Samuli Leveälahti. Koulutustarjonnan alue-ennakointiyhteistyön nykytila ja kehittämistarpeet

Transkriptio

1 Samuli Leveälahti Koulutustarjonnan alue-ennakointiyhteistyön nykytila ja kehittämistarpeet

2 Opetushallitus Moniste 4/2006 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN Edita Prima Oy, Helsinki, 2006

3 ESIPUHE JOHDANTO SELVITYKSEN TAUSTA SELVITYKSEN TAVOITE KOULUTUSTARJONNAN ALUE-ENNAKOINTIYHTEISTYÖN KEHITTÄMISTAVOITTEET KOULUTUSTARJONNAN STRATEGINEN OHJAUS KOULUTUSTARJONNAN PÄÄTÖKSENTEKO KOULUTUSTARPEIDEN ENNAKOINNIN YHTEISTYÖHAASTEET ALUEELLISIA NÄKEMYKSIÄ KOULUTUSTARPEIDEN ENNAKOINNIN NYKYTILASTA JA KEHITTÄMISHAASTEISTA SELVITYKSEN AINEISTO Kysely Teemahaastattelut ALUEHALLINNON NÄKEMYKSIÄ Ennakointiosaaminen Ennakointimenetelmät ja -mallit Ennakointiyhteistyö Ennakoinnin vaikuttavuus koulutustarjontaa koskevaan päätöksentekoon KOULUTUKSEN TARJOAJIEN NÄKEMYKSIÄ Ennakointitietolähteet Ennakointiosaaminen Ennakointiyhteistyö Ennakoinnin vaikuttavuus koulutustarjontaa koskevaan päätöksentekoon Näkemyksiä koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämiseksi SELVITYKSESSÄ ESIIN NOUSSEITA KYSYMYKSIÄ...42 LÄHDELUETTELO...44 KÄSITTEITÄ

4 4

5 Esipuhe Tämä selvitys on laadittu kartoittamaan alue-ennakoinnin nykytilaa ja mahdollisia kehittämistarpeita. Sen tarkoituksena on kartoittaa alueellista ennakointityötä tekevien ja koulutustarjonnan päätöksentekoon osallistuvien henkilöiden näkemyksiä työvoima- ja koulutustarpeiden määrällisestä ennakoinnista ja siihen liittyvästä yhteistyöstä alueilla sekä alueiden ja keskushallinnon välillä. Selvityksen laadinnassa on ollut mukana laaja asiantuntijaverkosto. Mitenna projektin ohjausryhmän, alue-ennakointiyhteistyöryhmän ja Opetushallituksen ennakointiyksikön asiantuntijat ovat antaneet erinomaisia kommentteja selvityksen eri vaiheissa. Selvityksen tekniseen viimeistelyyn sekä haastattelujen purkamiseen ovat osallistuneet osastosihteeri Riitta Siitonen, osastosihteeri Vesa Tiese sekä toimistosihteeri Jaana Kiiskinen, joka on myös taittanut selvityksen. Helsingissä Samuli Leveälahti 5

6 6

7 1 Johdanto 1.1 Selvityksen tausta Koulutustarpeiden ennakoinnilla pyritään tuottamaan tietoa siitä, millaista osaamista työelämä tulevaisuudessa tarvitsee ja miten tähän tarpeeseen voidaan koulutuksen avulla vastata. Tavoitteena on, että työmarkkinoilla olisi saatavilla riittävästi oikeanlaista osaamista, ja työvoiman kysyntä ja tarjonta olisivat mahdollisimman hyvin tasapainossa. Koulutustarpeiden ennakoinnissa korostuvat laadullisen ja määrällisen tarkastelun yhteys sekä niiden vaikutus toisiinsa. Ennakointi tukee koulutuspoliittista päätöksentekoa, jonka tehtävänä on osaamistarpeiden kehitystä koskevan monipuolisen ja ajantasaisen tiedon tuotannon, saannin ja käytön varmistaminen valtakunnallisella, alueellisella ja oppilaitostasolla. Koulutustarjonnan ennakoinnin kehittymiseen on 2000-luvulla vaikuttanut merkittävästi aluetason päätöksentekoa korostava hallinto. Opetusministeriö hyväksyi 1990-luvun loppupuolelle asti keskitetysti lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen määrälliset tavoitteet valtakunnallisen ohjaustarpeen mukaisesti eriteltynä (Koulutussuunnittelun neuvottelukunnan KOSUNE-malli) 1. Vuoden 1999 alussa annettiin koulutuksen järjestäjille ja ylläpitäjille oikeus järjestää opetusta koulutustehtävässä määriteltyjen alojen ja opiskelijoiden enimmäismäärien rajoissa. Muutos tarkoitti sitä, että opetusministeriö myöntää järjestämisluvat koulutustehtäviin, jonka rajoissa koulutuksen järjestäjät ja ylläpitäjät päättävät vuosittain ammatillisen koulutuksen tarjonnasta 2. Koulutuksen laadun ja valtakunnallisen yhtenäisyyden turvaamiseksi uuteen lainsäädäntöön otettiin säännökset koulutukselle säädettyjen ja määrättyjen tavoitteiden toteutumisen arvioimiseksi. Se toteutetaan koulutuksen järjestäjien ja ylläpitäjien tekeminä itsearviointeina ja ulkopuolisina arviointeina. Itsearviointi tarkoittaa esimerkiksi seurantaa opiskelijoiden sijoittumisesta työhön ja jatko-opintoihin. Siten myös koulutuksen järjestäjän vastuu koulutustarpeiden ennakoinnista korostuu. (Opetusministeriö 2002, 14.) Yliopistojen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen toiminnassa on korostunut 2000-luvulla aluekehittämisen edellytysten parantaminen eri tavoin. Yliopistojen päätösvaltaa kasvatettiin 1980-luvun loppupuolella, jolloin niissä luovuttiin tarkasta momenttikohtaisesta budjetista ja siirryttiin tulosohjaukseen. Yliopistojen autonomia kasvoi tämän seurauksena, kun ne saivat itse päättää miten rahat budjeteissa käytetään. Ammattikorkeakoulut luotiin sen sijaan 1990-luvulla alueellista kehittämistä tukevaksi ammattikorkeakouluverkostoksi. Niiden päätöksentekovalta on jakaantunut opetusministeriön ja ammattikorkeakoulun ylläpitäjän välille niin, että ne sopivat yhdessä määrävuosiksi kerrallaan ammattikorkeakoulun toiminnalle asetettavista, kansallisen korkeakoulupolitiikan kannalta keskeisistä tavoitteista ja niiden seurannasta sekä keskeisistä valtakunnallisista kehittämishankkeista. Erityisesti 1 Koulutustarjonnan ohjaukseen liittyvä lainsäädäntö muuttui keskeisesti vuonna 1998, jota ennen opetusministeriö hyväksyi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen määrälliset tavoitteet valtakunnallisen ohjaustarpeen mukaisesti eriteltynä sekä päätti tarkemmin ammatillisen peruskoulutuksen rakenteesta. Tällöin lääninhallitus hyväksyi lukiokoulutuksen määrälliset tavoitteet ja nuorisokoulutuksena järjestettävän ammatillisen koulutuksen aloitusryhmien määrät. (Asetus koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan koulutuksen kehittämissuunnitelmasta 165/1991.) 2 Ammatillisen koulutuksen sekä oppisopimuskoulutuksen järjestäminen on sidottu koulutuksen järjestämislupiin, joita opetusministeriö voi myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai valtion liikelaitokselle. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaa kohden maksettavat yksikköhinnat lasketaan joka toinen vuosi koulutusaloittain. Ammatillisen koulutuksen laskennallista valtionosuusrahoitusta on otettu täydentämään myös tuloksellisuusrahoitus. (Opetusministeriö 2003, 19.) 7

8 ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö palvelee yhä lisääntyvissä määrin alueellisia tai maakunnallisia tarpeita (esim. alueellinen ennakointi). Edellä mainitut koulutustarjonnan päätösvallan sekä koulutuksen rakenteelliset muutokset ovat tarkoittaneet sitä, että valtakunnallisen ennakoinnin ohella on tullut tarve kehittää myös alue-ennakointia. Koulutustarjonnan ennakointia on kehitetty Suomen Euroopan unionin jäsenyyden aikana erillisissä valtakunnallisissa ja alueellisissa ESR-rahoitteisissa ennakointihankkeissa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa otettiin vahvasti esille työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointimenetelmien kehittämistarve. Euroopan sosiaalirahaston tavoiteohjelma 4:n (1995) mukaan Suomeen oli tarve luoda järjestelmällinen koulutustarpeen, työn ja työmarkkinoiden muutosten ennakointijärjestelmä, jonka tulisi tukea erilaisia työelämän kehittämiseen liittyviä toimia. Alue-ennakointiyhteistyön koettiin olevan hajanaista ja osin päällekkäistä, koska ennakointitiedon kokoamiselle ja käytölle ei ollut vielä muodostunut selkeitä periaatteita. (Opetushallitus 1998, 4 29.) Opetushallitus toteutti opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston tuella koko maata koskevan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiprojektin vuosina , jossa rakennettiin ja käytettiin ennakointitiedon tuottamiseen ns. Mitenna-mallia. Malli on sen jälkeen vakiintunut valtakunnallisten työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointityökaluksi, jonka laskentatuloksia on käytetty keskeisenä suunnittelutietona laadittaessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman aloittajatarpeita koskevia tavoitteita. Mallia on sovellettu laajalti myös erilaisissa alueellisissa ennakointihankkeissa (esim. Henttu-hanke, Pohjois-Savon ammatillinen koulutus 2010, Yrke 2015). Viimeisimmän koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman ( ) valmistelussa käytettiin koulutusala- ja -astekohtaista ennakointitietoa, jonka laatimiseen osallistuivat opetusministeriön ja Opetushallituksen lisäksi ensimmäistä kertaa myös alueet maakuntien liittojen johdolla. Tavoitteena oli, että alueelliset näkemykset tulivat esille työvoima- ja koulutustarpeiden mitoittamisessa. Kokemusten perusteella valtakunnallisten ja alueellisten koulutustarjontaa koskevien näkemysten yhdistäminen on ollut alkuvaiheessa haastavaa (Opetushallituksen julkaisematon raportti 2004). Maakuntien liittojen palautteen mukaan informaatiota olisi voinut olla enemmän ja aikaa vuoropuheluun jäi liian vähän. Seuraavan kehittämissuunnitelman valmistelussa on asetettu tavoitteeksi, että koulutustarjonnan ennakoinnin yhteistyötä suunniteltaisiin paremmin yhdessä opetusministeriön, työministeriön, sisäasiainministeriön, Opetushallituksen ja maakuntien liittojen kesken hyvissä ajoin ennen prosessin käynnistämistä. Lisäksi maakuntien liitot ovat tuoneet vahvasti esille, että alueelliseen ennakointiin tarvitaan laaja-alaista, eri viranomaisten ja koulutustahojen yhteistyötä, jonka tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Koulutustarjonnan alue-ennakointiyhteistyön kehittäminen on korostunut 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Alue-ennakoinnin kehittäminen on keskittynyt ennakointityökaluihin ja operatiiviseen kunkin koulutusasteen sisäiseen yhteistyöhön. Esimerkiksi Suomen Kuntaliitto on tehnyt selvityksiä, joissa ovat olleet keskeisinä kohteina toisen asteen oppilaitosten seutuyhteistyön operatiiviset haasteet (esim. Hahkala & Stenvall 1998, Stenvall 2001). Myös TEkeskukset ovat toimineet aktiivisina alueellisen ennakointiyhteistyön kehittäjinä 3. Samoin 3 Koulutustarjonnan alue-ennakointiyhteistyötä on selvitetty aikaisemmin myös työvoimahallinnon näkökulmasta mm. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen ennakointiprojektissa (Oilinki-Nenonen 2001). Ennakointiprojektin keskeisenä havaintona oli, että erilaisilla alueellisilla organisaatioilla on erilainen rooli ja erilaiset tarpeet ennakointitiedon tuottajana ja käyttäjänä. Alueellisen ennakoinnin osa-alueet ja työnjako koettiin epäselviksi ja ehdotettiin, että eri organisaatioilla olisi pääasiallinen vastuu tietyn osa-alueen alueellisen ennakointitiedon tuottamisesta ja analysoimisesta. Ennakointiyhteistyötä tulisi projektin mukaan kehittää luomalla tietoteknisiä ennakointijärjestelmien verkostoja ja korostaa eri toimijoista koostuvan ennakointi- ja hankintatoimikunnan roolia alueyhteistyössä. 8

9 esimerkiksi Etelä-Suomen lääninhallitus on ollut aktiivinen ammatillisen koulutuksen ennakoinnin kehittämistyössä, jossa on korostunut ennakoinnin hallinnollinen yhteistyö ja maakuntien näkemysten yhdistäminen 4. Ennakointiyhteistyöstä valmistui laaja teoreettinen katsaus vuonna 2002, kun Euroopan komissio julkaisi suomennettuna Alueellisen ennakoinnin käytännön opas -teoksen. Alueiden kehittämislain (602/2002) ja valtioneuvoston aluepoliittisten linjausten (mm. sisäasianministeriön vuonna 2004 julkaisema Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet ) myötä on kasvanut kuitenkin tarve tarkastella työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointia koko aluetta koskevana yhteisenä kehittämisen kohteena. Erityisesti maakuntaohjelmaan ja -suunnitelmaan sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman valmistelussa tarvittavan ennakoinnin yhteistyömalleihin ei ole syntynyt vielä vakiintuneita käytäntöjä (Opetushallituksen julkaisematon raportti 2004). Opetusministeriön aluekehittämisen tavoitteita ovat mm. luottamukseen perustuvat sisäiset yhteistyöverkostot sekä toimijoiden yhteiset näkemykset alueen kehittämisen lähtökohdista (Opetusministeriö 2003, 8). Myös viimeisimmässä kehittämissuunnitelmassa todetaan, että alueiden sekä keskushallinnon vuoropuhelua tiivistetään entisestään määrällisiä koulutustarpeita määriteltäessä. Alue-ennakointiyhteistyön kehittämiseksi on tämän perusteella ensiarvoisen tärkeää pohtia miten ja kenen toimesta koulutustarpeiden ennakointia tehdään? miten ennakointituloksia tulkitaan ja käytetään koulutustarjontaa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa? Opetusministeriön tavoitteiden ja maakuntien liittojen palautteen mukaisesti pitäisi ennakoinnissa tarpeellisen yhteistyön tavoitteet määritellä aikaisempaa tarkemmin. Seuraavan kehittämissuunnitelman valmistelun ja toteuttamisen tueksi olisi tarpeen selvittää alueennakoinnin yhteistyöprosessien ja niiden kriittisten kohtien nykytilaa, ja sen perusteella muodostaa tavoiteltavat kehittämissuunnat vuoropuhelussa keskus- ja aluehallinnon välillä. Lisäksi pitäisi arvioida saatavilla olevan ennakointitiedon käyttökelpoisuutta koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten päätöksenteossa sekä pyrkiä ennakointitiedon laadun parantamiseen ja sitä kautta laajempaan käyttöön alueellisessa päätöksenteossa. 1.2 Selvityksen tavoite Opetushallitus käynnisti vuonna 2004 ennakointiyhteistyön kehittämiseksi koulutustarpeiden alueellisen ennakoinnin ja yhteistyön kehittämishankkeen (Mitenna projekti), joka toteutetaan laajana sidosryhmätyöskentelynä opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana. Projektin tärkeimpiä tavoitteita ovat määrällisten koulutustarpeiden ennakointimetodiikan ja laskentamallin kehittäminen, aikuiskoulutuksen ennakoinnin kehittäminen, ennakoinnissa käytettävien toimiala-, ammatti- ja koulutusalaluokitusten uudelleenryhmittely sekä ennakointityötä tekevien ja koulutustarjonnasta päättävien tahojen yhteistyön edistäminen. Projektissa hyödynnetään myös kokemuksia aiemmasta ennakointityöstä Opetushallituksen ja sen yhteistyötahojen välillä (erityisesti Koulutustarjonta projekti). Projektin tuloksia on tarkoitus käyttää valtakunnallisten ja alueellisten 4 Alue-ennakointiyhteistyötä on kehitetty Etelä-Suomen lääninhallituksen toimesta ns. AKE-projektissa (2001). Projektin tuloksena todettiin koulutustarjonnan alue-ennakointi jäsentymättömäksi ja se päätyi ehdottamaan johtopäätöksissään ennakoinnin kehittämisstrategiaa, jossa määritellään ennakoinnin toimijoiden roolit ja työnjako. Lisäksi korostettiin tarvetta kytkeä yhteen ennakointi ja laatutyö sekä todettiin, että koulutuksen tarjoajat tarvitsevat valmiiksi analysoitua tietoa heidän ennakointitietotarpeiden näkökulmasta. 9

10 toimijoiden välisen yhteistyöverkoston luomisessa, joka toimii seuraavan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman ( ) valmistelun tukena. Projektin keskeisenä tavoitteena on kehittää ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen alueellista ennakointia ottaen huomioon myös koulutuksen järjestäjien tarpeet. Tarkoituksena on parantaa keskushallinnon ja alueellisten tahojen ennakointiyhteistyötä ja kehittää ennakoinnin asiantuntijoiden ja koulutustarjonnasta vastaavien päättäjien yhteistyötä. Näin pyritään löytämään soveltuvin yhteistyömalli koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman linjausten tueksi tarvittavien alueellisten ennakointinäkemysten laatimiseen. Tällaiseen yhteistyömalliin tulisi kuulua paitsi ennakointitietoa tuottavat tahot myös ennakointitietoa käyttävät päätöksentekijät, jotta ennakointitulokset saisivat nykyistä painavamman aseman päätöksenteossa. Projektin lähtökohtana on ollut laaja alue-ennakoijien osallistuvuus projektissa, projektin ohjausryhmässä sekä erikseen perustetussa alue-ennakoinnin yhteistyöryhmässä (liite 1). Viimeksi mainitun työryhmän ehdotuksesta päätettiin selvittää ennakointityön ja yhteistyömallien nykytila, jonka jälkeen vasta voidaan linjata tärkeimpiä kehittämiskohteita. Selvityksen tavoitteena on arvioida koulutustarjonnan ennakointiin liittyvää alueyhteistyön nykytilaa löytää ennakointiyhteistyön mahdolliset kehityksen esteet ja niiden syyt kartoittaa keinoja ennakointiyhteistyön kehittämiseksi myös koulutuksen tarjoajien tietotarpeet huomioiden. Selvityksen lähtökohdaksi on otettu koulutustarjonnan mitoitusta koskeva lainsäädäntö ja opetushallinnon aluestrategiset tavoitteet, joiden toteutumista arvioidaan alueellisten ennakoijatahojen ja koulutuksen tarjoajien näkemysten kautta. Selvityksen tuloksena saadaan katsaus koulutustarjonnan ennakoinnin avaintoimijoiden kokemista (maakuntien liitot, TE-keskukset, lääninhallitukset) yhteistyön kehittämishaasteista sekä koulutuksen tarjonnasta päättävien näkemyksiä ennakointitietotarpeistaan. Selvitys on tarkoitettu keskustelun avaukseksi alue-ennakointiyhteistyön nykytilasta, mutta lopullisten johtopäätösten muodostamiseksi ennakointiyhteistyön kehittämisestä tarvitaan laajapohjaista ja yksityiskohtaisempaa keskustelua alueiden eri toimijoiden välillä. 10

