Luoteis-Venäjä: talouskehitys ja kansainvälinen rahoitus

Transkriptio

1 TUTKIMUKSET JA SELVITYKSET RESEARCH REPORTS 3/2002 Luoteis-Venäjä: talouskehitys ja kansainvälinen rahoitus Asta Niskanen VALTIOVARAINMINISTERIÖ

2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET VENÄJÄN VIIMEAIKAINEN KEHITYS Yleinen poliittinen ja taloudellinen tilanne Väestönkehitys ja elinolot Investointitarpeet Investointien esteet Suorat ulkomaiset sijoitukset Venäjälle Velkatilanne VENÄJÄN FEDERAATION JA ALUEIDEN SUHTEET Venäjän federaation aluerakenne Fiskaalinen federalismi Venäjän federaatiopiirien vertailu LUOTEIS-VENÄJÄN KEHITYSPIIRTEITÄ Luoteis-Venäjän talouskehitys Haasteet Väestön elinolot Infrastruktuuri Ympäristö ja ydinturva Hallinto ja poliittinen johto Luoteis-Venäjällä KANSAINVÄLINEN TUKI VENÄJÄN KEHITTÄMISEKSI Yleistä Suomen lähialueyhteistyö Euroopan unioni Pohjoinen ulottuvuus EU:n Tacis rahoitus Tacis -rahoitus Venäjällä yhteensä Tacis: Venäjän maaohjelma Alueellisen yhteistyön strategia ja ohjelma Raja-alueohjelma Tacis ydinturvaohjelma INTERREG yhteisöaloite Euroopan investointipankki Pohjoismaiset rahoituslaitokset Pohjoismaiden investointipankki Pohjoismainen ympäristörahoitusyhtiö (NEFCO) Pohjoismainen projektivientirahasto (NOPEF) Pohjoismaiden ministerineuvosto EBRD Yleistä Venäjän hallituksen suunnitelmat EBRD-lainoituksesta EBRD:n hallinnoimat rahastot Teknisen avun rahastot Riskipääomarahastot (Regional Venture Funds) Russia Small Business Fund Ydinturvarahasto... 34

3 4.6 Maailmanpankkiryhmä Maailmanpankkiryhmän toiminta, strategiaa ja hankkeet Venäjällä Kansainvälinen rahoitusyhtiö IFC MIGA (Multilateral Investment Guarantee Agency) Maailmanpankkiryhmän Venäjä-strategia IMF SUOMEN KANNALTA MERKITTÄVÄT HANKKEET LUOTEIS-VENÄJÄN KEHITTÄMISEKSI Eurorussia hanke Rajanylityspaikat Liikennehankkeet Belkomur ratahanke Turku- Helsinki Pietari Moskova liikenneyhteyksien kehittäminen Energiaverkostot Pohjoiseurooppalainen kaasuputki Öljyputki Primorskista Porvooseen Metsäsektorin kehittäminen Itämeren suojelu ja vesihankkeet Itämeren vesiensuojeluhankkeet Itämeren meriliikenteen ohjausjärjestelmä Ydinturva Tartuntatautien torjunta ja terveydenhuollon kehittäminen Tietoyhteiskuntahankkeet Oikeusvaltioperiaatteen edistäminen ja hallinnon kehittäminen LIITE: LUOTEIS-VENÄJÄN ALUEET PIETARIN ALUE LENINGRADIN ALUE KARJALAN TASAVALTA MUURMANSKIN ALUE ARKANGELIN ALUE NENETSIEN AUTONOMINEN PIIRIKUNTA KALININGRADIN ALUE KOMIN TASAVALTA VOLOGDAN ALUE NOVGORODIN ALUE PIHKOVAN ALUE... 65

4 TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET Luoteis-Venäjä kuuluu EU:n Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman piiriin. Osa alueesta kuuluu Suomen lähialueisiin. Luoteis-Venäjä on kokonaisuudessaan sekä Suomen että EU:n erityisen mielenkiinnon kohteena merkittävien energia- ja raaka-ainevarojensa vuoksi. Tämän raportin tarkoituksena on luoda kuvaa Luoteis-Venäjästä osana Venäjän federaatiota, sen tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista. Selvityksessä käydään aluksi läpi yleispiirteisesti Venäjän viimeaikaista poliittista ja taloudellista tilannetta sekä federaation ja alueiden poliittisia ja taloudellisia suhteita (ns. fiskaalifederalismia). Luoteis-Venäjän