Television tiikerinloikka digitaalisuuteen

Transkriptio

1 Television tiikerinloikka digitaalisuuteen Suomen varhainen siirtyminen digitelevisioon piti osaltaan maan maailmanliigan pelurina alalla. Heikki Lehmusto Television digitalisoinnin historia pohjaa suomalaiseen ennakkoluulottomaan kehitykseen. Taustalla oli ajattelu ja oppi, jonka oli saatu 1990-luvun puolivälissä Tekes-vetoisen Kansallisen multimediaohjelman ( KAMU) puitteissa ja toisaalta se työ, mitä Nokia oli tehnyt digitaalitekniikan läpimurron hyväksi. Ilman tätä ajattelua ja kokemusta olisi digitaalisen television suunnittelu ja päätöksenteko ollut huomattavasti hitaampaa. Toisaalta teknologiakilpajuoksu välillä sekoitti myös viranomaispään. Ministeriö ja poliitikot halusivat olla kalkkiviivoilla katkaisemassa maalinauhaa, vaikka alan toimijat ja maksajat olisivat halunneet vielä lykätä digitaalitekniikan käyttöönottoa. Kansallinen multimediaohjelma käynnistyi vuosien taitteessa ja sen tavoitteena oli luoda ymmärrys uusien multimediaverkkojen ja niihin liittyvien ohjelmistojen sekä palvelujen kehittämisestä. Kyseessä oli Tekesin ja mukana olevan laajan yrityskonsortion halu luoda Suomesta alan keihäänkärkiosaaja. Suomi eli aikaa, jolloin voimasanoja olivat uusmedia, tietoyhteiskunta, informaatiotekniikka, sanomalehtien verkkoversiot ja Video On Demand ja interaktiiviset peliohjelmat. Valtioneuvosto linjasi tulevaisuusselonteossaan teemaksi Reilu ja rohkea vastuun ja osaamisen Suomi. Suomi oli IDC:n ( International Data Corporation ) tietoyhteiskuntakehitystä kuvaavassa mittarissa vuonna 1997 sijalla kaksi, heti USA:n jälkeen. Tekes panosti tietoalaan poikkeuksellisen voimakkaasti ja käynnissä oli KAMU:n lisäksi neljä ohjelmaa, joiden nimet on pakko palauttaa mieleen, siksi lähellä tätä päivää ne ovat: 1

2 Elektroninen painoviestintä Digitaalisen median sisältötuotteet Terveydenhuollon digitaalinen media Multimedian teolliset sovellukset Ei voi olla miettimättä sitä, kuka oli selvännäkijä, kun tänään esimerkiksi juuri e-health ja teollinen internet ovat pörssin kuumimpia hypetyksiä. Digitaalisuus ennakoi suuria muutoksia Television mukanaolo projektissa oli luonnollista. Kyseessä oli nimittäin laajasti otettuna ajatus siitä, mitä tapahtuu, kun kuva ja ääni voidaan pakata digitaaliseen muotoon ja niitä voidaan käsitellä, jakaa ja säilyttää bittimuodossa sekä taas katsella ja kuunnella laadultaan parempana lopputuotteena. Jo ensimmäiset tiedot digitalisoinnin ja kompressoinnin tuomista muutoksista antoivat ymmärtää, että sosialistinen malli valtion omistamista ja tiukasti hallinnoimista taajuuksista tulee jäämään historiaan. Bittivirran jakelu tulee laajenemaan uusiin välineisiin ja bittejä voi lähettää muutakin kautta kuin valtakunnallisen YLE:n hallinnoiman lähetysverkon kautta. Digitaalisuus oli tuttua jo painetun median puolella, joka siirtyi 1980-luvun puolivälissä näyttöpäätetyöskentelyyn ja lehden tekemiseen ja taittamisen digitaalisesti. Tietotekniikka ja digitaalisuus hiipivät Suomeen yritysten talousosastojen ja teknisen laskennan kautta. Internet oli vielä 1990-luvun alussa yliopistoihmisten touhuilua ja sähköposti vaivalloinen ja hidas väline. Johtajille sihteerit printtasivat postit ja vastailivat niihin. Televisioalalla ensimmäinen sykäys kohti digitaalisuutta alkoi kameroista, joiden keveys, kuvan laatu ja alhainen hinta olivat merkki vallankumouksen alkamisesta. Kehityksen mullistavuutta kuvaa se, että tänään televisiotason kuvaa tuotetaan älypuhelimella. 2

