32 liittoa, jäsentä. 114 maaottelua 27 maata vastaan. Ennätykset. Mestarit. Tilastoja. Osoitteita. Toimintakertomus v:lta 1963

Transkriptio

1 32 liittoa, jäsentä 114 maaottelua 27 maata vastaan Ennätykset Mestarit Tilastoja Osoitteita Toimintakertomus v:lta

2 Suomen Valtakunnan Urheiluliiton VUOSIK.IRJA 1964 ja SVU L:n VUOSIKERTOMUS AUHA-YHTIÖT monipuolista vaku utuspalvel ua

3 Rohkaisevia näköaloja Oy Kirjapaino Kvartto Ab, Helsinki 1964 Tämä Suomen Val!takunnan Urheiluliiton vuosikirja kertoo suurten ponnistusten ja erinomaisten tulosten urheiluvuodesta. SVUL:n jäsenliittojen ja jäsenpiirien suppeakin esittely riittänee osoittamaan, että urheilumme valtakunnallinen uudelleen järjestely on nyttemmin saavuttanut laajamittaiset ja tehokkaat rakenteelliset ja toiminnalliset kehykset. Kahden viime vuoden aikana on tapahtunut oloissamme ihmeteltävää yhtymistä kansan elinvoimaa lujittavaan ja velvoittavaan työhön. Kahdessa vuodessa on SVUL:n jäsenliittojen lukumäärä lisääntynyt 14:11a ja vuonna jälleen neljä uutta liittoa liittyi samaan vapaaehtoiseen ja aatteelliseen, kansalliseen urheiluliikkeeseemme. Niinpä SVUL:n jäsenmäärä vuoden vaihteessa oli kunnioitettavan suuri, henkilöä. On mitä rohkaisevinta, että. kaikki muut urheilumme keskusliitot yhtä liittoa lukuunottamatta sallivat seurojensa ja jäsentensä vapaasti osallistua oman harkintansa mukaan urheilumme yhteiseen rakennustyöhön, yhteiseen rehtiin kilvoitteluun. Toivon jokaisen tämän kirjan lukijan Itulevan vakuuttuneeksi siitä, että Suomen Valtakunnan Urheiluliiton piirissä tapahtuva työ tehdään maamme urheilun ylväitä perinteitä vaalien ja uskon, että tämän kirjan kertomart saavutukset kannustavat jokaista urheilumme ystävää jatkuviin ponnistuksiin nuorisomme parhaaksi sekä kansamme henkisen ja fyysisen kunnon kohottamiseksi. A k s e li Ka s k e 1 a

4 4 5 SVUL VALTAKUNN ALLINEN SUUR]ÄR]ESTÖ VOIMI STUMISTA, TEHOSTUMISTA v. SUUREN KEHITYKSEN VUOSIKYMMEN vv J äsenistö: liittoa 27 liittoa Lisäys v. 4 liittoa Vuosi J äseniä Seuroja / Kyläosastoja Liittoja / Uudet jäsentä jäsentä jäsentä / Toiminta: Piirij oh toisia koulutustilaisuuksia tilaisuutta tilaisuutta niissä osanottajia osanottajaa osanottajaa Henkilökohtaisia kilpailuja kilpailua kilpailua Joukkuekilpailuja kilpailua kilpailua tilaisuutta osanottajaa kilpailua kilpailua / Käsipallol / / / / / Kaunoluistelu!. Kuntourheilul. Lentopallol. Ampujainl. Ratsastajain!. GoliL Soutul Kanootti!. Tennisi. 5-ottelul / pöytätennisl. Sulkapallo!. Judo!. Moottoril / Purj eh tij a!. huhtikuun lop_ puun mennessä

5 6 Professori Paavo Koli Leikki, liikunta ja yhteiskunta Liikunta on ikivanha yhteiskunnallinen instituutio. Jo muinaiset sivistys kansat omaksuivat liikunnan järjestelmällisen kasvatuksen välineeksi. Antiikin kreikkalaiset pitivät suurimmassa arvossa juoksua, sen lisäksi myös hyppy- ja heittoharjoitukset kuuluivat poikakasvatukseen. Juoksun arvoa helleenisessä kulttuurissa heijastaa omalla tavallaan se, että lääketieteen isä Hippokrates määräsi eräille potilailleen juoksuhoitoa. Roomalaisilla taas painin harjoitus aloitettiin jo varhain nuorisokouluissa. Paini on ollut myös Japanissa ikivanha nuorison kasvatuskeino. Kerrotaanpa erään Japanin valtaistuinriidankin tulleen ratkaistuksi veljeksien painiottelulla. Muinaiset persialaiset ja egyptiläiset harrastivat etenkin marssia, juoksua ja keihäänheittoa. Sotilaskunnon kehittäminen oli liikunnan ensisijainen tavoite näiden kansojen parissa. Myös eräiden luonnonkansojen liikuntaharrastusten on havaittu palvelevan käytännön tarpeita. Niinpä eskimot ovat harjoittaneet juoksua ja pitäneet juoksukilpailuja yksipuolisen kajakissa istumisen ja ylä ruumista rasittavan melomisen vastapainoksi. Primitiivisten kansojen liikuntaharrastukset ovat kuitenkin harvoin ilmentyneet näin järkiperäisinä. Luonnonkansojen leikit, pelit ja tanssit ovat liittyneet läheisesti maagisiin ja uskonnollisiin menoihin. On kiinnostavaa todeta, että erilaisten pelien katsotaan yleisesti johtavan alkunsa uskonnollisista menoista. Liikunnalla on siten ollut kautta aikojen hyvin erilaisia yhteiskunnallisia funktioita. Se on palvellut tai edesauttanut erilaisten ja eritasoisten yhteiskuntien pyrkimyksiä niin kasvatuksen, terveydenhoidon, sotilastoimen, elinkeinoelämän kuin myös uskonnollisen elämän alueella. Liikuntainstituutio on sananmukaisesti kukoistanut monissa muinaisten aikojen kulttuureissa. Ainutlaatuisen aseman ja merkityksen se näyttää myös saavuttaneen aikamme teollisissa yhteiskunnissa. Liikunnasta on muodostunut muutamassa vuosikymmenessä maailmanlaajuinen sosiaalinen liike. Sen aluevaltaukset ovat olleet hämmästyttävän nopeita ja lisäksi se näyttää löytävän alati uusia versomismuotoja. Aikamme ihminen liikkuu sekä yksin että yhdessä, osin omaehtoisesti ja osin erilaisten sosiaalisten järjestelmien ohjaamana. Seuramuotoisena toimintana liikunta on levittäytynyt kaikkiin yhteiskunnan sosiaalisiin ryhmiin. Yhteiskunta on jopa virallistanut liikunnan asettamalla sen pakolliseksi eräillä toimintavyöhykkeillä, kuten koulu- ja puolustuslaitoksissa. Liikuntaa on jäsennetty ja järjestetty myös lukuisilla muilla keinoin. Perinteellisiltä alueilta on tunkeutunut liikunnan rönsyjä myös huviteollisuuden viihteen maailmaan. Liikunta on samanaikaisesti myös ammatillistunut ja kaupallistunut. Loppujen lopuksi se on vielä politisoitunut; riidat ja valtajännitykset ovat viimeksi ponnahtane et esiin kuvatun kehityksen vanavedessä. Liikunta näyttää siten ulottaneen virikkeitään kaikkialle samalla haarautuen ja kerros tuen mitä monisäikeisimmäksi ja värikkäimmäksi yhteiskunnalliseksi toiminnaksi. Tätä taustaa vasten on erittäin houkuttelevaa kysyä, mitkä ovat liikunnan funktiot nyky-yhteiskunnan ja aikamme ihmisen kannalta. Liikuntaelämällä on ehkä nykyisin monia sellaisia tehtäviä tai seurauksia, joita emme tule arkikiireissä havainneeksi tai miettineeksi. Erityisen kiinnostavaa on yrittää selvittää, voidaanko oman liikuntakulttuurimme likeiseltä taustalta löytää sellaisia sosiaalisia aineksia tai piirteitä, joiden avulla on mielekästä tulkita nykyisen kilpaurheilumme paljon puhuttua lamaa tai laskukautta. Sanotaanhan, että nykyisyyttä ymmärrämme parhaiten menneisyyden valossa. Sama asia on lausuttu koskemaan kulttuurin yleisiä yhteyksiä siten, että perinnäisten tapojen ja arvostusten kautta ohjailee mennyt aika tämän päivän ajatteluamme ja tekojamme. Katseen suuntaaminen kansallisen kulttuurimme eräisiin kriitillisiin vaiheisiin voi antaa, tätä ajatustapaa seuraten hyvinkin hedelmällisiä tulkintavälineitä. Tällöin on tarpeen yrittää rajata eräitä liikuntakulttuurimme kannalta selviä kehitysjaksoja sekä tarkastella 7