tilannetta pyritään suhteuttamaan muiden Venäjän alueiden tilanteeseen. Raportissa käydään läpi kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden toimijoiden Venäjälle antamaa rahoitusta, sen kohdentumista ja vaikuttavuutta, erityisesti Luoteis-Venäjällä, sekä Suomen kannalta keskeisiä hankkeita. Liitteissä käydään tarkemmin läpi Luoteis-Venäjään kuuluvien 11 federaation subjektin eli aluehallinnon yksikön tilannetta. Presidentti Putinin valtaannousun jälkeen on tehty useita merkittäviä rakenteellisia uudistuksia ja lainsäädäntötyö jatkuu. Vuoden 1998 ruplakriisin ja devalvaation jälkeen talous on kasvanut nopeasti. Kasvu on johtunut kuitenkin pitkälti öljyn korkeasta hinnasta. Huolimatta hyvistä kehitystrendeistä Venäjän kehitys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on epävarmaa. Venäjän vienti koostuu pääasiassa energiasta ja perusmetalliteollisuuden tuotteista. Tuonti koostuu pitkälle jalostetuista teollisuustuotteista, joissa kerta- ja kestokulutustavaroiden määrä on suuri. Venäjän rapistumaan päässeen infrastruktuurin uudistaminen vaatisi huomattavia investointeja. Yleisen liiketoimintaympäristön heikkoudet ovat heijastuneet kuitenkin jatkuvana pääoman vientinä, pienten ja keskisuurten yritysten melko vähäisenä osuutena yrityksistä ja suhteellisen vähäisinä investointeina muuhun kuin öljy- ja kaasuteollisuuteen. Venäjän pankkisektori on heikko, eikä pysty tehokkaasti välittämään säästöjä investoinneiksi. Väestön elinolot eivät ole merkittävästi kohentuneet 1990-luvun alun romahduksen jälkeen ja köyhyys on vakava ongelma. Sosiaaliset ongelmat ovat vaikeita ja perusterveydenhuolto on suurissa vaikeuksissa. Tarttuvat taudit (HIV/Aids ja tuberkuloosi) leviävät nopeasti ruiskuhuumeiden käyttäjien välityksellä. Ympäristön pilaantuminen on suuri ongelma laajoissa osissa Venäjää. Alueiden taloudelliseen kehitykseen ja niiden kykyyn hoitaa uudistamistarpeitaan vaikuttavat monet seikat, joista yksi merkittävimmistä ovat Venäjän federaation ja alueiden poliittiset ja taloudelliset suhteet. Ne muodostavat monimutkaisen ja epäselvän kokonaisuuden, joka vaikeuttaa sekä federaation yhteisen lainsäädännön toimeenpanoa että alueiden mahdollisuuksia määrätä omista asioistaan. Tämä on johtanut siihen, että federaation yhteistä lainsäädäntöä pannaan toimeen eri alueilla eri tavalla. Alueet ovat kehittäneet omaa lainsäädäntöään ja käytäntöjään, jotka monta kertaa ovat ristiriidassa federaation lainsäädännön kanssa. Tilanne on myös ollut omiaan ruokkimaan korruptiota. Vallitseva tilanne näkyy suhteellisen alhaisina ulkomaisina investointeina sekä toisaalta pääoman nettovientinä. Jotta alueiden oma kehittämispotentiaali saataisiin liikkeelle, tarvittaisiin federaation ja alueiden fiskaalisten suhteiden perusteellista uudistamista. Tämä onkin yksi OECD:n ja Maailmanpankin keskeisistä tavoitteista Venäjällä lähitulevaisuudessa. Venäjän talousuudistuksen toteutuminen käytännön tasolla riippuu pitkälti siitä, miten hyvin alue- ja paikallishallintoa saadaan uudistettua. Suomalaisten yritysten kannalta on erityisen tärkeää, miten lähialueidemme hallinto toimii. Tämän vuoksi olisikin tärkeää edistää oikeusvaltioperiaatetta sekä saada hallinnon uudistamistyö käyntiin lähialueillamme. Erityisesti suurten tuotannollisten infrastruktuurihankkeiden (öljy- ja kaasuverkostot, tuotantolaitosten jne. uudistaminen) vaatii hyvin suuria pääomia. Tarpeellisten investointien aikaansaamisessa kotimaiset investoinnit ovat avainasemassa. Tämä vaatii kuitenkin pääoman nettoviennin pysäyt-