3 Digitaalisen television askelmerkit Siirtymisessä uuteen teknologiaan on aina muutamia strategisia reunaehtoja, esteitä tai kiihokkeita. Niitä olivat esimerkiksi: Teknologian valmiudet, hinta ja elinkaari Jakelutekniikan kilpailuvoimat: satelliitti-, kaapeli- ja antennijakelu ( Internetjakelu ei vielä ollut edes mukana ajattelussa) Liiketoimintalogiikka: lupamaksu-, mainos- vai tilausmaksurahoitus Kilpailumatriisi ja eri osapuolten asema muutoksessa Regulaatio Uhat, eli hintataso ja uusien pelaajien mahdollinen tulo markkinoille Mahdollisuudet, eli irtiotot kansallisesti tai mahdollisuudet kansainvälistyä Suojattujen ja säänneltyjen markkinoiden muuttuminen vapaan kilpailun kentäksi Digitaalisuuteen siirtyminen merkitsi televisiolle tiikerinloikkaa uuteen maailmaan, jonka tiedettiin sisältävän uusia uhkia. mutta myös mahdollisuuksia. Joka tapauksessa Suomessa nähtiin, että mitä aikaisemmin opimme pelin säännöt, sitä valmiimpia suomalaiset yhtiöt ovat suurten muutosten edessä. Nokia esitteli ensimmäisen kannettavan multimediaterminaalin vuonna Siinä oli digitaalinen tv-vastaanotin ja muita huippuominaisuuksia. Itse esittelin sitä Mainontapäivässä, laite oli noin nykyisen 17 tuuman pc:n kokoinen. Ja se toimi ainakin testiympäristöissä. Vuoden 1995 viimeisenä päivänä Liikenneministeriö julkisti muistion: Yleisradiotoiminnan strategiaselvitys Radio ja Televisio Toukokuussa 1996 Valtioneuvosto vahvisti televisiotoimintaa koskevat digitalisoinnin periaatepäätökset. Standardiksi valittiin DVB Digital Video Broadcasting joka oli mm. EBU:n suosittelema ja Euroopassa ykköseksi noussut standardi. Jakelutieksi määritettiin Yleisradion televisioverkko, koska silloin pystyttiin hyödyntämään kansallista infrastruktuuria, valmiita mastoja ja niihin suunnattuja kotien antenneja. Täydentävänä ratkaisuna todettiin kaapeli- ja satelliittijakelu. 3

4 Digi-tv etenee Euroopassa Ranskassa Canal+ oli jo ottanut ensikosketuksen digitaalisuuteen ja satelliittijakelu oli nopeasti siirtymässä digitaalisuuteen, koska se mahdollisti tehokkaamman pakkaustekniikan. Hollanti siirtyi ensimmäisenä maailmassa digitaaliseen televisiojakeluun. Hollanti oli vahvasti kaapeloitu maa, jossa pääosa jakelusta tapahtui satelliittiteitse kaapelioperaattoreille. Britanniassa lähdettiin liikkeelle myös ennen muita, koska siellä kilpailutilanne satelliitti- ja kaapelikanavien sekä maksu-tv:tä tarjoavien toimijoiden kanssa oli mielenkiintoinen. BBC oli nk. public broadcaster, ITV mainoskanava ja BSkyB maksukanavaoperaattori. Geneveen EBU:n yhteyteen syntyi syksyllä 1996 DIGITAG Digital Television Action Group, jonka toiminnassa allekirjoittanut oli aktiivisesti mukana ohjausryhmässä ja DI Juha Vesaoja teknisessä ryhmässä sekä Nokian edustajat useilla tasoilla. Tuossa toiminnassa oppi nopeasti, miten hurja kilpailu japanilaisten, eurooppalaisten ja amerikkalaisten teknologiatoimijoiden välillä pyrki koko ajan määrittelemään standardeja, joita tutkitaan ja valitaan. DVBstandardiryhmässä saksalaiset ajoivat vahvasti MHP-standardia, joka jatkossa kuitenkin kuihtui internetin syödessä siltä pohjan, koska puhelinmodemiin perustuva paluuyhteys oli liian hidas. Radio vai televisio? Suomessa YLE:n radiojohto ajoi voimakkaasti radiotoiminnan digitalisointia, DAB-standardin mukaista jakelua. Yksityinen kaupallinen radiosektori puolestaan vastusti DAB-standardin mukaiseen jakeluun siirtymistä. Radioverkon digivalmiuksiin alettiin jo panostaa, kunnes todettiin, että televisio lähtee liikkeelle ensin ja radion digiprojektit oli kuopattu jo kaikkialla muualla paitsi Britanniassa ja osassa Skandinaviaa. Jos VW-Passatin tai Toyota Corollan vakiovarusteena ei ole digiradiota, ei digiradio saa ilmaa alleen. Tämä päättelyketju osoittautui oikeaksi. Television osalta todettiin, että kyseessä on älyllisesti vaativa projekti. Uutta tekniikkaa ja sen reunaehtoja ei ollut helppo ymmärtää. Luovuus ja bittimaailma kohtasivat aivan uusien mahdollisuuksien puitteissa. 4