6 8 liikunnan tehtävien ja merkityksen muutosta pitemmän aikakaaren puitteissa. Kiinnitämme aluksi huomion perinteelliseen kyläyhteisöön ja koetamme tarkastella tuonaikaista yhteiskunnallista elämäntilannetta liikunnan edellytysten ja muotojen kannalta. Sen jälkeen valotamme liikunta-arvojen ja -muotojen yhteyksiä teolliseen ja kansalliseen murrokseen. Kristillisen yhtenäiskulttuurin on katsottu voimakkaasti sävyttäneen sata vuotta sitten vallinneen perinteellisen kyläyhteisön elämää. Kristillis-pohjaiset tarkoitusperät, tavat ja uskomukset ohjasivat toisin sanoen laajalti inhimillisiä pyrkimyksiä. Kansamme historialliset kohtalot, sen maantieteellinen sijainti ja uhanalainen elämä lienevät luoneet otollisen maaperän syvästi uskonnollisen elämäntunteen muodostumiselle. Kristillisen yhtenäiskulttuurin on katsottu vaikuttaneen syvällekäyvästi ankeissa, turvattomissa ja karuissa olosuhteissa eläneisiin suomalaiseen mieheen ja naiseen. Edesmenneen suomalaisen kulttuurikriitikon kynä on piirtänyt nämä elämänolosuhteiden jäljet terävästi seuraavaan tapaan: SVUL:n liittokokouksen kaukainen vieras, Tunisian urheiluministeri Mohamed Mzali, kahvitauolla SVUL:n puheenjohtajan Akseli Kaskelan seurassa. Sen mukaan mitä tiedämme omakohtaisesti tai toisten kertomuksista viime vuosisadan alkupuolen ja loppupuolenkin ihmisistä, oli heissä jotain kovaksikeitettyä hyveellisyyttä sellaisen luonteen ydin, jota ei timanttikaan olisi voinut leikata. Voimakas säätyero piti yllä tätä väkevää moraalia. Lasten kasvatus oli oikeamielistä mutta kovaa eikä siihen liittynyt sitä tunteilua kuin omaan vuosisataam~e, laste.n vuosisataan... Sääty-yhteiskunta antaa meille avaimen noiden aikojen ymmärtämiseen. Suuri merkitys oli ollut herännäisliikkeillä, jotka leimasivat synniksi kaiken elämänilon. Siveellisesti ankara 1800-luku antoi mieliin sen vakavan pohjavireen ja ryhtiin sen arvokkuuden, jonka muistamme vielä vanhimmasta näkemästämme polvesta. Pelkistäen voi sanoa, että Suomessa perinteellisen kyläyhteisön kauden ihmiset elivät yhteisönsä vaatimusten tai tapojen sitomina. Yhteisön toimintasäännöt olivat sekä jyrkkiä että rajoittavia, lokeroiden ja aidaten ihmisten käyttäytymismahdollisuuksia. Sosiaalinen sidonnaisuus kahlitsi eritoten tunne-elämän kehitystä: hyveellinen, hillitty, ankara ja iloton elämänpiiri rakensi vahvoja tunnemuureja estäen tai kieltäen mieluisten tunnetilojen kokemisen. Yhteisö ei toisin sanoen sallinut ihmisen astua ulos ahtaista tottumusten ja tapojen vanoista sekä kuuliaisuuden, pelonsävyisen kunnioituksen ja ilottomuuden kehästä. Kyläyhteisön ihmisen oli kaiken todennäköisyyden mukaan vaikea poiketa edes satunnaisesti sivuun todellisesta elämänkulusta, toiseen todellisuuteen. Tässä onkin liikunnan tutkimukselle hedelmällinen lähtökohta. Nykyajan johtavat psykoanalyytikot korostavat, että ihmisen tulee päästä aika-ajoin 'lomalle' todellisuudesta. Leikki laajassa mielessä, johon liikunta voidaan sisällyttää, tarjoaa luonnollisen väylän virkistymiseen. Todellisuudesta 'lomalle' pääsyn katsotaan olevan aikuiselle tärkeää sen vuoksi, että ihminen on täysin inhimillinen vain leikkiessään. Samat näkökohdat on Schiller ilmaissut kääntäen siten, että ihmiset, jotka eivät leiki, käyvät helposti vaarallisiksi. Leikki, kuten työkin, ovat näin nähtynä itsetarkoituksellisia pyrkimyksiä. Leikissä puretaan energiaa, joka muutoin torjuttaisiin suurella vaivalla tai joka purkautuisi vahingollisella tavalla. Kysymys ei ole siten pelkästään liikaenergian kulutuksesta, vaan leikillä nähdään olevan selväpiirteinen tehtävänsä. Leikki sallii ihmisen ilmaista täysipainoisesti itseään ja toteuttaa inhimillistä olemustaan: Leikki kannustaa kasvua ja kehitystä paremmin kuin työ, koska se täyttää luonnon vaatimukset aidosti ja välittömästi. Sama asia on ilmaistu myös siten, että ihminen pystyy edistämään elämää, mutta jos nämä 9

7 10 mahdollisuudet estyvät, purkautuu sama energia tuhoavassa muodossa. Edellä todettiin, että siveellisesti ankara 1800-luku iskosti ihmisten mieliin vakavan pohjavireen. Huvi ja leikki eivät juuri saaneet sijaa tuon ajan ihmisten arjessa. Elettiin tosikkojen yhteisössä, jossa vakavamielisyys ja totisuus olivat, Kiveä lainaten, elon pylväitä. Mielenterveyden asiantuntijoiden mukaan ihmisiä olisi kannustettava harjaantumaan eri leikkimistapoihin eri olosuhteissa. Tähän viitaten voi sanoa, että kyläyhteisö yksinomaan harjoitti jäseniään pienestä pitäen suhtautumaan inhimilliseen vaellukseen hartaalla ja totisella vakavuudella. Sosiaalisen todellisuuden asettamat rajoitukset estivät ihmistä vapautumasta uskonsiteistä, omantunnon pakotteista ja säädyllisen pidättyväisyyden paineesta. Vakava elämänpiiri ei suvainnut ilakointia ja leikkisyyttä, vaan pyrki ne tukahduttamaan. Kokemisen ja tuntemisen kanavoittaminen ja rajaaminen arkisen työn alueelle perustui näkemykseen, että nautinnon kukkaset on kerättävä velvollisuuden vainiolta. On kiinnostavaa kysyä, mitä seurauksia kuvatulla tummansävyisellä ja raskaalla elämäntunteella on ollut viime vuosisadan ihmisten ja yhteisöjen toimintaan. Kyläyhteiskunnan liikuntaharrastukset näyttävät rajoittuneen eräisiin kansanomaisiin urheiluja voimailumuotoihin. Talvinen 'tupaurheilu' sai ilmauksensa väkikartunvedossa, painissa, käsivängässä sekä moninaisissa voima-, notkeus- ja hyppytempuissa. Kesäinen kisatarve taas purkautui lähinnä pallopeleihin, hippa- ja karttujuoksuun sekä kiekon- ja kiirikanlyöntiin. Järjestettiinpä kylien välisiä ryhmäotteluitakin. Liikuntaharrastus oli näin perin alkukantaista, raa'an voiman jäyhää ja kömpelöä harjoittamista ja purkamista. Halukkaasti on osoitettu, että mainitut liikuntamuodot ilmentävät varsin selvästi aggressiivista ainesta: fyysinen vallanhalu tai väkivalta kohdistuu joko kanssaihmiseen tai sitten palloon ja kiekkoon, jota heitetään ja lyödään. Kyläyhteisön patoutuneen agressiivisuuden on katsottu edellistä selväpiirteisemmin purkautuneen kylätappeluihin. Kylätappeluinstituutio on tarjonnut tri Haavio Mannilan mukaan maalaisnuorisolle tilaisuuden yhdessäoloon ja voimainkoetukseen, mikä myöhemmin siirtyi nuoriso- ja urheiluseurojen tehtäväksi. Kylätappeluissa on ollut havaittavissa eräässä mielessä etukäteen suunniteltuja ja taiten valmisteltuja, osin sotaisen mutta kuitenkin enemmän urheilullisen kanssakäymisen muotoja. Etelä-Karjalassa oli tavanomaista tapella häitten yhteydessä. Raittitaistelut ovat taas olleet länsisuomalainen ilmiö. Ensi kuulemalta on vaikea nähdä kylätappelussa liikunnallista tarkoitusta. Kysymyksessä on kuitenkin ollut tämän sanonnan varsinaisessa mielessä kylätappeluiden kukoistusaikana mitä aidoin liikunnallinen ottelu ilmaus. Tri Haavio-Mannila on tutkimuksessaan osoittanut, että kylätappelut olivat laajalla alueella hyväksytty ja vakiintunut nuorukaisryhmän toimintamuoto. Kyläyhteisöiden piirissä on suhtauduttu kylätappeluihin kuin normaaliin, asiaankuuluvaan ilmiöön, ei kuten poikkeukselliseen pahantekoon. Ilmeisesti oivallettiin kylätappeluiden tarpeellisuus. Ne ovat olleet tärkeitä tuonaikaisen kylähengen lisäämisen kannalta; kyläyhteisön jäsenten keskinäinen solidaarisuus on ollut vainiopakon, kyläjärjestyksen ja työliittojen aikakaudella välttämätön aineellisen toimeentulon edellytys. Tappelujen eräänä tarkoituksena on ollut estää sellainen oman kylän tyttöjen seurustelu vieraiden kanssa, mikä voisi johtaa avioliittoon. Ihmisyksilön tärkeät perustarpeet, kuten tunnustuksen ja arvonannon tarpeet ovat saaneet myös tyydytyksen kylätappeluiden avulla. Niinpä pelkäämättömintä ja rohkeinta tappelijaa ylistettiin ja kunnioitettiin samoin kuin nykyään eteviä urheilijoita. Liittokokouksen esitelmöitsijä prof. Kaarlo Hartiala (oik.) seu1'ustelussa voimistelun maailmanmestarin ja olympiavoittajan tri Heikki Savolaisen (kesk.) ja prof, Lau7'i Pihkalan kanssa. 11

