tehdä pelkästään tiedotusvälineiden aineiston perusteella. (Pietiläinen 1998, 25.) Tässä työssä tarkastelemani tutkimukseni uutiskuvituksesta (Körkkö 2002) vastaa Rosengrenin haasteeseen. Koeyleisön avulla tehty tutkimus antaa laajemman vastauksen vastaako sähkekuvitus katsojalle todellisuutta. 2.1 Yleisötutkimus Kiinnostus television yleisöihin on miltei yhtä vanha kuin itse väline (Koivunen 1997, 61). Kulttuuritutkimuksen alla yleisötutkimus on saanut uusia merkityksiä ja uutta suosiota. Televisiotutkimuksessa on pitkään ollut käytössä niin kutsuttu Mass Communication

10 10 research -perinne (MCR), jossa on suosittu väestöllisesti edustavalle otannalle perustuvia mielipidetiedusteluja (ns. survey-tutkimuksia), satunnaisotannalle ja yhdelle erottavalle tekijälle rakentuvia paneelitutkimuksia sekä pitkän aikavälin asennemuutoksia laajoja pitkäaikaistutkimuksia. Vaikutustutkimukset ovat olleet MCR-perinteen keskeisin suuntaus. On esimerkiksi kartoitettu, miten mediat ylläpitävät erilaisia stereotypioita tai vaikuttaako media katsojien väkivaltaisuuteen. (Koivunen 1997, 61.) Brittiläisessä kulttuurintutkimuksessa televisiotutkimus on keskittynyt kirjallisuudentutkimukseen ja yhteiskuntakriittiseen sosiologiaan. Järjestettyjen katselutilanteiden ja kyselylomakkeiden sijasta on brittiläisessä televisiotutkimuksessa on käytetty laadullista tutkimusta, jolloin myös tutkija on ollut osallistuja ja tutkittava. (Koivunen 1997, 62.) Suomessa televisioyleisöjen tutkimus on keskittynyt Yleisradion tutkimusosastolle. Siellä tutkimus oli aluksi kvantitatiivista, määrällistä, esimerkiksi luvanhaltioiden tietojen keräämistä. Myöhemmin tutkimus on siirtynyt lähinnä laadulliseen tutkimukseen. (Koivunen 1997, 62.) 3 UUTISLÄHETYKSEN SISÄLTÖ JA VALINTAKRITEERIT Uutiset ovat informaatiota tai tietoa maailman päivänkohtaisista asioista ja tapahtumista (Pietilä 1998, 9). Televisiouutiset koostuvat juonnoista, sähkeistä ja jutuista, jotka sisältävät informaatiota ja uutiseen liittyvää kuvaa (Anttikoski, Helenius, Korpinen, Penttinen & Röyskö 1986, 159). Tv-uutisten kesto vaihtelee viidestä minuutista 25 minuuttiin. Lyhyimmät lähetykset ovat sähkeuutisia, jotka koostuvat yleensä vain sähkeistä ja kuvamuisteista, jotka ovat esimerkiksi karttoja tai still-kuvia henkilöistä. Uutispäällikkö vastaa lähetyksen sisällöstä ja uutisten järjestyksestä, mutta käytännössä vastuu on koko toimituksella. 3.1 Uutiskriteerit tv-uutisissa Journalistisessa työssä valintoja voidaan perustella uutiskriteereillä. Oman kokemuksen mukaan uutisseulonta ei mene aina näiden ohjeiden mukaan. Joskus uutisrintama pysyy niin hiljaisena, että pienetkin asiat, joilla ei ole laajempaa merkitystä, ylittävät

11 11 uutiskynnyksen. Mediatoimittaja, joka on ohjausvuorossa, seuraa uutistoimistojen kuvamateriaalia ja huomauttaa uutispäällikölle jos jostakin on tulossa hienoa kuvaa. Joskus lähetykseen valinnan perusteena voi olla kuvan vaikuttavuus. Tästä esimerkkinä on Ranskan ydinkokeet Mururoan atolleilla, jolloin kuvan sisältö on korostanut aiheen käsittelyä. Tahitilta saatiin mielenkiintoista mielenosoituskuvaa ja se edesauttoi aiheen käsittelyä useimmissa välineissä.(rosenberg 1998, ) Tapahtuman tai asian läheisyys vaikuttaa uutisvalintaan. Maantieteellisen läheisyyden lisäksi myös kulttuurinen läheisyys on tekijä, jonka on havaittu vaikuttavan uutisten valintaan. Kulttuurisella läheisyydellä tarkoitetaan historiallisia ja kulttuurisiteitä sekä osaksi myös taloudellisia ja poliittisia suhteita. (Pietiläinen 1998, 101.) Kulttuurisesti suomalaisille läheisistä maista kerrotaan enemmän kuin muista. Kulttuurinen läheisyys ja kulttuuriset vaikutteet ovat hyvin pysyviä ilmiöitä. Hetkelliset ulkomaankaupan vaihtelut ja poliittiset muutokset eivät vaikuta yleensä kovin paljon kulttuurisen läheisyyden muuttumiseen. Kulttuurisen läheisyyden kaltainen ilmiö on myös oman maan osallisuus. (Pietiläinen 1998, 32.) Esimerkkinä oman maan osallisuudesta on esimerkiksi avaruusprojektien uutisointi Suomessa. Uutinen ylittää uutiskynnyksen siksi, että laitteistoissa on käytetty suomalaista innovaatiota tai osia. Kun ulkomaan uutinen liittyy oman maan toimintaan tai asukkaisiin, sen uutisarvo kasvaa. (Pietiläinen 1998, ) Oman maan kansalaisen kuolema koetaan traagisemmaksi kuin ulkomaalaisen. Kun samaan kansaan kuuluvia ihmisiä kuolee, heillä on nimi ja kasvot sekä sureva perhe. Tällöin kuolemat ovat etusivun uutisia. Oman maan asukkaiden kuolemista halutaan tietää kaikki yksityiskohdat. (Wolfsfeld 2002, 82.) Hyvä esimerkki tästä on Vantaalla, ostoskeskus Myyrmannissa, tapahtunut pommi-isku. Kuolleita oli kahdeksan, loukkaantuneita yli 80. Luvut voisivat olla yhtä hyvin Lähi-idän iskuista, mutta ne iskut eivät koskaan saa yhtä paljon palstatilaa ja suomalaiset eivät ole myöskään tapahtuneesta yhtä kiinnostuneita. On täysin luonnollista surra omia uhrejaan osoittamatta mitään empatiaa muiden menetyksille (Wolfsfeld 2002, 82). Uutiskynnystä alentaa se, jos tapahtumapaikalla tai kyseisessä maassa on sillä hetkellä toimittaja tai kirjeenvaihtaja. Heidän roolinsa vahvistaa maan uutisointia Suomessa, sillä