5 Digiprojektin ympärille oli kerättävä mukaan kaikki alan parhaat voimat, jaettava tietoa avoimesti ja uskallettava kysyä asioista, joita ei ymmärrä. Oli saatava aikaan visio siitä, mitkä ovat tulevaisuuden teknologiset standardit ja niiden luomat mahdollisuudet. Muutaman vuoden takaiset analogiset HDTV-kokeilut eivät olleet teknisesti valmiita ja 3Dvisiot olivat olleet lähinnä kikkailua. Kun jakelutekniikan muuttuminen digitaaliseksi alkoi varmistua, nousi akuutiksi kysymykseksi se, miten tuotanto- ja lähetystekniikka muuttuu, miten eri standardit sopeutuvat toisiinsa. Television tuotanto-, käsittely- ja lähetystekniikan osalta investointiprosessin oli osuttava oikeaan sekä teknisesti, taloudellisesti että ajallisesti. Tämä koski sekä toimijoita että alihankkijoita. Kaikista tärkeintä kuitenkin olisi se, että kauppa toisi markkinoille vastaanottimia ja digiboxeja oikeaan aikaan, oikealla tekniikalla ja oikealla hinnalla. Uuden tekniikan osalta oli nähtävissä esimerkiksi taltiointikaluston hintojen merkittävä lasku siirryttäessä keveisiin digitaalikameroihin. Toisaalta tiedettiin, että jatkossa on tulossa uudet kompressointiteknologiat ja toisaalta taas HDTV-vaatimukset. Teknologiapolun ennustaminen sisälsi eri kehityskausia, ja alan sisällä vallitsi edelleen standardien taistelu. Aiemmin sama oli nähty taisteltaessa lähetysstandardeista (PAL,SECAM, NTCS) sekä tallennusstandardista (VHS / Betacam). Ala panee toimeksi - yhdessä Yleisradion, MTV3:n ja Sanomien toimesta luotiin Suomeen DigiTVForum, johon kutsuttiin kaikki alan kontaktipinnat tv-tuottajista softafirmoihin, korkeakouluista teleoperaattoreihin, kauppaa ja viranomaisia unohtamatta. Kokoontumisissa käytiin läpi alan viimeiset tiedot, kehitystrendit, kansainvälinen tietous ja julkistettiin toimijoiden suunnitelmat. Avoimuus toimi hyvin, kunnes yksi kaupallisista osapuolista päätti, että heidän mielestään tietoa ei pidä jakaa niille, jotka eivät sen hankkimisesta mitään maksa. Teknisesti television digitalisointi eteni nopeasti. Liikenneministeriö kutsui 1997 alussa työryhmän valmistelemaan televisiotoiminnan digitalisoitumista. Heinäkuussa satelliittivälitteinen TV Finland aloitti di- 5