11 2 Koulutustarjonnan alue-ennakointiyhteistyön kehittämistavoitteet 2.1 Koulutustarjonnan strateginen ohjaus Valtioneuvosto hyväksyy opetusministeriön esityksestä joka neljäs vuosi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman. Lähivuosien koulutuspoliittiset tavoitteet on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään kehittämissuunnitelmaan vuosille Siinä asetettuja tavoitteita toteutetaan kehyspäätösten sekä vuosittain talousarvion yhteydessä tehtävien mitoitus- ja kohdentamispäätösten puitteissa 5. Kehittämissuunnitelmassa määritellään valtakunnalliset aloittajatavoitteet koulutusaloittain ja -asteittain sekä tavoitteet, toimenpiteet ja periaatteet aloituspaikkojen alueellisesta kohdentamisesta 6. Opetusministeriö käytti kehittämissuunnitelman aloittajatavoitteita asettaessaan hyväksi mm. Opetushallituksen, maakuntien liittojen ja lääninhallitusten ennakointiasiantuntemusta ja -tuloksia. Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolla toimii koulutustarjonnan mitoitus- ja ennakointiryhmä, jonka yhtenä tehtävänä on osallistua koulutuksen määrällisten tavoitteiden valmisteluun kehittämissuunnitelmaa varten. Opetusministeriön ja Opetushallituksen välisessä tulossopimuksessa on viime vuosina sovittu ennakointitiedon tuottaminen Opetushallituksen tehtäväksi. Opetusministeriö on asettanut lisäksi ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen kehittämistä varten koulutustoimikunnat ja koulutuksen yhteistyöneuvottelukunnan, joiden tehtävänä on seurata, arvioida ja ennakoida alansa ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen ja työelämässä tarvittavan osaamisen kehitystä. Opetusministeriö asetti vuonna 2004 Koulutustarjonta projektin, jonka tehtävänä on voimassa olevan kehittämissuunnitelman välitarkistus ja ehdotuksen tekeminen vuoden 2012 koulutustarjonnan tavoitteista tulevaa kehittämissuunnitelmaa varten 7. Uudesta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille on tehtävä päätös valtioneuvostossa vuoden 2007 loppuun mennessä. Siinä määriteltäneen nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen aloittajatarpeet sektoreittain, aloittain ja kieliryhmittäin sekä valtakunnallisesti että alueellisesti (maakuntakohtaisesti) 8. 5 Kehittämissuunnitelma sisältää esiopetuksen, yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, korkeakouluopetuksen ja aikuiskoulutuksen keskeiset laadulliset, rakenteelliset ja määrälliset kehittämistavoitteet, opintotuen ja opintososiaalisten etujen kehittämisen periaatteet, koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopistealueet sekä keskeiset toimenpiteet ennakoitujen tavoitteiden saavuttamiseksi, arviot näiden toimenpiteiden vaikutuksista koulutuksen perusturvaan, koulutuksen ja tutkimuksen laatuun ja väestön osaamistasoon sekä arvio toimenpiteiden kustannusvaikutuksista. (Asetus opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämisestä 987/1998.) 6 Valtioneuvosto päätti alueiden kehittämislain mukaisista valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista. Alueellisen kehityksen ennakoinnin toimivuus on päätöksen mukaan keskeinen edellytys toimenpiteiden oikeanaikaiselle suuntaamiselle. Aluekehittämisen kannalta keskeistä on koordinoida, että erityisesti maakuntien liitoissa, TE-keskuksissa, lääninhallituksissa, kunnissa, korkeakouluissa ja elinkeinoelämän järjestöissä tapahtuva työ voidaan sovittaa yhteen. (Sisäasiainministeriö 2004/a, 24.) 7 Projektiorganisaatio koostuu virkamiespainotteisesta valmisteluryhmästä, jossa on opetushallinnon edustajien (OPM, OPH) lisäksi edustettuina maakuntien liitot ja Kuntaliitto sekä jäseniä laajapohjaisesta asiantuntijajaostosta (muut ministeriöt, työmarkkinoiden keskusjärjestöt, MTK, Suomen Yrittäjät, ETLA, Palkansaajien tutkimuslaitos ja Tilastokeskus). 8 Sivistyspoliittinen ministeriryhmä käsitteli vuosien yhteiskunta-, talous- ja työvoimakehitystä suhteessa KESUn vuodelle 2008 asetettuihin aloituspaikkatavoitteisiin. Taustalla tähän tarpeeseen ovat Kiina-ilmiö, globalisaatio, EU:n laajentuminen, teollisuuden työpaikkojen vähentyminen, irtisanomiset ja lomautukset. Väliarvion tuloksista tarkemmin Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:45 -julkaisussa. 11

12 Maakuntien liitot ovat aluekehityksestä vastaavia viranomaisia, jotka tuottavat yhteistyössä alueellisten viranomaisten (erityisesti TE-keskukset) ja asiantuntijoiden kanssa maakuntasuunnitelman ja -ohjelman. Alueellisen koulutustarjonnan mitoittamisessa tarvittava työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi on perusteltua kytkeä tähän kehittämistyöhön ja sitä koskevaan poliittiseen päätöksentekoon. Maakuntien liittojen roolia korostaa Valtioneuvoston päätös alueiden kehittämislain (602/2002) toteuttamisesta 9. Siinä maakuntien liitoille asetetaan tavoitteeksi vastata työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin koordinoinnista alueellaan, ja ne sisällyttävät arviot maakuntaohjelmiinsa. (Sisäasiainministeriö 2004, 37.) Myös valtioneuvoston aluepoliittinen selonteko vuodelta 2004 linjaa maakuntien liittojen tehtäväksi työvoima- ja koulutustarpeiden alueellisessa ennakoinnissa koordinointivastuun maakunnan yhteistyöryhmien valmistelun pohjalta 10. Lääninhallitus toimii alueellisen kehittämisen edellyttämien osaamistarpeiden asiantuntijana. Se osallistuu koulutus- ja osaamistarpeiden valtakunnalliseen ja alueelliseen ennakointiin yhteistyössä koulutuksen järjestäjien ja muiden alueorganisaatioiden kanssa tavoitteena työelämän tarpeita vastaavan osaamiskehityksen edistäminen. Lääninhallituksen asema ennakoinnissa on täsmennetty lääninhallitusten ja opetusministeriön välisissä tulossopimuksissa. Opetusministeriö antoi vuoden 2005 keväällä lääninhallitusten tehtäväksi alueellisten arvioiden tekemisen koulutustarjonnan tavoitteista vuosille hyväksytyn koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman välitarkistusta varten. Arvioitavana olivat yhteiskunta-, talous- ja työvoimakehityksen ja siihen pohjautuvien keskipitkän aikavälin näköalojen vaikutukset suhteessa päätettyyn ja suunniteltuun koulutustarjontaan. Lääninhallituksille on annettu lisäksi tehtäväksi alueellisen ennakointijärjestelmän kehittäminen, viranomaisten välisen yhteistyön tiivistäminen ja alueellisen työnjaon selkiyttäminen. (Opetusministeriön ja lääninhallituksien välinen tulossopimus 2004.) 2.2 Koulutustarjonnan päätöksenteko Ammatillisen koulutuksen sekä ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintojen koulutustarjonnan mitoittaminen ja koulutuksen sisällöllinen kehittäminen edellyttävät tulevaisuuden koulutus- ja työvoimatarpeiden arviointia eli ennakointia. Ennakointia ei ole kuitenkaan kirjattu lainsäädäntöön pakolliseksi osaksi koulutuksen tarjoajien suunnittelu- ja päätöksentekoa, mutta sen oletetaan olevan koulutuksen mitoittamisen taustalla. Eri koulutusasteiden aloittajamäärät muodostuvat paitsi kehittämissuunnitelman linjauksista, myös opetusministeriön ja koulutuksen tarjoajien välisistä kahdenkeskisistä sopimuksista. Tämän lisäksi maakuntasuunnitelma ja -ohjelma sekä keskus- ja aluehallinnon erilaiset koulutuksen tarjonnan ennakointitutkimukset ja -hankkeet antavat informaatio-ohjausta koulutuksen tarjonnan päätöksentekoon osallistuville. Opetusministeriö myöntää ja päättää ammatillisen koulutuksen järjestämisluvasta (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998). Järjestämisluvan koulutustehtävä sisältää määräykset mm. koulutusaloista, alakohtaisista koulutusrajoituksista ja vuotuisesta enimmäisopiskelijamäärästä. Koulutuksen järjestäjät voivat järjestämislupansa rajoissa suunnitella koulutustarjontansa ottaen huomioon työ- ja elinkeinoelämän koulutustarpeen. Järjestämisluvassa mää- 9 Toimintojen järjestämisessä ja kehittämisessä on otettava huomioon myös Euroopan unionin tasavertaisuuden periaate alueellisten kehityserojen vähentämisestä (Opetusministeriö 2003, 7). 10 Kussakin maakunnassa toimii maakunnan yhteistyöryhmä (MYR), joka huolehtii alueellisten ohjelmien toteuttamisesta. Yhteistyöryhmässä tasavertaisina osapuolina ovat maakuntaliitto ja sen jäsenkunnat, ohjelmaa rahoittavat valtion viranomaiset ja muut valtionhallintoon kuuluvat organisaatiot sekä työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt. 12

13 rätään puitteet myös sille, minkälaista koulutusta ja missä laajuudessa voidaan rahoittaa opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän kautta. Valtio ja kunnat rahoittavat yhdessä ammatillista koulutusta. Valtion osuus on 57 prosenttia ja kuntien 43 prosenttia. Kutakin koulutuksen järjestäjää varten määrätään laskennallinen opiskelijakohtainen yksikköhinta, jonka suuruus riippuu siitä, minkä alojen ja eräissä tapauksissa tutkintojen koulutusta koulutuksen järjestäjä antaa. (Opetusministeriö 2005/a.) Ammattikorkeakoulujen kehittämistavoitteet päätetään yleisellä tasolla valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Ammattikorkeakoululain (351/2003) mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakoulut ovat kunnallisia tai yksityisiä. Niiden toimiluvat myöntää valtioneuvosto. Toimilupaan sisältyvät määräykset ammattikorkeakoulun koulutustehtävästä, koulutusaloista, opiskelijamäärästä ja sijaintipaikoista 11. Opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen välisissä kolmivuotisissa tavoitesopimuksissa sovitaan ammattikorkeakoulujen tavoitteet. Kuitenkin aloituspaikoista ja hankerahoituksesta sovitaan vuosittain. Valtio ja kunnat rahoittavat yhdessä ammattikorkeakoulujen toimintaa, niin että perusrahoituksesta valtion osuus on 57 prosenttia ja kuntien 43 prosenttia. (Opetusministeriö 2005/b.) Yliopistojen toiminnan perustana on tieteen vapaus ja yliopistojen autonomia, joten niiden päätöksentekojärjestelmä on hyvin itsenäinen (yliopistolaki 645/1997 ja 646/1997). Suomessa kaikki yliopistot ovat valtion yliopistoja. Suora valtion rahoitus yliopistoille on noin 70 prosenttia. Yliopistojen ja opetusministeriön välisissä kolmivuotisissa tulossopimuksissa sovitaan yliopistojen toiminnan tavoitteista. Vuosittain käytävissä tulosneuvotteluissa sovitaan tarkemmin kaikille yliopistoille yhteisistä tavoitteista sekä yliopistokohtaisesti yliopiston tehtävään ja painoaloihin liittyvistä keskeisistä tavoitteista. (Opetusministeriö 2005/c.) Aikuiskoulutuspolitiikan tavoitteena on tukea kansalaisten elinikäisen opiskelun mahdollisuuksien toteutumista sekä kehittää yhteiskunnan eheyttä ja tasa-arvoa. Valtio säätelee aikuiskoulutuksen laajuutta pitkälle rahoituksella opetus- ja työhallinnon kautta. Selvimmin tämä näkyy vapaassa sivistystyössä, jossa valtion budjetissa olevat määrärahat muodostavat sellaisenaan valtion rahoituksen kokonaismäärän, joka sitten jaetaan oppilaitosten kesken. Ammatillisessa peruskoulutuksessa kokonaisopiskelijamäärät päätetään järjestämisluvissa, mutta koulutuksen järjestäjä itse päättää paikkojen jaosta nuorten ja aikuisten koulutukseen. Tulossopimuksiin perustuvassa mallissa, kuten ammattikorkeakouluilla, sopimuksissa sovitaan myös aikuiskoulutuksen määrästä. Sen sijaan työvoimakoulutus rahoitetaan ostojärjestelmän kautta, jolloin työvoimaviranomaiset ostavat oppilaitoksilta koulutuksen tarjousten perusteella. Oppilaitokset voivat myydä koulutusta maksullisena palvelutoimintana myös yrityksille ja yhteisöille. Aikuiskoulutusta toteutetaan laajasti myös työpaikoilla henkilöstökoulutuksena tai työnantajien muulla tavoin organisoimana koulutuksena. (Opetusministeriö 2005/d.) Päätökset koulutustarjonnasta tehdään paikallistasolla suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa, jotka koulutuksen tarjoajat määrittelevät tarpeidensa mukaan. Prosessien rakentee- 11 Ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmä on muuttumassa vuonna Ammattikorkeakoulujen rahoitus ehdotetaan muutettavaksi nykyistä vakaammaksi, laskennallisemmaksi ja kannustavammaksi. Rahoituksen perusteena käytettäisiin todellisen opiskelijamäärän sijasta opetusministeriön ja ammattikorkeakoulun ylläpitäjän yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa tekemän tavoitesopimuksen mukaista opiskelijamäärää. Ehdotuksen mukaan ammattikorkeakoulun valtionrahoituksen perusteena käytettävä yksikköhinta muodostuisi opiskelijoiden lukumäärän ja suoritettujen tutkintojen mukaan määräytyvästä osasta. Ammattikorkeakoulujen yksikköhintoja ei enää laskettaisi tutkinnoittain. Ammatillista opettajankoulutusta varten myönnettäisiin valtionavustuksen sijasta valtionosuutta. (Sisäasianministeriö 2006.) 13

14 seen vaikuttavat mm. koulutussektori, koulutustarjonnan monipuolisuus ja yksikkökoko. Koska päätöksenteon mekanismeissa ja päätöksenteon valmisteluun käytettävissä resursseissa on suuria eroja, voitaneen olettaa, että saatavilla olevan tulevaisuustiedon käytössä ja päätösten kytkemisessä alueellisiin kehittämisstrategioihin on suuria eroja. Päätöksenteon rajat määritellään edellä kuvatulla tavalla kehittämissuunnitelmassa, valtion tulo- ja menoarviossa, tavoite- ja tulossopimuksissa sekä järjestämisluvissa. Tämän lisäksi päätöksentekoon vaikuttaa merkittävästi koulutuksen kysyntä, jolla on suuri vaikutus rahoitukseen etenkin nuorten koulutuksessa. Koulutuksen tarjoajien ohella muiden toimijoiden vaikutuskanavana alueelliseen koulutustarjontaan toimivat informaatio-ohjauksen eri välineet (esim. tutkimukset, tietokannat ja yhteistyöryhmittymät) (kuvio 1). Keskus- ja aluehallinnon haasteena onkin ajan myötä luoda sellainen aluekehittämisen toimintakulttuuri, jolla alueita kehitetään yhteisen näkemyksen mukaisesti. Myös EU:n aluepoliittiset linjaukset sekä rakennerahastopolitiikka antavat mahdollisuuksia koulutuksen ja tutkimuksen alueelliselle kehittämiselle. (Opetusministeriö 2003, 10.) Sosiaalipartnerit TEkeskus Lääninhallitus Yritykset Muut tahot (esim. EU) Alueelliset ja valtakunnalliset ennakointitulokset OPM:n TTS Muut OPM:n tutkimukset ja selvitykset Väliarvio = Informaatio-ohjaus Maakuntien liitot OPM KESUn aloittajatavoitteet Muut ennakointitutkimukset ja -selvitykset Arvio esityksistä Opetushallitus Vuoropuhelu Järjestämislupaneuvottelut Tavoite - sopimukset Tulossopimukset Maakuntaohjelma ja -suunnitelma Ammatillisen peruskoulutuksen aloittajamäärä Amk:n aloittajamäärä Yliopiston aloittajamäärä Aikuiskoulutuksen aloittajamäärä Koulutuksen tarjoajat Kuvio 1. Esimerkkejä eri koulumuotojen aloituspaikkojen määrään vaikuttavista tekijöistä. 2.3 Koulutustarpeiden ennakoinnin yhteistyöhaasteet Kansainvälisen työnjaon muutokset sekä nuorisoikäluokkien pienentyminen ovat asettaneet 2000-luvulle siirryttäessä koulutustarjonnan ennakoinnille yhä vaativampia haasteita. Toimintaympäristön muutosten seurauksena on siirrytty uuteen tietopohjaiseen talouteen, jonka keskeisiä tuotannontekijöitä ovat tieto, osaaminen ja innovatiivisuus. Teknologisten ja taloudellisten innovaatioiden lisäksi on tullut yhä tärkeämmäksi luoda sosiaalisia ja organisatorisia innovaatioita eli yhteistyömalleja tiedon luomiseksi, soveltamiseksi ja oppimiseksi, koska työmarkkinoiden muutos vaatii jatkuvasti proaktiivisia toimia työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi. (Opetusministeriö 2003, 7.) Toisaalta lähitulevaisuudessa pienenevien ikäluokkien tulisi täyttää työmarkkinoilla suurien ikäluokkien työvoimapoistuma, joka edellyttää tarvetta yhä hallitumpaan ja kehystetympään valtakunnalliseen ja alueelliseen koulutustarjonnan mitoittamiseen. Tämä toimintaympäristön kiristyminen on tarkoittanut, että koulutuspolitiikan ja erityisesti koulutustarjonnan ohjausjärjestelmiä on mahdol- 14

15 lisesti uudistettava siten, että valtakunnallisesti ja alueellisesti pystytään huolehtimaan työvoimatarpeiden mukaisesta koulutustarjonnasta (Valtioneuvoston ennakointiverkosto 2005, 67). Viimeisintä kehittämissuunnitelmaa ( ) valmisteltaessa käynnistettiin valtakunnallisen ja alueellisen koulutustarjonnan mitoittamiseksi alkuvuodesta 2002 opetusministeriön, Opetushallituksen ja maakuntien liittojen (19) yhteinen Koulutustarjonta projekti. Siinä tuotettiin alueittaiset koulutustarvelaskelmat Mitenna-mallilla vuosille Maakuntien liitot laativat työministeriön ja sisäasiainministeriön kanssa vaihtoehtoiset väestö- ja toimialaennusteet sekä niiden pohjalta toimialojen ammattirakenne-ennusteet. Opetushallituksen osuutena oli prosessin ohjaus ja määrällisten koulutustarpeiden laskeminen maakuntien laatimien työvoiman kysyntäennusteiden pohjalta opetusministeriön käyttöön. Valtioneuvosto päätti koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa , että alueellisia eroja peruskoulun jälkeisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen tarjonnassa pienennetään. Tarkoituksena on tukea tasapainoista aluekehitystä. Siihen liittyvästi valtioneuvosto päätti myös, että vuoropuhelua koulutustarjonnan mitoittamisesta jatketaan maakuntien liittojen kanssa. Tavoitteena on, että maakunnittaiset aloittajatavoitteet voidaan ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen järjestämislupia koskevassa päätöksenteossa sekä opetusministeriön ja korkeakoulujen tavoite- ja tulossopimuksissa. (Opetusministeriö 2004.) Opetusministeriö on tarkentanut hallintonsa alaisen aluekehittämisen suuntaviivoja Taustaa koulutus- ja tiedepolitiikan aluestrategialle -muistiossa (Opetusministeriö 2003, 7 10), jossa mainitaan tavoitteeksi sovittaa yhteen kansallisen koulutus- ja tutkimuspolitiikan kehittämistavoitteita ja ottaa huomioon alueiden erilaiset vahvuudet ja kehittämistarpeet selkeä työnjako alueellisen kehittämistoiminnan koordinoinnista ja toteuttamisesta alueviranomaisten (etenkin lääninhallitusten, TE-keskusten, maakuntien liittojen) sekä alueen elinkeinoelämän järjestöjen, korkeakoulujen ja oppilaitosten yhteistyön tiivistäminen ja poikkihallinnollisen yhteistyön korostuminen ammatillisen koulutuksen järjestäjien yhteistyötä alueen muiden koulutuksen järjestäjien sekä aluekehittämiseen ja innovaatiotoimintaan vaikuttavien toimijoiden kanssa tulee vahvistaa, jotta voidaan luoda yhteistä osaamisen alueellista kehittämisstrategiaa ja selkeyttää eri osapuolten työnjakoa. Keskushallinto voi tukea alueiden ennakointiprosesseja luomalla edellytyksiä alueiden kehitysarvioiden tuottamiselle ja niiden toteuttamiselle. Valtioneuvoston ennakointiverkosto (2003, 23) nostaa tärkeimmiksi keskushallinnon tukimuodoiksi yhteistyöprojektit, maakuntien liittojen yhteistyöprosessien tukemisen, resurssien turvaamisen ja toteuttamisen koordinoinnin 12. Lisäksi ennakointiverkosto korostaa koulutuksen tarjoajien yhä parempaa huomioimista ennakointiyhteistyössä ennakoinnin osaamisen kehittämistä ministeriöissä ennakoinnin tulosten vuorovaikutteista hyödyntämistä paikallis-, alue- ja keskushallinnon kesken 12 Valtioneuvoston ennakointiverkosto luotiin valtionhallinnon ennakoinnin koordinointia varten. Sen toimikausi kestää kevääseen Ennakointiverkostoon kuuluu 10 ministeriön ja valtioneuvoston kanslian edustajaa. Verkoston puheenjohtajana toimii työministeriö. Valtioneuvoston ennakointiverkoston on tarkoitus huolehtia riittävästä ennakoinnin koordinaatiosta eri ministeriöiden ja valtioneuvoston kanslian kesken. Verkosto kehittää ennakoinnin osaamista, tukee alueilla tehtävää ennakointityötä ja huolehtii ennakoinnin tulosten hyödyntämisestä keskus-, alue- ja paikallishallinnossa. Tavoitteena on tulevaisuuden keskeisten kysymysten täsmentäminen, eri hallinnonalojen näkökulmien tuominen tärkeisiin kysymyksiin ja ennakointitiedon hyödyntäminen päätöksenteossa ja suunnittelussa. (Valtioneuvoston ennakointiverkosto 2005.) 15

