GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (14) M 19/3721/-88/1/10 Kittilä, Sodankylä Tarpomapää Heikki Pankka

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (14) M 19/3721/-88/1/10 Kittilä, Sodankylä Tarpomapää Heikki Pankka NIKKELIMALMITUTKIMUKSET TARPOMAPÄÄN ALUEELLA, KITTILÄN JA SODANKYLÄN KUNNISSA VUOSINA

2 2 TIIVISTELMÄ Tutkimusalue sijaitsee Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella karttalehdillä ja 11. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syvämurrokseen tunkeutuneiden duniittisten ultramafiittien nikkelimalmipotentiaalisuutta. Heikkojen viitteiden vuoksi ei raskaampaa näytteenottoa ole tehty. Vallitsevina sivukivinä ovat vulkanogeeniset kivet, joista tuffit ja tuffiitit ovat usein grafiittipitoisia. Ultramafiitit ovat tunkeutuneet näihin konformisti. Myöhemmät tektoniset siirrokset ja poimutus ovat pirstoneet alun perin yhtenäisen vyöhykkeen kolmeen osaan. Ultramafiset kivet ovat vyöhykkeellisesti muuttuneet: duniitti - oliviiniserpentiniitti - serpentiniitti - talkkikarbonaattikivi. Kiisujen määrä jää hyvin alhaiseksi. Ainoastaan talkkikarbonaattikivistä tavataan runsaammin magneettikiisua, joka on syntynyt sivukivistä tulleen rikkilisän seurauksena. Tutkimusten perusteella ultramafiittien nikkelipitoisuudet osoittautuivat selvästi epäekonomisiksi, jonka vuoksi jatkotutkimuksista on luovuttu.

3 3 1. JOHDANTO Tarpomapään tutkimusalue on kooltaan n. 6 x 8 km ja sijaitsee Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella karttalehdillä ja 11, Peurasuvannon ja Kiistalan välisen metsäautotien pohjoispuolella, kunnanrajan kohdalla (kuva 1). Tutkimusalue käsittää Tarpomapään ja Vuolappaselän soiden ympäröimät, korkeammat maat. Alueen maat ovat Metsähallituksen omistamia. Tarpomapää ja Vuolappaselkä ovat pääasiassa kuusikkoa. Tarpomapään laki kohoaa noin 70 m ympäristöstä ja 380 m merenpinnasta. Serpentiniittilinssit esiintyvät lounais-koillissuuntaisena "helminauhana" Tarpomapään länsirinteellä ja luoteiskaakkosuuntaisena Vuolappaselässä. Ne näkyvät sekä maastossa että ilmakuvilla hyvin niukkakasvuisina, usein katajikkojen ympäröiminä ketoina, jotka koostuvat kalliokkoista, rakoista ja moroutumista. Serpentiniiteille tyypillistä kasvistoa on kuvannut Vuokko (1974) pro gradussaan mm. Tarpomapään alueelta. 2. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Tarpomapään serpentiniitit on merkitty jo Mikkolan (1937) 1 : kallioperäkartalle ja kuvattu karttalehtiselityksessä vuodelta Suomen Mineraali Oy tutki 1950-luvulla Tarpomapäällä asbestia. Vuosina heillä oli 11 valtausta Tarpomapään alueella ja osa vanhoista, lapiolla ja räjäyttämällä tehdyistä tutkimuskaivannoista on edelleen näkyvissä. Syväkairausta ei tietojeni mukaan tässä vaiheessa tehty. Kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittama Turun yliopiston Lapin nikkeliprojekti suoritti vuosina litogeokemiallisia tutkimuksia Tarpomapään serpentiniiteillä nikkelipotentiaalisuuden selvittämiseksi (Papunen 1977, Papunen ja muut 1977).

