HELSINKI UNIERSITY OF TECHNOLOGY T Käyttöliittymäpsykologia VISUAALISEN HAVAINNOINNIN HUOMIOIMINEN KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELUSSA

Transkriptio

1 HELSINKI UNIERSITY OF TECHNOLOGY Asko Kokkonen T Käyttöliittymäpsykologia VISUAALISEN HAVAINNOINNIN HUOMIOIMINEN KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELUSSA

2 1 Johdanto Tuotteen käyttöliittymän havaitsemisessa käyttäjä käy läpi erilaisia prosesseja muodostaessaan kuvaa tuotteesta. Yhdessä nämä prosessit muodostavat tuotteen havaitsemisen ja sen avulla mielikuvan tuotteesta ja sen käyttämisestä, joten näiden asioiden huomioonottaminen käyttöliittymäsuunnittelussa on erityisen tärkeää. Esseessä on otettu kattavasti huomioon tärkeimpiä käyttöliittymän havaitsemiseen sisältyviä asioita painottaen visuaaliseen havaitsemiseen ja pohdittu, kuinka nämä asiat tulisi huomioida käyttöliittymäsuunnittelussa. Tuotteen havaitsemiseen vaikuttavat asiat alkavat jo ennen kuin käyttäjä on edes nähnyt tuotteen käyttöliittymää. Ennen tuotteen käyttöä käyttäjällä on luultavasti tuotteesta jonkinlainen kuva, jonka hän on saanut esimerkiksi ohjekirjasta ja muilta käyttäjiltä tai päätellyt tuotteen käyttötarkoituksesta. Lisäksi käyttäjällä on jonkinlainen tavoite, jonka hän haluaa saavuttaa tuotteen käytön avulla. Käyttäjän havainnoidessa tuotetta hän pyrkii pääsemään tavoitteeseensa tekemällä havaintoja, joihin vaikuttavat aistien käyttö ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen eri kohteisiin. Näiden havaintojen avulla käyttäjä tekee käyttöliittymästä ja sen käytöstä tulkintoja, joihin puolestaan vaikuttavat hänen aikaisemmat tiedot, taidot ja kokemukset. Havaitsemisprosessissa havainnoista ja niiden avulla muodostetuista tulkinnoista käyttäjä arvioi tilansa sekä tekee päätöksiä, kuinka hän jatkaa toimintaansa ottamalla huomioon omat päämääränsä ja tavoitteensa. Arviointiin vaikuttavat muun muassa havainnot tuotteen tilan muutoksista ja käyttöliittymän antaman palautteen evaluointi. Toiminnan jatkaminen voi olla yhtä lailla päätös lisähavaintojen tekemisestä tai päämäärän saavuttaminen ja tuotteen käytön lopettaminen. [1, s.79] Käyttöliittymän havaitsemisprosessin muodostaa siis koko tämä tapahtumaketju, joten käyttöliittymäsuunnittelussa täytyy huomioida monta eri asiaa tapahtumaketjun varrelta. Esseessä tämä ketju on pilkottu neljään suurempaan osaan: Näköaistin ominaisuuksiin, havaitsemisteorioihin, näköhavainnon jäsentymiseen ja tarkkaavaisuuteen. Jokaisessa osassa on myös pohdittu, kuinka esitetty asia tulisi huomioida käyttöliittymäsuunnittelussa sekä annettu muutamia käytännön esimerkkejä. 