AMMATTITAITO ON AINA MUODISSA

Transkriptio

1 AMMATTITAITO ON AINA MUODISSA Tässä Työelämä on julkaisun tarvitsee otsikon osaavia mahdollinen tekijöitä alaotsikko tasaus Tekstiili- vasemmalle ja vaatetusalan koulutusselvitys Raportit ja selvitykset 2012:16

2 Opetushallitus ja tekijät: Virpi Lahti (toim.), Irma Boncamper, Ülle Liesvirta, Tuula Puoskari, Soili Sirviö ja Sari Lehtonen Raportit ja selvitykset 2012:16 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Kannen kuva: Susanna Laitala, Sedu Kurikka Muut valokuvat: Virpi Lahti, NX09SI Sedu Kurikka, Sylvia Kuutama, Tiia Oksanen Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere

3 SISÄLTÖ Tiivistelmä...7 Sammandrag...9 Esipuhe...11 Johdanto...13 Selvityksen tausta ja toteutus Koulutusselvityksen lähtökohdat ja tausta Selvitystyön tavoitteet ja painopistealueet Osaaminen käsitteenä Alan koulutus suomalaisessa koulutusjärjestelmässä...27 Ammatillinen toisen asteen koulutus Korkeakoululaitos Ammatillisten tutkintojen viitekehys Toimielin ennakoi koulutuksen laatua Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen alueellinen jakautuminen Suomessa Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityksen prosessi...39 Tutkimusmenetelmän kuvaus Selvitystyössä käytetyn aineiston kuvaus Kyselyt Taustaselvitysten tuottamaa tietoa Tekstiili- ja vaatetusalan kuvaus Tekstiili- ja vaatetusalan moninaisuus...49 Tekstiili- ja vaatetusalan toimialojen määrittelyä Tekstiili- ja vaatetusala työllistäjänä Tekstiili- ja vaatetusala työllistäjänä Suomessa...62 Työllistyminen alalle, työtehtävät ja ammattinimikkeiden kirjo Ammatillisen toisen asteen koulutuksesta valmistumineen työllistyminen Korkea-asteen koulutuksesta valmistuneen työllistyminen Tekstiili- ja vaatetusalan työelämän kehitysnäkymiä Tekstiili- ja vaatetusalan koulutus toisella asteella Alan ammatillisen toisen asteen koulutuksen rakenne...85 Alan ammatilliset perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammatillisen toisen asteen koulutuksen tuottama osaaminen...95 Tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Miten artesaaniompelija eroaa vaatetusompelijasta Näkemyksiä alalla tarvittavasta osaamisesta

4 10 Tavoitteena tutkinto monta tapaa tavoitteeseen Yksilölliset ja joustavat opintopolut Opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt Laajennettu työssäoppiminen Opintojen modulointi ja jaksottaminen Erilaiset oppijat tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksessa Jatko-opiskelun mahdollisuudet Toisen asteen koulutustilastoja vuosilta Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat määrälliset tilastot Tekstiili- ja vaatetusalan aloituspaikat Alalle ensisijaisesti hakeneet opiskelijat Alan koulutuksen aloittaneet opiskelijat Alalle valmistuneet opiskelijat Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen vetovoimaisuus Tekstiili- ja vaatetusalan koulutus korkea-asteella Korkeakoulutus Ammattikorkeakoulututkinnot Korkeakoulututkinnot Korkea-asteen tutkintojen tuottaman osaamisen erot Korkea-asteen tutkintojen tuottaman osaamisen profiloituminen Korkea-asteen koulutuksen tilastoja Korkea-asteen aloituspaikat Korkea-asteelta valmistuneet Taustaselvitysten tarkastelua Aikaisempien ennakkoselvitysten yhteenveto ja johtopäätökset Yhteiskunnan ja työelämän muutokset Megatrendien vaikutuksia Muutoksia alan ammateissa Tulevaisuuden osaamistarpeita Tekstiiliala Vaatetusala Nahka- ja turkisala Jalkineala Tekstiilihuoltoala Tevanake-alojen rajapintojen tarkastelua Taideteollisuusalan laadullisesta ennakoinnista Ikkunoita alan tulevaisuuteen Nykytilanne tulevaisuuden lähtökohtana Opetuksen nykytila Koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö Kokemuksia alan tutkintojen uudistamistarpeista Näkökulmia toisen asteen koulutukseen Näkökulmia korkea-asteen koulutukseen

5 20 Koulutusalat ja tutkinnot toimialojen muutoksessa Alan koulutustarpeen ennakointi oppilaitoksissa Alan koulutuksen alueellinen vaikuttavuus Alan koulutus- ja työvoimatarpeet Toisen asteen koulutus Korkea-asteen koulutus Alan koulutuksen uhkakuvia Työelämän muutostrendit ja koulutuksen kehittäminen Työelämän kehittämisehdotuksia alan koulutukseen Koulutuksen järjestäjien toimenpide-ehdotuksia koulutuksen kehittämiseen Alan opettajien kehittämisehdotuksia alan koulutukseen Alan opiskelijoiden ajatuksia ja kehittämisehdotuksia koulutukseen Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityksen yhteenveto Alan tulevaisuuden skenaariot Toimenpide-ehdotuksia tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseen Lopuksi Lähteet Käsitteet Liitteet LIITE 1. Tekstiili- ja vaatetusalan tutkintotoimikunnat LIITE 2. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät ja ammatilliset oppilaitokset maakunnittain sekä tutkinnot ja koulutusohjelmat LIITE 3. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sopimusoppilaitokset sekä tutkinnot ja osaamisalat LIITE 4. Skenaariotyöskentely ja tulevaisuustaulukot LIITE 5. Kysely: Tekstiili- ja vaatetusalan toisen asteen opettajat LIITE 6. Kysely: Tekstiili- ja vaatetusalan toisen asteen opettajat, erityisopetus: LIITE 7. a ja b Kysely: Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen opettajat (2 kyselyä) LIITE 8. Kysely: Tekstiili- ja vaatetusalan työelämä LIITE 9. Kysely: Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät, kaikki asteet 318 LIITE 10. Kysely: Tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat, kaikki asteet LIITE 11. Tekstiili- ja vaatetusalan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rakenne: Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto, Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, Vaatetusalan ammatti- ja erikoisammatti tutkinto ja Tekstiilialan ammatti- ja erikoisammattitutkinto

6 6

7 Tiivistelmä Opetushallitus käynnisti vuoden 2011 elokuussa tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitystyön. Tehtävänä oli selvittää, millaisia koulutuksen muutostarpeet ovat ja mitä tulevaisuuden työelämän edellyttämä laaja-alainen ja erikoistuneempi osaaminen on. Työn tavoitteena oli ennakoida tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen ja työelämän tulevaisuuden osaamistarpeita vuoteen Koulutusselvityksen toteutti Opetushallituksen toimeksiannosta koordinoivana koulutuksen järjestäjänä Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Koulutuskeskus Sedu sekä verkostokumppaneina Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä Jedu, Savon aikuis- ja ammattiopisto Sakky sekä Helsingin palvelualojen oppilaitos Helpa. Korkeakoulutuksen osalta selvitystä toteutti kaksi tutkijaa. Hankittu aineisto on laaja ja monipuolinen, koska selvityksessä käsiteltäviä kysymyksiä on tarkasteltu eri sidosryhmien kautta: opettajat, opiskelijat, työelämä sekä koulutuksen järjestäjät. Erillisistä selvityksistä kootut raportit sekä niissä esiin nousseet asiat on tässä julkaisussa koottu keskustelemaan keskenään. Selvitystyössä koulutuksen tilaa ja kehitysnäkymiä on kartoitettu kyselyillä ja haastatteluilla, joissa alan moninaisuus on hyvin tullut esille. Tietoja on kerätty eri tilastoista. Hankkeen aikana useiden seminaarien ja palaverien yhteydessä luotiin skenaarioita ja niihin kehitettiin varautumistaktiikoita. Hankkeessa selvitettiin koulutusten päällekkäisyyttä kaikilla koulutusasteilla ja tekstiilija vaatetusalalla tarvittavaa osaamista huomioiden alan moninaisuus. Selvitys nosti esiin toimialan näkökulmasta koulutuksen tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Sekä toista että korkea-astetta koskevista selvitysosuuksista korostui tekstiili- ja vaatetusalan ja asiantuntijatason tehtäviin työllistyminen tekstiili- ja vaatetusalan yritysten ulkopuolelle, esimerkiksi kaupan alalle. Korkea-asteen kenttää koskeva selvitysosuus toi näkyviin korkea-asteen tutkintojen keskinäistä profiloitumista ja alan viimevuosien aikana tapahtuneen koulutuksen suunnittelun ja kehityksen suuntaa. Selvityksestä käyvät ilmi tekstiili- ja vaatetusalan töiden moninaiset sisällöt ja niiden vaatima erityisosaaminen. Selvityksen perusteella voi arvioida, että suomalaisessa koulutustarjonnassa on tällä hetkellä runsaasti valinnanmahdollisuuksia vaatetusalalle. Tekstiilialan koulutusta sen sijaan on rajoitetusti tarjolla. Pohtia sopii yhä edelleen kuinka koulutus palvelee työelämää ja osaaminen kuluttajien tarpeita. Mielenkiintoinen kysymys koko selvitystyön ajan on ollut toisen asteen koulutusalarakenteesta johtuva tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen ryhmittely kahteen erilliseen alaan: tekniikan ja liikenteen alaan sekä käsi- ja taideteolliseen alaan. Selvityksessä on etsitty mahdollisuuksia niiden yhdistämiseen. Selvitys ja suositukset on tarkoitettu antamaan työkaluja kehittämistyölle. Tulokset ja niiden pohjalta laadittu toimenpide-ehdotus koulutuksen kehittämiseksi muodostavat synteesin kaikista alan toimijoista ketään niistä erikseen korostamatta ja syrjimättä. Toimenpideehdotuksen mukaan alan koulutuksessa toisella asteella tulisi selvittää korkean keskeyttämisasteen syyt ja alalle soveltuvuus soveltuvuuskokein. Koulutuksen jakautuminen alueellisesti tulisi turvata ja työssäoppimispaikkoja tulisi hyödyntää paremmin koulutuksen kehittämisessä. Tekniikan- ja liikenteen alan ja kulttuurialan vaatetusalan koulutus tulisi yhdistää yhdeksi tutkinnoksi ja muotikaupan alalle tarvittaisiin oma koulutusoh- 7

8 jelma. Perustutkinnon tulisi turvata vankka perusosaaminen. Pienten alojen koulutus tulisi turvata. Mukautetulle koulutukselle tulisi laatia valtakunnallisesti yhtenäiset perusteet ja ohjeistus. Jatko-opinnot voisivat valmentaa yrittäjyyteen ja täydennyskoulutusta tulisi voida tarjota yritysten tarpeiden mukaisesti. Oppilaitoksilla tulisi olla mahdollisuus pysyttäytyä kehityksen kärjessä. Alan korkea-asteen koulutuksen toimenpide-ehdotusten mukaan muotoilijoiden koulutusta tulisi merkittävästi vähentää, erikoisalojen koulutus tulisi turvata ja pienten yksiköiden tulisi verkottua tekstiili- ja vaatetusalalla ja tieteiden välisesti. Teva-tradenomien opettajakuntaan tulisi saada muotikaupan ammattilaisia ja koulutusalojen välistä vuorovaikutusta tulisi lisätä. Alan vetovoimaisuus tulisi turvata teva-klusterin imagoa parantamalla. Tutkimus- ja hanketyön jatkuminen tulisi turvata ja tutkintojen organisatorista integroimista kannattaisi tarkistaa ensisijaisesti toimialan sekä opiskelijan toimialan näkökulmasta tavoittamista kannattavan osaamisen näkökulmasta. Asiasanat: Osaaminen, osaamistarpeiden ennakointi, koulutustarpeiden ennakointi, ydinosaaminen, koulutuksen linjaaminen, koulutuksen suunnittelu, koulutuksen kehittäminen, tevanakeala, vaatetusala, tekstiiliala, työelämän osaamistarpeet 8

9 Sammandrag Utbildningsstyrelsen startade i augusti 2011 en utredning om utbildningen inom textiloch beklädnadsbranschen. Syftet var att utreda behovet av förändring inom utbildningen och vad den mångsidiga och specialiserade kompetens som förutsätts i det framtida arbetslivet består av. Målet var att prognostisera kompetensbehovet inom textil- och beklädnadsbranschen och i arbetslivet fram till Projektet genomfördes på uppdrag av Utbildningsstyrelsen av Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Koulutuskeskus Sedu som koordinerande utbildningsanordnare tillsammans med sina nätverkspartner Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä Jedu, Savon aikuis- ja ammattiopisto Sakky samt Helsingin palvelualojen oppilaitos Helpa. För högskoleutbildningens del genomfördes projektet av två forskare. I projektet utreddes om det finns överlappningar inom utbildningarna på de olika utbildningsstadierna och vilken kompetens som behövs inom textil- och beklädnadsbranschen med beaktande av branschens mångfald. Utredningen lyfte fram faktorer som påverkar utbildningens framtid ur branschens synvinkel. Utredningarna inom andra stadiet och högskolestadiet visade att många personer som arbetar inom textil- och beklädnadsbranschen och på expertnivå är sysselsatta utanför företagen inom textil- och beklädnadsbranschen, t.ex. inom handeln. Utredningen inom högskolestadiet beskrev en inbördes profilering av högskoleexamina och hur utbildningen inom branschen har planerats och utvecklats de senaste åren. Utredningen beskriver de mångskiftande arbetsuppgifterna inom textil- och beklädnadsbranschen och vilken specialkompetens de kräver. Enligt utredningen innehåller utbildningsutbudet i Finland för tillfället gott om valmöjligheter inom beklädnadsbranschen. Utbildningsutbudet inom textilbranschen är däremot mera begränsat. Det är fortfarande skäl att fundera över hur utbildningen ska möta arbetslivets behov och hur kompetensen ska möta konsumenternas behov. Under utredningsarbetet har en intressant fråga varit att utbildningen inom textil- och beklädnadsbranschen på andra stadiet till följd av utbildningsstrukturen är indelad i två olika områden: teknik och kommunikation samt hantverk och konstindustri. I utredningen beskrivs möjligheterna att förena områdena. Resultaten och förslaget att utveckla utbildningen som baserar sig på resultaten utgör en syntes som omfattar alla aktörer inom branschen. Enligt förslaget borde man inom utbildningen på andra stadiet utreda orsakerna till att utbildningen ofta avbryts samt införa lämplighetsprov inom branschen. Det är viktigt att säkra utbildningens regionala fördelning och bättre utnyttja platserna för inlärning i arbetet för att utveckla utbildningen. Utbildningen inom teknik och kommunikation samt beklädnad inom kulturområdet borde slås ihop till en examen och ett eget utbildningsprogram skulle behövas inom modehandeln. Grundexamen ska ge gedigen grundläggande kompetens. Utbildningen inom små branscher som hör till textil- och beklädnadsbranschen ska säkras. Enhetliga nationella grunder och anvisningar för anpassad utbildning borde utarbetas. De fortsatta studierna på andra stadiet kunde förbereda de studerande för företagsverksamhet och kompletterande utbildning borde kunna erbjudas i enlighet med företagens behov. Läroanstalterna borde ha möjlighet att gå i spetsen för utvecklingen. 9

10 Enligt förslaget om utveckling av utbildningen på högskolestadiet borde yrkeshögskoleutbildningen för designer märkbart minskas, utbildningen inom specialområden borde tryggas och små enheter borde bilda nätverk, såväl inom textil- och beklädnadsbranschen som tvärvetenskapligt. Sakkunskap inom textil- och beklädnadsbranschen borde tryggas inom internationell handel och modehandel. En del av lärarna som utbildar tradenomer inom textil- och beklädnadsbranschen borde vara experter inom modehandel och interaktionen mellan utbildningsområden borde öka. Branschens dragningskraft borde tryggas genom att förbättra imagen för hela textil- och beklädnadsbranschen. Forsknings- och projektarbete ska tryggas. I samband med att utbildningsprogrammen till följd av en ändring i yrkeshögskolelagstiftningen torde avskaffas och examensbenämningarna fastställas i början av 2014, lönar det sig att sträva efter att ge-nomföra utbildningen arbetslivsinriktat ur branschens synvinkel. Ämnesord: Kompetens, prognostisering av kompetensbehov, prognostisering av utbildningsbehov, baskompetens, riktlinjer för utbildningen, planering av utbildningen, utveckling av utbildningen, textil-, beklädnads, läder och skobranschen, beklädnadsbranschen, textilbranschen, teknik och kommunikation, kultur 10

11 Esipuhe Tämä raportti on Opetushallituksen tuottama ja hanketyöryhmän tekemä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys. Tehtäväksi anto liittyi Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan Työryhmän tehtävänä oli tarkastella kaikilla koulutusasteilla tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen määrää ja laatua kokonaisuutena siten, että ammatillisten perustutkintojen, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen, ammattikorkeakoulututkintojen sekä korkeakouluja yliopistotutkintojen osaamisprofiili saadaan esiin. Samalla tuli koota näkemyksiä työvoimatarpeen kehittymisestä. Työryhmän tehtävä on ollut laaja ja vaativa, sillä ensimmäistä kertaa tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Tässä selvityksessä on tarkasteltu myös yhteyttä kulttuurialan käsi- ja taideteollisuusalan vastaavaan koulutukseen. Kokonaistarkastelu on perusteltua ja tärkeää johtuen muun muassa alan voimakkaasta muutoskehityksestä, joka koskee alan kaikkia osa-alueita valmistuksesta myyntiin ja huoltoon, niin pukeutumisen, kodin tekstiileiden kuin teknisten tekstiilienkin alueella. Vaikka ala on koko koulutuksen kentässä pieni, noin 1 %, omavaraisuuden osaamisvaade perustuu viimekädessä inhimilliseen tarpeeseen pukeutua ja asua. Koulutusjärjestelmän muutosten vaikutukset näkyvät vaiheittain ja hitaasti. Suomessa tekstiili- ja vaatetusalalla osaaminen on ollut korkeatasoista. Työelämävastaavuuden tarkastelu on välttämätöntä, jotta taso pystyttäisiin säilyttämään edelleen. Tekstiili- ja vaatetusala on maailman neljänneksi suurin toimiala. Alan vientinäkymät osoittavat elpymisen merkkejä. Suomen tulee pystyä osallistumaan alan kehitykseen ja selvityksessä nousee esille tarve osaamispääoman pysymisestä Suomessa. Kehityksen kannalta olennaista on tekstiili- ja vaatetusalan kaikkien koulutusasteiden yhteistyö ja opiskelijoiden erilaiset opintopolkumahdollisuudet. Selvitystyössä koulutuksen tilaa ja kehitysnäkymiä on kartoitettu kyselyillä ja haastatteluilla, joissa alan moninaisuus on hyvin tullut esille. Tietoja on kerätty eri tilastoista. Työryhmän työtä on esitelty tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnalle ja useissa muissa seminaareissa ja vastaavissa tilaisuuksissa. Selvitysraportti perustuu näin saatuun kokonaiskuvaan, jota on täydennetty myös syksyn 2012 aikana muulla tavoin esille tulleella ajankohtaisella aineistolla. Selvitys on toteutettu valtion ja työelämän yhteisellä rahoituksella. Ammatillista toista astetta koskeva valtion avustus 1 oli avoimessa haussa keväällä Koulutuksen järjestäjien hakemuksia saapui yhteensä neljä, joista yksi koulutuksen järjestäjä valittiin koordinoimaan hanketta ja kolme muuta mukaan hanketyöryhmän toimijaverkostoon. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry, Ammattiliitto Pro, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM ovat tukeneet tätä työtä. Työelämänrahoituksella katettiin korkea-astetta koskeva osio, jossa työskenteli kaksi henkilöä. 1 Valtionavustuslaki (688/2001), Valtion talousarvioesitys

12 Yhtenä selvityksen yleisenä tavoitteena oli luoda tietoa, jolla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Työryhmä toivoo tällä selvitysraportilla olevan vaikutusta tutkintorakenteiden ja tutkintojen koulutussisältöjen kehittämiseen ja koulutustarjontaan. Helsingissä Yhdyshenkilö Koordinaattori Tutkijat Työryhmän jäsenet Heljä Järnefelt, Opetushallitus Hanna Ketonen, Opetushallitus Virpi Lahti, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Sedu Irma Boncamper, Gordet Oy Ülle Liesvirta, Helsingin yliopisto, jatko-opiskelija Sari Lehtonen, Helsingin kaupunki, Helsingin palvelualojen oppilaitos, Tuula Puoskari, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä, Kalajoen ammattiopisto Soili Sirviö, Savon koulutuskuntayhtymä, Savon ammatti- ja aikuisopisto Hankkeen hallinnoijan edustaja Kristiina Takaneva, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Sedu 12

13 Johdanto Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden erikoisosaaminen on luotu Suomeen yli kahdensadan vuoden aikana. Tätä on tukenut suunnitelmallinen koulutusjärjestelmä ja hyvätasoinen luovuutta ja käden taitoja ylläpitävä opetusjatkumo lähtien perusopetuksen käsityönopetuksesta ammattikoulutuksen kautta aina ammattikorkeakoulutukseen ja korkeakoulutukseen saakka. Tekstiili- ja vaatetusala on kehittynyt perinteiseen tekstiili- ja vaatevalmistukseen keskittyneestä alasta monipuoliseksi koko arvoketjun hallitsevaksi alaksi. Yritysten rakenteet ovat merkittävästi muuttuneet, samoin alalla tarvittava osaaminen. Usein alaan viitataan termillä tevanake-klusteri, joka kattaa tekstiili- ja vaatetustuotannon ohella nahka-, turkis- ja jalkinealan, tekstiilihuollon ja maassamme eniten alan työpaikkoja tarjoavan kaupan alan. Tässä tevanake-klusterilla tarkoitetaan tätä laajempaa merkitystä. Vaikka suurin osa tekstiilien ja vaatteiden valmistuksesta ja osa tuotekehityksestäkin on siirtynyt ulkomaille, ei alan tuotanto-osaamisen tarve ole vähentynyt. Tätä osaamista tarvitsevat muun muassa omia mallistojaan tuottavat kaupan organisaatiot tai omistamiaan tekstiilejä vuokraavat pesulat. Tekstiilien suunnittelu ja valmistus erikoistarpeisiin tai räätälöitynä loppukäyttäjille lisääntyy tämä näkyy jo muun muassa maamme harraste- sekä työ- ja suojavaateosaamisessa. Tekstiili- ja vaatetusalan sidosryhmät ovat nostaneet esille alaa koskevan laajan koulutusselvityksen tarpeen. Halutaan selvittää, vastaako tekstiili- ja vaatetusalan sekä kulttuurialan nykyinen koulutusrakenne tekstiili- ja vaatetusalan sekä nahka-, turkis-, jalkine- ja tekstiilihuoltoalan osaamisvaateita. Koulutusrakenteen pirstaleisuus ja puutteellinen tiedottaminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa työelämän on vaikea hahmottaa koulutuksen tuottamaa osaamista. On myös syntynyt tarve selvittää työvoimatarpeen ja koulutusmäärien vastaavuus. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnan esittämä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys käynnistyi Opetushallituksen toimesta vuoden 2011 elokuussa. Toisen asteen koulutuksen osalta hankkeen toteuttaa Seinäjoen koulutuskuntayhtymän Koulutuskeskus Sedu yhteistyössä Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän, Savon ammatti- ja aikuisopiston ja Helsingin palvelualojen oppilaitoksen kanssa. Keväällä 2012 hanke laajennettiin Tekstiilija vaatetusteollisuus Finatex ry:n toimesta koskemaan myös korkea-asteen koulutusta ja hanketyötiimiä laajennettiin sitä varten kootulla työryhmällä. Tässä koulutusselvityksessä tarkastellaan tevanake-alan ammatillista koulutusta kahden eri koulutusalan (tekniikan ja liikenteen ala ja kulttuuriala) kokonaisuutena siten, että selvitys ottaa huomioon koko toimialan materiaalien tuottamisesta aina tuotteiden muotoiluun, markkinointiin, kauppaan, huoltoon ja loppusijoitukseen saakka. Tekniikan ja liikenteen alan tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen lisäksi toisella asteella kulttuurialalla käsi- ja taideteollisuusalan koulutus tuottaa myös tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisia, artesaaneja. Artesaanikoulutuksen mukaan ottaminen tähän selvitystyöhön toi esille sen, että alan koulutus palvelee muutakin kuin teollisuutta ja kauppaa. Hankkeessa selvitettiin koulutusten päällekkäisyyttä ja kartoitettiin, mitä osaamista tekstiili- ja vaatetusala tarvitsee 13

14 huomioiden alan moninaisuuden. Tämän selvitystyön yhteydessä selvitettiin myös käsi- ja taideteollisuusalaan liittyvän koulutuksen alojen laajuus. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityksellä saadaan kokonaiskuva Suomessa toteutettavasta tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksesta huomioiden kaikki koulutusasteet. Hankkeen tulokset ovat hyödynnettävissä kehitettäessä alan tutkintoja, koulutusta, sen tavoitteita ja sisältöjä vastaamaan alojen elinkeinoelämän muuttuvia tarpeita. Selvityshankkeessa arvioidaan alan koulutuksen mitoituksen sopivuutta työelämätarpeisiin ja alan koulutuksen rakenteen vastaavuutta niihin elinkeinoelämässä tapahtuneisiin muutoksiin, jotka ovat johtaneet toimialan nykytilaan. Koulutusselvityksessä kartoitetaan työllistymistä ja työpaikkojen edellyttämiä osaamisprofiileja sekä niiden suhdetta koulutuksessa syntyviin osaamisprofiileihin. Työpaikkojen osaamisprofiilien avulla on mahdollisuus selvittää koulutuksen työelämävastaavuutta. Myös alalle työllistyvien määrien selvittäminen on tarpeellista, jotta saadaan kuva koulutuksen määrällisistä tarpeista. Selvityksessä kartoitetaan työelämän ja oppilaitosten yhteistyön laatua ja laajuutta. Työnantajilta kootaan näkemyksiä työvoimatarpeen kehittymisestä niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Hankkeessa kar-toitetaan myös koulutuksen järjestäjien näkemyksiä alan ja sen koulutustarpeen kehittymisestä. Selvityksessä tarkastellaan näiden kahden tahon näkemysten kohtaamisia ja eroja. Osaavan työvoiman saatavuus on keskeistä Suomen eri alueiden elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Alueellisesti koulutuksen järjestäjä voi hyödyntää saatuja tuloksia järjestämässään alan koulutuksessa. Hankkeessa kartoitetaan myös tarvittavia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan resursseja ja painopisteitä. Hankkeessa luodaan skenaario tulevaisuudessa tarvittavasta alan osaamisesta, jota koulutuksen tulisi tuottaa, sekä alan oppilaitoksissa toteutettavasta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta. Hankkeessa selvitetään myös eri asteiden oppilaitosten erityispiirteitä kansallisesta näkökulmasta sekä oppilaitosten opiskelijoille tarjoamia erilaisia opintopolkuja ja opintojen modulointimahdollisuutta. Nykytilan kartoituksen tavoitteena on koota yhteen alan tutkintoihin johtavien koulutusten profiilit, joista selviävät koulutusta antavat tahot, opiskelijamäärät aloituspaikkoina ja valmistuneina, koulutuksen tuottama osaaminen sekä koulutuksen rakenne ja osaamisprofiilien suhde siirryttäessä koulutusasteilla ammatilliselta toiselta asteelta korkeakouluihin. Samalla kartoitetaan työllistymistä koskevia työtehtäviä, ammattinimikkeitä sekä työllistyneiden määriä sekä oppilaitosten yrityksille tekemää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Nykytilan kartoitus tehdään kokoamalla tarvittavaa tietoa eri lähteistä, joita ovat julkaistut materiaalit, kuten opinto-oppaat, vuosikertomukset, verkkosivut, opetus- ja kulttuuri- sekä työvoimaministeriöiden sekä Tilastokeskuksen keräämä tilastotieto sekä työnantajille ja tevanake-alan tehtävissä työskenteleville henkilöille, alan opettajille, koulutuksen järjestäjille sekä valmistuneille kohdennetut kyselyt. Koulutusselvitystä varten tehtiin kevään 2012 aikana laadullisen ennakoinnin kokoava selvitystyö tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja turkis-, jalkine- ja tekstiilihuoltoalojen ajankohtaisista julkaisuista, raporteista, tutkimuksista ja viranomaislinjauksista. Näiden aineistojen perusteella analysoidaan alojen tulevaisuuden osaamistarpeita. Kartoitukset toteutetaan toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen osalta Opetushallituksen toimeksiannosta ja korkeakoulujen osalta kootaan työryhmä, jossa toimivat hankkeen projektipäällikkö ja kaksi tutkijaa. Tulevaisuuden tarpeiden kartoituksessa ennakoidaan tulevaa osaamistarvetta vuoteen 2020 saakka. Työpaikkojen kehittymistä, alan tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan paino- 14

15 pisteitä ja näiden seikkojen vaikutusta peilataan koulutuksen laatuun ja määrään. Tulevaisuuden kartoituksella pyritään luomaan kokonaiskuvaa alan koulutuksen ja siihen liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnasta tarpeista oppilaitoksissa. Samalla selvitetään koulutustoimikunnan roolia alan koulutuksen koordinoijana siten, että koulutus laadullisesti, määrällisesti ja alueellisesti palvelisi tevanake-klusteria mahdollisimman hyvin. Tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoittamiseksi koottiin skenaariotyöryhmä, jossa on mukana toimialan kokeneita vaikuttajia eri sektoreilta sekä oppilaitosten edustajia ja vähintään yksi ennakoinnin asiantuntija. Skenaariotyöryhmä luo osaltaan skenaarionsa tulevaisuuden osaamistarpeista ja mallista niiden saavuttamiseksi. Näiden kahden menettelyn avulla laaditaan esitys alan tulevaisuuden laadullisista ja määrällisistä tarpeista sekä ehdotus alan koulutuksen järjestämisestä ja tarvittavista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tarpeista. 15

16

17 Selvityksen tausta ja toteutus

18

19 1 Koulutusselvityksen lähtökohdat ja tausta Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnassa olivat vuoden 2010 aikana esillä koulutukseen liittyvät määrälliset ja laadulliset kysymykset. Tekstiili ja vaatetusalalla vaikuttaa kaksi koulutustoimikuntaa: tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunta ja taideteollisuusalan koulutustoimikunta. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunta teki Opetushallitukselle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle ehdotuksen alan koko koulutusjatkumon selvittämiseksi. Myös taideteollisuusalan koulutustoimikunta asetti edustajansa hankkeen asiantuntijaryhmään. Hankkeen taustalla toimivan virallisen toimielimen tekstiilija vaatetusalan koulutustoimikunnan alaisuuteen kuuluvat kaikki koulutusasteet. Myös työelämän eri järjestöt ovat sitoutuneet hankkeeseen. Tevanake-klusterin koulutukseen liittyen on viime vuosien aikana tehty useita erilaisia selvityksiä, jotka ovat pääosin olleet alueellisia ja oppilaitoskohtaisia sekä useimmiten laadullisia. Valtakunnallista selvitystä, jossa koulutuksen työelämävastaavuutta, määrällistä koulutustarvetta tai alan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan edellyttämää näkökulmaa olisi huomioitu, ei ole tehty. Alan opetuksen sijoittuminen toisella asteella sekä kulttuuri- että tekniikan ja liikenteen alan alaisuuteen on hankaloittanut kokonaiskuvan hahmottamista. Lisää haastetta koulutusjatkumon kokonaisuuden hahmottamiseen on tuonut se tosiasia, että toisen asteen koulutusta ohjaa ja kehittää Opetushallitus, (OPH), kun korkeaasteen koulutusta puolestaan suunnataan opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) taholta. OKM tekee rakennepäätökset myös ammatillisiin perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Lisäksi se päättää ammatillisten perustutkintojen koulutusohjelmista. Opetushallitus päättää tutkintojen perusteista. Työ tehdään yhteistyössä työelämän edustajien kanssa kolmikantaisesti. Alojen liitot ja järjestöt sekä työnantaja-, työntekijä- ja opettajaedustus ovat aina vahvasti mukana. Korkea-asteen osalta koulutus pohjautuu OKM:n ja oppilaitosten välisiin tasosopimuksiin, jonka jälkeen ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on vapaus koulutuksen linjaamiseen ja sisällölliseen kehittämiseen. Ammattikorkeakouluissa koulutuksen kehittämistä suuntavat koulutusalajaot ja yli koulutusalarajojen laaja-alaistuva koulutus on harvinaista. Ammattikorkeakoulujen välinen kilpailu opiskelijoista ja tutkintojen vetovoimasta rajoittaa aitoa oppilaitosten ja eri koulutusalojen alle kuuluvien koulutusohjelmien välistä yhteistyötä. Yhtä harvinaista on yhteistyö eri koulutusasteiden välillä. Tämä vuosia jatkunut kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa koulutustarjonnassa esiintyy valtakunnallisesti runsaasti päällekkäisyyksiä. Jalkine- ja nahka-alan tutkintotoimikunta esitti koulutustoimikunnalle huolensa alan perustutkinnon opiskelumahdollisuuksien kaventumisesta pelkästään näyttötutkintona suoritettavaksi. Koulutustoimikunta lähetti koulutuksen järjestäjille asiaa koskevan lausunnon. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa todettiin, että alan koulutuskenttää kehitetään useilla eri tahoilla, mutta kehittämisen ja järjestämisen suhteen alalta puuttuu kokonaiskoordinaatio. Kyseisessä tilaisuudessa tekstiili- ja vaatetusalan toimijat toivat esille näkemyksiään koulutuksen eri asteiden tuottamasta osaamisesta ja huolen siitä, että koulutus ei välttämättä tue kansallisella tasolla 19

20 sopivan osaamisen omaavan työvoiman kehittymistä eikä tarvittavaa kehitys-, tutkimusja innovaatiotoimintaa. Loppuvuodesta 2010 Tekstiili- ja vaatetusteollisuusliitto Finatex ry teki tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnalle aloitteen selvitystyön käynnistämiseksi. Esille tulivat muun muassa huoli koulutuksen kaventumisesta aloilla, koulutuksesta puuttuvista alueista sekä koulutuksen osittainen päällekkäisyys. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunta käsitteli kokouksessaan aloitetta ja kannatti koulutusselvityksen käynnistämistä. Mukana olivat Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM, Ammattiliitto Pro, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja eri koulutusasteiden edustajia. Tehtyä aloitetta käsiteltiin Opetushallituksen järjestämässä tutkintotoimikuntien seminaarissa ja sekä vaatetusalan- että jalkine- ja nahka-alan tutkintotoimikuntien kokouksissa. Selvitystarve todettiin ilmeiseksi. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnan esittämä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys käynnistyi Opetushallituksen toimesta vuoden 2011 elokuussa. Hankkeen ennakointityötä pohjustamaan käynnistettiin Tekstiili- ja vaatetusalan laadullisen ennakoinnin selvitys vuoden 2012 alussa ja se valmistui kesäkuussa Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys kokonaisuudessaan valmistui vuoden 2012 joulukuussa ja tähän julkaisuun on koottu ja analysoitu hankkeessa kerättyä aineistoa. 20

21 2 Selvitystyön tavoitteet ja painopistealueet Selvitystyö pohjautui Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan Selvityshanke toteutettiin valtion avustuksessa määriteltyjen kriteerien pohjalta. Opetushallituksen valtionavustusten hakutiedotteen (42/2011) mukaan koulutusselvityksen painopistealueet ovat seuraavat: 1. Selvitetään tekniikan ja liikenteen alan tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät, koulutuspaikkojen määrät, hakeneiden määrät, koulutuksen aloittaneiden määrät, valmistuneiden määrät sekä koulutuksen sisällön jakautuminen nykyisen tutkintorakenteen mukaisesti. Tarkastelun kohteena ovat sekä perustutkinnot että ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. 2. Tarkastellaan yhteyttä kulttuurialan käsi- ja taideteollisuusalan vastaavaan koulutukseen. 3. Tarkastellaan eri oppilaitosten tarjoamia erilaisia opintopolkuja. 4. Selvitetään ammatillisen toisen asteen koulutuksen synnyttämän osaamisprofiilin suhde ammattikorkeakoulutukseen ja korkea-asteen koulutukseen. 5. Selvitykseen kootaan myös alaa koskevia työllistymistä koskevia työtehtäviä ja ammattinimikkeitä sekä työllisyyden määrät sekä erilaisen osaamisprofiilin suhdetta työtehtäviin. 6. Työnantajilta kootaan näkemyksiä alan työvoimatarpeen kehittymisestä sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Verkostotyöryhmän ensimmäisessä palaverissa todettiin käsi- ja taideteollisuusalan yhteyden selvittämisen tärkeys. Keväällä 2012 hanke laajennettiin Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n toimesta koskemaan myös korkea-asteen koulutusta ja hanketyötiimiä laajennettiin sitä varten kootulla työryhmällä. Painopistealueiden mukaisesti hankkeessa tuli selvittää kaikkien koulutusasteiden tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät, koulutuspaikkojen määrät, ensisijaisesti hakeneiden määrät, koulutuksen aloittaneiden määrät ja valmistuneiden määrät. Lisäksi tuli kartoittaa koulutuksen sisällön jakautuminen nykyisen tutkintorakenteen mukaisesti. Tarkastelun kohteena ovat toisen asteen ammatilliset perustutkinnot ammatillisena peruskoulutuksena, ammatilliset aikuisten näyttötutkintoina suoritettavat perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, sekä ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulututkinnot. Hankkeen pohjaksi toteutettiin laadullisen ennakoinnin kokoava selvitystyö tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja turkis-, jalkine- ja tekstiilihuoltoalojen ajankohtaisista julkaisuista, raporteista, tutkimuksista ja viranomaislinjauksista ja analysoitiin mainittujen alojen sekä käsi- ja taideteollisuusalan vaatetus- ja tekstiilialan tulevaisuuden osaamistarpeita käsittelevä selvitys näiden aineistojen perusteella. Taustaselvityksessä tarkasteltiin vuonna 2006 ja sen jälkeen julkaistuja aineistoja. Tämän osan tarkennetut tavoitteet olivat: laadullisen ennakoinnin jo olemassa olevien tulosten selvittäminen ja synteesien tekeminen niiden perusteella mahdollisten puuttuvien ja täydennystä vaativien osa-alueiden tarkastelu tevanake-alojen rajapintojen tarkastelu suhteessa muihin aloihin 21

22 yleisten osaamistarpeiden huomioiminen, kuten esimerkiksi verkosto-osaaminen, kansainvälisyys, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen, teknologiaosaaminen, ympäristöosaaminen ja palveluosaaminen tevanake-alalla. Hankkeessa tarkastellaan myös eri oppilaitosten tarjoamia erilaisia opintopolkuja. Lisäksi hankkeessa selvitetään ammatillisen toisen asteen koulutuksen synnyttämän osaamisprofiilin suhdetta ammattikorkeakoulutukseen ja yliopistokoulutukseen. Selvitykseen kootaan alan työtehtäviä ja ammattinimikkeitä sekä työllisyyden määriä sekä erilaisten osaamisprofiilien suhdetta työtehtäviin. Työnantajilta kootaan näkemyksiä alan työvoimatarpeen kehittymisestä sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Selvityksessä hyödynnetään alan opetushenkilöstöltä, opiskelijoilta, koulutuksen järjestäjiltä ja työelämän edustajilta valtakunnallisesti kerättyä aineistoa. Valtakunnallisesti koulutuksen eri sidosryhmät kattava tutkimus tuottaa runsaasti materiaalia koulutusten ja toimialan vastaavuuden objektiiviseen tarkasteluun. Näin ollen tutkimusta voidaan koulutuksen järjestäjien osalta hyödyntää tulevaisuudessa koulutusten suunnittelussa, linjaamisessa ja kehittämisessä sekä tutkintojen nykytilanteen suhteuttamisessa toimialaan ja alan osaamista vaativien uusien työtehtävien tarpeeseen. 22

23 3 Osaaminen käsitteenä Selvityksessä osaaminen on olennaisessa osassa. Osaamista lähestyttiin käsitteen määrittelyllä. Osaamisella tarkoitetaan työn vaatimien tietojen ja taitojen hallintaa ja niiden soveltamista käytännön työtehtäviin. Osaaminen ymmärretään usein laajempana käsitteenä kuin ammattitaito. Osaaminen on yksilöllistä ja yhteisöllistä, formaalin koulutuksen ja informaalin kokemisen ja kehityksen tulosta. Osaaminen ei ole pelkästään tietämistä, vaan laajempaa tekemisen hallintaa, jossa sosiaalinen vuorovaikutus painottuu. Osaaminen on joustavuutta, epävarmuuden sietoa ja muutoshalukkuutta sekä jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Osaaminen on kontekstisidonnaista, ja sen arviointi on arvosidonnaista ja yhteydessä toimintakulttuuriin. (Helakorpi 2005, 2009.) Hätösen (2005, 12) mukaan osaamisessa yhdistyvät tietojen ja taitojen monipuolinen ja luova käyttäminen, ajattelun taidot, kyky organisoida työtä ja työskennellä ryhmässä, oppimaan oppimisen taidot, kyky joustaa ja mukautua muutoksiin, kyky arvioida omaa osaamista ja toimintaa sitä samalla kehittäen. Yksilöt ja organisaatiot voivat pyrkiä ja päästä asettamiinsa tavoitteisiin osaamisen avulla. Osaaminen sisältää aina oletuksen määrätyn alueen hallitsemisesta tai sen riittävästä tuntemuksesta. Yksilöllisessä osaamisessa on Sveibyn (1997, 39) mukaan viisi elementtiä: Tosiasioiden tietäminen. Tämä tieto on hankittu usein koulutuksen avulla ja se on saatu informaationa. Taidot, jotka on hankittu harjoittelun ja käytännön myötä. Tähän sisältyvät kokemuksen kautta syntyneet sisäiset, toimintaa ohjaavat mallit ja vuorovaikutustaidot. Kokemus, joka hankitaan lähinnä reflektoimalla onnistumisia ja epäonnistumisia. Arvot, jotka kuvastavat yksilön näkemystä oikeasta ja väärästä. Ne toimivat tiedostavina ja tiedostamattomina tietämysprosessin suodattimina esimerkiksi mihin kiinnitetään huomio ja mitä pidetään oikeana kokemuksen valossa. Sosiaaliset verkostot, jotka muodostuvat yksilön ihmissuhteista sekä suhteesta ympäristöön ja kulttuuriin. Kulttuuri välittyy perinteiden mukana, ja siksi yksilöllinen tieto ja osaaminen ovat samalla myös sosiaalisesti rakentunutta. Osaamisen syntyminen ja kehittyminen on pitkäjänteinen prosessi ja näin ollen se voi vaatia enemmän aikaa kuin oppilaitoksen järjestämät prosessit kestävät. Oppilaitos laittaa ainakin prosessin alulle ja antaa sille suuntaa jatkuvassa yhteistyössä ennakoiden osaamistarpeiden muutoksia. Kuvassa 1 esitetään koulutuksen suunnittelun kokonaisuutta. 23

24 Opetus sisältöjen suunnittelu Nykytilan kartoitus Tavoitteiden määrittely Koulutus tarpeiden kartoitus Opetus menetelmien suunnittelu TOIMEEN PANO EVALU OINTI Opetus resurssien suunnittelu Evaluoinnin suunnittelu Kuva 1. Koulutuksen suunnittelun kokonaisuus tiimitasolla (mukaillen Helakorpea 2001) Osaamisella on monta eri näkökulmaa ammatillisessa koulutuksessa: yritysten ja yhteisöjen osaamistarpeet ja niihin tarjottavat koulutus- tai kehitysratkaisut (eri koulutusaloilla on erilaiset toimintamallit, panostukset ja resurssit hyviä, pisimmälle ehtineitä esimerkkejä ovat esimerkiksi sosiaali- terveysala (sote) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala (marata) yksittäisen opiskelijan osaaminen ja osaamisen tunnistaminen tai tunnustaminen (AHOT eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) koulutuksen näkökulmasta (laki henkilökohtaistamisesta velvoittaa oppilaitoksia erityisesti aikuiskoulutuksessa) osaaminen ja sen määrittely valtakunnallisissa tutkintojen perusteissa: mitä vaaditaan ja halutaan osattavaksi, osaamiskartoitustyön avulla vähennetään koulutuksen päällekkäisyyttä ja parannetaan koulutuspalvelujen tehokkuutta osaamiskartoitus korostaa koulutussuunnittelun järkiperäistämistä osaamiskartoitus monipuolistaa oppilaitosten toimintakokonaisuuksien järjestämisrakennetta ja tekee opiskelun joustavammaksi osaamiskartoitustyö on keino luoda positiivista mielikuvaa opiskelusta ja oppilaitoksista yhteistyö yritysten ja oppilaitosten välillä paranee osaamiskartoitustyön avulla (mukaillen Helakorpea 2001) Perustutkinnon perusteet on laadittu siten, että tutkinto tuottaa laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin ja erikoistuneemman osaamisen ja työelämän edellyttämän ammattitaidon yhdellä tutkinnon osa-alueella. Osaamiskartoitus Työskentelyssä käytettiin osaamiskartoituksen periaatteita. Osaamiskartoitus on prosessi, joka tekee osaamista näkyväksi ja toimii keskeisenä kehittämisen välineenä sekä organisaatio- että yksilötasolla. Osaamiskartoituksen tavoitteena on kartoittaa pärjäämisen kannalta keskeiset vahvuudet ja kehittämisalueet sekä selvittää osaamistasoa yleensäkin. Samalla ennakoidaan tulevaisuuden tarpeita, minkä perusteella voidaan saada tarve ja osaaminen kohtaamaan. Olennaista on, että osaamiskartoituksessa tulee huomioitua erityisesti tulevaisuudessa tarvittava osaaminen. Syntyvä osaamiskartta ei vastaa sataprosenttisesti todellisuutta, vaan on osin epätäydellinen, suuntaa antava apuväline muun muassa työntekijöiden ohjaamiseen ja tukemiseen. 24

25 Osaamiskartoitusta tehtäessä on tärkeää jo suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon tulevaisuuden osaamistarpeita. Jokaisen organisaation strategia sisältää jonkinlaisen vision siitä, mihin pyritään. Visio siis antaa viitteitä esimerkiksi siitä, millaiselta tulevaisuus näyttää. Strategia toimii karttana sille, miten saavuttaa visio. Organisaation arvot sitä vastoin näyttävät suunnan toiminnalle. Näistä kaikista saa vihjeitä siitä, millaisia osaamisvaatimuksia tai -tarpeita tulevaisuudessa on. Tulevien muutosten ja niihin liittyvän kehityksen (sekä uusien osaamistarpeiden) ennakoimiseksi osaamiskartoituksen laatimiseen on liittynyt myös ns. avainhenkilöhaastatteluja. Avainhenkilöt ovat johtoasemissa olevia, alan eri tehtävissä työskenteleviä henkilöitä, joilla on työtehtäviensä puolesta aitiopaikka tuleviin muutoksiin nähden. Avainhenkilöiltä kerätyn tiedon perusteella saadaan käsitys siitä, millainen osaaminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Osaamiskartoituksesta saatuja tietoja käytetään seuraavasti: Tunnistetaan yksilöllinen osaaminen ja tuetaan mahdollisuuksia Selvitetään koulutustarpeet yksilö ja organisaatiotasolla Kartoitetaan millaisiin, mahdollisesti myös uusiin, tehtäviin työntekijöiden osaamista voidaan käyttää. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi Tällä selvityksellä tuetaan koulutustoimikuntien ennakointitehtävää. Osaamistarpeiden ennakointi laadullinen ennakointi tuottaa tietoa tulevaisuuden osaamistarpeista, osaamisen painopisteiden muutoksista, kokonaan uusista osaamisalueista ja työelämän tarvitsemista uudenlaisista osaamiskombinaatioista. Osaamistarpeilla tarkoitetaan yleisesti työelämän edellyttämiä ammattitaitovaatimuksia. Sen sijaan koulutustarpeiden ennakoinnilla tarkoitetaan ns. määrällistä ennakointia, jossa ennakointityön keskeiset tulokset esitetään pääasiassa numeerisessa muodossa, esimerkiksi tulevaisuuden aloituspaikkatarpeina eri opintoaloilla ja -asteilla. Osaamistarpeiden ennakointi ja koulutustarpeiden ennakointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Osaamistarpeiden ennakointi eroaa koulutustarpeiden ennakoinnista siten, että työelämän muutoksia voidaan ennakoida koulutuksen sisällöllisten muutostarpeiden kautta ilman koulutustarpeiden määrällistä ennakointitietoa, mutta koulutus- ja opintoalojen aloittajatarpeita ennakoitaessa tarvitaan aina myös laadullista ennakointitietoa ammattien ja toimialojen sisällöllisistä muutoksista. (Opetusministeriö 2008.) Opetusministeriön asettama Koulutustarpeiden ennakoinnin koordinaatioryhmä on raporteissaan (Opetusministeriö 2009, 2010) tuonut esille tarpeen laajentaa ennakoinnin näkökulmaa erityisesti laadulliseen ennakointiin. Ennakointihankkeiden toteutuksen kritiikkinä se tuo esille, että niissä työntekijöiden, opettajien ja opiskelijoiden rooli ja näkemykset ovat jääneet vähäisiksi, vaikka ennakoinnin johtopäätösten on ensi sijassa tarkoitus vaikuttaa näiden viiteryhmien toimintaan. Myöskään alan keskeisten asiakasryhmien näkemyksiä toimintaympäristön vaikutuksista heidän tuote- ja palvelutarpeisiinsa ei empiirisenä tietolähteenä juuri ole hyödynnetty. Ennakointitulosten raportoinnissa on keskitytty erityisesti asiantuntijanäkemysten ja siihen liittyvän tiedonkeruuprosessin kuvaukseen. Tulosten koonti ja johtopäätösten laadintaprosessi esimerkiksi ohjausryhmän asiantuntemusta hyödyntäen on jäänyt lähes kaikissa hankkeissa vaille dokumentointia. Koulutustarpeiden ennakoinnin koordinaatioryhmän kritiikki on pyritty huomioimaan tämän strategiahankkeen toteutuksessa ja raportoinnissa. Laadullisen ennakoinnin prosessi on kuvattu kuvassa 2. 25

26 Kuva 2. Ammatillisen koulutuksen määrällisten koulutustarpeiden ennakointi (Lähde: Koulutus ja työvoiman kysyntä 2015, Valtakunnallisia ja alueellisia laskelmia OPH 2004) 26

27 4 Alan koulutus suomalaisessa koulutusjärjestelmässä Tässä luvussa kuvataan lyhyesti suomalainen koulutusjärjestelmä ja tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen asettuminen koulutusjärjestelmään. Perusta tekstiili- ja vaatetusalan osaamiseen ja kiinnostavuuteen luodaan jo yleissivistävässä esi- ja perusopetuksessa. Käsityöoppiaineessa on mahdollista harjaannuttaa teknisen työn ohella myös tekstiilityön taitoja pakollisena oppiaineena vuosiluokilla 1 7. Alan määrittelyn lähtökohdaksi on otettu opetushallinnon koulutus-, opintoala- ja koulutusluokitus, Tilastokeskuksen toimialaluokitus, toimialan vakiintunut käytäntö sekä toimialan kokonaisuus ammattien ja työpaikkojen näkökulmasta. Ammatillisia tutkintoja järjestetään toisen asteen, alemman korkeakouluasteen ja ylemmän korkeakouluasteen koulutuksena (opetusministeriön päätös , muutokset ja , Tilastokeskus 2007). Nykyisessä koulutusjärjestelmässä (kuva 3): ammatillisen toisen asteen tutkintoja ovat ammatilliset perustutkinnot (pt), ammattitutkinnot (at) ja erikoisammattitutkinnot (eat) alemman korkeakouluasteen tutkintoja ovat ammattikorkeakoulututkinnot (AMK) ja yliopistossa suoritetut kandidaatin tutkinnot (K) ylemmän korkeakouluasteen tutkintoja ovat ammattikorkeakoulussa suoritetut ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (YAMK), yliopistoissa suoritetut ylemmät korkeakoulututkinnot eli maisterin tutkinnot (M) ja tohtorin tutkinnot. 27

28 Tohtori Lisensiaatti Ylemmät korkeakoulututkinnot Alemmat korkeakoulututkinnot Yliopistot Ylemmät amk tutkinnot Ammattikorkea koulututkinnot Ammattikorkeakoulut Työkokemus Työkokemus Erikoisammatti tutkinnot Ammatti tutkinnot Ylioppilas tutkinto Lukiot Ammatilliset tutkinnot Ammatilliset oppilaitokset Työkokemus PERUSOPETUS ESIOPETUS Kuva 3. Suomen koulutusjärjestelmä. (Mukailtu Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön laatimaa esitystä Suomen koulutusjärjestelmästä) Ammatillinen toisen asteen koulutus Opetushallinnon koulutusluokituksessa (Asetus ammatillisesta koulutuksesta /811) koulutusaloja on 8. Nämä ovat: humanistinen ja kasvatusala kulttuuriala yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala luonnontieteiden ala tekniikan ja liikenteen ala luonnonvara- ja ympäristöala sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Ammatillisten perustutkintojen (52 kpl) perusteet sekä ammatilliseen perustutkintoon valmistavien ja valmentavien koulutusten (4 kpl: maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus, vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, kotitalousopetus sekä ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja 28

29 valmistava koulutus) opetussuunnitelmien perusteet uudistettiin vuosina Edellinen vastaava kaikkien ammatillisten perustutkintojen sekä valmistavien ja valmentavien koulutusten perusteiden uudistaminen on tehty vuosina Ammatillista koulutusta koskevan lain mukaan valtioneuvosto päättää ammatillisen peruskoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä yhteisistä opinnoista ja niiden laajuudesta. Opetushallitus päättää koulutusaloittain ja tutkinnoittain opintojen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä. Koulutuksen järjestäjän tulee laatia näiden pohjalta oma opetustaan koskeva opetussuunnitelma. Opetussuunnitelman yhteisessä osassa tulee myös määritellä yhteiset toimintatavat opiskelijan arvioinnin (L 601/2005, 25a ) toteuttamisesta tutkinnon perusteiden mukaisesti ja kuvata suunnitelmat ja toimintatavat tutkinnon osan tai osien suorittamiseksi sekä opiskelijoiden mahdollisuudet täydentää opintojaan ja suorittaa koko tutkinto. Opetusministeriö määritteli kirjeessään ( /dnro 2/502/2008) periaatteet, joita Opetushallituksen tuli noudattaa perustutkintojen kehittämis- ja päivittämistyössä sekä siihen liittyvien ammatillisten perustutkintojen rakenteeseen esitettävien muutosten valmistelussa. Opetushallituksen tuli ammatillisten perustutkintojen kehittämisessä ottaa huomioon säädöksissä, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, EU:n suosituksissa ja opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen välisessä tulossopimuksessa olevat lähtökohdat sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kirjeessään tekemät linjaukset. Tarkastelun alaisia ammatillisen toisen asteen tekstiili- ja vaatetusalaan liittyviä perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja voi suorittaa sekä kulttuurialalla että tekniikan ja liikenteen alalla. Esimerkiksi vaatetus-, tekstiili- ja sisustusalan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot kuuluvat tällä hetkellä kumpaankin koulutusalaan. Tutkintojen perusteissa ja oppilaitoskohtaisissa opetussuunnitelmissa mahdollistetaan myös se, että jo perustutkinnon aikana on mahdollisuus valita tutkinnonosia muista perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (L 630/1998, 5 ) mukaan ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Lisäksi koulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista. Ammatilliset perustutkinnot antavat jatko-opintokelpoisuuden yliopisto-opintoihin ja ammattikorkeakouluihin siten kuin asetuksella säädetään ja yliopisto tai ammattikorkeakoulu opiskelijan opinto-ohjelman perusteella päättää. (L 630/1998, 4 ) Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta määrittelee koulutuksen järjestäjän päätettäväksi näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisällöistä ja järjestämisestä tutkinnon perusteiden mukaisesti. Ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot mahdollistavat alalla erikoistumisen ja suuntautumisen tiettyyn osaamisen alaan. Kuvassa 4 on esitetty koulutusrakenteen mukainen tekstiili- ja vaatetusalojen perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen sijoittuminen eri koulutusaloille. 29

30 Kuva 4. Koulutusalat ja niihin sijoittuvat tekstiili- ja vaatetusalaan liittyvät perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot koulutusrakenteessa Korkeakoululaitos Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Yliopistoille on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. Ammattikorkeakoulujen koulutusalat ovat lähes vastaavat kuin toisella asteella 1. humanistinen ja kasvatusala 2. kulttuuriala 3. luonnontieteiden ala 4. luonnonvara- ja ympäristöala 5. matkailu-, ravitsemus- ja talousala 6. sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 7. tekniikan ja liikenteen ala 8. yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 9. sotilas- ja suojeluala ( ja -tutkinnot, viitattu ) Tekstiili- ja vaatetusalan ammattikorkeakoulututkinnot sijoittuvat kulttuuri- sekä tekniikan ja liikenteen aloille. Uutena avauksena ovat liiketalouden alalle sijoittuvat vaatetusalaan painottuvat tradenomitutkinnot, joita ei tässä tarkastelussa ole huomioitu niiden käynnistyttyä vasta lukuvuonna

31 Yliopistojen tekstiili- ja vaatetusalan tutkinnot sijoittuvat tiedekunta- ja laitoskohtaisesti seuraavasti: taiteen kandidaatti, taiteiden maisteri, taiteen tohtori Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitos sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta tekniikan kandidaatti, diplomi-insinööri, tekniikan tohtori Tampereen teknillinen yliopisto, automaatio-, kone- ja materiaalitekniikan tiedekunnan materiaaliopin laitos. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat yhdessä korkeakoululaitoksen. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelee korkeakoululaitokselle yhteiset tavoitteet, joiden mukaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut edistävät toiminnallaan kansalaisten hyvinvointia ja sivistystä sekä kestävää taloudellista, kulttuurillista, ekologista ja sosiaalista kehitystä. Tavoitteiden mukaan yliopistot turvaavat oman profiilinsa mukaisesti työvoiman ja tutkijakunnan saatavuuden. Ammattikorkeakoulut turvaavat oman profiilinsa mukaisesti työvoiman saatavuuden ja vahvistavat työelämään, taiteelliseen toimintaan ja alueellisiin tarpeisiin kytkeytyvää opetusta, yrittäjyyttä sekä tuotekehitykseen, yritysten, työyhteisöjen ja kolmannen sektorin kehittämiseen liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä. Opetusministeriön ja korkeakoulujen välisissä tulossopimuksissa sovitaan tarkemmin tutkintotavoitteista. (Alustava ehdotus korkeakoulujen tutkintotavoitteiksi sopimuskaudelle ) Tutkintojen alakohtainen mitoitus perustuu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman linjauksiin ja korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivoihin. Lisäksi huomioidaan ikäluokkakehitys ja aikuiskoulutustarve, läpäisy sekä tutkintototeuma lähivuosien ajalta sekä edelliskauden tutkintotavoitteet sekä mahdolliset muut tutkintojen määriin vaikuttavat ajankohtaiset tekijät. Korkeakoulukohtaisesti käydään opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tavoitekeskustelu, jossa määritellään korkeakoulun tehtävät, profiili ja painoalat kuin myös koulutuksen järjestäjän keskeiset kehittämiskohteet. TASO-sopimus sitouttaa koulutuksen järjestäjän asetettuihin tavoitteisiin. Tämän jälkeen koulutuksen järjestäjät vastaavat kukin profiilinsa mukaisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta, sekä opetuksesta ja sen laadusta. Koulutuksen lähtökohdat ja tavoitteet perustuvat kansalliseen koulutuspolitiikkaan, korkeakoulun strategiaan sekä opintojen ja opetuksen kehittämisohjelmaan. Keskeinen osa koulutuspolitiikkaa korkeakoulukentällä on viime vuosina ollut Bologna-prosessi, jonka tavoitteena ovat tutkintojen laadullinen ja rakenteellinen kehittäminen sekä opiskelijaliikkuvuuden lisääminen. Korkeakoulututkintojen opetussuunnitelmat koostuvat tutkintovaatimuksista sekä opetusohjelmasta (opetuksesta). Ammattikorkeakoulutusta ohjaavat lisäksi valtakunnalliset tutkintokohtaiset kompetenssit, joita on voitu tarkentaa paikallisesti koulutusohjelman mukaan. Opetussuunnitelmat hyväksyy koulutusjärjestäjän käytänteiden mukaisesti esimerkiksi korkeakoulun hallitus, rehtori, tiedekunnan neuvosto tai laitoksen johtoryhmä. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli uudistetaan vuoden 2014 alusta. Rahoitusmallin uudistaminen on osa ammattikorkeakoulu-uudistusta, jolla vauhditetaan ammattikorkeakoulurakenteiden kehittymistä sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista. (Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014, tulostettu ). Yliopistojen rahoituksen määräytymisen perusteista säädetään valtioneuvoston asetuksessa yliopistoista (770/2009) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa yliopistojen 31

32 perusrahoituksen laskentakriteereistä (182/2012). Yliopistojen uudet rahoitusasetukset tulevat voimaan vuonna Bolognan prosessin ja Lissabonin sopimuksen tuloksena muodostettiin EU:n jäsenmaihin eurooppalainen korkea-asteen koulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Sopimuksen mukaan yhtenäistettiin korkeakoulujen opetussuunnitelmia niin, että osaamistasojen vertailtavuus maiden koulujen välillä helpottui. Kansainvälinen vertailukelpoisuus parantaa oppilaitosten ja tutkintojen kilpailukykyä sekä helpottaa opiskelijoiden ja työntekijöiden maitten välistä liikkumista. Tavoitteeseen pääsemiseksi yhtenäistettiin EU:n korkeakoulujen tutkintorakenteet ja panostettiin korkeakoulujen laadunhallintaan. (Vrt. Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa 2008.) Ammatillisten tutkintojen viitekehys Eurooppalainen tutkintojen viitekehys, European Qualifications Framework (EQF) Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) on yhteinen eurooppalainen viitejärjestelmä, jonka avulla eri maiden kansallisia tutkintojärjestelmiä ja tutkintojen viitekehyksiä kytketään toisiinsa. EQF:n kahdeksan (8) tasoa kattavat kaikki tutkinnot perustasosta edistyneeseen tasoon. Elinikäisen oppimisen edistäjänä EQF sisältää kaikki yleissivistävän, ammatillisen ja akateemisen koulutuksen tutkintotasot. Lisäksi viitekehykseen sisältyvät perus- ja jatkokoulutuksessa hankitut tutkinnot. Kunkin tason pitäisi periaatteessa olla saavutettavissa erilaisten koulutus- ja uravalintojen kautta. EQF-viitetasot perustuvat oppimistuloksiin, jotka kuvataan tietoina (knowledge), taitoina (skills) ja pätevyytenä (competences). EQF:ssä keskitytään siihen, mitä tietyn tutkinnon suorittanut henkilö tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään oppimisprosessin päätteeksi. Kansallisen viitekehyksen mukaan Suomen ammatilliset tutkinnot ja tutkintojen ammattitaitovaatimukset perustuvat työelämän toimintakokonaisuuksiin ja työelämässä vaadittavaan osaamiseen. Ammatilliset tutkinnot muodostavat osaamistavoitteidensa suhteen pääsääntöisesti jatkumon. (Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys, 2009: 24, ) Samalle tasolle sijoittuvissa tutkinnoissa voivat painottua osaamisen eri ulottuvuudet. Pääsääntöisesti perustutkinnot ja ammattitutkinnot sijoittuvat tasolle 4, vaikka ne ovat luonteeltaan erilaisia. Erikoisammattitutkinnot sijoittuvat tasolle 5. Koko tutkinnon vaativuustason määrittely on ollut haasteellista, koska ammatilliset tutkinnot sisältävät erilaisia koulutusohjelmia ja osaamisaloja sekä hyvin erilaisia osin valinnaisia tutkinnon osia. Suomalaiset korkeakoulututkinnot on sijoitettu viitekehykseen Bolognan prosessissa vakiintuneen sykliajattelun mukaisesti. Ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot sijoittuvat viitekehyksen tasolle 6, ylemmät korkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tasolle 7 ja jatkotutkinnot tasolle 8. (Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys, 2009: 24, ) Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys (NQF) Suomi on päättänyt ottaa National Qualifications Framework, NQF:n käyttöön. Suomen kansalliseksi koordinaatiopisteeksi nimettiin kesäkuussa 2008 Opetushallitus. Lisäksi opetusministeriö asetti syksyllä 2008 työryhmän valmistelemaan Suomen kansallista viitekehystä. Työryhmän muistio valmistui kesäkuussa Tutkintojen ja muun osaamisen kansallisen viitekehyksen kehittämistyötä on jatkettu työryhmän ehdotusten ja siitä 32

33 saatujen lausuntojen pohjalta. Hallituksen esitys laiksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä (38/2012) annettiin eduskunnalle toukokuussa 2012, ja se on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen esityksessä esitetään, että laki tulisi voimaan ( = Suomen kansallisessa viitekehyksessä kaikki tutkinnot on esitetty sijoitettavaksi jollekin kahdeksasta viitekehyksen vaativuustasosta. NQF-tasokuvaukset sekä ammattikorkeakoulujen yhteiset kompetenssit on tarkoituksenmukaista sisällyttää integroidusti korkeakoulujen opetussuunnitelmien tavoitteisiin. Kansallisen viitekehyksen tarkoituksena on: lisätä tutkintojen kansallista ja kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta parantaa tutkintojärjestelmän toimivuutta ja selkeyttä, helpottaa koulutusjärjestelmässä liikkumista, yhtenäistää ja lisätä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista konkretisoida elinikäisen oppimisen periaatetta ja korostaa oppimislähtöisyyttä ja oppimistuloksia korostavaa näkökulmaa koulutuksessa. (Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa 2008.) Korkeakoulujen kansainvälistämisstrategia Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian laatiminen sisältyi pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan. Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille täsmennettiin hallitusohjelmaa ja linjattiin korkeakoulujen kansainvälistämisen painopisteitä. Opetusministeriö vastasi korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian valmistelusta. Kansainvälistymisstrategia koskee sekä ammattikorkeakouluja että yliopistoja. Kansainvälisen toimintaympäristön muutokset ja yhteiskunnan monikulttuuristuminen luovat uusia odotuksia korkeakoulutukselle. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia asettaa kansainvälistymisen tavoitteet uudistuvalle korkeakoulutuslaitokselle ja esittää konkreettisia toimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Parhaillaan on jo käynnissä useita uudistuksia, jolla tähdätään siihen, että Suomessa olisi vahvempi, laadukkaampi ja kansainvälisesti vetovoimaisempi korkeakoulutuslaitos, korkeatasoinen tutkijakoulutus ja tutkijakunta sekä maailman luokan tutkimusympäristöjä. Ammattikorkeakoulujen kompetenssit Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE on antanut suosituksensa tutkintojen yhteisistä kompetensseista vuonna Kompetenssit ovat laajoja osaamiskokonaisuuksia, jotka kuvaavat pätevyyttä, suorituspotentiaalia, ja kykyä suoriutua ammattiin kuuluvista työtehtävistä. Suomen ammattikorkeakouluissa suositellaan käytettäväksi jakoa koulutusohjelmakohtaisiin (ammatillisiin) (subject spesific competences) ja yhteisiin kompetensseihin (generic competences). Yhteiset kompetenssit ovat eri koulutusohjelmille ja tutkinnoille yhteisiä osaamisalueita, ja niiden erityispiirteet voivat vaihdella eri koulutusohjelmissa. Yhteiset kompetenssit luovat pohjan työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuudelle. Tutkinto- ja koulutusohjelmakohtaiset kompetenssit muodostavat opiskelijan ammatillisen asiantuntijuuden kehittymisen perustan. Opetussisältöjen valinta tapahtuu ensisijaisesti koulutusohjelmakohtaisen substanssiosaamisen ehdoilla, ja yleisten työelämävalmiuksien kehittyminen tapahtuu substanssiosaamisen 33

34 oppimisen yhteydessä. Koulutuksessa voidaan vaikuttaa tavoitteellisten kompetenssien kehittymiseen sisällöllisillä ja toimintatapoihin liittyvillä pedagogisilla valinnoilla. ARENE ry on laatinut suosituksensa ammattikorkeakoulujen yhteisiksi kompetensseiksi. Ammattikorkeakoulujen yhteisissä kompetensseissa huomioidaan: EQF ja NQF Lainsäädäntö Dublin Descriptors Tuning Competences Työelämän ennakoidut osaamisvaatimukset. Ammattikorkeakoulujen yhteiset kompetenssit: Oppimisen taidot Eettinen osaaminen työyhteisöosaaminen innovaatio-osaaminen kansainvälistymisosaaminen (Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa 2008.) Toimielin ennakoi koulutuksen laatua Koulutustoimikunta Koulutustoimikuntajärjestelmä muodostuu 26:sta eri aloja edustavasta koulutustoimikunnasta sekä koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmästä. Asetus ammatillisen koulutuksen yleisistä toimikunnista ja koulutustoimikunnista (945/1997) tuli voimaan vuonna Koulutustoimikuntien tehtävänä on omilla osaamis- ja toimialoillaan seurata, arvioida ja ennakoida koulutuksen ja työelämässä tarvittavan osaamisen kehitystä. Koulutustoimikunta on toimielin, joka tekee aloitteita opetus- ja kulttuuriministeriölle, Opetushallitukselle ja muille keskeisille tahoille ammatillisen koulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi sekä tekee aloitteita korkeakouluille työelämän osaamistarpeiden huomioon ottamisesta koulutuksen sisällöllisessä kehittämisessä. ( laki/alkup/2010/ ). Koulutustoimikuntien sihteeristö koostuu Opetushallituksen asiantuntijoista. Jäsenistö edustaa laajasti työelämää ja sidosryhmiä. Nykyiset koulutustoimikunnat on asetettu ajalle Valtioneuvoston asetus 882/2010 koulutustoimikuntajärjestelmästä sisältää määräyksiä koulutustoimikuntien tehtävistä, kokoonpanosta ja menettelytavoista. Koulutustoimikuntien tehtävänä on seurata, arvioida ja ennakoida alansa koulutuksen ja työelämässä tarvittavan osaamisen kehitystä ohjausryhmän laatiman koulutustoimikuntajärjestelmän toimintasuunnitelman mukaisesti. Tehtäviin kuuluu myös tehdä aloitteita opetus- ja kulttuuriministeriölle, Opetushallitukselle ja muille keskeisille tahoille ammatillisen koulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi ja sen pohjalta tutkintojen kehittämiseksi vuorovaikutuksessa työelämän kanssa. Koulutustoimikunnat toimivat osaltaan laadullisen ennakoinnin asiantuntijaeliminä. Koulutustoimikuntajärjestelmän tehtävänä on edistää yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta. 34

35 Tällä hetkellä tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseen vaikuttaa kaksi koulutustoimikuntaa: tekstiili- ja vaatetusalan ja taideteollisuusalan koulutustoimikunta. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunta tekee laadullisen koulutuksen ennakointia sekä antaa alan koulutukseen liittyviä lausuntoja. alan tutkinnot: kaikki koulutusasteet alan 2. asteen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden toteuttaminen alan vetovoimaisuus opettajakoulutus ja opettajatilanne: opettajien ammatillisen osaamisen varmistaminen. Taideteollisuusalan koulutustoimikunnan tehtävänä on osallistua taideteollisuusalan koulutuksen kehittämiseen kokonaisuutena. Koulutustoimikunta ennakoi taideteollisuusalan koulutuksen kehittämistä koulutukseen kaikilla tasoilla. Koulutustoimikunta seuraa myös koulutuksen saaneiden työllistymismahdollisuuksia, sekä sijoittumista jatko-opintoihin. Koulutustoimikunta seuraa ja ottaa kantaa seuraaviin asioihin: yhteistyön lisääminen eri koulutusasteiden ja oppilaitosten sekä koulutuksen ja työelämän välillä erityistä tukea tarvitsevien ryhmien koulutus muotoilualan yrittäjyyden edistäminen kansainvälistyminen taideteollisen alan koulutuksen saaneiden työllistyminen ja täydennys- ja muuntokoulutus ammatillisten perustutkintojen ammattiosaamisen näyttöjen toteutuminen Ammatillisen toisen asteen aikuiskoulutusta hallinnoiva taho Tutkintotoimikunnat ovat lakisääteisiä luottamushenkilöelimiä, jotka Opetushallitus asettaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan hoitamaan toisen asteen näyttötutkintoja koskevaa julkista tehtävää. Jäljempänä mainittujen, lakiin ja asetukseen ammatillisesta aikuiskoulutuksesta perustuvien tehtävien lisäksi toimikuntien tehtävää, toimivaltaa ja vastuuta määrittelevät säännökset hallintoasioiden käsittelystä ja hallinnon julkisuudesta, jotka sisältyvät ennen muuta hallintolakiin (434/2003) ja lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999). Tutkintotoimikuntien tehtävänä on: vastata näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä tutkintotoiminnan johtamisesta ja ohjaamisesta sopia näyttötutkintojen järjestämisestä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen luvan saaneiden koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa riittävän asiantuntemuksen omaavien muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa vahvistaa tutkintosuoritusten arvioinnit ja antaa tutkintotodistukset päättää tutkintosuoritusten arvioinnin oikaisemisesta toimia aloitteellisesti näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseksi. 35

36 Opetushallitus asettaa jokaiselle näyttötutkinnolle tutkintotoimikunnan, jossa on edustettuina alan työnantajat, työntekijät, opettajat ja tarvittaessa itsenäiset ammatinharjoittajat. Tutkintotoimikunnat kehittävät ja valvovat näyttötutkintotoimintaa, varmistavat tutkintojen tasalaatuisuuden ja antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät järjestämissopimukset eri tutkinnoista niiden oppilaitosten kanssa, joilla on edellytykset järjestää kyseisiin tutkintoihin tutkintotilaisuuksia näyttötutkintojärjestelmän mukaisesti. Naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (609/1986) säännösten mukaisesti toimikunnan jäsenistössä tulee olla vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta. Tutkintotoimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin. Toimikunnan esityksestä Opetushallitus voi myös nimittää toimikunnalle ulkopuolisen sihteerin. Tekstiili- ja vaatetusalan tutkintotoimikunnat on esitetty liitteessä 1. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen alueellinen jakautuminen Suomessa Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijoiden kokonaismäärä oli 1,25 miljoonaa vuonna Vuoden 2011 ennakkotietojen perusteella opiskelijamäärä pysyi ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Opiskelijamäärä väheni peruskoulu- ja lukiokoulutuksessa, mutta kasvoi ammatillisessa ja ammattikorkeakoulutuksessa. Yliopistokoulutuksessa ei tapahtunut juurikaan muutosta. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen koulutustilastoihin. Ammatillisen toisen asteen koulutuksen järjestäjiä oli vuoden 2010 lopussa 181 kpl. Oppilaitosten sijainnin perusteella tehtyjen selvitysten mukaan Suomessa on 46 tekstiilija vaatetusalan ammatillisen toisen asteen koulutuksen järjestäjää. Koulutuksen järjestäjällä voi olla useita eri oppilaitoksia. Näistä 22 koulutuksen järjestäjää ja oppilaitosta tarjoaa vaatetuksen koulutusohjelmaa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintona. Tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmaa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintona tarjoaa vastaavasti 35 koulutuksen järjestäjää ja 37 oppilaitosta. Yhteensä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tarjoaa 59 oppilaitosta. Taulukkoon 1 on koottu tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten lukumäärä maakunnittain. Tekstiili- ja vaatetusalan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta järjestetään 28 sopimusoppilaitoksessa. Selvityksessä kartoitettiin alan koulutuksen järjestäjät kaikilta koulutusasteilta. Liitteissä 2 ja 3 on esitetty alan toisen asteen koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset maakunnittain. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset esitetään erilaisin symbolein Suomen kartalla (kuva 5), josta yhdellä silmäyksellä nähdään alan oppilaitosten sijainti. Koulutuksen järjestäjiltä kerättiin määrällisiä tilastotietoja tekstiili- ja vaatetusalan aloituspaikoista, koulutukseen ensisijaisesti hakeneista, opiskelun aloittaneista ja valmistuneista opiskelijoista sekä erityisopiskelijoista. Nämä tilastotiedot esitellään luvussa 14 ja ovat suuntaa antavia, koska määräaikaan mennessä kaikki koulutuksen järjestäjät eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja. Alan koulutuksen järjestäjistä tekniikan ja liikenteen alan koulutusta järjestävät keskittyvät pääosin eteläiseen Suomeen. Kulttuurialojen jakaantuminen on maantieteellisesti hajaantuneempaa. Ammattikorkeakoulutasoista tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta Suomessa tarjoaa yhteensä 11 ammattikorkeakoulua. Korkeakoulutasoista tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tarjoaa 6 yliopistoa. Näistä tiedot löytyvät luvusta

37 Tässä haasteellisessa kentässä koulutustoimijat ovat vastuussa oman toimintansa laadun tarkkailusta ja kehittämistoiminnan oikeansuuntaisuudesta. Opetuksen laatu on keskeinen tekijä luotaessa tulevaisuuden menestystä. Innostava opettaja kannustaa opiskelijoita tekemään parhaansa. Koulutustoimijan imago on myös merkittävä tekijä, joka vaikuttaa toiminnan arvostukseen ja opiskelijoiden hakeutumiseen oppilaitokseen. Opetuksen hyvä laatu ja hyvät työllistymismahdollisuudet parantavat imagoa ja sen kautta koko toiminnan menestystä. Taulukko 1. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten lukumäärä maakunnittain Maakunta Koulutuksen järjestäjät yht. II aste: Tekniikan ja liikenteen ala Koulutuksen järjestäjämäärä Koulutuksen järjestäjämäärä II aste: Kulttuuriala Oppilaitosmäärä Oppilaitosmäärä Uusimaa Varsinais-Suomi 5 2 *) 2 *) Itä-Uusimaa Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo 5 2 *) 2 4 *) 4 *) 1 Pohjois-Karjala Keski-Suomi *) 2 *) 1 Etelä-Pohjanmaa 2 1 *) 1 2 *) 2 *) 1 Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Åland Yhteensä *) 1 ammatillinen erityisoppilaitos. Tässä taulukossa on esitetty ainoastaan opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset. Tekstiili- ja vaatetusalan aikuiskoulutusta tarjoavat koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset on esitetty liitteessä 3. AMK Yliopisto 37

38 Tekniikan ja liikenteen alan oppilaitos (2. aste) Käsija taideteollisuusalan oppilaitos (2. aste) Am mmattikorkeakoulu Yliopisto Kuva 5. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten sijoittuminen alueellisesti Suomessa (Lähde: Kysely koulutuksen järjestäjille syksyllä 2011) 38

39 5 Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityksen prosessi Opetushallituksen toimeksiannossa koulutusselvitykseltä edellytettiin erityisesti vastausta tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuuden osaamistarpeisiin eli osaamistarpeiden laadullista ennakointia. Ennakointitiedon tuottamisessa ja aineiston analysoinnissa pääpaino nähtiin laadullisen tutkimuksen menetelmissä, mistä syystä teoreettiseksi lähtökohdaksi otettiin Maxwellin (1996) näkemys laadullisen tutkimuksen suunnittelusta. Maxwellin (1996) mukaan laadullinen tutkimus on vaiheittain toistuvaa teorian, aineiston keruun ja analyysin edestakaista vuoropuhelua. Tutkimuksen suunnittelu perustuu viiden osa-alueen määrittelyyn (kuva 6), joiden toteutumista tässä koulutusselvityksessä on sovellettu seuraavasti: Selvityksen tarkoitus Mikä on tutkimuksen perimmäinen tarkoitus? Tässä tarkoituksena on ennakoida tekstiili- ja vaatetusalan osaamistarpeita vuoteen 2020 ja näiden pohjalta laatia alan (mukaan lukien Käsi- ja taideteollisuusalan) koulutukseen toimenpideehdotuksia. Kysymys on tulevaisuudentutkimuksesta. Käsitteellinen konteksti Miten tutkittavaa ilmiötä voidaan hahmottaa aikaisemman tutkimuksen, kirjallisuuden tai tutkijan omien kokemusten perusteella? Selvityksen laatiminen edellyttää osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia. Osaamistarpeita tarkastellaan suhteessa tulevaisuuden toimintaympäristöön. Tutkimuskysymykset Mihin asioihin tutkimuksella halutaan saada vastaus? Tässä kysytään, mitä ovat tekstiili- ja vaatetusalan laaja-alaisen ja erikoistuneemman osaamisen tarpeetvuonna 2020 ja millä tavalla tutkinnon tuottama osaaminen näihin osaamistarpeisiin vastaa. Mikä on tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuus? Millaiseksi toimialamme muuttuu? Millainen on alan työvoimatarve? Mikä on toimialan perusosaamista? Mikä on tavoiteltava ydinosaaminen koulutuksen eri tasoilla? Toimialan moninaisuus kuka kouluttaa erikoisosaajat? Mitä osaamista tarvitaan Suomessa? Mihin tulee varustautua mitä tulee osata? Kuinka osaaminen voidaan saavuttaa? Kuka vastaa koulutuksen ajantasaisuudesta? Skenaariot millaiseksi maailmamme muuttuu? Mikä lisää alan kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa? 39

40 Metodit Millaisin menetelmin tietoa hankitaan ja analysoidaan? Tässä tietoa hankitaan kyselymenetelmällä, tulevaisuuspajoissa, aikaisemmista selvityksistä, tutkimuksista ja raporteista sekä fokusryhmähaastatteluin. Aineisto analysoidaan laadullisen aineiston sisällönanalyysina. Luotettavuus ja laatu Miten varmistetaan, että tulokset eivät ole vääriä? Laadullisen tutkimuksen laatu varmistetaan kuvaamalla koko tutkimusprosessi kaikkine vaiheineen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Seuraavissa luvuissa tuleva strategiaprosessin kuvaus ja tulosten analysointi antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida tämän prosessin tulosten luotettavuutta ja laatua. Kuva 6. Strategiaprosessin tutkimusasetelma (Mukailtu Maxwell 1996) Tutkimusmenetelmän kuvaus Tulevaisuudentutkimuksen piirissä on viime vuosina voimistunut näkemys, jonka mukaan tavaksi tullut kehityksen tai edistyksen ymmärtäminen suoraviivaisena tai kiihtyvänä kasvuna ja ylipäänsä asteittaisena, lainomaisena ilmiönä, on aivan liian yksinkertaistavaa. Tulevaisuuden tutkimus on viimeisen 30 vuoden aikana kehittynyt pelkästä ennustamisesta suuntaan, joka pyrkii edesauttamaan sitä, että tulevaisuuden tekeminen perustuisi sekä arvojen että tosiasioiden tiedostamiseen ja niiden perusteltuun huomioonottamiseen tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksien hahmottamisessa ja vertailussa. Tulevaisuudentutkimuksen laajan käsitteen alle on kehittynyt kirjava joukko lähestymistapoja, mene- 40

41 telmiä ja tutkimuksia, joilla on joitakin yhteisiä piirteitä, mutta myös huomattavia eroja. Tulevaisuudentutkimus ei ole tieteenala, mutta se on tieteellinen tutkimusala, jolla on myös vain sille ominaiset piirteensä ja pätevyysalueensa, kuten tulevaisuussuuntautunut tiedonintressi, oma tapa asettaa tutkimusongelmat ja osittain oma tutkimusmetodologia. (Mannermaa, 1999, 17.) Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityshanke toteutettiin vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa tilastoitiin tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjät, koulutuspaikkojen määrät, ensisijaisesti hakeneiden määrät, koulutuksen aloittaneiden määrät ja valmistuneiden määrät sekä tehtiin alan rakennetta ja osaamistarpeita koskeva nykytilan analyysi. Tässä vaiheessa koottiin myös laadullisen ennakoinnin kokoava selvitystyö tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja turkis-, jalkine- ja tekstiilihuoltoalojen ajankohtaisista julkaisuista, raporteista, tutkimuksista ja viranomaislinjauksista ja analysoitiin alojen tulevaisuuden osaamistarpeita näiden aineistojen perusteella. Nykytilan analyysi perustuu tilastoaineistoon ja tutkimuskirjallisuuteen. Toisessa vaiheessa kerättiin alan opettajien, työelämän, koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden näkemyksiä alasta ja sen kehittymisestä ja osaamistarpeista. Kolmannessa vaiheessa keskityttiin alan mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamiseen ja osaamistarpeissa tapahtuvien muutosten tunnistamiseen. Tavoitteena oli kuvata alan nykytilannetta ja jokaista tutkimuskohteena olevaa toimialaa keskeisten tunnuslukujen avulla. Lopuksi kerätystä aineistosta koottiin tämä julkaisu, jossa esitetään myös toimenpide-ehdotuksia tekstiili- ja vaatetusalan tutkintojen kehittämiseksi ja koulutuksen järjestämiseksi tulevaisuudessa. Kuvassa 7 havainnollistetaan hankkeen tehtäviä ja etenemistä. Kuva 7. Koulutusselvityksen prosessi Tekstiili- ja vaatetusalan toimijoiden kuuleminen Ensimmäinen keskustelufoorumi toteutettiin Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa Roihuvuoressa Taitaja2012-semifinaalien yhteydessä Siihen osallistui 56 alan edustajaa, asiantuntijaryhmän jäseniä sekä alan opettajia. Tilaisuudessa kerrottiin hank- 41