4 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti 4

5 5 Geologian tutkimuskeskus tutki noin 10 km etelämpänä sijaitsevalla Nuttion alueella serpentiniiteistä tavattua pentlandiittipisarakiisuuntumaa vuosina (Pankka 1988). Koska Tarpomapään serpentiniitit ovat analogisia Nuttion serpentiniittien kanssa, otettiin Tarpomapää 1980 tutkimusohjelmaan. 3. SUORITETUT TUTKIMUKSET Geologisen kartoituksen serpentiniiteillä ja niiden ympäristössä, noin 30 km 2 alueella suoritti FM Hannu Idman apunaan yo Seija Junnila kesällä Tällöin paljastumista kerättiin runsaasti palanäytteitä, joista osa on analysoitu sekä 153 kpl soijanäytteitä iskuporalla. Syyskesällä 1980 julkaistiin alueelta geofysikaaliset matalalentokartat, joiden avulla Tarpomapäälle ja Vuolappaselän alueelle suunniteltiin 393 pisteen pedogeokemiallinen näytteenotto mahdollisten paljastumattomien serpentiniittilinssien paikantamiseksi. Näytteenotto toteutettiin syystalvella Syksyllä 1981 toteutettiin Tarpomapään serpentiniittien alueella 15.5 km 2 geofysikaalinen maastomittaus mahdollisten massiivisten kiisuuntumien paikantamiseksi. Kerätystä aineistosta on geologian tutkimuskeskuksen malmianalyyttisessä laboratoriossa analysoitu systemaattisesti koboltti, kupari, nikkeli, kromi, totaalirauta, rikki sekä osasta arseeni, sinkki ja lyijy. Jalometallianalyysejä on tunnustelumielessä tehty 10 kappaletta. 4. GEOFYSIIKKA JA GEOKEMIA Geologisessa kartoitusvaiheessa oli käytössä ainoastaan korkealentogeofysikaaliset kartat, jotka olivat liian ylimalkaisia kivilajien konnektointiin. Syksyllä 1980 ilmestyivät matalalentokartat, jotka olivat jo riittävän tarkkoja geologiseen konnektointiin.

6 6 Serpentiniitit erottuvat voimakkaina selvärajaisina magneettisina anomalioina matalalentokartoilla. Kuitenkaan kaikki magneettiset anomaliat eivät ole serpentiniittien aiheuttamia, vaan osan aiheuttavat magnetiittipitoiset mafiset ja ultramafiset laavat. Voimakkaat sähköiset johteet aiheutuvat grafiittipitoisista tuffeista ja liuskeista. Mahdolliset heikommat, sulfidien aiheuttamat johteet peittyvät näiden alle. Maastogeofysikaalisissa mittauksissa voimakkaat johteet terävöityvät ja rajautuvat matalalentokarttoja paremmin. Magneettiset anomaliat näyttävät hajoavan voimakkaasti ja heikosti magneettisiin osiin. Tämä ilmeisesti indikoi serpentiniittilinssien muuttumisastevaihtelua. Talkkikarbonaattikivet ovat lähes epämagneettisia, kun taas osa serpentiniiteistä sisältää runsaasti magnetiittia. Lisäksi tunnetaan magneettisesti erilaisia variaatioita näiden väliltä. Mahdollisia sulfidirikastumien aiheuttamia johteita ei todettujen serpentiniittilinssien yhteydestä ole tavattu. Toisaalta grafiittiliuskeiden aiheuttamat johteet vaikeuttavat tulkintaa laajoilla paljastumattomilla alueilla. Pedogeokemiallisella näytteenotolla pyrittiin varmistamaan paljastumattomien magneettisten anomalioiden aiheuttajia sekä osaksi myös paljastuneiden linssien laajuutta. Näytteenoton ohjauksessa käytettiin matalalentomagneettista karttaa. Pedogeokemiallisen tutkimuksen tuloksena ainoastaan muutaman magneettisen anomalian aiheuttajaksi varmistui peitteinen serpentiniittilinssi. Toisaalta joidenkin laajojen magneettisten anomalioiden aiheuttajaksi voitiin osoittaa muu kuin peitteinen serpentiniittilinssi, todennäköisesti magnetiittipitoinen laava. 5. GEOLOGIA 5.1. Alueellinen geologia Tarpomapään tutkimualue sijaitsee Keski-Lapin jäänjakaja-alueella, jolla rapakalliomuodostus on tyypillistä. Kalliopaljastumat ovat keskittyneet Tarpomapään ja Vuolappaselän vaaramaille, joita ympäröivät laajat suoalueet. Paljastumia löytyy vaaran rinteiltä, varsinkin sulavesiuomista. Ultramafiset kivet näyttävät olevan sivukiviä paremmin paljastuneita.