16 koulutustarvelaskelmien kytkemistä aluekehittämiseen keskus-, alue- ja paikallishallinnon välistä vuorovaikutteista, avointa työtapaa, hyvää tiedonkulkua ja yhteistyön tukea maakuntien toimijoiden ennakoinnin yhteistyöprosesseissa. Koulutustarjonnan ennakoinnin kehittämistä linjataan myös sisäasiainministeriön Talousarvion aluepoliittisten vaikutusten arviointi -raportissa seuraavasti (2004/b, 17): Alueellisen kehityksen edistämiseksi kehitetään vuoropuhelua alueellisten toimijoiden, mm. maakuntien liittojen kanssa siten, että niiden asettamat maakunnittaiset koulutustarjonnan tavoitteet voidaan ottaa riittävästi huomioon opetusministeriön kehittämissuunnitelman toimeenpanossa sekä ammatillisen koulutuksen järjestämislupia koskevassa päätöksenteossa sekä ministeriön ja korkeakoulujen tavoite- ja tulossopimuksissa. Tavoitteena on vahvistaa myös oppilaitosten keskinäistä alueellista yhteistoimintaa. Koska nykyisen lainsäädännön puitteissa maakuntien liitot ja koulutuksen tarjoajat ovat avainasemassa koulutustarjonnan alue-ennakoinnin kehittäjinä, keskitytään tässä selvityksessä erityisesti näiden tahojen arviointiin. Vaikkakin aluekehittämisen linjaukset korostavat erityisesti maakuntien liittojen roolia koulutustarjonnan alueellisena suunnittelijana ja koordinoijana, on myös erityisesti TE-keskuksilla ja lääninhallituksilla tärkeä asema alueennakointityön toimijoina. 16

17 3 Alueellisia näkemyksiä koulutustarpeiden ennakoinnin nykytilasta ja kehittämishaasteista 3.1 Selvityksen aineisto Alueellisen koulutustarjonnan strategisen suunnittelun ja päätöksenteon tärkeimmät alueelliset toimijat ovat edellisen luvun 2 mukaan koulutuksen tarjoajat, lääninhallitukset, maakuntien liitot ja TE-keskukset. Käytännön päätösvaltaa nuorten koulutuksesta on kuitenkin koulutuksen tarjoajilla, joille määritetään koulutustarjonta koulutuksen järjestämisluvissa ja opetusministeriön kanssa tehtävissä tavoite- ja tulossopimuksissa. Maakuntien liittojen laatimissa maakuntasuunnitelmissa ja -ohjelmissa koulutus nähdään keskeisenä keinona alueellisessa kehittämisessä. Kovin konkreettisia kannanottoja koulutuksen suuntaamisesta niihin ei yleensä sisälly. Ennakointiyhteistyön kehittämisen näkökulmasta on tärkeää tietää, miten edellä mainitut tahot itse kokevat ennakoinnin tukevan suunnittelu- tai päätöksentekoprosessien eri vaiheita. Selvityksessä on käytetty projektin tuottamaa tutkimusaineistoa, joka koostuu aluehallinnolle kohdistetusta kyselystä ja koulutuksen tarjoajien teemahaastatteluista. Empiirisessä aineistossa tuodaan esille aluehallinnon ja koulutuksen tarjoajien kokemat ennakointiyhteistyön muodot ja niihin kohdistuvat kehittämishaasteet. Selvityksen keskeiset teemat ovat: ennakointiosaaminen ennakointimenetelmät ennakointiyhteistyö ennakoinnin vaikuttavuus koulutustarjontaan koskevaan päätöksentekoon. Selvityksen tuloksena on muodostunut tietoa erityisesti ennakointimenetelmien ja -tietolähteiden käytöstä, asenteista, mielipiteistä ja arvoista koulutustarpeiden määrällistä ennakointia sekä ennakointiyhteistyötä kohtaan Kysely Aluehallinnon ennakointinäkemysten kuvaamiseksi laadittiin kysely, joka osoitettiin kaikille maakuntien liitoille (19), TE-keskuksille (15) ja lääninhallitusten toimipisteiden edustajille (11) (liite 2). Sen tarkoituksena on ollut kartoittaa alueellisesta ennakointityöstä vastaavien ja ennakointityötä tekevien henkilöiden näkemyksiä työvoima- ja koulutustarpeiden määrällisestä ennakoinnista ja siihen liittyvästä yhteistyöstä alueilla sekä alueiden ja keskushallinnon välillä. Yksittäiset vastaukset on käsitelty luottamuksellisesti Opetushallituksen ennakointiyksikössä ja raportoinnissa lainatut sitaatit on esitetty anonyymisti. Kysely lähettiin asianomaisille henkilöille helmikuun alussa vuonna 2005 ja vastauksia tuli 36 kappaletta (vastausprosentti oli 80 %); TE-keskukset 9/15 (60 %), lääninhallitusten toimipaikat 8/11 (73 %) ja maakuntien liitot 19/19 (100 %). Vastausprosenttia parannettiin palautuspäivämäärän jälkeen ottamalla yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse tahoihin, jotka eivät olleet vastanneet. Vastausprosenttien perusteella TE-keskusten ja lääninhallitusten vastauksista ei voida muodostaa täysin yleistettäviä näkemyksiä, mutta vastauksista saadaan vahvoja viitteitä organisaatioiden näkemyksistä koulutustarjonnan ennakointiin. Vastaajat pitivät kyselyä valtaosin hyvänä lähestymistapana ennakoinnin kehittämiseen. Kyselyn teemat ja näkökulmat oli laadittu erityisesti koulutustarjonnan ennakointiyhteistyön kehittämiseksi, joten kysymyksissä korostuivat KESU-prosessin koulutustarpeiden laskennalliseen osioon liittyvät 17

18 teemat. Kyselyyn oheistettiin lisäksi yleisempiä ennakoinnin teemoja, joissa pyrittiin huomioimaan myös lääninhallitusten ja TE-keskusten ennakointityön näkökulmat Teemahaastattelut Selvityksen toinen aineisto koostuu eri koulutusasteiden koulutuksen tarjoajien puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jolla selvitettiin alueelliseen koulutustarjontaan vaikuttavien eri päätöksentekijätasojen ennakointiin ja erityisesti alueelliseen ennakointiyhteistyöhön liittyviä näkemyksiä (haastattelun kysymykset liitteessä 3). Haasteltavina olivat valikoivan otannan perusteella ammatillisen peruskoulutuksen, ammattikorkeakoulun ja yliopistokoulutuksen aloittajamäärien päätöksentekoon osallistuvat henkilöt (rehtorit ja koulutuskuntayhtymien johtajat) (liite 4). Otos rajattiin neljään erilaiseen alueeseen: pääkaupunkiseutu, Lappeenranta, Rovaniemi ja Turku-Salo-alue. Valintaperusteina olivat alueiden erilaiset työvoima- ja koulutustarjonnan ennakoinnin lähtökohdat ja maantieteellinen kattavuus. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja purettiin tekstimuotoon siinä muodossa, kuinka haastateltavat olivat esittäneet asian. Mainituilta alueilta haastateltiin neljää päättäjätasoa, joista yksi kieltäytyi viime hetkellä haastattelusta: ammatillisten oppilaitosten rehtorit (4) koulutuskuntayhtymien johtajat (4) ammattikorkeakoulujen rehtorit (4) yliopistojen rehtorit (3). Raportin sisältö ja rakenne pohjautuvat kyselylomakkeeseen, haastattelun kysymysrunkoon ja haastateltujen esille tuomiin asioihin. Vastauksia analysoitaessa näkökulmana on ollut diskurssianalyysin soveltaminen eli selvityksessä on pyritty tuomaan esille haastateltavien suorien näkemysten lisäksi se, kuinka puheessa ja teoissa tuotetaan yhteistä todellisuutta ennakoinnista 13. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään koulutuksen tarjoajien suhtautumista ennakointitietoihin ja niiden hyödynnettävyyteen, ja miten tähän asti tuotettu valtakunnallinen ja alueellinen ennakointitieto on tukenut koulutustarjontaa koskevaa päätöksentekoa. Lisäksi selvityksellä voidaan mahdollisesti saada viitteitä siitä, miten toimivallan muutos koulutuksenjärjestäjien oikeudesta suunnata koulutusta koulutuksen järjestämislupien rajoissa on onnistunut. 3.2 Aluehallinnon näkemyksiä Seuraavissa kappaleissa ( ) esitellään maakuntien liittojen, TE-keskusten ja lääninhallitusten näkemyksiä ennakoinnista ja ennakointiyhteistyöstä. Tuloksia arvioitaessa on syytä huomioida, että raportoidut tulokset esittävät kunkin organisaation kohdalla enemmistön näkemyksiä. Raporttiin on kuitenkin liitetty myös yksittäisten vastaajien henkilökohtaisia näkemyksiä, jotta selvityksen johtopäätökset olisivat paremmin todennettavissa myös lukijalle. 13 Diskurssianalyysin tehtävänä on selvittää, millä tavoin ihmiset jäsentävät käsityksiään todellisuudesta. Diskurssianalyysissä tutkitaan ilmaisuja (tekstiä, puhetta, viestejä, dialogeja jne.) eri näkökulmista. Näitä ilmaisuja pidetään tietyssä ajassa ja paikassa tapahtuvina sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoina. Halutaan tietää, kuka on ilmaissut, mitä hän on ilmaissut, mitä hän tarkoitti, miksi hän ilmaisi, mihin hän pyrki ja keneen hän pyrki vaikuttamaan, eli lyhyesti, miten ilmaistaan. Ilmaisuista muodostetaan merkitysrakenteita ja tarkastellaan, millaisia ilmaisutapoja eli diskursseja ne edustavat. (Suomen virtuaaliyliopisto 2005.) 18

19 3.2.1 Ennakointiosaaminen Ennakointiosaamista selvitettiin valmiilla vaihtoehdoilla (esim. kuvio 2), joiden avulla jokainen organisaatio arvioi omaa osaamistaan. Lisäksi vastaajien näkemystä yhteistyökumppaniensa osaamisesta kysyttiin avoimilla kysymyksillä (liite 2). Maakuntien liitoilla, TE-keskuksilla ja lääninhallituksilla on toisiaan täydentävää alueellista ennakointiosaamista. Maakuntien liittojen osaaminen perustuu alueen elinkeinoelämän edustajien ja eri koulutuksen tarjoajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. TE-keskusten osaaminen korostuu alueen työmarkkinatiedon asiantuntijana ja lääninhallitusten osaaminen suuralueiden ennakointiyhteistyön ja ennakointimenetelmien kehittäjänä. Koulutuksen tarjoajien ennakointiosaamista pidetään yhä tärkeämpänä alueellisena osaamisresurssina, jos ennakointi laaditaan menetelmällisesti objektiivisin tavoin. Erityisesti ammattikorkeakoulut vaikuttavat merkittävästi alueiden osaamisresursseihin ja vaikuttavat omilla päätöksillään aluekehitykseen. Myös yliopistojen tutkimusresursseja käytetään yhä enemmän alueennakointityössä. Maakuntien liitot Maakuntien liitoilla koetaan olevan paras alueellinen kokonaisnäkemys koulutustarjonnan alueellisesta kehityksestä, koska ne tuntevat koulutuksen laadun erikoispiirteet ja osaavat ennakoida koulutusmäärät läheisessä yhteistyössä koulutuksen järjestäjien ja ylläpitäjien kanssa. Maakuntien liittojen enemmistö mieltää organisaationsa vahvasti alue-ennakoinnin yhteistyöprosessin kehittäjän ja ennakointitietojen välittäjän rooliin alue-ennakoinnissa (kuvio 2). Niiden vahvuuksina mainitaan mm. maakunnan väestökehityksen tuntemus ja alueen elinkeinoelämän sekä opetussektorin laaja kontaktiverkosto. Sen sijaan ennakointimenetelmien käyttöä ja ennakointitietokantojen kehittämistä ei pidetä maakuntien liittojen vahvuutena. TE-keskusten vastaajien mukaan maakuntien liittojen ennakointiosaaminen korostuu väestönkehityksen arvioijana, lääninhallitusten mukaan maakunnallisten visioiden (maakuntaohjelmien ja -suunnitelmien) laatijoina. Yhteistyöprosessien kehittäminen alueella Ennakointitietojen tuottaminen ja vaihtaminen Välittäjärooli alue- ja keskushallinnon välillä Ennakointitietokantojen rakentaminen Ennakointimenetelmien kehittäminen Vastaajia Huomattava vahvuus Vahvuus Ei vahvuus, eikä heikkous Heikkous Kuvio 2. Maakuntien liittojen ennakoinnista vastaavien käsitys organisaationsa ennakointiosaamisesta (N=19). Maakuntien liittojen vastaajien oman arvion mukaan niiden ennakointiosaamisen kehittämistarpeita ovat erityisesti ennakointimenetelmien ja -tietokantojen hallinta sekä ennakointitietojen hyödyntäminen. Aika- ja henkilöstöresurssien vähäisyys ei tarjoa kuitenkaan ennakointiin tällä hetkellä täysipainoisia edellytyksiä. Lisäksi tuotetun ennakointitiedon kriittistä arviointia ja ennakointitulosten käyttäjälähtöisyyttä tulisi maakuntien liittojen mukaan kehit- 19

20 tää, jotta päättäjät voisivat hyödyntää sitä nykyistä paremmin päätöksenteossaan. Maakuntien liitot toivoisivat keskushallinnolta vastedes erilaisia tukitoimia erityisesti ennakointia tukevien tilastotietojen saatavuuteen (esim. toimialojen kehitys). Maakuntaliiton edustaja: Maakunnat tuntevat alueensa väestön, elinkeinojen ja aluerakenteen (mm. väestönkeskittymät) kehittymisnäkymät ja kehittämisen suunnan ja tavoitteet. Maakuntaliiton edustaja: Tuotetun ennakointitiedon kriittinen ja asian kaikki puolet kattava arviointi ei ole maakuntien liittojen suurimpia vahvuuksia. Maakuntaliiton edustaja: Kaikkien alueella ennakoinnista vastaavien viranomaistahojen (maakuntaliitto, TE-keskus, lääninhallitus) ennakointiresursseja tulisi lisätä. Ennakointia tulisi kehittää samanaikaisesti maakunta- ja seutukuntatasolla. TE-keskuksen edustaja: Maakunnilla on käyttökelpoista näkemystä työvoiman tarjonnasta eli väestön kehityksestä. Tosin poliittinen ylioptimismi on ongelma. Lääninhallituksen edustaja: Maakuntien liitoilla on toimintojen tulevaan sijoittumiseen liittyvää tietoa (maankäytön ja yhdyskuntarakenteen suunnittelu), joka tulisi ottaa huomioon koulutuksen suunnittelussa. TE-keskukset TE-keskusten oma arvio ennakointiosaamisestaan on selvästi maakuntien liittoja ja lääninhallituksia positiivisempi. TE-keskuksilla on vahvaa näkemystä työvoiman kysynnästä ja yritystoiminnan kehityksestä. TE-keskukset kokevat melko yksimielisesti tärkeimmäksi vahvuudekseen ennakointitietojen tuottamisen ja vaihtamisen eri sidosryhmien kanssa (kuvio 3). Maakuntien liitot ja lääninhallitukset korostavat TE-keskusten asemaa lyhyen aikavälin aikuiskoulutustarpeiden määrällisenä ennakoijana ja työttömyyden asiantuntijana. Tämä tulisi vastaajien mukaan ottaa huomioon nykyistä enemmän myös opetushallinnon alaisen aikuiskoulutuksen ennakoinnissa. Ennakointitietojen tuottaminen ja vaihtaminen Välittäjärooli alue- ja keskushallinnon välillä Ennakointimenetelmien kehittäminen Ennakointitietokantojen rakentaminen Yhteistyöprosessien kehittäminen alueella Vastaajia Huomattava vahvuus Vahvuus Ei vahvuus, eikä heikkous Heikkous Kuvio 3. TE-keskusten ennakoinnista vastaavien käsitys organisaationsa ennakointiosaamisesta (N=9). TE-keskukset ovat alueellisen työvoimakysynnän sekä toimiala- ja poistumatietojen asiantuntijoita. Ne pitävät keskeisimpinä kehittämiskohteinaan ennakointitulosten hyödyntämistä ja yhdistämistä päällekkäisen työn karsimiseksi. Lisäksi projektikohtaisesta ennakointityöstä haluttaisiin päästä vakinaistettuun toimintaan, jotta ennakointityöllä olisi paremmat edellytykset tulla pysyväksi osaksi suunnittelu- ja päätöksentekoprosessia. TE-keskukset toivovat vastedes tukea keskushallinnolta ennakointitietojen (esim. työvoiman tarve-ennusteet) ja ennakointia tukevien tilastotietojen (esim. toimialojen kehitys) saatavuuteen. 20

21 TE-keskuksen edustaja: TE-keskus tuottaa mahdollisimman edullisesti mahdollisimman monelle sopivaa, mutta soveltamistarpeisiin riittävästi räätälöityä ennakointitietoa, joka palvelee käytännön päätöksentekoa eri prosesseissa sekä yleisemmin alueen strategista suunnittelua. TE-keskuksen edustaja: TE-keskuksilla käyttökelpoista näkemystä työvoiman kysynnästä eli yritystoiminnan toimialoittaisesta ja klusterittaisesta kehityksestä sekä teknologisesta kehityksestä. TE-keskuksen edustaja: Tarvitaan tulevaisuusajattelun sisäänajoa ja laventamista TE-keskuksessa eli perustutkimusta tiedon tuotantoon, jalostukseen, tulkintaan ja jakeluun. TE-keskuksen edustaja: Organisaatiossa tehdään usean tahon toimesta erilaisia ennakointeja. Nämä tulisi osata paremmin hyödyntää ja yhdistää päällekkäisyyksien purkamiseksi. Maakuntaliiton edustaja: TE-keskuksilla on hyvää tietoa työttömyydestä ja sen rakenteesta toimialoittain. Myös tietoa työttömiin kuuluvista työkyvyttömistä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän hyväksi opetushallinnon alaisen koulutustarjonnan valtakunnallisessa ennakoinnissa. Lääninhallituksen edustaja: TE-keskuksen lyhyen aikavälin työvoimatarpeiden ennakointi tulisi huomioida paremmin myös OPM:n alaisessa aikuiskoulutuksessa. Lääninhallitukset Lääninhallitusten oman arvion mukaan ne ovat alueellisen ja valtakunnallisen ennakointiyhteistyön kehittäjiä. Sen sijaan ennakointitietokantojen rakentaminen ei kuulu lääninhallitusten tärkeimpiin vahvuuksiin. Ne kokevat alueellisen koordinaattorin roolin maakuntien liittojen tapaan tärkeimmäksi ennakoinnin osaamisalueekseen (kuvio 4). Lääninhallitukset haluaisivat itselleen aiempaa selkeämpää roolia alueiden ja suuralueiden ennakointiyhteistyön kehittäjänä. Maakuntien liittojen näkemyksen mukaan lääninhallituksen ennakointiosaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän aikuiskoulutustarveselvityksiä laadittaessa sekä ammatillisen peruskoulutuksen koulutuskysyntää ennakoitaessa. TE-keskukset kokevat tutkinnon suorittaneiden sijoittumisen seurannan yhdeksi lääninhallitusten osaamisen keskeiseksi hyödyntämismahdollisuudeksi. Välittäjärooli alue- ja keskushallinnon välillä Yhteistyöprosessien kehittäminen alueella Ennakointitietojen tuottaminen ja vaihtaminen Ennakointimenetelmien kehittäminen Ennakointitietokantojen rakentaminen Vastaajia Huomattava vahvuus Vahvuus Ei vahvuus, eikä heikkous Heikkous Kuvio 4. Lääninhallitusten ennakoinnista vastaavien käsitys organisaationsa ennakointiosaamisesta (N=8). 21

