EurAcademy Observatory Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävän elinikäisen oppimisen havaintoasema maaseudun mikro- ja pienyrityksille

Transkriptio

1 EurAcademy Observatory Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävän elinikäisen oppimisen havaintoasema maaseudun mikro- ja pienyrityksille Maaraportti Suomi Pia Kattelus Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Seinäjoki Huhtikuu 2006 Suomennos ja tiivistys: Lemetyinen, Telle & Mäkinen, Sini

2 Tiivistelmä Suomesta suurin osa on maaseutumaista aluetta. Erityisesti maan itä- ja pohjoisosat ovat harvaanasuttuja. Suurin osa maaseutuyrityksistä on mikro- tai pienyrityksiä, jotka työllistävät neljä tai vähemmän työntekijää. Elinikäisen oppimisen kontekstissa aikuiskoulutuksella on merkittävä osa suomalaisessa koulutuspolitiikassa, jonka tavoitteena on tarjota tasavertaiset ja mahdollisimman korkeaasteiset koulutusmahdollisuudet kaikille kansalaisille. Aikuiskoulutus on täydennyskoulutusta muulloin kuin silloin kun henkilö suorittaa ensimmäistä ammattitutkintoaan. Suomi investoi paljon koulutukseen, ja suurin osa aikuiskoulutuspalveluista onkin julkisen sektorin rahoittamaa ja hallinnoimaa. Pääosa ammattioppilaitoksista on paikallisviranomaisten ja kuntayhtymien ylläpitämiä. Kaikki suomalaiset yliopistot ovat valtion omistuksessa ja ne saavat suurimman osan rahoituksestaan valtion budjetista. Ammattikorkeakoulujen rahoitus muodostuu valtion ja paikallisviranomaisten rahoituksesta. Työnantajien kustantama täydennyskoulutus vastaa suunnilleen 5 % palkkakustannuksista. Aikuiskoulutuksen kansallinen politiikka, lainsäädäntö ja hallinto ovat selkeästi määriteltyjä. Aikuiskoulutusvastuut on annettu tietyille instituuteille ja lisäksi toteutuksen valvonta on jaettu ministeriöiden sekä alueellisten ja paikallisten hallintoviranomaisten kesken. Päävastuu koulutuspolitiikasta on opetusministeriöllä. Suomessa on yli aikuiskoulutusta tarjoavaa instituuttia. Suurin osa niistä tarjoaa koulutusta sekä nuorille että aikuisille. Aikuiskoulutusta tarjoavat muun muassa yliopistot, ammattikorkeakoulut, ammatti-instituutit, ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset sekä aikuiskoulutuskeskukset, kansalaisopistot, kesäyliopistot ja musiikkiopistot. Tärkeimpiä aikuiskoulutuksen tarjoajia ovat ammatti-instituuttien aikuisyksiköt sekä ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset. Myös ammattikorkeakoulut tarjoavat aikuisille ammatillisia erikoispintoja, joiden laajuus on tavallisesti opintopistettä. Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset tarjoavat täydennyskoulutusta niille, joilla jo on akateeminen tutkinto. Lisäksi aikuiset voivat opiskella oppisopimusjärjestelmän avulla. Aikuiskoulutusta tarjoavat myös työnantajat, joillakin yrityksillä on jopa oma erikoistunut ammattioppilaitos. Avoimen yliopiston ja ammattikorkeakoulun tarjoamat kurssit ovat osa niiden tutkintotavoitteista koulutusta. Aikuiskoulutusta tarjoavat myös yksityiset, kaupalliset koulutusorganisaatiot sekä jotkut neuvontaorganisaatiot. Lisäksi työvoimahallinto ostaa koulutusta työttömille ja työttömyysuhan alaisille henkilöille koulutuksen järjestäjiltä. Opiskelua varten luotu tukijärjestelmä tukee yleisesti sekä nuoriso- että aikuisopiskelijoita, vaikkakaan tuen taloudellinen korvaavuus ei ole kovin korkea. Vuosittain hieman yli puolet aikuisväestöstä osallistuu aikuiskoulutukseen. 64 % osallistujista on naisia. Yritysten järjestämää aikuiskoulutuksesta on noin kolmannes ja yli puolet työntekijöistä osallistui koulutukseen vuonna Suurten yritysten työntekijät osallistuvat eniten ja mikroyritysten työntekijät vähiten aikuiskoulututukseen. Myöskään pienyrittäjät eivät osallistu koulutukseen kovin aktiivisesti. Yli puolella suomalaisista on tietokone ja Internet-yhteys kotoaan. Joillakin maaseutualueilla laajakaista yhteydet ovat kuitenkin vielä harvinaisia. Yli 90 % kaikista pienyrityksistä käyttää Internetiä, joskin maaseutuyritysten kohdalla luku on alhaisempi. Vuonna 2002 Suomessa oli yli 100 julkisen sektorin organisaatiota, pääasiassa 2

