PUNKALAITUMEN KUNTA VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

Transkriptio

1 1 PUNKALAITUMEN KUNTA PÄIVÄHOITO 2013 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

2 2 SISÄLTÖ 1 KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN KUVAUS 4 2 PÄIVÄHOIDON ARVOT JA TOIMINTA-AJATUS Punkalaitumen kunnan arvot Punkalaitumen kunnan päivähoidon arvot Punkalaitumen kunnan päivähoidon toiminta-ajatus 5 3 PÄIVÄHOIDON KESKEISET PERIAATTEET JA VARHAISKASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄT Lapsella on oikeus Päivähoidon kasvatuspäämäärät Vasun eli varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on hyvinvoiva lapsi 7 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN Oppiminen ja oppimisympäristö Leikki Kieli Liikkuminen Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Tutkiminen 10 5 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖT Matemaattinen Luonnontieteellinen Historiallis-yhteiskunnallinen Esteettinen Eettinen Uskonnollis-katsomuksellinen 11 6 YHTEISTYÖ Kasvatuskumppanuus Vanhempien osallisuus toiminnan suunnittelussa Verkostoyhteistyö 12 7 ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE 12 8 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN 13

3 3 9 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, KEHITTÄMINEN JA SEURANTA Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen dokumentointi Työyhteisön toiminnan kehittäminen ja arviointi Laadun kehittäminen 15

4 4 1 KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN KUVAUS Varhaiskasvatusta toteutetaan Punkalaitumen kunnassa perhepäivähoidossa, päiväkodissa, esiopetuksessa sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma on varhaiskasvatuksen ohjauksen väline ja keskeinen henkilöstön työväline. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman pohjana on Stakesin (2003) laatima Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetuksen opetussuunnitelma muodostavat kokonaisuuden joiden välillä tulee olla selkeä jatkumo. Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitelmaa täydentävä ja siinä kuvataan toimintaympäristön ja yksikön erityispiirteitä ja painotuksia. Koko henkilöstö sitoutuu suunnitelman tuottamiseen, toteuttamiseen, seurantaan ja arviointiin. Myös eri palvelumuotojen tarkennetut tavoitteet kirjataan yksikkökohtaiseen suunnitelmaan. Yksikön suunnitelma täydentyy ja tarkentuu jatkuvasti, koska sisältöjen valinnassa otetaan huomioon toiminnan tavoitteiden tilannesidonnaisuus; lasten, lapsiryhmän, toimintaympäristön, toimintaolosuhteiden muuttuminen. Toteutunutta toimintaa dokumentoidaan ja arvioidaan määräajoin. Varhaiskasvatussuunnitelma on yksi keskeinen perusta kun luodaan hyvä ja toimiva vanhempien ja henkilöstön muodostama kasvatuksellinen yhteisö.

5 5 2 PÄIVÄHOIDON ARVOT JA TOIMINTA-AJATUS 2.1 Punkalaitumen kunnan arvot Punkalaitumen kunnan toiminta-ajatuksena on kuntalain 1 :n mukaisesti edistää asukkaittensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan sekä kunnan elinvoimaisuuden säilyttäminen ja parantaminen. Tämä edellyttää kuntalaisten tarpeet huomioon ottavaa toimintaa, jota harjoitetaan mahdollisimman taloudellisesti, tehokkaasti ja vaikutuksiltaan positiivisesti sekä muuttuviin oloihin joustavasti mukautuen. Toiminta-ajatuksena on olla viihtyisä, turvallinen, suvaitsevainen, yrittävä ja mielikuvaltaan positiivinen Punkalaidun. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain mukaiset palvelutuotannon suurimmat velvoitteet täytetään yhteistoiminnassa Sastamalan yhteistoiminta-alueen kanssa. 2.2 Punkalaitumen kunnan päivähoidon arvot Turvallisuus: Lapsella on turvallinen hoitopaikka, johon lapset ja vanhemmat voivat luottaa, lapsella on hoidossa hyvä olla. Leikki: Lapsella on mahdollisuus ja tilaisuus leikkimiseen ja sen kautta oppimiseen ikätasonsa mukaisesti. Välittäminen ja läheisyys: Lapsi voi olla omana persoonanaan tietoineen ja taitoineen, hänestä välitetään ja häntä huomioidaan yksilönä. Oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus: Ketään ei koroteta muiden yläpuolelle, samat oikeudet, velvollisuudet ja säännöt koskevat kaikkia. Omatoimisuuden tukeminen: Lapsi oppii selviytymään ja tulemaan toimeen ympäröivässä yhteiskunnassa. 2.3 Punkalaitumen kunnan päivähoidon toiminta-ajatus Punkalaitumen kunnassa lasten päivähoidon yleisenä päämääränä on kotikasvatusta tukevana toimintana turvata lapsen hyvä hoito ja edistää hänen yksilöllisiä oppimismahdollisuuksiaan sekä persoonallisuuden kehitystään ohjatussa, turvallisessa ja kodinomaisessa ympäristössä.

