ituolcmnjii~llcn ~nlti~cn ~ultu~c N ro 1 e 1995 I vuosikerta

Transkriptio

1 ituolcmnjii~llcn ~nlti~cn ~ultu~c N ro 1 e 1995 I vuosikerta

2 Kuolemajarven Inkisen sukuseura Lehden toimitus: l lannula Kaarina lnkinen Pai\'i Kukkoncn Hellevi Tommila Katariina Julkaisija: Kuolemajarven lnkisen sukuseura Hannula Kaarina Turuntie AURA p

3 .. "Terve pyhiiin suku teill on yllii juhlapuku, meista teidan luku kasvaa loputon" Nailla siionim irr n a kei Ila tahdon t kaikkia, taman n-immai en lnkisen Suku uran I hden valityksell a. ura perustettiin _ Aurassa Nuortentalolla. en immaiscssa koo lle ku utussa sukujuhlassa. Tilai uuteen oli saapunut 9 henkea. Oli mielenki intoista tavata "uusia" sukulai ia, joita aikaiscmmin ei ol tu tunnettu. Mukana oli myi:is paljon nuoria ja lapsukaisia. Sukukokouksia on pidetty vuosittain ja mielenkiinto sukututkimusta kohtaan on herannyt usealla taholla. Myi:is vaakunaja oma lippu seuralle on nyt suunnittelun alla. Tavoitteena on saada oma lippu mukaan Karjala-Liiton kesajuhliin Hameenlinnaan ensi kesana juhlakulkueeseen. Heinakuussa pidetyssa sukukokouksessa pyysimme jasenia tarttumaan kynaan ja kirjoittamaan muisteloita elamasta koti-karjalasta, arkipaivan tyi:ista ja aherruksesta, kuin myi:is perhejuhlicn iloista ja surun hetkista ym. Kirjoituksia on tullut, kiitos niista, julkaisemme muutamia tassa lehdessa. Seuraavassa sukukokouksessa arvommc kaikkien kirjoitusten kesken kirjoituspalkinnot. lnkisen suku ja sen vaiheet vuosisatojen saatossa ovat meidan mielenkiintomme kohteena. Sukututkimus osoittaa, miten moneen haaraan suku on levinnyt ja kasvanut. Sina, mina ja esivanhempamme kymmenissa sukupolvissa ovat antaneet geenejaan, jotka vaikuttavat meissa ja tulevissa sukupolvissa. Tama kaikki liittyy siihen valtavan elaman kiertokulkuun, jonka osana me sukuna saamme olla. Kirjoittaessani tata vietamme Suomen itsenaisyyden 78:tta vuos1pa1vaa. Itsenaisyyden ja vapauden sailyttaminen on vaaatinut monenlaisia uhreja ja menetyksia, joita myi:is sukumme on saanut raskaasti kokea vuosikymmenien saatossa. Olemmeko nyt menettamassa vapauttamme. itsenaisyyttamme, sopii kysya talla vuosikymmenella muutosten kaaoksessa. Onko taistelu taman maan vapauden ja itsenaisyyden puolesta mennyt hukkaan? Meidan on tuettava itsenaisyyden ja vapauden puolustajia, yksityisina henkili:iina, sukuna, heimona, kansana. Tama maa on isanmaamme, tama maa on Suomi! Kiitos veteraaniveljet, kiitos Lotat, kiitos aidit ja isat, jotka olette taman maan meille taistelleet. Joulu lahestyy, olkaamme valmiit vastaanottamaan rauhan sanomaa, Jeesuksen Vapahtajamme syntymajuhlana. Hyvaa Joulujuhlaa ja Rauhaa ja Onnea alkavalle vuodelle 1996 toivotan kaikille suvun jasenille seka lampimat kiitokset hyvasta yhteistyi:ista! Kaarina Hannula

4 Adventin, joulun odotuksen ajan, katkaisee Suomessa itsenaisyyspaiva. Tana itsenaisyyspaivana tuli televisiosta Yaino Linnan "Tuntematon soti las". Katsoin elokuvaa jonkin aikaa ja itkin. Illalla tuli ohjelma lotista. Katsoin sitakin jonkin aikaa ja itkin. Ian karttuessa miettii entista enemman, milta isasta on tuntunut, kun on vienyt viestia kyltilla, etta nyt on lahdettava. Saati sitten, miten on jaksanut itse sodassa. Ian karttuessa miettii entista enemman, miten aiti nuorena tyttona on jaksanut tehda maatalon miesten taita karjanhoidosta kyntamiseen. Naita miettiessa ja itkiessa arvostan entista enemman sita, etta itsenaisyyspaivana voin vetaa siniristilipun salkoon ja sytyttaa illalla sinivalkoiset kyntti lat. Joulun lahestyessa muistelen myos, mita isa on kertonut joulun vietosta lnkilan kylassa. Yksityiskohtia en paljon muista, mutta vo in aistia tiiviin yhteisyyden ja juhlan tunnelman, joka on Heikkilassa silloin \'allinnut. Ketaan ei ole jatetty yksin, vaan juhlaa on vietetty yhdessa. Nyt minulla on oma perhe ja meille on muodostunut oma perinteemme odottaa ja viettaa joulua. Siihen on kuulunut kauan se, etta joulua vietetaan kirkossa myos tyon merkeissa. Mutta jokainen tuo aina mukanaan perheeseen jotakin edeltavien sukupolvien tavoista, joita haluaisi valittaa eteenpain. Yksi niista on juuri yhteisollisyyden kokemus. Tama aika korostaa yksiloa ja yksilon oikeuksia. Siksi on tarkeaa voida kokea kuuluvansa johonkin yhteisoon, "suurperheeseen''. Tana jouluna iloitsemme jalleen Yapahtajan, Jeesuksen, syntymasta. l loitsemme, etta Jumala syntyi ihmiseksi, kaltaiseksemme. lloitsemme, etta Jumala syntyi ihmiseksi vaatimattomaan elainten suojaan ja etta paimenet olivat ensim maisina todistamassa tata ihmetta. Paimenet kuu li vat enkelten aanen ja lahtivat seuraamaan tahtea. Metelin keskella on vaikea kuulla enkelin aanta. Hiljaisuudessa sen kuulee paremmin. Yalmistautuessamme jouluun ja joulun pyhinakin voimme kuunnella, missa kuulemme enkelin aanen. Kuuntelemalla tarkkaan loydamme tien seimen lapsen luo. "Syvassa yossa viesti kiirii: Jo aamutahti sarastaa. lhmisen Poika syntyy meil Ie, nyt sydamenne avatkaa. Jo omin silmin ihmetelkaa: Nain Herra meidat pelastaa, kun Sana astuu keskellemme ja pienen lapsen hahmon saa." Vk 14: I Heli Aaltonen, pastori, kasvatusasiainsihteeri Suku - juuret Kun ihminen vanhenee, alkavat suku ja sukujuuret kiinnostaa enemman. Aitini - joka on jo siirtynyt rajan toiselle puolelle - pyysi, etta pistaha sie tytt6 sukujuhlat pystyy, ois niin mukava nahha sukulaisii, ko naita lnkisi ikii on niin paljo, ja kaik on sukkuu toisillee jostai pai. Silloin ei itseani viela asia saanut tarpeeksi innostumaan, mutta nyt kun olen kaynyt synnyinseudullani Kuolemajarven Kipinolassa, on halu tavata sukuani kasvanut, ja aitini toivomus on velvoite, joka pitaa toteuttaa. Siella Karjalassa syntymasaunan raunioilla tunsin voimakkaana aitini lasnaolon, kirkkaana aurinkoisena toukokuun paivana -90, joka oli aitini nimipaiva - Rosan paiva. Lahes 50 vuotta sitten olin viimeksi lahtenyt silta pihalta sateisena kesakuun paivana surun tayttaessa lapscn mieleni. Edessa laht6 tuntemattomaan, pelko ja ahdistus, sodan kauhut. Kaikki oli JJOissa - kuin pyyhkaisty ~ Jaulu, veljeni tytar mukana. Sitten tuli suru kaikesta menetetysta, itkin hiljaa. Mutta maa on sama, tassa ovat astelleet vanhempani, veljeni, siskoni, mummoni, kaikki! Ja taivas yllani on sama, tama on syntymamaani, taalla ovat juureni! Tuns in kuin pyhainyhteytta heihin, joita ei enaa ole. Siita lahti ajatus, juuret, suku, sukujuhlat. Eikohan jo vihdoinkin olisi aika lnkisten sukujen kokoontua yhteen viettamaan sukujuhlaa. Kokoonnuimme muutamat siskokset, serkut, sukulaiset yhteen ja olimme kaikki sita mielta, etta kokoonnutaan viettamaan yhdessa, kaikki Kuolemajarvelta kotoisin olevat lnkisten sukujen jalkelaiset sukujuhlaa. Toivon, etta voisimme yhdessa tuntea ja kokea, etta olemme samaa sukua, niita juuria, jotka vuosisatoja sitten ovat synnyinseutujamme asuneet ja rakentaneet. He ovat poissa, mutta meita on viela satoja. ) Lapsuuden koti Yiela muistatko lapsuuden kotia siella kaukana Karjalassa, jossa leikimme ennen sotia kotimaella, rakkahalla. Sota tuhosi kaiken kauniin sen tuuli itkee nyt raunioissa, viela nytkin unessa kiipeilen pihatuomemme oksistossa.