6 gilähetykset Euroopassa asuville ulkosuomalaisille koosteena YLE:n ja MTV3:n omatuotantoisista ohjelmista. YLE:n Kivenlahden asemalta lähetettiin ensimmäiset maaverkon koelähetykset digimuodossa Vuonna 1998 digitaaliajattelu alkoi saada ilmaa alleen. Toukokuussa Liikenneministeriö julkaisi Digitaalinen televisio ja Suomi työryhmän raportin. Joulun alla ministeriö julisti digitaalisen television toimiluvat haettaviksi. Muistettakoon historiasta se, että vuoteen 1986 saakka Suomessa oli vain kaksi tv-kanavaa. Taajuuksia ei ollut enempää. Vuonna 1986 Kolmostelevisio aloitti koelähetyksensä ja YLE aloitti kolmannen lähetysverkon rakentamisen yhtiölle, jonka omistivat YLE (50 %), MTV (35 %) ja Nokia (15%). Lehdistö ei saanut omaa kanavaa, koska taajuuksia ei ollut. Yllättäen kun lähetystoiminta digitalisoitiin, oli käytettävissä vapautuneet vanhat analogiset taajuudet: TV1, TV2, MTV3 ja Nelonen sekä kolmen uuden digitaalisen multiplexin, eli kanavanipun taajuudet, joissa jokaisessa kanavanipussa mahtui tulemaan ainakin neljän kanavan bittivirta. Ehkä pitäisi kysyä, kuka huijasi ja ketä taajuuksien olemassaolosta. Oliko se liikenneministeriö, YLE:n jakelutekniikka, Telehallintokeskus, insinöörimafia vai pelkästään tietämättömyys? Hyötyikö joku taajuuksien panttaamisesta ja hävisikö joku? Ainakin YLE hyötyi. Syksyllä 1998 Yleisradion hallintoneuvosto hyväksyi jakeluverkon yhtiöittämisen. Vuoden 1999 alusta jakeluverkosta tuli Digita Oy ja yhtiön toimitusjohtajaksi tuli Pauli Heikkilä, tekniikan tohtori, joka oli ollut Tekesissä vastuussa mm. KAMU-ohjelmasta. Ylellä oli ollut monopoliasema jakelussa ja se oli hyvin pitkään päässyt rahastamaan sekä lupamaksut, jakelutiemaksut sekä mainosveron. Sekä EU-tasolla että kotimassa haluttiin YLE:n vertikaalisen integraation purkamista. Samaan aikaan YLE näki, että oma talous ei kestä pitkää siirtymää digitaalisuuteen ilman suurta likviditeettipanosta. Toimiluvat panivat vauhtia suunnitteluun Digitaalisen television toimilupia haettiin 27 kappaletta. Kesäkuussa 1999 Valtioneuvosto myönsi toimiluvat kolmelle kanavanipulle ja niissä oleville kanaville. Käytännössä jako meni niin, että YLE sai yhden kana- 6

7 vanipun, MTV3 toisen ja Sanoma Oy kumppaneineen kolmannen. DigiTVForum oli jo aiemmin sopinut siitä, että Suomessa pyritään kaiken tekniikan suhteen mahdollisimman avoimiin kansainvälisiin standardeihin ja ratkaisuihin suljettujen järjestelmien sijaan. Toimiluvan saajat olivat perustaneet keskenään yhteisen yhtiön, Platco Oy:n vastaamaan yhteisen platformin standardeista. Yhteinen ohjelmaopas EPG, kanavanumerointijako ja käyttöliittymä saatiin sovittua, mutta kun kyse tuli yhden kortin periaatteesta maksutelevision osalta, niin kaapelitelevisiota edustava osapuoli kaatoi yhteistyömallin. Sinänsä hauskana anekdoottina kerrottakoon, että kilpailuviranomainen ei pitänyt siitä, että ala sopii keskenään kanavanumeroinnin ja muita standardeja. Sitten tuotiin esille esimerkki siitä, miten kävisi, jos autoteollisuus ei saisi sopia, että kaasupoljin on oikealla, jarru keskellä ja kytkin vasemmalla. Tällöin viranomainenkin alkoi ymmärtää, että talonpojan järki on säilytettävä digimaailmassakin. Digilähetykset alkavat Vuonna 2000 syyskuun 1. päivänä rinnakkaiset digilähetykset alkoivat pääkaupunkiseudulla ja vuoden 2000 lopussa puolet Suomesta oli digilähetysten piirissä. Vuoden lopussa YLE myi 49 prosenttia Digitan osakkeista ranskalaiselle TDF:lle. Maaliskuussa 2001 päästiin sopimukseen digivastaanottimien nk. NorDig-standardista. Elektroniikkamarkkinoilla yksittäinen pohjoismaa oli niin pieni kokonaisuus, että valmistajat eivät halunneet speksata laitteitaan yhden maan mukaan. Kansallinen aloituspäivä digitelevisiolle oli Vuoden loppuun mennessä digitv:n lähetysalue kattoi jo 72 prosenttia suomalaisista kotitalouksista. Toimiluvan haltijat aloittivat varsinaiset lähetykset yhtä aikaa ja hoitivat sekä tiedotus- että julkistuskampanjat yhteisesti. Kunnollisten, standardit täyttävien digiboxien myynti alkoi vasta marraskuussa. Televisiotoimijat olivat hyvissä ajoin yhdessä pyytäneet aloitukseen vuoden lykkäystä, mutta viranomaistaho ei syystä tai toisesta tähän suostunut. Televisiotoimijat olisivat halunneet aloituksen, jossa yleisöllä olisi heti varsinaisen lähetystoiminnan alkaessa ollut mahdolli- 7