6 6 Yhteistyö lasten vanhempien ja päivähoidon välillä on kaiken hoito- ja kasvatustyön perusta. Tavoitteena on nostaa lapsi päähenkilöksi ja antaa hänen valmiuksilleen ja näkemyksilleen tilaa Perhepäivähoito Perhepäivähoito on osa kunnallista päivähoitoa. Päivähoidossa on omassa kodissa työskentelevää perhepäivähoitajaa. Toiminta-ajatuksena on tarjota kodinomaisessa ympäristössä, pienessä ryhmässä, turvallista hoitoa lapsille Varahoitoyksikkö Varahoitoyksikkö Varis on osa kunnallista päivähoitoa. Ryhmään kuuluu 2 perhepäivähoitajaa. Varis toimii perhepäivähoidon varapaikkana ilman omaa lapsimitoitusta. Toiminta-ajatuksena on tarjota turvallista, lämminhenkistä, yksilöllistä ja ohjattua toimintaa varahoitoa tarvitseville lapsille. Päiväkodin yhteydessä olevat tilat mahdollistavat yhteistyön päiväkodin henkilökunnan ja lasten kanssa Päiväkoti Päiväkoti on osa kunnallista päivähoitoa. Päiväkodissa toimii yksi sisarusryhmä. Päiväkoti tarjoaa vuorohoitoa joustavin aukioloajoin arkipäivisin pääasiassa alle kouluikäisille lapsille. Päiväkodin toiminta-ajatuksena on tarjota isommassa ryhmässä lapsille suunniteltua ja ohjattua toimintaa, joka lähtee kunkin lapsen iän ja yksilöllisen kehityksen pohjalta. Päiväkoti tarjoaa myös erityiskasvatusta erityistä hoitoa tarvitseville lapsille.

7 7 3 PÄIVÄHOIDON KESKEISET PERIAATTEET JA VARHAISKASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄT 3.1 Lapsella on oikeus Turvallisiin ihmissuhteisiin. Turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen. Turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti. Tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Saada tarvitsemaansa erityistä tukea. Omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen. 3.2 Päivähoidon kasvatuspäämäärät Varhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjata lasta ihmisenä kasvamisessa. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisessä keskeistä on, että jokaisen lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisellä luodaan perusta sille, että kukin lapsi voi toimia ja kehittyä omana ainutlaatuisena persoonallisuutenaan. Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen tarkoittaa kasvatuspäämääränä sitä, että jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista. Lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin, erilaisiin kulttuureihin ja ympäristöihin. Itsenäisyyden asteittaisen lisäämisen päämääränä on auttaa lasta kasvamaan siten, että hän aikuisena kykenee huolehtimaan itsestään ja läheisistään ja tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. 3.3 Vasun eli varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on hyvinvoiva lapsi Toiminnassa näkyy hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Varhaiskasvatusympäristö on monipuolinen ja myönteinen Lapsi saa toimia itselleen ominaisin tavoin

8 8 Lapsen oppimisen iloa vaalitaan Kielen merkitys on keskeinen Kasvattajilla/kasvattajayhteisöllä on yhteinen etiikka ja kulttuuri Kasvattajayhteisö dokumentoi, arvioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa Kasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta, herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä ja työskentelevät kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Oppiminen ja oppimisympäristö Lapsi on synnynnäisesti utelias, hän haluaa oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi oppii parhaiten ollessaan aktiivinen ja kiinnostunut. Turvalliset ihmissuhteet ovat hyvän oppimisen perusta. Oppimiseen innostava monipuolinen ja joustava ympäristö herättää lapsissa mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteliaisuutta ja kannustaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään. 4.2 Leikki Lapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaan se tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessä. Leikki on luonteeltaan sosiaalista ja vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun. Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Leikissään lapset jäljittelevät ja luovat uutta. Kaikki, mikä näkyy leikissä, on lapselle merkityksellistä, vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei leikissä näykään. 4.3 Kieli Lapsi on alusta lähtien kiinnostunut ympäristöstään ja rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Tässä prosessissa kielen merkitys on keskeinen. Leikillä, saduilla, tarinoilla ja kielellisellä leikkimisellä (lorut, runot, hokemat) on varhaislapsuudessa erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle ja maailmankuvan syntymiselle.

