VASTUUNKANTAJA. Vastuunkantajat r.y.

Transkriptio

1 VASTUUNKANTAJA Kristillinen erikoislehti 6/15 Vastuunkantajat r.y. HSRKY/Erityisdiakonia 1

2 VASTUUNKANTAJA Vastuunkantajat ry:n ja erityisdiakonian yhteinen tiedotuslehti. 20. vuosikerta ISSN Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija: Vastuunkantajat ry, HSRKY/Erityisdiakonia Toimituskunta Marita Nummelin,Marjut Jousi ja Minna Pietiläinen Taittaja: Anna Mantsinen Erityisdiakonia Hämeentie 73, Helsinki (09) fax. (09) ysk.erityisdiakonia@evl.fi Erityisdiakonian toiminta-ajatuksena on tukea seurakunnissa tehtävää päihdetyötä ja palvella vangittuja, asunnottomia ja syrjäytyneitä päihdekuntoutujia. Tavoitteena on tukea ja auttaa asiakasta elämänmuutokseen. Vastuunkantajat ry:n tarkoituksena on auttaa ja tukea kristillisessä hengessä henkilöitä, joille alkoholi tai muut päihdeaineet ovat muodostuneet ongelmaksi. Vastuunkantajat ry on Suomen katulähetysliiton ja Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Asuttamistoiminta (09) Vastuunkantajat ry Hämeentie 73, Helsinki puh (09) Tili: FI puheenjohtaja@vastuunkantajat.fi sihteeri@vastuunkantajat.fi hallitus@vastuunkantajat.fi Kirpputori Hämeentie 75, Helsinki myymälä kuljetukset KUNTOUTUSKOTI TARPOILA Neulapadontie 7 D Helsinki tarpoila@vastuunkantajat.fi tarpoilanjohtaja@vastuunkantajat.fi Vastuunkantajat ry hallitus 2016 Puheenjohtaja Matti Nokela (puh ) Varapuheenjohtaja Eevaliisa Lindfors Jäsenet ja varajäsenet: Jouni Widell Arja Lankinen Arja Tuunela Marjut Jousi Harri Caven Taisto Taipale Painopaikka: Kopioniini Oy Kustantaja: Helsingin seurakuntayhtymä Kansikuva: Virpi Liirus-Mäkelä 2

3 TÄSSÄ NUMEROSSA: 4 Muutosten vuosi 2015 vastuunkantajat Ry:ssä Matti Nokela 5 KRISTITTYJEN YHTEYS 2015 Virpi Liirus-Mäkelä 6 pullakirkon pappi Pekka Laine-Mäkinen 8 tuulan adventtiterveiset Tuula Puranen 10 Pullan matka pullakirkolle Marjut Jousi 14 Taiston stoori Taisto Taipale kysymystä Vastaajana Hasse Ekblom 18 Hermannin diakoniatalossa tapahtuu 19 LIITY JÄSENEKSI Hermannin diakoniatalo internetissä ja somessa Vastuunkantajat ry myös FB:ssä: kirjoita hakukenttään Vastuunkantajat ry Lehti on luettavissa myös osoitteissa:

