M2T9913 LIIKENNEPERÄISEN ILMANSAASTEALTISTUKSEN ARVIOINTIMENETELMIEN KEHITTÄMINEN KAUPUNKISUUNNITTELUN TARPEISIIN-RELEX

Transkriptio

1 M2T9913 LIIKENNEPERÄISEN ILMANSAASTEALTISTUKSEN ARVIOINTIMENETELMIEN KEHITTÄMINEN KAUPUNKISUUNNITTELUN TARPEISIIN-RELEX Kimmo Koistinen, Otto Hänninen, Matti Jantunen Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto 93

2 MOBILE2-vuosiraportti Projektin koodi Raportointiaika Tammikuu 2002 Raportointikausi M2T9913 Projektin nimi Liikenneperäisen ilmansaastealtistuksen arviointimenetelmien kehittäminen kaupunkisuunnittelun tarpeisiin RELEX Vastuuorganisaatio Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osastoryhmä Projektin vastuuhenkilö Tutkimusprofessori Matti Jantunen Projektin yhteyshenkilö FM Kimmo Koistinen KTL/YTOR PL KUOPIO Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Osoite Muut tahot: Organisaatio Yhteyshenkilö Puhelinnumero Sähköpostiosoite Ilmatieteenlaitos (IL) Jaakko Kukkonen YTV Päivi Aarnio Helsingin yo Markku Kulmala VTT Juhani Laurikko Hankkeen alkamisaika Hankkeen suunniteltu kesto Hankkeen suunniteltu päättymisaika vuotta Projektin rahoitus (kmk) Organisaatio Yhteensä MOBILE 2 -rahoitus Muu rahoitus eriteltynä KTL:n OSUUS IL:n osuus YTV:n osuus Yhteensä Hankkeen tavoite Hankkeessa sovelletaan lähdeanalyysitekniikkaa, jonka avulla voidaan arvioida liikenteen osuutta kohteen mitatusta altistumisesta. Ensimmäisenä tavoitteena on selvittää liikennepäästöjen osuus (I) ulkoilman pienhiukkaspitoisuuksista pääkaupunkiseudun asuinalueilla, (ii) asuntojen ja työpaikkojen sisäilman pienhiukkaspitoisuuksista sekä (iii) henkilökohtaisista pienhiukkasaltistuksista. Tämä osuus toteutetaan KTL:n johdolla. Hankkeen toisena tavoitteena on kehittää deterministinen, päästö- ja leviämistietoihin perustuva laskentamalli liikennepäästöjen aiheuttaman kohteen altistumisen arvioimiseksi. Tämä osuus toteutetaan IL:n johdolla. Näinollen altistuksia ja liikenteen osuutta niissä voidaan arvioida kahdella eri menetelmällä toisistaan riippumattomasti. Näillä kahdella menetelmällä saatuja tuloksia verrataan toisiinsa. Malli pyritään kehittämään loppukäyttäjän tarpeiden mukaisesti, joten YTV osallistuu mallin kehittämis- ja testaamistyöhön koko hankkeen ajan. Hankkeen lopputuloksena saadaan laskentamalli altistuksen arvioimiseksi, joka pyritään siirtämään YTV:n käyttöön niin laajalti kuin mahdollista. Tutkimus liittyy kiinteästi MOBILE-2 tutkimusohjelman toiseen hakemukseen Kaupunkisuunnittelun tarpeisiin sopivien mallijärjestelmien kehittäminen ja sovellukset (Ilmatieteen laitos, IL). 94