2 Näköaisti Aistien käyttäminen on edellytys käyttöliittymän elementtien havaitsemiseksi, joten aistien ominaisuuksien huomioonottaminen on tärkeää. Ihmisellä on käytössään viisi pääaistia: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti sekä näiden lisäksi liike- ja tasapainoaistit. Jokainen aisti lähettää omaa tietoaan ympäristöstä ja tiedot yhdistyvät aivoissa kokonaiskuvaksi. Visuaalisen havaitsemisen perustana on näköaisti, joten alla on kerrottu tarkemmin sen ominaisuuksista ja siitä, kuinka ominaisuudet vaikuttavat käyttöliittymän suunnitteluun. Näköhavainnon muodostuminen koostuu kahdesta päävaiheesta: kuvan muodostamisesta ja kuvan tunnistamisesta. Kuvan muodostamisessa kohteesta tulevat valoärsykkeet muodostavat kuvan verkkokalvolle, jossa osa sen soluista on valoherkkiä reseptoreita. Verkkokalvolle tulevat valonsäteet saavat näissä soluissa aikaan kemiallisia muutoksia, jotka tuottavat sähköpurkauksia. Purkaukset välittyvät signaaleina näköhermoihin, jotka ovat yhteydessä näköaivokuoreen. Tässä piirre-erotteluvaiheessa aivokuoressa olevat solut reagoivat tiettyihin kohteen erityispiirteisiin, joita ovat esimerkiksi kulmat ja ääriviivat, rajapinnat ja värit. Piirteisiin hajotetusta tiedosta aivot jäsentävät suurempia kokonaishahmoja, jotka ovat usein kolmiulotteisia mielikuvia. Kun kuva on muodostettu, tapahtuu kuvan tunnistaminen. Muodostettua havaintokuvaa verrataan kuvan tunnistamisessa pitkäaikaisen muistivaraston tietoihin. Jos havaintokuva ja muistikuva käyvät yksiin, kohde saa merkityksen ja ymmärrämme sen käyttötarkoituksen ja suhteen muihin kohteisiin. Jos eivät käy yksiin, emme tunnista kohdetta lainkaan.[5] [2, s.126] Käyttöliittymän toteuttajan täytyykin huomioida riittävä kontrasti ja selkeys käyttöliittymän sellaisissa komponenteissa, joissa käyttäjän tulee havainnoida yksityiskohtia tehtävänsä suorittamiseksi. Tämä voi tulla esiin esimerkiksi sovelluksessa olevissa kartoissa, diagrammeissa, tuotekuvastoissa, ja erityisesti kirjasimissa. Jos kontrasti on hyvä ja käyttöliittymäelementti on muutenkin selkeä, havaintokuvan tunnistaminen on helpompaa ja käyttöliittymän käyttö siten vaivattomampaa.

3 Silmämme aistivat jatkuvasti lisää informaatiota ympäristöstä, mutta vain osaa tästä aistiinformaatiosta pystyy ihminen käsittelemään. Ihminen pystyykin keskittämään katseensa vain rajattuun alueeseen kerrallaan, josta muodostetaan näköhavainto. Yksityiskohdat ihminen havaitsee kohteesta vain noin viiden asteen alueelta, vaikka koko näkökenttä on reilut 100 astetta. [1, s.82] Rajattu näkökenttä yksityiskohtien näkemiseen vaikuttaa erityisesti tekstin lukemisessa käyttöliittymästä. Tekstin toteuttamisessa suunnittelijan tulisi huomioida tekstin riittävä kontrasti, sopiva kirjasintyyppi ja tekstikenttien pituus. Paras kontrasti saavutetaan mustalla tekstillä valkoiselle pohjalle, mutta vielä luettava kontrasti tekstissä saavutetaan riittävällä tekstin ja taustan sävyerolla. Kirjasintyypin valinnassa käyttöliittymäsuunnittelijan olisi hyvä huomioida, että päätteellisen tekstin lukeminen ruudulta on helpompaa kuin päätteettömän. Lisäksi isojen kirjaimien lukeminen on hankalampaa, koska jokainen sana on muodoltaan suorakaide. Käytettäessä sekä isoja ja pieniä kirjaimia, ihmisen on helpompi hahmottaa tekstiä, koska kirjainten muodot toimivat lukemisen apuna eli kirjaimet nähdään myös kuvina. Huomioida täytyy myös tekstipätkien pituus: Jos tekstikappaleet ulottuvat