4 Pääkirjoitus Muutosten vuosi 2015 Vastuunkantajat ry:ssä Vuosi 2015 alkoi Tarpoilan osalta hankalana. Asukkaita ei ollut kuin muutama ja henkilökuntaa lomautettiin vauhdilla. Talous kompuroi miinuksella. Hallitus päätyi pitämään tuuumaustauon ja laittoi Tarpoilan ovet kiinni. Miten jatkamme - tuumailimme hallituksessa? Aloitimme neuvottelut Helsingin kanssa ja heiltä tuli ehdotus, että muuttaisimme Helsinkiin. Samaan aikaan kuulimme, että Neulapadontien asumisyksikkö vapautuu ja meillä olisi mahdollisuus muuttaa sinne. Tuumasta toimeen. Aloitimme suunnittelun ja työstön kohti Myllypuroa. Ja saimme avatuksi Tarpoilan Myllypurossa 1.9. Nyt näyttää hyvältä. Toinen muutos on ollut Kirpputorilla. Pitkäaikainen myymälänhoitaja ilmoitti alkukesästä, että hän siirtyy uusiin haasteisiin. Suru oli iso, sillä hän on tehnyt hyvää työtä vuosia meillä. Toivotamme hänelle suuren kiitoksen kera menestystä tulevaan. Nyt Kirpputori on elokuun alusta saanut uuden hoitajan avulla uuden asun. Toivon teidän lukijoiden käyvän siellä ahkerasti ostoksilla tai tuomalla myytävää. Nyt näyttää hyvältä. Sekin näyttää hyvältä, että saimme vuosikokouksessa hallitusta vahvistettua parilla uudella jäsenellä. Tervetuloa mukaan. Ja oikeastaan elämä on hyvää. Me suomalaiset saamme olla kiitollisia turvallisuudesta, jota voimme Euroopan kriisien keskellä tuntea. Haasteita on meillä suomalaisillakin. Niistä kyllä selviämme ja mielemme rauhoittuu, kun katsomme ylös ja luotamme Luojaamme. Tietysti meidän jokaisen on itse tehtävä oma osuutemme voimiemme mukaan. Kiitos tästä kuuluu vapaaehtoisille, jotka auttavat yhdistystä eteenpäin. Kiitos kuuluu myös yhteistyökumppaneille. Lämmintä Joulun aikaa lukijoille ja olkoon vuosi 2016 hyvä meille Kiitollisuudella Matti Nokela puheenjohtaja, Vastuunkantajat ry 4

5 Kristittyjen yhteys 2015 Olin kuopuksen luokan mukana retkellä Pekingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Eväät oli syöty ja istuimme puun alla; kuopukseni, hänen eteläafrikkalainen luokkatoverinsa Lesedi ja minä. Lounastuokion lopuksi Lesedi alkoi kysellä kuopukseltani, että käyttekö kirkossa? Millaisessa kirkossa? Sitten keskustelimme siitä millaisessa kirkossa ja milloin käymme. Lesedi halusi tietää lisää ja kysyi kuopukseltani, onko hänet kastettu? Kuopukseni kertoi tulleensa kastetuksi 2 kk iässä. Lesedi teki ristinmerkin otsaansa ja kysyi kuopukselta, että saitko sinäkin tällaisen? Ja sitten nuo, siihen aikaan 8-vuotiaat pojat, huudahtivat kutakuinkin yhtäaikaisesti, että me olemme kristittyjä! Lesedi kertoi, että hän oli 9 kk vanha, kun hänet kastettiin ja että hänellä on sellainen setä, joka tekee näitä ristinmerkkejä. Setä oli hänet kastanut. Pojat keskustelivat kasteesta yhtä luontevasti kuin hetkeä aiemmin syömistään eväsleivistä ja yhtä spontaanisti kuin keskustelu oli alkanut, se myös loppui ja pojat riensivät leikkeihinsä. Jäin puun alle istumaan ihmetellen ja mieleeni nousi sanat Että te yhtä olisitte. Pyhä Henki oli puhaltanut kesken arkisten askareiden ja antanut siunauksensa näiden pienten poikien keskustelun kautta. Kaksi eri puolilta maailmaa kotoisin olevaa lasta keskusteli suuressa yhteisymmärryksessä ja keskinäisessä rakkauden hengessä kasteesta ja kirkossa käymisestä. Rukous: Taivaallinen Isämme, elämme odotuksen aikoja. Odotamme poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymää. Isä meidän olemme kaikki sinun lapsiasi. Pyydämme, anna meille rakkauden henki, siunaa joulumme. Amen. Virpi Liirus-Mäkelä diakoniatyöntekijä 5