12 uutistoimistojen raportointi voi olla painottunut siten että se ei palvele suomalaisten joukkoviestimien uutisointia. (Rosenberg 1996, 47.) Uutiskriteerien täyttyminen Lähi-idän uutisoinnissa Lähi-idän tapahtumat ylittävät uutiskynnyksen helposti, koska niissä toteutuu useita uutiskriteereinä pidettäviä asioita. Tapahtumat ovat ajankohtaisia, ja yleensä kuvat saadaan miltei reaaliaikaisina lähetyksiin. Tapahtumat ovat suuria vaikutuksiltaan. Lähi-idän tämänhetkisellä tilanteella on vaikutuksia Yhdysvaltain ja Irakin väliseen kiistaan ydinaseista sekä yleensä arabimaiden ja Israelin väleihin. Pommi-iskut ja kostoiskut ovat odottamattomia, dramaattisia tapahtumia. Lähi-itä ei ole suomalaisille maantieteellisesti eikä kulttuurisesti läheinen maa. Kulttuurisesti läheisen maan kriteeriksi Jukka Pietiläinen (1998, 102) mainitsee uutisoinnin monipuolisuuden. Vuonna 1995 tehdyn ulkomaanuutisointia tutkivan uutisvirtatutkimuksen mukaan Israel ei ollut 12 eniten uutisoidun maan joukossa. Syynä lienee se, että silloin siellä ei ollut konflikteja. Vuonna 1979 tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa Lähi-itä hallitsi ulkomaanuutisointia poikkeuksellisen voimakkaasti, tällöin Lähi-idässä oli kriisi. (Pietiläinen 1998, 92.) Nämä tutkimukset tukevat sitä, että Lähi-idän uutisointi keskittyy konfliktien ruotimiseen. Omassa tutkimuksessani (Körkkö 2002, 10) enemmistö (78 %) koeyleisöstä seurasi Lähi-idän uutisointia. Toisaalta koeyleisöstä 67 % seurasi aktiivisesti uutisia, joten on selvää, että Lähi-idän uutisoinnin suuren määrän vuoksi he ovat haluamattaankin joutuneet seuraamaan Lähi-idän uutisointia. 4 LÄHI-IDÄSTÄ AINA UUTISOITAVAA Lähi-idän tapahtumat ovat ylittäneet miltei päivittäin uutiskynnyksen lokakuusta 2000 lähtien. Sitä ennenkin uutisissa on seurattu aluetta konfliktien vuoksi ja välillä on uutisoitu rauhanponnisteluista. Ehkä juuri laajuutensa takia uutisointi on herättänyt voimakkaita mielipiteitä. Joidenkin mielestä media on israelilaisten puolella ja toisten mielestä media on voimakkaasti kallistunut palestiinalaisten puolelle. Tutkimuksessani (Körkkö 2002, 11) en kysynyt onko media puolueellinen joko palestiinalaisia tai israelilaisia kohtaan. Kysyin

13 13 mielipidettä Lähi-idän tilanteesta, vastausvaihtoehdot olivat valmiina lomakkeessa (liite 1) ja vastausvaihtoehdoista sai rastittaa niin monta vastausta kuin halusi. Kaksikymmentä koeyleisön jäsentä 31:stä jäsenestä (eli 65%) oli sitä mieltä, että mediassa ei näytetä kaikkea, mitä israelilaiset tekevät palestiinalaisille. 4.1 Lähi-idän mediasota Gadi Wolfsfeldin (2002, 78-79) mukaan Lähi-idän konfliktin osapuolet ovat syytelleet kansainvälisiä medioita kääntymisestä heitä vastaan. Sekä palestiinalaiset että israelilaiset syyttävät vastapuolen mediaa sekä rasismista että kansan kiihottamisesta. Wolfsfeldin tutkimuksen mukaan (2002, 78-79) maiden taistelu uhrin tai hyökkääjän osasta mediassa on miltei yhtä tärkeää kuin varsinaisten yhteenottojen voittaminen. Media on otettu huomioon kummankin osapuolen strategioissa. Israelin mediaretoriikkaan kuuluu myötätunnon kerääminen esittämällä koko kansa kärsijöinä, vainottuina ja uhreina. Israel hakee mediassa oikeutusta kostoiskuille juutalaisten kohtalolla natsi-saksassa toisen maailmansodan aikana. Sillä aikaa kun Israel syyttää muuta maailmaa antisemitistiseksi, Israelin oma sotakoneisto harjoittaa sillä aikaa palestiinalaisten ihmisoikeuksien rikkomista. Muu maailma ei uskalla syyttää israelilaisia ihmisoikeusrikkomuksista, sillä Israel voi vedota juutalaisten vainoamiseen "taas meitä sorretaan, kun olemme juutalaisia". (Kujala, 2002, 101.) Palestiina vetoaa kansainväliseen myötätuntoon ja on riippuvainen mediasta taistelujen heikompana osapuolena. Media on Palestiinalle miltei ainoa keino saada muut maat puuttumaan tilanteeseen. (Wolfsfeld, ) Mediasota on valloillaan Palestiinan laittaessa järkyttävät kuvat Gazan tuhoutuneiden kylien lapsivainajista levitykseen pitkin maailmaa ja Israelin vastattaessa Palestiinalle laittamalla kuvat raakalaismaisista itsemurhaiskijöistä ja loukkaantuneista raskaana olevista naisista levitykseen (Wolfsfeld 2002, 78-79). Israelin tahto voittaa kansainväliset mielipiteet puolelleen on vaatinut huomattavan määrän aikaa ja resursseja. Israel on varmistanut, että se saa puolueetonta kuvamateriaalia kouluttamalla "kamppailevia kameramiehiä". Kyseessä on taisteluyksikkö, johon kuuluvat sotilaat kuljettavat mukanaan videokameraa. Heidän ensisijaisena tehtävänään on kuvata kentällä materiaalia, joka on todistusaineistoa palestiinalaisten tekemistä hyökkäyksistä.