42 keen tavoitteista ja etenemisestä. Tilaisuuden keskusteluosio toteutettiin Learning cafe -menetelmällä, joka on yhteisöllinen ja dialoginen menetelmä. Teemoina olivat Alan ammattitaitovaatimukset osaaminen osaamistarpeet (perus-, ydin- ja erikoisosaaminen), Valinnaiset tutkinnot osat, paikallisesti tarjottavat tutkinnon osat, Alan käsitteitä, sanastoa, ammattinimikkeitä, tutkintonimikkeitä ja Tulevaisuuden tutkinnot ja yhteinen vaatetusala. Tulevaisuustyöskentelyä varten koottiin alakohtaisia ryhmiä. Skenaariotyöpaja on osallistavan tulevaisuudentutkimuksen työskentelymuoto, josta käytetään myös tulevaisuusverstas -nimeä. Perusajatuksena on koota yhteen joukko määrätystä asiasta kiinnostuneita alan ihmisiä ja asiantuntijoita etsimään ratkaisumahdollisuuksia käsillä olevaan asiaan. (Vrt. Rubin 2009.) Ensimmäiseen skenaariotyöpajaan toukokuussa 2012 osallistui 52 alan edustajaa ja asiantuntijaryhmän jäseniä ja he loivat 4 erilaista skenaariota. Toisen skenaariotyöpajan 14 asiantuntijaa alan eri tahoilta jatkotyösti ensimmäisen työpajan skenaarioita elokuussa Tässä selvityksessä on käytetty käsitettä skenaariotyöpaja. Työpajoja toteutettiin tässä selvityksessä kahdessa vaiheessa. Toukokuussa 2012 työpajaan koolle kutsutut osallistujat laativat tulevaisuustaulukko -menetelmällä skenaariot, joiden pohjalta toisessa keskustelufoorumissa elokuussa 2012 valittiin tavoiteskenaario ja mietittiin sen toteutumisen edellyttämiä osaamistarpeita. Tulevaisuustaulukko menetelmä on esitetty liitteessä 4. Toteutuksessa hyödynnettiin sekä tulevaisuusverstasta että tulevaisuusstudiota koskevaa ajattelua. Tuotetut skenaariot esitellään luvussa 23. Hankkeen edistymistä esiteltiin Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnalle kokouksissa , ja Tutkimuksen luotettavuus ja objektiivisuus Tämän selvityksen tarkoitus on tuottaa objektiivista ja relevanttia tietoa nykyisistä tekstiilija vaatetusalan koulutuksen realiteeteista. Hanketyöryhmä ja tutkijat ovat selvityksen eri vaiheessa pyrkineet aineistoon pohjautuvaan objektiivisuuteen ja luotettavaan tulokseen, mikä sietää selvityksen luotettavuustarkastelun sekä siihen mahdollisesti liittyvän keskustelun ja arvioinnin. Selvityksen aineiston keruu on toteutettu huomioiden koulutuksen eri sidosryhmät ja pyrkien tavoittamaan eri sidosryhmistä riittävä otos selvityksen luotettavuuden takaamiseksi. Sidosryhmistä päätettäessä ja niiden tavoittelussa on hyödynnetty koko valtakunnanlaajuisen hankeryhmän verkostoa. Hankkeen selvitys- ja kartoitustyöhön on nimetty hanketyöryhmä ja tutkijat, ja käytetyt tutkimusmenetelmät on päätetty hanketyöryhmässä. Hankkeelle on nimetty myös ulkopuolinen asiantuntijaryhmä, joille selvityksen kulkua kuin myös tuloksia on peilattu selvityksen eri vaiheissa. Asiantuntijaryhmätapaamisista on olemassa luvalliset nauhoitteet, ja niistä on laadittu asiasisältöä vastaavat muistiot. Hankittu aineisto on laaja ja monipuolinen, koska selvityksessä käsiteltäviä kysymyksiä on aina tarkasteltu eri sidosryhmien kautta: opettajat, opiskelijat, työelämä sekä koulutuksen järjestäjät. Erillisistä selvityksistä kootut raportit sekä niissä esiin nousseet asiat on tässä selvitysraportissa koottu keskustelemaan keskenään. Ennen aineiston yhteenvetoa on useaan otteeseen kuultu lisäksi asiantuntijaryhmää. Tuloksia on esitetty myös sidosryhmille. Selvityksen luotettavuus perustuu hankeryhmän, asiantuntijaryhmän sekä sidosryhmien jatkuvaan vuorovaikutukseen ja lopputulos on syntynyt näiden osapuolten yhteistyönä. Tulokset ja niiden pohjalta laadittu toimenpide-ehdotus koulutuksen kehittämiseksi muodostavat synteesin kaikista edellä mainituista mitään niistä erikseen korostamatta ja syrjimättä. 42

43 Hankkeelle nimetty asiantuntijaryhmä Hankkeelle nimettyyn asiantuntijaryhmään kuuluvat seuraavat jäsenet: Raili Mähönen, OAJ, Savonia ammattikorkeakoulu, taideteollisuusalan koulutustoimikunnan jäsen; Iris Schiewek, työntekijät, Pro, tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnan pj.; Lassi Räsänen, työnantajat, Finatex ry, tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnan vpj.; Jari Jokinen, työnantajat, (jalkine), Left Shoe Company, jalkine-, laukku- ja nahka-alan tutkintotoimikunnan pj.; Eija Koskinen, työnantajat, Luhta, tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnan jäsen; Arja Mikkola, yrittäjät/ ammatinharjoittajat (turkis), jalkine-, laukku- ja nahka-alan tutkintotoimikunnan jäsen; Pirjo Kääriäinen, OAJ, Aalto-yliopisto (Arts), Tekstiili- ja vaatetusalan koulutustoimikunnanjäsen sekä Jaana Moona, työnantajat, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry, taideteollisuusalan koulutustoimikunnan jäsen. Asiantuntijaryhmä kutsuttiin kahteen keskustelufoorumiin, joista ensimmäinen järjestettiin Taitaja2012 Pukuompelun semifinaalin yhteydessä helmikuussa 2012 ja toinen syyskuussa. Näiden tilaisuuksien lisäksi asiantuntija ryhmä on antanut palautetta ja kommentteja työskentelystä, ja heiltä on pyydetty lausunto myös tämän julkaisun käsikirjoituksesta. Selvitystyössä käytetyn aineiston kuvaus Koulutusselvityksessä on kerätty sekä laadullista että määrällistä aineistoa. Aineistossa painottuu laadullinen aineisto. Tutkimusaineisto koostuu tilastotiedoista, aikaisemmin tuotetuista alaan liittyvistä julkaisuista, raporteista ja selvityksistä sekä hankkeen toteuttamista eri tahoille suunnatuista kyselyistä. Lisäksi aineistoa on kerätty hankkeen järjestämien tilaisuuksien tuotoksista. Opiskelijoilta kerättyä aineistoa on perustellen käytetty täydentämään näitä. Määrälliseen aineistoon perustuvia tuloksia kuvataan pääosin tilastollisin keskiluvuin aritmeettisella keskiarvolla. Keskiarvo kuvaa koko vastaajajoukon yhteen väittämään antamien arvojen keskimääräistä tulosta (Metsämuuronen 2005). Tilastoaineistoa on kerätty Tilastokeskukselta ja Opetushallituksen ylläpitämistä tietokannoista (Kouluta, raportointipalvelu WERA) sekä suoraan alan koulutuksen järjestäjiltä. Toisen asteen koulutuksen osalta Suomi jaettiin neljään lohkoon verkostotyöryhmän toimijoiden kesken ja jokainen toimija keräsi omalta lohkolta sovitut tilastot vuosilta Näihin tilastoihin kerättiin määrällisiä tietoja koulutuksen järjestäjistä, aloituspaikoista, ensisijaista opiskelupaikkaa hakeneista opiskelijoista sekä aloittaneista ja valmistuneista opiskelijoista. Tulokset toisen asteen koulutuksen osalta esitellään tämän julkaisun luvussa 11 ja korkea-asteen osalta luvussa 14. Annettuun määräaikaan mennessä emme saaneet kaikilta koulutuksen järjestäjiltä pyydettyjä tietoja, joten määrälliset tilastot ovat suuntaa antavia sisältäen pientä epätarkkuutta edellä mainitusta syystä. Myös korkea-asteen koulutuksia koskevat tilastot kerättiin koulutuksen järjestäjiltä. Kyselyt Koulutusselvitys hankkeessa laadittiin 7 kyselyä, jotka toteutettiin Webropol-ohjelmalla ja julkaistiin Internetissä. Kyselyt kohdennettiin vuoden 2012 aikana seuraavasti: alan toisen asteen 225 opettajalle tammikuussa (N=109), alan työelämälle (N=166) helmikuussa, 190:lle alan koulutuksen järjestäjän edustajalle (N=50), alan korkea-asteen opettajille (N=30) sekä alan opiskelijoille toukokuussa (N=539). Syyskuussa 2012 toteutettiin vielä 2 kyselyä: alan toisen asteen opettajille liittyen erityisopetukseen (N=77) sekä alan korkea-asteen opettajille (N=29) liittyen täydennys- ja aikuiskoulutukseen. Kyselyjen 43

44 tuloksia esitetään tässä julkaisussa asiaan liittyvissä kohdissa (kyseisissä kohdissa on maininta käytetystä kyselystä). Kyselypohjat on esitetty liitteissä Alan opettajat toinen aste: Kyselyllä kartoitettiin tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta ja osaamistarpeita, ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeita sekä alan tulevaisuusnäkymiä. Kysely toteutettiin Opetushallituksen toimeksiannosta. Tekstiili- ja vaatetusalalla tarkoitettiin tässä kyselyssä sekä tekniikan ja liikenteen alan että kulttuurialan käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon johtavaa koulutusta sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta. Tarkastelussa oli vaatteiden, jalkineiden, laukkujen ja tekstiilien valmistus ja huolto sekä sisustukseen ja verhoiluun liittyvä ompelu ja tekstiilityöskentely. Kysely koostui neljästä osiosta: Taustatiedot, Opetusmenetelmät ja järjestelyt, Koulutuksen tuottama osaaminen ja työelämäyhteistyö sekä Koulutuksen kehittäminen. Kysymykset olivat pääosin monivalintakysymyksiä ja joukossa oli myös muutama avoin kysymys. Kyselyyn vastasi 109 opettajaa, joista naisia oli 98,1 % ja miehiä 1,9 % (N=109). 53 opettajaa edusti tekniikan ja liikenteen vaatetusalaa ja 43 kulttuurialan vaatetusalaa. 13 vastaajaa edusti verhoilu- ja sisustusalaa tai aikuiskoulutusta. Vastaajien ikäjakauma oli seuraavanlainen: vuotiaita 1,8 % vastaajista, vuotiaita 39 %, vuotiaita 58 % ja 60-vuotiaita tai vanhempia 10 % vastaajista (N=109). Vastaajista 77,1 %:lla on opettajan pedagogiset opinnot ja ammatillisen erityisopettajan kelpoisuus on 18:lla (16,5 %) vastaajalla. Alaan liittyvää työkokemusta (muu kuin opetus) on 0-4 vuotta 33 %:lla vastaajista. 5-9 vuotta työkokemusta oli 24,5 %:lla vastaajista, vuotta 15,1 %:lla ja 15 vuotta tai enemmän työkokemusta oli hankkinut 27,4 % vastaajista. Opetuskokemusta tekstiili- ja vaatetusalalta oli opettajilla seuraavasti: 0-4 vuotta 3,7 %:lla vastaajista, 5-9 vuotta 16,5 %:lla, vuotta 16 %:lla, vuotta 28,4 %:lla ja 34,9 % vastaajista on toiminut alan opettajana 25 vuotta tai enemmän (N=106). Alan opettajat toinen aste, erityisopetus: Erityisen tuen tarvitsijat tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksessa kyselyllä selvitettiin alan erilaisten oppijoiden määrää, tuen tarpeen luonnetta, HOJKS-perusteita ja koulutusjärjestelyihin liittyviä seikkoja sekä kehitysehdotuksia. Kyselyyn vastasi 77 toisen asteen opettajaa. Noin 40 % heistä työskentelee tekniikan ja liikenteen alalla ja noin 56 % kulttuurialalla. Yli 90 % vastaajista toimii ammatinopettajan ja yli puolet ryhmänohjaajan tehtävissä. Erityisopettajan pätevyys oli noin 11 %:lla vastaajista ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien, ns. ATTO-opintojen, opettajia vastaajista oli noin 6 %. Alan opettajat korkea-aste: Kyselyllä selvitettiin tekstiili- ja vaatetusalan korkeakoulutuksen nykyistä tilannetta koulutuksen parissa toimivan henkilöstön näkökulmasta. Kyselyssä oli 51 kysymystä ja se lähetettiin yhteensä 129 henkilölle toukokuussa Kyselyyn vastasi 30 henkilöä. Korkea-asteen opettajakyselyyn vastanneista 2/3 toimii ammattikorkeakoulussa ja 1/3 yliopistossa. Vastanneista kaikki olivat iältään yli 40-vuotiaita ja heistä suurin osa yli 50-vuotiaita. Vaikka vastausprosentti jäi melko alhaiseksi (23,5 %) oli suurin osa vastanneista ansioituneita tekstiili- ja vaatetusalan kouluttajia, jotka täyttivät kyselyn tunnollisesti ja näkemyksiänsä perustellen. Monet vastaajista täydensivät vastauksiaan arvokkailla kommenteilla ja kuvauksilla. Vastanneista 76,6 % opetti vaatetusalalla, seuraavaksi suurin ryhmä (43,3 %) koulutti tekstiilialalla. Liiketalousalan tutkintojen kautta tekstiili- ja vaatetusalan osaamiseen vaikutti 16,7 %. Lisäksi vastanneiden joukossa oli jalkine-, nahka- ja turkisalan sekä lifestyle -koulutusten edustajia. Vastanneista 46,7 % oli toiminut teks- 44

45 tiili- ja vaatetusalan opetustehtävissä jo yli 20 vuotta ja 40 % yli 10 vuotta. Vain kolmella vastanneella opetuskokemus jäi alle viiteen vuoteen. Työelämäkysely: Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa tekstiili- ja vaatetusalan osaamistarpeita nyt ja tulevaisuudessa, ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeita sekä alan tulevaisuusnäkymiä. Kyselyyn vastasivat seuraavat henkilöryhmät: johto (72,3 %), myynti (42,2 %), markkinointi (39,2 %), tuotanto (43,4 %), taloushallinto (24,7 %), tuotekehitys (41 %), asiakaspalvelu (37,3 %) ja henkilöstöhallinto (18,7 %). Kohtaan jokin muu (21,1 %) oli vastattu muun muassa. seuraavalla tavalla: ammatinharjoittaja, kaikki edellä mainitut (6 kpl), osuuskunnan jäsen (1 kpl) ja yrittäjä (22 kpl). Vastauksia saatiin kaikista maakunnista lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Vastaajayritykset sijaitsevat seuraavissa maakunnissa: 18,2 %, Pirkanmaalla 15,8 % Uudellamaalla, 14,5 % Pohjois-Pohjanmaalla, 13,3 % Etelä- Pohjanmaalla, 9,1 % Varsinais-Suomessa sekä 6,7 % Satakunnassa ja Pohjois-Savossa. Yritysten liikevaihdot olivat: ,5 %, ,4 %, ,3 %, milj. 15,1 %, 1 milj. 5 milj. 12,7 %, 5 milj.v10 milj. 3,6 % ja yli 10 milj. 5,4 %. Tärkeimpiä tuotteita tai palveluita vastaajien mukaan olivat tuotteiden suunnittelu 43,6 %, vaatteiden valmistus 38,8 %, sisustustuotteiden ja/tai tekstiilien valmistus 37,6 % sekä vähittäismyynti 35,9 %. 62 % vastaajista oli itsenäisiä ammatinharjoittajia. Vakinaista henkilöstöä oli 54 %:ssa vastaajan yrityksessä. Seuraavaksi suurimman työntekijäryhmän muodostivat vastausten perusteella työssäoppijat tai työharjoittelijat heitä oli vastausten perusteella 30,7 %:lla yrityksistä tai työnantajista. Koulutuksen järjestäjät: Kysely lähetettiin koulutuksen järjestäjien edustajille. Yhdeltä koulutuksen järjestäjältä saattoi siis tulla useampi vastaus. Kyselyllä kartoitettiin tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta nyt ja tulevaisuudessa, ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeita, koulutuksen suurimpia uhkia, alan koulutuksen ennakointia ja sen vaikutusta koulutukseen ja sen suunnitteluun sekä alan tulevaisuusnäkymiä koulutuksen järjestäjien näkökulmasta. Vastaajien määrä oli 49. Eniten vastaajia oli Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Yli puolet vastaajista toimii opetusalan hallinnossa, noin puolet käytännön opetustyössä ja yli 40 % osallistuu opetuksen suunnittelutehtäviin. Muita rooleja olivat muun muassa koulutuspäällikkö, koulutusvastaava ja projektipäällikkö. Vastaajan oppilaitoksessa tekstiili- ja vaatetusalan koulutus kuuluu seuraaviin hallinnollisiin ryhmiin: kulttuuriala, hyvinvointi ja palvelualat, tekniikka ja liikenne, palvelualat, liiketalous sekä liiketoiminta. Alan opiskelijat: Opiskelijakyselyllä kartoitettiin alan opiskelijoiden näkemyksiä muun muassa ammattitaitovaatimuksista, mille alan sektorille he haluaisivat työllistyä valmistumisen jälkeen sekä alan tutkintojen ja koulutuksen kehittämisehdotuksia. Kyselyyn vastasi yhteensä 537 alan opiskelijaa. Vastaajista 97,60 % oli naisia ja 2,40 % miehiä. 32 % vastaajista ilmoitti opiskelevansa Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoa. 27 % vastaajista opiskeli käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa ja 20 % suoritti ammattikorkeakoulututkintoa. Yliopistossa opiskelevia vastaajista oli 15 %. Verhoilu- ja sisustusalan perustutkintoa oli opiskelemassa 1 % vastaajista, samoin erikoisammattitutkintoa ja kahta tutkintoa yhtä aikaa. Ammattitutkinto-opintoja teki 3 % vastaajista. Vastaajista noin 11 % oli alle 18-vuotiaita, noin neljännes vuotiaita, noin kolmannes vastaajista ilmoitti iäkseen vuotta, noin 17 % vastaajista kuului ikäryhmään vuotta ja 7 % oli vuotiaita. 12 % 45

46 vastaajista oli 35-vuotiaita tai vanhempia. Vastaajista 33 % ilmoitti opiskelevansa ensimmäistä vuotta ja samoin 33 % vastaajista opiskeli toista vuotta nykyisissä alan opinnoissaan. Kolmatta vuottaan opiskeli 21 % vastaajista. Taustaselvitysten tuottamaa tietoa Käsitelty ennakointiaineisto oli tekstiaineistoa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Sisällönanalyysi voidaan tehdä aineistolähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti. Aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin kuuluvat aineiston pelkistäminen esimerkiksi tiivistämällä tai pilkkomalla osiin, ryhmittely samankaltaisuuksia tai eroavuuksia kuvaavin käsittein sekä samaa tarkoittavien käsitteiden yhdistäminen ryhmiksi tai luokiksi niitä kuvaavilla nimikkeillä. (Ks. Tuomi & Sarajärvi 2004.) Sisällönanalyysilla pyritään järjestämään aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon tarkoituksena luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuuden osaamistarpeista. Laadullisessa ennakoinnissa aineiston ajankohtaisuus oli yksi aineiston valintakriteeri, ja mukaan otettiin vuoden 2006 ja sen jälkeen julkaistu materiaali. Kyseisessä kirjallisuustutkimuksessa ennakoinnin analyysiin valikoitui vain vaatetusalaa käsitteleviä raportteja, tutkimuksia ja opinnäytetöitä. Käytetyssä aineistossa (aineisto esitetty lähteissä) oli yksi aiheeseen liittyvä väitöskirja, kaksi opinnäytetyötä, yksi pro gradu -tutkielma, kahdeksan projektiraporttia, neljä tutkimusraporttia, neljä selvitystä ja yksi toimialaraportti. Tekstiilija vaatetusalaa koskevia julkaisuja oli 11 kpl. Mukaan pyrittiin ottamaan erilaisin metodisin lähtökohdin tehdyt tutkimukset. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon uusimmat valtakunnalliset perusteet vahvistettiin ja otettiin käyttöön syksyllä Tätä varten tehty ennakointityö näkyy näissä ammattitaitovaatimuksissa. Koska ennen vuotta 2009 tehtyjen selvitysten tulokset näkyvät uusissa ammattitaitovaatimuksissa, niitä ei voitu ottaa mukaan toista astetta koskevaan vertailuun. Sen sijaan tätä aineistoa on käytetty soveltuvin osin taustatyössä. Samalla tavalla hyödynnettiin ajankohtaisia lehtiartikkeleita, projektikuvauksia ja -raportteja sekä toimialaan liittyvää messuinformaatiota. On muistettava että tutkintojen uudistus on varsin nuori prosessi ja sen tuloksia ei juurikaan vielä voida arvioida. Uusien tutkinnon perusteiden työelämävastaavuutta voidaan tarkastella, kun niiden mukaan tutkintonsa suorittaneet ovat astuneet työelämään. Tällaisten selvitysten otollisin ajankohta olisi vuosina Tekstiili- ja vaatetusalan osaamista tai ennakointitutkimuksia osaamistarpeista löytyi niukasti. Eniten ennakointitietoa oli löydettävissä vaatetusalan osaamistarpeita koskevina julkaisuina. Julkaisut koskivat joko puhtaasti vaatetusalaa tai sivuten vaatetusalan ohella tekstiilialaa. Tulevaisuuden osaamistarpeiden selvityksiä ei löytynyt tekstiilialan, jalkinealan, nahka- ja turkisalan tai tekstiilihuoltoalan tutkinnoista. Mukana tarkastelussa oli myös toimialan ulkopuolelta olevia, yleisempiä selvityksiä. Selvityksen alaisten alojen ennakointiaineistoa ei ollut saatavilla tekstiilialalta, nahka- ja turkisalalta, jalkinealalta tai tekstiilihuoltoalalta. Näiden alojen osalta osaamistarpeen ennakointi tulee tehdä muilla menetelmillä haastatteluin tai kyselyin. Edellä esitetyn aineiston pohjalta laadittiin synteesi ja tarkasteltiin mahdollisia puuttuvia ja täydennystä vaativia osa-alueita, tevanake-alojen rajapintoja suhteessa muihin aloihin sekä yleisiä osaamistarpeita. Nämä on esitetty luvussa

47 Tekstiili- ja vaatetusalan kuvaus 47

48 48

49 6 Tekstiili- ja vaatetusalan moninaisuus Tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaiset toimivat tekstiilien, kuten neulosten ja kankaiden sekä vaatteiden, asusteiden, turkisten ja jalkineiden valmistuksen parissa. Alalla valmistetaan myös sisustamisessa ja teollisuudessa käytettäviä erikoismateriaaleja ja -tuotteita. Tekstiili- ja vaatetusala on osa tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuutta, joista käytetään usein nimeä tevanake-teollisuus. Tevanake = tekstiili, vaatetus, nahka, kenkä, tekstiilihuolto, kauppa, sisustaminen ja stailaus. Tulevaisuudessa näiden lisäksi alaan liittyvät hyvinvointi, viihde ja kulttuuri, matkailu ja liikunta. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon suorittaneet artesaanit työskentelevät useissa eri ammateissa, joissa korostuvat suunnittelu ja kädentaidot. He voivat toimia muun muassa myynti-, neuvonta-, valmistusja huoltotehtävissä sekä yrittäjinä. Koulutusohjelmasta ja erikoistumisalasta riippuen artesaani voi esimerkiksi valmistaa ja suunnitella tuotteita, entisöidä vanhaa tai rakentaa uutta. Kuvassa 8 on kuvattu tekstiili- ja vaatetusalan moninaisuutta. Kuva 8. Tekstiili- ja vaatetusalan laaja toimintakenttä. (Lähde: Euratex Tulostettu Tekstiili- ja vaatetusalaa voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: toimialoina tai koulutusaloina. Koulutusaloihin (ja tiedekuntiin) perustuva tarkastelu kuvaa alan tutkintoja, toimialatarkastelu taasen aloja työkenttänä. Koulutusala- ja tiedekuntajako vastaa muuttuvassa yhteiskunnassa vähenevässä määrin työelämää ja ammattien jakautumista. Toimialat ja niiden rakenne muuttuvat. (Montén 2011.) Tilastollisessa toimialaluokituksessa yritykset luetaan toimialoihin niiden pääasiallisen toiminnan mukaan. Yrityksen ulkoistaessa toimintojaan niiden ulkoistetut työtehtävät siirtyvät usein toiselle toimialalle näin on käynyt muun muassa vaatetusalalla. 49

50 Esimerkkinä mallimestarin työ, joka aiemmin oli selkeästi teollisuusammatti (tekniikan ja liikenteen koulutusalaa), on siirtynyt (omia mallistojaan teetättävän) kaupan (liiketalouden koulutusalan) tehtäväksi (Liesvirta 2007). Tarkasteltaessa valmistuneiden opiskelijoiden sijoittumista työelämään sekä harjoitteluja työssäoppimispaikkoja, voidaan todeta, että yhä useampi alan tutkinnon suorittanut sijoittuu kaupan palvelukseen. Tämä trendi on tässä selvityksessä otettu huomioon ja toimialaa tarkastellaankin mahdollisimman laajasti, tämän kehityksen ja ammattien näkökulmasta ennakoiden toimialalla odotettavissa olevia muutoksia. Tekstiili- ja vaatetusalan toimialojen määrittelyä Tekstiiliala Yleisessä kielenkäytössä tekstiilialasta puhuttaessa tarkoitetaan usein vaatetusalaa tai tekstiili- ja vaatetusalaa yhdessä. Tilastollisessa toimialaluokituksessa tekstiiliala lasketaan teollisuuden alaiseksi tekstiilituotteiden valmistukseksi. Tässä selvityksessä tekstiilialaa tarkastellaan kuitenkin laajemmin, mukaan on pyritty ottamaan sekä teollinen että käsiteollinen valmistus, mutta myös kauppa ja palvelut. Liiketoiminta-alueina tekstiiliala sisältää materiaalituotannon, sisustus- ja kodin tekstiilit, julkisen tilan tekstiilit sekä tekniset tekstiilit. Perinteinen materiaalituotanto tuottaa kuituja, lankoja, kudottuja kankaita, neuloksia, kuitukankaita ja pinnoitettuja kankaita, tuo näitä maahan, välittää ja myy niitä sekä vähittäiskaupassa että yritysten välisenä kauppana. Sisustus- ja kodintekstiiliala on tuotteiden valmistusta, kauppaa ja välitystä, johon voi myös liittyä palvelua (suunnittelu, mittatilausvalmistus, taidetekstiilit). Asiakaskunta voi olla joko yksityisiä kuluttajia tai yrityksiä tai yhteisöjä (julkisten tilojen sisustus). Sisustus- ja kodintekstiilien kauppa on vähittäiskauppaa. Itsepalvelun ohella tämän ryhmän tuotteiden kauppaan liittyy usein myös palvelua. Myös verkkokauppa on kasvussa. Julkisten tilojen sisustustekstiilien kauppa tapahtuu tarjousten pohjalta yritysten välisenä toimintana. Tekniset tekstiilit käsittävät laajan kirjon erilaisia tuotteita. Kuvaa tämän kentän moninaisuudesta saa alan johtavien messujen, Frankfurtin messujen järjestämien Techtextilmessujen näytteilleasettajaluokituksesta: Agrotech, maatalouden tekstiilit, esimerkiksi maitosuodattimet Buildtech, rakentamisen tekstiilit, esimerkiksi pressut Clothtech, vaatetustekstiilit, esimerkiksi vettä hylkivät ja hengittävät kankaat Geotech, maanrakennuksen tekstiilit, esimerkiksi sorateiden pohjakankaat Hometech, kodin tekstiilit, esimerkiksi siivoustekstiilit Indutech, teollisuuden tekstiilit, esimerkiksi paperikoneen viirat Medtech, terveydenhuollon ja lääketieteen käyttämät tekstiilit, esimerkiksi kirurgin sulava lanka Mobiltech, kulkuneuvojen tekstiilit, esimerkiksi pellavakomposiitit Oekotech, ympäristötekstiilit, esimerkiksi öljynimeytysmatot Packtech, pakkaustekstiilit Protech, suojatekstiilit, esimerkiksi luotiliivit Sportech, urheilutekstiilit ( viitattu ) 50

51 Teknisten tekstiilien kauppa on useimmiten yritysten välistä liiketoimintaa ja siihen voi liittyä teknistä palvelua, esimerkiksi paperikoneitten viirat tai liput ja mainostekstiilit. Osa teknisten tekstiilien lopullisesta asiakaskunnasta on kuluttajia, esimerkiksi kun kyseessä on lasten vaipat tai teltat. Tekstiilialan tehtävä on tuottaa tuotteita ja palveluja, jotka tyydyttävät kuluttajien ja muiden asiakkaiden erilaisia tarpeita ja toiveita. Alalla käytettävät materiaalit saadaan joko luonnosta tai valmistetaan kemiallisin menetelmin. Useat teollisiin tarkoituksiin käytettävät tekstiilit ovat keinokuiduista valmistettuja, koska niiltä edellytetään esimerkiksi suurta lujuutta tai maatumattomuutta. Materiaalivalinnat jakavat kuluttajien mielipiteitä. Toiset pitävät paheksuttavina luonnonmateriaalien käyttöä, toiset pitävät haitallisina keinomateriaaleja ajatellessaan kestävän kehityksen periaatteita. Alalla on osattava tehdä ympäristömyönteisiä valintoja, koska tekstiiliraaka-aineiden materiaaleilla, hankintatavoilla ja valinnoilla on merkitystä ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille. Tekstiilialan valmistuksessa arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, korkea laatu, esteettisyys, terveellisyys ja mielihyvän tuottaminen. Tärkeitä ovat myös tuotannon ympäristöystävällisyys, kulttuuriperinteen vaaliminen ja ekologisesti kestävän tuotannon ja jakelun kehittäminen. Valistunut ja kilpailukykyinen tekstiilisalan yritys parantaa ja kehittää jatkuvasti toimintaansa ja tuotteitaan kestävän kehityksen suuntaisesti. Tekstiilialan toimintaa ohjaavia periaatteita ovat ympäristö- ja laatutietoisuus, elinkaariajattelu ja vastuu ihmisten hyvinvoinnista sekä luonnon elinkelpoisuudesta ja monimuotoisuudesta. Alan yritys- ja liiketoiminnassa korostuvat kuluttaja- ja asiakaskeskeisyys, kannattavuus, yrittäjyys ja terve kilpailu sekä palvelujen, työn ja tuotteiden korkea laatu. Keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat myös luotettavuus, täsmällisyys, rehellisyys ja ammattitaidon arvostus sekä vastuu omalta osalta henkilöstön turvallisuudesta, työkyvystä ja hyvinvoinnista. (Visanti 2002.) Vaatetusala Vaatetusala samaistuu arkikielessä usein vaatetusteollisuuteen. Vaatetusteollisuuden työpaikat ovat Suomessa vähentyneet, erityisesti työntekijämäärä tuotannossa on ollut jatkuvassa laskussa. Perinteisiä teolliseen tuotantoon liittyviä työtehtäviä on tarjolla enenevässä määrin kaupan organisaatioissa. Muutos suurista teollisuuslaitoksista pieniin valmistaviin yrityksiin on muuttanut perinteisiä ammatteja ja muokannut ammattien sisältöä. Valmistuksen ulkoistaminen on myös muuttanut yritysten rakennetta ja toimintakentän luonnetta. Niinpä tässä selvityksessä vaatetusalaa tarkastellaan laajemmin huomioiden suunnittelu, valmistus tai valmistuttaminen, markkinointi, kauppa ja agentuuritoiminta. Vaatetusala kytkeytyy nykypäivänä luontevasti kansainväliseen vaatetusbisnekseen, samalla alan suomalainen osaaminen integroituu osaksi kansainvälistä tuotantoketjua. Vaatetusala rakentuu globaalisti kuluttajalähtöiseen ajatteluun ja brändiosaamiseen. Vaatetusala pitää sisällään muutosten ennakointia, trendien seuraamista ja tarkoituksenmukaista soveltamista, materiaalien ja tuotteiden tarkoituksellista kehitystyötä, tuotteiden tuotteistamista ja valmistamista, mallistojen valmistuttamista ja tuottamista, sekä markkinointia ja vähittäismyyntiä. Lisäksi alan toimintakenttään kuuluvat messut, näyttelyt ja näytökset sekä median, sosiaalisen median ja verkkokaupan muodostamat julkaisu- ja yhteistyöverkostot. Vaatetusalaan liittyvät vaateteollisuuden ja -kaupan lisäksi paikalliset ja kansainväliset brändit, niiden edustus- ja maahantuontiyritykset sekä tavarantoimittajat, kauppaketjut 51

52 ja tavaratalot sekä trendi- ja mallitoimistot. Vaatetusalaan kuuluvat myös alalla paikallisesti toimivat tuotantolaitokset ja pienyritykset, joiden yhteyteen kuuluu nykyään usein myös internetissä toimiva kauppa. Vaatetusalalla tuotteistetaan, tuotetaan ja jalostetaan käyttökelpoisiksi tuotteiksi kankaita, neuloksia, nahkoja tai turkiksia sekä markkinoidaan valmiita tuotteita, joita ovat eri kohderyhmille erilaiseen käyttöön tarkoitetut vaatteet, päähineet, asusteet ja turkikset. Vaatetusala kattaa koko vaatetuskentän, eri tarkoituksiin tarkoitetut vaatteet, erilaiset urheilu-, suoja- ja työvaatteet, esiintymisasut ja puvustukset sekä eläinten asut ja asusteet. Lisäksi alaan liittyvät erilaiset vaatteissa tai vaatteiden valmistamisessa käytettävien tavaroiden toimittajat sekä brodeerausta ja kankaanpainoa palveluna tarjoavat yritykset. Vaatetusalalla on myös pienyrittäjyyttä, joka tukee alihankintatöiden valmistajana vaatetusbisnestä. Näille yrittäjille on tyypillistä myös esimerkiksi ateljeeompelu, joka palvelee paikallisia tarpeita. Liiketoiminta vaatetusalalla voidaan jakaa kolmeen suureen alueeseen: muoti-, urheiluja työvaatetus. Ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksen painopiste on muotialassa, joka myös on suurin työllistäjä. Muita vaatealan erityisalueita ovat muun muassa puvustus (teatterit, elokuva, viihdeala) ja mainosala (liikelahjat, yritysten PR-tuotteet). Urheiluvaatetus jakautuu lajikohtaisiin, huippu-urheilulähtöisiin tuotteisiin, niiden suunnitteluun, valmistukseen tai valmistuttamiseen ja myyntiin tai nk. yleistuotteisiin, niiden suunnitteluun, valmistuttamiseen tai hankintaan ja markkinointiin. Urheiluvaatteitten myynti tapahtuu useimmiten urheilutuotteisiin erikoistuneissa myymälöissä tai verkkokaupoissa. Työvaateala työllistää Suomessa. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n jäsenistössä on toistakymmentä alan valmistavaa yritystä, joiden toimintaan liittyy kiinteästi asiakaspalvelu. Tekstiilipalveluiden omistamat ja vuokraamat työvaatteet hankitaan sen sijaan useimmiten kansainvälisiltä markkinoilta. Työvaatteet ovat myös usein henkilökohtaisia suojaimia, joita säätelevät lait, standardit tai direktiivit. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n vaatetusalan (mukaan lukien turkisvaatteiden ja -asusteiden valmistus) jäsenyritysten henkilömäärä (2009) oli 2 294, josta toimihenkilöitä 59,0 %. Naisten osuus oli 76,6 % ja työntekijöiden keski-ikä 51 vuotta. Toimipaikkoja jäsenyrityksissä oli (2009). Alalla on myös paljon pieniä ompelimoita, studioita ja muita vaatetusalan yrityksiä, jotka eivät ole työnantajaliiton jäseniä; näiden vastaavia tietoja ei ollut saatavilla. Tilastollisessa toimialaluokituksessa vaatteiden valmistukseen luetaan kuuluvaksi myös nahka- ja turkisvaatteet. Tässä selvityksessä turkis- ja nahkavaatteiden valmistusta on tarkasteltu osana vaatetusalaa. Vaatetusalan tehtävä on tuotteistaa, tuottaa tai valmistuttaa tuotteita ja palveluja, jotka tyydyttävät kuluttajien ja muiden asiakkaiden suojautumisen ja esteettisyyden tarpeita. Pukeutuminen on välttämätöntä, vaatteet antavat suojaa kylmää ja kuumaa vastaan. Pukeutuminen ja ihmisen elinympäristö viestivät monin tavoin kantajastaan. Alalla käytettävät materiaalit saadaan joko luonnosta tai valmistetaan kemiallisilla menetelmillä. Materiaalivalinnat jakavat kuluttajien mielipiteitä. Toiset pitävät paheksuttavina luonnonmateriaalien käyttöä, toiset pitävät tekokuituisia materiaaleja haitallisina ajatellessaan kestävän kehityksen periaatteita. Alalla on osattava tehdä ympäristömyönteisiä valintoja, 52

53 koska materiaaleilla, hankintatavoilla ja valinnoilla on merkitystä ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille. Vaatetusalan valmistuksen arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, korkea laatu, esteettisyys, terveellisyys ja mielihyvän tuottaminen. Tärkeäksi koetaan myös tuotannon ympäristöystävällisyys, kulttuuriperinteen vaaliminen yhtä lailla kuin kansainvälisen toimintakentän kulttuurillisten erojen tiedostaminen ja ekologisesti kestävän verkostoitumisen, tuotannon ja jakelun kehittäminen eettisiä arvoja noudattaen. Valistunut ja kilpailukykyinen vaatetusalan yritys parantaa ja kehittää jatkuvasti toimintaansa ja tuotteitaan kestävän kehityksen suuntaisesti. Vaatetusalan toimintaa ohjaavia periaatteita ovat ympäristö- ja laatutietoisuus, elinkaariajattelu ja vastuu ihmisten hyvinvoinnista sekä luonnon elinkelpoisuudesta ja monimuotoisuudesta. Alan yritys- ja liiketoiminnassa korostuvat palvelujen, työn ja tuotteiden korkea laatu, kuluttaja- ja asiakaskeskeisyys, kannattavuus, liiketoiminta ja yrittäjyys sekä brändin rakentaminen ja terve kilpailu. Keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat myös läpinäkyvyys, luotettavuus, täsmällisyys, rehellisyys ja ammattitaidon arvostus sekä vastuu omalta osalta henkilöstön turvallisuudesta, työkyvystä ja hyvinvoinnista. Alalla työskentely perustuu yhteistyöhön tuotannon monen eri tahon kanssa. Verkostoituminen ja menestyksellinen yhteistyö sekä kotimaassa että kansainvälisesti edellyttävät asiakkaiden ja kanssaihmisten kunnioittamista, toisen työn, toimintaympäristön, perinteiden ja ajattelutavan tuntemista ja arvostamista sekä tasa-arvoista ja suvaitsevaista asennetta. Vaatetusalan ammattilaiselta edellytetään monipuolista ammattitaitoa ja sen jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittämistä. Alan ammattilainen on luotettava, täsmällinen, laatutietoinen, vastuuntuntoinen, omaaloitteinen ja asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkinen. (Sovellettu Visanti 2002) Nahka- ja turkisala Nahka- ja turkisalaan kuuluvat sekä materiaalin tuottaminen (parkitus, viimeistely ja värjäys), turkis- ja nahkatuotteiden (muotiteollisuus, vaatteet ja asusteet) sekä materiaalien ja valmiiden tuotteiden kauppa. Turkis- ja nahkatuotteiden huolto luetaan tässä selvityksessä tekstiilihuollon piiriin. Turkis- ja nahka-ala linkittyy erikoisalana osaksi kansainvälistä kauppaa. Turkisala on kiinteässä yhteydessä turkistuotantoon, jota ei tässä selvityksessä ole luettu tarkastelun kohteena olevaksi toiminnaksi. Turkisala on kuitenkin hyvin riippuvainen turkiseläintuotannosta. Turkistuotteiden valmistajat toimivat pääosin pienyrityksissä tai yrittäjinä. Nahka- ja turkistuotteiden suunnittelu, valmistus ja markkinointi noudattavat monilta osin muotialan ja vaatetusalan toimintoja ja niitä voidaan tarkastella osana vaatetusalaa. Nahkatuotanto on toistaiseksi pääosin ruokatuotannon sivutuotteiden jalostusta ja riippuvainen lihantuotannon trendeistä. Nahan muut kuin vaatetus- ja jalkinealan käyttöalat, kuten esimerkiksi huonekaluala, jäävät tämän tarkastelun ulkopuolelle. Verhoiluala Verhoilijoita toimii työntekijöinä verhoomoissa lähinnä korjaus- ja entisöintiverhoilun työtehtävissä. Lisäksi työtehtäviä on tarjolla teollisuudessa nykyaikaisia kodinhuonekaluja ja julkisten tilojen huonekaluja valmistavissa tehtaissa sekä yrittäjinä ja itsenäisinä ammatinharjoittajina. Jonkin verran työtilaisuuksia tarjoavat myös muun muassa teatterit, televisio, elokuvateollisuus ja liikennelaitokset. Verhoilijoiden kädenjäljen näkee kaikkialla asutussa ympäristössä: kodeissa, julkisissa rakennuksissa ja liikennevälineissä. 53

54 Lepokalustot ja pehmustetut tuolit mielletään verhoilijan työksi, mutta lisäksi lentokoneiden, veneiden ja autojen penkit sekä monien hoitokalusteiden tarkat päällystykset ovat verhoilijoiden tekemiä. Verhoilijat saattavat osallistua myös kodin muihin sisustustöihin, kuten verhojen suunnitteluun ja ompeluun, lampunvarjostinten tekoon ja kankailla tapetoimiseen. Myös huonekalujen puuosien korjaus- ja entisöintityöt saattavat kuulua verhoilijan tehtäviin. Verhoilijan ammatti on huonekalualan arvostettu ja perinteikäs käsityöammatti. Ammatinkuva on laajentunut kolmeen erikoistumisalueeseen, joita ovat perinteinen verhoilu, ajoneuvoverhoilu ja teollinen verhoilu. Teollinen verhoilu on alan suurin työllistäjä. Perinteiseen verhoiluun erikoistuneet verhoilijat toimivat useimmiten yksityisyrittäjinä, jolloin on hallittava verhoilun osa-alueita mahdollisimman laaja-alaisesti. Myös museot saattavat tarjota työtilaisuuksia verhoilijoille, jotka hallitsevat perinteiset materiaalit ja työtavat. Ajoneuvoverhoilijat toimivat usein yksityisyrittäjinä tai vaihtoehtoisesti verhoilijoina ajoneuvoverhoiluun erikoistuneissa tehtaissa. (Visanti 2002.) Verhoilualan arvoperusta pohjautuu verhoilun erityispiirteisiin, jossa yhdistyvät perinteinen vanha käsityö ja suomalaisen huonekaluteollisuuden uusin tekniikka. Verhoilualan koulutuksen tehtävänä on kouluttaa osaavia ammattilaisia, itsenäisiä ammatinharjoittajia ja yrittäjiä suomalaiselle huonekaluteollisuudelle ja sitä lähellä oleville teollisuuden aloille. Toinen tärkeä tehtävä on vaalia arvokkaiden käsityöperinteiden säilyttämistä tuleville sukupolville. Verhoilija voi omalla työllään vaikuttaa tuotteen laatuun ja päätyä asiakkaan kanssa luoviin ja onnistuneisiin tyyli- ja makuratkaisuihin. Alalla työskentelevän on tärkeää kehittää järjestelmällisyyttään, arviointikykyään ja itsekritiikkiään työnsä suunnittelussa ja laatutason arvioinnissa. Verhoilijan on pyrittävä toimimaan työyhteisöissään omaehtoisena työn kehittäjänä ja edistämään tasa-arvoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Verhoilijan on sopeuduttava myös ryhmätyöskentelyyn ja osattava huomioida tuotannolliset ja kustannus- ja laatutekijät sekä kuluttajalainsäädännön puitteet. Hänen on kyettävä toimimaan työssään kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ympäristöä säästävästi. (Visanti 2002.) Jalkineala Jalkinealan tehtävä on tuottaa tuotteita ja palveluja, jotka tyydyttävät kaikenikäisten kuluttajien pukeutumiseen liittyvän suojautumisen ja esteettisyyden tarpeita. Pukeutuminen ja jalkineet sen osana viestivät näkyvästi kantajastaan. Pukeutuminen on välttämätöntä; jalkineet suojaavat myös kylmältä ja kuumalta. Jalkineilla voi myös edistää terveyttä ja hyvinvointia. Alalla käytettävät materiaalit saadaan joko luonnosta tai valmistetaan kemiallisilla menetelmillä. Materiaalivalinnat jakavat kuluttajien mielipiteitä. Toiset paheksuvat luonnonmateriaalien käyttöä, kun taas toiset pitävät keinomateriaaleja ekologisesti haitallisina. Raaka-aineiden materiaaleilla, hankintatavoilla ja valinnoilla on merkitystä ympäristön ja yksilöiden hyvinvoinnille. Keskeisenä materiaalipohjana ovat nahka ja tekoaineet, mutta myös muun muassa kumi tai tekstiili. Jalkineiden tehtävä on suojata jalkoja osana pukeutumista. Tärkeitä ovat myös jalkineiden mukavuus-, terveys- ja ulkonäköseikat muodin mukaisesti. Työtavat ovat muuttuneet käsityöstä koneelliseen valmistukseen. Ennen suutarit sekä valmistivat että korjasivat jalkineet käsityönä suoraan asiakkaalle. Jalkineet korjataan edelleen niihin erikoistuneissa suutarinliikkeissä. Nämä 1 2 henkeä työllistävät pienyritykset tuottavat usein myös muita nahka- ja jalkinealan tuotteita ja palveluita. 54

55 Suomessa jalkinealan teollisuus on kehittynyt tämän vuosisadan alkupuolella ja oli suurimmillaan ja 1970-luvuilla. Nykyisin tyypillinen kenkätehdas on noin 30 työntekijän perheyritys. Teollisuustuotannossa on paljon vaihetyötä, jossa kukin työntekijä tekee oman pienen osansa tuotteesta ja muut henkilöt hoitavat suunnittelun, myynnin ja johtamisenoin Jalkinealan perustutkinto antaa valmiudet toimia jalkinealan eri tehtävissä yksittäisten kenkien valmistajana ja korjaajana sekä teollisuudessa jalkineiden valmistuksen eri vaiheissa ja myös vähittäiskaupassa. Laukkujen, vöiden ja muiden nahkatuotteiden valmistus kuuluu myös koulutukseen. Jalkinealan perustutkinnon suorittanut voi toimia yksityisyrittäjänä tai hakeutua jalkine- ja nahka-alan teollisuuden ja yritysten palvelukseen. (Visanti 2002.) Jalkineala noudattaa monelta osin vaatetusalan määrittelyjä. Se on jalkineiden suunnittelua, valmistusta, tuottamista tai hankintaa, kauppaa ja huoltoa. Liiketoiminta-alueina myös jalkineala voidaan jakaa kolmeen suureen alueeseen: muoti, urheilu sekä työ- ja suojajalkineet. Urheilujalkineala edellyttää lajikohtaista osaamista ja työ- ja suojajalkineala työkohteiden lakien, standardien ja direktiivien tuntemusta. Oman alueensa jalkinealalla muodostavat räätälöidyt jalkineet, kuten ortopediset jalkineet. Myös jalkinealalla, samoin kuin vaatekaupassa, verkkokauppa on valtaamassa alaa. Jalkineiden ohella jalkinealaan liittyy kiinteästi laukkuala sekä muut nahkatuotteita valmistavat alat, kuten käsineiden tai vöiden valmistus ja kauppa. Jalkineiden ja nahan valmistus Merkittävin osa Suomessa valmistettavista jalkineista on nahkajalkineita. Kumisaappaiden valmistus on päättynyt Suomessa vuonna Nokialla toimineella kumitehtaalla on valmistettu runsaan sadan vuoden aikana satoja miljoonia kumijalkineita. Lisäksi Suomessa valmistetaan työjalkineita, turva- ja ammattijalkineita sekä käyttö- ja vapaa-ajan jalkineita ja erikoisjalkineita. Ala on pienyritysvaltaista. Perinteinen jalkineiden valmistus on erittäin työvoimavaltainen tuotantoprosessi, ja siihen liittyy useita ammattitaitoa vaativia työvaiheita. Suomalaisen jalkineiden valmistuksen parhaita menestystekijöitä ovat laatu, tuotekehitys sekä osaaminen erikoisjalkineiden ja viileiden ilmasto-olosuhteiden jalkineiden valmistuksessa. Parkitseminen ja muu nahan valmistus kuuluvat myös tevanaketeollisuuteen. Nahasta valmistetaan laukkuja, satuloita ja nahkavaatteita. Jalkinealan arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, korkea laatu, esteettisyys, terveellisyys ja mielihyvän tuottaminen. Tärkeitä ovat myös tuotannon ympäristöystävällisyys, ekologisesti kestävän tuotannon ja materiaalivalintojen kehittäminen sekä alan kulttuuriperinteen ylläpitäminen. Valistunut ja kilpailukykyinen jalkinealan yritys parantaa ja kehittää jatkuvasti toimintaansa ja tuotteitaan. Jalkinealan toimintaa ohjaavia periaatteita ovat ympäristö- ja laatutietoisuus, elinkaariajattelu ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen. Jalkinealan yritys- ja liiketoiminnassa korostuvat kuluttaja- ja asiakaskeskeisyys, kannattavuus, tuottavuus, yrittäjyys ja terve kilpailu sekä palvelujen, työn ja tuotteiden korkea laatu. Keskeisiä arvoja ovat myös luotettavuus, täsmällisyys, rehellisyys ja ammattitaidon arvostus sekä vastuu omalta osalta henkilöstön työkyvystä, kehittämisestä ja hyvinvoinnista. Työskentely jalkinealalla perustuu yhteistyöhön monen eri tahon kanssa. Verkostoituminen ja menestyksellinen yhteistyö sekä kotimaassa että kansainvälisesti edellyttävät asiakkaiden ja kanssaihmisten kunnioittamista, toisen työn, toimintaympäristön, perinteiden ja ajattelutavan tuntemista ja arvostamista sekä tasa-arvoista ja suvaitsevaista asennetta. (Visanti 2002) 55

56 Tekstiilihuoltoala Tekstiilihuoltoala käsittää pesulatoimintaa, korjauspalvelua sekä tekstiilivuokrausta. Pesulat ovat joko vesipesuun keskittyneitä laitospesuloita, pienyrityksinä tai ketjuyrittäjinä toimivia kemiallisia pesuloita tai erikoispesuloita, kuten mattopesulat tai nahkapesulat. Laitospesulat palvelevat yrityksiä ja yhteisöjä, pienet pesulat, jotka tarjoavat sekä vesi- että kemiallista pesua, palvelevat kuluttajia. Logistiset palvelut kuuluvat harvemmin viimeksi mainittujen pesulojen toimintaan. Tekstiilihuoltoalan yritykset tarjoavat tekstiilejä myös vuokrattaviksi, jolloin toimintaan liittyy vuokrattavien tekstiilien (ja vaatteiden) suunnittelu, tuottaminen tai hankinta sekä logistiset toiminnot, korjaus ja loppusijoitus. Tavallisimpia vuokrattavia tekstiilejä ovat matot, sairaalatekstiilit, ravintola- ja hotellitekstiilit, laivojen tekstiilit sekä työ- ja ammattiasut. Kulttuuriala Kulttuurialan ammattialoja ovat tekstiilialan ja vaatetusalan lisäksi esimerkiksi nahka- ja turkisala, entisöinti, keramiikka-ala, kirjansidonta, kiviala, kultasepänala, lasiala, maalausala, mallinrakennus, metalliala, näyttelyala, puuala, rakennusala, saamenkäsityöala, soitinrakennus ja veneenrakennus. Alalla korostuvat käsillä tekemisen taito, perinteisten työmenetelmien ja työtapojen säilyttäminen sekä edelleen kehittäminen. Alalla pyritään asiakaslähtöiseen palveluhenkisyyteen ja tulokselliseen yhteistoimintaan eri tahojen kanssa. Ympäristömyönteinen tuotesuunnittelu, tuotteiden elinkaaren huomioiminen ja oikeiden raaka-aineiden valinta ovat sekä alan arvoja että myös kilpailuvaltteja. Tuotteiden korkea laatu, käyttökelpoisuus, taloudellisuus, kestävyys, kauneus sekä sopusointu tuotteiden valmistajan, käyttäjän ja ympäristön välillä tukevat kulttuurista, sosiaalista, ekonomista ja ekologista kestävää kehitystä. Alan ominta toimintaympäristöä ovat tuotteiden valmistus, käsityö, uniikki- tai piensarjatuotanto, suunnittelu ja muotoilu, rakennettu ja rakentamaton ympäristö, korjaaminen ja restaurointi, taideteollisuus, taide ja taidekäsityö. Työelämässä voi toimia omien tavoitteidensa mukaan joko toisen palveluksessa tai yrittäjänä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana. Alalle tyypillistä on asiakaslähtöinen toimintatapa ja oman tuotteen tai palvelun tarjoaminen. Työskentelyssä korostuvat sisäinen yrittäjyys ja valmiudet kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan. Verkostoitunut pienyritystoiminta sekä alihankintatyön lisääntyminen edellyttävät pitkäjänteistä erikoistumista, panostusta tuotekehitykseen ja yhteistyöhakuisuuteen. Kansainvälistyvässä ympäristössä vaaditaan yhä enemmän viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä kieli- ja kulttuuriosaamista. Tarvitaan lisää myös myynnin ja markkinoinnin osaamista sähköiseen verkkokauppaan saakka. Näillä yrityksillä liikevaihto vaihtelee eurosta yli euroon. Käsityöyritysten määrä, henkilöstö ja liikevaihto ovat kasvaneet hitaasti 1990-luvun puolesta välistä lukien. Yritykset ovat jääneet pieniksi toiminimimuotoisiksi yrityksiksi, jotka työllistävät useimmiten vain yrittäjän itsensä. Tosin myös suurissa yrityksissä voi olla käsityön luonteista toimintaa, mikä nostaa toimialan työllisyysvaikutuksia kansantaloudessa. Tiedot tulevat esille Käsityöyrittäjä selvityksestä. Selvitys sisältää tietoa käsityö- ja muotoilualan yrittäjien tilanteesta ja kehittämishaasteista. Tutkimuksen tulokset myötäilevät aikaisempia 56

57 tutkimuksia, mutta myös muutoksia on nähtävissä. Käsityöyrittäjät uskovat mahdollisuuksiin säilyttää yritystoiminta nykyisessä laajuudessa tai jopa kasvattaa sitä. Kuluttajien kiinnostukseen käsityö-, taidekäsityö- ja muotoilutuotteita kohtaan suhtaudutaan luottavaisesti. Käsityöyrittäjiä viehättää itsenäinen ja vapaa luova työ. Yrittäjyys on keino organisoida toiminta ja tehdä siitä elanto. Tärkeää on myös kehittyä ja tuottaa asiakkaille mahdollisimman hyviä tuotteita. 57

58 58

59 Tekstiili- ja vaatetusala työllistäjänä 59

60 60

61 Tässä osassa perehdytään tekstiili- ja vaatetusalaan työelämän ja työllisyyden näkökulmasta. Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa alan edunvalvontajärjestöt, alan moninaiset työtehtävät ja ammattinimikkeiden kirjo. Alan työllisyystilannetta ja työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä on kartoitettu esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tilastojen valossa sekä tehtyjen työelämä-, opettaja- ja opiskelijakyselyjen pohjalta. 61

62 7 Tekstiili- ja vaatetusala työllistäjänä Suomessa Tekstiili- ja vaatetusalan edunvalvontajärjestöjä Tekstiili- ja vaatetusalan työntehtävät sijoittuvat hyvin laajalle toimintakentälle, joilla toimii monia edunvalvontajärjestöjä. Edunvalvontajärjestöjen tehtävä on valvoa jäsenyritystensä ja henkilöstön etua ja tehdä tilastoja toiminnan seuraamisen ja kehittämisen takia. Näitä edunvalvojajärjestöjä ovat muun muassa. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry (jatkossa Finatex), Tekstiili- ja Muotialat TMA ja Muotikaupan Liitto, Pienompelimojen liitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry, Ammattiliitto PRO, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset).Tekstiili- ja vaatetusalalla vaikuttaa myös Tekstiilihuoltoliitto ry, Kenkä- ja nahkateollisuus ry sekä Ulkomaankaupan Agenttiliitto. Mainittujen liittojen jäsenyritykset ja -yhteisöt edustavat valmistusta, maahantuontia, agenttitoimintaa, tuotesuunnittelua ja vähittäiskauppaa. Suomen Yrittäjät on pk-yritysten ja yrittäjien edunvalvontajärjestö. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry ja alueelliset käsi- ja taideteollisuusyhdistykset muodostavat valtakunnallisen kaksikielisen palvelu- ja asiantuntijajärjestön Taito Groupin. Teollisuustaiteen Liitto Ornamo edistää ja syventää tietämystä suomalaisesta muotoilusta ja toimii suunnittelijoiden edunvalvontajärjestönä. Lisäksi vaatetusalan osaamista vaativia tehtäviä on pienyrityksissä, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin edunvalvontapiireihin, sekä muiden alojen yrityksissä, joiden yhteydessä tekstiili- ja vaatetusalaa ei erikseen mainita. Nämä yritykset ja niissä esiintyvät toimenkuvat eivät tilastoidu mukaan vaatetusalan toimintaan. Myös valmistujien tilastoissa näihin yrityksiin työllistyvät opiskelijat tilastoidaan alan vaihtajiksi. Sen takia vaatetusalan työntekijöistä ei ole olemassa täsmällisiä lukuja eikä tilastoja. Työllisyys tekstiili- ja vaatetusalalla Tähän kappaleeseen on kerätty tietoa tekstiili- ja vaatetusalan työllisyyden kehittymisestä Finatexin tiedonannon mukaan. Tekstiili- ja vaatetusala työllistää henkilöstöä teollisuudessa ja pienissä yrityksissä kuten ompelimoissa ja kaupan alalla. Finatexin tietojen mukaan tekstiili- ja vaatetusala työllisti Suomessa vuonna 2008 noin henkeä. Henkilöstöstä oli työntekijöitä noin ja toimihenkilöitä noin Kuvassa 9 on esitetty henkilöstön määrä tuotannon aloittain vuonna Tuolloin ala työllisti alle työntekijää ja vajaat toimihenkilöä. Kuva 9. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n jäsenyritysten henkilöstömäärä tuotannonaloittain vuonna (Lähde: Tilastokeskus) 62

63 Kuvassa 10 puolestaan nähdään tekstiili- ja vaatetusteollisuuden henkilöstön määrän kehitys Suomessa vuosina Vertailun vuoksi esimerkiksi vuonna 2010 tekstiili- ja vaatetusteollisuuden henkilöstön määrä oli Suomessa 11 henkilöä asukasta kohden, kun muissa EU-maissa esimerkiksi Portugalissa se oli 147, Bulgariassa 144, Italiassa 77, Virossa 74 ja Tanskassa 30 henkilöä asukasta kohden. Kuva 10. Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden henkilöstön määrän kehitys vuosina (Lähde: Tilastokeskus) Tarkastellessamme tekstiili- ja vaatetusalaa kulttuurialan näkökulmasta on huomioitava alan sijoittuminen myös taideteollisuuden alaan. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry sekä kansalais- ja työväenopistot, kehitysvammaisten työpajat, työttömien työpajat ja eri kansalaisjärjestöjen toiminta, esimerkiksi Marttaliitto ja Maa- ja kotitalousnaiset, työllistää runsaasti tekstiili- ja vaatetusalan osaajia. Suomessa on 197 kansalais- ja työväenopistoa, joissa on kädentaitoja opettavia henkilöitä arviolta noin 590. Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen Taito-keskusten ja käsityökeskusten ohjaajia on noin 140. Taideteollisuuden käsityö- ja muotoilualalla toimii arviolta yrittäjää, jotka työllistävät suoraan lähes työntekijää. Välilliset työllisyysvaikutukset mukaan lukien käsityötoimialat työllistävät noin henkeä. Tämä luku on käsityöyrityksistä, jotka toimivat alle 10 työntekijän yrityksinä. Nämä yritykset valmistavat pääosin konkreettisia tuotteita käsin ja käsin ohjattuja koneita apuna käyttäen tai tuottavat näiden tuotteiden korjauspalveluja. Alan yrityksiin tarvitaan uutta työvoimaa pääasiassa eläkkeelle jäävien tilalle sekä uusien innovaatioiden seurauksena syntyvien tuotteiden ja yritysten palvelukseen. Kuvassa 11 on Finatexin jäsenyritysten henkilöstön ikäjakauma Tässä tilastossa ei ole huomioitu työssäoppijoita eikä työharjoittelijoita. Vaatetusalan työntekijöiden keski-ikä on 51 vuotta ja tekstiilialan työntekijöiden 45 vuotta. Alalla työskentelevien lukumäärä on ollut reilut kymmenen vuotta laskussa johtuen tuotantoa tehostavan ja työvoiman tarvetta vähentävän automaation yleistymisestä. Tuotantoa on myös siirretty ulkomaille alhaisempien työvoimakustannusten maihin kilpailun kiristyessä markkinoilla. Tekstiili- ja vaatetusalan tuotantoon ja siten myös työllistävyyteen vaikuttavat kuluttajien ostokäyttäytyminen eli alan tuotteiden ja palveluiden kysyntä, asiakkaina olevien toimialojen kuten auto- ja rakennusteollisuuden toiminnan vilkkaus sekä talouden suhdanteet. 63

64 Kuva 11. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n jäsenyritysten henkilöstön ikäjakauma 2011 (Lähde: Tilastokeskus) Perinteinen tekstiiliteollisuus on Suomesta hävinnyt lähes kokonaan. Alan yritykset ovat pienyrityksiä, joissa työskentelee 1 10 henkilöä. Yrityksissä kudotaan muun muassa mattoja, ryijyjä ja sisustustekstiilejä. Tuotteet tehdään uniikkitöinä tai pieninä sarjoina ja muutamassa yrityksessä on suurempaa sarjatuotantoa. Esimerkiksi WM-Carpet, Lapuan Kankurit, Annala Oy ja Jokipiin Pellava kuten myös Marimekko, Nanso ja Finlaysonkin ovat yrityksiä, joissa sarjat ovat suurempia. Vaatetus-, neule- sekä nahka- ja turkisalat kuuluvat läheisesti toisiinsa. Alaan linkittyy läheisesti myös asusteala. Vaatteiden valmistukseen luetaan nahkavaatteiden valmistus, vaatteiden, neuleiden ja asusteiden valmistus sekä turkisten muokkaus ja turkistuotteiden valmistus. Valmistuttamisen lähtökohtana toimii usein mallisto ja kokonaispukeutuminen, jolloin hankintoja tehdään koordinoidusti eri tuoteryhmistä. Vaatetusalan toimintaympäristöjä ovat kansainvälinen kauppa ja vaatetusteollisuus, verkko ja verkostot, paikalliset ompelimot ja ateljeet. Neuleala on kansainvälisesti profiloitunut ja siinä esiintyy alueellisia keskittymiä. Suomessa neuleteollisuus on suuntautunut massatuotannosta yksilöidympään piensarjavalmistukseen. Neuletuotannossa on käsityömäisiä vaiheita, joiden tekemisessä tarvitaan neulosmateriaalien tuntemista ja työstämisen taitoja. Neulealan asiantuntemusta voidaan hyödyntää muun muassa globaaleissa hankintatehtävissä. Taideteollisuusala on verkostoitunutta pienyritystoimintaa, jossa alan yritykset tekevät ja teettävät alihankintatöitä muilla samalla alalla toimivilla yrityksillä. Käsityötuote, uniikkituote tai pieni tuotesarja voi olla usean yrityksen työn tulos. Mallistoja tehdään useita, joten valmistettavat sarjat ovat pieniä ja toimitusajat lyhyitä. Alan käsityöyrittäjyyden kautta alaan linkittyy läheisesti muun muassa asuste- ja koruala. Uusi suuntautumisala yhdistää vaatetukseen asusteiden ja korujen tekemisenoin Ammatin kuva on muuttunut siten, että yksittäisiä työvaiheita tekevien tilalle tarvitaan laaja-alaisia moniosaajia. 64

65 Työllisyyteen liittyviä tietoja työelämäkyselyn pohjalta Työelämäkyselyn (N=166) kartoituksen mukaan alan yritykset työllistävät henkilöitä kuvan 12. mukaisesti. 1 3 henkilöä työllistäviä yrityksiä on 59 % henkilöä työllistäviä yrityksiä on 17 % ja henkilön yrityksiä on 13 % kyselyyn vastanneista yrityksistä ja yrittäjistä. Kuva 12. Alan työpaikkojen koko luokiteltuna henkilömäärän mukaan (Lähde: Työnantajakysely 2012) Selvityksen mukaan noin 40 % alan yrityksistä on toiminut tekstiili- ja vaatetusalalla 3 15 vuotta. Vajaat 30 % yrityksistä on toiminut alalla yli 30 vuotta. Kuvassa 13 nähdään tarkempi jakauma yrityksen toimintavuosista. Kuva 13. Yritysten ikä toimintavuosina (Lähde: Työnantajakysely 2012) Työelämäkyselyssä vastaajilta tiedusteltiin, onko yritykseen palkattu tai ollaanko palkkaamassa uusia työntekijöitä lähiaikoina. Kuvassa 14 nähdään vastausten jakauma annettujen vaihtoehtojen välillä. Vajaa 60 % (N=92) vastaajista ilmoitti, ettei ole ollut tarvetta palkata uusia työntekijöitä. 8,9 % (N=14) ei ole palkannut uusia työntekijöitä, koska ammattitaitoista työvoimaa ei ole ollut saatavilla. Vastaajista 5,7 % ilmoitti yrityksen toiminnan supistumisesta, ja sen vuoksi uutta työvoimaa ei ole ollut tarve palkata. 22,8 % (N=36) vastaajista ilmoitti palkanneensa uusia työntekijöitä ja 15,8 %:lla on tarvetta palkata uusia työntekijöitä lähitulevaisuudessa. 65

66 Kuva 14. Uusien työntekijöiden palkkauksen tarve (Lähde: Työnantajakysely 2012) Työllistyminen alalle, työtehtävät ja ammattinimikkeiden kirjo Henkilö hakeutuu työmarkkinoille korkeamman elintason ja psyykkisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Koulutuksen, ammatin ja työpaikkakunnan valinta on yksilön henkilökohtainen päätös. Vastaavasti työnantaja vastaa yrityksen henkilömäärien laajuudesta, supistuksista tuotannon pienentyessä ja valitsee sopivat henkilöt yrityksen työtehtäviin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) seuraavat yritystoimintaa ja työllisyyden kehittymistä. Seuraavassa tilastossa kerrotaan tekstiili-, vaatetus- ja jalkinealan työllisyyden kehityksestä vuosina Suomessa. Tiedot perustuvat Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY) saatuihin tietoihin, jossa muuttujina ovat Suomen työhakijaasiakkaat vuoden aikana. Tilastossa (taulukko 2) näkyvät työttöminä työnhakijoina Suomessa olevat henkilöt. Työttömyyteen johtaneita syitä voivat olla lomautus, työn määräaikaisuus, työn loppuminen, oma irtisanoutuminen työpaikasta tai paikkakunnalta pois muuttaminen. Tilastoissa ammattinimikeluokitus kaipaisi uudistusta, koska se hankaloittaa asioiden eteenpäin viemistä. Nykyiset koulutusnimikkeet eivät kohtaa nykyisiä ammattinimikkeitä. Korkeaasteelta työllistytään tehtäviin, joita ei esiinny ammattitilastoissa. Yrityksen perustamisen yhteydessä ei ole riittävästi vaihtoehtoja yrityksen luokitteluun. Asia viedään Opetushallituksen ennakointiyksikön avaintyöryhmälle, jossa Tilastointikeskuksen kanssa tehdään uudistuksia koulutukseen. Työsuhteen tai koulutuksen päätyttyä henkilö hakeutuu työ- ja elinkeinotoimistoon (TE-toimistoon), jolloin hänet tilastoidaan tutkintonimikkeen ja ammattinimikkeen mukaan työnhakijaksi. Yhä useammalle nykyajan ihmiselle on hyvin tuttua asiointi työja elinkeinotoimiston työnvälityksessä. Työpaikan vaihdot ovat yleisiä määräaikaisten työsuhteiden takia ja erilaisten koulutusten jälkeen hakeudutaan työnhakijaksi TE-toimistoon, mikäli ei ole heti uutta työpaikkaa. Työnhakijalla voi olla kolme eri alan ammattia, joissa hän työskentelee työsuhdanteiden vaihtelun mukaan, jollakin alalla saattaa olla jopa korkein mahdollinen tutkinto. Työnhaun päättymisen syitä työ- ja elinkeinotoimistojen luokittelun mukaan on esimerkiksi, että henkilö on aloittanut työvoimakoulutuksen, saanut itse töitä, aloittanut muun koulutuksen, lomautettu, mutta työ jatkuu, välitetty töihin, lähtenyt töihin ulkomaille, siirtynyt työvoiman ulkopuolelle tai aloittanut yritystoiminnan. 66

67 Taulukko 2. Työnhakijat ammattinimikkeiden mukaisesti (Lähde: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2011) AMMATTINIMIKE Ompelija Nahkaompelija Nahkatarviketyöntekijä Turkisompelija Nahkurit ja nahan-muokkaajat Vaatturi Modisti Suutari Jalkinetyöntekijä Työnopastaja Tekstiilitaiteilija Suunnittelija Puvustonhoitaja Myyjä Pesulatyöntekijä Pesulanhoitaja Verhoilija Opettaja Tutkintonimike, työtehtävänimike ja ammattinimike Ely-keskusten luokittelemana Työmarkkinat hakevat työntekijöitä yleensä työtehtävänimikkeillä, jotka voivat olla hyvinkin trendikkäitä ja yrityskohtaisesti luovia. Sopivan työpaikan löydyttyä tutkintonimike sulautuu uuteen tehtäväkohtaiseen nimikkeeseen, josta harvoin käy ilmi, millainen tutkinto työntekijällä on. Taulukossa 3. on esitetty ELY-keskuksien käyttämä tekstiilija vaatetusalan ammattinimike -luokittelu. Seuraavassa listassa on muutamia esimerkkejä tutkintonimikkeistä, joilla hakeudutaan työmarkkinoille suoraan tai työnhakijaksi TE-toimistoon: Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Artesaani, ompelija Muotoilija (AMK) Vaatetusalan perustutkinto Pukuompelija KM, tekstiilityönopettaja Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto Verhoilija Työ- ja elinkeinotoimistojen Internet-sivuilla tekstiili- ja vaatetusala kuuluu ryhmään 7 Teollisuus: vaatetus, kone, puu, sähkö, maalaus. Vaatetus on edelleen eriteltynä ryhmiin seuraavasti: 70 Tekstiilityö, 71 Ompelu ja vaatetus ja 72 Jalkine ja nahka. Alaan liittyvät opetustehtävät ja työ kuuluu ryhmään 0 Tieteellinen, tekninen, taiteellinen ja humanistinen työ. Opetusala on 03-ryhmässä. 67

68 Taulukko 3. Tekstiili- ja vaatetusalan ammattinimike -luokittelu Ely-keskuksen mukaan Vaiheompelija, Malliompelija, Ateljee- ja kotiompelija, Muut ompelijat Nahkaompelija Raakavuotatyöntekijä, Kalkitustyötekijä, Nahanvärjääjä Turkisompelija Nahkuri, Turkisnahan muokkaaja, Muut nahkurit ja nahanmuokkaajat Miestenvaatturi, Naistenvaatturi Modisti, Hatuntekijä, Muut hatun tekijät Suutari, Muut suutarit Leikkaaja, Anturantekijä, Nootlauksentekijä, Jalkinetyöntekijä, Jalkineneuloja, Pinkoja, Pohjaaja, Pinnankäsittelijä, Kengäntarkasta ja Muut jalkinetyöntekijät Työnopastaja Tekstiilitaiteilija Muotipiirtäjä, Sisustus- kalustesuunnittelija, Kankaansuunnittelija, Mallinsuunnittelija, Tuotesuunnittelija Pukija, Puvustonhoitaja Tekstiilimyyjä, kenkä- ja laukkumyyjä Pesulatyöntekijä, Muut pesulan työntekijät Pesulanhoitaja Huonekaluverhoilija, Ajoneuvoverhoilija, Muut verhoilijat Tekstiilityönopettaja, Ompelunopettaja, Kudonnanopettaja, Jalkine- ja nahkatuotealan opettaja Tekstiili- ja vaatetusalan uusia asiantuntijatason tehtäviä, jotka linkittyvät esimerkiksi kauppaan tai muuhun alaan, on vaikea linkittää minkään olemassa olevan työmarkkinoilla käytössä olevan luokituksen alle. Tämä vaikeuttaa myös alan asiantuntijatason työpaikan hakua järjestelmästä. Lisäksi uudet tehtävät pitävät usein sisällään monia osaamisalueita, ne ovat usein yrityskohtaisesti luovia ja yksilöllisiä. Harvemmin hakemuksessa mainitaan tehtävään soveltuva tutkinto nimikkeellä toisin kuin tutkinnon taso. Alalle on kehittynyt tapa hakea sopivaa työntekijää suoraan korkeakoulusta tai rekrytoida opiskelijoita vakituisiin tehtäviin työharjoittelun yhteydessä. Alla joitakin esimerkkejä koskien työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmän avoimia työpaikkoja ( työpaikat. Tulostettu: ) sekä Metropolia ammattikorkeakoulun rekrytointipalvelun hakua vaatetusalan tehtäviin. Työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmän avoimet työpaikat: Tekstiiliteollisuuden laitosmiehet Neulontakoneenhoitaja, kokopäivätyö, klo , Kesto: yli 12 kuukautta. Haemme asiakasyrityksemme palvelukseen vakituista NEULONTAKONEENHOITAJAA säännölliseen päivätyöhön. Neulontakone tuottaa valmista neulosta, josta sitten muut tuotannon osaajat leikkaavat, ompelevat ja saumaavat valmiita tuotteita. Edellytämme hakijalta kokemusta koneenhoitajan tehtävistä aiemmin ja nimenomaan neulontakoneen. Palkkaus alan tes mukaan. Täytä hakemuksesi sivujemme kau. Tuotantotyöntekijä / koneenkäyttäjä, 2-vuorotyö, 2- tai 3-vuorotyö, Kesto: yli 12 kuukautta. Haemme asiakkaallemme tuotantotyöntekijää vaipanvalmistuskoneiden käyttötehtäviin. Tehtäviin kuuluvat koneen käyttö ja koneen toiminnan varmistus sekä pakkaustehtävät. Etsimme tähän 68

69 henkilöä kenellä on jo kokemusta koneasentajan, kunnossapidon tai vastaavien tehtävien hoidosta sekä mahdollisuutta tehdä vuorotyötä. Sinulla on kokemusta itsenäisestä työstä, ongelmanratka... Vaatturit, ateljee- ja kotiompelijat Ompelija, kokopäivätyö, 8-16, Kesto: 1-3 kk. Etsimme ompelimoon reipasta ja ripeää ammattitaitoista ompelijaa. Työhön kuuluu erilaisten merkkien ompelu erilaisiin tekstiileihin. Ompelijalta edellytämme hyvää suomen kielentaitoa, reipasta ja ripeää asennetta sekä työkokemusta alalta. Työ alkaa heti kun sopiva henkilö löytyy... Ompelija (yrittäjä), kokopäivätyö, valinnainen, Kesto: yli 12 kuukautta. Haettavana ompelimoyrittäjää. Voi olla myös omia asiakastöitä/tuotteita. Kulut määräytyvät käyttökustannusten mukaan... Ompelimo-yrittäjä, kokopäivätyö, Kesto: yli 12 kuukautta. Vuokrataan 11v. toiminnassa ollut ompelimo. Ompelimon toimiala on ollut sisustustekstiilien valmistus sekä vaatetus- ja korjausompelu. Laaja asiakaskunta koostuu yksityisasiakkaista sekä sisustussuunnittelutoimistoista... Ompelupalvelu, korjauspalvelu, kokopäivätyö, Kesto: yli 12 kuukautta. Etsin yrittäjä-ompelija jatkamaan ompelimon liiketoiminta. Hyvä asiakaskunta. Ompelimo sijaitsee hyvässä paikassa lähellä Sömmerska, osapäivätyö, Kesto: yli 12 kuukautta. Vi söker en sömmerska till vårt team. Vi driver syatelje och tygaffär. Till arbetsuppgifterna hör klädändringar, gardin,- och inredningssömnad. Utbildning eller motsvarande erfarenhet av sömnad krävs. Vi värdesätter noggrannhet, pålitlighet, positiv attityd och förmåga att arbeta självständigt. Språkkrav svenska och finska. Skicka fritt formulerad CV per e-post... Taidekäsityöläinen, Käsityöläinen, kokopäivätyö, Kesto: yli 12 kuukautta. Haen yrittäjiä, jotka pystyvät yhdessä ja erikseen tekemään joitain seuraavista: käden- ja palvelutaitoja vaativista töistä. Käyttö-, koriste- ja taide-esineiden korjaus, kunnostus, suunnittelu, tuotanto, myynti ja maahantuonti... myyjä /ompelija, Kesto: yli 12 kuukautta. Tehtävän hoitaminen vaatii: ompelutaitoista vaatemyyjää, idearikkautta, esteettistä näkemystä, somistustaitoa, iloista ja elämänmyönteistä asennetta, tavoitteellisuutta, ennen kaikkea reipasta ja osaavaa alan ammattilaista... Verhoilijat Verhoilija, kokopäivätyö, Kesto: yli 12 kuukautta. Haetaan luovaa käsityötaitoista verhoilijaa hautausalan tukkuliikkeeseen. Koulutus tai kokemus vaaditaan. Lisätietoja... Ompelijat Teollisuusompelija, muu osa-aikatyö, aluksi keikkaluonteinen työ, Kesto: 1-3 kk. Etsimme asiakkaallemme TEOLLISUUSOMPELIJOITA Työ on aluksi keikkaty... Vaatesuunnittelijat, leikkaajat Mallimestari, kokopäivätyö, Kesto: yli 12 kuukautta. S-ryhmän muodostavat SOK-yhtymä ja alueosuuskaupat tytäryhtiöineen... 69

70 Muu ompelu- ja vaatetustyö Kädentaitaja, muu osa-aikatyö, 50 %, Kesto: yli 12 kuukautta. Puumalan kunnan kehitysvammahuolto hakee äitiysloman/vanhempainvapaan sijaiseksi KÄDENTAITAJAA kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintaan. Työ on toiminnan suunnittelua, henkilökohtaista ohjausta ja avustamista erilaisissa arjen askareissa ja käsitöissä. Toivomme hakijalta erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja innovatiivisuutta. Hoitajan koulutus katsotaan eduksi, sillä työntekijä voi... Ammattikorkeakouluun lähetettyjä rekrytointihakemuksia: Designer assistentti/ mallimestari, xxx tavarataloryhmä hakee designer assistenttia/mallimestaria xxx muodin omiin brändeihin. Työsuhde on kokoaikainen (37,5 h/vko). Työpareina toimivat muodin designerit sekä ostojen brand managerit. Odotamme hakijalta koulutusta ja työkokemusta naisten tai miesten muodin mitoituksesta ja sarjonnasta, sujuvaa englannin kielen taitoa (suullista ja kirjallista osaamista), tiimityöskentelytaitoja sekä kykyä reagoida nopeasti liikkuvassa muodin maailmassa. Käytämme Adoben tuoteperhettä, Illustratoria, Exceliä sekä Power Pointtia. Lähde: Työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmä Edustaja, xxx on Suomen ensimmäinen muotituotteiden online-yhteisökauppa, joka tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden ostaa ja myydä uusia, käyttämättömiä ja käytettyjä muotituotteita. xxx.fi etsii osa-aikaisia muotimerkin edustajia tanskalaisille muotibrändeille. Muotimerkin edustajan tehtävä on edustaa brändiä sekä myydä ja markkinoida brändin tuotteitta Tiedustelut: Markkinointikoordinaattori Lähde: Työtarjous Metropolia amk:n rekrytointipalvelujen Facebooksivun kautta Myyntiedustaja, xxx etsii myyntiedustajaa. Asiakkaamme xxx Oy rekrytoi Helsinkiin myyntiedustajaa xxx naisten vaatteiden edustajaksi. Työmaana koko Suomen erikoisliikkeet ja tavaratalot. Lue lisää Lähde: Työtarjous Metropolian rekrytointipalvelujen Facebook-sivun kautta Suunnittelija/Mallistokoordinaattori, xxx OY toimii vaatetusalalla ja etsii suunnittelijaa/ mallistokoordinaattoria, jonka vastuualueena on naisten ja miesten mallistojen kokonaissuunnittelu ja koordinointi. Edellytämme kaupallista näkemystä ja kokemusta, matkustusvalmiutta ja kokemusta työskentelystä Kaukoidän valmistajien kanssa. Edellytämme hyviä perustaitoja tietokoneella työskentelystä (Corel Draw, Photoshop, Excel) ja sujuvaa englannin kielen taitoa. Työn kesto: yli 12 kk. Lähde: Työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmä Mallimestari, Haemme pikaisesti määräaikaiseen työsuhteeseen mallimestaria naisten sisä- ja ulkovaatetukseen. Työsuhteen vähimmäiskesto on vuoden loppuun. Odotamme hakijalta innokasta ja rohkeaa otetta, paineensietokykyä, hyvää englanninkielentaitoa, alan koulutusta sekä ajanhenkistä käsitystä muodista. Mallimestari toimii 11 henkisessä tuote- ja pakkaussuunnittelutiimissä, jossa työskentelee suunnittelijoita, mallimestareita sekä mallimestari/suunnitelijoita. Toimipaikkamme sijaitsee Helsingin xxx kadulla Lähde: Työtarjous Metropolian rekrytointipalvelujen Facebook-sivun kautta Mallimestari / tuotepäällikkö, xxx Oy Toimimme Suomen lisäksi Saksassa sekä Kiinassa. Etsimme nyt mallimestaria, jolla on mahdollisuus toimia myös tuotepäällikönä. Edellytämme kokemusta Gerberin tai Lectran mittatilauskaavoitusohjelmista sekä kokemusta vaatteiden teollisesta valmistamisesta. Lähde: Työtarjous Metropolian rekrytointipalvelujen Facebook-sivun kautta 70