6 Pullakirkon pappi Pullakirkon papin joulutervehdys 2015 Tämä lehti ilmestyy jo joulukuun alussa. Siksi on hyvä johdattaa meitä itse kutakin ajattelemaan joulun syvintä olemusta. Toivon, että keskiössä olisi rauha, turvallisuus, tyytyväisyys ja kiitollisuus. Yhteys läheisten, olevaisten ja edesmenneiden kesken. Että kristittyinä muistaisimme joulun ihmeen, anteeksiantamuksen lapsen, joka syntyy maailmaan tuoden mukanaan pelastuksen mahdollisuuden aivan uudella tavalla jokaisen meidän ulottuvillemme. Tästä mahdollisuudesta kiitäkäämme, sillä olemmehan jo alkaneet sen juhlistamisen ensimmäisenä adventtina Hoosianna- hymnin laulamisella. Joulun sanomassa korostuu, että meistä jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Vanha suomalainen sananlasku toteaa: pimeässä kaikki kissat ovat harmaita. Mutta valon tullessa saamme niihin eroa. Kysymys kuuluu, näemmekö silloin näkömme vai luulojemme mukaan. Vaikka pimeys olisi poistunut, niin kyky nähdä todellisuus sellaisena kuin se näyttäytyy, on ollut viime aikoina harvinaisen jakava ja ihmisiä toisistaan erottava asia suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirkossa. Tästä on ollut kyse niin työelämän kysymyksissä, maahanmuuttoasioissa kuin talouselämän kiemuroissa. Yleinen ahneus, työelämän leikkaukset, ikääntyvien sortaminen, ihmisoikeuksien loukkaaminen, muukalaisten vastustaminen ja ylipäätään kaikenlainen vastakkain asettelun kärjistyminen ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämäämme. Joulun Herra armahda meitä! Me olemme yhteisönä langenneita ja pimeässä. Olemme valottomassa tilassa kehittämässä pimeän näkökykyä, mutta vailla mahdollisuutta muuttaa ennakkoluulojamme. Johannes Ojansuu kiteyttää mielestäni joulun sanoman kirjassaan Lankeemus sen viimeiseen kappaleeseen: Sovitus on lankeemuksen positiivinen vastine. Sovituksessa ei ole, eikä voikaan olla, mitään pakotettua. Se ei pyri raivaamaan itselleen tilaa maailmassa, se ei pyri saamaan itselleen aikaa. Puutteenalaisuuden suhteen tämä merkitsee, että ihminen kohtaa haurautensa eräänlaisena armollisuuden osoituksena. Sovitus on lahjan vastaanottamista sen lahjan, jonka me 6

7 koemme olemassaolon tunteena. Sovitus on kiitollisuutta oman olemassaolon paljastumisesta. Tämä kiitollisuus on yksi keskeisimmistä lankeemuksen vastavoimista. Lopuksi toivotan teille kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulua ja toiveikasta uutta vuotta seuraavan rukouksen myötä: Herra, juota minua lähteestäsi yhä uudestaan ja uudestaan, ja salli minun täyttää kaikki ruukkunikin, että voisin jakaa toisille, lahjoittaa määrättömästi hyvyyttä, hellyyttä, sävyisyyttä, sovinnonmieltä, anteeksiantoa ja mitä ikinä ihmiset tarvitsevat, niin että jokainen, joka ruukustani juo, saa aavistuksen siitä miten hyvä sinä olet. (Hirsch/Thomas: Miten hyvä, että tunnet minut). Hyvää Joulua! Pullakirkon pappi Erityisdiakonian blogi Löytyy osoitteesta Pääset Blogiin myös kännykällä tai tabletilla kätevästi qr- koodilla. Lataa ensin laitteeseen koodilukija- sovellus. 7