8 suus valita täysipainoisen ja edullisen laitetarjonnan myötä itselleen sopivat tekniset valmiudet. Digiboxi jossa on vain yksi viritin, sallii vain yhden kanavan ohjelman taltioinnin kerralla. Kahden virittimen digiboxi sallii kahden ohjelman taltioinnin yhtä aikaa vaikka ne tulisivatkin eri multiplexien (kanavanippujen) välityksellä. Huimasti runsastuva ohjelma ja taltioinnin helppous lisäsivät ajallisesti siirretyn katsomisen määrää merkittävästi. Kansainvälisen tason viiveistä kertoo se, että ensimmäiset MHP-standardin mukaan toimivat vastaanottimet saatiin Suomen markkinoille vasta toukokuussa MHP-standardin mukaisia palveluja olivat supertekstitelevisio ja sähköinen ohjelmaopas. Heinäkuussa 2003 TDF osti 41 prosenttia Digitan osakkeista ja omisti siis nyt 90 prosenttia yhtiöstä. Maaliskuun 4. päivänä 2004 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen siitä, että maassa siirrytään kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan ja analogiset lähetykset lopetetaan. Jatkossa siirtymäpäiväksi vahvistui

9 Siirtymäkauden aikana luotiin viestintä- ja neuvontapalvelut, joiden perusteella kauppa ja suuri yleisö osasi varautua siirtymään. Jo vuoden 2005 aikana kanavanippujen A ja B peitto saatiin kattamaan yli 99 prosenttia Manner-Suomen talouksista. Katvealueiden näkyvyysvaikeuksia paikattiin sopimuksin satelliittioperaattorien kanssa. Vuoden 2005 aikana testattiin nk. DVB-H tekniikkaa, jolla tv lähetykset saatiin näkyviin mobiililaitteisiin. Ensimmäiset verkkoluvat DVB-H lähetyksille myönnettiin maaliskuussa 2006 Digitalle, joka sai verkon ensimmäisen osan valmiiksi jo vuoden 2006 lopussa. Rauhallinen siirtymä Siirtymä analogisesta lähetystoiminnasta digitaaliseen tapahtui sangen rauhallisesti paljolti siksi, että tiedotustoiminta sujui hyvin. Tavoitteena oli se, että jopa Pihtiputaan mummo ymmärtää, mistä on kysymys ja jos ei ymmärrä, niin pyytää jälkikasvultaan tai digineuvojilta apua. Lisääntynyt kanava- ja ohjelmamäärä, kuvan laadun paraneminen ja helppo tallennustekniikka auttoivat siirtymistä. Tallentavien digiboxien määrä nousi hallitusti ja uuden teknologian omaksumiskäyrä oli nopea. Pikku hiljaa valmistajat alkoivat saada markkinoille integroituja televisioita ja kuvaputkitelevision muuttuminen litteäksi muutti katsojakokemusta. Digisiirtymän jälkeen muutosvauhti on jatkunut. HD-jakelu, uusien pakkaustekniikoiden laitevaatimukset ja kilpailutilanteen syntyminen jakelutekniikassa hämmentää kuluttajia, joille ollaan juuri myös kertomassa visioita siitä, että koko jakelu saattaa ensi vuosikymmenen puolivälissä siirtyä kokonaan internetin yli toimivaksi. Television katsominen on jo nyt siirtynyt osittain verkon yli tapahtuvaksi ja päätelaitteina ovat yhtä hyvin pc:t, tabletit kuin kännykätkin. Televisio kytkeytyy internetiin ja internet televisioon. Televisioon saadaan myös langattomasti wifi-tai bluetooth- yhteyden kautta verkossa oleva aineisto. Televisioyhtiöillä on omat verkkopalvelunsa, jotka tarjoavat ohjelmistoa ja niiden lisäpalveluja. Pääkanavilla on yhteinen josta kuluttaja pääsee suoraan haluamiinsa tallennepalveluihin. Teleoperaattorit tarjoavat omia maksutelevisiokokonaisuuksia ja tallennepalveluja. 9