8 12 Kyläyhteisön suopea suhtautuminen kylien välisiin nuorukaistappeluihin antaa aiheen olettaa, että selvästi urheilullisen tappeluottelun piilofunktio on ollut avata agressioiden 'venttiilit'. Kylätappelut osoittautuivat kuitenkin ajan oloon liian sovinnaisiksi ja siivoiksi tähän tarkoitukseen. Tavanomaisten sääntöjen sitomasta tappelusta liu'uttiin aste asteelta väkivaltaisiin aseellisiin koitoksiin. Puukkojunkkareiden verinen valtakausi edustaa tämän kehityksen huipentumaa. Henki- ja väkivaltarikokset lisääntyivät jyrkästi. Kylätappeluinstituutin rappeutuminen merkitsi ennenkaikkea sitä, että siirryttiin 'ritarillisista' kyläotteluista joukkuekoitoksista hurjastelevaan yksilökohtaiseen puukko~ooloiluun. Kuvaannollisesti voi sanoa, että ylipatoutunut ja kireä 'minä itse' karkasi alkuvoimaisen rajuna kyläyhteisön satojen vuosien holhouksesta ja kahleista. Lukuisat eri tekijät myötävaikuttivat vanhan kyläyhteisön muotojen ja merkityksen häviämiseen. Niiden erittelyyn ei ole kuitenkaan aihetta tässä yhteydessä. Kiinnostavampaa on koettaa tulkita vanhan kyläyhteisön tuottaman 'tosikon' muotokuvaa. Tosikkoihmistyypin tarkempi kuvailu on hyödyllistä senvuoksi, että sen avulla on mahdollista eräiltä osin selittää sekä suomalaisen urheilun nousu maineeseen ja suuruuteen että myös urheilumme joutuminen sille nykyisin ominaiseen laskukauteen. Harjaantumattomuus leikinomaiseen energiankäyttöön on epäilemättä ollyt kyläyhteisön kasvattaman ihmisen peruspiirre. Tunteilun kieltävä ja siveellisesti ankara ilmapiiri muotoilivat jumala~?e~.käävän tosikon, aran ja järeän voimaihmisen. Ilottoman ja leiklsta osattomaksi jääneen ongelman muodosti, miten hillitä ahtaan elämäntilanteen synnyttämät sisäiset jännitykset ja miten p~rkaa niiden ylipaine. Sisukas työnteko, joka ilmeni pitkän päivan raadantana, tarjosi tähän luonnollisimman kanavan. Työn ja arjen maailmassa kulikin hallitseva pääosa voimavaroja. Rentoutumistilanteita oli harvoin, ja rentouturniskyky sinänsä perin alhainen. Jälkimmäiseen voi lisätä, että kyläyhteisön ihminen oli harvoissa harrastuksissaankin totinen. Sama tosimieli leimasi häne?- liikuntapyrkimyksiäänkin. Pelkistetysti sanoen: tosikko pystyi purkamaan itseään etupäässä raa'an voiman muodossa. Tosiko~ turvautuminen puukkoon on nähtävä juuri tässä valossa. Ench Fromm on sanonut, että tuhoaminen on elämättömän elämän tulosta.,y?teisöstään viimein irroittautunut tosikko, joka ei O~lut tottunut leikkimään, kävi vaaralliseksi ja alkoi purkaa energiaansa tuhoavassa muodossa. Elämätön elämä sai ilmauksensa pahansuisessa räyhäämisessä, mallassaunojen juopottelussa, tapoissa ja muussa väkivaltaisessa käyttäytymisessä. Yrjö Niiniluoto on esittänyt kirjassaan Mitä on olla suomalainen, että suomalaiselle on tunnusomaista olla pienissä asioissa heikko, jopa alamittainen. Suurissa asioissa, hädän hetkellä ja kansallisissa kriiseissä ylletään kuitenkin yksimielisyyteen ja rohkeuteen, suuriin tekoihin työssä ja taistelussa. Nämä piirteet sopivat hyvin tosikon muotokuvaan. Hänen ajattelu- ja tuntemistapansa on edellä kuvatun elämäntilanteen tuloksena jäykkää, jähmeätä ja hidasta. Ryhtyäkseen toimintaan hän tarvitsee voimakkaita yllykkeitä. Uhanalaisissa ja dramaattisissa tilanteissa hän näyttää olevan parhaimmillaan. Prof. Aimo Halila on tutkimuksessaan osoittanut, miten suomalainen voimistelu ja urheilu kohosivat kukoistukseensa juuri tämänkaltaisten olosuhteiden keskeltä. Halila katsoo, että maamme vaaranalainen valtiollinen asema vaikutti jopa ratkaisevalla tavalla Suomen liikuntakulttuurin nousuun ja luonteeseen. Liikuntakulttuuri ilmensi, näin hän tähdentää, ajan 'kapinallista henkeä'. Kansallisromantiikka jätti näkyvän leimansa suomalaiseen voimisteluun ja urheiluun: uudenaikaisessa liikunnassa Suomi ilmensi alkuvoimaansa. Maamme voimistelu- ja urheiluliike kytkeytyi, prof. Halila kirjoittaa... alun alkaen enemmän tai vähemmän tietoisesti itsenäisyys- ja maanpuolustuskysymykseen, ISOO-luvun alussa nimenomaan puolustautumiseen Venäjän tsaarin sortovaltaa vastaan". Voimistelu- ja urheiluseurojen perustaminen myöhempinä vuosikymmeninä on nähty osin vastarinnan ilmaukseksi laittomille asevelvollisuuskutsunnoille. Tätä tulkintataustaa vasten on ilmeistä, että aktiivinen liikuntaharrastus oli jo viime vuosisadan lopulla ja etenkin vuosisadan vaihteessa kansakuntamme itsenäistymiseen saakka laajojen kansankerrosten vastaus yhteiskunnallisesta murroksesta esiintulleeseen vaatimukseen, että isänmaallisuuden tuli purkautua tekoina ja ponnistuksina. Maamme voimakkaasti versonneen liikuntaharrastuksen aatteellisessa maaperässä oli muitakin kuin kansallista itsenäisyyttä, voimaa ja uljuutta korostavia aineksia. Uushellenismi myötä vaikutti myös tärkeällä tavalla liikuntaharrastusten yleistymiseen. Terveys, sopusuhtaisuus, kauneus ja notkeus kohosivat yleisiksi yhteiskunnallisiksi yllykkeiksi. Pyrkimys voimakkaaseen ja puhtaaseen ilmapiiriin koettiin yleiseksi tarpeeksi etenkin kaupunkiyhteisöissä, joissa teollistumisen synnyttämät monet epäkohdat olivat perin räikeästi esillä. Sosiaalinen eetos sävytti sekin omalla tavallaan liikuntaharrastuksen nousua; voimistelun ja urheilun uskottiin laukaise- 13