8 Tarpoila Tuulan adventtiterveiset Kirjoitan tätä marraskuun hämärässä, syksyisissä tunnelmissa, mutta tätä lukiessanne elämme jo adventin aikaa, joulun odotusta. Tarpoilassa olemme eläneet eräänlaista adventtia aina viime maaliskuusta alkaen, jolloin ovet Sipoon Tarpoilassa sulkeutuivat. Juuri sillä hetkellä vallitsi epätietoisuus tulevasta, mutta hyvin pian vahvistui meillä kaikilla ajatus: tämä ei ole loppu, vaan uuden alku. Uusi alku olikin Myllypuron Tarpoilan avautuminen syyskuun alussa. Kulunut syksy on osoittanut, että edustamallemme kuntoutusmallille päihdehuollon asumispalveluissa on tarvetta ja oma paikkansa. Saamme toteuttaa vakaumuksemme ja ihmiskäsityksemme mukaista palvelua sitä tarvitseville, kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen sitoutuville asukkaille. Uusi sijaintimme ja uudet tilat ovat osoittautuneet tarkoituksenmukaisiksi ja kodikkaiksi. Totta kai kaipaamme Sipoon kaunista ympäristöä, mutta onneksi se ei ole kokonaan poissuljettu käytöstämme vastaisuudessakaan. Muutto Myllypuroon on käynnistänyt ja vahvistanut henkilöstömme innovatiivista työotetta, halua luoda uutta ja ennen kaikkea hyödyntää uusia mahdollisuuksia tarjota asukkaillemme kuntoutusta ja uuden elämäntavan voimaantumista kaupunkiympäristössä, johon he todennäköisesti Tarpoilan jälkeen asettautuvat. Uusi toimipaikka mahdollistaa myös uusien perinteiden luomisen, joista ajankohtaisin, puhuttelevin ja koskettavin on tuleva joulunaika. Saamme olla asukkaidemme ja koko Vastuunkantajien joukon kanssa suunnittelemassa ja valmistelemassa ensimmäistä joulua Myllypurossa. Kaiken touhun keskellä toivon ja uskon painopisteen kuitenkin olevan adventin sanomassa, Jeesus-lapsen odotuksessa. Hätkähdyttää myös ajatella 2000 vuoden takaisia tapahtumia ja nykyaikaa: on lähdettävä 8

9 matkaan, majoituksesta ei ole tietoa eikä vainokaan ole kaukana. Silti aina meitä on kannettu ja kannetaan vastakin. Tutuin kertomus kannettavana olemisesta on kertomus kaksista ja yksistä jäljistä rantahiekassa. Tommy Hellsten on pukenut saman aforismiin En tiedä mitään parempaa kuin elää levollisessa luottamuksessa. Turvassa, joka syntyy kannettuna olemisen kokemuksesta. Oman perheeni jouluperinteisiin kuuluvat kuusen koristaminen joulurauhan julistuksen jälkeen, tutut itsevalmistetut jouluruoat, joulujumalanpalvelus sekä jokaiselle lahjaksi ainakin suklaata ja kirja. Tärkeintä on kuitenkin rauhoittuminen ja rakkaiden ihmisten läsnäolo. Joulun merkitys korostuu hautausmailla käynteihin; siellä kiire kaikkoaa kynttilöiden valoon ja olennainen, ihmisten keskinäinen rakkaus korostuu. Teini-iästä asti elämäni tärkeimpiin vaiheisiin niin ilossa, surussa kuin muutoksessakin, on liittynyt Aale Tynnin runo Kaarisilta. Sen haluan tässä kanssanne jakaa juhlistaakseni Tarpoilan ensimmäistä joulua Myllypurossa. Alkakoon adventista meitä kaikkia yhdistävän Kaarisillan rakentaminen! Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan. Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee. Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin, sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain? Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain. Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan. Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat, he antavat sen kyllä anteeksi, jos sillan rakennat. Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet. Joulurauhaa teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen Tuula Puranen palveluvastaava Kuntoutuskoti Tarpoila 9

10 Konsertti Hermannin diakoniatalossa Hämeentie 75 Su klo 14 Jukka Ahokas, laulu Kaarina Ahokas, piano Franz Schubert: Winterreise (laulut 13-18), Jean Sibeliuksen pianomusiikkia ja yksinlaulua. Vapaa pääsy Kahvit Tervetuloa! Talvinen matka Sibeliuksen jouluun 10

11 Pullan matka Ekbergiltä Pullakirkkoon Pullakirkon asiakkaat ovat kohta 25 vuoden ajan saaneet nauttia Helsingin parhaan konditorian tuotteita. Ekbergiltä on nimittäin haettu aina aamuisin edellispäivältä ylijääneet leivät ja pullat. Eräänä marraskuun aamuna hyppäsimme erityisdiakonian suntion Tarjan matkaan pullakeikalle katsomaan, miten tehtävä suoriutuu. Kuskimme Tarja ajoi tottuneesti aamuruuhkassa läpi Helsingin keskustan Bulevardille, jossa Ekbergin kahvila on toiminut jo 160 vuoden ajan Ekbergin suvun hallussa. Bulevardilla on vaikea saada parkkipaikkaa, joten pullakuskin on toimittava vauhdilla; tyhjät laatikot Ekbergin leipomon takaoven kautta sisään, leivonnaiset laatikoihin ja takaisin pakettiautoon, ja taas kohti Pullakirkkoa. Koko manööveriin ei kulunut kuin pari minuuttia, mutta onneksi ehdimme sentään ihastella Ekbergin hurmaavia jouluikkunoita. Siellä oli marsipaanista tehtyjä lumiukkoja, pienistä mascarboneista rakennettuja värikkäitä joulupuita, lumivalkoisia marenkikuusia, muhkeita joululeipiä, ja vaikka mitä! Pullakirkolla erityisdiakonian keittiösuntio Keijon johdolla leivät pussitettiin heti ja pantiin tuttuun paikkaan, ovenpieleen, josta halukkaat voivat mennessään ottaa leipää kotiin. 11