7 7 Ultramafiset kivet sijaitsevat Kittilän vihreäkivivyöhykkeen itäosassa. Vallitsevina kivilajeina ovat vulkanogeeniset kivet. Vulkaaniset kivet ovat tholeiittisia, basalttisia ja andesiittisia laavoja sekä tuffeja, jotka ovat usein grafiittipitoisia. Komatiittisia laavoja tavataan paikoin, mutta niiden määrä on selvästi pienempi kuin Sodankylän puolella. Serttimäisiä, usein magnetiittipitoisia jaspiskvartsiitteja esiintyy paikoin. Kivet kuuluvat pääasiassa emäksiseen laava-assosiaatioon, sekä pyroklastiseen assosiaatioon (Lehtonen ja muut, 1985). Vähäisemmässä määrin esiintyy peliittisen assosiaation sedimenttejä. Keski-Lapin poikki kulkee yli 80 km pitkä syvämurros, joka ulottuu Seurukarkealta Tarpomapään ja Nuttion kautta Sattasvaaran eteläpuolitse Moskuvaaraan. Tämä vyöhyke kontrolloi Keski-Lapin duniittisia sekä varsinkin itäosassa komatiittisia ultramafiitti-intruusioita. Murrosvyöhyke näyttää jakavan vihreäkivialueen kahteen osaan. Länsipuolella tavataan pääasiassa tholeiittisia vulkaniitteja, kun taas itäpuolella myös komatiittiset vulkaniitit ovat yleisiä Tutkimusalueen geologia Geologisesti ja tektonisesti alue on kompleksisempi kuin syvämurroksen muut tarkemmin tutkitut alueet. Syvämurrokseen nähden leikkaavat siirrokset pirstovat ultramafiitit kolmeksi toisistaan erillään olevaksi tihentymäksi: Tarpomapään, Vuolappaselän ja Vuolappaojan ryhmiksi. Näiden suhteellisesti suppea-alaisten ja tiheiden ryhmittymien ulkopuolelta ei serpentiniittejä tunneta. Näissä ryhmissä serpentiniittilinssit esiintyvät enemmän tai vähemmän helminauhamaisena jonona (liite 1). Alueen kivilajit ovat poimuttuneet suhteellisen loivasti pohjoissuuntaan viettävän poimuakselin mukaisesti. Venymän suunta pääosin yhtyy alueelliseen poimuakseliin ja Tarpomapään liuskeet muodostavat laajan antikliinirakenteen. Vuolappaselän itäkaakkois-länsiluoteissuuntaiset, loivasti pohjoiseen kaatuvat liuskeet eivät ole poimuttuneet yhtä intensiivisesti kuin Tarpomapään kivet. Tarpomapään ja Vuolappaselän välissä kulkee luode-kaakkosuuntainen ja hieman pohjoisemmassa toinen länsiluoteis-itäkaakkoissuuntainen siirros, joiden seurauksena Vuolappaojan itäpuolelle on syntynyt oma serpentiniittiryhmänsä.