5 6 tämistä ja kääntämistä Venäjälle takaisin. Tämän edellytyksenä on investointi-ilmapiirin parantaminen, omaisuuden suojan parantaminen sekä rahoitusjärjestelmän kehittäminen. Tämä olisi myös edellytys uusien, maalle tärkeiden ulkomaisten investointien saamiselle Venäjälle. Myös ulkomaankaupan vapauttaminen ja kaupan esteiden poistaminen sekä WTO -jäsenyyden edellyttämien uudistusten toteuttaminen olisi tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeää. WTO -jäsenyys edellyttää myös alueiden lainsäädännön mukauttamista ja yhtenäisten pelisääntöjen noudattamista. Venäjälle on viime vuosikymmenen aikana annettu tuntuvaa kansainvälistä tukea. Rahoitus jatkunee ainakin muutamia vuosia saman suuruisella volyymillä. Kansainvälisiä julkisia rahoittajia Venäjällä on paljon ja kutakin ohjaavat niiden omista lähtökohdistaan asettamat tavoitteet. Kansainvälisen yhteisön antama tuki ei ole ollut koordinoitua, eivätkä rahoituksen tarjoajien ja saajan tavoitteet ole kaikilta osin kohdanneet. Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman puitteissa on kehitetty uusi rahoitusmalli, Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus, joka voisi toimia mallina muillakin sektoreilla. Venäjän mittavia investointitarpeita ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituksella, vaan keskeistä on parantaa edelleen maan investointi-ilmapiiriä ulkomaisten investointien saamiseksi. Suomen tavoitteena on edistää vakautta ja taloudellista kehitystä erityisesti Luoteis-Venäjällä ja erityisesti Suomeen rajoittuvilla Venäjän federaation alueilla. Luoteis-Venäjän alueet poikkeavat huomattavasti toisistaan niin pinta-alaltaan, väestöltään, luonnonvaroiltaan, poliittisilta ratkaisuiltaan kuin asemaltaan Venäjän federaatiossakin. Nämä erot on syytä ottaa huomioon kansainvälistä rahoitusta suunnattaessa. Suomi tukee lähialueidensa kehitystä lähialuerahoituksella. Myös EBRD on rahoittanut merkittävässä määrin Luoteis-Venäjän hankkeita. Tuki on kuitenkin kohdistunut suurelta osin Pietarin kaupunkiin ja Leningradin alueelle. Maailmanpankin rahoitus on suuntautunut pääasiassa koko Venäjää koskeviin hankkeisiin, mutta osa rahoituksesta on ohjautunut Luoteis- Venäjällekin. Suomen lähialueyhteistyö on kaiken kaikkiaan myötävaikuttanut siihen, että lähialueillemme on pystytty saamaan aikaan laajempia kansainvälisiä hankkeita ja yhteisrahoitusta. Myös kansalaisjärjestöjen toimintaan osoitetuilla suhteellisen pienillä panostuksilla on pystytty saamaan aikaan hyviä tuloksia. Sen sijaan tavoitteet, joihin pyrittiin kokoamalla lähialueyhteistyömäärärahat ministeriöiden budjeteista ulkoasiainministeriön budjettiin, ovat jääneet osittain toteutumatta. Hankkeiden priorisointia ei ole pystytty riittävästi toteuttamaan. Venäjä saa eri lähteistä runsaasti kansainvälistä apua. Suomen lähialueyhteistyössä tulisikin pyrkiä jatkossa keskittymään niihin hankkeisiin, joilla edistetään Venäjän institutionaalisten