Lausunto hallituksen esityksestä (luonnos) eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Viite: STM 061:00/2014

Transkriptio

1 LAUSUNTO Sosiaali- ja terveysministeriölle Lausunto hallituksen esityksestä (luonnos) eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Viite: STM 061:00/ Yleistä Liittomme pitää esitettyä sosiaalihuoltolaki ehdotusta pääosiltaan kannatettavana. Kokonaisuutenaan pidämme tärkeänä, että nyt käsiteltävänä oleva laki noudattelee periaatteiltaan samoja lähtökohtia kuin esimerkiksi jo säädetyt terveydenhuoltolaki ja ns. vanhuspalvelulaki. Tällä viittaamme mm. asiakkaan valinnanvapauteen ja itsemääräämisoikeuteen liittyvien näkökohtien huomioimiseen. 2. Yhteistyöhön ja lain kilpailuneutraliteettiin liittyviä tavoitteita Kannatamme lakiehdotuksen ensimmäisen pykälän tavoitetta yhteistyön parantamisesta sekä kunnan sisällä eri hallinnonalojen kesken että kunnan ja sidosryhmien että yhteistyökumppaneiden kanssa. Tämä on tärkeää esimerkiksi siksi, että asiakkaan palveluketjun muodostavat usein sekä julkiset että yksityiset toimijat. Yhteistyö korostuu myös ennaltaehkäisevässä työssä ja toimipisteiden sijoittelussa. Yksityisten palveluntuottajien (sisältäen yritysten ja järjestöjen toimintaa) osuus koko palvelutuotannosta on sosiaalipalveluissa yli puolet mm. ikääntyneiden asumispalveluissa, vammaisten asumispalveluissa, lastensuojelussa, mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa ja päihdehuollossa. Keskimäärin yksityisen sektorin osuus on yli kolmasosa. Pidämme välttämättömänä, että uusi sosiaalihuoltolaki on kilpailuneutraali palveluiden sisältöön liittyvä laki. Tuottajatahoon liittyvät asiat tulee ratkaista harkittaessa palvelujen kokonaistaloudellisesti edullisinta järjestämistä ja tuottamista. Pidämme lakiehdotusta kokonaisuutenaan melko kunta- ja järjestelmälähtöisenä. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että kuntalaisten näkemyksiä kyllä halutaan kerätä ja itsemääräämisoikeutta korostetaan jne. mutta kuntalaisille ei varsinaisesti taata mahdollisuutta vaikuttaa omien palveluidensa sisältöön (esimerkiksi valinnanvapaus sekä julkisen sisällä että julkisen ja yksityisen kesken). Pidämme ennakkoluulotonta ja avointa lähestymistä tässä suhteessa tärkeänä varsinkin kun otetaan huomioon, että sosiaalipalveluiden käyttäjinä on monia varsin räätälöityjä palveluita tarvitsevia ryhmiä (kuten esimerkiksi vaikeavammaiset henkilöt). Yksityinen sosiaalisektori asettuu palveluiden tuottamiseen liittyvien ehtojen osalta helposti heikompaan asemaan mm. toimilupajärjestelmän johdosta. Tältä osin kiinnitämme huomiota Kilpailu- ja kuluttajaviraston tuoreeseen raporttiin ( 2014/kkv-lupa--ja-valvontakaytantojen-epayhtenaisyys-haittaa-yritysten-edellytyksia-toimia-markkinoilla/ 3. Palveluiden saatavuudesta Verorahoitteiset kansalaisten hyvinvointiin liittyvät palvelut tulee järjestää kulloinkin tehokkaimmalla käytettävissä olevalla tavalla. Monien pitkälti kunnan järjestäminä ja tuottamina olevien alan palveluiden saatavuus on usein haasteellinen ja odotusajat voivat olla pitkiä. Toisaalta useiden palveluiden osalta tilanne on se, että kokonaisuutenaan voitaisiin saavuttaa parempia ratkaisuja sekä asiakkaan että kustannusten kannalta, jos palvelu pystytään antamaan oikea-aikaisesti. Tämä seikka tulisi huomioida lakiehdotuksessa