8 Sivukivet Sivukivet ovat pääasiassa vulkanogeenisia ja läpikäyneet vihreäliuskefasieksen metamorfoosin. Mafiset vulkaniitit koostuvat hienorakeisista laavoista, keskirakeisista subvulkaanisista silleistä sekä tuffeista ja tuffiiteista, jotka ovat usein grafiittipitoisia. Amfiboliittimaista vihreäkiveä tavataan yleisesti Tarpomapään keskilaella ja Vuolappaselän itäosassa, jossa se on granaattipitoista. Vihreäkivissä on paikoin kupari- ja/tai magneettikiisua heikkona pirotteena, rakosilauksina ja pesäkkeinä. Paikoin esiintyy felsisempiä tuffiittisia välikerroksia ja yhdessä paljastumassa on tavattu klastista kvartsiittia. Geologisella kartalla (liite 1) ei vihreäkivimuodostumaa ole eroteltu, vaan se sisältää laavat, tuffit ja grafiittiliuskeet. Komatiiteiksi luettavia karbonaattikloriittiamfibolikiviä, jotka ovat usein talkkipitoisia, esiintyy noin 200 m leveänä vyöhykkeenä länsirinteellä ja Vuolappaselässä. Näissä karbonaatti esiintyy 1-5 mm omamuotoisina romboedrisinä kiteinä. Paikoin näissä esiintyy myös kiteistä magnetiittia. Grafiittiliuskeita ja mustaliuskeita ei ole tavattu paljastuneena ja havainnot on tehty iskuporanäytteistä. Geofysikaalisissa maastomittauksissa on todettu voimakkaita johteita, jotka indikoivat grafiittipitoisia liuskeita. Ultramafiittien eteläpuolitse Tarpomapään laelta Vuolappaojan yli kulkee yhtenäinen, noin m leveä johdevyöhyke, joka noudattaa S-muotoisena poimutusta. Johteen aiheuttaa suhteellisen yhtenäinen, joskin kerrospaksuudeltaan vaihteleva grafiittiliuske. Myös muualla on todettu johdevyöhykkeitä, mutta nämä eivät ole niin selvästi stratigrafisesti yhtenäisiä. Grafiittiliuskeisiin liittyy vaihtelevaa rikki- ja magneettikiisupitoisuutta. Homogeenista, keskirakeista ja voimakkaasti suuntautunutta kvartsimaasälpämuskoviittikiveä esiintyy laajana rakkana Vuolappaselän keskiosassa. Kivi on felsistä vulkaniittia ja se on tulkittu leikkaavaksi juoneksi. Tarpomapään keskiosassa esiintyy noin 500 m:n matkalla 1-2 m leveänä, lähes yhtenäisenä, suoraviivaisena paljastumana ruhjeista ja ruosteista juonikiveä, joka on koostumukseltaan intermediaarinen.

9 Ultramafiset kivet Tarpomapään, Vuolappaselän ja Vuolappaojan ryhmissä on todettu yhteensä yli 20 ultramafiittilinssiä. Nämä edustavat samaa tyyppiä kuin Nuttiolla (Pankka 1988). Alun perin serpentiniitit ovat olleet puhtaita duniitteja koostuen oliviini- ja vähäisistä kromiittikumulaateista. Ultramafiset kivet ovat läpikäyneet eriasteisen metasomaattisen muuttumisen, joka näkyy mineraaliseurueiden vyöhykkeellisyytenä. Intruusiot ovat konformeja ja ne ovat tunkeutuneet paikoilleen joko jo hyvin varhaisessa vaiheessa tai viimeistään poimutuksen pääfaasin aikana. Ultramafiitteihin tunkeutuneet kapeat ja epäjatkuvat diabaasi- ja massiiviset kloriittiamfibolikivijuonet ovat monille linsseille luonteenomaisia. Kloriittiamfibolikivessä esiintyy paikoin mustaa turmaliinia säteettäisinä kidekimppuina. Ultramafiittien kivilajityypit vaihtelevat duniiteista oliviiniserpentiniittien kautta puhtaisiin serpentiniitteihin ja talkkikarbonaattikiviin, jotka edustavat voimakkaimmin muuttunutta reunaosaa. Kaikissa linsseissä vyöhykkeellisyys ei ole täydellisesti kehittynyt, vaan niistä puuttuu yksi tai useampi vyöhyke. Ultramafiittilinssien keskus koostuu duniitista, joka usein on jonkin verran serpentiiniytynyt. Muuttumisasteen kasvaessa serpentiinistä tulee päämineraali ja oliviinia esiintyy osittain serpentiiniytyneinä relikteinä. Tätä kivityyppiä on nimitetty oliviiniserpentiniitiksi. Täydellisen serpentiiniytymisen tuloksena syntyy serpentiniittivyöhyke, joka koostuu serpentiinimineraaleista ja kloriitista. Tiiviitä, linssinmuotoisia jaloserpentiiniosueita esiintyy monin paikoin. Serpentiiniytymisessä vapautunut rauta esiintyy magnetiittijuonina ja -pirotteena. Serpentiiniytymisasteen kasvu näkyy myös kiven suskeptiivisuuden kasvuna. Kun serpentiniitti joutui CO 2 -metasomatoosin vaikutuksen alaiseksi, syntyi uloin talkkikarbonaattivyöhyke. Vyöhykkeen kivet ovat rapautumispinnaltaan ruskeanpunertavia. Joissakin linsseissä vyöhyke saattaa olla huomattavan paksu ( m). CO 2 -metasomatoosissa magnetiitista syntyi sideriittiä ja serpentiinistä ja kloriitista talkkia ja magnesiittia. Sivukiven kontaktissa esiintyy paikoin kapea talkkiliuskevyöhyke.