käyttöliittymässä laidasta laitaan, käyttäjä joutuu vierittämää katsetta sivuttain pidemmän matkan kuin jos tekstipätkät olisivat kapeammalla alueella. Suunnittelijan tulisi huomioida myös käyttöliittymän värimaailma siten, että se tukee ihmisen näköaistin ominaisuuksia. Iäkkäillä ihmisillä silmä erottaa paremmin punaisen, oranssin ja keltaisen kuin vihreän, sinisen tai violetin. Lisäksi hyvin kaukana aallonpituuksiltaan olevien värien käyttöä vierekkäin, kuten sininen ja punainen, tulisi välttää, koska ihminen ei pysty kunnolla tarkentamaan katsettaan näiden rajapintaan, vaan ne näyttävät olevan eri tasoilla. 3 Näköhavaintojen jäsentyminen Tässä kappaleessa on kerrottu kuinka ihminen jäsentää näköaistillaan saamiaan havaintoja ympäristöstä eli kuinka viivoista, pisteistä ja muista kuvioista muodostuu yhä monimutkaisempia kuvia ja kuvioita. Kappaleessa on kerrottu, kuinka piirre- ja käsiteohjatut havaitsemisprosessit toimivat, miten hahmolait vaikuttavat havainnon muodostumiseen ja kuinka ihminen prosessoi visuaalista informaatiota rinnakkais- ja peräkkäisprosessoinnissa. 3.1 Piirre- ja käsiteohjattu havaitseminen Esitietoiseksi havainnoksi sanotaan tietoisuuden rajalla olevaa aavistettavaa asiaa tai tapahtumaa. Tämä muuttuu tietoiseksi silloin, kun ihminen kiinnittää siihen huomiota tai puolestaan jää tiedostamattomaksi, jos tarkasteluun ei ole aihetta. Nämä esitietoiset prosessit toimivat hyvin nopeasti ja satunnaisesti. Jos esitietoinen havainto muuttuu tietoiseksi, alkaa tietoisen vaiheen piirreohjattu havaitseminen. Piirreohjatut havaitsemisen prosessit alkavat kohteen yksityiskohtien tutkimisella. Näitä ovat muun muassa kohteen väri, muoto, koko ja reunaviivat. Samaan aikaan alkaa käsiteohjattu havaitseminen, jossa ihminen suuntaa huomiotaan sen mukaan, mikä hänen mielestään on oleellista tietoa. Tällöin hän tekee hypoteeseja kohteesta muun muassa ympäristön, mielikuvien ja tavoitteidensa mukaan ja tämän jälkeen tarkistaa hypoteesinsa ja etenee näin eteenpäin. [1, s. 97] Käyttäjä siis hakee käyttöliittymästä ensin kokonaiskuvan ja tarkentaa sitä yhä pienempiin yksityiskohtiin. Tämän takia käyttöliittymissä olisi tärkeätä jäsennellä sisältö siten, että käyttäjän muodostama kokonaiskuva vastaa käyttöliittymän tekijän haluamaa kuvaa. Mitä helpommin ja nopeammin käyttäjä saa kokonaiskuvan, hän voi siirtyä käyttöliittymässä yhä tarkempiin yksityiskohtiin ja näin ollen tuotteen käyttö helpottuu. Ensimmäisessä vaiheessa, kun käyttäjä alkaa käyttää tuotetta, hän pyrkii esitietoisesti hahmottamaan kokonaisuuksia tuotteesta, kuten näkymän, taustan ja kokonaisuudet sekä ääriviivat ja kuviot. Käyttäjä myös hahmottaa ensin koholla olevat kolmiulotteiset palkit, koska ihminen pyrkii mieltämään kaksiulotteisetkin kuvat kolmiulotteisena, joka on hänelle luonnollinen hahmottamistapa. Tämän takia käyttöliittymän suunnittelijan tulisi korostaa vain niitä asioita käyttöliittymässä, mitkä ovat oleellisia. Muuten käyttäjältä voi jäädä jokin tärkeä toiminto kokonaan huomaamatta, koska se hukkuu epäoleelliseen tietoon. 3.2 Hahmolait Kun ihminen saa tietoa näköaistilla kohteesta, siitä muodostetaan aivoissa kokonaiskuva. Havaitsijan odotukset ja kohteen tuttuus vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ihminen pystyy kokonaiskuvan

