Innovaatioiden kontekstualisointia: kotiutumistutkimus ja käyttäjäkeskeinen muotoilu

Transkriptio

1 Yhteisseminaari Taik/HKKK/TKK/ Sara Routarinne Heidi Grönman School of Design, Industrial and Strategic Design University of Art and Design Helsinki Innovaatioiden kontekstualisointia: kotiutumistutkimus ja käyttäjäkeskeinen muotoilu Abstrakti Muotoilun ja teknologian kotiutumisen tutkimus on osa Taikin Muotoilun osaston käyttäjäkeskeisen suunnittelun tutkimusaluetta. Seminaaripaperi esittelee kotiutumistutkimuksen keskeiset käsitteet ja teknologioihin painottuvan tutkimusperinteen sekä hahmottelee empirian pohjalta tapoja, joilla kotiutumisen tutkimus ja domestikaation käsite osaltaan auttavat hahmottamaan käyttäjäkeskeisen tuotesuunnittelun kannalta oleellista tuotteen ja käyttäjän välistä suhdetta sekä nykyhetkessä että osana trendiennakointia. Johdanto 1980-luvulla joukko brittitutkijoita kiinnostui selvittämään, miten ihmiset käyttävät informaatio- ja mediateknologiota kodeissaan (Silverstone & Hirsch 1992, myös Silverstone 2005). Tutkimuksen taustalla oli tarve ymmärtää kuinka teknologiset innovaatiot asettuvat ( kotiutuvat, domestikoituvat) osaksi arkea ja millä tavoin kotitaloudet selviytyvät aineellisten ja aineettomien ideoiden, esineiden kaltaisten objektien pyrkimyksistä säännellä kuluttajien arkirutiineja ja kulutuskäyttäytymistä. Muotoilun osastolla käynnissä olevassa kotiutumisen tutkimuksessa nojataan pitkälti brittisosiologi Roger Silverstonen kumppaneineen kotiutumista käsittelevän empirian perusteella kehittämään kotitalouden moraaliekonomian viitekehykseen (Silverstone ym. 1992). Viitekehyksessä korostetaan julkisen ja yhteisen rahatalouden rinnalla elävää yksityistä merkitysten taloutta, jonka esteettiset ja eettiset säännöt ja sanktiot kukin kotitalous neuvottelee tuotteita ja ideoita kotiuttamalla. Taloudelliselta ja sosiaaliselta asemaltaan samankaltaisten kotitalouksen erilaisia (elämän)tyylejä selittää osaltaan, että kotitaloudet kotiuttavat objekteja eri tavoilla ja eri merkityksin ladattuina omissa moraaliekonomioissaan. Domestikaatio käsitteenä tarkoittaa kesyttämistä: samoin kuin ihminen on kesyttänyt villieläimiä kotieläimiksi, voidaan ajatella että myös laitteita kesytetään auttamaan arjen sujumista. Samalla kuitenkin myös ihmisen on kesyynnyttävä huolehtimaan eläimistään, kasveistaan ja laitteistaan. Kotiutumistutkimus käsittelee siten myös sitä, miten käyttäjä ja kotitalous muokkaa arkielämäänsä vastaamaan kotiutuneiden objektien tarpeita. Kun kotitalous esimerkiksi säätelee aikataulujaan yhteensopiviksi televisio-ohjelmien kanssa, kyse on kotitalouden moraaliekonomian viitekehyksen näkökulmasta katsottuna kuluttajan tai käyttäjän kesyyntymisestä. Kesyttäjänä on tässä tapauksessa televisio 1