3 Projektin julkaisuluettelo (MOBILE 2 julkaisut ja muut julkaisut projektiin liittyen) Hänninen O., Kruize H., Lebret E. and Jantunen M EXPOLIS Simulation Model: PM2.5 Application and Comparison to Measurements. JEAEE. (Submitted) Jantunen, M.J., Hänninen, O., Katsoyanni, K., Knöppel, H., Kuenzli, N., Lebret, E., Maroni, M., Saarela, K., Sram, R., Zmirou, D Air pollution exposure in European cities: the "EXPOLIS" study J. Expos. Anal. Environ. Epidem Jantunen M., Koistinen K., Kousa A., Hänninen O. and Mathys P Outdoor/indoor and indoor/personal relations of PM2.5, its black smoke index and 12 elements in EXPOLIS-Helsinki. Abstacts of ISEA Annual meeting, Charleston, SC, USA, Th-IIB p.420. Koistinen K, Kousa A, Tenhola V, Hänninen O, Jantunen M, Oglesby L, Künzli N and Georgoulis L Fine particle (PM2.5) measurement methodology, quality assurance procedures and pilot results of the EXPOLIS study. J. Air & Waste Manage. Assoc Koistinen Kimmo, Edwards Rufus, Jantunen Matti Source apportionment of personal and microenvironment PM2.5 concentrations in EXPOLIS-Helsinki. Society of Exposure Analysis (ISEA) annual meeting, Monterey, CA, USA. October 24-27, A-01o. Koistinen KJ, Edwards RD, Mathys P, Ruuskanen J, Kuenzli N, Jantunen MJ Sources of PM2.5 in personal exposures and residential indoor, outdoor and workplace microenvironments in EXPOLIS-HELSINKI, FINLAND. Scand J Work Environ Health, submitted. Kruize H., Hänninen O., Lebret E., Breugelmans O. and Jantunen M EXPOLIS Simulation Model: Development and Description. (Manuscript) Salo Jutta, Koistinen Kimmo ja Jantunen Matti Source Apportionment of Particle Bound Elements and VOCs in Urban Air A Review. Kirjallisuuskatsaus. Seminaarit (Seminaarit ja konferenssit joissa projektia on esitelty, ml. MOBILE 2 -seminaarit) MOBILE2-seurantaseminaari , Innopoli, Espoo. 26. Ilmansuojelupäivät , Lappeenranta. 11th Annual Conference of the International Society of Exposure Analysis (ISEA), , Charleston, South Carolina, USA. MOBILE2-seurantaseminaari , LVM, Helsinki. Opinnäytteet hankkeeseen liittyen Kimmo Koistinen, väitöskirja (valmisteilla). Otto Hänninen, väitöskirja (valmisteilla). Patentit hankkeeseen liittyen Patentteja ei ole haettu. 95

