ilmarinen Työhyvinvointi paras lääke SAK:n Lauri Ihalainen: Sijoitusten tuotot tuplaantuivat Hiljainen tieto näkyväksi Ilmarisen asiakaslehti

Transkriptio

1 ilmarinen Ilmarisen asiakaslehti Sijoitusten tuotot tuplaantuivat Hiljainen tieto näkyväksi SAK:n Lauri Ihalainen: Työhyvinvointi paras lääke

2 KANSIKUVA: ESKO TUOMISTO ilmarinen Ilmarisen asiakaslehti Sijoitusten tuotot tuplaantuivat Hiljainen tieto näkyväksi SAK:n Lauri Ihalainen: Työhyvinvointi paras lääke JULKAISIJA: Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen PÄÄTOIMITTAJA: Satu Mehtälä TOIMITTAJAT: Marjo Hynninen, Sami Kelhä, Raili Oksa, Eila Parkkonen TOIMITUSKUNTA: Pirkko Auvinen, Ari Jaatinen, Anne Koivula, Jari Puhakka, Lise-Lotte Rautio-Murros, Paula Ojala-Ruuth, Ulla Pihlajamäki, Jaakko Tuomikoski, Reetta Wiik KÄYNTIOSOITE: Porkkalankatu 1, Helsinki POSTIOSOITE: Ilmarinen PUHELIN: FAKSI: INTERNET: Lukijalle Edelläkävijyys kannattaa Ilmarinen on aina ollut edelläkävijä työeläkesijoittamisessa. Onnistuneiden linjausten takia se on pitkään ollut työeläkeyhtiöistä selvästi vakavaraisin. Tähän ovat johtaneet hyvät sijoitustuotot, ja Ilmarisen korkea vakavaraisuus antaa puolestaan mahdollisuuden edelleen tavoitella hyviä tuottoja. Positiivinen kierre. Sen turvin Ilmarinen on ollut paitsi vakavaraisin, myös tuottavin. Näin on, katsoi asiaa sitten viimeisen puolivuotisjakson tai niiden kohta kymmenkunnan vuoden perspektiivillä, joiden ajan sijoitustoiminnan säätely on ollut viritetty nykyiseen asentoonsa. Alkuvuoden luvuista tehdään tarkemmin selkoa toisaalla tässä lehdessä. Tuottoja ei ole mahdollista saada riskiä ottamatta. Työeläkkeiden osalta sijoitusriskillä on kahdet kasvot: jos sitä ei oteta, tuotot jäävät mataliksi ja maksu nousee korkealle. Jos riskiä otetaan liikaa tai riskejä otetaan hallitsemattomasti, riskit voivat myös realisoitua, jolloin työeläkemaksuun syntyy taas paineita. Tämän takia Ilmarisessa kiinnitetään erityistä huomiota riskien hallintaan. Työeläkevaroille saatu tuotto on tärkeä keino työeläkemaksun nousun rajoittamisessa. Vain eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen menee tärkeydessä sen ohi. Vuoden 2005 alusta voimaan tullut eläkeuudistus tähtäsi tähän myöhentämiseen, ja nyt on vuorossa sijoitustoiminnan reunaehtojen edelleen kehittäminen. Päämääränä siis päästä eteenpäin sillä tiellä, jolle Ilmarinen lähti ensimmäisenä: sijoitustuottojen parantaminen hallitusti riskinottoa lisäämällä. SÄHKÖPOSTI (YLEINEN): info@ilmarinen.fi SÄHKÖPOSTI (HENKILÖKOHTAINEN): etunimi.sukunimi@ilmarinen.fi Jaakko Tuomikoski Varatoimitusjohtaja ILMARISEN PALVELUPISTEITÄ ovat myös Pohjolan, A-Vakuutuksen ja Pohjantähden paikalliset konttorit LAYOUT: Neodes / Esko Tuomisto Reprotyö: HEKU Painopaikka: Acta Print Oy ISSN: X Painos: Painettu syyskuussa 2005

3 ilmarinen Numero 3/2005 s.9 s.18 s.4 Ilmarisen allokaatio-osaston kolmihenkinen tiimi. Mikael Simonsen (edessä), Laura Männistö ja Mikko Komi. Työelämä Lauri Ihalainen: Työhyvinvointia tarvitaan työssä jatkamiseen, eläkeuudistus ei yksin riitä 4 Tulos Hyvät osaketuotot kasvattivat tulosta ja vahvistivat vakavaraisuutta 8 Sijoitukset Allokaatio-osastolla lentävä lähtö 9 Sijoituksille haetaan parempia tuottoja 10 Työhyvinvointi Monitaitoisuus, toimivuus ja työhyvinvointi korostuvat 12 Hiljaisesta tiedosta näkyvää 15 Virkistä työpäivääsi taukoliikunnalla 30 Asiakas kuvassa Hetki hiljaisuudessa Valamon luostarissa 18 Valamo tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen. Info Hyvinvointiyhteiskunta palveluineen ja suojaverkkoineen on Lauri Ihalainen mielestä Suomen kilpailukyvyn vahvuus. Vakuutuspalvelun verkkotunnukset puhelimitse 22 Finvoice-verkkolasku täydentää laskutuspalveluita 22 Maksuluokka on jo laskettu suurelle osalle suurtyönantajista 23 TEL-viitekorko markkinaehtoiseksi 24 TEL:n laskuperustekorko nousi 24 Yrittäjälle Miten työhyvinvointia rakennetaan? 25 Pienyrittäjien ajatuksia tulevista muutoksista 26 Sosiaaliturvaan esitetään parannuksia 26 KYSYTTYÄ 17 KOLUMNI 21 SVENSKA SIDOR ASIAKASTILAISUUDET Ilmarinen 3/2005 3

4 Työelämä TEKSTI: RAILI OKSA KUVAT: ESKO TUOMISTO Suomalaiselta työelämältä puuttuu kilpailukykyinen vaihtoehto eläkejärjestelmälle. Joko olet töissä mukana täysillä ja kovaa tai muuten tiput pois kyydistä, Lauri Ihalainen sanoo. SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mukaan työelämän kokonaiskuvaa synkistää se, että meillä on samaan aikaan globaalitalouden ja ikäpolvimurroksen seurauksena kasvava pula osaavasta työvoimasta ja korkea työttömyys. Molemmissa lievennystä taudin oireisiin voi tuoda lääke, jonka kyljessä lukee työhyvinvointi. 4 3/2005 Ilmarinen

5 Lauri Ihalainen: Työhyvinvointi on lääke moneen vaivaan Eläkeuudistus ei Lauri Ihalaisen mukaan yksin riitä saavuttamaan sitä tavoitetta, että suomalaiset pysyisivät töissä pidempään. Toki uudistus tukee samaa päämäärää, mutta onnistuminen edellyttää muutoksia ja uudelleen ajattelua myös työelämässä. Erityisen huolestunut hän on siitä vuotiaiden ikäryhmästä, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa. Työelämässä heitä on tällä hetkellä noin Huoli on todellinen, sillä tästä ikäluokasta uhkaa nousta uusi ikäpolvi työttömyysjonoihin. Tämän joukon osaamisen vahvistamiseen, sen jaksamiseen ja kohteluun, meidän pitää nyt vahvasti panostaa. Tähän ryhmään kuuluvilla on huonommat edellytykset selvitä työelämän muutoksista ja vaatimuksista kuin korkeammin koulutetuilla, Ihalainen sanoo ja peräänkuuluttaa työpaikoilla pontevia toimia tilanteen korjaamiseksi. Ei ole yhdentekevää, miten tehtävässä onnistutaan. Henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut yrityksissä entistä tärkeämpään rooliin. Töissä jatkamisesta on tullut myös tärkeä haaste koko yhteiskunnalle. Työelämältä puuttuu kilpailukykyinen vaihtoehto eläkkeelle Lauri Ihalainen ei allekirjoita väitettä, että varhainen eläköityminen olisi seurausta siitä, että suomalainen työeläkejärjestelmä olisi liian hyvä tai liian antelias. Selityksen eläkkeiden vetovoimalle hän arvelee mieluummin löytyvän työelämäkulttuuristamme. Meillä ei ole riittävästi pehmoisia ja inhimillisiä, omiin voimavaroihimme mitoitettuja tapoja olla arvokkaalla tavalla töissä pidempään. Suomalaiselta työelämältä puuttuu kilpailukykyinen vaihtoehto eläkejärjestelmälle. Joko olet töissä mukana täysillä ja kovaa tai muuten tiput pois kyydistä. Ihmisillä pitäisi hänen mielestään olla työhistoriansa varrella enemmän mahdollisuuksia myös suvantovaiheisiin, huokoisempiin jaksoihin, jotka auttavat jaksamaan. Osa-aikaeläkkeen ja osa-aikatyön yhdistelmä on eräs yritys vaikuttaa tähän suuntaan. Kolmikantainen sopimisen malli voimissaan Vuoden alussa voimaan tullut eläkeuu- Ilmarinen 3/2005 5