5 Paiva oli harmaa, sateinen. Elettiin marraskuun loppua Oli koittanut paiva, jolloin piti jattaa aiti ja sisarukset. Isa oli kuollut talvisodan aikana. Olin 6- vuotias ja lahdossa sotalapseksi Ruotsiin. Matkaan Jahdettiin Sauvon pitajasta aidin ja veljen saattelemana. Aikaa kulutettiin Turussa kaymalla mm. valokuvassa. lltapaivalla meidat lapset sitten koottiin siella suureen rakennukseen ja jokainen sai kaulaansa kanttinauhassa riippuvan pahvilapun, jossa oli nimi, vanhempien nimi ja osoite Suomessa. Suomen Punainen Risti oli sopinut Kansainyhteison kanssa ilmasillasta, jota pitkin lapset lennatettiin Turusta Tukholmaan. Lentaminen pelotti. Onneksi meita oli kolme tyttoa, jotka pidimme kiinni toinen toisistamme. Tukholmassa meidat vietiin suureen rakennukseen, joka lienee ollut sotilaskasarmi. Tahan asti me tutut tyt6t, Eeva, Tuija ja mina olimme olleet yksissa. Nyt jouduimme erilleen, koska mina olin nuorempi ja meidat jaettiin ian mukaan. Siella isossa huoneessa jouduimme olemaan vuoteissa kaiket paivat. Ruokailun ajaksi tuotiin kapea levy poikittain vuoteen yli ja sen paalle laitettiin keittolautanen. Siella meista myos havitettiin syopalaisia, silla niitahan oli siihen aikaan melko yleisesti. Lisaksi tutkittiin terveydentila, silla monella oli huono kunto johtuen epatyydyttavasta ruoasta. Noin kahden viikon kuluttua alkoi kaytavilla nakya vieraita ja meita tarkasteltiin kovasti. Nama olivat niita vanhempia, jotka an -01vat meille kodin. 1ina paasin Laholmiin, Go:e rgin lahelle maanvil ~hee see n. Saavuim- Kauniina kesiipiiiviinii kaksi vuotta myohemmin oli taas haikeutta ilmassa. Edessii oli paluu Suomeen. Leena takana ja naapurin leikkikaverit edessii. me sinne Etela-Ruotsiin muutamaa paivaa ennen joulua. Talossa oli vain aikuisia. Kukaan ei osannut suomea enka mina osannut sanaakaan ruotsia. Kaiken lisaksi sairastuin jouluaaton koittaessa. lstuin vain vuoteessa ja itkin. Valilla hautauduin peittoihin, ja niiden alta kuului hiljainen nyyhkytys. Se oli tarttuvaa, silla kohta itkivat kaikki. Minulle kannettiin toinen toistaan komeimpia leluja. Mikaan ei kuitenkaan auttanut. Lopuksi vasyin ja nukahdin. Seuraavana paivana olin alistunut kohtalooni ja aloin katsella uutta ymparist6a ja uusia leluja. Lapsi sopeutuu. Nain hymyn leviavan aikuisten kasvoille. Tiesin, etta minua rakastetaan, mutta silti joulumieli puuttui, koska ymparilla ei ollut tuttuja ihmisia. Jos olisin saanut silla hetkella valita, olisin varmasti mieluummin ollut evakkokodissa omieni luona ilman yhtaan lahjaa. Opin kuitenkin ruotsinkielen nopeasti ja seuraava joulu olikin jo aivan erilainen. Kuten myos kesat, joista erityisesti muistan kylan perheiden kokoontumiset sunnuntaita viettamaan laheiselle rannalle evaiden kanssa. Kun kahden vuoden kuluttua palasin Suomeen, itkin ja kaipasin Ruotsin kotiani. Ruotsin ensimmaisesta joulustani on kulunut tasan 50 vuotta. Muistot nousivat vahvoina mieleen, kun viime kesana sain laheisteni kanssa palata tutuille seuduille. Ruotsin kotini oli entisessa kunnossa, mutta vieraiden omistuksessa. Sotavanhempieni haudan loysin kylan hautausmaalta. Mieleenpainuvin kokemus oli, kun pysahdyimme naapuritalon viereen. Sen pihalla oli kaksi vanhaa miesta. Tyttareni kertoi minusta, itse olen unohtanut ruotsin. Han ei puhunut nimilla, mutta vanha mies teki melkein asennon edessani ja sanoi "Leena". En voinut uskoa, etta han muisti nimeni. Han myos kysyi, vielako pidan kukista. Lapsena olin kai usein kerannyt kukkakimppuja ojien pientareilta. Tanakin vuonna sota on sarkenyt koteja ja moni joutuu viettamaan joulua kaukana omaisistaan. ltse liitan kateni ristiin ja kiitan Suomessa eletyista ihanista rauhan vuosista. Toivotaan, etta meille kaikille tulee hyva joulu. Leena

6 Aamuretki KyrOnniemeen Kirj. lehtori Lauri Inkinen, (Taavetti Inkisen pojan, 1- kodecmus Inkisen poika). - I-lei, heraa, on aika lahtea. Joku t6nii minua. Heinat kahisevat. - Mita, mihin? - Ranna I le, lentohiekalle. Jos aiot mukaan, niin akkia ylos. Aurinko nousee kohta. Jo muistankin ja nousen horjucn ylos, silla on vaikeaa saada tukevaa jalansijaa ladon heinissa. Viela vaikeampaa on kavella, niinpa menenkin polvilleni ja alan kontata. Selallani liu'un ovensuuhun. Pukeutua minun ci tarvitse, olen nukkunut vaatteet ylla. Kauko ja Matti ovatjo menossa. Juoksen heidan peraansa. On viela hamaraa, mutta pitkalti ei ole cnaa auringonnousuun, ja niin oikaisemme suon yli. Pursut lemuavat, ohutta usvaa lcijuu niiden ylla kakkyramantyjen valissa, ja aamuvirkut Iinnut pitavat kai jo konserttiaan. Mutta ei meilla ole nyt aikaa nain tutuille asioille, koetamme paasta suon yli niin nopeasti kuin voimme. Vilukin panee meihin vauhtia, alamme juosta polulla. Jo pilkottaajotain vaaleata puiden lomitsc, ja kun paasemme Iahelle se nayttaa lumiselta rinteelta. Hetken uskonkin etta se on lunta ja ihmettclen aaneen, mutta pian tuntevat paljaat jalkani, etta hiekkaa se vain on. Siihen uppoaa nilkkaa myoten, ja nopeammin paaseekin konttaamalla. Nclinkontin kiipeamme, joskus luisumme vahan takaisin alaspain ja sitten taas entista nopeammin kasia ja jalkoja kaytellen etenemme kohti huippua. Kaikki haluaisimme paasta sinne ensimmaisena. Yiimciset puuskutuksct ja olemmc pcrilla. taivas ei loppuisi ollenkaan, ei se ainakaan lopu puunlatvoihin niinkuin Kirjolan taivas, vaan huikaisevan kauas se jatkuu ja yhtyy johonkin joka kimmeltaa ja saihkyy edessamme... meri. Ja aurinko... punaisena jattilaiskiekkona se on jo kokonaan nakyvissa tulosuunnallamme. - Myohastyimme vahan. Taalta nakyy aurinko aikaisemmin kuin alempana niitylla. Tuolla on isoisan patsas. Kauko viittaa Karjalaistenkylan suuntaan. - Se ei tannc nay, mutta siella se peltojen takana maclla on. Sitten Kauko pyorahtaa ympari ja suuntaa katensa alas rantaa kohti. - Tuolla on Agricolan patsas. Naen rannalla muutaman rakennuksen, ja kun oikein jannitan silmiani, olen nakevinani patsaankin. Kuvista se on minullc hyvinkin tuttu ja tiedan etta siihcn on kaiverrettu sanat: Tassa paikassa kuoli MIKAEL AGRICOLA suomalaisen kirjallisuuden isa 9. paivana huhtikuuta I 557 Kaksi muistopatsasta muutaman kilometrin paassa toisistaan niiden takia olemme myos tulleet hiekkakummuille, emmc vain ihailemaan merta ja auringon nousemista. Agricolan tyon tietavat kaikki, mutta mita iso1sa Taavetti teki niin ihmeellista etta sai muistokiven muuallekin kuin hautausmaalle. Taavetin elinaikana ( ) monet paikkakuntalaiset saivat lisaansioita kaupankaynnilla, silla miljoonakaupunki Pietari sijaitsi Iahella ja nieli tayttymatt6- maan kitaansa melkein mita vain maasta tai vedesta irti lahti. Jotkut ajoivat rahtia, kyyditsivat herroja tai toimivat venalaistcn huviloilla ei Yiipurin ja Pietarin valissa toimeen tule niin ei sitten missaan. Rahaa tuli helposti, vaivalloinen maavi ljelys ol i taantunut useissa taloissa sivuelinkeinoksi. Mutta Taavettia ei miellyttanyt kaupankaynti eika kulkumichena olo. Enemman han tunsi olevansa pcllonraivaaja - jos raivattavaa vain olisi. Kotitilalla sita ei ollut, mutta muutaman kilomctrin paassa Karjalaistcn kylan vieressa on matala jarvi, Kotilampi. Sen Taavetti kuivattaisi, jos hanelle palkkioksi annettaisiin syntyva vesijatt6alue. Rannan omistajat suostuvat ehdotukseen, ja nelja muuta isantamiesta tulee mukaan hankkeeseen. Ojan kaivaminen mereen alkaa. Vuosi kuluu, toinen, kolmas... Tyo on hankalaa ja edistyy vitkaan. Yiisi vuotta jo kulunut ja meren ranta tuntuu liian kaukaiselta saavuttaa. Kolme isantaa eroaa. Yiela kaksi vuotta ja taavctti jaa yksin. Taavetti-parka. Turha ja toivoton on haavcesi. Silla miten menet Iapi hyllyvan hettcikon, miten puhkaiset isot lentohiekkakummut kun hiekka vyoryy ja tukkii avaamasi uoman. lhmiset nauravat ja sanovat: - Kylla Inkinen viela tuon homman hylkajaa. Tulee syksyn kylmat. Tuulee ja sate lee. Taavetti sairastuu ja kay kuoleman porteilla. Nyt ainakin taytyy hylata ankara tyo? Muna ei, Taavetti toipuu ja vaantyy taas kanavansa aareen. Eika mikaan saa olla esteena. Kun tulee eteen kivia tai kantoja, Taavetti vipuaa ne pois tielta. Kun hiekka alkaa vyorya, han kiveaa seinamat. Ja ihme tapahtuu. Kahdenkymmenen vuoden kulut Turhaan ei Taavetti ponnistcllut, silla nyt saadaan hclposti satoja hchtaareja uutta peltoa, ja vcsi poistuu myos entisilta viljelysmailta joita siihcn saakka on ollut tyolasta viljella. lhmisct eivat cnaa naura Taavetin hulluutta. Rantojen omistajat civat varsinkaan, vaan jokainen ki irehtii hyotymaan mahdollisimman paljon. Siksi riidellaan rajoista ja kaydaan karaj ia. Monicn harmien ja rctteloiden jalkcen Taavetti saa vesijati:in josta suurin osa on viljelykseen kelpaamatonta. Valtio antaa kylla pienen rahapalkinnon ja lisaksi han saa jalkipolvilta tyonsa aarecn muistopatsaan ja sen kylkecn sanat: Suomalaincn sisu sitkein tassa tyon vei sankaruuteen. Koko kotiscudullensa aukoi ovet onnekkuuteen. Vuosikymmcnet kuluvat. Taavetin kaivama oja ei ole enaa cntisensa. Jonkun I innoitusupseerin terava silma havaitsi, etta kun ojaa syvcntaisi ja leventaisi sc olisi sodassa mainio este hyokkaajaa vastaan. Ja niin tehtiin Taavetin kanavasta sotakaivanto. Sita pitkin alkoi Suomenlahdcsta Laatokkaan ulottuva puolustuslinja, jota ylvaan sotapaallikon nimen mukaan alettiin kutsua Mannerheim-linjaksi. Taavetti kaivoi ojan leivan takia, ja Agricola oli tuomassa valtakunnalle rauhaa kun han juuri ja juuri rantaan saavuttuaan kuoli. Neljaksikymmeneksi vuodeksi takasi sopimuskirja rauhan, mutta se oli liian kauas ajateltu - vain muutama vuosi ja taas iskivat armeijat yhteen. Kunnes vasyttiin ja tehtiin jalleen rauha. Koettiin viela monta sotaaikaa, mutta aina niista jotenkin sclvittiin. Tosin toiset suvut katosivat jostain syysta - sammuivat tai muuttivat pois - toiset elivat seudulla