4 1. JOHDANTO Liikenteen aiheuttamia ympäristöhaittoja tutkitaan ympäristöterveydellisten ja ekologisten haittojen ehkäisemiseksi. Terveyshaittojen syntymisen määrää väestön altistuminen epäpuhtauksille. Ilmansaastealtistuminen riippuu yhdyskuntailman epäpuhtauspitoisuuksista, mutta merkittävästi ja vaihdellen myös lähteistä sisätiloissa, joissa ihmiset viettävät valtaosan ajastaan, rakennusten ilmanvaihtotekniikoista, päivittäisestä liikkumisesta yhdyskunnan sisällä (erityisesti katuliikenteessä, joissakin tapauksissa työstä) sekä muista henkilökohtaisista valinnoista. Liikenteen aiheuttamista ilman saasteista terveysvaikutuksiltaan merkittävimmät ovat pienhiukkaset (PM 2.5 ), typpidioksidi (NO 2 ), häkä (CO) ja eräät haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Yleisen ilman laadun on todettu kuvaavan huonohkosti ihmisten henkilökohtaista 24 tunnin altistumista ilmansaasteille. Tyypillisesti kiinteäsijaintinen ulkoilmamittaus selittää henkilökohtaisesta vuorokautisesta altistuksen vaihtelusta %. Yksittäisten kansalaisten lyhytaikaista (1 h) altistumista kiinteissä mittapisteissä mitattu ulkoilman laatu ei kuvaa lainkaan. Toisaalta koko väestön pitkäaikaisen altistumisen kuvaamisessa ulkoilman laatu on hyvinkin luotettava mittari. Liikenneperäisten epäpuhtauksien vaikutus ulkoilman laatuun voidaan arvioida olemassa olevilla malleilla. Koska tietoa väestön altistumisesta näille epäpuhtauksille ei ole ollut käytettävissä, ei altistusmallejakaan ole voitu kehittää. Tässä projektissa hyödynnetään ensimmäisen laajan eurooppalaisen altistustutkimuksen (EXPOLIS) tuottamaa uutta altistustietoa altistusmallien kehittämiseen (Jantunen et al.1998, Koistinen et al. 1999). Lähdekohtaista altistumista voidaan selvittää myös ilman epäpuhtauksien leviämismallien avulla. Ilmatieteenlaitoksen (IL) kehittämät leviämismallit ja mallijärjestelmät mahdollistavat ulkoilman liikennesaastepitoisuuksien mallittamisen, kun päästöt ja meteorologiset tekijät tunnetaan. Kun ulkoilmapitoisuudet halutuissa pisteissä on laskettu ja todennettu, voidaan seuraavaksi arvioida pitoisuudet sisäilmassa. Saasteiden siirtyminen ulkoilmasta sisäilmaan voidaan määrittää ns. siirtymämallien tai EXPOLIS -hankkeen tuloksista laskettavien ulkoilma-sisäilma -suhteiden avulla. Yhdistämällä liikenneperäisten saasteiden sisäilmapitoisuudet ja väestön aika-mikroympäristö -aktiviteettitiedot, voidaan väestön altistuminen ilman epäpuhtauksille mallittaa. Malleja voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi tunnistamaan liikenneskenaarioista saatavien vaihtoehtojen joukosta vähiten terveyshaittoja aiheuttavat ratkaisut. Tämä hanke liittyy kiinteästi MOBILE-2 tutkimusohjelman toiseen hankkeeseen Kaupunkisuunnittelun tarpeisiin sopivien mallijärjestelmien kehittäminen ja sovellukset (Ilmatieteen laitos, IL). 2. TAVOITTEET Hankkeessa sovelletaan lähdeanalyysitekniikkaa, jonka avulla voidaan arvioida liikenteen osuutta kohteen mitatusta altistumisesta. Ensimmäisenä tavoitteena on selvittää liikennepäästöjen osuus (i) ulkoilman pienhiukkaspitoisuuksista (PM 2.5 ) pääkaupunkiseudun asuinalueilla, (ii) asuntojen ja työpaikkojen sisäilman pienhiukkaspitoisuuksista sekä (iii) henkilökohtaisista pienhiukkasaltistuksista. 96

5 Hankkeen toisena tavoitteena on kehittää deterministinen, päästö- ja leviämistietoihin perustuva laskentamalli liikennepäästöjen aiheuttaman kohteen altistumisen arvioimiseksi. Näin ollen altistuksia ja liikenteen osuutta niissä voidaan arvioida kahdella eri menetelmällä toisistaan riippumattomasti. Näillä kahdella menetelmällä saatuja tuloksia verrataan toisiinsa. Näin saadaan tietoa menetelmien luotettavuudesta ja sovellettavuudesta. Altistuksen lähdeanalyysi tarkastelee tilannetta altistumisen kohteistä päästölähteisiin päin, ja päästöjen ja leviämisen mallittaminen toiseen suuntaan, päästölähteistä väestön altistumisen suuntaan. Kuvassa 1 on havainnollistettu, kuinka molempien arviointimenetelmien tulokset analysoidaan ja pyritään lopuksi sovittamaan yhteen. Liikennejärjestelmää koskevat mallitustulokset sisältävät myös ihmisten oleskeluaikoja eri liikenneympäristöissä, joten näitä voidaan hyödyntää myös suoraan väestön altistuksen arvioinnissa. Liikenne ajankäyttö pitoisuudet Päästöt Leviäminen Altistus Kuva 1. Yksinkertaistettu kaavio hankkeessa kehitettävästä mallitusjärjestelmästä. Altistuksen lähdeanalyysi tarkastelee tilannetta altistumisesta päästölähteisiin päin; päästöjen ja leviämisen mallittaminen puolestaan vastakkaiseen suuntaan. Molempien arviointimenetelmien tulokset analysoidaan ja näitä verrataan toisiinsa. Malli pyritään kehittämään loppukäyttäjän tarpeiden mukaisesti, joten YTV osallistuu mallin kehittämis- ja testaamistyöhön koko hankkeen ajan. Hankkeen lopputuloksena saadaan laskentamalli pinhiukkasaltistuksen arvioimiseksi kaupunkiympäristössä. 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 3.1. Menetelmät Kuvissa 2a ja 2b on esitetty kaaviot kehitettävästä mallijärjestelmästä liikenneperäisen altistuksen arvioimiseksi. Vuonna 2001 kehitettiin mallit, joilla pystytään arvioimaan liikenneperäinen altistuminen pienhiukkasille käyttäen lähtötietoina mittauksiin perustuvia tai arvioituja (esim. skenaarioissa) liikenteen päästötietoja. Liikenteestä aiheutuvat pitoisuudet ulkoilmassa arvioidaan käyttäen päästötietoja Leviämismallin (I) lähtötietoina, jolloin saadaan arvioitua pitoisuus ulkoilmassa. Seuraavaksi Ulko-sisä siirtymämallin (II) avulla arvioidaan pitoisuudet sisäilmassa. Altistuminen liikenneperäisille pienhiukkasille voidaan arvioida Mikroympäristömallin (III) avulla käyttäen lähtötietoina malleilla I ja II laskettuja pitoisuuksia ulko- ja sisäilmassa sekä yhdistäen nämä pitoisuudet pääkaupunkiseudun väestön ajakäyttötietoihn näissä ympäristöissä. Päästötietoihin perustuvien mallien tuottamia ulko-, sisä- ja altistuspitoisuuksia verrattiin lopuksi aiemmin Reseptorimallilla (IV) laskettuihin pitoisuuksiin. 97