6 distus saa Ihalaisen myhäilemään tyytyväisenä. Ja miksei saisi, olihan hän remonttimiehenä itsekin sitä viilaamassa. Remontin lopputulos tyydyttää miestä. Erityisen onnistuneena hän pitää uudistuksen tuomaa joustoa, joka mahdollistaa vanhuuseläkkeelle jäämisen oman valinnan mukaan vuoden iässä. Mitä pidempään ihminen on työelämässä, sen paremman eläkkeen hän saa. Ja vaikkei Ihalainen aivan siihen uskokaan, että ihmiset innosta kirkuen pysyisivät töissä 68-vuotiaiksi, arvelee hän jatkajiakin löytyvän. Toisaalta eläkejärjestelmä mahdollistaa eläkkeelle jäämisen varhemmin, jos voimat ehtyvät tai elämäntilanne sitä vaatii. Uudistuksen keskeinen tavoite on saada työssäoloaikaan kolme vuotta lisää vuoteen 2010 mennessä. Nykyisin eläkkeelle jäädään keskimäärin 59 vuoden iässä. Se on kova juttu, jos siinä onnistumme, Ihalainen sanoo. Kova juttu on hänen mielestään myös kolmikantainen sopimisen malli, joka jälleen kerran osoitti toimivuutensa eläkeuudistuksen linjauksista päätettäessä. Hän pitää arvokkaana sitä, että malli on toiminut kaikissa isoissa eläkepolitiikan käänteissä koko työeläkehistorian olemassaolon ajan. Globalisaatiossa ei ole vain yhtä raidetta Hyvinvointiyhteiskunta palveluineen ja suojaverkkoineen on Suomen kilpailukyvyn vahvuus, ja sieltä löytyvät Lauri Ihalaisen mukaan myös pärjäämisemme avaimet. Globaalia kilpailua hän ei näe pelkästään uhkana vaan myös mahdollisuutena. Totta kai maailmanlaajuiset investoinnit ja työpaikkojen uusjaot merkitsevät sitä, että työtä liputtuu ulos Suomesta. Meidän ei kuitenkaan kannata lähteä kilpailemaan työvoimakustannuksilla Kiinan, Intian, Viron, Valko-Venäjän tai jonkun muun työvoiman halpamaan kanssa. Siinä leikissä me emme pärjää. Meidän vahvuutemme ovat toisaalla, sellaisissa kuin kova osaaminen, innovaatio eli tutkimus- ja tuotekehittely sekä erikoistuminen. Globalisaatio on monisäikeinen juttu, eikä siinä ole vain yhtä raidetta täältä poispäin. On selvää, että suomalaisten isojen yritysten on oltava mukana kasvavilla markkinoilla. Globaalit markkinat ovat mahdollistaneet suomalaisyritysten menon Jos Suomeen ei investoida, työllisyyden kanssa käy köpelösti, Lauri Ihalainen varoittaa. maailmalle ja vaikuttaneet sitä kautta myönteisesti Suomen talouteen ja työllisyyteen. Huoli työllisyystilanteesta Poikkeuksellisen pitkä, aina vuoden 2007 syksyyn ulottuva tulopoliittinen kokonaisratkaisu ei ole tae hiljaisemmasta ajanjaksosta Hakaniemen torin laidalla sijaitsevassa järjestön päämajassa, ainakaan jos sen puheenjohtajaa on uskominen. Työn alla on monia arkisia asioita, jotka teettävät työtä niin neuvottelujen välillä kuin niiden lomassakin. Valmistelussa on muun muassa yhteistoimintalain uudistaminen, perhekustannusten tasaaminen ja muutosturvan kehittäminen. Myös eurooppalainen edunvalvonta teettää töitä, mistä esimerkkinä palveludirektiivin valmistelu. Budjettiriihessä SAK:n erityisenä silmäteränä on valvoa, että tuloratkaisun yhteydessä sovitut veroratkaisut ja uudistukset ovat budjetissa mukana suunnitellulla tavalla. Mutta valmistakin syntyy. Hiljattain SAK julkisti 30 kohdan työllisyysohjelman, jota oli valmisteltu pitkään. Työllisyystilanteessa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, mutta kyllä meitä silti edelleen huolestuttaa, että 8 prosenttia ihmisistä on työtä vailla ja työllisyysaste on vain 68 prosenttia. Kaikki toimet, joita työmarkkinoilla ja poliittisessa päätöksenteossa tehdään, pitäisi tähdätä työllisyystilanteen kohentamiseksi. Meidän on tehtävä lujasti töitä sen eteen semminkin, kun investoinnit Suomeen ovat aika vähäisiä. Jos Suomeen ei investoida, meille käy työllisyyden kanssa vielä köpelösti. Toista Karia ei tule Ilmarisen hallituksen jäsenyys on Ihalaisen ainoa luottamustehtävä järjestön ulkopuolella Talousneuvostoa lukuun ottamatta. Luottamustoimien vähäisyys on hänelle tietoinen valinta. Ilmarisen hallituspaikka on hänelle mieluinen. Hän luonnehtii sitä kouluksi, joka on kasvattanut niin hänen yritysmaailman, sijoituspolitiikan kuin eläkepolitiikan osaamistaan ja ymmärtämystään. Ilmarinen on hyvin johdettu, arvostettu yhtiö, jossa asioiden valmistelu on poikkeuksellisen hyvää. Asiakirjat ovat hy- 6 3/2005 Ilmarinen

7 vin perusteltuja ja ne palvelevat hallintoa. Annan erittäin korkean arvosanan niille, jotka hallitukselle näitä asioita yhtiössä valmistelevat. Hallituksen varapuheenjohtajana hänelle on uskottu yhdessä hallituksen puheenjohtajan Hannu Syrjäsen ja toisen varapuheenjohtajan Leif Fagernäsin kanssa tärkeä tehtävä etsiä Ilmariselle uusi toimitusjohtaja. Kari Puro jää eläkkeelle ensi vuoden marraskuussa 65 vuotta täytettyään. Tavoitteena on, että uusi ja vanha toimitusjohtaja toimisivat jonkin aikaa rinnakkain. Toimeen on helppo asettaa kovia odotuksia, sillä Kari on suomalaisessa eläkepolitiikassa paljon enemmän kuin Ilmarisen toimitusjohtaja. On selvää, että toista Karia ei tehtävään tule, eikä rimaa SAK pähkinänkuoressa Lauri Ihalainen on toiminut SAK:n puheenjohtajana vuodesta 1990 lähtien. edes voi asettaa hänen kohdalleen. Elämässähän arvostusta ei voi periä, vaan jokaisen on se itse ansaittava. Etsintäpartio on kirjannut itselleen kriteerit, joita tulevalta toimitusjohtajalta vaaditaan, sellaisia kuin organisaation johtamiskyky, eläkelainsäädännön, eläkepolitiikan ja sijoitustoiminnan tuntemus sekä kyky tulla toimeen keskeisten sidosryhmien kanssa. Jokainen meistä asettaa luonnollisesti erilaisia painoarvoja näille vaatimuksille. Itse ajattelen, että kun Ilmarinen tunnetaan paitsi asiansa osaavana eläkeyhtiönä, myös yhtiönä, jonka edustaja on jättänyt jälkensä suomalaiseen eläkepolitiikkaan, tätä perinnettä olisi hyvä jatkaa tulevaisuudessakin. Olisi myös hienoa, jos eläkepolitiikan valmisteluissa voisi edelleen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on palkansaajien etujärjestö, jonka tehtävänä on edistää palkansaajaperheiden hyvinvointia ja kehittää suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. SAK on ammattijärjestöistä vanhin. Se on valvonut suomalaisten palkansaajien etuja jo lähes sadan vuoden ajan, vuodesta SAK:hon kuuluu 22 ammattiliittoa, 140 paikallisjärjestöä ja noin ammattiosastoa. Tänään SAK edustaa yli miljoonaa suomalaista perheineen. Tyypillistä SAK:laista on lähes mahdoton määritellä, sillä SAK:laiset työskentelevät hyvin erilaisilla aloilla niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla sekä teollisuudessa, kuljetusalalla, palvelualalla ja hoivatyössä. Teollisuudessa SAK:laisista työskentelee vajaa puolet, yksityisillä palvelualoilla noin kolmannes ja julkisella sektorilla neljännes. Jäsenistä noin neljäsosa on alle 30-vuotiaita. Naisia SAK:n jäsenkunnasta on 46,3 prosenttia. Järjestössä työskentelee kaikkiaan noin 140 työntekijää. säilyä samantyyppinen toimintamalli kuin Puron ryhmä, Ihalainen kiteyttää omat painotuksensa. Koen tekeväni tärkeää työtä SAK:ssa nuorisosihteerinä vuonna 1970 aloittanut Lauri Ihalainen on ylennyt järjestöportaissa eri tehtävien kautta aina korkeimmalle pallille asti. Puheenjohtajan tehtävät hän otti vastaan vuonna Onko alan vaihto koskaan vakavasti käynyt mielessä? Kyllähän kyselyjä on joskus heitetty, lähinnä tuonne poliittisen elämän puolelle, mutta en ole kokenut politiikkaa omimmaksi alueeksi, en osaamiseni enkä luonteenikaan takia. Toisaalta pidän ammattiyhdistysliikkeen työtä äärettömän mielenkiintoisena. Tämä on ollut minulle selvä valinta. Olen kokenut tekeväni ammattiliikkeessä tärkeää työtä. Tunnen olevani henkisesti sinut niiden asioiden kanssa, joita olemme ajaneet. Se on asia, joka on antanut vaikeinakin hetkinä voimaa ja uskoa, että tällä työllä, mitä teemme, on aidosti merkitystä ihmisten kannalta. Ei kiirettä eläkepäiville Palkansaajien etujen puolustajana Ihalainen nauttii laajaa luottamusta, ja hän saa neuvottelupöydässä vastapuolenkin arvostuksen. Hänellä on korkea työmoraali ja hän on tunnollinen asioihin paneutuja. Lisäavuina ovat vilpitön halu ymmärtää toisen osapuolen näkökohtia ja perusteluja sekä kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Työmarkkinapöydässä ei riitä, että on omasta mielestään oikeassa. Se ei vielä johda sopimukseen. Tärkeää on asettua toisen asemaan ja kuunnella hänen argumenttejaan. Tässä työssä tarvitaan myös kykyä sovittaa erilaisia intressejä yhteiseksi tahdoksi. Ihalainen täyttää 60 vuotta parin vuoden päästä, jolloin hän vanhana työntekijänä pääsisi SAK:sta eläkkeelle. Toistaiseksi hän ei kuitenkaan ole tällä eläkeasialla kauheasti päätään vaivannut. Täytyy nyt ensin katsoa, valitseeko edustajakokous minut vielä ensi keväänä puheenjohtajaksi. Minähän olen tällainen pätkätyöläinen, jonka pestit menevät viisivuotiskausittain. Periaatteessa olisi hyvä yrittää itse elää niin kuin opettaa, hän viittaa jatkamiseensa yli eläkeiän. Ilmarinen 3/2005 7