10 Kansainvälinen kilpailu on tuonut verkon yli toimivia monikansallisia toimijoita alalle, eikä kilpailu osoita vähenemisen merkkejä. Erityisesti maksutelevisio ja kansainväliset toimijat alalla muuttavat kilpailukenttää. Kukaan ei kiellä jättitoimijoilta vertikaalista integraatiota. Verkon yli kaikkialle maailmaan skaalautuvat palvelut ovat olleet Hollywood-peräisten toimijoiden valttikortti. Uusia ilmiöitä synnyttävät myös etenkin YouTube-tyyppiset tarjoajat. Do it yourself - itsenäiset toimijat, tv-bloggaajat ja erilaiset yhteisöpalvelut murtavat käsitystä perinteisestä tv-rakenteesta. Tuorein ilmiö tästä ovat Periscope-tyyppiset ratkaisut, jolloin lapsikin pystyy tuottamaan mobiililaitteellaan liikkuvaa kuvaa verkkoon. DVB-H on menettänyt asemansa siinä mielessä, että älypuhelimen kautta liikkuva kuva tulee luontevasti puhelimeen internet-yhteyden kautta. Kansalliset televisioyhtiöt ja radioala yrittävät vastata uusien toimijoiden kilpailuun luomalla yhteisiä tarjontaportaaleja verkkoon. Tekniikan kehitys ei osoita loppumisen merkkejä. Alla arviot eri tekniikoiden kehityksestä , lähteenä raportti DigiTAG Roadmap for the evolution of DTT: Ennakoitu formaattikehitys tuntee termit: SD, HD, UHD1.1, UHD1.2 ja UHD-2 Koodaustekniikat puolestaan kulkevat tahdissa: MPEG-2, MPEG-4, HEVC 4.1 (HD), HEVC 5.1 (UHD) Lähetystekniikan standardit ovat: DVB-T, DVB-T 2,... Digitaalisuus oli niin kutsutulle maanpäälliselle broadcasting televisiolle, eli antennijakelulle, elämisen ja kehityksen edellytys. Kilpailu satelliitti- ja kaapelijakelua vastaan ja jatkossa internetin kautta tulevaa tarjontaa vastaan ei olisi onnistunut vanhassa analogiamaailmassa. Kuluttajasta on tullut kuningas Pikku hiljaa tilanne on muuttumassa kilpailusta yhteispeliksi eri jakelutekniikoiden välillä. Kuluttaja, hänen käyttöliittymänsä ja omistamansa teknologiat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kuluttaja on nyt kuningas. Kuluttaja päättää ajan ja paikan, missä hän haluaa katsoa sisältöjä, väit- 10