2 siten, että kunta velvoitetaan ostamaan palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta, ellei palvelusuunnitelman mukaisia palveluita muutoin pystytä antamaan sovitussa ajassa (vrt. terveydenhuoltolain 54 ). Yksityisellä sektorilla työskentelee paljon erilaisia sosiaalialan ammattilaisia, joiden asiantuntemusta voitaisiin käyttää hyväksi myös kunnan omien palvelujen tuottamisessa hankkimalla palveluissa tarvittavia selvityksiä, suunnitelmia, kartoituksia ja muuta asiantuntijatyötä alihankintana. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi 42 :n mukainen palvelutarpeen arviointi. Sekä julkisen että yksityisen sektorin työntekijät ovat saaneet samanlaisen koulutuksen ja kyse on enemmänkin tehtävälle asetettavista kriteereistä ja vaatimuksista kuin siitä, kuka työn tekee. (Edelliseen liittyvät hankinnat voidaan toteuttaa esimerkiksi palvelusetelillä tai puitesopimuskilpailutuksella.) 4. Yksityiset toimijat sosiaalihuollon sisällön ja infrastruktuurin kehittäjänä Kannatamme vahvaa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä sosiaalihuollon palvelutarpeisiin vastaamisessa. Monet yritykset ja järjestöt ovat tehneet uraauurtavaa työtä palvelujen sisällön kehittämisessä ja tarvittavan infran rakentamisessa. Pidämme sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota sekä integraatiota kunnan eri hallinnonalojen kesken tärkeänä ja mielestämme näitä seikkoja on huomioitu tehdyssä lakiesityksessä. Sen sijaan palvelujen tuottamiseen liittyvä yhteistyö on jäänyt lakiesityksessä vähemmälle huomiolle kuten kohdassa 2. toteamme. 5. Uusien toimintatapojen käyttöönotto Käsityksemme mukaan palveluseteli soveltuu hyvin monien sosiaalipalveluiden tuottamiseen. Palveluseteli on kuitenkin laajentunut lain säätämisen jälkeen hitaasti ja sen potentiaalisia käyttömahdollisuuksia ei ole tunnistettu. Suurin yksittäinen syy palvelusetelin hitaalle laajentumiselle on ollut sähköisten hallinnointi järjestelmien kehittymättömyys ja puuttuminen. Palvelusetelitoiminnan volyymi oli vuonna 2012 noin 80 miljoonaa euroa ja suurin osa summasta liittyi sosiaalipalveluiden tuottamiseen. Suuret kaupungit ovat myös kehittäneet ja ottaneet käyttöön sähköisen ostopalveluiden ja palvelusetelin hallinnointiin tarkoitetun tietojärjestelmän (ns. psop järjestelmä). Näkemyksemme mukaan palveluseteli tulee laajenemaan sosiaalipalveluissa lähivuosina nopeasti ja tämä kehitys tulisi ottaa huomioon myös tätä lakia säädettäessä. Palvelusetelien arvot tulee määrittää lain mukaisesti kohtuullisiksi verrattuna esimerkiksi kuntien omiin tuotantokustannushintoihin. Palvelusetelin arvon tulee nousta kustannuskehitystä vastaten. Sähköiset palvelut lisääntyvät monilla toimialoilla nopeasti. Myös sosiaalihuollossa tulisi kiinnittää huomiota sähköisten palveluiden tarjoamaan mahdollisuuteen tehostaa ja nykyaikaistaa toimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation kehittäminen ja toimintaympäristön muuttuminen vaativat uudenlaista ajattelua monien palvelukokonaisuuksien osalta. Esimerkiksi vanhuspalveluiden osalta käyttöön voitaisiin ottaa valtakunnallisia palvelupaketteja, joissa olisi kuvattu palvelun sisältö, tuottajalle asetettavat kriteerit ja julkisin varoin korvattava taksa. Järjestämistahon vastaisi palveluntuottajien auktorisoinnista ko. paketin osalta mutta valinta palveluntuottajasta jäisi asiakkaalle itselleen. Jos asiakas ei halua tai ei kykene valitsemaan palveluidensa tuottajaa jäisi asiasta päättäminen kunnan viranhaltijalle. Palvelupaketit sisältävät kulloinkin tarvittavat ennaltaehkäisevät palvelun osat. 6. Kelpoisuuksien ja tehtävärakenteiden joustavoittaminen Kevään 2014 aikana on käyty keskustelua sosiaalihuollon kelpoisuuksista ja mahdollisuuksista keventää olemassa olevia tulkintakäytäntöjä. Kannatamme tässä lakiesityksessä ehdotettuja lastensuojeluun liittyviä muutoksia ja pidämme niitä perusteltuina sekä toiminnan että talouden näkökulmasta. Myös lastensuojelussa on käytännössä usein tilanne, että lapsi tai nuori tarvitsi tuekseen lähinnä järkevän aikuisen ja sillä onko tällä aikuisella esimerkiksi ammattikorkeakoulussa hankittu tutkinto tai jokin muu koulutus, ei ole