22 Lääninhallitusten vastaajien arvion mukaan lääninhallituksilla on näkemystä koulutusjärjestelmän kokonaisuudesta maakuntien liittoja laajemmasta näkökulmasta. Tämä korostuu vahvana alueen kouluverkon, ikäluokkakehityksen ja alueiden elinolojen ennakointiosaamisena, jonka tulisi johtaa nykyistä selkeämpään ennakointitehtävään alueen koulutustarjonnan kehittämisessä. Ne haluaisivat kehittää vastedes ennakointimenetelmiin ja niiden hyödyntämiseen liittyvää osaamistaan sekä koulutustarpeisiin liittyviä ennakointitietokantoja ja toivovat keskushallinnolta tukea vastedes erityisesti ennakointitietojen saatavuuteen (esim. toimialaennusteet). Lääninhallituksen edustaja: Lääninhallituksissa tulisi kehittää ennakoinnin menetelmällistä osaamista ja ennakointitulosten hyödyntämistä. Tutkimustuloksia käytettäisiin lausunnoissa jne. huomattavasti enemmän, jos niitä olisi helpommin saatavissa. Lääninhallituksen edustaja: Tilastollisen aineiston käytön osaamista tulisi parantaa esimerkiksi järjestämällä Tilastokeskuksen koulutuksia siitä, mitä itse asiassa kunkin tilaston takana on ja millaisia tilastoja mihinkin tavoitteisiin tulisi ottaa. Lääninhallituksen edustaja: Tarvitaan selvä työnjako siinä, mitä mikäkin toimija tekee ja koordinaatio niiden välillä. Ennakkotietoa on valtavasti olemassa - pitäisi tietää mistä tarvittava tieto löytyy ja luoda hakemistoja. Eri lähteistä tulevan tiedon pitäisi olla yhteismitallista. Lääninhallituksen edustaja: Osaamista tulisi kehittää käsitteiden epäyhtenäisyyden ymmärtämisessä, erilaisten luokitusten tulkinnassa ja ennakointiselvitysten lähtöoletusten jäljittämisongelmien selvittämisessä. Maakuntaliiton edustaja: Lääninhallitus tuntee alueensa koulutusjärjestelmän ja sen kehittämistarpeet ammatillisessa peruskoulutuksessa ja nuorten kiinnostuksen kohteet koulutuksessa. TE-keskuksen edustaja: Lääninhallitukset (sivistysosastot) ehkä enemmän linjassa tai samalla puolella aitaa kuin opetusministeriö ja Opetushallitus. Mutta ne varmasti edustavat alueellista näkemystä, joka on tervetullutta Ennakointimenetelmät ja -mallit Aluehallinnon organisaatiot ovat viime vuosina kokeilleet ja soveltaneet useita erilaisia ennakointimenetelmiä ja -käytäntöjä. Niinpä ennakointityötä tekeville on kertynyt kokemuksia eri ennakointimenetelmistä ja -malleista ja niiden käytettävyydestä suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman ( ) valmisteluun osallistuivat opetusministeriön ja Opetushallituksen lisäksi ensimmäisen kerran myös alueelliset tahot maakuntien liittojen johdolla. Uutena piirteenä oli alueellisen ennakointityön yhdistäminen Opetushallituksen Mitenna-malliin, jolla laadittiin valtakunnallisia ja alueellisia laskelmia lähitulevaisuuden koulutustarpeista. Se on ainoa malli, jota on sovellettu kaikkiin maakuntiin ja se tunnetaan tämän vuoksi paremmin kuin muut menetelmät 14. Muita ennakointimenetelmiä on käytetty huomattavasti harvemmin, joten niiden soveltuvuudesta koulutustarpeiden ennakointiin saatiin arvioita pienemmältä käyttäjäjoukolta 15. Vastaajien mukaan kokemukset Mitenna-mallin käytöstä ja tulosten hyödyntämisestä ovat olleet positiivisia ja sitä pidetään soveltuvimpana ennakointimallina alueellisten työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnissa (kuvio 5). 14 Selvitysaineiston keräämiseen jälkeen on maakuntien liitoissa käytetty laajasti myös Pohjois-Savon liiton mallista kehitettyä HEMAASU-mallia. 15 Ennakointimenetelmien ja -mallien määritelmät on kuvattu lyhyesti selvityksen loppuosassa ennen liitteitä. 22

23 Opetushallituksen Mitenna-malli SWOT-analyysi Asiantuntijaraati Työministeriön PT-malli TKTT Klusterianalyysi Skenaariot Pohjois-Savon liiton malli Mare-malli Megatrendianalyysi Teknologiaennakointi Heikot signaalit Delfoi-menetelmä Osaamisbarometri Vastaajia Soveltuu Ei sovellu Ei osaa sanoa Kuvio 5. Kaikkien vastaajien näkemys työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointimenetelmien ja mallien soveltuvuudesta koulutustarpeiden ennakointiin (N=36). Vastaajien mukaan on kannatettavinta ennakoida määrällisiä koulutustarpeita kehittämissuunnitelmaan varten valtakunnallisesti yhtenäisellä menetelmällä, jossa toimiala- ja ammattirakenteen ennusteet laaditaan alueilla (maakuntaliitossa tai sen yhteistyöryhmässä), mutta ennakointiin liittyvä laskenta tehdään keskushallinnossa (vrt. Koulutustarjonta projekti). Maakuntien liittojen vastaajien enemmistö kannattaa tätä tapaa kuitenkin niin, että alueelliset näkemykset tulisi ottaa enemmän huomioon lopullisten alueellisten tavoitteiden laadinnassa. Myös alueilla ilman valtakunnallista ohjausta, mutta yhtenäisellä menetelmällä tehtävä työvoima- ja koulutustarve-ennakointi sai jonkin verran kannatusta erityisesti lääninhallituksilta. Pelkästään alueiden omilla ennakointimenetelmillä tai -malleilla tuotettuja alueellisia ennakointilaskelmia kannatti vain yksi vastaaja. Maakuntien liitot Maakuntien liitot ovat osallistuneet erityisesti Opetushallituksen Mitenna-mallilla, SWOTanalyysilla ja työministeriön PT-mallilla tehtyihin ennakointeihin tai hyödyntäneet niiden tuloksia (kuvio 6). Sen sijaan esimerkiksi delfoi-menetelmä ja osaamisbarometri ovat olleet vähemmän käytössä. Huomattavaa on, että vain puolet maakuntien liitoista on käyttänyt TE-keskusten työvoima- ja koulutustarvetutkimusta ennakoinnissaan. Maakuntien liitot aikovat vastedes panostaa erityisesti väestönkehitystä koskeviin ennakointimalleihin ja -tietokantoihin. 23

24 Opetushallituksen Mitenna-malli SWOT-analyysi Työministeriön PT-malli Skenaariot Megatrendianalyysi Asiantuntijaraati TKTT Pohjois-Savon liiton malli Heikot signaalit Mare-malli Klusterianalyysi Teknologiaennakointi Osaamisbarometri Delfoi-menetelmä Vastaajia Käytetty ennakointimenetelmä Ei käytetty ennakointimenetelmä Ei osaa sanoa Kuvio 6. Maakuntien liittojen käyttämät ennakointimenetelmät ja -mallit (N=19). Opetushallituksen Mitenna-malli Työministeriön PT-malli SWOT-analyysi Pohjois-Savon liiton malli Asiantuntijaraati Skenaariot TKTT Klusterianalyysi Megatrendianalyysi Mare-malli Teknologiaennakointi Delfoi-menetelmä Heikot signaalit Osaamisbarometri Vastaajia Soveltuu hyvin Ei sovellu Ei osaa sanoa Kuvio 7. Maakuntien liittojen ennakoijien näkemys eri ennakointimenetelmien ja -mallien soveltuvuudesta (N=19). Maakuntien liittojen mukaan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin soveltuu tällä hetkellä parhaiten Opetushallituksen Mitenna-laskentamalli, työministeriön PT-malli, SWOT-analyysi ja Pohjois-Savon liiton kehittämä malli (kuvio 7). Sen sijaan osaamisbarometri tai heikot signaalit koetaan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin näkökulmasta edellisiä heikommin soveltuviksi tai soveltuvuudeltaan tuntemattomiksi menetelmiksi. Mitenna-mallia käyttäneistä maakuntien liitoista vain yhden mielestä malli ei sovellu työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin. Toisaalta megatrendianalyysia käyttäneistä vain puolet kokee, että ennakointimenetelmä soveltuu hyvin ennakointiin. 24

25 TE-keskukset TE-keskukset ovat käyttäneet ennakointimenetelminään yleisimmin TE-keskusten työvoima- ja koulutustarvetutkimusta (TKTT) sekä asiantuntijaraatia (kuvio 8). Sen sijaan osaamisbarometri on ollut vähemmän käytössä. TE-keskukset ovat käyttäneet jonkin verran myös omia ennakointimenetelmien tai -mallien sovelluksia ja ennakointia tehdään usein useamman toisiaan täydentävän menetelmän avulla. TE-keskukset aikovat jatkossa panostaa erityisesti työvoiman määrällisiä muutoksia kuvaaviin ennakointimalleihin ja -tietokantoihin, mutta toisaalta maakuntien liitoista poiketen vähemmän väestön kehityksen ennakointiin. Asiantuntijaraati TKTT Opetushallituksen Mitenna-malli Työministeriön PT-malli Heikot signaalit SWOT-analyysi Teknologiaennakointi Klusterianalyysi Skenaariot Megatrendianalyysi Mare-malli Delfo-menetelmä Osaamisbarometri Pohjois-Savon liiton malli Muu menetelmä Vastaajia Käytetty ennakointimenetelmä Ei käytetty ennakointimenetelmä Ei osaa sanoa Kuvio 8. TE-keskusten käyttämät ennakointimenetelmät ja -mallit (N = 9). TE-keskusten ennakoijien mukaan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin soveltuvat tällä hetkellä parhaiten asiantuntijaraati ja TE-keskusten työvoima- ja koulutustarvetutkimus (kuvio 9). Kaikki asiantuntijaraatia ennakointimenetelmänään käyttäneet TE-keskukset ovat myös sitä mieltä, että ennakointimenetelmä soveltuu hyvin työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin. Osaamisbarometri ei ole sen sijaan TE-keskusten mukaan kaikkein tunnetuimpia tai soveltuvimpia ennakointimenetelmiä. 25

26 Asiantuntijaraati TKTT SWOT-analyysi Klusterianalyysi Opetushallituksen Mitenna-malli Työministeriön PT-malli Heikot signaalit Teknologiaennakointi Megatrendianalyysi Delfoi-menetelmä Skenaariot Mare-malli Pohjois-Savon liiton malli Osaamisbarometri Vastaajia Soveltuu hyvin Ei sovellu Ei osaa sanoa Kuvio 9. TE-keskusten ennakoijien näkemys eri ennakointimenetelmien ja -mallien soveltuvuudesta (N=9). Lääninhallitukset Lääninhallitukset poikkeavat maakuntien liitoista ja TE-keskuksista siinä mielessä, että ne ovat seitsemän eri ministeriön yhteinen alueviranomainen, jotka edistävät valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden toteutumista. Näin ollen lääninhallitukset pyrkivät muun muassa vahvistamaan koulutuksen järjestäjien ennakointivalmiuksia kehittämällä ennakointimenetelmiä ja -välineitä. Lääninhallitusten ennakointityötä tekevät ovat tutustuneet erityisesti Mitenna- ja Mare-malleihin, mutta eivät ole toistaiseksi osallistuneet Mitenna-mallilla tehtyihin ennakointeihin (kuvio 10). Lääninhallituksilla on vähän kokemusta Pohjois-Savon liiton mallista ja delfoi-menetelmästä. Lääninhallitukset aikovat vastaajien mukaan jatkossa kehittää erityisesti määrällisten koulutustarpeiden ennakointimalleja ja -tietokantoja. Opetushallituksen Mitenna-malli Mare-malli Klusterianalyysi Työministeriön PT-malli Asiantuntijaraati SWOT-analyysi Megatrendianalyysi Heikot signaalit TKTT Osaamisbarometri Skenaariot Teknologiaennakointi Pohjois-Savon liiton malli Delfoi-menetelmä Vastaajia Käytetty ennakointimenetelmä Ei käytetty ennakointimenetelmä Ei osaa sanoa Kuvio 10. Lääninhallitusten käyttämät ennakointimenetelmät ja -mallit (N = 8).

27 Lääninhallitusten mukaan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin soveltuvat tällä hetkellä parhaiten Mitenna-malli ja Mare-malli (kuvio 11). Lääninhallitusten näkemykset eri menetelmien ja mallien soveltuvuudesta poikkeavat toisistaan maakuntien liittoja ja TEkeskuksia voimakkaammin; varsinkin asiantuntijaraadista, megatrendianalyysista ja teknologiaennakoinnista on useita vastakkaisia näkemyksiä. Sen sijaan annetuista vaihtoehdoista heikoimmin soveltuvaksi on koettu delfoi-menetelmä. Huomattavaa on, että lääninhallitukset ovat käyttäneet Mare-mallia enemmän ja pitävät sitä selvästi soveltuvampana ennakointimallina kuin maakuntien liitot ja TE-keskukset. Opetushallituksen Mitenna-malli Mare-malli Klusterianalyysi SWOT-analyysi Asiantuntijaraati Heikot signaalit Työministeriön PT-malli Skenaariot Megatrendianalyysi Teknologiaennakointi Osaamisbarometri TKTT Delfoi-menetelmä Pohjois-Savon liiton malli Vastaajia Soveltuu hyvin Ei sovellu Ei osaa sanoa Kuvio 11. Lääninhallitusten ennakoijien näkemys eri ennakointimenetelmien ja -mallien soveltuvuudesta (N=8) Ennakointiyhteistyö Ennakointiyhteistyön muodoissa ja intensiivisyydessä on kyselyn perusteella suuria alueellisia eroja. Pohjois- ja Itä-Suomessa on havaittavissa, että toimijoilla on selvästi enemmän samansuuntaisia intressejä ja yhteistyötä kuin Etelä-Suomessa. Yhteistyön käytännön toteuttaminen ei ole kuitenkaan aina siirrettävissä eri alueiden välillä, vaan tarvitaan alueiden ominaisuuksista (esim. koulutuksen ylläpitäjärakenne) lähteviä yhteistyömalleja. Enemmistö vastaajista on sitä mieltä, että KESU-kierrosten ennakointiyhteistyön toteuttamiseksi tarvitaan selkeä ja yhtenäinen koko valtakuntaa koskeva toimijoiden työnjako. Erityisesti TE-keskukset ehdottavat luovuutta ja uusia avauksia ennakointiyhteistyöhön, ettei ennakointi muuttuisi liian mekaaniseksi ja keskusjohtoiseksi, alueita passivoivaksi suunnitteluksi. Myös lähialueyhteistyön kytkemistä mukaan ennakointiin pidetään erittäin tärkeänä. Suomessa koulutustarpeiden ennakointia on tehty paljon ESR-rahoitteisissa ennakointiprojekteissa. Alueellista yhteistyötä tehdään kyselyn tulosten mukaan eniten juuri ennakointiprojektien yhteydessä (taulukko 1). Maakuntien liittojen yleisimmät ennakointiprojektien yhteistyökumppanit ovat olleet TE-keskus, lääninhallitus ja ammattikorkeakoulut, mutta vastedes yhteistyön arvioidaan lisääntyvän ammatillisten oppilaitosten kanssa. TE-keskusten yhteistyökumppaneista ovat tärkeimpiä maakuntien liitot, työvoimatoimistot ja yritykset. Sen sijaan lääninhallitusten ennakointiprojekteissa on tehty eniten yhteistyötä maakuntien 27

28 liittojen, koulutuksen järjestäjien ja TE-keskusten kanssa. TE-keskuksilla ei ole ollut viime vuoden aikana juurikaan yhteisiä ennakointiprojekteja yliopistojen kanssa toisin kuin maakuntien liitoilla ja lääninhallituksilla. Taulukko 1. Aluehallinnon organisaatioiden ja koulutuksen tarjoajien yhteistyön yleisyys alueellisissa ennakointiprojekteissa v Maakuntien liitot (N=19) TE -keskukset (N=9) Lääninhallitukset (N=8) Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei Maakuntien liitot TE -keskukset Lääninhallitukset Ammattikorkeakoulut Koulutuksen järjestäjät Yliopistot Ennakointiyhteistyön merkitys korostuu koulutustarjonnan alueellisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa siinä, kuinka paljon ennakointitietoja on käytetty yhdessä suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Maakuntien liitot, TE-keskukset ja lääninhallitukset ovat kyselyn tulosten mukaan käyttäneet aktiivisesti toistensa tuottamaa ennakointitietoa (taulukko 2). TE-keskukset ovat käyttäneet yhteisiä ennakointitietoja koulutuksen järjestäjien ja ammattikorkeakoulujen kanssa selvästi enemmän kuin maakuntien liitot. Maakuntien liitot ovat olleet kuitenkin hieman aktiivisempia ennakointitietojen käyttäjiä yliopistojen kanssa kuin TE-keskukset ja erityisesti lääninhallitukset. Huomattavaa on, että lääninhallituksilla on kokemuksia ennakointitietojen yhteisestä hyödyntämisestä koulutuksen järjestäjien kanssa maakuntien liittoja ja TE-keskuksia enemmän. Taulukko 2. Ennakointitietojen käyttö aluehallinnon organisaatioiden ja koulutuksen tarjoajien kesken suunnittelussa ja päätöksenteossa. Maakuntien liitot (N=19) TE-keskukset (N=9) Lääninhallitukset (N=8) Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei Maakuntien liitot TE-keskukset Lääninhallitukset Ammattikorkeakoulut Koulutuksen järjestäjät Yliopistot Ennakointiyhteistyöhön vaikuttavat myös eri organisaatioiden maantieteelliset ja hallinnolliset rajat (taulukko 3) 16. Maakuntien liitot pitävät omaa hallintoaluettaan ennakointiin soveltuvana alueena erityisesti ammattikorkeakoulutuksessa. Ruotsinkielisen koulutuksen ja yliopistokoulutuksen tarvetta on maakuntien liittojen ennakoijien näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaista ennakoida suuralueiden tai valtakunnan tasolla. TE-keskusten edustajien mielestä ammattikorkeakoulutuksen tarvetta pitäisi ennakoida maakuntien liittojen tai TE- 16 TE-keskuksia on viisitoista ja maakuntien liittoja yhdeksäntoista, joten hallintoalueina ne ovat usein samat. Kyselyssä nämä alueet hahmottuivat kuitenkin niin, että maakuntien liittojen ja lääninhallitusten vastaajat mielsivät maakunnan selvästi parhaimmin ennakointia rajaavaksi alueeksi. Sen sijaan TE-keskusten vastaajien mukaan ammattikorkeakoulutuksen ennakointi oli ainoa selvästi maakuntaan liittyvä aluerajaus. 28