3 koulutusorganisaatioita, jotka tarjosivat verkko-oppimiseen liittyviä palveluja. Yleisesti pienyrityksissä suhtauduttiin positiivisesti verkko-opiskeluun, vaikkakaan sitä ei käytetty aktiivisesti. Kuitenkin kolmannes Internet-käytöstä suomalaisissa yrityksissä tapahtui koulutustarkoituksissa vuonna Neljännes yrityksistä, jotka työllistivät henkilöä, ja lähes puolet yrityksistä, jotka työllistivät yli 100 henkilöä käytti Internetiä koulutukseen. Suomen kansalliset politiikat korostavat tietoyhteiskuntaan johtavaa kehitystä. Kansallisessa Tietoyhteiskuntaohjelmassa hallitus asettaan yleistavoitteet tietoyhteiskuntakehitykselle, jotka ovat yhteydessä myös muilla sektoreilla toteutettaviin politiikkoihin, kuten Koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelmaan ja Maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan. Tietoyhteiskuntakysymykset ovat läheisesti yhteydessä koulutus- ja opetuspolitiikkoihin ainakin silloin kun tavoitteena on parantaa kansalaisten tietoja ja taitoja. Kansallisessa maaseutupolitiikkaohjelmassa tärkeitä teemoja ovat muun muassa yrittäjyys, pienyritysten kehittäminen ja niiden kyky tarjota työtä ja parantaa paikallistalouksia sekä maaseutualueiden monipuolisten koulutus- ja opiskelumahdollisuuksien säilyttäminen tietoteknologiaa hyödyntäen. EurAcademy Observatory -hankkeen päätavoitteena on selvittää maaseudun pien- ja mikroyritysten verkko-oppimisen ja atk-avusteisen oppimisen käyttöä. Hankkeella selvitetään koulutuksen nykytilaa yrityksissä samoin kuin prosessia tukevia, tarvittavia parannusehdotuksia. Lisäksi selvitetään, millaisilla poliitikoilla ja aloitteilla kehitystä voitaisi tukea. Suomen tilanteesta voidaan sanoa, että perusolosuhteet verkko-oppimisen hyödyntämiselle jokapäiväisenä työvälineenä pienyrityksissä ovat olemassa. Kuitenkin on yhtä selvää, että mahdollisuudet ja todellisuus verkko-opiskelussa eivät vielä kohtaa. Huolimatta politiikoista, joiden tavoitteena on tarjota mahdollisuuksia maaseutualueille ja paikallistalouksille yhdistämällä tietoyhteiskunta kaikkiin elämänaloihin, todellinen trendi näyttää, että taloudellinen toiminta ja väestö keskittyvät keskuksiin maaseutualueiden palvelujen ja työllisyyden heikentyessä. Tietotekniikan käyttö pienyrityksissä on vähitellen saavuttanut hyvän perustason, mutta askeleita nykyistä erikoistuneempaan ja räätälöidympään suuntaa pitää vielä ottaa. Suurimmasta osasta pienyrityksiä puuttuu tietotekniikkakulttuuri. Monella maaseutuyrityksellä ei myöskään ole tarvetta laajentaa tietotekniikan käyttöä, koska ne eivät ole kasvuorientoituneita eivätkä kehity aktiivisesti. Huolimatta kansallisten politiikkojen tuesta ja kansalaisten positiivisista asenteista koulutukseen, koulutuksen tarjoajien suuri lukumäärä vaikeuttaa maaseutuyritysten kykyä vertailla eri opetuksentarjoajia toisiinsa ja löytää itselleen sopivat koulutukset. Lisäksi koska suurin osa maaseutuyrityksistä on mikroyrityksiä, on niiden vaikea sallia edes yhden työntekijän käyttää työaikaansa koulutukseen, varsinkin jos käytetystä ajasta valtaosa kuluu matkustamiseen. Koulutuksen kustannukset voivat myös nousta liian korkeiksi yrityksille. Ja kuten sanottua, jos yritys ei ole kasvuhaluinen ja aktiivinen kehittyjä, ei siellä nähdä henkilöstön täydennyskoulutusta tärkeänä. Politiikka tasolla sekä käytännössä suuryrityksissä ja pienyrityksille tarjotuissa hankkeissa on käynyt ilmi, että verkko-opiskelu voi tarjota vastauksia pienyritysten koulutustarpeisiin. Suomessa on potentiaalia tällaisen koulutukselle, mutta pienyritysten ja niiden työntekijöiden tietoisuutta koulutuksista ja niiden mahdollisuuksista pitää lisätä. Lisäksi 3

4 pitää alentaa koulutukseen osallistumisen kynnystä ja koulutusmenetelmiä pitää kehittää nykyistä enemmän loppukäyttäjiä palveleviksi. 4

5 1. Johdanto Tausta...7 Suomen maaseutualueet...7 Maaseudun pienyritykset Suomessa...8 Kansalaisten TVT-välineinen käyttö...8 Maaseudun pienyritykset ja TVT Täydennyskoulutuksen poliittinen ja laillinen kehys...10 Politiikka...10 Lainsäädäntö...10 Rahoitus...10 Tiivistelmä TVT:aa täydennyskoulutuksessa...12 Aikuiskoulutusorganisaatiot...12 Osallistujat...13 Opintotuki...13 Verkko-opiskelu ja pienyritykset...14 Tiivistelmä TVT:aan tukeutuvan oppimisen tukemis- ja edistämistoimet Aiheeseen liittyviä linkkejä Johtopäätökset...19 Lähdemateriaalia...20 Muuta kirjallisuutta ja artikkeleita Johdanto Jotta saadaan kuva siitä, miten maaseudun pienyritykset käyttävät tieto- ja viestintäteknologia (TVT) -avusteista koulutusta, on keskeistä tuntea aikuiskoulutuksen tilanne Suomessa. Aikuiskoulutuksen tilaa tarkastellessa huomio on muun muassa elinikäisessä oppimisessa sekä tieto- ja viestintäteknologia käytössä. On myös tärkeää tietää tämän hetkinen politiikka tietoyhteiskuntakehityksessä ja erityisesti se, mikä maaseutualueiden pienyritysten rooli on tässä kehityksessä. Koska tietotaidon korkea taso on paras tapa varmistaa sekä kansantalouden kilpailukyky maailmanmarkkinoilla että korkea elintaso ja kansalaisten hyvinvointi, on Suomi luonut vahvan politiikan, jolla ohjataan valtiota kohti edistynyttä tietoyhteiskuntaa. Eri sektoreiden toiminta on ohjattu tukemaan tätä kehitystä. Suomessa TVT-infrastruktuuri on melko hyvää, vaikkakaan ei tasaisesti jakautunutta maaseudun ja kaupunkien välillä. Ihmisten perustaidot tietoteknologiassa kasvavat koko ajan. Samoin lisääntyy laitteiden määrä; yli puolessa kotitalouksista on vähintään yksi tietokone ja suurimmassa osassa näistä myös internetyhteys. Kiitos Nokian, maailmalla Suomi tunnetaan korkealaatuisesta TVT-tuotannosta. Tietoyhteiskuntakehityksen yksi edellytys on ollut panostaminen siihen ideologiaan, että jokaisella suomalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet opetukseen ja koulutukseen. Tämä antaa vakaan pohjan erilaisten kansallisten kehittämistoimien toteuttamiseen. Koko kansan korkeaan koulutustasoon investoimalla uskotaan varmistettavan tasapainoisen kehityksen jatkumisen huolimatta maailmantalouden tapahtumista. 5

6 Osana taloudellisiin investointeihin kuuluu yrittäjyyden parantaminen maaseudulla ja kaupungeissa. Nämä painopisteet yhdessä maaseutupoliittisten tavoitteiden kanssa tarjoavat resursseja ja tukevat toimenpiteitä, joiden avulla pienyritykset ainakin selviävät, mutta myös löytävät aktiivisesti välineitä toimia uusilla markkinoilla. TVT-ratkaisujen lisääntyvä ja innovatiivinen käyttö yrityksissä, sisältäen verkko-opiskelun mahdollisuuksien hyödyntämisen yrittäjien ja työntekijöiden taitojen ja tietojen parantamisessa, on osa tätä kehitystä. 6