6 Liikennepäästöt I Leviämismalli Ulkoilma II Ulko-sisä -siirtymämalli Koti Työ Sisäilma Muu Kuva 2a. Kaavio kehitettävästä mallijärjestelmästä liikenneperäisen pienhiukkasaltistuksen arvioimiseksi. Pitoisuudet ulkoilmassa arvioidaan käyttäen päästötietoja Leviämismallin (I) lähtötietoina, jolloin saadaan arvioitua pitoisuus ulkoilmassa. Seuraavaksi Ulko-sisä siirtymämallin (II) avulla arvioidaan pitoisuudet sisäilmassa Eteneminen Vuonna 2001 on kehitetty kaupunkialueilla käytettäväksi soveltuva leviämismalli, jolla voidaan arvioida liikenteestä peräisin olevien pienhiukkasten leviäminen. Malli käyttää lähtötietoinaan liikennemääriä ja päästökertoimia. Sillä voidaan laskea liikenteestä aiheutuva pitoisuus halutuissa kohteissa. Mallin on kehittänyt Ilmatieteenlaitos (IL) osana DIANA hankkettaan (M2T9912). Malli on kuvattu yksityiskohtaisemmin em. hankkeen yhteydessä. Tällä leviämismallilla laskettiin liikenteestä aiheutuvat pienhiukkaspitoisuudet niiden kotien ja työpaikkojen koordinaatteihin, joista oli käytettävissä EXPOLIS-tutkimuksessa kerätyt pienhiukkasnäytteet, joista vertailutulokset laskettiin reseptorimallilla. Ilmatieteenlaitos kehitti myös ionisummamenetelmän PM 2.5 taustapitoisuuden arvioimiseksi. Mallilla voidaan arvioida taustapitoisuus (sekundaaristen epäorgaanisten ionien summa) pääkaupunkiseudulla käyttäen hyväksi kolmessa mittauspisteessä Utossä, Virolahdella ja Ähtärissä mitattuja pitoisuuksia painotettuna kunkin mittauspisteen etäisyydellä Helsingistä. 98