8 Tulos Vakavaraisuusseuranta Toimintapääoma ja sen rajat 60 Alkuvuoden tulos erinomainen % vastuuvelasta ,3 35,4 25,5 18,1 22,3 25,6 30, Taseeseen sisältyvä toimintapääoma Vakavaraisuusraja Arvostuserot Tavoitevyöhyke Ilmarisen tulos kehittyi suotuisasti ensimmäisellä puolivuotisjaksolla. Hyvän tuottotason jatkumiseen vaikuttivat ennen muuta osakepainotuksen lisääminen ja osakemarkkinoiden positiivinen kehitys. Ilahduttavaa Ilmarisen tuloksessa oli myös se, että kaikkien omaisuusluokkien tuotot olivat vähintään tyydyttävät. Sijoitusjakaumaa muutettiin edelleen jonkin verran tuottohakuisempaan suuntaan. Ilmarinen säätää sijoitusstrategiansa mukaisesti riskinottoansa niin, että se pyrkii pitkällä aikavälillä mahdollisimman korkeaan tuottoon vakavaraisuutensa puitteissa. Kesäkuun lopussa korkosijoitusten määrä yhtiön 19,3 miljardin euron sijoitussalkussa oli 52 prosenttia. Osakkeita oli 31 prosenttia, mikä on pari prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden vaihteessa. Kiinteistösijoitusten osuus oli 11 prosenttia ja lainasaamisten 5 prosenttia. Sijoitusten nettotuotto käyvin arvoin laskettuna nousi tammi kesäkuussa miljoonaan euroon verrattuna viime vuoden alkupuoliskon 558 miljoonaan euroon. Tuottoprosentti kaksinkertaistui 6,8 prosenttiin 3,4 prosentista. Parhaiten tuottivat osakkeet, 13,8 prosenttia. Joukkovelkakirjalainasijoitukset tuottivat 4,5 prosenttia, kiinteistöt 3,0 prosenttia, lainasaamiset 2,3 prosenttia ja rahamarkkinasijoitukset 1,9 prosenttia. Kokonaistulokseen roima parannus Ilmarisen kokonaistulos koheni roimasti vuodentakaisesta 280 miljoonasta eurosta 915 miljoonaan euroon. Kokonaisliikkeen tulos muodostuu vakuutusliikkeen tuloksesta, joka oli 34 miljoonaa euroa, 879 miljoonan euron sijoitustuloksesta ja 3 miljoonan euron hoitokustannustuloksesta. Työeläkeyhtiöiden sijoitusten arvojen ja tuottojen heilahtelujen varalta puskurina toimiva toimintapääoma kasvoi vuoden 2004 lopun miljoonasta eurosta kesäkuun loppuun mennessä lähes miljardilla eurolla miljoonaan euroon. Toimintapääoma oli 30,3 prosenttia vastuuvelasta. Vuoden 2004 lopussa vastaava luku oli 25,6 prosenttia. Toimintapääoman riittävyyttä mitataan sen suuruudella suhteessa useaan valvontarajaan. Vuoden puolivälissä toimintapääoma oli 2,6-kertainen vakavaraisuusrajaan verrattuna vastaavan suhdeluvun oltua vuoden 2004 lopussa 2,3. Jo ennestään korkea vakavaraisuus vahvistui alkuvuoden aikana siten edelleen. Vanhuuseläkehakemusten määrä kaksinkertaistui Ilmarinen maksoi kesäkuussa eläkettä yhteensä lähes eläkkeensaajalle. Tammi kesäkuussa tehtyjen uusien eläkepäätösten lukumäärä oli noin Näistä vanhuuseläkepäätöksiä oli vajaat 4 000, mikä oli kaksinkertainen määrä verrattuna vastaavaan aikaan viime vuonna. Määrän kasvu oli odotettu ja johtuu siitä, että eläkeuudistuksen myötä vanhuuseläkemahdollisuuden piiriin tulee tänä vuonna yhtä aikaa kolme syntymävuosiluokkaa. Muissa eläkelajeissa alkavien eläkkeiden määrät olivat laskussa. Vakuutusmaksutulo hyvässä kasvussa Kesäkuun lopussa Ilmarisessa oli vakuutettuna TEL-työntekijää eli saman verran kuin vuoden 2004 päättyessä. Myös YEL-vakuutettujen lukumäärä säilyi ennallaan. Vakuutusmaksutulo tammi kesäkuussa oli miljoonaa euroa. Heinäkuun alusta voimaan tulleet vastuunsiirrot kahdesta eläkesäätiöstä kasvattivat TEL-vakuutettujen lukumäärää hengellä ja nostivat vakuutettujen määrän henkeen. Koko vuoden 2005 maksutulon arvioidaan kasvavan lähes 8 prosentilla noin 2,4 miljardiin euroon. Ilmarinen julkistaa tilinpäätöksensä vuodelta 2005 viikolla /2005 Ilmarinen