9 14 15 van ryhmäjännityksiä sekä lähentävän ja yhdistävän puolue- ja muiden eturiitojen alla elävää kansaa. Lukuisat muut tekijät tietenkin myötävaikuttivat liikuntakulttuurimme nousuun. Uhanalainen ja dramaattinen elämäntilanne lienee kuitenkin muodostanut pääasiallisen kannusteen hidasliikkeisen tosikko-suomalaisen liikuntaharrastukselle. Kuvaa täydentää hyvin se Halilan tulkinta, että urheilusta tuli suosittu joukkoliike sen jännityksen ja eräänlaisen draamallisuuden vuoksi. Lisäksi se tarjosi oivan tilaisuuden suomalaisille ominaiseen sankari-palvontaan. Halila kirjoittaa: ~ Arvojen korkein ruumiillistuma vitaalisten arvojen piirissä oli voittaja, sankari. Hänessä 'penkkiurheilijakin' palvoi omaa elämäntahtoaan. Voittajan, sankarin ihailu oli tyypillistä jo kyläyhteisön suomalaiselle. Koruttomalla tavalla kertoo tästä prof. Yrjö Alanen seuraavasti: Felkäämättömintä ja rohkeinta tappelijaa ylistettiin ja kunnioitettiin samoin kuin nykyään eteviä urheilijoita. Varsinkin olivat murhalaulut omiaan mieliään kiihottamaan. Niitä sepitettiin kaikista miehen tapoista ja suuremmista tappeluista. Tappaja niissä sai tavallisesti ylistyksensä, hänen puukkoaan kuvailtiin teräväksi ja lyöntiään tehokkaaksh. Tappelua ja tappelijoita ihannoivien laulujen katsoo tri Haavio Mannila osaltaan osoittavan, että kylätappeluinstituutiolla on ollut yleisesti hyväksytty, tunnustettu ja arvostettu asema kyläyhteisön piirissä. Tappajalaulujen yleisyys ja niiden sisältö tukevat yhtälailla näkemystä aggressiivisesta aineksesta suomalaisessa tosikkoyksilössä. Voittajan, sankarin ihailu ja palvonta kumpuavat samasta sisäisen jännityksen voimavarastosta. Voittajaksi, sankariksi pyrkiminenkin ilmentää siten omalla tavallaan tosikon aggressiivista perusiatausta, patoutuneen elämänvoiman purkausta. Suomalainen tosikko-yksilö omaa siten yleviä kilpaihanteita. Hänen tosimielisyytensä voi piiskata häntä uljaisiin saavutuksiin. Edellytyksenä kuitenkin näyttää olevan, että hänen elämäntilanteessaan on voimakkaasti dramaattisia yllykkeitä. Niitä oli kosolti tarjolla vuosisadan alkukymmenten Suomessa. Autonominen Suomi kohosi lyhyessä ajassa urheilukansana maailman kansakuntien ensimmäisten joukkoon. Halila viittaa tätä kysymystä käsitellessään siihen, että aivan samoin kuin Suomen taiteilijat ponnistivat maataan maailmankartalle Suomen urheilijat koettivat voittoihin pyrkien parhaansa. Tämän kehitys tapahtuman seuraukset hän tiivistää seuraavasti: Vuoden 1964 kultamitalimies n :o 1, ~ero Mä n t y r a n ~ a, yalta~ Seefeldissä talviolympiakisojen 15 3a 30 km:n kultamtta~tt ~ek.~ varmisti ankkurina Suomen hopeamitalin 4 X 10 km:n Vtestissa.

10 16 Tämä oli omiaan yhä vauhdittamaan ennätysurheilusuuntausta tavoitteena ja tunnuksena: Suomi voittoon! Laajojen väestökerrosten liikuntakulttuurin edistäminen jäi silloin pakostakin vähäisemmän huomion kohteeksi. Toisaalta tosin loistavat voitot ja ihannoidut voittajat tempasivat esimerkillään mukaan monia ja siten massojenkin liikuntaharrastus voimistui. Kun tarkastellaan suomalaisten saavutuksia urheilun eri aloilla aina nykypäiviin saakka, siinä näyttäytyy silmiinpistävänä seuraava piirre: suomalaiset ovat yltäneet alun alkaen voittoihin kestävyys- ja voimalajeissa. Näin on ollut laita aina toisen maailmansodan aatto on asti. Maailmansodan jälkeen Suomi putoaa romahtaen kestävyys- ja voimalajiasemastaan. Menestyminen herkkyyttä, ponnistusta ja vauhtia edellyttävissä lajeissa tulee uutena piirteenä suomalaiseen urheiluun viisikymmenluvulla. Suomalaisten yltäminen voittoihin kestävyys- ja voimalajeissa itsenäistymisponnistusten kautena on piirtämämme tosikko-yksilön kuvaa katsellen mitä luonnollisin ilmiö. Erityisesti painissa ja juoksuissa, mutta myös heitoissa on itsetunnossaan heräävä suomalainen saanut oivallisen tilaisuuden purkaa tuhlaten voimavarojaan. Voimistelun ja urheilun harjoittaminen ei ollut tarkoituksetonta ja turhanpäiväistä puuhaa. Kysymyksessä oli sublimoitu taistelutilanne, valmistuminen otteluun, jossa panoksena oli kansakunnan maine ja kunnia. Toiminta liikunnan alueella edellytti uhrautuvaa mieltä, sitä harjoitettiin hartaudella. Tämä asennoituminen siivitti suomalaista urheilijaa aina nelikymmenluvun alkuun saakka. Suojeluskuntaliike vahvisti ja ylläpiti omalta osalta tätä aatteellista intoa. Itsenäisyyshuuman seestyttyä, sotien tauottua ja vaaravuosikymmenien yleensä taakse jäätyä urheiluhurmakin hilliintyi. Dramaattiset olosuhteet olivat poistuneet, aatteelliset yllykkeet olivat menettäneet tehonsa. Kilpaurheilu ei ollut enää entinen 'suuri asia', jolle pyhittää itsensä. Sen tavoitteet ja tarkoitusperät alkoivat madaltua. Aikaisemmat liikunnan motiiviyhteydet ikäänkuin katkesivat. Lyhyesti sanoen: kansallistunne ei enää juoksuttanut suomalaista. Korkeat aatteelliset tunnukset himmentyivät urheilukentillä kilvoittelusta. Liikunnan menettäessä näin aatteellista ylevyyttään suomalainen urheilija on joutunut pulaan. Urheilutekojen odotukset kohdistuvat häneen voimakkaina, mutta sisäinen tuli on kalvahko ja riittämätön innostamaan. Pula johtuu pääosaltaan siitä, että kilpaurheilusta on tullut itsetarkoitus. Karrelle palaneiden yhteiskunnallisten vaikuttimien tilalle ei ole kyetty sytyttämään uusia. Vai- keudet johtuvat myös paljon siitä, että suomalainen ei vieläkään osaa eikä uskalla leikkiä leikin vuoksi. Ajattelu- ja tuntemistapamme on yhä jäykkää, vakaata ja virallista. Meissä on vääjäämättömästi yhä paljon tosikkoa. Leikki viekottaa meitä, mutta se koetaan samalla joko epäsovinnaiseksi tai joutavaksi. Estoisuus leikittäessä merkitsee taas sitä, että ei pystytä heittämään elämänohjaksia hilpeästi valloilleen. Sanotaan, että leikki suo lepoa ja antaa mahdollisuuden elämänvoiman aitoon puhdistumiseen. Leikkiestoinen suomalainen joutuu etsimään vapautusta sisäisistä jännityksistään muita väyliä. Silmiinpistävän usein hän purkaa itseään jankuttamisen, riidan, tappelun ja vihottelun muodossa. Asiantuntijat korostavat, että leikki ja erityisesti pelileikit suovat ihmiselle tilaisuuden riemuvoittoihin, jotka vaikuttavat arkipäivän vaivoissa ja rasituksissa saatujen iskujen vastapainona. Herkkätunteinen minä korvaa elämässä kokemansa vastoinkäymiset suurilla voitoilla leikin maailmassa. Kilpapeli tietenkin aiheuttaa myös tappioita, mutta siihen osallistutaan leikinvaraisesti, tappiokaan ei ole tappio, koska kaikki oli vain leikkiä. Suomalaisessa urheilukasvatuksessa ja liikuntaharrastuksessa olisi annettava tärkeä sija juuri pelileikeille ja joukkuekoitoksille. Kilpaurheilumme on yhä valtaosaltaan yksilösuorittajaa suosiva. Näin on ollut aina siitä alkaen, kun maamme voimistelu- ja urheiluseurat ottivat 1900-luvun alussa yksilöllisen kilpaurheilun määrätietoisen kehittämisen keskeiseksi tehtäväkseen. Yksilösuorittajat arvostetaan korkealle myös kulttuurimme monilla muilla lohkoilla. Yhteiskuntamme koulujärjestelmässä korostuu yksilösuorituksen arvo näkyvimmällä tavalla. Ankarat karsinnat, yksilöiden välisen kilpahengen ylläpito, epäonnistumisten tuntuva rankaiseminen ja yhteistoiminnan enemmän tai vähemmän selvä kieltäminen ovat sen eräitä esimerkkejä. Onkin todennäköistä, että juuri koulun kasvatusihanteet ja -periaatteet määräävät tärkeältä osalta yhteiskunnan liikuntaharrastusten muotojen ja liikuntamotiivien kehitystä. Tätä yhteyttä on kiintoisaa valaista anglosaksisten maiden esimerkeillä. Amerikkalaisen kilpaurheilun menestys voidaan osaltaan selittää amerikkalaisen koulun kasvatus- ja toimintaperiaatteiden valossa. Amerikkalainen urheilu on perusluonteeltaan vahvasti koulu-urheilua. Urheilukoitokset ovat pääosaltaan koulujen välisiä tapahtumia. Näin on asianlaita niin amerikkalaiseen oppikouluun kuin myös korkeakouluihin nähden. Koulu on samankaltaisten yhteisö, jossa yhdessäololla on jo sinänsä tärkeä sija. Lisäksi on korostettava, että amerikkalainen koulu tukee tarkoi- 17 2