7 Patsas paikalleen 150-vuotispaivaksi Kuolemaj arvelle Taavetti lnkisen yon mu istoksi pystytettiin pa -a Kuolemajarvel la 6-l \ uo-:a sitten. Ylakirjolassa a \anut, monitaitoinen ko a piiajan luottamusmies runn rriin oikeudenmukaisena ja erittain tyoteliaana. Han pyst: i kirjoitus- ja lu utaitoi ena toimittamaan alonjakoja, ki rjpoittamaan perunkirjoja ja antamaan lainopillisiakin neuvoja. Lautamiehena han vaikutti karajilla ja kerrotaan hanen jopa py tyn en neuvomaan nuoria ruomareitakin. Kaupankaynti yleistyi pitajassa, mutta Taavetti Inkinen halusi mieluummin viljell a maata. Han sai kylalai s ten ja kuvernoorin luvalla laskea isiensa mailla olleen Kotilampi-nimisen lietealuecn vedenpintaa. Aluksi han sai tyoapua kylalaisi lta, mutta lopulta uurasti yksin muiden epaillessa koko hankkeen onnistumista. Vasta parinkymmenen 'uoden uurastuksen jalkeen Yesi alkoi virrata vaivalla kaivettua ojaa pitkin mcrcen. Lampi kuivui, mutta viljelysmaaksi siita ei ollut. Sen sijaan lammen ymparilla olleen suoalueenkin samalla kuivuttua kylalaisct saivat siita oivaa peltomaata noin 250 hehtaaria. Tahan suoalueeseen pcrustui sittemmin Karjalaisten kylan vauraus. Elaessaan Taavetti Inkinen ei saanut tyostaan muuta palkintoa kuin l 00 markan valtion palkinnon. Jalkipo lvi ymmarsi hanen tyonsa arvon ja pystytti muistopatsaan v Nyt tuo valilla hukassa ollut patsas on uuden juhlahetken aiheena, kun se kunnostettuna uudestaan paljastetaan. Taavetti lnkisen syntymasta tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta. Muistokivi paikallaan aamulla, paikallisten asukkaiden kukittamana, ennen varsin aista juhlaa.

8 KOTINI Tiedan paikan nn:ihan rauhall is en ih3n3n jos on olo onne 3~. lo yyni suojakas. Sepa koti kul a 1.m koti kallis \ errn:on. Eipa paikkaa ol' aan kodin \ ertaa olenkaan. Siel' on isa rakkahin siclla ai i annahin. Siella i kot Yeikkoset riemurinnat iloiset. Suojaa Herra kotini anna sille armosi. Anna olla enkeltcn vartijana kodi llein. Kun ma kerran suureks' saan joudun maailman pauhinaan. Silloin aina etsin sun rauhan majan kaivatun. Seitsemlin Inkisen sisarusta. Onko suvussa seitsemlili veljestli? Llihettliklili kuva seuran puh.johtajalle seuraavaa lehteli varten.

9 Taavetti Inkisen muistopatsaan paljastustilaisuus Karjalaisten kyliin Soitunmiiellii keriisi kuolemajiirveliiiset kunnioittamaan sitkeiin raivaajan eliimiintyotii. Laulu Karjalaisten kylille Savel: Karjalan termasill kun... Sanat: Kerttu Rusi Karjalaisten kylassa kun lapsena leikin kuurupeittoo, nappikuoppaa pelaten, maailman tieni vaikk' tanne mun toikin niin kotoisia kunnaita unhoita en. Entisille ajoille mun kuuluu lauluni, sun muistosi mieleni herkistaa. Lapsuuden kylaani kun taalla nyt muistan, kauniina mieleeni se heijastelee, Taavetti lnkise n raivaama niitty vaurauden kylalleni takasi se niin. Pitkat oli heinasarat, kauniisti vilja kesatuulen hyvailyssa heilimoi. iittyjen lahistolla savikuopat syveni miehet kun kuormia talvisin vei. Ojitus se sitten viela tehokkuutta lisasi tyota riitti. sadon tulo varmistui. Metsista riista saatiin, marjat ja sienet, Suomenlahti kalaa antoi kukkurapain. Runollinen kieli soipi korvissa viela murresanat mukavasti lammittaa: Kittilaa myo terkittii ja pottilohkoo syotii, paalle sit vie! raattimaitoo lainottii. Lapseell ' ei millokaa huolta olt mittaa! Muistois o arkikii nii kultane! Taalla kun nyt menneita muistelen hiljaa hymyilen ja kaihomielin ajattelen nain: Paljon antoi elama ja paljon otti poiskin kiitollisna tyytyminen kaikkeen on. Lapsuuden kylalle mun kuuluu lauluni, muistot kauniit mielessa pysyvat!