4 muodostamaan ja kohteen tunnistamaan. Ennen tunnistusta aivot yhdistelevät havainnointitietoja, liittävät yhteen, ryhmittelevät niitä ja muodostavat niistä yhä monimutkaisempia kokonaisuuksia. Hahmolaeilla pyritään kuvaamaan näitä eri yhdistelytapoja. Alla on esitelty tärkeimmät hahmolait. [4] - Tuttuuden lain mukaan tutut kuviot hahmottuvat ensin. Toisin sanoen tarkasteltavat kohteet muodostavat todennäköisemmin ryhmiä, jos näillä on muodostuttuaan kokijalle tuttuja tai merkityksellisiä muotoja. - Samanlaisuuden lain mukaan muodoiltaan, kooltaan tai väreiltään samankaltaiset kuviot mielletään yhteenkuuluviksi. - Yhteenliitymisen lain mukaan toisissaan kiinni olevat kohteet liittyvät yhteen. - Läheisyyden lain mukaan lähekkäin olevat kuviot mielletään yhteenkuuluviksi eli mitä lähempänä asiat ovat, sitä varmemmin ne käsitetään ryhmäksi. - Valiomuotoisuuden laki esittää, miten ihminen pyrkii ymmärtämään kuviot mahdollisimman yksinkertaisina, hyvämuotoisina ja säännönmukaisina. - Yhteisen liikkeen lain mukaan samaan ryhmään kuuluviksi mielletään kohteet, jotka näyttävät liikkuvan samaan suuntaan ja samalla nopeudella. - Sulkeutuvuuden lain mukaan suljettu (tai lähes suljettu) viiva tai kaari muodostaa kuvion. - Jatkuvuuden laki kuvaa siis sitä, miten samaan objektiin kuuluvat elementit voivat ilmentää jonkinlaista jatkuvuutta esimerkiksi värin huomaamattomalla vaihdolla vivahteesta toiseen tai rajojen jatkuvuudella. Hahmolait ovat hyvä ottaa apuvälineenä huomioon käyttöliittymän suunnittelussa, koska niiden avulla suunnittelija voi päätellä, miten käyttöliittymä hahmottuu käyttäjälle. Suunnittelijan voi esimerkiksi jatkuvuuden ja läheisyyden lakeja käyttämällä ohjata käyttäjää etenemään haluamallaan tavalla käyttöliittymässä erottamalla käyttöliittymän tiedot sopiviksi kokonaisuuksiksi näytölle ja olettamalla, että käyttäjä luultavasti etenee (länsimaista) lukusuuntaa käyttäen vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Käyttöliittymäelementtien yhteenliittyminen toisiinsa voidaan toteuttaa useammalla eri hahmolailla. Samanlaisuuden lain avulla voidaan liittää yhteen elementtejä käyttäen esimerkiksi samaa kokoa, väriä tai muotoa eri komponentteihin sekä läheisyyden lakia käyttämällä voidaan yhdistää esimerkiksi tieto ja siihen liittyvä tekstikenttä tai painike. Lisäksi yhteisen liikkeen ja yhteenliittymisen lakia käyttämällä voidaan tehdä vastaavaa elementtien yhteen liittämistä laittamalla kohteen liikkumaan samaan suuntaan tai kiinni toisiinsa. Vaikka hahmolait ovatkin hyviä apuvälineitä käyttöliittymäsuunnitteluun sekä käytettävyyden tutkimiseen ja parantamiseen, täytyy muistaa, että ne ovat vain apuvälineitä. Hahmolakeja käytettäessä ja tulkittaessa kannattaa muistaa terve järki ja ihmisten erilaisuus. Vaikka lait ovat pääosin yleispäteviä varsinkin länsimaiseen kulttuurin osalta, täytyy ottaa huomioon se, että osa käyttäjistä käsittelee havaintojaan täysin eri tavalla. Täysin hahmolakeihin perustuva suunnittelu ei siis ole kovinkaan järkevää. 