9 Sijoitukset Lisätuottoa metsästämässä TEKSTI: RAILI OKSA. KUVA: ESKO TUOMISTO Ilmarinen seuraa aktiivisesti varojensa kohdentamista eli sijoitusten allokaatiota eri omaisuuslajien kesken, jotta se voisi ajoissa reagoida kohdentamisen pohjana olevien odotusten ja ennusteiden muutoksiin lisätuoton aikaansaamiseksi. Tehtävän hoitaminen on uskottu vuoden alussa toimintansa aloittaneelle allokaatio-osastolle, jota vetää Mikael Simonsen. Pääomamarkkinoiden liikkeiden seuraaminen päätoimisesti ja kannan ottaminen päivittäin siihen, paljonko varoja kannattaa kohdentaa eri omaisuuslajeihin milläkin hetkellä, on melko harvinaista jopa koko maailman mittakaavassa. Ilmarisen allokaatio-osasto Mikael Simonsenin johdolla tekee Suomessa tätä uraauurtavaa työtä. Allokaation jatkuvan seuraamisen ohella uuden osaston tehtäviin kuuluvat lisäksi valuuttasuojauksen säätely sekä raaka-ainesijoitukset. Vuoden ensimmäisellä puolivuotisjaksolla allokaatio-osasto on takonut erinomaista tulosta ja osoittanut lyhyen olemassaolonsa aikana tarpeellisuutensa. Alku on ollut todella fantastinen, Simonsen hehkuttaa tyytyväisenä ja heittää sanojensa vakuudeksi pöydälle kuvion, joka esittää allokaatio-osaston tuottamaa lisäarvoa. Aktiiviset sijoituspäätökset ovat tuottaneet viidessä kuukaudessa jo noin 40 miljoonaa euroa. Lentävä lähtö on yllättänyt osaston vetäjän itsensäkin. Hän kuitenkin toppuuttelee tekemästä hyvästä alusta liian optimistisia johtopäätöksiä: Kukaan ei tietenkään voi taata, että sama nouseva suuntaus jatkuisi ikuisesti. Perusallokaatiosta poikkeamiseen tarvitaan aina syy Allokaatio-osaston kolmehenkisessä tiimissä työskentelevät Mikael Simonsenin lisäksi salkunhoitajat Laura Männistö sekä Mikko Komi. Tiimin tehtävä on kaksijakoinen. Ensinnäkin se huolehtii siitä, että Ilmarinen ei ilman syytä poikkea hallituksen hyväksymästä sijoitusjakaumasta eli perusallokaatiosta. Jos kuitenkin aihetta poikkeamiin on, tiimi tavoittelee niillä lisätuottoa. Aktiivisia toimia saatetaan tarvita siksi, että markkinatilanteet vaihtelevat ja ne vaativat nopeaa reagointia. Simonsen havainnollistaa sanomaansa esimerkillä. Sijoitusstrategia ei ole kovin herkkä lyhyen aikavälin muutoksille. Se ei ota kantaa esimerkiksi siihen, missä markkinatilanteessa milloinkin olemme. Jos esimerkiksi osakkeet ovat jonakin ajankohtana halpoja, niitä kannattaa tietenkin ostaa silloin lisää eikä pysytellä strategiassa sovitussa painoarvossa. Ylipainottamme silloin osakesalkkua suhteessa perusallokaatioon. Liikkumavara on kohdallaan Simonsen korostaa, että tehtävät allokaatiopäätökset eivät kumoa sovittua sijoitusstrategiaa, vaan kyse on salkunhoitajan päätöksestä poiketa siitä tilapäisesti. Sijoitussuunnitelma tehdään yleensä kerran vuodessa. Erikseen suunnitelmaan voidaan hakea lupaa tehdä muutoksia, mutta ne ovat yleensä olleet jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Jos hallituksen antama osakepaino on esimerkiksi 25 prosenttia, poikkeamisen rajat osakkeissa liikkuvat plus-miinus 3 prosenttiyksikössä. Simonsen pitää tätä liikkumavaraa riittävänä. Tieteellisesti ja harkiten Sijoituspäätösten tekeminen on eksaktia tiedettä. Näkemyksen syntyyn vaikuttavat monet muuttujat, kuten korko- ja luottomarginaalit, valuuttojen liikkeet ja osakkeiden heilahtelut sekä raaka-aineiden hinnanmuutokset. Kokonaiskuvan muodostamiseksi päätöksenteon tueksi käytetään lisäksi ulkopuolisia analyysejä ja kvantitatiivisia malleja. Mikael Simonsen kertoo allokaatioosaston toimintaperiaatteena olevan ad hoc -tyyppisen toiminnan välttäminen, jos suinkin mahdollista. Toimintamme johtavana ajatuksena on tehdä sijoituspäätöksiä tieteellisesti ja harkiten, hän tiivistää. Allokaatio-osaston kolmihenkisessä tiimissä työskentelevät Mikael Simonsen (edessä), Laura Männistö ja Mikko Komi.

10 Sijoitukset Työeläkesijoituksille haetaan parempia tuottoja Työmarkkinajärjestöjen eläketyöryhmä, jota on täydennetty STM:n ja valtiovarainministeriön edustajilla, on pohtinut työeläkevarojen tuottavampaa sijoittamista. Kysytäänpä ryhmän vetäjältä Kari Purolta, mikä on pohdintojen tämän hetkinen tilanne. Mitkä ovat työeläkevarojen sijoitussäännöksiä pohtivan työryhmän päätavoitteet? Selvityksen lähtökohtana on työeläkkeiden turvaaminen. Tehtyjen eläkeuudistusten jäljiltä eläketurvamme on rakenteeltaan hyvinkin tarkoituksenmukainen, ja eläkkeiden varmistamiseksi on huolehdittava, ettei maksutaso nouse liian korkeaksi ajatellen kansantalouden kestokykyä. Tärkein keino tähän on eläkkeelle siirtymisen lykkääminen, ja tähän on pyritty juuri voimaan tulleella eläkeuudistuksella. Toinen keskeinen keino on työeläkevaroille saatavien sijoitustuottojen parantaminen. Sijoitusmarkkinoilla maksetaan riskin otosta. Työeläkevarat ovat sijoitettuina vuosikymmeniksi, ja siten meille sopii varsin hyvin odotella esimerkiksi osakesalkkumme kanssa huonojen aikojen yli. Työeläkelaitosten riskinkantokykyä vahvistettiinkin vajaat kymmenen vuotta sitten tehdyillä toimintapääomauudistuksilla. Kokemuksen kartuttua on alkanut vahvistua käsitys, että riskinkantokykyä olisi edelleen vahvistettava tuottojen parantamiseksi entisestään. Toinen selvitettävänä oleva kysymys on, tulisiko Suomeen sijoittamista lisätä. Mitä seurauksia on sijoitustoiminnan huonolla menestyksellä? Huonosti menevä sijoitustoiminta on edellä tarkoittamani tilanteen kääntöpuoli. Sijoitustuotto jää matalaksi, ja tämä Selvityksen lähtökohtana on työeläkkeiden turvaaminen. johtaa maksunkorotuspaineen kasvamiseen. Jommassakummassa muodossahan rahat eläkkeisiin on kerättävä, joko työeläkemaksuna tai sijoitustuottoina. Kuka kantaa riskit huonosta sijoitustoiminnan menestyksestä? Voimassa olevan lainsäädännön mukaan työnantajat ja työntekijät jakavat maksun nousun tasan. Jos siis sijoitustoiminnan tulos tuottaa pettymyksen, sekä työnantajan että työntekijän maksu nousee. Kansainvälistyneessä taloudessa työvoimakulujen nostaminen on kuitenkin yhä vaikeampaa. Jos maksutaso nousee yksiselitteisesti liian korkealle, ei ole muuta keinoa kuin eläketurvan sopeuttaminen taloudelliseen todellisuuteen. Tämä tarkoittaa suomeksi tietenkin eläkkeiden leikkauksia. Tässä mielessä riskin huonosta sijoitustoiminnan menestyksestä kantanevat tulevaisuudessa palkansaajat vielä enemmän kuin työnantajat. 10 3/2005 Ilmarinen

11 KUVA: ESKO TUOMISTO Voiko valtio tulla kantamaan sijoitusriskiä? Palkansaajan työeläke on osa sitä korvausta, jonka hän saa myydessään työpanoksensa työnantajalle. Työsuhteen osapuolet myös rahoittavat sen kokonaan, eikä siihen käytetä verovaroja. Ajatus valtiosta työeläkevarojen sijoitusriskin kantajana on vieras niin kauan kuin on kyse normaalista sijoitustoiminnasta. Voidaan kuitenkin ajatella, että suomalaisen yhteiskunnan kannalta olisi eduksi, jos työeläkevaroilla voitaisiin rahoittaa myös aivan alkuvaiheessa olevaa yritystoimintaa. Tässä riskit ovat kuitenkin niin suuret, ettei toiminta oikein sellaisenaan sovellu työeläkeyhtiöille. Saattaa olla, että näihin tilanteisiin olisi mahdollista kehittää ratkaisuja, joissa valtio kantaa osan sijoitusriskistä. Miksi Suomeen sijoittamista halutaan edistää? Kolme neljäsosaa työeläkkeistä maksetaan suoraan vuotuisesta työeläkemaksusta, joten palkkasumman kasvu pienentää tarvittavaa maksutasoa. Selvitettävänä on, voitaisiinko palkkasumman suotuisaa kehitystä varmistaa suuntaamalla enemmän sijoituksia Suomeen. Meidän kaltaisemme institutionaalinen sijoittajahan ei normaalisti puutu liikkeenjohdon päätöksentekoon. On kuitenkin huomattava, että työeläkevaroja on sijoitettu jo nyt merkittävästi Suomeen. Toisaalta esimerkiksi lailla ei voitaisi säätää, että tietty osuus varoista on sijoitettava Suomeen. Milloin saamme kuulla työryhmän mietinnän tuloksista? Kari Puro arvelee, että työeläkevarojen sijoittamista pohtiva työryhmä olisi valmis tekemään lopullisia päätöksiä syys-lokakuulla. Varsinaista aikataulua ei ole työlle asetettu, muta nyt näyttää siltä, että syys-lokakuulla oltaisiin valmiita tekemään lopullisia päätöksiä. Ilmarinen 3/