29 keskusten rajoissa ja yliopistokoulutusta valtakunnallisesti. Lääninhallitusten mukaan ammattikorkeakoulutusta tulisi ennakoida maakunnan liiton alueella, mutta ne pitävät tärkeänä ammatillisen nuorisoasteen koulutuksen seutukuntakohtaista ennakointia. Lääninhallitusten näkemykset ruotsinkielisen koulutuksen ennakoinnin aluejaosta vaihtelevat, mutta maakunta saa eniten kannatusta. Taulukko 3. Aluehallinnon tahojen näkemyksiä eri koulumuotojen ennakoinnin aluejaosta 17. Maakuntienliitot (N=19) TEkeskukset (N=9) Lääninhallitukset (N=8) Maakunta/ TE-keskus Valtakunnallinen Seutukunta Muu EOS Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulutus Yliopistokoulutus Ruotsinkielinen koulutus Aikuiskoulutus Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulutus Yliopistokoulutus Ruotsinkielinen koulutus Aikuiskoulutus Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulutus Yliopistokoulutus Ruotsinkielinen koulutus Aikuiskoulutus Kyselyssä tiedusteltiin lisäksi aluehallinnon edustajilta tarkemmin, minkä tahojen yhteistyönä tulisi laatia alueelliset väestöennusteet, toimialojen työvoiman kysyntäennusteet ja ammattirakenne-ennusteet. Nämä ovat tärkeimpiä alueellisia näkemyksiä, jotka vaikuttavat aloittajatarpeiden alueellisiin ennakointituloksiin (taulukko 4). Taulukko 4. Aluehallinnon tahojen näkemyksiä eräiden Mitenna-malliin tarvittavien ennusteiden tekijöistä. Väestöennuste Työvoiman kysyntäennuste Ammattirakenneennuste Maakuntienliitot (N=19) Maakuntaliitto ja Tilastokeskus (9) Maakuntaliitto (3) Muut (7) Maakuntaliitto ja TE-keskus (3) TE-keskus (3) Työministeriö ja TE-keskus (3) Muut (10) OPH ja maakuntaliitto (2) Muut (17) TEkeskukset (N=9) Tilastokeskus (3) Maakuntaliitto (2) Muut (2) TE-keskus (2) Muut (7) Työministeriö (2) Muut (7) Lääninhallitukset (N=8) Maakuntaliitto ja Tilastokeskus (3) Muut (5) TE-keskus (4) Työministeriö ja TE-keskus (2) Muut (2) TE-keskus ja lääninhallitus (2) TE-keskus (2) Muut (4) Maakuntien liittojen näkemyksen mukaan väestöennusteet tulisi laatia Tilastokeskuksen ja maakuntien liittojen yhteistyönä. Tilastokeskuksella on maakuntien liittojen vastaajien mukaan pitkä kokemus ja erinomainen asiantuntemus väestöennusteiden laatimisesta. Trendiennusteet eivät kuitenkaan ole aina onnistuneita, ja siksi tarvitaan maakunnallista 17 Ruotsinkielisessä koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa ovat mukana kaikki koulutusasteet. 29

30 näkemystä alueellisten väestöennusteiden laatimisessa. Maakuntien liitot kokevat, että niillä on oikeus oman väestöennusteen ja -tavoitteen laatimiseen. TE-keskusten ja lääninhallitusten mukaan Tilastokeskuksella on parhaimmat edellytykset tuottaa väestöennusteet. Maakuntien liittojen näkemyksen mukaan parhaimmat edellytykset toimialakohtaisen työvoiman kysyntäennusteen laatimiseen on TE-keskuksella alueellisena asiantuntijana yhteistyössä maakuntien liittojen ja työministeriön kanssa. TE-keskuksilla koetaan olevan vahva alueellinen toimialaosaaminen, mutta valtakunnallista työministeriön ja sisäasiainministeriön yhteistyössä laatimaa valtakunnallista kehystä pidetään tärkeänä. TE-keskuksilla ja lääninhallituksilla ei ollut kovin yhteneväisiä näkemyksiä toimialakohtaisen työvoiman kysyntäennusteen laatimisesta, mutta TE-keskuksen asemaa pidetään varsinkin lääninhallituksissa merkittävänä. Ammattirakenne-ennusteen laatijoista on kyselyn tulosten mukaan hyvin erilaisia näkemyksiä. Opetushallitus on mainittu maakuntien liittojen vastauksissa useimmin, mutta toisistaan poikkeavien yhteistyökumppanien kanssa (esim. työministeriö, TE-keskus tai maakuntaliitto). TE-keskukset korostavat työministeriön asemaa ammattirakenteen laatijana, lääninhallitukset sitä vastoin omia valmiuksiaan ennusteen laatimiseen yhteistyössä TE-keskusten kanssa. Ennakointiyhteistyö tulee vastaajien mukaan tiivistymään. Maakuntien liitot korostavat vastauksissaan keskushallinnon eli Opetushallituksen, opetusministeriön ja sisäasiainministeriön kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyttä. TE-keskukset sen sijaan pitävät tärkeänä koulutuksen järjestäjien ja työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Lääninhallitusten näkemys on, että yhteistyö lisääntyy entisestään TE-keskusten ja maakuntien liittojen kanssa. Maakuntaliiton edustaja: Yhteistyö lisääntyy todennäköisesti ympäristökeskusten, ympäristöministeriön ja ehkä myös lääninhallituksen sivistysosaston kanssa. Tarkoituksena on tiivistää sekä seurantaan että ennakointiin liittyvää yhteistyötä päällekkäisen työn välttämiseksi ja maakunnallisesti yhtenäisten näkemysten aikaansaamiseksi. Maakuntaliiton edustaja: Yhteistyö tulee lisääntymään sisäasiainministeriön kanssa, erityisesti yleiseen aluekehitykseen liittyvässä ennakointityössä. Myös koulutuksen järjestäjät ja koulutuksen alueellista ennakointia tekevät (ml. yliopistot) ovat jatkossa tärkeitä yhteistyökumppaneita. TE-keskuksen edustaja: Maakuntien liitot, lääninhallitukset, koulutuksen järjestäjät, työmarkkinajärjestöt ja muut järjestöt ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita jatkossa, koska alueellista yhteistyötä tarvitaan alueen osaamistarpeiden kehittämiseen. TE-keskuksen edustaja: Yritykset, konsultit ja tutkimuslaitokset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita jatkossa, koska ennakoinnin painopiste kohdistuu yrityksiin ja niiden kehittäjiin. Lääninhallituksen edustaja: Yhteistyö tulee lisääntymään maakuntien liittojen kanssa, koska alue-ennakointi on yhä tärkeämpää ja lääninhallituksen yhtenä tehtävänä on suotuisan aluekehityksen edistäminen, minkä lisäksi lääninhallitus on OPM:n aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen edustaja: Maakuntien liitot ja TE-keskukset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita myös jatkossa, koska niiden kautta toteutuvat aluelainsäädännön ja OPM:n ja läänien tulossopimusten asettamat tavoitteet 30

31 3.2.4 Ennakoinnin vaikuttavuus koulutustarjontaa koskevaan päätöksentekoon Ennakointitiedon käyttäminen päätöksenteossa on kyselyyn vastanneiden näkemyksen mukaan usein hankalaa, koska koulutustarjontaa koskevat ennakointitutkimukset ja -selvitykset ovat usein eri menetelmin laadittuja tai niissä on käytetty erilaisia luokituksia. Ennakointitutkimuksia pidetään monesti liian laaja-alaisina ja valtakunnalliseen trendiin perustuvina, vaikka tulosten soveltaminen käytäntöön edellyttäisi aiempaa yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Maakuntien liittojen, TE-keskusten ja lääninhallitusten vastaajien enemmistön mukaan koulutustarjonnan päätöksentekijöiltä puuttuu ennen kaikkea ennakointitulosten tulkintaan ja jalostamiseen liittyvää osaamista sekä aikaresursseja saatavilla olevan tiedon analysointiin ja johtopäätösten tekoon. Ennakointitietoa pitäisikin jalostaa yhä enemmän eri käyttäjäryhmille soveltuvaksi, koska ennakointitiedon tuottajat ja tiedon käyttäjät eivät aina riittävästi ymmärrä toistensa ajatuksia. Pelkkien lukujen esittämisestä pitäisi siirtyä analyyttisempaan esitystapaan, jossa käytettäisiin nykyistä enemmän esimerkiksi sanallisia kuvauksia, kaavioita ja muita indikaattoreita. Toisaalta myös päätöksentekijöiden tulisi vastavuoroisesti pystyä kertomaan, mikä on olennaisinta päätöksenteossa tarvittavaa ennakointitietoa. Maakuntien liitot Maakuntien liitot ovat hyödyntäneet eniten väestönkehitystä koskevia alueellisia tutkimuksia, mutta myös muita alueellisia sekä valtakunnallisia ennakointitutkimuksia. Vain pieni osa maakuntien liitoista kokee, että ennakointitutkimuksia on hyödynnetty merkittävästi alueen koulutustarjontaa koskevassa päätöksenteossa, vaikkakin koulutustarjontaa koskevat ennakointitulokset ovat niiden mukaan pääosin uskottavissa (kuvio 12). Maakuntien liittojen mukaan tiedon tuottajat ja tiedon käyttäjät eivät riittävästi ymmärrä toistensa näkökulmia, ja tämän seurauksena päätöksentekijät eivät osaa tai pysty tulkitsemaan kaikkia ennakointituloksia. Tätä vaikeuttaa myös ennakointitietoähky, jonka hallintaan ei ole tarpeeksi henkilöstö- tai aikaresursseja. Toisena merkittävänä ongelmana ennakointitutkimusten hyödyntämisessä on ollut maakunnallisen ja valtakunnallisen ennakointityön aikataulujen yhteensovitus, jonka seurauksena ennakointitiedot eivät ole välittyneet päätöksentekoon parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaajien enemmistön mukaan ennakointityö ei ole vielä jäsentynyt osaksi maakunnallista suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmää. Aluepoliittisten näkökohtien merkitys on kasvanut koulutustarpeiden mitoittamisen suhteen Nykyiset opetusresurssit ohjaavat liikaa päätöksentekoa koulutustarjonnasta Koulutustarjontaa koskevat ennakointitulokset ovat uskottavia Alueiden koulutustarjonta perustuu hakijamääriin Opiskelijamääriin perustuva rahoitusmalli kannustaa muutoksiin alueiden koulutustarjonnan suhteen Koulutuksentarjonnasta päättävät osaavat tulkita ennakointituloksia Vastaajia Täysin samaa mieltä Melko samaa mieltä Ei samaa, eikä eri mieltä Hieman eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 12. Maakuntien liittojen näkemyksiä annettuihin väitteisiin (N=19). 31

32 TE-keskukset TE-keskuksissa on käytetty eniten toimialoittaisia ja ammattikohtaisia työvoiman määrällisiä muutosennusteita. Ne hyödyntävät sitä vastoin selvästi maakuntien liittoja ja lääninhallituksia vähemmän valtakunnallisia ennakointitutkimuksia. TE-keskusten mukaan opiskelijamääriin perustuva rahoitusmalli ei kannusta tällä hetkellä tarpeeksi alueita muuttamaan koulutustarjontansa rakenteita (kuvio 13). Lisäksi ennakointitietojen parempi hyödyntäminen edellyttää vuorovaikutteista tietojen tarkastelua, johon osallistuvat ennakoijat ja ennakointitiedon käyttäjät yhdessä. Tämä vaatisi lisää henkilöstö- ja aikaresursseja sekä tiedon käyttäjien osaamisen ja motivaation kehittämistä. Ongelmallisena koetaan lisäksi eri tiedon tuottajien ja hallinnonalojen ennakointitietojen yhteismitallisuus ja tulkittavuus sekä erilaiset luokitukset. Koulutustarjontaa koskevat ennakointitulokset ovat uskottavia Nykyiset opetusresurssit ohjaavat liikaa päätöksentekoa koulutustarjonnasta Aluepoliittisten näkökohtien merkitys on kasvanut koulutustarpeiden mitoittamisen suhteen Alueiden koulutustarjonta perustuu hakijamääriin Koulutuksentarjonnasta päättävät osaavat tulkita ennakointituloksia Opiskelijamääriin perustuva rahoitusmalli kannustaa muutoksiin alueiden koulutustarjonnan suhteen Vastaajia Täysin samaa mieltä Melko samaa mieltä Ei samaa, eikä eri mieltä Hieman eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 13. TE-keskusten näkemyksiä annettuihin väitteisiin (N=9). Lääninhallitukset Lääninhallitukset hyödyntävät oman arvionsa mukaan huomattavasti sekä alueellisia että valtakunnallisia väestönkehitykseen ja koulutustarpeisiin liittyviä ennakointitutkimuksia. Ne eivät ole toistaiseksi hyödyntäneet kovin laaja-alaisesti ammattien osaamisvaatimuksia käsitteleviä ennakointitutkimuksia. Lääninhallitusten mukaan koulutustarjonnasta päättävät eivät osaa tulkita ennakointituloksia riittävän hyvin (kuvio 14). Ne kokevat keskeiseksi ennakointiselvitysten ja -tutkimusten hyödyntämisen ongelmaksi ennakointitiedon koordinaation puutteen; selvitystyötä tehdään paljon eri tahoilla, mutta kaikki tiedot eivät ole yhteismitallisia ja vertailukelpoisia. Kun eri tietolähteissä samaa asiaa koskevat tiedot poikkeavat toisistaan, on vaikea arvioida ja hyödyntää ennakointitietoa. 32

33 Koulutustarjontaa koskevat ennakointitulokset ovat uskottavia Nykyiset opetusresurssit ohjaavat liikaa päätöksentekoa koulutustarjonnasta Aluepoliittisten näkökohtien merkitys on kasvanut koulutustarpeiden mitoittamisen suhteen Alueiden koulutustarjonta perustuu hakijamääriin Opiskelijamääriin perustuva rahoitusmalli kannustaa muutoksiin alueiden koulutustarjonnan suhteen Koulutuksentarjonnasta päättävät osaavat tulkita ennakointituloksia Vastaajia Täysin samaa mieltä Melko samaa mieltä Ei samaa, eikä eri mieltä Hieman eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 14. Lääninhallitusten näkemyksiä annettuihin väitteisiin (N=8). Maakuntaliiton edustaja: Tiedon tuottajat ja tiedon käyttäjät eivät riittävästi ymmärrä toistensa ajatuksia. Paremmalla kokonaisuuden hallinnalla voitaisiin välttää monien ICT-kuplan kaltaisten ilmiöiden syntyminen. Maakuntaliiton edustaja: Olemassa olevia koulutusrakenteita ei aivan helpolla lähdetä uusimaan ennakointitulosten perusteella. Yleisemmin: muutokseen varautumista ei aina kovin vakavasti oteta: No tuotetaan sitten palvelut tehokkaammin tms. Maakuntaliiton edustaja: Ennakointi ei sisälly ajattelutapana useimpien päätöksentekijöiden, johtajien ja jopa suunnittelijoiden työskentelyfilosofiaan. Osaajia on harvassa. TE-keskuksen edustaja: Ennakointiselvityksiä ja -tutkimuksia tuottaa usea eri taho, joten on löydettävä relevantit tiedot ennakoinnin hyödyntämiseksi. TE-keskuksen edustaja: Päätöksentekijät eivät aina käytä saatavilla olevaa ja tarjottua ennakointitietoa! TE-keskuksen edustaja: Ongelmana on resurssipula. Hyödyntäminen edellyttää vuorovaikutteista ennakointitulosten tarkastelua, mikä vaatii henkilöstöä ja aikaa sekä hyödyntäjien osaamisen ja motivaation kehittämistä. Ennakointitiedon räätälöinti vastaamaan tarkemmin kunkin hyödyntäjän erityistarpeita edellyttäisi lisää resursseja. TE-keskuksen edustaja: Tutkimukset ovat liian laaja-alaisia, tulosten soveltaminen käytäntöön edellyttää yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Työvoima ja koulutusennusteet eivät sovellu yritysten kehittämiseen, ennusteet muutenkin lähtökohdiltaan yksiulotteisia ja hallinnollisia. TE-keskuksen edustaja: Ennakoinnissa on tärkeää erottaa tietojen tuottaminen ja niiden esillepano (=tietojärjestelmät), tietojen analysointi ja tietojen hyväksikäyttö yhteistyöverkostoissa. Käsitteet ja ajattelutavat sekoittuvat helposti. Lääninhallitusten edustaja: Ongelmana on ennakointitietojen vaikea saatavuus. Tietoa on mm. TE-keskuksilla ja maakuntien liitoilla (samoin lääninhallituksissa), mutta niitä ei ole julkisesti helposti saatavilla. Niistä ei tiedä, jos ei osaa täsmäkysyä. Tutkimukset tulisi tuottaa myös selkokielellä, ei tilastonikkareiden "kvasitutkimuksia". Lääninhallitusten edustaja: Koordinaatio puuttuu; selvitystyötä tehdään paljon eri tahoilla, mutta ei ole riittävästi tietoa mitä ja missä. Kaikki tiedot eivät ole yhteismitallisia ja vertailukelpoisia. 33

34 3.3 Koulutuksen tarjoajien näkemyksiä Koulutuksen tarjoajille tehtyjen haastattelujen keskeiset tulokset esitetään tässä luvussa. Mukaan on otettu tärkeimmistä asioista myös suoria lainauksia. Haastatteluiden analyysi on joissain aihealueissa tehty koulutusasteittain tulosten tulkinnan helpottamiseksi Ennakointitietolähteet Haastatellut tunsivat hyvin merkittävimmät tilasto- ja ennakointitietolähteet. Seurantatilastoja pidettiin koulutuksen suunnittelussa kaikilla koulutusasteilla tärkeämpinä kuin ennakointitutkimuksia. Koulutuksen tarjoajien ensisijainen intressi ei välttämättä olekaan koulutustarjonnan suuntaaminen kaukana tulevaisuudessa nähtävien työvoimatarpeiden perusteella. Aloittajamäärien suunnittelu painottuu enemmän nykytila-arviointiin eli toteutuneiden aloituspaikkojen ja ensisijaisten hakijoiden määrän kehitykseen sekä työllistymistilastojen seurantaan (taulukko 5). Taulukko 5. Haastateltavien mainitsemia ennakointitietolähteitä ja -yhteistyökumppaneita. Koulutuskuntayhtymien johtajat Ammatillisten oppilaitosten rehtorit Maakuntaliitto, TE-keskus, lääninhallitus, koulutuskuntayhtymään kuulumaton kunta, TE-keskus, peruskoulun oppilaanohjaajat, muut maakunnan oppilaitokset, kauppakamarit, ennakointi- ja hankintatoimikunta, ammattikorkeakoulu, aikuiskoulutuskeskus Ammattikorkeakoulujen rehtorit Yliopistojen rehtorit Esimerkkejä koulutuksen tarjoajien mainitsemista ennakointi- ja seuranta-aineistoista Ensisijaisten hakeneiden määrä koulutuskuntayhtymän alueella koulutus- ja opintoaloittain, väestöennusteet, ikäluokkaennusteet, lukion aloituspaikkojen kehitys, koulutuskuntayhtymäalueen ulkopuolisten ammatillisten oppilaitosten opiskelijamäärän kehitys, asuntotuotannon kaavoitussuunnitelmat, maakuntaliiton koulutustarvelaskelmat, Tilastokeskuksen sijoittumispalvelutilastot, työllisyyskehitystä kuvaavat tilastot, alueelliset poistumaennusteet, toimialakehitystä kuvaavat ennakointitutkimukset, aluekehitysindikaattorit, KESU , alueellisten ennakointiprojektien tulokset Ensisijaisten hakijoiden määrän kehitys opintoaloittain, lukion aloituspaikkojen kehitys, pendelöintitilastot, väestön muuttoliiketilastot, väestöennusteet, muiden koulutuskuntayhtymäalueiden ammatillisten oppilaitosten opiskelijamäärän tilastot, Opetushallituksen koulutustarvelaskelmat, sijoittumispalvelutilastot, väestönkehitysennusteet, vuotiaiden ikäluokkaennuste, ensisijaisten hakijoiden suhdeluku aloituspaikkoihin, toimintaympäristöanalyysit, alakohtaiset osaamistarpeiden tutkimukset, alueelliset koulutustarvetutkimukset, TE-keskusten ennakointiaineistot, julkisyhteisöjen kartoitukset henkilökunnastaan ja eläkepoistumista Ensisijaisten hakijoiden määrän kehitys opintoaloittain, AMKOTA-tietojärjestelmä, toimintaympäristöanalyysit, kansantalouden suhdanne-ennusteet, väestöennusteet, muuttoliike-ennusteet, tutkintojen määrän kehittymistä kuvaavat tilastot alueella, ensisijaiset hakijat aloituspaikkaa kohti, sijoittumispalvelutilastot, työttömyystilastot, työvoiman kysyntäennusteet, ikäluokkien alueelliset ennusteet, koulutustason aluekehitystä kuvaavat tilastot KESU , koulutuksen rahoitusjärjestelmän kehitys, eri tiedekuntien alueellinen sijoittuminen Mainintoja tahoista, joiden kanssa on tehty ennakointiin liittyvää yhteistyötä Maakuntaliitto, TE-keskus, lääninhallitus, työvoimatoimistot, yritykset, muut kunnat, pakolaisten vastaanottokeskus, aikuiskoulutuskeskus, kunnan ulkopuolinen ammatillinen oppilaitos Maakuntaliitto, TE-keskus, seutukunta, muut seutukunnat, opetusministeriö, ammattikorkeakoulut, Suomen yrittäjät, kauppakamari, työmarkkinajärjestöt, ennakointi- ja hankintatoimikunta, neuvottelukunta, yliopisto OPM, opiskelijajärjestö 34