puitteiden kehittämistä markkinatalouden ja oikeusvaltion suuntaan tai joiden vaikutus yhteisrahoitukseen ja Suomeen kohdistuvien uhkien torjuntaan on suurin. Venäjän talouden kohentuessa tulisi myös harkita lähialuerahojen asteittaista alentamista. EU:n rajanaapurina Luoteis-Venäjä on saanut EU:n tukea muuta Venäjää keskimääräistä enemmän. Keskeinen EU:n rahoitusinstrumentti Luoteis-Venäjällä on Tacis raja-alueohjelma. Suomen intressissä olisi saada kasvatetuksi raja-alueohjelman osuutta Tacis -budjetissa ja laajennetuksi se koko Luoteis-Venäjälle. Raja-alueohjelman toimeenpanossa ovat hankaluutena olleet EU:n ja Venäjän byrokratia sekä Venäjän omien rahoituspanosten löytäminen hankkeisiin. Suomen puolella Venäjän rajan pinnassa toteutettavassa Interreg- ohjelmassa on koettu EU:n eri rahoitusvälineiden yhteensovittamisongelmat. Pitkällä tähtäimellä tulisi pyrkiä raja-alueita koskevien rahoitusvälineiden yhdistämiseen. Monesti ongelmat liittyvät kansalliseen vastinrahoitukseen. Myös Suomen lähialuerahojen käyttämiseen Interreg hankkeisiin liittyviin hankkeisiin tulisi saada selkeät pelisäännöt. Venäjä pyrkii rajoittamaan riippuvuuttaan IMF:n ja Maailmanpankin lainoista ja pääsemään yksityisille lainamarkkinoille. Tämän edellytyksenä on, että Venäjä pitäytyy velanmaksuohjelmassaan ja huolehtii sitoumuksistaan Pariisin klubille. Kansainvälisillä rahoituslaitoksilla on silti vielä oma merkittävä roolinsa Venäjän kehittämisessä. Yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten

6 7 kanssa tulisi pyrkiä edistämään Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuusrahastosta saatujen kokemusten perusteella ja kokoamaan voimavaroja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Muistiossa on käsitelty hankkeita, joiden edistäminen on eri yhteyksissä todettu Suomen kannalta tärkeäksi.

7 8 1 VENÄJÄN VIIMEAIKAINEN KEHITYS 1.1 Yleinen poliittinen ja taloudellinen tilanne Venäjän taloutta leimasivat 1990-luvulla talouden vakauttaminen ja yksityistäminen sekä niitä seuranneet sopeutumisongelmat. Vuoden 1998 kriisin jälkeen Venäjän talous on toipunut hyvää vauhtia. Talous on kääntynyt vuosina merkittävään nousuun, joka on jatkunut vuosina , vaikkakin vuoden 2001 kasvussa tapahtui notkahdus. Vuoden 2002 budjetissa vajeista on onnistuttu pääsemään eroon. Venäjän suotuisa talouskehitys on kuitenkin perustunut pitkälti ulkoisiin tekijöihin, pääosin ruplan matalaan kurssiin ja korkeaan öljyn hintaan. Ruplan voimakas devalvoituminen vuosina 1998 ja 1999 antoi vientiyrityksille ja tuontia korvaaville kotimaisille yrityksille kilpailuedun. Öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnan nousu vuosina 1999 ja 2000 lisäsi venäläisten vientiyritysten kannattavuutta. Devalvaation aikaansaaman tuonnin supistumisen ja vientitulojen kasvun seurauksena Venäjän vaihtotaseeseen on vuodesta 1999 lähtien kirjattu yhteensä miljardin dollarin ylijäämä, mikä on - pääomapaosta huolimatta - parantanut maan ulkoista nettovelka-asemaa selvästi ja pitänyt valuuttakurssin keskuspankin tavoittelemalla uralla. Näillä näkymin vaihtotase tulee olemaan ylijäämäinen myös lähivuosina. Ulkoisen velka-aseman kohentuminen, liittovaltion suotuisa budjettikehitys, lainsäädännölliset uudistukset ja verraten