10 Kuolemajarven Inkiset Heraldikon mietteita: Vi ittaan tassa vaakuna- 1 uonnokseen Vaikka heraldiikassa ei kayteta kirjaimia eika numeroita, ei mikaan esta nakemasta kynttilaa liekkeineen vaikkapa i-kirjaimena - liekki on tavallaan pisteena l :n paalla. Toisaalta, niinkuin rva Kaarina Hannula, o.s. lnkinen puhelimessa totesi, suvussa on esiintynyt opettajia ja yleensa opetustoiminnan alalla toimineita. Kynttila - "kansankynttila" - sopii hyvin heitakin kuvaamaan ja miks' eivat raivaajan kuokat voisi myos kuvata opetustoimintaa; Hengen Raivausta! Vaimoni on opettaja ja hanen puheistaan paatellen se opetustoiminta kylla on valilla tietamattomyyden Korven raivausta! Siis: niin erilaisilta kuin kynttila ja kuokka tuntuvatkin, on niilla samankaltaisuuttakin, kun mennaan symboliikkaan. Molemmat ovat hyvin positiivisia - siis positiivisia mielikuvia herattavia - kuvioita. Heraldiikassa on tapana, etta teraaseet ja teralla varustetut tyokalut esitetaan karki ylospain, ellei perusteltua syyta poikkeamiseen ole. Tassa ei ole, silla kilpihan suppenee alaspain, joten siitakin syysta kuokkien on oltava terapaa ylospain, jotta tuo levea osa sattuisi kilven leveampaan paahan. Toinen tyypillisesti heraldiseen tyy littelyyn kuuluva ilmio nakyy kuokkien teran ja varren keskinaisesta asennosta. Perspektiivia on TA HALLAAN vaaristetty, silla jos kuokka esitettaisiin tasmallisesti sivuprofiilissa, se ei olisi riittavan luonteenomaisen, "kuokkamaisen" nakoinen. Ohessa on valokopiokuva Olof Erikssonin kirjasta "Heraldiikka ja symbolit" jossa sama heraldinen tapa esitetaan kayttamalla esimerkkeina ankkuria ja kannusta. lnkisille: Sukuvaakunoitten symboliikan perusperiaatteita: 1. Nimi. Jos nimi on sellainen, etta siita jotain vaakunaan saa, tulisi tata mahdollisuutta aina kayttaa. lnkisten kohdalla nimesta ei helposti vaakunaan kuvallista sy mboliikkaa loydy, joten haemme sen muualta. 2. Kotiseutu. Tama on toinen tarkea laht6kohta ja tassa lnkisten tapaukscssahan asia lienee aikalailla selva: kylla se Kuolemajarvi jossain muodossa pitaa vaakunassa nakya! Tasta asiasta jo kirjoitin ja ehdotankin kynttilaa viittaamaan kuolemajarv.elaisyyteen. 3. Joku merkittava henkilo tai tapahtuma suvussa. Joskus loytyy "vanhin" esi-isa, mutta tama laht6kohta on joskus hankala, silla sukututkimuksessa voi yht'akkia loytya viela vanhempi! Tliysin kulunut ja kayttokelvoton lnkisten tapauksessa olisi viittaus maanviljelysperinteisiin, silla llihes kaikki suvut Suomessa ovat maanviljelyssukuja tai joskus sita olleet! Sensijaan lnkisten suvulla on se Onni, etta heilla on ihan oma oikea "Iegenda" ja eraanlainen sankaritarina: Taavetti lnkinen, raivaaja. T AHAN henki!oon tietysti Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisterin saannot l. Suomen Heraldinen Seura ry:n vaakunarekisteri on luonteeltaan yksityinen luettelo vaakunoista, jotka siihen on pyynnosta merkitty. 2. Vaakunarekisteri sisaltaa kustakin rekisteriin merkitysta vaakunasta vahintaan vaakunasclityksen seka tiedot vaakunan haltijasta ja vaakunan kayttooikeudesta. 3. Rekisteriin hyvaksytaan Suomen kansalaisen, Suomessa pysyvasti asuvan henki Ion seka Suomea kotipaikkanaan pitavan yhte ison vaakuna, joka tayttaa heraldi i kan vaatimukset. Scuran hallituksen paat6kse lla rckisteriin voidaan hyvaksya myos v1eraan maan kansalaisen vaakuna, vaikka tama ei asuisikaan Suomessa. 4. Rekisteriin ei oteta vaakunaa, joka muistuttaa erehdyttavasti Suomessa tunnetusti kayt6ssa olevaa tai ollutta vaakunaa, sinettia tai era1ssa tapauksissa muuta tunnusta, ei liioin vaakunaa, joka muistuttaa vieraan valtion tai kansainvaliscn yhteison vaakunaa, lippua tai tunnusta silla tavoin, etta siita voi aiheutua sekaannusta tai muuta vahinkoa. 5. Rekisteroidessaan vaakunan Seura vakuuttaa, ettei rekisterissa ole eika siihen oteta toista samanlaista tai sita crehdyttavasti muistuttavaa vaakunaa elleivat kysymyksessa ole samaan sukuun kuuluvien henki!oiden vaakunat, joista suvun jasenet ovat keskenaan sopineet. Muita vaikutuksia rekisteriin ottamisella ei ole. 6. Heraldisella seuralla on oikeus korvauksetta julkaista kustantamissaan painotuotteissa ja jarjestamissaan nayttelyissa rekisteroidyn vaakunan vaakunaselitys seka vaakunan kuva sellaisena kuin se on rekisteroity, mutta myos vaakunaselityksen mukaan uudelleen piirrettyna ynna ilmoittaa vaakunan suunnittelijan nimi. 7. Vaakunan rekisterointia haetaan erityisella Seuran painattamalla lomakkeella, viitataan vaakunassa. Ja jos vaakunassa on nlimli elementit, muuta ei enlili tarvita! Hyva vaakuna ei saa olla henki!on tai suvun "kuvitettu elamantarina" tai nayteikkuna, vaan ainoastaan yksi tai kaksi - harvoin kolme - tarkeinta ja olennaisinta asiaa mahtuu kilvell e. Miten raivaajaan voidaan heraldisesti viitata? Vaino Linnan "Taalla Pohjantahden alla" alkaa: "A lussa oli suo, kuokka ja Jussi..." Siinapa se, KUOK KA on raivaajan perustyokalu ja symboli. Maailmankuulussa 1949-jalkcisessa kunnal l i svaakunasarj assam me on (onneksi) vain kaksi "kuokkavaakunaa", 111m1ttain Piippolan ja Lappi T.l.:n vaakunat. Molemmissa on kokonaisen kuokan sijaan kaytetty kuokanteraa, l nkisten tapauksessa voisi kayttaa joko kuokanteraa (teria) tai koko kuokkaa (kuokkia) varsmeen. Villa Suvi Liittect Jukka Suvisaari, heraldikko Villa Suvi Tahdenlennontie 33, Espoo Puh josta selviavat ilmoitettavat tiedot. Lomakkeeseen on liitettava rekisteriin jaava varillinen piirros, varivalokuva tai varivalokuvakopio kiinnitettyna A4-kokoiselle kartongille. 8. Hyvaksytysta rekisteroinnista lahetetaan hakijalle rekisterikirja. 9. Rekisteroinnista peritaan rekisterointimaksu, jonka suuruuden paattaa Seuran vuosikokous. I 0. Suomen Heraldisella Seuralla on oikeus poistaa rekisterista si ihen vaarin perustein liitetty vaakuna. Seura ei korvaa vahinkoa, jonka vaakunan poistaminen rekisterista mahdoll isesti aiheuttaa.

11 SUOMEN HERALDINEN SEURA HERALDISKA SALLSKAPET I FINLAND Jukka Su isaari: HERALD IS EN TUNNUKSEN SUUNNITTELIJAN KYMMENEN KASKYA I. Kaytetaan vain heraldisia vareja jotka ovat kulta ja hopea eli metal lit seka punainen, sininen, musta ja vihrea. Vaakunapiirroksissa kullan sijasta voi kayttaa keltaista ja hopean sijasta valkoista, Iipuissa ja viircissa niita kaytetaan lahes aina. Heraldiset varit ovat kirkkaat ja puhtaat, savyltaan tummuusasteikon keskivaiheilla. 2. Pyritaan kayttamaan vain kahta varia, joista toisen on oltava metalli. Kolmas vari edellyttaa hyvin perusteltua syyta, mutta ncljas on jo huonoa heraldiikkaa. 3. Varisaannon mukaan varia ei saa laittaa varin paalle eika vi ereen eika metallia metallin paalle cika viereen, el lei yhteinen raj a ole aivan lyhyt. 4. Kirjaimet, numerot tai tckstit civat kuulu heraldiseen tunnukseen. 5. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria ja taytettava niille varattu alue mahdollisimman tarkkaan. 6. Kuvioiden on periaatteessa oltava kaksiulottcisia - ainakin niin, etta ne on voitava esittaa tunnistettavasti pelkkina varipintoinakin, ilman varjostusta tai erillisia aariviivoja. 7. Kuviossa luonnonmukaisuus ei ole tarkeaa, mutta luonteenomaisuus on. 8. Heraldisen tunnuksen on oltava helposti mieleenjaava, siihen ei saa ahtaa liikaa symboleja, vain ehdottomasti olennaisin - ihanne on yksi ainoa kuvio. 9. Heraldiikassa ei saa inttaa: yhta asiaa ei saa symboloida kahdella tai useammalla kuviolla. Jos taas yksi kuvio riittaa symboloimaan kahta tai useampaa asiaa, ni in se vain vahvistaa kuvion symboliikkaa ja siten koko tunnusta. I 0. Kuvioiden on oltava sellaisia - niinkuin koko tunnuksenkin - etta ne voidaan selityksensa (vaakunatai lippuselvitys) mukaan mallia nakematta uudelleen piirtaa. Tama vie myos siihen, etta kuvion on oltava lajinsa yleispateva edustaja - se ei saa olla esimerkiksi jokin tietty linna, vaan ainoastaan heraldisesti tyylitelty I inn a, jonka voi sitten vaakunan tai lipun aiheen perusteluissa sanoa viittaavan vaikkapa Kakisalmen linnaan. Yoimme sanoa, etta kuvion taytyy olla sellainen, jolla ei ole erisnimea. DEN HERALDISKA DESIGNERNS TIO BUD I. Endast de heraldiska tinkturerna anvands. Dessa ar guld oeh silver (metaller) samt rott, blatt, grant oeh svart. Nar man tecknar ett vapen kan man anvanda gult i- stallet for guld och vitt istallet for silver. Gult och vitt anvands numera nastan alltid for tlaggor oeh vimplar. Tinkturerna bor vara klara oeh rena samt fran mitten av fargens valorskala. 2. Man bor strava efter att anvanda endast tva tinkturer, varav den ena ar metall. En tredje tinktur forutsatter god motivering och en fjarde ar redan dalig heraldik. 3. Enligt fargregeln fiir inte farg laggas pa farg eller metall pa metall, cj heller farg bredvid farg eller metal I bredvid metall om cj den gemensamma gransen ar alldeles kort. 4. Bokstaver, siffror och text skall ej anvandas som vapenbilder. 5. Figurerna bor vara sa stora som mojligt och val fyl la ut det for dem avsedda utrymmet. 6. Figurerna bor i princip vara tvadimensionella - atminstone sa att de kan identitieras enbart som fargytor utan skuggning eller konturlinjer. 7. Figurerna behaver inte vara verklighetstrogna, men de bor vara karakteristiska. 8. En vapenbild skall vara latt att kanna igen, den fiir inte besta av for manga hoptragda figurer utan cndast det vasentligaste - idealet ar en enda tigur. 9. Man skall ej upprepa, ingenting bor symboliseras med tva eller tlere figurer. Om en enda figur racker till for att symbolisera tva eller tlere saker, sa forstarker det symboliken och darmed hela vapenbilden. I 0. Figurerna bor vara sadana att de - liksom hela emblemet - utan forebild kan ritas pa nytt enligt blasoneringen. Detta leder till att figuren bor vara en allmangiltig representant for sin art, den fiir t.ex. inte vara nagot bcstamt slott utan cndast ett heraldiskt stiliserat slott som nog kan sagas anspela pa t.ex. Kexholms slott. Man kan saga att en heraldisk tigur inte har ett egennamn. Jukka Suvisaari (Heraldiska Sallskapet i Finland), April 1990 Oversattning ti I l svenska: Anders Segersven/Bo Tenn berg (I Jcraldiska Sallskapet i Finland), April 1991