7 Ulkoilma Reseptorimalli Koti Työ Reseptorimalli Sisäilma Reseptorimalli Muu III Mikroympäristömalli Altistuminen IV Reseptorimalli Kuva 2b. Kaavio kehitettävästä mallijärjestelmästä liikenneperäisen pienhiukkasaltistuksen arvioimiseksi (jatkuu kuvasta 2a). Altistuminen arvioidaan Mikroympäristömallin (III) avulla käyttäen aiemmin laskettuja pitoisuuksia ulko- ja sisäilmassa. Mallien I-III tuloksia verrataan Reseptorimallilla (IV) laskettuihin pitoisuuksiin ulko- ja sisäilmassa sekä henkilökohtaiseen altistumiseen. Seurantajakson aikana kehitettiin myös Ulko-sisä siirtymämalli (II). Mallin kehittämisessä käytettiin EXPOLIS tutkimuksesssa pääkaupunkiseudulla mitattuja PM 2.5 näytteistä analysoituja rikin (S) ja mustan hiilen (Black Smoke, BS) ulko/sisä suhteita. Laskennoissa päädyttiin käyttämään rikkiä merkkiaineena ulkosisäsiirtymän määrittämiseksi, koska sillä ei yleensä ole sisälähteitä, mikä on edellytys I/O suhteiden käyttämiselle ulko-sisä siirtymän arvioimiseksi. Henkilökohtaisen altistumisen arvioimiseksi kehitettiin Mikroympäristömalli (III), jolla kodin ja työpaikan sisäpitoisuuksista ja ulkopitoisuuksista voidaan laskea henkilökohtainen altistuminen, kun ihmisten ajankäyttö ko. ympäristöissä tunnetaan. Tässä tutkimuksessa käytettiin EXPOLIS tutkimuksessa kerättyjä ajankäyttötietoja. Kehitetty Mikroympäristömalli perustuu Monte Carlo-simulointitekniikkaan ja on luonteeltaan probabilistinen. Sitä voidaan käyttää populaatiotason altistuksen arviointiin, kun yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi ajankäytöstä ja ulko-sisä -siirtymäkertoimista ei ole käytettävissä. Mikäli pitoisuus ja ajankäyttötiedot ovat käytettävissä, voidaan altistus laskea kullekin henkilölle myös omien mikroympäristöpitoisuuksien ja niissä vietetttyjen aikaosuuksien aikapainotettuna keskiarvona. 99

8 Malleilla I-III saatuja tuloksia verrattiin Reseptorimallilla (IV) aiemmin laskettuihin tuloksiin. Myös ionisummamallilla ja Reseptorimallilla laskettuja PM 2.5 taustapitoisuuksia (epäorgaaniset sekundaariset hiukkaset) pääkaupunkiseudulla verrattiin toisiinsa. 3.3 Resurssien käyttö Projektissa on edetty suunnitellun aikataulun ja resurssien mukaisesti Ongelmat Reseptorimallilla saaduista tuloksista oli käytettävissä olevilla tekniikoilla vaikea erottaa paikallisen liikenteen osuutta, koska liikenneperäisten hiukkasten tunnistamiseksi ei ole yksiselitteistä merkkiainetta. Toisaalta liikenneperäisiä hiukkasia tulee myös kaukokulkeuman mukana, jolloin paikallisten ja kaukokulkeutuneiden lähteiden osuudet on vaikea erottaa toisistaan, vaikka liikennepäästöille tyypillinen merkkiaine olisikin käytettävissä. Niinpä kaukokulkeutuneiden primääristen hiukkasten osuus on arvioitu kirjallisuudesta saatujen tietojen avulla. 4. TULOKSET Ionisummamallilla ja reseptorimallilla lasketut taustapitoisuudet (epäorgaaniset sekundaariset hiukkaset) YTV:n alueella vastaavat hyvin toisiaan (Kuva 3). Pitoisuudet on laskettu EXPOLIS tutkimuksessa mitattujen kotien koordinaatteihin, näytteiden keruuta vastaaville ajanjaksoille. Keskimääräinen kaukokulkeutunut taustapitoisuus pääkaupunkiseudulla laskettuna em. malleilla on keskimäärin 4 µg/m 3. Ulko-sisä siirtymämallilla arvioitiin liikenneperäisten hiukkasten siirtymistä ulkoa sisälle. Mallin kehittämisessä vertailtiin eri merkkiaineiden käyttöä useissa Euroopan kaupungeissa. Ulko-sisä siirtymää voidaan arvioida I/O suhteiden avulla, mikäli on käytettävissä sellainen merkkiaine, jolla ei ole sisälähteitä. Tässä työssä käytettiin EXPOLIS tutkimuksessa mitattujen PM 2.5 näytteiden alkuainetuloksia. Kuva 4 on esitetty I/O suhteiden jakaumat mustahiilelle (Black Smoke) ja rikille (S). Julkaistuissa tutkimuksissa on usein käytetty rikkiä ulkoa peräisin olevien ilman hiukkasten merkkiaineena, koska sillä ei yleensä ole sisälähteitä. Kuvasta näkyy, että rikin pitoisuudet sisällä ovat pienemmät kuin BS:n, joten voitiin olettaa että rikki on parempi merkkiaine kuin BS, niinpä tässä tutkimuksessa päädyttiin käyttämään rikin (S) sisä/ulko suhteita arvioitaessa ulko-sisä siirtymää. Keskimääräinen I/O suhde rikille oli