71 Tutkintonimike, työtehtävänimike ja ammattinimike kerätyn aineiston pohjalta Taitaja2012-kilpailujen Pukuompelun semifinaalissa Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa Roihuvuoren koulutusyksikössä keskusteltiin muun muassa alan käsitteistä, sanastosta, ammattinimikkeistä ja tutkintonimikkeistä. Keskusteluun osallistui noin 50 alalla työskentelevää henkilöä. Osallistujat kaipasivat sekä vanhoja perinneammattinimikkeitä (esimerkiksi vaatturi, vaatturimestari, ompelija) että uusia nimikkeitä. Perustutkintoon pitäisi löytyä yksinkertainen perusnimike. Artesaani-nimeä pidettiin trendikkäänä, minkä työelämäkin tuntee, ja se on myös kansainvälinen ja ymmärretään Euroopassa. Myös ammattikorkeakoulututkintojen vestonomi- ja muotoilija-nimitykset koettiin hyviksi. Kansainvälisiä ja eurooppalaisia nimikkeitä pidettiin täsmällisinä. Tarkoituksenmukaisena pidettiin, että työnantajat ymmärtävät alat. Ammattinimikkeet eivät osallistujien mukaan saisi olla liian houkuttelevia tai trendikkäitä, mutta toisaalta nuorille pitäisi olla tarjolla uutta, puhuttelevaa ja ajanmukaista. Osallistujien mukaan nuori hakeutuu vaatetusalalle perustutkinnosta riippumatta. Keskustelua käytiin myös erikoistumisesta ja tarkoista ammattinimikkeistä jo perustutkintotasolla 30 % osallistujista kannatti ajatusta ja 70 % oli vastaan. Toisaalta tarkat nimikkeet antaisivat aikaa erikoistua. Osallistujat korostivat sitä, että heti opiskelun alussa tulisi antaa selkeä kuvaus nimikkeestä ja sen sisällöistä. Keskustelussa ehdotettiin, että valinnaisuuden kautta perusnimikkeen perään lisättäisiin tarkentava kuvaus koulutus- tai toimialasta kuten kulttuuri, kauppa tai tekniikka. Keskustelussa nousivat esille ns. yhdistelmätutkinnot, joita markkinoidaan vaatetusmerkonomi -nimikkeellä. On harmi, ettei opetussuunnitelman tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetä riittävästi ja eikä valinnaisiin opintoihin tarjota uusia erilaisia yhdistelmiä. Työnantajilta (N=147) tiedusteltiin tehtävä- ja ammattinimikkeitä. Vastaajien mukaan yrityksissä sama henkilö hoitaa useita tehtäviä (56,1 %), lisäksi työntekijöinä on ompelijoita (46,6 %), suunnittelijoita (35,8 %), myyjiä (34,5 %) ja markkinoijia (25,7 %). noin 16 %:ssa vastanneissa yrityksissä on mallimestari, kaavoittaja ja leikkaaja sekä viimeistelijä. Noin 12 % vastaajayrityksistä työllistää tekstiilinvalmistajan, muotoilijan, tekstiilihuoltajan tai tiedottajan. Vastaajayritysten tärkeimpiä tuotteita tai palveluja ovat tuotteiden suunnittelu 43 %, vaatteiden valmistus 39 %, sisustustuotteiden tai tekstiilien valmistus 38 %, vähittäismyynti 36 %, korjauspalvelu 28 % ja käsityötuotteiden valmistus 26 %. Työelämäkyselyssä kartoitettiin, minkä sektorin työntekijöitä yrityksissä tullaan tarvitsemaan. Annetuista vaihtoehdoista oli mahdollisuus valita useita, ja lisäksi oli mahdollisuus kirjoittaa oma vaihtoehto. 52 % vastaajista ilmoitti, että tulevaisuudessa työntekijöitä tarvitaan eniten tuotantoon, 34 %:n mukaan myyntiin ja 26 % vastaajista kertoi tarvitsevansa työntekijöitä asiakaspalveluun. Muiden vaihtoehtojen osuudet nähdään kuvasta

72 Kuva 15. Työnantajien mukaan yrityksissä tarvitaan tekijöitä eniten tuotantoon (Lähde: Työnantajakysely 2012) Työelämäkyselyn pohjalta vastaajayrityksissä tarvitaan tulevaisuudessa suorittavaan työhön ja tuotannon tehtäviin työntekijöitä kuten ompelijoita (40 %), työntekijöitä kaavoitus- ja leikkuutyöhön (kumpaankin noin 10 %) sekä tekstiilihuoltoon (8 %). Nämä ja muut työntekijätarpeet on kuvattu kuvassa 16. Vastausten joukossa korostuu työelämän kyselyyn vastanneiden enemmistö. Kuva 16. Tuotannon eri työtehtäviin tarvittavia työntekijöitä (Lähde: Työnantajakysely 2012) Ammatillisen toisen asteen koulutuksesta valmistuneen työllistyminen Selvitystyössä kartoitettiin myös opettajien ja opiskelijoiden näkemyksiä siitä, millaisiin tehtäviin toisen asteen tai korkea-asteen opiskelija työllistyy valmistuttuaan. Väittämät 1 6 olivat samat sekä opettajille että opiskelijoille. Väittämät 7 9 koskivat vain opettajia 72

73 ja väittämät oli suunnattu pelkästään opiskelijoille. Kuvassa 17 on esitetty toisen asteen opettajien ja opiskelijoiden näkemyksiä työllistymisestä Teli tarkoittaa tässä tekniikan ja liikenteen alalla työskentelevää opettajaa tai tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto-opiskelijaa. Käta on lyhenne käsi- ja taideteollisuusalasta ja kyseessä on joko alan opettaja tai opiskelija. Toisen asteen opettajista noin 93 % oli sitä mieltä, että tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (vaatetus- ja tekstiiliartesaanit) suorittaneet työllistyvät kaupan alalle. Sen sijaan työllistymistä täysin koulutusta vastaaviin tehtäviin molemmat opettajaryhmät pitivät epätodennäköisenä. Toisaalta opiskelijat suhtautuivat positiivisemmin työllistymiseen täysin koulutusta vastaavalle alalle (teli 40 %, käta 46 %). Tekniikan ja liikenteen alan opettajien (62 %) ja käsi- ja taideteollisuusalan opettajien (72 %) mielestä alalle valmistunut työllistyy kuitenkin koulutusta vastaavalle alalle. Alan vaihto koettiin eri tavoin alan opettajien kesken: 81 % teli-opettajista ja vain 44 % käta-opettajista uskoivat valmistuneen opiskelijan vaihtavan alaa. Opiskelijat olivat tästä väittämästä yksimielisempiä noin 40 % sekä teli- että käta-opiskelijoista pitää alan vaihtoa mahdollisena. Molempien alojen opettajat (noin 75 %) uskovat alan työtilanteen paranevan tulevaisuudessa. Käta-opettajat (noin 60 %) näkevät yrittäjyyden ja osuuskuntatoiminnan yhtenä mahdollisuutena työllistyä (teli-opettajat noin 44 %). Selvityksen mukaan 2. asteen vaatetusalan tutkinnon suorittaneiden työ tapahtuu joko kangas- ja vaatetusliikkeissä, ompelimoissa, pienissä muotiliikkeissä, vaatetusteollisuudessa tai omassa yrityksessä. Kuva 17. Alalta valmistuneen toisen asteen opiskelijan työllistyminen (Lähde: Kysely toisen asteen opettajille ja opiskelijoille 2012) 1. Työllistyy täysin koulutusta vastaaviin tehtäviin 2. Työllistyy kaupanalalle 3. Työllistyminen on vaikeaa 4. Työllistyy jollekin aivan muulle alalle 5. Vaihtaa alaa 6. Ryhtyy yrittäjäksi 7. Osallistuu osuuskuntatoimintaan Työllistyy koulutusta vastaavalle alalle Alan työtilanne paranee tulevaisuudessa 10. Jatkan opiskelua 11. Työllistyn eri paikkakunnalle, jossa suoritin alan opinnot 12. Työpaikkani tulee olemaan ulkomailla 13. Työllistyn hallinnollisiin tehtäviin 14. Työllistyn ohjaus/opetustehtäviin Opiskelijoilta tiedusteltiin ajatuksia myös jatko-opinnoista. Noin 70 % sekä teli- että käta-opiskelijoista harkitsee jatko-opintoja. Samoin noin 70 % molemmista opiskelijaryhmistä uskoo työllistyvänsä eri paikkakunnalle, jossa suoritti alan opinnot. Sen sijaan väittämiä Työpaikkani tulee olemaan ulkomailla, Työllistyn hallinnollisiin tehtäviin 73

74 ja Työllistyn ohjaus- tai opetustehtäviin piti mahdollisena vain noin viidennes molempien alojen opiskelijoista. Korkea-asteen koulutuksesta valmistuneen työllistyminen Korkea-asteen opettajilta kysyttiin tutkinnon suorittaneiden työllistymisestä viimeisen kolmen vuoden aikaisen kokemuksen pohjalta. Kysymysasettelussa oli valmiita väittämiä alueista, johon opiskelijat valmistumisen jälkeen voivat työllistyä. Lisäksi opettajilla oli mahdollisuus täydentää väittämiä omilla kommenteilla. Erikseen pyydettiin mainitsemaan tutkinto, mitä arvio koski sekä luetteloimaan tehtävät, joihin eri tutkinnoista on työllistytty. Tutkintokohtaiset tehtävälistat on seulottu tutkintojen kohdalle. Kuvaan 18 on koottu vastausten prosentuaalinen jakautuminen eri väittämien välillä. Näin havainnollistetaan työelämäalueet, joille korkea-asteen tutkinnolla tyypillisimmin on työllistytty. Tekstiili- ja vaatetusalan ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnon suorittaneet työllistyvät selvityksen mukaan kovin laajalle sektorille asiantuntijatason tehtäviin. Suurin osa valmistuneista työllistyy opettajien mukaan tekstiili- ja vaatetusalalle koulutusta vastaaviin tehtäviin tai kaupan alalle, mutta tekstiili- ja vaatetusalan asiantuntijatehtäviin. Seuraavaksi suurimmat ryhmät jatkavat joko opiskelua tai ryhtyvät yrittäjiksi. Lisäksi huomattava määrä tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen tutkinnon suorittaneista työllistyy muille aloille, mutta tekstiili- ja vaatetusalan osaamista vaativiin tehtäviin sekä alan opetustehtäviin. Siitä, että alan tietyille korkeakoulututkinnoille on jollakin paikkakunnalla erillinen tarve tai että jollekin osaamisalueelle on valtakunnallisesti huomattava tilaus, kertoi havainto, että opiskelijoita rekrytoitiin koulusta vastaaviin tehtäviin jo kesken opintojen. Kartoituksen mukaan pääkaupunkiseudulla rekrytoitiin vestonomeja kesken opintoja, valtakunnallisesti rekrytoitiin kesken opintojen tekstiili- ja vaatetusalaa sivuaineena opiskelevia tradenomeja. Muiksi vaihtoehdoiksi nimettiin tutkimus-, projekti- sekä vaihtelevat tehtävät. Kuva 18. Korkea-asteen tutkinnosta valmistuneiden työllistyminen (Lähde: Korkea-asteen opettajakysely 2012) 74

75 Hankkeen opiskelijakyselyssä tiedusteltiin näkymää tulevasta työllistymisestä valmistumisen jälkeen. Opiskelijakyselyn vastaukset on korkea-asteen tutkintojen osalta eritelty tutkintojen keskiarvon mukaan. Kuvassa vasemmalla näkyy vastaajien prosentuaalinen määrä, kuvan alareunassa on väittämän numero. Numeroidut väittämät on esitetty kuvan 19 alapuolella. Kuva 19. Korkea-asteen tutkinnosta valmistuneiden työllistyminen (Lähde: Opiskelijakysely 2012) 1. Työllistyn alalle koulutusta vastaaviin tehtäviin valmistumisen jälkeen 2. Työllistyn muulle alalle, mutta teva-alan osaamista vaativiin tehtäviin 3. Työllistyn kaupan alalle teva -alan asiantuntijatehtäviin 4. Työllistyn kaupan alalle muihin tehtäviin 5. Työllistyn ohjaus/opetustehtäviin 6. Ryhdyn yrittäjäksi 7. Vaihdan alaa 8. Jatkan opiskelua 9. Työllistyminen on vaikeaa 10. Työllistyn eri paikkakunnalle, jossa suoritin alan opinnot 11. Työpaikkani tulee olemaan ulkomailla 12. Työllistyn hallinnollisiin tehtäviin Väittämä Työllistyn alalle koulutusta vastaaviin tehtäviin jakoi mielipiteitä samoin kuin väittämä Työllistyn ohjaus- tai opetustehtäviin. 90 % ammattikorkeakoulun vestonomitutkinnon opiskelijoista uskoi työllistyvänsä valmistumisen jälkeen alalle. Korkeakouluopiskelijoista näin uskoi suuri osa käsityötieteen opiskelijoista. Lisäksi 90 % heistä uskoi, että tulevat tehtävät odottavat ohjauksen ja opetuksen parissa. Ammattikorkeakoulututkinnoista tässä korostui vestonomitutkinto, mutta tutkijoiden mukaan vastausprosenttiin saattoi vaikuttaa sekaannus käsitteissä. Vestonomikoulutuksen opetussuunnitelman mukaan koulutuksen sisällöissä esiintyy ohjeistus-käsite, ja alan tehtävissä vastaavasti ohjeistamista, johon tarvitaan ohjeistusosaamista. Käsitteet ohjaus ja ohjeistus on voitu sekoittaa keskenään. Toisaalta ammattikorkeakoulututkinto pätevöittää toimimaan ammatillisena opettajana toisen asteen koulutuksessa. 75

76 Suurin osa ammattikorkeakoulun muotoilija ja taiteen maisterin opiskelijoista arvioi ryhtyvänsä yrittäjäksi. Työllistyminen arvioitiin vaikeaksi. Suurin osa vastaajista oli samaa mieltä tästä väittämästä. Joukosta erottui vestonomitutkinto, jonka suorittaneista vain runsas 10 % uskoi heikkoon työllistymiseen. Hallinnollisiin tehtäviin uskoivat työllistyvänsä yliopistotutkinnoista diplomi-insinööri-tutkinnon opiskelijat ja ammattikorkeakoulussa opiskelevat vestonomit. Opiskelijoiden toiveita työllistymisessä alan eri sektoreille Opiskelijakyselyssä kartoitettiin, millaisilla alan sektoreilla alan opiskelijat haluaisivat mieluiten työskennellä valmistumisensa jälkeen. Vastauksista eriteltiin toisen asteen tekniikan ja liikenteen alan (teli; N=161) ja käsi- ja taideteollisuusalan (käta; N=144) opiskelijoiden sekä ammattikorkeakoulu- (N=124) ja yliopisto-opiskelijoiden (N=79) vastaukset. Seuraavaan taulukkoon (taulukko 4.) on koottu eri opiskelijaryhmien vastauksiin perustuen 3 suosituinta vaihtoehtoa ja yksi vähiten kiinnostusta herättänyt vaihtoehto. Kolmen suosituimman alan joukossa kaikissa opiskelijaryhmissä oli suunnittelijan tehtävissä toimiminen. Toisen asteen tekniikan ja liikenteen alan- ja AMK-opiskelijoilla haaveissa oli toimiminen muotialalla. Vaatetusalalla toivoivat työskentelevänsä kaikki opiskelijaryhmät lukuun ottamatta yliopisto-opiskelijoita. Taulukko 4. Halutuimmat työtehtävät tekstiili- ja vaatetusalan eri sektoreilla (Lähde: Opiskelijakysely 2012) Tekniikan ja liikenteen Käsi- ja taideteollisuusalan AMK-opiskelijat Yliopisto-opiskelijat alan opiskelijat opiskelijat Vaatetusalalla 74,5 % Valmistan 54,9 % Suunnittelijana 68,8 % Suunnittelijana 72,5 % tuotteita Muotialalla 60,2 % Vaatetusalalla 46,5 % Vaatetusalalla 67,0 % Opettajana 70,0 % Suunnittelijana 57,1 % Suunnittelijana 41,7 % Muotialalla 49,5 % Tekstiilialalla 66,3 % Managerina 3,1 % Jalkine- tai matkailualalla 1,4 % Matkailualalla 2,8 % Tapahtumatuottajana tai Materiaaliasiantuntijana Kuvassa 20 nähdään myös muut annetut vaihtoehdot ja mielenkiinto tehtäviä kohtaan eri opiskelijaryhmien välillä. Kuvassa on vertailussa kaikki koulutusasteet toisen asteen opiskelijoista ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoihin. Suosituimpien alojen kuvaajat ovat kuvassa lähinnä ulointa kehää. 0 % 76

77 Kuva 20. Halutuimmat työtehtävät tekstiili- ja vaatetusalan eri sektoreilla (Lähde: Opiskelijakysely 2012) Tekstiili- ja vaatetusalan työelämän kehitysnäkymiä Toimialalle on tyypillistä nopea muutosprosessi ja vahva tekninen kehitys. Tätä kehitystä tukevat vahvat ammatilliset taidot, joita nousi esiin työelämäkyselyssä. Motivaatio ja asenne työhön tulee olla työntekijöillä kohdallaan. Tuotantoprosessit kansainvälistyvät ja kehittyvät jatkuvasti, laitteet ja koneet monimutkaistuvat ja automatiikka lisääntyy. Paikalliset tehtävät ovat muuttuneet sarjatyöstä yksittäiskappale- tai piensarjatuotannoksi. Perinteinen tuotanto on muuttunut kansainväliseen arvoketjuun linkittyväksi laadun hallinnoinniksi sekä mallistojen kokonaisvaltaisiksi hankinta- ja koordinointitehtäviksi. Tietotekniikan sovellusten, automaation, elektroniikan ja konekohtaisen ohjelmoinnin kehitys on nopeaa. Teollisuuden kutoma-, värjäys- ja ompelukoneissa käytetään käyttäjälleen räätälöityä elektroniikkaa ja ohjelmointeja. Koneista tulee yhä monimutkaisempia, kun suorittava työ automatisoidaan. Mallien suunnittelussa ja vaihdossa hyödynnetään tietotekniikkaa. Uusimmat koneet tuottavat suoraan valmiita tuotteita, jolloin ompelua ei erikseen tarvita. Työn painopiste siirtyy työn tekemisestä monialaisten kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja hallintaan, verkosto-osaamiseen ja -viestintään, suunnitteluprosessiosaamiseen ja -koordinointiin, laadunhallintaan sekä palveluosaamiseen ja kuluttajan kohtaamiseen. Tämä edellyttää alan työntekijöiltä alan ja teknologian kehityksen jatkuvaa seuraamista ja valmiutta uuden oppimiseen. Tuotannossa työntekijöiden on hallittava esimerkiksi asukokonaisuuden kaikkien työvaiheiden ja työmenetelmien suoritus. Työssä edellytetään aiempaa enemmän moniosaamista ja yhteistyötaitoja. Asiantuntijatason osaajilta edellytetään kansainvälisen toimintakentän tuntemusta sekä toimimista monikulttuurisessa verkostossa, alan kokonaisvaltaista ymmärrystä sekä tuotteen ja tuotannon prosessien kokonaisvaltaista hallintaa. 77

78 Työelämäkyselyn perusteella työntekijöiltä odotetaan kykyä itsenäiseen työskentelyyn, kykyä vaihtaa nopeasti työstä toiseen ja stressinsietokykyä. Työelämäkyselyssä tuli esille myös vahvasti moniosaaja tai monitaitoinen työntekijä, joka hallitsee kokonaisuudet. Kokonaisuuden hallitseminen on laaja käsite ja sen määritteleminen on varmasti hyvin erilainen eri työpaikoilla. Muun muassa. koneiden käyttöönotto edellyttää usein myös kielitaitoa. Mittatilaus ja massaräätälöinti sekä pienet ja ajallisesti lyhyet sarjat ovat keinoja, joilla odotetaan Euroopan vaatetusteollisuuden turvaavan tulevaisuutensa. Nykyteknologialla pystytään välittämään yksilöllisiä tuotetietoja tarkasti ja koneilla on mahdollista tuottaa yksilöllisiä tuotteita. Miestenvaatesektorille on syntynyt mittatilausperiaatteella toimivia vähittäiskauppoja. Myös jalkineiden valmistuksessa massaräätälöintiä on kehitetty siten, että jalkineet voidaan valmistaa suoraan asiakkaan jalasta mitattavan tiedon perusteella teollisesti. Haasteena on se, ovatko kuluttajat valmiita maksamaan tästä palvelusta. Menestystekijöinä alalla pidetään asiakaslähtöistä palvelukulttuuria, yhteistyökykyä, korkeaa laatua, nopeaa toimitusta ja uudistumiskykyä. Teknologia muuttaa myös tuotteita. Älyvaatteiden sovellukset, toiminnallisten materiaalien ja elektroniikan yhdistäminen tuotteisiin sekä bioteknologian tutkimuksella kehitetyt materiaalit ovat uusia tutkimuskohteita. Eräs sovellus on kankaiden lianhylkivyyskäsittelyt. Alan kehittymisen mahdollisuudet ovat Suomessa jo olevilla osaamisalueilla, joita ovat tekstiilientsyymit, kudottujen kankaiden sidokset, työ- ja suojavaateosaamisen sekä meditekstiilit, vaatetusfysiologia, erityisesti kylmien olosuhteiden tuntemus, paperikonevaatetus, informaatioteknologia ja mobiiliviestintä sekä staattisen sähkön hallinta. Ympäristöön liittyvät asiat korostuvat kuluttajien ostokriteereinä. Lisäksi tuotannossa nousevat esiin eettiset arvot osana kansainvälistä alihankintaa. Yritysten toimintatapoja ja tuotanto-olosuhteita tarkkaillaan. Ympäristönäkökohtien huomioimisen merkitys tuotannossa lisääntyy. Päästöjä ilmaan, veteen ja maaperään säännellään tiukkenevalla lainsäädännöllä. Yritysten on kehitettävä prosesseja ja tuotantovälineitään jatkuvasti. Ympäristöasiat on huomioitava jo tuotteen suunnittelussa. Kierrätys, muunto- ja uusiokäyttö kehittyvät raaka-ainevarojen vähetessä. Työelämäkyselyn perusteella nousee esiin, että ekologisuus on nousussa entisestään. Miten se näkyy, kun kuitenkin työntekijäkyselyn mukaan nousee esiin kiinailmiön jatkuminen vielä pitkään ja kertakäyttöisyyden lisääntyminen. Osta uusi vaate, ei pesetetä sitä -suuntainen kommentointi asettaa ideologian ekologisuudesta vaakalaudalle. Jatkuuko meillä edelleenkin kulutusyhteiskunta ja jääkö fraasi käsityön arvostus on nousussa taka-alalle? Käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksen tulee entistä enemmän edistää ja palvella yritystoiminnan kehittämistä, uusien yritysten syntyä, olemassa olevien jatkuvuuden takaamista, ja oppilaitosten tulee olla mukana kehittämässä työpaikkojen teknologian kehittämistä. Alihankintatyön määrä kasvaa alalla, ja se edellyttää pitkäjänteistä erikoistumista, panostusta tuotekehitykseen ja yhteistyöhakuisuuteen. Kansainvälistyvässä ympäristössä vaaditaan yhä enemmän viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä kieli- ja kulttuuriosaamista. Lisäksi tarvitaan myös myynnin ja markkinoinnin osaamista sähköiseen verkkokauppaan saakka. Alalle tyypillistä on asiakaslähtöinen toimintatapa ja oman tuotteen tai palvelun tarjoaminen. Työskentelyssä korostuvat sisäinen yrittäjyys ja valmiudet kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan. Luovuuden, tekemisen taidon ja ympäristömyönteisyyden arvostuksen kasvu ovat käsityöalan mahdollisuuksia, sillä tuotteita voidaan räätälöidä asiakkaiden tarpeiden mukaan. Suunnittelussa ja valmistuksessa on osattava hyödyntää uutta tekniikkaa, kuten bio-, materiaali- ja tietotekniikkaa. Jatkossa kulttuuri- ja sisältötuotanto, korjausrakentaminen ja kulttuurimatkailu lisäävät ja monipuolistavat alan työtehtäviä ja edellyttävät ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä. 78

79 Artesaanit työllistyvät pääasiassa käsityöalan yrittäjinä, useimmat omissa toiminimiyrityksissään ammatinharjoittajina. Taideteollisuusala on pienyritysvaltainen toimiala, jolla toimii arviolta noin yritystä. Suurin osa alan yrityksistä työllistää yhdestä kahteen ammattilaista. Palkattua henkilökuntaa on vain suurimmilla yrityksillä. Käsityötuotteiden valmistuksen lisäksi käsityöalan yritysten palveluihin kuuluvat usein esimerkiksi tuotteiden korjaus ja suunnittelu, käsityön ohjaus ja opetus sekä käsityöhön liittyviä elämyspalveluita, esimerkiksi ohjemallisia käsityöpalveluja matkailuun liittyen. Artesaani luo pitkälti itse oman työpaikkansa. Työllistymiseen vaikuttavat sekä ammattitaito että kyky myydä omia tuotteita ja palveluja. Käsityöläiset tekevät toisinaan ammatinharjoittamisen ohessa muuta työtä, joka voi olla esimerkiksi oman alan opetustyötä. Käsityöalan yritykset toimivat tyypillisesti erilaisissa verkostoissa tehden yhteistyötä joko keskenään tai muiden toimialojen kanssa, joita edustavat esimerkiksi matkailuelinkeino ja tapahtumajärjestäjät. Alihankintatyötä tehdään toisille käsityöalan yrityksille. Työnantajien ja koulutuksen järjestäjien näkemyksiä alasta 5 vuoden kuluttua Työnantajilta ja koulutuksen järjestäjien edustajilta tiedusteltiin, millaisena he näkevät alan 5 vuoden kuluttua. 162 työnantajaa ja 48 koulutuksen järjestäjän edustajaa kertoi mielipiteensä alan näkymistä. He saivat arvioida väittämiä asteikolla 1 4 siten, että 1 ja 2 kuvastaa eriävää mielipidettä ja 3 ja 4 puoltavaa mielipidettä. Vastaukset on koottu keskiarvoina kuvaan 21. Mitä lähempänä kuvaaja on keskiarvoa 4, sitä tärkeämpänä väittämää pidettiin. Kuvan 21 alapuolella on numeroituna vastaajille esitetyt väittämät. Vajaat 90 % työnantajien edustajista oli melkein tai täysin samaa mieltä seuraavista väittämistä: Ekologisen ja eettisen toiminnan merkitys kasvaa, Palvelun osuus lisääntyy liiketoiminnassa ja Suunnittelun merkitys kasvaa. Noin 70 % vastaajista oli sitä mieltä, että uudenlaiset tuotteet valtaavat alaa, yritykset perustavat toimintansa enenevästi teknologian hallintaan ja toimintojen ulkoistaminen lisääntyy. Alan imagon paranemisen puolesta liputti 68,5 % vastaajista. Sen sijaan melkein tai täysin eri mieltä (yli 70 %) vastaajista oli väittämästä, joka koski kauppa- ja tukkuliikkeiden määrä kasvua. Noin 60 % vastaajista epäili alan yrittäjien määrän kasvua. Kaikki koulutuksen järjestäjien edustajat olivat sitä mieltä, että palvelun osuus lisääntyy liiketoiminnassa. Koulutuksen järjestäjien edustajista noin 98 % oli samaa mieltä, että suunnittelun sekä ekologisen ja eettisen toiminnan merkitys kasvaa ja että äly ja toiminnallisuus lisääntyvät tuotteissa. Melkein 70 % vastaajista ei uskonut tuotannon supistumiseen nykyisestä. 79

80 Kuva 21. Tekstiili- ja vaatetusalan näkymiä Suomessa 5 vuoden kuluttua (Lähde: Kysely työnantajille 2012 sekä kysely koulutuksen järjestäjille) Tuotanto pysyy entisellään Valmistuttaminen kasvaa edelleen Kotimainen valmistus lisääntyy Yritykset perustavat toimintansa enenevästi teknologian hallintaan Toimintojen ulkoistaminen lisääntyy Kauppa- ja tukkuliikkeiden määrä kasvaa Uudenlaiset tuotteet valtaavat alaa Tuotanto supistuu nykyisestä Suunnittelun merkitys kasvaa Ekologisen ja eettisen toiminnan merkitys kasvaa Äly ja toiminnallisuus lisääntyvät tuotteissa Palvelun osuus lisääntyy liiketoiminnassa Vienti kasvaa Alan yrittäjien määrä kasvaa Alan imago paranee Työelämän kyselyssä esitettiin väittämiä alan yrityksen menestystekijöistä lähivuosina ja tulevaisuudessa, ja niiden tärkeyttä vastaajat (N=161) saivat arvioida asteikolla 1 4 siten, että 1 ja 2 vastaa eriävää mielipidettä ja 3 ja 4 puoltavaa mielipidettä. Tärkeimpänä menestystekijänä vastaajat pitivät lähes 100-prosenttisesti korkeaa laatua. Hyvin korkealle arvioitiin myös asiakaslähtöinen palvelukulttuuri, yhteistyö- ja uudistumiskyky sekä nopea toimitus. Annetut väittämät koettiin suurimmalta osalta tärkeiksi. Sen sijaan alhainen hinta ei vastaajien mukaan ole lähitulevaisuudessa yrityksen menestystekijä. Langaton, virtuaalinen toimintaympäristö jakoi mielipiteet suurin piirtein puoliksi vastaan ja puolesta. Tarkempi vastausten jakauma on esitetty kuvassa 22. (väittämät ovat numeroituna kuvan alla). 80

81 Kuva 22. Arvioita alan yrityksen menestystekijöistä lähivuosina ja tulevaisuudessa (Lähde: Kysely työnantajille 2012) Korkea laatu Asiakaslähtöinen palvelukulttuuri Yhteistyökyky Uudistumiskyky Nopea toimitus Erikoistuminen Esteettisyys Tuotteen turvallisuus Muotoilun merkitys Ympäristömyötäisyys Verkostotoiminta Terveellisyys Mielihyvän tuottaminen Kotimainen valmistus Tuotteen valmistusolosuhteet Täydentävät palvelut, esim. asennus, korjaus Verkkokauppa Elämysten tuottaminen Logistinen osaaminen Ulkomaankauppa vienti/tuonti Teknologian kehittäminen Kulttuuriperinteen ylläpitäminen Langaton, virtuaalinen toimintaympäristö Alhainen hinta Tekstiili- ja vaatetusala tarvitsee muutosta uudistusta. Tekstiili- ja vaatetusala on globaalisti merkittävä ala, uusia innovaatioita syntyy ja tuotanto automatisoituu, minkä pitäisi näkyä myös tuotantotoiminnan kehityksessä. Työn perässä paikkakunnan vaihto tai kansainväliseen työympäristöön hakeutuminen on välttämätöntä tulevaisuuden tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaiselle. Muutokset yksilön elämässä voivat olla suuria tai pieniä. Nykyisen ammatin työnkuvan muuttuminen tai työn päättyminen lisäävät tarvetta täydennyskoulutukseen ja sitä kautta laaja-alaisempaan työtehtävään siirtymiseen tai uudelleen koulutukseen. 81

82

83 Tekstiili- ja vaatetusalan koulutus toisella asteella 83

84

85 8 Alan ammatillisen toisen asteen koulutuksen rakenne Koulutusjärjestelmässä ammatilliseen koulutukseen kuuluvat ammatillinen peruskoulutus sekä ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus. Ammatillinen koulutus on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä oleville aikuisille. Aikuiset voivat opiskella samoihin ammatillisiin perustutkintoihin kuin nuoret. Heillä on myös mahdollisuus osallistua ammatilliseen lisäkoulutukseen, joka on ammatillisen peruskoulutuksen jälkeistä jatko- ja täydennyskoulutusta. Ammatillisen koulutuksen yleisenä tavoitteena on kohottaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeita, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Ammatilliset perustutkinnot antavat laajat perusvalmiudet alan tehtäviin ja erikoistuneempaa osaamista jollakin osa-alueella sekä yleisen jatko-opintokelpoisuuden yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Ammatillisessa peruskoulutuksessa tutkinnot on suunniteltu työelämän tarpeisiin koulutusta järjestetään kaikilla koulutusaloilla tutkintojen laajuus on 120 opintoviikkoa tutkintoihin sisältyy vähintään 20 opintoviikkoa työssäoppimista työpaikoilla osaaminen osoitetaan ammattiosaamisen näytöillä (vrt. näyttötutkinto) tutkinnot rakentuvat perusopetuksen oppimäärälle koulutus soveltuu myös lukion oppimäärän opiskelleille ja ylioppilastutkinnon suorittaneille, jolloin opiskelu on lyhyempi aikaisemmin koulutuksen tai työkokemuksen kautta hankittu osaaminen tunnustetaan osaksi tutkintoa Jokaiseen ammatilliseen perustutkintoon on laadittu valtakunnalliset tutkinnon perusteet, joissa on määritetty tutkinnon osissa vaadittava ammattitaito, arvioinnin kohteet ja kriteerit sekä ammattitaidon osoittamistavat. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista, jotka voivat olla pakollisia tai valinnaisia. Tutkinnon osa -käsite vastaa aiempaa opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen käsitettä opintokokonaisuus. Tutkinto muodostuu ammatillisista tutkinnon osista sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa myös ammattitaitoa täydentävistä tutkinnon osista (yhteiset opinnot) ja vapaasti valittavista tutkinnon osista. Lisäksi peruskoulutuksena suoritettaviin tutkintoihin sisältyy pakollisia ja valinnaisia ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia (yhteiset opinnot) sekä vapaasti valittavia tutkinnon osia. Tutkintoon tulee voida yksilöllisesti sisällyttää enemmän tutkinnon osia, jotka laajentavat suoritettavaa tutkintoa, silloin kun se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon syventämisen kannalta tarpeellista. Opiskelija tai tutkinnon suorittaja voi valita ammatilliseen perustutkintoon tutkinnon osia myös muista ammatillisista tutkinnoista. Opiskelija voi valita jatko-opintokelpoisuuden vahvistamiseksi lukio-opintoja ja jopa suorittaa ylioppilastutkinnon. Nämä opinnot voivat korvata ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia (yhteisiä opintoja), muita valinnaisia tutkinnon osia ja vapaasti valittavia tutkinnon osia. 85

86 Korvaavuuksien määrittely edistää myös koulutuksen järjestäjien yhteistyötä ja yhteisen opetustarjonnan hyödyntämistä. Koko tutkinnon suorittaminen on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisesti järjestetyssä tutkintoon johtavassa koulutuksessa ensisijainen tavoite. Lisäksi opiskelija voi suorittaa perustutkinnon myös suunnatumman ammattipätevyyden tuottavan tutkinnon osan tai osia kerrallaan, silloin kun se on yksilön opiskeluvalmiuksien, elämäntilanteen tai työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaista. Opiskelijoilla tulee tällöin olla joustavia mahdollisuuksia suorittaa koko tutkinto myöhemmin. Tällaisissa tilanteissa koulutuksen järjestäjät laativat opiskelijalle tai tutkinnon suorittajalle, mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä työpaikan kanssa, suunnitelman koko tutkinnon suorittamisesta. Ammatillisen perustutkinnon perusteissa on päätetty tutkinnon ja koulutusohjelmien tai osaamisalojen tavoitteet, tutkinnon muodostuminen, tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tai tavoitteet, ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit sekä ammatillisten tutkinnon osien osalta myös ammattitaidon osoittamistavat. Taulukossa 5 on kuvattu tutkinnon muodostuminen tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnossa sekä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnossa. Taulukko 5. Ammatillisen peruskoulutuksen tutkintorakenne Tekstiili- ja vaatetusalan ja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnoissa Ammatilliset tutkinnon osat Muut valinnaiset tutkinnon osat ammatillisessa peruskoulutuksessa Vapaasti valittavat tutkinnon osat ammatillisessa peruskoulutuksessa Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (ATTO-opinnot) Ammatillista osaamista yksilöllisesti täydentävät tutkinnon osat (perustutkintoa laajentavat osat) 90 ov 0 10 ov 0 10 ov 20 ov Kaikille pakollinen tutkinnon osa tutkinnon osa: Tekstiili- ja vaatetus alan perustutkinto 10 ov Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto 20 ov Koulutusohjelman/osaamisalan pakollinen tutkinnon osa: Tekstiili- ja vaatetus alan perustutkinto 50 ov Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto 30 ov Koulutusohjelman kaikille valinnainen tutkinnon osa: Tekstiili- ja vaatetus alan perustutkinto 30 ov Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto 40 ov 1. Yrittäjyys 10 ov 2. Työpaikkaohjaajaksi valmentautuminen 2 ov 3. Ammattitaitoa syventävät ja laajentavat tutkinnon osat 4. Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (yhteiset opinnot) 0 10 ov 5. Lukio-opinnot 0 10 ov Yritystoiminta 10 ov Tutkinnon osat ammatillisista tutkinnoista Ammatillista osaamista yksilöllisesti syventävät paikallisesti tarjottavat tutkinnon osat ammatillisessa peruskoulutuksessa 86

87 Kaikissa ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon tutkinnon perusteissa on määritetty tutkinnon osissa vaadittava ammattitaito, arvioinnin kohteet ja kriteerit sekä ammattitaidon osoittamistavat. Tutkinnon perusteissa on määritetty myös, miten tutkinto muodostuu tutkinnon pakollisista ja valinnaisista osista. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa on yleensä valittavana useita osaamisaloja tai suuntautumisen mukaisia tutkinnon osia esimerkiksi vaatetusalan ammattitutkinnossa on yksi yhteinen pakollinen tutkinnon osa ja 6 osaamisalaa, joista valitaan yksi seuraavista: ompelijakisälli, kaavoittajakisälli, mekaanikkokisälli, vaatturikisälli, neuleenvalmistajakisälli ja modistikisälli. Lisäksi on kaikille valinnaisia tutkinnon osia. Ammattitutkinnoissa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytetty ammattitaito. Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinto suoritetaan aina näyttötutkintona, jossa ammattitaito osoitetaan tutkintotilaisuuksissa. Nämä tutkinnot arvioidaan asteikolla hyväksytty tai hylätty. Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa aikuisväestölle joustavan tavan osoittaa, uudistaa ja ylläpitää ammatillista osaamistaan tai työtehtävien vaihtuessa valmistua myös uuteen ammattiin. Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen voidaan kansallisesti ja laadullisesti tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Näyttötutkintojärjestelmässä työnantajataho, työntekijätaho ja opetusala tekevät tiivistä yhteistyötä tutkintorakennetta kehitettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, tutkintotilaisuuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä sekä tutkintosuorituksia arvioitaessa. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Näyttötutkinnon perusteissa on määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaatimuksina. Tutkinnot rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia. Opetushallituksen asettamat, työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa olevaa, tutkintotoimikunnan kanssa solmittua järjestämissopimusta. Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla hyväksytysti tutkinnon perusteissa vaadittu osaaminen tutkintotilaisuuksissa käytännön työssä ja toiminnassa. Jokainen tutkinnon osa on arvioitava erikseen. Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä. Aloilla, joilla itsenäinen ammatinharjoittaminen on tyypillistä, myös tämä taho otetaan huomioon arvioijien valinnassa. Lopullisen päätöksen arvioinnista tekee tutkintotoimikunta. Tutkintotodistus voidaan antaa, kun kaikki tutkinnon suorittamiseksi määrätyt tutkinnon osat on suoritettu hyväksytysti. Voidaan antaa myös todistus suoritetuista tutkinnon osista. Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto, ammatti- tai erikoisammattitutkinto antaa kelpoisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja yleisen kelpoisuuden ammattikorkeakouluopintoihin. 87

88 Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsuhteeseen perustuvaa ammatillista koulutusta, jota täydennetään ammattioppilaitoksissa tai aikuiskoulutuskeskuksissa järjestettävillä tietopuolisilla kursseilla. Se soveltuu sekä nuorille että aikuisille. Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella pääasiassa samoihin ammatillisiin perustutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Oppisopimuskoulutus tarjoaa lisäksi laajat mahdollisuudet ammatilliseen lisäkoulutukseen. Myös yrittäjillä on mahdollisuus kouluttautua oppisopimuksella. Oppisopimuskoulutus on tutkintoon valmistavassa/ johtavassa koulutuksessa kestoltaan yleensä 2 4 vuotta. Aiempi koulutus ja työkokemus lyhentävät koulutusaikaa. Lisäkoulutuksessa koulutusaika on 4 12 kuukautta. Oppisopimuskoulutukseen liittyy henkilökohtainen opiskeluohjelma, jossa opiskelijan aikaisempi työkokemus ja koulutus voidaan ottaa huomioon. Oppisopimuskoulutus edellyttää työpaikkaa, jolla on käytettävissä tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten mukaisen koulutuksen järjestämiseen riittävästi tuotanto- ja palvelutoimintaa, tarpeellinen työvälineistö sekä ammattitaidoltaan pätevää henkilökuntaa, joka voidaan määrätä opiskelijan vastuulliseksi kouluttajaksi. Oppisopimuspaikka on opiskelijan hankittava itse. Paikalliset oppisopimuskeskukset tai oppisopimustoimistot vastaavat oppisopimuksen tekemisestä sekä koulutuksen suunnittelusta. Oppisopimustoimiston koulutustarkastaja käynnistää oppisopimuskoulutuksen, osallistuu koulutuksen suunnitteluun, ostaa tietopuolisen opetuksen oppilaitoksesta ja hyväksyy oppisopimuksen. Oppisopimus on määräaikainen työsopimus, joka sitoo opiskelijaa, työnantajaa, oppilaitosta ja koulutuksen järjestäjää. Oppisopimuskoulutuksen avulla työnantaja voi saada ammattilaisen suoraan tarvitsemiinsa tehtäviin. Työnantaja maksaa opiskelijalle työehtosopimuksen mukaisen palkan. Noin prosenttia oppisopimuskoulutuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkakouluttaja. Oppisopimuksen ajan työnantaja tarjoaa opiskelijalle ammatin tai tutkinnon edellyttämiä työtehtäviä ja sitoutuu järjestämään työt niin, että opiskelija voi osallistua oppilaitoksessa toteutettavaan opetukseen. Mikäli oppisopimuskoulutukseen otetaan työtön henkilö, voi työnantaja saada työ- ja elinkeinotoimistosta haettavaa palkkatukea. Alan ammatilliset perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammatillinen perustutkinto voidaan suorittaa ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona. Toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa voi suorittaa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon, jossa voi suuntautua vaatetusompeluun, sisustusompeluun, modisti- tai vaatturitöihin, tekstiilitekniikkaan, tekstiilihuoltoon tai jalkinealaan. Tutkinnot ovat vaatetusompelija, sisustusompelija, modisti, vaatturi, tekstiilinvalmistaja, tekstiilihuoltaja ja suutari. Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös tekstiilialan, vaatetusalan, turkkurin, nahanvalmistajan, laukkuja nahka-alan sekä jalkinealan ammattitutkinnot. Erikoisammattitutkintoina voidaan suorittaa tekstiilialan, vaatetusalan, turkkurimestarin, nahanvalmistajamestarin, laukku- ja nahkamestarin sekä jalkinealan erikoisammattitutkinnot. Taulukossa 6 on esitetty tutkintojen laaja kirjo ja tutkintojen rakenteet on esitetty liitteessä

89 Taulukko 6. Tekstiili- ja vaatetusalan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnossa on 4 koulutusohjelmaa: vaatetuksen, jalkinealan, tekstiilitekniikan ja tekstiilihuollon koulutusohjelmat. Perustutkinnon suorittanut ompelee vaatteita, päähineitä, asusteita, turkiksia tai valmistaa jalkineita, kankaita, neuloksia tai muita tarvikkeita. Tekstiili- ja vaatetusalan tutkinnon suorittaneet voivat työskennellä ompelualalla, tekstiilinvalmistuksessa, tekstiilihuollossa tai jalkineiden valmistuksessa. Materiaalituotantoon keskittyvät alat tuottavat raaka-aineita niin pukeutumiseen, sisustamiseen kuin teollisuuden teknologiallekin. Ala sopii yritteliäille ja luoville henkilöille. Alalla toimitaan lähinnä teollisuuden palveluksessa, mutta myös yrittäjinä. Vaatetusompelija (vaatetuksen koulutusohjelma/osaamisala) suunnittelee, kaavoittaa ja ompelee vaatteita ja asusteita. Työpaikat: Vaatetehtaat, vaatteita valmistavat yritykset, vaatetusliikkeet, tavaratalot, oma yritys. Sisustusompelija (vaatetuksen koulutusohjelma/ osaamisala) suunnittelee ja valmistaa ommeltavia sisustustekstiilejä koteihin ja julkisiin tiloihin. Työpaikat: Sisustusliikkeet, kangaskaupat, oma yritys. Modisti (vaatetuksen koulutusohjelma/ osaamisala) valmistaa ja uudistaa hattuja, laukkuja, käsineitä ja muita asusteita. Työpaikat: Hattuliikkeet, tavaratalot, teatterit, oma yritys. Vaatturi (vaatetuksen koulutusohjelma/ osaamisala) valmistaa pääasiassa miesten pukuja tilaustyönä. Työpaikat: Vaatturiliikkeet, pukuvuokraamot, teatterit, oma yritys. Tekstiilinvalmistaja (tekstiilitekniikan koulutusohjelma/ osaamisala) työskentelee prosessiteollisuudessa tekstiilin valmistajana. Työpaikat: Kehräämöt, kutomot, kuitukangastehtaat, nauhatehtaat, neulomot, sukkatehtaat, tekstiilipainot tai värjäämöt ja viimeistämöt. Tekstiilinhuoltaja (tekstiilihuollon koulutusohjelma/ osaamisala) toimii tekstiilien puhdistus-, huolto-, myynti- ja asiakaspalvelutehtävissä erilaisissa pesuloissa. Työpaikat: Pesulat, oma yritys. Suutari (jalkinealan koulutusohjelma/osaamisala) valmistaa ja korjaa jalkineita ja nahkatuotteita. Työpaikat: Kenkätehtaat, tavaratalot suutarinliikkeet, oma yritys. 89

90 Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Tutkintonimike: artesaani Perustutkinnossa on kaksi osaamisalaa: tuotteen suunnittelun ja valmistuksenosaamisala ja ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisala. Artesaanilla on ammatilliset perusvalmiudet ammattialansa eri tehtäviin sekä jatko-opintoihin. Lisäksi hänellä on erikoistuneempi osaaminen yhdellä ammattialalla kuten esimerkiksi entisöinti-, keram iikka-, kirjansidonta-, kivi-, kultaseppä-, lasi-, lavasterakennus-, metalli-, aseseppä-, puu-, restaurointi-, saamenkäsityö-, sisustus-, soitinrakennus-, tekstiili-, vaatetus-, veneenrakennus- ja verhoiluala. Työpaikat: Käsi- ja taideteollisuusalan yritykset, oma yritys. Artesaani tekee yhteistyötä lähialoilla, kuten matkailuala, hyvinvointiala, teatteri- ja elokuvatuotannot, media- tai graafinen ala. Edellä mainittujen perustutkintojen lisäksi on alaan läheisesti liittyviä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, joissa jokin osaamisala liittyy tekstiili- ja vaatetusalaan, esimerkiksi sisustusalan ammattitutkinnossa sisustus- ja huonekalutekstiilit tai teatterialan ammattitutkinnossa pukujen valmistus. Seuraavien alan tutkintojen ja alaan läheisesti liittyvien tutkintojen esittely perustuu Opetushallituksen julkaisemien Koulutusoppaan ja Aikuiskoulutusoppaan (2012) tietoihin. Vaatetusalan ammattitutkinto (yhteinen käsi- ja taideteollisuusalan kanssa) Kaavoittajakisälli kaavoittaa ja kuosittelee vaatteita. Mekaanikkokisälli kokoaa, asentaa, korjaa, huoltaa ja säätää alan koneita ja laitteita. Modistikisälli suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa asusteita kuten päähineitä ja somisteita arkeen ja juhlaan. Neuleenvalmistajakisälli suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa neuletuotteita neulekoneilla. Ompelijakisälli suunnittelee, kaavoittaa ja ompelee vaatteita naisille, miehille ja lapsille sekä sisustus- ja muita ommeltavia tuotteita arkeen ja juhlaan. Vaatturikisälli suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa vaatturin tavoin lähinnä miesten pukuja, mutta myös naisten jakkupukuja tai esim. hääpukuja tilaustyönä yksittäisille asiakkaille, teatteri- ja elokuvatuotantoihin, arkeen ja juhlaan. Työpaikat: Vaatetusalan pienteollisuus, teatteri- ja elokuvatuotannot, vaatetusalan myyntityö, tapahtuma- ja elämystuotanto, ohjaus- ja neuvontatyö, oma yritys. Vaatetusalan erikoisammattitutkinto (yhteinen käsi- ja taideteollisuusalan kanssa) Mallimestari mitoittaa, kaavoittaa, muotoilee, sovittaa ja sarjoo vaatteita käsin ja tietokoneella. Mekaanikkomestari huoltaa vaatetusteollisuudessa koneita ja laitteita sekä tekee laitehankintoja. Modistimestari valmistaa päähineitä, muita asusteita ja somisteita arkeen ja juhlaan. Neulemestari suunnittelee, valmistaa ja markkinoi neuletuotteita ja -mallistoja. Ompelijamestari suunnittelee, kaavoittaa ja ompelee vaatteita ja mallistokokonaisuuksia erilaisille asiakasryhmille. Pukeutumisneuvoja auttaa asiakasta löytämään sopivia vaatteita ja asukokonaisuuksia haastaviin käyttötarkoituksiin ja tilaisuuksiin. Vaatetusalan huippuosaaja tuntee oman ammattialansa kangas-, lanka- ja lisätarvikemateriaalit sekä niiden käyttöominaisuudet. Hän laatii tuotteille hoito-ohjeet. Hän toimii taitavasti asiakkaiden kanssa. Hän seuraa muotia tiedostaen laadun ja ajattomuuden merkityksen pitkäikäisissä tuotteissa. Työpaikat: Studioompelimot, vaatturiliikkeet, teatteri- ja elokuvatuotannot, malliompelimot vaatetusteollisuudessa, elämys- ja teematapahtumat, vähittäismyynti, alihankinta, työnjohtoja esimiestehtävät, oma yritys. 90

91 Tekstiilialan ammattitutkinto (yhteinen käsi- ja taideteollisuusalan kanssa) Käsi- ja taideteollisen tekstiilin valmistaja suunnittelee ja valmistaa monipuolisesti tekstiilialan tuotteita, palvelujatai työsuorituksia. Yrityksen tuotesarjat ovat melko pieniä. Tuotteen viimeistelyssä käsityön osuus on merkittävä. Tutkinnon suorittanut osoittaa osaamisensa jollain tietyllä, rajatulla ammatti-alalla. Näitä voivat olla mm. kankaan kuviointi, huovutus, neuleiden valmistus, kudonta, tekstiilituotteen valmistamisen ohjaus ja tekstiilialan palvelujen tarjoaminen. Työpaikat: Tekstiilituotteiden tai -palvelujen suunnittelu ja valmistus yhteistyössä mm. matkailualan, hyvinvoinnin, museoiden, teattereiden ja muiden käsityöläisten kanssa, ohjaus- ja neuvontatyö, alan myymälät, oma yritys. Tässä tutkinnossa on myös osaamisala Teollisen tekstiilin valmistaminen. Tekstiilihuollon ammattitutkinto Tekstiilihuollon ammattitutkinnon suorittanut valitsee tekstiileille huolto-ohjeen mukaisen huoltotavan, tunnistaa pesutapahtuman eri tekijöiden yhteisvaikutuksen ja käyttää pesukemikaaleja turvallisesti ja ympäristöystävällisesti. Hän käyttää tehokkaasti koneita ja laitteita sekä valitsee tekstiiliryhmien jälkikäsittelymenetelmät ja tahranpoisto- ja uusintapesukäytännöt. Työpaikat: Laitosja palvelupesulat. Tekstiilihuollon ammattitutkinto ja Pesulatekniikan erikoisammattitutkinto kuuluvat uudessa tutkintorakenteessa Tekniikan ja liikenteen alaan. Jalkinealan ammattitutkinto Tutkinnon suorittanut jalkine- ja suutarikisälli valmistaa suuntautumisensa mukaisesti jalkineita ja muita nahkatuotteita sekä huoltaa ja korjaa niitä. Työpaikat: Jalkinetehtaat, suutarinverstaat, pienet jalkineiden käsityömäistä valmistusta harjoittavat yritykset, oma yritys. Laukku- ja nahka-alan ammattitutkinto Laukku- ja nahka-alan ammattitutkinnon suorittanut pystyy suunnittelemaan ja valmistamaan laukku- ja nahkaalan tuotteita. Hän osaa laatia yrityksen kehittämissuunnitelman sekä tulo- ja menoarvion. Työpaikat: Laukku- ja nahka-alan yritykset. Tekstiilialan erikoisammattitutkinto (yhteinen käsi- ja taideteollisuusalan kanssa) Tutkinnon suorittanut suunnittelee ja valmistaa, asentaa, hoitaa ja huoltaa monipuolisesti tekstiili- ja sisustusalan tuotteita. Tekstiilituotteen valmistus on käsityövaltaista työtä, jossa hyvän materiaalituntemuksen lisäksi vaaditaan kädentaitoja sekä esteettistä, visuaalista ja kulttuuriosaamista. Työpaikat: Käsi- ja taideteollisuusala, ohjaus- ja neuvontapalvelut, myynti- ja markkinointitehtävät, oma yritys, teollisuuden kehräämöt, kutomot, neulaamot, neulomot, tekstiilipainot, värjäämöt, viimeistämöt tai kuitukangastehtaat. Pesulateknikon erikoisammattitutkinto Pesulateknikon erikoisammattitutkinnon suorittanut perehdyttää ja opastaa tekstiilihuollon henkilöstöä. Hän toimii alan asiantuntijana tekstiilihuoltopalveluiden laadun kehittämisessä ja palveluiden markkinoinnissa eri asiakasryhmille, pesulassa työnjohtajana ja esimiehenä, pesulamyymälän hoitajana, asiakaspalveluvastaavana tai ohjaajana tai asiantuntijatehtävissä. Hän suunnittelee pesulan tilaratkaisuja, pesulaprosesseja ja hankintoja. Työpaikat: Pesulat, oma yritys. Jalkinealan erikoisammattitutkinto Tutkinnon suorittanut jalkine- ja suutarimestari tekee suuntautumisalansa mukaisesti jalkineiden ja muiden nahkatuotteiden eri työvaiheet ja hinnoittelun. Hän myös jakaa osaamistaan alalle aikoville. Työpaikat: Jalkinekorjaamot, kenkätehtaat ja jalkineita käsityömäisesti valmistavat yritykset. Laukku- ja nahkamestarin erikoisammattitutkinto Tutkinnon suorittanut laukku- ja nahkamestari tuntee nahkalajit, erikoisnahat sekä muut materiaalit ja valmistaa niistä laukku- ja nahka-alan tuotteita ja mallikappaleita. Hän tekee koneisiin tarvittavat säädöt ja perushuollon sekä ohjaa alan erilaisia työsuo rituksia. Työpaikat: laukkuja nahka-alan yritykset, oma yritys. 91

92 Nahanvalmistajan ammattitutkinto Tutkinnon suorittanut nahan valmistaja työskentelee tehtaassa tai omassa yrityksessä valmista en nahkoja. Hän hallitsee nahkojen luokitukset, ominaisuudet, käyttöalueet ja säilytystavat sekä käytettävien koneiden ja laitteiden säädöt ja huollon. Työpaikat: tehtaat tai oma yritys. Turkkurin ammattitutkinto Turkkurin ammattitutkinnon suorittanut käsittelee turkismateriaaleja ja valmistaa turkistuotteita. Hän tuntee muokkaus- ja viimeistelyprosessit, turkisalan tuotantoketjut ja ostokäytännöt. Työpaikat: turkisalan yritykset, oma yritys Nahanvalmistajamestarin erikoisammattitutkinto Tutkinnon suorittanut nahanvalmistajamestari tekee nahanvalmistuksen vaativia työtehtäviä ja toimii työalueensa esimiehenä. Hän osaa organisoida ja johtaa yrityksen tuotantotoimintaa. Työpaikat: tehtaat tai oma yritys. Turkkurimestarin erikoisammattitutkinto Turkkurimestarin tutkinnon suorittanut valmistaa tai voi valmistuttaa turkisalan tuotteita sekä ohjaa ja valvoo tuotteiden valmistamista. Hän voi toimia turkisalan yrityksissä valmistukseen liittyvissä tehtävissä sekä tuotannonsuunnittelussa ja työnjohdossa. Hän hallitsee tuotteen siirtämisen teolliseen tuotantoon. Työpaikat: turkisalan yritykset, oma yritys. Verhoilijan ammattitutkinto Verhoilija erikoistuu teollisten tuotteiden verhoiluun tai perinteisin menetelmin tapahtuvaan yksittäisten tuotteiden verhoiluun. Verhoiltavana voi olla mm. ajoneuvojen ja laivojen sisätilat sekä huonekalut. Verhoilijan työhön kuuluu verhoiltavien tuotteiden runkorakenteiden ja pintakäsittelyn korjaus. Työpaikat: verhoomot, huonekaluteollisuus, ajoneuvo- ja laivateollisuus, ohjaus- ja neuvontatyö, oma yritys. Sisustusalan ammattitutkinto Tutkinnon suorittanut on erikoistunut yhteen seuraavista sisustusalan kohteista: sisustus- ja huonekalutekstiilit, sisustusrakentaminen, laivasisustusasennus tai kalusteet. Hän tuntee tilan ja valaistuksen vaikutukset sisustuksessa ja on perehtynyt materiaali- ja kalustetyyppeihin. Hän tuntee rakennus- ja sisustusperinnettä. Hän osaa tulkita ja laatia rakennuspiirustuksia. Työpaikat: Työtehtävät liittyvät sisustus- ja huonekalutekstiileihin, sisustusrakentamiseen, laivasisustamiseen, kalusteisiin, stailaamiseen tai sisustusmyyntityöhön yhteistyössä muiden alan ammattilaisten ja sisustussuunnittelijoiden kanssa. Vähittäis- ja tukkukaupat, oma yritys. Verhoilijamestarin erikoisammattitutkinto Verhoilijamestari erikoistuu teollisten tuotteiden verhoiluun tai perinteisin menetelmin tapahtuvaan yksittäisten tuotteiden verhoiluun. Verhoiltavana voivat olla ajoneuvojen ja laivojen sisätilat sekä huonekalut. Verhoilijan työhön kuuluu verhoiltavien tuotteiden runkorakenteiden ja pintakäsittelyn korjaus. Verhoilijamestari toimii usein esimiehenä tai työnohjaajana. Työpaikat: verhoomot, huonekaluteollisuus, ajoneuvo- ja laivateollisuus, esimiestehtävät, ohjaus- ja neuvontatyö, oma yritys. Sisustusalan erikoisammattitutkinto Tutkinnon suorittanut osaa suunnitella, hinnoitella, johtaa ja toteuttaa sisustusprojekteja. Hän erikoistuu yhteen seuraavista: sisustus- ja huonekalutekstiilit, sisustusrakentaminen, sisäpintakäsittelyt, kalusteet tai laivasisustusasennus. Työpaikat: Sisustusalan yritykset, myynti- ja markkinointitehtävät, oma yritys. 92

93 Käsityöntekijän ammattitutkinto Tutkinnon suorittanut suunnittelee ja valmistaa käsityöalan tuotteita tai palveluita usein itsenäisenä käsityöyrittäjänä mm. seuraavilla aloilla: taidekehystys, nukenvalmistus, köydenpunonta, korujen valmistus, emalityöt, taidelasin valmistus, huovutus tai kankaan kuviointi. Käsityöntekijä voi tarjota tuotteita, palveluita tai työsuorituksia. Tuotannossa käytetään myös koneita, mutta ei yhtä laajasti kuin massatuotannossa, ja yrityksen tuotesarjat ovat pieniä. Työpaikat: Käsityöyritykset sekä alan ohjausta ja neuvontaa tarjoavat yritykset, oma yritys. Saamenkäsityökisällin ammattitutkinto Tutkinnon suorituskieli on saame. Saamenkäsityökisälli tuntee saamenkäsityön eli duodjin perinteet ja merkityksen saamenkulttuurissa. Hän voi suuntautua vaatetukseen (saamenpuku ja asusteet, nahka- tai turkistuote, tiuhta- ja punontatyö, erityistekniikat ja kudontatyö) tai esineiden valmistukseen (pahkatyö, puutyö, luu- ja sarvityö, jalometallityö, juurityö, työvälineet ja kuljetusvälineet). Saamenkäsityökisälli suunnittelee ja valmistaa sekä perinteisten että uusien mallien mukaisia tuotteita. Työpaikat: saamenkäsitöiden suunnittelu-, valmistus-, neuvonta-, myynti- ja markkinointiyritykset, oma yritys. Käsityömestarin erikoisammattitutkinto Käsityömestari osaa tuotteistaa ja valmistaa laadukkaita tuotteita, palveluja tai työsuorituksia. Hän osaa johtaa yritystä tai käsityöprojektia. Käsityömestari osaa tehdä käsityötä ammattimaisesti ja kannattavasti ammatinharjoittajana yrittäjänä tai käsityöyrityksen työntekijänä. Hän käyttää työskennellessään koneita, mutta ei yhtä laajasti kuin massatuotannossa, ja yrityksen tuotesarjat ovat melko pieniä. Työpaikat: Oma yritys, käsityöyritykset, ohjaus- ja neuvontapalvelut. Saamenkäsityömestarin erikoisammattitutkinto Tutkinnon suorituskieli on saame. Saamenkäsityömestari hallitsee laajasti saamenkäsityötuotteiden eli duodjin suunnittelun ja valmistuksen. Hän tuntee duodjin arvot, perinteen ja kulttuurisen merkityksen. Hän kykenee toimimaan alan perehdyttäjänä. Työpaikat: Saamenkäsityötuotteiden suunnittelu-, valmistus-, neuvonta- ja markkinointiyritykset, oma yritys. Teatterialalla ei ole omaa erillistä perustutkintoa. Teatterityöhön hakeutuu henkilöitä, jotka ovat suorittaneet aiemmin esimerkiksi käsi- ja taideteollisuusalan, viestintä- ja informaatiotieteiden tai muiden alojen (musiikki-, vaatetus-, tekstiili-, kauneudenhoito-, puusepän-, metalli-, verhoilu-, sisustus-, pintakäsittely-, rakennus- tai sähköalojen) ammatillisia perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkintoja tai -opintoja. Teatterialan ammatti- ja erikoisammattitutkinnoilla saavutetaan tuotantotekniikan, lavasterakentamisen, pukujen valmistamisen, maskeerauksen ja nukketeatterin eri tehtävissä tarvittava osaaminen. Tutkinnon suorittaneet voivat työskennellä teatterin ja muun ohjelmatuotannon tuotanto- ja teatteriteknisissä tehtävissä, teatterinukkien kanssa taiteen, kulttuurin, opetuksen ja taidekasvatuksen tehtävissä tai teatteri- ja muun estraditaiteen sekä media-alan maskeeraajan tehtävissä. Teatterialan ammattitutkinto Teatterialan ammattitutkinnon Pukujen valmistuksen suuntautumisalan suorittaneet valmistavat rooli- ja erikoisvaatteita sekä tukirakenteita ja tehosteita. Teatterialan erikoisammattitutkinto Teatterialan erikoisammattitutkinnon suorittaneella on alansa esimiestaidot ja projektiosaaminen. Puvustuksen suuntautumisalan tutkinnon suorittanut tulkitsee pukuluonnoksia ja organisoi puvustuksen valmistuksen. 93

94 Opettajien mielipiteitä toisen asteen tutkinnon perusteista ja opetussuunnitelmista Toisen asteen opettajilta tiedusteltiin mielipidettä nykyisistä tutkinnon perusteista (perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto) ja oppilaitoskohtaisesta opetussuunnitelmasta. Tekniikan ja liikenteen alan ja kulttuurialan opettajien mielipiteet olivat keskenään hyvin samansuuntaisia. Seuraavassa kuvassa (kuva 23) on esitetty edellä mainittujen vastausten keskiarvot mitä lähempänä keskiarvoa 4 kuvaaja kulkee, sitä enemmän samaa mieltä vastaajat olivat väittämästä, ja vastaavasti kuvaajan lähetessä keskiarvoa 1 olivat vastaajat eri mieltä väittämän sisällöstä. Väittämät ovat numerojärjestyksessä kuvan alapuolella. Kuva 23. Mielipiteitä nykyisistä tutkinnon perusteista (perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto) ja oppilaitoskohtaisesta opetussuunnitelmasta (Lähde: Toisen asteen opettajakysely 2012) Olen saanut vaikuttaa tutkinnon osien ja opetuksen sisältöihin riittävästi. Olen tyytyväinen uusittuihin tutkinnon perusteisiin ja opetussuunnitelmaan. Tutkinnon perusteita ja opetussuunnitelmia uudistetaan liian usein. Arviointikriteerit ovat yksiselitteiset. Uusittu opetussuunnitelma ei muuttanut lainkaan opetuksen sisältöjä eikä opetusmenetelmiä. Tutkinnon osat ovat liian laajoja kokonaisuuksia. Tutkinnon perusteet rajaavat sopivasti opetettavia sisältöjä Ammattitaitovaatimukset ovat suurimmalle osalle opiskelijoista liian vaativat. Entisiin tutkinnon perusteisiin verrattuna muutosta parempaan suuntaan. Alan nykyiset tutkinnon perusteet palvelee tutkinnon suorittajalle tehtävää henkilökohtaistamis-suunnitelmaa. Tutkinnon perusteista on hyötyä sellaiselle tutkinnon suorittajalle, joka osallistuu näyttöön ilman valmistavaa koulutusta. Tekstiili- ja vaatetusalalla tulisi olla yhteiset tutkinnon perusteet. Joitakin tutkinnon perusteita voitaisiin yhdistää. Ammatillisen toisen asteen opettajat olivat mielestään saaneet vaikuttaa tutkinnon osien ja opetuksen sisältöihin riittävästi. Heidän mielestään tutkinnon perusteita ja opetussuunnitelmia uudistetaan liian usein. Kuitenkin nykyisiä tutkinnon perusteita pidetään entisiä parempina. Kyselyn mukaan tutkinnon osat ovat sopivan laajoja kokonaisuuksia. Sen sijaan arviointikriteerejä pitäisi yksinkertaistaa. Opettajien mukaan uusittu opetussuunnitelma on vaikuttanut opetuksen sisältöihin ja opetusmenetelmiin. Ammattitaitovaatimuksia perustutkinto-opettajat pitivät suurimmalle osalle opiskelijoista liian vaativina, mistä vaatetusalan ammattitutkinto-kouluttajat olivat eri mieltä. Vaatetusalan ammattitutkinto-kouluttajat olivat yksimielisiä siitä, että tutkinnon perusteista on hyötyä sellaiselle tutkinnon suorittajalle, joka osallistuu näyttöön ilman valmistavaa koulutusta. Alan nykyiset tutkinnon perusteet palvelevat tutkinnon suorittajalle tehtävää henkilökohtaistamissuunnitelmaa. 94

95 9 Ammatillisen toisen asteen koulutuksen tuottama osaaminen Yritysten kilpailukyky perustuu keskeisesti osaamiseen. Työssä tarvittavan osaamisen ja työntekijän osaamisen yhteensovittaminen tutkintojen avulla on keskeinen tutkintojärjestelmän haaste. Osaaminen on tietojen, taitojen ja pätevyyden yhdistelmä eli laaja-alainen kyky hyödyntää tietoja, taitoja ja pätevyyttä työ- ja opintotilanteissa sekä yhteiskunnan jäsenenä. Tieto on oppimalla tapahtuneiden asioiden omaksumisen tulos. Tiedot muodostuvat muun muassa työ- ja opintoalaan sekä yhteiskunnassa toimimiseen liittyvien faktojen, periaatteiden, teorioiden ja käytäntöjen kokonaisuudesta. Taito on kyky soveltaa tietoja ja käyttää tietotaitoa tehtävien tekemiseen ja ongelmien ratkaisuun. Pätevyys on todistettu kyky käyttää tietoja, taitoja sekä henkilökohtaisia, sosiaalisia tai menetelmällisiä valmiuksia työ- ja opintotilanteissa sekä ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) mukaan erilaisia pätevyystyyppejä ovat muun muassa: yleiset pätevyydet henkilökohtaiset pätevyydet ydinpätevyydet organisaatioon liittyvät pätevyydet ammatilliset pätevyydet, teolliset tai ammattialaan liittyvät pätevyydet Erilaisia taitoja ovat mm: 1. Sosiaaliset taidot 2. Itsensä johtamistaidot 3. Yhteistyötaidot 4. Kommunikointitaidot 5. Kielelliset taidot 6. Luovuuteen ja innovatiivisuuteen liittyvät taidot 7. Kehittämistaidot Suunnittelutaidot Kulttuurien välisiin kontakteihin liittyvät taidot Oppimistaidot Tietotekniikkaan ja tietoverkkojen käyttöön liittyvät taidot Numeroiden käsittelyyn liittyvät taidot Erilaiset varsinaiset ammatilliset taidot Nykyisistä tutkinnon perusteista löytyvät jo ECVET-kuvauksen mukaiset tiedot, taidot ja pätevyys. Tiedot voidaan osoittaa työn perustana olevan tiedon hallinnassa, taidot työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinnassa ja myös elinikäisen oppimisen avaintaidoissa. Pätevyys voidaan osoittaa työprosessin hallinnalla sekä elinikäisen oppimisen avaintaidoilla. Tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset Tässä kappaleessa tarkastellaan tekstiili- ja vaatetusalan sekä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintojen tutkinnon perusteissa esitettyjä ammattitaitovaatimuksia ja osaamista. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon osalta ammattitaitovaatimuksia ja osaamista käsitellään vaatetusalan (esimerkiksi vaatetus, rooli- ja teatteripuvustus) näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat myös näiden tutkintojen yhtäläisyydet ja eroavuudet. 95

96 Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Tutkinnon perusteiden mukaisesti tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon suorittaneella on laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin sekä jatko-opintoihin. Lisäksi hänellä on erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito yhdellä tutkinnon osa-alueella siten, että tutkinnon suorittanut voi sijoittua työelämään, suoriutua alansa vaihtelevista tehtävistä myös muuttuvissa oloissa sekä kehittää ammattitaitoaan läpi elämän. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon suorittaneella on monipuolinen ammattitaito ja hän kehittää sitä jatkuvasti. Alan ammattilainen on luotettava, laatutietoinen, omaaloitteinen sekä asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkinen. Hän osaa soveltaa oppimiaan taitoja ja tietoja vaihtelevissa työelämän tilanteissa. Hän pystyy näkemään työnsä osana suurempia tehtäväkokonaisuuksia ja ottamaan työssään huomioon lähialojen ammattilaisten tehtävät. Tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisella on loogista ajattelu- ja hahmottamiskykyä, hän on kädentaitojen moniosaaja, joka ymmärtää ja osaa muodonhallinnan. Tekstiili- ja vaatetusalalla työskenteleviltä vaaditaan tietotekniikan taitoja, yrittäjämäistä asennetta, markkinoinnin perusteiden hallintaa sekä taitoa toimia vuorovaikutuksessa myös ulkomaisten yhteistyöyritysten kanssa. Vaatetusompelija hallitsee sekä teollisen että ateljeetyyppisen vaatteiden suunnittelu- ja valmistusprosessin. Hänellä on valmiudet toimia yrityksissä kaavoituksen, valmistuksen ja viimeistyksen eri tehtävissä. Hänellä on hyvä materiaalituntemus ja taito valmistaa tuotteita kankaiden lisäksi alan erikoismateriaaleista, kuten esimerkiksi nahasta. Vaatetusompelijan luovuutta ja kädentaitoja tarvitaan myös pukuvuokraamojen, teattereiden sekä esiintyvien taiteilijoiden puvustuksessa. Korjausompelu ja vaatteiden muodistus on myös osa vaatetusompelijan työnkuvaa. Vaatetusompelijan tehtävät edellyttävät jatkuvaa muodin ja trendien seuraamista, uusien materiaalien tuntemusta ja tiedon soveltamista kulloisiinkin työtehtäviin. Opintoihin sisältyvien asiakaspalvelu- ja yrittäjyysopintojen kautta opiskelija omaksuu liiketaloudellisen ajattelutavan, mikä antaa valmiuksia toimia vaatetusalan kaupan asiakaspalvelussa ja kokemuksen myötä mahdollisuuden toimia itsenäisenä yrittäjänä. Vaatetusalalla toimiva käyttää tietotekniikkaa apuvälineenään ja hyödyntää taitojaan tietojen sähköisessä välityksessä osapuolelta toiselle. Sisustusompelija tuntee erilaiset sisustusmateriaalit. Hän osaa mitoittaa sisustustekstiilit kohteen ja käyttötarkoituksen mukaan sekä valmistaa tuotteet laadukkaasti ja asentaa ne paikoilleen. Hän opastaa asiakasta materiaalivalinnoissa ja tuotteiden hoidossa. Sisustusalalla työskenneltäessä on ymmärrettävä värien ja valaistuksen perusasiat ja niiden vaikutus sisustukseen. Sisustusompelija suunnittelee, kaavoittaa ja valmistaa ommeltavia sisustustekstiilejä kotiin ja julkisiin tiloihin. Hän ymmärtää, että sisustustekstiilit ovat osa muuta sisustamista ja pystyy näkemään työnsä osana suurempaa kokonaisuutta sekä ottamaan huomioon muiden ammattilaisten tehtävät yhteisissä projekteissa. Sisustusalalla toimiva käyttää tietotekniikkaa apuvälineenään ja hyödyntää taitojaan tietojen sähköisessä välityksessä osapuolelta toiselle. Sisustusompelija voi työskennellä erilaisissa tehtävissä sisustusliikkeissä, kangaskaupoissa ja sisustustavarataloissa. Hän voi myös toimia itsenäisenä yrittäjänä tai valmistaa tuotteita alihankintatyönä muille yrityksille. Sisustusompelija on asiakaspalvelun osaaja, joka pystyy opastamaan asiakasta sisustustekstiilien materiaali-, malli-, väri- ja tyylikysymyksissä. 96

97 Modisti on asustealan ammattilainen, joka täydentää asukokonaisuudet erilaisilla asusteilla, kuten hatuilla, laukuilla, käsineillä ja somisteilla. Hän suunnittelee, valmistaa, muotoilee ja uudistaa erilaisia tuotteita esimerkiksi huovasta, kankaasta, nahasta tai alan erikoismateriaaleista. Tuotteet valmistetaan usein yksittäiskappaleina ja käsityönä. Modisti voi työskennellä esimerkiksi hattuliikkeissä, tavarataloissa, teattereissa ja puvustamoissa tai muissa alan tehtävissä. Hän voi toimia itsenäisenä yrittäjänä tai valmistaa tuotteita alihankintatyönä isommalle yritykselle. Modisti on palvelualan ammattilainen, joka pystyy opastamaan asiakasta asusteiden muoto-, väri-, tyyli- ja pukeutumiskysymyksissä. Vaatturi on miesten pukeutumisen asiantuntija valmistuksen, myynnin, neuvonnan ja yrittämisen erilaisissa työympäristöissä. Hän voi työskennellä suunnittelun, kaavoituksen, leikkuun, valmistuksen tai viimeistelyn eri työtehtävissä. Vaatteen valmistumisen prosessi tulee osata niin teollisen kuin yksittäiskappaleen suunnittelusta luovutukseen. Vaattureita on myös puvustamoissa, joissa he kaavoittavat, leikkaavat ja valmistavat teatteripukineita. Itsenäisenä yrittäjänä vaatturi vastaa vaatteen valmistumisen ja korjausompelun lisäksi asiakaspalvelusta ja liikkeen menestymisestä. Vaateliikkeessä tai pukuvuokraamossa vaatturin työtehtäviin kuuluvat myynnin lisäksi asiakkaiden opastaminen väri- ja tyylikysymyksissä sekä pukeutumisneuvonta. Hän voi toimia myös mittatilausmyyjänä tai korjausvaatturina. Tutkinnon suorittanut vaatturi työskentelee tekstiilimateriaalien valmistajana, neule- ja vaatevalmistajana, päähineiden, jalkineiden ja muiden asusteiden valmistajana tai sisustusompelijana. Vaatturit voivat työskennellä myös kaavoittajina ja pienten malli- ja tilaussarjojen valmistuksessa muissa maissa toimivalle alan teollisuudelle. Tekstiilinvalmistaja (tekstiilitekniikan koulutusohjelma) työskentelee monikulttuurisessa työympäristössä valmistaen, värjäten tai viimeistäen tekstiilejä eri valmistusmenetelmillä kuidunvalmistuksesta valmiiksi tekstiiliksi. Valmistettavat tekstiilit voivat olla kuituja, lankoja, kankaita, neuleita tai kuitukankaita hyvin erilaisiin käyttökohteisiin, esimerkiksi vaatetus- ja sisustustekstiileiksi sekä teknisiin, lääketieteellisiin ja high tech tuotteisiin. Tekstiilinvalmistaja työskentelee automatisoitujen koneiden ja konelinjojen käyttäjänä teollisissa, usein monikansallisissa, yhtiöissä. Hän käyttää nykyaikaisen teknologian välineitä ja laitteita. Hänellä on tietoyhteiskunnassa tarvittavat valmiudet kehittyvän tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen tiedonhankinnassa ja vuorovaikutteisessa tiedon välittämisessä. Tekstiilialan yritykset jakautuvat valmistustekniikan mukaan tekokuituja, kuitukankaita, tasoneuleita, loimineuleita, pyöröneuleita, sukkia ja kankaita valmistaviin sekä painokankaita, värjäystä ja viimeistystä suorittaviin yrityksiin. Suomessa alan yritykset ovat hyvin pitkälle erikoistuneita korkean teknologian tuotteita valmistavia yrityksiä. Ala on osaamisalueeltaan hyvin laaja, ja alan perusopinnoissa erikoistutaan valitsemalla jokin näistä alueista. Tutkinnon suorittanut tekstiilinvalmistaja työskentelee tekstiilimateriaalien valmistajana. Tekstiilihuoltaja (tekstiilihuollon koulutusohjelma) on tekstiilihuoltoalan ammattilainen, joka työskentelee erilaisissa pesuloissa. Tekstiilihuoltoalan ammattilaisena hän tuntee alan materiaalit sekä hoito-ohjeet ja osaa valita oikeat menetelmät tekstiilien kokonaisvaltaiseen huoltoon. Hän tuntee alan laitteet ja menetelmät sekä pystyy tarjoamaan laadukasta palvelua asiakkaille. Tekstiilihuoltopalveluilla tarkoitetaan tekstiilien puhdistus-, huolto- ja vuokrauspalveluja. Tekstiilihuoltoala on jakaantunut vesipesuun ja kemialliseen pesuun. Vesipesulat ovat joko tekstiilivuokrausta tai yritys- ja yksityisasiakkaiden tekstiilien huoltoa harjoittavia yrityksiä. Tekstiilihuoltoalan haasteena on välineiden, aineiden, koneiden ja laitteiden nopea tuotekehitys. Työtehtävät ovat muuttumassa lisääntyvän automaation ja teknistymisen vuoksi entistä vaativammiksi. Tulevaisuuden ammattitaitovaatimuksina korostuvat muutosvalmius, ongelmanratkaisutaidot sekä osallistuminen työtä ja sen tavoit- 97

98 teita koskevaan päätöksentekoon. Alalla tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota kestävää kehitystä edistävään toimintaan sekä ympäristöä säästävien menetelmien kehittämiseen ja hallitsemiseen. Alan palveluja tuotetaan yhä enemmän ryhmissä, jotka suunnittelevat itsenäisesti työtään ja ottavat siitä vastuun. Alan ammattilainen on asiakaspalvelutaitoinen ja hän toimii aktiivisesti palvelun onnistumiseksi. Ryhmässä toimiminen ja asiakaspalvelu edellyttävät hyviä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja, monikulttuurisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä. Menestyminen alalla vaatii työntekijältä monipuolista työnsä hallintaa, työhön sitoutumista sekä tulos- ja laatuvastuullisuutta. Tutkinnon suorittanut tekstiilihuoltaja työskentelee tekstiilien huollossa, pesussa ja korjauksessa. Suutari (jalkinealan koulutusohjelma) on jalkinealan moniosaaja, joka hallitsee jalkineen valmistuksen ja korjauksen perusasiat. Suutari voi syventää osaamistaan erikoistumalla jompaankumpaan osa-alueeseen. Jalkinealan koulutusohjelma antaa hyvät valmiudet työskennellä monipuolisesti alan eri tehtävissä yksittäisten jalkineiden valmistajana ja korjaajana sekä teollisuudessa jalkineiden valmistuksen eri vaiheissa. Suutari voi toimia yksityisyrittäjänä tai hakeutua jalkine- ja nahka-alan teollisuuden tai alan muiden yritysten palvelukseen. Jalkineala tarvitsee moniosaajia, jotka hallitsevat jalkineiden valmistuksen ja korjauksen erilaiset työt. Alan materiaalien hallinta ja kädentaidot ovat tärkeitä. Erikoistuneet tehtaat ovat yleistyneet, ja niissä suutari osallistuu kaikkiin työtehtäviin yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa. Valistunut ja kilpailukykyinen jalkinealan yritys parantaa ja kehittää jatkuvasti toimintaansa ja tuotteitaan. Globalisoituminen on tuonut jalkinealalle uudenlaisia työtehtäviä, muun muassa ulkomailla tapahtuvan tuotannon valvontaa. Tutkinnon suorittanut suutari työskentelee jalkineiden ja muiden asusteiden valmistajana, korjaajana ja huoltajana. Lisäksi tarvitaan osaajia kaavoittajina ja pienten malli- ja tilaussarjojen valmistuksessa muissa maissa toimivalle alan teollisuudelle. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Tutkinnon perusteiden mukaan käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon suorittaneella artesaanilla on laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet ammattialansa eri tehtäviin sekä jatkokoulutukseen. Lisäksi hänellä on erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito yhdellä tutkinnon osa-alueella siten, että tutkinnon suorittanut voi sijoittua työelämään, suoriutua ammattialansa tehtävistä myös muuttuvissa oloissa sekä kehittää ammattitaitoaan. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto sisältää työ-, elinkeino- ja kulttuurielämästä lähtöisin olevia ammattialoja, jotka eroavat toisistaan materiaalin erityisosaamisen tai molempien perusteella. Koulutuksen järjestäjät päättävät ammattialoista, joita ovat esimerkiksi entisöinti-, keramiikka-, kirjansidonta-, kivi-, kultaseppä-, lasi-, lavasterakennus-, metalli-, aseseppä-, puu-, restaurointi-, saamenkäsityö-, sisustus-, soitinrakennus-, tekstiili-, vaatetus-, veneenrakennus- ja verhoiluala. Artesaanilla on monipuolinen ammattitaito, ja hän osaa soveltaa oppimiaan taitoja ja tietoja vaihtelevissa työelämän tilanteissa sekä nähdä työnsä osana ympäristöä ja suurempia tehtävä-kokonaisuuksia. Hän osaa ottaa työssään huomioon lähialojen ammattilaisten tehtävät. Artesaani on luotettava, laatutietoinen, esteettisyyttä ymmärtävä, oma-aloitteinen sekä asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkinen. Hän tekee työnsä ammattialaa koskevan lainsäädännön ja määräysten mukaisesti. Artesaanilla on yrittämisen perusvalmiudet, ja hän työskentelee kestävän ja terveen yritystoiminnan periaatteita noudattaen. Hän ottaa työssään huomioon kulttuurisen, sosiaalisen, ekonomisen ja ekologisen kestävän kehityksen 98

99 tavoitteet. Artesaani osaa suunnitella työnsä sekä lukea ja tehdä ammattialaansa liittyviä suunnitelmia. Hän osaa tehdä ammattialansa materiaali-, työmenekki- ja kustannuslaskelmia sekä esitellä ja arvioida omaa työtään. Artesaani noudattaa ja ylläpitää turvallisia työmenetelmiä ja työtapoja sekä oikeaa asennetta arvostavaa työturvallisuuskulttuuria, joka sisältää työturvallisuutta sekä terveyttä ja työkykyä edistävän toiminnan. Artesaani osaa käyttää työssään tarvittavaa tietotekniikkaa. Artesaani osaa toimia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa yhteistyökykyisesti ja tuloksellisesti sekä ilmaista itseään selkeästi. Kansainvälisesti toimivan artesaanin taitoja ovat kielitaito, kohdemaan kulttuurin ymmärtäminen, palvelualttius ja erilaisiin oloihin mukautuminen. Artesaani toimii suomalaisen kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi kansainvälistyvässä maailmassa. Tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelman tai osaamisalan suorittanut artesaani osaa toimia useilla palvelun ja valmistuksen toimialoilla eri ammateissa joko toisen palveluksessa, yrittäjänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Hän voi toimia alan valmistus-, tuotanto-, suunnittelu-, muotoilu-, korjaus-, restaurointi-, ohjaus-, palvelu- tai myyntitehtävissä. Hän tuntee ammattialansa materiaaleja ja työtapoja laajasti ja erikoistuu valitsemiinsa ammattialan työtehtäviin. Hän osaa toimia vuorovaikutteisesti, asiakaslähtöisesti, tyyli- ja laatutietoisesti, luovasti ja yhteistyökykyisesti. Hän toimii kustannustietoisesti ja taloudellisesti. Hänellä on yrittäjämäinen asenne työhön toisen palveluksessa toimiessaankin sekä valmius kehittää ja jakaa omaa osaamistaan. Hän pystyy toimimaan aloitteellisesti, avoimesti ja luottamusta lisäten yhteistyössä suunnittelijoiden, asiantuntijoiden ja toisten alan ammattilaisten kanssa. Hän osaa tuotteistamista ja markkinointia sekä tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia muuttuvassa yhteiskunnassa. Hän huomioi työssään laadunhallinnan, kuluttajansuojan sekä malli- ja tekijänoikeuden. Hänellä on myös edellytykset kehittää itseään ja suorittaa ammattitutkinto työkokemusta saatuaan. Tutkinnon suorittanut työskentelee toisen palveluksessa, itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Tyypillisiä työtehtäviä ovat laadukkaiden käsityötuotteiden valmistus, suunnittelu ja muotoilu, korjaaminen ja restaurointi, ohjaus-, palvelu- sekä myyntityöt. Tutkinnossa painotetaan tuotteen valmistamista asiakkaalle. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto sisältää työ-, elinkeino- ja kulttuurielämästä lähtöisin olevia ammattialoja, jotka eroavat toisistaan materiaalin tai erityisosaamisen perusteella. Koulutuksen järjestäjät päättävät ammattialoista, joita voivat olla esimerkiksi vaatetus-, tekstiili-, verhoilu-, sisustus-, teatteripukujen valmistus-, saamenkäsityö- tai vaikkapa neuleala. Näin koulutuksen järjestäjät voivat suunnitella esimerkiksi alueensa vahvuuksia, yhteistyötä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa kaikilla koulutusasteilla sekä tarjota työelämän osaamiskeskittymille ammattitaitoista työvoimaa. Tämä tutkinto on kaikista ammatillista perustutkinnoista ainoa, jossa koulutuksen järjestäjälle annetaan mahdollisuus itsenäisesti määritellä ammattialat. Osaamisaloiksi/koulutusohjelmiksi on määritelty kaksi vaihtoehtoa tuotteen suunnittelu ja valmistus ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Miten artesaaniompelija eroaa vaatetusompelijasta Useiden vuosien ajan on mietitty toisen asteen vaatetusalan tutkintojen yhdistämistä niiden samankaltaisuuden takia. Tässä kappaleessa näiden kahden tutkinnon tekstiilija vaatetusalan perustutkinto (jatkossa teli-pt) ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto (jatkossa käta-pt) tarkastelussa ja vertailussa selvitetään tutkintojen rakenteellisia ja sisällöllisiä eroja sekä eroja ammattitaitovaatimuksissa. Perustutkintojen pakollisten ja 99