7 2. Tausta Suomessa on noin 5,2 miljoonaa asukasta neliökilometrin alueella. Väestö keskittyy maan eteläosiin, erityisesti Helsingin alueelle, jolla asuu noin viidennes väestöstä. Noin 80 % väestöstä asuu tiiviisti asutuilla alueille. Vuonna 2004 työttöminä oli keskimäärin 8,8 % työvoimasta, vaihdellen Ahvenanmaan 3,3 prosentista Kainuun 17,5 prosenttiin. Suomen maaseutualueet OECD:n alueluokittelun mukaan Suomi on kokonaan maaseutumaista aluetta. Suomen kesimääräinen väestötiheys on vain 17,2 asukasta neliökilometrillä, kun OECD:n määritelmän mukaan kaupungeissa asuu yli 150 asukasta neliökilometrillä. Suomessa aluejako perustuu kuntiin, joita oli 432 vuonna Väestöstä 62,1 % asui kaupunkimaisissa kunnissa, 17,5 kaupungin läheisissä kunnissa ja vain 20,4 % maaseutumaisissa kunnissa. Kaupungistuminen on voimakkainta Etelä-Suomen läänissä. Yksityiskohtaisemmassa suomalaisten kuntien luokittelussa maaseutumaisiksi kunniksi käytetään maaseutupolitiikassa tehtyä kuntien kolmijakoa, jonka mukaan kunnat jaetaan (1) kaupunkien läheiseen maaseutuun, (2) ydinmaaseutuun ja (3) harvaan asuttuun maaseutuun: 1. Kaupunkien läheinen maaseutu. Tällä alueella on hyvät kehittymisedellytykset. Asukkailla on mahdollisuus käydä työssä lähikaupungeissa. Maatalous- ja muilla yrittäjillä on monipuoliset lähimarkkinat. Kaupunkien läheinen maaseutu sijoittuu Eteläja Länsi-Suomeen, missä ovat myös parhaat edellytykset maataloudelle. Monet tämän alueen kunnista saavat muuttovoittoa. Etenkin lapsiperheet suosivat tätä aluetta. Muuttovoiton ansiosta monet kaupunkien läheisen maaseudun kunnat, joukossa myös pieniä kaupunkeja, pystyvät monipuolistamaan palvelujaan ja tekemään investointeja, mutta säilyttävät silti taloudellisen liikkumavaransa. Hyvinvointi on maan parasta tasoa. 2. Ydinmaaseutu. Alue on vahvaa alkutuotantoaluetta. Paikka paikoin on myös maaseudulla sijaitsevia teollisuuden toimialakeskittymiä. Alkutuotantoon liittyy ydinmaaseudulla myös erikoistuneen alkutuotannon keskittymiä. Ydinmaaseudun läheisyydessä on useita keskisuuria keskuksia. Alueen kuntakeskukset ovat toiminnoiltaan monipuolisia ja useimmat kylät ovat elinvoimaisia. Ydinmaaseudun kunnat sijoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomeen. 3. Harvaan asuttu maaseutu. Tämän alueen uhkana on huonon kehityksen kierre; nuoret muuttavat pois, palvelut kaikkoavat, maatalous vähenee, uudet työpaikat eivät korvaa perinteisten työpaikkojen poistumaa, vanhusväestön määrä lisääntyy ja kuntien taloudellinen kantokyky on kovilla. Kasvukauden lyhyys ja luonnon asettamat muut reunaehdot hankaloittavat alkutuotannon kehittämistä. Valtaosa näistä kunnista sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa 7

8 Maaseudun pienyritykset Suomessa Vuonna 2003 yrityksistä 40,4 % oli sellaisia, että ne työllistivät vain yrittäjän itsensä. 66 %:ssa yrityksistä oli enintään yksi palkattu työntekijä ja 86 %:ssa yrityksistä oli korkeintaan kaksi palkattua työntekijää. 98,75 %:ssa yrityksistä oli vähemmän kuin 50 työntekijää ja vain 0,25 % yrityksistä oli enemmän kuin 250 työntekijää. Erityisesti maaseudulla on pienyrityksiä, jotka työllistävät alle kymmenen henkilöä ja jotka EU:n komission määritelmän mukaan ovatkin mikroyrityksiä. Vuonna 1996 Suomessa oli aktiivista maatilaa ja maaseudun pienyritystä. Vuoteen 2000 mennessä maatilojen määrä on vähentynyt :taan ja pienyritysten määrä on noussut :taan. Maatilojen määrän vähentymisen on ennustettu jatkuvan tulevaisuudessakin. Kansalaisten TVT-välineinen käyttö Huolimatta suhteellisen hyvästä TVT-infrastruktuurista TVT-mahdollisuuksien ja - palveluiden käyttö on Suomessa vain keskimääräisellä tasolla verrattuna muihin maihin. Vuonna 2003 oli 221 Internet-yhteyttä tuhatta asukasta kohden. Väestöstä 54,6 % oli käyttänyt Internetiä ja 44,6 % käytti sitä viikoittain. Kesällä 2002 yli puolessa suomalaisista kotitalouksista oli ainakin yksi tietokone, mutta vain 40 %:ssa oli Internet-yhteys. Tietokoneiden ja Internet-yhteyksien määrät kuitenkin lisääntyvät nopeasti. Vuonna 2003 Suomen harvaan asutuilla alueilla Internet-yhteydet toimivat pitkälti modeemivälitteisesti. Tiiviimmin asutuilla alueilla modeemiyhteys on usein korvattu toisilla tekniikoilla. Laajakaista yhteyksien leviäminen on ollut nopeaa erityisesti kaupunkialueilla. Huolestuttavaa onkin, että erot kaupunkien ja maaseudun yhteyksissä ei ole viime vuosina vähentyneet. Maaseudun pienyritykset ja TVT Yleisesti yli 90 % pienyrityksistä käytti Internetiä vuonna On arvioitu, että maaseudun yritykset käyttävät Internetiä hieman harvemmin kuin kaupunkien yritykset. Samoin on nähty, että nuoret yrittäjät käyttävät enemmän Internetiä kuin vanhemmat yrittäjät sekä että pienissä yrityksissä käyttö on vähäisempää kuin suurissa yrityksissä. Vuonna 2003 maatilayrittäjistä 73 %:lla oli tietokone ja 56 % heistä oli myös Internetyhteys. 70 % maatilayrittäjistä käytti tietokonetta maatilan töissä, useimmiten käytettiin sähköposti- ja verkkopankkipalveluja sekä tukihakemuspalveluja. Tavallisimmin Internetyhteys on modeemin varassa. Pienyritykset hyödynsivät Internetiä monessa asiassa, kuten ajan (toimintojen tehostaminen ja nopeuttaminen, joustavuus, tiedon ajantasaisuus jne.) ja rahan (ajan säästön kautta, työvoima- ja logistiikkatoimissa jne.) säästämisessä. Useimmiten yrittäjät käyttivät sähköpostia, verkkopankkia ja tiedonhakua. Julkisista palveluista verottajan palvelut olivat eniten käytettyjä. Yleisesti TVT-kehitystyö on ollut vilkasta pienyrityksissä. TVT-kehitystyötä on tehty myös muilla maaseudun kehittämisen osa-aluilla kuten kylien kehittämisessä. 8