2 ohjelmineen sekä, laajemmin, koko (massa)median järjestelmä, jonka kanssa kotitalous omanlaisenaan järjestelmänä pyrkii tulemaan toimeen ja optimoimaan omaa toimintaansa. Teoria kotitalouden moraaliekonomiasta on varsin kriittinen kuluttaja/käyttäjäteoria. Kritiikki kohdistuu yhtäältä liian ihmiskeskeiseen tutkimukseen, jossa sivuutetaan eiinhimillisten objektien rooli sosiaalisessa toiminnassa, ja toisaalta tutkimusmenetelmien ja teoriarakennuksen taipumukseen käsitellä kuluttajaa, käyttäjää, käyttöä, käytettävää tai tuotetta kontekstistaan irroitettuina, epätodellisen autonomisina yksiköinä. Kotitalouden moraaliekonomiateorian aineellisten ja aineettomien objektien kotiutumista käsittelevä osuus onkin oikeastaan ehdotus tutkimusmenetelmästä, jolla kuluttajan vaihtelevat ja ristiriitaisetkin käsitykset elämäntyylistä sekä aktiivisuus ja passiivisuus tuodaan objekteja tarkastelevaan tutkimukseen mukaan. Kun esineet ja asiat kotiutuvat osaksi arkipäivää, ne asettuvat samalla väistämättä osaksi jo olemassa olevaa sosiaalista ja materiaalista kontekstia, joka puolestaan usein vaikuttaa huomattavasti siihen, mitä kuluttaja tai käyttäjä voi haluta, toivoa, torjua tai jättää huomaamatta. Kotiutumiskirjallisuudessa esimerkit kuluttajan (tai kotiuttajan) kesyyntymisestä liittyvät usein teknologioihin. Koska kotiutumistutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää informaatio- ja kommunikaatiolaitteiden sekä teknologisoituvan ympäristön yleensäkin vaikutus arkielämään (esim. Silverstone & Sørensen 2005), tutkimukset tosiaankin käsittelevät teknologioiden kotiutumisen vaikutuksia ja seurauksia kotitalouden moraaliekonomialle, esimerkiksi sitä, millä tavoin arkielämän sukupuolittuneet käytännöt ovat vahvistuneet tai heikentyneet teknologian kotiutumisen myötä (esim. Cockburn & Fürst-Dilić 1994). Toisaalta, kun tutkimuksen kysymyksenasettelu ja aineiston tulkinta keskittyy taktiikoihin, joilla käyttäjät tulevat toimeen kotitalouden laitekannan kanssa sekä mahdollisiin muutoksiin näissä taktiikoissa, tarkastelu sivuuttaa laitteen tai laitekannan osuuden käyttäjän taktiikka-valinnoissa, ikään kuin käyttäjän tai kuluttajan kulloinkin toteuttama kotiutumisen tapa olisi riippumaton siitä, mikä tietyn laitekategorian erityinen laite kotitaloudessa on. Kotiutumistutkimusta voi kuitenkin painottaa myös siten, että kotitaloudelle tarjolla olevien eri variaatioiden sekä kotiutuneiden objektien välisten erojen merkitys tulee esiin tulkinnassa. Tällöin oletetaan, että laitteen hinnalla, tyylillisillä ja esteettisillä eroilla, laitteen eteen nähdyllä vaivalla ja muotoilulla on vaikutusta laitteen kotiutumiselle. Muotoilun osaston kotiutumisen tutkimus keskittyy juuri näihin seikkoihin. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää muotoilua käyttäjän ja kodin näkökulmasta ja tuottaa käsitteitä ja ymmärrystä joka edesauttaisi entistä käyttäjälähtöisemmän muotoilukoulutuksen toteutumista. Tässä paperissa nostetaan esiin kaksi niistä tavoista, joilla näemme että kotiutumistutkimus ja sen tulokset ja käsitteet rikastavat käyttäjäkeskeisen muotoilun koulutusta ja tuotekehitystä. Ensin käsittelemme tilannetta, jossa muotoilija aiheuttaa kotiutumistilanteen luotain-intervention avulla. Tällainen tutkimus auttaa osaltaan ymmärtämään esineeseen muotoiltujen ominaisuuksien asettumista osaksi kodin ja käytön kontekstia. Toinen esimerkkimme käsittelee kotiutumistutkimuksen 2