100 valinnaisten tutkinnon osien välillä on rakenteellisia eroja. Tutkinnon osien tarkastelussa teli-pt:ssa Kaikille pakollinen tutkinnon osa on tekstiili- ja vaatetusalan perusosaaminen 10 opintoviikkoa (jatkossa ov), kun käta-pt:ssa vastaava tutkinnon osa 20 ov:n laajuinen ja se koostuu kahdesta eri tutkinnon osasta: Asiakaslähtöinen valmistaminen 10 ov ja Kulttuurilähtöinen valmistaminen 10 ov. teli-pt:n vaatetuksen koulutusohjelmassa/osaamisalassa on valinnaisia tutkinnon osia käta-pt:ssa tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmassa/osaamisalassa ei ole lainkaan koulutusohjel-ma/osaamisalan valinnaisia tutkinnon osia. Seuraava rakenteellinen ero on Kaikille valinnaisissa tutkinnon osissa: teli-pt:ssa on määrällisesti vähemmän valittavia tutkinnon osia ja tarvittava laajuus on kokonaisuudessaan enintään 10 opintoviikkoa. käta-pt:ssa kaikille valinnaisia tutkinnon osia on valittavana määrällisesti enemmän kuin teli-pt:ssa. Valittavana on 4 tutkinnon osaa kukin laajuudeltaan 10 opintoviikkoa (yhteensä 40 opintoviikkoa). Nämä huomiot on esitetty taulukossa 7. Vertailuun ei ole otettu ammatillista osaamista yksilöllisesti syventäviä tutkinnon osia (perustutkintoa laajentavat tutkinnon osat) eikä Muut valinnaiset tutkinnon osat ammatillisessa peruskoulutuksessa, koska ne ovat samat kummassakin tarkasteltavana olevassa perustutkinnossa. 100

101 Taulukko 7. Tekstiili- ja vaatetusalan ja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintojen rakenteellista vertailua Tekstiili- ja vaatetusalan Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto perustutkinto, artesaani Kaikille pakollinen tutkinnon osa(t) Asiakaslähtöinen valmistaminen 10 ov Tekstiili- ja vaatetusalan perusosaaminen 10 ov Kulttuurilähtöinen valmistaminen 10 ov Koulutusohjelman/osaamisalan pakolliset tutkinnon osat Tuotteen suunnittelun ja valmistuksen Vaatetuksen koulutusohjelma/osaamisala 50 ov koulutusohjelma/osaamisala 30 ov Vaatetusompelija Ompelun perusosaaminen 10 ov Vaateompelu ja asiakaspalvelu 30 ov Ammatillinen projektityö 10 ov Sisustusompelija Sisustustekstiilien valmistus 15 ov Verhojen valmistus ja asennus 20 ov Ammatillinen projektityö ja asiakaspalvelu 15 ov Modisti Modistityön perusosaaminen 10 ov Modistityö ja asiakaspalvelu 30 ov Modistin projektityö 10 ov Vaatturi Ompelun perusosaaminen 10 ov Vaatturityö ja asiakaspalvelu 30 ov Ammatillinen projektityö 10 ov Vaatetuksen koulutusohjelman/osaamisalan valinnaiset tutkinnon osat 30 ov Kaavoitus ja sarjonta ov Muotoilu ja valmistus ov Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen ov Kaikille valinnaiset tutkinnon osat 0-10 ov Myyntipalvelu 10 ov Tutkinnon osa muusta koulutusohjelmasta/ osaamisalasta 10 ov Tutkinnon osat muista ammatillisista perustutkinnoista 10 ov Tutkinnon osa ammattitutkinnosta Tutkinnon osa erikoisammattitutkinnosta Paikallisesti tarjottava tutkinnon osa 10 ov Tuotteen suunnittelu 10 ov Tuotteen valmistaminen 20 ov Kaikille valinnaiset tutkinnon osat (valitaan 4 tutkinnon osaa) 40 ov Asiakaspalvelu ja myyntityö 10 ov Kulttuurin soveltaminen käsityöhön 10 ov Ohjaustoiminta 10 ov Palvelun tuotteistaminen 10 ov Stailaus 10 ov Taidekäsityö 10 ov Tilaustyön valmistaminen 10 ov Tuotekehitys 10 ov Tuotteen valmistaminen käsityönä 10 ov Tutkinnon osat ammatillisista perustutkinnoista 10 ov Tutkinnon osa ammattitutkinnoista Tutkinnon osa erikoisammattitutkinnoista Paikallisesti tarjottavat käsi- ja taideteollisuusalan tutkinnon osat 5 10 ov 101

102 Vertailun kohteena olevat perustutkinnot poikkeavat toisistaan siis rakenteellisesti pakollisten ja valinnaisten tutkinnon osien määrissä ja laajuuksissa. Entäpä onko eroja ammattitaitovaatimuksissa? Taulukkoon 8 on koottu vaatetusalan näkökulmasta tekstiili- ja vaatetusalan ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintojen yhtäläisyyksiä ja eroja ammattitaitovaatimusten suhteen. Eroa on lähinnä kahdessa ammattitaitovaatimuksessa: suomalaisen kulttuurin ylläpitäminen ja kehittäminen sekä kansainvälisissä ympäristöissä toimiminen. Tutkintojen välisiä yhtäläisyyksiä on korostettu samanlaisin värein. Taulukko 8. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon (vaatetusompelija) ja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon, artesaani, vaatetusala vertailua (Lähde: Tutkintojen perusteet/ammattitaitovaatimukset) Tutkinnon suorittanut Vaatetusompelija osaa Artesaani (vaatetusala) osaa tunnistaa vaatteiden suunnittelun eri vaiheet ja suunnitella työnsä ja toteuttaa ammattialaansa hallita valmistusprosessin liittyviä suunnitelmia materiaalien käyttöominaisuudet ja vaatteiden valitsemansa ammattialan työtehtävien materiaalit korjaustavat ja työtavat toimia yrityksissä kaavoituksen, valmistuksen ja viimeistyksen tehtävissä ja puvustuksessa ja vaatetusalan asiakaspalvelussa monipuolisesti kädentaitoja käyttää alansa yleisimpiä materiaaleja ja koneita tehdä materiaali- ja kustannuslaskelmia tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti ajatella ja hahmottaa loogisesti toimia luovasti ja yhteistyökykyisesti toimia luotettavasti, laatutietoisesti, oma-aloitteisesti ja asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkisesti velu-, yhteistyö- ja yrittäjähenkisesti toimia laatutietoisesti, monipuolisesti, asiakaspal- toimia oma-aloitteisesti ja kehityshakuisesti tietotekniikkaa ja markkinoinnin ja yrittäjyyden tuotteistaa ja markkinoida, kehittää ja jakaa omaa perusteet osaamistaan toimia kansainvälisessä ympäristössä toimia suomalaisen kulttuurin ylläpitäjänä ja kehittäjänä Molemmille tutkinnoille yhteiset ammattitaitovaatimukset työskennellä työturvallisuusohjeiden mukaisesti ja ylläpitää työ- ja toimintakykyään työskennellä yritystoiminnan periaatteiden ja kestävän toimintatavan mukaisesti toimia laatutietoisesti, oma-aloitteisesti sekä asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkisesti laatia tarvittavia viestejä ja työraportteja tietotekniikkaa hyödyntäen ottaa vastuun omista töistään, arvioida omaa työsuoritustaan ja kehittää ammattitaitoaan selviytyä työnsä vuorovaikutustilanteissa yhdellä vieraalla ja toisella kotimaisella kielellä Ammattitaitovaatimuksissa ei siis suuria eroja löydy. Onko sitten näissä kahdessa perustutkinnossa sisällöllisiä eroja? Kysymys voidaan esittää myös muodossa Valmistaako artesaaniompelija paitapuseron eri tavalla kuin vaatetusompelija. Perustutkintojen sisällöt löytyvät valtakunnallisista tutkinnon perusteista ja niiden pohjalta laadituista oppilaitoskohtaisista opetussuunnitelmista. Jokaisen tutkinnon kohdalla on omat ammattitaitovaatimukset sekä arvioinnin kohteet ja kriteerit. Tutkinnon osasta riippumatta osaamista arvioidaan seuraavien arvioinnin kohteiden kautta: työprosessin hallinta, työmenetelmien, välineiden ja materiaalin hallinta, työn perustana olevan 102

103 tiedon hallinta ja elinikäisen oppimisen avaintaidot. Jokaisessa edellä mainitussa arvioinnin kohteessa saattaa olla useampia arvioinnin alakohtia ja kaikkiin kohtiin on määritelty arviointikriteerit. Arviointiasteikkona käytetään asteikkoa 1=tyydyttävä, 2=hyvä ja 3=kiitettävä. Näkemyksiä alalla tarvittavasta osaamisesta Tähän kappaleeseen on poimittu selvityksen teettämistä kyselyistä alan opettajien, työelämän edustajien ja opiskelijoiden näkemyksiä alalla tällä hetkellä tarvittavasta osaamisesta ja ammattitaitovaatimuksista. Alan toisen asteen opettajien näkemyksiä alalla tarvittavasta osaamisesta Alan toisen asteen opettajilta tiedusteltiin mitä alalta valmistuneen opiskelijan tulee osata. Kysymyksen väittämät perustuivat sekä tekstiili- ja vaatetusalan että käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintojen tutkinnon perusteiden mukaisiin ammattitaitovaatimuksiin. Kysymyksessä oli yhteensä 23 väittämää, joita opettajat arvioivat edustamansa tutkinnon näkökulmasta. Väittämät arvioitiin asteikolla 1 4 siten, että 1 täysin eri mieltä, 2 melkein eri mieltä, 3 melkein samaa mieltä, 4 samaa mieltä. Vastaajien väittämät eriteltiin tutkintojen profiloitumisen selvittämiseksi tutkintojen mukaan ja väittämistä laskettiin tutkintokohtaiset keskiarvot. Tutkinnoittain profiloituva osaaminen mahdollistaa lukijalle tutkintojen vertailun. Vastauksista eriteltiin tekniikan ja liikenteen alan (teli) ja kulttuurialan (käta) opettajien vastaukset. Molempien opettajaryhmien mielipiteet väittämistä olivat hyvin samankaltaiset. Tärkeimpänä pidettiin väittämää ottaa vastuun omista töistään, arvioida omaa työsuoritustaan ja kehittää ammattitaitoaan (ka 3,83 teli/ 3,73 käta). Teli-opettajat pitivät asiakkaan palvelua hiukan tärkeämpänä (ka 3,81) kuin käta-opettajat (3,52). Väittämästä valmistaa alansa tuotteita tavoitteiden, aikataulujen ja työprosessien mukaisesti oltiin myös samaa mieltä siten, että teli-opettajien keskiarvo oli 3,77 ja käta opettajien 3,59. Tärkeäksi taidoksi opettajat kokivat myös taidon toimia luovasti ja yhteistyökykyisesti (ka teli 3,74/käta 3,55). Selvityksen mukaan yli 95 % toisen asteen opettajista pitää seuraavia taitoja tärkeänä: toimia luovasti ja yhteistyökykyisesti ammattialansa työtehtävien materiaalit ja työtavat käyttää alansa yleisimpiä materiaaleja ja koneita tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti palvella asiakasta suunnitella työnsä ja toteuttaa ammattialaansa liittyviä suunnitelmia valmistaa alansa tuotteita tavoitteiden, aikataulujen ja työprosessien mukaisesti ajatella ja hahmottaa loogisesti toimia oma-aloitteisesti ja kehityshakuisesti työskennellä työturvallisuusohjeiden mukaisesti ja ylläpitää työ- ja toimintakykyään tehdä johtopäätöksiä ja ratkaista ongelmia toimia laatutietoisesti ja määritellä laadun ottaa vastuun omista töistään, arvioida omaa työsuoritustaan ja kehittää ammattitaitoaan työskennellä yritystoiminnan periaatteiden ja kestävän kehityksen mukaisesti 103

104 Puolestaan seuraavat taidot koettiin vähemmän tärkeiksi: selviytyä työnsä vuorovaikutustilanteissa yhdellä vieraalla ja toisella kotimaisella kielellä toimia kansainvälisessä ympäristössä hyödyntää ja käyttää tietotekniikkaa ja ICT-taitoja laatia tarvittavia viestejä ja työraportteja tietotekniikkaa hyödyntäen Seuraavassa kuvassa (kuva 24.) on esitetty em. vastausten keskiarvot mitä lähempänä kuvaaja kulkee keskiarvoa 4, sitä tärkeämpänä vastaajat väittämää pitivät. Väittämät ovat numerojärjestyksessä kuvan alapuolella. Vertailun vuoksi kuvaan on otettu myös Vaatetusalan ammattitutkinto-opettajan näkemyksiä alalla tarvittavasta osaamisesta. Kuva 24. Alan toisen asteen opettajien mielipiteitä taitojen tärkeydestä (Lähde: Kysely toisen asteen opettajille) toimia luovasti ja yhteistyökykyisesti ammattialansa työtehtävien materiaalit ja työtavat käyttää alansa yleisimpiä materiaaleja ja koneita tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti tuotteistaa ja markkinoida, kehittää ja jakaa omaa osaamistaan palvella asiakasta suunnitella työnsä ja toteuttaa ammattialaansa liittyviä suunnitelmia valmistaa alansa tuotteita tavoitteiden, aikataulujen ja työprosessien mukaisesti monipuolisesti kädentaitoja ajatella ja hahmottaa loogisesti toimia oma-aloitteisesti ja kehityshakuisesti tehdä materiaali- ja kustannuslaskelmia toimia suomalaisen kulttuurin ylläpitäjänä ja kehittäjänä toimia kansainvälisessä ympäristössä työskennellä työturvallisuusohjeiden mukaisesti ja ylläpitää työ- ja toimintakykyään työskennellä yritystoiminnan periaatteiden ja kestävän kehityksen mukaisesti toimia laatutietoisesti ja määritellä laadun laatia tarvittavia viestejä ja työraportteja tietotekniikkaa hyödyntäen ottaa vastuun omista töistään, arvioida omaa työsuoritustaan ja kehittää ammattitaitoaan suunnitella itsenäisesti työtehtäviään selviytyä työnsä vuorovaikutustilanteissa yhdellä vieraalla ja toisella kotimaisella kielellä. hyödyntää ja käyttää tietotekniikkaa ja ICT-taitoja markkinoinnin ja yrittäjyyden perusteet tehdä johtopäätöksiä ja ratkaista ongelmia Selvityksen mukaan toisen asteen opettajista (N=108) 38 % oli sitä mieltä, että koulutussisällöt vastaavat hyvin työelämän tarpeita. Vastaajista 27,8 % puolestaan oli sitä mieltä, että koulutussisällöt riittävät yrityksen tarpeisiin ja 23,1 % piti koulutussisältöjä puutteel- 104

105 lisina yritysten tarpeisiin. Vain 1,9 % vastaajista piti sisältöjä erinomaisina vastaamaan työelämän tarpeisiin. Työnantajien näkemyksiä alalla tarvittavasta osaamisesta Työnantajilta pyydettiin arvioita väittämistä (31 kpl), jotka liittyivät heidän työntekijöiden osaamiseen ja suoriutumiseen heille annetuista työtehtävistä. Samojen väittämien kautta he saivat arvioida myös, mitä osaamista alan koulutuksesta vastavalmistuneelta heidän mielestään puuttuu. Väittämiä arvioitiin asteikolla 1 4 siten, että 1 täysin eri mieltä, 2 melkein eri mieltä, 3 jokseenkin samaa mieltä ja 4 täysin samaa mieltä. Vastauksista laskettiin keskiarvot, jotta niitä pysyttäisiin paremmin vertaamaan keskenään. Mitä lähempänä väittämä on keskiarvoa 4, sitä tärkeämpänä työntekijän osaamista pidetään. Näiden kahden kuvaajan suhdetta toisiinsa voidaan tulkita väittämästä riippuen siten, että mitä suurempi ero kahden kuvaajan välillä on, sitä enemmän vastavalmistuneelta kyseistä taitoa ja osaamista puuttuu. Tässä pitää myös huomioida se, onko tietyllä taidolla tai osaamisella merkitystä vastaajan työpaikalla ja kuinka tärkeänä taitoa pidettiin nykyisillä työntekijöillä. Asennetta työn tekemiseen, motivaatiota ja ammatillisia taitoja pitivät lähes kaikki vastaajat työntekijän tärkeimpinä taitoina työtehtävistä suoriutumisen kannalta. Yli 95 % vastaajista oli sitä mieltä, että kyky soveltaa oppimiaan ammatillisia taitoja, materiaalituntemus, vastuunottaminen tekemisestä, joustavuus, laatukäsitys ja tarkkuus ovat seuraavaksi tärkeimpiä taitoja. Sen sijaan yli puolet vastaajista ei pitänyt kovinkaan tärkeänä sähköisen kaupan ja sosiaalisen median hallintaa eikä kielitaitoa. Hiukan alle puolet vastaajista ei kokenut 3D-hahmotuskykyä ja tietoteknisiä taitoja ja ICT-valmiuksia kovinkaan tärkeiksi. Sen sijaan yli 70 % vastaajista oli joko melkein samaa mieltä tai täysin samaa mieltä siitä, että alan koulutuksesta vastavalmistuneella on vielä puutteita ajankäytön hallinnassa, kokonaisuuden hallinnassa, asenteessa työn tekemiseen ja kustannuslaskentaosaamisessa. Hieman alle 70 % vastaajista oli sitä mieltä, että puutteita on työn suunnittelussa, laatukäsityksessä, asiakaslähtöisessä toiminnassa, hinnoitteluosaamisessa, ammatillisissa taidoissa, kyvyssä soveltaa oppimiaan ammatillisia taitoja ja asiakaspalvelutaidoissa. Noin puolet vastaajista on havainnut puutteita myös vastavalmistuneen joustavuudessa, vastuullisessa toiminnassa, tarkkuudessa, rohkeudessa ja materiaalituntemuksessa. Sen sijaan tietoteknisiä taitoja ja ICT-valmiuksia pidettiin hyvinä, samoin kielitaitoa. Lisäksi vastavalmistuneet omaavat tiedonhankinta- ja ryhmätyötaitoja sekä viestintä- ja kommunikointitaitoja. Graafinen esitys vastauksista on esitetty kuvassa 25 ja väittämät ovat numeroituna kuvan alapuolella. 105

106 Kuva 25. Työnantajien näkemyksiä osaamisesta (Lähde: Työelämäkysely 2012) Ammatillisia taitoja Tiedonhankintataitoja Ryhmätyötaitoja Kielitaitoa Kykyä soveltaa oppimiaan ammatillisia taitoja Viestintä- ja kommunikointitaitoja Tietoteknisiä taitoja ja ICT-valmiuksia Asiakaspalvelutaitoja Asennetta työn tekemiseen Markkinointiosaamista Asiakaslähtöistä toimintaa Materiaalituntemusta Eettistä ja ekologista liiketoimintaa Laatukäsitystä Tarkkuutta Rohkeutta Motivaatiota Joustavuutta Tyylitajua Ajankäytön hallintaa Työn suunnittelutaitoa Esillepano/somistustaitoa Vastuunottamista tekemisestä Kustannuslaskentaosaamista Hinnoitteluosaamista 3D-hahmotuskykyä Kokonaisuuden hallintaa Sähköinen kaupan ja sosiaalisen median hallintaa Työyhteisöosaamista Värien käytön hallintaa Fyysistä kestävyyttä Valmistuneiden osalta työnantajat eivät aivan yksimielisesti osanneet arvottaa osaamisen mahdollisia puutteita useiden väittämien keskiarvo pysytteli lähellä 2,5, mikä tarkoittaa, ettei vastaaja oikein osaa kertoa kantaansa väittämään. Vastaajien mielestä tietoteknisiä taitoja ja ICT-valmiuksia sekä sähköisen kaupan ja sosiaalisen median hallintaa valmistujilla on riittävästi. Kielitaitokin koettiin hyväksi. Kehitettävää sen sijaan vastausten perusteella on ammatillisissa taidoissa, kyvyssä soveltaa oppimiaan ammatillisia taitoja ja asenteessa työn tekemiseen. Työn suunnittelutaidossa, ajankäytön ja kokonaisuuden hallinnassa on vastaajien mielestä puutteita, kuten myös vastuunottamisessa tekemisestä. Lisäksi vastaajat kokivat, että kustannuslaskenta- ja hinnoitteluosaamiseen tulisi koulutuksessa kiinnittää huomiota. Opiskelijoiden näkemyksiä alalla tarvittavasta osaamisesta Opiskelijakyselyssä alan opiskelijoilta tiedusteltiin, mistä alan ammattitaito heidän mielestään muodostuu. Opiskelijoiden tuli nimetä viisi (5) ammattitaitovaatimusta, joita he itse pitävät tärkeimpinä alalla pärjätäkseen. Avoimen kysymyksen vastauksista poimittiin opiskelijoiden tärkeäksi kokemia taitoja. Osa vastauksista voidaan myös luokitella henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi. Asiakaspalvelu, materiaalituntemus, ompelutaidot, luovuus ja tarkkuus olivat eniten mainitut ammattitaitovaatimukset ja ominaisuudet. Laatutietoisuudessa ja värien tuntemuksessa oli suurimmat erot kahden opiskelijaryhmän välillä. Vastauksista eriteltiin tekniikan ja liikenteen alan ja käsi- ja taideteollisuusalan opiskeli- 106

107 joiden näkemyksiä ammattitaitovaatimuksista. Kahdessa seuraavassa kuvassa (kuvat 26 ja 27) on esitetty opiskelijoiden ilmoittamien ammattitaitovaatimuksien ja henkilökohtaisten ominaisuuksien yhtäläisyydet ja erot näiden kahden opiskelijaryhmän välillä. Kuva 26. Alan toisen asteen opiskelijoiden näkemyksiä alalla tarvittavista ammattitaitovaatimuksista (Lähde: alan opiskelijoille suunnattu kysely) Kuva 27. Alan toisen asteen opiskelijoiden näkemyksiä alalla tarvittavista henkilökohtaisista ominaisuuksista (Lähde: alan opiskelijoille suunnattu kysely) Taulukkoon on koottu kymmenen tärkeimmäksi koettua alalla tarvittavaa taitoa tai henkilökohtaista ominaisuutta. Tästä voimme nähdä, millaisia taitoja eri tahot pitävät tärkeinä. Taitokuvaukset on kerätty työelämälle sekä alan eri asteiden opettajille ja opiskelijoille tehtyjen kyselyjen pohjalta (kyselypohjat liitteenä 5 10). 107

108 Alan työnantajat 1. Asennetta työn tekemiseen Alan opettajat II aste Toimia luovasti ja yhteistyökykyisesti 2. Ammatillisia taitoja Ammattialansa työtehtävien materiaalit ja työtavat 3. Motivaatiota Käyttää alansa yleisimpiä materiaaleja ja koneita tarkoituksen-mukaisesti ja taloudellisesti Alan opiskelijat II aste Luovuus, rohkeus Suunnittelu-, kuvallisen ilmaisun ja visuaaliset taidot Materiaalitietous- ja tuntemus 4. Tarkkuutta Palvella asiakasta Sosiaaliset ja vuorovaikutus-taidot Alan opettajat (korkea-aste) Tunnistaa ja ymmärtää alan työtehtäviä Tunnistaa teollisesti ja/tai kaupallisesti laadukas tuote ja määritellä tarkoituksenmukaiset laatu-kriteerit Ymmärtää alan toimintoihin liittyvät eettiset ja ekologiset arvot Osata alansa materiaalit Alan opiskelijat (korkea-aste) Materiaalitietous Luovuus, esteettinen ymmärrys ja visuaalinen hahmotuskyky Alan eri osa-alueiden ja prosessien hallinta Tuoteosaaminen 5. Vastuunottamista tekemisestä 6. Kykyä soveltaa oppimiaan ammatillisia taitoja Valmistaa alansa tuotteita tavoitteiden, aikataulujen ja työprosessien mukaisesti Toimia oma-aloitteisesti ja kehityshakuisesti 7. Laatukäsitystä Työskennellä työturvallisuusohjeiden mukaisesti ja ylläpitää työ- ja toimintakykyään 8. Joustavuutta Toimia laatu-tietoisesti ja määritellä laadun 9. Materiaali-tuntemusta Ottaa vastuun omista töistään, arvioida omaa työsuoritustaan ja kehittää ammattitaitoaan 10. Asiakaslähtöistä toimintaa Tehdä johtopäätöksiä ja ratkaista ongelmia Tarkkuus, huolellisuus, täsmällisyys Ompelutaito, kädentaidot, käsityötaidot Asiakaspalvelu-taidot Markkinointi- ja myyntitaidot Yrittäjyyteen liittyvät taidot Motivaatio, asenne Tuntea alan yritysten toimintakenttä ja -tavat Alan asiantuntijana tiimissä toimia ongelmaratkaisun tilanteessa itsenäisesti, luovasti ja kehityshakuisesti Osata arvioida tuotteita/mallistoja esteettisesti Toimia kansain-välisessä työ-ympäristössä vieraalla kielellä Hallinnoida teollisen/kaupallisen tuotteen/ malliston valmistuttamista Osata analysoida tuotteita/ mallistoja bisneslähtöisesti Alan käytäntöjen tuntemus ja verkostoosaaminen Monipuolinen kaupallinen osaaminen Yhteistyötaidot Innovatiivisuus Kansainvälisyysosaaminen ja kielitaito Alan ammatillisten ohjelmien osaaminen 108

109 10 Tavoitteena tutkinto monta tapaa tavoitteeseen Tässä kappaleessa tuodaan esille, kuinka monin erilaisin tavoin toisen asteen tutkinto voidaan suorittaa. Muun muassa koulutuksen järjestäjiltä tiedusteltiin yksilöllisistä ja joustavista opintopoluista. Opintojen modulointi- ja jaksottamisnäkökulmaa sekä erilaisten oppijoiden koulutukseen liittyviä asioita kartoitettiin muun muassa toisen asteen opettajakyselyissä. Yksilölliset ja joustavat opintopolut Laissa ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998, 14 ) on säädetty opiskelijan mahdollisuudesta yksilöllisiin opintojen valintoihin. Jotta opiskelijan yksilöllinen valinnaisuus toteutuu, koulutuksen järjestäjän tulee laatia opiskelijan yksilöllisten lähtökohtien pohjalta henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), jota päivitetään koko koulutuksen ajan. HOPS perustuu opiskelijan oman opiskelun suunnitteluun, yksilöllisiin valintoihin, opinnoissa etenemiseen ja oppimisen arviointiin. Koulutuksessa ja opinnoissa on mahdollisuus hyödyntää uudistuneiden tutkinnon perusteiden suomaa mahdollisuutta vastata muuttuviin työelämän vaatimuksiin sekä toteuttaa koulutusta opiskelijan kannalta joustavasti ja yksilöllisesti. Työelämäyhteydet tarjoavat hyvää vuorovaikutusta opinnoille. On tärkeää, että opiskelijoilla on mahdollisuus hankkia käytännön työkokemusta samalla, kun heidän opintonsa edistyvät. Opiskelija voi rakentaa yksilöllisen opintopolun uratavoitteidensa, suuntautuneisuutensa ja edellytystensä mukaan tutkinnon sallimissa puitteissa. Tavoitteena on, että opiskelija voi valita tutkinnon osia toisesta ammatillisesta perustutkinnosta, ammattitutkinnosta, erikoisammattitutkinnosta, lukiosta tai ammattikorkeakoulusta. Tarkoituksena on, että opiskelija voi tehdä tutkinnon osia erilaisissa oppimisympäristöissä, kuten työpaikoilla joko työssäoppien tai oppisopimuksella, työpajalla, oppilaitoksessa työsalissa tai luokassa, osuuskunnassa tai NY-yrityksessä tai mahdollisesti ulkomailla. Pyrkimyksenä on toteuttaa laajoja työelämälähtöisiä opintokokonaisuuksia yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa siten, että opiskelijalle luodaan mahdollisuus omaksua yrittäjämäisiä ja työelämälle tyypillisiä toimintatapoja jo opintojen aikana. Tavoitteena on, että, opiskelija voi rakentaa yksilöllisen opintopolun uratavoitteidensa, suuntautuneisuutensa ja edellytystensä mukaan tutkinnon mukaisesti. toisesta ammatillisesta perustutkinnosta ammattitutkinnosta erikoisammattitutkinnosta lukiosta ammattikorkeakoulusta Työelämälähtöisten tutkinnon osien lisäksi tavoitteena on, että opiskelija voi valita tutkinnon osia muista perustutkinnoista sekä ammattikorkeakouluopinnoista ja ammattitutkinnoista siten, että yksilöllinen, joustava opintopolku on aidosti mahdollinen. Myös ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien tavoitteet ja sisällöt pyritään yhdistämään yrittäjyyden opintopoluilla toteutuviin työelämälähtöisiin opintoihin. 109

110 Yksilöllisten opintopolkujen toteutuskäytäntöjä Koulutuksen järjestäjille suunnatussa kyselyssä vastaajilta tiedusteltiin millaisia mahdollisuuksia oppilaitos tarjoaa yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen. Kysymys oli avoin kysymys, ja vastauksista (N=44) luokiteltiin seuraavia asioita, joilla yksilöllisiä opintopolkuja voidaan toteuttaa: henkilökohtaistaminen, HOPS ja HOJKS kaksoistutkinto tutkinnon osien suorittaminen työssäoppien, laajennettu työssäoppiminen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen moduloitu opintorakenne erilaiset yrittäjyyshankkeet (ERS) yrittäjyyspolut: TOY, NY-toiminta, osuuskunta aito valinnaisuus kaikista valinnaisista tutkinnon osista osittainen oppisopimus pajatoiminta taitaja-valmennus jaksojen sisällöt työelämälähtöisiä kokonaisuuksia Lisäksi ammatillisessa peruskoulutuksessa tulee tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista (L630/985 ). Esimerkkejä opintopoluista tekstiili- ja vaatetusalalla Seuraavissa tekstilaatikoissa esitetään 5 erilaista opintopolkuehdotusta koskien nykyisiä Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon ja Käsi- ja taideteollisuusalan tutkinnon perusteita. Tiia Tikin opintopolku työntekijäksi vaatetusteollisuuteen Tiia Tikki haluaa päästä töihin vaatteita valmistavaan tehtaaseen ja hän suunnittelee opintopolkunsa seuraavasti: Pakollisten tutkinnon osien (tekstiili- ja vaatetusalan perusosaaminen ja ompelun perusosaaminen, vaateompelu ja asiakaspalvelu sekä ammatillinen projektityö) lisäksi hän valitsee valinnaisista tutkinnon osista kaavoitus ja sarjonta sekä paikallisesti tarjottavan työskentely yrityksessä. Näin hän saavuttaa osaamisen, jota tarvitaan paikkakunnalla olevassa vaatetustehtaassa. Suoritettava tutkinto: tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Koulutusohjelma/Osaamisala: vaatetuksen koulutusohjelma/osaamisala Koulutuksen järjestämismuoto: ammatillinen peruskoulutus tai näyttötutkinto 110

111 Mona Modistin opintopolku teatterialalle Mona Modisti on ylioppilas, joka on työssä teatterin puvustamossa. Hän haluaa kartuttaa osaamistaan ja suorittaa näyttötutkintona tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon, modistin koulutusohjelma. Hän hankkii tutkintoon valmistavaa koulutusta niin modistin työstä kuin teatterialalta, jonka jälkeen hän suorittaa vaatetuksen osaamisalaan kuuluvan modistin tutkinnon näyttötutkintona. Tämä parantaa hänen mahdollisuuksiaan vaativampiin työtehtäviin. Suoritettava tutkinto: tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Koulutusohjelma/Osaamisala: vaatetuksen osaamisala Koulutuksen järjestämismuoto: näyttötutkinto Pekka Pesijän opintopolku sairaalatekstiilien huoltajaksi Pekka Pesijä haluaa päästä töihin sairaalaan ja suunnittele opintopolkunsa seuraavasti: Pakollisten tutkinnon osien (tekstiili- ja vaatetusalan perusosaaminen sekä tekstiilihuoltopalvelut ja vesipesu) lisäksi hän valitsee valinnaisista tutkinnon osista Sairaalatekstiilien huolto sekä Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta 10 ov. Atto-opinnoissa hän painottaa fysiikan ja kemian opintoja sekä vapaasti valittavissa tutkinnonosissa valitsee ympäristötiedon. Näin hän saavuttaa osaamisen, jota tarvitaan toimiessa sairaalan tekstiilihuollossa. Suoritettava tutkinto: tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Koulutusohjelma/Osaamisala: tekstiilihuollon koulutusohjelma/osaamisala Koulutuksen järjestämismuoto: ammatillinen peruskoulutus 111

112 Opintopolku kaupan palvelukseen Henna-Marja Putiikki suunnittelee tulevaisuuttaan ja opintojaan. Hänen vanhemmillaan on oma työvaatemyymälä ja kemiallinen pesula, joissa hän on työskennellyt vanhempien kanssa jo suoritettuaan Liiketalouden perustutkinnon, merkonomi. Vanhemmat ovat luopumassa myymälästä ja laajentamassa pesulatoimintaa. Nyt nuorilla olisi mahdollisuus jatkaa myymälätoimintaa. Myymälän loistava sijainti ja tuotevalikoiman tarkennus mahdollistaisi menestymisen yrittäjäperheessä kasvaneelle Henna-Marjalle. H-M Putiikki haluaa vahvan osaamisen vaatetusalalta ja lähtee suorittamaan käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa, artesaani. Hän suunnittelee opintojaan seuraavasti: pakollisten tutkinnon osien (asiakaslähtöinen valmistaminen ja kulttuurilähtöinen valmistaminen) lisäksi hän valitsee valinnaisista tutkinnon osista tuotteen suunnittelun ja tuotteen valmistamisen. Stailaus voisi tuoda aivan uuden idean myymälätoimintaan ja Asiakaspalvelu ja myyntityö tukee tulevaa yrittäjää. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnosta löytyy sopiva valinnainen tutkinnon osa tekstiilien vuokraus, joka antaa lisää potkua ja osaamista perheyrityksen pesulatoiminnalle. Koska H-M on suorittanut Liiketalouden perustutkinnon, hänen aikaisemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan. Hän suorittaa tutkinnon näyttötutkintona. Suoritettava tutkinto: käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, artesaani Koulutusohjelma/Osaamisala: tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma/osaamisala, ammattialana vaatetus Koulutusmuoto: näyttötutkinto 112

113 Opintopolku vaatetussuunnittelijaksi - korkeakouluopintoihin Aalto-yliopistoon Siiri Chanelia kiinnostaa korkeakouluopinnot taideteollisessa korkeakoulussa ja vaatetussuunnittelijanammatti, mutta opiskelemaan on vaikea päästä. Ensin olisi opittava hiukan suunnittelemaan ja ompelemaan istuvia vaatteita asiakkaille. Opintojen myötä kehittyy myös ideointikyky ja ilmaisutaidot. Jos korkeakouluun ei artesaaninakaan pääse, voisi oma työhuone ja tilausompelutyö asiakkaille olla kiinnostava vaihtoehto. Suorittamalla muutaman vuoden kuluttua Vaatetusalan erikoisammattitutkinnon osaamisalana mallimestari, voisi työskennellä teollisuudessa malliompelijana, suunnittelijan työparina. Siiri Chanel suunnittelee opintojaan seuraavasti: pakollisten tutkinnon osien (asiakaslähtöinen valmistaminen ja kulttuurilähtöinen valmistaminen) lisäksi hän valitsee valinnaisista tutkinnon osista tuotteen suunnittelun ja tuotteen valmistamisen. Lisäksi vahva kokonaisuus tuotekehitystä ja palvelun tuotteistamista antaa pohjaa korkeakouluopintoihin. Saadakseen mahdollisimman paljon varmuutta ilmaisutaitoihinsa, opiskelija valitsee vielä vaatetusalan ammattitutkinnosta tutkinnonosan muodon hallinta sekä vaatetusalan erikoisammattitutkinnosta ammattialakohtaisen tietotekniikan. Hän on jo ylioppilas ja lukion suorittanut. Ne kattavat yhteensä 40 ov koko 120 ov:n tutkinnosta. Näin ollen hän ei suorita atto-opintoja, eikä vapaasti valittavia tutkinnon osia. Suoritettava tutkinto: käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, artesaani Koulutusohjelma/Osaamisala: tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma/osaamisala, ammattialana vaatetus Koulutusmuoto: ammatillinen peruskoulutus Opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt Ammattikoulutuksen toimintakulttuuri on monimuotoista. Mahdollisuus on myös erilaisten pedagogisten menetelmien käyttöön. Erilaiset kaupalliset myyntitapahtumat esimerkiksi kausimyymälät, myyjäiset ja pukuvuokraus koetaan yrittäjyyttä edistävinä toimina. Asiakastöiden rinnalla toteutetaan mielellään myös laajempia projektitöitä yhdessä työelämän kanssa. Yhteistyöprojektit myös eri koulutusalojen kanssa on koettu hyviksi esimerkiksi kuvataidekoulun ja tekstiilipainon kanssa. Moniammatillinen yhteistyöverkosto syntyy, kun oppilaitoksen eri alojen opiskelijat toteuttavat mittavan, esimerkiksi toiminnallisen esityksen alan messujen järjestäjän kanssa. Myös yhteistyöprojektit kuten oopperat, musikaalit, näytelmät, museoprojektit järjestöjen, yhdistysten, laitosten ja toisten oppilaitosten kanssa koetaan hedelmällisiksi. Koulutuksen järjestäjät toteuttavat myös ohjattuja ohjausharjoitteluja laitoksissa, yhdistyksissä ja järjestöissä. Vastanneiden mielestä opetusmenetelmät ovat jokseenkin oppimiskeskeisiä, esimerkiksi kaupallinen ja asiakaslähtöinen ajattelu puuttuvat. Kehitettävää olisi asiakaspalvelutilanteiden hallintaan johtavassa koulutuksessa. Yhteistoiminnallisia menetelmiä käytetään ja töitä tehdään ryhmissä. Ryhmien kesken korostuu yhteisvastuu ja toisten mielipiteen huomioon ottaminen. Lisäksi kyselyssä nousi 113

114 esiin seuraavat opetusmenetelmät: tiimiopetus, yrittäjyysvalmennuksen erilaiset työkalut kuten keikkailu-kirja, workshopit, opintomatkat, monimuoto- ja verkko-opinnot. Kyselyssä ei noussut esiin yksittäisiä uusimpia opetusmenetelmiä, esimerkiksi palapelimetodi, opetustilanne simulaation avulla, blogit tai muu julkisen sosiaalisen median kautta tapahtuva opettaminen. Koulutuksen järjestäjille suunnatussa kyselyssä kysyttiin myös, mihin suuntaan vastaajan oppilaitoksen oppimisympäristöjä ollaan kehittämässä tekstiili- ja vaatetusalan näkökulmasta. Vastaajat nostivat selvästi esiin sen, että koulutuksen järjestäjä, jolla on useampaa koulutusalaa, mahdollistaa opintopolkujen valinnan laaja-alaisesti. Oppimisympäristön kehittämiseen katsotaan vaikuttavan työssäoppimisen lisääminen, valinnaistarjonnan lisääminen ja verkko-opintojen tarjonnan kehittäminen. Oppimisympäristöjä pyritään kehittämään yrittäjälähtöisiksi. Oppilaitosten yhteydessä toimivat yrityshautomot ja oma myymälätoiminta katsotaan tarpeelliseksi. Oppimisympäristöjen suunnittelussa pyritään helppoon ja nopeaan muunneltavuuteen. Moderni ja ajanmukainen ympäristö vastaa parhaiten työelämän haasteisiin. Oppimisympäristö tällöin myös edesauttaa tietotekniikan kehittymistä. Osa koulutuksen järjestäjistä on valmiita panostamaan oppimisympäristön kehittämiseen. Koulutuksen järjestäjät tavoittelevat edellä kulkevan oppimisympäristön kehittämistä niin, että koulutuksen järjestäjällä on käytössään uusinta teknologiaa. Tätä kehittämistyötä varten yhteistyö elinkeinoelämän kanssa on erittäin tärkeää. Työpaikat kehittävät koulutusta, mutta myös koulutus työpaikkoja. Koulutuksen järjestäjät eroavat oppimisympäristöjen kehittämishalukkuudessa alueellisten erojen vuoksi. Pääosin koulutuksen järjestäjät kouluttavat henkilöstöä tarpeiden mukaisesti ja osaamista ennakoidaan tulevaisuuden työelämän osaamisvaatimuksiin. Myös opetussuunnitelmien päivittämiseen ollaan valmiita ja työtä tehdään aktiivisesti. Koulutuksen järjestäjät ovat halukkaita kehittämään koulutusta yhä enemmän yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa niin, että osa koulutuksesta tapahtuu työpaikoilla. Koulutuksen järjestäjien kyselyssä selvitettiin, millaisia työelämään kytkeytyviä opetusmenetelmiä alan koulutuksessa oppilaitoksessa käytetään. Oppilaitoksen ulkopuolella tai osittain ulkopuolella toteutettavat opetusmenetelmät ja niiden kehittäminen koettiin vastaajien kesken tärkeäksi. Työssäoppiminen koetaan hyväksi yhteistyön muodoksi. Työssäoppimisen yhteydessä toteutettavat ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinnot koetaan motivoiviksi ja hyviksi. Vastaajat ovat halukkaita kehittämään laajennettua työssäoppimista. Lisäksi tarvitaan opintoja, jolloin opiskelija tekee yhteistyötä alan yrityksen kanssa muulloinkin kuin työssäoppimisen aikana. Myös oppisopimuskoulutuksen kehittäminen koetaan tarpeelliseksi ja sen mahdollisuudesta toivotaan enemmän tietoa. Yritykset eivät tiedä oppisopimuskoulutuksen mahdollisuudesta riittävästi. Asiakas- ja tilaustyöt niin yksittäisille henkilöille kuin yrityksille koetaan tärkeiksi. Yrityksiltä toimeksi saadut pienet sarjatyöt ovat osalle vastaajista arkipäivää. Työelämän edustajien kanssa toteutettavan tuotearvioinnin koetaan motivoivan ja tämän käytännön kehittämistä suositellaan. Koulutuksen järjestäjät hyödyntävät opetustehtävissä myös yrittäjiä erikoisosaamista vaativien sisältöjen opettamiseen. Yritysvierailut ja yrittäjien vierailut oppilaitoksissa koetaan hyviksi. E-portfoliossa nettikaupan perustaminen ja osallistuminen yrittäjyyttä edistäviin hankkeisiin, kuten Nuori Yrittäjyys (NY), on suotavaa. 114

115 Laajennettu työssäoppiminen Työssäoppimisen laajentaminen eri mallien avulla on lisännyt ammatillisen peruskoulutuksen työelämälähtöisyyttä, työvaltaisuutta ja opiskelijoiden motivaatiota ja tukenut työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin. Työssäoppimisen laajentaminen nykyisestä minimimäärästä (20 opintoviikkoa), sen monipuolistaminen ja yksilöllisten opintopolkujen tukeminen edellyttävät työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja ohjaamisen edelleen kehittämistä. Laajennetun työssäoppimisen kokeiluissa on syntynyt toimintatapoja, joita voi hyödyntää ryhmäohjauksessa, opiskelijan henkilökohtaisessa ohjauksessa ja nuorten oppisopimuksen kehittämisessä. Tärkeänä tavoitteena on ollut huomioida opiskelijan yksilölliset tarpeet ja mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Nuorten työssäoppimiseen on kehitetty uusia, testattuja toimintamalleja ja -tapoja. Työvaltainen eli käytännön tekemisen kautta oppiminen on yleinen menetelmä ammatillisessa erityisopetuksessa. Sitä toteutetaan ammatillisten oppilaitosten omana toimintana, projektimuotoisesti ja oppilaitosten ulkopuolella työpajoissa. Työvaltaisen opiskelun yhtenä muotona voidaan nähdä laajennettu työssäoppiminen. Työssäoppimista voidaan laajentaa sisällöllisesti, laadullisesti ja määrällisesti. Niiden avulla ehkäistään nuorten syrjäytymistä, tuetaan nuorten työllistymistä, vähennetään opintojen keskeyttämisiä sekä kehitetään työelämälähtöistä ammatillista opetusta. Työelämälähtöinen ammatillinen koulutus ennakoi ja vastaa muuttuviin, alueellisiin tarpeisiin. Nyt kehitettyjä malleja on kokeiltu eri puolilla Suomea 25 oppilaitoksessa. Erilaisia laajennetun työssäoppimisen malleja on kehitetty koko ryhmille ja yksittäisille opiskelijoille. Lisäksi on kehitetty mallit koulutuksen työvaltaistamisesta ja malleja työssäoppimisen laadun kehittämisestä. Lisätietoja laajennetusta työssäoppimisesta löytyy muun muassa Internetistä osoitteista ja Esimerkiksi Koulutuskeskus Sedussa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnossa laajennettu työssäoppiminen toteutui Morsiussalonki RosAmorissa. Opiskelija oli valmistunut jo aiemmin parturi-kampaajaksi. Hän oli hakenut opiskelupaikkaa keväällä 2011 tekstiilija vaatetusalan perustutkintoon. Opintojen tunnustamisella opinnot sujuisivat kahdessa vuodessa. Kahden tutkinnon suorittamisen jälkeen hänellä on haaveena työllistyä teatterialalle. Heti tekstiili- ja vaatetusalan opintojen alussa hänelle ehdotettiin laajennettua työssäoppimista. Ensimmäinen jakso kesti koko ensimmäisen jakson, kuuden viikon ajan. Laajennettua työssäoppimista kertyi 4 opintoviikkoa. Työpaikalla hän oli kolme päivää viikosta ja kaksi päivää hän opiskeli koulussa lähiopetuksen tunneilla. Opinnot sisällytettiin Tekstiili- ja vaatetusalan perusosaaminen -tutkinnon osan (10 ov) Työskentely vaatetusalalla 4 ov (7 ov) osuuteen. Opetussuunnitelmassa kyseinen tutkinnon osa on suunniteltu toteutettavaksi kokonaisuudessaan lähiopetuksena. Oppilaitoksessa opintoihin kuului Vaatetusalan materiaaleihin tutustuminen 1 ov (yhteensä 3 ov). Opettaja suunnitteli ja järjesteli lähijaksojen oppimistilanteita niin, että opiskelija ehti mukaan. Opiskelija halusi nimenomaan opiskella nämä opinnot lähijaksona, vaikka niidenkin opiskelu työssäoppien olisi ollut mahdollista. 115

116 Opintojen modulointi ja jaksottaminen Jaksotuksella tarkoitetaan sitä, miten opinnot jakautuvat lukuvuoden ajalle ja eri lukuvuosille. Myös opinto-ohjaus tulee suunnitella opetuksen järjestämistapojen näkyväksi osaksi. Opintojen järjestämiseen sisältyvät lisäksi työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelu ja niiden sijoittuminen opiskelun eri vaiheisiin. Jaksotuksen suunnittelu liittyy myös yhteistyöhön muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Moduloinnilla tarkoitetaan opintojen jakamista itsenäisiin, toiminnallisiin kokonaisuuksiin, joille on määritelty selkeät ja vakiona pidettävät rajapinnat. Moduulien rajapinnat mahdollistavat moduulien yhdistettävyyden ja vaihdettavuuden. Modulointi tehdään, jotta opiskelijalla olisi mahdollisuus valita opintoja oman tarpeensa ja kiinnostuksensa mukaan riippumatta tutkinnosta tai tutkinnon osasta. Modulointi tukee opiskelijan henkilökohtaistamista ja HOPSia. Tutkintokohtaisen opetussuunnitelman tarkoitus on taata opiskelijoille mahdollisimman aukottomat valintamahdollisuudet. Lisäksi opinnot pitää voida järjestää niin, että niitä voidaan opiskella joustavasti ja nopeammin kuin kolmessa vuodessa. Oppisopimuskoulutuksessa henkilökohtainen opiskeluohjelma laaditaan tutkinnon osittain erikseen työssä oppimiseen ja tietopuolisiin opintoihin. Tutkintokohtaisessa opetussuunnitelmatyössä ja moduloinnissa on otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat: opiskelu voidaan aloittaa joustavasti opiskelijalle laaditun HOPS:n/HOJKS:n mukaisesti tutkinto voidaan koostaa eri oppilaitoksista moduuleita voidaan tarjota myös erillisinä (myös aikuiskoulutus, oppisopimuskoulutus) osaamisen tunnustaminen mahdollistuu työssäoppimisen joustava toteutus mahdollistuu aihekokonaisuuksien opiskelu mahdollistuu työelämän ja koulutuksen sekä oppilaitosten keskinäiset yhteistyömahdollisuudet paranevat. Nykyisten tutkinnon perusteiden mukaan on entistä parempi mahdollisuus modulaariseen tutkinnon suorittamiseen. Moduuleja voidaan tarjota opiskelijalle koulutuksen järjestäjien koulumuotojen ja alueellisen tarjonnan yhteistyönä. Tavoitteena on, että tutkinnot moduloidaan työelämän työprosessien ja työtehtäväkokonaisuuksien pohjalta. Toisen asteen alan opettajille suunnatussa kyselyssä selvitettiin oppilaitoksen opintojen jaksotusta tai modulointia. Vastausten perusteella (N=106) oppilaitoksissa noudatetaan eniten 5-jaksojärjestelmää (46,2 %). Varsinainen moduulijärjestelmän hyödyntäminen on vielä vähäistä (5,7 %). Moduloinnista kerrottiin, että henkilökohtaistamisen kautta opiskelijat tekevät paljon moduuleita päällekkäin. Opetussuunnitelman ja jaksotuksen yhteensovittaminen koetaan vaikeaksi. Vastaajat kertoivat, että suuret tutkinnon osat jakaantuvat vielä eri vuosille. Vastaajien mukaan oppilaitoksissa pyritään siihen, että opintokokonaisuus suoritettaisiin yhden lukuvuoden aikana, mutta se ei toteudu kaikkien tutkinnon osien kohdalla. Henkilökohtaistamisesta sanottiin, että se vaatii hyvin joustavaa ja yksilöllistä toimintamallia, joten varsinkin aikuisilla valmistavassa koulutuksessa on lähes kaikilla omat polkunsa. 6-jaksojärjestelmän jaksoon mahtuu 6 7 opintoviikkoa (ov) ja työssäoppimiskokonaisuudet ovat 10 ov:n laajuisia, mikä on hankala yhdistelmä. 116

117 Alan toisen asteen opettajien mukaan uudistetut ammatillisten perustutkintojen perusteiden mukaiset tutkinnon osat on huomioitu vaihtelevasti vastaajien oppilaitoksissa. Vastaajien (48,5 %) mukaan heidän oppilaitoksessaan työjärjestys laaditaan koko lukuvuodeksi. Vastaajista 35,4 % oli sitä mieltä, että heidän oppilaitoksen jaksotuksessa tai moduloinnissa on huomioitu mahdollisuus valita tutkinnon osia myös muista tutkinnoista. Vastaajista 24,2 % ilmoitti, että jaksotus mahdollistaa myös tutkinnon osien suorittamisen muissa opetuspisteissä tai oppilaitoksissa. Vastaajista 18,2 % kertoi, että tutkinnon osan voi suorittaa kokonaisuudessaan yhdessä jaksossa tai moduulissa. Erilaiset oppijat tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksessa Suomalaisessa koulujärjestelmässä pyritään takaamaan kaikille opiskelijoille mahdollisuus saada kykyjensä mukaista opetusta. Koulujärjestelmässämme erityishuomio on kiinnitetty koulussa heikosti menestyviin opiskelijoihin, mutta lahjakkaiden opiskelijoiden tarpeita ei ole huomioitu riittävästi. Erilaisista oppijoista puhuttaessa usein unohdetaan lahjakkaat opiskelijat. He tarvitsevat myös huomiota ja toisen tyyppistä tukea kuin erityisopiskelijat. Tätä kappaletta lukiessa on myös erittäin tärkeää muistaa, että suurin osa toisen asteen tutkinnon suorittajista selviää opiskelusta ilman tukitoimia normaalissa opiskeluajassa ilman erityisiä ongelmia. Vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja tarvitsevien opiskelijoiden opetus annetaan erityisopetuksena. Erityisopetusta tarvitsevalle opiskelijalle on laadittava aina kirjallinen henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) (L 630/1998, 20 ). Suunnitelman tulee sisältää suoritettava tutkinto, opetuksessa noudatettavat tutkinnon perusteet, tutkinnon laajuus, opiskelijalle laadittu henkilökohtainen opetussuunnitelma, opiskelijan saamat erityiset opetus- ja opiskelijahuollon palvelut, muut henkilökohtaiset palvelu- ja tukitoimet sekä erityisopetuksen perusteet (A 811/1998, 8 ). Asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta todetaan myös, että erityisopetuksessa opetus on mukautettava siten, että opiskelija mahdollisimman suuressa määrin saavuttaa saman pätevyyden kuin muussa ammatillisessa koulutuksessa. Erityisopetuksena ei pidetä tukiopetusta, joka annetaan opinnoissa tilapäisesti jälkeen jääneille tai oppilaalle, jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumishäiriöitä. Aikuiskoulutuksessa erityisopetusta tai erityisiä tukitoimia ei ole kehitetty yhtä järjestelmällisesti kuin perus- ja nuorisoasteella. Esimerkiksi lainsäädäntö ei selkeästi ohjaa koulutuksen järjestäjiä järjestämään erityisiä tukitoimia aikuisopiskelijoille. Oman haasteensa aikuiskoulutusjärjestelmälle ja sen kehittämiselle tasa-arvoiseksi koulutusväyläksi kaikille oppijoille tuottaa järjestäjien ja toiminnan rahoittajien moninaisuus ja vuonna 1994 käyttöön otettu aikuisten näyttötutkintojärjestelmä. Näyttötutkintoon sisällytettiin vuonna 2007 henkilökohtaistamisen määräys (Opetushallitus 43/011/2006). Määräys velvoittaa koulutuksen järjestäjän toimimaan niin, että näyttötutkintoon hakeutuvat opiskelijat saavat asiakaslähtöisesti toteutettua neuvontaa, ohjausta ja muita palveluja opintoihin hakeutumisessa, tutkinnon suorittamisessa ja ammattitaidon hankkimisessa. Suurin osa erityisopiskelijoista opiskelee tänä päivänä yleisissä ammattioppilaitoksissa. Erityisen tuen tarpeessa oleva opiskelija voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon yksilöllisen tuen mahdollistavissa pienryhmissä, ammatillisten oppilaitosten erityisopetuksen ryhmissä tai ammatillisissa oppilaitoksissa samoissa ryhmissä muiden opiskelijoiden kanssa (integroitu erityisopetus). Ammatillisten erityisoppilaitosten tehtävänä on vastata 117

118 erityisesti kaikkein eniten tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutuksesta. Osa ammatillisista erityisoppilaitoksista tarjoaa erityisiä opetus- ja oppimisen tukipalveluja nimenomaan tiettyyn vammaryhmään kuuluville, kuten näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisille tai kehitysvammaisille opiskelijoille, osassa oppilaitoksista taas opiskelee hyvinkin erilaisia opiskelijoita. Ammatillisten erityisoppilaitosten tehtävänä on opetuksen järjestämisen lisäksi erityisopetuksen kehittäminen ja erityisopetukseen liittyvien asiantuntijapalveluiden tarjoaminen yleisille ammattioppilaitoksille. Tilastojen mukaan erityisopiskelijoiden määrä on kasvanut tasaisesti vuosittain. Erityisopetusta saavien opiskelijoiden määrä on ollut viime vuosina kansallisesti kasvussa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa erityisopiskelijoita oli 12,5 %, vieraskielisistä opiskelijoista 17 %. Yleisin erityisopetuksen peruste on muu syy. Nousuvoittoista kehitys on ollut varsinkin ns. tavallisissa ammatillista koulutusta antavissa oppilaitoksissa, joissa erityisopiskelijat opiskelevat joko erityisopetusryhmissä tai yleisopetuksen ryhmissä. Tämä kehitys on esitetty taulukossa 9. Taulukko 9. Ammatillisen koulutuksen erityisopiskelijat erityisopetuksen toteutuspaikan mukaan (Lähde: Koulutustilastot. Tilastokeskus) Vuosi Ammatillisessa erityisoppilaitoksessa Muussa ammatillista koulutusta antavassa oppilaitoksessa Erityisopetusryhmässä Yleisopetuksen ryhmässä 2) Yhteensä 1) Osuus ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärästä, % Ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärä , , , , , , , ) Vuonna 2010 erityisopiskelijoista opiskeli oppilaitosmuotoisessa opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa, 622 näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja 208 oppisopimuskoulutuksessa. 2) Sisältää yleisopetuksen ryhmässä järjestetyn oppilaitosmuotoisen opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen koulutuksen, muualla kuin ammatillisissa erityisoppilaitoksissa järjestetyn näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sekä kaiken oppisopimuskoulutuksen. Lähde: Koulutustilastot. Tilastokeskus Ammatillista erityisopetusta annetaan yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan ensisijaisesti ammatillisissa oppilaitoksissa samoissa ryhmissä muiden opiskelijoiden kanssa. Koulutuksen järjestäjiltä kerättiin tilastotietojen yhteydessä myös erityisopiskelijoiden määriä tekstiili- ja vaatetusalalla. Saadut määrät ovat suuntaa antavia, koska emme saaneet aivan kaikilta koulutuksen järjestäjiltä pyydettyjä tietoja. Erityisen tuen tarvitsijoita on luultavasti enemmän kuin tämä tilasto antaa ymmärtää, koska tähän on tilastoitu ainoastaan sellaiset opiskelijat, joille on tehty henkilökohtainen opiskelun järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS. Kuvassa 28 esitetään erityisopiskelijoiden määrät vuosina tekstiili- ja vaatetusalan ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintokoulutuksessa. 118

119 Kuva 28. Erityisopiskelijoiden määrä Tekstiili- ja vaatetusalan ja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintokoulutuksessa vuosina (Lähde: Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat opiskelijamäärät 2011) Tätä koulutusselvitystä varten tehtiin kysely tekstiili- ja vaatetusalan toisen asteen ammatillisille opettajille liittyen erityisen tuen tarvitsijoihin tekstiili- ja vaatetusalan ammatillisessa koulutuksessa. Kyselyn linkki lähetettiin 225 alan toiseen asteen opettajille sähköpostin välityksellä. Tähän kyselyyn vastasi 77 alan opettajaa (teli N=33, käta N=44). Heistä 92 % toimii ammatin opettajana, 50 % ryhmänohjaajana ja noin 12 %. erityisopettajana He saivat muun muassa arvioida. valmiiksi annetuista vaihtoehdoista opiskelijoiden ominaisuuksien esiintymistä tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijaryhmissä, kuinka monta tukea tarvitsevaa opiskelijaa keskimäärin on oppilaitoksen tekstiili- ja vaatetusalan ryhmissä ja millaisissa tehtävissä tai asioissa tekstiili- ja vaatetusalan opiskelija tarvitsee tukea. Lisäksi he saivat kertoa, millaista tukea tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat pääsääntöisesti tarvitsevat ja minkä perusteen pohjalta tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoille on tehty tarvittaessa henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) heidän oppilaitoksessaan. He saivat esittää myös kehittämisehdotuksia alan koulutukseen erilaisten oppijoiden näkökulmasta. Kyselyyn vastanneista alan opettajista ilmoitti, että opetusryhmissä on erityisen tuen tarvitsijoita syksyn 2012 tilanteen mukaan seuraavasti: noin 26 % vastaajista ilmoitti, että heidän ryhmissä on 2 erityistä tukea tarvitsevaa oppijaa, noin 21 % vastaajista kertoi, että ryhmissä on 3 erityistä tukea tarvitsevaa oppijaa. Noin 16 % vastaajista ilmoitti, että ryhmissä on 4, 5, 6 tai enemmän erityistä tukea tarvitsevaa oppijaa. Erityisen tuen tarvitsijoiden määrä ryhmissä on esitetty kuvassa

120 Kuva 29. Erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden määrä opetusryhmissä. (Lähde: Kysely alan toisen asteen opettajille syyskuu 2012) Erilaisten oppijoiden määrä on tilastojen valossa kasvanut myös tekstiili- ja vaatetusalan ammatillisessa koulutuksessa. Alan opettajat ilmoittivat, että päivittäin tai viikoittain he kohtaavat opiskelijoiden mielialavaihteluita, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Silloin tällöin opiskelijat ovat impulsiivisia ja yliaktiivisia tai epäsosiaalisia. Harvoin tai ei koskaan alan opettaja on kuitenkaan tekemisissä päihtyneen, uhmakkaan tai aggressiivisen opiskelijan kanssa tai törmää rikollisuuteenoin Opiskelijoiden erilaisten ominaisuuksien esiintyminen on esitetty kuvassa 30. Kuva 30. Opiskelijoiden erilaisten ominaisuuksien esiintyminen (Lähde: Kysely alan toisen asteen opettajille syyskuu 2012) Erityisen tuen tarvitsijat tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksessa -kyselyssä toisen asteen alan opettajilta tiedusteltiin millaisissa tehtävissä tai asioissa tekstiili- ja vaatetusalan opiskelija tarvitsee tukea. Opettajien mielestä yleisesti ammatilliset teoria-aineet, ja etenkin kaavoitus, koettiin erittäin haastavaksi. Hahmottaminen, mittaaminen, leikkaaminen sekä valmistusprosessi kokonaisuudessaan koettiin usein haastavaksi. Vastausten perusteella myös elämänhallinta ja keskittymistä vaativat tehtävät tuottavat ongelmia. Lisäksi ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat eli ns. ATTO-opinnot, muun muassa matematiikka, aiheuttavat erityisen tuen tarvetta. 120

121 Opettajilta tiedusteltiin, millaista tukea erityisopiskelijoille annetaan. Tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoille annettava tuki on pääsääntöisesti kannustamista, opetuksen yksilöllistämistä, kertausta, motivointia tai toistamista. Vastaajien mukaan (69 %) erityisopiskelijoille tehdään tarvittaessa HOJKS. Henkilökohtainen opiskelun järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS koetaan hyväksi työvälineeksi erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetuksen järjestämisessä. Noin puolet vastaajista antaa tukiopetusta tai lisäopetusta. Hieman alle puolet vastaajista ilmoitti, että erityisopiskelijoilla on mukautetut tavoitteet tai opetusta eriytetään. Pienryhmäopetusta ilmoitti antavansa 40 % vastaajista ja kolmannes erityistä ja viidesosa tehostettua tukea. Vastaajista noin 13 % kertoi annettavasta osa-aikaisesta erityisopetuksesta. Kuvassa 31 nähdään vastausten prosentuaalinen jakautuminen eri vaihtoehtojen välillä. Väittämät ovat kuvassa numeroina, ja sanallinen selitys on kuvan alla. Kuva 31. Erityisopiskelijoille annettavia tukitoimia (Lähde: Kysely alan toisen asteen opettajille syyskuu 2012) Kannustus Motivointi Kertaus Toistaminen Tukiopetus Lisäopetus Yksilöllistäminen Pienryhmä Eriyttäminen Tehostettu tuki Erityinen tuki Mukautetut tavoitteet Osa-aikainen erityisopetus HOJKS Muita vastauksista poimittuja tuen muotoja ovat muun muassa: rinnakkaisopetus (2 opettajaa yhtä aikaa) ja ryhmän opiskelijoiden antama tuki, henkilökohtaistaminen, aikuinen kuuntelemassa, lisätty työssäoppiminen, rästityöohjaus hitaammin etenevien tai arkojen opiskelijoiden kanssa, rauhallinen tila, opastus elämänhallintaan ja opiskelurutiiniin, viipymättä annettu tukiopetus tai erityisohjaus, että opiskelija sisäistäisi opetuksen, ja lisäajan antaminen tehtävien tekemiseen. 69 % vastaajista ilmoitti, opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS. Vastausten perusteella opiskelija määritellään erityisopiskelijaksi enimmäkseen seuraavien perusteiden vuoksi: (01) hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet 71 %, (06) psyykkiset pitkäaikaissairaudet (mielenterveyden ongelmat, päihdekuntoutujat) 68 %, (02) kielelliset vaikeudet 43 %, (12) muu syy, joka edellyttää erityisopetusta ja (04) lievä kehityksen viivästyminen 42 %. Kuvassa 32 on esitetty edellä mainitut perusteet sekä muita käytettyjä perusteita. 121

122 Kuva 32. HOJKSeissa käytetyt perusteet (Lähde: Kysely alan toisen asteen opettajille syyskuu 2012) Ammatillisen erityisopiskelijan arviointi Erityisopiskelijoiden arvioinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin muillakin opiskelijoilla. Pyrkimyksenä on, että kaikki erityisopiskelijat saisivat tutkintotodistuksen ja näin siirtyisivät ammatillisen koulutuksen kautta työelämää. Arviointi suoritetaan tavoitteisiin suhteutettuna, ja arvosana-asteikko on sama kuin muutoin käytössä oleva. Mukautetuista tavoitteista tehdään merkintä tutkintotodistukseen ja ne määritellään erikseen annettavassa liitteessä. Erityisopiskelijat saavat normaalin tutkintotodistuksen, osittain tai kokonaan mukautetun todistuksen tai todistuksen suoritetuista opinnoista tai opintoihin osallistumisesta. Oppimistavoitteiden mukautus Mikäli opiskelijalla ei ole valmiuksia edetä opinnoissaan opetussuunnitelman T1-tavoitteiden mukaisesti, voidaan opetussuunnitelman tavoitteita mukauttaa opiskelijan valmiuksia vastaavaksi. Esityksen opetussuunnitelman tavoitteiden mukauttamisesta tekee luokanvalvoja tai yksittäisen oppiaineen osalta kyseisen aineen opettaja. Mukauttamisen vahvistaa opiskelijahuoltoryhmän esityksestä rehtori. Mukauttamisesta tehdään merkintä opiskelijan HOJKSiin ja kuvataan erillisessä liitteessä, kuinka tavoitteita on mukautettu. Opiskelijan ja hänen huoltajansa tulee tietää, että mukautetuin tavoittein suoritettu koulutus saattaa vaikuttaa jatko-opintoihin pääsyyn tai niissä menestymiseen. Opiskeluajan pidentäminen Mikäli opiskelija ei voi suoriutua opinnoistaan tavoitteissa määriteltynä aikana, voidaan hänen opiskeluaikaansa pidentää tapauskohtaisesti tarvittavan ajan muutamasta opintojaksosta aina vuoteen saakka. Erityisistä syistä voidaan opintoaikaa pidentää vielä tästäkin. Päätöksen opiskeluajan pidentämisestä tekee rehtori. Alan toisen asteen opettajat saivat vastata erilaisiin väittämiin liittyen erilaisiin oppijoihin. Opettajien mielestä erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut 122

123 viimeisen 5 vuoden aikana. Opettajat kaipaisivat tarkempaa mukautetun arvioinnin ohjeistusta. Lisäksi he ovat panneet merkille, että opiskelijoiden kädentaidot ovat heikentyneet vuosi vuodelta ja että koulutuksen tavoitteet ovat yhä useammalle alan opiskelijalle liian vaativat. Erityisopiskelijoiden kriteerit pitäisi selkeyttää valtakunnallisella alan soveltuvuustestillä, jolloin lähtötason mukaan voisi suunnitella opetuksen. Perustutkintoa mukautetuin tavoittein suorittavan opiskelijan on vaikea löytää sopivaa työssäoppimispaikkaa. Tutkintojen perusteet ovat vaativia ja koulutuksen mahdollisuudet joustaa ovat monesti liian vähäiset. Moni opettaja toivoo, että erityisoppilaat olisivat omissa ryhmissään. Vaatimustaso on lahjakkaille liian matala ja eteneminen liian hidasta. Heikoille opiskelijoille taso on liian korkea ja tahti liian kova. Lopputulos on se, että kaikki kärsivät eikä kukaan ei ole tyytyväinenoin Opettajan pitäisi tällöin olla ihmeitä tekevä akrobaatti. Opettajia huolestuttaa myös etevien ja lahjakkaiden osalta se, että aika ei tahdo riittää heidän ohjaamiseen sillä tasolla, mitä he odottavat tai mihin heillä olisi edellytyksiä he ovat niitä meidän tulevaisuuden tekijöitä. Rinnakkaisopettajan käyttöön olisi saatava resursseja, jotta voitaisiin eriyttää ja antaa tukea sitä tarvitseville lahjakkaita unohtamatta. Jatko-opiskelun mahdollisuudet Ammatillisista perustutkinnoista sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista saa yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatkoopintoväylä on tekniikan ja liikenteen alan ammattikorkeakoulututkinto, insinööri (AMK) tai kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto vestonomi (AMK) ja muotoilija (AMK). Yliopistossa voi suorittaa esimerkiksi tekniikan tai taiteen kandidaatin, maisterin ja diplomi-insinöörin tutkinnon. Ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot antavat jatkokoulutusmahdollisuuden ammatillisen opettajan työtehtäviin. Ylioppilastutkinnon jälkeen voi hakeutua yliopistoihin käsityöopettajakoulutukseen tai tekniikan kandidaatin ja diplomi-insinöörin tutkintoon. Opiskelijoille suunnatussa kyselyssä kaikkien asteiden opiskelijoilta tiedusteltiin muun muassa jatko-opintosuunnitelmia. Toisen asteen opiskelijoista tekniikan ja liikenteen alan tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoista 75 % ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa tekevistä 72 % suunnittelee jatkavansa opintoja. Ammattikorkeakoulututkintoa suorittavista opiskelun jatkaminen on tulevaisuuden suunnitelmissa 56 %:lla ja yliopistotutkintoa tekevillä 54 %:lla Kuvassa 33 on esitetty tämä jatko-opintosuunnitelmien jakautuminen eri kouluasteiden välillä. Kuva 33. Jatko-opintosuunnitelmien jakautuminen eri kouluasteiden välillä (Lähde: Alan opiskelijoille suunnattu kysely 5/2012) 123

124 11 Toisen asteen koulutustilastoja vuosilta Tässä kappaleessa esitellään tekstiili- ja vaatetusalan koulutuskenttää sekä koulutuksessa tapahtuneita määrällisiä muutoksia. Ammatillisen koulutuksen arvostus ja vetovoimaisuus ovat lisääntyneet Suomessa koko 2000-luvun. Tämä näkyy muun muassa yhteishakutilastoissa lisääntyneinä hakijamäärinä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön teettämissä ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimuksissa tyytyväisyytenä ammatilliseen koulutukseen ja sen tuottamaan osaamiseen. Yhteishaku on Suomessa valtakunnallinen hakujärjestelmä, jonka kautta haetaan keskitetysti joko toisen asteen tai korkeakoulutukseen. Toisen asteen yhteishaussa haetaan ammatilliseen peruskoulutukseen ja lukiokoulutukseen. Ammattikorkeakoulujen järjestämään koulutukseen haetaan ammattikorkeakoulujen yhteishaussa ja yliopistoihin yliopistohaussa. Osalla kulttuurialan korkeakouluista ja koulutusohjelmista on poikkeava valinta-aikataulu. Seuraavaan taulukkoon (taulukko 10) on koottu välisen (kevät, varsinainen haku) ajan toisen asteen yhteishaun tuloksia. Taulukosta nähdään valtakunnallisella tasolla kaikki ammatillisen ja lukio-koulutuksen ensisijaisten hakeneiden ja valittujen määrät sekä valittujen osuus ensisijaisten hakijoiden määrästä. Ammatilliseen koulutukseen hakeneiden määrä on pääsääntöisesti kasvanut vuosina ikäluokkien pienentymisestä huolimatta. Taulukko 10. Toisen asteen yhteishakutiedot (Lähde: OPH, Yhteishakurekisteri) TOISEN ASTEEN YHTEISHAKU KEVÄT Varsinainen haku Hakeneet 1.sij. Valitut Valittujen osuus 1. sij. hakijoista % Hakeneet 1.sij. Valitut Valittujen osuus 1. sij. hakijoista % Hakeneet 1.sij. Valitut Valittujen osuus 1. sij. hakijoista % Hakeneet 1.sij. Valitut Valittujen osuus 1. sij. hakijoista % Yhteensä , , , ,5 Lukiokoulutus , , , ,0 Ammatillinen koulutus , , , ,2 Kuvassa 34. on esitetty kaikkien aloituspaikkojen, ensisijaisten hakijoiden ja valittujen määrät maakuntakohtaisesti. 124

125 Kuva 34. Toisen asteen yhteishaku keväällä 2012 (Lähde: Opetushallitus, Yhteishakurekisteri ) Kuvasta 35 nähdään esimerkiksi kulttuurialan ja tekniikan ja liikenteen alan aloituspaikkojen, ensisijaisten hakijoiden ja valittujen määrät. Tästä ei kuitenkaan voi erotella tekstiili- ja vaatetusalan hakijamääriä eikä aloituspaikkoja. Kuva 35. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat, ensisijaiset hakijat ja valitut koulutusaloittain (Lähde: OPH, yhteishakurekisteri) Vuonna 2010 Suomessa oli opiskelijaa, joista 34,1 % opiskeli ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa. Opiskelupaikkoja on tarjolla myös yhteishaun ulkopuolella olevassa koulutuksessa. Osa peruskoulun päättävistä hakee yhteishaun ulkopuolella olevaan koulutukseen, joihin haku tehdään suoraan oppilaitokseen. Yhteishakuun kuulumatonta koulutusta ovat oppisopimuskoulutuksena järjestettävä ammatillinen peruskoulutus, vieraskielinen ammatillinen peruskoulutus, ammatillisten erityisoppilaitosten järjestämä koulutus, erilaiset ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavat koulutukset sekä eräät lukiot. 125

126 Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintokoulutuksessa vuonna 2010 aloitti 877 opiskelijaa, joista miehiä oli 7 %. Kaikkiaan mainitun alan opiskelijoita vuonna 2010 oli noin 2040, joista miesten osuus oli 6 %. Vuonna 2010 valmistuneista tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto-opiskelijoista miesten osuus oli noin 5 %. Kuvassa 36 esitetyistä käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden määristä ei voida erotella vaatetusalan opiskelijoita, vaan opiskelijamäärissä ovat kaikki käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto-opiskelijat suuntautumisalasta riippumatta. Kuva 36. Sukupuolijakauma alan koulutuksessa vuonna 2010 (Lähde: Tilastokeskus) Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat määrälliset tilastot Tässä selvityksessä määrällisiä koulutustilastoja on kerätty koulutuksen järjestäjiltä, koska osa hankkeessa tarvittavasta tiedosta oli vaikeasti saatavilla julkisista tilastoista. Esimerkiksi Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon kuuluva koulutus tilastoidaan suuntautumisesta riippumatta samaan tilastoon, josta ei pysty erottelemaan erikseen esimerkiksi vaatetus- tai tekstiilialaa. Tilastoinnin apuna on käytetty myös soveltuvin osin julkisia tietokantoja. Tilastointia varten hankkeessa laadittiin tilastointia varten koontipohja, johon koulutuksen järjestäjät keräsivät pyydetyt tiedot. Tilastot on koottu pääsääntöisesti syksyn 2011 aikana, mutta täydennyksiä pyydettiin vielä kevään 2012 kuluessa. Selvityksen tilastot ovat suuntaa antavia, koska kaikki koulutuksen järjestäjät eivät toimittaneet tarvittavia tietoja. Tekstiili- ja vaatetusalan aloituspaikat Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjiltä mukaan lukien verhoilu- ja sisustusala pyydettiin tilastoja liittyen alan perustutkinto, ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutukseen. Seuraavissa taulukoissa ja kuvissa esitetään aloituspaikat vuosilta koskien lähinnä opetussuunnitelmaperusteisia perustutkintoja. Muutamilta koulutuksen järjestäjiltä emme saaneet tietoja määräaikaan mennessä. Kaikki näyttötutkintomuotoisen koulutuksen sopimusoppilaitokset eivät pystyneet toimittamaan kysyttyjä tietoja. Edellä mainituista syistä johtuen seuraavaksi esitetyt tilastot ovat suuntaa antavia puutteellisten tietojen vuoksi. Taulukossa 11 on esitetty tekstiili- ja vaatetusalan ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintokoulutuksen aloituspaikat vuosina koko maan laajuisesti. 126

127 Taulukko 11. Aloituspaikat Tekstiili- ja vaatetusalan ja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintokoulutuksessa vuosina , koko Suomi Aloituspaikat Teli: pukuompelija - vaatetusompelija Teli: modisti Teli: vaatturi Teli: sisustusompelija Teli: suutari Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili Kuvassa 36 nähdään alan toisen asteen aloituspaikat vaatetusalan koulutuksen osalta vuosilta koko Suomen osalta. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnossa tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmassa, artesaani vaatetusalalla aloituspaikkoja on ollut noin ajanjaksolla Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnossa pukuompelijan koulutusohjelmassa (2008 saakka) aloituspaikkamäärät ovat vaihdelleet tarkasteltuna ajan jaksona ja määrä on ollut Tutkinnon perusteet uudistuivat vuonna 2009, jolloin pukuompelijan koulutusohjelma muuttui vaatetusompelijan koulutusohjelmaksi. Kuva 37. Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat aloituspaikat vaatetusalalla Suomessa vuosina Hankkeessa selvitettiin myös tekstiili- ja vaatetusalojen aloituspaikkojen maakunnallinen jakautuminen. Kuvissa ja taulukoissa ja on esitetty tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon vaatetusompelija -koulutusohjelman (pukuompelijan koulutusohjelma vuoteen 2008 saakka) sekä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma artesaani vaatetusalan ja tekstiilialan aloituspaikkojen määrien jakautuminen eri maakunnissa. 127

128 Taulukko 12. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelija koulutusohjelman aloituspaikat maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan). Aloituspaikat, pukuompelija - vaatetusompelija Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Kuva 38. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon, vaatetusompelijan koulutusohjelma., aloituspaikat maakunnittain vuosina

129 Taulukko 13. Aloituspaikat Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto, modistin, vaatturin ja sisustusompelijan koulutusohjelmissa vuosina Aloituspaikat Modisti Uusimaa Häme Satakunta Vaatturi Uusimaa Keski-Suomi Sisustusompelija Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta 6 4 Taulukko 14. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala aloituspaikat maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan tai koulutusta ei järjestetä). Aloituspaikat, käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Savo Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi

130 Kuva 39. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala, aloituspaikat maakunnittain vuosina Taulukko 15. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala, aloituspaikat maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan tai koulutusta ei järjestetä) Aloituspaikat, käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi

131 Kuva 40. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala aloituspaikat maakunnittain vuosina Alalle ensisijaisesti hakeneet opiskelijat Tilastossa on tietoja alan koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määristä. Toisen asteen koulutukseen hakeneella tarkoitetaan tässä aineistossa henkilöä, joka on peruskoulun jälkeisen toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteishaussa ensisijaisesti hakenut johonkin tilastovuonna alkavaan tutkintoon johtavaan koulutukseen. Seuraavat tilastot kuvaavat perusasteen jälkeiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumista. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjiltä mukaan lukien verhoilu- ja sisustusala pyydettiin tilastoja liittyen alan perustutkintokoulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määriä. Seuraavissa taulukoissa ja kuvissa esitetään aloituspaikat vuosilta koskien lähinnä opetussuunnitelmaperusteisia perustutkintoja. Muutamilta koulutuksen järjestäjiltä emme saaneet tietoja määräaikaan mennessä. Kaikki näyttötutkintomuotoisen koulutuksen sopimusoppilaitokset eivät pystyneet toimittamaan kysyttyjä tietoja. Edellä mainituista syistä johtuen seuraavaksi esitetyt tilastot ovat suuntaa antavia puutteellisten tietojen vuoksi. Taulukko 16. Ensisijaiset hakijat Tekstiili- ja vaatetusalan ja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintokoulutuksessa vuosina , koko Suomi. 1. Sijaiset hakijat Teli: pukuompelija - vaatetusompelija Teli: modisti Teli: vaatturi Teli: sisustusompelija Teli: suutari Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili HUOM! tutkintoon on haettu yhdellä ja samalla koodilla vuodesta Mistään ei voida tarkentaa esim. modistikoulutuksen ensisijaisia hakijoita. Vaattureilla ja vaatetusompelijoilla on ollut sama koodi. Kuvassa 41 nähdään alan toisen asteen ensisijaiset hakijat koulutusohjelmittain vuosilta koko Suomen osalta. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnossa tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmassa, artesaani vaatetus- ja tekstiilialoilla hakijamäärät ovat hieman vaihdelleet vuosien 2005 ja 2011 välillä. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnossa pukuompelijan koulutusohjelmassa (2008 saakka) hakijamäärä on 131

132 tasaisesti noussut. Etenkin vuonna 2011 oli merkittävä hakijamäärän nousu (noin 900 ensisijaista hakijaa) edelliseen vuoteen verrattuna (noin 730 ensisijaista hakijaa). Kuva 41. Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat ensisijaiset hakijat vaatetusalalla Suomessa vuosina Hankkeessa selvitettiin myös tekstiili- ja vaatetusalojen ensisijaisten hakijoiden maakunnallinen jakautuminen. Kuvissa ja taulukoissa on esitetty tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon vaatetusompelija -koulutusohjelman (pukuompelijan koulutusohjelma vuoteen 2008 saakka) sekä Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma artesaani vaatetusalan ja tekstiilialan ensisijaisten hakijoiden määrien jakautuminen eri maakunnissa. Taulukko 17. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelijan koulutusohjelmaan ensisijaisesti hakeneet maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan). 1. sij. hakijat Pukuompelija vaatetusompelija Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso 25 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi

133 Kuva 42. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelijan koulutusohjelmaan ensisijaisesti hakeneet maakunnittain vuosina Seuraavaan taulukkoon on koottu tiedot ensisijaisesti tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoon sisustusompelijan, modistin, vaatturin ja suutarin koulutusohjelmiin hakeneista opiskelijoista (taulukko 18). Taulukko 18. Ensisijaisesti sisustusompelija-, modisti-, vaatturi- tai suutarikoulutukseen hakeneet, koko Suomi, vuosina sijaisesti hakeneet Sisustusompelija ei tietoa Modisti; Häme Vaatturi ei tietoa Suutari; Pirkanmaa HUOM! Sama hakukoodi pukuompelijoilla, sisustusompelijoilla ja vaattureilla. 133

134 Taulukko 19. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala ensisijaisesti hakeneet maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan tai koulutusta ei enää järjestetä). 1. sij. hakijat Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kuva 43. Käsi- taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala ensisijaisesti hakeneet maakunnittain vuosina

135 Taulukko 20. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala, ensisijaisesti hakeneet maakunnittain vuosina tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan tai koulutusta ei järjestetä). 1. sij. hakijat Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Kuva 44. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala ensisijaisesti hakeneet maakunnittain vuosina Alan koulutuksen aloittaneet opiskelijat Koulutukseen hyväksyttyjen, opiskelupaikan vastaanottaneiden ja koulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden määriä niin ikään selvitettiin koulutuksen järjestäjiltä. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen järjestäjiltä mukaan lukien verhoilu- ja sisustusala pyydettiin tilastoja liittyen alan perustutkintokoulutukseen. Seuraavissa taulukoissa ja kuvissa esitetään alan koulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden määriä vuosilta koskien lähinnä opetussuunnitelmaperusteisia perustutkintoja. Muutamilta koulutuksen järjestäjiltä emme saaneet kysyttyjä tilastoja sovittuun aikaan mennessä, eikä kaikilta näyttötutkintomuotoisen koulutuksen sopimusoppilaitoksilta löytynyt helposti näitä kysyttyjä 135

136 tietoja. Tästä johtuen seuraavat tilastot ovat suuntaa antavia. Taulukossa 21 ja kuvassa 45 nähdään alan perustutkintokoulutuksen aloittaneet opiskelijat koko maan laajuisesti vuosina Taulukko 21. Alan perustutkintokoulutuksen aloittaneet opiskelijat, koko Suomi, vuosina Koulutuksen aloittaneet Teli: pukuompelija - vaatetusompelija Teli: modisti Teli: vaatturi Teli: sisustusompelija Teli: suutari * Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili * Ei aloituspaikkoja eikä uusia aloittaneita opiskelijoita Kuva 45. Alan perustutkintokoulutuksen aloittaneet opiskelijat vuosina (koko Suomi). Hankkeessa selvitettiin myös tekstiili- ja vaatetusalojen koulutuksen aloittaneiden maakunnallinen jakautuminen. Kuvissa ja taulukoissa ja on esitetty tekstiilija vaatetusalan perustutkinnon vaatetusompelijan -koulutusohjelman (pukuompelijan koulutusohjelma vuoteen 2008 saakka) sekä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma artesaani vaatetusalan ja tekstiilialan koulutuksen aloittaneiden määrien jakautuminen eri maakunnissa. 136

137 Taulukko 22. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelijan koulutusohjelma koulutuksen aloittaneet maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan). Aloittaneet Pukuompelija vaatetusompelija Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso 19 Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kuva 46. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelija koulutusohjelma koulutuksen aloittaneet maakunnittain vuosina Seuraavaan taulukkoon (taulukko 23) on koottu tiedot tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon sisustusompelijan, modistin, vaatturin ja suutarin koulutusohjelmissa aloittaneista opiskelijoista vuosina *HUOM! Vaatetuksen koulutusohjelmaan vuodesta 2009 on kuulunut sisustusompelija, modisti ja vaatturi. Sisustusompelijan ja suutarin koulutusohjelma on alkanut vuonna

138 Taulukko 23. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon * sisustusompelijan, modistin, vaatturin ja suutarin koulutusohjelmissa aloittaneet opiskelijat vuosina (koko Suomi). Aloittaneet Sisustusompelija Uusimaa Häme Satakunta 7 Modisti Uusimaa Häme Satakunta Vaatturi Uusimaa Keski-suomi Suutari Pirkanmaa * Taulukko 24. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala koulutuksen aloittaneet maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua). Aloittaneet Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi

139 Kuva 47. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala koulutuksen aloittaneet maakunnittain vuosina Taulukko 25. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala, koulutuksen aloittaneet maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan tai koulutusta ei järjestetä). Aloittaneet Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi 139

140 Kuva 48. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala, koulutuksen aloittaneet maakunnittain vuosina Alalle valmistuneet opiskelijat Alalle valmistuneella opiskelijalla tarkoitetaan tutkinnon kokonaisuudessaan suorittanutta opiskelijaa. Seuraavaan taulukkoon (taulukko 26) Ja kuvaan 49. On koottu koulutuksen järjestäjiltä kysyttyjä valmistuneiden määriä koulutusohjelmittain ja tiedot on esitetty koko suomen kattavasti sekä maakunnittain tekniikan ja liikenteen alan tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon sekä kulttuurialan käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon vaatetus- ja tekstiilialan osalta. Valmistuneiden opiskelijoiden määrät ovat suuntaa antavia johtuen puutteellisista tiedoista. Taulukko 26. Tekstiili- ja vaatetusalalle valmistuneet opiskelijat Alalle valmistuneet Teli: pukuompelija - vaatetusompelija Teli: modisti Teli: vaatturi Teli: sisustusompelija Teli: suutari Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili Kuva 49. Tekstiili- ja vaatetusalalle valmistuneet toisen asteen opiskelijat

141 Hankkeessa selvitettiin myös tekstiili- ja vaatetusalalle valmistuneiden opiskelijoiden maakunnallinen jakautuminen. Kuvissa ja taulukoissa on esitetty tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon vaatetusompelija -koulutusohjelman (pukuompelijan koulutusohjelma vuoteen 2008 saakka) sekä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma artesaani vaatetusalan ja tekstiilialan ensisijaisten hakijoiden määrien maakunnittainen jakautuminen. Taulukko 27. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelijan koulutusohjelma valmistuneet maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan). Valmistuneet Pukuompelija vaatetusompelija Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Kuva 50. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon puku/vaatetusompelijan koulutusohjelma valmistuneet opiskelijat maakunnittain vuosina Seuraavaan taulukkoon (taulukko 28) on koottu tiedot tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon modistin, vaatturin ja suutarin koulutusohjelmista valmistuneista opiskelijoista vuosina Sisustusompelijan koulutusohjelma on alkanut vuonna 2009, mutta siitä ei ollut tietoja saatavilla. 141

142 Taulukko 28. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon modistin, vaatturin ja suutarin koulutusohjelmista valmistuneet opiskelijat vuosina (koko Suomi). Valmistuneet Modisti Uusimaa Häme Satakunta Vaatturi Uusimaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Suutari Pirkanmaa Taulukko 29. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala valmistuneet opiskelijat maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan). Valmistuneet Käsi- ja taideteollisuusala: vaatetus Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi

143 Kuva 51. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, vaatetusala valmistuneet opiskelijat maakunnittain vuosina Taulukko 30. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala, valmistuneet opiskelijat maakunnittain vuosina (tietoja saattaa puuttua osittain tai kokonaan). Valmistuneet Käsi- ja taideteollisuusala: tekstiili Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kymenlaakso Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Kuva 52. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon (tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma) artesaani, tekstiiliala, valmistuneet opiskelijat maakunnittain vuosina

144 Kuvassa 53. on esitetty vaatetusompelijoiden ja vaatetusartesaanien aloittaneiden ja valmistuneiden opiskelijoiden määrät. Esimerkiksi vuonna 2008 valmistuneet opiskelijat ovat aloittaneet opiskelun pääsääntöisesti vuonna Aloittaneista vaatetusompelijoista 39 % valmistui määräajassa vuonna 2008, 46 % vuonna 2009, 68 % vuonna 2010 ja 70 % vuonna Vastaavasti vaatetusartesaaneja valmistui 58 % vuonna 2008, 45 % vuonna 2009, 67 % vuonna 2010 ja 58 % vuonna 2011 aloittaneista opiskelijoista. Kuva 53. Vaatetusalalta valmistuneiden suhde aloittaneisiin. (Lähde: Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat opiskelijamäärät). Tilastokeskus Oppilaitosmuotoinen koulutus Oppisopimuskoulutus Koko Tutkinnon osan Koko Näyttötutkinnon suorittaneet ja tutkinnon tutkinnon (osia) tutkinnon osan (osien) suorittaneet 2010 suorittaneet suorittaneet suorittaneet 144 Tutkinnon osan (osia) suorittaneet Jalkinealan at Jalkinealan eat Jalkinealan pt Kaupan esimiehen eat Käsityöntekijän at Pukuompelijan at Saamenkäsityökisällin at Sisustusalan at, käsi-taide Teatterialan at Teatterialan eat Tekst.alan at, tekst.-vaatet Tekstiili, vaatetus pt Tekstiilialan at, käsi-taide Tekstiilialan eat, käsi-taide Tekstiilihuollon at Vaatet.alan at, tekst.-vaatet Vaatet.alan eat, tekst.-vaatet Vaatetusalan at, käsi-taide Vaatetusalan pt Verhoilijamestarin eat Verhoilijan at Verhoilu-ja sis.alan pt Alan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on mahdollisuus suorittaa myös aikuiskoulutuksena. Seuraavaan tilastoon on koottu valmistuneiden määrät vuonna 2010 (Tilastokeskus).