11 18 tuksellisesti sosiaalisten taitojen harjoittamista. Tämä tapahtuu sekä aineopetuksen yhteydessä että vapaa-ajan vietossa. Yksilöiden välistä kilpaa pyritään kaikin keinoin välttämään. Taito elää joukossa ja osallistua aktiivisesti sen harrastuksiin, kyky 'pelata yhteen' ovat kaikkea koulutoimintaa sävyttävä kasvatuksellinen päämäärä. Urheiluharrastukset nojaavat samoihin näkökohtiin. Niinpä urheiluleikit ovat kaikessa etualalla. Leikkimisen ohessa valmistaudutaan myös vakavampiin tavoitteisiin: voittamaan kouluna koulujen välisissä kilvoissa. Toisin sanoen: kilpailumotiivit juurrutetaan alun alkaen toveriryhmien ja laajemman koululaisyhteisön sosiaaliseen organisaatioon. Urheillaan samaan aikaan toveriryhmän ja tärkeää tehtäväänsä suorittavan edustusryhmän jäseninä. Ryhmätilanne kannustaa kilpasuoritukseen kahdessa mielessä: 1) se tarjoaa aidon mahdollisuuden antautua toverileikkiin täysin rinnoin ja 2) ryhmäsolidaarisuus virittää jättiläisponnistuksiin. Nuorison kasvatuksella on pyritty Englannissa samoihin päämääriin jo huomattavasti kauemmin. Koulu-uran varhaisvaiheesta alkaen vaimennutaan sosiaalisuuteen, yhteistoimintaan ja korkeaan 'pelih enkeen' eri elämäntilanteissa. On syytä palauttaa mieleen, että Etonin, Harrowin ja Rugbyn poikakouluissa syntyivät jo l800-luvun ensimmäisellä kolmanneksella nykyaikaisen urheilun rinnalla uudet pallopelit: jalkapallo, kriketti ja nurmipallo. Englannin menestyksellä kansainvälisillä kilpakentillä on epäilemättä selvä yhteys koulujen kasvatustapahtumaan. Ja samaan tapaan kuin amerikkalainenkin, hän yltää huippusaavutuksiin sekä yksilö- että joukkuesuorituksissa. Englantilaiset näyttävät olevan, kuten hyvin tiedämme, läpi elämänsä pelien, joukkuekoitoksien lumoissa. Mitä he saavat siitä irti? Tähän vastaa muuan englantilainen kirjailija seuraavasti: Jalkapallopeli tarjosi katsojille jännitystä ja taidetta, muuttaen heidät urheiluasiantuntijoiksi, jotka nauttivat omista terävistä, osuvista arvosteluistaan, jotka kykenivät silmänräpäyksessä oikein arvostamaan oikeaan osuneen potkun tai hyvin harkitun hyökkäyksen tai maalivahdin taitavan torjunnan. Heistä tuli kiihkeitä puoluelaisia, jotka jännittyneinä pidättivät henkeään pallon lentäessä kohti heidän suosimansa puolen maalia ja jotka taas haltioituivat oman puolen eturivin rynnistäessä kohti vastapuolen maalia. Näin he pelin ajan heilahtelivat kiihkosta toiseen, pelosta innostukseen ja innostuksesta pelkoon, aina sen mukaan, miten pallo lenteli. Tämä pallo loi heille Iliadeja ja Odysseijoja. Se teki vielä enemmän: se muutti heidät puolentoista tunnin ajaksi uuden yhteisön, uuden veljesseuran jäseniksi. Sillä pelin ajaksi katsojat ko~ona~n U~?~~~vat olevansa työn raskaan raatajia, he uno~hvat JokapalValsen koneellisen askarruksensa, toraile.yat v~lmon.sa, s~lra!lt lapsensa ilkeät isäntänsä, laiskat ty~tovermsa Ja ~aikk~ mull:~ jokapäiväisell ikävyytensä. Sen sljaa~ h~. tu!.1slvat Itsensa tovereiksi ja veljiksi puolen kaupungm. yaeston kanssa. He huusivat heidän kanssaan, takolvat toisiaan olalle langettaen yhdessä arvotuomioita maai~man h~rran.varmuudella... ja shillingin maks~~ta h~ saivat ylta kyllm keskustelun aihetta koko loppuvnkoksl! Tämä kirjailijan kuvaus elävöittää verrattomalla ta~alla sen, mitä esityksen alkuosassa tarkoitettiin 'lomalla' todellisuudesta. Vuoden 1964 kultamitalimies n :o 2, Vei~ko. Kan~ko.nen l jo~.a ~oi talviolympiakisoista kulta- sekä hope?:m:~0h:t, ehti. ~tlpatlukttretltään kouluttajankin vaativaat!- teh~~v al!:r.r: 3a antot mm. nuorten talvisuurleirillä mäenlaskijapo3ille patevaa opetusta. 19

12 20 21 Suomalainen penkkiurheilija kykenee vastaavanlaisiin tunnelmiin, estottomaan irtautumiseen vain Ruotsi-Suomi maaotteluissa. Joukkuepelien ja leikinomaisen liikuntaharrastuksen on katsottu vahvistaneen merkittävällä tavalla kansakunnan kestokykyä ja yhteishenkeä niin Englannissa kuin myös Yhdysvalloissa. Kysymystä olisi pohdittava tästä näkökulmasta myös maamme koululaitoksen piirissä. Onko yksilösuorittaja nähty tärkeäksi vain koulun itsensä kannalta? Nähdäänkö yksilösuorittajan kasvatus tarkoitukselliseksi myös yhteiskunnan kannalta? Miten yksilösuorittajat opetetaan puhaltamaan yhteen hiileen? Nämä ja monet muut yksilösuorittajan kasvatukseen liittyvät kysymykset ovat kohoamassa suomalaisen yhteiskunnan polttaviksi ongelmiksi. Kysymyksiä ratkottaessa on kiinnitettävä erityinen huomio liikuntakasvatuksen tehtävään ei vain yksilön fyysisen kunnon vaan myös hänen kansalaiskuntonsa kehittäjänä. Liikuntaharrastuksesta näyttää kaikkinensa olevan muodostumassa teknillisen yhteiskunnan entistä tärkeämpi toimintalohko. Dosentti Heinilä on tutkimuksissaan todennut, että liikunta-aktiivisuus on yhteydessä työn kevenemiseen. Mekaanistuneempaa ja kevyempää sisätyötä tekevät ovat osoittautuneet ulkotyön tekijöitä aktiivisemmiksi urheiluharrastuksissa. Niinikään on ollut havaittavissa, että vapaa-ajan pidentyminen aktivoi liikuntaharrastusta. Liikunnan tehtäväkenttä laajentuu tulevaisuudessa juuri lisääntyvän vapaa-ajan seurauksena. Vapaa-ajan rinnalle on muodostumassa myös aivan uusi ajankäsite: joutoaika. Tulevaisuuden ihminen joutuu läpikäymään kolme selvästi erityyppistä elämänvaihetta: 1) hyvin pitkän koulu- ja opintotien, 2) ennalta vaikeasti ennustettavan ammattiuran ja 3) enemmän tai vähemmän pitkän jouto- ja eläkekauden. Perusluonteisen pulman muodostaa tuolloin se, miten varustaa ihminen joutenoloon, josta voi tulla vuosikymmenien pituinen. Kysymys on suuressa määrin siitä, miten aktivoida kasvava joutoihmisten määrä. Liikuntaharrastuksen merkitys tämänkin ongelman ratkaisussa on oleva mitä suuriarvoisin. Liikunta on, kuten edellä havaittiin, ikivanha yhteiskunnallinen instituutio. Liikunnalla ei liene kuitenkaan koskaan ollut niin keskeistä asemaa yhteiskunnan elämänkulussa kuin sillä on tänään ja huomenna. Liikunta on muodostumassa elämäntavaksi. Suomen suurin jokapäiväinen urheilulehti s HELSINGIN SANOMAT rii ppu maton valtakunnallinen suurlehti Lukijan silmä ja korva kaikilla kilpakentillä