12 Ku1 enne pe aelt1i Minka ikaisena sita alkaa tietoisesti muistiinsa merkita asioita ja sattumuksia, en osaa sanoa. Lapsen mieli on avara ja vastaanottava. Kesa ja talvi meilla maalaislapsilla olivat selvasti erilaisia. Eika vain leikkimista, silla kuului tehda voimille ja taidoille sopivia hommia. Talven leikit olivat hiljaisia. Meluamincn ci ollut muotia. Ei mcilla ollut nukkeperhetta. Jos oli yksi ostopaincn, niin se sai hyvan ja hellan pidon. Meilla tehtiin tuvassa puutoita; rckia, saavcja, suksia, kankia ja kirvecnvarsia. Silloin siella vcistettyjen ja hoylalastujen seassa oli viihtyisa ja mukava olo. Ja kun isa tcki suutarin hommia, apua tarvittiin pikilangan te. ossa. Mumma tai aiti olivat langan kehranneet sydanpcllavasta. Lukutaitoa yllapidcttiin niin, ctta isa suutaroidessaan luetti Maammc-kirjaa. Ennen varsinaista koulua oli kiertokoulussa opittu kirjoittamisen ja Iukcmisen alkcet. Muistan, kun tuli sahkovalot. Ei radiota ollut pitkaan aikaan. Aikuisct kcrtoivat juttuja, pclottaviakin. Oli ollut kapina-aikaa ja salakuljetusjuttuja. Koulusii Koulusii ol talviajan lcikki. Sai olla olevinnaa, jos paasi opettajaksi. Nain nuoremmat oppivat kuin vahingossa lukemiscn alkeita. Hevosii tarvittiin vain naru tai pitka vyo ja juostiin ympari tupaa. Hevonen tapasi olla vikuri. Uscin vain juostiin ympari tupaa. Hietasen kyhin poikia kelkkailemassa Sunnuntain iltapuolella pelattiin naapurin lastcn kanssa postikorteilla aasii ja sikkaa. Oli nelja maata: ihmista, clainta, kukkasta ja maisemaa. Se oli suuri juttu, jos joulupukki toi Musta-Pekka-kortit. Isompana sai koulun kirjastosta Iainata kirjoja ja Iukeminen viihdytti. Pojatkin lukivat paljon, mutta painikin maistui. lllalla mentiin ajoissa nukkumaan. Talven leikkeja Talvi ulkoleikkeinccn oli mahtava juttu. Yaikka oli puunkantoa, jauhamista ja muita kotitehtavia, niin jaihan aikaa tahteeksikin. Kun Suuroja ja kulppa jaatyivat, niin kcnganpohjat saivat kyytia Iiukucssa. Yoitiin menna jarvellekin. Kun lumi tuli suksille oli kaytava, vaikka meidan lahella ei ollut mahtavia makiakaan. Joskus pyhina oltiin kuurupeittoa. Kun oli oikeat talvet, niin lumiukot saattoivat sailya kauan. Kauppasilla ja kotisilla Kesa, nain muistcl Jessa, oli aina lammin ja aurinko paistoi, mutta eihan sc niin ollut. Kesalla kauppasct tehtiin navetan vinnille. Lcikisti myytavana oli astioita - sarkyneidcn astioidcn palasia, ryyneja riivityista ruohoista, Juvanruukin lapsia vuonna Taustalla Onni Hietasen talo. tulitikkuja, suolaa. Yuoronperaan kaytiin ostoksilla. Kotileikki oli tuvan vinnilla. Laudankappalcct scinina ja kuunkappalect huonckaluina. Rasykorista leikkelemalla IOytyi peittoja ja liinoja. Tikkulastukoista sai liimaamalla piirongin ja pikkupulloista vaaseja. Ulkoleikit kesalla avarsivat kotipiirin kylalle pain. Simolan haassa pel lonreunassa oli kaunis aha. Sunnuntain iltapaivalla kauniilla ilmalla Pohjakylan lapsct lcikkivat haita, hautajaisia ja kotilcikkia - isa, aiti ja lapsia. Talosii, kapylehmia ja lampaita, peltoa, isantia ja emantia ja pa1menia. Uimassa ja rantaleikeissa Jarvenrannassa uinti oli tietysti tarkcin, mutta kun oli paksu hiekka, niin taas rakcnncttiin huoneita. Kammcnten valissa hiekka solui seiniksi ja kylla ne hiekalla "kalustettiinkin". Ei ollut muotia rannalla makoilu. Hauska paiva oli sekin, kun aikuisct naiset lahtivat rantaan pesemaan takkeja ja mattoja ja paasi keralle. Kotinurkilla pitkalla nurmclla urhciltiin. Kun aikuiset viisottelivat, niin lajeja oli kaytossa piencmmi I Jakin. Kujasilla onnistui juoksukilpailut. Pclattiin pilppaa ja neljaa maalia, jossa palloa lyotiin kadella. Tirranpyoritys onnistu vain tiella. Kesapeleja oli kittilat ja kattilat hcti, kun sulaa tuli, etta sai tikulla piirrettya ruudut. Pojat hypitti ja heitti kuoppaa. Harmi, etta naitten leikkien saannot on unhoittuncct. Jsompana paimeneen Kesaan kuului kylla hommaakin kasvimaalla, juurikaspellolla, puittcn pinoamista ja marjassa kayntia ja paimencssa isompana. Paimenessa oli hauskaakin, kun syksylla kokon hiillustassa paistettiin perunoita. Sanotaan, ctta aika kultaa muistot. Tehkoon niin, mutta ei meilla ollut nurkan taydclta tavaroita, eika vanhempamme saancet korkeasti oppineilta viisaita neuvoja. KaytCissa oli tervc jarki, viisaus ja vaisto. Lasten oli oltava tottelevaisia ja rehellisia. Oltiin onnellisia, vaikkei itse sita ymmarrettykaa. Alli Inkinen

13 ~~fli jatj~ ~ 1/eeott ~~1~~~j&: Auran kirja j a kemikalio Paivi Hannula Liikekeskus Aura puh Inkisen Puutarha Esa Inkinen Paattinen puh Koneurakoitsija Esko Inkinen Raisio Piuhantie 5 Puh TOIMIALAAMME * liikekirjanpidot * isannointipalvelut * maatalouskirjanpidot * yritysten perustamiset * veroneuvonta Kyron Jilinotariaatti Oy Heikki lnkinen Kyro, puh Laurilan Puutarha Vahto, Seppalant. 201 puh Teeta ikkunasi ja ovesi meilla Puutyo Inkinen Ky Niinijoki puh Kukka- ja Puutarhakauppa Lillukka Sakyla puh Tiravan Puutarha Ky Paattinen Tiravantie 145 puh Inkisen Saha- ja Huvilarakenne N iinijoki puh , Fax Valmistaa hirsihuviloita myos pyorohirresta seka Maarakennus Urakoitsija Paavo Inkinen Kalela Masku puh , autopuh