35 Eri koulutusasteiden ennakointitietotarpeet poikkeavat haastattelujen perusteella merkittävästi toisistaan. Ammatilliset oppilaitokset kokevat alueelliseen työllisyyskehitykseen vastaamisen tärkeimmäksi koulutustarpeiden ennakoinnin tehtäväksi. Sen sijaan ammattikorkeakoulun ja yliopiston rehtoreiden näkemys on, että koulutustarpeiden ennakoinnin avulla voidaan luoda aluekehittämisen kannalta uusia innovaatioita yhdessä elinkeinoelämän kanssa, eivätkä työvoimatarpeiden ennakointitiedot ole keskeisin suunnittelutieto koulutustarjonnan määrää mitoitettaessa. Lisäksi haastatteluissa kävi ilmi, että jopa maantieteellisesti samalla alueella olevien eri koulutusasteiden edustajien käyttämät ennakointitietolähteet poikkeavat merkittävästi toisistaan Ennakointiosaaminen Ennakointitietojen hyödyntämisen keskeisenä ongelmana on ennakointi- ja seurantatietojen yhdistäminen, analyysi ja tulkinta, eli koulutustarjonnan määrää koskevan sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön hallinta. Strategisen tason ennakointitietoja onkin vaikea käyttää sellaisenaan oppilaitosten suunnittelutietona, koska ennakointitiedot eivät ole aina kovin käyttökelpoisessa muodossa. Joihinkin haastattelujen kohteina oleviin oppilaitoksiin ja korkeakouluihin on tämän seurauksena palkattu pää- tai sivutoiminen ennakointiin erikoistunut henkilö, joka tukee rehtoria ennakointitietojen jalostamisessa ja hyödyntämisessä. Koulutuksen tarjoajat ovat kehittäneet tai aikovat kehittää lisäksi erilaisia sähköisiä työkaluja ennakointitietojen käsittelyyn. Huomattavaa on, että yritysten näkemyksiin tulevista työvoima- ja koulutustarpeista suhtaudutaan joltain osin myös kriittisesti, eikä niitä pidetä aina suoraan hyödynnettävissä olevana ennakointitietona tämä on lisännyt koulutuksen tarjoajien oman ennakointitietämyksen hallinnan merkitystä. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Aloituspaikkojen määrittelyn taustatietona on käytetty alueellisen ennakointiprojektin tuloksia, työllisyystilastoja, poistuma-arvioita, toimialaennusteita, koulutus- ja opintoalojen vetovoimaisuuslukuja, tutkinnon jälkeistä työllistymistä, läpäisyn tilastoja ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa. Periaatteellinen lähtökohta on kuitenkin, että koulutusalan opettaja on se, jonka pitäisi olla paras henkilö sanomaan opintoalan ja toimialan lähitulevaisuuden tarpeista. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Koulutetun väen ja koulutuksen suhteen, sen ennustaminen on hankalaa, että toiveet ovat niin ristiriitaisia, mitä ympäristöstä tulee. Jos yrittäjiä ajattelee, niin jokainen ajattelee tietysti vain oman yrityksen kannalta ja haluaisi, että sille alalle koulutettaisiin mahdollisimman paljon, jotta pääsisi valitsemaan parhaat. Niitä ei pätkääkään kiinnosta mitä loppusakille käy. Niiden pitäisi vielä erikoistua nimenomaan sen yrityksen erikoistemppuun, joka tekee vaikeaksi sen, että lapsukaisten pitäisi muutakin osata. Ammatillisen oppilaitoksen rehtori: Nykyisin on tarjolla hyvin erilaisia ennakointitietolähteitä. Taisi olla tämä Teknologiateollisuus, joka viimeisimpänä tässä viime viikolla lähetti jäsenselvityksensä vuodelle Yksi tulosyksikkömme johtaja kommentoi tätä, että "Hm, mutta eikö tämä nyt ole ollut ihan selvästi nähtävillä, että kysyttiin millä tavalla tahansa, niin kyseisen alan edustajat sanovat, että meiltä puuttuu ihan hirveästi tulevaisuudessa työvoimaa. Eli jos työnantajajärjestöjen ääntä kuuntelisi pelkästään, niin kaikkea pitäisi tehdä lisää ihan hirveästi. Mutta eivät opiskelijat silti työllisty valmistuessaan varmasti. Ammattikorkeakoulun rehtori: Mielestäni pitäisi olla joku instrumentti, joka kokoaa monesta eri lähteestä ennakointitietoja ja siinä pitäisi olla joku järki-ihminen, joka tulkitsee. Tilastokeskuksesta ja suoraan työnantajilta, ilman että se on nyt jonkun järjestön kautta, saatava tieto voisi olla ennakointimielessä luotettavaa. Eri asia on se, että sielläkin on varmaan kirjavuutta työnantajissa. 35

36 Haastateltujen mielestä koulutustarpeita tulisi ennakoida 3 25 vuoden aikavälillä. Ennakoinnin toivottaisiin olevan ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen näkemyksen mukaan nykyistä yksityiskohtaisempaa ja sen tulisi keskittyä ennakointiin 3 10-vuoden aikavälillä. Tämä palvelisi parhaiten operatiivista suunnittelua (budjetti) ja päätöksentekoa (aloituspaikat). Toisaalta kaikkien koulutusasteiden haastatellut rehtorit kaipaisivat pidemmän aikavälin (11 25 vuotta) määrällistä ennakointitietoa laveammasta näkökulmasta koulutusalakohtaisesti, mutta erityisesti osaamistarpeisiin liittyvää laadullista ennakointitietoa. Kaikilla koulutusasteilla korostui lisäksi näkemys siitä, että nuorten koulutuksen ja aikuiskoulutuksen ennakointia tulisi tehdä hieman eri aikasyklillä niin, että aikuiskoulutusta tulisi ennakoida lyhyemmällä aikavälillä. Lisäksi haastateltavien näkemysten mukaan ennakointituloksissa ei tulisi ottaa kantaa, missä muodossa aikuiskoulutus järjestetään, vaan eri järjestämismuodot tulee ennakoida ja arvioida alueilla operatiivisen yhteistyön tasolla. Ammatillisen oppilaitoksen rehtori: 5 vuotta ei riitä mihinkään. Jos ajatellaan, että ne käyvät 3 vuotta koulua, pojat menevät armeijaan jne., niin viidellä vuodella ei ole mitään. Koulutuksen muuttaminen on niin hidasliikkeistä, että minimi on 10 vuotta. Rakastan nimittäin näitä guruja, futurologeja, olen seurannut paljon aikanaan, kyllä sieltä jotain signaaleja tulee se on 10 vuotta, kyllä pitäisi mennä vuoteen Vaikka se on hirvittävän epäluotettavaa, sitä pitäisi ainakin vähän silmäillä, niitä näkemyksiä. Ammattikorkeakoulun rehtori: Aloituspaikkojen määrän arvioinnin tulisi tapahtua valtakunnallisesti yhteiskunnan kokonaiskehityksen näkökulmasta täysin irti kunnallisesta päätöksenteosta. Onko joku katsonut aikaa 5 10 vuotta eteenpäin? Aluepolitiikka "pitää Suomi asuttuna" ja näin, että kai siinä joku kokonaiskoordinaatio pitäisi olla, että vaikka meillä on tuossa alueella joku ennakointijuttu, niin kyllä siellä pitäisi olla se näkökulma, joka katsoo koko Suomea. Esim. juuri niin, että näkee Etelä-Suomen merkityksen koko Suomen kannalta. Nyt mennään sinne poliittisen puolelle. Ammattikorkeakoulun rehtori: Suunnitteluväli poikkeaa nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen kohdalla toisistaan. Nuorisoasteella katsomme hyvinkin pitkälle. Nyt täytyy muistaa, että kun meiltä valmistuu ihmisiä työelämään, niin voisiko insinöörinä sanoa näin, että meidän tuotannon läpimenoaika on kolmesta ja puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Nyt jos otetaan opiskelijoita sisään, niin nehän ovat työmarkkinoilla vasta käytännössä 4 5 vuoden kuluttua. Työvoimatarpeiden ennakoinnissa ja koulutuksen mitoituksessa tulee katsoa eteenpäin riittävän pitkällä sihdillä, jotta voidaan toimia vastuullisesti, että voimme olla varmoja, että ne ihmiset, joita me koulutamme todella työllistyvät. Sanoisin, että se on ehdottomasti kolmesta vuodesta ylöspäin, 3 8 vuotta millä sitä yritetään ennakoida. Joka vuosi kun tehdään tavoitesopimusta, niin ainahan sitä pitää itsekin täällä meidän keskenämme fundeerata erikseen, että miten olemme ennustaneet tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä, niin onko tämä edelleen näin vai onko jotain muutosta, jonka vuoksi ajattelua pitäisi muuttaa. Aikuisten osalta tämä poikkeaa sillä tavalla, että sitä katsotaan vuosittain. Se on yksinkertaisesti tarpeen näin. Niin kauan kun meillä on aikuiskoulutuksessa erikoistumisopinnoista lähtien tämä kaikki, niin sekä sisältöjä että määriä joudumme katsomaan joka vuosi. Ammattikorkeakoulun rehtori: Koulutuksen ennakoinnissa pitäisi nähdä vuoteen 2015 suurin piirtein, ei pidemmälle tarvitse nähdä, niin ne eivät ole välttämättä ne samat työllistäjät, ne samat koulutetun työvoiman tarvitsijat. Yrityksissä katsotaan työvoimatarvetta joku 3 vuotta eteenpäin maksimi, he eivät tiedä keitä heidän palveluksessaan on nyt saatikka 10 vuoden kuluttua. Kyllä se vain valitettavasti on näin. Kyllähän ne lausuntoja antavat kun haluavat jotakin asiaa viedä, mutta ne eivät syvällisesti tunnu tätä asiaa pohtivan isoissakaan yrityksissä. Pitää nähdä jotenkin ennakoinnissa muitakin asioita kuin mitä nämä yritykset, jotka ovat tässä ja nyt, mitä ne tarvitsevat. Yritykseltä kysyminen perustuu siihen olettamukseen, että jos halutaan katsoa paljonko AMK-tutkinnon suorittaneita pitäisi milläkin alalla olla vuonna 2015, niin mehän teemme kaksi kestämätöntä olettamusta. Toinen on se, että nämä yritykset tässä ja nyt tietäisivät ja tuntisivat omat tarpeensa vuonna 2015 ja ne eivät sitä tiedä. Toinen on se, että oletetaan myös, että nämä nykyiset työnantajat ovat myös tulevat työnantajat. 36

37 3.3.3 Ennakointiyhteistyö Haastatteluista kävi ilmi, että alueellista ennakointitietoa tulkitaan usein vain oman organisaation näkökulmasta, mikä voi aiheuttaa alue-ennakointitiedon hyödyn vesittymistä ilman yhteistyötä. Jos esimerkiksi kaikki alueen oppilaitokset lisäävät aloituspaikkoja kasvavaksi ennakoidulle alalle saman työssäkäyntialueen sisällä, niin seurauksena on luonnollisesti tutkinnon suorittaneiden ylitarjonta. Näyttääkin siltä, että ne koulutuksen järjestäjät ja ylläpitäjät, jotka ovat työssäkäyntialueensa ainoita koulutuksentarjoajia, voivat käyttää alueellista ennakointitietoa tuloksekkaammin hyväkseen kuin ne tahot, jotka kilpailevat samoista aloittajista alueella. Haastatteluissa kävi myös ilmi, että ammatilliset oppilaitokset tekevät ennakointiyhteistyötä myös työssäkäyntialueensa ulkopuolisten oppilaitosten kanssa, mutta koulutuskuntayhtymien välinen yhteistyö on selvästi harvinaisempaa. Haastattelujen perusteella ennakointiyhteistyön painopiste on kaupunkikeskittymien alueilla koulutuksen tarjoajien välisen sekä koulutuksen tarjoajien ja aluehallinnon eri tahojen välisen yhteistyön kehittämisessä. Sen sijaan kaupunkikeskittymien ulkopuolella koulutuksen tarjoajat pitävät tärkeänä henkilökohtaisten suhdeverkostojen luomista alueen elinkeinoelämään ja julkisen sektorin työnantajiin. Alueyhteistyön kehittämisen haasteet kytkeytyvät haastattelujen perusteella vahvasti alueen erityispiirteisiin, eikä samoja alueellisia ennakoinnin yhteistyömalleja voida aina suoraan soveltaa kaikille alueille. Koulutuksen tarjoajien ja aluehallinnon välille ei olekaan vielä syntynyt institutionaalista, vakiintunutta ennakointiyhteistyötä ja yhteistyömuodot saattavat olla byrokraattisia ja edustusluonteisia tai perustua henkilökemiaan yms. irrationaalisiin tekijöihin. Koulutuksen tarjoajat tekevät aluehallinnon organisaatioiden kanssa yhteistyötä hyvin vaihtelevasti. Erityisesti yhteistyö lääninhallitusten kanssa on ollut haastattelujen perusteella hyvin niukkaa, samoin maakuntien liittojen kanssa tehtävä yhteistyö on rajoittunut KESUn valmisteluun. Etenkin ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut ovat tehneet merkittävästi yhteistyötä TE-keskuksen kanssa. Ammatillisten oppilaitosten ja TE-keskusten yhteistyö on painottunut alueellisten työvoimatarpeiden ennakointitietojen vaihtoon, vaikkakin koulutussuunnittelun apuna käytettävien työvoimahallinnon luokitusten tulkinnassa on ollut ongelmia. Ammattikorkeakoulut ovat sitä vastoin luoneet TE-keskusten kanssa aluekehittämiselle edellytyksiä mm. teknologiaennakoinnilla. Haastatteluissa kävi ilmi, että ennakointiyhteistyön koordinointi on keskeisin koulutuksen tarjoajien kehittämiskohde. Ammatillisen oppilaitoksen rehtori: Alueellinen ennakointityö ontuu siinä, että koulutuksen järjestäjillä ei ole yhteistä tahtotilaa aloittajapaikkatarpeiden määrittelystä. Esimerkiksi ennakoitu koulutuksen supistumistarve ei välity useinkaan koulutuksen järjestäjien päätöksentekoon, koska kukaan ei halua olla alueella se, joka vähentää aloituspaikkoja. Pitäisikin kehittää järjestäjien välille jokin ennakointiryhmä, jossa yhdessä sovittaisiin vuodeksi kerrallaan kunkin järjestäjän asettamat aloittajatarpeet koulutusala- ja opintoalakohtaisesti. Meidän pitäisi luoda tällaiset foorumit, jossa käsitellään yhdessä ennakointietoja ja kuunnellaan toisia. Tällaiset foorumit eivät kuitenkaan yleensä synny kuin karkealla ohjauksella tai määräysvallalla, vaikka itse edustan sitä, että toimijat vapaaehtoisesti sopisivat alueella koulutusta koskevat yhteiset toimenpiteet. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Päälinjauksena voidaan pitää, että TE-keskukset ovat hyvin vähän koulutuksen järjestäjien kanssa ennakointiyhteistyössä alueellamme. Tämä on aika hullua, koska TE-keskus kuitenkin rahoittaa työvoimakoulutuksesta todella ison summan koulutukseen. Jos jonkun kanssa yhteistyötä pitäisi tiivistää niin kyllä se ilman muuta on TE-keskus. 37

38 Ammattikorkeakoulun rehtori: Tuntuu, että ammattikorkeakoulukenttä kaiken kaikkiaan siellä saa ääntään kuuluviin, jos on itse aktiivinen ja menee sinne. Meillähän on muutamia työryhmiä ja näitä. Jos on itse aktiivinen, niin myös saa. Kyllä maakunnanliitto meidän kannat tietää, mutta olenko tyytyväinen dialogiin, se voisi olla terävämpääkin, jos tosiaan esim. liitto ja muut voisivat suoraan ammattikorkeakouluja kuulla ilman, että on iso pöytä, jossa on kaikki muut ja puhutaan kovempaa kuin joku toinen. Mutta siihen en ole tyytyväinen, että yhteistyöllä ei ole mitään vaikutusta. Toisaalta TE-keskuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kehittynyt niin, että ammattikorkeakoulut pääsivät sellaiseen neuvottelukuntaan. Työskentely on ollut kuitenkin aika määrämuotoista ja kun on neuvottelukunnan kokous, niin on esitelty epäolennaisuuksia, mutta ei ole ollut koulutuspaikkojen ennakointijuttuja ollenkaan. Uskon ehkä enemmän liittoon kuin TE-keskuksiin. TE-keskus voisi ottaa kaikki ammattikorkeakoulut yhteen pöytään ilman että on neuvottelukuntaa. Yliopiston rehtori: Lääninhallitusten ja maakuntien liittojen kanssa on erittäin vähän mitään yhteistyötä. Toivottaisiinkin suoraa keskustelua opetushallinnon suuntaan koulutuksen aloittajamäärien pitkän aikavälin painotuksista, maakuntien liittojen välityksellä käyty keskustelu KESUkierrosten yhteydessä on ollut turhauttavaa. Sen sijaan TE-keskusten kanssa on ollut teknologiahankkeisiin liittyen yhteistyötä todella merkittävästi. Yritysten kanssa on kannattavaa tehdä opetuksen laatuun liittyvää ennakointiyhteistyötä, mutta yritysten strategioiden perusteella ei voida saada määrällisiä indikaattoreita näkökulmana vain oma silloinen tilanne, ei pitkäjänteinen kehittäminen. Yritykset eivät sitoudu globaalitaloudessa rekrytointeihin, eikä yrityksillä ole enää alueellisia intressejä Ennakoinnin vaikuttavuus koulutustarjontaa koskevaan päätöksentekoon Koulutustarjontaa suuntaamalla voidaan vastata vain tietyissä rajoissa työmarkkinoiden työvoimatarpeeseen, koska koulutuskysyntään vaikuttavia tekijöitä on vaikea hallita. Erityisesti ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutumisen kriteerinä ovat vastaajien näkemyksen mukaan harvoin hyvät työllistymisnäkymät, vaan pikemminkin kavereiden tai vanhempien näkemykset. Myös medialla on vahva rooli koulutuksen kysynnän ohjaajana, ovatpa kyseessä sitten kokkiohjelmat tai irtisanomisuutiset. Erityisesti uutiset YT-neuvotteluista luovat usein sellaisen kuvan, että joillekin toimialoille ei kannata kouluttautua tai aloilla on jo joukoittain työttömiä. Sen sijaan työpaikkojen lisäys pienyritysvaltaisessa Suomessa muodostuu yksittäisistä työpaikoista, ja tämä ilmiö ylittää harvoin uutiskynnyksen. Esille nousi myös oppilaanohjaajien rooli oppilaiden tekemissä valinnoissa ammatillisen peruskoulutuksen ja lukion välillä. Heidän koetaan painottavan tässä vaiheessa peruskoululaisille enemmän ammatillisen koulutuksen ja lukion eroja kuin esimerkiksi ennakoituja työllistymismahdollisuuksista eri ammatillisen peruskoulutuksen opintoaloilla. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Tämmöiset asiat, jotka näkyvät julkisuudessa, niin niillä on yllättävän suuri vaikutus ja luultavasti se asia menee niin, että se on oppilaitten vanhempien ratkaisu, ei niinkään oppilaitten ratkaisu. Meillä on hyvin ollut tiedossa tämä, että tässä vaiheessa työelämästä poistuu, siis sehän on jo yli vuosi sitten tapahtunut, että poistuu enemmän väkeä kuin tulee työmarkkinoille ja tiedetty millä aloilla se käy, mutta sillä ei ole minkään valtakunnan vaikutusta vanhempien suuntaan. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Ongelma on ollut tällä alueella peruskoulun oppilaanohjaajien asenne ammatillista koulutusta kohtaan. Tämä on ehkä sanottava myös ääneen, että kun peruskouluissa on lukio vieressä, niin oppilaanohjaaja ohjaa automaattisesti lukioon. Moni opiskelija on tullut sanomaan, miksi ihmeessä oppilaanohjaaja ei kertonut, että tämä opintoala on tämmöinen. Mutta oppilaanohjaajat ovat yläasteen palveluksessa, se palvelee suoraan lukiota. Olisi kiva kuulla niitä keskusteluja mitä rehtorit ja oppilaanohjaajat käyvät siitä, että kuinka monta kaveria kannattaisi pistää lukioon. 38