13 .. ~ o o III o... o M o N o.. o.. ~.. ~ Kertova taulukko 23 c( 1- en J :r: ~ J 111 ~ ~ ei: c( ~ c(.., J ~ J en ei: ,, ~ ' ~ "'m.c S ~~~.~~ c. f~:q 'o'e gj :~<l g...,~s.~., ~ c.~ El,,;1 '~10 ~ S ~~.. ~~" ~:O 10::1 a~~ II.I~~ ~~~&5 Cil.g.~~ ~B". ~ m 0 2 >. ~ :; "Elso ~B_~ M IO... CU ~.sgö,.,...,s::ai E~ ~ l>" O N~ll) ~ Q):~O"1 ö~ ~ ~fj = ""S <11"... :::1...:l:;!l. = = E-o:>.~ ml>" :":= :3 (Tj (/) :~lt") ~ == I""""\.,.,~ :<til'-: ::::: ca Q) :C'Cr ~~:::::l >"'~"ielm ro.;2... ~~ d 'd..ili El~t).>: ' ''.::i O :; ~t)p ~!t5lrjl ~E:;!lE-o ,..,j ~ iii~~...:~..:l-e~m:;~ 'Pg,,, I'E -E 'Ss5t:.. p ~II)"'''~ ~ (1) = ~ Q)~ca ~. :>.. ~ "''''E'<::'~... 'd = <:... ~~llrjl S,...CUcu Ul....>:.c El ",. ~ E-o ~~ot~~.. ca...,::scaca... ~ ; = >.SrJl ~ ~ s:: ~ S c::~.s (Tj~ Q) 'ö Q) I/l s:: s:: = E"" :~:S2 o,,;:;!l ~"',... 0 II) -= ~ t5lb~ ~a~ :2 0 i: 0 -.; ~ 01.. ~... g... /II 2 ;;.2-.;; x... ~...- ~ ~ M '------~ ~. =, ' Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu varsin vilkkaasti siitä, onko urheilujärjestöjen tulosten ja näiden järjestöjen valtiolta saamien toiminta-avustusten välinen suhde oikea. Asiasta on tehty eduskuntakysely ja asiantuntijat ovat sitä valottaneet puheissaan osoittaen toiminta-avustusten jakaantuvan epätarkoituksenmukaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. TUL:n on osoitettu saavan kohtuuttoman paljon muiden urheilujärjestöjen saamaan avustukseen verraten. Viereinen kaaviollinen esitys puhuu myös selvää kieltä. Palkinto- ja pistesijaruudukossa mustat ovat SVUL:n ja 'valkoi et TUL:n urheilijain aavutuksia, x-merkit osoittavat sijoja, jotka osanottajien puuttuessa ovat jääneet jakamatta. union Suomalaisten oma suomalainen öliy-yhtiö

14 24 25 r ] r., Purjehtijat liittyivät 1964 alussa Suomen Purjehtijaliitto liittyi 32:ntena liittona Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon , jolloin sen lähetystö jätti liittymiskirjelmän SVUL:n puheenjohtajistolie. Kuvassamme vasemmalta Purjehtijaliiton sihteeri Bjarne Hulden, varapuheenjohtaja Aulis Havulinna ja puheenjohtaja, ministeri J. O. Söderhjelm, SVUL:n puheenjohtaja Akseli Kaskela sekä varapuheenjohtajat Erkki Pa IOlampi, Erkki Kivelä ja Jukka Uunila.

15 26 27 TOKIOON AMPUJAINLIITTO Puheenjohtaja A. Ravila Liitto on perustettu 1919, liittynyt SVUL:oon 1962, kuuluu vuodesta 1922 kansainväliseen liittoon Union Internart:ional de Tir (UIT), vuonna seuroja 112, jäseniä 73.29(3 miestä, 232 naista, poikaa, yhteensä Liiton kunniapuheenjohtaja: H. V. Ö s t e r m a n Liiton puheenjohtaja: A. Ra vii a Liiton toiminnanjohtaja: A. U. Le h t 0 n e n... suuntaa Suomen Olympia joukkue matkansa Se tule~ I~n~?mään S.AS:n muk<;jna yli pohjoisnavan -lyhinta tieto OlympIakaupunkIin. N~ljä, r:>ä~vää viikos,s~ Teillä on yhteys Tokioon. TIIstaisin 1<;',lauantaisin. ~apareittiä käyttäen ja maanantaisin 10 torstaisin Intian kautta. Matkatoimistomme antaa Teille kaikki lisätiedot. ~AS P. Esplanaadik. 37, puh , Helsinki Syykuun alusta on asoitteemme Fabianinkatu 29 MESTARIT JA ENNÄTYKSET Vapaakivääri 3 x 40 laukausta SM Esa Kervinen,Mikkelin Ampujat SE 1962 Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat ME A. Hollenstein, Sveitsi, Oslo SM joukkue Helsingin Varuskunnan Ampujat SE 1962 Keski-Suomen Ampujat ME USA, Sao Paulo Vapaakivääri 40 laukausta, pystyasento SM Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 371 SE 1962 Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat Pauli Janhonen, Keski-Suomen Ampujat 372 Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 372 ME A. Hollenstein,Sveitsi, Oslo 376 Vapaakivääri 40 laukausta,polvi asento SM Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat pistettä

16 28 29 SE 1956 Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat 391 pistettä SE Suomen Metsästysyhdistys 1717 pistettä ME 1957 A. Kvissberg, Ruotsi, Turku 388 ME 1962 Neuvostoliitto, Kairo 2349 Vapaakivääri 40 laukausta,makuuasento Isopistooli 30 laukausta, koulu SM Antti Koskinen, Kuopion Ampuma- ja SM Juhani Heiskanen, Suomen Metsästys- Metsästysseura 393 yhdistys 292 SE 1956 Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat 398 SE 1959 Pentti Hyyryläinen, Etelä-Saimaan ME J. Poignant, Ruotsi, Oslo 397 Ampujat Kaarle Pekkala, Hämeen läänin Metsästys- Vapaakivääri 3 x 20 laukausta seura SE 1958 Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat Isopistooli 30 laukausta, kuvio Sotilaskivääri 3 x 20 laukausta SM Matti Haapalinna, Riihimäen Ampumaseura 297 SM Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 560 SE 1959 Toivo Antikainen, Kuopion Ampuma- ja SE Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 560 Metsästysseura 300 ME 1958 A. Tilik, Neuvostoliitto, Moskova 555 SM joukkue Helsingin Varuskunnan Ampujat 1617 Pienoispistooli laukausta SE Helsingin Varuskunnan Ampujat 1617 SM Immo Huhtinen, Suomen Metsästysyhdistys 582 ME Sveitsi, Oslo 2165 SE Väinö Markkanen, Ylävuoksen Ampujat 585 SM joukkue Suomen Metsästysyhdistys Sotilaskivääri 20 laukausta, pystyasento SE Suomen Metsästysyhdistys 1731 SM Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat 179 Pienoispistooli 30 laukausta, koulu Sotilaskivääri 20 laukausta, polviasento SM Aulis Liljander, Helsingin Varuskunnan SM Kalevi Parkkari, Helsingin Varuskunnan Ampujat 291 Ampujat 190 SE Väinö Markkanen, Ylävuoksen Ampujat 292 Sotilaskivääri 20 laukausta, makuuasento Pienoispistooli 30 laukausta, kuvio SM Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 194 SM Terho Mäntynen, Vaasan Ampujat 298 Pienoiskivääri 3 x 40 laukausta SE 1961 Pentti Linnosvuo, Suomen Metsästysyhdistys 299 SM Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 1142 SE 1962 Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 1151 Olympia-ammunta 60 laukausta ME 1962 G. Anderson, USA, Kairo 1157 SM Terho Mäntynen, Vaasan Ampujat 582 SM joukkue Mikkelin Ampujat SE 1959 Pentti Linnosvuo, Suomen Metsästys- SE 1959 Keski-Suomen Ampujat 3354 yhdistys 591 ME 1959 Neuvostoliitto, Milano 4569 ME A. Kropotin, Neuvostoliitto, Tukholma 595 SM joukkue Suomen Metsästysyhdistys Pienoiskivääri 40 laukausta, pystyasento SE 1962 Suomen Metsästysyhdistys 1733 SM Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat 367 ME 1958 Neuvostoliitto, Moskova 2361 SE 1960 Pauli Janhonen, Keski-Suomen Ampujat 373 ME 1962 G. Anderson, USA, Kairo 376 Hirviammunta 50 kertalaukausta ME 1962 joukkue USA, Wiesbaden 1466 SM Pekka Kling, Turun seudun Ampujat 219