145 Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen vetovoimaisuus Alan suosiota voidaan kuvata ns. vetovoimaluvulla, joka saadaan ensisijaisten hakijoiden lukumäärän suhteesta aloituspaikkamääriin. Vetovoimaluku 1 tarkoittaa, että yhtä aloituspaikkaa kohden on yksi ensisijainen hakija. Kuvassa 54. on esitetty ensisijaisten hakijoiden lukumäärä suhteessa aloituspaikkamääriin vuosina vaatetusompelija- ja vaatetusartesaani- koulutusten osalta. Sekä tekstiili- ja vaatetusalan että käsi- ja taideteollisuusalan vaatetuskoulutuksen suosio on ollut nousujohteista valtakunnallisesti selvitettyjen vuosien osalta. Vetovoimalukuina ne voidaan esittää seuraavasti: Vaatetusompelija 0,69 0,66 0,77 1,33 1,45 1,51 1,87 Vaatetusartesaani 0,75 1,03 0,80 1,18 1,13 1,22 1,20 Kuva 54. Vetovoimaisuus alalla ensisijaisten hakijoiden määrä aloituspaikkaa kohden. (Koottu koulutuksen järjestäjien tilastojen pohjalta). Seuraavassa listassa on esitetty suuntaa antava maakunnittainen jakauma alojen vetovoimaisuudesta vuosilta (tiedot perustuvat koulutuksen järjestäjien antamiin määriin, ja ne ovat suuntaa antavia). Vaatetusompelija Artesaani, vaatetus Uusimaa 2,02 2,25 1,71 3,06 Uusimaa 2,19 2,34 3,26 1,97 Varsinais-Suomi 0,00 0,00 0,00 0,00 Varsinais-Suomi 1,38 0,78 1,00 0,93 Satakunta 1,39 0,85 1,35 1,07 Satakunta 1,00 0,56 1,20 1,33 Häme 1,00 0,67 1,25 0,67 Häme 0,68 2,17 1,58 1,50 Pirkanmaa 1,37 2,36 2,28 3,09 Pirkanmaa 1,84 1,18 1,03 1,75 Päijät-Häme 1,00 1,08 1,05 1,25 Päijät-Häme 0,97 0,75 0,97 0,98 Kymenlaakso Kymenlaakso 0,35 0,56 0,50 0,53 Etelä-Savo 0,89 0,86 1,10 0,60 Etelä-Savo 0,97 0,58 0,68 0,85 Pohjois-Savo 0,96 0,85 0,80 0,93 Pohjois-Savo 1,25 1,09 1,14 1,21 Pohjois-Karjala 2,00 0,00 0,00 0,00 Keski-Suomi 3,33 1,17 1,83 1,50 Keski-Suomi 1,33 1,47 1,60 1,15 Etelä-Pohjanmaa 0,44 0,50 1,31 0,46 Etelä-Pohjanmaa 0,74 0,80 1,06 0,83 Pohjanmaa 0,80 1,30 1,33 1,39 Pohjanmaa 0,50 0,86 1,14 1,29 Pohjois-Pohjanmaa 1,30 1,47 1,65 1,70 Keski-Pohjanmaa 1,06 1,44 1,28 0,67 Lappi 0,50 0,74 0,47 0,79 Pohjois-Pohjanmaa 1,88 2,94 3,31 2,88 Lappi 0,74 0,65 1,08 1,11 145

146 146

147 Tekstiili- ja vaatetusalan koulutus korkea-asteella

148

149 12 Korkeakoulutus Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Yliopistoille on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityshankkeen korkeakouluselvitys piti sisällään kaikki korkea-asteen tutkinnot, jotka ovat joko: tekstiili- ja/tai vaatetusalan tutkintoja tai tutkintoja, joihin voi sisällyttää tekstiili- ja/tai vaatetusalan opintoja tai tutkintoja, joissa voi syventää tekstiili- ja/tai vaatetusalan osaamista. Kaikki tutkinnot eivät sisällä automaattisesti tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta. Alan ammattikorkeakoulututkinnot Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännönläheistä, työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta, joka antaa valmiudet työelämän asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin sekä kelpoisuuden toimia julkisessa virassa, jonka vaatimuksena on korkeakoulututkinto. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on tarkoitettu ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille erikoisosaamisen syventämiseen ja laajentamiseen. Ammattikorkeakoululain mukaan päättävät ammattikorkeakoulut koulutusohjelmien opetussuunnitelmista ja ammattikorkeakouluilla on heille tarkoitettujen tehtävien puitteissa opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Lisäksi ammattikorkeakoululaissa sanotaan, että ammattikorkeakoulussa voi olla koulutuksen kehittämistä varten neuvottelukuntia. Ammattikorkeakouluja koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi vauhdittamaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista. Ammattikorkeakoulujen toimilupien uudistamista ehdotetaan 1. tammikuuta Toimiluvissa määrättäisiin jatkossa siitä, mitä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä kukin ammattikorkeakoulu antaa. Samalla ehdotetaan, että Opetus- ja kulttuuriministeriö luopuu koulutusohjelmapäätösten tekemisestä ja asiasta päättävät jatkossa ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakouluopintojen sisällöt perustuvat valtakunnallisesti määriteltyihin kompetensseihin. Ammattikorkeakouluissa tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tarjottiin kulttuuri-, tekniikkaja liiketalouden ja hallinnon alojen tutkinnoissa: Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Vestonomi (AMK) Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Muotoilija (AMK) (Formgivare YH) Tekniikan ammattikorkeakoulututkinto, Insinööri (AMK) Liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto, Tradenomi (AMK) Huomioitavaa on, että kaikki tutkinnot eivät sisällä automaattisesti tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta. 149

150 Ammattikorkeakouluissa tekstiili- ja vaatetusalaa voi opiskella joko omana koulutusohjelmana, koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehtona, suuntaavina opintoina (epävirallinen suuntautumisvaihtoehto), pääaineopintoina, sivuaineopintoina, opintokokonaisuuksina, opintomoduuleina ja vapaasti valittavina opintoina, aikuiskoulutuksena, erikoistumisopintoina sekä yrityksille tarjottavina täydennyskoulutuksina. Selvityksen mukaan tekstiili- ja vaatetusalalle ei ole toistaiseksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Selvityksessä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ehdotetaan vestonomi-tutkintoon. Kulttuurialalla on kaksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, muotoilija (ylempi AMK) -tutkinto muotoilun koulutusohjelmassa sekä kansainvälinen yhteistyökoulutus muotoilija (ylempi AMK) -tutkinto muotoilun koulutusohjelmassa (Degree Programme in Interior Design). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on tarkoitettu jo työelämässä oleville korkeakoulututkinnon suorittaneille, jotka haluavat syventää ja laajentaa erikoisosaamistaan. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (YAMK) tuottaa saman kelpoisuuden julkiseen virkaan kuin yliopistoissa ja muissa tiedekorkeakouluissa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on 60 tai 90 opintopistettä. Taulukkoon 31 on koottu ammattikorkeakoulut ja tutkinnot, joissa koulutetaan tekstiilija vaatetusalaa (teva). Taulukko 31. Teva-alalla kouluttavat ammattikorkeakoulut: Kevään 2012 opiskelijahaussa tarjotut opiskelumahdollisuudet; koulutusalat, koulutusohjelmat ja suuntautuminen Kulttuurialan koulutus Lahden amk Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Hämeen amk Wetterhoff Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Muotoiluteollisuuden suva: Muoti- ja vaatetussuunnittelu PA Tekstiilimuotoilu Vaatetusmuotoilu Jalkinemuotoilu Savonia amk, Kuopion Muotoiluakatemia Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Vaatetusmuotoilu Turun amk Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Tekstiili- ja vaatetusmuotoilu: - Sisustustuotemuotoilu PA - Muoti- ja vaatetusmuotoilu PA Kymenlaakson amk Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Designer-stylisti Esiintymisasusuunnittelu Seinäjoen amk Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Lifestyle-muotoilu Metropolia amk Muotoilija (AMK) Muotoilun ko Tekstiilisuunnittelu Yrkeshögskolan Novia Formgivare YH Formgivning Mode och dräktformgivning Metropolia amk Vestonomi (AMK) Vaatetusalan ko Lahden amk Insinööri(AMK) Materiaalitekniikan ko Tekstiili- ja vaatetustekniikka suva Tampereen amk Insinööri(AMK) Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan ko Tekstiilitekniikka suva Jyväskylän amk Tradenomi(AMK) Liiketalouden ko Muoti- ja vähittäiskauppa SA Keski-Pohjanmaan amk Tradenomi(AMK) Liiketalouden ko Muoti- ja vaatetusalan liiketoiminta sa Keski-Pohjanmaan amk Tradenomi(AMK) Kansainvälisen kaupan ko Turkisalan suunnittelun ja markkinoinnin sa 150

151 Alan korkeakoulututkinnot Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Yliopistoissa voi suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Yliopistollisen korkeakoulututkinnon suorittanut voi työskennellä esimerkiksi suunnittelu-, tutkimus-, hallinto- ja opetustehtävissä sekä julkisessa virassa, johon vaaditaan korkeakoulututkintoa. Yliopistotutkinnoissa tekstiili- ja vaatetusalaan liittyvää osaamista voidaan oppia ja syventää tekniikan, taideteollisuusalan sekä käsityötieteiden opinnoissa. Yliopistotutkinto (300 op) muodostuu alemmasta korkeakoulututkinnosta (kandidaatti), jossa on 180 op ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta (maisteri tai diplomi-insinööri), jossa on 120 op. Alempi ja ylempi korkeakoulututkinto, joka voi sisältää tekstiili- ja vaatetusalan opintoja: taiteen kandidaatti ja taiteen maisteri; tekniikan kandidaatti ja diplomi-insinööri, kasvatustieteen kandidaatti ja kasvatustieteen maisteri, filosofian kandidaatti ja filosofian maisteri. Tieteellinen jatkotutkinto, joissa voi syventää alan osaamista: taiteen lisensiaatti ja taiteen tohtori, tekniikan lisensiaatti ja tekniikan tohtori, kasvatustieteen lisensiaatti ja kasvatustieteen tohtori, filosofian lisensiaatti ja filosofian tohtori kauppatieteen lisensiaatti ja kauppatieteen tohtori. Kyselyn mukaan yliopistoissa järjestettiin tekstiili- ja vaatetusalan opintoja koulutusohjelmana, koulutusohjelman pääaineopintoina, sivuaineopintoina, vapaasti valittavina opintoina, JOO-opintoina, avoimen yliopiston opintojaksoina sekä täydennys- ja työllisyyskoulutuksena. Taulukkoon 32 on koottu yliopistot ja tutkinnot, joissa koulutetaan tekstiili- ja vaatetusalaa. 151

152 Taulukko 32. Teva-alaa kouluttavat korkeakoulut, tiedekunnat ja laitokset, koulutusohjelmat ja suuntautumiset. Tilannekatsaus kevät, Lapin yliopisto TaK, TaM, TaT Taiteiden tiedekunta Aalto-yliopisto Tampereen teknillinen yliopisto Helsingin yliopisto Itä-Suomen yliopisto TaK, TaM, TaT TeK, DI, TeT KK, KM, KT KK, KM, KT Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Materiaaliopin laitos Käyttäytymis-tieteellinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen laitos Sisustus- ja tekstiilimuotoilun suva Vaatetussuunnittelun suva Muotoilun laitos: Tekstiilitaiteen ko Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen ko Elokuvataiteen ja lavastuksen laitos: Lavastustaide ko: Pukusuunnittelu Materiaalitekniikan ko: Kuitu- ja tekstiilitekniikka PA Opettajankoulutuslaitos: Käsityötiede suva Käsityönopettajan suva Käsityöopettajankoulutus PA: Käsityötiede SA Käsityökasvatus SA Åbo Akademi KK, KM, KT Slöjdpedagogik (alkaa joka 2.vuosi) Korkea-asteen opettajakysely Korkea-asteen opettajakyselyllä selvitettiin tekstiili- ja vaatetusalan korkeakoulutusta opetuksen parissa toimivan henkilöstön näkökulmasta kevään 2012 tilanteen mukaan. Tekstiili- ja vaatetusalaa koulutettiin keväällä 2012 yhteensä kuudessa yliopistossa ja yhdessätoista ammattikorkeakoulussa: joissakin ammattikorkeakouluissa oli enemmän kuin yksi alaa kouluttava koulutusohjelma tai suuntautumisvaihtoehto. Kysely postitettiin kattavasti alan koulutusta Suomessa tarjoaviin ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin ja sen avulla yritettiin tavoittaa opetuksen parissa toimivaa henkilöstöä mahdollisimman laajasti. Kyselyssä oli 51 kysymystä, ja se lähetettiin yhteensä 129 henkilölle toukokuussa Kyselyyn vastasi seuraavan kahden viikon aikana 30 henkilöä. Vaikka vastausprosentti jäi melko alhaiseksi (23,5 %), oli suurin osa vastanneista ansioituneita tekstiili- ja vaatetusalan kouluttajia, jotka täyttivät kyselyn tunnollisesti ja näkemyksiänsä perustellen. Monet vastaajista täydensivät kysyttyä arvokkailla kommenteilla ja kuvauksilla. Vastanneista 2/3 toimii ammattikorkeakoulun ja 1/3 yliopistoissa. Eniten vastaajia oli muotoilun koulutusohjelmasta. Valtakunnallisesti parhaiten edustettuna oli vaatetusalan opetus. Kyselyn yhteenveto on laadittu ja vastaukset analysoitu osittain tutkinnoittain, osittain ammattikorkeakoulut yliopistoista erottaen ja osittain kaikki vastaukset kollektiivisesti esitettynä ja käsiteltynä. Aineiston pohjalta on koottu omat kuvaukset kaikista tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen tutkinnoista. Näin on havainnollistettu tutkinnoittain tapahtuvaa osaamisen profiloitumista ja tuotu esiin tutkintojen välisiä eroja. Lisäksi lukijan on hyvä tietää, etteivät kaikki seuraavaksi esitettävät korkea-asteen tutkinnot sisällä automaattisesti tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta. Siitä syystä yritettiin kyselyssä perehtyä muun muassa kunkin tutkinnon rakenteeseen, opetuksen tarjontaan sekä sisältöön. Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen tutkintojen rakennetta ja opintojen jakautumista sekä tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen osuutta tutkinnoista tiedusteltiin 152

153 lukuvuonna käytössä olleen opetussuunnitelman pohjalta. Lisäksi tiedusteltiin koulutusten keväällä 2012 tiedossa olevista muutoksista ja uudistuksista, jotka vaikuttavat tutkintoon jatkossa. Korkea-asteen opettajakysely koskien aikuis- ja täydennyskoulutusta järjestettiin syksyllä Aikuiskoulutusta koskeva kysely lähetettiin valtakunnallisesti kaikkiin tekstiili- ja vaatetusalaa kouluttaviin korkeakouluihin yhteensä 132 henkilölle, ja viikon vastaamisajan jälkeen siihen oli vastannut 29 henkilöä. Kummankin kyselyn vastaajista 79 % edusti ammattikorkeakouluja ja 21 % yliopistoja. Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 7 ammattikorkeakoulusta ja neljästä yliopistosta. Ammattikorkeakoulujen vastaajat edustivat valtakunnallisesti kaikkia tekstiili- ja vaatetusalan tutkintoja, vaikkei vastauksia saatu kaikista tekstiili- ja vaatetusalaa kouluttavista ammattikorkeakouluista. Ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakouluissa tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tarjottiin kulttuuri-, tekniikkaja liiketalous- ja hallinto alojen tutkinnoissa. Kyselyssä saatiin vastauksia kaikista alalle kouluttavista ammattikorkeakoulututkinnoista, mutta vastanneita ei löytynyt kaikista ammattikorkeakouluista. Sen takia eivät kyselyn pohjalta laaditut tutkintojen kuvaukset ole valtakunnan tasolla kattavia kaikkien koulutusohjelmien osalta. Lisäksi samasta koulutusohjelmasta ilmeni esimerkiksi eri vuosikurssien välisiä eroja sekä opetussuunnitelmiin tehtyjä muutoksia ja uudistuksia. Tutkintojen kuvauksiin on seulottu tutkintokohtaisia lausuntoja eri kysymysten alta. Tutkintojen rakenne on esitetty opettajien vapaamuotoisten kuvausten pohjalta keväällä 2012 voimassa olleen opetussuunnitelman (jatkossa OPS) mukaan, eli vuonna 2011 OPS:n mukaan. Tutkintojen kuvaukset kertovat eri koulutusohjelmien käytänteistä, koottuna ne edustavat tutkintokohtaisia käytänteitä ja kokemuksia kevään 2012 tilanteen mukaan. Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Vestonomi (AMK) Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, vestonomi (amk) esiintyy vain tekstiili- ja vaatetusalalla. Vestonomi (AMK) tutkinto sisältää 240 op. Aiemmin koulutusohjelmasta on valmistunut nimikkeellä vaatetusalan ammattikorkeakoulututkinto, vestonomi (AMK). Vestonomeja koulutettiin keväällä 2012 enää metropolia ammattikorkeakoulun vaatetusalan koulutusohjelmassa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun vaatetusalan vestonomi (AMK) -tutkintoon oli haku viimeistä kertaa vuonna 2010 ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun nahka- ja turkisalan vestonomi (AMK) -koulutukseen vuonna Kumpikin edellä mainittu koulutus on sen jälkeen siirretty liiketalouden ja hallintoalan tradenomi (AMK) -tutkinnon (210 op) sivuaineeksi (44 70 op). Vaatetusalan koulutusohjelmasta muodostui kyselyn pohjalta yhtenäinen kuva, koska suurin osa vestonomikouluttajista edusti samaa koulutusohjelmaa ja opettajien vastaukset täydensivät toisiaan. Lisäksi vastaajien joukossa oli myös joitakin vestomikouluttajia muualta Suomesta. Vestonomi-tutkinnon kuvaus vastaa parhaiten edelleen toimivan koulutuksen kuvausta, mutta kaikkien vastaajien huomioit ja vastaukset ovat mukana profiloimassa tutkintoa. 153

154 Tutkinnon rakenne ja joustavuus (HOPS) Kyselyn mukaan vaatetusalan koulutusohjelman koulutus tähtää vaatetusalan laadunhallinnan asiantuntijatason osaamiseen. Koulutuksen lähtökohta on alan kehityksen seuraaminen ja koulutuksen työelämälähtöinen päivittäminen. Tutkinnon perus- ja ammattiopinnot suoritetaan vaatetusalalta tai alan näkökulmasta ja niitä on keväällä 2012 voimassa olleessa opetussuunnitelmassa (OPS 2011) yhteensä 176 op (OPS 2012, kts. Koulutuksen kehittäminen). Pakollisten laaja-alaisten ammattiopintojen jälkeen opiskelijat voivat yksilöityä vaihtoehtoisissa ammattiopinnoissa mielenkiintonsa mukaan. Vestonomi-koulutus on laajentunut yli koulutusalarajojen niin, että tutkinnon vaihtoehtoisissa ammattiopinnoissa voi syventää vaihtoehtoisesti joko tekniikka-alan osaamista, kulttuurialan osaamista tai liiketalous- ja hallintoalan osaamista. Kyselyn mukaan vestonomi (AMK) -tutkinto on joustava ja yksilöitymisen mahdollistava. Henkilökohtainen opetussuunnitelma (jatkossa HOPS) muodostuu seuraavista opinnoista: vaihtoehtoiset ammattiopinnot, vapaasti valittavat opinnot, mahdolliset kansainväliset vaihto-opinnot, työelämään tehtävät projektiopinnot, työharjoittelu, jonka voi suorittaa myös ulkomailla ja lisäksi yrityksen toimeksiannosta tehtävä opinnäytetyö (15 op) sekä AHOT. Näin ollen vestonomi (AMK) -tutkinnon yksilöitävien opintojen osuus on vuonna 2011 opetussuunnitelman mukaan tutkinnosta (240 op) yhteensä 110 op, tekstiili- ja vaatetusalan opintojen osuus on 231 op. Vestonomi (amk) AMK yhteiset opinnot Vaatetusalan perusopinnot Vaatetusalan ammattiopinnot (pakolliset ja vaihtoehtoiset ammattiopinnot) Vaihtoehtoiset ammattiopinnot Vapaasti valittavat Harjoittelu Opinnäytetyö Tutkinnosta TEVA-alan opintoja yhteensä 240op Kuva 55. Vestonomi -tutkinnon rakenne 2011 opetussuunnitelman mukaan Ammattiopinnot ja vaihtoehtoiset ammattiopinnot Alan perusopintojen (30 op) jälkeen vestonomi-tutkinnon ammattiopinnot koostuvat pakollisista ammattiopinnoista ja vaihtoehtoisista ammattiopinnoista (yhteensä 141 op). Pakollisia ammattiopintoja suorittavat kaikki tutkinnon opiskelijat yhtä paljon samoissa ryhmissä. Vaihtoehtoiset ammattiopinnot (43 op) mahdollistavat opiskelijoille kiinnostuksensa mukaisen profiloitumisen (vuoden 2011 opetussuunnitelmassa). Profiloitua voi yli perinteisten koulutusalarajojen tekniikka-, kulttuuri- tai liiketalousosaamiseen. Profiloiva valinta tehdään toisen opiskeluvuoden keväällä, jolloin kahteen ensimmäiseen vuoteen ajoitetut laaja-alaiset pakolliset perus- ja ammattiopinnot on tehty. Seuraavan kahden vuoden opinnot 3. ja 4. vuosikurssin opiskelijat suorittavat yhteisillä opintojaksoilla, koska vaihtoehtoisia opintoja tarjotaan pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Näin profiloitumisen mahdollistava koulutus on voitu järjestää kustannustehokkaasti riittävän suurissa ryhmissä. Vaihtoehtoiset opinnot integroituvat usein osaksi koulutusohjelman ja työelämän välisiä projekteja, jolloin valinnainen osaamisprofiili syvenee tiimissä toimien asiantuntijuuden tasolle. Vaihtoehtoisiin ammattiopintoihin liittyviä liiketalousopintoja on voitu valita toisesta ammattikorkeakoulusta (esimerkiksi HELIA ammattikorkeakoulusta). (Tämä tieto koskee Metropolia ammattikorkeakoulua.) 154

155 Profiloituminen syventää osaamista valitulla alueella. Profiloituminen oli mahdollista seuraavan opetustarjonnan mukaan: muodon- ja laadunhallintaosaaminen (tekniikka), mallisto- ja konseptointiosaaminen (kulttuuri) ja osto- ja markkinointiosaaminen (liiketalous). (Vuoden 2011 ops) Osaksi pakollisia ammattiopintoja kuuluvat myös yksilölliset työelämäprojektiopinnot, joiden aikana opiskelijat verkostoituvat alan yrityksiin. Projektityöskentelyssä opiskelija kehittyy itse organisoimaan työskentelyään ja siirtymään joustavasti tehtävästä toiseen. Hän oppii ottamaan vastuuta omista ja työryhmänsä tuloksista. Projektit voivat liittyä myös kansainväliseen yhteistyöhön. Vapaasti valittavat opinnot Vestonomi-tutkinnossa vapaasti valittavien opintojen laajuus on 15 op. Vestonomitutkinnon opiskelijoille on kyselyn mukaan tarjottu vapaasti valittaviksi opinnoiksi uusia ja akuutteja osaamisalueita, mitä opetussuunnitelmassa ei vielä tiedetty ottaa mukaan opetukseen. Ideoita uusien vapaasti valittavien kurssien järjestämiseksi on saatu esimerkiksi ammatilliselta neuvottelukunnalta tai ajankohtaisista alan tutkimuksista, esimerkiksi opinnäytetöistä. Vaatetusalan koulutusohjelmassa tarjotaan vapaasti valittaviksi opinnoiksi oman alan opintoja. Esimerkiksi alan erikoisosaamiseen liittyviä kursseja, kansainvälistä osaamista syventäviä opintoja tai erilaisia liiketalousopintoja. Koulutusohjelman vapaasti valittavien opintojen tarjonnassa on vuosittain joitakin eroja. Kyselyssä mainittiin seuraavat vapaasti valittavat opintojaksot: Johdatus vaatetustekniikkaan (tarkoitettu lukiopohjalta opinnot aloittaville), Muotikuvaus, International Business Practic in the Fashion Industry, Alusvaatekurssi, Standardit ja testausmenetelmät jne. Lisäksi voidaan valita vapaasti valittaviksi opinnoiksi koulutusohjelman ulkopuolelta kieliopintoja, erilaisia liiketalousopintoja sekä johtamiskoulutusta. Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi mainittiin kyselyssä seuraavaa: Opinnäytetyöt (15 op) tehdään työelämän toimeksiannosta, jolloin toinen ohjaajista (substanssiohjaaja) tulee yrityksestä. Opinnäytetyö syventää opiskelijan valitseman profiilin osaamista ja johtaa usein opiskelijan työllistymiseen yritykseen. Vuosittain yrityksiin tehtävät opinnäytetyöt päivittävät koulutusohjelman ohjaavien opettajien työelämätietämystä ja informoivat säännöllisesti työelämän kehityksen suunnasta. Työharjoittelu (30 op) suoritetaan työelämässä. Opiskelijat suorittavat työelämässä itsenäisenä työskentelynä työelämäyhteistyöprojekteja (10 op). Yksilölliset projektit tukevat opiskelijoiden verkostoitumista yrityksiin ja parantavat työelämän tuntemusta. Projektit tukevat myös opiskelijoiden ammatillisen profiloitumisen valintaa. Yksittäisten opintojaksojen tehtävät liittyvät usein työelämään. Esimerkiksi opintojakson tehtävänä voidaan käyttää työelämän konkreettista toimeksiantoa, jolloin työelämän palaute on osana opintojaksoja. Lukuvuosittain koulutusohjelman opetukseen integroidaan yrityksen toimeksianto, joka toimii samalla eri vuosikursseja ja opintojaksoja yhdistävänä teemana. Laajaan projektiin integroituvien opintojaksojen aikana opiskelijat toimivat tiimeinä aidossa yhteistyössä yrityksen edustajien kanssa. Opintojaksokohtaiset yritysvierailut. Luennoitsijoina käytetään työelämän asiantuntijoita. 155

156 Työllistyminen Vestonomien työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin pääkaupunkiseudulla on kyselyn mukaan erinomaista. Pääkaupunkiseudun vestonomi -koulutuksessa on ollut vuosittain 17 aloituspaikkaa. Vuonna 2011 vestonomi -koulutuksen aloituspaikkamäärä valtakunnan tasolla oli 17. Opettajien mielestä Pääkaupunkiseudulle työllistyisi huomattavasti enemmän vestonomin tutkinnon suorittaneita, koska valmistuneita opiskelijoita rekrytoidaan suoraan koulusta ja vuosittain useille opiskelijoille tarjotaan vakituista työsuhdetta jo harjoittelun yhteydessä. Opiskelu hidastuu opiskelijoilla, jotka siirtyvät työelämään kesken opintojen. Kyselyn mukaan opettajat seuraavat valmistuneiden opiskelijoiden työllistymistä. Lisäksi vaatetusalan koulutusohjelmassa on teetetty opinnäytetöitä valmistuneiden vestonomien työllistymisen selvittämiseksi ja urakehityksen seuraamiseksi (2003, 2006, 2012). Vestonomit työllistyivät yleensä teva-alan asiantuntijatehtäviin kaupan puolelle tai teva-alan yrityksiin, joissa tuotanto on ulkoistettu. Joskus työllistytään myös ulkomaille. Opettajien tiedon mukaan monet valmistuneet olivat lisäksi jatkaneet opiskelua kotimaisessa tai ulkomaisessa yliopistossa. Harvemmin oli työllistytty opetustehtäviin, ryhdytty yrittäjäksi tai vaihdettu alaa. Kyselyn mukaan valmistuvat vestonomit työllistyvät nopeasti eivätkä kilpaile työmarkkinoilla keskenään työpaikoista. Vestonomi (AMK) -tutkinnolla on valmistumisen jälkeen työllistytty seuraaviin tehtäviin ja ammatteihin: apulaissisäänostaja, hankintakoordinaattori, mallimestari, (kansainvälisessä hankintaketjussa toimiva) mallimestari, kaavoittaja, kaupan ostotiimin mitoittaja/ mallimestari, tuotantokaavoittaja, mitoittaja, kaavakoordinaattori, tuotantovastaava, tuoteassistentti, tuotesihteeri, product coordinator, jr. product manager, ostoassistentti, ostaja, buying assistant, sales assistant, markkinointiassistentti, markkinointi- ja viestintäkoordinaattori, visualisti, vaatetussuunnittelija, suunnitteluassistentti, mallistosuunnittelija, edustaja, myymäläpäällikkö, maahantuoja, myyntipäällikkö, yrittäjä. Tutkinnon kehittäminen Vaatetusalan koulutusohjelman vestonomikoulutuksen opettajat ovat kyselyn mukaan hyvillään vuosien mittaan hioutuneista työelämän osaamisen tarpeen ennakointikeinoista ja koulutuksen kehittämisen tähänastisesta suunnasta, koska tutkinto on työelämässä arvostettu ja opiskelijat työllistyvät erittäin hyvin. Opettajat korostivat koulutuksen kehittämisessä omaa asiantuntijuuttaan, joka on antanut perspektiiviä alan kehityksen seuraamiseen ja ymmärtämiseen. Henkilökohtainen asiantuntijaverkosto ja kiinteät suhteet työelämään tuottavat jatkuvaa tietoa työelämän muutoksista ja auttavat hahmottamaan tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista. Laaja-alaista tutkintoa opettajat ovat tähän asti kehittäneet yhdessä kukin oman vahvuusalueensa osaamisesta vastaten. Kyselyn mukaan oli koulutuksen kehittämisessä vuoteen 2009 asti avainasemassa koulutusohjelman lehtoreiden ja ammatillisen neuvottelukunnan välinen yhteistyö. Aktiivisen ammatillisen neuvottelukunnan osuus tutkinnon kehittämisessä (ennen vuotta 2009) on opettajien mukaan ollut merkittävä. Ammatilliseen neuvottelukuntaan on valittu sellaisten yritysten edustajat, jotka ovat vestonomien tyypillisiä työllistäjiä. Työelämältä 156

157 saatua palautetta käytettiin sekä koulutuksen suuntaamiseen kuin myös opetussuunnitelman vuosittaiseen päivittämiseen. Kyselyn mukaan aikaisemmin vestonomitutkinnon kehittämiseen oman panoksensa antoi myös vestonomikouluttajien valtakunnallinen työryhmä. Tämä työryhmä lakkasi olemasta sen jälkeen, kun Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun vestonomitutkinnot lopetettiin. Tutkinnon tuottaman osaamisen ennakoinnissa seurataan opettajien taholta muun muassa valtakunnallisia ammattitaidon ennakointeja, erilaisia tilastoja, alan työelämän ja koulutuksen kansainvälisten sidosryhmien kehitystä sekä trenditietämystä yleensäkin. Perspektiiviä alalle haetaan lisäksi osallistumisesta alan keskeisiin tapahtumiin ja messuihin. Lisäksi on teetetty opinnäytetöitä valmistuneiden työllistymisen selvittämiseksi ja urakehityksen seuraamiseksi. Tutkimuksissa oli kyselty myös alumnien ehdotuksia ja näkemyksiä tutkinnon kehittämiseksi ja ajankohtaistamiseksi. Tietoa on hyödynnetty koulutuksen ja opetuksen sisällöllisessä kehittämisessä. Myös opinnäytetöiden ohjaus ja opettajien säännöllinen osallistuminen opinnäyteseminaareihin mahdollistavat ajankohtaisen katsauksen työelämään. Jotkut koulutusohjelman opettajat mainitsivat myös osallistuneensa itse asiantuntijajäseninä erilaisiin valtakunnallisiin alan kehittämisen tai koulutuksen kehittämisen ja ennakoinnin työryhmiin. Joidenkin opettajien asiantuntijuutta on kyselyn mukaan hyödynnetty työelämään tarkoitetuissa tapahtumissa esimerkiksi luennoitsijoina ja konsultteina. Vestonomitutkintoa uusittiin keväällä 2012, koska Metropolia ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman vaatetussuunnittelun suuntautumisvaihtoehto liitettiin osaksi vaatetusalan koulutusohjelmaa alkaen. Uuden koulutusohjelman nimi on jatkossa vaatetusalan koulutusohjelma, josta valmistuu vestonomi (AMK)- tutkintonimikkeellä. Sisällön tasolla uusittu tutkinto ei opettajien mukaan vastaa enää aikaisempaa vestonomi-tutkintoa, koska vakiintunutta opetussuunnitelmaa karsittiin ja siihen sisällytettiin mukaan vaatetussuunnittelun koulutus. Uusitussa vestonomi-tutkinnossa voi jatkossa suuntautua vaatetussuunnittelijaksi ja mallimestariksi. Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Muotoilija (AMK) Ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmassa tutkinnon laajuus on 240 op. Muotoilun koulutusohjelmasta valmistuu tutkintonimikkeellä Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, muotoilija (AMK). Koulutusohjelmasta on aiemmin voinut valmistua muun muassa seuraavilla tutkintonimikkeillä: käsi- ja taideteollisuuden ammattikorkeakoulututkinto, artenomi (AMK); kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, artenomi (AMK); käsi- ja taideteollisuuden ammattikorkeakoulututkinto, muotoilija (AMK). Artenomi (AMK) tutkintoon ei enää voi hakea ja koulutus on muutettu kulttuurialan muotoilija (AMK) tutkinnoksi. Tutkintonimikkeen muutoksen taustalla on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry:n toteuttama Koulutusohjelmaprojekti , jonka yhtenä tavoitteena oli koulutusohjelmarakenteiden selkeyttäminen ja yhtenäistäminen (Koulutusohjelmaprojekti , 4). Muutos toteutettiin ammattikorkeakouluissa päätöksestä seuraavan sisäänoton yhteydessä. Toistaiseksi valmistuu muotoilun koulutuksesta edelleen myös artenomi (AMK) tai formgivare YH -tutkintonimikkeen saaneita. Opintoluotsin sivuston mukaan korostuu muotoilijan koulutuksessa teollinen muotoilu ja artenomin koulutuksessa käsi- ja taideteollisuus. Muotoilijan koulutus keskittyy erityisesti suunnitteluun, tuottamiseen ja markkinointiin. Artenomin koulutuksen keskeisiä asioita 157

158 ovat materiaalien, muodonannon ja valmistusmenetelmien hallinta sekä ideointi. ( Ammattikorkeakoulujen muotoilun koulutusohjelmissa koulutetaan tyypillisesti rinnakkain useiden eri alojen suuntautumisvaihtoehtoja tai pääaineita. Suuntaavia opintoja esitetään suuntautumisvaihtoehtoina, suuntaavina opintoina sekä pääaine- ja sivuaineopintoina. Lisäksi esiintyy joissakin suuntautumisvaihtoehdoissa joko pääaine- tai suuntaavia opintoja. Muotoilun koulutukseen liittyvä käsitteellinen runsaus näkyy edelleen myös tämän raportin tekstissä. Käsitteitä on tässä raportissa päädytty yhtenäistämään tutkintojen välisen vertailun mahdollistamiseksi. Muotoilun koulutuksessa on valtakunnallisesti useita suuntautumisvaihtoehtoja. Esimerkiksi tämän hankkeen selvityksen aikaan järjestettiin muotoilun koulutusta muun muassa seuraavissa suuntaavissa opinnoissa: korumuotoilu, lifestyle, designer-stylisti, ajoneuvomuotoilu, pakkausmuotoilu ja grafiikka, teollinen kalustemuotoilu, muoti- ja vaatetussuunnittelu, pakkausmuotoilu ja grafiikka, sisustusarkkitehtuuri ja kalustemuotoilu, teollinen muotoilu, sisustusarkkitehtuuri, tekstiilisuunnittelu, teollinen muotoilu pääaineet lasi/keramiikka, tekstiili, vaatetus ja jalkine, joista voi valita pää- ja sivuaineiden opintokokonaisuuden jne. Muotoilun monista eri alojen koulutuksista luokiteltiin tässä hankkeessa tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseksi jalkinesuunnittelun, muoti- ja vaatetussuunnittelun sekä vaatetus-, esiintymisasu- ja tekstiilisuunnittelun suuntautumisvaihtoehdot. tekstiili- ja vaatetusalan muotoilun koulutusta tarjottiin keväällä 2012 Hämeen, Kymenlaakson, Lahden, Metropolian, Savonian, Turun ja Seinäjoen ammattikorkeakouluissa sekä Yrkeshögskolan Noviassa. Ruotsinkieliseen muotoilun koulutukseen oli viimeinen sisäänotto keväällä 2012, samoin Turun ammattikorkeakoulun tekstiili- ja vaatetusalan muotoilun suuntautumiseen. Savoniaammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmaan suuntautumisvaihtoehtona tekstiilimuotoilu viimeinen sisäänotto oli syksyllä Opettajakyselyn vastauksissa kukin muotoilun koulutuksen opettajista kuvasi oman koulutusohjelmansa ja suuntautumisvaihtoehtonsa prosesseja. Eri ammattikorkeakouluista saatiin keskenään huomattavasti eroavia kuvauksia. Kysely antaa ymmärtää, että muotoilun koulutusohjelmissa ei ole valtakunnan tasolla yhtenäisiä käytänteitä. Seuraava koonti kuvaa valtakunnan tasolla esiintyviä käytäntöjä yleisellä tasolla, eikä ole täydellinen tai kattava yhtä satunnaista teva-alan suuntautumisvaihtoehtoa tarkasteltaessa. Tutkinnon rakenne ja joustavuus (HOPS) Muotoilun koulutusohjelman koulutustarjonta koostuu pääsääntöisesti 2 4 alan rinnakkaisista opinpoluista. Koulutusohjelman kaikkien pääaineenopintojen opetuksesta osa pyritään kustannussyistä järjestämään yhteisillä opintojaksoilla, jolloin kaikkien suuntautumisten opiskelijat opiskelevat samoilla opintojaksoilla jopa samoissa ryhmissä. Yhteisten aineiden opetus on opettajien mukaan kehittynyt parempaan suuntaan, koska yhteisten aineiden opetusta pyritään järjestämään alakohtaisesti, esimerkiksi ammatilliset kieliopinnot. Myös opintojaksojen harjoitustehtävät pyritään kohdistamaan opiskelijan omaan pääaineeseen. Kyselyn mukaan on yhteisissä opinnoissa kuitenkin sisältö usein hakusessa, esimerkiksi liiketoiminnan koulutuksessa. Opettajien näkemyksen mukaan opiskelijat kaipaavat oman alansa tietoutta, mutta isoissa ryhmissä, jossa ovat mukana kaikki, sitä ei voida tarjota. Lisäksi kulttuuri- ja muotoilualan yleiset opinnot syövät tutkimuksen mukaan tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta määrällisesti, jolloin asiantuntijuus valitussa suuntautumisessa jää 158

159 saavuttamatta. Esimerkiksi jalkineen ammattiopintoja on liian vähän, koska tutkintoon on lisätty muotoilun opintoja, jotka eivät sisällöltään vastaa jalkinealalla tarvittavaa osaamista. Tutkimuksen mukaan ammattikorkeakoulun muotoilun koulutuksesta tekstiili- ja vaatetusalan opintojen osuus oli keväällä 2012 vaihteleva ollen op riippuen opiskelijan pää- ja sivuainevalinnoista, sekä koulutusohjelman tutkinnon rakenteesta. Tekstiili- ja vaatetusalale kouluttavien muotoilun koulutusohjelmien valtakunnallista rakenteellista moninaisuutta havainnollistaa kyselyn pohjalta koottu taulukko. Taulukon rivi vastaa yhtä tutkintoa. Lisäksi on esitetty tekstiili- ja vaatetusalan opintojen osuus tutkinnosta, kun siihen on laskettu mukaan oletettava alaan liittyvä työharjoittelu ja opinnäytetyö. Tämä kooste ei pidä sisällään kaikkia tekstiili- ja vaatetusalaa kouluttavia muotoilun koulutusohjelmia, koska kaikista ammattikorkeakouluista ei saatu vastauksia. Muotoilun koulutusohjelman opintojen rakenteita: Muotoilija (amk) AMK yhteiset opinnot AMK yhteiset opinnot Koulutusohjelman yhteiset perustai ammattiopinnot Ammattiopinnot liittyvät pääaineeseen Pääaine Sivuaine tai vaihtoopinnot Vapaasti valittavat Harjoittelu Opinnäytetyö Tutkinnosta TEVA-alan opintoja yhteensä 240 op * 40* op x* 15* op * 39 15* 15 15*/ op x* 15* op x* * 240 op * 40 x* * 240 op x* op** * * * * * 15 * Muotoilun koulutuksen joustavuus (HOPS) Muotoilun koulutuksessa opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti lukujärjestyskeskeisesti oman suuntautumisensa mukaan. Selvityksen mukaan ei yksilöllisten opintopolkujen rakentaminen aina onnistu, koska koulutusohjelman rinnakkaiset eri alojen opiskelijoista muodostuvat opiskelijaryhmät ovat pieniä. Edukseen yksilöitymistä mahdollistavat kansainväliset vaihto-opinnot, valinnaiset sivuaineet, vapaasti valittavat opinnot sekä AHOT (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen), mikä mahdollistaa aiemman osaamisen sisällyttämiseen tutkintoon ja samalla nopeamman valmistumisenoin Lisäksi opiskelijat saavat opiskeluun liittyvien projektien yhteydessä mahdollisuuden haluamansa alan painottamiseen. HOPSin painotus on vahvimmillaan kolmantena ja neljäntenä vuonna. Joissakin ammattikorkeakouluissa oli hyviä kokemuksia myös E-HOPSista, joka on sähköinen opiskelu- ja urasuunnitelman työväline. Tämän työstäminen aloitetaan heti opintojen alussa opettajatuutorin ohjauksessa. Vapaasti valittavat opinnot Ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmassa vapaasti valittavien opintojen laajuus on 15 op. Vapaasti valittavien opintojen tarjonnassa on valtakunnallisesti huomat- 159

160 tavia eroja. Opinpolkujen yksilöllistämisen vapaasti valittavissa opinnoissa on tarjolla esimerkiksi avointen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarjonta, lisäksi voi vapaasti valittavia valita omasta ammattikorkeakoulusta. Vapaasti valittavat opinnot on mahdollista valita muun muassa yli koulutusalarajojen eri korkeakouluista, jos ne tukevat alakohtaista suuntautumista. Esimerkiksi vapaasti valittavien opintojen kautta on voinut painottaa opinnoissaan yrittäjyyttä. Muotoilun koulutusohjelman monialaisuuden takia on omaan alaan kohdistuvien vapaasti valittavien opintojaksojen järjestäminen usein vaikea, joissakin ammattikorkeakouluissa se on jopa poissuljettu vaihtoehto. Usein muotoilun suuntautumisvaihtoehdon tarjoamat vapaasti valittavat opinnot ovat tarkoitettu kaikille muotoilun eri pääaineiden opiskelijoille. Lisäksi on ammattikorkeakouluja, joiden kanta vapaasti valittavien opintojen suhteen on se, että opiskelijoiden tulee valita kurssit joko suoraan muista pääaineista, koulutusohjelman ulkopuolelta esimerkiksi muiden koulutusohjelmien tarjonnasta tai muista korkea-asteen oppilaitoksista. Jos vapaasti valittavia opintoja valitaan muiden suuntautumisvaihtoehtojen opetustarjonnasta, valintaa ohjaa koulutusohjelman pääainetarjonta. Kyselyssä nimettiin myös sellainen muotoilun koulutus, jossa vapaasti valittaviksi opinnoiksi tarjotaan suuntaavaa osaamisprofiilia syventäviä opintokokonaisuuksia, esimerkiksi Printtimallistosuunnittelu, Vaatetusmallistosuunnittelu tai Kudottujen tekstiilien suunnittelu. Lisäksi joissakin ammattikorkeakouluissa vapaasti valittaviksi opinnoiksi hyväksytään asiakkaiden toimeksiantoja, yhteistyöprojekteja elinkeinoelämän ja TKI-toiminnan kanssa, palvelumuotoiluprojekteja sekä opiskelijan omia projekteja. Yksittäisistä tekstiili- ja vaatetusalan opintojaksoista mainittiin seuraavia opintojaksoja: Muotikuvaus, Laserleikkaus, Neulosvaate, Valokuvaus ja kuvankäsittely, Kuvallisen ilmaisun työpajat, Ammatillinen portfolio, Sovitusnukke-kurssi, Kuvallinen ilmaisu ja viestintä, Oman talon yrittäjäpolku. Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi mainittiin kyselyssä seuraavaa: Muotoilun koulutuksen opinnäytetöitä tehdään valtakunnallisella tasolla vaihtelevasti työelämän toimeksiannosta. Esimerkiksi kyselyn mukaan muotoilija (AMK) ja artenomi (AMK) tutkintojen opinnäytetyöt tehdään aina tai usein työelämän toimeksiannosta. Jalkinealan opinnäytetyöt tehdään kyselyn mukaan joskus työelämään. Opinnäytetöiden toimeksiantoja ei kyselyssä erikseen kommentoitu eikä perusteltu. Työharjoittelu (30 op) suoritetaan mahdollisuuksien mukaan työelämässä. Projektioppimiseen sisältyy valtakunnan tasolla vaihtelevasti erilaista yritysten ja yhteisöjen kanssa tehtävää yhteistyötä esimerkiksi muotoilun toimintakeskus Auraamon tai Muotoilufoorumin kautta; OIS-projektityöt, erilaiset hankkeet, International Semester Heimtextil -projekti, mallistojen suunnittelua erilaisille yrityksille, TKI -projekteja esimerkiksi muotoilun toimintakeskus Auraamon kautta, OIS -projektityöt jne. Opiskelija voi myös tehdä itsenäisiä projekteja omalle yritykselleen tai muille yrityksille. Työllistyminen Kyselyn mukaan työllistyvät muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan tutkinnon suorittaneet usein itsensä ryhtymällä yrittäjäksi, mutta myös tekstiili- ja vaatetusalan yrityksistä oli löytynyt työpaikkoja. Joskus valmistuneet olivat työllistyneet kaupan puolelle tai opetustehtäviin. Lisäksi oli opettajien tietojen mukaan jatkettu opiskelua tai vaihdettu alaa. Jotkut vastaajat totesivat alalle työllistymisen vaikeaksi. 160

161 Ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksesta on kyselyn mukaan työllistytty seuraaviin tehtäviin: muotoilija, painokangassuunnittelija, sisustussuunnittelija, graafinen suunnittelija tekstiilialan yritykseen, kaupan organisaatioiden ja yritysten tuotemerkkien suunnittelija, suunnitteluassistentti, suunnittelija-assistentti, puvustaja, pukusuunnittelija (teatteri, tanssi, tv, elokuva, esiintymisasut), teatteripukusuunnittelija, teatteripuvustaja, puvuston hoitaja, kaupan visualisoija, tuotesuunnittelija, suunnitteluassistentti, yrittäjä (freelancer, omat mallistot, tuotekehitys, ompelu ja kaavoitus), projektimyyjä, tuoteassistentti, tuotepäällikkö, ostoassistentti, myymälänhoitaja, myyjä, sisäänostajan assistentti tekstiiliosaston vastaava, vaatemyyjä, mallimestari, mentori, ohjaaja, mallisuunnittelija, ompelija, myyjä, visualisti. Lisäksi ovat muotoilualan koulutuksen suorittaneet työllistyneet tuotekehittelyyn (esimerkiksi älytuotteet, joihin liittyy tekstiili- ja vaatetusalan osaamista) tai elokuvien eri tekstiilien tuotannon sekä alan keskusliikkeiden mainostuotannon pariin. Tutkinnon kehittäminen Kulttuurialan koulutuksiin kohdistuneet viimeaikaiset muutospaineet ovat tuoneet mukaan huomattavia muutoksia alan muotoilun koulutuksessa, aloituspaikkamäärissä sekä koulutusohjelman suuntautumistarjonnassa. Eri ammattikorkeakoulujen saamat aloituspaikkamäärät jaetaan vuosittain muotoilun koulutusohjelmassa hyvin vaihtelevin perustein. Opettajilla ei välttämättä ollut tietoa, mihin sisään otettavien opiskelijoiden määrät perustuvat ja millä perusteella ne on laadittu eri suuntautumisvaihtoehtojen kesken. Useissa ammattikorkeakouluissa on lopetettu muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan koulutus kokonaan, esimerkiksi Pohjois-Karjalan AMK:ssa ja Mikkelin AMK:ssa tai osittain, esimerkiksi tekstiilisuunnittelu Savonia AMK:ssa. Lisäksi on suuntautumisia kehitetty vastamaan paremmin työelämän kysyntää, muokattu koulutusrakennetta resursoinnin tehostamiseksi sekä keskitetty alan koulutustarjontaa yhteistyötä tekevien ammattikorkeakoulujen välillä. Joissakin muotoilun koulutusohjelman tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksissa seurataan säännöllisesti, minkälaisiin työtehtäviin valmistuneet työllistyvät. Näin työelämästä kertyy informaatiota, mikä antaa koulutuksen järjestäjille tietoa työelämän muutoksen suunnasta ja samalla koulutuksen suuntaamisen tarpeesta. Moni muotoilun koulutuksen opettaja mainitsi aika-ajoin työelämän yhteistyökumppaneille toteutetut kyselyt alan osaamistarpeiden selvittämiseksi ja koulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi. Osa vastaajista piti jatkuvasti yllä henkilökohtaista kontaktia työelämän yrityksiin, mikä myös tuotti omalta osalta tuntumaa alan osaamistarpeista tulevaisuudessa. Lisäksi kyselyssä nostettiin esiin työelämästä tuleva palaute, Elinkeinoelämän keskusliiton ennusteet sekä tulevaisuuden visiointi. Vastausten joukossa todettiin myös, että tutkittua tietoa faktisesta osaamistarpeesta tulevaisuudessa ei ole tarpeeksi saatavilla. Tietoa siitä, mihin sisään otettavien opiskelijoiden määrät perustuvat ja millä perusteella ne on laadittu, opettajilla ei ollut. Erään muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksessa tutkinnon kehittämiseen hyödynnettiin yksittäisten opettajien näkemyksiä osaamisen tarpeen kehittymisestä työelämässä, koska millään tavalla strukturoitua tapaa työelämäkehityksen seuraamiseen koulutusohjelmassa ei ollut. Opettajien aloitteet perustuivat työelämäkontakteihin. Muotoilun koulutuksen opettajat nostivat lisäksi melko yleisesti esiin opettajien osallistuminen työelämäjaksolle (esimerkiksi Askel-työelämäjakso). Muotoilun koulutuksesta mainittiin lisäksi opettajien osallistuminen maksulliseen palvelutoimintaan ja 161

162 omakohtaisten tilaustöiden tekeminen. Harvemmin opettajatyö linkitettiin mukaan oman yrityksen toimintaan, jolloin oman ammattitaidon ylläpitäminen tapahtui työelämässä omassa yrityksessä. Oma yritys opetuksen sivussa on kyselyn mukaan antanut päivitettyä realistista kuvaa työelämästä. Erilaiset yritysyhteistyöprojektit sekä kansainväliset kontaktit auttavat hahmottamaan alaa ja tutkinnon kehittämistarpeita. TKI-projektit ja hankkeet (hankkeeseen liittyy ulkopuolinen rahoitus) ovat tuoneet koulutusohjelmaan ylimääräistä rahoitusta ja samalla mahdollisuuden tutkinnon kehittämiseen, koska tulosten analysoimiseen ja siirtämiseen osaksi opetussuunnitelmaa on jäänyt paremmin aikaa. Joissakin muotoilun koulutusohjelmissa seurataan koulutusohjelmaan tulevia toimeksiantoja, ja niistä valitaan parhaiten koulutukseen soveltuvia tilaustöitä, joita tehdään erilaisina oppimistehtävinä. Tämä on toiminut hyvin ja antanut eväitä tutkinnon painotuksien suuntaamiseen. Muut toimeksiannot ohjataan oman alan yrityksille ja erityisesti omien alumnien yrityksille. Joissakin muotoilun koulutuksissa suositaan bisnes to bisnes -toimintaa, jota toteutetaan projektityöskentelynä yritysten kanssa. Myös projektissa tapahtunut työharjoittelu antoi opettajien mukaan huomattavaa tulosta ja uusia kontakteja. Opettajien väitteissä esiintyi myös selkeitä ristiriitoja. Esimerkiksi erään opettajan mukaan pitkäaikainen yhteistyö samojen kumppanien kanssa on toimivaa koulutuksen kehittämisen kannalta, kun toisen mielestä jokaisella yrityksellä on omat tarpeensa, jotka poikkeavat tosistaan hyvinkin paljon ja niiden pohjalta on vaikea suunnata opetusta. Kyselyn mukaan oli monessa muotoilun koulutuksessa meneillään tutkinnon uudistaminen. Erään ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmaa monialaistettiin lisää ja moduulioppimista lisättiin. Toinen vastaaja kertoi, että tutkintoa ja opetussuunnitelmaa kehitetään ja päivitetään joka vuosi. Kolmas vastaaja totesi, että tutkinto oli uusittu lähiaikoina ja näyttöä sen vaikuttavuudesta ei toistaiseksi ole. Kyselyssä toivottiin muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksiin lisää valinnanvapautta, enemmän yleisiä kaikille tarkoitettuja Studia Generalia-tyyppisiä huippuosaajien luentoja ja workshop työskentelyä sekä lisää kansainvälistä opetusvaihtoa. Lisäksi kyselyssä oltiin sitä mieltä, että alakohtainen opetus on perusteltua toisin kuin yleismuotoilu, joka vie opintopisteitä alan opetuksesta. Muotoilun koulutustarjontaan on vuosittain tehty joitakin muutoksia. Keväällä 2012 kohdistuivat muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseen kyselyn mukaan seuraavat muutokset: Kymeenlaakson ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmassa oli ensimmäinen sisäänotto esiintymisasusuunnitteluun suuntaaviin opintoihin. Metropolia ammattikorkeakoulussa lopetettiin muotoilun koulutusohjelman vaatetussuunnittelun suuntautumisvaihtoehto ja yhdistettiin osaksi vestonomitutkintoa. Turun ammattikorkeakoulussa oli keväällä 2012 viimeinen sisäänotto teva-alan suuntautumiseen. Savonia-ammattikorkeakoulussa lopetetun tekstiilimuotoilun suuntautumisvaihtoehdon opintoja integroitiin vaatetusmuotoilun opintoihin. Noviassa oli keväällä 2012 viimeinen sisäänotto ruotsinkieliseen teva-alan koulutukseen. Yrkeshögskolan Novian Turussa toimiva muotoilun koulutusohjelma kouluttaa muotoilijoita (AMK) ja on viime vuosien aikana tarjonnut opiskelijoille kolme profiloitumisvaihtoehtoa: 162

163 o muoti ja pukusuunnittelu o tekstiilisisustus ja o kalustemuotoilu. Novian koulutusohjelma on Suomen toiseksi vanhin, edelleen toiminnassa oleva ammatillinen koulutus. Koulu perustettiin vuonna 1822 ja se on vietti 190-vuotisjuhlaansa syksyllä Koulutus on muuttunut monta kertaa näiden vuosien aikana, mutta sen tavoitteena on aina ollut ammattilaisten kouluttaminen. Historiansa aikana koulutus on edistänyt suomenruotsalaista kulttuuriperintöä ja alueen kulttuurisesti kestävää kehitystä. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjä Ab Yrkeshögskolan vid Åbo Akademi päätti lakkauttaa koko koulutusohjelman ja sen 26 aloitusaloituspaikkaa. Päätös merkitsee, että mahdollisuus ruotsinkieliseen ammattikorkeakoulutukseen muodin ja pukumuotoilun, tekstiilisisustuksen sekä kalustemuotoilun aloilla Suomessa loppuu. Syksyllä 2012 koulutusohjelma tarjosi viimeisen kerran opiskelupaikan uusille opiskelijoille. (Yrkeshögskolan Novian toinen, Pohjanmaalla Pietarsaaressa toimiva muotoilun koulutusohjelma jatkaa toimintaansa. Koulutuksen profiloitumisvaihtoehdot ovat graafinen suunnittelu ja tilasuunnittelu (rumsgestaltning). Tekniikan ammattikorkeakoulututkinto, Insinööri (AMK) Tekniikan- ja liikenteen alan tutkinnoista tekstiili- ja vaatetusalan tutkinnoiksi luokiteltiin perustellusti tekstiilitekniikan insinöörin ja tekstiili- ja vaatetustekniikan insinöörin koulutukset. Insinööri (AMK) tutkinnon laajuus on 240 op. Keväällä 2012 tekstiili- ja vaatetusalan insinöörejä koulutettiin Tampereen ammattikorkeakoulun paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan koulutusohjelmassa sekä Lahden ammattikorkeakoulun materiaalitekniikan koulutusohjelmassa. Tampereen ammattikorkeakoulun paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan koulutusohjelman nykyinen tekstiilitekniikan suuntautumisvaihtoehto on aikaisemmin toiminut omana koulutusohjelmana, nimellä tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma. Vuonna 2008 toteutettu muutos yhdisti useammat pienet koulutusohjelmat ja tekstiilialan koulutus siirtyi nykyisen koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehdoksi. Koulutuksen muita suuntautumisvaihtoehtoja ovat kemiantekniikka, paperitekniikka ja International Pulp and Paper Technology (IPPT). Tampereen ammattikorkeakoulun insinöörikoulutuksen tekstiilialan koulutus keskittyy nykyään mekaanisen tekstiiliteknologiaan. Koulutuksen käytössä on hankkeen saamien tietojen mukaan maan parhaat testauslaboratoriot. Lahden ammattikorkeakoulun materiaalitekniikan koulutusohjelman tekstiili- ja vaatetustekniikan suuntautumisvaihtoehto on toiminut aikaisemmin samalla nimikkeellä omana koulutusohjelmana. Nykyinen materiaalitekniikan koulutusohjelma aloitti vuonna 2011, ja koulutusohjelman muita suuntautumisvaihtoehtoja ovat puu- ja muovitekniikka. Koulutusohjelmasta saadun tiedon mukaan, toimii koulutusohjelman eri suuntautumisten yhdistävänä tekijän huonekaluteollisuus. Koulutuksessa on lisäksi huomioitu muun muassa vaatetustekniikka ja -kaavoitus sekä kestävä kehitys. Aikaisemmin vaatetustekniikan insinöörikoulutusta oli myös Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa, jossa se vuodesta 2009 muuttui liiketalous ja hallintoalan tradenomitutkinnon sivuaineeksi. 163

164 Insinööri AMK -tutkinnon rakenne ja joustavuus (HOPS) Insinööri (amk) AMK yhteiset opinnot Koulutusalan yhteiset opinnot Koulutusohjelman suuntaavat ammattiopinnot Vapaasti valittavat Harjoittelu Opinnäytetyö Tutkinnosta TEVA-alan opintoja yhteensä 240op * ** 240op * * * op 240op * *oletusarvo tutkinnon kokonaispisteistä, koska opintopisteiden jakautuminen oli esitetty vain osittain **laskettu mukaan työharjoittelu ja opinnäytetyö Yhdistetyssä koulutusohjelmassa kuuluu insinöörikoulutukseen yhteisiä, koulutusohjelman kaikille suuntautumisvaihtoehdoille tarkoitettuja opintojaksoja, jotka painottuvat kemiaan, matematiikkaan ja fysiikkaan. 240 op:n laajuisesta tutkinnosta jää tekstiili- ja vaatetusalan opintojen osuudeksi toisessa koulutusohjelmassa op ja toisessa koulutusohjelmassa 70 op, jossa tekstiili- ja vaatetusalan opintojen laajuutta voi halutessaan syventää syventävissä opinnoissa, 15 op. Alan osaamista kehittävät omalta osaltaan niin yrityksissä tapahtuva työharjoittelu kuin myös työelämään toimeksiannosta tehtävä opinnäytetyö. Taulukkoon on tekstiili- ja vaatetusalan opinnoiksi laskettu lisäksi edellä mainitut työharjoittelun ja opinnäytetyön opintopistemäärät. Lisäksi on Tampereen amk:ssa paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikassa mahdollista ottaa joko yksi 70 op:n suuntautumisvaihtoehto tai kaksi suuntautumisvaihtoehtoa, jolloin opintopisteet menevät 40 op ja 30 op. Näin ollen tekstiili- ja vaatetusalaa sivuaineena opiskeleva voi valita joko 30 tai 40 op:n laajuisen sivuaineen. Hankkeen kyselyn mukaan on nykyisissä yhdistetyissä koulutusohjelmissa opettajien mielestä ihan liikaa perusopintoja, mikä vie opintopisteitä alan varsinaisilta ammattiopinnoilta. Kummassakin insinööritutkinnossa on käytössä HOPSit. Joustoa tutkintoon haetaan muun muassa aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (AHOT) kautta. Tarjolla on myös useita kansainvälisten vaihto-opintojen kohteita. Tutkinnoista toinen koulutus tarjoaa mahdollisuuden ylimääräisen suuntautumisen valintaan oman koulutusohjelman mukaan. Lisää vaihtoehtoisuutta tutkintoon saa ammattikorkeakoulunsisäisesti eri alojen opintojen tarjonnasta sekä eri ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarjonnasta. Edellä mainitut opinnot voi sisällyttää vapaasti valittaviin opintoihin. Vapaasti valittavat opinnot Tekstiili- ja vaatetusalan insinööreille tarjotaan vapaasti valittaviksi opinnoiksi omaan alaan liittyviä opintoja. Esimerkiksi tekstiilihuollon opintoja, vaatetusalan osto- ja retailtoimintaa sekä konekirjonnan opintoja. Kyselyn mukaan oman alan vapaasti valittavia opintoja on järjestetty muun muassa kesäopintoina. Lisäksi vapaasti valittaviin voi valita ammattikorkeakoulun tasoisia opintoja muilta koulutusaloilta, muista ammattikorkeakouluista tai yliopistoista. Esimerkiksi vapaasti valittaviksi opinnoiksi on hyväksytty kielten, liike- ja tuotantotalouden tai markkinoinnin opintoja. 164

165 Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi mainittiin kyselyssä seuraavaa: Työharjoittelu tehdään työelämässä. Opintojaksojen harjoitustöitä hankitaan yrityksistä, jolloin opintojaksojen tehtävissä yritetään ratkaista aitoja työelämän ongelmia tai tehdään tuotekehitystä. Opiskelijat aloittavat alan verkostoitumisen jo ensimmäisenä vuonna ja pitävät haastattelustaan seminaariesitelmän. Projektioppiminen kytkeytyy monipuolisesti työelämään. Ammattikorkeakoulujen tekstiili- ja vaatetusalan insinööritutkintojen opinnäytetyöt tehtiin kyselyn mukaan pääsääntöisesti yrityksen toimeksiannosta. Kyselyyn vastanneet kertoivat, että teollisuus tarjoaa tutkintotöiden aiheita jopa enemmän kuin on tekijöitä. Yritysyhteistyössä tehty opinnäytetyö tarjoaa kyselyn mukaan opiskelijalle mahdollisuuden päästä tekemään oikeita töitä opiskelun loppuvaiheessa. Opinnäytetyötä ohjaa opettavan opettajan lisäksi myös yrityksen edustaja. Työllistyminen Tekstiili- ja vaatetusalan insinöörien työllistyminen on kyselyn mukaan ollut erinomaista. Tekstiili-insinöörin koulutus antaa valmiudet toimia asiantuntijatehtävissä hyvin laajalla alueella: tekstiilin valmistus (kehruu, kutominen, neulominen, värjäys, viimeistys), tuotteen valmistaminen (muun muassa vaatetus), tekstiilien huolto (pesulat), tuotteiden ja materiaalien teettäminen maailmalla. Lisäksi Suomessa on runsaasti potentiaalia esimerkiksi teknisten tekstiilien alalla niin teolliseen valmistamisen kuin myös tuotekehityksen alueella. Tekstiilitekniikan osaamista tarvitaan myös vaatetuksen, kaupan ja hankintatoimen alueilla. Opettajat tiesivät tekstiili- ja vaatetusalan insinöörien työllistyneen valmistuttuaan seuraaviin tehtäviin: hankintakoordinaattori, kaavakoordinaattori, suunnittelija, tutkimusinsinööri, tuotannonohjaaja, tuotantoinsinööri, myymäläpäällikkö, pesulan erikoisasiantuntija, laboratorion kehittäjä, hankinta- ja kaavakoordinaattori, tuoteassistentti, tuotepäällikkö, mallimestari, tutkija, suunnittelija, sisäänostaja, malliompelija. Lisäksi on työllistytty erilaisiin tuotannon tehtäviin, tuotekehitykseen, tuotannon kehitystehtäviin, testaukseen sekä tuotannonohjaustehtäviin. Tutkinnon kehittäminen Ammattikorkeakoulun insinöörikouluttajat korostivat kyselyssä työelämän tulevaisuuden osaamisen ennakoinnissa koulutuksen opettajien asiantuntemusta ja hyviä kontakteja työelämään. Koulutusohjelmassa oli teetetty kyselyjä työelämälle sekä valmistuneille insinööreille. Omalta osaltaan työelämän tietoutta koulutusohjelmassa kartoitetaan niin keskustelemalla työelämän kanssa kuin myös opinnäytetyötutkimuksilla, joita tehdään säännöllisesti yritysten toimeksiannosta. Kouluttajat mainitsivat lisäksi, että yrityselämän neuvottelukunta on ollut mukana uuden opetussuunnitelman suunnittelussa. Opettajien mukaan harjoittelun ja opinnäytetöiden kautta on tullut ideoita tutkinnon suuntaamiseen ja kehittämiseen. Kyselyn mukaan opetushenkilöstön toimivat elinkeinoelämäkontaktit antavat hyvän lähtökohdan oppilastarpeen määrittelylle. Harjoittelun ja opinnäytetöiden kautta on tullut ideoita tutkinnon työelämälähtöiseen kehittämiseen. Myös projektit sekä vierailut alan teollisuuslaitoksissa tuovat näkemystä alan tulevaisuuden osaamisen tarpeista. Toisaalta opettajat peräänkuuluttivat lisää aikaa tähän toimintaan, koska työelämäyhteistyö kehittää niin omaa osaamista kuin myös työelämää, esimerkiksi osa opettajista oli konsultoinut opetustyön ohessa alan teollisuutta. 165

166 Ammattikorkeakoulun hallinnon taholta tehdyt päätökset ovat kyselyn mukaan aiheuttaneet epävarmuutta sekä henkilökunnan että opiskelijoiksi hakeutuvien nuorten mielessä. Johto on omilla toimillaan heilutellut sisäänottoa eri vuosina, mikä on aiheuttanut hakijoiden vähenemisen tekstiilin suuntautumiseen. Kyselyn vastauksissa todetaan lisäksi, että tekstiili-insinöörin koulutus on Tampereen ammattikorkeakoulussa toistaiseksi säilynyt alan teollisuuden ja Tampereen kaupungin johdon ansiosta, vaikka paineet koulutuksen lopettamiseen ovat oman ammattikorkeakoulun hallinnollisella tasolla olleet jo useita vuosia huomattavat. Kouluttavan henkilöstön mukaan korostetaan tekstiili- ja vaatetusalan insinöörikoulutuksen merkitystä alalle tulevaisuudessa. Esimerkiksi huomattavaa potentiaalia tutkinnolle nähdään teknisten tekstiilien alueella, Suomessa tapahtuvassa tuotekehityksessä sekä teolliseen valmistamiseen liittyvällä osaamisalueella. Liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto, Tradenomi (AMK) Tradenomi (AMK) -tutkinto kuuluu ammattikorkeakoulun liiketalouden ja hallinnonalaan. Tutkinnossa on 210 op. Tekstiili- ja vaatetusalan opintojen sivuaineen voi liittää tutkintoon seuraavien ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmissa: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu: liiketalouden koulutusohjelmassa o muoti- ja vaatetusalan liiketoiminta -sivuaine, laajuus 45 op. (alk. 2009). kansainvälisen kaupan koulutusohjelmassa o turkisalan suunnittelu ja markkinointi -sivuaine, laajuus 44 op. (alk. 2010). Jyväskylän ammattikorkeakoulu (alk. 2011): liiketalouden koulutusohjelmassa o muoti- ja vähittäiskauppa -sivuaine, 45 op. Em. koulutuksissa ei keväällä 2012 ollut vielä valmistuvia opiskelijoita. Tradenomi (AMK) -tutkinnon rakenne ja joustavuus (HOPS) Tradenomi (amk) Koulutusohjelman yhteiset ammattiopinnot Suuntaavat opinnot Valinnaiset ammattiopinnot Vapaasti valittavat Harjoittelu Opinnäytetyö Tutkinnosta TEVA-alan opintoja yhteensä 210op op Teva-alan koulutus liiketalous ja hallintoalan tradenomi (AMK) tutkinnon sivuaineena aloitettiin vuonna 2010, kun Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa kaksi teva-alan ammattikorkeakoulututkintoa lopetettiin ja siirrettiin hallinto ja liiketalous alan sivuaineeksi: Pietarsaaren yksikössä loppui turkis- ja nahka-alan vestonomi (AMK) -tutkintoon (240 op.) johtava koulutus ja opetusta jatkettiin kansainvälisen kaupan koulutusohjelman sivuaineena (73 op.). Kokkolan toimipisteessä loppui teva-alan insinööri (AMK) -tutkintoon (240 op) johtava koulutus ja opetusta jatkettiin liiketalouden koulutusohjelmassa (45 70 op). 166

167 Vuonna 2011 edellisiä vastaava päätös tehtiin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, jossa lopetettiin vaatetusalan vestonomi (AMK) -tutkinto (240 op) ja koulutus jatkui liiketalouden koulutusohjelman sivuaineena (45 70 op). Kyselyn mukaan, on muutos kaikissa edellä mainituissa ammattikorkeakouluissa vähentänyt huomattavasti tekstiili- ja vaatetusalan osaamiseen johtavien opintojen määrää. Sekä vestonomi- että insinööritutkinnossa on kummassakin 240 op., sivuaineena tekstiili- ja vaatetusalan opintoja voi suorittaa nykyisessä koulutusrakenteessa eniten 73 op. Muutoksen jälkeiseen koulutukseen liittyy kouluttavan henkilöstön syvä huoli osaamisen karttumisesta opintojen aikana ja turkisalalla lisäksi osaamisen säilymisestä Suomessa tulevaisuudessa. Tradenomi -tutkintoa opettajat eivät mieltäneet enää tekstiili- ja vaatetusalan tutkinnoksi. Opiskelijoiden HOPSien suunnittelussa pyritään joustavuuteen. Kyselyn mukaan yksilöllisten opintopolkujen rakentaminen sivuaineen tasolla on käytännössä kovin hankalaa, koska ryhmät ovat pieniä. Joustavuutta opintoihin voi hakea esimerkiksi AHOT-järjestelmän, kansainvälisten vaihtojen, työelämäprojektien sekä vapaasti valittavien opintojen kautta. Vapaasti valittavat opinnot Kyselyn mukaan hyväksytään tradenomitutkinnossa vapaasti valittaviksi opinnoiksi monenlaisia alaan liittyviä ammattikorkeakoulu- tai yliopistotasoisia opintoja. Tradenomitutkinnossa vapaasti valittavia voi valita muun muassa tutkinnon muista sivuaineista, esimerkiksi turkisalan sivuaineen lisäksi voi valita matkailun tai liiketalouden opintoja. tekstiili- ja vaatetusalan sivuaine pyrkii tarjoamaan myös omia, valintaa syventäviä opintojaksoja, joiden toteutuminen on kuitenkin epävarmaa ja kurssi perutaan, jos kurssille ilmoittautuneita on liian vähän. Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi tradenomitutkinnon opettajat nimesivät projektiopinnot yritysten kanssa sekä yritysvierailut ja työelämään kytkeytyvät opintojaksotehtävät. Työllistyminen Tradenomitutkinnon opettajien mukaan tekstiili- ja vaatetusalaa sivuaineeksi valinneita opiskelijoita rekrytoidaan kesken opintojen koulutusta vastaaviin tehtäviin. Työllistymistä nykyiset tradenomitutkinnon kouluttajat kuvailivat edeltävien tutkintojen (vestonomi (AMK) ja insinööri (AMK)) pohjalta. Vaikka tutkinto on muuttunut, kertoo työllistyminen työelämän alueellisesta profiloitumisesta ja osaamisen paikallisesta tarpeesta. Aiempien tutkintojen pohjalta oli työllistytty seuraaviin tehtäviin: myymäläpäällikkö, osastonhoitaja, myyjä, tuotepäällikkö, tuotepäällikön assistentti, tuotannon suunnittelija. Usein opiskelua myös jatkettiin. Tutkinnon kehittäminen Tradenomi-tutkintojen kouluttajilla oli koulutuksen kehittämisessä kokemusta työelämän edustajien kanssa käydyistä keskusteluista ja neuvotteluista. Lisäksi työelämäyhteistyöprojektit antoivat ideoita osaamisen suuntaamiseen. Myös ammatillisista neuvottelukunnista oli tradenomi-kouluttajilla kokemusta, mutta ideoita koulutuksen kehittämiseen saatiin aika vähän. Opetuksen sisällöllisellä tasolla korostettiin toimivaa yhteistyötä ammatillisten neuvottelukuntien kanssa. Samalla esitettiin syvä huoli tekstiili- ja vaatetus- 167

168 alaa osaamisen karttumisesta koulutuksen aikana uuden tutkinnon myötä vähentyneiden opintopisteiden takia kuin myös alan osaamisen säilymisestä Suomessa tulevaisuudessa. Esimerkiksi nahka- ja turkisalan ammattikorkeakouluopintoja oli tutkinnon uudistamisen jälkeen mahdollista suorittaa enää tradenomitutkinnon sivuaineen tasolla. Liiketalousalan tekstiili- ja vaatetusalaa kouluttajat mainitsivat koulutuksen ennakoinnissa ennen isompia rakenteellisia muutoksia toteutetut kartoitukset. Varsinaisia linjamuutoksia koulutuksessa on kyselyn mukaan toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön koulutussuunnitelmien pohjalta. Ammattikorkeakoulujen tarjoama muu koulutus Ammattikorkeakoulut tarjoavat myös muuta kuin nuorisoasteen tutkintoon johtavaa koulutusta. Ammattikorkeakoulujen osalta nousivat esiin seuraavat muut koulutukset: aikuiskoulutus, erikoistumisopinnot, ylempi ammattikorkeakoulututkinto, avoin amk, oppisopimustyyppinen koulutus ja maksullisen palvelutoiminnan kautta järjestettävä koulutus. Ammattikorkeakoulun aikuiskoulutus tarkoittaa erillisen haun kautta järjestettävää ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta, jossa opinto-oikeus jää alle nuorisoasteen opiskelijoiden opinto-oikeuden. Esimerkiksi 240 op:n laajuisen tutkinnon opinto-oikeus aikuiskoulutuksessa on 210 op ja tutkinnosta 30 op hyväksiluetaan työkokemuksen tai taustaosaamisen (AHOT) pohjalta. Yleensä tämä tarkoittaa kyselyn mukaan nimenomaan työharjoittelun (30 op) hyväksilukua olemassa olevan alan työkokemuksen pohjalta. Siitä syystä aikuiskoulutukseen hakijoilta vaadittiin usein 2.asteen tutkinnon jälkeen suoritettua 3 vuoden työkokemusta. Kyselyn mukaan on tekstiili- ja vaatetusalalta mahdollista aikuiskoulutuksena suorittaa muotoilija (AMK) -tutkintoa, vestonomi (AMK) -tutkintoa sekä insinööri (AMK) -tutkintoa. Muotoilija (AMK) tutkintoon johtavaa aikuiskoulutusta on kyselyn pohjalta valtakunnallisesti tarjolla vuosittain niin vaatetus-, lifestyle- kuin myös tekstiilisuunnittelun suuntautumisiin. Täsmällistä aikuiskoulutuksen aloituspaikkamäärää ei kyselyssä tiedusteltu. Vestonomi (AMK) -tutkinta järjestetään kyselyn mukaan aikuiskoulutuksena yhdessä ammattikorkeakoulussa ja se alkaa joka 3. vuosi (2006, 2009, 2012). Insinööri (AMK) tutkintoon ei järjestetä kyselyn mukaan tällä hetkellä erillistä aikuiskoulutusta eikä täydennyskoulutusta, koska täydennyskoulutustarve on vähäinenoin Ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnot on tarkoitettu ammattikorkeakoulun tutkinnon jo suorittaneille oman ammatillisen osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi. Erikoistumisopinnot eivät johda tutkintoon, mutta kyselyn mukaan ne voisi sisällyttää ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoon. Erikoistumisopintojen laajuus oli kyselyn mukaan op ja ne suoritettiin pääsääntöisesti yhdessä vuodessa työn ohessa. Lisäksi vastauksissa mainittiin, että erikoistumisopintojen kehittämistehtävä (lopputyö) liitetään mahdollisuuksien mukaan yritykseen (omaan työpaikkaan), ja sen tarkoitus on kehittää työelämää. Kyselyssä pyydettiin nimeämään ammattikorkeakoulun tekstiilija vaatetusalan erikoistumisopintoja. Saatujen vastausten pohjalta voidaan olettaa, että 168