10 10 9. MALMIUTUMINEN Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ultramafiittien nikkelipotentiaalisuus. Ekonomisia tai subekonomisia nikkelimineralisaatioita ei tutkimusalueelta todettu. Syväkairausta alueella ei ole suoritettu johtuen liian vaatimattomista viitteistä. Seuraavassa käsitelläänkin malmiutumista lähinnä todettujen oksidi- ja sulfidimineraalien esiintymisen valossa sekä esitetään joitakin pintanäytteenotosta saatuja metallipitoisuuksia. Magnetiittia esiintyy serpentiniiteissä vaihtelevia määriä ja se on aina sekundaarista. Magnetiitin määrä kasvaa serpentiiniytymisasteen kasvaessa. Duniiteista ja talkkikarbonaattikivistä magnetiitti puuttuu. Magnetiitti esiintyy pääasiassa juonina ja juonekkeina sekä heikosti serpentiiniytyneissä kivissä kromiittirakeita ympäröivinä kehinä. Kromiitti on ainoa primaarioksidimineraali. Yleensä sen määrä on vähäinen, jolloin se esiintyy harvana pirotteena. Paikoin on tavattu kromiittipodeja, joista suurimmat ovat olleet kooltaan 30 x 25 x 10 cm. Nämä edustanevat varhaisten kromiittikumulaattikerrosten kappaleita. Muutamin paikoin duniitissa on nähtävissä kromiittikiteiden muodostamaa kerroksellisuutta. Sulfideja ultramafiiteissa esiintyy sangen vähän. Samanlaisia ja yhtä kookkaita, primaareina pidettäviä sulfidipisaroita kuin Nuttiolla (Pankka 1988) ei ole tavattu. Intruusioiden duniittisissa sydänosissa esiintyy tosin monin paikoin heikkoa, hyvin harvaa pisaramaista pirotetta, jossa pisaroiden läpimitta jää yleensä alle 1 mm:n Määrällisesti runsaimmat kiisupitoisuudet on tavattu serpentiniiteissä ja talkkikarbonaattikivissä. Serpentiniiteissä kiisupirote on hyvin hienojakoista. Talkkikarbonaattikivissä kiisut ovat karkeampirakeisia ja magneettikiisu on vallitsevana. Tämä on ilmeisesti merkki muuttumisprosessin aikana kiveen tulleesta ulkopuolisesta rikkilisästä. Duniiteissa ja serpentiniiteissä vallitseva sulfidiseurue on pentlandiitti, heazlewoodiitti ja milleriitti. Paikoin on lisäksi tavattu Ni-arsenideja, pääasiassa serpentiniiteistä ja talkkikarbonaattikivistä. Pala- ja soijanäytteistä analysoidut metallipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti. Nikkelipitoisuus vaihtelee % välillä, mutta keskimäärin pitoisuus jää alle 0.2 %. S %, keskimäärin noin 0.1 %. Cr %, keskimäärin %. Kymmenestä näytteestä on tuunustelumielessä analysoitu kulta, platina ja palladium. Ainoastaan yhdestä on todettu selvästi anomaalisia pitoisuuksia Au 40 ppb, Pt 280 ppb ja Pd 400 ppb.

11 11 7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Tarpomapään ja Vuolappaselän ultramafiitit ovat tunkeutuneet Seurukarkealta Tarpomapään, Nuttion ja Sattasvaaran kautta Moskuvaaraan ulottuvaan syvämurrokseen ennen poimutuksen päävaihetta. Toisin kuin muualla syvämurroksen alueella Tarpomapään ja Vuolappaselän alueella murros ei ole lineaarinen, vaan se on poimutuksen deformoima ja siirrosten pilkkoma. Serpentiniitit ovat alun perin olleet lähes puhtaita duniitteja, joissa oliviinikumulaattien määrä on ollut yli 90 %. Toista vähäistä kumulaattifaasia edustaa kromiitti. Tarpomapään ja Vuolappaselän serpentiiniytyneet duniitit edustavat Donaldsonin ja muiden (1986) kuvaamia komatiittisia adkumulusduniitteja. Tämän tyyppisiin kiviin liittyviä, pitoisuudeltaan alhaisia mutta massaltaan suuria nikkelimineralisaatioita on todettu Kanadan Dumontista (Eckstrand, 1975) ja Länsi-Australian Mt. Keith- Bethenosta (Groves ja Keays, 1979).