9 Tiivistelmä Suomi on väestöllisesti pieni maa, jossa asuu vain 5,2 miljoonaa asukasta. Suuret osat maasta ovat harvaan asuttuja. Erityisesti harvaan asuttuja alueita on maan itä- ja pohjoisosissa, joita vaivaa myös maan korkeimmat työttömyysluvut. Suurin osa maaseudun yrityksistä on mikro- tai pienyrityksiä, jotka työllistävät enintään neljä ihmistä. Maatilojen lukumäärä laskee koko ajan. Yli puolella suomalaisista on kotonaan tietokone ja jonkinasteinen Internet-yhteys. Laajakaistayhteydet ovat kuitenkin vielä harvinaisia maaseudulla. Yli 90 % yrityksistä käyttää Internetiä, maaseudun yrityksissä Internetin käyttö on vähäisempää kuin kaupungin yrityksissä. Yli 70 % maatiloista on tietokone ja yli puolella niistä on Internet-yhteys, joka useimmiten on modeemivälitteinen. 9

10 3. Täydennyskoulutuksen poliittinen ja laillinen kehys Suomalaisen koulutuspolitiikan tärkein tavoite on jo pitkään ollut tasapuolisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen kaikille kansalaisille huolimatta henkilön iästä, taloudellisesta tilanteesta, sukupuolesta tai äidinkielestä. Toinen tärkeä koulutuspoliittinen tavoite on, että mahdollisimman moni saavuttaisi mahdollisimman korkean koulutuksen. Täydennyskoulutus, joka on noussut osaksi koulutuspolitiikkaa, on osa aikuiskoulutusta ja elinikäistä oppimista. Täydennyskoulutuksen merkitystä nostavat nopeasti muuttuvat työmarkkinat ja työelämän asettamat kohonneet taitovaatimukset. Aikuiskoulutus mahdollistaa koulutuksen hankkimisen kaikissa elämänvaiheissa. Aikuiset voivat opiskella joko samoissa oppilaitoksissa kuin nuoret tai omissa aikuisoppilaitoksissaan. Ammattitutkinnon voi hankkia esimerkiksi näyttötutkinnon kautta, mikä ei ole riippuvainen taitojen hankintatavasta. Myös ammattikorkeakoulut ja yliopistot järjestävät aikuiskoulutusta. Politiikka Hallitus ja eduskunta määrittelevät kansallisen koulutuspolitiikan, joka ilmentyy koulutuslaeissa, valtionbudjetissa ja kehittämisohjelmissa. Kehittämisohjelmista tärkein on neljän vuoden välein tehtävä Koulutuksen ja kehittämisen kehittämissuunnitelma, joka määrittelee muun muassa koulutuksen keittämistoimet. Keskushallinnossa koulutuspolitiikkaa määrittelevät hallitus, opetusministeriö ja opetushallitus. Opetusministeriö on vastuussa julkisesti rahoitetusta koulutuksesta sekä koulutuskysymysten valmistelusta hallitukselle. Opetusministeriö on vastuussa myös tutkimuksesta; yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat suoraan sen alaisuudessa. Opetusministeriön kanssa yhteistyössä toimii Opetushallitus. Se on vastuussa perus- ja ammatillisesta koulutuksesta sekä aikuiskoulutuksesta. Aiemmin hyvin keskusjohtoisesti säännelty aikuiskoulutus on muuttunut kohti hajautettua järjestämismallia, jossa olennaisia seikkoja ovat markkinoiden vaatimukset ja koulutuksen tarjoajien välinen kilpailu. Nykyisin paikallisviranomaisilla, koulutuksen tarjoajilla, koulutusyksiköillä ja opiskelijoilla on aiempaa enemmän vaikutusmahdollisuuksia koulutuksen sisältöön ja tarjontaan. Lainsäädäntö Aikuiskoulutuksen tasoja ja muotoja säädellään lainsäädännöllä. Tärkeimmät aikuiskoulutuslait koskevat muun muassa ammatillista koulutusta, ammatillista aikuiskoulutusta ja vapaata aikuiskasvatusta sekä yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Rahoitus Verrattuna muihin OECD-maihin Suomi on yksi suurimmista investoijista koulutukseen. Aikuiskoulutusta rahoitetaan useasta lähteestä. Pääosan elinikäisen oppimisen 10