myönteiset yleiset lähinäkymät ovat johtaneet Venäjän kansainvälisten luottoluokitusten nousuun, mikä antaa Venäjän hallitukselle liikkumavaraa ulkomaisen luotonoton rakenteesta ja lähteistä päätettäessä. Onnistunut paluu kansainvälisille rahoitusmarkkinoille lienee yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista vuosina Presidentti Putin on valtaannousunsa jälkeen ryhtynyt määrätietoisesti toteuttamaan Venäjän talouden ja yhteiskunnan uudistusohjelmaa. Useita merkittäviä rakenteellisia uudistuksia on tehty ja lainsäädäntötyö jatkuu. Huolimatta hyvistä kehitystrendeistä Venäjän kehitys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on epävarmaa. Seuraavassa käydään läpi joitakin Venäjän kehitykseen liittyviä kehityssuuntia, jotka vaikuttavat myös Luoteis-Venäjällä. 1.2 Väestönkehitys ja elinolot Venäläisten keskimääräisen elinajan lyheneminen sekä syntyvyyden lasku kuvaavat Venäjän väestökehitystä 1. Venäjän väestö on vähentynyt viime vuosikymmenellä yli 4 miljoonalla. Väestökehitys olisi ollut vieläkin heikompaa ilman entisistä Neuvostoliiton osista tapahtunutta muuttoliikettä, jota ilman väestö olisi vähentynyt tosiasiassa 7,5 miljoonalla. Vuoden 2001 aikana väestö vähentyi noin henkilöllä ja oli 144 miljoonaa huhtikuussa Miesten eliniän odote on laskenut 70-luvun alkupuolelta lähtien ja oli vuonna 2000 hieman alle 60 vuotta, kun taas naisten eliniän odote oli 72 vuotta. Suomessa vastaavat luvut ovat miehillä 73,7 ja naisilla 81 vuotta. Myös lapsikuolleisuus on noussut nopeasti. Vuonna 2000 luku oli 15,3 tuhatta asukasta kohti. Vuonna 1992 kuolleisuus ylitti syntyvyyden ja suunta on jatkunut sen jälkeen. Eliniän ja syntyvyyden laskun lisäksi väestö on voimakkaasti ikääntymässä. Suuri määrä väestöstä siirtyy eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää työttömyyden vuoksi. Venäjän suuret ikäluokat ovat noin kymmenen vuotta nuorempia kuin Suomessa. Erään arvion mukaan Venäjällä olisi mahdollisesti enää yksi työikäinen yhtä eläkeläistä kohden vuonna Syntyvyyden lasku heijastelee perheiden taloudellista epävarmuutta. Korkeat kuolleisuusluvut puolestaan ovat seurausta elinympäristön pilaantumisesta, terveydenhuoltojärjestelmän romahtamisesta sekä elintapasairauksista, kuten alkoholismista, sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujärjestel- 1 The Economist Intelligence Unit: Russia, Country Profile 2001

8 9 män kyvyttömyydestä vastata ajankohtaisiin ongelmiin. Tilanne on muuttunut niin nopeasti, ettei järjestelmä, asenteista puhumattakaan, ole kyennyt mukautumaan uusiin olosuhteisiin. HIV/Aids, tuberkuloosi ja muut tarttuvat sairaudet ovat lisääntyneet Venäjällä nopeasti. Venäjän HIVtapausten todellisen määrän arvioidaan olevan jopa miljoonan luokkaa. HIV leviää vielä noin 90 %:sti ruiskuhuumeiden käyttäjien välityksellä. Huumeidenkäyttäjiä on Venäjällä virallisten tilastojen mukaan , mutta YK:n arvioiden mukaan todellisuudessa 2,5-3 miljoonaa. On selvää, että jo nyt ja tulevaisuudessa näistä ongelmista aiheutuu Venäjälle valtavia terveydenhoidon kustannuksia. Venäjän huume- ja tautitilanne vaikuttaa väistämättä Suomeenkin. Tulonjako Venäjällä on hyvin epätasainen. Varakkain kymmenys sai 31,5 % tuloista, kun taas köyhin kymmenys vain 2,3 %. Väestöstä