39 Koulutuskuntayhtymän johtaja: Käden työn ja ammatillisen osaamisen myönteinen näkyminen julkisuudessa on heijastanut sitä, että se on vanhempien ja nuorten vuorovaikutus, joka sen ratkaisee koulutukseen siirtymisen. Kyllähän tosiasia on se, että eihän ammatillinen koulutus ole ollut mikään vaihtoehto ainakaan tähän asti korkeakoulutettujen perheille. Mutta toisaalta se on tämmöinen mediaseksikkyyskysymys (esim. TV-kokit) myös aika paljon. Haastateltavien näkemyksien perusteella tietoa nuorisoikäluokan koon kehityksestä pidetään merkittävänä, mutta sitäkään ei aina hyödynnetä suunnittelutietona. Aloituspaikkojen määrän kehittymiseen liittyy sellaisia taloudellisia intressejä, jotka näyttävät olevan vaikuttavampia kuin työvoimatarpeiden ennakointiin liittyvä alueellinen ja valtakunnallinen informaatio-ohjaus. Koulutuksen järjestäjät toteuttanevat koko nuorisoikäluokan koulutustavoitetta hieman vahvemmin opiskelijoiden valintojen kuin työvoiman alueelliseen kysynnän perusteella, koska oppilaitosten rahoitus rakentuu nykyjärjestelmässä opiskelijamäärien ja tutkintojen kautta. Koulutustarjonnan suunnittelu näyttääkin perustuvan kaikilla koulutusasteilla vahvimmin seuranta- ja arviointitietoon, joka tukee vakiintunutta koulutustarjontaa tai aloittajamäärien lisäämistä. Ennakointitieto ei tunnu tuottavan koulutuksen tarjoajille tällä hetkellä sellaista lisäarvoa tai motivoivan niin, että se vaikuttaisi merkittävästi ainakaan koulutustarjonnan vähentämiseen. Ennakointitiedolle näyttääkin tulevan arvo vasta silloin, kun se tukee koulutuksen tarjonnasta päättävän jo valmiiksi muodostettuja näkemyksiä. Ennakointitiedot lienevätkin paitsi proaktiiviseen toimintaan ohjaavaa informaatiota, niin myös eri intressien toteuttamiseen valikoidusti käytettävää tietoa. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Mutta ne aloituspaikat on pakkokin ottaa aina käyttöön, koska sehän tarkoittaisi muutoin että meidän rahoitus vähenisi muutoin. On myönnettävä se, että jos pelkästään niille aloille otettaisiin opiskelijoita, joita ennakointitieto tukee, meidän opiskelijamäärä vähenisi kolmanneksella varmasti. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Aloituspaikkojen kohdalla on sellaista ristivetoa jotenkin olemassa eri tahojen alueen kanssa siitä, kun ammattikorkeakoulu ennakoi itse tavoitteellisia aloituspaikkoja, niin kyllähän sillä nämä dollarin ja euron kuvat väikkyvät silmissä, että saataisiin mahdollisimman paljon sakkia ja jotta olisi mahdollisimman suuri ja kaunis. Siihen tolkun pitää tulla jostain muualta kuin itse ammattikorkeakoulusta, vaikka se nyt pitäisi olla alueellisen kehityksen moottori ja mitä kaikkea nyt vaaditaankaan. Jos kaikki toiveet Suomen maassa lasketaan yhteen, niin eihän täällä olisi muuta kuin ammattikorkeakouluja. Siihen ei tolkkua pistä muu kuin opetusministeriö. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Jos saadaan valtiolta uusia koulutuksen järjestämislupia, niin päästään heti liikkeelle. Opettajia me saadaan, se ei ole ongelma. Päteviä opettajia saadaan melkein mihin tahansa. Tyhjää tilaa on käytössä runsaasti opetuskäyttöön (esim. vuokratiloja). Mutta ongelmahan siinä on enemmänkin se, että niin kauan kun se on sitä että aloitetaan uusi, antakaa lisäpaikka, me ruvetaan tekemään duunia, se on okei. Se on nopeasti tehtävissä. Mutta sitten kun siihen liittyy se, että aloitamme uuden mutta lopetamme nämä kaksi vanhaa, sitten ollaankin jo lirissä. Kun pitää lakkauttaa joku vanha, eli irtisanoa 2 3 opettajaa jne. niin se on tietysti äärimmäisen hankalaa. Koulutuskuntayhtymän johtaja: Ennakointitietojen hyödyntämisen ongelmahan ei ole se, että sitä olisi liikaa tai liian vähän vaan ennakointitiedon analysointi. Siihen ei pysähdytä riittävällä vakavuudella ja johtopäätösten vetäminen jää yksittäisen virkamiehen tasolle. Luulen, että ennakointitietoja on tarpeeksi olemassa, mutta kun tuloksia ei tulkita, eikä käytetä alueellisesti yhdessä, niin niiden hyödyntäminen jää vähemmälle. Nykyisin tilanne on se, että kun ennakointitutkimus tai -selvitys julkaistaan ja esitellään tutkijoiden toimesta, niin sitten todetaan koulutustarjonnasta päättävien keskuudessa että so what!. 39

40 Ammattikorkeakoulun rehtori: Kaikki ennakointitieto on tärkeää, mutta olennaista on se, että me ei olla luotettu pelkästään tietoon vaan me on lisätty siihen halu. Minusta se on korkeakouluille välttämätöntä, että jos on halu vaikuttaa maakuntaan, niin se pitää näkyä. Ammattikorkeakoulun rehtori: Pitäisi vahvasti keskustella siitä kun ammattikorkeakoulujen rahoitusta ollaan muuttamassa, niin haluaisin viedä sitä juuri siihen suuntaan, mihin sitä ollaan muuttamassa ja kenties vieläkin pidemmälle. Nythän ammattikorkeakoulut ja OPM sopivat tavoiteneuvotteluissa aloituspaikoista ja niiden tarpeiden järkevää pohdintaa vaikeuttaa se, että ammattikorkeakoulujen rahoitus tulee kokonaisuudessaan opiskelijamäärien perusteella eli se perustuu oikeastaan aloituspaikkoihin. Sehän tarkoittaa sitä, että jokainen vähänkään täysissä järjissään oleva rehtori pyrkii maksimoimaan aloituspaikkansa ja niin teen minäkin. Se on ilman muuta selvää, että jokainen silloin pyrkii saamaan mahdollisimman paljon rahaa toimintaan. Se johtaa sellaiseen vääristymään, että on hyvin vaikeaa avoimesti ammattikorkeakoulujen kesken, jopa avoimesti ammattikorkeakoulujen ja OPM:n välillä keskustella siitä, että pitäisikö joitakin koulutuksia rajusti supistaa, koska kukaan ei halua supistaa, koska kukaan ei halua vähemmän rahaa toimintaansa. Se pitäisi tehdä perustuen tutkintoihin tai sovitaan vaikka tutkintojen määristä, niin silloin se olisi paljon helpompaa, jos se rahoitus kannustaisi muuhun kuin opiskelijoiden haalimiseen, niin tämä keskustelu olisi paljon helpompaa. Yliopiston rehtori: Jos rehellisesti sanotaan, niin jos olisimme markkinoilla ja myisimme tätä tuotetta, niin tietysti seuraisimme miten nämä kehittyvät ja miten nämä menevät. Tai toinen, jos itse voisimme vapaasti asettaa nämä määrät ja saisimme sisääntulevien opiskelijoiden määrän mukaan rahat valtion systeemissä, silloin nämä olisivat meille tärkeitä asioita. Nyt kun suunnitelmat asiallisesti ottaen tehdään opetusministeriössä ja me olemme osana keskitettyä keskussuunnittelua, niin meille tulee joku tietty volyymi ja rahamäärä, jotka eivät ole edes kauhean tiiviisti kytketty toisiinsa, vaan volyymi voi nousta ja rahasumma pysyy ennallaan tai laskee tai päinvastoin miten nyt sitten sattuu menemään, niin me emme itse suoranaisesti päätä sitä mikä tämä volyymi tulee olemaan. Silloin tämän tyyppinen seuranta ei ole meidän pääasiallinen murhe, koska ministeriö tekee nämä päätökset käytännössä pitkälti meidän puolesta. Totta kai me muutellaan, hienosäädetään sitä, mutta se varsinainen kiintiöiden asetus nykyjärjestelmässä tapahtuu ministeriön puolelta. Silloin tämä ei ole meillä suoranainen päätösmuuttuja. Se vaikuttaa siihen, että kyllä me tällaisista asioista keskustallaan ja puhutaan silloin kun me keskenämme päätämme siitä, että pyydämmekö me kiintiöiden nostoa vai alennusta, mutta emme voi sitä sillä tavalla päättää vaan se on sitten joku isompi suunnitelma. Tämä on se tilanne. Sitä kautta tämä ennakointitieto ei ole meille niin keskeinen Näkemyksiä koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämiseksi Monet ammatillisen peruskoulutuksen rehtorit ja koulutuskuntayhtymien johtajat mainitsivat haastatteluissa tärkeäksi kehittämishaasteeksi ammatillisen peruskoulutuksen ennakoinnin lisäksi lukiokoulutuksen määrällisen ennakoinnin. Erityisesti nuorisoikäluokan pieneneminen aiheuttaa heidän näkemyksensä mukaan turhia vastakkainasetteluja oppilaiden haalimisessa toisen asteen koulutukseen. Kaksoistutkinnon suorittavien määrän (ammatillisen peruskoulutus ja lukiokoulutus) ennustetaan ajan myötä lisääntyvän, ja myös tätä olisi tarpeen ennakoida. Ammattikorkeakouluissa sen sijaan korostetaan, että ennakoinnin tulisi keskittyä nykyistä enemmän alueellisten mahdollisuuksien ja toimialojen edellytysten luomiseen, osaamiseen sekä yrittäjyyteen. Yliopiston rehtorit pitävät ennakointia hallinnollisena välineenä, jota tulee täydentää monin tavoin laadullisella ennakoinnilla. He erityisesti painottavat, että koulutuksen tarjoajille pitäisi luoda joustavammat tavat reagoida itse muuttuviin koulutustarpeisiinsa. 40

41 Ammatillisen oppilaitoksen rehtori: Tietysti yksi kysymys ikäluokkien pienentymisen kohdalla on ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen keskinäinen kisailu samoista opiskelijoista ja keskinäinen yhteistyö kaksoistutkinnon tuottamisessa ja miksei yhteistyö muiltakin osin. Joukkoa pitäisi kasvattaa ja kaksoistutkinto on sellainen keino, jolla kenties saadaan paikattua ikäluokkien pienentymisestä johtuvaa, saadaan vedettyä sitä joukkoa tänne ammatillisen koulutuksen puolelle, joka muuten menisi lukiokoulutukseen pelkästään. Ammatillisen oppilaitoksen rehtori: Nostaisin sen lukiokoulutuksen säätelyn ja ennakoinnin tärkeäksi valtakunnalliseksi ja alueelliseksi ennakoinnin kehittämisen kohteeksi. KESU-aineistoa kun katsoo, niin kyllähän sitä voisi siitäkin tehdä näitä laskentamalleja. Lukiokoulutukseen tulisi laatia sellainen raami, jota pitää noudattaa. Tämä voisi olla osa Mitenna-laskelmaa, jolla määriteltäisiin kohtuullinen lukioitten aloittaneiden määrä vaikka maakunnan tasolla. Voidaan tulevaisuuteen mennä hallitustikin ennakoiden eikä kriisiytymisen kautta. Ammattikorkeakoulun rehtori: Opetusministeriön ja Opetushallituksen täytyy valikoida ennakointitietoa, koska se on ensinnäkin järjetöntä, että 50 korkeakoulua tekee sen saman työn ja korkeakoulun tarpeet on kuitenkin suurin piirtein samanlaiset. No joo siis kyllä sitä tietoa on, mutta löytää oikea, aito tieto, relevantti tieto, se on se vaikeus. Ja nyt me paljon luotetaan maakunnalliseen tietoon, jossa on myös valtakunnallista tietoa. Ne on siinä mielessä hyviä, että kunhan käydään riittävän laaja keskustelu, se edustaa sitten sitä koulutuspoliittista pohjaa, jolla päätöksiä tehdään. Mutta sitten nämä ulkopuolisten intressipiirien ennusteet, ennakointitieto, niissähän on aina joku tavoitehakuisuus, keskusjärjestöt, eri tyyppiset etujärjestöt kyllä minä tässä virkamiestietoon enemmän luotan. Ammattikorkeakoulun rehtori: Ennakoinnin metodiikkaa tulisi ehkä kehittää sillä lailla, että yksityinen sektori, sen näkemykset, kolmannen sektorin, pienyrittäjyys ja yleensä yrittäjyys tulisi jollain lailla saada tarkemmin esiin. Mutta yrittäjillä itsellään on vähän muuta tehtävää kuin miettiä tällaisia ennakointijuttuja. Mutta kun se on kuitenkin KESUssa mainittu ja strategioissa ja Suomen menestymisessä, joka puolella tämä palveluvaltainen yrittäjätoiminta. Miten sen tarpeet ja sen määrällinen normitus, mikä se on ja miten saataisi tähän ennakoinnin piiriin? Pitäisikö sen ohjata esim. ammattikorkeakoulujen aloituspaikka- ja koulutusrakennetta ja tämänkaltaista? Yliopiston rehtori: Näkisin niin, että työvoima- ja koulutustarpeita on hirveän vaikea tilastoista käsin ja historiasta käsin ennakoida. Kun me pohditaan työvoimaennusteita tai tarve-ennusteita, niin ensinnäkin pitäisi tosiaan pyrkiä siihen, että systeemi olisi rakennettu niin, että pystyy reagoimaan näihin muutoksiin. Siis silloin kun nähdään, että on dynamiikkaa ja joustavuutta ja toinen, että nykyisten opiskelijoiden halut pääsisivät paremmin läpi, että kysyntä kanavoituisi näihin yksiköihin. Tällöin ei toimittaisi ennusteiden tai vanhojen institutionaalisten tekijöiden kautta vaan sitä kautta, että opiskelijoita haluaa tietyille aloille. Se voisi toimia esim. tällaisen voucher -mekanismin kautta, jolloin niillä on maksukykyistä kysyntää tai siis tällaisten koulutussetelien täydennyskoulutuksessa. Silloin kansalaiset tulevat ja itse etsivät tarvitsemaansa koulutusta, päättävät itse mitä he katsovat haluavansa ja heille järjestetään tätä koulutusta. Koulutusjärjestelmä olisi joustavampi, jolloin se kykenisi näihin signaaleihin reagoimaan, pienentämään ja suurentamaan luokkakokoja ja muuntamaan suuntia ja menemään niille aloille, missä on kysyntää. Tämä olisi minusta ykkösjuttu. Yliopiston rehtori: Ennakointitulosten ja aloituspaikkojen välillä ei ole merkittävää yhteyttä, koska on vaikea kehittää mitään luotettavaa ennakointimenetelmää heikot signaalit ja demografinen kehitys kenties ainoat merkittävät tavat ennakoida aloittajatarpeita. Tulisikin kehittää jatkossa laadullisen osaamistarpeiden ennakoinnin kautta määrällistä ennakointia. 41

42 4 Selvityksessä esiin nousseita kysymyksiä Selvityksen perusteella ennakointitietoja käytetään vaihtelevasti aluehallinnossa ja koulutuksen tarjonnasta päättävien keskuudessa. Aluehallinnon toimijat (maakuntien liitot, TE-keskukset ja lääninhallitukset) ja koulutuksen tarjoajat tekevät tällä hetkellä paljon ennakointiin liittyvää yhteistyötä. Alue-ennakointiyhteistyön haasteena on jatkossa ennakointitietojen jalostaminen ja muokkaaminen todelliseksi koulutustarjontaa ohjaavaksi suunnittelutiedoksi sekä tämän tiedon hyödyntäminen yhteisten tavoitteiden asettamiseksi ja tulosten saavuttamiseksi. Selvityksen merkittävämpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että jokainen koulutussektori tarvitsee omista tietotarpeistaan (esimerkiksi ennakoinnin alueellinen kohdentaminen) lähtevää ennakointitietoa. Tiedon tuottaminen vaatii eri tahojen yhteistyötä turhien päällekkäisyyksien purkamiseksi ja tulosten vertailtavuuden parantamiseksi erityisesti luokituksia yhtenäistämällä. Ennakoijien "kielellä" laadittujen ennakointitulosten tulkinta ja johtopäätösten tekeminen aloittajamäärien mitoittamista varten on vaikeaa osalle päätöksentekijöistä. Tämän lisäksi aluehallinnon organisaatioista puuttuu ennakointitiedon analysoinnissa tarvittavaa osaamista ja henkilökuntaa. Erityisesti maakuntien liitoissa tuli esille henkilöstö- ja aikaresurssien puute, jonka seurauksena ennakoijat eivät tällä hetkellä ehdi tai pysty paneutumaan alueellisen ennakointitiedon tuottamiseen tai jalostamiseen riittävästi. Jalostamatonta ennakointitietoa on haastateltujen koulutuksen tarjoajien mukaan nykyisin liikaakin ja he kaipaisivat keinoja, joilla voisi suodattaa esille oleellisen ennakointitiedon. Koulutuksen tarjoajia olisikin jatkossa tuettava ennakointitietämyksen hallintaa helpottavilla alueellisilla toiminnanohjausjärjestelmillä ja ennakointimalleilla, joilla ennakointitutkimusten tulosten olennainen viesti tulisi näkyvämmäksi ja vaikuttaisi paremmin koulutustarjonnan mitoitusta koskeviin päätöksiin. Lisäksi ennakointituloksia voitaisiin jalostaa nykyistä enemmän koulutuksen tarjoajien käyttöön erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman valmistelun yhteydessä. Selvityksen ehdotusten perusteella voitaisiin kehittämissuunnitelman ennakointilaskelmia räätälöidä niin, että ennakointitulokset palvelisivat nykyistä paremmin myös alueellista koulutustarjontaa koskevaa päätöksentekoa (suluissa eniten mainintoja saaneet ennakointitiedon tuottajatahot): 42 ammatillisen peruskoulutuksen ennakointitulokset (ja lukiokoulutus?) maakunnittain, mutta maakuntien liitoilla tulisi olla ennakointivälineet, joilla ne voisivat jatkaa ennakointilaskelmia seutukuntatasolle (OPH + maakuntien liitot +lääninhallitus + TE-keskus) AMK-koulutuksen ennakointitulokset AMK-aluejaon mukaisesti ylimaakunnallisesti; Helsingin metropolialue, lounaisrannikko, kehitysmaakunnat, Pirkanmaa, Keski- Suomi, Pohjanmaa, Itä-Suomi, Oulun lääni ja Lappi. (OPH + maakuntien muodostamat alueet yhteistyössä) yliopistokoulutuksen ennakointitulokset suuralueittain (OPM+OPH) aikuiskoulutuksen ennakointitulokset kuten nuorisosasteen ammatillinen peruskoulutus, mutta tuloksissa ei tulisi ottaa kantaa järjestämismuotoja koskeviin alueellisiin ratkaisuihin. Selvityksen toisena tuloksena voidaan pitää, että alueellisiin työvoimatarpeisiin perustuvat ennakointitutkimukset huomioidaan selvityksen tulosten mukaan nykyisin enemmänkin taustatietona koulutustarjontaa mitoitettaessa kuin koulutustarjonnan päätöksentekoa ohjaavana tietona. Todellisuudessa päätöksenteossa käytetään opiskelijavalinnoista ja aikaisempien tulosten seurannasta saatua tietoa. Koulutuksen tarjonnan päätöksentekoon osallistuvat joutuvat luonnollisesti yhdistämään koulutustarjontaa mitoitettaessa seuranta- ja ennakointitiedot. Ennakointitutkimusten tulokset ovat kuitenkin usein perusteena vain kou-