11 kustannuksista rahoittaa julkinen sektori eli opetusministeriö, työvoimahallinto, kauppa- ja teollisuusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Suurinta osaa ammatti-instituuteista ylläpitävät paikallisviranomaiset ja kuntayhtymät. Lähes 40 % niistä ylläpitävät yksityiset organisaatiot. Omistajataho ei vaikuta rahoituksen kriteereihin. Ammatillisen koulutuksen tarjoajat saavat valtionavustusta samojen kriteerien perusteella. Valtio omistaa kaikki suomalaiset yliopistot. Yliopistot ovat itsenäisiä huolimatta siitä, että valtio rahoittaa suuren osan niiden toiminnasta. Yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen osuus kasvaa koko ajan. Osin ulkopuolisella rahoituksella toimivat myös ammattikorkeakoulut, jotka ovat valtion ja paikallisviranomaisten yhteisomistuksessa. Työhön liittyvästä koulutuksesta työnantajat kustantavat suurimman osan. Suomalaisten yritysten investoinnit koulutukseen ovat eurooppalaista huippua ja lisääntyvät koko ajan. Julkisten organisaatioiden tarjoama tutkintotavoitteinen aikuiskoulutus on ilmaista opiskelijoille. Sen sijaan muiden aikuiskoulutuskurssien hinnat vaihtelevat ilmaisesta markkinahintaiseen koulutukseen riippuen kurssista ja ohjelmasta, josta se rahoitetaan. Tiivistelmä Aikuisten elinikäinen oppiminen on olennainen osa suomalaista politiikkaa, joka tähtää yhtäläisten opiskelumahdollisuuksien tarjoamiseen ja mahdollisuuteen saada mahdollisimman korkeatasoinen tutkinto jokaiselle kansalaiselle. Aikuiskoulutus on täydennyskoulutusta paitsi silloin, kun henkilö opiskelee ensimmäistä ammattitutkintoaan. Aikuiskoulutuksen politiikka, laki ja hallinto ovat selvästi rajattuja, vastuu on annettu nimetyille instituutioille ja toteutuksen ohjauksesta on sovittu eri ministeriöiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välillä. Päävastuussa on opetusministeriö. Suomi investoi paljon opetukseen ja koulutukseen. Suurinta osaa aikuiskoulutuspalveluista rahoittaa ja hallinnoi julkinen sektori. Valtaosaa ammattioppilaitoksista (mukaan lukien ammattikorkeakoulut) ylläpidetään osin paikallisin voimavaroin. Kaikki yliopistot ovat valtion omistuksessa ja niitä rahoitetaan pääasiassa valtion budjetista. Ammattikorkeakouluja rahoittavat valtio ja paikalliset tahot. Työnantajien järjestämä koulutus vastaa noin 5% palkkamenoista. 11

12 4. TVT:aa täydennyskoulutuksessa Aikuiskoulutusta järjestetään yli tuhannessa oppilaitoksessa Suomessa. Näistä vain osa tarjoaa koulutusta vain aikuisille, suurimman osan tarjotessa koulutusta sekä nuorille että aikuisille. Aikuiskoulutusta tarjoavat muun muassa yliopistot, ammattikorkeakoulut, ammatti-instituutit, ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset, kansalaisopistot, kesäyliopistot ja musiikkiopistot. Lisäksi työvoimahallinto tarjoaa koulutusta työttömille tai työttömyysuhan alla oleville henkilöille. Yliopistoilla on omat täydennyskoulutuskeskuksensa Aikuiskoulutusorganisaatiot Ammatillinen aikuiskoulutus on jaettu toisen asteen koulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Koulutus voi olla joko tutkintotavoitteista tai epävirallista. Toisen asteen koulutus on aina tutkintotavoitteista, kun taas täydennyskoulutus voi olla tutkintotavoitteista tai epävirallista. Aikuisten ammatillista koulutusta järjestetään (1) näyttötutkintoina, (2) oppisopimuskoulutuksena tai (3) ammattioppilaitosten tutkintoon johtavana, nuorille suunnattuna koulutuksena. Myös aikuiset voivat osallistua nuorisokoulutukseen. Aikuisten ammatillinen täydennyskoulutus on valmistavaa koulutusta erilaisiin näyttötutkintoihin tai työelämän vaatimaa lisäkoulutusta. Täydennyskoulutuksen avulla ihmiset voivat parantaa omia taitojaan. Monella ammattioppilaitoksella on omat ohjelmansa tai yksikkönsä aikuisopiskelijoille. Aikuisopiskelijoita koskevat samat tutkinto- yms. vaatimukset kuin nuoria opiskelijoita. Ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia on yhteensä 43. Ne tarjoavat sekä toisen asteen tutkinto tavoitteista koulutusta että täydennyskoulutusta. Lisäksi ne saattavat järjestää oppisopimuskoulutettaville teoriaopintoja. Työnantajan kustantama koulutus on yksi aikuiskoulutuksen muoto. Se on työnantajan järjestämää ja on tavallisesti yhteydessä työn asettamiin vaatimuksiin. Yritykset järjestävät aikuiskoulutusta (1) ostamalla ja järjestämällä työnantajan kustantamaa koulutusta henkilökunnalle, (2) ylläpitämällä erikoisammatti-instituutteja, (3) järjestämällä oppisopimuskoulutusta, (4) kustantamalla osan työvoimakoulutuksen kustannuksista, (5) tarjoamalla harjoittelupaikkoja ammattioppilaitosten opiskelijoille, (6) tukemalla työntekijöiden omaehtoista kouluttautumista rahallisesti sekä (7) myöntämällä opintovapaata työntekijöiden omaehtoiseen kouluttautumiseen. Viime vuosina tutkintotavoitteisuus on lisääntynyt työnantajan järjestämässä koulutuksessakin. On myös erityisiä ammatillisia instituutteja, jotka ovat läheisessä yhteydessä esimerkiksi teollisuuteen. Työministeriö järjestää työllisyyskoulutusta aikuisille. Koulutuksen kohderyhminä ovat työttömät ja työttömyysuhan alla olevat henkilöt. Koulutus on pääasiassa jatko- ja täydennyskoulutusta, mutta viime aikoina se on ollut lisääntyvästi tutkintotavoitteista. Ammattikorkeakouluissa aikuiset voivat suorittaa samat tutkinnot kuin nuoretkin. Aikuisilla tutkinnon suorittamiseen menevä aika on lyhyempi kuin nuorilla, koska he voivat hyväksilukea opinnoissaan aiempia opintojaan ja työkokemustaan. Lisäksi 12