3 hyödyntämistä Muotoilun osaston trendiennakoinnin opetuksessa, jossa tavoitellaan tulevaisuuden kuluttajan tai käyttäjän kontekstualisointia UCD/UID tuotekehitystä tukevalla tavalla. Kotiuttaminen design-interventiona Uuden palvelun tai tuotteen herättämä ensireaktio voi poiketa paljonkin kokemuksesta, joka syntyy käytössä, kun ihmiset kotiuttavat innovaatioita omaan arkeensa ja sen käytänteisiin. On kiinnostavaa, että ensimmäisessä kohtaamisessa kuvitellut merkitykset muuttuvat mutta eivät mitenkään suoraviivaisesti. Ensi katsomalta näyttää siltä, että ne vain muuttuvat eikä muutosta voi ymmärtää tai ennakoida. Juuri tällaiset havainnot ovat kuitenkin haasteita lähestymistavoille. Akateemisesti havainto voi motivoida etsimään uudenlaisia selitysmalleja ja perusteita sille, miksi samat sosioekonomiset taustamuuttuja eivät tulostu samannäköisinä koteina ja teknologiasuhteina (Silverstone 1994, 44). Uusien tuotteiden kotiutumisen ymmärtämisessä piilee ehkä myös yleisemmän tason mahdollisuuksia markkinoinnille ja tuotekehittelylle. Kotiuttaessaan uutta tuottetta ihmiset tulkitsevat sitä, mukauttavat sen ja määrittelevät sille paikan ja roolin autenttisessa arkiympäristössä. Tämä prosessi myös muuttaa aiempia käytänteitä. Jos siis ajatellaan (kuten kotiutumistutkimuksessa on vallalla, ks. esim. Nieminen-Sundell & Pantzar 2003), että kotitaloudet muodostavat materiaalisten, animaalisten ja humaanien entiteettejen (eko)systeemejä, näkökulmana on ennen kaikkea se, miten uusi tulokas löytää paikkansa tässä systeemissä. Erityisiä kotiutujaluotaimia voidaankin käyttää suunnitteluun, kun halutaan tietoa tietyn yhteisön, esimerkiksi kotitalouden materiaalisista käytänteistä, palautetta teknisistä ratkaisuista sekä virikkeitä ratkaisujen kehittämiseksi ja uusien, arkikäytänteisiin ja toiveisiin pohjautuvien asioiden ideoimiseksi. Tällöin aika on suunnittelutyön keskeinen ulottuvuus: halutaan kartoittaen ymmärtää kohdeyhteisön nykytilaa; provosoidaan ja hämmennetään sitä suunnitteluinterventiolla; ja tulkitaan yhteisöjen yksilöllisiä strategioita vastata provokaatioon muutoksella.kovin yleisen tason ymmärrystä näistä prosesseista ei vielä ole, mutta kuvaan seuraavaksi lyhyesti joitakin tehtyjä kokeiluja, yksi niistä raportointivaiheessa oleva omani (Routarinne tulossa). Taideteollisen korkeakoulun teknologian kotiutumista selvittävässä hankkeessa tehtiin yhteistyötä ruotsalaisen Interactive Instituten Static!-projektin kanssa (ks. Ruotsalaisprojektin tavoitteena oli ottaa energia muotoilun materiaaliksi. Tavoitteena oli tuottaa esineitä, jotka artikuloivat, tuovat korosteisesti esiin energian kulutusta eivätkä kätke sitä laitteen sisään. Tavoitetta motivoi pyrkimys lisätä ihmisten tietoisuutta energian kulutuksesta. (Backlund ym ) Hankkeessa luotiin useita prototyyppejä, joiden ideaa on demonstroitu monissa konferensseissa, näyttelyissä ja messuilla. Projektin tuottamista prototyypeistä kaksi, energiaverho (energy curtain) ja oikutteleva radio (erratic radio) (ks. ma.) matkustivat lisäksi Suomeen kotiuttamalla arvioitaviksi. Prototyypeistä energiaverhon ideana on kerätä auringon energiaa valoisan aikana ja luovuttaa sitä valona pimeän aikaan. Näitä toimintoja varten verhoon on asennettu aurinkopaneelit sekä valokuituja ja led-lamppuja. Radio puolestaan oli rakennettu siten, 3