12 Työhyvinvointi Monitaitoisuus, toimivuus ja työhyvinvointi korostuvat nykyajan yrityksissä TEKSTI: EILA PARKKONEN. KUVAT: ESKO TUOMISTO Usein ei tulla ajatelleeksi, että yrityksen hankkiessa esimerkiksi uuden atk-järjestelmän vain kymmenesosa kustannuksista liittyy fyysisiin koneisiin. Yhdeksän kymmenesosaa kustannuksista liittyy kaikkeen muuhun, jolla määritellään ja suunnitellaan järjestelmät, koulutetaan käyttäjät ja otetaan järjestelmä käyttöön. Tällöin rakennetaan yrityksen osaamispääomaa. Siitä on tullut yrityksen merkittävin pääoma ja siksi työntekijöiden työhyvinvointi on entistä tärkeämpää, Svenska Handelshögskolanin professori Guy Ahonen sanoo. Työelämässä ollaan siirtymässä yhä tietointensiivisempään toimintaan, jossa tieto ja sen kehittäminen on koko taloudellisen toiminnan ydin. Työelämän muutoksen seurauksena yrityksen osaamispääoman taloudellinen merkitys on moninkertainen verrattuna yrityksen aineelliseen varallisuuteen. Yrityksen aineeton varallisuus osaamispääoma koostuu henkilöpääomasta, rakennepääomasta ja suhdepääomasta. Osaamispääomaa on kaikki, mikä liittyy ihmisiin, osaamiseen, ammattitaitoon, asenteisiin, kykyyn toimia yhdessä, luoda asiakassuhteita, saada asiakkaat tietoisiksi yrityksen kyvyistä ja suhtautumaan yritykseen myönteisesti. Koko liiketoiminta on tavallaan muuttunut pelkäksi yhteistoiminnaksi, Guy Ahonen kuvaa kehitystä. Ahosen mukaan on tärkeää, että kaikki osaamispääoman osatekijät toimivat integroidusti. Yhden osaamispääoman alueen edistäminen ei riitä, vaan tietoyritykselle suuri haaste on koko osaamispääoman kolminaisuuden kehittäminen. Työhyvinvointi vaikuttaa tuottavuuteen ja kannattavuuteen Työntekijöiden työhyvinvointi ja jaksaminen ovat ratkaisevassa asemassa osaamispääoman kehittämisessä. Perinteisen työhyvinvointityön alkuperäinen tarkoitus työnantajalla on ollut kustannusten vähentäminen. Kun työntekijät voivat hyvin, sairauspoissaolot ja sairauskustannukset, ennenaikaiset eläkkeet, jopa ennenaikaiset kuolemat, ovat vähäisempiä kuin silloin, kun työhyvinvoinnissa on puutteita. Monet tutkimukset osoittavat, että työhyvinvoinnin kehittämiseen satsatut rahat ovat tuottaneet moninkertaisesti siihen sijoitetut varat takaisin. Kustannusten säästö on edelleen tärkeä näkökohta, mutta nyt työhyvinvoinnin avulla pyritään kasvattamaan yrityksen merkittävintä pääomaa. Työhyvinvoinnin kehittämisellä voi olla huomattavasti suurempi taloudellinen merki- 12 3/2005 Ilmarinen

13 Kvartaalitalouden vaatimusten ja työhyvinvoinnin yhdistäminen edellyttää Guy Ahosen mukaan uudenlaisia ratkaisuja. tys kuin työhyvinvointitoiminnan välittömillä vaikutuksilla yrityksen henkilöstökustannuksiin, Ahonen korostaa. Työn luonteen muuttuminen merkitsee poikkeamista vanhasta materialistisesta ajattelutavasta aineettomaan pääomaan keskittyvään ajattelutapaan. Aikaisemmin koko taloudellisen toiminnan perustana olivat koneet, tehtaat ja rakenteet. Yhteisöllisyys kyky toimia yhdessä Työhyvinvoinnin tärkein ulottuvuus on yhteisöllisyys, ja sitä se tulee olemaan yhä enemmän, vaikka tämä kuulostaa hieman kliseeltä, Ahonen painottaa. Jos kyky toimia yhdessä sujuu työyhteisössä, ihmiset pysyvät terveinä, pystyvät kehittymään ja käsittelemään ongelmia. Jos työyhteisö ei toimi, syntyy noidankehä, ja ennemmin tai myöhemmin kasvaa todennäköisyys, että tavalla tai toisella käy huonosti. Guy Ahosen mukaan työn määrä itsessään ei aiheuta negatiivista stressiä. Negatiivista stressiä syntyy silloin, kun suuri työmäärä yhdistyy huonoon työn hallintaan, tunteeseen, ettei tiukan paikan tullen pysty hallitsemaan omaa työtään. Työn hallinnan kannalta perusta on vahva, kun työntekijä tuntee, että hän tarvitessaan tai pulaan joutuessaan saa tukea esimieheltään tai työtovereilta. Työn hallintaan vaikuttaa myös se, että itse pystyy omilla päätöksillään vaikuttamaan työhönsä. Aikaisemmin työhyvinvoinnin uhkien taustalla oli fyysisesti raskas työ. Nyt työhyvinvoinnin suurimmat uhat ovat mielenterveydessä, jonka ongelmat heijastuvat myös fyysiseen terveyteen muun muassa niska- ja selkäongelmina sekä sydänvaivoina. Yhteisöllisten taitojen kehittäminen lapsenkengissä Guy Ahosen mielestä yritysten kannattaisi työhyvinvointiasioissa panostaa työyhteisöllistä roolia tukevaan koulutukseen Ilmarinen 3/

14 sekä antaa tietoa stressin syntymekanismeista ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Perinteinen koulutus, jossa teknisiä taitoja päivitetään, on työnhallinnan kannalta tärkeää, mutta tämä tarve huomioidaan vähänkin suuremmissa yrityksissä automaattisesti. Sen sijaan yhteisöllisten taitojen kehittäminen on vielä lapsenkengissä. Yrityksen strateginen johto vastaa siitä, että yrityksen kiinteistöt ja laitteet ja muut asiat ovat kunnossa ja että ne eivät ole vaarallisia. Johto vastaa myös siitä, että yrityksen henkilöstö pysyy terveenä. Johdolla ja esimiehillä, samoin kuin koko työyhteisöllä, on teknisten tehtävien lisäksi myös sosiaalinen tehtävä ja rooli. Jos työyhteisöllä ei ole konkreettista tietoa asiasta, ei osata oikein asennoitua ongelmatilanteisiin, eikä ymmärretä, että pulassa olevan työtoverin ongelmien ratkominen on tärkeää ja että se kuuluu työhön aivan elimellisesti. Työyhteisöllisiin asioihin on jossain määrin kiinnitetty jo aikaisemminkin huomiota. Varsinkin ylimmän johdon piirissä on esimerkiksi vetäydytty Lapin majaan kehittämään strategioita ja samalla kiinteytetty työyhteisöä. Alempien toimihenkilöiden piirissä tämän puolen kehittäminen on ollut vähäisempää. Mahdollisuuksia työyhteisön kehittämiseen heitetäänkin yrityksissä hukkaan. Ulkoilu- ja liikuntapäivillä keskitytään usein pelkästään liikuntaan, kun samalla työtoverit voisivat oppia tuntemaan toisensa esimerkiksi erilaisten pelien avulla. Tutkimuksissa on tullut ilmi, että työnantajan tukema yhteisöllinen liikunta on erityisen tehokasta. Sama mekanismi toimii myös asiakkaiden kanssa. Guy Ahosen mielestä työhyvinvointityö on Suomessa kansainvälisesti korkealla tasolla. Meillä on maailman suurin alan tutkimuslaitos, Työterveyslaitos, ja maailman huippututkijat. Painopistettä perinteisistä työsuojelun ongelmista hän siirtäisi kuitenkin vielä nykyistä enemmän työyhteisön ongelmiin ja kehittämiseen. Kvartaalitalouden ja työhyvinvoinnin yhdistäminen on haaste Työhyvinvoinnin haasteiden ja kvartaalitalouden vaatimusten yhdistäminen on usein ylipääsemätön paikka. Ratkaisu saattaisi Guy Ahosen mukaan olla, että erityisesti avaintyöntekijöiden rooli ja tietoisuus omasta työhyvinvoinnistaan tulevat Kun tuntee työssä jaksavansa, kehittyy siinä ja työtahti on kohtuullinen, työssä haluaa jatkaa, Guy Ahonen sanoo. sellaisiksi, että työhyvinvoinnin ehdoista tulee tavallaan työehtoja ja sitä kautta päästään kestävämpään kehitykseen. Työntekijät itsekään eivät ole kovin tietoisia ja kiinnostuneita oman työhyvinvointinsa edellytyksistä. Kiristyneen työtahdin ja koventuneen kilpailun takia työelämän normit ovat kuitenkin yksinkertaisesti kestämättömiä. Itse kunkin olisi syytä miettiä elämäänsä pitkällä aikavälillä eikä pelkästään tilannetta tässä ja nyt suoriutuakseen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti nykyisistä töistä. Kun kokee työssä jaksavansa, jollakin lailla siinä kasvavansa ja työtahti on kohtuullinen, työssä haluaa jatkaa. Jos työtahti on liian luja eikä pysy kärryillä, silloin työstä halutaan pois, Ahonen sanoo. Työhyvinvoinnin vaikutuksia voidaan mitata Perinteisessä tilinpäätöksessä tietointensiivisen yhteiskunnan tärkeintä varallisuutta, aineetonta varallisuutta, ei raportoida lainkaan. Erityisesti Tanskassa on alettu kehittää ns. osaamispääomatilinpäätöksiä. Niissä kuvataan henkilöstön osaamistasoa, esimerkiksi työhyvinvoinnin tasoa ja kehitystä ja myös asiakastyytyväisyysmittareilla suhdepääoman tasoa ja kehitystä, eikä kuten nykyisissä tilinpäätöksissä vain aineellisen varallisuuden rahamääräistä arvoa. Suomessa osaamispääomaraportit eivät vielä ole kovin yleisiä. Vuosikymmenien ajan on kuitenkin tehty henkilöstötilinpäätöksiä, jotka monella tapaa muistuttavat osaamispääomaraportteja. Yrityksissä ollaan kiinnostuneita muokkaamaan niitä sellaisiksi, että ne soveltuisivat osaamispääomaraporteiksi, Guy Ahonen kertoo. Aiheesta on vuoden alussa käynnistetty tutkimus- ja kehittämisprojekti, johon myös Ilmarinen osallistuu. Kehittämiskonsultti Tomi Hussin johdolla joukko yrityksiä kehittää työhyvinvoinnin huomioon ottavan osaamispääomaraportin Tanskan mallin mukaan. Tutkimuksen tulokset ja uusi suomalainen malli on tarkoitus esitellä kesällä 2006 Suomen puheenjohtajuuskaudella. Työhyvinvointiin perustuvan osaamispääomaraportin osatekijät Liiketaloudelliset näkökulmat kattava sisältö Työhyvinvointiin liittyvät näkökulmat kattava sisältö Tietämyskertomus Johtamisen Toimenpiteet Indikaattorit haasteet Mikä on asiakkaalle tuotettu käyttö-arvo? Minkälaisilla tietämysresursseilla se tuotetaan? Minkälaiset ennalta määrätyt tekijät (esim. omistajapohja tms.) vaikuttavat käyttöarvon luomiseen? Työhyvinvoinnin rakentuminen organisaatiossa niin, että se tukee yllä kuvatun tietämyskertomuksen tavoitteiden saavuttamista. Käyttöarvon luomiseen liittyvät keskeiset haasteet Työhyvinvoinnin kehittämisen keskeiset haasteet Minkälaisilla toimenpiteillä edellä kuvattuihin haasteisiin pyritään vastaamaan? Minkälaisilla toimenpiteillä edellä kuvattuihin haasteisiin pyritään vastaamaan? Toimenpiteiden vaikuttavuutta seuraavien tunnuslukujen tunnistaminen ja tulkinta Toimenpiteiden vaikuttavuutta seuraavien tunnuslukujen tunnistaminen ja tulkinta 14 3/2005 Ilmarinen