13 ammattikorkeakoulut tarjoavat aikuisille ammatillisia erikoisopinoja. Avoimessa ammattikorkeakoulussa on mahdollista opiskella yksittäisiä ammattikorkeakoulukursseja, jotka voidaan hyväksilukea osana ammattikorkeakoulututkintoa. Kaikilla suomalaisilla yliopistoilla on täydennyskoulutuskeskus. Joillakin yliopistoilla on myös avoimen yliopiston yksikkö. Vuosittain näissä opiskelee noin opiskelijaa. Keskuksilla on toimipisteitä myös muissa kuin yliopistokaupungeissa. Suomessa on noin tuhat yksityistä koulutusorganisaatiota. Tavallisesti ne ovat pieniä ja erikoistuneita esimerkiksi autolla ajon, kielten, TVT-taitojen, taiteiden tai kauneus- ja hoitoalan koulutukseen. Nämä yksityiset koulutusorganisaatiot eivät ole osa julkista koulutusjärjestelmää, eivätkä voi myöntää tutkintoja. Niiden opiskelijat voivat kuitenkin näyttää taitonsa näyttötutkinnoissa ja saavuttaa tätä kautta virallisen tutkinnon. Yleisesti yksityiset oppilaitokset voivat päättää vapaasti omasta koulutuksestaan. Niiden yksityisten aikuiskoulutuskeskusten, jotka tarjoavat tutkintotavoitteista koulutusta täytyy kuitenkin noudattaa samoja lakeja ja vaatimuksia kuin julkisten instituuttien, järjestäessään koulutusta ja myöntäessään tutkintoja. Valtion tuki oppilaitosten itse määrittelemälle koulutukselle on pienempi kuin laissa määritellyn muotoiselle koulutukselle. Taide- ja käsityölle sekä kotitaloustyölle on omia neuvontajärjestöjä, jotka toimivat valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Järjestöjen toiminta on riippuvaista niiden työntekijöiden ja vapaaehtoisjäsenten toiminnasta, niitä ei ohjata erillisellä lainsäädännöllä. Niiden keskeisimpiä toimia ovat aikuisten, nuorten ja yrittäjien neuvonta, ohjaus ja opastus. Osallistujat Runsas 50 % aikuisväestöstä osallistui johonkin koulutukseen vuonna Osallistujista 64 % oli naisia. Vuonna 2000 työnantajat järjestivät kolmanneksen aikuiskoulutustapahtumista. Ammatilliset oppilaitokset, ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset, koulutusyritykset ja muut järjestäjät järjestivät kukin noin 15 % aikuiskoulutustapahtumista. Yliopistot järjestivät noin 6 % aikuiskoulutustapahtumista. Yrittäjien osallistuminen työhön liittyviin koulutuksiin on suhteellisen vähäistä, vähäisempää kuin työntekijöiden osallistuminen. Esimerkiksi vuonna 2000 yli puolet työntekijöistä osallistui työhön liittyvään koulutukseen, mutta vain neljännes maatalousyrittäjistä ja vajaa kolmannes muista yrittäjistä osallistui vastaavaan koulutukseen. Yrityksen koko näkyy työntekijöiden osallistumisessa työnantajan järjestämään koulutukseen. Voidaan sanoa, että mitä suurempi yritys, sitä aktiivisemmin työntekijät osallistuvat tällaiseen koulutukseen. Opintotuki Työssä olevat aikuiset voivat saada opintoja varten opintovapaata. Aikuisopintotukeen ovat oikeutettuja sellaiset työntekijät tai itsensä työllistäjät, joilla on vähintään kymmenen vuoden työkokemus ja joiden opinnot kestävät vähintään kaksi kuukautta. Aikuisopintotuen pituus määrittyy henkilön työhistorian mukaan ja se on laskettu henkilön tulojen mukaan. 13

14 Tavallisesti tuki on 500 euroa kuukaudessa, jonka lisäksi voi ottaa valtion takaamaa pankkilainaa. Runsaan 200 euron suuruisen kertatuen saavat ne, jotka suorittavat näyttötutkinnon. Jos aikuisopiskelija ei täytä aikuisopintotuen vaatimuksia, voidaan hänelle myöntää myös yleistä opintotukea. Yleistä opintotukea voidaan myöntää henkilölle, jolla on opiskelupaikka, joka opiskelee kokopäivätoimisesti ja tarvitsee taloudellista tukea. Opintotuki muodostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta. Työvoimaviranomaisten järjestämään koulutuksen osallistujat saavat myös tukea esimerkiksi koulutuksen aiheuttamiin matka- ja majoituskustannuksiin. Omat tukijärjestelmänsä on myös pitkään työttömänä oleille henkilöille, jotka hakeutuvat koulutukseen. Verkko-opiskelu ja pienyritykset Mahdollisuudet itsenäiselle etäopiskelulle ovat koko ajan lisääntyneet koulutusjärjestelmien ja koulutusmenetelmien kehityksen myötä. Vuonna 2005 kolmannes suomalaisten yritysten Internet-käytöstä tapahtui koulutustarkoituksissa. Internetin käyttö koulutustarkoitukseen kasvaa yrityskoon kasvamisen rinnalla. Vuonna 2002 Suomessa oli yli sata julkista organisaatiota, jotka tarjosivat verkkoopetukseen liittyviä palveluja. Suurin osa näistä organisaatiosta oli koulutusorganisaatioita. Julkisten organisaatioiden lisäksi oli myös joukko yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat verkkoopetuspalveluja. Julkisten ja yksityisten palvelujentarjoajien määrät ovat lisääntyneet tarkasteluajankohdasta. Suomalaisilla pienyrityksissä on yleisesti myönteinen asenne verkko-oppimista kohtaa, mutta sitä ei ole vielä laajasti hyödynnetty. Verkko-oppimista ja sen käyttöä voitaisi tukea parantamalla ihmisten atk-taitoja ja koulutuksen tarjoajien verkko-opetustaitoja. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää käyttäjä ystävällisen tekniikan kehittämiseen ja koulutuksen räätälöintiin pienyritysten tarpeisiin. Pienyrityksille motivoivin koulutustapa perustuu avoimiin oppimisympäristöihin ja monimuoto-opetukseen sekä eri toimijoiden verkostoihin. Tiivistelmä Suomessa on yli organisaatiota, jotka järjestävät aikuiskoulutusta. Suurin osa näistä tarjoaa koulutusta sekä aikuisille että nuorille opiskelijoille. Aikuiskoulutusta järjestetään muun muassa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa, valtakunnallisissa ja ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa, kansalais- ja työväenopistoissa, kansanopistoissa, kesäyliopistoissa, aikuislukioissa, opintokeskuksissa, liikunnan koulutuskeskuksissa sekä musiikkioppilaitoksissa. Aikuiskoulutuksen erityismuoto on työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, jossa työhallinto hankkii oppilaitoksilta työttömille ja työttömyysuhan alaisille pääasiassa tiettyihin ammatteihin valmentavia kursseja. Tärkein toisen asteen koulutusta aikuisille tarjoava taho on ammatilliset oppilaitokset, joilla on yksiköt aikuisopiskelijoille ja ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset. Aikuisille on myös 14