3.3 Rinnakkais- ja peräkkäisprosessointi Visuaalinen prosessointi on kaksivaiheista. Esitietoisessa rinnakkaisprosessointivaiheessa prosessit etenevät nopeasti rinnakkain ja ne prosessoivat kohteita automaattisesti ja toisistaan riippumattomasti. Tässä rinnakkaishaun vaiheessa havaitaan kohteista piirteitä, jotka eroavat muista elementinpiirteistä, kuten tekstuuri tai liike. Tietoisessa, peräkkäisen prosessoinnin vaiheessa havaitaan puolestaan ne piirteet, jotka eivät erotu rinnakkaisprosessoinnin aikana, kuten elementtien muoto, sisältö, koko ja toisiinsa liittyminen. [1, s ] Tuotteen käytön tehokkuutta voidaan käyttöliittymäsuunnittelussa parantaa huomioimalla nämä kaksi vaihetta. Tuotteen asemointi tulisi tehdä sellaiseksi, että eri komponentit erottuvat jo esitietoisessa rinnakkaisprosessointivaiheessa. Jos asemointi ei ole tarpeeksi tehokas, joutuu käyttäjä peräkkäisen prosessoinnin vaiheessa käymään komponentit yksitellen läpi ja siten hahmottamaan käyttöliittymän. Tämä tietenkin hidastaa käyttöliittymän käyttämistä. 4 Havaitsemisteoriat Kun ymmärrämme näköaistin toiminnan ja sen kuinka näköhavainnot jäsentyvät, on hyvä paneutua siihen, kuinka aistitut ärsykkeet valitaan, järjestetään ja tulkitaan eli kuinka ihmisen havaitsemisprosessi toimii. Alla on esitelty ihmisen havaitsemisen teoriaa Ulric Neisserin havaintokehän sekä konstruktivistisen ja Gibsonin ekologisen havaintoteorian avulla.

5 4.1 Neisserin havaintokehä Neisserin havaintokehä kuvaa ihmisen havaitsemisprosessia jatkuvaksi prosessiksi. Sen mukaan ihmisen sisäinen malli eli skeema vaikuttaa siihen, mihin hän suuntaan havaintonsa ja mitä tietoa hän ottaa käyttöönsä tarjolla olevasta tiedosta. Tämä uusi, valikoidusti hankittu tieto, vuorostaan muuttaa skeemaa, joka jälleen on pohjana uusille havainnoille. [3] Neisserin mukaan siis eri ihmiset etsivät ja löytävät käyttöliittymästä erilaisia asioita, perustuen heidän skeemoihinsa. Löytämistään asioista käyttäjä muodostaa tulkintoja, joka voi olla hyvinkin erilainen kuin jollain toisella käyttäjällä. Tulkinnat voivat riippua muun muassa käyttäjän kokemuksista, kulttuuritaustoista, odotuksista ja ympäristöstä, jotka ovat muokanneet käyttäjän sisäistä mallia. Tämän takia käyttöliittymäsuunnittelussa täytyy huomioida, että käyttäjillä voi olla odotuksia siitä, miten käyttöliittymä toimii. Yksi hyvä esimerkki näiden odotusten täyttämiseksi on yleisten konventioiden käyttö. Konventioita käyttämällä käyttäjien on helpompi ottaa käyttöliittymä käyttöönsä, koska heidän sisäinen mallinsa vastaa käyttöliittymää. Yleisesti käytettyjä konventioita webissä ovat käyttöliittymän navigoinnin sijoittuminen vasempaan reunaan tai vaakariviksi otsikon alle sekä linkkien alleviivaus ja sininen väri. Käyttöliittymissä paljon käytetty konventio on merkitä toiminnot, joita ei voi kyseisessä tilassa käyttää, konventioiden mukaisella tyylillä esimerkiksi harmaalla kirjasimella (disabled). Kirjasimen väri voi olla myös sellainen, että se hukkuu hieman ympäröivään taustaan, jolloin käyttäjä ymmärtää, ettei sitä voi käyttää. 