17 30 Pienoiskivääri 40 laukausta, polviasento SM Kalevi Parkkari, Helsingin Varuskunnan Ampujat SE 1961 Esa Kervinen, Mikkelin Ampujat ME 1958 M. Niasov, Neuvostoliitto, Bukarest 1959 Vilho Ylönen, Suomi, Neuvostoliitto 1959 joukkue Neuvostoliitto, Milano 384 pistettä Pienoiskivääri 40 laukausta, makuuasento SM Rainer Rosenqvist, Etelä-Saimaan Ampujat 395 ME 1959 O. Hviid Jensen, Tanska, Milano joukkue Länsi-Saksa, Wiesbaden 1574 Pienoiskivääri 60 laukausta, makuuasento SM Kalevi Kääriäinen, Mikkelin Ampujat 589 SE 1961 Eero Laaksonen, Turun seudun Ampujat 593 ME 1959 J. Holup, Unkari, Milano 595 R. Bortz, Länsi-Saksa, Oslo 595 SM joukkue Helsingin Varuskunnan Ampujat SE 1962 Helsingin Varuskunnan Ampujat 1751 ME Länsi-Saksa, Oslo 2363 Pienoiskivääri 3 x 20 laukausta SE 1960 Vilho Ylönen, Keski-Suomen Ampujat 583 Vapaapistooli 60 laukausta SM Pentti Linnosvuo, Suomen Metsästysyhdistys SE 1960 Pentti Linnosvuo, Suomen Metsästysyhdistys ME 1955 A. Jasinsky, Neuvostoliitto, Bukarest SM joukkue Suomen Metsästysyhdistys 1 SE Suomen Metsästysyhdistys ME Neuvostoliitto, Oslo IsopistooIi laukausta SM Väinö Markkanen, Ylävuoksen Ampujat SE 1957 Toivo Antilainen, Kuopion Ampuma- ja Metsästysyhdistys ME T. D. Smith, USA, Sao Paolo SM joukkue Suomen Metsästysyhdistys SE Pekka Kling, Turun seudun Ampujat ME 1958 A. Nikitin, Neuvostoliitto, Moskova SM joukkue Suomen Metsästysyhdistys SE Suomen Metsästysyhdistys ME 1958 Neuvostoliitto, Moskova Hirviammunta, 25 parilaukausta SM Pekka Kling, Turun seudun Ampujat SE Pekka Kling, Turun seudun Ampujat ME O. Zakurenov, Neuvostoliitto, Sandviken SM joukkue Turun seudun Ampujat SE 1962 Turun seudun Ampujat ME Neuvostoliitto, Sandviken Hirviammunta, yhdistetty SM Pekka Kling, Turun seudun Ampujat SE Pekka Kling, Turun seudun Ampujat OIympiahaulikkoammunta, 100 kiekkoa SM joukkue Flyktskytteklubben pistettä osumaa OIympiahaulikkoammunta, 200 kiekkoa SM Bror Lindfors, Flyktskytteklubben 186 SE 1958 Antero Mäkinen, Suomen Metsästysyhdistys 187 SE 1958 joukkue Suomen Metsästysyhdistys 549 Metsästyshaulikkoammunta, 100 kiekkoa SE 1960 Tuukka Mäkinen, Pohjois-Hämeen Ampujat 97 SM joukkue Pohjois-Hämeen Ampujat SE Pohjois-Hämeen Ampujat 272 ME 1962 USA, Kairo 394 Metsästyshaulikkoammunta, 150 kiekkoa SM Tuukka Mäkelä, Pohjois-Hämeen Ampujat 141 Metsästyshaulikkoammunta, 200 kiekkoa SE 1962 Tuukka Mäkelä, Pohjois-Hämeen Ampujat 195 ME 1962 N. Durnev, Neuvostoliitto, Kairo 200

18 32 33 GOLFLIITTO HIIHTOLIITO Puheenjohtaja V. Tuukkanen Puheenj ohtaj a Ali Koskimaa Liitto on perustettu 1957, liittynyt SVUL:oon 1962, kuuluu vuodesta 1958 kansainväliseen liittoon European Golf Associaton, vuonna seuroja 6, jäseniä 523 miestä, 190 naista, 81 poikaa ja 37 tyttöä, yhteensä 523. Liiton kunniapuheenjohtaja Eljas E r k k 0 Liiton puheenjohtaja Väinö T u ukk a n en Liiton sihteeri Aarne No r d b e r g MESTARIT Jalo Grönlund 282 Anna Kristiina Brändström 238 Liitto on perustettu 1908, kuulunut SVUL:oon perustamisestaan lähtien, kuuluu vuodesta 1924 kansainväliseen liittoon Federation Internationale de Ski (perustaj aj äsen), vuonna seuroja 940, jäseniä miestä, naista, poikaa ja tyttöä, yhteensä Liiton kunniapuheenjohtaja: Yrjö KaI 0 n i em i Liiton puheenjohtaja: Ali K 0 s kim a a Liiton toiminnanjohtaja: Veli Saarinen ja Pauli Swanljung Liiton päävalmentaja: Veli Saa r i n e n MESTARIT Miehet: 50 km Arto Tiainen, Mikkelin Hiihtäjät ,7 30 km Arto Tiainen, Mikkelin Hiihtäjät 1.38,08,2 15 km Jorma Kortelainen, Jämsänkosken Ilves 48.22,1 3 x 10 km Jämsänkosken Ilves (Väinö Huhtala, Veikko Hakulinen, Jorma Kortelainen) ,4 Mäenlasku Ensio Hyytiä, Ounasvaaran Hiihtoseura 218,4 Yhdistetty kilpailu Esko Jussila, Lahden Hiihtoseura 497,08 Pujottelu Raimo Manninen, Lahden Hiihtoseura 53,1 Suurpujottelu Raimo Manninen, Lahden Hiihtoseura 97,4 Ampumahiihto Veikko Hakulinen, Jämsänkosken Ilves 1.27,18 3

19 34 Naiset: 10 km Mirja Lehtonen, Uuraisten Urheilijat 5 km Mirja Lehtonen, Uuraisten Urheilijat 3 x 5 km Leppävirran Viri (Tuula Karttunen, Leena Jäppinen, Mirjam Kauhanen) Pujottelu Margareta Björkbom, Grankulla IFK MAAOTTELUT Pohjoismainen koululaismaaottelu kansanhiihdossa Suomi Ruotsi I ryhmä: kansakoulut II ryhmä: oppikoulut III ryhmä: yliopistot ym. koulut Yhteistulos , , ,0 1.23,8 Norja JUDOLIITTO Puheenj oh taj a T. Muren 35 Liitto on perustettu 1958, liittynyt SVUL:oon, kuuluu Vuodesta 1962 Euroopan Judoliittoon (UEJ), vuonna seuroja 5, jäseniä 390 miestä, 49 naista, 105 poikaa ja 26 tyttöä, yhteensä 570. Liiton puheenjohtaja: T. M u r e n Liiton sihteeri: C. S af i u 11 a Liiton päävalmentaja: V. H a ukk a MESTARI Max Jensen MESTARI 1964 Pauli Hissa MAAOTTELUT + Suomi-Ruotsi 50-35