4 että se reagoi paitsi radiotaajuuksiin myös sähkömagneettisen säteilyn taajuuksiin. Viimeksi mainittuja se ilmaisi oikuttelemalla: rätisemällä ja sähisemällä. Sekä verho että radio viettivät neljässä eri kotitaloudessa kolmesta kuuteen viikkoon. Yksi suunnittelijoiden verhoon kutomista ajatuksista oli, että verho ohjaa käyttäjät tiedostumaan energian kulutuksesta, kun he tekevät valintoja sen välillä, pitävätkö energiaverhon ikkunan edessä latautumassa iltaa varten vai päästävätkö päivänvalon huoneeseen ja jäävät vaille verhon iltaloistoa. Vaikka tällaisiakin merkityksiä löydettiin, useammin ilmaistiin tyytymättömyyttä siihen, ettei kaamosajan päivänvalo Pohjolassa riittänyt verhon lataamiseen. Samalla käyttäjät kuitenkin kertoivat tiedostuneensa siitä, miten tavattoman pimeä kaamosaika on. Oikuttelevaan radioon oli puolestaan muotoiltu ajatus, että radion rätinä ohjaisi käyttäjät vähentämään muuta sähkön käyttöään. Käyttäjät eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mikä radion oikuttelun aiheutti, ja useimmat päätyivät pitämään esinettä esteettisesti vetoavana mutta funktionaaliesti torjuttavana. Toinen kiinnostava aspekti oli, miten kotiutuja otti paikkansa systeemissä, johon se oli integroitumassa. Energiaverho löysi yhdessä kodissa paikkansa isolla eteläikkunalla, jolla maaliskuun auringonvalo latasi sen melko hyvin. Perheellä oli ikkunan vieressä myös tietokone ja perhe oli kärsinyt siitä, että valo osuu tietokoneen ruudulle. Liikaa auringonvaloa torjuen verho pääsi heti symbioottiseen suhteeseen koneen ruudun kanssa ja lunasti paikkansa. Kolmas kotiuttamiskokeilusta esiin noussut yleisemmän tason ilmiö oli, että käyttäjät saattoivat liittää kotiutujat tuntemiensa esineiden kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaan jatkumoon. Energiaverho ristittiin raanuksi ja oikutteleva radio toi nostalgisesti mieleen lapsuuden mummolan vanhan ajan radion. Molemmat ruotsalaiset kotiutujat osoittivat hyvin pian kotiutumisjaksojen alussa, etteivät ne aivan vastanneet ennakko-odotuksiin eivätkä täyttäneet niitä funktioita, joida niiden suunnittelijat olivat niille atribuoineet. Ne kuitenkin onnistuivat hyvin tai melko hyvin niihin muotoilluissa abstraktimman tason tavoitteissa: ne herättivät pohtimaan energiakysymyksiä. Siten prototyyppien funktionaalinen keskeneräisyys niitähän ei ollut tarkoitettukaan valmiiksi tuotteiksi tarjosi itse asiassa tilanteita, jotka saivat käyttäjät pohtimaan ja kyseenalaistamaan totuttuja ajattelutapojaan. Ne onnistuivat siis murtautumaan arkitodellisuuden itsestäänselvyyden läpi. Siten ne provosoivat kokeilijat reflektoimaan energiakäsityksiään ja pääsemään kiinni hahmotustapoihin, joita he tuskin olisivat osanneet kielentää tutkimushaastattelussa ilman provokatiivista osuutta. Tältä pohjalta uskallamme ehdottaa, että kotiutumiskokeilut voisivat olla osa tuotekehittelyn ja markkinoinnin