43 lutustarjonnan kasvua tukevien näkemysten taustalla, mutta sitä vastoin koulutustarjonnan supistamista koskeviin signaaleihin suhtaudutaan monesti pidättyväisesti erityisesti opettajien keskuudessa. Opettajien muutosvastarinta, kunnallispoliittiset asetelmat ja ensisijaisten hakijoiden runsas tarjonta ovatkin voimakkaampia koulutustarjonnan määrää ohjaavia tekijöitä kuin koulutustarpeiden vähentämistä osoittavat ennakointitiedot. Ennakointitutkimusten tulosten mukaista aloittajamäärien vähentämistä tai koko opintoalan lopettamista ei voidakaan usein toteuttaa nopealla aikavälillä päinvastoin kuin uusien opintoalojen perustamista, joiden toimeenpaneminen onnistuu haastattelujen perusteella hyvinkin nopealla aikataululla. Alueellisen koulutustarjonnan muutokset eivät olekaan aina samansuuntaisia tai yhtä nopeita kuin työvoimatarpeiden muutokset. Selvityksen kolmas tulos on se, että ennakointitietojen käyttö ei ole vielä vakiintunut institutionaaliseksi ja vuorovaikutteiseksi toiminnaksi organisaatioiden välillä. Yhteistyö keskittyy nykyisin lähinnä ennakointitiedon vaihtoon ja tuloksista keskusteluun, mutta koulutustarjonnan alueelliset strategiset tavoitteet sekä koulutuksen tarjoajien aloittajatavoitteet eivät ole aina samansuuntaisia. Maakuntien liitoilla onkin positiivisempi käsitys yhteistyön tuloksellisuudesta kuin koulutuksen tarjoajilla, joilla on haastatteluiden perusteella hyvin erilaiset mahdollisuudet osallistua koulutustarjonnan alueellisten tavoitteiden laadintaan. Ennakointitietoja ei hyödynnetä vielä kovin laajasti alueiden koulutustarjontaa koskevien kehittämislinjausten toteuttamiseen, vaikkakin erilaisissa alueita koskevissa suunnitelmissa ennakoinnille annetaan suuri painoarvo. Alueellisen koulutustarjonnan päätöksenteossa on jatkossa tarpeen panostaa maakuntien liittojen ja koulutuksen järjestäjien yhteiseen seudulliseen ja alueelliseen tavoitteenasetteluun, tavoitteisiin sitoutumiseen sekä molemminpuoliseen avoimeen tiedonvälitykseen. Tätä tarvetta lisännee entisestään kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka seurauksena koulutuksen järjestäjien ja ylläpitäjien on aikaisempaa enemmän otettava huomioon koko maakunnan tarpeet. Lisäksi opiskelijoiden liikkuvuus alueiden välillä lisää suuralueiden yhteisen tavoitteenasettelun tarvetta sekä aluehallinnollisesti että koulutuksen tarjoajien kesken. Valtakunnallisen ja alueellisen ennakointiyhteistyön näkökulmasta olisi jatkossa tavoiteltavaa, että kehittämissuunnitelman tavoitteellisilla aloittajamäärillä ja alueiden eri toimijoiden yhdessä laatimilla alueellisilla linjauksilla voisi olla suurempi merkitys koulutuspaikkoja määriteltäessä. Tätä tarvetta lisää nuorisoikäluokan pieneneminen, joka ei enää mahdollista merkittävää aloittajamäärien lisäystä nykyisestä. Lisäksi tarvitaan enemmän aluekohtaista arviointitietoa siitä, mitä ennakointiin perustuvia toimia eri organisaatioiden toimintasuunnitelmiin on kirjattu ja mitä vaikutuksia niiden käytöstä on seurannut. 43

44 Lähdeluettelo Kirjalliset lähteet Alatalo R., Holopainen, K., Korkeamäki, H., Montén, S., Ojala, S. Passoja, S., Rimpioja, T., Surakka, I. (2000) Ammatillisen koulutuksen määrällisen ja laadullisen koulutustarpeen kartoittaminen Helsingin seudulla (HENTTU-hanke). Helsinki-Espoo-Vantaa. Alueiden kehittämislaki (602/2002). Ammattikorkeakoululaki (351/2003). Asetus koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan koulutuksen kehittämissuunnitelmasta (165/1991). Asetus koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan koulutuksen kehittämissuunnitelmasta (987/1998). Backman, H. (2003) Yrke En prognos över behovet av svenskspråkig arbetskraft och yrkesutbildning. Sydkustens landskapsförbund. Helsinki. Etelä-Suomen lääninhallitus (2001) Alueellisen ammatillisten koulutustarpeiden ennakointijärjestelmän kehittäminen (AKE-projekti). Väliraportti ( ). Euroopan komissio (2002) Alueellisen ennakoinnin käytännön opas. Hahkala, J., Stenvall, K. (1998) Alueellinen koulutustarve ja ylläpitäjäyhteisöt. Suomen Kuntaliitto. Helsinki. Jääskeläinen, J., Viita, M. (2002) Pohjois-Savon ammatillinen koulutus Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu, Kehittämis- ja palvelukeskus. Kuopio. Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998). Laki opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämisestä (987/1998). Oilinki-Nenonen, P. (2001). Työvoimatarpeiden ennakointi Pohjois-Pohjanmaalla. Loppuraportti. Ennakointiprojekti 2. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus, julkaisu 10/2001. Opetushallitus (1998) Ammatillisen koulutuksen ennakointitiedon tarve. Helsinki. Opetushallituksen julkaisematon raportti (2004) Kysely maakuntien liittojen työvoima- ja koulutustarpeen ennakointihankkeesta (Koulutustarjonta projekti). Opetusministeriö Musiikkialan ammatillisen koulutuksen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 38:2002. Yliopistopaino. Helsinki. Opetusministeriö (2003) Taustaa koulutus- ja tiedepolitiikan aluestrategialle muistio. Opetusministeriön monisteita 2003:3. Opetusministeriö (2004) Koulutustarjonnan alueellisen tasapainon parantaminen vuoteen Opetusministeriön kirje Opetusministeriön ja lääninhallituksien välinen tulossopimus Sisäasiainministeriö (2004/a)) Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet. Sisäasiainministeriön julkaisusarja 18/2004. Sisäasiainministeriö (2004/b) Talousarvion aluepoliittisten vaikutusten arviointi. Sisäasiainministeriön julkaisusarja 6/2004. Stenvall, K. (2001) Kokemuksia ammatillisen koulutuksen ennakoinnista. Suomen Kuntaliitto. Helsinki. Valtioneuvoston ennakointiverkosto (2003) Ennakointityöryhmän raportti kansliapäälliköiden kokoukselle Valtioneuvoston ennakointiverkosto (2005) Valtioneuvoston ennakointiverkosto ja ennakointi ministeriöissä. Valtioneuvoston ennakointiverkoston raportti 1/2005. Yliopistolaki (645/1997 ja 646/1997). 44

45 www-lähteet Opetusministeriö 2005/a Haettu Opetusministeriö 2005/b Haettu Opetusministeriö 2005/c Haettu Opetusministeriö 2005/d Haettu Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:45 Haettu Sisäasianministeriö 2006 Haettu Suomen virtuaaliyliopisto Haettu Valtioneuvoston ennakointiverkosto Haettu /index.jsp 45

46 Käsitteitä Asiantuntijaraati Asiantuntijaraatia käytetään erityisesti TE-keskuksissa TKTT-kyselyn analysoinnissa, jotka tekevät tulosten perusteella toimialoittaisia SWOT-analyysejä. Asiantuntijaraatien työskentelyyn osallistuu esimerkiksi yritysten, oppilaitosten, työmarkkinajärjestöjen, kuntien sekä valtion alue- ja paikallishallinnon edustajia. Delfoi-metodi Delfoi-metodi (engl. delphi method) kehitettiin Rand-yhtiössä Yhdysvalloissa 1950-luvulla alun perin salaisissa sotilasteknologiaa koskevissa tutkimuksissa. Osmo Kuusi (2000) suosii termiä delfoi-tekniikka, joka hänestä kuvaa parhaiten sen kuten myös alkuperäisen metaforankin luonnetta. Menetelmässä asiantuntijoiksi luokitellut henkilöt toimivat tulevan kehityksen oraakkeleina. Klassisessa delfoissa manageri rakentaa ensi kierroksen kyselylomakkeen, johon asiantuntijapaneeli vastaa. Vastaukset luokitellaan toisella kierroksella kvartiileihin ja panelisteja pyydetään perustelemaan vastauksistaan eritoten ne, jotka poikkeavat muiden vastauksista. Menetelmänä delfoi näyttää yhdistävän kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen lähestymistavan. Heikot signaalit Heikot signaalit kertovat ilmiöistä, jotka ovat oraalla ja joilla ei yleensä ole historiaa, trendiä tai selvästi tunnistettavaa menneisyyttä, mutta jotka voivat tulevaisuudessa muodostua aivan keskeisiksi ilmiöiksi ja vaikuttajiksi. Heikkojen signaalien tunnistajan uskotaan olevan muita paremmassa asemassa mm. käynnistettäessä uutta liiketoimintaa. Klusterianalyysit Klusterilla tarkoitetaan suppeimmillaan yrityksen ja sen osatoimittajien ja muiden toimijoiden kuten viranomaisten ja oppilaitosten muodostamaa kiinteää verkostoa, johon yritys on kiinnittynyt. Klusterianalyysin tavoitteena on saavuttaa yksittäistä toimialaa laajempi ymmärrys klusterin toiminnasta, sen tuotteista, asiakkaista, lähi- ja tukialoista, teknologioista ja osaamisalueista. Klusterianalyyseillä pyritään selvittämään näiden osa-alueiden nykytilanne ja kehitysnäkymät keskipitkällä aikavälillä. Maakunnan ammattirakenne-ennustemalli (MARE) Maakunnan ammattirakenne-ennuste-mallilla (MARE) maakunnalliset toimijat voivat tuottaa itsenäisesti omia maakunnan ammattirakenne-ennusteitaan. Ennustetyön lähtökohtana pidetään maakunnan strategioita. Malli tuottaa sekä ammattirakenne-ennusteita että koulutustarvearvioita. Ammattirakennemalli on tarkoitettu ennen muuta maakunnan visioiden, skenaarioiden tai strategioiden mitoittamiseen ja niihin liittyvän osaamisen kuvaamiseen, toimialastrategioiden mitoittamiseen vastaavaan tapaan, innovaatioiden ja merkittävien kehityspanostusten kuten teknologiarahoituksella ja EU-rahoituksella toteutettujen ohjelmien työllisyysvaikutusten ennakointiin, työvoimatarpeiden pidemmän aikavälin ennakointiin, etenkin (suurten ikäluokkien) eläköitymisestä johtuvien tarpeiden ennakointiin sekä koulutustarpeiden, etenkin pitkäkestoisen so. tutkintomuotoisen koulutuksen ennakointiin. 46

47 Megatrendit Megatrendeillä eli kehityksen suurilla aalloilla tai linjoilla tarkoitetaan yleensä sellaisia makrotason ilmiöitä tai ilmiökokonaisuuksia, joilla voidaan nähdä olevan yleinen jo toteutuneen kehityksen perusteella tunnistettava suunta, jonka uskotaan jatkuvan samansuuntaisesti myös tulevaisuudessa. Megatrendit ovat lähes aina annettuja toimintaympäristötekijöitä, joiden suuntaa yksittäiset toimijat eivät määrää. Sen sijaan niitä voidaan pyrkiä tunnistamaan ja samalla voidaan toimintaa sopeuttaa nämä suuret kehitysilmiöt hyvin huomioon ottavaksi. Mitenna-laskentamalli Mitenna-laskentamallia käytetään asiantuntijatyöskentelyn apuna uuden työvoiman tarpeita ja siihen pohjautuvia koulutustarpeita ennakoitaessa. Laskentamallin toimintaperiaate pohjautuu työvoimamenetelmään. Mitenna-laskentamallilla voidaan tuottaa vaihtoehtoisia ennusteita ja sitä voidaan käyttää niin valtakunnallisten kuin alueellistenkin ennakointitietojen tuottamiseen. Laskentamalli on Windows-sovellus, joka tuottaa tekemänsä laskentaprosessin lopputuloksena Excel-taulukoita. Termiä käytetään joskus kuvaamaan koko asiantuntijatyöskentelynä toteutettavaa koulutustarpeiden ennakointiprosessia, jossa käytetään apuna Mitenna-laskentamallia. Pohjois-Savon liiton malli (HEEMASU-malli) Alueellisen strategisen suunnittelun tukemiseksi on rakennettu vuonna 2005 sisäasiainministeriön ja Pohjois-Savon liiton (Henrik Rissanen) yhteistyönä alueellinen ennakointimalli, jolla voidaan laatia väestön, työvoiman ja työllisyyden ennusteita maakuntien ja SM:n käyttöön. Tämän työvoiman kysynnän ja tarjonnan sopeutusmallin (HEMAASUn) avulla voidaan simulaatioilla saada tuntumaa realiteetteihin ja sovittaa tietoja yhteen. Mallin avulla voidaan parantaa toimialaennusteiden realistisuutta, jolloin yhdenvertaisuus ja vertailtavuus maakuntien liittojen tavoitteiden näkökulmasta paranevat. Kaikki liitot käyttivät mallia apuna mm. maakuntasuunnitelmien tarkistuksessa syksyllä 2005, ja sitä aiotaan käyttää työryhmien mukaan myös seuraavan KESU-kierroksen tukena. Skenaariotyöskentely Skenaariomenetelmällä kuvataan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askeleelta. Skenaariossa tulisi olla kolme osaa: yrityksen tai muun organisaation toimintaympäristön nykytilan kuvaus, mahdollisen (esimerkiksi toivottavan) tulevaisuuden tilan kuvaus ja kuvaus prosessista, joka liittää nämä kaksi tilaa toisiinsa. Skenaarioita voidaan laatia esimerkiksi tulevaisuustaulukoilla. SWOT-analyysi SWOT-analyysi on tapa jäsentää asioita kirjaamalla muistiin niiden vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. SWOT-menetelmää voidaan soveltaa lähes minkä tahansa ilmiön analysointiin. SWOT-analyysiä ovat käyttäneet alueelliset asiantuntijaraadit, jotka ovat analysoineet TKTT-kyselyn tuloksia toimialoittain. 47

48 Teknologian ennakointi Teknologian ennakoinnin tavoitteena on saada selville, millaista teknologiaa tai millaisia teknisiä innovaatioita on tulevaisuudessa odotettavissa. Vaikka uusia keksintöjä ei voida vielä tänään tietää eikä voida vielä tietää tulevaisuudessa mahdollisesti keksittäviä mullistavia teknologioita (esim. bio-, nano-, informaatio-, energiateknologiat ja niiden erilaiset mahdolliset yhdistelmät), niiden toteutumisen mahdollisuuksia, esiintymisen todennäköisyyttä tiettyyn vuoteen mennessä tai kaupallisten sovellusten käyttöönottoa kyetään arvioimaan asiantuntijamenettelyllä. Teknologian ennakointia on tehty jo 1960-luvulta saakka ja edelläkävijämaita ovat olleet Japani, USA ja Englanti. Työministeriön PT- malli Pitkän tähtäimen mallilla eli PT-mallilla tuotetaan lähinnä aluetuotantoon, työllisyyteen ja työttömyyteen liittyviä pitkän aikavälin ennusteita. Edellisellä KESU-kierroksella alueelliset toimialaennusteet laadittiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tällä työministeriön kehittämällä mallilla, joka rakentuu muiden hallintosektoreiden tiedon hyödyntämiseen ja vastaavasti muilla hallintosektoreilla käytetään hyväksi mallin tuloksia. Työministeriön suunnitelmissa on tehdä myös seuraavan KESU-kierroksen tueksi vastaavanlaiset ennusteet (Työvoima projektin aluelaskelmat), joiden perusteella voidaan laatia valtakunnalliseen kehykseen yhteensopivat alueelliset laskelmat. Työvoima- ja koulutustarvekysely (TKTT) Lähes kaikki maan TE-keskukset hyödyntävät ennakointitoiminnassaan yrityshaastatteluita ja asiantuntijaraatityöskentelyä, joilla luodataan yritysten lyhyen aikajänteen (½ 2 vuotta) työvoima- ja koulutustarpeita. Haastatteluita tekevät lähinnä työvoimatoimistot, oppilaitokset, kuntien kehittämiskeskukset/yhtiöt sekä erilliset projektit. Näitä ns. Työvoima- ja koulutustarvetiedusteluita (TKTT) tehtiin vuonna 2004 yli yrityksessä. Työvoima- ja koulutustarpeiden sekä rekrytointiongelmien lisäksi haastatteluilla saadaan tietoa yrityksen ja toimialan ydinammattien sisältöjen ja osaamistarpeiden muutoksista, ikärakenteesta, yritysten verkottumistarpeista, ulkoistamissuunnitelmista, suhdanne-, investointi- ja vientinäkymistä, tilatarpeista sekä T&K-toiminnasta. 48

49 LIITE 1. Mitenna projektin ohjausryhmän ja asiantuntijaryhmän jäsenet Mitenna projektin ohjausryhmä (perustettu ): Neuvotteleva virkamies Heikki Mäenpää, opetusministeriö (puheenjohtaja) Ylijohtaja Heli Kuusi, Opetushallitus (varapuheenjohtaja) Opetusneuvos Matti Kimari, Opetushallitus Neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen, työministeriö Neuvotteleva virkamies Ilkka Mella, sisäasiainministeriö Sivistystoimentarkastaja Esa Gerlander, Etelä-Suomen lääninhallitus Erityisasiantuntija Johan Hahkala, Suomen Kuntaliitto Kehitysjohtaja Jari Kauppila, Varsinais-Suomen TE-keskus Projektipäällikkö Tuomas Komu, Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä Yli-insinööri Raili Laasonen, Opetushallitus Ylitarkastaja Jukka Lehtinen, opetusministeriö Ylitarkastaja Tarmo Mykkänen, opetusministeriö Ylitarkastaja Heidi Backman, Opetushallitus Kehittämisjohtaja Henrik Rissanen, Pohjois-Savon liitto Suunnittelija Ville Heinonen, opetusministeriö Projektipäällikkö Ulla Taipale-Lehto, Opetushallitus Erikoissuunnittelija Samuli Leveälahti, Opetushallitus Erikoissuunnittelija Seppo Montén, Opetushallitus Ennakoinnin alueyhteistyöryhmä ( ): Sivistystoimentarkastaja Esa Gerlander, Etelä-Suomen lääninhallitus Erityisasiantuntija Johan Hahkala, Suomen Kuntaliitto Erikoistutkija Jari Jääskeläinen, Pohjois-Savon TE-keskus Suunnittelupäällikkö Kirsi Kangaspunta, opetusministeriö Maakuntasuunnittelija Ritva Kauhanen, Lapin liitto Projektipäällikkö Tuomas Komu, Koulutuskeskus Salpaus Koulutusasiantuntija Seppo Laakkonen, Satakunnan liitto Tutkija Jouni Marttinen, Varsinais-Suomen TE-keskus Neuvotteleva virkamies Ilkka Mella, sisäasianministeriö Kehittämisjohtaja Henrik Rissanen, Pohjois-Savon liitto Opetusneuvos Ari Saarinen, opetusministeriö Neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen, työministeriö Kehitysjohtaja Esa Toivonen, Kainuun ammattiopisto Erikoissuunnittelija Samuli Leveälahti, Opetushallitus Erikoissuunnittelija Seppo Montén, Opetushallitus Överinspektör Ingeborg Rask, Utbildningsstyrelsen Ylitarkastaja Hannele Savioja, Opetushallitus 49

50 LIITE 2. Kyselylomake KYSELY 4/2005 Vastaajan taustatiedot: Organisaatio Yksikkö Vastaaja/yhteyshenkilö Virkanimike Puhelinnumero Sähköposti Kysymykset 1 4, 10, 14, 17 sekä 18 koskevat ennakointia yleisesti ja muut kysymykset työvoima- ja koulutustarpeiden määrällistä ennakointia. Alueella tarkoitetaan tässä kyselyssä organisaationne omaa hallintoaluetta. 1. Minkä tahojen kanssa organisaationne on tehnyt ennakointiin välittömästi liittyvää yhteistyötä viimeisen vuoden aikana? (merkitkää vastauksenne niin, että 1 = paljon yhteistyötä, 2 = hieman yhteistyötä, 3 = ei yhteistyötä) Yhteistyömuodot A. Alueenne sisällä (yleisarvio) Maakunnan liitto *) TE-keskus *) Työvoimatoimistot Lääninhallitus *) Kunta Koulutuksen järjestäjät/ ammatilliset oppilaitokset Ammattikorkeakoulut Yliopistot Tutkimuslaitokset Ennakoinnin asiantuntijat (esim. konsultit) Yritykset Julkisten palvelujen tuottajat Alueelliset järjestöt Muu taho, mikä? B. Muiden alueiden eri tahojen kanssa (yleisarvio) Maakunnan liitto TE-keskus Työvoimatoimistot Lääninhallitus Kunta Koulutuksen järjestäjät/ ammatilliset oppilaitokset Ammattikorkeakoulut Yliopistot Tutkimuslaitokset Ennakoinnin asiantuntijat (esim. konsultit) Yritykset Julkisten palvelujen tuottajat Alueelliset järjestöt Muu taho, mikä? *) Jättäkää huomioimatta oma organisaationne. Yhteinen ennakointiprojekti ja/tai -hanke Ennakointitietojen käyttö suunnittelussa ja päätöksenteossa Ennakointitiedon tuottaminen ja/tai vaihtaminen Ennakointimenetelmien kehittäminen Ennakointitietokannan rakentaminen ja/tai ylläpito 50