14 uolemajiirvikerhon joulujuhla Maarian VPK-talolla Leevi Inkinen Myo vietetaa nyt kuolemajarvelaisii pikkujoulujuhlaa, kuka tanne tulloon, ei aikaa turhaa tuhlaa. Taal nahhaa pitkast aikaa vanhat tutut ja kuullaa uuvestaa ne hyvat jutut. Sentakkii kerhopiiri pieni pyorii ja toimikunta taan asja ettee hyorii, jot saatais taha elamaa viihtyvyytta lissaa, muistellessa kotipitajaa ja aitii, issaa. Hyo annoit meille elama ja tiijojyvat, jot matka varreel sailyis tavat hyvat. Mut kohva kohtalo ja suuret Herrat, o nayttaneet nii monet kerrat, mita merkitsee taa pieni ihmise mieli ja mis soip taa kaunis karjala kieli. Hai mielestaa se suuree massaa hukkuu, ko julma sotatorvi tappotantereelle kutsuu. Taa o sita historia seuraamusta kovvaa, mei pit liihtee etsimaa muualt kottii ommaa. Sen takkii myo toivotaa nii kovasti rauhaa, jottei kenekaa tarvis kuulla ko sotatorvi pauhaa. Miu esityksei pita kasitella joulu aihe, mut taan asja tiimoil alkaa olla kova paine. Kauppamies nyt sannoo: "Taa tavara on hyva, eiks' siin piilis joku lahja jyva." Joulupukki sen varmast jaksaa kottii kantaa, rakkaa lle ihmiselle ko lahja antaa. Jeesuslapsi tata asjaa syrjast katsoo, ko ihmislapset lahja-asjaa vatvoo. Onk taa lahja varmast hyva, jot sai lyis ystavyys ja henki syva. Mei sopis tata asjaa itskukkii kyssyy, antaaks lahja arvoi mitka pyssyy. iis maisemiis mis joululapsi naki paivan valo, ei tal kertaa loista aamukajo. inkatakkii ihmisii ain pittaa haastaa riitaa ja epasoppuu, sita aina piisaa. entakkii myo toivotaa nii kovas rauhaa, jonei tarvi kuulla ko sotatorvi pauhaa. Sotamiehii suoja piti saaha, ko lumikin jo meinas tulla maha. Miehii tuva lattia ol taysi, kovi-ikavakkii heita varmast jayti. Nainikkaa elettiin siin vaha aikaa, uoteltii, mita neuvonelut aikaa saikaa. Kannakse kohtalost siin kauppaa kaytii, ko venalaisii piti etsii uusii vaylii. Nainikkaa siin kuitekii kai, jot mei kotiseutu raj a taakse jai. Sovajulistus ol taytta totta, vaikee siihe oli kantaa ottaa. Vakavaks siin meni sotamiehii ilme, ei ennaa loistant silmiist leikipilke. Nai rauhatyo nyt piti jattaa ja kovvii kuulii reppuu mattaa. Sentakkii myo toivotaa nii kovast rauhaa, jottei kenekaa tarvin kuulla ko sotatorvi pauhaa. Nii meillekii siin lahtakasky tuli, kui mone silma kyynelii suli. Siihe loppuikii se rauhalline rakentava tyo, sovalaine karjalaisee maaha Iyo. ltku silmaas taroi sakkii matettii, voisurruu suurta, sinne kaikki nyt jatettii. Mihi matka kay nyt ihmispolo, epavarma oli kaikkii olo. Uuraa, Turkisaare kautta mantii karkuu, kui paljo matkaal kuultii ihmisparkuu. Lapsii synty, vanhoi kuoli, tulevaisuuvest kasvoi huoli. Sakkijarvelt oltii monta yota, tekematta mittaa tyota. Mei mielees oli pahhaa katkuu, pelko siint, kui mei matka jatkuu. Pakolaise asema o mahottoma kova. Evakko; onk se mei nimi oma? Sentakkii myo toivotaakii rauhaa, jottei kenekaa tarviis kuulla ko sotatorvi pauhaa. :vi ie tahtosii kasitella tata adventtiaikaa, ui paljon muutoksii se mei elamaa saikaa, Kaks paivaa vaille 44 vuotta, liihetti i myo pakolaiseks, eika suotta. Mei kotikontuu tallais vieras jalka, mita muuta siin voi tehha ihmisparha. Jostai pittaa etsii turvaa, nai valtettais myo kansanmurhaa. YK aikaakii mei historias o oma luku, meita puo lustammaa tuli koko Suomen suku. Kyllii tuotii tykkii, pyssyy, miesta monta, odistammaa aikaa onnetonta. ui monelle se oli viime retki, sota kun taal riehu, koitti kuolonhetki. Heita kiittamast myo ei laata, uhri annettu o puolustaissa isanmaata. entakkii myo tovotaaki rauhaa, jonei kenekaa tarvis kuulla ko sotatorvi pauhaa. Aiti piti paistaa pullaa, kahvii keittaa, hyvastit nai kotirauhalle nyt heittaa. ovittaa siin pi ti kovast jalkaa, ko aamukahvi keitto alkaa. Melkee ihmista ol kottii vailla, hoi elamakkii turvata nyt pitais lailla. Eduskunna asjoist kiirest piti paattaa, jot mihi tyo evakot nyt oikee maatta. Ihmee hyvast naist asjoist tehtii selvaa, iha hengehattaa ei taitant olla kellaa. Johokii naa ihmiset nyt pannaa, kyl monikii siin varmast kaytti pahhaa sannaa. Kuitekii se hyva sopu sijjaa antaa, toivomukkaa kenekaa ei tarvis kaunaa kantaa. Siirtovae Huolto meille tul nyt appuu, sielt saatiikii myos manta ruokalappuu. Ko ihmiselle tulloo oikee kova hata, esivaltakaa ei meita pahhaa pullaa jata. Siint hyvast mei viela pitas heita kiittaa, tama paiva rauhatila meille kylla riittaa. Kaupunkii tuo viholline puotti viela pommin, vaik hyo koko ajan tekkiit rauha hommii. Sentakkii myo toivotaaki rauhaa, jottei kenekaa tarvis kuulla ko sotatorvi pauhaa.

15 Mie korostant oon kovast rauhasannaa, sota mei pitais julistaa nyt pannaa. Karjalaine ajan hyvast tietaa, kui paljo ihmismieli kovvaa onnee sietaa. Rauhatyo mei Suomes hyvvaa sattoo korjaa, evakoist ei saatu tehtyy kenellekaa orjaa. Taal henki pakostakkii ajanolloo muuttuu, mut kenekaa ei tarvitse tasta ajast suuttuu. Kehityksepyora mannoo aina ettepai, mei kovat kokemukset nainikkaa taakse jai. Tas esitykses mie tahoi kaynaa mei kielta ommaa, miu mielestai se kuultavaa o sommaa. Sentakkii mie toivosiikii kovast tata: kuva teist kynakoyt6 taitaa, tieto paperille mata. Soma ois kuulla esityksiis karjalaine murresana Suome kansa kulttuurii myo tehtiais oma vana. Rauhatyota mei kaikkii pita is jatkaa, nai voitais tehha turyallista matkaa. Nelja viikkoo valmistellaa sy ntymapaivajuhlaa, kui paljo sina aikaan kansa rahhaa tuhlaa. Miu lapsuuveissai valmistettii puuhevosta ja tokkaa, Perhee neiset laatikkoija kinkkuu kokka. Heinakuorma, joulukuus! sissaa tuotii, elaimille, ihmisille joulurauha luotii. Joulusauna kuumuus tuonnetta loi lissaa, illaal myo myohemmi uoteltii issaa. Aiti sano: "Hevosel kauroi pittaa antaa, nainikkaan elaimille joulurauha kantaa." Mite tas asjaas oikee kai? Isa! olkii turkki nuripai. Hanes kuitekii ol jottai tuttuu, ko alko tyontaa joulupukki juttuu. "Oottaks olleet kilttii, mita?" haa tivas kovast asjaa sita. "Turha miu on tanne Iahjoi kantaa, jos aitille ette teho appuu antaa." Hanel kuitekii ol mieli hella, jottei paha mieli, oisi kellaa. Kaikki lapset lahjan saivat, palkitti in nain tekemisen vaivat. Kol me viiko paast ko taa joulu koittaa, ja joulurauhaa kellot soittaa, sillo myo toivotaakii rauhaa ja kunnellaa ko joulukellot pauhaa. Kuolemajiirvelta Muolaaseen tullutta Inkisen sukua Olen iloinen siita, etta sukumme sukututkimus ja heidan menneisyytensa tulee tutuiksi jalkipolville. Olen iloinen myos siita, etta kiinnostusta on muidenkin taholta ja etta olemme nain pitkalla. KllTOS kuuluu Teille aloitteen tekijoille. lsoisani isa oli Kustaa lnkinen (vaimo ei tiedossa) ja hanen poikansa Ville "Aija" minun isoisani ja hanen vaimonsa Hetti omaa sukua Yaittinen. lsoaitini kuoli isani ollessa 15-ikainenja isoisani kuoli isani ollessa 18 -vuotias, ensimmaisen maailmansodan loppuaikoina. lsani syntyi yhdeksanlapsisen perheen nuorimpana. lsani ja isani veli Esa ainoastaan avioituivat, muiden kuollessa lapsuusiassa. lsani Yaino lnkinen, osittain kodittomana, joutui hakemaan elamanuraansa monta ammattia koittaen mm. teuraskauppiaana sukulaisten kanssa, taksiautoilijana Muolaassa, kokeili onneaan Amerikassa. Kotiuduttuaan Amerikasta meni sairaalaharjoittelijaksi Kirvuun, jossa tapasi aitini Annan omaasukuaan Kostiainen. Ostivat maatilan, jota viljelivat evakkoon laht66n saakka. Monien evakkovuosien jalkeen muutimme Karkolan Korvenky!aan, jossa vanhempani jatkoivat maanviljelysta elakeikaansa asti, jatkan heidan ammattiaan. Vanhempieni leposija on Karkolan kirkkomaalla. Meita oli kolme sisarusta. Siskoni Anna-Liisa, talousopettaja, kuoli naimattomana. Veljeni Paavo, hortonomi, asuu Sakylassa, hanella on vaimo Terttu o.s. Leinonen ja kaksi lasta, Katja ja Pieta. Mina Jorma jatkan maanvi ljelysta, vaimoni Tuula o.s. Nyyssonen on nykyisin lasten kerho-ohjaajana Karkolassa. Meilla on 11-vuotias poika Juho. Muolaan historiassa on maininta isani lapsuusmaisemista, jossa he asuivat Sormulan Inkisen maella. Yaikka isani ei paljoa nuoruudestaan kertonut, niin yksi muisto on jaanyt mieleeni. lsoisani Yillen ollessa hakemassa katiloa talvella kovalla pakkasella keskella yota, sudet seurasivat heita. Heidan tarkeaan matkaansa tuli nain lisaa jannitysta reen naristessa ja susien ulvoessa (tapahtui noin ). lsani syntyi karjalaiseen tapaan suurperheeseen, jossa hanen isoisansa oli isantana (Kustaa). Lapset kasvoivat serkkujensa seurassa. Tama suurperhe hajosi pihapiirin asuinrakennuksen tuhoutuessa tulipalossa, isani ollessa yhdeksan ikainen. Jokainen perhe rakensi oman kodin ja nama kodit kohtasivat saman kohtalon muutamia vuosikymmenia myohemmin Talvisodassa, suomalaisten peraantyessa ja sytytettyaan rakennukset palamaan. Meidan koti oli jo silloin Kirvussa, jossa rakennukset saastyivat, vaikka nykyisin kylamme on purettu venalaisten toimesta. Omista lapsuusmuistoista parhaimpana pidan kylareissua, kun kavelimme kotipolkua pitkin lampimana kesaaamuna. Aitini, isani, siskoni ja mina ollen kahden ikainen. Tata pidan elamani suurimpana onnen hetkena, jonka olen elamassani kokenut. Miksi nain? Taman lapsuuden sota sarki monin ikavin tapahtumin, silla olinhan sodan alkaessa neljan ja puolen ikainen ja jouduimme olemaan evakossa monessa paikassa. Olin Iahes kolmentoista Karkolaan tullessa ja elaman vakiinnuttua. Nama lapsuudenaikaiset tapahtumat ovat murtaneet sen turvallisuuden tunteen, jota ihminen elamassaan tarvitsee ja kaipaa tehdakseen elamastaan onnellisen. PARHAIN TERVEISIN JA HYV AA JOU LUA! JORMA INKINEN Korvenkylantie 326