9 20 15 OUT_SECOND (µg/m3) Rsq = IONSUM (µg/m3) Kuva 3. Ionisummamallilla (IONSUM) ja reseptorimallilla(out_second) laskettujen PM 2.5 taustapitoisuuksien (epäorgaanisten sekundaaristen ionien summa) vertailu pääkaupunkiseudulla. 100 Cum. Freq. (%) I/O_S I/O_BS In/Out Kuva 4. Kotien sisä/ulkosuhteiden jakaumat perustuen rikki (I/O_S) ja mustahiili (I/O_BS) mittauksiin pääkaupunkiseudulla. 101

10 Kuva 5 on esitetty Leviämismallilla liikenteen päästöistä lasketut pienhiukkaspitoisuudet EXPOLIS tutkimuksen kotien ulkoilmassa (Out). Liikenneperäisten pienhiukkasten ulkopitoisuuksien aritmeettinen keskiarvo (AM) oli 0.43 µg/m 3. Vastaavasti näitä ulkopitoisuuksia lähtötietoina käyttäen laskettiin Ulko-sisä siirtymämallilla pitoisuudet kotien (In) ja työpaikkojen (Work) sisäilmassa (Kuva 5). Sisäpitoisuudet näissä mikroympäristöissä olivat keskimäärin 0.32 µg/m 3 (In) ja 0.92 µg/m 3 (Work). Mikroympäristömallilla laskettiin kunkin tutkitun henkilön henkilökohtaiset altistukset käyttäen hyväksi edellä esitetyllä tavalla laskettuja kotien ja työpaikkojen sisäpitoisuuksia sekä kunkin tutkitun omia ajankäyttötietoja näissä ympäristöissä. Kuva 5 on esitetty em. tavalla laskettu altistusjakauma (Personal). Altistus liikenneperäisille hiukkasille oli keskimäärin 0.53 µg/m 3. Reseptorimallilla tunnistettiin ulkoilmasta seuraavat lähderyhmät: epäorgaaniset sekundaariset hiukkaset, maaperähiukkaset sekä merisuola. Vähentämällä kokonais-pm pitoisuuksista edellä mainituista lähteistä peräisin olevien hiukkasten massat, jäljelle jäänyttä masssaosuutta (COPM, combustion and other particulate matter) voitiin käyttää liikennperäisten hiukkasten maksimiestimaattina. Kirjallisuudesta saatiin arvio kaukokulkeutumana tulevien primääristen hiukkasten osuudesta (ApSimon et al 2001), joka vähennettiin COPM:stä. Näin päädyttiin enimmäisarvioon paikallisen liikenteen osuudesta kotien ulko- ja sisäilmassa, työpaikoilla sekä henkilökohtaisesta altistuksesta, jotka olivat 1.5 µg/m 3, 1.24 µg/m 3, 1.6 µg/m 3 ja 1.6 µg/m 3 tässä järjestyksessä. 100 Cum. Freq. (%) Out In Work Personal Concentration (µg/m3) Kuva 5. Liikenteen päästötiedoista mallijärjestelmällä lasketut pienhiukkaspitoisuudet kotien ulko- (Out) ja sisäilmassa (In), työpaikoilla (Work) sekä henkilökohtainen altistuminen (Personal) pääkaupunkiseudulla. 102