15 Työhyvinvointi Hiljainen tieto koko yrityksen tiedoksi Miksi toinen leipuri saa pullat maistumaan paremmilta kuin toinen, vaikka resepti on sama? Kuinka joku tietää, että jotakin on vialla, vaikka mitään merkkejä ei vielä näy? TEKSTI: MARJO HYNNINEN, KUVA: ESKO TUOMISTO Mestarin ja noviisin erottaa se, että toinen on osaaja ja toinen vasta aloittamassa oppimisen. Mestarilla on hallussaan iän, kokemuksen ja rutiinin tuomaa tietoa, jota noviisilla ei vielä ole, vaikka koulunpenkiltä tulisikin. Mestarin hallitsemaa tietotaitoa voidaan kutsua hiljaiseksi tiedoksi. Se on synonyymi pitkän kokemuksen synnyttämille taidoille, kontakteille ja nikseille, koko sille keinojen ja muistilistojen kirjolle, joka on ominaista taitavalle osaajalle. Hiljainen tieto syntyy tapahtumien ja toistojen moninaisuudesta, jonka osaaja kohtaa käyttäessään taitojaan. Suuri osa ammattitaidosta on hiljaista tietoa, kertoo konsultti Anneli Valpola Olorin Oy:stä. Taitoja, jotka ovat tekijälleen itsestään selviä ja rutiiniomaisia, on vaikea saada siirrettävään ja näkyvään muotoon, kuten opaskirjoiksi tai työohjeiksi. Hiljainen tieto on usein asianomaiselle itsellekin tiedostamatonta, Valpola jatkaa. Hiljaisen tiedon siirtäminen on ajankohtainen asia Organisaatiossa tarvitaan yhteydenpitoa, joka luontevasti ja tehokkaasti siirtää osaamista konkareilta nuorille, teoriasta käytäntöön ja asiantuntija-alalta toiselle. Hiljaisen tiedon tunnistaminen ja siirtäminen on ilmiönä varsin keskeinen ja ajankohtainen kaikissa työyhteisöissä, muistuttaa tutkimusjohtaja Raili Moilanen Jyväskylän yliopistosta. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle lähivuosina poistuu heidän mukanaan pitkällisen työkokemuksen tuomaa arvokasta tietotaitoa työmarkkinoiden käytöstä. Moilanen kysyykin, onko yrityksissä tarpeeksi varauduttu siihen, että tarvittava osaaminen jää työpaikoille suurten ikäluokkien lähtiessä eläkkeelle? Onko arvokasta tietotaitoa varaa menettää? Hiljaisen tiedon onnistunut siirtäminen on yrityksille kilpailuetu. Onnistunut tiedon siirto takaa yrityksen toiminnan jouhean jatkumisen, jolloin vältytään kokemattomien tekemiltä virheiltä. Vuorovaikutukseen kannustavassa yrityksessä myös työtyytyväisyys kasvaa, sillä yhdessä oppiminen, jokaisen ammattitaidon arvostaminen ja vuorovaikutus työtovereiden kanssa lisääntyvät, Moilanen kertoo. Parhaaksi tavaksi siirtää hiljaista tietoa Moilanen suositteleekin avointa vuorovaikutusta yrityksessä. Organisaatiossa tarvitaan yhteydenpitoa, joka luontevasti ja tehokkaasti siirtää osaamista konkareilta nuorille, teoriasta käytäntöön, asiantuntija-alalta toiselle. Suunnitelmallinen työhön opastus ja työhön perehdyttäminen, mentorointi ja yhteiset valmennustilaisuudet auttavat. Tehokkaita ovat myös yhteiset työtehtävät ja hankkeet, joissa osaaminen luontevasti siirtyy. Ilmarinen 3/