4.2 Konstruktivistinen havaintoteoria ja Gibsoninen ekologinen havaintoteoria Havainnon tulkitsemisen muodostamiseen on ainakin kaksi merkittävää teoriaa: Konstruktivistinen havaintoteoria ja Gibsonin ekologinen havaintoteoria. Konstruktivistinen havaintoteoria käsittelee havaitsemisprosessia lähes samalla tavalla kuin Neisser. Sen mukaan maailmankuva konstruoidaan ympäristöstä saatavasta informaatiosta yhdistettynä henkilön aiemmin tallettamaan tietoon sekä asiayhteyteen. Gibsonin ekologisen havaintoteorian mukaan havainnoinnin kohteessa on joukko käyttömahdollisuuksia eli affordansseja. Affordanssi on valikoima mahdollisuuksia, joita ihminen kohteesta havaitsee. Nämä mahdollisuudet kuvaavat puolestaan niitä toimintoja, joita ihminen kuvittelee kohteella voitavan suorittaa. [1, s ] Konstruktivistinen havaintoteoria määrittelee siis havainnon tulkitsemisen tapahtuvan havainnon sekä yksilön mielikuvien mukaan, kun taas Gibsonin teoria määrittelee havainnon tulkitsemisen lähtevän kohteen käyttömahdollisuuksista. Jo aiemmin esitelty yleisten konventioiden käyttö käyttöliittymän suunnittelussa ei siis ole ristiriidassa kummakaan teorian kanssa. Konventioiden käyttö tukee käyttäjien mielikuvia ja ne on yleisesti luotu siten, että ne heijastavat kohteen käyttömahdollisuuksia. Gibsonin teorian mukaan tulisi käyttöliittymässä lisäksi ottaa huomioon, kuinka käyttöliittymäkomponentti saadaan viestimään oikeanlaisesta käyttömahdollisuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on käyttöliittymän kolmiulotteisena tehdyt painonapit, jotka näyttävät nousevan hieman korkeammalle tasolle muusta käyttöliittymästä, joten ne viestivät painamismahdollisuudesta vastaavalla tavalla kuin reaalimaailman painonapit. 5. Tarkkaavaisuus Ihmisen aistit antavat jatkuvasti ärsykkeitä ympäröivästä maailmasta. Jos ihminen joutuisi prosessoimaan kaiken tämän aisti-informaation, ei hänen toimimisestaan tulisi mitään. Tämän takia ihminen tarkkaavaisuuden avulla valikoi kaikesta informaatiosta siihen, minkä hän pystyy prosessoimaan. Se tieto, joka ei prosessoidu säilyy hetken muistissa ja vaimenee hitaasti sieltä pois. Ihminen voi tarkkaavaisuuden avulla havaita yksityiskohtia vain yhdestä kohteesta kerrallaan ja uudet aistiärsykkeet saavat ihmisen tarkkaavaisuuden siirtymään kohteesta toiseen. Seuraavissa kappaleissa on käsitelty ihmisen tarkkaavaisuuden mekanismeja sekä pohdittu, kuinka käyttäjän tarkkaavaisuutta voi ohjata käyttöliittymässä. [1, s.112] 5.1 Tarkkaavaisuuden mekanismit Aisti-informaation valikointi tapahtuu kolmen eritasoisen mekanismin mukaan. Valikoivalla tarkkaavaisuudella tarkoitetaan sitä, että ihminen suuntaa tarkkaavaisuuteensa tietoisesti kohteeseen ja pitää