14 14 Myös sotilasoperaatioita suunniteltaessa Israel ottaa huomioon median, ja tämä käytäntö on luonut uuden termin sotilaalliseen kielenkäyttöön "low signature" -operaatiot. Termi on peräisin tutkasanastosta. Nyt sillä viitataan myös sellaisiin toimenpiteisiin, joita median ei ole helppo havaita. Helikoptereiden käyttö palestiinalaisia asemia vastaan hyökätessä on riski, sillä seurauksena voi olla erittäin raskauttavaa kuvamateriaalia televisiouutisille. Jos yksittäisiä terroristijohtajia kuolee salaperäisessä räjähdyksessä, pelko kuvausryhmän paikalle osumisesta juuri sillä hetkellä on huomattavasti pienempi. Median kiinnostuneisuutta kostoiskuihin on vähennetty siten, että välitöntä reagointia terroristiiskuihin on pyritty välttämään. On todennäköistä, että sotilaallinen vastaisku saa nopeasti ja kattavasti huomiota kansainvälisessä uutisissa. Näin Israel menettäisi kaiken mahdollisen kansainvälisen myötätunnon, jota varsinainen terroristi-isku aiheuttaa. (Wolfsfeld 2002, ) Uutismedia voi tämän kaltaisissa konflikteissa antaa konfliktin heikommalle osapuolelle mahdollisuuden hankkia tukea kolmansilta osapuolilta. Näin tapahtui ensimmäisen intifadan aikana, jolloin palestiinalaiset onnistuivat erittäin menestyksekkäästi saamaan oman surkean tilanteensa kansainväliselle agendalle. (Wolfsfeld 2002, 79.) Tarkasteltaessa rauhanprosessin historiaa on havaittavissa, että samalla kun median panos sodan aiheuttajana on merkittävä, sen osallisuus rauhan rakentajana on oikeastaan olematon. Rauhanprosessin uutisointi keskittyy osapuolten välillä olevaan konfliktiin. Median muuttumaton draamannälkä on tärkeä peruste tällaiselle käyttäytymiselle. (Wolfsfeld, 2002, 84.) Toisaalta rauhan konkreettinen kuvaaminen olisi hankalaa, joten on ymmärrettävää että rauhanprosessia kuvataan konfliktin kautta. 5 OBJEKTIIVISUUS TV-UUTISISSA Tv-uutisilta edellytetään muista tv-ohjelmista poiketen korkeampaa totuudellisuutta ja objektiivisuuden astetta. Vaikka informaatiota välitetään henkilöiden kautta, asioita ei esitetä kenenkään yksityisinä mielipiteinä tai tulkintoina. Tv-uutisten esitysstrategia palvelee objektiivisuuden illuusiota. (Hietala 1996, 63.) Televisio vie katsojat näkemään paikan päälle ja kokemaan omakohtaisesti, mitä lehdet ja radio kertovat vain toisen käden kautta (Hietala 1996, 70). Kuitenkin televisiossa välitettävä ohjelma on elementti

15 15 elementiltä tekijöittensä valinnan tulos. Täysin objektiivista ohjelmaa ei ole, edes suorana lähetyksenä tapahtumapaikalta. Tekijöiden valinnat ja vastaanottajan käsityskyky sekä havainnot eivät voi säilyttää ohjelman rakennetta objektiivisena. Televisioesityksestä saatavat havainnot ovat kaikki esikäsiteltyjä ( Anttikoski ym. 1986, 284), kuten myös tvuutisissa. Vastaanottaja voi katsoa ja kuunnella vain sitä, mitä lähetykseen on valittu ja vain etukäteen määritetyn ajan. Objektiivisuuteen pyritään valitsemalla sellaisia materiaaleja, jotka synnyttävät vastaanottajalle mielikuvan, joka mahdollisimman laajasti vastaa sitä kokonaiskuvaa, joka tekijöillä on itsellään kyseisestä asiasta. Kuva ja äänielementeillä luodut tilanteiden jäljitelmät vastaavat katsojan tajunnassa reaalisia tapahtumia. (Anttikoski ym. 1986, ) 5.1 Kaupallisuuden vaikutukset puolueettomaan tiedonvälitykseen Uutistoiminta on muuttunut joillakin kaupallisilla kanavilla informaation välityksestä viihteeksi. Näin taataan katsojaluvut ja sitä kautta mainostajien rahat. Tämä on johtanut siihen että uutissähkeet ja jutut ovat muuttuneet lyhyemmiksi ja sitä kautta tapahtumien taustat jätetään kertomatta. (Iggers 1999, ) katsojien kiinnostusta kasvavien kaupallisuuden vuoksi kanavilla ollaan alettu taistelemaan uutistenkin katsojaluvuista on vaikuttanut siihen että uutisetkin on alettu viihdyttämään katsojia. Taloudellisen syiden vuoksi tapahtuva informaation valikointi voi toteuttaa objektiivisuuden määrettä vain satunnaisesti (Hemanus ym. 1980, 53-54). 5.2 Objektiivisuus Lähi-idän uutisoinnissa Laajan kansainvälisen vuoden 1995 uutisvirtatutkimuksen mukaan (Pietiläinen 1998, 74), Lähi-itää koskeva uutisointi keskittyi kansainväliseen politiikkaan, sotiin ja terrorismiin. Myös rikosuutisten määrä oli korkea, mutta urheiluun ja kulttuurin uutisia Lähi-idästä ei tullut juuri lainkaan ja myös talousuutisten osuus oli vähäinen. (Pietiläinen 1998, 74.) Katselijoiden on vaikeaa muodostaa objektiivista kuvaa Lähi-idästä, jos maan kulttuuri ja elämäntapa jäävät katsojille vieraaksi. Samassa uutisvirtatutkimuksessa selvisi, että uutisissa esiintyneistä toimijoista miehiä oli noin 83 prosenttia (Aslama & Salmi 1996, 10). Omassa tutkimuksessani (Körkkö 2002, 7) ensimmäisessä koeyleisölle näytetyssä sähkekuvituksessa toimijoina oli pelkästään miehiä. Tämä sähkekuvitus oli lähetetty myös