16 Juha-Matti Sepponen osallistui UPM:n Tervasaaren tehtaalla järjestettyyn koulutukseen, jossa mietittiin keinoja hiljaisen siirron tunnistamiseksi ja siirtämiseksi omassa työyhteisössä. Jaakko Lindgren tarkkailee paperikoneen laakereiden toimintaa. Tervasaaren tehtaalla tehdään hiljaisesta tiedosta näkyvää UPM:n Tervasaaren tehtaalla käynnistettiin hiljaisen tiedon projekti keväällä Projektissa 45 tervasaarelaista esimiestä opetteli tunnistamaan osaamiseen liittyvää hiljaista tietoa ja siirtämään sitä eteenpäin. Loput esimiehet perehdytetään hiljaisen tiedon tunnistamiseen ja siirtämiseen tämän vuoden aikana. Tarkoituksena on, että kaikki tervasaarelaiset tietävät mistä hiljaisessa tiedossa on kyse ja kuinka sen siirtämistä voi edesauttaa omassa työssään, kertoo Tervasaaren hallintojohtaja Turkka Heinelo. Hiljaisen tiedon tunnistaminen ja siirtäminen on ajankohtaista Tervasaaren tehtaalla, sillä seuraavan neljän vuoden aikana 800 työntekijästä on jäämässä eläkkeelle lähemmäs 200. Tehtaallamme on paljon sellaista tietoa, joka on tallessa vain joidenkin henkilöiden omassa päässä tai pöytälaatikoissa. Ennen heidän poislähtöään tieto olisi saatava jaettua työn jatkajille, Heinelo jatkaa. Hiljaisen tiedon onnistunut siirtäminen on mitattavissa taloudellisesti. Toiminnan ja laadun parantaminen ja niiden ylläpito henkilövaihdoksista huolimatta on ensiarvoisen tärkeä kilpailutekijä ja edellytys tehtaan menestymiselle. Myös hiljaisen tiedon siirtämisen toimenpiteet tuovat parannuksia työhyvinvointiin, ne mm. lisäävät työviihtyvyyttä, osaamisen arvostamista ja avoimempaa yrityskulttuuria, henkilöstön kehittämispäällikkö Kalle Talvenheimo täsmentää projektin tärkeyttä. Hiljaisen tiedon siirtäminen ei tapahdu itsestään. Se vaatii suunnitelmallista toimintaa, asenteiden muuttamista sekä tarvittavien työkalujen ja välineiden luomista. Suuri vastuu on esimiehillä, joiden tehtävänä on kartoittaa tiiminsä osaaminen ja sen jatkuvuuden turvaaminen. Yritys tarjoaa tukea ja työvälineitä tähän. Myös jokaisella työntekijällä on vastuu hiljaisen tiedon tunnistamisessa ja siirtämisessä, muistuttaa hiljaisen tiedon koulutukseen osallistunut suunnittelija Juha-Matti Sepponen mekaanisen kunnossapidon osastolta. Asenteiden muuttaminen tieto on valtaa -asenteesta enemmän avoimempaan ja vuorovaikutuksellisempaan suuntaan on haastavaa. Tärkeää on tiedostaa, että oman tiedon tai ammattitaidon jakaminen ei ole itseltä pois, pikemminkin se antaa itsellekin enemmän. Ilmariselta kirja hiljaisesta tiedosta Ilmarinen osallistui yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, UPM:n Tervasaaren yksikön ja konsulttiyhtiö Olorin Oy:n kanssa hiljaisen tiedon tunnistamista ja siirtämistä käsittelevään pilottiprojektiin. Projekti oli osa Jyväskylän yliopiston taloustieteellisen tiedekunnan laajaa, vuonna 2002 käynnistynyttä kansainvälistä tutkimushanketta, jossa perehdytään ikäjohtamiseen, esimiestyöhön ja jaksamiseen. Projektin tuotoksena syntyi Ilmarisen kustantama kirja Hiljainen tieto näkyväksi, jossa käydään läpi, mitä hiljainen tieto on ja kuinka sitä voidaan tunnistaa ja siirtää. Kirjan on kirjoittanut Jyväskylän yliopiston tutkimusjohtaja Raili Moilanen ja tutkija Sanna Virtainlahti sekä toimittaja Markku Tasala. Myöhemmin syksyllä ilmestyy myös hiljaisen tiedon valmennusopas, jonka avulla yritys voi valmentaa omaa henkilöstöään tunnistamaan ja siirtämään hiljaista tietoa. Valmennusoppaan on tehnyt konsultti Anneli Valpola. 16 3/2005 Ilmarinen

17 Kysyttyä Vapautus työntekijöiden vakuuttamisesta Olen kuullut, että työnantaja voi saada vapautuksen työeläkevakuuttamisesta. Minkälaisessa tilanteessa se on mahdollista? Vastaus: Työnantaja ei voi vapautua vuotiaiden työntekijöidensä työeläketurvan järjestämisestä. Jos työsuhteet kestävät vähintään 30 päivää ja työansiot ovat vähintään 235,76 euroa kuukaudessa, työntekijät vakuutetaan TEL:n mukaan. Jos työsuhteet kestävät alle kuukauden tai palkka on alle 235 euroa kuukaudessa, työntekijät vakuutetaan TaEL:n mukaan. LEL:n mukaan vakuutetaan maatalous-, metsä-, rakennus- ja satama-alojen työntekijät työsuhteen pituudesta ja palkan määrästä riippumatta. Vuoden 2005 alusta lukien vakuutetaan myös eläkettä saavat työntekijät. Työeläkemaksu eläkkeestä Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja teen silloin tällöin jokin verran töitä entisessä työpaikassani. Meneekö eläkkeestäni työeläkemaksua? TEL-, TaEL- ja LEL-rajanveto poistuu vuonna Vastaus: Eläkkeestänne ei mene työeläkemaksua. Eläkkeen rinnalla saaduista ansiotuloistanne pidätetään työeläkemaksu ja niistä karttuu myös uutta eläkettä. Tämä karttunut eläke lisätään alkavaan vanhuuseläkkeeseenne. Luontoisedut osa-aikaeläkkeellä Olen jäämässä osa-aikaeläkkeelle ja olen neuvotellut työnantajan kanssa osa-aikatyön palkasta. Rahapalkan lisäksi minulle jää luontoisetuna autoetu. Otetaanko se huomioon osa-aikatyön palkkana? Vastaus: Luontoisetujen verotusarvot lisätään osa-aikatyön rahapalkkaan ja tämä on otettava huomioon, kun osa-aikatyön palkasta sovitaan. Rahapalkan ja luontoisetujen yhteismäärä voi olla enintään prosenttia aikaisemmasta kokoaikatyön palkasta. Kokoaikatyön palkka lasketaan viimeisen työsuhteen eläkepalkasta Esimerkki: Jos kokoaikatyön palkka on euroa, niin osa-aikatyön palkka voi olla euroa. Jos osaaikatyön palkaksi sovitaan esim euroa ja autoetu on 600 euroa kuukaudessa, voi rahapalkka olla 900 euroa. Osa-aikaeläkettä ei voi saada, jos ansioraja ylittyy. Työttömyyspäivärahalta eläkkeelle Olen ollut työttömänä ja saanut työttömyyspäivärahaa niin, että 500 päivää tulee täyteen lokakuussa Pitääkö minun sen jälkeen hakea työttömyyseläkettä? Täytän 62 vuotta syyskuussa 2005 Vastaus: Kyllä, teidän pitää hakea eläkettä työttömyyseläkehakemuslomakkeella (TT-lomake) sekä liittää siihen työvoimatoimiston todistus työttömyydestä sekä työttömyyspäivärahan saamisesta. Koska työttömyyseläkkeen ehtona oleva 500 päivän työttömyyspäivärahajakso täyttyy sen jälkeen, kun olette täyttänyt 62 vuotta, saatte työttömyyseläkkeen sijasta vähentämättömän vanhuuseläkkeen. Ilmarinen 3/

18 Asiakas kuvassa TEKSTI JA KUVAT: SAMI KELHÄ Hetki hiljaisuudessa Valamon luostarissa Valamon luostarissa munkkiveljet jatkavat luostarin noin 800 vuotta vanhaa kilvoitusperinnettä rukoilemalla ja tekemällä työtä yhteisön hyväksi. Kesällä parhaimpaan loma-aikaan idyllinen luostarialue täyttyy uteliaista turisteista, joita kiinnostaa Valamon historia ja sen tarjoama mahdollisuus hiljentymiseen. 18 3/2005 Ilmarinen Valamon munkkiluostari sijaitsee Heinävedellä, Varkauden ja Joensuun puolessa välissä. Valamon luostarin nimi on oikeastaan Uusi Valamo, koska alkuperäinen luostari joutui lähtemään vuonna 1940 Laatokan Valamon saarelta pois talvisodan tieltä. Pakomatkalle lähti luostarista silloinen noin 200 hengen veljestö. Mukaansa munkkiveljet saivat valtaosan luostarin ikoneista ja muista pyhistä aarteista. Luostarin uusi paikka löytyi Papinniemen kartanosta Heinävedeltä. Kartanosta löytyi pieni ikoni, jossa oli Valamon luostarin perustajien Sergein ja Hermanin kuva. Tämä nähtiin hyväksi merkiksi, ja näin paikalle päätettiin perustaa Uusi Valamo.