169 nimettyjen erikoistumisopintojen lista ei ole valtakunnallisesti kattava, koska useista ammattikorkeakouluista ei vastauksia saatu. Kyselyssä nimettiin seuraavat erikoistumisopinnot: Vaatetusalan valikoimasuunnittelun ja ostotoiminnan erikoistumisopinnot (30 op). Vaatetusalan koulutusohjelma, Metropolia AMK. (Järjestetty vuosittain Seuraava alkaa tammikuussa 2013). Metropolia AMK. Palvelumuotoilun kokonaisuus (60 op), muotoilun koulutusohjelma, Metropolia AMK Muotoilualan erikoistumisopinnot (35 op), muotoilun koulutusohjelma, Metropolia AMK. (Alkavat syksyllä 2013). Taiteen ja käsityön erikoistumisopinnot (60 op), muotoilu koulutusohjelma, Savonia AMK Hemtextil erikoistumisopinnot, muotoilun koulutusohjelma Varsinais-Suomesta, Future Fur Designer (50 op), englanninkielistä koulutusta on järjestänyt Keski-Pohjanmaan amk. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ei tekstiili- ja vaatetusalalla kyselyn mukaan toistaiseksi ole, mutta sitä esitettiin vaatetusalan koulutusohjelman vestonomi (AMK) -tutkintoon. Avoimen ammattikorkeakoulun kautta on joissakin ammattikorkeakouluissa kyselyn mukaan mahdollista suorittaa tutkintoon johtavan koulutuksen opintojaksoja. Avoimen ammattikorkeakoulun kautta tarjotaan substanssiosaamiseen liittyvää koulutusta. Kurssien laajuus on 3 15 op. Oppisopimustyyppinen ammattikorkeakoulutus ei tutkimuksen mukaan ole vakiintunut ammattikorkeakouluihin. Kyselyssä selvisi, että vain yhdessä ammattikorkeakoulussa oli selvitetty alueellisesti oppisopimustyyppisen ammattikorkeakoulutuksen tarvetta paikkakunnan yrityksiltä, mutta tarve ei ollut niin laaja, että koulutus olisi voitu järjestää. Maksullisen palvelutoiminnan kautta järjestetään työelämään räätälöityjä lyhytkursseja. Räätälöitynä koulutuksena mainittiin muun muassa seuraavia kursseja: CAD-osaamiseen ja graafisen suunnitteluun liittyvien ohjelmien koulutus, kudonnan teollinen workshop, englanninkielinen Discovering Fur-moduuli sekä yrittäjyyden opinnot muotoilijoille. Kyselyn vastausten joukossa nousi esiin myös tosiasia, ettei työelämän täydennyskoulutusehdotuksiin ole aina voitu vastata myönteisesti, koska opettajien työaika oman opetuksen parissa on ennestään ollut niin täynnä opetusta. Kyselyn mukaan ammattikorkeakoulut eivät järjestä työvoimapoliittista koulutusta eivätkä huomioi haussa erikseen maahanmuuttajaopiskelijoita. Opiskelijan yksilöllinen tausta huomioidaan tutoroinnissa, AHOT-järjestelmässä sekä henkilökohtaisen opetussuunnitelman (HOPS) laatimisessa. Kyselyn mukaan oli ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksessa ja työelämälle tarjottavassa täydennyskoulutuksessa valtakunnallisesti suuria eroja eikä vuosittaista säännöllistä aikuiskoulutustarjontaa teva-alalle ollut. 169

170 Korkeakoulututkinnot Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ei tekstiili- Yliopistotutkinnoissa tekstiili- ja vaatetusalaan liittyvää osaamista voidaan opiskella ja syventää tekniikan, taiteen ja muotoilun alan sekä käsityötieteiden opinnoissa. Yliopistotutkinto (300 op) muodostuu alemmasta korkeakoulututkinnosta (kandidaatti), jossa on 180 op ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta (maisteri tai diplomi-insinööri), jossa on 120 op. Korkea-asteen opettajille suunnatun kyselyn mukaan yliopistoissa järjestettiin tekstiili- ja vaatetusalan opintoja koulutusohjelmana, koulutusohjelman pääaineopintoina, sivuaineopintoina, vapaasti valittavina opintoina, JOO-opintoina, avoimen yliopiston opintojaksoina sekä täydennys- ja työllisyyskoulutuksena. Alempi ja ylempi korkeakoulututkinto, joka voi sisältää tekstiili- ja vaatetusalan opintoja: taiteen kandidaatti ja taiteen maisteri; tekniikan kandidaatti ja diplomi-insinööri, kasvatustieteen kandidaatti ja kasvatustieteen maisteri, filosofian kandidaatti ja filosofian maisteri. Tieteellinen jatkotutkinto, joissa voi syventää alan osaamista: taiteen lisensiaatti ja taiteen tohtori, tekniikan lisensiaatti ja tekniikan tohtori, kasvatustieteen lisensiaatti ja kasvatustieteen tohtori, filosofian lisensiaatti ja filosofian tohtori kauppatieteen lisensiaatti ja kauppatieteen tohtori. Kyselyssä saatiin vastauksia kaikista alalle kouluttavista yliopistotutkinnoista. Tutkintojen kuvauksiin on seulottu tutkintokohtaisia lausuntoja kyselyn eri kysymysten alta. Tutkintojen rakenne on esitetty opettajien vapaamuotoisten kuvausten pohjalta keväällä 2012 voimassa olleen opetussuunnitelman mukaan. Tutkintojen kuvaukset kertovat eri koulutusohjelmien käytänteistä, koottuna ne edustavat tutkintokohtaisia käytänteitä ja kokemuksia kevään 2012 tilanteen mukaan. Taiteen kandidaatti ja maisteri Taiteen ja muotoilun alalla tekstiili- ja vaatetusalaa koulutetaan kahdessa eri yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Lapin yliopistossa. Alan opintoja järjestetään koulutusohjelmana, suuntautumisvaihtoehtona ja vapaasti valittavina opintoina joko opintokokonaisuuksina tai -moduuleina. Tutkinnon rakenne ja joustavuus (HOPS) Eri yliopistojen tutkintojen rakenteissa oli joitakin eroja: Kuvaus 1: Taiteen kandidaatti -tutkinnossa on 180 op, josta 155 op on pakollisia opintoja. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus valita valinnaisia opintoja 25 op. Opinnoista aineopintojen laajuus on 85 op, perusopintojen laajuus 10 op, muotoilun käytännöt 10 op, taide- ja teoriaopinnot 25 op, kieli ja viestintä 15 op. Pakolliset opinnot sisältävät muun muassa opinnäytteen, 10 op. Taiteen maisterin ohjelmassa on 120 op: oman koulutusohjelman pakolliset syventävät 50 op, pakolliset laitoksen syventävät 10 op ja valinnaiset syventävät op, vapaavalintaiset eniten 30 op. Lisäksi opintoihin sisältyy opinnäyte 40 op. 170

171 Kuvaus 2: Taiteen kandidaatti tutkintoon kuuluu 180 op, joka sisältää valinnaisia opintoja vähintään 30 op. Maisterin tutkinto (120 op) sisältää valinnaisia opintoja op. Lisäksi sivuaineen opinnot, joiden laajuus on op. Yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen on yliopistollisessa taiteen ja muotoilun koulutuksessa kyselyn mukaan erittäin hyvät mahdollisuudet. Kandidaattitason opinnoissa voi tutkintoon sisällyttää vapaasti valittavat opintoja noin 25 op, maisteritason opinnoissa voi vapaasti valittavien moduuleista valita oman suuntautumisensa mukaiset opintojaksot. Lisäksi voi suorittaa sivuaineen toisista koulutusohjelmista tai laitoksista. Myös kansainväliset vaihto-opinnot ja erilaiset yhteistyöprojektit yksilöllistävät opintoja lisää. Vapaasti valittaviksi opinnoiksi tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoille tarjotaan erilaisia workshoppeja, työharjoittelua ja presentointia. Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi mainittiin kyselyssä harjoittelut, opinnäytteet sekä vuosittaiset yritysyhteistyöprojektit, joista opiskelija saa opintopisteitä. Taiteen ja muotoilun alan opinnoissa taiteen kandidaatti -tutkinnoissa opintäytetyöt tehdään harvoin työelämään. Taiteen maisterin tutkinnoissa opintäytetöitä tehdään joskus työelämään. Työllistyminen Taiteen maisterit ovat työllistyneet seuraaviin tehtäviin: suunnittelija, muotoilija, suunnittelijan assistentti, pääsuunnittelija, toimittaja, journalisti, koordinaattori, nuorisotyön ohjaaja, yrittäjä, opettaja, tutkija. Koulutuksen kehitys Aalto-yliopistossa koulutusta oltiin uusimassa tämän selvityksen aikana, ja uusi opetussuunnitelma tulee voimaan Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen kehittämisestä ei kyselyssä saatu tietoa. Tekniikan kandidaatti ja diplomi-insinööri Tekniikka-alalla tekstiili- ja vaatetusalan osaamista koulutetaan tekniikan kandidaatin ja diplomi-insinöörin tutkinnoissa Tampereen teknillisen yliopiston materiaalitekniikan koulutusohjelmassa kuitu- ja tekstiilitekniikka -pääaineessa. Tekstiili- ja vaatetusalaa koulutetaan joko koulutusohjelman pääaineopintoina, sivuaineopintoina, opintokokonaisuuksina ja -moduuleina sekä vapaasti valittavina opintoina. Koulutuksen rakenne Tekniikan kandidaatin tutkinnossa on 180 op, josta yhteisiä opintoja on 110 op ja tekstiili- ja vaatetusalaan liittyviä opintoja noin 1/3 tutkinnosta. Korkeakoulun tason yhteisiä opintoja ovat fysiikka 17 op, matematiikka 26 op, kemia 3 op, tietotekniikka 4 op, talous 4 op ja kielet 9 op. Tutkintoon voidaan lisätä vapaasti valittavia opintoja 5 op. Diplomi-insinöörin opinnoissa on yhteensä 120 op. Tutkintoon voidaan liittää 30 op syventävät opinnot tekstiili- ja vaatetusalalta. Vapaasti valittavien opintojen laajuus DI-tutkinnossa on op. 171

172 Opetus pyritään järjestämään mahdollisimman resurssitehokkaasti eli pieniä opiskelijaryhmiä ei opeteta: kandidaattivaiheessa ryhmäkoot noin 250 opiskelijaa, DI-vaiheessa noin 50 opiskelijaa. Yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen on yliopistossa erinomaiset mahdollisuudet. Jokainen opiskelija suorittaa opintojansa henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman (HOPS) mukaan. Laaja-alaisuutta opintoihin voidaan sisällyttää JOO -opinnoilla, jolloin opintoja voi hakea muista koulutusohjelmista tai muista yliopistoista. Lisäksi suositaan kansainvälistä yhteistyötä ja vaihto-opiskelua. Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi mainittiin kyselyssä harjoitus- ja projektityöt, loppu- ja diplomityöt. Tekniikan kandidaatin tutkinnon opinnäytetyö tehdään kyselyn mukaan harvoin yrityksen toimeksiannosta toisin kuin diplomi-insinöörin diplomityö, joka tehdään usein yritykseen. Diplomitöihin toivotaan yrityksestä myös rahoitus. Työllistyminen Diplomi-insinöörien työllistymisen skaala on kyselyn mukaan hyvin laaja: tuotepäällikkö, tuotekehityspäällikkö, tuotekehitysinsinööri, laatupäällikkö, laatuinsinööri, tuotantopäällikkö, opettaja, tutkija jne. Tutkinnon kehittäminen Kyselyn mukaan on koulutus ollut viime vuosien aikana jatkuvassa muutoksessa. Koulutuksessa on tekstiili- ja vaatetusalan opetustarjonta vähentynyt koko ajan yhdistämisten ja suurten yksiköiden perustamisen myötä. Samalla on tutkintoa jatkuvasti laaja-alaistettu lisää. Opettajien mukaan Ainoana pohjoismaisena yliopistotason opetusta teva-tekniikan ja talouden alalla tarjoavana, soisi koulutuksen säilyvän jatkossakin yhtenä valintamahdollisuutena. Toisaalta nousi kyselyssä esiin huoli, ettei nykyisen koulutusrakenteen takia enää tiedetä, tuleeko tulevista opiskelijoista kukaan edes valitsemaan tekstiili- ja vaatetusalan opintoja pääaineeksi, koska pääaineeseen ei erikseen pyritä. Tekstiili- ja vaatetusalan tekniikan kandidaatti ja diplomi-insinööritutkintoja uudistetaan kyselyn mukaan seuraavan kerran lukuvuoden aikana. Koulutusohjelmat uudistavat tutkinnot mahdollisesti pääaine-sivuaine-jaottelulla. Kasvatustieteen kandidaatti ja maisteri Käsityötieteen koulutus luokiteltiin kyselyssä tekstiili- ja vaatetusalan opinnoiksi, koska tutkinnosta valmistuu tekstiili- ja käsityöalan asiantuntijaksi ja koska monet valmistuneet elättävät itsensä tekstiili- ja vaatetusalan osaajina ja yrittäjinä. Käsityötieteessä tekstiili- ja vaatetusalan osaamista koulutetaan kolmessa eri yliopistossa: Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opettajankoulutuslaitoksella (Käsityötiede suva ja käsityönopettajan suva), Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen laitoksessa (käsityöopettajankoulutuksen pääaineena, käsityötiede sivuaine tai käsityökasvatus sivuaine) ja ruotsinkielisenä Åbo Akademi:ssa (slöjdpedagogik), jossa sisäänotto tapahtuu joka 2. vuosi. Lisäksi tarjotaan alalle vapaasti valittavia opintoja. (Viimeksi mainittu koulutus jäi epähuomiossa kyselyn ulkopuolelle.) 172

173 Koulutuksen rakenne Kyselyn mukaan kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa on 180 op, josta käsityötieteen pääaineen opintojen osuus on 80 op tai käsityötieteen sivuaineopintojen osuus 35 op. Kasvatustieteen maisterin tutkinnossa pääaine voi olla käsityötiede. Maisteritutkinnon laajuus on 120 op, eli kokonaisuudessa 300 op (käsityötieteen koulutus ja käsityönopettajan koulutus). Kasvatustieteen maisterin tutkinnossa pääaine voi olla myös kasvatustiede ja sivuaine esimerkiksi käsityötiede ja tutkinnon kokonaislaajuus 300 op (käsityönopettajan koulutus). Käsityötieteissä vapaasti valittavina opintoina on tarjottu esimerkiksi seuraavia opintojaksoja: Tietokoneavusteinen kuosittelu, Erikoislankatekniikat, Kokeileva koneneulonta, Kokeileva käsityö, Tekninen työ, Suomalaisen taidetekstiilin historia, Käsityö huippumuodissa, Muodin ja pukeutumisen tutkimus, Näyttelysuunnittelu, Kansanomainen kirjonta, Tilkkumaalaus, Virtuaalinen suunnittelustudio, Ajankohtainen teema, Värjäys- ja kankaanpainanta. Kurssien laajuus on ollut 3 op. Yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen on yliopistoissa käytössä HOPS -järjestelmä. HOPS laaditaan opintojen alussa, jolloin huomioidaan opintojen yksilöllinen ajoitus, aikaisempien opintojen ahotointi sekä yksilöllisesti eri opintojen suoritustavat. Vaihtoehtoisuutta opintoihin tuovat myös sivuaine- ja vapaavalintaiset opinnot, yhteensä 65 op. Tutkintoon voi halutessaan liittää kaksi 25 op:n kokonaisuutta. Opinnoista työelämään integroituva opetusharjoittelut 23 op (käsityönopettajan koulutus) sekä asiantuntijuutta kehittävä harjoittelu 5 op (käsityötieteen koulutus). Tieteellisissä tutkinnoissa, johon on liitetty käsityötieteen osuuksia, tehdään kyselyn mukaan opinnäytetöitä harvoin työelämään, koska tutkielmien aiheet lähtevät useimmin tieteen tutkimusintresseistä eli pyrkivät integroitumaan koulutuksessa tehtävään tutkimukseen, aihe voi lähteä myös opiskelijan intresseistä. Usein pro gradu-aihe on jatko kandidaatin tutkielman aiheelle. Työllistyminen Edellä mainituissa yliopistoissa kasvatustieteen maisterin tutkinnon suorittaneet ovat työllistyneet tekstiilityönopettajaksi, muihin opetus- ja neuvontatehtäviin, lehtialan toimittajaksi, käsityöyrittäjiksi, sisäänostajaksi sekä kaupan alalle. Yliopistojen tarjoama muu koulutus Yliopistot tarjoavat kyselyn mukaan tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi seuraavaa koulutusta: JOO-opinnot (joustava opinto-oikeus): JOO-sopimus on yliopistojen välinen järjestelmä, jonka avulla yliopisto-opiskelijat voivat suorittaa opintoja toisissa yliopistoissa avoin yliopisto: opetus on tarkoitettu kaikille erilliset kiintiöt (esimerkiksi amk:sta valmistuneille, ansioituneille hakijoille jne.) sekä työllisyyskoulutus. Yliopistojen kouluttajat olivat pääsääntöisesti samaa mieltä siitä, että kaikki yliopistossa opiskelevat ovat aikuisia ja erillistä aikuisille tarkoitettua koulutustarjontaa ei tarvita, koska erilaisella taustakoulutuksella opiskelevien opiskelu integroidaan nuorten koulutusohjelmaan. Yliopistoissa aikuisopiskelijaksi ymmärrettiin kyselyn mukaan henkilö, 173

174 joka opiskelee oman työnsä ohessa täydentääkseen olemassa olevaa aiemmin suoritettua tutkintoa ja osaamista. Helsingin yliopiston käsityötieteessä on maisterin opintoihin haku vuosittain ja oma kiintiö täydentäjille. Täydentäjäksi hyväksytään ammattikorkeakoulun tutkinnon tai aiemman opistotason tekstiiliopettajatutkinnon suorittanut henkilö, joka tulee yliopistoon täydentämään koulutuksensa maisterin tutkinnoksi. Opiskelijoille tehdään HOPS, ja sen mukaan hyväksi luetaan aiemmat opinnot ja suunnitellaan siltaopinnot. Tulevaisuudessa (alkaen 2016) on kyselyn mukaan tavoitteena avata maisteriväylä kaikille käsityön aloille. Kyselyn mukaan voi Aalto-yliopiston BA-opintoihin hakeutua ilman ylioppilastutkintoa. Lapin yliopiston maisterin tutkinnon haussa on huomioitu ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Yliopistoissa ei kyselyn mukaan huomioida erikseen ulkomaalaisia eikä maahanmuuttajia opiskelijoita, koska tarjottava koulutus, esimerkiksi maisteriohjelma, on periaatteessa täysin kansainvälinenoin Avoin yliopisto mahdollistaa yleisesti opiskelun muille kuin tutkintoon johtaville opiskelijoille ja pääsyvaatimukset ilmoitetaan opintojaksokohtaisesti. Työllisyyskoulutus Aalto-yliopistossa Aalto Pro on järjestänyt työllisyyskoulutusta. Kyselyn mukaan on vuodesta 1998 järjestetty työvoimapoliittista koulutusta Suunnittelijasta ostotoiminnan osaajaksi. Koulutuksen järjestäjänä on toiminut aiemmin Taideteollisen korkeakoulun täydennyskoulutusosasto (eri vuosina laitoksella on ollut eri nimiä). Koulutukseen osallistujat ovat olleet pääsääntöisesti työttömiä vaate- ja tekstiilisuunnittelijoita, jotka ovat valmistuneet joko TAIK:sta tai eri ammattikorkeakouluista. Koulutusta on järjestetty 11 kertaa (tilanne keväällä 2012) eli lähes kerran vuodessa ja se on ollut kestoltaan 9 11 kuukautta. Sisältö on ollut kokonaan kaupallisia aiheita, tähdäten kaupan sisäänostajan työssä tarvittavien asioiden oppimiseen: logistiikka, ostotoiminta, markkinointi, myyntiosaaminen, neuvottelu-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, atk-taidot ajan tasalle ja työjakso alan yrityksessä. Kyselyn mukaan on ns. muuntokoulutus laajentanut opiskelijoiden tietotaitoa, mikä on mahdollistanut suunnittelijoille orientoitumisen uusille poluille työurallaan. Lisäksi kaupan ala on saanut uusia moniosaajia, joilla on vankka tuotetuntemus sekä kaupallista ymmärrystä, koska suurin osa kaupan sisäänostajista on tyypillisesti tullut tehtäviinsä vain kaupallisen koulutuksen pohjalta ilman tuotekoulutusta. Kyselyn mukaan on koulutukseen vuosien mittaan osallistunut 220 opiskelijaa, joista noin 80 % on työllistynyt koulutuksen avulla vähintään määräaikaiseen työsuhteeseen. 174

175 13 Korkea-asteen tutkintojen tuottaman osaamisen erot Korkea-asteen opettajakyselyssä selvitettiin eri tutkintojen periaatteelliset lähtökohdat koulutuksen työelämän vastaavuuteen ja opintojen aikana tavoitettavaan asiantuntijuuteen. Kukin vastaajista arvioi edustamaansa tutkintoa keväällä 2012 opetuksessa käytössä olleen opetussuunnitelman pohjalta (OPS 2011). Kysymysasettelussa oli valmiita väittämiä, joihin vastaaja valitsi vastauksen seuraavilla arvoilla: 1 ei koske mainitsemaani tutkintoa, 2 vastaa satunnaisesti, 3 vastaa melko hyvin ja 4 vastaa erittäin hyvin. Vastaajien väittämät eriteltiin tutkintojen mukaan ja väittämistä laskettiin tutkintokohtainen keskiarvo. Keskiarvon mukaan tutkintojen periaatteelliset erot tulevat näkyviin. Kuva 56. Koulutuksen tuottaman osaamisen tavoitteelliset erot korkea-asteen tutkinnoissa Tutkimuksen pohjalta koottu kuva mahdollistaa lukijalle tutkintojen tuottaman osaamisen vertailun. Kuvan mukaan mahdollisti keväällä 2012 opetuksessa käytössä ollut opetussuunnitelma (OPS 2011) asiantuntijuuden saavuttamisen jo opiskelun aikana yliopistotutkinnoista kasvatustieteen ja taiteen maisterin koulutuksissa, ammattikorkeakoulututkinnoista vestonomi -koulutuksessa. Tutkinnon rakenteen arvioinnissa vastasivat opettajien mukaan parhaiten työelämän osaamistarvetta sitä jopa ennakoiden yliopistotutkinnoista kasvatustieteen maisterin ja taiteen maisterin tutkinnot sekä ammattikorkeakoulututkinnoista vestonomi-tutkinto. Sekä ammattikorkeakoulun että yliopiston diplomi-insinööri-tutkinnosta oltiin sitä mieltä, että kenttä, johon valmistumisen jälkeen työllistytään, on erittäin laaja ja sen takia työelämän vaatima asiantuntijuus saavutetaan valmistumisen jälkeen työelämässä. Samaa mieltä oltiin lisäksi myös tradenomin ja muotoilun koulutuksista. Insinööri (AMK) -tutkinto arvioitiin lisäksi erinomaiseksi tekstiilien peruskoulutukseksi, jonka jälkeen voi myöhemmin työelämässä erikoistua moninaisiin tehtäviin ja saavuttaa alan erikoisosaamisenoin Muotoilija (AMK) -tutkinnon toimialan näkökulmasta haja-alaistuva rakenne arvioitiin opettajien osalta sellaisenaan riittämättömäksi alakohtaisen asiantuntijuuden saavuttamiseen. Tutkintoon on opettajien mukaan lisätty yleisiä muotoilun opintoja ja ammattiopintoja jää suoritettavaksi liian vähän. 175

176 Ammattikorkeakoulututkinnoista vestonomi (AMK) -tutkinto kuvattiin kyselyssä moderniksi laadunhallinnan koulutukseksi, jossa uudenlaisen tutkinnon ratkaisun pohjalta yhdistetään kansainvälinen liiketoiminta kiinteästi suunnitteluprosessiin ja kaavaosaamiseen. Tutkinnon työelämälähtöisyydestä ja toimivuudesta kertovat kyselyn mukaan opiskelijoiden erinomainen työllistyminen. Hankkeessa nousi esiin opettajien syvä huoli vestonomi-tutkinnon aloituspaikkojen radikaalista vähenemisestä valtakunnallisesti, tutkinnon uudelleenlinjaamisesta keväällä 2012 sekä tutkinnon loppumisesta turkis- ja nahkaalalta. Ammattikorkeakoulun tradenomi (AMK) -tutkinnon sivuaineen tasolle siirretty nahka- ja turkisalan koulutus ei opettajien mukaan riitä sellaisenaan opintopistemääriltä asiantuntijatason osaamisen kouluttamiseen. Vestonomi-tutkinnon uudelleenlinjaamisella tarkoitettiin koulutukseen kohdistunutta muutosta, jossa osaksi edelleen toimivaa vestonomi -tutkintoa yhdistettiin saman ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman vaatetussuunnittelun suuntautumisvaihtoehto. Samalla uudistettiin opetussuunnitelma huomioiden vaatetussuunnittelun koulutus. Koulutuksen uudelleenlinjaamisen ja opetussuunnitelman (OPS 2012) uusimisen myötä voi vestonomitutkinnossa jatkossa tavoittaa vaatetussuunnittelijan osaamista ja mallimestarin osaamista (vrt. vestonomikoulutuksen (ops rakenne) profiloituminen: 1) muodon- ja laadunhallinta; 2) mallistoja konseptointiosaa-minen tai 3) osto- ja markkinointiosaaminen. Tutkimuksen mukaan päättyy vestonomi-tutkintoon kohdistuneiden muutosten johdosta Suomessa tekstiili- ja vaatetusalan laaja-alainen laadunhallintakoulutus. Korkea-asteen tutkintojen tuottaman osaamisen profiloituminen Korkea-asteen koulutusten tuottaman osaamisen hahmottamisessa huomioitiin korkeakoulututkintojen viitekehys ja korkeakoulujen kansainvälistämisstrategiaan liittyviä toimenpide-ehdotuksia. Osaamisväittämien laatimisessa hyödynnettiin edellä mainittujen ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulutukintojen internet sivustoja, opetussuunnitelmien kuvauksia, tutkijoiden koulutuskentän ja alan työelämätuntemusta sekä tutkijan työelämä- ja tutkimuskokemusta. Kysymysasettelu on yhtenäistetty tämän hankkeen toisen asteen opettajakyselyn kanssa. Osaamisväittämien hahmottamisessa listattiin erilaisia korkea-asteen asiantuntijuuteen liittyviä tietoja, taitoja sekä pätevyyttä. Tavoitteena oli, että eri tutkintojen tuottama osaaminen nousee näkyviin riittävästi ja mahdollistaa tutkintojen välisen vertailun. Osaamisväittämien lista ei kuitenkaan ole kattava toimialan asiantuntijuuden tasolta tarkasteltaessa. Kysymysasettelussa väittämien järjestys oli sattumanvarainen. Monivalintatehtävässä oli yhteensä noin 40 väittämää, joita opettajat arvioivat edustamansa tutkinnon näkökulmasta. Väittämät arvioitiin asteikolla: 1 täysin eri mieltä, 2 melkein eri mieltä, 3 melkein samaa mieltä, 4 samaa mieltä. Vastaukset eriteltiin osaamisen profiloitumisen selvittämiseksi ja niille laskettiin väittämistä tutkintokohtainen keskiarvo. Eri korkea-asteen koulutuksista on tutkimuksen tuloksena luotu tutkintokohtaiset osaamisprofiilit. Tutkinnoittain profiloituva osaaminen on esitetty graafisena kuvasarjana, mikä mahdollistaa lukijalle tutkintojen vertailun. Kysymysasettelun satunnaisuus näkyy edelleen kuvissa. Kuvat on otsikoitu raportin kirjoittamisen vaiheessa osana tätä hanketta tehdyssä Tekstiili- ja vaatetusalan laadullisen ennakoinnin selvitys -raportista (Boncamper, 2012) poimittujen osaamistar- 176

177 peiden mukaan. Kyseinen ennakoinnin selvitys valmistui korkea-asteen opettajakyselyn jälkeen, joten osaamisalueluokittelu ei ollut käytössä kysymysten laatimisen aikana. Kuva 57. Verkosto-osaaminen. Sosiaaliset taidot. Kansainvälisyysosaaminen. Ympäristöosaaminen. Sosiaalinen osaaminen. (Lähde: Korkea-asteen opettajakysely 2012) Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen opintoja suorittanut opiskelija osaa valmistumisen jälkeen työelämässä tuntea alan osaamista hyödyntävien yritysten toimintakenttä ja -tavat, tunnistaa ja ymmärtää em. alan toimintoihin liittyviä työtehtäviä toimia itse teva -alan asiantuntijana osana (tiimi)organisaatiota toimia teva -alan asiantuntijana ongelmaratkaisun tilanteessa itsenäisesti, luovasti ja kehityshakuisesti toimia kansainvälisessä työympäristössä osata toimia kestävän kehityksen mukaisesti ja tuntea ympäristöjärjestelmiä ymmärtää alan toimintoihin liittyvät eettiset ja ekologiset arvot Kuva 58. Teknologiaosaaminen, Tuotanto-osaaminen (Lähde: Korkea-asteen opettajakysely 2012) Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen opintoja suorittanut opiskelija osaa valmistumisen jälkeen työelämässä.. 8 tunnistaa teollisesti ja/tai kaupallisesti laadukas tuote ja määritellä tarkoituksenmukaiset laatukriteerit 9 tuntea laadunhallintajärjestelmiä 10 hallinnoida teollisen/kaupallisen tuotteen/malliston valmistuttamista 11 tehdä teollisen/kaupallisen tuotteen/kokoelman/malliston materiaali-, tarvike- ym. kustannuslaskelmia sekä hallinnoida edellä mainittu hankintoja 12 hallinnoida alaan liittyviä logistisia prosesseja 13 hallinnoida teollisen/kaupallisen tuotteen/malliston istuvuutta mitoituksen ja ohjeistuksen kautta; 14 ohjeistaa tekstiilit/jalkinetuotteen valmistus 15 tuotannon ulkoistamisen hallinta ja valmistuttaminen kehittyvillä markkinoilla 177

178 Kuva 59. Yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen. Tuoteosaaminen. Tuotanto osaaminen (Lähde: Korkea-asteen opettajakysely 2012) Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen opintoja suorittanut opiskelija osaa valmistumisen jälkeen työelämässä.. 16 markkinointia ja brändien rakentamista 17 toimia yrittäjänä 18 kustannuslaskentaa ja budjetointia 19 itse monipuolisesti kädentaitoja ja käsityötä 20 valmistaa itse taiteellinen ja/tai käsityöllinen tuote 21 yksittäisen tuotteen kaavoitus ja työtavat 22 teollisen tuotannon kaavoitus, sarjonta ja työtavat Kuva 60. Tuoteosaaminen. Teknologiaosaaminen. Liiketoimintaosaaminen (Lähde: Korkea-asteen opettajakysely 2012) Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen opintoja suorittanut opiskelija osaa valmistumisen jälkeen työelämässä.. 23 arvioida tuotteita/mallistoja esteettisesti 24 analysoida tuotteita/mallistoja bisneslähtöisesti 25 alansa uusin tekniikkaa ja teknologiaa 26 alansa materiaalit 27 alansa materiaalien kauppanimet 28 päättää ja valita materiaalit ja tarvikkeet koordinoidusti 29 tuntea tekstiilien testausta ja osata laatia/lukea testaustuloksia 178

179 Kuva 61. Palveluosaaminen. Tuoteosaaminen. Muu osaaminen. Opetusosaaminen. Tuotanto-osaaminen (Lähde: Korkeaasteen opettajakysely 2012) Tekstiili- ja vaatetusalan korkea-asteen opintoja suorittanut opiskelija osaa valmistumisen jälkeen työelämässä.. 30 yksittäiskappaleiden tai pienten sarjojen design-suunnittelua 31 suunnitella kaupallisesti koordinoituja mallistoja kohderyhmälähtöisesti 32 tunnistaa trendit oikea-aikaisesti ja hyödyntää niitä 33 luoda trendejä ja vaikuttaa niihin 34 hallita tuotteiden sommittelu /sopivuus erilaisille loppukäyttäjille 35 kehittää asiakaspalvelua 36 tuntea alan standardit, direktiivit ja lait 37 toimia opetustehtävissä Tämän selvityksen osaamisväittämälistan kattavuuden ongelmista kertoo diplomiinsinöörin tutkinto, koska listassa ei ollut tämän tutkinnon profiloimiseen tarpeeksi väittämiä. Esimerkiksi osaamislistasta puuttuivat tutkimukseen, tuotekehitykseen sekä hallintaan ja johtamiseen liittyviä väittämiä, joihin diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneet tämän selvityksen mukaan tyypillisesti työllistyvät. Diplomi-insinöörin tutkinto erottuu kylläkin nyt jo edukseen materiaalitietoudessa sekä tekstiileihin liittyvässä osaamisessa, esimerkiksi tekstiilien testaukseen ja laadunhallintaan liittyvillä osaamisalueilla. Käsityötieteen koulutus erottuu selkeästi muiden tutkintojen joukosta monipuolisten käsityötaitojen ja käsityönä valmistettavan yksitäistuotteen osaamisessa sekä opetusalan osaamisessa. Taiteen maisteri tutkinto profiloituu edukseen trenditietoudessa ja loppukäyttäjälähtöisessä suunnitteluosaamisessa, suunnitteluosaamisen monipuolisuudella, teollisen ja kaupallisen tuotteen laatutietoudessa sekä brändien rakentamisessa ja markkinoinnissa. Teollisen ja kaupallisen tuotteen laatutietoudessa sekä brändien rakentamisessa ja markkinoinnissa erottuvat ammattikorkeakoulututkinnoista vestonomit ja tradenomit. Vestonomi-tutkinto profiloituu edukseen kansainvälisen teollisen ja kaupallisen tuotteen hankintaan ja ulkoistetun tuotannon laadunhallintaan ja logistisen prosessien hallintaan liittyvällä osaamisella. Edellä mainittujen lisäksi vestonomeilla löytyy osaamista valikoimien hallintaan, mallistojen valmistuttamiseen, siihen liittyvine materiaali- ja tarvikehankintaosaamiseen, kustannuslaskentaosaamiseen sekä tuotannon ulkoistamiseen. Vestonomi-tutkinnon laaja-alaisuus näkyy profiloitumisessa edukseen, koska vestonomit pärjäävät edellä mainittu lisäksi hyvin myös trenditietoudessa, mallistojen koordinoinnissa 179

180 ja kohderyhmälähtöisessä suunnittelussa, sekä tuotannon kaavoituksessa, mitoituksessa ja ohjeistamisessa. Lisäksi he tuntevat alansa materiaalit, tekstiilien testausmenetelmät ja standardit sekä osaavat analysoida mallistoja bisneslähtöisesti. Tässä on hyvä muistaa vestonomi-tutkinnon rakenne (OPS 2011), joka mahdollisti opiskelijoille yksilöllisen profiloitumisen. Kaikki vestonomit eivät siis osaa kaikkea, vaan tutkinto mahdollisti laajaalaisen profiloitumisen eri alueille. Tutkinnon näkökulmasta profiloituminen on laaja, mutta opiskelijan näkökulmasta hän erikoistuu laaja-alaisen ydinosaamisen pohjalta. Bisneslähtöinen ajattelu oli vahvinta aluetta muun muassa tradenomeille. He erottuivat lisäksi edukseen kaupallisella osaamisella, esimerkiksi budjettiosaamisella, sekä kaupallisen malliston tai kokoelman materiaali-, tarvike- ym. kustannuslaskennalla ja hankintoihin liittyvien logististen prosessien hallinnalla. Lisäksi tradenomit osaavat alansa materiaalit ja niiden kauppanimet. He tuntevat alansa kansainväliset verkostot ja ymmärtävät alansa toiminnot ja tehtävät. Muotoilija-tutkinnon suorittaneet erottuvat edukseen toimintaympäristön tuntemuksella, alan toimintojen ymmärtämisellä ja suunnitteluosaamisella. He osaavat suunnitella mallistoja koordinoidusti ja kohderyhmälähtöisesti. Lisäksi he osaavat hyvin alansa materiaalit. Insinööritutkinto erottui alansa tekniikan ja teknologiaosaamisella. Lisäksi he osaavat parhaiten muihin tutkintoihin nähden alan standardit, direktiivit ja lait. Insinööriosaaminen piti sisällään myös laadunymmärryksen ja laatukriteerien määrittelyosaamisen sekä laadunhallintajärjestelmien tuntemuksen sekä tuotteiden valmistuttamiseen liittyvän osaamisenoin Kaikissa tutkinnoissa ymmärrettiin hyvin alan toimintoihin liittyvät eettiset ja ekologiset arvot ja melkein kaikissa tutkinnoissa osattiin hyvin materiaaleja. 180

181 14 Korkea-asteen koulutuksen tilastoja Tässä selvityksessä määrällisiä tekstiili- ja vaatetusalan korkeakoulutusta koskevia tilastoja on kerätty koulutuksen järjestäjiltä, koska osa hankkeessa tarvittavasta tiedosta ei ollut saatavilla julkisista tilastoista. Esimerkiksi koulutusohjelmat, joissa on useita eri alojen epävirallisia suuntautumisia, tilastoidaan virallisesti yhdeksi kokonaisuudeksi (muotoilun koulutusohjelma). Tilastoissa tieto on koottu tutkintonimikkeen mukaan. Muotoilun koulutusohjelmasta valmistuneen tutkintonimike on muuttunut joissakin ammattikorkeakouluissa vielä vuoden 2005 jälkeen. Sen takia muotoilun koulutusta koskevat tilastot ovat hajallaan kahden eri tutkintonimikkeen alla (muotoilija ja artenomi). Koulutuksen järjestäjiltä pyydettiin hankkeen käyttöön tiedot valtakunnallista tutkintokohtaista yhteenvetoa varten. Koulutuksen järjestäjille luvattiin, ettei hankkeessa mainita oppilaitoksia nimellä eikä julkisteta koulutuskohtaisia opiskelijamääriä. Koulutuksen järjestäjiltä päädyttiin pyytämään vain vuosien aikana tekstiili- ja vaatetusalan opiskelut aloittaneiden ja tekstiili- ja vaatetusalan ryhmistä valmistuneiden tiedot. Koulutusten ja tutkintojen vetovoimaa ei otettu mukaan alakohtaiseen kartoitukseen, koska yhdistyneistä koulutusohjelmista (muotoilijan, insinööri) teva-alakohtaista vetovoimaa ei ollut saatavilla. Määrällisten tietojen keruussa ei lisäksi huomioitu tradenomitutkintoa eikä käsityötieteen opiskelijamääriä. Muotoilun koulutuksesta toimialaa koskevien tietojen saaminen hankkeen käyttöön osoittautui ongelmalliseksi, koska kaikki koulutuksen järjestäjät eivät tietoja luovuttaneet. Yhdestä ammattikorkeakoulusta jäi saamatta kaikki tiedot, yhdestä muotoilun koulutuksesta vuosien 2009 jälkeen valmistuneita koskevat tiedot. Tilastomatriisit on koottu ilman edellä mainittu ammattikorkeakoulujen muotoilun koulutusten määrällisiä tietoja. Tämä tarkoittaa, että muotoilun koulutuksen osalta opiskelijamäärä on todellisuudessa isompi kuin tilastoitua opiskelijamäärää esittävä kuvaa antaa ymmärtää. Kaikista muista alaa kouluttavista ammattikorkeakouluista ja korkeakouluista opiskelijamääriä koskevat tiedot välitettiin hankkeen käyttöön. Korkea-asteen aloituspaikat Ammattikorkeakoulun tutkintoon johtavat koulutukset kuuluvat yhteishaun piiriin. Sama henkilö voi hakea useisiin valintayksiköihin yhteishaussa. Yhteishaun piiriin kuuluvat kaikki ammattikorkeakoulun tutkintoon johtavat koulutukset. Ammattikorkeakoulun opiskelijalla on oikeus ottaa vastaan vain yksi opiskelupaikka lukukaudessa. Korkeakoulusektorin yhden paikan säännös koskee ainoastaan valtakunnallisessa yhteishaussa mukana olevia koulutuksia. Yliopistojen erillisvalinnat ja ammattikorkeakoulujen vieraskielinen aikuiskoulutus ja vieraskieliset ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot jäävät säännöksen ulkopuolelle. Säännös ei estä ottamasta vastaan toista korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa jonain muuna lukukautena alkavasta koulutuksesta. Säännöksen tarkoituksena on, että mahdollisimman moni hakija saisi opiskelupaikan korkeakoulusta. (Koulutusnetti, viitattu ) Yliopistojen osalta yhteishaun piiriin siirtymistä suunnitellaan vuodeksi

182 Alla olevassa taulukossa on esitetty tekstiili- ja vaatetusalalle asiantuntijatehtäviin kouluttavien tutkintojen aloituspaikkatiedot vuosilta Tiedot on kerätty koulutuksen järjestäjiltä. Tilastossa ei ole huomioitu yhden ammattikorkeakoulun muotoilun koulutuksen määrällistä tietoa, koska sitä ei ollut saatavilla. Kuvan pystyakseli kertoo opiskelijamäärän. Kuva 62. Teva alalle kouluttavien korkea-asteen tutkintojen aloituspaikat vuosina Korkea-asteelta valmistuneet Vaikka valmistuneiden tietoja pyydettiin hankkeen käyttöön vain vuosien osalta, toimitettiin koulutuksen järjestäjien puolesta tiedot koskien myös vuonna 2011 valmistuneita. Tiedot jäivät puutteellisiksi vuoden 2005 osalta varsinkin niiden ammattikorkeakoulujen joukossa, josta tutkinto on vuoden 2005 jälkeen lakkautettu. Sen takia mukaan on poimittu tiedot mahdollisimman kattavasti esitetyltä aikaväliltä Tilastossa ei ole huomioitu kahden ammattikorkeakoulun muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen määrällistä tietoa ja yhden ammattikorkeakoulun vuosien 2009 jälkeen valmistuneiden tietoja, koska niitä tietoja ei ollut saatavilla. Hakeneiden ja valmistuneiden määriä ei voida laittaa samaan taulukkoon, koska ammattikorkeakoulujen satunnainen aikuiskoulutushaku muokkaa näkymää. Kuvan pystyakseli kertoo opiskelijamäärän. 182

183 Kuva 63. Teva alalle kouluttavien korkea-asteen tutkinnoista valmistuneet vuosina Ruotsinkielisten tekstiili- ja vaatetusalan muotoilijoiden osuus alan muotoilun koulutusohjelman tutkinnon aloittaneista ja suorittaneista tilastoissa esitettyjen vuosien osalta oli noin 6 %. Prosentuaalinen epätarkkuus johtuu siitä, että kahden suomenkielisen ammattikorkeakoulun muotoilun tekstiili- ja vaatetusalan koskevaa tietoa ei ollut saatavilla. 183

184 184

185 Taustaselvityksen tarkastelua 185

186 186

187 Tässä osassa esitellään muun muassa aikaisempien selvitysten yhteenveto. Selvitysten pohjalta on kartoitettu yhteiskunnan ja työelämän muutoksia, tulevaisuuden osaamistarpeita sekä tarkasteltu tevanake -alojen rajapintoja. Tässä osassa käsitellään myös muita tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuuden näkymiä: alan koulutus- ja työvoimatarpeita, alan koulutuksen sisällöllisiä tavoitteita ja tutkintojen uudistustarpeita ja koulutuksen kehittämistä vastaamaan työelämän tarpeita. Vaatetusalan aineistosta tehtiin kirjallisuustutkimus, josta nousi esille yleisiä osaamistarpeita ja ammatillisia osaamistarpeita. Yleisiä osaamistarpeita ovat aineiston pohjalta verkosto-osaaminen, kansainvälisyysosaaminen, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen, teknologiaosaaminen, ympäristöosaaminen, palveluosaaminen ja sosiaaliset taidot. Näistä erityisen merkittäviksi nähtiin verkosto- ja ympäristöosaaminen. Taitojen ja tietojen ohella merkittäviksi nousivat asenteet. Ammatillisten osaamisalueiden tietojen ja taitojen kehittämistarpeiden ohella tärkeänä nähtiin pedagoginen uudistuminen. Muiden toimialojen kuvauksissa tulivat esille tekstiili- ja vaatetusalan moninaisuus ja yleisselvitysten pohjalta nousevat erilaiset osaamisvaateet. Tekstiili- ja vaatetusalan rajapintoja tarkasteltiin kaupan alan, teknisten tekstiilien ja sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta. Käsi- ja taideteollisuusala sekä muotoilun koulutus, joista molemmissa on tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta, on jätetty pois, koska siihen liittyvää aineistoa ei ollut saatavilla. Tämä tieto on lukijalle tärkeä ja edellä mainitusta syystä rajaus on tehty koskemaan tekstiilialaa, nahka- ja turkisalaa, jalkinealaa, tekstiilihuollon sekä vaatetusalaa. 187

188 15 Aikaisempien ennakkoselvitysten yhteenveto ja johtopäätökset Tekstiilialan ennakointitietoa ei ollut käytettävissä. Ala osaamisvaatimuksineen vaihtelee yrityksestä toiseen. Tällä on ollut vaikutusta siihen, että tekstiilivalmistajan perustutkinnolle ei ole riittävää kysyntää. Tulisi selvittää, millainen olisi alan perustutkinto, jolla olisi yleispätevyyttä tekstiilialalla toimimiseen, mikä sen laajuus olisi ja tarvitaanko sitä. Tekstiilialan nykyinen koulutus voidaan toteuttaa oppisopimuksena. Korkea-asteelta valmistuu tekstiili-insinöörejä Tampereen ammattikorkeakoulusta, jossa koulutusohjelma on uudistunut muutama vuosi sitten siten, että tekstiilialaa voi opiskella suuntautumisvaihtoehtona yhdessä paperi- ja kemiantekniikan kanssa. Syntyvää osaamista voi arvioida, kun ensimmäiset tästä koulutuksesta valmistuneet ovat työelämässä. Opetushenkilöstön kiinteä yhteistyö työelämän kanssa erilaisissa projekteissa on kehittänyt koulutuksen työelämävastaavuutta. Osaamistarpeen ennakointitutkimuksen toteutus voisi luontevasti tapahtua opinnäytetyönä. Nahka- ja turkisalalta ei löytynyt koulutustarpeen ennakointiselvityksiä. Turkiskoulutus erillisenä koulutuksena on vaarassa loppua maastamme kokonaan. Tämän erityisosaamisen säilyttämistä varten tulisi tehdä erillinen selvitys. Selvityksessä tulee arvioida koulutusyhteistyön laajentamista Skandinavian tai mahdollisesti Itämeren alueelle. Vaikka turkistarhaus EU:ssa päätettäisiin lopettaa, nk. ekoturkiksilla, esimerkiksi lammasturkiksilla (tai poromokalla) on edelleen paikkansa vaatetustuotannossa. Turkisalalta on valmistumassa selvitys vuoden 2013 aikana. Jalkinealaa koskevaa ennakointimateriaalia ei ollut saatavilla. Riittävän kuvan saamiseksi jalkinealan kokonaisuudesta tulisi selvitystä jatkaa yrityshaastatteluin. Toisen asteen uusien opetussuunnitelmien työelämävastaavuudesta olisi nyt saatavissa kokemuspohjaista tietoa haastatellen. Selvitettäviä osa-alueita ovat myös jalkinevalmistuksen ennakoitu osaamistarve, suutarikoulutuksen tarve sekä erikoisjalkineiden, kuten ortopedisten, mittatilausjalkineiden, harraste- tai urheilujalkineiden edellyttämän erikoisosaamisen tarve. Tekstiilihuollon opetussuunnitelmien perusteiden uudistustyö tehtiin ja tutkinnon uudet perusteet ovat olleet käytössä vuodesta 2009 alkaen. Näiden perusteiden kehittämistarvetta on mahdollista selvittää haastattelemalla näiden perusteiden mukaisesti kouluttautuneita sekä työnantajia. Odotettavissa olevat suuretkin muutokset tekstiilihuollon menetelmissä ja tekstiilimateriaaleissa edellyttävät täydennyskoulutuksen saatavuutta, jonka tulisi lisäksi kohdistua lainsäädännön ja ympäristövaatimusten muutoksiin, kriittiseen tiedonhankintaan ja tiedon hyödyntämiseen omassa työssä. Tämä edellyttää koulutuksen järjestäjien taholta kiinteää alan muutosten seurantaa ja mahdollisuutta toteuttaa muutosten edellyttämät uudet osaamisvaatimukset niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa. Tekstiilihuoltoala tarjoaa myös työpaikkoja korkea-asteen koulutuksen saaneille, esimerkiksi AMK-insinööreille. Työntekijöiden suhteellisen osuuden väheneminen johtaa 188

189 työtehtävien sisällön muuttumiseen vaativampaan ja itsenäisempään suuntaan ja avaa alan vaativampia työpaikkoja korkea-asteen tutkinnon suorittaneille. Tämä tulisi huomioida korkea-asteen koulutuksessa sekä ammattikorkeakoulussa että teknisessä yliopistossa. Vaatetusalaa on käsitelty selvityksen aineistossa sekä toisen asteen osaamisen kannalta että korkea-asteen, erityisesti suunnittelijavetoisten yritysten kannalta. Yleisestä osaamistarpeesta nousivat erityisesti esille verkosto-osaaminen, yrittäjyysosaaminen sekä sosiaaliset taidot. Nykyään merkittävin osaamisalue on ympäristöosaaminen. Osaamisen ohella tärkeäksi nousevat asennetekijät: aktiivisuus, aloitteellisuus, innovatiivisuus ja innostus alaa kohtaa. Erityisesti korkea-asteella verkosto-osaaminen on todettu merkittäväksi osaamisalueeksi, jonka avulla yritys voi kehittyä ja uudistua kilpailukykyään parantaen. Verkostot voivat olla sekä kansallisia että kansainvälisiä, kapeaan ammattialaan liittyviä tai poikkitieteellisiä. Verkostot opinnoissa syntyvät työelämän kanssa toteutetuissa projekteissa, työssäoppimis- ja työharjoittelujaksoissa, yritysvierailuina (integroituna ammatillisiin opintoihin), opinnäytetyöprosesseissa ja alan messuilla. Yrittäjyysosaamista voidaan integroida sekä yleisaineiden että ammatillisten aineiden opiskeluun tätä mahdollisuutta tulisi kartoittaa. Korkea-asteelle ja erityisesti suunnittelijoiden koulutukseen katsotaan tarvittavan lisää liiketoimintaosaamista. Yrittäjyys voidaan integroida koko opintopolkuun. Näin on tehty Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaalija terveysalan opetuksessa. Tämän mallin soveltuvuutta levitettäväksi tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelmiin tulisi selvittää. Ympäristöosaamisen painoarvon vaatetusalalla huomioiden opinnot voisivat olla kaikille pakollisia ja toteutettuna läpäisyperiaatteella eli integroituna ammatillisiin opintoihin: tämän toteutusmahdollisuutta tulisi selvittää niin toisella kuin korkea-asteella. Älyvaatteiden tulo markkinoille on ollut hitaampaa kuin vuosikymmen sitten ennustettiin. Anturiteknologian ja ICT-teknologian nopea kehitys samoin kuin uusien älykkäiden materiaalien kehittyminen tuottavat alalle uusia sovelluksia. Tämä edellyttää teknologiakehityksen seuraamista ja kykyä hyödyntää uutta teknologiaa. Tätä kehitystä ja sen edellyttämää osaamista ei aineistossa ole käsitelty vaatetusalan näkökulmasta. Sosiaalisten taitojen kehittymistä voi opintojen aikana kehittää ryhmässä oppimalla eli tulisi selvittää, millaisia uusia pedagogisia menetelmiä tarvitaan näiden taitojen kehittymistä varten. Pedagogisten menetelmien kehittäminen tuli esille muillakin aloilla. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset Yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia on kuvattu megatrendeillä. Tekstiili- ja vaatetusalalla monet yleisen talouselämän muutostrendit ovat vaikuttaneet alan muuttumiseen jo vuosikymmeniä. Tuotantorakenteen muuttuminen, valmistuksen siirtyminen kansainvälisille markkinoille eli työn globalisoituminen, perinteisen (kypsän) alan muuttuminen yleistuotteiden tuottamisesta erikoistuotteisiin ovat joitakin esimerkkejä alan kehityksestä. Ekologinen ja eettinen vastuullisuus kehittyy merkittävästi kehittyneissä maissa. Kehittyvissä maissa tapahtuu kehitystä vastuullisempaan suuntaan johtuen yritysyhteistyöhön 189

190 liittyvistä velvoitteista ja seurantajärjestelmistä. Yhteiskuntavastuullisuus saavutetaan yhteisin päätöksin ja lainsäädännön avulla. Vastuullisuus ja kestävyys näkyvät arvoina, toimintaperiaatteina ja kuluttajakäyttäytymisessä. Megatrendien vaikutuksia Maailmanlaajuisesti tutkituissa materiaaleissa nousevat esille muun muassa seuraavat megatrendit, jotka vaikuttavat tekstiili- ja vaatetusalan ja sen toiminnan mahdollisuuksiin ja uhkiin. Ohessa eri lähteiden esiin nostamia muutosvoimia. Taloudellinen kasvu hidastuu kehittyneissä teollisuusmaissa, mutta kasvaa kehittyvissä maissa (Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia). Syntyy uusi keskiluokka, jonka vaikutus kulutustavaramarkkinoilla on merkittävä. Vuoteen 2020 mennessä maailman väkiluku nousee 7,6 miljoonaan; samaan aikaan kaupungistuminen jatkuu ja muutto suuriin kaupunkeihin muuttaa elinoloja merkittävästi. Tarvitaan entistä enemmän muun muassa asuntoja, autoja, vaatteita, jalkineita, sisustus- ja kodin tekstiilejä. Tekstiilikulutuksen kasvua kuvaa kuitukulutus asukasta kohti, joka vuonna 2010 oli 10,9 kg sen arvioidaan nousevan 13,2 kiloon henkilö kohden vuoteen 2020 mennessä. Tekstiilimarkkinoiden suurin kasvu kohdistuu keskihintaisiin kulutustavaratuotteisiin, joille markkinat avautuvat juuri näillä kehittyvien maiden markkinoilla. EU:n alueella nähdään mahdollisuuksia luksustuotteille, erikoistuotteille ja räätälöidyille tuotteilla. (Euratex.) Väestön kasvun ohella väestön ikäjakautuma muuttuu. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee suuremmaksi kuin alle 5-vuotiaidenoin Ikääntyminen haastaa toisaalta sosiaali- ja terveysalaa, mutta avaa myös uudenlaisia tekstiili- ja vaatetusalan markkinoita. Ikääntyvien, hyvin toimeen tulevien ja entistä terveempien seniorikansalaisten avaamien markkinoiden mahdollisuuksia on ennustettu jo vuosikymmenen ajan, mutta toistaiseksi sitä on hyödynnetty huonosti. Maailmanlaajuisten megatrendien mukana Suomi kulkee siinä missä esimerkiksi Aasia. Myös Suomen väestörakenne on muuttunut ja muuttuu edelleen nopeasti. Suomalaiset ikääntyvät lähes nopeinta tahtia koko maailmassa. Väestörakenteen muutos asettaa haasteen koulutusjärjestelmälle. Pienenevästä joukosta pitäisi saada enemmän työtä ja työvoimaa irti. Vuosien 2010 ja 2030 välillä työstä poistuvien määrä ylittää työmarkkinoille tulevien määrän henkilöllä. Jotta eläköityvä työvoima voidaan korvata, pitää koulutustoiminnan olla tehokkaampaa, työllisyysasteen on noustava ja aikuiskoulutuksen kautta on koulutettava uutta työvoimaa uusille aloille. Samalla kun työväestö eläköityy voimakkaasti tapahtuu elinkeinorakenteen voimakas muutos. Työvoimaa eläköityy toisilta aloilta, mutta työvoiman tarjonta keskittyy samaan aikaan eri aloille. Uudet työpaikat eivät ole samoja, mistä eläköidytään. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja ero kysynnän ja tarjonnan välillä kasvaa edelleen. Aikuiskoulutuksen merkitys työvoiman kysynnän nopeana korvaajana kasvaa jatkuvasti. Myös alueellisen talouden muutokset ja työvoimatarpeen muutokset vaikuttavat yritysten mahdollisuuksiin sijoittua ja uudelleen sijoittua eri alueille ja kehittää omia toimintojaan. Alueiden kehittymisen edellytykset ovat hyvin paljon kiinni koulutustoiminnan onnistumisesta ja ammattitaitoisen työvoiman tarjonnasta. Työvoima ei välttämättä liiku kovin hyvin alueiden välillä ja sen vuoksi tarvitaan aluekohtaisia ratkaisuja. Globalisaatio etenee edelleen. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehityksen myötä yhä useammilla on mahdollisuus hyödyntää uusinta tietoa. Näin innovaatioiden synnyttäminen ja niiden tuotteistaminen tapahtuu kiihtyvällä nopeudella kaikkialla 190

191 maailmassa. Tätä kehitystä rajoittavat erilaiset säädökset, joista EU:n alueella esimerkkinä on REACH-asetus. Euroopan Unionin uusi kemikaalilainsäädäntö REACH, Registration, Evaluation, Authorisation and Re-striction of Chemicals tuli voimaan Asetus on suoraan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä. Asetuksen tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso, tehostaa EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä sekä taata tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan Unionin sisämarkkinoilla. Teknologian kehitys nopeutuu. Erityisesti ICT-, nano- ja bioteknologian katsotaan tuottavan uusia ratkaisuja. Edelläkävijöinä erityisesti nano- ja bioteknologian sovellusten kuluttajina nähdään Aasian maat, EU:n alueella hyväksytään näitä teknologiasovelluksia varovaisemmin. Syntyy jatkuvasti tietoa ja tuloksia, jotka synnyttävät potentiaalia uusille sovelluksille ja vanhojen toimintojen uudistamiselle. Ympäristökehitys, luonnonvarojen riittävyys, toiminnan läpinäkyvyys muun muassa nämä ekologiset ja eettiset vaatimukset lisääntyvät yritystoiminnassa. Toiminnan läpinäkyvyys on jo nyt tekstiili- ja vaatetusalan yritysten kilpailutekijä. Luonnonmateriaalien osuuden tekstiilimateriaaleissa katsotaan vähenevän ja aivan uusia materiaalilähteitä tarvitaan jo lähivuosina. Uusia energiaratkaisuja odotetaan syntyvän lähivuosina. Verkostoitumisen rooli on merkittävä. Suunta on veturiyritysten maailmasta pienempiin yrityksiin ja verkostojen tehokkaampaan hyödyntämiseen. Tämä kehitys on nähtävissä jo muun muassa maamme teknisten tekstiilien alueella. Yksi suomalaista yhteiskuntaa leimaava piirre on yritystoiminnan vähäisyys. Suomessa on perinteisesti ollut vähän suuria työllistäviä yrityksiä, keskisuuria yrityksiä on ollut myös vähän. Pieniä ja mikroyrityksiä on paljon. Suomalaisten yritysten keskikoko on 5,7 henkeä. Suurin osa on pieniä: 86 % yrityksistä on alle viiden hengen yrityksiä. ICT-alan murroksen seurauksena vapautuu kansainvälisille markkinoille koulittua huippuosaamista runsaasti. Nykyään vain noin joka kymmenes työikäinen on yrittäjä. Suurimmalla osalla yrittäjistä (78 %) on korkeintaan toisen asteen koulutus. Suomen Yrittäjien tutkimukset osoittavat, että asenne yrittäjyyttä kohtaan on parantunut: erään tutkimuksen mukaan jopa puolella nuorista on yrittäjyys yksi houkutteleva uravaihtoehto. Tavoitetilassa Suomeen syntyy selvästi nykyistä enemmän kasvuhaluisia ja kasvukykyisiä yrityksiä. Suomen tulee olla yksilöitä innovatiivisuuteen ja yrittäjyyteen kokonaisvaltaisesti kannustava elin- ja toimintaympäristö, joka tarjoaa innovatiivisille yksilöille ja yrittäjille hyvät onnistumisen edellytykset. Suomalainen innovaatiotoiminta on paljolti keskittynyt teollisille toimialoille ja painottunut liian kapea-alaisesti tieteellis-teknologisen osaamisen hyödyntämiseen. Erityisiä haasteita innovaatiotoiminnan laaja-alaisuudelle Suomessa aiheuttaa se, että useat elinkeinoelämän matalan tuottavuuden alat ja julkisen sektorin osa-alueet eivät ole vielä systemaattisesti hyödyntäneet innovaatiotoimintaa toimintansa ja tuottavuutensa kehittämisessä. Tarvitaan toimia, joiden avulla voidaan tarjota mukautuvia toimintaympäristöjä innovaatio- ja yritystoiminnan menestystekijöiden muutoksiin. Tarvitaan onnistumisia ja iloa työn tekijöille. Nyt keskitytään aivan liian paljon uhkakuvien maalailuun ja trendimäiseen ennustamiseen. Kuluttajien yksilökeskeisyys on kasvava trendi erityisesti kehittyneissä maissa. Räätälöityjen tuotteitten merkityksen odotetaan nousevan brändituotteiden sijalle, kuluttajat arvostavat 191

192 omaa arvomaailmaansa yritysten arvomaailmaa enemmän. Kuluttamisessa nähdään myös osallistuvamman asiakkuuden kasvavan, kuluttajasta (consumer) tulee osallistuva kuluttaja (prosumer) eli kuluttaja osallistuu tuotantoprosessiin. Esimerkkinä tästä urheilujalkineet, joiden suunnitteluun kuluttaja voi osallistua ja jotka tuottaja valmistaa yksilöllisesti. Terveystrendin kasvu vaikuttaa kaikkialla yhteiskunnassa. Muun muassa materiaalien terveysvaikutukset tai tuotteiden terveyttä edistävät ominaisuudet kiinnostavat yhä useampia kuluttajia. Terveystrendi näkyy monella tasolla: terveysintoiluna, terveystietoisuutena ja asenteena kannattaa julkista sääntelyä. Terveystuotteiden sektorilla muun muassa älyvaatteilla ja -jalkineilla on kasvumahdollisuuksia. Muotoiltujen kulutustuotteitten kehityksessä nähdään kolme erityisen merkittävää trendiä, joilla on vaikutusta tekstiili- ja vaatetusalaan EU:n alueella. Nämä ovat 1. turvallisuus ja ympäristökestävyys tuotteitten tuotannossa ja kulutuksessa, 2. ikääntyvän ja yksilöityvän väestön terveys, hyvinvointi ja aktiivisuus sekä 3. kasvavan globaalin kuluttajakunnan tarpeiden tyydyttäminen. Näillä alueilla tekstiili- ja vaatetusalalla on suuret mahdollisuudet menestyä. Kaikkiin näihin trendeihin vaikuttaa kasvava ja helppo syvällisen informaation saatavuus, joka johtaa kuluttajien viisastumiseen ; kuluttajat vaikuttavat enenevässä määrin tuotekehitykseen, tuotantoon ja palveluprosesseihin, he ovat osallistuvia kuluttajia (prosumer) (Euratex). Megatrendien lisäksi myös ns. hiljaiset signaalit ovat erittäin tärkeitä innovaatiotoiminnan merkityksen oivaltaneille yrityksille. Ne ovat myös pienille ja mikroyrityksille keskeistä toimintaa, jonka avulla ne erikoistuvat ja erottuvat markkinoilla. Muotoilu- ja luovan talouden yrityksille tämä on keskeistä ja onnistumisen menestystekijä. Muutoksia alan ammateissa Muutokset yhteiskunnassa ja työelämässä vaikuttavat ammatillisen koulutuksen tuottamaan osaamisvaateeseen. Tässä kuvataan tulevaisuuden muutostrendejä, joilla on vaikutusta tekstiili- ja vaatetusalaan sekä muutostrendejä ammateissa. Yhtenä selvitystyön menetelmänä käytettiin kirjallisuustutkimusta. Aineistoa haettiin korkeakoulujen ja yliopistojen julkaisusarjoista ja opinnäytetietoaineistoista. Hakusanoina käytettiin: tekstiili, vaatetus, tekstiili- ja vaatetusala, jalkineala, tekstiilihuolto, nahka ja turkisala, ammatillinen osaaminen, ennakointi, muotiala, megatrendit. Hakusanoina olisi voinut käyttää myös: käsi- ja taideteollisuus, taideteollisuus, muotoilu, suunnittelu, muotoiluala ja luovat alat. Tietoa haettiin pääosin kotimaisista lähteistä, mutta muutostrendien osalta käytettiin myös kansainvälisiä lähteitä. Selvityksessä verrataan näin saadun aineiston pohjalta löytyviä osaamistarpeita tutkintojen pohjana oleviin osaamisvaatimuksiin. Tämä on mahdollista ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa, jossa tutkinnon perusteet ovat valtakunnallisia ja seikkaperäisesti kuvattuja. Korkea-asteen tutkintojen sisällöissä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut jatkuvaa kehittämistä, joten niiden osalta vastaavaa vertailua ei voida tehdä, vaan esiin nostetaan aineistosta nousevia, keskeisiä osaamisvaateita. 192

193 Toimihenkilömäärän kasvu Teva-alan valmistuksen siirtyminen halvemman työvoiman maihin on muuttanut etenkin vaatetusteollisuuden rakennetta ja sen myötä ammattikuvia. Esimerkkinä toiminnan muuttumisesta valmistuksesta kauppaan ja palveluihin on L-Fashion Group. Yrityksellä on työntekijää, joista Suomessa Näistä yksikään ei tee teollisuustyötä. Vaatteet valmistetaan, valmistutetaan tai ostetaan ulkomailta. (Pohjalainen ja muut, s. 20.) Vaatetusteollisuuden työvoimasta Suomessa 51 % on vuoden 2009 tilaston mukaan toimihenkilöitä (Finatex). Tehtävät ovat suorittavassakin portaassa monipuolistuneet, pienissä yrityksissä edellytetään moniosaamista. Osaamistarpeet muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Substanssiosaamisen lisäksi työelämässä tarvitaan yhä enemmän taitoja: miten ollaan tekemisissä yhtäältä tiedon ja toisaalta muiden ihmisten kanssa. Puhutaan moniosaajista, jotka hakevat verkostoitumalla ratkaisuja ongelmiin, joita ei kannata tai voi ratkaista yksin. Ammattikuvat yrityskohtaisia Monet aiemmin puhtaasti vaatetusteollisuudessa esiintyneet tehtävät ovat siirtyneet kaupan organisaatioihin. Tällaisia tehtäviä ovat tuotteitten suunnittelu, mitoitus, kaavoitus, tuotannon ohjeistus ja suunnittelu, laadunvalvonta, ympäristöasioiden hallinta kaupan organisaatioissa ammattikuvat muuttuvat organisaation toiminnan mukaisesti. Vaatetusalan ammattilaisella tulee myös olla kaupallisten organisaatioiden toiminnan ymmärrystä. Tekstiiliala on vaatetusalaa monimuotoisempi. Yritykset ovat pääosin erikoistuneita ja tarvittava osaaminen on yrityskohtaista. Teknisten tekstiilien alalla toimivissa yrityksissä osaaminen koostuu usein tekstiiliosaamisen lisäksi jonkin toisen toimialan osaamisesta; esimerkiksi paperikoneen viirojen valmistajan tulee ymmärtää paperin valmistusta ja paperikoneen valmistusta ja toimintaa tai maitosuodattimien valmistajan tulee tuntea kuitukangasalan lisäksi elintarvikealaa. Tämä asettaa haasteita koulutukselle. Millainen on tarvittava tekstiilialan koulutus, joka tarvitaan monimuotoiselle alalle? Ovatko tekstiilin perusopinnot samat ja erikoisosaaminen hankitaan työssäoppimisjaksoilla vai oppisopimuskoulutuksella? Materiaalien uusiokäyttö ja ekotehokkuus lisääntyvät merkittävästi. Uusia materiaaleja (nano-, bioteknologia) otetaan massatuotantoon. Ovatko tulevaisuudessa tekokuidut pääasiallinen raaka-aine tekstiiliteollisuudessa? Väheneekö luonnonkuitujen merkitys? Tulevaisuudessa maankäyttö ja viljely keskittyvät globaalisti ruokatuotantoon, jotkut sivutuotteet säilyvät (nahka, villa ym.). Uusia luonnonkuituja kehitetään ruokatuotantoprosessien ylijäämistä (puukuitu yms.). Tekstiiliala näkyy myös järjestökentässä työllistävänä. Käsi- ja taideteollisuusyhdistykset ja muut järjestöt työllistävät ohjaustoiminnan työntekijöitä. Minkälainen on heidän osaamistarve ja voiko ohjaustoiminta olla myös meillä vientituote? Käsillä tekeminen on osa palvelukulttuuria. Yhä useammin käsitöiden ympärille rakennetaan tapahtumia, joiden suunnitteluun ja organisointiin tarvitaan tapahtuman tuottajia. Tavaroiden käsittelystä tiedon käsittelyyn Työ on muuttunut vaativammaksi, mutta samalla aineettoman työn osuus on kasvanut. Tekstiilituote tekee tuotantoketjussa suoraviivaisen matkan vaiheesta toiseen, mutta siihen liittyvä informaatio liikkuu edestakaisin toimintaketjussa. Yhä useammin työ koostuu 193

194 joko kokonaan tai enenevässä määrin aineettomasta tuotannosta ja edellyttää ICT-taitoja, kommunikaatiotaitoja sekä kykyä toimia kansainvälisessä verkostossa. Megatrendit huomioiden vuonna 2025 suomalainen vaatetusteollisuuden tuotanto on lähinnä pienyritystoimintaa, massatuotanto tapahtuu alihankintana kehittyvistä maista. Tuotekehitys ja suunnittelu säilyvät Suomessa. Tekstiiliteollisuudessa (kuituteollisuus, meditekstiilit) otetaan käyttöön uusia teknologioita kuten suljetut tuotantojärjestelmät (talteenotto ja verkostot, jotka hyödyntävät ylijäämiä). Syntyy yrityksiä, joiden liiketoiminta perustuu tekstiiliylijäämien kierrättämiseen. Suomessa säilyy ja syntyy muutamia uusia muotoiluintensiivisiä tekstiiliyrityksiä. Erikoisosaajista yleisosaajiksi yksilösuorittamisesta tiimipelaajiksi Monissa yhteyksissä korostetaan moniosaamisen merkitystä. Pienissä yrityksissä tämä on välttämätöntä. Organisaatioiden madaltuminen vaikuttaa samalla tavoin. Työtä tehdään tiimeissä, joissa tiimin jäsenet antavat oman erityisosaamisensa toimintaan. Työelämän nopeat muutokset edellyttävät jatkuvaa uuden oppimista, työssä oppiminen tapahtuu ryhmässä oppimisena. Muuttuvat toimintaympäristöt Tarkastellessamme toimintaympäristön muutoksia on meidän tarkasteltava myös työn luonnetta. Työn luonteen määrittelyssä on käytetty kahta ulottuvuutta, joista toinen liittyy työn tuotoksiin (lopputulos) ja toinen työn menetelmiin. Näin syntyy kolmentyyppisiä työtehtäviä: 1) Osassa töistä sekä työn tavoite että sen saavuttamiseen käytetyt menetelmät ovat ennalta määriteltyjä. Tavoite(et) ja menetelmä(t) ovat osittain tai täysin vakioituja. 2) Osassa töistä työn tavoite on määritelty, mutta menetelmät ja keinot tavoitteeseen pääsemiseksi työn tekemisen tapa eivät ole betonoituja. Keinot voivat olla hyvinkin avoimia. 3) Joissakin tapauksissa sekä työn tavoite että menetelmät ovat avoimia; tavoiteltu lopputulos tarkentuu tai määrittyy kokonaan työtä tehdessä. Ensimmäiseen tyyppiin kuuluvia töitä tulee olemaan aina ja niitä tarvitaan tulevaisuudessa. Menetelmiltään ja jopa tavoitteiltaan avoimien töiden osuus on kuitenkin trendinomaisesti kasvanut ja kasvu voimistuu. Tällaisten töiden tavoitteena on (jatkuva) uudistuminen tai uuden luominen vanhan toistamisen sijaan. Uuden luomisella tarkoitetaan uutta tai uudistettua palvelua, tuotetta tai ansaintalogiikkaa. Uudistuminen edellyttää muutoksia työn tekemisen tapoihin ja arkipäiväisiin ratkaisuihin. Ns. toisinajattelu ja -tekeminen, vaihtoehtoisten toimintatapojen etsiminen ja käyttöön soveltaminen ovat olleet ns. luovilla aloilla keskeistä. Suunnittelu- ja valmistusprosessia voidaan harjoitella ja niiden hallinta mahdollistaa yksilöllisen asiakas ja/tai käyttäjälähtöisen yritystoiminnan, joka on kasvamassa tulevaisuudessa. Halu ja kyky tehdä töitä uudella tavalla ovat perusta, jonka päälle muut osaamiset kuten verkosto-osaaminen, kansainvälisyys, liiketoimintaosaaminen, teknologiaosaaminen, ympäristöosaaminen, palveluosaaminen ja design ajattelu ja niiden yhdistelmät rakentuvat. Verkosto-osaaminen ilmenee tiedon liikkumisena. Kyky ja halu operoida tiedolla, vaativat muun muassa hereillä olemista ja uteliaisuutta ympärillä tapahtuvaa kohtaan. Lisäksi tarvitaan vuorovaikutusta muiden verkoston jäsenten kanssa. Vasta näiden asioiden toteutuessa voidaan puhua verkosto-osaamisesta. 194

195 Kansainvälisyys on luonnollinen osa mitä tahansa liiketoimintaa tulevaisuudessa ja edellyttää verkosto-osaamisen ohella kyvyn lisäksi halua globaaliin ajattelu- ja toimintatapaan. Näiden kykyjen lisäksi kaivataan eri markkina-alueiden ja niiden kulttuurien tuntemusta, kansainvälisen kaupan osaamista ja kielitaitoa. Hyvät ideat viedään käytäntöön liiketoimintaosaamisella. Kehitystoiminta on kannattavaa, kun osataan suunnitella, tuotteistaa, valmistaa ja valmistuttaa, viedä markkinoille ja myydä. Näihin osa-alueisiin tarvitaan monialainen ammatillinen tiimi, jossa kohtaa kannattavasti jokaisen erikoisosaaminen parhaimmalla tavalla. Tarvitaan myös toimintaympäristön ja kulutustottumusten ymmärrystä, joka on myös palveluosaamisen keskiössä. Yhä useammat suomalaiset yritykset ovat käytännössä palveluyrityksiä, vaikka ne määritellään teollisuusyrityksiksi. Teknologiaosaaminen on Suomen perinteinen vahvuus. Tulevaisuudessa teknologian soveltamiseen ja palvelujen ideointiin on kuitenkin panostettava sillä voimalla, joka on aikoinaan käytetty teknologian kehittämiseen. Ympäristöliiketoiminta on yksi teknologian keskeisiä sovellusalueita tulevaisuudessa. Ymmärrys oman liiketoiminnan suhteesta ympäristöön on kaikilla aloilla hyödyksi, mutta joillakin aloilla se on välttämättömyys. Yhä useampi tekstiili- ja vaatetusalan yritys toimii kansainvälisessä toimintaketjussa, joka edellyttää kielitaitoa, vähintään englanninkielen suullista ja kirjallista (sähköposti) hallintaa, sekä kulttuurituntemusta. Toimintaympäristö on myös muuttumassa virtuaaliseen suuntaan, joka edellyttää uusia toimintamuotoja. Tuotteiden räätälöinti on yleistymässä ja sen myötä toimintatavat yrityksissä muuttuvat. Nopeasti muuttuvat toimintatavat edellyttävät nopeaa sopeutumista uusiin olosuhteisiin. 195

196 16 Tulevaisuuden osaamistarpeita Tulevaisuuden osaamistarpeiden kuvaus perustuu tässä koulutusselvityksessä tehtyyn kirjallisuustutkimukseen, josta nousi esille yleisiä osaamistarpeita ja ammatillisia osaamistarpeita, jotka on esitetty tässä toimialoittain. Tekstiiliala Tekstiilialalta ei löytynyt erityistä ennakointiaineistoa. Ainoa alan tulevaisuutta kartoittava tutkimus löytyi kuitukangasalasta. Käynnissä on tulevaisuusvisio vuoteen 2020 asti, josta megatrendiosa on julkaistu. (Copenhagen Institute for Future Studies.) Seuraavassa vaiheessa tämän pohjalta määritetään alan menestystekijöitä, joista voidaan nostaa esiin alan osaamistarpeisiin vaikuttavia muutoksia. Tekstiilialan yritykset, niiden toiminta ja ammatit osaamisvaatimuksineen vaihtelevat yrityksestä toiseen. Perinteisestä perustekstiilituotannosta (kehräämöt, kutomot, neulomot, värjäämöt, jne.) siirtyminen erikois- ja teknisiin tekstiileihin on myös vaikuttanut siihen, että tekstiilivalmistajan perustutkinnolle ei ole riittävää kysyntää. Tulisi selvittää, millainen olisi alan perustutkinto, jolla olisi yleispätevyyttä tekstiilialalla toimimiseen, mikä sen laajuus olisi ja tarvitaanko sitä. Korkea-asteelta valmistuu tekstiili-insinöörejä Tampereen ammattikorkeakoulusta, jossa koulutusohjelma on uudistunut muutama vuosi sitten siten, että tekstiilialaa voi opiskella suuntautumisvaihtoehtona yhdessä paperi- ja kemiantekniikan kanssa. Syntyvää osaamista voi arvioida, kun ensimmäiset tästä koulutuksesta valmistuneet ovat työelämässä. Opetushenkilöstön kiinteä yhteistyö työelämän kanssa erilaisissa projekteissa on kehittänyt koulutuksen työelämävastaavuutta. Osaamistarpeen ennakointitutkimuksen toteutus voisi luontevasti tapahtua opinnäytetyönä. Myös tekstiili- ja vaatetusalan diplomi-insinöörikoulutus Tampereen teknillisessä yliopistossa on ollut viimeisinä vuosina muutosten kohteena. Monet kansalliset ja kansainväliset tutkimushankkeet antavat tietoa alan kehityksestä. Kulttuurialalla tekstiilialan tutkintoja on sekä ammatillisella toisella asteella, ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Kulttuurialan koulutuksen ennakointia ei ole juurikaan tehty. Valtakunnallisia, yksistään kulttuurialan koulutusta koskevaa, ennakointiselvitystyötä ei ole tehty. Alueellisesti kulttuurialan koulutusta tarjoavat yksiköt ovat kuitenkin tehneet työllisyyskyselyitä ja selvittäneet valmistuneiden moninaisia työelämätehtävien. On erityisesti huomioitavaa, että alueellinen laadullisen ennakointityön merkitys alalla on erityinen, koska toisen asteen käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitosten sekä ammattikorkeakoulujen muotoilun koulutuksen käyneet sijoittuvat työelämässä hyvin laaja-alaisiin työtehtäviin eri toimialoille. Kulttuurialan sekä käsi- ja taideteollisuusalan tutkintojen omaavia ammattilaisia työllistävien yritysten ja organisaatioiden alueellisten osaamistarpeiden tuntemus ja ajantasaisuus ovat koulutuksen järjestäjälle erittäin tärkeää. Opiskeluun kuuluvat työssäoppimisjaksot ja työharjoittelut lisäävät kouluttajan ja ammattialan yhteistyötä. 196

197 Taideteollisuus- ja kulttuurialan opetussuunnitelmiin toivotaan kuuluvan yleisesti markkinointi- ja viestintäkoulutus, jotta sähköinen virtuaalimahdollisuuksien hyödyntäminen olisi mahdollista. Erittäin tärkeänä pidetään myös verkostoitumisen taitoa saman ja erityisesti muiden alojen osaajien kanssa. Verkostojen kautta lisätään liikkuvuutta ja joustavuutta tasaamaan paineita esimerkiksi töiden toteuttamisessa. Prosessijohtaminen nousee vahvasti esiin tärkeänä osaamisen, jotta toimittaisiin enemmän asiakasohjautuvasti. Taideteollisuuden tuotannon työntekijöitä tarvitaan. Yritykset evät löydä tekijöitä piensarjatuotantoon. Tuotantoymmärrystä ja kannattavuusajattelua tarvitaan jatkossa entistä enemmän. Valmistuneille artesaaneille ja alan ammattikoulutuksen käyneille henkilöille on selvitettävä työnantajien odotukset ja työntekijän vastuut. Artesaanikoulutusta arvostetaan, sillä koulutus on monipuolinen ja artesaaneilla on taideteollisuusalasta kokonaisvaltainen näkemys. Katsotaan että tulevaisuus tarvitsee korkeatasoista ammattiryhmää, johon hyvän ammatillisen pohjan luo artesaanikoulutus. Taideteollisuuden uutena työnkuvan muuttumista ennakoivana on esimerkiksi tapahtumasuunnittelun ja tuottamisen osaamisen tarve. Lisäksi uusina työtehtävinä esiin nousevat muotoiluagentuuri ja manageritoiminta. Vaatetusala Vaatetusalan osaamistarpeita on selvitetty toisen asteen koulutuksen osalta, teollisuuden tai toimialan näkökulmasta. Uusien, pienten suunnittelijavetoisten yritysten syntyminen on myös käynnistänyt tarpeen selvittää suunnittelijoitten osaamisvaadetta. Yleisiä osaamistarpeita vaatetusalalla ovat tutkitun aineiston mukaan verkosto-osaaminen, kansainvälisyysosaaminen, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen, teknologiaosaaminen, ympäristöosaaminen, palveluosaaminen ja sosiaalinen osaaminen. Verkosto-osaaminen Tulevaisuuden osaamistarpeista merkittävä osaamisen alue on verkosto-osaaminen. Näin on varsinkin erikoistuotteitten osalta. Verkosto-osaamista kuvataan aineistossa seuraavilla sanoilla: Toinen aste verkostoituminen vaatetusalalla, yhteistyötaidot ja -verkostot, kyky luoda verkostoja, virtuaalisessa toimintaympäristössä toimiminen, projektiosaaminen työelämäyhteistyössä, tiimityötaidot Korkea-aste verkosto-osaaminen, tieteiden välinen vuorovaikutus, yhteinen dialogi, yhdessä tekeminen yksilösuorittamisen sijaan, kyky luoda kontakteja monikulttuurisissa verkostoissa, yhteistyöosaaminen Korkea-asteella ja insinöörikoulutuksessa verkosto-osaaminen on todettu merkittäväksi osaamisalueeksi, jonka avulla yritys voi kehittyä ja uudistua kilpailukykyään parantaen. Verkostot voivat olla sekä kansallisia että kansainvälisiä, kapeaan ammattialaan liittyviä tai poikkitieteellisiä. Verkostot opinnoissa syntyvät työelämän kanssa toteutetuissa projekteissa, työssäoppimisja työharjoittelujaksoissa, yritysvierailuina (integroituna ammatillisiin opintoihin), opinnäytetyöprosesseissa ja alan messuilla. 197

198 Kansainvälisyysosaaminen Kansainvälisyydestä vaatetusalan tulevaisuuden osaamisalueena oli aineistossa niukasti kuvauksia, mikä johtunee kansainvälisyyden kuulumisesta alaan kaikilla toiminnan tasoilla jo pitkään. Myös kulttuurituntemus on alalla vaadittu osaamisen alue, koska asiakkaat ovat eri etnisistä taustoista. Tuotannon ulkoistamisessa vaatetusteollisuus on ollut edelläkävijä. Tämä on jo edellyttänyt tuotannon ohjeistuksen, kansainvälisen kommunikaation ja englannin kielen osaamista. Kansainvälisyyttä kuvattiin aineistossa sanoilla: Toinen aste kielitaito, kulttuurien tuntemus Korkea-aste kansainvälisyysosaaminen Yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen Yrittäjyys on vaatetusalalla itsensä työllistämisen vaihtoehto kaikilta koulutuksen asteilta valmistuneille. Tästä syystä yritystoiminnan osa-alueiden tuntemus nähdään olennaisena vaatetusalan osaamisalueena. Yrittäjyysosaamiseen katsotaan tutkitussa aineistossa kuuluvan: Toinen aste markkinointi, myynti, myyntitapahtumien järjestäminen, yritystieto, yrittäjyys, hinnoittelu, ajankäytön arviointi Korkea-aste markkinointi, myynti, kaupallinen ajattelu, liiketoimintaosaaminen, hallinto, asioiden johtaminen, liiketoiminnan ymmärtäminen, projektityöskentely, esimiestaidot, taloudellinen osaaminen. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnossa valinnaisina opintoina tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoon voi sisällyttää yritystoiminnan kymmenen opintoviikon laajuiset opinnot, joissa opiskelija kehittää liikeideaa tai tuotteistaa omaa osaamistaan yritystoiminnaksi arvioi kehittämistarvetta toimintaympäristön muutosten, asiakkaiden tarpeiden, kilpailun, työympäristön ja oman osaamisen perusteella noudattaa yritystoiminnassaan tuloksellisen toiminnan periaatteita sekä ottaa huomioon toiminnan kustannusrakenteen ja oman työpanoksen vaikutuksen toiminnan tuloksellisuuteen. Yrittäjyysosaamista voidaan integroida sekä yleisaineiden että ammatillisten aineiden opiskeluun esimerkiksi matematiikan opinnot voisivat vaatetusalalla käsitellä tuotehinnoittelua, materiaalin kulutusta tai kustannuslaskennan perusteita. Korkea-asteella ja erityisesti suunnittelijoiden koulutukseen katsotaan tarvittavan lisää liiketoimintaosaamista. Korkea-asteella ja erityisesti suunnittelijoiden koulutuksen katsotaan tarvitsevan lisää liiketoimintaosaamista. Näin on tehty muun muassa Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opetuksessa. Savonia-ammattikorkeakouluun on rakennettu monialainen ytiimi -yrittäjäopinnot kaikille halukkaille opiskelijoille mahdolliseksi opiskella. Opiskelijat hakevat ytiimi-opintoihin ja valittu monialainen ytiimi-ryhmä suunnittelee ja työskentelee suoraan työelämäprojekteissa opintojen aikana. 198