16 16 uutislähetyksessä. Yle24:n toimitukseen uutistoimistoilta tuleva Lähi-idän kuvamateriaali on usein yhteenottojen ja pommi-iskujen jälkeen kuvattua taltiointia. Kuvissa vilahtelee loukkaantuneita ja kuolleitakin. Tasapuolisuuteen kuvituksessa pyritään näyttämällä kummankin osapuolen tilannetta. Materiaalia riittää, sillä iskuja seuraa kostoisku ja näin kummankin puolen menetyksien näyttäminen on mahdollista. Uutisessa kerrotaan tapahtuneesta ja mainitaan muutamalla lauseella viimeisimmät tapahtumat alueella. Tavallinen arki Lähi-idän levottomuuksien takaa jää uutisoimatta. Uutisjournalismissa pyritään vain selittämään konfliktia länsimaiden näkökulmasta. (Kujala 2002, ) Tiedottamisen tyyli uutisissa on kuvaavaa, kerrotaan kuka teki, mitä ja missä. Miksi - kysymys jää kysymättä. Abu-Hannan (Abu-Hanna 2002, ) mukaan Lähi-idän uutiset ovat kuin lännenelokuvaa, joka ei koskaan pääty ja jossa joka päivä kerrotaan, kuinka monta kuoli ja mihin iskettiin. Uutinen näyttää olevan numero, kaatuneiden määrä. Kun katsoja ei voi vaikuttaa mihinkään, uutisten seuraaminen vaatii katsojalta paljon. (Abu-Hanna 2002, ) 5.3 Käytännön asiat objektiivisuuden jarruna Israelin tiedotuskoneistolle on helpompaa toimittaa kuvamateriaalia ja tietoa uutistoimistoille, koska uutistoimistot sijaitsevat Länsi-Jerusalemissa, Israelin puolella, jossa sijaitsevat myös Israelin valtion tiedotustoimistot. Palestiinalaisilla tiedotteiden ja muun materiaalin tuottaminen uutistoimistoille voi olla israelilaissotilaiden varassa, sillä he päättävät pääsevätkö palestiinalaiset miehitetyn alueen tarkastuspisteistä Jerusalemin puolelle viemään materiaaliaan. Uutisissa käytettävä kuvamateriaali mielenilmauksesta on yleensä kuvattu aina israelilaissotilaan näkökulmasta. Syynä on lienee se, että kyse on työturvallisuudesta: kun journalistit kuvaavat materiaalia israelilaissotilaiden vieressä, he eivät joudu luotien ja kaasuhyökkäysten kohteeksi. Palestiinalaisten kivet ovat pienempi paha. (Kujala 2002, 94, 104.) Toisaalta materiaali voi olla myös israelilaisen kamerasotilaan kuvamaa materiaalia, jolloin syy kuvakulmaan on ilmeinen (Wolfsfeld 2002, 80-85).

17 Toimittajien tietämättömyys muuttaa uutista Useimmat mediassa esitetyt virheelliset tiedot, ennakkoluulot ja stereotypiat johtuvat siitä että toimittajat eivät tunne Lähi-idän alueen kulttuuria ja historiaa. Lähi-idän alue tunnetaan mediassa sota- ja konfliktiuutisoinnin kautta. Suomalaisille mediakuluttajille Israel on yhtä kuin juutalaiset, vaikka Israelin kansasta noin 15 % on palestiinalaisia. (Kujala 2002, 103.) Toimittajien omat kokemukset tietystä kulttuurista tai maasta vaikuttavat uutisen käsittelyyn. Abu-Hanna toteaa artikkelissaan (Abu-Hanna 2002, ), että Helsingin Sanomien julkaiseman Lähi-itää koskevassa jutussa konfliktin osapuolet olivat juutalaiset ja toisena osapuolena olivat arabit, muslimit, jordanialaiset, arabialueella asuvat ja palestiinalaiset. Näin koko Israelin tilanteeseen liittyvä juutalaisten vastapuoli, jäi kasvottomaksi massaksi erilaisia ryhmiä. (Abu-Hanna 2002, ) Harva journalisti hallitsee heprean tai arabian ja ovat sen vuoksi toisen tulkkien ja käännösten varassa. (Kujala 2002, 94.) Israelilaisista vain 20 % on syntyisin Israelista, 32 % israelilaisista ovat alunperin amerikkalaisia tai eurooppalaisia. Heille englannin kielen käyttäminen voi olla luontevampaa kuin arabeille, jotka asuvat synnyinmaassaan. (The world factbook, elektroninen dokumentti). Tämän vuoksi journalisteille on luonnollisempaa käyttää englannin kielen hallitsevia haastateltavia (Kujala 2002, 94), jotka usein ovat israelilaisia. 5.5 Katsojan subjektiivisuus objektiivisuuden esteenä Walter Lippman on päätynyt tutkimuksiensa perusteella siihen, että maailmasta ei voi saada oikeaa tietoa luottamalla lehdistöön tai yleiseen mielipiteeseen. Lippman on esitellyt pseudoympäristö-käsitteen, joka on ihmisten viestimistä saama vääristynyt kuva asioiden luonteesta, eikä se vastaa todellista maailmaa. Vääristymän synnylle pohjaa luovat ihmisen tarpeet, tunnetekijät ja stereotypiat. Vääristynyt kuva vaikuttaa ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen ja näitä vääristymiä on mahdotonta korjata. (Rantanen 1997, ) Walter Lippmanin mukaan (Rantanen 1997, 45) lehtimiehillä on hankaluuksia hahmottaa monimutkaista maailmaa ja tämän vuoksi tavallisten ihmisten on vieläkin vaikeampaa löytää joukkoviestimistä perustavaa ja oleellista tietoa oman mielipiteensä taustaksi.