6 tarkkaavaisuutta pitkään tässä kohteessa. Huomion automaattisessa ohjautumisessa ihmisen tarkkaavaisuus automaattisesti ohjautuu kohteeseen henkilön odotusten, kiinnostuksien kohteiden ja sekä fyysisen että psyykkisen tilan mukaan. Suuntautumisrefleksissä jokin ympäristöstä tuleva, huomiota herättävä, tapahtuma saa tarkkaavaisuuden siirtymään tähän kohteeseen. [1, s ] Valikoivan tarkkaavaisuuden avulla ihminen pystyy siis keskittymään yhteen kohteeseen sekä omaksumaan ja oppimaan tämän avulla uutta tietoa. Käyttöliittymän suunnittelussa tämä tulisi huomioida antamalla käyttäjälle vain oleellinen informaatio näytölle tehtävän suorittamiseksi, jotta käyttäjän tarkkaavaisuus ei lähtisi harhailemaan turhan informaation seurauksena väärään paikkaan. Lisäksi tärkeää informaatiota tulisi korostaa jollakin keinoin, esimerkiksi väreillä ja tilan käytöllä, jotta se erottuisi muusta tiedosta. Automaattisen ohjautumisen mekanismin käyttöliittymän suunnittelija voi huomioida käyttämällä yleisiä konventioita elementtien ulkonäöstä, asemoinnista ja toiminnasta, jolloin henkilön odotukset vastaisivat käyttöliittymää ja sen seurauksena käytöstä tulisi osin automaattista. Suuntautumisrefleksin hyväksikäyttöä käyttöliittymässä tulisi käyttää harkiten. Sillä voidaan esimerkiksi ilmoittaa tapahtumista, joihin käyttäjän tulisi reagoida välittömästi. Tällaisia ovat esimerkiksi valvontapäätteiden varoitukset ja ilmoitukset. 5.2 Visuaalinen navigointi Käyttäjän tarkkaavaisuutta käyttöliittymässä voi kuljettaa eri keinon. Tämän mahdollistaa se, että ihmisen näköjärjestelmä käyttää tunnistamisessa hyväksi perusoperaatioita, joista ihminen muodostaa yhä monimutkaisempia ja tarkempia kokonaisuuksia. Kuljettamisessa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi hahmolakien huomioimista, erilaisten ääni- ja kuvaefektien käyttöä sekä tarkkaavaisuuden mekanismien huomioimista.[1, s.118] Hyvä esimerkki tästä on ääriviivojen käyttö, joilla voidaan rajata alue, jonka käyttäjä tulisi huomioida kokonaisuudessaan. Ääriviivojen ulkopuolisen alueen käyttäjä ymmärtää ylimääräiseksi tiedoksi tehtävän suorittamisen kannalta, joten olennaisen asian hahmottaminen helpottuu. Käyttäjän katsetta voidaan myös yrittää liikuttaa suunnittelijan haluamalla tavalla käyttöliittymässä. Tällöin pitää kuitenkin huomioida se, että käyttäjän katse pitää ensin suuntautua haluttuun paikkaan, josta sitä lähdetään sen jälkeen liikuttamaan oikeaan suuntaa. Haluttu etenemissuunta voidaan osoittaa käyttäjälle yksinkertaisilla muodoilla, kuten kaarilla ja viivoilla tai tekstin asettelulla ja voimakkuudella, kuten tyhjän tilan käytöllä tai lihavoimisella. Käyttöliittymän ulkoisten seikkojen lisäksi käyttäjän katseen liikkumista ja navigoimista käyttöliittymässä voidaan ohjata tietosisällöllä. Runsas tietosisältö kannattaa jakaa hierarkkisesti eri tasoille. Alemmilta tasoilta löytyy yhä tarkempaa tietoa kyseisestä aiheesta, joten käyttäjä voi itse päättää tarkkuustason, jolla hän haluaa tarkastella tietoa. Jos kaikki aiheen tieto olisi laitettu samaan näyttöön, tällainen ei olisi mahdollista. Myös