199 Teknologiaosaaminen Vaatetusteollisuus on ollut teknologian käyttöönotossa eturivissä, tämä koskee muun muassa ompeluautomaatteja, automaattileikkuuta, räätälöityä kaavasuunnittelua tai viivakoodien hyödyntämistä tuotannon seurannassa. Tästä historiasta johtunee teknologiaosaamisen kuuluminen osaksi osaamisvaadetta. Teknologian nopea kehittyminen edellyttää teknologian seuraamista ja kykyä omaksua uutta teknologiaa nopeasti. Teknologian hallinta liittyy kiinteästi valmistukseen, yleisellä tasolla aineistosta nousivat esiin seuraavat aihealueet: Toinen aste logistiikka, atk-perusteet, työn suunnittelu Korkea-aste älykkäät ratkaisut, logistiikka, teknologiaosaaminen, tutkimus- ja innovaatio-osaaminen Älyvaatteiden tulo markkinoille on ollut hitaampaa kuin vuosikymmen sitten ennustettiin. Anturiteknologian ja ICT-teknologian nopea kehitys samoin kuin uusien älykkäiden materiaalien kehittyminen tuottavat alalle uusia sovelluksia. Tämä edellyttää teknologiakehityksen seuraamista ja kykyä hyödyntää uutta teknologiaa. Tätä kehitystä ja sen edellyttämää osaamista ei aineistossa ole käsitelty vaatetusalan näkökulmasta. Ympäristöosaaminen Ympäristöosaaminen on jo nyt tärkeä osaamisalue vaatetusalalla. Tuotteiden ja tuotantoprosessien ympäristövaikutukset samoin kuin eettiset kysymykset kiinnostavat kuluttajia. Energian kulutus ja materiaalituotannon ympäristövaikutukset ovat keskeisiä aiheita. Ympäristömerkkien sisältö ja ympäristöjärjestelmät ovat tulevaisuudessakin osa vaatetusalan osaamista. Läpinäkyvyys on vaatetusalan kilpailukeino ja edellyttää vastaavaa osaamista kaikilla koulutuksen asteilla. Aineistossa ympäristöosaamiseen viitattiin seuraavin termein: Toinen aste teva-tuotteen elinkaaren tunteminen Korkea-aste ekologisuus, kestävän kehityksen osa-alueet, ympäristöosaaminen materiaaleissa ja energiassa, ekologinen osaaminen ajallisesti ja maantieteellisesti. Toisen asteen tutkinnossa valinnaisena tutkinnon osana on mahdollista suorittaa 4 opintoviikon laajuinen Ympäristötieto osio, jonka suorittanut opiskelija osaa noudattaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia työ- ja toimintatapoja niin, että ne tukevat ammattitaidon saavuttamista ja täydentävät ammattitaitoa, osaa toimia energiaa säästävästi, ehkäisee jätteiden syntyä ja lajittelee jätteitä tarkoituksenmukaisesti sekä hallitsee ammattitaidon kannalta keskeisten tuotteiden elinkaaren ja osaa työskennellä ympäristöriskit minimoiden sekä toimia kulttuuriperintöä vaalienoin Ympäristöosaamisen painoarvon vaatetusalalla huomioiden opinnot voisivat myös olla kaikille pakollisia ja toteutettuna läpäisyperiaatteella eli integroituna ammatillisiin opintoihin (Takala, A.) tämän toteutusmahdollisuutta tulisi selvittää. 199

200 Palveluosaaminen Vaatetusala on muuttunut perusteollisesta tuotantolähtöisestä alasta palvelualaksi (Pajarinen ja muut). Tämän kehityksen katsotaan jatkuvan. Palveluosaamista ei lähteissä kuvata yksityiskohtaisemmin, kuvaukset olivat: Toinen aste asiakaspalvelu, palvelun lisääminen, kuluttajanäkökulma Korkea-aste palveluosaaminen, asiakaslähtöinen toiminta Vaatetusalan ammatillisen perustutkinnon pakollisiin opintoihin kuuluu asiakaspalvelu (Vaatetusompelu ja asiakaspalvelu, Vaatturityö ja asiakaspalvelu), joka sisältää asiakaspalvelutilanteen hallintaa. Korkea-asteella näkökulmat ovat toisaalta asiakaslähtöisessä suunnittelussa ja toisaalta palveluosuuden kasvussa koko tuotteen arvoketjussa. Sosiaaliset taidot Sosiaalisten taitojen merkitys kasvaa, mikä näkyy myös aineistossa tulevaisuuden taitoina. Tiimityöskentely ja verkostoissa toimiminen lisääntyvät. Tämä tuli erityisesti esille korkeaasteen kuvauksissa. Sosiaalisia taitoja kuvattiin seuraavasti: Toinen aste motivoitunut toiminta organisaatiossa, ekologisuudesta viestiminen Korkea-aste yhteistyöosaaminen, vaikuttamistaidot, neuvottelutaidot, sosiaalinen osaaminen, kyky solmia kontakteja monikulttuurisissa verkostoissa. Sosiaalisten taitojen kehittymistä voi opintojen aikana kehittää ryhmässä oppimalla eli tulisi selvittää, millaisia uusia pedagogisia menetelmiä tarvitaan näiden taitojen kehittymistä varten. Asenteet Tulevaisuuden osaamistarpeissa mainittiin merkittävästi enemmän oikeiden asenteiden kuin konkreettisten taitojen ja tietojen merkityksestä. Ammattikorkeakoulujen kompetenssimäärittelyissä tämä onkin huomioitu kompetenssin käsite sisältää tiedot, taidot ja asenteen. Toinen aste sisäinen yrittäjyys, laatuajattelu, oma-aloitteisuus, aktiivisuus, aloitteellisuus, luovuus, rohkeus, vastuuntunto, innovointitaito, kyky uudistua, sopeutumiskyky Korkea-aste asiakaslähtöinen ajattelu, design-ajattelu, eettisyys, luovuus, innovaatio-osaaminen, ammatillinen hyvinvointi, stressin ja epävarmuuden sietokyky, yhdessä tekemisen taito. 200

201 Vaatetusalan osaaminen Vaatetusalan ammatillinen osaaminen käsittää tulevaisuudessakin tuotantoon, materiaaleihin ja tuotteisiin liittyvää osaamista. Tuotanto-osaaminen Toinen aste Korkea-aste logistiikka, laatuosaaminen, ammatin perusteet, tuotannon hallinta, massaräätälöinnin hallinta vahvat perustaidot, monitaitoisuus, ammattitaito, valmistusprosessin tuntemus, laatuosaaminen Toinen aste materiaalituntemus, paikallisten materiaalien tuntemus Toinen aste tuotesuunnittelu, mallisuunnittelu, teva-tuotteen elinkaaren tuntemus, asiakastarpeen tunnistaminen, tuotekehitys Toinen aste pukeutujan palvelu, stailaus, vaatteen markkinointi, standardit ja lainsäädäntö, intohimo vaatteen valmistukseen, tuoteturvallisuus, verkkoympäristö Materiaaliosaaminen Korkea aste uusien materiaalien tunnistaminen, räätälöityjen materiaalien käyttö, materiaaliominaisuuksien tuntemus Tuoteosaaminen Korkea aste Muu ammatillinen osaaminen Korkea aste suunnitteluosaaminen, tuote- ja tuotekonseptiosaaminen, tuotesuunnittelu, tuoteturvallisuus eettisyys, informaatio- ja kommunikaatioteknologian tuntemus, verkkokauppa Vaatetusalan ammatillisen perustan yksityiskohtaista määrittelyä ei aineistosta saatu esille. Tulisikin selvittää, mitä vankka perusosaaminen on, mitä yhteistä tekstiili- ja vaatetusalan eri tutkinnoissa on ja mitä perusteita voitaisiin yhdistää. Nahka- ja turkisala Nahka- ja turkisalalta ei löytynyt koulutustarpeen ennakointiselvityksiä. Alaa voidaan tarkastella yhdessä vaatetusalan kanssa. Turkiskoulutus erillisenä koulutuksena on vaarassa loppua maastamme kokonaan. Tämän erityisosaamisen säilyttämistä varten tulisi tehdä erillinen selvitys. Selvityksessä tulee arvioida koulutusyhteistyön laajentamista Skandinavian tai mahdollisesti Itämeren alueelle. Vaikka turkistarhaus EU:ssa päätettäisiin lopettaa, nk. ekoturkiksilla, esimerkiksi lammasturkiksilla (tai poromokalla) on edelleen paikkansa vaatetustuotannossa. Jalkineala Jalkinealalta ei löytynyt ennakointitutkimuksia. Joitakin näkemyksiä alan tulevaisuudesta on oheen koottu aiheeseen liittyvästä verkkojulkaisusta sekä alan kansainvälisen työpajan lehdistötilaisuudesta sekä sen yhteydessä tehdystä haastattelusta. 201

202 The future of footwear industry. (SATRA Bulletin SATRA on maailman johtava jalkinealan tutkimus- ja teknologiakeskus ja työllistää tieteellistä, teknistä ja tukihenkilöstön Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Viitattu ) Jalkinealan lähitulevaisuuden kysymyksistä nostettiin esiin SATRAN verkkojulkaisussa seuraavaa: Koko toimintaketjun omistus luo jalkinealalla kilpailuetua, jonka ansiosta päästään nopeisiin toimituksiin ja voidaan paremmin vastata kysyntään. Markkinat ovat muuttuneet tuotantolähtöisistä kysyntälähtöisiksi. Korkealaatuisten materiaalien jatkuva saatavuus on haaste, nahkamateriaalin saatavuus on laman vuoksi vaikeutunut. Yritykset tarvitsevat tukea uudistuneen lainsäädännön käytännön soveltamiseen REACH ja DMF määrittelevät tarvittavat testaukset toimintaketjussa. Mitä tapahtuu öljypohjaisille materiaaleille öljyvarojen vähetessä? Mitä väestönkasvu tarkoittaa nahkamateriaalien saatavuudelle? Eettisillä kysymyksillä on painoarvoa Mitä tehdä lapsityövoiman käytölle Kuinka vähentää jätemäärää Mistä löytää kierrätysmateriaaleja jalkinetuotantoon? Miten vaikuttaa Kiinan siirtyminen viejästä kotimarkkinatoimittajaksi? Lehdistötilaisuus Hämeenlinnassa, Hämeen ammattikorkeakoulun järjestämän kaksipäiväisen jalkinetapahtuman, International Footwear Networking, yhteydessä. Samassa yhteydessä haastateltiin tapahtuman kansainvälisiä vetäjiä, jotka olivat: Aki Choklat, Diana Becker ja Nicoline Van Enter. Haastateltavana oli myös Hämeen ammattikorkeakoulun jalkinealan lehtori ja tilaisuuden organisaattori Merianne Nebo. 1. (Akic Choklat on suomalais-marokkolainen jalkinesuunnittelija, joka opettaa jalkinesuunnittelua muun muassa Firenzessä ja Lontoossa. 2. Diane Becker on amerikkalais-italialainen jalkinealan asiantuntija, joka pitää jalkinealan työpajoja maailmanlaajuisesti, muun muassa USA:ssa, Italiassa ja Japanissa. 3. Nicoline Van Enter on hollantilainen SLEM -koulutuskeskuksen johtaja, joka myös luennoi jalkinealasta muun muassa Kiinassa.) Jalkinealan tulevaisuuteen vaikuttavat Euroopan näkökulmasta: Kiinan (ja Aasian) markkinoiden kehittyminen korkealaatuisen tuotantokapasiteetin saatavuusongelmat, teknologian kehitys (uudet tuotantomenetelmät, lestin uudenlainen tuottaminen esimerkiksi 3D printtereillä) nahkamateriaalin saatavuus uudet materiaalit (esimerkiksi nahan kasvatus laboratoriossa) ja ympäristönäkökulmat (parkituksen ympäristövaikutukset, nahan biohajoavuus, nahan kierrätys, energian ja veden kulutus). Aasian talous on voimakkaassa nousussa ja uusi syntyvä keskiluokka muodostaa nopeasti kasvavan kuluttajakunnan, joka näkyy myös jalkinekysynnän voimakkaana kasvuna. Tämä Aasian kulutusmarkkinoiden kasvu johtaa saatavuusongelmiin Euroopan markkinoilla. Uusia kulutusmarkkinoita kiinnostavat korkealaatuiset tuotteet, joita ei saada kotimarkkinoilta. Esimerkkinä mainittiin kiinalaisten ostamien huippulaatuisten merkkijalkineiden italialaisen valmistajan ostamista tuottamaan luksustuotteita Kiinan markkinoille. Tämä johtaa tuotantovaikeuksiin kehittyneissä maissa. Tuotannon uskotaankin palaavan ainakin osittain Eurooppaan. Haasteena on osaavien tekijöiden löytäminen näihin uusiin 202

203 tehtaisiin. Haastateltavien mielestä maiden, joissa kenkäteollisuutta vielä on (kuten Suomessa), tulisi huolehtia myös jalkinealan peruskoulutuksesta. Näin turvattaisiin tarvittava valmistuksen osaaminen tulevaisuudessa. Aihetta ei ole tarkemmin selvitetty Suomen osalta, ja olisikin aiheellista selvittää toimialan näkemys koulutustarpeesta. Jalkinealan koulutuksessa tarvitaan sekä teknistä että suunnittelijakoulutusta. Uusi teknologia sekä materiaaleissa, tuotantoteknologiassa että tiedonhallinnassa edellyttää syvällistä tutkimusta. Suunnittelijakoulutuksessa tarvitaan anatomian ja fysiologian tuntemusta, tuotantotuntemusta (sekä teollista että käsin tuottamista), materiaalituntemusta ja materiaalikehityksen seuraamista, visuaalisia taitoja, luovuutta, esitys- ja kommunikaatiotaitoja ja alan kansainvälisyyden huomioiden kielitaitoja ja kulttuurien tuntemusta. Oma alueensa jalkinealalla on suutarien kouluttaminen. Suutarit toimivat pääosin pienyrittäjinä, joten jalkineosaamisen ohella tarvitaan liiketoimintaosaamista ja palveluosaamista. Kun Tampereen ammattiopiston jalkinelinja on päätetty lopettaa, Hämeen ammattikorkeakoulu valmistelee ehdotusta jalkinealan koulutuksen keskittämisestä Hämeenlinnaan yhdessä toisen asteen koulutusta tarjoavan Koulutuskeskus Tavastian kanssa. Koulutusyksiköt Euroopassa ovat pieniä eikä niitä ole kovin monta. Haastateltavat katsoivat Hämeen ammattikorkeakoulun koulutuksen vastaavan työelämän tarpeita sekä laadullisesti että määrällisesti. Euroopassa ei tulisi asiantuntijoiden näkemyksen mukaan luopua teollisen valmistuksen osaamisesta. Tätä varten tulisi ylläpitää jalkinetyöntekijöiden koulutusta. Jo lähitulevaisuudessa tarvitaan eurooppalaista valmistusta. Jalkinealan osaamisvaade on kuvattu toisella asteella valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa, jotka uusittiin vuonna 2008 ja tulivat voimaan Tätä uudistamista on kuvattu kahdessa Tampereen ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä: Pertti Stoltin työssä Opetussuunnitelman ja opetustyön kehittäminen jalkinealan perustutkinnossa näyttötutkintotavoitteinen koulutus vuodelta 2008 sekä tekijöiden Sanna Säkkinen, Ismo Pentinaho ja Pia Mäki-Turja työ Opetussuunnitelman kehittäminen Tampereen ja Kiipulan ammattiopistoissa vuodelta Opetussuunnitelman perusteita uudistettiin vastaamaan työelämän tarpeita. Opinnot koostuvat ensin tekstiili- ja vaatetusalan kaikille pakollisista opinnoista, yhteisistä perusopinnoista, jotka ovat yhteiset sekä jalkineen valmistajille että suutareille, jalkineen valmistuksen tai korjauksen opinnoista, valinnaisista ja vapaasti valittavista opinnoista. Koulutuksen sisältöä muutettiin selkeästi avoimemmaksi, jonka koetaan vastaavan paremmin nykyvaatimuksia. Sisältöuudistuksen rinnalle Stolt nostaa esille tarpeen pedagogiseen uudistamiseen. Pohjois-Satakunnan aikuiskoulutuskeskuksen toteuttamassa koulutuksessa tiiviimpi aikataulu aiheutti painetta tapoihin opettaa. Stolt nostaa esille ryhmässä oppimisen sekä tutkivan oppimisen oppimistehtävien avulla. Ammattikorkeakoulun osaaminen on määritelty jalkinealalla ammattikorkeakoulun yleisten kompetenssien (oppimisen taidot, eettinen osaaminen, työyhteisöosaaminen, innovaatio-osaaminen sekä kansainvälistymisosaaminen) (Arene) sekä muotoilun kompetenssien (suunnitteluosaaminen, tuotanto-osaaminen, muotoiluprosessin osaaminen ja visuaalinen osaaminen) avulla. (Lyytikäinen, T.) Tulisi selvittää, tuottaako tämä kompetenssimäärittely työelämävastaavaa osaamista. 203

204 Riittävän kuvan saamiseksi jalkinealan kokonaisuudesta tulisi selvitystä jatkaa yrityshaastatteluin. Toisen asteen uusien opetussuunnitelmien työelämävastaavuudesta olisi nyt saatavissa kokemuspohjaista tietoa haastatellen. Selvitettäviä osa-alueita ovat myös jalkinevalmistuksen ennakoitu osaamistarve, suutarikoulutuksen tarve sekä erikoisjalkineiden, kuten ortopedisten, mittatilausjalkineiden, harraste- tai urheilujalkineiden edellyttämän erikoisosaamisen tarve. Tekstiilihuoltoala Tekstiilihuollosta ei löytynyt ennakointiselvityksiä, mutta toukokuussa 2012 pidetyt kansainväliset tekstiilihuoltoalan messut (Texcare) toivat esiin trendejä sekä näytteilleasettajien osastoilla että messuihin liittyvien seminaarien ohella. Lisäksi johtopäätöksiä on tehty globaalien megatrendien perusteella. Kansainvälisesti pesula-ala jakautuu vesipesuloihin ja kemiallisiin pesuloihin, joista kemialliset pesulat perinteisesti ovat pieniä perheyrityksiä ja vesipesulat suurempia ja keskittyneempiä laitospesuun. Laitospesu koskettaa sairaaloita, majoitustiloja, ravintoloita, erilaisia laitoksia ja niin edelleen. Vapaa-ajan lisääntymisen, eliniän kasvun ja väestön ikääntymisen myötä tekstiilihuoltoalan kasvumahdollisuudet lisääntyvät. Samaan suuntaan vaikuttavat kaupungistuminen ja ekologisten arvojen kasvu, jonka katsotaan suosivan pitkäikäisempiä tuotteita. Myös työtehtävärakenteet ovat muuttumassa. Työtehtävät muuttuvat korkeamman osaamisja vaatimustason tehtäviksi. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa uutta tekniikkaa hyväksikäyttävät työt ja asiantuntijatyöt. (Pajarinen, M. ja muut, s. 21). Merkittävä muutos on myös se, että tuotannon kasvu perustuu yhä enemmän systemaattiseen tiedon luomiseen, etsimiseen ja hyväksikäyttöön (mts. 46). Organisaatioiden katsotaan madaltuvan, mikä edellyttää työn tekijöiltä kasvavaa aktiivisuutta ja vastuunkantoa. Tulevaisuuden haasteita tekstiilihuollon alalla ovat uudet materiaalit ja viimeistykset, jotka vaativat uudenlasia puhdistusmenetelmiä. Energiankulutuksen ja toiminnan ympäristövaikutusten vähentämisvaatimukset muuttavat sekä menetelmiä, laitteita että käytettäviä kemikaaleja. Logistiikka on jatkossakin osa tekstiilihuoltoa ja sen merkitys tekstiilihuoltopalvelussa kasvaa. Tietotekniikan merkitys myös kasvaa, jo nyt voidaan koneita huoltaa ja säätää etätyönä tämän kehityksen katsotaan kasvavan. (TEXCARE-messut Frankfurt, , pesula-alan erikoismessut.) Pesulat pesevät sekä asiakkaidensa omistamia tuotteita että enenevässä määrin omistamiaan ja vuokraamiaan tuotteita. Tällaisia tuotteita ovat työ- ja ammattiasut sekä laitostekstiilit, joiden asiakkaita ovat muun muassa sairaalat, hoitolaitokset ja erilaiset majoitustilat. Näiden tuotteiden suunnittelu, tuottaminen tai hankinta edellyttää materiaalituntemusta (rakenteet, värjäys- ja viimeistysaineet ja -menetelmät, uudet materiaalit ja niiden ominaisuudet sekä niiden määrittäminen), sekä kaavoituksen ja mitoituksen ymmärrystä. Koska tuotteet hankitaan kansainvälisiltä markkinoilta, tarvitaan kieli- ja kommunikaatiotaitoja sekä kykyä verkostoitua. (Haapamäki, M.) 204

205 Näkemys tekstiilipalvelujen kehittymisestä 2030 mennessä Tekstiilihuolto muuttuu enenevässä määrin kokonaisvaltaiseksi tekstiilipalveluksi, kun pesupalvelun lisäksi palveluun kuuluvat myös tekstiilien kehittäminen, tuottaminen (räätälöidyt tuotteet) ja logistiikka. Tekstiilipalvelun tuottaja on asiakkaan yhteistyökumppani. Palvelun osuus kasvaa ja se on yksilöllisempää. Materiaalit (ja viimeistykset) muuttuvat korkean teknologian tuotteiksi ja huollossa palautetaan käytössä heikentyneet ominaisuudet. Toiminta on entistä kustannustehokkaampaa ja toimintoja hoidetaan enenevässä määrin asiakkaan tiloissa. Palveluiden ostamisessa korostuu palveluiden hinnoittelu ja laatu. Tekstiilialan tulee entistä enemmän näkymään esimerkiksi hyvinvointi- ja matkailupalveluissa. Kehitysnäkymien vaikutus koulutukseen Teknologian kehitys edellyttää työssä olevien ammattitaidon päivittämistä tarvitaan täydennyskoulutusta. Uusien materiaalien (ja viimeistysten) vaatimat uudet huoltovaatimukset muuttavat laitteistoja, kemikaaleja ja menetelmiä ja edellyttävät koulutusta. Myös energiankulutuksen vähentämispaineet vaikuttavat käytettyihin laitteisiin. Samalla tarvitaan kykyä vertailla energiavaihtoehtoja ja seurata käytössä olevien ratkaisujen tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia. Tekstiilihuoltoon liittyvät myös valitut logistiset ratkaisut. Näiden merkityksen katsotaan liiketoiminnan kannalta kasvavan. Ratkaisuilla on sekä taloudellisia että ekologisia vaikutuksia. Tekstiilipalvelujen kasvu tekstiilien vuokrauksen suuntaan edellyttää tuotekehitys- ja hankintataitoja. Tämä edellyttää sekä hyvää materiaalien että tuoterakenteiden tuntemusta ja kansainvälisten hankintakanavien tuntemusta. Myös tuotantoprosessien ja markkinoilla olevan tuotantotarjonnan tuntemusta tarvitaan samoin kuin kykyä toimia kansainvälisissä kommunikaatioverkoissa. Myös tietotekniikan kehittyminen ja, sekä laitteitten että järjestelmien, hintojen lasku tekee uusimman teknologian pienillekin yrityksille mahdolliseksi hankkia. Tämä edellyttää koulutukseen panostamista kaikilla asteilla. Tällä hetkellä tekstiilihuollon koulutusta toteutetaan toisen asteen koulutuksena aikuiskoulutusmuotoisena. Viimeisin opetussuunnitelmien perusteiden uudistustyö tehtiin ja tutkinnon uudet perusteet ovat olleet käytössä vuodesta 2009 alkaen. ( fi) Näiden perusteiden kehittämistarvetta on mahdollista selvittää haastattelemalla näiden perusteiden mukaisesti kouluttautuneita sekä työnantajia. Odotettavissa olevat muutokset edellyttävät kuitenkin täydennyskoulutuksen saatavuutta. Täydennyskoulutuksen tulisi kohdistua muun muassa uusiin tuotteisiin ja menetelmiin sekä lainsäädännön muutoksiin, mutta myös kriittiseen tiedonhankintaan ja tiedon hyödyntämiseen omassa työssä. Tämä edellyttää koulutuksen järjestäjien taholta kiinteää alan muutosten seurantaa ja mahdollisuutta toteuttaa muutosten edellyttämät uudet osaamisvaatimukset niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa. 205

206 Tekstiilihuoltoala tarjoaa myös työpaikkoja korkea-asteen koulutuksen saaneille, esimerkiksi AMK-insinööreille. Jos kehitys seuraa tekstiili- ja vaatetusalan yleistä kehitystä, työntekijöiden suhteellinen osuus työllisistä vähenee ja toimihenkilöiden osuus puolestaan kasvaa. Työtehtävien sisällön muuttuminen vaativampaan ja itsenäisempään suuntaan avaa myös alan vaativampia työpaikkoja korkea-asteen tutkinnon suorittaneille. Tämä tulisi huomioida korkea-asteen koulutuksessa sekä ammattikorkeakoulussa että teknisessä yliopistossa. 206

207 17 Tevanake-alojen rajapintojen tarkastelua Kaupallinen tekstiili- ja vaatetusala Tarkastellussa aineistossa oli vain yksi opinnäytetyö, jossa oli selvitetty tekstiili-insinöörin kaupan alan osaamistarvetta. (Männistö, M.) Työllä on merkitystä koulutuksen kehittämisen kannalta, kun tekstiili- ja vaatetusalan arviolta työntekijästä toimii kaupan alalla (TMA). Männistö selvitti teemahaastatteluin millaista osaamista kaupan ala edellyttää työllistämältään tekstiili-insinööriltä. Männistö jakaa osaamistarpeen kolmeen pääalueeseen: yleistiedot ja -taidot, tekstiilitiedot ja -taidot sekä liiketaloudelliset tiedot ja taidot. Yleistaidot koostuvat kielitaidosta (suullinen ja kirjallinen englanninkielen taito), monipuolisista ICT-taidoista, matemaattisista taidoista, jotka käsittävät hinnoittelu-, kustannuslaskenta- ja kannattavuuslaskentaa. Erittäin tärkeänä nähtiin ympäristöosaaminen sekä nykyiset järjestelmät ja merkit että tuleva kehitys. Muita yleistaitoja ovat yhteistyö- ja tiimityöskentelytaidot, esiintymistaito, oppimiskyky, neuvottelutaidot, projektin hallinta sekä asenteina avoimuus, kiinnostus alaan sekä innostumiskyky. Tekstiilitiedot ja -taidot kaupan näkökulmasta ovat materiaalituntemus, laatutietoisuus ja laatukriteerit, trendit, kudonta- ja neulontatekniikka, vaatteen valmistus, viimeistys ja värjäys, tekstiilien huolto ja kommunikaatiotaidot. Materiaalitieto koostuu perusasioiden hallinnasta ja materiaalikehityksen seuraamisesta; tulee tietää materiaalien hyvät ja huonot ominaisuudet sekä materiaalien käyttäytyminen. Valmistustekniikoiden tuntemus on tärkeää, jotta voi kommunikoida tuotteista, vaatevalmistuksessa tärkeää on kaavoituksen tuntemus ja tekstiilihuollossa materiaalien pesunkeston tuntemus. Liiketoimintataidot ja -tiedot koostuvat ostotoiminnasta, myyntityöstä, markkinoinnista ja viestinnästä, liike-elämän neuvottelutaidoista, logistiikasta ja juridiikasta. Kauppa tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisen työpaikkana on huomioitu Tampereen ammattiopistossa, jossa on mahdollista opiskella nk. vaatetusmerkonomiksi. Kyseessä on kahden ammatillisen perustutkinnon, tekstiili- ja vaatetusalan ja liiketalouden suorittaminen. Aito, kaupallinen tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto puolustaisi paikkaansa työllistymisnäkökulmasta. Sen tarvetta tulisi kartoittaa. Kaupallinen tekstiili- ja vaatetusalan koulutus on käynnistynyt Jyväskylän ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa, joissa vaatetusala on suuntautumisvaihtoehtona. Yliopistoissa ei vaatetusalan kaupallista koulutusta ole tarjolla. Ammattikorkeakoulun tuottamaa vaatetusalan osaamista ja sen työelämävastaavuutta tulisi selvittää muutaman vuoden kuluessa aloitetun koulutuksen kehittämiseksi. Teknisten tekstiilien rajapinnat Teknisten tekstiilien osalla poikkitieteellinen toiminta on useimmiten sääntö kuin poikkeus. Teknisten tekstiilien kehitystyöhön liittyy olennaisesti tekstiiliosaamisen ohella käyttötarkoituksen mukaisen toimialan tunteminen. Toimialoja, joilla suomalaiset teknisten tekstiilien tuottajat toimivat, ovat muun muassa terveys- ja hoitoala, 207

208 hyvinvointiala, hygienia-ala, paperiteollisuus, rakennusteollisuus, ilmailuala, mainosala, koneteollisuus, ympäristöala ja veneenrakennus. (Finatex, Jäsenluettelo 2010). Yritykset ovat kapeille erikoisosaamisen alueille erikostuneita, jonka vuoksi tarvittavan osaamisen hankkiminen edellyttää ammatilliselta koulutukselta kaikilla asteilla mahdollisuutta yksilölliseen erikoistumiseen jo opintojen aikana. Tämä edellyttää sekä uutta pedagogista lähestymistapaa opetuksessa että opiskelijan kiinteää vuorovaikutusta yritysmaailman kanssa opintojen aikana. Millainen tekstiilialan ydinosaaminen tarvitaan ja missä suhteessa mahdollisia toisen opintoalan opintoja tarvitaan, jotta riittävä osaaminen saavutetaan? Mallina voisi käyttää teoksessa Suomi tarvitsee maailman parasta insinööriosaamista esitettyä mallia Tutkinnon osaamistavoitteiden ulottuvuudet, jossa ammattiin oppiminen on jaettu tekniikan ydinosaamiseen, poikkitieteelliseen osaamiseen, vuorovaikutus-, kansainvälisyys- ja organisaatio-osaamiseen sekä arvoihin ja asenteisiin (Mielityinen, I. s. 41). Teknisten tekstiilien kasvavalle alueelle tulisi tuottaa osaamista kaikilta koulutuksen asteilta. Tätä varten tulisi selvittää tarvittava tekstiiliosaaminen ja se, millaisia pedagogisia muutoksia tarvitaan yksilöllisten osaamisten saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveysalan tekstiilirajapinnat Väestön ikääntyminen vaikuttaa monella tavoin myös tekstiili- ja vaatealaan. Sanna Pitkänen tutki opinnäytetyössään kotipalveluna tarjottavan vaatehuollon, vaatehankinnan ja pukeutumispalvelun mahdollisuuksia yksityisen liiketoiminnan käynnistämisen näkökulmasta. Palveluita voidaan myös tarjota yksityisiltä markkinoilta, mutta Pitkäsen tutkimuksen mukaan eläkeläiset eivät olleet halukkaita hankkimaan tällaisia palveluita täysin omalla kustannuksellaan. Tarvetta on tutkimuksen mukaan tällaisille palveluille. Tutkimus tehtiin pienessä keskisuomalaisessa kunnassa: pääkaupunkiseudulla tulokset saattavat olla yksityistä sektoria suosivia. Toinen merkittävä alue on ohjaustoiminta, jolla on yhtymäkohtia tekstiili- ja vaatetusalaan. Ainoa ohjaustoiminnan koulutus on Hämeen ammattikorkeakoulussa, myös toisen asteen koulutus voi tuottaa tätä osaamista. Tulisi selvittää, millaista osaamista toisen asteen tutkinnon tulisi tuottaa. Laadullinen ennakointi taideteollisuusalalla -loppuraportissa eri asiantuntijoille teetetty kysely nostaa esiin ohjaustoiminnan koulutuksen tarpeen ja suuntauksen. Vastanneiden mielestä ohjaustoimintaan riittää perustutkinto tai artesaanitutkinto silloin kun kyse ei ole ohjaustoiminnan kehittämisestä palveluksi eli toiminnan tuotteistamisesta. Ohjaustoiminnan toteuttajia tarvitaan. Ammattikorkeakoulu-tasoa tarvitaan silloin, kun on kyse kokonaisvaltaisesta ohjaustoiminnasta, sen kehittämisestä ja tuotteistamisesta. Terveys- ja hyvinvointialan tekstiilisovellukset ovat myös kasvava alue, jossa haasteena on tekstiiliosaamisen ja lääketieteen osaamisen yhdistyminen. Muita rajapintoja Osaamisalueita, joita suomalaiseen tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseen tulisi liittää, ovat työ- ja suojavaatteet ja -jalkineet, kylmäosaaminen, älyvaatetus (elektroniikka-ala, anturit, RFID-teknologia), huonekaluala sekä mainostekstiilit graafisen alan rajapinnassa. 208

209 Tekstiili- ja vaatetusala kulkee käsi kädessä taideteollisuuden kanssa. Taideteollisuudessa yhdistyvät taiteellinen luovuus ja taloudellinen tuotanto. Työntekijät omaavat hyvän koulutuksen ja ovat tietoisia omista arvoistaan ja tavoitteistaan. Palkkaa tärkeämpää on mahdollisuus toteuttaa omia sisäisiä tavoitteita itselle koettuja mahdollisuuksia. Tekstiili- ja vaatetusala on osa kulttuuritoimialaa. Kulttuurialan työmarkkinat ovat laajat ja ammattien osaamisvaatimukset vaihtelevat sen mukaisesti. Alalla on muun muassa pieniä käsityöpajoja, isoja mediataloja, tapahtumanjärjestäjiä tai designtuotteiden ympärille syntyneitä yrityksiä. Kulttuuritoimiala on myös hyvin työvoimavaltainen, ja sen yhdistyessä teknologiaan voi syntyä uusia luovan toiminnan työpaikkoja muun muassa tuotantoon ja levitykseen. Uudet kaupalliset tuotteet laajentavat kulttuurin markkinoita ja taloudellista merkitystä. Luovan tuotannon vientialoja ovat muun muassa elokuva, audiovisuaaliset sisällöt, animaatio- ja peliteollisuus, musiikki, mediataide ja -kulttuuri, kirjallisuus, kuvataide, muotoilu, arkkitehtuuri, käsi- ja taideteollisuus, käsityö, teatteri, tanssi, sirkus- ja estraditaide, kulttuuritapahtumat sekä kulttuuri- ja luontomatkailu. Kulttuurivienti koskee myös lastenkulttuuria, suomalaista kirjastokonseptia, museosovelluksia sekä liikuntaa ja urheilua. 209

210 18 Taideteollisuusalan laadullisesta ennakoinnista Ennakoinnin ja työelämäyhteistyön merkitys on nyt ymmärretty opetuksen ja koulutuksen sekä muiden ministeriöiden toimialojen hallinnoissa. Ministeriöiden välinen ennakointiverkosto on perustettu ja sitä koordinoi valtiovarainministeriö. Verkoston avulla pyritään parantamaan ennakointitiedon keräämistä ja sen tehokasta käyttöä. Laadullisen ennakoinnin menetelmiä ja työtapoja kehitettiin toukokuussa 2012 päättyneessä Opetushallituksen hallinnoimassa VOSE- hankkeessa. Kulttuurialan ennakointiselvityksissä ala muodostaa Suomessa merkittävän alueellisen kehityksen voimavaran ja työvoimaintensiiviset alat ovat huomattavia työllistäjiä. Kulttuurilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kulttuuriyrittäjyyden kautta on syntynyt ja syntyy uusia työpaikkoja. Taide- ja kulttuurialojen työllistämisen kerrannaisvaikutukset ovat huomattavia, koska teosten, tuotteiden ja palveluiden tuotanto- ja jakeluprosessit ovat pitkiä ja ne hyödyntävät useita muita toimialoja. Taiteen ja kulttuurin ammattiosaaminen on myös valtakunnallisesti erittäin korkeatasoista, mikä johtuu taiteen alan koulutuksen hyvästä tasosta. Kulttuurialojen yritystoiminnan ohella taiteen soveltava käyttö ja taiteen ja kulttuurin hyvinvointipalvelujen kehittäminen pitävät sisällään laajoja mahdollisuuksia. Luovien alojen ammattilaiset työllistyvätkin nykyään yhä enemmän perinteisten taiteen ja kulttuurin ydinalojen ulkopuolelle. Kulttuuriala vastaa Suomen työllisestä työvoimasta 4,3 prosenttia. Kulttuurialojen tuottama arvonlisäys Suomen kansantaloudessa oli yli 5,1 miljardia euroa (3,2 %). Kulttuurin kulutus, erityisesti yksityinen kulutus, on Suomessa EU-maiden huippua. Suomalaiset kotitaloudet kuluttivat vuonna 2008 kulttuuriin ja joukkoviestintään yhteensä yli 7,4 miljardia euroa, mikä vastasi noin 6 %:n osuutta kaikesta yksityisestä kulutuksesta. Kulttuurialoilla viitataan käsi- ja taideteollisuuteen, viestintä ja informaatiotieteisiin, kirjallisuuteen, teatteriin ja tanssiin, musiikkiin, kuvataiteeseen, kulttuurin- ja taiteiden tutkimukseen ja muuhun kulttuurialan koulutukseen. Eurooppalaisessa vertailussa Suomen kulttuurialan työvoiman osuus koko työvoimasta on Euroopan Unionin jäsenmaiden korkein. Samalla korkealla tasolla ovat Ruotsi, Tanska ja Latvia. Kulttuurialan työllisyys kasvoi vahvasti vuosituhannen ensimmäisten vuosien aikana. Työlliset jakautuvat julkiselle, yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Kulttuurialan työttömyys on kasvanut voimakkaasti vuonna 2008 alkaneen taloudellisen taantuman aikana. Kulttuurialan toimijoita on työttömänä tällä hetkellä vajaat henkilöä. YK:n kauppaja kehitysjärjestön UNCTAD:in Creative Economy Report 2010 mukaan luovien tuotteiden ja palveluiden viennin arvo vuonna 2008 kasvoi 592 miljardiin US$:iin, mikä oli lähes 11 % enemmän kuin vuonna 2007, vaikka koko kansainvälinen kauppa supistui samana aikana 12 %. Kulttuurin talous keskittyy Suomessa vahvasti pääkaupunkiseudulle, mutta vaikutukset ovat huomattavat myös eri alueilla suurten kerrannaisvaikutusten vuoksi. Ala osaamisvaatimuksineen vaihtelee yrityksestä toiseen. Tällä on ollut vaikutusta siihen, että tekstiilivalmistajan perustutkinnolle ei ole riittävää kysyntää. Tulisi selvittää, millainen olisi alan perustutkinto, jolla olisi yleispätevyyttä tekstiilialalla toimimiseen, mikä sen laajuus olisi ja tarvitaanko sitä. 210

211 Tulisi selvittää, mitä vankka perusosaaminen on. Mitä se tarkoittaa tekniikan- ja liikenteen alalla? Mitä se on käsi- ja taideteollisuusalalla? Mitä osaamista perustaso antaa, ja kuinka se hyödyttää nopeasti muuttuvia työelämätehtäviä? Jos tutkintoja uudistetaan, tulisi miettiä niitä tulevaisuuden työpaikkojen näkökulmasta. Olisiko yhteisiä tutkinnon osia esimerkiksi viestintätaidot, yrittäjyys, kansainvälisyysosaaminen, ja näiden lisäksi alakohtaisia tutkinnon osia, joita työssäoppiminen syventää ja lähentää työelämään siirtymisessä. Alueellisesti tulee tarkastella myös, miten tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tulevaisuudessa järjestetään. Erikoistuminen alueella ja työllistyminen sen kautta, tuo samalla vetovoimaa koulutukseen hakeutumiseen. 211

212

213 Ikkunoita alan tulevaisuuteen

214

215 Tämän osan alussa kuvataan alan koulutuksen nykytilannetta tulevaisuuden lähtökohtana, ja pohditaan muun muassa kyselyjen kautta alan opetusta ja osaamisen ajantasaisuutta sekä koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä. Alan koulutuksen tutkintojen uudistamistarpeita on kartoitettu alan eri tahoilta ja näin on saatu näkökulmia sekä ammatillisen toisen asteen että korkea-asteen koulutukseen. Koulutusalat ja tutkinnot ovat toimialojen muutoksessa. Muutoksiin pyritään varautumaan oppilaitoksissa esimerkiksi alan koulutustarpeiden ennakoinnilla, selvittämällä alan koulutuksen alueellista vaikuttavuutta sekä alan koulutus- ja työvoimatarpeita niin ammatillisen toisen asteen kuin korkea-asteen koulutuksen näkökulmista. Alan koulutuksessa mahdollisesti esiintyviä uhkia ja uhkakuvia on selvitetty muun muassa koulutuksen järjestäjille suunnatulla kyselyllä. Työelämän muutostrendit vaikuttavat koulutuksen kehittämiseen, ja näitä kehittämisehdotuksia on pyydetty työelämän ja koulutuksen järjestäjien edustajilta sekä alan kaikkien koulutusasteiden opettajilta ja alan opiskelijoilta. 215

216 19 Nykytilanne tulevaisuuden lähtökohtana Opetuksen nykytila Opetusta alan koulutuksessa on tarkasteltu opettajille suunnattujen kyselyjen kautta. Lisäksi hankkeen toteuttamista muista kyselyistä nousi esiin keskustelua opettajien asiantuntijuudesta. Toisen asteen opettajakyselyn tuloksista nousee esille opettajan pedagogiset opinnot suorittaneiden verrattain alainen määrä. Toisen asteen opettajavastaajista 77,1 %:lla on opettajan pedagogiset opinnot ja ammatillisen erityisopettajan kelpoisuus on 16,5 % vastaajalla. Miten opettajakunnan koulutustasoa saadaan nousemaan? Vahva ammatillinen taito ja pedagogiikka on voittamaton yhdistelmä. Hälyttävää on myös opettajien opetuskokemuksen suuri määrä, mutta alhainen alaan liittyvä muu työkokemus. Alan opettajalla tulee olla myös alan muuta työkokemusta, jotta hän tietää mihin kouluttaa. Tätä kritiikkiä tuli myös työelämä-kyselyssä. Toisen asteen opettajien asiantuntemus Ammatillisen toisen asteen tekstiili- ja vaatetusalan opettajille suunnattuun kyselyyn vastasi 109 opettajaa, joista naisia oli 98,1 % ja miehiä 1,9 %. Vastaajien ikäjakauma oli seuraavanlainen: vuotiaita oli 1,8 % vastaajista, vuotiaita 39 %, vuotiaita 58 % ja 60 -vuotiaita tai vanhempia 10 %. Toisen asteen tekstiili- ja vaatetusalan opettajien ikäjakauma on kuvan 64 mukainen. Kuva 64. Alan toisen asteen opettajien ikäjakauma (Kysely alan toisen asteen opettajille) Kyselyn mukaan alan toisen asteen opettajista 44 % työskentelee opetussuunnitelmaperustaisessa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoon tähtäävässä koulutuksessa ja 9,2 % näyttötutkintomuotoisessa koulutuksessa. Vastaavasti käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon tähtäävässä koulutuksessa 42,2 % vastaajista toimii opetussuunnitelmaperusteisessa ja 11 % näyttötutkintomuotoisessa koulutuksessa. Alan työkokemusta (muu kuin opetus) on tekniikan ja liikenteen alan opettajilla seuraavasti: 0 4 vuotta 38 %:lla alan opettajista, 5 9 vuotta 30 %:lla, vuotta 13 %:lla ja yli 15 vuotta tai enemmän alan työkokemusta on 17 %:lla opettajista. Käsi- ja taideteollisuusalan opettajilla vastaavasti alan työkokemusta on siten, että 0 4 vuotta on 33 %:lla alan opettajista, 5 9 vuotta 16 %:lla, vuotta 14 %:lla ja yli 15 vuotta tai enemmän alan 216

217 työkokemusta on 33 %:lla opettajista. Opetuskokemusta tekstiili- ja vaatetusalalta toisen asteen opettajilla on seuraavasti: 0 4 vuotta teli-opettajista 6 %:lla ja käta-opettajista 2 %:lla, 5 9 vuotta teli-opettajista 11 %:lla ja käta-opettajista 16 %:lla, vuotta teli-opettajista 21:lla % ja käta-opettajista 12 %:lla, ja 15 vuotta tai enemmän 62 % teli-opettajista ja 70 % käta-opettajista. Kuvassa 65 nähdään näiden kahden opettajaryhmän välinen jakauma alan työ- ja opetuskokemuksesta. Kuva 65. Alan opettajien alaan liittyvä työkokemus (muu kuin opetus) ja alan opetuskokemus (toisen asteen opettajakysely) Toisen asteen opettajavastaajista 77,1 %:lla on opettajan pedagogiset opinnot ja ammatillisen erityisopettajan kelpoisuus on 16,5 %:lla vastaajista. Alan ammatillisen perustutkinnon on suorittanut 51,4 % toisen asteen opettajavastaajista. Suoritetuista perustutkinnoista mainittiin muun muassa seuraavia tutkintoja: artesaani (4 henkilöä), leikkaaja (2 henkilöä), kotiteollisuuskoulu (3), mallipukineiden valmistaja (7), ompelija (3), pukuompelija (11), sisustusartesaani (1), tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto tai vaatetusalan perustutkinto (4), vaatetusteknikko (2), vaatturi (1) ja verhoilija (4). Vastanneiden opettajien koulutustausta on esitetty kuvassa 66. Huom. Samalla opettajalla saattaa olla useampikin tutkinto. Ammattitutkinnoista mainittiin seuraavia tutkintoja: ompelija tai pukuompelija (27 henkilöä), sisustaja (1), verhoilukisälli (3), värjärikisälli (1). Vastaajat olivat tehneet seuraavia erikoisammattitutkintoja: mallimestari (2), johtamisen erikoisammattitutkinto (2), ompelijamestari (1), pukeutumisneuvoja (3), verhoilijamestari (2), yrittäjä (1). Tutkinnon osia ja muita opintoja ilmoitettiin suoritetun seuraavasti: aikuiskasvatuksen aineopinnot (3), erityispedagogiikan perusopinnot (1), erityispedagogiikan aineopinnot (1), näyttömestaritutkinto (4) ja opinto-ohjaaja (2). Vastaajista 71,6 %:lla on opistotason tutkinto, joita ovat esimerkiksi ammatinopettaja (10), artenomi (10), kotiteollisuusohjaaja (7), kotiteollisuusopettaja (9), vaatetusalan ammatinopettaja (8), vaatetusteknikko (7), sisustussuunnittelija (1), merkonomi (1) ja kaavan- 217

218 suunnittelija/mallimestari (3). Ammattikorkeakoulututkinto on 67,9 %:lla vastaajista. Vastauksissa mainittiin esimerkiksi seuraavia AMK-tutkintoja: muotoilija (27), artenomi (17), vestonomi (17), rakennusinsinööri (1) ja tekstiilisuunnittelija (1). Korkeakoulututkinto on 12,8 %:lla vastaajista, esimerkiksi kasvatustieteen maisteri (5), taiteen maisteri (2) ja insinööri ylempi AMK (1). Kuva 66. Ammatillisen toisen asteen opettajien koulutustausta (Lähde: Kysely toisen asteen opettajille) Koulutuksen järjestäjät arvioivat alan opettajien osallistumista työelämäjaksoille ja työelämätuntemusta viiden väittämän kautta. Väittämiä oli mahdollisuus arvioida asteikolla Täysin eri mieltä, Jokseenkin eri mieltä, Jokseenkin samaa mieltä tai Täysin samaa mieltä. Vastaajista noin 80 % ilmoitti olevansa samaa mieltä siitä, että kaikilla alan opettajilla on mahdollisuus osallistua työelämäjaksolle. Noin 64 % oli sitä mieltä, että alan opettajat käyttävät mahdollisuuden osallistua työelämäjaksolle. Vastaajista yli 90 % oli samaa mieltä siitä, että työelämäjaksolta saatu kokemus alan nykytarpeista siirtyy opetukseen. Yli 80 % vastaajista uskoo, että alan opettajat ovat selvillä alan kehityksestä ja tarpeista. Vajaa puolet vastaajista ilmoitti, että työjärjestys ja aikataulut haittaavat alan opettajien osallistumista työelämäjaksoille, ja vastaavasti yli puolet oli sitä mieltä, ettei työjärjestyksillä olisi vaikutusta. Tähän kysymykseen vastasi 48 henkilöä. Kuvassa 67 nähdään vastaajien mielipiteet väittämiin. Kuva 67. Alan toisen asteen opettajien osallistuminen työelämäjaksoille ja työelämätuntemus 218

219 Korkea-asteen opetushenkilöstön koulutus- ja asiantuntemustausta Suurimmalla osalla korkea-asteen opettajakyselyyn vastanneista oli vaikuttava koulutusja asiantuntijatausta. Vastanneista 73,3 % oli suorittanut ylemmän korkeakoulun tutkinnon ja 26,7 % lisäksi akateemisen jatkotutkinnon. Eniten vastaajien joukossa oli diplomi-insinöörejä ja taiteen maistereita. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostivat kasvatustieteen maisterit. Jatkotutkinnon suorittaneiden joukossa oli tekniikan, taiteen, kauppatieteen, kasvatustieteen ja filosofian tohtori- tai lisensiaattitutkinnon suorittaneita. Vastanneista yhdellä oli kesken maisterin tutkinto ja muutamilla jatko-opinnot. Korkea-asteen opetushenkilöstöstä yli 30 % toimi tehtävässänsä taiteellisilla ja/tai muilla ansioilla ilman ylempää korkeakoulun tutkintoa. Opetukseen pätevöittäviksi ansioiksi he mainitsivat opistotason tutkinnon, työkokemuksensa sekä opettajan pedagogiset opinnot. Lähes kaikki vastanneet olivat suorittaneet huomattavan määrän erilaisia alaan liittyviä täydennyskoulutuksia. Useilla oli taustalla myös ammatillinen tutkinto, joillakin oli lisäksi suoritettuna ammattikorkeakoulututkinto. Kyselyyn vastanneilla oli huomattavan laaja-alainen ja monipuolinen työelämäkokemustausta. Vain kolme henkilöä ei ollut toiminut tekstiili- ja vaatetusalan tehtävissä. Vastanneista yhdellä ei ollut tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta, ja kolme ei ollut suorittanut tai ollut suorittamassa opettajan pedagogisia opintoja. Vastanneista suurin osa edusti ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmaa ja seuraavaksi suurin ryhmä ammattikorkeakoulun vaatetusalan koulutusohjelmaa. Kuva 68. Korkea-asteen opettajavastaajan edustama tutkinto Nykyisen tehtävänimikkeen mukaan vastaajien joukossa oli professoreita (2), tutkijoita ja tutkijatohtoreita (yhteensä 3), yliopistolehtoreita (2), ammattikorkeakoululehtoreita (17) ja yliopettajia (3). Lisäksi vastaajissa oli yksi koulutusvastaava, koulutuksen varajohtaja, suuntautumisvaihtoehtovastaava, projektipäällikkö, tuntiopettaja ja mallimestari. Opiskelijoiden kokemuksia liittyen opetukseen Opiskelijoilta ei kysytty selvityksessä opetuksen laadusta eikä koulutuksen tasosta. Asia nousi kuitenkin esiin kohdassa, jossa opiskelijoita pyydettiin listaamaan ajatuksia koulu- 219

220 tuksen kehittämisestä. Opiskelijoiden ehdotukset koulutuksen kehittämisestä on esitetty tutkinnoittain kappaleessa 22. Tähän kappaleeseen on poimittu esiin nousseita mielipiteitä koskien opettajien pätevyyttä ja opetuksen pedagogista kehittämistä. Toisen asteen opiskelijoiden kokemuksia alan opetuksesta Toisen asteen opiskelijoiden mielestä opettajien pitäisi osata vaatia enemmän, sillä moni opiskelija valmistuu rimaa hipoen ja saa ammattinimikkeen osaamatta esimerkiksi puolata tai langoittaa saumuria. Opiskelijoiden mielestä ammatillisten taitojen opetusta pitäisi olla enemmän. Portfolion tekeminen useille kursseille syö idean koko portfolio-ajatukselta, ja sen rinnalle toivottiin muita arviointitapoja. Alan opettajien pitäisi ottaa paremmin huomioon opiskelijoiden erilaiset taidot ja kokemukset. Opiskelussa voisi ottaa vielä enemmän huomioon opiskelijan tulevaisuuden tavoitteet, ja näin soveltaa opinnot entistäkin sopivammiksi. Olisi hyvä, jos opintoja olisi mahdollista saada valita myös esimerkiksi liiketalouden ja viestinnän aloilta. Opiskelijoiden mukaan osa opetussuunnitelmista pitäisi uudistaa, koska aika ja annettu työmäärä eivät ole sopusoinnussa keskenään. Opettajien läsnäoloa oppitunneilla kaivattiin. Opiskelijoiden mielestä opettajien työhön on laitettu liikaa erilaisissa wilmoissa ja optimoissa asiointia varsinaisen ammattiopetuksen sijaan. Opettajien opetuksen eritasoisuutta ihmeteltiin, ja opiskelijoiden mukaan osa opettajista vaikuttaa negatiivisesti opiskelijoiden kiinnostukseen ja motivaatioon. Tämä ala tarvitsee uusia opettajia, tuoreita näkemyksiä ja ideoita sekä varmempaa osaamista esimerkiksi työkoneiden käyttöön. Opettajat, jotka ovat opettaneet vuosikymmeniä, eivät tunnu enää osaavan kannustaa opiskelijoitaan opiskelemaan alaa opiskelijoille heräsikin kysymys, miksi aloittaneista opiskelijoista noin puolet lähtee pois alalta ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Korkea-asteen opiskelijoiden kokemuksia alan opetuksesta Ammattikorkeakouluopetuksen taso arvioitiin korkeaksi ja opettajat ammattitaitoisiksi ja työelämätietoisiksi vestonomiopiskelijoiden mukaan. Vestonomikoulutukseen oltiin lisäksi tyytyväisiä koulutuksen sisällöllisen monipuolisuuden, nykyaikaisuuden ja työelämälähtöisyyden ansiosta. Yliopistokoulutuksen tasolla opetus arvioitiin opiskelijoiden mukaan korkeatasoiseksi ja monipuoliseksi diplomi-insinöörikoulutuksessa ja huippuhyväksi käsityötieteissä, jossa kylläkin peräänkuulutettiin joidenkin opettajien kohdalla pedagogista osaamista korkeakouluopiskelijan kohtelussa. Opetuksen laadun parantamiseen kohdistuneita ehdotuksia nousi esiin kaikkien koulutustasojen kulttuurialojen tutkinnoissa, paitsi ammattikorkeakouluista vestonomikoulutuksessa ja Aalto- yliopiston taiteen kandidaatti- ja maisterikoulutuksessa. Edellä mainittujen tutkintojen opetusta ei kritisoitu. Korkea-asteen muotoilun opetuksen tasoon kohdistunut palaute pitää sisällään muun muassa opettajien puutteellisen pedagogisen osaamisenoin Opettajan ammatillinen pätevyys ajateltiin riittämättömäksi, jos opetus pohjautui vanhaan opetusmateriaaliin ja aineistoon, vanhoihin alan esimerkkeihin tai opettajan puutteellisiin tietoihin koskien alan nykyistä työelämää ja toimialaa. Yliopistotasolla mainittiin erikseen, että opetushenkilöstöltä toivotaan opiskelijoiden puolesta henkilökohtaista ansioituneisuutta sekä omakohtaista tutkimustoimintaa pitkäaikaisen opetusuran lisäksi. Ammattikorkeakoulujen muotoilun koulutus sai opiskelijoiden osalta osaksi huomattavan määrän parantamisehdo- 220

221 tuksia opetuksen kehittämiseen. Muotoilun opiskelijat toivoivat opettajilta relevanttia tietoa ja kokemusta alan todellisesta ja sen globaalista luonteesta sekä teollisuudesta sen täydessä mittakaavassa. Lisäksi opettajille esitettiin asiantuntijuutensa päivittämisen mahdollisuutta, jopa velvollisuutta. Koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö Työelämäyhteistyö toisen asteen koulutuksessa Toisen asteen opettajien mukaan oman alueen alan yritysten kanssa tehdään vaihtelevasti yhteistyötä. Viikoittain yhteydessä yrityksiin on viidennes vastaajista, lähes puolet vastaajista tekee yhteistyötä kuukausittain ja muutaman kerran vuodessa. Vajaa neljäsosa vastaajista tekee yhteistyötä vain työssäoppimisjaksojen aikana. Yhteistyö voi liittyä työssäoppimiseen työpaikalla (96,3 %) ja ammattiosaamisen näyttöihin (68,5 %) sekä näyttötutkintojen arviointiin (31,5 %) ja järjestämissuunnitelmatyöhön (13,9 %). Yhteistyö kohdistuu myös erilaisiin projekteihin (55,6 %), koulutukseen (19,4 %) tai neuvottelukuntatoimintaan (27,8 %). Toisen asteen opettajat ilmoittivat, että yhteistyö voi liittyä myös alaan tutustumiseen, alihankinta- tai asiakastöihin tai molempiin sekä kehittämispäivien järjestämiseen työpaikkaohjaajille ja arvioijille. Paikkakunnan yritysten kanssa yhteistyössä tehdään muun muassa opetussuunnitelman paikallisesti tarjottavia tutkinnon osia. Yhteistyö voi olla lisäksi Taitaja-kilpailuissa tuomarointia, oopperan tai muiden produktioiden puvustuksen toteutus, työelämän yhteistyötä laaturyhmän puitteissa sekä opintokäyntejä ja vierailuja puolin ja toisin. Työelämäyhteistyö on parhaimmillaan sekä työelämää että koulutusta kehittävää ja se palvelee molempien tahojen päämääriä. Tavoitteena on luoda monipuolista yhteistyötä, rakentaa uudenlaisia kumppanuuksia ja käytännön yhteistyöverkostoja sekä muodostaa innovatiivisia oppimisympäristöjä. Tarkoituksena on siis virittää uudenlaista yhteistyön kulttuuria ja sen edellyttämiä käytännön toiminta-areenoita. Koulutuksen järjestäjien kyselyssä nousee voimakkaasti yhdeksi yhteistyömuodoksi työssäoppiminen. Lisäksi yhteistyönä toteutetaan oppilaitoksissa erilaisia oppimista tukevia yhteistyöprojekteja. Koulutuksen järjestäjillä on myös työelämän edustajista koottuja neuvottelukuntia. Erilaisten opetusmenetelmien toteuttamisessa käytetään apuna alan yrittäjiä. Työelämäyhteistyötä tehdään myös erilaisilla teemakoulutuksilla, joilla vahvistetaan opettajien, oppilaitosjohdon, työpaikkaohjaajien ja yrittäjien niitä tietoja ja valmiuksia, joilla mahdollistetaan yritysten ja organisaatioiden osallistuminen oppilaitosten kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työelämäyhteistyö Ammattikorkeakoulutuksen osalta työelämään suuntautunutta toimintaa esiintyi alan koulutusten tasolla runsaasti. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt tehtiin vestonomija insinöörikoulutuksissa säännöllisesti työelämän toimeksiannosta. Kummassakin edellä mainittu tutkinnossa oli hyviä kokemuksia ammatillisesta neuvottelukunnasta koulutuksen kehittämisessä ja päivittämisessä. Sen lisäksi, että opinnäytetyö syventää opiskelijan osaamista, päivittävät vuosittain yrityksiin tehtävät opinnäytetyöt koulutusohjelman opettajien työelämätietämystä ja informoivat säännöllisesti työelämän kehityksen suunnasta. Kummassakin koulutuksessa oli lisäksi opintoihin sisällytetty työelämään suuntautuvaa projektioppimista. Vestonomiopiskelijoita yksilöivät lisäksi yksilölliset työelämäyhteistyöprojektit, jotka tukivat samalla opiskelijoiden verkostoitumista ja toimintakentän tuntemusta. Työharjoittelu suoritettiin aina yrityksessä vestonomi- ja insinööritutkinnossa, muotoilija koulutuksessa silloin kuin se oli mahdollista. Ammattikorkeakoulujen opin- 221

222 tojaksojen harjoitustehtävät ja tehtävät integroitiin usein työelämään. Esimerkiksi opintojakson tehtävänä käytettiin työelämän konkreettista toimeksiantoa, jolloin työelämän palaute oli osana opintojaksoja. Muotoilijakoulutuksessa työelämäyhteistyöksi laskettiin lisäksi opiskelijan projektit omalle yritykselle. Yliopistoissa työelämäyhteistyö linkittyi osaksi opetusta harvemmin. Työelämään kytkeytyviksi opetusmenetelmiksi mainittiin kyselyssä harjoitus- ja projektityöt, loppu- ja diplomityöt. Poiketen muista alan korkeakoulun tutkinnoista diplomi-insinöörin diplomityö tehtiin usein yritykseen. Diplomityön tekemiseen toivottiin yrityksestä rahoitus. Työelämäyhteistyö koulutuksen järjestäjien näkökulmasta Koulutuksen järjestäjiltä tiedusteltiin väittämien muodossa muun muassa yhteistyön ja verkostoitumisen merkitystä. Vastaajien mukaan verkostoitumisella on merkitystä alan kehityksen näkökulmasta ja alan osaamistarpeiden selvitys helpottuu oppilaitoksen ja työelämän välisellä yhteistyöllä. Tärkeänä pidetään myös eri koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä, jonka katsotaan edistävän alan koulutuksen kehitystä. Paikalliset olosuhteet on pääsääntöisesti huomioitu alan toiminnan ja koulutuksen suunnittelussa. Koulutuksen järjestäjien edustajien mukaan työharjoittelun ja työssäoppimisen luonteen muuttuminen (aika, ohjaus, kustannukset, korvaukset) eivät ole vähentäneet yhteistyötä työpaikkojen kanssa. Kuvassa 69 nähdään mielipiteiden jakautuminen väittämien välillä, ja kuvan alla on väittämät numeroituna. Kuva 69. Koulutuksen järjestäjän ajatuksia mm. yhteistyöstä Eri koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö edistää alan koulutuksen kehitystä. Yhteistyötä tulisi lisätä alan yhdistysten, järjestöjen ja liittojen kanssa. Alan osaamistarpeiden selvitys helpottuu oppilaitoksen ja työelämän välisellä yhteistyöllä. Verkostoitumisella on merkitystä alan kehityksen näkökulmasta. Oppisopimuskoulutuksen merkitys alalla kasvaa tulevaisuudessa. Kilpailu kasvaa alan koulutuksen järjestäjien välillä. Työelämä osallistuu mielellään alan toimintamme kehittämiseen. Työelämän edustajat, opiskelijat ja opettajat osallistuvat alan toiminnan suunnitteluun. Paikalliset olosuhteet on huomioitu alan toiminnan ja koulutuksen suunnittelussa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämiseen on panostettu. Työharjoittelun ja työssäoppimisen luonteen muuttuminen (aika, ohjaus, kustannukset, korvaukset) ovat vähentäneet yhteistyötä työpaikkojen kanssa. 222

223 Kokemuksia alan tutkintojen uudistamistarpeista Kyselyllä kartoitettiin koulutuksen järjestäjien näkemyksiä alan koulutuksesta, koulutuksen järjestämisestä sekä tutkintojen uudistamistarpeista. Kyselyyn vastasi 49 koulutuksen järjestäjän edustajaa ja he saivat arvioida väittämien kautta alan koulutusta ja tutkintojen uudistamistarpeita. Alan henkilöstön osaamistarpeiden kartoitusta pidetään erittäin tärkeänä alan kehityksen kannalta. Opiskelijoille laaditaan henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat ja niiden toteutumista seurataan. Henkilöstö soveltaa toiminnassaan koulutuksen järjestäjän linjauksia. Toimintaa alalla kehitetään itsearviointi- ja palautetietojen avulla. Vastaajat eivät usko alan koulutuksen sulautuvan tulevaisuudessa muihin tutkintoihin, mutta koulutus muuttaa muotoaan tulevaisuudessa. He eivät kuitenkaan usko, että koulutusta tullaan supistamaan heidän oppilaitoksessaan. Kuvassa 70 nähdään koulutuksen järjestäjien edustajien näkemysten keskiarvot. 1 tarkoittaa, että väittämästä ollaan täysin eri mieltä ja 4 on täysin samaa mieltä. Mitä lähempänä kuvaaja kulkee keskiarvoa 4, sitä tärkeämpänä väittämää pidetään ja asiasta ollaan yksimielisiä. Melkein kaikista väittämistä oltiin samaa mieltä, koska useimpien väittämien kohdalla ylitettiin keskiarvo 3. Seuraavat väittämät: Alan tutkintojen rakenteen tulisi muuttua, Asetamme alan toiminnalle uusia tavoitteita palautetietojen perusteella ja Alan koulutus säilyy ennallaan oppilaitoksessamme, jäivät hieman alle keskiarvon 3. Väittämistä Alan koulutus sulautuu tulevaisuudessa muihin tutkintoihin ja Alan koulutusta tullaan supistamaan oppilaitoksessamme, oltiin eniten eri mieltä keskiarvon ollessa noin

224 Kuva 70. Koulutuksen järjestäjien näkemyksiä alan koulutuksesta, koulutuksen järjestämisestä sekä tutkintojen uudistamistarpeista (Lähde: Kysely koulutuksen järjestäjille) Alan tutkintojen rakenteen tulisi muuttua. Alan koulutus säilyy ennallaan oppilaitoksessamme. Alan henkilöstön osaamistarpeiden kartoitus on tärkeää alan kehityksen kannalta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (Kesu) vaikuttaa oppilaitoksemme koulutustarjontaan. Olemme kehittäneet alan työharjoitteluun tai työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöihin liittyvää tieto/palautejärjestelmäämme. Kehitämme toimintaamme alalla itsearviointi- ja palautetiedon avulla. Alan koulutusta tullaan supistamaan oppilaitoksessamme. Henkilöstömme osallistuu alan toiminnan kehittämiseen säännöllisesti. Arvioimme tuloksia suhteessa alan toimintamme keskeisimpiin strategioihin ja toimintasuunnitelmiin. Alan koulutus sulautuu tulevaisuudessa muihin tutkintoihin. Asetamme alan toiminnalle uusia tavoitteita palautetietojen perusteella. Toimintaa alalla suunnitellaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Pedagogisen johtamisen vastuuhenkilö(t) on nimetty. Henkilöstö soveltaa toiminnassaan koulutuksen järjestäjän linjauksia. Opiskelijoille laaditaan henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat. Opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien toteutumista seurataan. Alan koulutus muuttaa muotoaan. Koulutuksen järjestäjän strategiset linjaukset ovat selkeitä ja toiminnasta vastaavien tiedossa. Näkökulmia toisen asteen koulutukseen Ammatillisen toisen asteen opettajilta kartoitettiin mielipiteitä nykyisistä tutkinnon perusteista ja oppilaitoskohtaisista opetussuunnitelmista ja kuinka ne on huomioitu esimerkiksi oppilaitoksen jaksotuksessa tai moduloinnissa. Kyselyyn vastasi 53 tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto-opettajaa ja 43 käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto-opettajaa. Lisäksi kyselyyn vastasi vaatetusalan ammattitutkinto- (6), vaatetusalan erikoisammattitutkinto- (2), sisustusalan ammattitutkinto- (1) ja verhoilu- ja sisustusalan perustutkintoopettajia (5). Teli-opettajat ja käta-opettajat arvioivat väittämiä hyvin samansuuntaisesti. Alan opettajat olivat sitä mieltä, että he ovat saaneet vaikuttaa tutkinnon osien ja opetuksen sisältöihin riittävästi ja muutosta parempaan on tapahtunut verrattuna entisiin tutkinnon perusteisiin. Tutkinnon perusteita kuitenkin uudistetaan toisen asteen opettajien mukaan liian usein. Näyttötutkintomuotoisen koulutuksen näkökulmasta alan nykyiset tutkinnon perusteet palvelevat tutkinnon suorittajille tehtävää henkilökohtaistamissuunnitelmaa ja tutkinnon perusteista on hyötyä sellaiselle tutkinnon suorittajalle, joka osallistuu tutkin- 224

225 totilaisuuksiin ilman valmistavaa koulutusta. 77,7 % vastaajista oli sitä mieltä, että uusittu opetussuunnitelma on muuttanut opetuksen sisältöjä tai opetusmenetelmiä. Arviointikriteerejä sen sijaan pidetään liian moniselitteisinä. Vastaajien mielestä tekniikan ja liikenteen alan ja kulttuurialan joitakin tutkinnon perusteita voitaisiin yhdistää, mutta he eivät ole yksimielisiä siitä, että tekstiilialalla tulisi olla yhteiset tutkinnon perusteet. Kuvassa 71 on esitetty alan toisen asteen opettajien tutkinnon perusteisiin ja opetussuunnitelmiin liittyvien mielipiteiden jakautuminen keskiarvoina (4 = täysin samaa mieltä, 3 = jokseenkin samaa mieltä, 2 = melkein eri mieltä ja 1 = täysin eri mieltä). Kuva 71. Alan toisen asteen opettajien kokemuksia uusituista tutkinnon perusteista ja opetussuunnitelmista Olen saanut vaikuttaa tutkinnon osien ja opetuksen sisältöihin riittävästi. Olen tyytyväinen uusittuihin tutkinnon perusteisiin ja opetussuunnitelmaan. Tutkinnon perusteita ja opetussuunnitelmia uudistetaan liian usein. Arviointikriteerit ovat yksiselitteiset. Uusittu opetussuunnitelma ei muuttanut lainkaan opetuksen sisältöjä eikä opetus-menetelmiä. Tutkinnon osat ovat liian laajoja kokonaisuuksia. Tutkinnon perusteet rajaavat sopivasti opetettavia sisältöjä. Ammattitaitovaatimukset ovat suurimmalle osalle opiskelijoista liian vaativat. Entisiin tutkinnon perusteisiin verrattuna muutosta parempaan suuntaan. Alan nykyiset tutkinnon perusteet palvelee tutkinnon suorittajalle tehtävää henkilökohtaistamissuunnitelmaa. Tutkinnon perusteista on hyötyä sellaiselle tutkinnon suorittajalle, joka osallistuu näyttöön ilman valmistavaa koulutusta. Tekstiili- ja vaatetusalalla tulisi olla yhteiset tutkinnon perusteet. Joitakin tutkinnon perusteita voitaisin yhdistää. Näkökulmia korkea-asteen koulutukseen Korkea-asteen opetushenkilöstöstä 96,7 % kertoi, että hänen edustamansa teva-alan tutkinto on joko uusittu lähiaikoina (40 %) tai sitä oltiin uusimassa kyselyn aikana (56,7 %). Äskettäin uudistettujen tutkintojen toimivuudesta ja työelämälähtöisyydestä ei opettajilla ollut toistaiseksi tietoa, koska niissä tutkinnoissa ei vielä keväällä 2012 ollut valmistuvia opiskelijoita. Miten uudistetut ja parastaikaa uudistettavat tutkinnot palvelevat alan tulevaisuutta jatkossa, jää nähtäväksi. Opettajilta kysyttiin lisäksi, mihin koulutuksen tuottama osaaminen uudessa tutkinnossa tai opetussuunnitelmassa perustuu. 225

226 Kuva 72. Tutkintojen uudistamisen perusteet Vastaajista 61,9 % oli sitä mieltä, että koulutuksen kehittämistä suuntaavat valtakunnalliset koulutusohjelmakohtaiset kompetenssit tai tutkinnon tavoitteet tai nämä molemmat. Myös kansainvälinen vertailu ja kansallinen profiloituminen oli huomioitu useiden tutkintojen kehittämisessä. Kiinnostusta herätti, että vastaajista peräti 14,3 %:n mukaan tutkinnon kehittämistä eivät ohjanneet edellä mainitut väittämät. Kysymykseen, mihin muuhun tutkinnon uudistaminen tai opetussuunnitelman uusiminen perustuu, tuli seuraavia vastauksia: Resurssitehokkuuteen (Yliopistot: DI) Hallinnollisiin päätöksiin (AMK): o Uusi vestonomitutkinto (2012) ei vastaa työelämän tuntemaa ja arvostamaa koulutusta. Tutkinto uusittiin ottamatta huomioon opettajien asiantuntemusta riittävästi. o Insinööritutkinnon hallinnollinen uusiminen on vahingoittanut koulutuksen näkyvyyttä ja vähentänyt hakijamääriä. Vaarana mekaanisen tekstiilitekniikan opetuksen loppuminen Suomesta. o Muotoilun koulutusohjelman haja-alaisuus vaikeuttaa asiantuntijuuden saavuttamista. o Tradenomitutkinnon sivuaineessa ei saavuteta teva-alan asiantuntijuuden tasoa. Lisäksi opettajilla oli mahdollisuus täydentää väittämiä omilla kommenteilla ja kuvauksilla. Opettajien vapaamuotoiset kommentit: Muotoilija (AMK): Valinnanvapautta on liian vähän. Vestonomi (AMK): Uusittu OPS romuttaa työllisyyden. Osa ammattitaidon saavuttamisesta siirretään työelämän tehtäväksi, antaa siis vain valmiuksia työtehtäviin. Uudistamisprosessissa ei ole huomioitu asiantuntijuuden käyttöä ja OPS on tehty johtajavetoisesti ilman substanssiosaamista. Insinööri (AMK): Mekaanisen tekstiilitekniikan opetus on turvattava Suomessa riittävän laajana. Opetushallituksen ja elinkeinoelämän pitäisi olla voimakkaasti kehittämässä tekstiili-insinöörikoulutusta. Jos se lopetetaan, sitä ei enää saada uudelleen ylös. DI: Opetus pyritään järjestämään mahdollisimman resurssitehokkaasti eli pieniä opiskelijaryhmiä ei opeteta: kandidaattivaiheessa ryhmäkoot noin 250 opiskelijaa, DI-vaiheessa noin 50 opiskelijaa. 226

227 Korkea-asteen opetushenkilöstön näkemys alan ja koulutuksen kehittämisestä Kyselyssä selvitettiin lisäksi, miten oppilaitoksessa on työstetty tai työstetään tutkinnon uudistamista. Kysymykseen oli taulukoitu väittämiä, joita pyydettiin arvioimaan asteikolla 1 täysin eri mieltä, 2 melkein eri mieltä, 3 melkein samaa mieltä, 4 samaa mieltä. Vastaajien väittämät on eritelty tutkintojen mukaan, ja väittämistä on laskettu tutkintokohtainen keskiarvo, mikä mahdollistaa lukijalle tutkintojen vertailun. Tutkintojen uusiminen/opettajien näkökulma Kuva 73. Opettajien ajatuksia tutkintojen uudistamisesta 1 Olen saanut vaikuttaa tutkinnon linjaamiseen ja suunnitteluun 2 Olen vaikuttanut opsiin haluamallani tavalla riittävästi 3 Olen saanut vaikuttaa oman opetusalueeni opetussisältöihin riittävästi 4 Olen tyytyväinen uusittuun tutkintoon/ops:n 5 Ops on mielestäni työelämälähtöinen 6 Ops huomioi mielestäni työelämän osaamisen tarpeet tulevaisuudessa 7 Ops tukee opiskelijoiden työllistymistä tulevaisuudessa 8 Tutkinnon ops:a uudistetaan liian usein 9 Tutkinto on liian laaja-alainen ja tutkinnon osat jäävät liian pinnalliselle tasolle 10 Tutkinnossa on liikaa yleisopintoja 11 Uusi ops johtaa asiantuntijatason osaamiseen 12 Uusittu tutkinto/ops ei muuttanut oleellisesti tutkinnon osaamisen tavoitteita 13 Entisiin tutkinnon opetussuunnitelmiin verrattuna työelämän ja opiskelijoiden työllistymisen näkökulmasta muutosta parempaan suuntaan. 14 Uusi ops monipuolistaa opiskelupolun (HOPS) valinnan vaihtoehtoja 15 Ops antaa sosiaaliset valmiudet nykyorganisaatiossa toimimiseen 16 Koulutusala ja/tai koulutusohjelma rajaa opetettavia sisältöjä teva-alalta 17 Ops vastaa tutkinnon valtakunnallisia kompetensseja/tutkinnon tavoitteita 18 Ops huomioi kansallisen (ja alueellisen) vertailun ja profiloitumisen 19 Ops kehittämisessä on huomioitu alan työelämän ja koulutuksen kansainvälinen viitekehys 227

228 Kyselyn mukaan opettajat olivat vaikuttaneet tai päässeet vaikuttamaan tutkinnon uudistamiseen kovin vaihtelevasti. Parhaiten koulutuksen linjaamiseen ja suunnitteluun sekä opetussuunnitelman kehittämiseen olivat saaneet vaikuttaa käsityötieteen sekä korkeakoulun taiteen ja muotoilun alan opettajat. Vähiten tutkinnon uudistamisessa oli kuunneltu vestonomikoulutuksen ja diplomi-insinöörikoulutuksen opettajia. Myös uudesta opetussuunnitelmasta oltiin tutkinnoittain kovin eri mieltä. Tradenomitutkinnon opettajat pitivät uutta OPSia työelämälähtöisenä ja olivat siihen sellaisenaan tyytyväisiä. Poikkeuksellisen tyytymättömiä uudesta OPSista oltiin vestonomikoulutuksessa. Uusittu vestonomi-ops ei opettajien mukaan ollut enää työelämälähtöinen eikä tukenut sellaisenaan alan työllisyyden tarvetta eikä opiskelijoiden työllistymistä tulevaisuudessa. Diplomi-insinöörikoulutusta oltiin opettajien mukaan uudistamassa liian usein. Vestonomiopettajien mielestä OPSia saisi uusia useammin. Insinööriopettajien mukaan uudessa OPS:ssa on liikaa yleisaineita, samaa mieltä omasta uudesta OPSistaan olivat vestonomiopettajat. Taiteenmaisterin uusi OPS johtaa opettajien mukaan asiantuntijatasoon osaamiseen. Melkein eri mieltä siitä, että uudella OPSilla saavutetaan asiantuntijatason osaaminen, oltiin diplomi-insinöörin koulutuksessa ja vestonomi-tutkinnossa. Kumpikin edellä mainittu koulutus piti OPSin kehityssuuntaa huolestuttavana, koska entisiin tutkinnon opetussuunnitelmiin verrattuna työelämän ja opiskelijoiden työllistymisen näkökulmasta muutosta ei tapahtunut parempaan suuntaan. Taiteen maisterin tutkinnon uusiminen monipuolistaa opettajien mukaan opiskelijan opintopolkuvalintaa ja on kehitystä parempaan suuntaan työelämän ja opiskelijan tulevaisuuden näkökulmasta. Vestonomi- ja insinöörikouluttajien mukaan koulutusala rajaa opetettavia sisältöjä. Samaa mieltä asiasta oltiin diplomi-insinöörin koulutuksessa, jossa uuden OPSin mukaan opetettavien tekstiili- ja vaatetusalan sisältöjen osuus rajoittui. Taiteen maisterin tutkinto vastaa opettajien mielestä tutkinnon valtakunnallisia tavoitteita. Eri mieltä asiasta oltiin diplomi-insinöörikoulutuksessa. Melkein eri mieltä väittämästä, että OPS vastaa tutkinnon valtakunnallisia kompetensseja, oltiin myös vestonomikoulutuksessa. Loput tutkinnot eivät korostuneet tutkinnon uudistamiseen liittyvissä kehuissa eivätkä moitteissa. 228

229 20 Koulutusalat ja tutkinnot toimialojen muutoksessa Koulutuksen järjestäjille suunnatusta kyselystä selviää, että koulutuksen järjestäjät ennakoivat tekstiili- ja vaatetusalan koulutustarpeita ja työelämässä tapahtuvia muutoksia erilaisin tavoin ja menetelmin. Hankittua tietoa pyritään hyödyntämään oppilaitosten koulutussuunnittelussa. Ennakointitiedoilla saattaa olla vaikutusta esimerkiksi alan koulutuksen aloituspaikkamääriin. Joillakin alueilla tehdään myös alan työpaikoilla osaamiskartoituksia, ja näitä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää opetussuunnitelmatyössä, että koulutussisällöt saadaan vastaamaan työelämän tarpeita. Myös alan koulutuksen alueellista vaikuttavuutta seurataan tiiviisti. Alan koulutustarpeen ennakointi oppilaitoksissa Koulutuksen järjestäjiltä tiedusteltiin kuinka tekstiili- ja vaatetusalan koulutustarvetta on ennakoitu oppilaitoksessa. Vastaajat kertoivat, että ennakointia tehdään toimimalla yhteistyössä eri tahojen kanssa esimerkiksi Opetushallitus, yrittäjät sekä yritykset yleensä sekä TE-toimistot ja ELY-keskukset. Ennakoinnin apuna käytetään työ- ja elinkeinoelämältä kerättyä palautetta ja sen analysointia, käytettävissä olevaa alueellista ja vetovoimalukujen seurantaa, sijoittumiskyselyjä sekä opiskelija- ja työssäoppimispaikkojen palautteita. Myös toimintaympäristöanalyyseja ja maakunnallista ennakointityötä ja raportteja hyödynnetään oppilaitosten ennakointityössä. Koulutuksen järjestäjät seuraavat valtakunnallisia linjauksia. Ennakointia tehdään myös kartoittamalla nuorten kiinnostuksen kohteita. Oppilaitoksissa seurataan läpäisyä, työllistymistä sekä jatko-opiskeluun hakeutumista ja niihin perustuen tehdään päätöksiä koulutustarjonnasta. Alan koulutusta on vähennetty alan työpaikkojen vähentyessä. Koulutusta on suunnattu työllistäville sektoreille. Joistakin vastauksista ilmeni, että koulutuksen tarpeen arviointi on lähtenyt hakijoiden määrästä eikä esimerkiksi työelämän tarpeista tai koulutusohjelman työllistymisvaikutuksesta. Joidenkin koulutuksen järjestäjien mukaan koulutustarvetta ei voi ennakoida ikäluokkakohorteilla, sillä ryhmässä on mukana paljon myös aikuisopiskelijoita. Koulutusta on muutettu näyttötutkintojen suuntaan ja nuorten osuus koulutuksessa on pienentynyt. Suuremmissa koulutuskuntayhtymissä pieniltä paikkakunnilta on lopetettu alan koulutus ja keskitetty kasvukeskuksiin. Ennakointiin pohjautuen on kehitetty uusia koulutustuotteita, jotka palvelevat paikkakunnan yritysten tarpeita. Ennakointiin perustuu esimerkiksi seuraavat koulutuksen järjestäjien toimenpiteet: Vaatetusalan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta ei aloiteta joka vuosi, vaan tarpeen ja työelämän kysynnän mukaan. Teollisen tekstiilin koulutustarve on melko marginaalinenoin Sen tarvetta ei selvityksissä ole tullut juuri esiin. Olemme järjestäneet sitä vuosien varrella aina, kun on jossain yrityksessä tarve tullut esiin tai otettu yhteyttä meihin. Tekstiilialan koulutusta on ennakoitu siirtäen se näyttötutkintoperustaiseksi. Vaatetus on suunnannut opintoja omalla paikallisella tutkinnon osallaan pukeutumisneuvontaan ja korostaa opetuksessa hyvää perustiedon käytön hallintaa, pedagogista taitavaa opiskelijan ohjausta arjessa ja jatko-opintoihin tähtäämistä. 229