suunnittelua jo varsin varhaisessa kehittelyn vaiheessa. Kotiutujaluotaimiksi hahmottuvat myös amerikkalaisen tutkijaryhmän kaupunkitilaan kohdistuneet interventiot, joita he kutsuvat kaupunkiluotaimiksi (urban probes, Paulos ja Jenkins 2005). Kaupunkiluotaimet paikansivat plkuja kaupunkitilassa. Ne olivat prototyyppejä tai uusia teknologisia ideoita, joiden tavoitteena oli provosoida esiin uudenlaisia rooleja kaupunkitilassa, synnyttää uusia kokemuksia ja antaa käyttäjille mahdollisuus osallistua kokeiluihin ja ideoimiseen. Gaverin ja kumppaneiden (2006) 4

5 jälkipöytäliinan (history tablecloth) tavoitteena oli puolestaan etsiä kodin teknologioille muunlaista pragmatiikkaa kuin se, mitä varten teknologia on olemassa. Heidän pöytäliinansa reagoi päälleen laskettuun esineeseen sytyttämällä valokehän sen alle ja ympärille. Valokehä säilyy jälkenä liinalla vielä, kun sen aiheuttanut paino poistuu. Pöytäliina kommunikoi esineiden liikkumisesta kodin tilassa tavalla, jota käyttäjät pitivät valaisevana niin metaforisessa kuin kirjaimeillisessakin merkityksessä. Jälkipöytäliina provosoi käyttäjät pohtiman kodin estetiikkaa ja painon olemusta. Se oli myös apuväline kodin historiassa ja hyvä puheenaihe sosiaalisissa tilanteissa, seikka joka nousi esiin myös Taideteollisen korkeakoulun kotiuttamiskokeilussa. Monikansallisessa Interliving-tutkimushankkeessa (Hutchinson ym. 2003) puolestaan kiteytettiin joitakin niitä perusteita, miksi kotiutuminen kannattaisi tuoda tuotekehittely, innovoinnin ja markkinoinnin kontekstiin. Kotiutujaluotaimille esitettiin (Hutchinson ym. 2003) kolme tavoitetta: sosiologinen tavoite oli kerätä aineistoa teknologian käytöstä todellisessa ympäristössä, tekninen tavoite testata teknologiaa kentällä ja muotoilullinen tavoite inspiroida suunnittelijoita ja käyttäjiä ajattelemaan uusia teknologiamahdollisuuksia sekä pohtimaan ja ideoimaan arkipäivän toimintoja, jotka toteutettaisiin uusilla tavoilla. Näiden kokeilujen tuloksena luotiin skenaarioita, jotka perustuivat elävään elämään ja osallistuneiden ihmisten kokemuksiin. Skenaarioita ja kokemuksia käytettiin myöhemmin osallistuvan suunnittelun työpajoissa. Tässä projektissa käytetyt teknologialuotaimiksi kutsutut laitteet (technology probes) perustuivat olemassa olevaan teknologiaan, mutta eivät olleet valmiita suunnitteluratkaisuja vaan mahdollisuuksia tarjoavia avoimia ideoita. Ne olivat vuorovaikutteisia laitteita, jotka perheet saivat käyttöönsä ja joilla he saattoivat olla yhteydessä toistensa kanssa, tallentaa viestejä ja leikkiä. Esimerkkinä teknologialuotaimista on nettikamera, joka otti sen edessä paikallaan pysyvästä henkilöstä kuvan automaattisesti ja lähetti sen toisen perheenjäsenen vastaanottimeen. Kokemukset kotiutujaluotaimista ovat vielä melko vähäisiä, mutta selvästikin niiden vahvuus on tulosten ennakoimattomuudessa, esimerkiksi siinä, etteivät käyttäjien arvelema responssi ja käytössä annettu responssi ole välttämättä samanlaiset. Toistaiseksi kuluttajaluotaimista uutettu tieto on perustunut pääasiassa käyttäjien verbaalisiin kuvauksiin. Vielä syvemmälle