12 12 8. AIHEEN ARVIOINTI Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää Tarpomapään ja Vuolappaselän ultramafiittien nikkelimalmipotentiaalisuutta, koska samaan vyöhykkeeseen kuuluvista Nuttion ultramafiiteista oli tavattu sekoittumattoman sulfidisulan esiintymiseen viittaavia pentlandiittipisarakiisuuntumia (Pankka 1988). Suoritettujen tutkimusten perusteella serpentiniittien nikkelipitoisuudet jäivät alhaisiksi ja pisarakiisujen esiintyminen osoittautui Nuttiota vähäisemmäksi. Selvien ekonomisten viitteiden puuttuessa ei myöskään kairausta alueelle suunniteltu. Tutkimusten valossa ekonomisten nikkelimineralisaatioiden esiintyminen tutkitulla alueella on hyvin epätodennäköistä. Tämän vuoksi jatkotutkimuksista on luovuttu. Sen sijaan jalometallien osalta tutkimukset olivat hyvin tunnustelevia. Mikäli vastaavan tyyppiset esiintymät myöhemmin osoittautuvat tässä mielessä mielenkiintoisiksi, kannattaa Tarpomapään ja Vuolappaselän ultramafiitit huomioida. geologi Heikki Pankka

13 13 LÄHDEKIRJALLISUUS Donaldson, M. J., Lesher, C. M., Groves, D. I. and Gresham, J. J. (1986). Comparison of Archean dunites and komatiites associated with nickel mineralisation in Western Australia: Implications for dunite genesis. Mineralium Deposita, Vol. 21, Eckstrand, O. R. (1975). The Dumont serpentinite: A model for control of nickelferous opaque mineral assemblages by alteration reactions in ultramafic rocks. Economic Geology, Vol. 70, Groves, D. I. and Keays, R. R. (1979). Mobilization of ore-forming elements during alteration of dunites, Mt. Keith-Betheno, Western Australia. Canadian Mineralogist, Vol. 17, Lehtonen, M., Manninen, T., Rastas, P., Väänänen, J., Roos, S. I. ja Pelkonen, R. (1985). Keski-lapin geologisen kartan selitys. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 71, 56 s. Mikkola, E. (1937). Suomen geologinen yleiskartta. Kivilajikartta. Sodankylä C7, 1 : Mikkola, E. (1941). Suomen geologinen yleiskartta. Muonio-Sodankylä- Tuntsajoki B7 - C7 - D7. Kivilajikartan selitys. Pankka, H. (1988). Nikkelimalmitutkimukse Nuttion alueella Sodankylän kunnassa. Geologian tutkimuskeskus. M 19/3712/-88/1/10. Papunen, H. (toimittaja) (1977). Lapin ultramafiittien geologiset, petrologiset, geokemialliset ja mineralogiset tiedot. Lapin nikkeliprojektin dokumenttikokoelma. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto, PSMT-P Papunen, H., Idman, H., Ilvonen, E., Neuvonen, K. J., Pihlaja, P. ja Talvitie, J. (1977). Lapin ultramafiiteista. Geologinen tutkimuslaitos, Tutkimusraportti 23, 87 s. Vuokko, S. (1974). Ultraemäksisten kivien vaikutus kasvillisuuteen Pohjois-Suomessa. Pro gradu. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos, 140 s.

14 14 LIITTEET 1. Kivilajikartta M 11.7/3721/-80, 1 : LIITTYY Geofysikaaliset linjoituskaaviot M 06.3/3721/-81, 1 : Geofysikaaliset maastomittauskartat M 22.11, M 24.11, M24.12/3721/-81, 1 : , 1 : Litogeokemialliset näytteet ja analyysit K80/ Pedogeokemialliset näytteet ja analyysit 80/ ja Palanäyteanalyysit Ra 80/ ja

15