18 18 Omassa tutkimuksessani tarkastelin koeyleisön omien mielipiteiden vaikutusta näkemäänsä kuvamateriaaliin. Koeyleisö jaettiin mielipiteitä taustoittavien kysymyksien avulla palestiinalaismyönteisiin, israelilaismyönteisiin ja neutraaleihin. (Körkkö 2002, 10.) Enemmistö (40 %) palestiinalaismyönteisistä katsojista muisti ensimmäisestä sähkekuvituksesta parhaiten kuvan, jossa oli palestiinalaisia miehiä vangittuina, kun taas neutraaleiksi katsojiksi luokitetuilla katsojilla mieleen jäivät tietä ajavat Israelin armeijan autot (71 %). (Körkkö 2002, 12). Katsojien oman pseudoympäristön merkitys vaikutti siihen mitä sähkekuvituksesta jäi mieleen. Pseudoympäristön merkitys oli huomattavissa tarkasteltaessa sitä, mikä sanoma koeyleisöllä jäi sähkeestä mieleen. Neutraalien ja palestiinalaismyönteisten mielestä sanoma oli se, että Israel on laajentanut hyökkäystään palestiinalaisalueilla. Kun taas israelilaismyönteisistä enemmistö (40 %), oli sitä mieltä että sähkeen sanoma oli se, että palestiinalaiset ovat tehneet terroristi-iskun. (Körkkö 2002, 12.) 6 UUTISTOIMISTOT KUVALÄHTEINÄ Uutistoimistot ovat globaalisti toimivia mediaorganisaatioita, jotka ovat käytännössä näkymättömiä katsojille välittäessään uutisia yleisön sijasta joukkoviestimille. Uutistoimistot ovat tärkeitä uutismateriaalin lähteitä. Ne välittävät tekstejä ja kuvaa joukkoviestimille, jotka käsittelevät uutistoimistosta tulleen materiaalin ja lähettävät sen edelleen yleisölle. (Rantanen 1998, 44.) Ylen tv-uutisissa käytetään useita eri uutisvaihtoja kuvalähteinä. Tärkeimmät uutisvaihdot Ylellä ovat Eurovision, APTN ja Reuters. Globaalisti toimiva Reuters Television on yksi käytetyimmistä uutistoimistoista. Reutersilla on 70 toimistoa 80 maassa, se välittää aineistoa 650 radio- ja televisioyhtiölle, jotka puolestaan tavoittavat noin puoli miljardia kotitaloutta. (Rantanen 1998, 47.) Rosenbergin tutkimuksen mukaan (1996, 44) Ylen radiouutiset, MTV3, Helsingin Sanomat sekä Aamulehti pitävät Reutersia uutistoimistoista erittäin luotettavana ja uutisoinniltaan kattavana. Uutisvaihtoja ja kuvattua materiaalia voidaan harvoin käyttää lähetyksessä sellaisenaan. Materiaali vaatii leikkaamista ja jälkikäsittelyä. (Ward & Bermingham & Wherry 2000, 333.) Tutkimuksessani käytetyt sähkekuvitukset on leikattu Reutersin vaihdosta.

19 Materiaalin maantieteellinen rajoittuneisuus Vuoden 1995 ulkomaanuutisointia käsittelevän tutkimuksen mukaan (Pietiläinen 1998, 27), esimerkiksi Afrikan ja Etelä-Amerikan mantereet ovat yhä enemmän uutiskatveessa eli ne näkyvät kansainvälisessä mediassa entistä vähemmän. Uutiskatvetta Afrikassa edistää myös se ettei esimerkiksi Ylellä ole tällä hetkellä ainuttakaan vakituista kirjeenvaihtajaa koko mantereella. Useiden tiedotusvälineiden kirjeenvaihtajaverkostoiden painottuminen läntisen Eurooppaan ja muiden maanosien merkityksen väheneminen entisestään ovat selkeästi taloudellisten ja poliittisten muutosten ansiota. (Rosenberg 1996, 47.) 7 KUVAVALINNAT ENNEN LÄHETYSTÄ MUUTTUUKO UUTINEN? Tv-uutisille asetetaan jo ennen lähetystä sisällölliset tulkintakehykset valinnan ja esitysjärjestyksen kautta (Hietala 1996, 70). Portinvartija -käsitteen mukaan ennen kuin toimittaja tekee valintansa, uutistoimistossa on suodattanut tiedon ja valintoja on jo tehty. Jotta ilmiö päätyy uutiseksi, se on läpäissyt useita portteja. (Rosenberg 1998, 116). Portinvartija-käsite sopii kuvaamaan myös kuvamateriaalin jalostumista lähetykseen. Valinnat lähtevät uutistoimistosta ja jatkuvat toimituksessa. Portteja on niin peräkkäin (lähde, uutistoimisto, toimitus, toimittaja, mediatoimittaja, katsoja) kuin rinnakkainkin. Rinnakkaisia portteja voivat olla tekniset esteet tai organisatoriset, henkilön tai ryhmän arvioinnin läpäisy. Rosenberg (1998, 116) kuvaa kolmeksi tärkeimmäksi porteiksi resurssirajoituksia, teknologisia näkökulmia sekä tiedon tarjontaa. Uutistoiminnan valinnat voivat nostaa jonkun aiheen yli muiden ja näin asia kumuloituu tai toisaalta varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi uutistoimistossa tehty päätös jättää joku aihe käsittelemättä, estää aiheen pääsyn valintatilanteeseen uutistoimituksessa. (Pietiläinen 1998, 29. ) 8 TEKNIIKAN KEHITTYMISEN VAIKUTUKSET TV-UUTISTEN OBJEKTIIVISUUTEEN Uusi viestintäteknologia nopeuttaa uutistoimistojen maailmanlaajuisten markkinoiden kehitystä (Rantanen 1998, 51). CNN on alkanut lähettää omaa uutismateriaaliaan yleisölle