15 mahdollista opiskella samat ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnot kuin nuorille. Ammattikorkeakoulut tarjoavat myös ammatillisia erikoistumisopintoja. Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset järjestävät täydennyskoulutusta sellaisille, joilla on akateeminen tutkinto. Lisäksi aikuisopiskelijoilla on mahdollisuus oppisopimukseen, työnantajien järjestämään koulutukseen ja joillakin yhtiöillä on omat, ammattiin valmistavat koulunsa. Myös yksityiset kaupalliset koulutusorganisaatiot tarjoavat koulutusta. Opintotukijärjestelmä kattaa niin nuoret kuin aikuisetkin opiskelijat. Hieman yli puolet aikuisväestöstä ottaa osaa johonkin koulutukseen joka vuosi. 64 % näistä aikuisista on naisia. Noin 30% aikuiskoulutuksesta on yritysten järjestämää ja vuonna 2000 yli 50% työtekijöistä osallistui näihin koulutuksiin. Suurten yritysten työntekijät osallistuivat aktiivisimmin koulutuksiin. Pienyrittäjät eivät osallistuneet koulutukseen kovin aktiivisesti. Vuonna 2005 suomalaisten yritysten Internetin käytöstä kolmasosa liittyi koulutukseen ja opetukseen. Vuonna 2002 oli yli 100 julkista organisaatiota, joista useimmat olivat oppilaitoksia, tarjosivat verkko-opintoihin liittyviä palveluja. Yleisesti ottaen pienyritysten asenteet verkko-opintoja kohtaan ovat positiivisia. 15

16 5. TVT:aan tukeutuvan oppimisen tukemis- ja edistämistoimet Suomessa on tuotettu joukko ohjelmia ja strategioita, joilla tuetaan TVT:aan tuketutuvaa oppimista ja sen käyttöä pienyrityksissä. Ohjelmien ja strategioiden toteutus rahoitetaan muun muassa eri ministeriöiden budjettien kautta. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa: o Tietoyhteiskuntaohjelma o Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia o Koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelma o Yrittäjyyden politiikkaohjelma Lisäksi maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa on osia, joilla tuetaan yrittäjyyttä ja TVT:n käyttöä. Suomen politiikka tähtää kehitykseen kohti tietoyhteiskuntaa. Hallitus on asettanut yleiset tavoitteet kehityksen aikaansaamiseksi ja nämä tavoitteet ovat yhteydessä muihin sektoreihin. Tietoyhteiskunta-aiheiset teemat ovat läheisesti yhteydessä erityisesti opetusja koulutuspolitiikkaan, koska suuri osa siitä tavoittelee kansalaisten taitojen ja tiedon lisäämistä. Suomessa on tehty sektorirajat ylittävä maaseutupoliittinen ohjelma, jonka työstämistä on johtanut maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Ohjelmaa toteutetaan tietyllä ajalla ja siinä huomioidaan eri sidosryhmät ja sektorit maaseudun kehittämisessä. Maaseutupoliittisella ohjelmalla tuetaan ja täydennetään muiden sektoreiden toimenpiteitä, mutta se myös tarjoaa vaihtoehtoja päätöksentekijöille maaseutupolitiikan eri osa-alueilta. Maaseutupoliittisella ohjelmalla tuetaan muun muassa yrittäjyyttä ja pienyritysten kehittämistä sekä pienyritysten potentiaalia tarjota työtä ja parantaa paikallistaloutta. Lisäksi ohjelmalla tuetaan maaseudun monipuolisten koulutusmahdollisuuksien säilyttämistä esimerkiksi tukemalla tietoyhteiskunnan eri puolien leviämistä maaseudulle. Yrittäjyyttä tuetaan ja kehitetään erillisellä hallitusohjelmalla. Pienyritysten merkittävä rooli kansantaloudelle ja erityisesti työllisyydelle on sisällytetty tähän ohjelmaan. 16

17 6. Aiheeseen liittyviä linkkejä AVERKO AVERKO eli avoin ammattikorkeakoulu tarjoaa koulutusta Internetin välityksellä. Taustakoulutusvaatimuksia ei ole, vaan kaikki voivat osallistua opintoihin. Tällä hetkellä AVERKO tarjoaa noin 50 verkkokurssia, jotka vaihtelevat laajuudeltaan kahdesta kahdeksaan opintopisteeseen. Kurssit on mahdollista aloittaa neljä kertaa vuodessa. AVOIN YLIOPISTO Suomessa on yhdeksäntoista avointa yliopistoa, jotka tarjoavat yliopistollista koulutusta ympäri Suomea. Kuka tahansa voi osallistua opetukseen - edeltäviä opintoja tai tutkintoa ei tarvita. EFINLAND efinland tarjoaa ajankohtaista tietoa suomalaisesta TVT:n tietotaidosta ja suomalaisen tietoyhteiskunnan toiminnoista pähkinänkuoressa. Sivuston perusidea on antaa kaikille asiasta kiinnostuneille kaikki tarvittava tieto yhdellä sivustoilla. KOULUTUSNETTI Koulutusnetti on opetushallituksen ja työministeriön palvelu. Se tarjoaa ajankohtaista tietoa Suomessa järjestettävästä koulutuksesta. Tietoa voi etsiä mm. koulutuksen tason, alueen ja koulutusalan mukaan. LEARNINGBUSINESS Learningbusiness.fi-sivustoilla suomalaiset verkkokoulutusta järjestävät yritykset voivat mainostaa itseään ja palveluitaan. OPINTOLUOTSI Opintoluotsi on opetusministeriön palvelu, joka kokoaa yhteen verkosta löytyvät koulutustiedot. Sivuilta löytyy runsaasti muun muassa opetukseen ja koulutukseen liittyvää tietoa ja linkkejä. TIEKE TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry palvelee suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Se on riippumaton verkostojen rakentaja, jonka jäsenet ja yhteistyökumppanit edustavat laajasti eri toimijoita. Yhteinen nimittäjä kaikilla toimijoilla on kehittää tietoyhteiskuntaa Suomen kansalaisten ja elinkeinoelämän parhaaksi. TIEKE toimii myös kansainvälisesti. 17

18 YRITYSSUOMI Yrityssuomi on verkkopalvelu yrityksille, yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville. Sitä koordinoi kauppa- ja teollisuusministeriö. Sivuilta löytyy tietoa muun muassa yrityksen aloittamisesta, naisyrittäjyydestä, rahoitusmahdollisuuksista ja neuvontaorganisaatioista. Sivuilla on myös palveluhakemisto. Siinä on noin 2000 julkisen yrityspalveluorganisaation ja elinkeinoelämän järjestön yhteys- ja palvelutiedot. 18