19 Valamo on laajalti tunnettu, ortodoksista uskoa ja kulttuuria esittelevä pyhiinvaellus- ja hiljentymispaikka, missä vierailee vuosittain noin ihmistä. Valamosta vuosikymmenten uurastuksen jälkeen on tullut myös monipuolinen kokous- ja matkailukohde, jossa järjestetään kansainvälisiä ekumeenisia kokouksia. Munkkiluostarin johtajana eli igumenina toimii arkkimandriitta Sergei. Luostariperinne kiinnostaa Kauniina kesäaamuna luostarissa vallitsee rauhallinen, lähes pysähtynyt tunnelma. Matkailijoita näkyy siellä täällä tutustumassa luostarialueeseen sekä ostoksilla matkamuistomyymälässä. Tapaan arkkimandriitta Sergein luostarin päärakennuksessa. Tämä on ollut aika kiireinen viikko haastattelujen suhteen. Tänäänkin on vielä toinen toimittaja tulossa tekemään juttua, Sergei kertoo. Mikä toimittajia luostarissa kiinnostaa? Ehkä se on koko tämä kokonaisuus. Luostareissa on aina vaalittu jumalanpalvelusperinnettä ja kirkon oikeaa oppia. Mahdollisuus hiljentymiseen hartaassa tunnelmassa kiireisen arjen keskellä, meidän pyhät esineemme, kauniit kirkkomme ja luonnonrauha vetoavat ihmisiin, Sergei sanoo. Tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa meidän ortodoksinen luostariperinteemme ja traditiomme ovat pysyviä ja lähes muuttumattomia. Arkkimandriitta Sergei on ollut Valamossa 15 vuotta ja tästä ajasta luostarin johtajana kahdeksan vuotta. Olen kotoisin tästä läheltä Viinijärveltä, ja yhteys luostariin syntyi jo ollessani lapsi. Opiskeluaikana olin täällä talkoissa ja kesätöissä. Täällä ei ollut silloin kovin Elämys ei tarkoita tässä matkailukohteessa määrätöntä viihdetarjontaa, vaan mahdollisuutta pysähtymiseen ja hiljentymiseen, sanoo arkkimandriitta Sergei. montaa munkkiveljeä, ja koin kutsumustyökseni tulla munkiksi tänne Valamoon. Tällä hetkellä Valamossa on kymmenen munkkia ja kaksi munkkikokelasta eli noviisia. Kahdeksan vuotta sitten tullessani luostarin johtoon veljestössä oli vain kuusi munkkia, joten henkilömäärämme on siitä tuplaantunut. Noviiseja kuitenkin tulee ja menee, joten väkimäärä hiukan vaihtelee. Tärkein syy tulla luostariin on rakkaus Kristukseen ja kirkkoon, Sergei kertoo. Noviisiksi luostariin tulevan tulisi olla terve ja mielellään vielä suhteellisen nuori, jotta sopeutuminen luostarielämään onnistuu paremmin. Veljestöön tulijan täytyy olla ortodoksisen kirkon jäsen eikä hänellä saisi olla alaikäisiä lapsia tai isoja velkoja. Luostariin tulijan noviisiaika vaihtelee, ja esimerkiksi omalla Ilmarinen 3/

20 kohdallani se oli noin puolitoista vuotta. Munkiksi ei synnytä, vaan luostariin tullaan maallisen elämän kautta. Munkiksi vihkimisen yhteydessä annetaan monia lupauksia, joista tärkeimmät ovat aviottomuuden, omistamattomuuden ja kuuliaisuuden lupaukset. Vaikein lupauksista on nykyään kuuliaisuuslupaus, mikä tarkoittaa omasta tahdosta luopumista yhteisön hyväksi. Tärkeitä luonteenpiirteitä noviiseilla on kärsivällisyys ja huumorintaju, jotka auttavat selviytymään luostarin välillä raskaassakin arjessa. Luostari elättää itsensä Vanhan perinteen mukaan luostarin tulee elättää itsensä, eikä Valamo saa rahallista tukea kirkolta tai valtiolta. Valamo harjoittaakin elinkeinonaan matkailua. Tuloja tarvitaan mm. luostarin rakennuskannan ylläpitoon ja uudishankkeisiin. Tällä hetkellä Valamossa uusitaan luostarin kulttuurikeskusta. Tämä rakennushanke käsittää kokous- ja museotilojen laajennuksen sekä näyttely- ja puutyötilan rakentamisen. Valamon vuotuinen liikevaihto on noin kaksi miljoonaa euroa. Munkkien lisäksi Valamo työllistää noin 50 siviiliä, ja Valamo onkin Heinäveden neljänneksi suurin työnantaja. Luostarille ovat erittäin tärkeitä talkootyöntekijät, joita luostarissa työskentelee ruoka- ja majoituspalkalla vuoden aikana noin 300. Talkoolaiset kokevat tekemänsä työn henkisesti antoisaksi, ja heidän taustansa vaihtelevat professoreista siivoojiin. Olemme hyvin iloisia siitä, että luostarilla on paljon ystäviä, Sergei sanoo. Työntekijöitä tarvitaan hotellin, vierasmajojen, kahvila-ravintolan, viinitilan ja -myymälän, muistoesinekaupan, kokousja näyttelytilojen sekä kansanopiston pyörittämisessä. Lisäksi Valamossa toimii konservointilaitos, joka on erikoistunut ikonien konservointiin. Luostari pystyy majoittamaan yli 200 yövierasta. Luostariin tulee matkailijoita ympäri Suomea ja maailmaa, mutta erityisesti ryhmiä saapuu Ruotsista, Saksasta ja Venäjältä. Valamon internetsivuilla kerrotaan: Ajattelemme, että luostari merkitsee vieraille samaa kuin varsinaisille asukkailleen: vapautta siitä, mikä on tarpeetonta painolastia. Valamossa yöpyminen on elämys. Viinitilan tuotteita voi ostaa luostarin viinikaupasta. Elämys ei tarkoita tässä matkailukohteessa aktiviteetteja ja määrätöntä viihdetarjontaa, vaan mahdollisuutta pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Valamossa hiljaisuus tulee illalla jo kello 21, eikä majoitustilojen huoneissa ole televisioita tai radioita, arkkimandriitta Sergei kertoo. Luostariviinistä menestystuote Luostareissa on perinteisesti harjoitettu viinin valmistusta. Myös Valamossa on jo jonkin aikaa toiminut luostarin oma viinitila Viinihermanni, jonka tuotteita, kuten Valamon Punaista ja Valkoista, matkailijat saavat ostaa luostarin viinikaupasta mukaansa. Valamon luostari tuottaa myös monissa seurakunnissa ehtoollisviininä käytettävän Valamon kirkkoviinin. Viinitilamme on toiminut seitsemisen vuotta ja tällä hetkellä se on Suomen suurin viinitila. Emme viinituotantoa aloitellessamme osanneet arvata, että siitä tulee näin suosittua. Miten munkkiveljestölle jää aikaa rukoiluun kiireisen matkailubisneksen keskellä? Luostarin elämää rytmittävät päivittäiset jumalanpalvelukset. Luostarissa herätään kello 5.30 ja aamupalvelus alkaa kello kuusi. Illalla on kello 18 ehtoopalvelus ja iltarukous. Tämän jälkeen munkkiveljestö voi omassa keliassaan eli kammiossaan hiljentyä ja rukoilla. Jokaisella veljellä on oma työnsä eli kuuliaisuustehtävänsä, esimerkiksi munkkiveli Viktor vastaa Valamon internetsivuista. Vaikka töitä riittää jokaiselle paljon, on veljestöllä kuitenkin hyvät mahdollisuudet omistautua munkin tärkeimpään työhön eli rukoiluun. Retriitti hiljaisuuteen Valamon kansanopistossa järjestään monien muiden kurssien ohella myös suosittuja retriittejä eli vetäytymisiä hiljaisuuteen. Kurssien aikana on mahdollisuus käydä päivittäisissä jumalanpalveluksissa, ulkoilla ympäröivässä luonnossa ja saada henkilökohtaista tukea kouluttajilta. Ihmisillä on nykyaikana paljon työpaineita ja työelämän hektisyys tuntuu vain korostuvan entistä enemmän. Retriitti tarjoaa paikan, mihin väsynyt ihminen voi tulla pysähtymään ja rentoutumaan hengellisessä ilmapiirissä suojassa arjen paineilta ja äänisaasteelta. Retriitteihin ja muille kansaopistomme kursseille ovat kaikki tervetulleita uskontokunnasta riippumatta, arkkimandriitta sanoo. Miltä Valamon vinkkelistä näyttää tällä hetkellä keskustelu suomalaisesta työelämästä? Mielestäni voi kritisoida hiukan joidenkin yritysten eettisyyttä ja moraalia. Yritys tekee suurta voittoa mutta samalla antaa potkut työntekijöilleen. Ihmisistä puristetaan ensin kaikki mahdollinen hyöty irti ja sitten heidät irtisanotaan. Kristillisestä näkökulmasta tätä on hyvin vaikea ymmärtää, Sergei miettii. Valamossa on huolehdittu oman väen jaksamisesta mm. työministeriön osittain rahoittaman työyhteisön kehittämisprojektin avulla. Vaikka olemme aika ainutlaatuinen työyhteisö, on meillä aivan samanlaisia ongelmia kuin missä tahansa muussakin työpaikassa. Meillä on kuitenkin mahdollisuus tarjota työntekijöillä aikaa vaikka rukoushetkeen kesken työpäivän. Jäädäänkö arkkimandriitan työstä eläkkeelle? Heh, eipä itse asiassa jäädä. Luostarinjohtaja valitaan käytännössä eliniäksi, ellei jokin sairaus pakota väistymään syrjään. Myös piispaksi valinta saattaa tulla joskus kyseeseen, mutta itse en ollut viime vaaleissa kiinnostunut tehtävästä. Viihdyn luostarissa ja koen igumenin työn haasteelliseksi ja antoisaksi. Poistuessani luostarista aurinkoisen kesäpäivän rauhallisuutta häiritsevät ainoastaan vehreissä puissa laulavat linnut. Eikä sekään kovin häiritsevältä tunnu. 20 3/2005 Ilmarinen