20 20 ilman välikäsiä. Toistaiseksi muut globaalit uutistoimistot eivät ole ryhtyneet lähettämään uutisia suoraan yleisölle, vaikka se on odotettavissa. (Rantanen 1998, 48.) Kuvatoimistojen toimituksiin satelliitilla lähettämä kuvamateriaali on osittain leikattua ja se lähetetään noin kolmen minuutin pätkissä. Leikkaajan ja toimittajan täytyy luottaa kuvalähteisiin, tässä tapauksessa uutistoimistoihin. Kuvan todenperäisyyttä on vaikea kyseenalaistaa. Uutisoinnin nopeus, reaaliaikaisuus, saattaa olennaisesti heikentää uutisjournalismin tärkeää luotettavuutta ja todenmukaisuutta. Toisaalta kuvamateriaali ei ole symbolista, vaan tapahtumien taltiota ja täten puolueettomampaa kuin arkistosta otettu kuvamateriaali. Satelliittivälityksen helpottuminen ja halventuminen ovat lisänneet joukkoviestimissä ulkomaanuutismateriaalin käyttöä. Tekniikan kehittyminen parantanut kuvamateriaalin laatua ja helpottanut materiaalin käsittelyä. Muutokset ovat vaikuttaneet myös lähetyksen päiväjärjestykseen. Tekniikan edistyksen vuoksi uutislähetyksiä ei enää rakenneta tekstin pohjalta vaan päiväjärjestykseen vaikuttaa kuvamateriaalin visuaalisuus ja tekninen laadukkuus. (Rosenberg 1998, ) Muutosta kuvaa se, että aikaisemmin esimerkiksi MTV3 ulkomaantoimituksen käytössä oli vaan edellisen päivän kuvaa ja sitäkin niukasti. Tämän vuoksi oli normaalia rakentaa lähetykset pelkästään tekstilähteiden pohjalle. Kuvan saatavuus saneli ratkaisuja. (Rosenberg 1998, 125). 8.1 Reaaliaikaisuuden hyvät ja huonot puolet Uutisen luonteeseen kuuluu, että se on välitettävä nopeasti, muutoin se vanhenee ja menettää arvonsa. Käyttöaika uutiselle on korkeintaan 24-tuntia, mutta koska tv-uutisia lähetetään entistä tiheämmin, uutinen vanhenee aikaisemmin (Hietala 1996, 71). Tekniikan edistymisen ansiosta katsojalla on mahdollisuus olla reaaliaikaisena silminnäkijänä jopa suurissa historiallisissa tapahtumissa ja nähdä ne television kautta paremmin, kuin jos hän olisi katsomassa paikan päällä. (Salo 2000, 9, 20). Televisio elää ikuisessa nykyhetkessä, siksi spontaanisuutta ja reaaliaikaisuutta painotetaan tv-estetiikassa. Kansainvälinen ympärivuorokautinen uutiskanava CNN palkittiin 1900-luvun alussa uudenlaisen uutisoinnin edelläkävijänä, sillä CNN on siirtänyt uutisoinnin painopisteen siihen, mitä tapahtuu nyt, sen sijaan että se raportoisi aikaisemmin tapahtunutta. (Hietala 1996, 40.) Reaaliaikaisuuden absurdius konkretisoitui tapahtui , kun Yhdysvaltoihin tehtiin

21 21 terrori-iskut. Katsojat pystyivät näkemään reaaliaikaisena muun muassa CNN:ltä, kun toinen lentokone iskeytyi World Trade Centerin toiseen torniin ja todistamaan tornien luhistumisen. (Yle24 sekä CNN verkkosivut). Jopa palavan World Trade Centerin sisällä olevat henkilöt pystyivät seuraamaan lähetystä, jossa he näkivät liekehtivän rakennuksen ulkopuolelta reaaliaikaisesti. Joitakin talosta pelastautuvia pyrittiin jopa haastattelemaan suoraan lähetykseen, heidän pyrkiessä portaita alaspäin (Trevor 2002, elektroninen dokumentti). Vastaava todellisuusshokki, firstness-reaktio, kuten Merja Salo (2000, 20) tunnetta nimittää, tapahtui marraskuussa Kennedyn murhasta epäillyn ja pidätetyn Oswaldin siirtoa vankilasta toiseen lähetettiin suorana lähetyksenä katsojille. Jack Ruby syöksyi esiin ja ampui Oswaldin televisiokatsojien edessä suorassa lähetyksessä. (Salo 2000, ) Suoraa lähetystä tehtäessä mitä vain voi tapahtua ja katsojaa ei voi etukäteen varoittaa, mutta materiaali voi olla puolueettomampaa kuin monen valintaportin läpäisseet kuvanauhat. Toisaalta reaaliaikaisessakin lähetyksessä on tehty valintoja, sillä kuvauksessa käytettävät kohteet, kuvakoot ja kuvakulmat edustavat kuvaajan havaintokykyä (Anttikoski ym. 1986, 284). Satelliittivälityksen helpottuminen on muokannut ulkomaanuutisointia siten, että toisella puolella maailmaa kuvattu materiaali voi olla miltei reaaliaikaisesti käytettävissä uutislähetyksiin. Nopeus helpottaa materiaalin keräämistä ja käsittelyä, (Aslama & Salmi 1996, 50), mutta toisaalta uutisen varmistusajan lyheneminen voi altistaa myös virhearvioinneille. Persianlahden sotaa tutkineen Katzin mukaan reaaliaikainen uutisointi, jossa käytetään satelliittitekniikkaa niin uutisten keräämiseen kuin levittämiseenkin, eliminoi toimittajan. "Kuka määräisi joukkoviestinten päiväjärjestyksen tilanteessa, jossa journalistit eivät edes pyrkisi toimittamaan aineistoa, vaan välittäisivät sen suoraa lähteeltä yleisölle?" (Rosenberg 1998, 129.) 9 KUVAVALINTOJEN MERKITYS UUTISEN YMMÄRTÄMISEEN Salon mukaan (2000, 28-29) hyvä uutiskuva on ekonominen, sillä se välittää tiivistetysti paljon informaatiota ja tunnetta, niukoin visuaalisin elementein. Hyvässä uutiskuvassa toiminta, draama ja tunteet ovat arvostetumpia kuin dokumentaariset esittämistavat. Hyvä