19 7. Johtopäätökset EurAcademy Observatory -hankkeen päätavoitteita on selvittää, missä määrin maaseudun pienyritykset käyttävät verkko-oppimista (TVT-tuettua oppimista) henkilöstönsä kouluttamiseen, mitä parannuksia yritykset tarvitsevat nykyiseen tilanteeseensa, jotta verkko-oppimista voitaisiin käyttää hyväksi ja millaisia poliittisia toimenpiteitä tällaiseen kehitykseen tarvittaisiin. Huolimatta poliittisista toimenpiteistä istuttaa tietoyhteiskunta elämän kaikkiin aloihin ja sen kautta luoda maaseutualueille ja paikallistalouksille uusia mahdollisuuksia, todellinen trendi on silti keskittyminen. Keskittymistä tapahtuu muun muassa taloudellisen aktiivisuuden ja väestön osalta. Tämä merkitsee sitä, että maaseutualueilta häviää palveluja (kuten oppilaitoksia ja koulutusorganisaatioita) ja työllisyyttä ja samalla niistä tulee koko ajan harvemmin asuttuja. Suomen osalta voi todeta, että peruslähtökohdat sille, että verkko-oppimisesta tulee pienyritysten henkilöstön arkipäivää, ovat olemassa. Kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia ei kuitenkaan vielä ole otettu käyttöön. Pienyritysten TVT:n käyttö on vähitellen saavuttanut hyvän perustason, mutta vielä on ottamatta ne askeleet, joita tarvitaan räätälöityjen ratkaisujen nykyistä eriytyneempään käyttöön. Suurimmassa osassa pienyrityksiä ei ole perinteitä käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Koska pienet maaseutuyritykset eivät useinkaan pyri laajentumaan ja ne eivät ole aktiivisia kehittämään toimintaansa, ei niissä nähdä myöskään tarvetta lisätä TVT:n käyttöä. Vaikka politiikka ja ihmisten asenteet opetusta ja koulutusta kohtaan ovatkin positiivisia, ei maaseudun pienyritysten ole mahdollista käytännössä toteuttaa aina tätä positiivisuutta. Suurin osa yrityksistä on mikroyrityksiä, joille on vaikeaa irrottaa edes yhtä työntekijäänsä koulutukseen työpäivän aikana. Lisäksi riippuen koulutuksen tyypistä, koulutuksen kulut voivat olla liian korkeat yritykselle. Jos yrityksen pyrkimyksenä ei ole kasvaa ja sen kehitystoiminnot ovat heikkoja, ei henkilöstön lisäkouluttamista pidetä tärkeänä. Kuten on painotettu poliittisella tasolla ja testattu käytännössä isoilla yhtiöillä ja erityisesti pienyrityksiin kohdistetuilla projekteilla, verkko-opiskelu voisi tarjota vastauksia ongelmiin, joita pienyritykset kohtaavat henkilöstönsä kouluttamisen suhteen. Suomessa potentiaali on jo olemassa, mutta pienyritysten ja niiden henkilökunnan tietoisuutta verkko-opetuksen mahdollisuuksista olisi parannettava ja kynnystä kokeilemiseen madallettava. Kaikki ylläesitetyt seikat vaativat lisäselvitystä, jota tullaan tekemään EurAcademy Observatory -hankkeen seuraavissa vaiheissa. 19

20 Lähdemateriaalia Berg, V., Huhtaniemi, M. & Karttunen, H Pk-yritykset Internetin hyödyntäjinä. Tietoyhteiskuntaohjelma Koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelma Opetusministeriön julkaisuja 2004: 12. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia Yrittäjyyden politiikkaohjelma Kauppinen, R Verkko-oppiminen ja pk-yritykset selvitys verkko-oppimisen mahdollisuuksista pkyritysten osaamisen kehittämisessä. KTM Julkaisuja 21/2004. Elinkeino-osasto. Koivumäki, M. & Soronen, H Laajakaistapalvelut käyttäjän näkökulmasta vuonna Vuonna 2002 toteutetun tutkimuksen päivitys. Liikenne ja viestintäministeriön julkaisuja 37/2004. Kommeri, I Tutkimus sähköisestä asioinnista. Viljelijöiden ja maataloushallinnon välinen asiointi. Kuluttajabarometri maakunnittain Tulot ja kulutus 2004: 24. Tilastokeskus. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme. Matilainen, A., Suutari, T., Kattelus, P., Zimmerbauer, K, & Poranen, T The Role of Information Technology in Mediating External Information to the Rural Micro Enterprises - National Literature Review University of Helsinki, Seinäjoki Institute for Rural Research and Training Reports 4. Mikkelä, K E-oppimisen tilanne Suomessa keväällä 2002 toimenpide-ehdotuksia e-oppimisen toimialan kehittämiseksi. ROADMAP Suomen e-oppimisen toimijoiden kehittämisohjelma. Nordic Information Society Statistics TemaNord 2005:562. Nordic Counsel of Ministers, Copenhagen. Statistics Denmark. Nurmela, J., Parjo L. & Ylitalo M A great migration to the information society. Patterns of ICT diffusion in Finland in Statistics Finland, reviews 2003/1. Pk-yritysbarometri, kevät Finnvera Oyj & Suomen Yrittäjät ry. Rajaniemi, J Yritystoiminnankasvu pysähtynyt, yrittäjät ikääntyvät. Yritykset Suomessa vuosina Teoksessa Autio, J. (toim.) Kymmenvuotiskatsaus Teemana yritystoiminta. Tilastokeskus. Rantamäki-Lahtinen, L Maaseudun pienyritysten rakennekehitys. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Tutkimusraportti 245. Rönneberg, U. (toim.) Aikuiskoulutuksen vuosikirja. Tilastotietoja aikuisten opiskelusta Opetusministeriön julkaisuja 2005: 20. Rural Areas and Rural Policy in Finland. Ministry of Agriculture and Forestry Saapunki, J The Life-long learning services in Finland: Some Aspects of Adult Education and the Position of SME Foundation in the Field. Lisbon PKT-säätiö. Suomen tilastollinen vuosikirja Tilastokeskus. Suomen tilastollinen vuosikirja Tilastokeskus. 20