noin neljännes (vuoden 2001 kolmannella neljänneksellä 24 % väestöstä) eli virallisen toimeentulominimin alapuolella eli alle 1574 ruplalla kuukaudessa. Elintaso myös vaihtelee alueittain. Leimallinen piirre Venäjälle on väestön voimakas keskittyminen suuriin taajamiin. Syynä oli pitkälti Neuvostoliiton aikana harjoitettu teollistamis- ja väestön keskittämispolitiikka. Venäjälle perustettiin raskasta teollisuutta, jonka tuotantoyksiköt usein työllistivät ympäröivien asutuskeskusten koko työikäisen väestön sekä tarjosivat lisäksi kaikki sosiaalipalvelut. Luoteis-Venäjän pohjoisiin osiin sijoitettiin esimerkiksi vuoriteollisuutta (nikkeli-, rauta, hiili- ja alumiinikombinaatteja) sekä metsäteollisuutta (mekaaninen ja kemiallinen puunjalostus). Tänä päivänä huomattava osa näistä raskaan teollisuuden kombinaateista on konkurssitilassa, eikä niillä ole varaa elättää ympäröivää väestöä. Neuvostoliiton romahtaminen johti kiihtyvään muuttoon kaupunkeihin sekä taloudelliseen kriisiin, joka pudotti monet perheet köyhyysrajan alapuolelle ja muutti avun tarpeessa oleville ihmisille tarkoitetun sosiaaliturvan tehottomaksi ja riittämättömäksi. Tämän seurauksena Venäjällä on noussut esiin aiemmilta suurilta murroskausilta tuttu ilmiö, huoltoa vailla olevat ja kodittomat lapset. 1.3 Investointitarpeet Venäjän talous perustuu pitkälti öljyn- ja kaasuntuotannon sekä muiden raaka-aineiden tuotannon varaan. Sijoitukset tuotantokapasiteetin ylläpitoon ja kehittämiseen ovat kuitenkin laskeneet, mikä on heijastunut tuotannon määriin. Kaasun tuotanto kasvoi nopeasti luvuilla, mutta sen jälkeen se on laskenut huolimatta kaasun kasvavasta suosioista ja kysynnästä läntisissä teollisuusmaissa. Öljyn tuotanto kasvoi kaasun tuotantoa hitaammin ja vastaavasti sen tuotanto on taantunut sittemmin 1970-luvun alkupuoliskon tasolle. Nykyiset esiintymät ovat ehtymässä. Parhaasta öljystä on olemassa olevien lähteiden puitteissa käytetty koko maassa 54 % ja tärkeimmällä öljyalueella, Länsi-Siperiassa, 43%. Uusien esiintymien potentiaali on huomattavasti pienempi kuin vanhempien esiintymien ja ne ovat vaikeammin hyödynnettävissä, koska ne sijaitsevat kaukana tuotantoinfrastruktuurista. Öljyn- ja kaasuntuotannon pitäminen nykyisellä tasolla tai niiden kasvattaminen vaatisivat siten merkittäviä investointeja. Venäjän teollisuustuotanto oli korkeimmillaan vuosien tienoilla, minkä jälkeen tuotanto on taantunut, joskin parina viime vuotena on ollut nähtävissä nousua. Teollisuustuotannon vastainen kasvu riippuu olennaisesti siitä, missä kunnossa tuotantokapasiteetti on. Investointien jyrkkä supistuminen viime vuosikymmenen aikana on heijastunut myös teollisuustuotannon määrään. Tuotannollinen kapasiteetti on monilla aloilla määrällisesti alentunut ja jäänyt myös laadullisesti jälkeen kansainvälisestä tasosta. Vuonna 1970 Venäjän teollisen kapasiteetin keskimääräinen ikä oli runsaat 8 vuotta. Vuonna 2000 keski-ikä oli kivunnut jo 18,7 vuoteen. Vuonna 1970 teollisesta kapasiteetista 71 prosenttia oli alle 10 vuotta vanhaa. Vuonna 2000 tämän verraten uuden kapasiteetin osuus oli pudonnut 15,3 prosenttiin. Vuonna 1970 teollisesta kapasiteetista vain 8 prosenttia oli yli 20 vuotta vanhaa, mutta vuonna 2000 jo 38 prosenttia.