yhteisöjen käytänteisiin ja niiden muutoksiin voitaisiin päästä dokumentoimalla talouksien aika- ja tilapolkuja sekä aktuaalisia kohtaamisia luotainten kanssa. Kaupunkiluotaimissa tätä tavoiteltiin videoimalla kaupunkilaisten asiointia roska-astialla ja tekemällä astioiden sisällöstä roska-arkeologiaa (Paulos & Jenkins 2005). Tällainen asetelma vaatii kuitenkin yksityisissä tiloissa suurta avoimuutta osallistujayhteisöiltä sekä edellyttäisi selkeitä eettisiä periaatteita siihen, miten yksityiselle alueelle voidaan luodata. Kyseessä on siis haasteellinen mutta myös antelias tutkimusalue: pelkkä haastatteluaineisto on laihaa verrattuna aktuaalisista tilanteista tallennettuun aineistoon. Toteutetuissa kotiutujaluotaimissa ihmiset kertoivat, että olivat puhuneet kotiutujista tuttavilleen, kyläilijöille, mutta ihmisen muisti on huono, eikä kaikkea voi kertoakaan. Kontekstualisoidut tulevaisuuden käyttäjät 5

6 Muotoilun osastolla on joitakin vuosia opetettu maisteriopiskelijoille trendiennakointia. Kyseessä on ollut lähinnä ns. lyhyen aikavälin ennakointi, jolla tuotetaan materiaalia puolen kahden vuoden aikajänteellä väreistä, materiaaleista ja muodoista sekä ajan yleisemmistä ilmiöistä. Tällaiset melko perinteiset muodin trendiennusteet palvelevat tuotealoja, joissa on tärkeää tuoda markkinoille ajan hengen mukaisia ja näköisiä tuotteita oikeaan aikaan. Muotoilun osaston trendiennakointi perustuu pitkälti ajatukseen, että kuluttajat ja käyttäjät tuottavat itse muodin keskuudestaan. Esimerkiksi Herbert Blumerin artikkeli (1969) selostaa empirian perusteella sitä, miten muodikkuus synnytetään eri alueilla, mm. vaateteollisuudessa, lääketieteessä ja teknologiateollisuudessa. Blumerin näkemys on lähes vastakkainen yleisemmälle, esimerkiksi Simmelin esittelemälle käsitykselle, että muoti on jotakin, jota passiiviset kuluttajat noudattavat matkimalla muodin harvalukuisia edelläkävijöitä. Toki Taideteollisessa pyritään myös Simmeliläisittäin luomaan muotoilua, jonka ajankohtaisuus perustuu muotoilijan trendikkyyteen, mutta Blumerilainen näkökulma trendien mekanismeihin käyttäjien ja kuluttajien omana tuotantona tuntuu kestävämmältä tuotekehityksen lähtökohdalta. Tämän vuoksi trendiennakoinin opetusta ollaan entistä tiiviimmin linkittämässä käyttäjäkeskeisen muotoilun tutkimuksessa koeteltuihin menetelmiin ja käsityksiin. Näistä menetelmistä ja käsityksistä keskityn seuraavassa lähinnä kotiutumistutkimuksen yhteydessä nousseisiin ideoihin. Vaikka kotiutumistutkimuksen suoma ymmärrys tuotteiden, käyttäjien ja käytön kontekstuaalisuudesta rikastaa myös lyhyen aikavälin ennakointia, vaikka vain monimutkaistamalla muotoilijan käsityksiä kuluttajien tarpeista, ennakoinnin menetelmäkehitys on toistaiseksi koskenut lähinnä ns. pitkän aikavälin ennakointia. Nimitys on sikäli ristiriitainen, että menetelmällä ei välttämättä pyritä edes varsinaiseen trendiennakointiin vaan tavoitteeksi riittää "vain" suunnitteluprosessin radikalisointi. Toisin sanoen, työskentelyssä koetellaan keinoja, joilla tuotesuunnittelija tai työryhmä voi helpottaa radikaalistikin innovatiivisten