11 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Liikenteen päästötietoihin perustuvallla mallijärjestelmällä lasketut pienhiukkaspitoisuudet osoittavat, että korkein altistus liikenteestä peräisin oleville hiukkasille saadaan työpaikoilla. Pääosa väestöstä on työssä päivällä, jolloin myös liikennemäärät ja samalla myös liikenteen päästöt ovat suurimmillaan. Työajan ulkopuolella liikenteestä aiheutuvat pitoisuudet kotien ulkopuolella ovat suuremmat kuin vastaavat pitoisuudet sisällä. Tällä mallijärjestelmällä arvioitu henkilökohtainen altistuminen on suurempaa kuin kotien sisä- ja ulkoilmapitoisuus, mutta pienempää kuin työpaikan pitoisuus. Reseptorimallia käyttäen henkilökohtainen altistus ja mikroympäristöpitoisuudet suhtautuvat toisiinsa samoin kuin leviämismallillakin lasketut, mutta se tuotti kuitenkin hieman korkeammat arviot liikenneperäisten hiukkasten pitoisuuksille. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että Reseptorimallilla laskettu pitoisuus sisältää liikenteen hiukkaspäästöjen lisäksi muitakin erittelemättömiä hiukkaspäästöjä. Toisaalta päästöihin, meteorologiaan ja ulkosisäsiirtymään perustuva leviämismalli saattaa aliarvioida liikenneperäistä altistusta, koska se ei huomioi esimerkiksi kylmäkäynnistyksien aiheuttamaa lisää päästöihin, eikä myöskään liikenteessä ja liikenneväylillä vietettynä aikana koettua ulkoilman tasoa selvästi korkeampaa altistustasoa. 6. JATKOSUUNNITELMAT Molempia mallityyppeja tullaan jatkossa käyttämään ja kehittämään mm. Suomen Akatemian TERVE-tutkimusohjelman HEAT-hankkeessa, joka toteutetaan vuosina yhteistyössä Ilmatieteenlaitoksen ja YTV:n kanssa. KIRJALLLISUUSVIITTEET JA PROJEKTIIN LIITTYVÄT JULKAISUT ApSimon HM, Gonzales del Campo MT, Adams HS Modelling long-range transport of primary particulate material over Europe. Atmos Environ 35: Hänninen O., Kruize H., Lebret E. and Jantunen M EXPOLIS Simulation Model: PM2.5 Application and Comparison to Measurements. JEAEE. (Submitted) Jantunen, M.J., Hänninen, O., Katsoyanni, K., Knöppel, H., Kuenzli, N., Lebret, E., Maroni, M., Saarela, K., Sram, R., Zmirou, D Air pollution exposure in European cities: the "EXPOLIS" study J. Expos. Anal. Environ. Epidem Jantunen M., Koistinen K., Kousa A., Hänninen O. and Mathys P Outdoor/indoor and indoor/personal relations of PM2.5, its black smoke index and 12 elements in EXPOLIS- Helsinki. Abstacts of ISEA Annual meeting, Charleston, SC, USA, Th-IIB p

12 Koistinen K, Kousa A, Tenhola V, Hänninen O, Jantunen M, Oglesby L, Künzli N and Georgoulis L Fine particle (PM2.5) measurement methodology, quality assurance procedures and pilot results of the EXPOLIS study. J. Air & Waste Manage. Assoc Koistinen Kimmo, Edwards Rufus, Jantunen Matti Source apportionment of personal and microenvironment PM2.5 concentrations in EXPOLIS-Helsinki. Society of Exposure Analysis (ISEA) annual meeting, Monterey, CA, USA. October 24-27, A-01o. Koistinen KJ, Edwards RD, Mathys P, Ruuskanen J, Kuenzli N, Jantunen MJ Sources of PM2.5 in personal exposures and residential indoor, outdoor and workplace microenvironments in EXPOLIS-HELSINKI, FINLAND. Scand J Work Environ Health, submitted. Kruize H., Hänninen O., Lebret E., Breugelmans O. and Jantunen M EXPOLIS Simulation Model: Development and Description. (Manuscript) Salo Jutta, Koistinen Kimmo ja Jantunen Matti Source Apportionment of Particle Bound Elements and VOCs in Urban Air A Review. Kirjallisuuskatsaus. 104