9 Prosenttisuus kapasiteetista alle 10 v Prosenttisuus kapasiteetista yli 20 v Kuvio: Venäjän teollisen kapasiteetin ikääntyminen Teollisuuden tuotantokapasiteetin viime vuosina vallinneiden trendien jatkuminen johtaa talouden mitä ilmeisimmin hyvin vaikeaan tilanteeseen viimeistään kuluvan vuosikymmenen lopulla. Ikääntyneen tuotantokapasiteetin uudistamiseen ja kasvattamiseen vaaditaan huomattava määrä tuotannollisia ja niitä tukevia infrastruktuuri-investointeja. Myös yleinen infrastruktuuri kärsii investointien puutteesta. Venäjän talouden kehittyminen vaatii olemassa olevan kuljetus-, kommunikaatio-, energia- ja yhteiskuntainfrastruktuurin parantamista. Rahtikuljetuksissa käytetään pääasiassa rautateitä. Maantieverkosto on taas puolestaan heikossa kunnossa ja palvelee lähinnä henkilökuljetuksia. Lentoreittien toiminta ylläpitää monia syrjäisiä asutuksia, joskin näiden yhteyksien operointi kaupallisella pohjalla on osoittautunut ongelmalliseksi. Myös energiahuoltojärjestelmät kaipaavat uudistamista. Esimerkiksi asuintaloissa lämpöenergian kulutus neliötä kohti on keskimäärin 4-5 kertaa korkeampi kuin Suomessa. Telekommunikaatioverkosto perustuu Neuvostoliiton aikana rakennettuihin järjestelmiin, ja täten sen kapasiteetti on riittämätön ja tekninen taso vaatimaton. Suurimmissa kaupungeissa toimii GSM-verkosto. Venäjän ympäristöongelmien korjaaminen vaatii mittavia investointeja. Kiireellisimpiä ovat juoma- ja jäteveden käsittelyä koskevat hankkeet sekä ydinturvallisuuden ja radioaktiivisten aineiden käytön ja varastoinnin turvallisuuden edistäminen. Teollisuuslaitosten vanhanaikainen tuotantoteknologia aiheuttaa päästöjä ja ilman, veden ja metsien pilaantumista. 1.4 Investointien esteet On arvioitu, että Venäjän ja kehittyneiden maiden välisen elintasokuilun supistaminen edellyttäisi Venäjän investointiasteen kaksinkertaistumista ja asettumista vähintään 30 prosentin tuntumaan, eli runsaan kymmenen prosenttiyksikön nousua viime vuosina vallinneelta tasolta. Tämä edellyttäisi säästämisasteen nostamista ja Venäjän pankkijärjestelmän uudistamista. Lisäksi on olennaista, että lainsäädännöllisten, oikeudellisten ja talouden muiden rakenteiden uudistusprosessi jatkuu. Pankkilaitos ei toimi rahoituksen välittäjänä säästäjiltä investoijille, vaan ennen muuta maksujen välittäjänä. Pankkisektorin pieni koko, tehottomuus ja rahoituksenvälityksen vääristynyt rakenne

10 11 ovat vakavia esteitä investointivetoiselle ja kestävälle talouskasvulle keskipitkällä aikavälillä. Vain pieni osa reaali-investoinneista rahoitetaan pankkiluotoilla. Tämä on uhka talouskasvun jatkumiselle, kun varsinkin uusien yritysten rahoituksen saanti on hankalaa. Ensimmäisiä askelia rakenteen korjaamiseksi on otettu, mutta uudistusten läpivienti kattavalla tavalla vienee useita vuosia. Tavallisten kansalaisten säästöistä on yhä noin puolet käteisenä ulkomaan valuuttana. Yksi Venäjän pankkisektorin keskeisimmistä ongelmista on Sberbankin hallitsevan aseman purkaminen yleisön talletusten kerääjänä. Kansainvälinen yhteisö on antanut tukeaan pankkisektorin kehittämiseen ja sen uudistamista varten on laadittu ohjelma, jonka toivotaan vauhdittavan kehitystä. Tärkeä syy ulkomaisten investointien vähäisyyteen on Venäjän investointi-ilmapiirissä, jota monet sijoittajat eivät vieläkään pidä kyllin suotuisana ja vakaana pitkäaikaisia suoria sijoituksia harkittaessa. Merkittävänä esteenä pidetään ennustettavuuden puutetta. Erityisesti vero-, tulli- ja erilaiset lupa- ja sertifiointimenettelyt aiheuttavat yrityksille ongelmia. Sekava lainsäädännöllinen tilanne on luonut kasvupohjaa korruptiolle. Tilannetta on pyritty parantamaan federaation lainsäädäntöä uudistamalla, mutta uudistusten toimeenpano vaatii alueiden mukaantuloa uudistusprosessiin. 