tuotteiden ideointia. Menetelmällisesti ollemme kehittämässä työpajatyöskentelytapoja, joiden avulla muotoilijat ikään kuin aikamatkustavat, toisinaan kymmenienkin vuosien aikajänteellä, ja muodostavat tulevaisuuden yhteisön, johon muotoilu-interventio kohdistuu. Teoreettisesti menetelmä perustuu lähinnä ajatukseen toimijayhteisöistä ja niissä tapahtuvasta jäsenyyden kehittymisestä noviisista asiantuntijaksi. Työpajatyöskentelyssä jäsenyyden kehittyminen koskee ajankulua, esimerkiksi ymmärryksen karttumista yhteiskunnallisista muutoksista ja muutosten vaikutuksesta kuluttajien tarpeisiin eikä siis niinkään spesifien taitojen kertymistä. Pohjimmaisena ideana on, että siinä missä lyhyen aikavälin trendejä käsittelevä ennakointi auttaa suunnittelijaa muokkaamaan tuotteen olemusta suhteellisen yksinkertaisilla tavoilla, pitkän aikavälin ennakointi ensinnäkin auttaa muotoilijaa käsittelemään monimutkaisia suunnitteluongelmia, toisaalta hyvässä lykyssä tuottaa myös ymmärrystä siitä, mihin maailma näyttäisi olevan menossa ja mitkä ovat muotoilijan intressit, rajoitteet ja mahdollisuudet tulevaisuudessa. Apuna tulevaisuuden konkretian hahmottelussa olemme olleet kiinnostuneempia "varmasti" tapahtuvista asioista, emme niinkään heikkojen signaalien tunnistamisesta. Sen sijaan että tulevaisuutta hahmoteltaisiin heikkoina signaaleina tunnistettujen arvausten varassa, lähtökohtana 6

7 voivat olla esimerkiksi tutkimusraportit tulevaisuuden teknologioista ja esimerkiksi tieto, että Harry Potterin tapainen maailmanmenestys on osa kulttuurista kokemusta melkoisella osalla tulevaisuuden käyttäjistä ja tuotekehittelijöistä. Kotiutumistutkimuksen panos trendiennakointiin on lähinnä meta-tasoista, sillä domestikaation käsite käytännössä pakottaa kontekstualisoimaan tuotemuotoilun osaksi jo olemassa olevaa sosiaalista ja materiaalista kulttuuria. Erityisesti ajatus moraalitaloudesta sekä yleisemminkin etnometodologinen käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ovat vaikuttaneet hedelmällisiltä tavoilta kontekstualisoida muutoin käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa helposti irralliseksi jääviä käyttäjiä ja tuotteita. Hieman kärjistäen voi sanoa, että työpajoissa ikään kuin leikitään tulevaisuuden kotitalouden moraaliekonomiaa ja sillä keinoin haetaan moniulotteisempaa ymmärrystä kuluttajien tarpeista ja tuotteiden ominaisuuksista. Varsinainen domestikaatioprosessi objektin arkipäiväistyminen, merkitysten muutos käytössä, kesyyntymisen vastavuoroisuus sekä toisiaan syrjäyttävät käytöt ja kokemukset toimivat mallina tai kriteeristönä, jolla moraalitalouden leikkiä hallinnoidaan tuotekehitystä potentiaalisti rikastuttavalla tavalla. Loppukaneetti Domestikaation käsitteenä voi nähdä työkaluna jolla kontekstualisoidaan käyttäjä ja käytettävä, jotka kodin moraalitalouden prosessit yhdistävät toisiinsa. Tuotesuunnittelun arkipäivässä kyse on pitkälti siitä, että mielikuvaa käytöstä ja käyttäjistä monipuolistetaan, jopa hankaloitetaan. Läheskään aina ei ole syytä tehdä suunnittelua vaikeimman kautta, mutta näyttäisi siltä, että