16 Joulunajan lapsuusmuisto koti-karj alas ta Elettiin vuosia ennen talvisotaa. Olin 3-4 -vuotias. Joulukuinen paiva oli hamaran sinertava. Pakkanen paukkui nurkissa. Aiti veti "salusiinit" ikkunan eteen vaikka oli paiva. "Alkaa nyt katsoko ulos" sanoi aiti ja otti vispilan ja pesuvadin kateensa juosten ovesta ulos niin helmat oven raossa heilahtivat. Mietin, mitahan siella ulkona nyt oikein tehdaan. Mummo lepasi kammarin sangyssaan, taisi oikein nukkua paivalevolla. Jospa kiipean tuvan seinustan pitkalle penkille ja raotan vahan verhoa. Katson viela kammariin pain ja kylla mummo siella sangyssa loikoi. Kiipesin nopsasti penkille, jossa lauantaisin oli pullavati poikineen paistamisen jalkeen jaahtymassa. Nyt ei ollut, eika tarvinnut pelata, etta sormet tai kesaaikana napa olisi saattanut palaa. Raotan valkeaa verhoa. Mita? isa ajaa isoa lihavaa sikaa navetasta ulos. Sika liukastelee ja vinkaisee ja lahtee juoksemaan navetan seinustaa kanalaan pain. Isa juoksee perassa eika saa sita kiinni. Sika juoksee, liukastelee, rohkii, kiljuu ja minua alkaa naurattaa. Sitten tulee tallista pain Oiva-veli jokin varsi kadessaan avuksi. Huh, sehan on kirves, johon kieleni tarttui kiinni, kun se oli ulkorappusilla niin kiiltavana, etta piti nuolaista. Voi vielakin tuntui kuin pala olisi kielesta pois. Niin juoksivat isa, veli ja sika kilpaa pitkin pihaa. Kiersivat kaivon, mutta sika paasi aina livahtamaan pakoon. Aitikin ilmestyi karjakeittion ovelle ja alkoi viettamaan sikaa. Sika juoksi navetan ovelle, aiti toi kaukalon siihen sika rauhoittui syomaan. Miehetkin ehtivat siihen, hikea paasta pyyhkien kouraansa. Ja sitten se tapah- tui... Oiva otti kirveen, nosti ylos korkealle paansa ylapuolelle ja loi isoa sikaa paahan. Sika parkaisi pahasti, se kuului tupaan asti. Mina pelastyin, hyppasin penkilta alas, juoksin mummon kammarin lapi "putukkaan" sankyyn peiton alle ja itkin. Korviini kaikui yha sian parkaisu. Taisin nukahtaa siihen lampimaan. Oli jo hamara menin ulos. Aiti vispasi jotain, ai.. se oli verta. "Paistetaa verilettui, ne vast onkii hyvvii" sanoi aiti ja kasi k~vi vikke Iaan. Menin kujan alle ja siella orressa riippui halastu sika. Maassa oli siasta kaavittuja karvoja ja amparissa punaisia sisaelimia. Sian paa silmat kiinni, oli puupolkyn paalla sorkat vieressa. Minulle tuli niin saali "mei issoo sikkaa". Oiva sanoi "ala sure, siint saahaa joulukinkku, tytenaa ja suolist aiti keittaa saippuaa, lihat pannaa tii- nuu suolaa ja syyvvaa koko talvi. Se on niin lihava j a paksulaskine". Lauantai-iltana saunan jalkeen aiti nosti poydalle uunista lihapotin, ruislimppua ja potaattipiirakoita. Kaikki soivat halusta ja kastoivat ruisleipaa liemipottiin. Minakin soin ruisleivan, mutta ison sian liha kiersi suussani eika mennyt alas. Otin lihamoykyn suustani, jota olin kauan imeskellyt ja piilotin salusiinin taakse piiloon ikkunalaudalle. Sielta Mikkokissa sen pisti poskeensa. Pitkin talvea muistelin isoa sikaa ja Mikko-kissa sai monta lihapalloa. Tama lapsuusmuisto tulee aina mieleeni kun naen isoja sikoja ja joulukinkkuja. Nimim. "lllikka" Joulukirkkomatka Meilta oli pitka matka kirkkoon, Iahes viisitoista kilometria. Aikaisin joulu-aamuna Iahdettiin matkaan hevosella. Tuhannet tahdet tuikkivat pimealla taivaalla. Paasimme Immon kanssa mukaan, elamani ensimmaiselle kirkkomatkalle. Se oli jannittavaa. Isa istui kuskipukilla, aiti jonkun isosiskon, tai olikohan se mummon kanssa selkanojaisella reen istuimella. Me Immon kanssa istuimme heinien paalla reen taka-osassa, hyvin peiteltyna selka menosuuntaan. Jennyhevonen, liinaharja, juoksi reippaasti, reen jalasten naristessa somasti. Minusta alkoi tuntua, etta reki kulki takaperin kotiinpain. Kysyin Immolta "mennaanko me kotiin pain?". "Ei menna" Immo vastasi. Yritin katsoa eteenpain, mutta sielta lentelivat kovat lumikokkareet hevosen jaloista, niin etta vedin akkia paani takaisin peiton suojaan. Kirkon maella hyppelimme pois reesta ja jalat olivat kankeat. Aiti otti kateen ja talutti sisaan kirkkoon,jossa oli valoisaaja kirkasta, etta haikaisi pimeasta tultaessa. Ihmisia oli kirkko taynna ja niin ahdasta, etta luulin jonkun istuvan paalleni, kun noustiin ylos ja taas istuttiin alas. Mutta kylla urkujen aani ja virrenveisuu oli kaikkein parasta siella kirkossa. Paluumatkalla hevosia ajettiin kilpaa juoksemaan kotiin. Oli se pelottavaa menoa, vieras hevonen juoksi meidan reen perasta ja hevonen tuli niin lahelle, etta suusta riippuva kuola tippui meidan peitteelle. Pelkasimme mm. Oli helpotus, kun vihdoin olimme omalla tiella ja paasimme onnellisesti kotiin ja Iampimaan. Korvissa soivat viela urkujen aanet kun isompien sisarusten kanssa lauloimme: Ruuna virsta viela tepsuttele pois. Talla kirkkotiella aina olla vois. Kaarina Hannula Kello IOi jo viisi, lapset heratkaa! Juhani ja Liisi - muuten matka jaa. Tassa vesimalja silmat huuhtokaa! Lammin karhuntalja reessa odottaa. Vasta ruunan reessa silmat aukeaa. Siin' on silmain eessa synkka metsamaa. Aisakello helkkaa, loistaa tahdet, kuu. Riemua on pelkkaa, hymyyn kaypi suu. Tuossa mokin Miina kulkee kirkolle. Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille! Maenrinteen alla talo torrottaa, joka ikkunalla kaksi kynttiliia. Ruuna, virsta vielii tepsuttele pois! Talia kirkkotiella aina olla vois. Riemuhuuto liihti lasten huulilta: Juurkuin joulutahti, kirkko kummulla! Sisallapa vasta silmat huikenee, tanne taivahasta Korkein katselee. Saivat paikan oman pitkaan penkkihin, sytyttivat soman haarakynttelin. liiks muistiin jaiineet - niin ei kaunista, kuin on urkuin aanet jouiuaamuna. Soipi virret vielii kulkiessa pois. Silla kirkkotiella aina olla sois. Sav. R. Raala (Berndt Sari in) San. lmmi Hellen JT 70, KMJ 69