20 36 ]Ä Ä KI E K K OLIITTO Puheenj oh taj a Harry Lindblad Liitto on perustettu 1929, liittynyt SVUL:oon 1937, kuuluu vuodesta 1929 kansainväliseen liittoon Ligue Internationale de Hockey Sur Glace (LIHG), vuonna seuroja 248, jäseniä miestä ja poikaa, yhteensä Liiton puheenjohtaja: Harry Li n d b 1 a d Liiton toiminnanjohtaja: Reijo M ann eri a Liiton päävalmentaja: Viljo W i r k kun e n MESTARIT Rauman Lukko (R. Kaitala, J. Puumalainen, K. Virkku, H. Stenvall, T. Rastio, S. Vainio, P. Jokinen, M. Keinonen, M. Ruusunen, P. Ahlsten, R. Kanerva, P. Rautalin, K. Rosvall, S. Sainio, H. Törmä). Pelannut mestaruussarjassa 18 ottelua, josta 15 voittoja, 0 tasapelejä, 3 tappiota, maaliluku 94-41, pisteitä 30. Nuoret Hämeenlinnan Tarmo (Hannu Sairio, Pekka Pehu, Ilpo Koskela, Erkki Kautto, Vilho Lehtosalo, Petri Jääskeläinen, Lauri Lindberg, Pertti Tamminen, Erkki Kolu, Seppo Salisma, Seppo Jormalainen, Pentti Harju, Pekka Ylänne, Kalevi Koskela, Kalevi Kainulainen, Reino Virkki). MAAOTTELUT + Suomi-Ruotsi Tampere + Suomi-Länsi-Saksa Mlinchen - Suomi-Ruotsi Helsinki - Suomi-Länsi-Saksa Bad Tölz - Suomi-Tshekkosl Turku - Suomi-Tshekkosl Rauma - Suomi-Kanada Tampere - Suomi-Kanada Helsinki Nuoret + Suomi-Norja Avesta - Suomi-Ruotsi Ludvika 37 Nuoret Tappara, Tampere (H. Sivonen, V. Koivula, K. Lammi, 1. Haapaniemi, H. Koskimies, K. Mäkinen, R. Pussinen, J. Peltola, T. Nieminen, E. Hankela, P. Ansakorpi, K. Sillanpää, S. Mäkinen, T. Salovaara, P. Eljaala). MESTARIT 1964 Tappara, Tampere (Matti Peltonen, Hannu Elo, Kalevi Nummi, nen, Reijo Ojanen, Harri Harvala, Esko Luostarinen, Kari Mäkinen, Matti Kaski, Mikko Holopainen, Jouni Seistamo, Fentti Hyytiäinen, Timo Ahlqvist, Seppo Liitsola, Pertti Ansakorpi, Juhani Peltola, Seppo Mäkinen). --~ ~~-~

21 38 39 Ikämiehet K m Y. Hämäläinen, VeSa K m Y. Hämäläinen, VeSa 2.07, ,0 KANOOTTILIITTO Puheenjohtaja Olavi A. Ranta Liitto on perustettu 1932, liittynyt SVUL:oon 1962, kuuluu perustamisestaan saakka kansainväliseen liittoon International Canoa Federation (ICF), vuonna seuroja 41, jäseniä miestä, naista, 410 poikaa ja 410 tyttöä, yhteensä Liiton puheenjohtaja: Olavi A. Ra n t a Liiton toiminnanjohtaja: Maire Ala n e n Liiton päävalmentaja: Juhani M i e t t i n en MESTARIT Yleinen sarja K m 1. Nummisto, TM K m E. Strömsholm, TS K m Th. Strömberg, DK K m P. Vaskio/R. Björklund, C K m P. Vaskio/R. Björklund, C K m P. Vaskio/R. Björklund, C C m R. Närjänen, PM C m R. Närjänen, PM C m J. Mäkinen/H. Koskinen, PM C m J. Mäkinen/H. Koskinen, PM K-1 4x500 m Canoa I, C Naiset K m Eila Kyröläinen, RKP K m R. Bruce/M. Viitanen, PM K m Eila Kyröläinen, RKP 2.00,8 4.15, ,5 1.55,5 3.53, ,6 5.06, ,0 4.33, ,4 8.28,7 2.25,2 2.21,8 31,45,5 Nuoret K m v. pojat: C. Blomqvist/C. Sundman, C K m v. pojat: I. Nummisto, TM C m v. pojat: S. Ahlberg, PM K m pojat alle 19 v.: M. Mäkelä/M. Löf, VeSa K m alle 19 v. pojat: B. Hägert, W C m alle 19 v. pojat: J. Paavola/M. Valoma, KaMe C m alle 19 v. pojat: K. Mäkinen, PM K m miehet yl. sarja: Canoa (Björklund, Vaskio, Blomqvist, Leidenius) K m v. pojat: PM I K m v. pojat: S. Henttonen/S. Mäkinen, PM K1-500 m v. pojat: I. Nummisto, TM K m naiset: PM (R. Bruce, M. Niemi, M. Viitanen, O. Mörönen) C m v. pojat: S. Ahlberg, PM K m miehet yl. sarja: Canoa (Björklund, Vaskio, Leidenius, Blomqvist) K m alle 17 v. pojat: R. Sorariutta, TM K m alle 21 v. tytöt: Magga Bergholm/ M. Sandström, C K m v. pojat: B. Hägert, W K m alle 19 v. pojat: H. Mäkelä/M. Löf, VeSa K m alle 17 v. tytöt, Marjo Lehtovirta, AM C m alle 19 v. pojat: J. Paavola/M. Valoma, KaMe C m alle 19 v. pojat, K. Mäkinen, PM K m v. tytöt, Magga Bergholm, C K-1 4x250 m alle 21 v. pojat seurajoukkuein: Pirkka-Melojat C-1 4x250 m : Pirkka-Melojat I 24.43, , , , , , , ,2 1.48,7 2.02,6 2.02,6 2.13,3 2.44,2 3.34,3 1.04,7 1.09,5 59,3 55,2 1.41,8 1.11,0 1.17,6 1.15,6 3.57,4 5.48,5 Seuramestaruuskilpailun pisteet Pirkka-Melojat 455 pistettä Canoa 251 Vesisamoilijat 196

22 40 41 KAUNO LUISTELULIITTO KORIPALLOLIITTO Puheenjohtaja Sampo Sovijärvi Puheenj oh taj a Olavi Harju Liitto on perustettu 1961, liittynyt SVUL:oon 1961, kuuluu vuodesta 1961 kansainväliseen liittoon International S~ati~g Union (!SU), vounna seuroja 64, jäseniä 918 miesta, naista, 887 poikaa ja ' tyttöä, yhteensä Liiton puheenjohtaja: Sampo S 0 v i j ä r v i Liiton sihteeri: Erkki Saa r i n e n Ragnar Wickström, HSK Anna-Maija Rissanen, HSK ME STARIT Liitto on perustettu 1939, kuulunut SVUL:oon 1947 lähtien, kuuluu kansainväliseen liittoon International Amateur Basketball Federation (FIBA), vuonna seuroja 308, jäseniä miestä, naista, poikaa ja tyttöä, yhteensä Liiton kunniapuheenjohtaja: Jussi La p p i - S e p p älä Liiton puheenjohtaja: Olavi H a r j u Liiton toiminnanjohtaja: Eino 0 jan e n Liiton päävalmentaja: Kalevi Tuo m i n e n MESTARIT Tuula Nylund, HSK Ty t ö t Miehet: Helsingin Kisa-Toverit (Teijo Finneman. Pertti Hurme, Martti Liimo, Kari Liimo, Jaakko Manssila, Jorma Neva-aho, Kari Nyqvist, Kalevi Raunio, Pertti Risku, Raimo Vartia). Pelannut mestaruussarjassa 22 ottelua, joista 19 voittoa, 3 häviötä, koripisteet , pisteitä 38. Naiset Helsingin Työväen Uimarit (Tellervo Haapaniemi, Hilkka Hakola, Leena Hakola, Tuula Laine, Marjatta Lehtinen, Anja Lintonen, Ritva Raunio, Leena Roiha, Airi Sanden, Sirpa Siissala, Liisa Turpeinen) Pelannut mestaruussarjassa 16 ottelua, joista 14 voittoa, 2 tappiota, koripisteet , pisteitä 28.