3 kasvun ja kehityksen näkökulmasta merkitystä. Tällä emme tarkoita sitä, etteikö sosiaalihuollon palvelut vaatisi riittävää määrää korkea-asteen koulutuksen suorittanutta henkilöstöä. Vanhuspalveluissa on viime vuosina saatu hyviä kokemuksia mm. hoiva-avustajien käytöstä. Monet selvitykset osoittavat, että esimerkiksi henkilöstön työmotivaatiolla ja työtyytyväisyydellä on suurempi korrelaatio asiakkaiden kokemaan laatuun kuin henkilöstön määrällä tai koulutustasolla. Korkeamman henkilöstömitoituksen ei ole myöskään todettu lisäävän työtyytyväisyyttä. 7. Valvonnasta Palvelutuotannon valvonnan osalta tulee huomiota kiinnittää riskiperusteiseen toimintatapaan, omavalvonnan kehittämiseen ja toiminnan yhdenmukaisuuteen. Kannatamme lakiesityksen 6. luvun ehdotuksia. Yleisesti ottaen kannatamme sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan keskittämistä Valviralle ja toiminnan edellyttämälle suppealle alueorganisaatiolle. Yksityisen palvelutuotannon laatu on osoittautunut monissa selvityksessä varsin kilpailukykyiseksi verrattuna julkisen toiminnan laatuun (vrt. esimerkiksi Valviran ja THL:n vanhuspalveluihin liittyvät selvitykset vuosilta ja Tiloja koskevien vaatimusten osalta on liittomme näkemyksen mukaan useita yksityiskohtia, joita keventämällä voitaisiin saavuttaa sama palveluiden laatutaso nykyistä edullisemmin. 7. Ns. sote uudistuksen vaikutukset Sosiaali- ja terveysministeriössä työstetään parhaillaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia, joka liittyy läheisesti myös tämän lakiehdotuksen sisältöön. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen osalta korostamme mm. sitä, että ns. sote alueiden (5) tulee toimia ainoastaan palveluiden järjestäjinä ja palvelut tulee voida tuottaa kustannus/laatu suhteeltaan parhaimman tuotanto-organisaation toimesta olipa se sitten julkinen tai yksityinen toimija. Palveluiden järjestämisvastuu ja tuotantovastuu tulee erottaa toisistaan. kuntien ja kuntaryhmien mahdollisuutta ostaa palveluita yksityisiltä toimijoilta ei tule lainsäädännöllä rajoittaa ja kuntien välisessä yhteistoiminnassa tulee noudattaa hankintoihin liittyvän EU lainsäädännön periaatteita ja määräyksiä. Monituottaja -mallin etuja ovat esimerkiksi palveluiden saatavuus, palveluketjujen joustavuus ja toimivuus, asiakaslähtöisyys. asiakasvalinnan tulee toimia toiminnan kehittämistä ohjaavana voimana mahdollisimman laajasti. Tämä merkitsee mm. palvelusetelitoiminnan lisäämistä merkittävästi nykyisestään. eri palveluntuottajia tulee kohdella toimintaedellytysten ja valvonnan osalta tasapuolisesti. Valvovien viranomaisten tulee valvoa palvelun laatua eikä palveluntuottajatahoa. 8. Johtaminen sosiaalihuollossa Sosiaalihuollon palveluiden tuottaminen on lähes kokonaan työntekijän osaamisesta riippuvaa ja onnistuneiden ratkaisujen löytäminen vaatii aina yhteistyötä ja vuorovaikutusta hyvinkin monien tahojen kanssa. Sosiaalihuollon työpaikkoja ei ole viime vuosina koettu nuorten keskuudessa houkuttelevina ja monilla työnantajilla, varsinkin kunnilla, on ollut jatkuvia rekrytointivaikeuksia. Tilanne tullee edelleen huononemaan ellei mitään tehdä. Esitetyssä sosiaalihuoltolaissa ei oteta kantaa sosiaalialan johtamisen kehittämiseen. Asian huomioiminen on kuitenkin tärkeää. Samoin pidämme tärkeänä, että myös valtiovallan toimesta kiinnitetään ennakoivaan rekrytointiin, alan työhyvinvointiin ja johtamiseen vakavaa huomiota. Käsityksemme mukaan myös johta-

4 misen osalta on saavutettavissa parempia tuloksia jos yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö on toimivaa ja laajamittaista. Annamme mielellämme asiaan liittyvää lisätietoa, yhteyshenkilö johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki Helsingissä 17. päivänä kesäkuuta 2014 on yksityisen sosiaalialan työnantajien edunvalvontajärjestö, joka valvoo jäsentensä työmarkkina- ja elinkeinopoliittisia etuja. Yhdistys on Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenliitto. Sosiaalialan Työnantajat ry:ssä on jäsentyönantajaa, joiden palveluksessa on lähes työntekijää. Liiton jäseninä olevat yritykset ja järjestöt tuottavat mm. erilaisia vanhuspalveluita, vammaispalveluita, varhaiskasvatuspalveluita, lasten- ja nuortenpalveluita sekä päihdepalveluita.