12 PULLA HOUKUTTELI Maj-Len Ekberg muistelee, miten kaikki alkoi 90-luvun alussa. Erityisdiakonian hartaushetkiä asunnottomille pidettiin silloin Annankadulla, melkein vastapäätä Ekbergin kahvilaa. - Kävijöitä ei ollut kovin monta, ja joku henkilökunnasta kysyi, voisimmeko lahjoittaa edellispäivän pullia. Heti kun tuli tarjoilua mukaan, kiinnostus kasvoi merkittävästi, hän kertoo. Aikaisemmin Ekbergiltä toimitettiin ylijääneet pullat ja leivät sikalaan Sipooseen. Sittemmin lainsäädäntö vaati sioille syötettävän ruoan kuumentamista, eikä tilanhoitaja katsonut enää leipien hakemista kannattavaksi. Silloin Ekbergillä tuli mieleen ehdottaa leipien hakua seurakunnalle. - On arvokasta pitää yllä tällaista toimintaa. Vaikka emme itse myy edellispäivän pullaa tai leipää, tuntuisi pahalta viedä ne kaatopaikalle. Toiminta jatkuu nykyään hyvin rutiininomaisesti: myymälän sulkemisen jälkeen leivät ja pullat pannaan siististi laatikoihin odottamaan Pullakirkon kuskeja seuraavana aamuna. - Toiminta jatkuu varmasti meidän osalta, jos vain seurakunnan taholta löytyy vapaaehtoisia noutajia, lupaa Maj-Len Ekberg. Teksti Marjut Jousi Kuvat Minna Pietiläinen yläoikea: Pullakuski Tarja. vasen: Keijo ja Shirley pullakuormaa vastassa. alaoikea: Leipiä pussitetaan. 12

13 yhteisölliset ilmoitukset Kirpputorin myymälän hoitajana toimii Satu Tuomi- Storm alkaen. Katulähetys joulujuhla klo Tulossa keväällä Kotorannan leiri Kirpputori KutsuuVapaaehtoisia Onko sinulla ylimääräistä aikaa? Haluatko tulla mukaan hyväntekeväisyystyöhön? Vastuunkantajien Vastuukirppis Hämeentiellä tarvitsee vapaaehtoisia työntekijöitä hoitamaan kirpputoria muutamaksi tunniksi kerrallaan, koko päiväksi tai pidemmäksi ajaksi. Ilmoittautumiset pyydetään sähköpostitse: Yhteyshenkilö Eevaliisa Lindfors Vastuunkantajat r.y. 13