11 tää moni. Mutta yhä edelleen televisiokanava, joka pystyy luomaan tai hankkimaan huipputapahtumia, rakentamaan elämyksiä, vakuuttamaan kuluttajan uutistarjonnallaan ja palvelemaan katsojaansa luotettavasti taistelee vakaasti kuningaspaikasta. Antennijakeluun synnytettiin kilpailutilanne, koska koettiin, että pääomasijoittajalta toiselle siirtynyt kansainvälisesti omistettu jakelumonopoli rahasti asiakkaitaan liian ankarasti. Toisaalta kuluttajan kannalta ainoa järkevä tapa on yhtenäiset antennipaikat ja yhdessä sovitut teknologiaharppaukset. Vapaan kilpailun ja hallitun monopolin hyödyt ja haitat eivät ole yksiselitteisiä. Kansallisesti Suomen aikainen valmistautuminen digitaalisuuteen koko liikkuvan kuvan sektorilla oli yksi palapelin palanen sille, että maamme on edelleen sähköisen kommunikaation, sosiaalisten yhteisöjen ja teollisen internetin aikana maailmanliigan peluri monien alan yritysten voimin. Keskusteluyhteys luovien ihmisten, insinöörien, koodaajien, softasuunnittelijoiden ja palvelumuotoilijoiden välillä on saumatonta ja helppoa. Voidaan vain kysyä sitä, olisiko Nokialandian ihme voinut syntyä ilman, että liikkuvan kuvan maailman digitalisoinnissa oltiin eturivissä, ei ihan hiihtämässä latua umpihankeen vaan toisena tai kolmantena odottamassa, että ladun aukaisija ensin teki isoimman työn. Ehkä ainoa pikku virhe oli usko saksalaisiin ja heidän voimalla ajamaan MHP-palautekanavaan, jonka Euroopan Parlamenttikin aikanaan sääti yleiseurooppalaiseksi standardiksi. MHP:stä ei tullut interaktiivista tietoväylää koteihin. Muutenkin laitekirjo ja digiboxien softa aiheutti alkuvaiheessa joillekin kuluttajille ongelmia. Lisäaika olisi auttanut tähän. Myöhemmin ajateltuna selitys MHP-vyörytykseen saattaa olla se, että saksalaiset olivat mustasukkaisia ranskalaisten Minitel-sovellukselle, joka aikanaan oli maailmanluokan edelläkävijäsovellus. Siksi saksalaiset halusivat oman voitonmerkkinsä. Mielenkiintoinen kysymys on myös se, miten kansallisen jakeluverkon asema ja omistus olisi ollut paras järjestää. Lähetysverkkojen ja sähkön siirtoverkkojen omistuksesta, ylläpidosta ja hinnoittelusta käydään hyvin identtistä keskustelua. 11

12 Mutta kannattaa muistaa vanha insinööriviisaus: Se joka elää tekemättä yhtään virhettä, ei todennäköisimmin myöskään koskaan rakenna mitään uutta. Televisioyhtiöiden puolella johdon avainihmiset digitalisointiprosessissa olivat Sanomissa Jaakko Rauramo, Tapio Kallioja ja Pekka Jaakola. MTV:ssä Eero Pilkama, Mikko Räisänen, Tauno Äijälä ja Jorma Miettinen kantoivat päävastuuta. YLE:n puolella Arne Wessberg, Heikki Lehmusto, Heikki Seppälä ja Ismo Silvo hoitivat asiaa. YLE:n tekniikassa Erkki Larkka, Juha Vesaoja ja Jorma Laiho olivat vuorotellen vetovastuussa. Digita hoiti lähetysverkon rakentamisen ja siellä Pauli Heikkilää seurasi yhtiön vetäjänä Sirpa Ojala. Koko prosessiin osallistui suuri määrä alan asiantuntijoita ja käytännön toimijoita, joille kiitos, mutta yleensähän historia muistaa vain johtajia ja päättäjiä, ei aina käytännön osaajia. Tiiviisti: Television digitalisoinnin taustalla oli 1990-luvun puolivälissä Tekes-vetoinen Kansallinen multimediaohjelma (KAMU). Suomessa nähtiin, että mitä aikaisemmin opimme pelin säännöt, sitä valmiimpia suomalaiset yhtiöt ovat suurten muutosten edessä Toukokuussa 1996 Valtioneuvosto vahvisti televisiotoimintaa koskevat digitalisoinnin periaatepäätökset. Heinäkuussa 1997 satelliittivälitteinen TV Finland aloitti digilähetykset Euroopassa asuville ulkosuomalaisille. Kesäkuussa 1999 Valtioneuvosto myönsi toimiluvat kolmelle kanavanipulle. Vuonna 2000 syyskuun 1. päivänä rinnakkaiset digilähetykset alkoivat pääkaupunkiseudulla. Kansallinen aloituspäivä digitelevisiolle oli Täydellinen siirtyminen analogisesta digitaaliseen tapahtui