22 22 uutiskuva ymmärretään yhdellä silmäyksellä. Uutisteksti ja uutiskuva tekevät yhteistyötä vastaamalla katsojien kysymyksiin, mitä, missä ja miksi. Nämä kaksi olennaista elementtiä pyrkivät välittämään olennaisimman informaation mahdollisimman tiivisti. (Salo 2000, ) 9.1 Kuvan estetiikka valinnan perusteena Salo puhuu teoksessaan Imageware (Salo 2000, 31) uutiskuvan estetiikasta. Hän käyttää tekstissään esimerkkinä lehtien uutiskuvia, mutta mielestäni hänen käyttämä teoria sopii myös liikkuvalle kuvalle. Hänen mukaan kuvien käyttö uutisissa on estetisoitunut. Uutiskuvat ovat entistä monimutkaisempia ja niissä käytetään kuvataiteen ratkaisuja, jopa itsetietoisen esteettisesti. Salon teoksessa Imageware lainataan Schwartzia, joka suhtautuu kriittisesti uutiskuvan esteettiseen dramatisointiin. Schwartzin mielestä dramaattisen uutiskuvan selvästi ilmaistut sommittelusäännöt ohjaavat liikaa uutiskuvien tuotantoa rajoittaen sitä, millaisia kuvia voidaan käyttää ja pitää hyvinä uutiskuvina. Hän näkee myös paradoksin siinä, että kuvajournalismin ammattikäytännöissä pidetään arvossa kuvaajan kykyä ja taitoa tuottaa dramaattisia kuvia, samaan aikaan kun kuvia arvostetaan objektiivisina todisteina tapahtumista. (Salo 2000, ) Schwartzin kritisoima esteettinen dramatisointi juontaa jo uutistoimistoihin, joista kuva tulee toimituksiin raakaleikattuna. Mediatoimittajan valinnat ovat riippuvaisia uutistoimistojen lähettämän materiaalin sisällöstä. Leikkaus tapahtuu materiaalin ehdoin. (Pirilä ym. 1983, 135). Vaikka mediatoimittaja pyrkisi kuvaamaan tapahtunutta kronologisesti, valinnat perustuvat myös kuvien teknisiin ja ilmaisullisiin ominaisuuksiin. Mediatoimittaja on kuvatun materiaalin armoilla, loogisen kuvasommittelun vuoksi kaikkia kuvia ei voida näyttää kronologisessa järjestyksessä ja tapahtunutta ei voida esittää katsojalle juuri niin kuin se on tapahtunut. (Pirilä ym. 1983, 135.) Omassa tutkimuksessani (Körkkö 2002, 7) käytin sähkekuvitusnäytteinä kahta samasta Reutersin uutisvaihdosta leikattua sähkettä. Kumpikaan sähkekuvituksista ei ollut kronologisesti tapahtunutta kuvaavia, vaan kumpikin kuvituksista oli koostettu otoksista kronologisen kaltaisiksi tarinoiksi. Toinen sähkekuvitus oli hieman kärjistäenkin leikattu käyttämällä dramaattisia kuvia. (Körkkö 2002, 16) Kuvien sijoittelussa oli huomioitu sommittelusääntöjä muun muassa liikkeen suunnat, kuvien kokomuutokset sekä huomiopisteen paikat. (Körkkö 2002, 8.) Kuvitus ei siis ollut,

23 23 nämä muutokset huomioon ottaen, tapahtuman taltioinnin esittämistä. Kuvista oli tehty esteettinen tarina johon oli luotu montaasin muutoksilla jännitettä (Pirilä ym. 1983, 27). Ensimmäinen sähkekuvitus ei noudattanut kaikkia sommittelusääntöjä, esimerkiksi kuvakokojen muutokset eivät olleet rytmissä (Pirilä 1983, 110). Jos kahden kuvaotoksen välinen sommittelullinen ero on hyvin pieni, kuvassa tapahtuu silti selvä, havaittavissa oleva nytkähdys. Näitä katsojan on vaikea tunnistaa, mutta se aiheuttaa katsojalle illuusion rikkoontumisena tai niin, että kuvakerronta menettää uskottavuutensa. (Pirilä 1983, 138.) Tutkimuksessani (Körkkö 2002, 16) valtaosa koeyleisöstä (73 %) piti toista, sommiteltua sähkekuvitusta totuudenmukaisempana ja he kokivat, että se kertoi tapahtuneesta paremmin (62 %). Tutkimustulos voi yllättää, sillä toinen sähkekuvitus oli esteettisesti leikattu, puolueellinen kuvitus, mutta ensimmäisen sähkekuvituksen sommittelulliset virheet ovat voineet syödä sähkekuvituksen uskottavuutta. 9.2 Televisiokuvan vaikuttavuus Televisiokuva tuo järkyttävät tapahtumapaikat kotiin olohuoneisiin. Sanomalehdissäkin käytetään kuvituksena järkyttäviä värivalokuvia hyytyneestä verestä, mutta kuvien vaikuttavuus ei ole verrannollinen televisiokuvan vaikutukseen. (Wolfsfeld 2002, 82). Televisiossa liikkuva kuva, äänet ja kuvien yhdistäminen toisiinsa tekevät tapahtuneesta katsojalle todellisemman. Televisiokuva voi olla realistisempaa siksi että se jäljittelee ihmisen tapaa havainnoida ympäristöä. Kuva voi välittää samankaltaisia näköhavaintoja kuin ihmisen katsellessa tapahtumaa paikanpäällä. (Hietala 1993, ) Televisiossa montaasin kautta veriset kuvat kuolleista ja haavoittuneista yhdistyvät heti heitä sureviin ihmisiin autenttisten äänien ympäröimänä. Ei siis ole ihme, että Lähi-idässä oman maan kansalaisten kuolemat nostattaa vihaa myös kaikkein suvaitsevaisemmissa katsojissa. Kukapa voisi välinpitämättömänä seurata kuvaotoksia ja äänitallenteista oman kansansa teurastamisesta. (Wolfsfeld 2002, 82.) 9.3 Kuvien semioottiset merkitykset Ylen tv-uutisissa on ollut juttu, jossa kerrottiin Jerusalemista ja näytettiin kuvaa palestiinalaispojan hautajaisista. Uutisjuttu jatkui spiikillä, jossa toimittaja sanoi: Jerusalemin kiistaan kaivattiin jopa Hitleriä. Hautajaiskuviin oli liitetty uutiskuva