14 Taiston stoori Virallisesti olen syntynyt Lappeenrannassa, mutta äitini joutui synnyttämään minut ja kaksossiskoni Tarjan Joutsenon B-mielisairaalan naisten osastolla, koska Lappeenrannan keskussairaalan synnytysosasto oli täynnä. Se, että synnyin mielisairaalassa selittää paljon, mutta ei kaikkea. Siskoni syntyi viisi minuuttia minua aikaisemmin ja ulos tullessaan potki minua päähän sillä seurauksella, että minulla on kuoppa päässä ja selkänikamat vinksin vonksin. En ole ihan varma onko syy siskoni, mutta minusta se on ainakin hyvä selitys siihen, että minusta tuli tällainen kuin olen. Lapsena ja nuorena olin pelokas ja lyhytjännitteinen, minulla oli heikko itsetunto ja useita pelkoja, joista en silloin tiennyt, enkä ymmärtänyt. Koulussa olin keskinkertainen oppilas, enkä erottunut muista millään tavoin. Meidän opettajalla oli tapana sanoa että "mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjän naurajasta". Minä olin tuo tyhjän nauraja. Minä halusin, että minut hyväksyttäisiin. Minun heikkoa itsetuntoani ei vahvistanut se, että isä sanoi aina "ei tuosta mitään tule" tein minä mitä tahansa, korjasin pyörää tai rakensin mäkiautoa. Isän mielestä kaikenlainen tunteiden näyttäminen oli halveksittavaa, ja minulla oli yliherkkä tunne-elämä lapsesta asti ja peitin tunteeni niin hyvin kuin pystyin. Isä näki mikä minä olin, en uskaltanut ottaa vastuuta mistään koska pelkäsin, että epäonnistun, sen tähden hän halveksi minua ja toi sen julki silloin tällöin. Nuoruudessani pakenin elämää kirjoihin, luin paljon kaikkea muuta, mutta en koululäksyjä. Teini-iässä olin vähän rohkeampi. En pitänyt alkoholista. En juonut sitä vaikka tarjottiin. Halveksin humalaisia. Tansseihin menin selvin päin, en tarvinnut mitään rohkaisua ja seurustelun aloitin selvänä. Naimisin menin ennen armeijaa. 14

15 Armeijassa ollessani maistoin viinaa ensimmäisen kerran iltalomalla ollessani. Jäin heti kiinni viinaan, se poisti pelon ja heikon itsetunnon. Tunsin olevani vahva ja uskalsin ottaa elämän vastaan sellaisena kun se tuli, mutta se oli harhaa. Krapulassa pelot olivat suuremmat ja syyllisyys kestämätön. Sairastuin heti alkoholismiin. Minulle tuli pakkomielle juoda viinaa, ilman viinaa en uskaltanut kohdata omia tunteita enkä toisten tunteita, olivat ne hyviä tai huonoja. Oma tunne-elämäni oli yliherkkä ja yritin peittää sitä kaikin keinoin, viina oli hyvä lääke siihen. Meille syntyi poika kun olimme olleet naimisissa pari vuotta. Minun työpaikkani vaihtuivat usein, join paljon ja syytin siitä olosuhteita ja yhteiskuntaa. En ymmärtänyt miten sairas olin. Meille tuli avioero, minä hylkäsin perheeni, hyvän vaimon ja pojan, joka oli paras kaverini. Luulin että olin vapaa kaikesta vastuusta, jota en pystynyt kantamaan. En ollut vapaa mistään. Kaikki minun luonteeni virheet tulivat esille kun join, vastuuttomuus, lyhytjännitteisyys, kaikki pelot, itsekeskeisyys, epärehellisyys ja ylpeys. Tätä luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Viina vei minua niin kuin pässiä narusta. Jouduin juomaan kaksikymmentä vuotta ennen kuin sain vapautuksen sen otteesta. Juovana aikana elämä oli melko värikästä, työpaikat ja paikkakunnat vaihtuivat usein niin myös tyttöystävät. Helsinkiin muutin vuonna 1979 erään tyttöystävän mukana. Meidän tiemme erosivat minun liiallisen juomisen takia. Löysin heti uuden tyttöystävän ja hänen kanssaan juotiin yhdessä, kunnes hän ei enää sietänyt mun juomista, ja heitti minut ulos asunnosta. Olin asunnoton alkoholisti, alkoi asuntola, hoitokoti, katkaisuhoito ja puistossa juomisen kierre. Join itseni ulos yhteiskunnasta, ei ollut mitään, ylpeys oli niin voimakas, että en myöntänyt omia vikojani vaan syytin edelleen olosuhteita ja yhteiskuntaa. Olin sitä mieltä, että kukaan ei ymmärtänyt minua. Kun fyysinen ja henkinen kunto meni heikoksi hakeuduin hoitoon. Minua hoidettiin useassa alkoholistien hoito- laitoksessa monta kertaa. En ollut kiinnostunut hoidosta, menin niihin paikkoihin vain lepäämään, että jaksaisin juoda jälleen. Kuntoni heikkeni, tuli vatsasairauksia, krapulat olivat kovia, ja pelkotilat kasvoivat. Tarvitsin lisää viinaa. Kun rahat eivät riittäneet join korvikkeita, partavesiä ja ihonpuhdistusaineita, "kolinaa". Pääsin hoitoon Kalliolan kuntoutusklinikalle. Kalliolassa oli tapana lähteä viikon kuntoutuksen jälkeen ulkopuolisiin vertaisryhmiin. Menimme kirkon kellariin, joka oli täynnä ihmisiä, siellä oli kiertävät puheen vuorot. Kun tuli minun vuoroni puhua tapahtui se mitä olin pelännyt koko ikäni: minä purskahdin itkuun. Itkun lomassa sain tunnustettua, että olen alkoholisti enkä kyennyt hallitsemaan elämääni sekä tarvitsin apua. Tämän tunnustuksen jälkeen minun ei ole tarvinnut juoda viinaa. Pakkomielle otettiin pois. Olen varma, että se on Jumalan työ minussa. Mutta vaikka juomahimo hävisi, ei minun luonteen virheellisyydet jääneet pulloon, vaan ne jäivät minuun. Olen samaa mieltä erään viisaan kanssa joka sanoi: Jos alkoholismi olisi pelkästään fyysinen sairaus sen hoitaisivat lääkärit, jos se olisi pelkästään psyykkinen ongelma sen hoitaisivat psykiatrit, jos se olisi pelkästään sielullista rikkinäisyyttä sen hoitaisivat papit, mutta kun se on kaikkia näitä yhdessä sen parantaa vain Jumala. Jumalan siunausta toivoo, Taisto Taipale Vastuunkantajat ry:n jäsen 15