230 Alan koulutuksen ennakoinnin kehittäminen ja vaikutus koulutuksen suunnitteluun Osaamiskartoitukset ovat hyvä tapa selvittää erilaisten osaajien tarvetta työelämässä. Siitä saaduilla tuloksilla voidaan hioa opetussuunnitelmia vastaamaan työelämän haasteita. Sillä saadaan myös esiin työelämän tarvitsema lisä- ja jatkokoulutus, jota voidaan sitten räätälöidä aikuiskoulutustarjontana yritysten tai muun työelämän tarpeisiin. Alan koulutuksen tulee vastata työelämän tarpeita mahdollisimman laajasti. Näkökulma pitää olla koulutuksen sisällössä, tulevaisuudessa ja työllistymisvaikutuksessa. Alan ennakoinnin ja kehittämisen pitää lähteä yrityselämän osaamistarpeista. Nähdään, että koulutusohjelmien sisältöjä pitää muuttaa määrällisen supistamisen sijasta. Vastaajat pitävät tärkeänä alan koulutuspäiviä, jolloin on mahdollisuus tavata muita alan toimijoita. Vastauksissa esitettiin, että järjestötasolla voitaisiin tehdä kartoitusta alan osaamisvaatimuksista työelämän näkökulmasta. Tulisi selvittää, mitä odotetaan ja mikä olisi kaikkein tärkeintä oppilaitoksesta valmistuvilta nuorilta. Tavoitteiden tulisi olla oikein mitoitettuja. Tulisi selvittää realistisia, selkeitä toiveita siitä, mitä tulisi opettaa ja mitä tulisi ehdottomasti osata. Pelkät työelämän tarpeet eivät riitä ratkaisemaan järjestettävää koulutusta. Ennakointia pitäisi pystyä tekemään myös asiakkaiden ja nimenomaan itsensä työllistäjien näkökulmasta. Luovien alojen toiminta edistää myös työssä jaksamista sekä työtehtävien monipuolistamista. Alan koulutuksen alueellinen vaikuttavuus Alan koulutuksen vaikuttavuutta kartoitettiin koulutuksen järjestäjille suunnatulla kyselyllä ja vaikuttavuuteen otti kantaa noin 30 vastaajaa. Seuraavaan kappaleeseen on koottu vastauksista kooste siitä, miten koulutuksen järjestäjien edustajat näkevät alan koulutuksen alueellisen vaikuttavuuden. Koulutuksen järjestäjien edustajat pohtivat, mistä näkökulmasta alueellista vaikuttavuutta pitäisi lähestyä millaisilla mittareilla vaikuttavuutta mitataan. Esimerkiksi alalta valmistuneiden työllistyminen voisi olla yksi mittari. Vaikuttavuus nähdäänkin työllisyytenä sekä alueellisesti yrittäjyytenä. Toimintaympäristö ja työelämän tarpeet ovat muuttuneet ja teollisuustuotanto on vähentynyt. Alueellinen tarve on keskittynyt pienyritystoimintaan osana muuta elinkeinonharjoittamista (muun muassa matkailu). Vaatetusalalle voidaan räätälöidä paikallinen tutkinnon osa, jolla alueellista vaikuttavuutta voidaan säädellä. Vaatetusompelijan koulutuksen arvostus omalla paikkakunnalla nähdään alan koulutuksen alueellisena vaikuttavuutena. Käsi- ja taideteollisuusalalla vaikuttavuutta ei nähdä välttämättä alueellisena, vaan sitä pidetään valtakunnallisena vaikuttavuutena. Koulutuksen järjestäjät ovat laajasti yhteistyössä alueiden keskeisten alan yritysten ja yhdistysten kanssa, näkyvät julkisuudessa ja heidät tunnetaan alueella. Oppilaitokset tekevät työelämälähtöisiä projekteja ja toimeksiantoja, joiden kautta alan koulutus näkyy alueella. Koulutuksen järjestäjien edustajat olivat sitä mieltä, että alan koulutuksen alueellista vaikuttavuutta tulisi seurata ja kartoittaa säännöllisesti. Heidän mielestään myös toiminta-alueella on merkitystä vaikuttavuudessa esimerkiksi työpaikkojen määrällä saattaa olla oma vaikutuksensa lähellä pääkaupunkiseutua toimivien oppilaitosten antaman koulutuksen vaikuttavuuteen. Alan koulutuksen alueellinen vaikuttavuus voi näkyä myös sitä kautta, kun opiskelijat palaavat kotipaikkakunnilleen. 230

231 Alan koulutus- ja työvoimatarpeet Ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen opettajilta tiedusteltiin muun muassa näkemyksiä alan koulutuksen aloituspaikkojen ja tutkintojen lisäämis- tai vähentämistarpeista sekä kuinka eläköityminen vaikuttaa tulevaisuudessa työvoimatarpeeseen. Toisen asteen koulutus Toisen asteen opettajat (N=109) arvioivat alan aloituspaikkojen ja tutkintojen lisäämisja vähentämistarpeita. Eläköitymisen vaikutuksista vastaajista vajaa 60 % oli sitä mieltä, että eläköityminen lisää koulutustarvetta. Yli 70 % vastaajista oli sitä mieltä, ettei aloituspaikkoja tarvita lisää, ja että nykyinen aloituspaikkojen määrä on vastaajien (noin 80 %) mukaan hyvä. Yli 60 % vastaajista arvioi työllisyystilanteen heikentävän tulevien vuosien koulutustarvetta alalla. Reilu 1/3 vastaajista oli sitä mieltä, että alan tutkintoja on liikaa. Puolestaan noin 90 % vastaa-jista ei kaipaa koulutuksen järjestäjiä nykyistä enempää. Vastaajien niukka enemmistö ei kui-tenkaan yhdistelisi alan tutkintoja. Kuva 74. Alan toisen asteen opettajan arvioita alan toisen asteen koulutuspaikkojen ja tutkintojen lisäämis- ja vähentämistarpeista (Lähde: alan toisen asteen opettajien kysely) Eläköityminen lisää koulutustarvetta Aloituspaikkoja tarvitaan lisää Nykyinen aloituspaikkojen määrä on hyvä Työllisyystilanne heikentää tulevien vuosien koulutustarvetta alalla Alan tutkintoja on aivan liikaa Koulutuksen järjestäjiä pitäisi olla enemmän Alan tutkintoja pitäisi yhdistellä Korkea-asteen koulutus Korkea-asteen opetushenkilöstö arvioi alan koulutusten aloituspaikkojen ja tutkintojen lisäämistarpeita. Kysymysasettelussa oli useita väittämiä, joita arvioitiin seuraavilla kriteereillä: 1 täysin eri mieltä, 2 melkein eri mieltä, 3 melkein samaa mieltä ja 4 samaa mieltä. Väittämät on taulukoitu prosenttiosuuksina. Väittämä, että eläköityminen lisää tekstiili- ja vaatetusalan asiantuntijatason koulutustarvetta tulevaisuudessa, jakoi vastaajien mielipiteitä. Vastaajista 31 % oli asiasta melkein eri mieltä, enemmistö kumminkin melkein samaa tai täysin samaa mieltä. Suurin osa vastaajista (55,2 %) oli samaa mieltä, että ammatillisen koulutuksen säilyminen Suomessa vaatii korkea-asteen asiantuntijatasoiseen koulutukseen panostamista tulevaisuudessa. 231

232 Väittämä Kaupallinen tekstiili- ja vaatetusalan tuotteiden valmistus tulee siirtymään takaisiin Suomeen ja siitä syystä Suomeen tarvitaan lisää asiantuntijatason tuotanto- ja/ tai teollista osaamista jakoi mielipiteitä radikaalisti: 1/2 vastaajista uskoi väitteeseen, kun muut olivat siitä melkein tai jopa täysin eri mieltä. Vastaajista peräti 92,8 % uskoi siihen, että kaupallisen tekstiili- ja vaatetusalan tuotannon valmistus pysyy kehittyvillä markkinoilla ja siitä syystä Suomeen tarvitaan lisää korkeatasoista valmistuttamis- ja tuotehallintaosaamista ja että siitä syystä Suomen korkeatasoiseen asiantuntijatason koulutukseen tarvitaan uudistuksia ja muutoksia. Kuva 75. Koulutuksen kehittämisen lähtökohdat (Lähde: Korkea-asteen opettajakysely) Väittämästä Suomeen ei tarvita valmistuttamiseen ja tuotantoon liittyvää osaamista, koska kaupallinen teva-alan tuotanto tulee ulkomailta oltiin melkein yksimielisesti eri mieltä. Nykyisen alan koulutuksen jakautumisen yliopisto- ja ammattikorkeakoulun kentällä arvioi 85,7 % vastaajista sellaisenaan tarkoituksenmukaiseksi. Väittämä Nykyinen yliopistokoulutus alalle on riittävä ja vastaa työelämän osaamistarvetta tulevaisuudessa jakoi tasaisesti mielipiteitä. Vastaavasti ammattikorkeakoulutuksen tarjonta ja aloituspaikkojen jakauma ei sellaisenaan vasta työelämän osaamisen tarpeita tulevaisuudessa, arvioi 62,7 % vastaajista. 232

233 Aloituspaikat Kysymys alan korkeakoulutukseen aloituspaikkojen tarpeesta tulevaisuudessa jakoi mielipiteitä. Huomattava enemmistö oli sitä mieltä, ettei lisää aloituspaikkoja tekstiilija vaatetusalan korkeakoulutukseen tarvita, mutta tarkennusta toivottiin aloituspakkojen kohdistamiseen. Vastanneista 33,3 % otti kantaa vestonomi-tutkinnon aloituspaikkojen lisäämisen puolesta. Vestonomi-tutkinnon aloituspaikkoja on lähivuosien aikana valtakunnan tasolla lopetettu eniten (vrt. Jyväskylän AMK ja Keski-Pohjanmaan AMK). Tutkinnon aloituspaikkojen lisääminen on kyselyn mukaan perusteltu varsinkin pääkaupunkiseudun vaatetusalan koulutusohjelmaan. Tekstiili-insinöörikoulutuksen aloituspaikkamäärään (15 20) valtakunnan tasolla oltiin tyytyväisiä, mutta erikseen korostettiin, että aloituspaikkamäärä riittää vain, jos näihin saadaan tarpeeksi hakijoita. Muotoilun koulutuksessa nostettiin esiin, että muotoilijatutkinnon aloituspaikkavähennyksistä tulisi luopua, koska muotoilu vaikuttaa positiivisesti alueen yrittäjyyteen ja kauppaan. Koulutusaluevaje Lisäksi selvitettiin, millä alan koulutuksen alueella tarvitaan tulevaisuudessa uutta korkeaasteen koulutusta ylemmän ammattikorkeakoulun tai yliopiston maisteritason tutkintona. Kysymykseen oli lisätty tekstikenttä, johon opettajilla oli mahdollista kirjoittaa omia näkemyksiänsä koulutuksen tulevaisuuden tarpeista. Suurin osa vastaajista ehdotti alalle laaja-alaista ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoa vaatetusalan koulutusohjelmaan tai kansainvälistä yhteistutkintoa (muodon- ja laadunhallinta sekä soveltavat materiaalit ja funktionaaliset tuotteet). Vaihtoehtoisesti ehdotettiin perinteiset koulutusalojen rajat ylittävän vestonomi-tyyppisen koulutuksen siirtämistä Aalto-yliopistoon, jossa teoriassa tieteiden välinen koulutus on toivottua. Lisäksi ehdotettiin alalle omaa tieteiden välistä maisterin tutkintoa. Yleisesti peräänkuulutettiin joustavaa tutkimustoimintaa sekä käytännönläheistä tutkimusta. Kansainvälisen yhteistyön toivottiin laajentuvan kansainväliseksi yhteistutkinnoksi. Lisäksi esitettiin kestävän kehityksen osaamiseen johtavaa koulutusta. Opettajien kommentit: Vestonomi (YAMK) olisi perusteltu, koska työelämässä tuotanto pysyy kehittyvillä markkinoilla ja siihen tarvitaan kokonaan uudenalaista osaamista. Vaihtoehtoisesti koko vestonomi-tutkinnon voisi siirtää Aalto-yliopistoon ja perustaa alueelle lisäksi maisteritutkinto. Ainakin teoriassa Aalto-yliopiston koulutusta eivät rajoita koulutusalan rajat. Ylempi amk-tutkinto vaatetusalan koulutukseen, kansainvälinen yhteistutkinto. Muodon- ja laadunhallinta sekä soveltavat materiaalit ja funktionaaliset tuotteet myös kaavoituksen kannalta. Pitäisi voida suorittaa tekstiili- ja vaatetusalan tutkimusta joustavammin. Sitä tarvitaan lisää erityisesti kestävän kehityksen ja uuden teknologian osalta. Tällä hetkellä tutkimustoimintaa on liian vähän ja sitä ei ole olemassakaan AMK:ssa. Se on mahdotonta myös opsien takia, ne ovat liian sidottuja. Kestävän (kehityksen mukaisen) muodin osaajia tarvitaan, oli sitten kyseessä materiaalien ekologisuus ja eettisyys tai halpamaassa tuotetun tuotteen sosiaalinen kestävyys (fair trade yms.). 233

234 Tekstiili- ja vaatetusalan korkeakoulutuksen tulevaisuuden tarpeet Opettajien näkemyksien pohjalta koottiin kuvaus tekstiili- ja vaatetusalan korkeakoulutuksen tarpeesta tulevaisuuden Suomessa. Opettajien mukaan Suomeen tarvitaan: Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen sisällön ja tavoitteiden valtakunnallista koordinointia: tällä hetkellä on vaara, että jonkin alueen osaaminen häviää (esimerkiksi vestonomija tekstiili-insinöörin osaaminen, nahka- ja turkisalan osaaminen, vaatetusalan teknologiaosaaminen). koulutussuunnittelussa pitäisi huomioida valtakunnallisesti myös alueellinen tarve ja merkitys. Tarvitaan lisää tutkimusta ja havainnollisempaa tilastointia tekstiili- ja vaatetusalan eri koulutuksista ja työllistymisistä. kansainvälistä bisnestä tukevaa poikkialaista koulutusta ja tutkimusta teva-alalle oma ylempi ammattikorkeakoulututkinto tai poikkitieteellinen maisterin tutkinto, mikä syventää kansainvälisen kaupan ja tuotannon laadunhallintaa. parempaa koulutuslaitosten keskinäistä yhteistyötä ja lisää kansainvälisyyttä, esimerkiksi kansainvälinen yhteistutkinto. koulutusten terävöittämistä ja aloituspaikkojen täsmällisempää kohdentamista teva-alan insinöörikoulutus. Insinöörikoulutukseen tarvitaan lisää näkyvyyttä, jotta se tukisi yliopistossa opiskelevien pääaineenvalintaa ja jotta ammattikorkeakoulussa teva-alan koulutukseen saadaan tarpeeksi hakijoita. vestonomi-koulutus. Vestonomi-koulutukseen tarvitaan työelämälähtöiset kompetenssit (ennen 2012 uudistuksia voimassa olleet kompetenssit), lisää aloituspaikkoja, ylempi ammattikorkeakoulututkinto. nahka- ja turkisalalle asiantuntijatason koulutus/tutkinto. valtakunnallista koordinointia teva-alan ammattikorkeakoulututkintoon johtavan aikuiskoulutukseen ja korkea-asteen täydennyskoulutukseen, jotta työelämässä ansioituneille suodaan asiantuntijuuden päivittämisen mahdollisuus. Tällä hetkellä tarjonta on hajanaista ja satunnaista. tekstiili- ja vaatetussuunnittelijoiden koulutusta tulee valtakunnallisesti vähentää. yleistä muotoilukoulutusta tulee suunnata tarkemmin alakohtaiseen osaamiseen. 234

235 21 Alan koulutuksen uhkakuvia Opetus- ja kulttuuriministeriö on koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa linjannut koulutuksen kehittämistavoitteita vuosille Kehittämissuunnitelma perustuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa asetettuihin koulutusja tiedepoliittisiin tavoitteisiin. Kehittämissuunnitelman mukaan ammatillista koulutusta kohdennetaan uudelleen alakohtaisten ja alueellisten tarpeiden sekä väestökehityksen mukaisesti. Suunnitelman mukaan koulutustarjontaa vähennetään merkittävästi kulttuurialalla (50 60 %). Lisäksi vähennystä kohdennetaan matkailun, ravitsemusalan ja tietojenkäsittelyalan koulutukseen sekä joillekin tekniikan ja liikenteen aloille. Merkittävää lisäystä tehdään sosiaali- ja terveysalan koulutukseen (lukuun ottamatta kauneudenhoitoalaa) sekä ajoneuvo- ja kuljetustekniikan sekä kone-, metalli- ja energiatekniikan aloille. Valtionhallinnossa on valmisteltu useita kiperiä uudistuksia, jotka ovat saaneet jo ennen valmistumistaan runsasta kritiikkiä. Valtion säästötoimet heijastuvat suoraan sekä ammatilliseen lisäkoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen että ammattikorkeakouluihin. Opetuksen tarjonta tulee vähenemään kaikilla koulutustasoilla. Välttämätöntä on tarkastella Suomen eri alueiden koulutustarjontaa kokonaisuutena vain siten saadaan kattava kuva siitä, miten vähennystarpeet alueille on suunnattava. Keskeisenä kriteerinä koulutuspaikkojen vähentämisessä täytyy muistaa nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kirjeessään koulutuksen järjestäjille (OKM/32/531/2012) tiedottanut ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärien uudelleen suuntaamiseen ja rakenteellisen kehittämisen toimeenpanoon liittyviä asiakokonaisuuksia ja aikatauluja. Kirjeen mukaan koulutustarjontaa supistetaan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Pohjanmaan suuralueella (Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Pohjanmaa). Myös aikuiskoulutukseen kohdistuu vähentämistarvetta. Enimmäisopiskelijamääriä vähennetään asteittain vuosina Opiskelijamäärävähennys olisi yhteensä Suomessa noin opiskelijaa vuosina 2014 ja 2015 sekä vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee indikaattorien (muun muassa vetovoima, työllistyminen, läpäisy) laskennan avulla koulutuksen järjestäjäkohtaisia vähentämisesityksiä. Opiskelijamäärien vähennys ammatillisessa peruskoulutuksessa on noin aloittajaa perustuen muun muassa ikäluokkien pienenemiseen. Vähentämistarpeiden ehdotusten pohjaksi on koottu ennakointituloksia väestönkehityksestä ja työvoimatarpeesta sekä tarkasteltu alueiden koulutustasoa, työllisyystilannetta sekä koulutuksen vetovoimaisuutta. Ne ovat osittain oppilaitoksista riippumattomia tekijöitä. Yksittäisiä koulutuksen järjestäjiä koskevat ratkaisut supistuksista ja lakkautettavista opiskelijapaikoista selviävät vasta tämän julkaisun mukaisen selvitystyön jälkeen, kun opetus- ja kulttuuriministeriö on tutkinut ammatillisen koulutuksen järjestäjien antamat lausunnot suuraluesuunnitelmista ja tehnyt niiden pohjalta päätökset. Toisen asteen koulutuksen uhkakuvia tekstiili- ja vaatetusalalla Koulutuksen järjestäjien edustajilta tiedusteltiin näkemyksiä tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen suurimmista uhkakuvista. 44 henkilön vastauksista ilmeni, että muun muassa alan arvostuksen puute ja huono imago, alan osaamisen katoaminen, alan koulutuksen 235

236 loppuminen, alan huono työtilanne sekä ikäluokkien ja nuorten määrän pieneneminen ovat uhkia koulutuksessa. Yleisesti suurta huolta koulutuksen järjestäjille aiheuttavat pienenevät ikäluokat. Väestörakenteen kehittymisen ennuste on kuvassa 76, jossa selkeästi on havaittavissa ikäluokkien pieneneminen 2000-luvulla. Ikäluokkien pieneneminen vaikuttaa aloituspaikkojen supistamistarpeeseen ja sillä on edelleen vaikutusta siihen, mitkä koulutusalat jäävät jäljelle tai jopa koko koulutuksen lakkaamiseen. Alan työpaikkojen vähäisyys koetaan myös haasteena. Koulutuksen järjestäjien mielestä työelämän ja ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin ei reagoida riittävän nopeasti alan koulutuksen toteutuksessa. Suurimpia uhkia voi olla alan arvostuksen puute ja imagon heikkeneminen. Koulutus ei ole riittävän mediaseksikästä tai haluttua nuorten keskuudessa. Alan vetovoima nähdään heikohkona juuri nuorten hakijoiden keskuudessa. Pelkona on vaatetusalan osaamisen katoaminen. Uhkana koetaan paikoilleen jääminen eli koulutetaan ja opetetaan niin kuin on aina ennenkin tehty. Ellei eletä ajan hengessä ja uudistuta ja ellei toiminta perustu työelämän tarpeisiin ja tulevaisuuden osaamisvaateisiin, koulutus ei pysy yleisessä kehityksessä mukana. Koulutusohjelmia ja opetusmenetelmiä pidetään vanhanaikaisina, ne eivät edistä alan kehittymistä eivätkä työllistymistä alalle. Ammattitaidon ohentuminen, lähiopetustuntien väheneminen, opetuksen resurssien suuntautuminen muuhun kuin opetukseen ja opiskelija-aineksen heterogeenisuus eivät alan kehitystä kohenna. Uhaksi koetaan myös opettajien vähäinen innovatiivisuus, opetustyön hoitaminen huonosti ja välinpitämättömyys opiskelijan oppimisen tavoitteista. Kuva 76. Väestön ikärakennemuutos (M. Ropponen, Koulutustoimikuntien ennakointi-iltapäivä ) 236

237 Suuria uhkia voivat olla myös yhteiskunnan määräykset, jotka kohdentuvat yrittäjältä vaadittuihin monimutkaisiin vaatimuksiin, jossa todellista monimuotoista yrittäjyyttä ei sallita. Myös liian suuret ja joka puolelle levittyneet halpatuontiketjut vievät asiakkaita ja arvostusta ompelijan tekemästä yksilöllisestä laadukkaasta työstä tai hintavuudesta. Tuijotetaan vain halpatuontimaihin. Valtion linjaukset naisvaltaiselle alalle muun muassa ennen äitiyspakkausten tuotteet olivat kotimaassa valmistettuja, näin turvattiin naisten työllisyys ja tuettiin lapsiperheitä. Nyt nämäkin eurot valuvat ulkomaille. Yhtenä suurena uhkana pidetään ymmärtämättömyyttä siitä, että kulttuurialan koulutuksen saanut voi työllistyä todella monipuolisesti. Työpaikka voi olla niin teollisuudessa, kaupan alalla, julkisella sektorilla kuin pienissä ja keskisuurissakin yrityksissä. Kulttuurialalta valmistunut voi myös luoda itse työpaikkansa ja ryhtyä yrittäjäksi. Alan koulutuksen tarvetta arvioidaan liikaa vaatetusalan teollisuuden ja työpaikkojen suhteessa. Pitäisi ajatella omaa yrittäjyyttäkin. Verrataan koulutuspaikkoja ja käsi- ja taideteollisuusalan työpaikkoja. Todellisuudessa artesaanit sijoittuvat hyvin monenlaisiin työpaikkoihin ja työtehtäviin. Siis koulutetaan näitä erikoisosaajia liian vähän. Käsi- ja taideteollisuusalan koulutuksen suurimpana uhkana on päättäjien talouden ja teollisen ajattelun määrittämä näkökulma ratkaisujen teossa. Alan koulutus tarjoaa kuitenkin laadullisen vaihtoehdon nuorelle kasvaa, etsiä itseään ja siis välttyä syrjäytymiseltä. Opinnot tuottavat ongelmanratkaisutaitoja ja elinikäistä hyvinvointia. Kuluttajien ostopäätöksen ratkaisee pääosin tuotteen hinta ja eittämättä kaukana tuotetut hyödykkeet ovat tällä hetkellä halvempia. Mistä löydetään pitkäjänteisyyttä ja keinoja tukea innovatiivisuutta ja laajaalaisen tuotanto-osaamisen, käsityöläisyyden ja ammatinharjoittamisen säilyttämistä ja lisäämistä meillä Suomessa. Lähituotanto tukee kestävää kehitystä monesta näkökulmasta (ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen). Sähköinen kaupankäynti on yksi mahdollisuuksia lisäävä ja sijainnin merkitystä vähentävä elementti käsityöläiselle. Suurin uhka tulee siis koulutuspaikkojen määrää määrittelevän hallinnon piiristä. Työllistymisen ja tarpeen vaikutuksissa ei oteta huomioon yrittäjyyttä ja sen tuomaa työllistymistä. Tekstiili- ja vaatetusalan korkeakoulutuksen uhat Korkea-asteen opetushenkilöstöä pyydettiin kyselyssä nostamaan esiin koulutukseen kohdistuvia uhkia. Alla on koottu ammattikorkeakoulujen ja korkeakoulujen opettajien ajatuksia: Tekstiili- ja vaatetusalan tutkinnot lopetetaan korkea-asteen oppilaitosten paikallisilla päätöksillä. Ammattikorkeakoulujen itsehallinta ei palvele alan työelämää. Alan koulutuksesta päättävillä ei ole itsellään ymmärrystä alasta ja sen tarpeista. Koulutusala ja/tai -ohjelma ohjaa opetusta sisällön tasolla ja rajoittaa koulutuksen työelämäehtoista kehittämistä. Puutteellinen yhteistyö yritysten, alan järjestöjen sekä eri koulutusten välillä. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen valtakunnallinen pirstaloituminen. Valtakunnallisesti koulutuksissa paljon päällekkäisyyksiä. Poliittinen ymmärtämättömyys, resurssien väärä kohdentaminen ja supistaminen: o Pienten yksikköjen hävittäminen ja koulutuksen keskittäminen jättiorganisaatioihin johtaa enenevin määrin tekstiili- ja vaatetusalan näkymättömyyteen ja vaikutusmahdollisuuksien vähenemiseen. o Taloudelliset paineet yhdistää koulutuksia johtaa yleisosaamiseen ja erikoisosaaminen häviää. o Puuttuu poliittinen tahto pienten alojen säilyttämiseen. o Säästäminen opettajien ammattitaidon ylläpitämisen ja opetuksen kehittämisen kustannuksella. 237

238 Alan kasaantuminen vain tietyille alueille, jolloin alueellinen vaikuttavuus koko maasta katoaa. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen valtakunnallinen pirstaloituminen. Alan tuntemuksen ja arvostuksen puute työllistäjänä. Alan vähättely oppilaitoksissa ja opettajien asiantuntijuuden mitätöinti. 2. asteen koulutuksessa epäselvä fokus. Työelämämuutokset jatkuvat ja kiihtyvät. Ammattikorkeakoulujen rahoituspohjamuutos: o Uusi rahoituspohja tasaa koulutuksen rahoituksen eri koulutusalojen välillä. Aiemmin kulttuurialan koulutus on saanut enemmän rahoitusta koulutuksen järjestämiseen (opiskelijamäärän mukaan). Rahoituksen tasajako koulutuksessa tarkoittaa kulttuurialan koulutuksen sisällön suunnittelussa suuria muutoksia. o Ammattikorkeakoulurahoituksesta pyritään yhä enemmän hankkimaan hankerahana yrityksistä. Tekstiili- ja vaatetusala on tyypillisesti pk-valtainen ala, josta hankerahoituksen saanti on ongelmallinen. Puutteellinen rahoitus voi aiheuttaa muutoksia alan ammattikorkeakoulutukselle. 238

239 22 Työelämän muutostrendit ja koulutuksen kehittäminen Työelämältä kartoitettiin kyselyllä työelämässä tapahtuvia muutostrendejä ja koulutuksen kehittämisehdotuksia. Kyselyyn vastasi 166 työelämän edustajaa. Yksi työelämänedustaja kyseisessä kyselyssä saattoi edustaa useampaa tahoa seuraavan esityksen mukaisesti: johtoa edusti 72,3 % vastaajista ja reilut 40 % edusti tuotantoa, myyntiä tai tuotekehitystä. Hieman alle 40 % vastaajista työskenteli markkinoinnin tai asiakaspalvelun parissa. Vastaajayritykset sijaitsevat alueellisesti kattavasti siten, että 18,2 % yrityksistä sijaitsee Pirkanmaalla, 15,8 % Uudellamaalla, 14,5 % Pohjois-Pohjanmaalla, 13,3 % Etelä-Pohjanmaalla, 9,1 % Varsinais-Suomessa ja 6,7 % Satakunnassa sekä 6,7 % Pohjois-Savossa. Seuraavaan listaan on työstetty yhteenveto työnantajien näkemyksistä: Alan tulevaisuus huolestuttaa. Alalta puuttuu valtion tuki. Nyt vallalla oleva käsitys suomalaisesta korkeasta laadusta on kyseenalaistettava, koska suomessa ei ole enää osaamista, joilla niitä huipputuotteita valmistetaan. Käsitys, että korkealaatuinen design on pelastus alalle, on kyseenalaistettava, jos suomesta ei löydy valmistamiseen osaamispääomaa. Vaatteiden alusta loppuun valmistusosaaminen heikkenee suomessa, vaikka huippuosaamista tarvitaan. Kuluttajien laatutietoisuus ja -vaatimukset kasvavat jatkuvasti: suomalainen tuote ei pärjää tulevaisuudessa kansainvälisessä laatuvertailussa, koska paikallisia hyviä tekijöitä ei löydy enää. Globaalinen vastuuajattelun syveneminen suomalainen osaaminen osana kansainvälistä tuotantoketjua. On löydettävä uusia visioita mitä tehdään ja miten tuotetaan. Vain kansainvälistyminen mahdollistaa kasvun tulevaisuudessa: o Pienet ja nuoret yritykset toimivat paikallisesti, suuret ja vanhemmat yritykset ovat kansainvälistyneet Pienyrittäjyys loppuu, koska taistelu kauppa- ja halpatuoteketjuja vastaan on liian kova. Korjausompelupalvelu lisääntyy. Lähituotannon työvoimakustannukset ja niiden jatkuva nousu suomessa ovat suuri haaste paikallisesti toimiville yrityksille. Suomalaisen työn kustannukset näkyvät tuotteen hinnassa. Suomalainen tuotantolaitos pärjää tulevaisuudessa vain erikoistumalla, erillistämällä tuote teollisuustuotteesta sekä reagoimalla nopeasti tarpeisiin (pienet sarjat ja palvelu). Lähituotanto tulee lisääntymään piensarjojen osalta, toisin kuin suurtuotanto, mikä pysyy kehittyvillä markkinoilla. Nettikauppa alkaa olla ehdoton vaatimus menestymiselle. Yrityksissä panostettavaa jatkuvasti tuotteiden toimivuuteen ja innovointiin sekä markkinointiin ja sosiaalisen median tuomiin mahdollisuuksiin. Alalla panostettava brändäyksen tuomiin kaupallisiin mahdollisuuksiin. Pienyrittäjat panostavat kestävään kehitykseen, omaperäisyyteen, kotimaisuuteen, piensarjoihin. Kuluttajat ovat valmiit maksamaan suomessa tuotetusta tuotteesta enemmän. 239

240 Käsityöalojen kentässä panostettava laatuun ja markkinointiin. Yrittäjyyden pohjalta toimiminen alalla kasvaa. Laadukas taidekäsityö on vain pienen kuluttajaryhmän kiinnostuksen kohde. Saamenkäsityö suomalaistuu. Ammatillisia käsityötuotteita rinnastetaan enenevin määrin mä osaan itsekin tehdä tuotteisiin. Kaupan rooli muuttuu, koska sesongit muuttuvat. Sesonkiluontoisuus lisääntyy, työvoiman järkevä työllistäminen muuttuu haastavammaksi, tulevaisuudessa tarvitaan joustavia ja monialaisiin tehtäviin kykeneviä työntekijöitä. Tulevaisuuden työtehtävät vaativat moniosaamista. Tekstiilihuolto on hinnoiteltu palveluna liian kalliiksi suhteessa halpatuontiin. Tekstiilihuolto kasvaa tulevaisuudessa, koska kestävä kehitys on muotia ja kierrätysvaatteiden huolto vaatii osaamista. Koulutus painottuu liikaa suunnitteluun ja teknisen puolen osaajia on vaikea löytää. Runsaan tarjonnan takia suunnittelun orientaatio muuttuu: suunnittelijaa tarvitaan asiakkaan avuksi persoonallisen pukeutumisen suunnitteluun, jossa tuotteet valitaan valmiista valikoimista. Työelämän kehittämisehdotuksia alan koulutukseen Työnantajien edustajilla on useita ehdotuksia alan tutkintojen kehittämiseen. Kaikissa alan tutkinnoissa korostettiin alan tietouden merkitystä sekä hyviä yleistaitoja alasta, hyvää kielitaitoa ja tietoteknistä osaamista. Työnantajien mukaan tulisi yhteistoiminta alan eri koulutusasteiden, eri koulujen ja ammattien välillä aloittaa jo opiskeluaikana, jolloin syntyisi luontevia verkostoja, joita voisi hyödyntää edelleen työelämässä. Työelämää varten toivottiin täydennyskoulutustarjontaa, esimerkiksi alan tietoteknisten taitojen päivittämiseen. Etelä-pohjalainen yritys ehdotti yhteistyötä tekstiilialan koulutusten järjestäjien kanssa ja toivoi pääsevänsä osallistumaan tekstiilipuolen opiskelijoiden perusopetukseen. Yrityksen mukaan opetukseen voisi sisällyttää työelämässä tapahtuvia tuotannon opintoja. Yritys toivoi kouluttajien yhteydenottoja työelämässä tapahtuvan opetuksen tarkempaa suunnittelua varten. Työnantajat nostivat esiin myös huolensa alan ammatillisen opetuksen tasosta ja tulevaisuudesta. Työnantajien mukaan on valitettavaa, että osaavista opettajista, jotka ottavat työnsä tosissaan, on puutetta. Ammattikorkea-asteen opettajille esitettiin työharjoittelun sisällyttämistä työhön tietojen päivittämiseksi. Alalle toivottiin lisäksi nuoria työelämää kokeneita opettajia, joilla kielitaito sekä tietotekninen osaaminen olisivat ajan tasalla. Nuorten yrittäjyys nostettiin esiin työnantajien osalta. Yrittäjiksi aikoville nuorille toivottiin oppilaitokselta kannustuksen lisäksi asennekoulutusta, hyvää ammatillista osaamista sekä täsmäkoulutusta yrittäjyyteen. Lisäksi kerrottiin, että maakuntiin on vaikeaa löytää osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa ja useissa yrityksissä koulutetaan työntekijöitä itse. Siitä syystä pidettiin tarpeellisena, että tutkintojen työharjoittelun ja työssäoppimisen aikaa pidennettäisiin tulevaisuudessa tarpeellisen työkokemuksen hankkimista varten. Lisäksi esitettiin, että opiskelijoita pitäisi koulusta käsin ohjata työharjoitteluun niin pieniin kuin myös isoihin yrityksiin sekä rohkaista lähtemään myös ulkomaille. 240

241 Työelämän toimenpide-ehdotuksia alan toisen asteen koulutukseen Työnantajien mukaan pitäisi toisen asteen koulutuksessa keskittyä valmentamaan opiskelijoita suorittavaan työhön, ei niin, että taiteelliseen ilmaisu korostuu. Opetuksessa toivottiin korostettavan nykyistä enemmän laadukkaan tekemisen arvostamista. Toisen asteen tutkintojen osalta työnantajat kertoivat huolensa, ettei maasta löydy enää taitavia ompelijoita, kaavoituksen osaavia ompelijoita, leikkaajia, kaavoittajia, neulojia, ketlaajia jne. Erityisesti korostettiin huolta ompelu- ja kaavoitusosaamisen rapistumisesta tulevaisuudessa. Peräänkuulutettiin varsinkin monitaitoisia ompelijoita sekä sarjatyön ja vaiheompelun osaamista. Työnantajien mukaan näyttää siltä, että tulevaisuudessa näissä ammateissa taitavat tekijät loppuvat maasta. Ammatillisen toisen asteen koulutukseen peräänkuulutettiin suoritustason työtehtäviin riittävän ammatillisen osaamisen opettamista. Työnantajien mukaan ammattitaito rakentuu perusosaamiseen, alan historiakoulutukseen, materiaalien tuntemukseen, riittävien perustekniikoiden hallintaan sekä työssäoppimiseen. Lisäksi ehdotettiin vähintään 3 vuotta kestävää ammatillista koulutusta. Alan tutkintoihin toivottiin pääsykokeita, mikä mahdollistaisi koulutukseen pääsemisen myös hyvät kädentaidot omaaville heikoimmille oppilaille. Ammattitaidon opettamisessa ehdotettiin tulevaisuudessa panostettavan nykyistä enemmän oppilaille alan perustaitojen, kuten kädentaitojen ja käsityötaitojen, opettamista sekä laadukkaan vaatteen valmistamiseen tarvittavaa käytännöntyötä ja tarkkuutta. Työnantajien kokemuksen mukaan juuri näissä asioissa lähdetään työpaikoilla nykyisin usein liikkeelle nollasta, koska oppilaat eivät olleet koulutuksesta saaneet työhön tarvittavaa osaamista. Sitä, ettei valmistukseen tarvittavaa ammattitaitoista henkilökuntaa enää löydy, pidettiin jo tällä hetkellä kasvun esteenä. Ammatillisen toisen asteen tutkintoihin toivottiin myös hyvään perusosaamiseen pohjautuvaa erikoistumista, mikä mahdollistaisi paremman ammattitaidon kehittymisen jollain tietyllä alueella. Esimerkiksi erikoistumista ehdotettiin kaupan puolelle, teatteri- ja esitystekniikkaan, tietotekniseen osaamiseen, sarjatyöhön, monitaitoiseen ompeluun ja kaavoittamiseen. Nykyinen koulutus miellettiin monen työnantajan mukaan liian moneen tekstiili- ja vaatetusalan työhön valmentavaksi, jolloin opiskelija ei opi mitään niistä kunnolla. Lisäksi työnantajat kiinnittivät huomiota riittävän tasokkaan opettamisen takaamiseen tulevaisuudessa. Työnantajien mukaan oppilaitoksissa toimii paljon iäkkäitä opettajia, jotka ovat jäämässä kohta eläkkeelle. Tilalle toivottiin nuoria ja ammattitaitoisia opettajia. Samalla esitettiin huoli, mistä nuoret hankkivat tulevaisuudessa opetukseen tarvittavan ammattitaitonsa. Työnantajien palautteessa arvioitiin toisen asteen työssäoppimisen arviointiasteikko (1 3) sekä arviointikriteerit sellaisenaan toimimattomiksi ja liian vaativiksi korkeimman arvosanan osalta. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että ensimmäisen vuosikurssin aikana tai jälkeen on vaikeaa työllistää työssäoppijaa liian puutteellisen osaamisen takia. Tekstiilihuoltokoulutukseen toivottiin panostusta uusien materiaalien ja puhdistusaineiden tuntemuksen opettamisessa sekä asiakaspalveluosaamisen kouluttamisessa. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että pesula-alan koulutusta on lisättävä, että saadaan pesuloiden eri tehtäviin koulutettua henkilökuntaa. 241

242 Turkisosaamisen säilymisen osalta Suomessa esitettiin syvä huoli, koska turkistuotanto ja valmistustaito on häviämässä maasta. Työnantajien mukaan turkisalan koulutusta tarvitaan koko prosessin osalta: raaka-aineentuotannosta turkistuotteen valmistukseen. Saamenkäsityöalan kouluttamiseen toivoivat työnantajien edustajat omaa opetussuunnitelmaa, jonka pohjana on saamelainen kulttuuri ja filosofia (arvot, käsitykset, kriteerit jne.) eikä valtakunnallista opetussuunnitelmien perustaa, jos opetuksella halutaan säilyttää ja kehittää saamenkäsityöosaamista tulevaisuudessa. Työnantajien mukaan valtakunnallinen opetussuunnitelma ei tue saamelaiseen kulttuuriin kuuluvaa holistista ajattelua sekä niitä käsityksiä, arvoja ja kriteereitä, jotka ovat keskeisiä saamelaisessa kulttuurissa. Jalkinealan osaamisessa tärkeimpänä pidetään ydinosaamista, joka koostuu teknisestä osaamisesta ja materiaaliosaamisesta. Kun ydinosaaminen on hallussa, voidaan hankkia muuta osaamista ja erikoistua. Jos koulutusta ollaan lopettamassa kokonaan, pitäisi löytää mahdollisuus vaikuttaa koulutuksiin alalta käsiin. Työelämän toimenpide-ehdotuksia alan korkea-asteen koulutukseen Ammattikorkeakoulututkintojen osalta nostettiin useiden työnantajien taholta esiin suunnittelijoiden paljous sekä ammattikorkeakouluista valmistuvien suunnittelijoiden työtehtäviin riittämätön osaamisen taso. Työnantajien mukaan suunnittelijakoulutusta on Suomessa supistettava edelleen rajusti, koska vain muutama saa tulevaisuudessakin työpaikan valmistumisen jälkeen. Loput yrittävät yrittää, mutta siihen ani harva kykenee. Suurin osa menee kortistoon tai muihin töihin. Työnantajien mukaan Suomeen ei tarvita B-luokan suunnittelijoita, vaan hyviä suunnittelijoita. Työnantajien mukaan on suunnittelijoiden koulutukseen muotoilun lisäksi lisättävä opetusta materiaalien ja tuotteiden käytettävyydestä sekä huollettavuudesta. On tärkeää osata pohjatyö ja toteutuksen eri vaiheet (valmistus, myynti, markkinointi, taloudenhallinta). Suunnittelun ja valmistuksen rinnalla nuorille suunnittelijoille pitäisi korostaa markkinoinnin merkitystä sekä myyntikanavien tuntemusta. Nuorille suunnittelijoille tulisi antaa jo koulutuksen aikana realistinen kuva alasta, opettaa keinoja massasta erottumiseen sekä tarjoa heille oikeita työkaluja alkuun pääsemiseen. Koulutuksessa tulisi työnantajien mukaan painottaa liiketoiminnallisuutta, koska työn tulisi myös elättää tekijäänsä ja pelkkä epäkaupallinen taiteellisuus ei riitä. Työnantajien mukaan edellä mainitun tiedon opettamiseksi ja välittämiseksi nuorille koulutusohjelmiin tarvitaan aitoa ymmärrystä luovien alojen toiminnasta ja ongelmista. Työnantajat peräänkuuluttivat suunnittelijan koulutuksen sijaan käytännönläheisempää koulutusta ja kertoivat, että alalla on esimerkiksi huutava pula suunnittelijan assistenteista sekä kokonaisuuden hallintaan kykenevistä moniosaajista, jotka osaavat tuotteistaa suunnittelijoiden visiot oikeiksi tuotteiksi. Työnantajien mukaan ammattikorkeakoulututkinnon pitäisi antaa valmiudet asiantuntijatason osaamiseen ja siten oikeaan työhön valmistumisen jälkeen. Myös syvällisempää erikoistumista pidettiin varteenotettavana mahdollisuutena nimenomaan korkea-asteen koulutuksissa. Alan korkea-asteen koulutuksessa tulisi huomioida nykyistä paremmin tuotantotaloudellinen näkökulma sekä verkostoitumisen merkitys. Koulutuksissa pitäisi opettaa alihankintaan liittyvää osaamista, sekä myyntiä, markkinointia että logistiikka. Peräänkuulutettiin 242

243 hyvää tuotetuntemuskoulutusta yhdistettynä markkinointiin ja taloushallintokoulutukseen sekä asiakaspalveluosaamista, kokonaisuuksien sekä verkostoitumisen hallintaa. Työnantajien mukaan pitäisi ammattikorkeakouluissa saavuttaa työhön riittävä osaaminen vaatetustekniikassa ja kaavoittamisessa. Vaatetusalan mallimestarikoulutusta on annettava myös tulevaisuudessa, ettei ammattitaito katoasi Suomesta. Kaavoitusosaamiseen kaivattiin näkemystä muun muassa erilaisista vartaloista ja mitoista. Koulutukseen toivottiin alan laaja-alaisen ymmärryksen lisäksi tuottavan työn näkökulmaa. Alan tekstiilikoulutusta on työnantajien mukaan jatkettava Tampereen ammattikorkeakoulussa, esimerkiksi on opetettava perusasioita, materiaalit, sidokset, tekniset vaatimukset (lujuudet, kutistumat jne.). Lisäksi ehdotettiin, että alan insinöörikoulutuksissa tulisi osana tutkintoa suorittaa tekstiilihuollon hygieniapassi. Lisäksi toivottiin ammattikorkeakoulujen yhteistyön tiivistämistä alan yritysten kanssa sekä toiminnan laajentamista ulkomaisiin yrityksiin. Työharjoitteluksi ehdotettiin vain todellisia, työllistävissä yrityksissä ja yritysyhteistyöhankkeissa tapahtuvia työharjoitteluja omien luovien projektien sijaan. Koulutuksen järjestäjien toimenpide-ehdotuksia koulutuksen kehittämiseen Koulutuksen ja työelämän organisaatioiden uudistuminen ei onnistu ylhäältä käsin käskyttämällä. Muutokseen innostumisen lähde löytyy tekemisen sisällöstä ja tarkoituksesta sekä työn ja sen tekijöiden arvostamisesta. Motivaatio uudistua syntyy vastuun antamisesta ja vastuun kantamisesta sekä ihmisistä välittämisestä, luottamuksesta ja osallisuudesta. Vaikka ei ole varmuutta toimintaympäristön kehityksestä eikä toimenpiteiden tuloksista, on uskallettava tehdä asioita, joita ei ole aikaisemmin kokeiltu. Tarvitaan tulevaisuudenkuvia ja samalla on jatkuvasti oltava valmiita tarkistamaan kurssia, että etenemme oikeaan suuntaan. Tavoitteiden takana olevat syyt tulee voida sisäistää, ja toiminnan perustelut on koettava mielekkäiksi. Jokaisen koulutusorganisaation jäsenen on koettava, että juuri hän voi vaikuttaa omilla toimillaan yhteiseen menestykseen. Tarvitaan myös uskoa yhteiseen parempaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuden elinvoima syntyy uudesta yritystoiminnasta ja sitä tukevasta koulutustoiminnasta. Uuden toiminnan luominen edellyttää strategista suunnittelua, sitä seuraavia toimenpiteitä ja selkeitä mittareita, joiden avulla toimintaa arvioidaan. Tarvitaan jokaisen organisaation käytännön tekoja ja dynaamista toimintaa. On muistettava, että kaikkeen toimintaan syntyy aikaa myöten kilpailua ja uusien innovaatioiden avulla kilpailussa voidaan menestyä. Tulevaisuudessa markkinaympäristö muuttuu toisenlaiseksi. Emme vielä tarkkaan tiedä, mitä muutoksia tulevaisuus tuo mukanaan. Usein vasta jonkin ajan kuluttua voidaan analysoida ne kehityskulut, joiden mukaan kehitys on kulkenut. Oman haasteen tuovat koulutustoimijoiden henkilöstön eläköityminen ja uuden henkilökunnan rekrytointi. Rekrytoinnin tulee olla suunnitelmallista ja oman henkilökunnan kouluttautumisen organisaatiolähtöisesti suunniteltua. Ongelmana on tulevaisuudessa osaajien hankkiminen koulutusorganisaatioiden palvelukseen. Koulutustoimintaan rakentuu aikaa 243

244 myöten kansainväliset markkinat. Liikkuvuus lisääntyy ja koulutustoimintaa pitää olla valmius toteuttaa eri kielillä eri kohderyhmille. Myös koulutuksen talous tuottaa haasteita. Ei voida olettaa että tulevaisuudessa olisi käytettävissä samanlaiset resurssit kuin on käytettävissä tällä hetkellä. Jokaisen on oltava valmis tehostamaan omaan toimintaansa. Koulutuksen rahoitus riippuu entistä enemmän toiminnan tuloksellisuudesta. Jatkossa kenttä saattaa jakautua omaa toimintaansa kehittävään menestyvään osaan ja hiljaa hiipuvaan resurssejaan menettävään osaan. Toiminnan on oltava niin tuloksellista että se mahdollistaa riittävät investoinnit koulutuksen kehittämiseen. Tarvitaan myös uutta liiketoimintaosaamista. Tarvitaan koulutustoimijoiden yrityksiä, joiden kautta voidaan tiettyjä toimintoja järjestää ja hoitaa, harjoitteluyrityksiä ja osuuskuntia. Jatkossa myös tapahtuu rakennemuutoksia ja toimijoita yhdistyy suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tärkeään rooliin tässä nousevat organisaation oman osaamisen hallinta ja sen kehittäminen. On oltava tieto, mitä osaamista organisaation jäsenillä on. Tarvitaan uusia koulutustuotteita, joita voidaan asiakkaille tarjota. Tutkintoon johtavan koulutuksen rinnalle tarvitaan lyhytkestoisia tuotteita, jotka voidaan räätälöidä asiakkaan tarpeisiin. Koulutustuotteet ja niiden tarjontamallit tulee jalkauttaa henkilöstön tietoisuuteen. Koulutustoiminta on toisen asteen koulutuksessa alueellista, ammattikorkeakoulutuksessa maakunnallista ja yliopistokoulutuksessa valtakunnallista. Usein koulutusorganisaatiossa pyritään hallitsemaan aikaa. Suunnittelun yksiköitä ovat tunnit ja ajanjaksot. Parempi lähestymistapa olisi aktiviteettien hallinta. Toimenpiteitä pitäisi voida tehdä projektimaisesti, ja resurssisuunnittelun pitäisi olla pitkäjänteistä ja lähteä koko organisaation näkökulmasta. Ongelmaksi on tullut resursoinnin heikkous. Resurssina on muutama tunti viikossa, jotka voi kehittämistoimintaan käyttää. Kun halutaan saada aikaan, pitää asiat tehdä valmiiksi saakka. Oppilaitosten opetussuunnitelmatyöskentelyn kehityssuuntia ja uudistamistarpeita Tässä koulutusselvityksessä kartoitettiin millaisia työelämään kytkeytyviä opetusmenetelmiä alan koulutuksessa oppilaitoksissa käytetään. Vastaajia oli 42. Opiskelijoiden työllistyminen koulutuksen jälkeen, yrittäjyyden korostaminen, modulointirakenteen kehittäminen, yksilöllisten opintopolkujen mahdollisuuksien havainnollistaminen sekä projekti- ja tiimioppimisen vahvistaminen nousivat selkeästi esille. Suuntautumisvaihtoehtoja uudistetaan vastaamaan paremmin työelämäkokonaisuuksia. Opetussuunnitelmien uudistamisvaiheessa olisi hyvä kuulla ammattialan opettajia, työelämää ja opiskelijoita ennen kuin lopullisia koulutusohjelmapäätöksiä tehdään. Kaikilla oppilaitoksilla ei ole käytössään sisäisiä tiedonsaantimenetelmiä työelämästä tai opiskelijoilta, ja esille nousi sellaisten mittareiden tarve, joilla opetuksen sisällön puutteet voitaisiin saada esille ja siten kehittää toimintaa jatkuvasti eikä viime hetkellä pakon sanelemana. Joustavien opintopolkujen (valinnat toisilta koulutusaloilta) mahdollistaminen tulee miettiä käytännössä kunnolla, ennen kuin edellytetään niiden toteuttamista. Ikävää on se, että markkinoidaan mahdollisuuksia, joita ei kuitenkaan käytännössä voida toteuttaa. Opettajan työ on entistä pirstaleisempaa ja tämä haasteellisuus heijastuu myös opetukseen. Perusasioiden opettamiseen tarvitaan aikaa. Sen päälle on helppo rakentaa uutta. Täytyy muistaa, mitkä ovat ne keskeiset ammatin osa-alueet, joihin oppilaitoksessa tulisi antaa valmiudet, ja toisaalta, mitkä asiat opitaan työelämässä. Aina tulee ottaa huomioon myös jatko-opintomahdollisuuksien takaaminen. 244

245 Opetussuunnitelman sisältöjä pyritään painottamaan alueiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi eräs koulutuksen järjestäjä on yhdistänyt tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelmat uudeksi koulutusohjelmaksi, jossa opiskelijan työllistyminen on fokuksessa. Monipuoliset käsityötaidot ja työelämän eri mahdollisuudet kaupan, stailauksen, tekstiilisisustuksen ja ohjaustyön näkökulmista kuuluvat tähän koulutukseen. Työssäoppimisen määrää on lisätty ja sitä on monilla aloilla jo 40 opintoviikkoa. Aitoja työelämälähtöisiä toimeksiantoja toteutetaan osana opintoja ja verkostoituminen on laaja-alaista. Koulutuksen järjestäjä tekee itsensä näkyväksi alueellaan osallistumalla erilaisiin alueellisiin projekteihin yhdessä yritysten kanssa. Laajat verkostot mahdollistavat osallistuminen valtakunnallisiin hankkeisiin. Sosiaalista mediaa hyödynnetään monipuolisesti ja yrittäjyys on aidosti osana opintoja luvulla aloitettu moduuliopetus on kehitetty monialaisessa oppilaitoksessa luokattomaksi järjestelmäksi. Opinnot voi aloittaa kaksi kertaa vuodessa. Seuraavaksi voidaan suunnitella valinnaisuuden lisäämistä. Tutkinnon osia ammattitutkinnosta voi jo nyt valita ja ammattitutkintojen suorittamisen mahdollisuuksia lisätään. Aikuisten käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon suorittamismahdollisuuksia lisätään ja kehitetään. Oppilaitosten opetussuunnitelmia on kehitetty työelämälähtöisesti. Kartoituksessa mainittiin LCCE-konsepti (Learning and Competence Creating Ecosystem), jossa yritysyhteistyöprojektit on upotettu jo OPSiin ja jokainen opiskelija tekee useita yritysprojekteja opiskelunsa aikana. Oppilaitoksissa pyritään kannustamaan eri alojen opiskelijoita verkostoitumaan yritystoiminnan avulla. Siinä apuna voi olla yrittäjyysvalmennus, ja henkilökunta on laatinut uudenlaista innovatiivista opetusmateriaalia, jossa aktivoidaan opiskelijaa sisäiseen yrittäjyyteen ja tietysti myös varsinaiseen yritystoimintaan esimerkiksi NY-toiminnan avulla. Keskeinen toiminnan lähtökohta on kannustaa opiskelijoita oma-aloitteeseen toimintaan ja tiedonhakuun. Opetussuunnitelma elää ajan hengessä huomioiden muutokset yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä. Viimeisin uudistus keskittyi opetussuunnitelman selkeään ulkoasuun ja mukaansatempaavaan ilmaisuun sisällön uudistamisen lisäksi. Tarkoitus on, että opetussuunnitelma on selkeä ja ymmärrettävä erityisesti opiskelijalle itselleen, mutta myös heidän vanhemmilleen ja tietysti työelämäkumppaneille. Koulutuksen järjestäjien kehittämisehdotuksia tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseen Koulutusselvityksessä tiedusteltiin, mihin suuntaan vastaajat haluaisivat kehittää teva-alan koulutusta. Tähän on koottu vastaajien eniten esittämiä kehittämisajatuksia. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta tulisi kehittää yksilöllisempään ja yrittäjämäisempään suuntaan sekä työelämälähtöiseksi monipuolisuus ja työelämäyhteistyö ovat avainsanat. Vaatetusalan koulutusta toivottiin kehitettävän kaupallisuuteen ja yrittäjyyteen sekä stailauksen, yritystoiminnan ja myynnin osa-alueille sekä vaatesuunnittelussa monipuolisempiin prosesseihin. Yhteistyötä kaupan, hallinnon ja markkinoinnin kanssa esitettiin lisättäväksi. Yrittäjyyden tulisi olla vahvasti mukana koulutuksessa opintojen alusta alkaen siten, että ajatukset suunnataan valmiin tuotteen myyntiin ja markkinointiin. Töitä ei tehdä nurkkiin tai itselle vaan aitoon tarpeeseen. Suunta on hyvä, mutta hyvältä kuulostaisi tietynlainen klusteriajattelu, jossa tutkinto muodostuu sen mukaan, millaisia tutkinnon osia opiskelija suorittaa. Yhä enemmän tarvitaan sellaista osaamista, joka ei ole puhtaasti perinteisen yhden tutkinnon osaamista, esimerkiksi tarvitaan kaupallista osaa- 245

246 mista ja valmistusosaamista. Lienee turhaa liittää joka tutkintoon suurta rimpsua erilaisia tutkinnon osia, kun ne voivat olla yhteisiä monien eri tutkintojen kanssa. Opiskelijalla pitäisi olla aito mahdollisuus poimia tutkinnon osia, esimerkiksi liiketalouden perustutkinnon asiakaspalvelun ja myynnin osia, artesaanitutkinnon tutkinnon osia jne. Erityisoppilaille pitäisi olla omat koulutukset, joissa lähdettäisiin oppilaille sopivalta tasolta ja oikealla nopeudella. Nyt opetussuunnitelman vaatimukset ovat kovat normaaliopiskelijallekin. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta pidetään liian laaja-alaisena vedettäväksi läpi kolmessa vuodessa. Sen vuoksi opiskeltavia asioita ei ennätä omaksua kuin pintapuolisesti. Koulutuksen täytyisi olla käytännönläheistä eli tekemistä. Kyselyyn vastaajat toivoivat perusasioiden oppimiseen runsaasti aikaa eli kaikkea mahdollista ei tarvitse oppia koulussa. Lähiopetustunteja toivottiin takaisin, käytännön työtä lisää sekä harjaantumismahdollisuuksia ja pohtimisrauhaa. Nyt opetussuunnitelmassa on todella paljon sisältöjä, jotka tulisi hallita. Osa koulutuksen järjestäjien edustajista esitti 2-vuotista koulutusta: tekevä taso ei paljoa teoriaopetusta vaan käytännön tekemisen kautta taitotaso hyväksi ja perusasiat hallintaan. Sen jälkeen yhdessä vuodessa perehdyttäisiin esimerkiksi markkinointiin, verkostoitumiseen, tuotekehittelyyn ja hankittaisiin ohjaamisen taitoja. Yhtenä ajatuksena esitettiin lyhyempää koulutusaikaa ja sen jälkeen mahdollisuutta erikoistua esimerkiksi vuoden mittaisilla syventävillä opinnoilla johonkin osa-alueeseen (juhlapuvut, kaavoitus ja muotoilu, miesten vaatteet, tms.). Tekstiili- ja vaatetusala koetaan erittäin monipuolisena ja laajana alana. Alan koulutuksessa tulisi ottaa huomioon, verkostoitumiseen, pienyrittäjyyteen ja kansainvälisyyteen kannustava ote. Koulutuksen tulisi olla muuttumiskykyinen, ajan hengessä elävä ja alueen elinkeinorakennetta tukeva. Tietotekniset mahdollisuudet, brodeeraus- ja painotekniikat, vaatetusalan tekniset ratkaisut, markkinointiin ja liiketalouden rajamaastoon sijoittuvat menetelmät tulisi olla hallussa. Suuri visio on eri koulutusalojen välinen yhteistyö. Vastauksista nousi esiin, että muun muassa kieliopinnot, graafinen suunnittelu ja atk-taidot tulisi ottaa mukaan opetussisältöihin. Esiin nostettiin myös kaavoituksen osuus ammatillisissa toisen asteen opinnoissa ja kysymys, tarvitaanko sitä? Kuinka moni yrittäjä kaavoittaa itse? Erityistekniikoiden osaamista ja opetusta ei pidä unohtaa alan koulutuksesta. Perinteen säilyttäminen ja toisaalta uudistaminen pitää näkyä alan koulutuksen sisällöissä. Alalle kaivattiin myös uudentyyppisiä tuotteita ja materiaaleja ( älykkäät tekstiilit ), voimakasta panostamista tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä panostaminen eri toimijoiden väliseen ja myös kansainväliseen yhteistyöhön. tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseen tulisi lisätä enemmän mahdollisuuksia uusien materiaalien, tekniikoiden ja sovelluksien etsimiseen. Opiskelijoille pitäisi antaa enemmän aikaa löytää innovatiivisia tuotteita, menetelmiä ja ideoita. Tekstiili- ja vaatetusalan (teollisen tekstiilin) koulutuksessa painottuu automaatio-osaaminen, atk ja laaja-alainen eri alojenkin (tekstiilin lisäksi muun muassa muovi, metalli, sähkö automaatio) osaaminen. Yhteistyötä pitää kehittää eri alojen ammatillisen koulutuksen sekä myös eri koulutustasojen kanssa eli ammatillinen koulutus oppisopimuksella ja yhteistyötä alan (TAMK) ammattikorkeakoulun suuntaan tiiviimmäksi. Kehittäisin käsityöyrittäjyyden näkökulmasta käsityötieteen koulutusta ja näin saisimme käyttöön alan tutkimustietoa. Suuntaisin tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta ehdotto- 246

247 masti kestävän kehityksen (ekologinen, sosiaalinen, kulttuurisen ja taloudellinen) näkökulmasta ja ohjaamana. Innovaatiot liittyvät enenevässä määrin kestävän kehityksen näkökulmaan ja aineettomiin palveluihin; hyvinvointiin, elämyksiin sekä käyttäjälähtöisyyteen. Käsi- ja taideteollisuusalalla tuotteistamisosaaminen on keskeistä. Lisäisin alalla toimivien opettajien tai kouluttajien mahdollisuutta tutkailla tulevaisuutta, toimia verkostoissa ja hankkia ammattialan tulevaisuuden osaamista. Millä pedagogisilla keinoilla tai menetelmillä tuotetaan tulevaisuuden työtehtävissä tarvittavaa osaamista? Pitäisikö pedagogisen täydennyskoulutuksen olla pakollista? Entä olisiko yhtenä perustavan laatuisena keinona ammatillisen toisen asteen koulutuksen opettajan työnkuvan ja työsopimuksien uudistaminen?! Oppilaitoksella voisi olla keskeisempi rooli työelämän kehittäjänä ja yritysten tulevaisuuden osaamisen: teknologia-, liiketoiminta- ja design -osaamisen tuottajina. Uudet innovaatiot syntyvät rajapinnoilla verkostoissa ja siksi painottaisin toimia, joilla kohotetaan ja lisätään oppilaitoksen roolia verkostomaisen toiminnan muodostamisessa ja kehittämisessä. Erityisesti käsi- ja taideteollisuusalan pienet toimijat, ammatinharjoittajat, hyötyisivät uudesta osaamisesta. Oppilaitos voisi toimia merkittävämpänä alueellisena vaikuttajana hankkimalla työelämää kehittävää rahoitusta. Alan opettajien kehittämisehdotuksia alan koulutukseen Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen kehittäminen toisella asteella Alan toisen asteen opettajilta tiedusteltiin, mitä asioita he muuttaisivat, jos he saisivat kehittää alan tutkintoja ja koulutusta. Käta-opettajat ovat tyytyväisempiä nykyisiin tutkinnon perusteisiin kuin teli-opettajat (teli ka 2,32 ja käta ka 2,53). Muutosta parempaan aikaisemmista tutkinnonperusteista ei juurikaan havaittu (teli ka 2,62 ja käta ka 2,79). Molemmat opettajaryhmät pitivät arviointikriteerejä liian moniselitteisinä. Ammattitaitovaatimuksia pidettiin liian vaativina suurimmalle osalle opiskelijoista. Alan perustaitojen ja tekemisen opettamista pidettiin erittäin tärkeänä ja asennekasvatusta pitäisi lisätä. Asiakaspalvelutyössä vaadittavien ominaisuuksien korostamista opinnoissa pidettiin tärkeänä. Tuen tarpeessa olevia opiskelijoita tulisi huomioida paremmin myös lahjakkaat opiskelijat tulisi ottaa huomioon entistä paremmin. Tärkeänä pidettiin myös koulutuksen alussa varmistusta alalle soveltuvuudesta. Opiskelijoille esitettiin samat väittämät kuin toisen asteen opettajille. Opettajat pitivät asiakaspalvelutyössä vaadittavien ominaisuuksien ko-rostamista opinnoissa tärkeämpänä kuin opiskelijat. Toisen asteen opettajat ja kaikkien alojen opiskelijat olivat yksimielisiä alan perustaitojen opettamisen tärkeydestä. Vertailtavuuden vuoksi sekä opettajien (toinen aste) että kaikkien opiskelijoiden vastausten keskiarvot on esitetty kuvassa 77. Väittämät on esitetty kuvan alla. 247

248 Kuva 77. Toisen asteen opettajat ja alan opiskelijat tutkintoja kehittämässä (Lähde: Toisen asteen opettajakysely) Muutoksia koulutuksen ja tutkintojen rakenteeseen sekä sisältöön Asennekasvatukseen lisää painotusta Asiakaspalvelutyössä vaadittavien ominaisuuksien korostaminen opinnoissa Lisää vähittäiskaupan koulutusta Lahjakkaiden opiskelijoiden motivoinnin lisääminen jatkokoulutusta kohtaan Yrittäjyyskasvatuksen lisäämistä opinnoissa Alan perustaitojen opettamista on pidettävä edelleen tärkeänä Panostusta opiskelun aikana tapahtuvaan työssäoppimiseen alan töissä Esim. tekniikan ja liikenteen- ja kulttuurialan vaatetusalan koulutus pitäisi yhdistää yhdeksi tutkinnoksi Kiinnostavuuden lisäys julkisuuden avulla (esim. kilpailut) Ammattiaineiden lisääminen osalle oppilaista, jotka pystyvät suorittamaan yleissivistäviä aineita nopeutetusti Koulutuksen alussa varmistus alalle soveltuvuudesta Opiskelijoiden turvallisuusasenteiden kehittäminen koulutuksessa Liiketalousosaamista lisää koulutukseen Tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden huomioiminen paremmin Enemmän tekemisen opetusta Taitaja2012-semifinaaleissa osallistujat ideoivat tekstiili- ja vaatetusalan kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä eri tahojen näkökulmasta. Kouluttajan näkökulmasta ehdotettiin muun muassa, että koulutukseen hakeutuville täytyy antaa totuudenmukaista informaatiota alasta. Toivottiin yhtä vaatetusalaa, jossa olisi eriytyvää valinnaisuutta: tekninen, kulttuuri, yksilöllinen, kauppa. Alan perustutkintoon kaivattiin yksinkertaista perusnimikettä. Perustason osaamista pidettiin tärkeänä ja sen yläpuolelle tarvitaan erikoisosaamista. Koulutukseen tulisi lisätä oppilaitosyhteistyötä ja kansainvälisyysosaamista. Osallistujat pohtivat koulutusta myös opiskelijan näkökulmasta. Opiskelijoille haluttaisiin opettaa uutta ja raikasta. Liian varhaisessa vaiheessa ei pitäisi erikoistua. Opiskelun tulisi olla kokeilevaa, joustavaa ja uusia innovaatioita tukevaa. Opiskelijoiden erilaisuus koettiin positiivisena asiana. Opiskelijoilla pitäisi olla mahdollisuus suorittaa opintojaan siten, että kaikkea ei tarvitsisi opiskella tietyn kaavan mukaan ns. putkeen. Työnantajan näkökulmasta pohdittiin, että tekstiili- ja vaatetusala on eräänlainen työhöntuloammatti. Perusosaaminen koettiin erittäin tärkeäksi. Osallistujien mukaan työnantaja 248

249 valitsee persoonia, jolloin eri tutkinnon merkitys hälvenee. Vanhat toimivat ammattinimikkeet saisivat pysyä. Työnantajien tulee ymmärtää eri alojen tutkinnot ja niiden painottuminen sisältöjen mukaan. Alan työllä tulee voida elää. Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen suorittamista pitäisi tukea. Taitaja2012-semifinaalien osallistujat arvioivat myös alan kehittämisen tarpeita. Alalla tulisi tarkastella kansainvälisiä ammattinimikkeitä ja vertailla niitä nykyisiin tutkintonimikkeisiin. Osallistuvat olivat sitä mieltä, että tekniikan ja liikenteen alan ja kulttuurialan koulutussisältöjä tulisi tarkistaa ja poistaa päällekkäisyyksiä. Miksi pidetään kahta perustutkintoa, koska ei löydy riittävästi eroja? Tulisi tarkastella kansainvälisen muodin suuntaa, mitä uusia mahdollisuuksia se antaa? Lisäksi ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja tulisi kehittää. Tähän on koottu toisen asteen tekstiili- ja vaatetusalan opettajien kehittämisehdotuksia erityisopetukseen. Ehdotuksia tutkinnon perusteisiin: Tavoitteita pitäisi madaltaa. Tutkintojen perusteet ovat vaativia ja koulutuksen mahdollisuudet joustaa monesti liian vähäiset. Tavoitteita tulisi tarkentaa. Valinnaisuudella voitaisiin kerryttää tai laajentaa ammatillista osaamista opiskelijan taidot huomioiden. Erityisopetuksen tutkinnon perusteet olisi tärkeää olla erikseen. Erityisopiskelijoiden kriteerit pitäisi selkeyttää valtakunnallisella alan soveltuvuustestillä, jolloin lähtötason mukaan voisi suunnitella opetuksen. Mukautetut tavoitteet puuttuvat. Entistä enemmän tuntuu siltä, että annamme terapiakoulutusta. Se on ok, mutta yhteiskunnan asettamia paineita muun muassa työllistymisen suhteen koulutusohjelma kyseiselle alalle pitää tällöin lieventää! Sosiaaliset taidot eivät riitä kaupan alalla tai ohjaustoiminnassa työskentelyyn. Silloin kokee, että kouluttaminen alalle on lähinnä syrjäytymisen ehkäisyä. Tällä hetkellä opiskelijat puristetaan liikaa samaan muottiin. Vaatetusalan koulutusta pitäisi olla erilaisia: perusvaatetusompelija, asiakaspalveluun painottuva vaatetusompelija (moni opiskelija sijoittuu vaatemyyjäksi koulun jälkeen), ateljeeompelija (syvennetään opintoja), kaavoitukseen painottuva vaatetusompelija yms. Taitavaksi ompelijaksi pitäisi oppia kahdessa vuodessa. Jatkokoulutusta ei ole, koska ammattikorkeakoulu keskittyy suunnitteluun ja aikuispuolelle nuori ei ole vielä valmis. Ehdotuksia opettaja koulutukseen: Koulutusta enemmän mielenterveyden asioista Ehdotuksia opetusmenetelmiin: Samanaikaisopetukseen tai rinnakkaisopettajan käyttöön olisi saatava resursseja, jotta voitaisiin eriyttää ja antaa tukea sitä tarvitseville lahjakkaita unohtamatta. Aikuisopiskelussa kiinnittäisin enemmän huomiota erityisopetuksen tarpeellisuuteen. Joidenkin oppilaiden kohdalla miettii, millainen voisi olla se työ, johon vaatetus- tai tekstiilialalla voi oikein työllistyä. Mielestäni meillä toimii hyvin, kun viikko on jaksotettu ja opintoja suoritetaan välillä koko ryhmänä ja välillä pienryhmissä. Meillä on käytettävissä kolme eri tilaa, joissa opiskellaan oman työn, tilaus- tai myyntiin tulevan ja valinnaisten töiden tekemistä. Laajennettu työssäoppiminen ehkä tulee toimimaan helpottavalla tavalla, asioita voidaan oppia vielä käytännönläheisemmin. 249

250 Ehdotuksia ryhmäkokoon: Eri vuosikurssien pienryhmät opetetaan yhdessä opiskelijat oppivat toisiltaan uusia asioita. Pienet ryhmäkoot edesauttavat erilaisten oppijoiden mukana oloa omassa ryhmässä Yläasteella ei tarvitse olla 5 eri jatkokoulutuskohtaa, sillä listaan tulee väkisinkin sellaisia aloja, joihin opiskelijalla ei ole minkäänlaista motivaatiota. Opetus tulee opettajalla sivutuotteena kaiken muun kustannuksella. Suurin ryhmä erityisopetuksessa ovat erilaiset mielenterveysongelmaiset, joista moni on koulussa vaikka ei ole koulukuntoinen. Tilanne vaikuttaa koko luokkaan ja opettaja on vaikeassa välikädessä. Kartoituksen mukaan opettajilta toivottiin tietoisuutta siitä, mihin tehtäviin opiskelijoita koulutetaan. Toivottiin vahvaa ammatillista työkokemusta alalta myös muusta kuin opettamisesta, työelämätuntemusta ja kykyä ohjata opiskelijat työelämään. Tulevaisuuden ennakointia, uusien virtausten havainnointia ja alan tuntemusta pidetään tärkeänä. Työmahdollisuuksissa nousee esiin kaupan ja matkailun ala. Koulutuksessa on hyvä huomioida tämä kuin myös sosiaali- ja terveysala, jotta ohjaustoiminta voisi kehittyä entisestään. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen kehittäminen korkea-asteella Seuraava yhteenveto on koottu kahden kyselyn (korkea-asteen opettajakysely ja korkea-asteen aikuis- ja täydennyskoulutusta koskeva kysely) pohjalta. Opetushenkilöstö vastasi kysymykseen, miten koulutusta pitäisi kehittää. Päällimmäiseksi alan opettajien näkemyksessä nousi korkea-asteen koulutuksen valtakunnallisen koordinoinnin tehostamisen tarve. Koordinointia varten tarvitaan opettajien mukaan ajankohtaista tutkittua tietoa ja sen saamiseen säännöllistä määrävuosittaista tutkimusta. Sitä varten ehdotettiin vakituisen työryhmän perustamista ja työryhmän tehtäviksi suunniteltiin seuraavaa: tekee jatkuvaa ennakointia ja pitää tutkimusta ajan tasalla. tukee alan eri osaamisalueiden koulutusten välistä vuorovaikutusta. huomioi ja koordinoi alan alueellista vaikuttavuutta. koordinoi eri osaamisalueiden aloituspaikkojen ja koulutuksen linjaamisen työelämälähtöistä tarvetta. havainnoi jatkuvasti uudenlaisten työpaikkojen luomisen tarpeista. mahdollistaa jatkuvan lobbauksen oikeisiin tahoihin. Opettajien mukaan tarvitaan koordinointia korkea-asteen aikuis-, täydennys- ja työvoimapoliittisen koulutuksen lisäämiseen huomioiden alueellinen tarve kuin myös koulutuslaitosten keskinäisen yhteistyön parantamiseen sekä koulutustarjonnan kansainvälisyyden lisäämiseen. Esimerkiksi koordinoinnin puuttuminen mahdollisti suomenruotsalaista kulttuuriperintöä vaalivan muotoilun koulutuksen loppumisen ja käsi- ja taideteollisen artenomi ammattikorkeakoulututkinnon muuttumisen kaikkialla kulttuurialan muotoilija -koulutukseksi. Niukkojen resurssien maksimoimiseen sekä relevantin opetuksen mahdollistamiseen ehdotettiin alan korkea-asteen koulutuksen keskittämistä yhteen tai kahteen ammattikorkeakouluun ja yliopistoon. Siinä ehdotuksessa tekstiili- ja vaatetusalan nähtiin toimivan samassa fyysisessä ympäristössä. Koulutuksen työelämälähtöisyyden lisäämiseksi opet- 250

251 tajat ehdottivat koulutusalarajojen häivyttämistä ammattikorkeakoulutuksesta, koska niiden koettiin rajoittavan alan tutkintojen kehittämistä toimialan ehdoilla. Korkea-asteen koulutukseen toivottiin uusia innovaatioita sekä tukea alan koulutuksen järjestäjiltä alan tutkintojen kansainvälistämiseen, esimerkiksi esiin nostettiin kansainvälinen yhteistutkinto. Opetuksessa pitäisi opettajien mukaan panostaa entistä enemmän yksilöllisiä opintopolkuja mahdollistavaan koulutukseen, tiimityöskentelyyn, työelämäyhteistyöhön, verkostoitumiseen, toimialan tapahtumiin osallistumiseen, esimerkiksi messutapahtumiin osallistumiseen. Kansainvälisiä projekteja ja harjoittelua ehdotettiin pakollisiksi ammattikorkeakoulututkinnoissa. Opetuksen sisällöllisessä suunnittelussa sekä opetuksessa on opettajien mielestä tärkeä huomioida kansainvälinen kauppa ja sen tekstiili- ja vaatetusalaan liittyvät osaamistarpeet. Opetuksessa pitäisi korostaa yrittäjyyttä entisestään sekä kaupallisten aineiden monipuolista opiskelua, esimerkiksi suomalaisen muotoilun kansainvälinen brändäys pitäisi liittää osaksi opiskelua. Jatkokoulutusmahdollisuuksia toivotaan lisää ammattikorkeakoulun tutkinnon suorittaneille. Tekstiili- ja vaatetusalan on tällä hetkellä mahdollista jatkaa opiskelua yliopistossa insinööritutkinnosta Tampereen teknillisessä yliopistossa ja muotoilija (AMK) tutkinnosta Aalto-yliopistossa sekä Lapin yliopistossa, joissa alan AMK-tutkinnon suorittaneet on huomioitu omilla aloituspaikoilla maisteritutkintohaussa. Jatkokoulutusmahdollisuus puuttuu vestonomi-tutkinnon suorittaneilta. Sitä varten ehdotettiin vaatetusalan koulutusohjelmaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa jopa kansainvälisenä yhteistutkintona laadunhallinnan alueelle tukemaan toimialan kansainvälistä kauppaa. Lisäksi ehdotettiin Aalto-yliopistolle entistä merkittävämpää roolia alan koulutuksen kehittämisessä, esimerkiksi alalle uutta poikkitieteellistä maisterintutkintoa. Ylipäätään toivottiin, että yliopistot sopisivat keskenään vahvemmasta roolista tekstiili- ja vaatetusalan tutkimisessa ja jatkokouluttautumisessa. Koulutuksen kehittämisehdotuksissa nostettiin lisäksi esiin asioita, jotka linkittyivät suoraan johonkin tutkintoon. Esimerkiksi muotoilun koulutusohjelman suunnittelijakoulutuksessa pitäisi opettajien mukaan kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota suunnittelijan todelliseen rooliin nykyaikaisissa organisaatioissa. Lisäksi toivottiin, ettei muotoilun koulutuksen kehitys johtaisi siihen, että ajatellaan makrotasolla ja tehdään kaikista yleisiä muotoilijoita. Jokainen ala on muotoilun opettajien mukaan omansa ja sen ammattiosaamisalueiden opetus ja kehittyminen pitäisi pitää omanaan. Esiin nostettiin lisäksi ammattikorkeakoulujen tekstiili- ja vaatetusalan suunnittelijakoulutus, joka pitäisi uudistaa määrällisesti vastamaan työelämän todellista tarvetta. Insinööri- ja vestonomikoulutuksiin liittyi vetoomus, että koulutuksen järjestäjät osoittaisivat tahtoa kummankin edellä mainitun tutkinnon säilymiselle tulevaisuudessa. Vestonomikoulutukseen toivottiin lisää aloituspaikkoja pääkaupunkiseudulle. Tradenomitutkintoa ei mielletty opettajien mukaan tekstiili- ja vaatetusalan koulutukseksi. Sen takia siihen sisälletystä tekstiili- ja vaatetusalan osaamisesta oltiin huolissaan, koska sivuaineen tasolla alan asiantuntijuustason osaaminen jää saavuttamatta. Tämä korostuu erityisesti nahka- ja turkisalan osaamisessa. Jatkuvien rakenneuudistusten sijasta toivottiin mahdollisuutta keskittyä sisällön kehittämiseen. 251

252 Alan opiskelijoiden ajatuksia ja kehittämisehdotuksia koulutukseen Alan toisen asteen perustutkinto-, ammatti- ja erikoisammattitutkinto- sekä ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä alan koulutuksesta ja tilanteesta sekä tulevaisuuden näkymistä tiedusteltiin opiskelijoille suunnatulla kyselyllä, joka oli vastattavana Kyselyn linkki lähetettiin alan opettajien kautta edelleen opiskelijoille lähetystä varten. Kyselyyn vastasi 539 alan opiskelijaa seuraavasti: ammatillinen toinen aste: tekniikan- ja liikenteen ala 175 opiskelijaa ja käsi- ja taideteollisuus ala 144 opiskelijaa, ammattikorkeakoulu 124 ja yliopisto 79 opiskelijaa. Näiden lisäksi vastasi 27 esimerkiksi vaatetus-, verhoilu- tai sisustusalan ammatti- tai erikoisammattitutkintoopiskelijaa. Kuvaan 78 on koottu vastaajaryhmien määrällinen jakautuminen. Kuva 78. Opiskelijakyselyyn vastanneiden opiskelijoiden määrän jakautuminen tutkinnoittain Toisen asteen opiskelijoiden ajatuksia koulutuksen kehittämiseksi Tähän kappaleeseen on koottu ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden ajatuksia opiskelusta tekstiili- ja vaatetusalalla sekä koulutuksen kehittämisehdotuksia. Opiskelijoilla oli mahdollisuus kertoa kehittämisehdotuksia omin sanoin. Molempien opiskelijaryhmien vastauksissa oli hyvin samankaltaisia ajatuksia ja huolia. Opiskelijoiden mielestä opetuksessa on liian nopea tempo ja kiire, minkä vuoksi perusasiat kuten materiaalitietous, kaavoitus ja teknisten taitojen oppiminen sekä koneiden ja laitteiden käyttö, jäävät liian pintapuoliselle käsittelylle. Lisäksi koulutuksen keston suhdetta asiamäärään kritisoitiin kaikkea tarpeellista ei ennätä opiskella. Erilaisten vaatteiden valmistusta haluttaisiin opiskella (muun muassa miesten vaatetusta, juhlapukuja) ja erilaisia tekniikoita. Ajankäyttö, kurssien laajuus ja kiire yhdessä aiheuttavat sen, ettei ammattitaitoa ehdi saada opintojen aikana. Lähiopetusta kaivattiin lisää ja täsmällisyyttä koulutukseen kulttuurialalla. Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat kaipasivat lisää tietotekniikan opetusta ja teknologian hyödyntämistä opetuksessa. Ylioppilaspohjaisen koulutuksen kesto (2 vuotta) koettiin liian lyhyeksi ja valinnaisuuden mahdollisuudet suppeiksi. Opiskelijat ehdottavat, että alalle erikoistuminen tapahtuisi viimeisenä opiskeluvuotena. Opiskelijoiden mielestä olisi hyvä tiedostaa alalle soveltuvuus ja jatkoopintomahdollisuudet ja työllistymiseen liittyviä asioita. Alan tärkeyttä tulisi korostaa ja opinto-ohjausta lisätä. Myös opettajien osaamiseen ja asenteeseen otettiin kantaa. Nykyinen arviointiasteikko 1 3 koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Alaa pitäisi kehittää houkuttelevammaksi. 252

253 Opiskelijakyselyssä opiskelijat saivat myös valmiiden väittämien kautta kertoa mielipiteensä siitä, miten he kehittäisivät alan tutkintoja ja mitä asioita muuttaisivat alan koulutuksessa. Vastauksia käsiteltiin keskiarvoina siten, että 4 vastaa täysin samaa mieltä ja 1 täysin eri mieltä. Kuvassa 79 on eritelty neljän opiskelijaryhmän tekniikan ja liikenteen ja käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden sekä ammattikorkeakoulu- ja yliopistoopiskelijoiden vastaukset. Eri ryhmien välisissä vastauksissa ei ollut kovinkaan suuria näkemyseroja. Opiskelijoiden mielestä alan perustaitojen opettamista on pidettävä edelleen tärkeänä, ja he kaipaavat enemmän varsinaisen tekemisen opetusta. Lahjakkaiden opiskelijoiden motivointia jatkokoulutukseen tulisi lisätä. Vähittäiskaupan koulutusta sen sijaan opiskelijat eivät kokeneet kovin tärkeäksi. Koulutuksen alussa varmistus alalle soveltuvuudesta koettiin yksimielisesti tärkeäksi, samoin kansainvälisyyden lisääminen. Korkea-asteen opiskelijat kaipaavat koulutukseen toisen asteen opiskelijoita enemmän viestinnällisten taitojen opetusta. Opiskelijoiden mielestä ammatillisen koulutuksen tekniikan ja liikenteen ja kulttuurialan vaatetusalan koulutusta ei pitäisi yhdistää yhdeksi tutkinnoksi. Kuva 79. Alan opiskelijoiden alan tutkintojen kehittämis- ja muutosajatuksia Muutoksia koulutuksen ja tutkintojen rakenteeseen sekä sisältöön Asennekasvatukseen lisää painotusta Asiakaspalvelutyössä vaadittavien ominaisuuksien korostaminen opinnoissa Lisää vähittäiskaupan koulutusta Lahjakkaiden opiskelijoiden motivoinnin lisääminen jatkokoulutusta kohtaan Enemmän yrittäjätaitojen opetusta Alan perustaitojen opettamista on pidettävä edelleen tärkeänä Panostusta opiskelun aikana tapahtuvaan työssäoppimiseen alan töissä Esim. ammatillisen koulutuksen tekniikan ja liikenteen- ja kulttuurialan vaatetusalan koulutus pitäisi yhdistää yhdeksi tutkinnoksi Kiinnostavuuden lisäys julkisuuden avulla (esim. kilpailut) Ammattiaineiden lisääminen osalle opiskelijoista, jotka pystyvät suorittamaan yleissivistäviä aineita nopeutetusti Koulutuksen alussa varmistus alalle soveltuvuudesta Opiskelijoiden turvallisuusasenteiden kehittäminen koulutuksessa Liiketalousosaamista lisää koulutukseen Tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden huomioiminen paremmin Enemmän varsinaisen tekemisen opetusta Kansainvälisyyden lisäämistä Lisää kannustusta johtotehtäviin Prosessijohtamisen taitoja lisää koulutukseen Enemmän viestinnällisten taitojen opetusta Tapahtumien suunnittelun ja toteuttamisen opintoja lisää koulutukseen Enemmän valinnaisuutta esim. toiselle alalle Verkostoitumisen taitoja (oma ala ja muu ala) enemmän koulutukseen Lisää teknologiaosaamista 253