9 9 Kirjallisuuden eri lajit kuuluvat alusta lähtien pienten lasten maailmaan. Ne tutustuttavat lasta monipuolisesti ympäröivään maailmaan, kielen rikkauksiin ja harjoittavat kuuntelutaitoja. Aluksi lapsi ilmaisee aikomuksiaan kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Hän tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida ja rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Samalla hän vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsensä hyväksymistä. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Kasvaessaan lapset liittävät leikissään kielen toimintaa, jolloin erityisesti leikin merkitys kielen oppimisessa korostuu. Päivähoidossa lapselle tarjotaan malleja kielen ja käsitteiden oppimiseen ja puhetta, jota hän ymmärtää. Virikkeellinen ja toiminnallinen kasvuympäristö tukee lapsen kielen kehitystä. 4.4 Liikkuminen Päivähoidon toiminnassa ja arjen valinnoissa on tärkeää, että lapsille annetaan mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen, joka on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Motorisen aktiivisuuden yhdistäminen toimintaan ja opetukseen lisää lasten oppimisen mahdollisuuksia. Liikkuminen on lapselle luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle. 4.5 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Lapsella tulee olla mahdollisuus toimia monipuolisesti taiteen eri alueilla. Taidetta tekevän ja kokevan lapsen maailmassa on oppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, musiikkia, ääniä, värejä, tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Taiteessa lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta.

10 Tutkiminen Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Lapsen oma kokemusmaailma sekä vuorovaikutus muiden lasten, aikuisten sekä lähiympäristön kanssa toimivat eri-ikäisten lasten oman tutkimisen innoittajina. Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa lapsessa oppimisen iloa. 5 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖT 5.1 Matemaattinen Matemaattisen sisällön alueella verrataan, päätellään ja lasketaan arkielämän tilanteissa leikinomaisesti, lapsia kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla. 5.2 Luonnontieteellinen Luonnon ilmiöihin perehdytään havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Näin ymmärretään, että ihminen on osa luontoa. Opitaan kunnioittamaan ja arvostamaan luontoa. 5.3 Historiallis-yhteiskunnallinen Lasten kanssa rakennetaan kuva menneisyydestä esineiden ja tarinoiden avulla. Tärkeää on tutustua kotiseutumme historiaan, nykyisyyteen ja erilaisiin kohteisiin. 5.4 Esteettinen Lapselle annetaan mahdollisuus omakohtaisiin aistimuksiin, tuntemuksiin ja kokemuksiin havaitsemalla, kuuntelemalla, tuntemalla, luomalla, kuvittelemalla ja kokemalla. Siihen sisältyy rytmiä ja musiikkia, taiteellista tekemistä ja kokemista, jännitystä ja iloa.

11 Eettinen Lasten jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joiden yhteydessä voidaan pohtia oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, totuutta ja valhetta. Myös oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen ja vapauden kysymyksiä voidaan käsitellä. Tärkeää on ottaa huomioon lapsen kehitystaso. Pelot, ahdistus ja syyllisyys kuuluvat myös lapsen elämään. Niitä käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi. 5.6 Uskonnollis-katsomuksellinen Tähän sisältöalueeseen kuuluvat hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteisiin, tapoihin ja käytäntöihin tutustutaan. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen ympärillä olevat erilaiset uskonnot ja katsomukset otetaan huomioon. Varhaiskasvatussuunnitelmassa vanhempien uskonnollis- katsomukselliset toiveet huomioidaan. 6 YHTEISTYÖ 6.1 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu ja oman lapsensa tuntemus. Henkilöstöllä on koulutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luomisesta. Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista ja toimintaa ohjaa lapsen edun ja oikeuksien toteuttaminen. Kasvatuskumppanuuteen liittyvistä arvoista, näkemyksistä ja vastuista tulee keskustella sekä henkilöstön kesken että vanhempien kanssa. Vanhemmille tulee järjestää mahdollisuus kasvatuskeskusteluihin. Omaa lasta koskevien keskustelujen lisäksi järjestetään myös yhteisiä kasvatuskeskusteluja yhdessä muiden vanhempien ja