domestikaatio-orientoituneelle käyttäjäkeskeiselle suunnittelulle on oma sijansa tuotekehityksen kentällä tulevaisuudessa jossa kuluttaja-käyttäjä haaveilee entistäkin monimuotoisimmista, hassummista, toimivimmista ja sopeutuvimmista aineellisista ja aineettomista tuotteista. Lähteet Backlund, S, Gustafsson, A., Gyllenswärd, M., Ilstedt Hjelm, S., Mazé, R. & Redström, J. (2006/tulossa) STATIC! The Aesthetics of Energy in Everyday Things. Tutkimusartikkeli hyväksytty Wonderground-konferenssiin Lissaboniin marraskuuta Blumer, H. (1969) Fashion: From Class Differentiation to Collective Selection in Roach- Higgins, M. E. & Eicher, J. B. & Johnson Kim K. P. (eds.) (1995) Dress and Identity. New York: Fairchild Publications, USA. pp Cockburn C, Fürst-Dilić R (toim.) (1994) Bringing Technology Home. Gender and Technology in a Changing Europe. Open University Press. Buckingham. Gaver, W., Bowers, J., Boucher, A., Law, A., Pennington, S. & Villar, N. (2006) The History Tablecloth: Illuminating Domestic Activity. DIS 2006, University Park, Pennsylvania, June 26-28, 2006,

8 Grönman, Heidi Kuluttamisen luovat ja kesyt piirteet. Teoksessa: P Repo, I Koskinen & H Grönman (toim.) Innovaatioiden kotiutuminen. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Hutchinson, H., Mackay, W., Westerlund, B., Bederson, B. B., Druin, A., Plaisant, C., Beaudouin-Lafon, M., Conversy, H., Evans, H., Hansen, H., Roussel, N., Eiderbäck, B., Lindquist, S. & Sundblad, Y. (2003) Technology probes: inspiring design for and with families. Proceedings of CHI03. ACM Press, New York, NY, Nieminen-Sundell, R. & Pantzar, M. (2003) Towards an ecology of goods: symbiosis and competition between material household commodities. Teoksessa I. Koskinen, K. Battarbee & T. Mattelmäki (toim.) Emphatic Design. User Experience in Product Design. IT Press, Helsinki, Paulos, E. & Jenkins, T. (2005) Urban Probes: Encountering our emerging urban atmospheres. Proceedings of the SIGCHI conference on Human factors in computing systems. Portland, Oregon. ACM Press, New York, NY, Silverstone R, Hirsch E (toim.) (1992) Consuming Technologies Media and Information in Domestic Spaces. Routledge. London painos. Silverstone R, Hirsch E, Morley D (1992) Information and communication technologies and the moral economy of the household. Teoksessa: Consuming Technologies Media and Information in Domestic Spaces. Toim. R Silverstone, E Hirsch. Routledge. London painos, pp Silverstone, Roger Television and Everyday Life. London: Routledge. Silverstone, R. Hirsch, E & Morley, D. (1999) Information and communication technologies and the moral economy of the household. Teoksessa R. Silverstone & E. Hirsch (toim.) Consuming Technologies. Media and information in domestic spaces. Routledge, London, Silverstone R (toim.) (2005) Media, Technology and Everyday Life in Europe. From Information to Communication. Ashgate. Aldershot. Silverstone R, Sørensen K H (2005) Towards the Communication Society. Teoksessa Silverstone, Roger (toim.) Media, Technology and Everyday Life in Europe. From Information to Communication. Ashgate. Aldershot, pp