5 Liite Tiivistelmä lausunnosta Liittomme pitää esitettyä sosiaalihuoltolakiehdotusta pääosiltaan kannatettavana ja sisällöltään oikeana. Yksityisten palveluntuottajien (sisältäen yritysten ja järjestöjen toimintaa) osuus koko palvelutuotannosta on sosiaalipalveluissa yli puolet mm. ikääntyneiden asumispalveluissa, vammaisten asumispalveluissa, lastensuojelussa, mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa ja päihdehuollossa. Keskimäärin yksityisen sektorin osuus on yli kolmasosa. Pidämme välttämättömänä, että uusi sosiaalihuoltolaki on kilpailuneutraali palveluiden sisältöön liittyvä laki. Tuottajatahoon liittyvät asiat tulee ratkaista harkittaessa palvelujen kokonaistaloudellisesti edullisinta järjestämistä ja tuottamista. Yksityinen sosiaalisektori asettuu palveluiden tuottamiseen liittyvien ehtojen osalta helposti heikompaan asemaan mm. toimilupajärjestelmän johdosta kuten Kilpailu- ja kuluttajaviraston tuore selvitys osoittaa. Verorahoitteiset kansalaisten hyvinvointiin liittyvät palvelut tulee järjestää kulloinkin tehokkaimmalla käytettävissä olevalla tavalla. Monien pitkälti kunnan järjestäminä ja tuottamina olevien alan palveluiden saatavuus on usein haasteellinen ja odotusajat voivat olla pitkiä. Tilannetta voitaisiin helpottaa esimerkiksi ostamalla palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta, ellei palvelusuunnitelman mukaisia palveluita muutoin pystytä antamaan sovitussa ajassa (vrt. terveydenhuoltolain 54 ). Yksityisellä sektorilla työskentelee paljon erilaisia sosiaalialan ammattilaisia, joiden asiantuntemusta voitaisiin käyttää hyväksi myös kunnan omien palvelujen tuottamisessa hankkimalla palveluissa tarvittavia selvityksiä, suunnitelmia, kartoituksia ja muuta asiantuntijatyötä alihankintana. Monet yritykset ja järjestöt ovat tehneet uraauurtavaa työtä palvelujen sisällön kehittämisessä ja tarvittavan infran rakentamisessa. Yksityisiä palveluntuottajia voitaisiin ottaa mukaan alan sähköisten palvelujen kehittämiseen. Kevään 2014 aikana on käyty hyvää keskustelua sosiaalihuollon kelpoisuuksista ja mahdollisuuksista keventää olemassa olevia tulkintakäytäntöjä. Kannatamme tässä lakiesityksessä ehdotettuja lastensuojeluun liittyviä muutoksia ja pidämme niitä perusteltuina sekä toiminnan että talouden näkökulmasta. Vanhuspalveluissa on viime vuosina saatu hyviä kokemuksia mm. hoiva-avustajien käytöstä. Monet selvitykset osoittavat, että esimerkiksi henkilöstön työmotivaatiolla ja työtyytyväisyydellä on suurempi korrelaatio asiakkaiden kokemaan laatuun kuin henkilöstön määrällä tai koulutustasolla. Korkeamman henkilöstömitoituksen ei ole myöskään todettu lisäävän työtyytyväisyyttä. Palvelutuotannon valvonnan osalta tulee huomiota kiinnittää riskipainotteiseen toimintatapaan ja omavalvonnan kehittämiseen. Kannatamme lakiesityksen 6. luvun ehdotuksia. Yleisesti ottaen kannatamme sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan keskittämistä Valviralle ja toiminnan edellyttämälle suppealle alueorganisaatiolle. Liittomme pitää tärkeänä, että myös valtiovallan toimesta kiinnitetään huomiota ennakoivaan rekrytointiin, alan työhyvinvointiin ja johtamiseen.