12 12 koko henkilöstön kanssa. tulee edistää. Myös vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman varhain lapsen jollakin kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella mahdollinen tuen tarve ja luoda yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa yhteiset tavat toimia lapsen tukemiseksi. Myös ongelmatilanteissa lapsen vanhempien ja henkilöstön väliselle yhteistyösuhteelle tulee luoda kasvatuskumppanuuden ilmapiiri. 6.2 Vanhempien osallisuus toiminnan suunnittelussa Henkilöstö vastaa oman toimintayksikkönsä varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa suunnitelman sisältöön ja osallistua sen arviointiin yhdessä muiden vanhempien kanssa. Lähtökohtana vanhempien ja lasten suorittamalle arvioinnille on, että varhaiskasvatussuunnitelma on koko yhteisön yhdessä laatima, se on aktiivisessa käytössä ja sen sisältö on koko henkilöstön ja vanhempien tiedossa. 6.3 Verkostoyhteistyö Verkostoyhteistyötä tehdään koko laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa ja tarvittaessa myös seudullisesti. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat opetus-, perusturva-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntatoimi sekä seurakunnat ja järjestöt. Verkostoyhteistyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen riskitilanteissa. Toisena keskeisenä tavoitteena on moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen ja käyttö. 7 ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE Lapsen tuen ja tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä niihin liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet.

13 13 Tuki järjestetään mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Myös kasvatusympäristö mukautetaan lapselle sopivaksi. Päivittäistä toimintaa mukautetaan eriyttämällä, perustaitojen harjaannuttamisella sekä lapsen itsetunnon vahvistamisella. Eri tahoilla lapselle laaditut kasvatus-, kuntoutus- ja lapsen esiopetuksen suunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoitopaikkojen vaihtuessa tai lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta huolehditaan. Varhaiskasvatukseen liittyy myös muita tukipalveluja, esimerkiksi terapiat. Ne järjestetään kokonaiskuntoutuksena siten, että kasvatuksellinen ja lääketieteellinen kuntoutus muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Tämä edellyttää moniammatillista yhteistyötä. 8 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Varhaiskasvatus järjestetään tavallisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä, siten että lapsi kuuluu lapsiryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Varhaiskasvatuksen toteutuksessa edellytetään hyvää kulttuurista tuntemusta ja ymmärrystä, jotta erilaisten perheiden lasten tarpeita ja vanhempien kasvatukselle asettamia tavoitteita voidaan käsitellä henkilöstön ja vanhempien kesken tasavertaisesti ja vastavuoroisesti. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä.

14 14 9 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, KEHITTÄMINEN JA SEURANTA 9.1 Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen dokumentointi Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti sekä henkilöstön että vanhempien kanssa. Suunnitelma perustuu henkilöstön ja vanhempien yhdessä hoitosuhteen alussa laatimaan lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä. Henkilöstön tehtävänä on havainnoida lapsen kehitystä systemaattisesti ja tietoisesti ja ottaa havainnointitieto huomioon toiminnan suunnittelussa. Havainnot ja käytetyt menetelmät kirjataan yhteisesti sovitulla tavalla. 9.2 Työyhteisön toiminnan kehittäminen ja arviointi Varhaiskasvatuksen henkilöstö muodostaa moniammatillisen kasvattajayhteisön, jonka toiminta pohjautuu suomalaisen yhteiskunnan määrittelemissä asiakirjoissa oleviin sekä yhteisesti sovittuihin arvoihin ja toimintatapoihin. Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Oman työn pohtiminen ja arviointi auttavat kasvattajaa toimimaan tietoisesti, eettisesti ja ammatillisesti kestävien toimintaperiaatteiden mukaisesti. Kasvattajayhteisö dokumentoi, arvioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa. Arviointi on kehittämisen edellytys. Arvioinnin avulla määritetään miten asetetut tavoitteet on saavutettu sekä tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita. Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä ja työskentelevät kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti.

15 Laadun kehittäminen Laadukas varhaiskasvatus vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja sille asetettuihin odotuksiin. Punkalaitumen kunnan päivähoidosta on laadittu oma laatukäsikirja. Laatujärjestelmän ja laadun kehittämistyö edellyttää toiminnan jatkuvaa seuraamista, arvioimista ja dokumentointia.