17 SUKUSEU-RAN JASENLUETTELO Aaltonen Heli lnkinen Heikki Kyro Aho Helena Rusko lnkinen Leena Kyro Akkanen Aune Halikko lnkinen Hilkka Masku Akkanen Eino Halikko lnkinen Hilma Naantali Akkanen Aila Halikko lnkinen llmari Paattinen Akkanen Kalevi Halikko lnkinen Ritva Paattinen Akkanen Anja Halikko lnkinen Jukka Masku Akkanen Risto Halikko lnkinen Prasan Masku Alkkiomaki Jyrki lnkinen Karri Alkkiomaki Hilkka lnkinen Katri Masku Antonen Kati Sakyla lnkinen Kauko Masku Antonen Sirkka Sakyla lnkinen Mirja Masku Antonen Tytti Sakyla lnkinen Lauri Oulu Anttila Pekka Masku lnkinen Sinikka Oulu Anttila Riitta Masku lnkinen llkka Oulu Blomberg Anders Ruotsi lnkinen Leevi Raisio Castwall Anniina Ruotsi lnkinen Lempi Raisio Castwall Viktor Ruotsi lnkinen Martti Hannula Kaarina Aura lnkinen Hilkka Hannula Joel Aura lnkinen Matti Kalevi Raisio Hannula Paivi Aura lnkinen Matti Masku Hannula Juha-Pekka lnkinen Lyyli Masku Hannula Leena lnkinen Mikko Masku Hautonen Raija Hameenlinna lnkinen Osmo Rovaniemi Hautonen Keijo Hameenlinna lnkinen Outi Helsinki Heininen Sinikka Le mu lnkinen Pentti Helsinki Heininen Timo Le mu lnkinen Paivi Sauvo Heinonen lrja Le mu lnkinen Samu Heinonen Kari Le mu lnkinen Tarmo Helenius Kaarina lnkinen Toivo Sauvo Helenius Sirpa lnkinen Liisa Sauvo Helenius Timo lnkinen Vappu Hiekkala Ahti Kaarina Inkinen Vaino Kayra Hiekkala Ulla Kaarina lnkinen Helvi Kayra Hiironen Aimo Rusko Inkinen Yrjo Kayra Hiironen Helvi Paattinen lnkinen Hilkka Masku Hiironen Marko Paattinen Joensuu Arja Le mu Hiironen Aarne Vahto Johansson Aini Ruotsi Hiironen Soilikki Vahto Johansson Roger Ruotsi Hiironen Timo Vahto Johansson Terttu Ruotsi Hiironen Maija Rekijoki Jarvinen Maaria Hiironen Pentti Rekijoki Jarainen Esteri Nousiainen Hiironen Helvi Rekijoki Jarainen Tauno Nousiainen Hiironen Leena-Maija Rekijoki Kankaanpaa Pirkko Kayra Hiironen-Jousela Paivi Kankaanpaa Tuomo Kayra Hiironen-Tiensuu Taina Lieto Kankaanpaa Rauni Kayra Honkala Riitta Kuopio Kankaanpaa Yrjo Raisio Hotokka Marja-Liisa Halikko Kankaanpaa Sirkka Raisio Hotokka Veikko Halikko Ketola Elma Nousiainen Huikko Pirkko Kiili Hely Naantali Hyle lmpi Kipinoinen Juhani Hyle Terttu Kipinoinen Seija lnkinen Aino Vanta a Kipinoinen Kristian lnkinen Alli Naantali Kipinoinen Mari Jnkinen Alma Aura Kipinoinen Matti Kayra lnkinen Annikki Ruotsi Kipinoinen Leena Kayra lnkinen Eemeli Naantali Kipinoinen Toini Lieto lnkinen Eero Lemu Koskikallio Ritva lnkinen Irja Le mu Koskikallio Matti lnkinen Esa Paattinen Koskinen Anneli Pori lnkinen Kirsi Paattinen Kukkonen Hellevi lnkinen Heikki Littoinen Kurki Rauni Masku lnkinen Helja Littoinen Kurki Reijo Masku

18 Kurki Tarja Kurki Pertti Leino Paivi Lerkki Hilja Lerkki Rauha Lietepohja Tellervo Lietepohja Heimo Liianmaa Terttu Liianmaa Martti Lindroos Martta Lyijynen Raili Marttila Irma Marttila Jaakko Muurinen Eila Muurinen Mauri Muurinen Paula Muurinen Niko Muurinen Pekka Muurinen Toivo Muurinen Toivo Muurinen Yilho Makila Sinikka Makila Esa Makila Antti Nieminen Arja Nieminen Jorma Nieminen Hilkka Nieminen Onni Nieminen Martta Nieminen Tapani Nurmi Sari Nurmi Janne Oksanen Anneli Oksanen Sula Rantala Ritva Rantala Olli-Pekka Reko Sirkku Reko Olli Rokka Ritva Rusi Elsa Rusi Tauno Rusi Merja Saksi Mervi Saksi Oiva Saksi Liisa Saksi Tuulikki Saksi Martti Salmela Erkki Salmela Sinikka Salminen Hilkka Salminen Erkki Santalainen Maij a Seppala Eeva Sihvonen Ritva Sirkia lrja Siutta Tauno Siutta Salme Stenbom Krister Sundqvist Sanna Suominen Sinikka Suominen Kimmo Suorsa Leena Soderberg Liisi Piikkio Piikkio Preitila Aura Aura Lappi Tl Lappi Tl Kayra Kuninkaankyla Rusko Rusko Pori Yinkkila Yinkkila Noormarkku Noormarkku Noormarkku Taivassalo Mynamaki Mynamaki Mynamaki Karuna Karuna Karuna Karuna Sauvo Sauvo Halikko Halikko Littoinen Littoinen Otajoki Otajoki Naantali Paattinen Paattinen Paattinen Naantali Koski Tl Koski Tl Helsinki Helsinki Uusikaupunki Uusikaupunki Masku Lahti Hajala Aura Vahto Kajaani Ruotsi Tamminen Riitta Tamminen Kari Toivonen Maritta Tommila Katariina Tommila Raimo Yahtera Heidi Yartiala Ari Vartiala Liisa Venho Anne Yenho Seppo Yeramo-Leivo Paivi Leivo Kari Yeramo Riikka Veramo Ritva Veramo Jarkko Viljaranta Sirkka Viljaranta Jarkko Yirea Helvi Yirea Yeikko Yirkki Sylvi Yirtanen Matti Yirtanen Anja Yuorenmaa Terttu Vuorinen Marja Yuorinen Hannu Vahasoyrinki Mirja Valimaki Jaana Riihikoski Riihikoski Muurla Naantali Naantali Ylojarvi YIOjarvi Sasi Sasi Sasi Raisio Raisio Ojankulma Ojankulma Yaskio Onnittelemme seuraavia tiedossamme olevia vuoden 1996 merkkipaivan viettajia Salmela Sinikka lnkinen Alli lnkinen Hilma Liianmaa Terttu lnkinen Leevi Vartiala Liisa Lerkki Hilja Muurinen Yilho Heinonen Irja Salmela Erkki Kipinoinen Toini Nieminen Jorma Sukumme kunniajasen Muurinen Niko v 75 v 85 v 60 v 70 v 70 v 70 v 90 v 60 v 50 v 80 v 50 v 92 v

19 JASENMAKSUT JA JASENEKSI LIITTYMINEN Vuosijasenmaksu on 30,-/jasen. Ainaisjasenmaksu on 300,-/jasen. Lapset ilmaisia 18-vuotiaaksi. lnkisen sukuseuran tilinumero Auran Osuuspankki Hyvat sukuseuran jasenet! Taman vuoden jasenmaksu on maksamatta muutamilta jasenilta, pyydamme ystavallisesti suorittamaan em. tilille taman vuoden loppuun mennessa. KIITOS! Aviopuoliso voi myos olla jasen, onhan han avioliiton kautta liittynyt sukuun. TERVETULOA SUKUUN! Sukuseuran hallitus Hannula Kaarina, puheenjohtaja lnkinen Samu, varapuheenjohtaja Inkinen Paivi, sihteeri Kukkonen Hellevi, rahastonhoitaja Alkkiomaki Jyrki Heininen Sinikka Inkinen Karri Kipinoinen Matti Yenho Anne Aura Sauvo Le mu Aura Lieto Hiihtolomamatka Yllakselle Viela muutama paikka. Tied. ja ilmoittautumiset em mennessa. Matkailutietoa Yuodesta 1989 olemme tehneet vuosittain muutamia kotiseutumatkoja Kuolemajarvelle. Ajankohtana ovat olleet kevat ja kesa, jolloin luonto on kauneimmillaan, vesi lampimimmillaan uintiretkia varten ja kaki kukkuu... Olemme kierrelleet myos Muolaassa, Uudellakirkolla, Terijoella ja monessa, monessa muussa Karjalan kannaksen pitajassa. Myos ensi kesana on suunnitteilla pari matkaa, ensimmainen ja toinen Paakohteina Kuolemajarvi kotikylineen. Jos matka kiinnostaa, ota yhteytta! Hinta oli viime kesana 650,-/hlo. Kaikki ovat tervetulleita matkalle. Soittele!! Kaarina Hannula Karjalan laulu Karjala kallis sy)1tymamaamme riemujen ranta ja kukkiva maa. Leikkivat lehdot, lahtesi saamme, rintamme auvoinna ain armastaa. Ylvaina kalliot koskias kaartaa tuuloset tuutivat koivikkosaarta. Karjala kallis syntymamaamme, riemujen ranta ja kukkiva maa. Kansa niin armas Karjalan maassa, aattehet suuret sen sielussa Iyo. Laulujen laineet ilmassa, maassa suurta on heimomme hehkuva tyo. Into ja usko sen vahva kuin vuori, kallis on kansalle vapaus nuori. Karjala kallis syntymamaamme, riemujen ranta ja kukkiva maa. Meil la on Yainon voima ja taika, tietajan viittoma hengen tie. Vireissa viela on taattojen aika mainetta kantaa ja kauaksi vie. Ammoin ne auhdoilla raatoi ja kesti hallan ja vainon ne vaaroilta esti. Karjala kallis syntymamaamme, riemujen ranta ja kukkiva maa. Taattojen taival, laulujen Jaine auratut auhdot, kukkiva maa. Kentalle jaaneen sankarin maine Karjalan kumpuja kaunistaa. Karjalan turvaksi tuiskuissa saamme riemut ja murheet me yhdessa jaamme. Karjala kallis syntymamaamme, riemujen ranta ja kukkiva maa. A. Nurminen Oripaa p A URAN OSUUSPANKKI

20