palautteen antaminen auttaa käyttäjän ohjaamisessa. Käyttöliittymän sisäinen linkki tulisi viedä paikkaan, jossa otsikon tulisi olla vastaava kuin linkin nimi, jotta käyttäjä voi varmistua siitä, että hän on tullut oikeaan paikkaan. Jos tehtävän suorittaminen on hyvinkin pitkä, kannattaa suorittaminen jakaa useampaan osatehtävään ja kyseisessä osassa esittää vain tarpeellinen tieto, jotta tehtävän suorittamisen vaiheet olisivat selkeämpiä. Eri vaiheissa täytyy myös näkyä vaiheen nimi sekä se, mihin kohtaa vaihe sijoittuu koko tehtävän suorittamisessa. Tällainen vaiheistettu toiminto voisi olla esimerkiksi työnhakutietojen syöttäminen tietokantaan, jossa ensiksi kysytään henkilötiedot, sitten koulutus, työkokemus ja muut tarvittavat asiat omissa vaiheissaan. Samaan aikaan tarvittavaa tietoa ei kannata jakaa eri ikkunoihin kannattaa välttää, koska tällöin käyttäjällä voi olla vaikeuksia seurata molempia ikkunoita yhtä aikaa. Ikkunoiden katselemisen vuorottelukin voi olla liian vaivalloista käyttäjälle. 6 Yhteenveto Käyttöliittymän havaitsemiseen vaikuttaa hyvin monta eri asiaa, jotka tulee ottaa huomioon käyttöliittymäsuunnittelussa. Ilman havainnoinnin ymmärtämistä käyttöliittymien toteutus onnistuu, mutta havainnointiin liittyvien eri mekanismien tunteminen auttaa suunnittelijaa ymmärtämään käyttäjän toimintaa paremmin ja siten toteuttamaan onnistuneita käyttöliittymäratkaisuja.

7 Visuaalisen havainnoinnin perusedellytyksenä on havaintojen tekeminen käyttöliittymästä näköaistin avulla. Näköaistillaan saamiaan yksinkertaisia kuvioita ihminen yhdistelee, liittää yhteen, ryhmittelee sekä jäsentelee niistä yhä monimutkaisempia kokonaisuuksia. Hyvässä käyttöliittymässä käyttäjä huomaakin helposti oleelliset asiat, osaa yhdistellä asiat selviksi kokonaisuuksiksi sekä osaa tulkita elementtien sisällön ja toiminnan oikein. Näköhavaintojen jäsentymisessä ihminen havaitsee kohteita ensin esitietoisessa vaiheessa automaattisesti ja rinnakkaisesti sekä sen jälkeen tietoisessa vaiheessa tarkemmin muun muassa käyttäjän tavoitteiden, odotusten ja mielihalujen mukaan. Suunnittelijan tulisikin ymmärtää, että käyttäjän kokemusmaailma vaikuttaa paljon käyttöliittymän hahmottamiseen, joten se voilla hyvinkin erilainen kuin suunnittelun ammattilaisilla. Havaitsemisteorioilla puolestaan pyritään selittämään, kuinka aistitut ärsykkeet valitaan, järjestetään ja tulkitaan eli kuinka ihmisen havaitsemisprosessi kokonaisuudessaan toimii. Tarkkaavaisuudet mekanismien huomioiminen on myös tärkeää, sillä niiden ymmärtämisen avulla käyttäjän katsetta voidaan ohjata haluttuun paikkaan ja suunnata käyttöliittymässä.

8 Lähdeluettelo [1] Sinkkonen I., Kuoppala H., Parkkinen J., Vastamäki R (2002) Käytettävyyden psykologiaa 2. uudistettu painos Edita Publishing Oy/IT Press [2] Kuikka, Pulliainen & Hänninen (1994) Neuropsykologian perusteet 3.uudistettu painos WSOY [3] Luentomateriaali: Neisserin havaintosykli [ viitattu [4] Luentomateriaali: Hahmolait (Gestalt Laws) [ viitattu [5] Luentomateriaali: Näköaisti viitattu