16 20 kysymystä vastaajana Hasse Ekblom Kysymykset: Nina Havia 1. Kuka olet? Olen Hasse Ekblom. Toimin velkaneuvonnan tukihenkilönä Hermannin diakoniatalolla. 2. Mitä teet työksesi? En ole enää työelämässä, olen sairaseläkkeellä. Viimeinen työpäiväni oli Ennen sitä toimin talousalalla. 3. Miksi haluaisit tulla isona? Äidinkielen opettajaksi. 4.Mikä on sinulle elämässäsi kaikkein tärkeintä? Oma terveys. 5. Mihin käytät elämässäsi aikaa eniten? Vapaaehtoistoimintaan. 6. Mitä ajattelet politiikasta? Se on osa meidän kaikkien elämää. Olen itsekin erään puolueen jäsen. Politiikassa olen ollut mukana syksystä Mistä aiheesta puhuisit Suomen päättäjille, jos sinulle annettaisiin siihen tilaisuus? Vähävaraisten toimeentulosta. 8. Mitä sanoisit heille? Ottakaa heiltä, joilla on suuremmat tulot kuin vähävaraisilla. 9. Uskotko, että vielä joskus tulee aika, jolloin kaikki kansat elävät rauhassa keskenään? En usko. 10. Miksi uskot/et usko Kautta aikojen on ollut sotia milloin mistäkin syystä. 11. Mikä on pahinta Elämässä? Ihmisten välinen kateus. 12. Mikä on Parasta elämässä? Omat lapseni. 13. Mitä ilman et tulisi toimeen? Lääkkeet, joita otan sairauksiini. 14. Luettele kolme asiaa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle. Raamatun, juomakelpoista vettä, hengissä pysymisen tarvikkeita. 15. Mikä mielestäsi on kirkon tärkein tehtävä? Tukea vähävaraisia, julistaa Sanaa oikealla tavalla. 16. Mikä on ihmisen tärkein tehtävä? Huomioida toiset ihmiset. 16