24 24 Malesiassa pidetystä mielenosoituksesta, jossa tietty islamilainen yhteisö marssi pyhän kaupungin puolesta ja yhdellä mielenosoittajalla oli kyltti, jossa mainittiin Hitler. (Abu- Hanna 2002, 111.) Tässä Abu-Hannan esimerkissä Hitler-kylttiä oli käytetty jutussa tehokeinona. Hitler niin kuvana kuin sananakin on saanut semioottisen symbolin statuksen. Se on vakiintunut merkitsemään tiettyä historiallista tapahtumaa ja sen vaikutuskeino on ennakoitavissa. Hitlerin nimen käyttö juutalaisiin liittyvissä yhteyksissä on symboloi holokaustia, juutalaisten kansanmurhaa. (Salo 2000, 31). Kuva kuolleesta pikkupojasta, joka kuoli tulituksessa isänsä suojeluyrityksistä huolimatta, on noussut voimakkaaksi ikoniksi palestiinalaisille kuvaamaan kärsimystä ja osoitukseksi vastapuolen raakuudesta. (Wolfsfeld 2002, 79 80). 10 MEDIATOIMITTAJAN KUVAVALINTOJEN JA LEIKKAUSTAVAN VAIKUTUKSET KATSOJIIN Mediatoimittaja vastaa YLE24:n toimituksessa kuvituksista. Mediatoimittajan visuaalinen silmä ja editointitaidot vaikuttavat ulosmenevän lähetyksen ulkoasuun. Leikkaustavalla on merkitystä kuvakerronnan vaikutuksista katsojiin. Leikkaus tuo ilmaisulle merkittävän ulottuvuuden. Kuvien järjestyksellä on suuri merkitys kerronnan merkitykseen. (Kangaspunta 2002, elektroninen dokumentti.). Mediatoimittaja voi tietoisesti tai tiedostamattaan käyttää liikkuvan kuvan leikkaamiseen liittyviä keinoja, joilla kerronnan merkitys voi muuttua Kuleshov-efekti tehokeinona Kuleshov-efekti on yksi tehokkaimmista katsojan mielikuvien manipulointiin käytettävistä leikkauskeinoista. Kuleshov-efekti juontaa venäläisen Lev Kuleshovin tutkimuksista. Kuleshov leikkasi tsaarinajan näyttelijän Ivan Mozzuhinin, suhteellisen neutraalin kasvokuvan kanssa, vuorotellen otokset ruumisarkussa lepäävästä naisesta, soppalautasesta ja lattialla leikkivästä lapsesta. Kun tätä kuvajaksoa näytettiin katsojille, katsojat olivat haltioissaan kasvoina käytetyn Mozzuhinin ilmeikkäästä näyttelemisestä. Mozzuhinin koettiin ilmaisevan hienosti tunteitaan kasvoillaan; surua (vaimon kuoleman johdosta), hellyyttä (lattialla leikkivän äidittömän lapseen) ja nälkää (perhe on köyhä ja lapselle pitäisi

25 25 ainakin saada ruokaa). Tämä kaikki tuli mielleyhtymänä katsojille vaikka heille näytettiin samaista kasvokuvaa Mozzuhinista. Katsojat olivat myös liittäneet eri paikoissa kuvatut kuvat samassa paikassa tapahtuneiksi. Tämän kokeen kautta Kuleshov oivalsi että 1)elokuvan yksittäinen kuva ei ole itsenäinen vaan saa vaikutuksia edeltävästä ja sitä seuraavasta kuvasta, 2) katsoja ei tarkastele kuvia irrallisina, vaan pyrkii luomaan niille syy seuraus-suhteen kertovan jatkumon osatekijöinä. (Hietala 1993, ) Omassa tutkimuksessani (Körkkö 2002, 7) käytin Lähi-itä aiheista, lähetykseen leikattua puolueetonta sähkekuvitusta, sekä samasta uutisvaihdosta leikattua puolueellista sähkekuvitusta. Jälkimmäisessä sähkekuvituksessa käytin Kuleshov-efektiä vaikutuskeinona rakentamalla kuvista tarinan. Kuvasarja alkoi räjähdyskuvalla, seuraavaksi kuvassa oli ruumis ja sitten itkevä nainen (Körkkö 2002, 8). Jos Kuleshov-efektiin on luottamista kuvasarjasta sai sen kuvan, että poika oli kuollut räjähdyksessä ja nainen suri häntä. Tämä herättää kysymyksen muuttuiko uutinen katsojille. Tutkimukseni mukaan koeyleisöstä 57 % mukaan ensimmäisen uutissähkeen sanoma oli eri kuin jälkimmäisen, vaikka teksti ja uutinen oli samat kummassakin sähkeessä. (Körkkö 2002, 30) Eisensteinin montaasilla vaikutetaan ajatteluun Ohjaaja Sergei Eisenstein kehitteli Kuleshovin ajatuksia edelleen. Eisenstein piti Kuleshovin montaasiteorioita aivan liian mekaanisina ja hän halusi otosten väliin ja sisälle merkitysten ristiriitoja ja konflikteja. Tämän Eisenstein ajatteli johtavan synteesiin katsojan mielessä. Hän otaksui kuvan vetoavan erityisesti tunteeseen, mutta ajatteli myös että elokuvailmaisua voi muuttaa myös älyllisen ilmaisun välineeksi. Eisenstein uskoi vakaasti, että elokuvailmaisu vastaa ihmisen ajatusprosessin kulkua, jossa kuva ja sana, tunne ja äly, toimivat vuorovaikutuksessa. Eisenstein piti tämän kehitysprosessin keinona hän montaasia eli leikkausta. (Hietala 1993, 103.) Eisenstein kokeili teoriaansa tekemällä elokuvallisen metaforan Lokakuun (1927) kohtauksessa, jossa kuva portaita nousevasta Kerenskistä yhdistyy pyrstöään levittelevään riikinkukkoon. Yhteys oli katsojille selvä Kerenski on kuin pöyhkeä riikinkukko. Eisensteinin teoriaa on nähtävissä nykyaikaisissa automainoksissa, lampaan ja vessapaperin yhdistäminen antaa katsojalle mielikuvan pehmeästä vessapaperista. (Hietala 1993, ) Mediatoimittajan kuvasommittelu voi luoda katsojille niin myönteisiä kuin kielteisiäkin ajatuksia uutisoitavasta aiheesta.