17 17. Mitä tekisit jos tänään olisi viimeinen päiväsi maan päällä? Olisin lasteni kanssa. 18. Oletko lukenut Raamatun? En kannesta kanteen. Tunnen Uutta testamenttia paremmin kuin Vanhaa testamenttia. Minulle tulee sähköpostiini joka päivä Päivän Sana. Lisäksi luen viikonloppuisin aina seuraavan sunnuntain epistolan. 19. Mitä ajattelet Raamatusta Sen tulisi ohjata vielä enemmän ihmisiä kun se nyt tekee. 20. Tunnetko Jeesuksen henkilökohtaisesti? Tunnen, rukousten kautta. Olen kokenut rukousten voiman sekä toisten ihmisten että itseni kautta. Tule Vapaaehtoistyöhön! Hermannin Diakoniatalo tarvitsee vapaaehtoistoimijoita moniin erilaisiin tehtäviin. Voit tulla mukaan kertaluonteisesti tai sitoutua pidemmäksi aikaa. Ihan miten itsellesi sopii. Lisätietoja antavat: diakoni Pirjo Suomi puh keittiösuntio Keijo Heikkinen puh Teematapahtumia: Seuraa ilmoittelua ilmoitustaululla ja erityisdiakonian nettisivuilla. Kuva: Pekko Vasantola 17

18 HERMANNIN DIAKONIATALOSSA TAPAHTUU Hämeentie 73, puh. (09) Pullakirkot sunnuntaisin klo Pirjo Suomi, Sari Blå, Katupojat- kuoro Marita Nummelin,Pirjo Mäkinen, Taivaan Tähden!- kuoro Kimmo Kajos Pekka Laine- Mäkinen,Sari Blå, ehtoollinen Virpi Liirus- Mäkelä, Sari Blå, Katupojat- kuoro Pirjo Suomi, Sari Blå Kimmo Kajos, Sari Blå Marita Nummelin Pirjo Mäkinen, Taivaan Tähden!- kuoro Pekka Laine- Mäkinen, Jukka Ahokas, ehtoollinen Marita Nummelin, Sari Blå, Katupojat- kuoro Virpi Liirus- Mäkelä, Jukka Ahokas Kimmo Kajos, Pirjo Mäkinen, Taivaan Tähden!- kuoro Joulun aika: viikko-ohjelma Vko 5 ma klo 9-12 päivätupa ti klo 9-12 päivätupa ti klo 16 raamattupiiri ke klo joululounas to klo 9-11 joulupuuro ja jouluhartaus klo 10 pe suljettu la suljettu su klo 10 pullakirkko viikko-ohjelma Vko 53 ma klo 9-12 päivätupa ti klo 9-12 päivätupa ti raamattupiiri ke suljettu to klo 9-12 päivätupa pe 1.1 suljettu la 2.1 suljettu su klo 10 pullakirkko viikko-ohjelma Vko 54 ma 4.1 klo 9-12 päivätupa ti klo 9-12 päivätupa ti 5.1 raamattupiiri ke 6.1 suljettu to 7.1. klo 9-12 päivätupa pe 8.1 klo diakoniaruokailu la 9.1 suljettu su 10.1 klo 10 pullakirkko Katulähetys illat ovat tauolla VELKANEUVONTAA Velkaneuvonnan tukihenkilö Hasse Ekblom on joulutauolla Velkaneuvonnan tukihenkilö Hasse Ekblom päivystää 1. kerroksen ryhmähuoneessa klo parittomilla viikoilla maanantaisin ja parillisilla viikoilla torstaisin. Hassen tavoittaa myös puhelimitse numerosta

19 Liity jäseneksi Liity jäseneksi internetissä tai täytä ilmoittautumiskaavake ja lähetä se osoitteeseen: Vastuunkantajat ry. Hämeentie HELSINKI Jäsenmaksun suuruus on 20. JÄSENEDUT Osallistumismahdollisuus toiminnasta päättämiseen ja varsinaiseen toimintaan. Tarpoilan metsästysmajan vuokraoikeus, Vastuunkantaja-lehti 6 kertaa vuodessa. TUE TOIMINTAAMME Voit tukea toimintaamme joko ilmoittautumalla jäseneksi tai voit toimia sitoutumattomana lahjoittajana. Pankkiyhteys Nordea IBAN: FI Suku- ja etunimi: Lähiosoite: Postinro ja -toimipaikka: 19

20 Arjen tavaroita ja vähän arvokkaampaakin Ma suljettu Ti klo Ke-pe klo La Su suljettu Tervetuloa! Myymälä Auto Otetaan sovitusti vastaan lahjoituksia. Aavekonsultit Oy Työnohjaus Työhyvinvointikoulutus Kannustava ja korjaava palautekoulutus Apua päihdehaittatilanteisiin