1.5 Suorat ulkomaiset sijoitukset Venäjälle Ulkomaisten suorien investointien määrä Venäjälle on jäänyt suhteellisesti pienemmäksi kuin useimmissa muissa siirtymätalousmaissa. Vuosina Venäjälle tehtiin suoria investointeja vuosittain keskimäärin vain 2,7 mrd. dollarin verran. Tämä summa on noin 8 prosenttia Venäjän kaikista bruttoinvestoinneista, jotka ovat supistuneet noin viidennekseen vuoden 1990 tasosta. Vuonna 2000 ulkomaiset suorat sijoitukset olivat 4,7 mrd. dollaria, kun vuonna 2001 ulkomaiset suorat sijoitukset jäivät hieman vajaaseen 4 mrd. dollariin. Venäjältä on myös viety pääomaa suorien investointien muodossa vuosina vuosittain keskimäärin 1,6 mrd. dollaria. Vuonna 2001 pääomapaoksi arvioitiin noin 18 mrd. USD. 2 Vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä pääoman vienti kääntyi hienoisesti takaisin Venäjälle. 3 Venäjä WTO -jäsenyyden odotetaan parantavan tilannetta olennaisesti, mutta jäsenyysneuvottelut ovat kuitenkin edenneet hitaasti. Suurin osuus ulkomaisista investoinneista suuntautuu teollisuuteen, josta elintarvike- ja nautintoaineteollisuuden osuus on huomattava. Muita tärkeitä kohteita ovat rahoitustoiminta, energiasektori, kauppa, kuljetus- ja viestiliikenne sekä rakennustoiminta. Suurin osa ulkomaisista sijoituksista (vuonna 2001) on peräisin Yhdysvalloista (22 %). Järjestyksessä seuraavia maita ovat Saksa (20,4 %), Kypros (13,2 %), Ranska (10,5 %), Iso-Britannia (7,1 %). Suomen osuuden Venäjän saamista ulkomaisista investoinneista on arvioitu olevan noin yhden prosentin luokkaa. 4 Suuri osuus ulkomaisista investoinneista on tehty Moskovaan ja sitä ympäröivään Moskovan oblastiin (36 %). Pietarin osuus oli 10,6 % Leningradin oblastin osuus 2,6 %. 2 ks. alaviite 1 3 Wall Street Journal Finnpro: Maaraportti, Venäjä

11 Velkatilanne Venäjän taloutta rasittavat vielä pitkään Neuvostoliitolta Venäjälle siirtyneet velat sekä Venäjän 1990-luvulla ottamat velat. Venäjän budjetissa ei siten ole kovin suurta liikkumavaraa investointien rahoittamiseen tai lisävelanottoon. Vuoden 2002 alussa Venäjän valtion ulkomainen velka oli 138,1 miljardia dollaria, kun se vuoden 2001 alussa oli 144,4 miljardia dollaria. Summassa ovat mukana myös Neuvostoliitolta Venäjälle siirtyneet velat. Suurin yksittäinen velkaerä on julkisia luotottajia edustavalle Pariisin klubille. Kotimainen velka oli 138,2 mrd. ruplaa eli 4,58 mrd. dollaria. Venäjän budjetti vuodelle 2002 on ylijäämäinen ja Venäjä varautuu siinä tuleviin velanhoitokuluihin. Venäjän vuoden 2002 budjetin tulot ovat 2126 mrd. ruplaa (19,4 % BKT:sta). Budjetin menot ovat 1497 ruplaa (17,8 % BKT:sta) ja ylijäämä 178 mrd. ruplaa (1,6 % BKT:sta). Ylijäämästä lähes 69 mrd. ruplaa käytetään velkojen kuoletuksiin ja noin 110 mrd. ruplaa siirretään ns. finanssireserviin, jolla varaudutaan vuoden 2003 velkojen maksuihin. Venäjä pyrkii rajoittamaan lisävelanottoa ja riippuvuuttaan IMF:n ja Maailmanpankin lainoista sekä pääsemään yksityisille lainamarkkinoille. Tämän edellytyksenä on, että Venäjä pitäytyy velanmaksuohjelmassaan ja huolehtii sitoumuksistaan Pariisin klubille. 2 VENÄJÄN FEDERAATION JA ALUEIDEN SUHTEET 2.1 Venäjän federaation aluerakenne Venäjän liittovaltio jakaantuu 89 itsenäiseen alueeseen eli federaation subjektiin, jotka ovat hyvin erilaisia asemaltaan, taloudeltaan ja väestöpohjaltaan. Näitä ovat 21 tasavaltaa, 6 aluepiiriä (krai), 49 aluetta (oblast), 2 federaatiotason kaupunkia (Moskova ja Pietari), 1 autonominen alue ja 10 autonomista piirikuntaa (okrug). Venäjän perustuslaki ei määrittele selkeästi alueiden ja federaation välisiä suhteita. Sekä Venäjän valtiolla että alueilla on lainsäädäntövaltaa ja valtaa hallinnon ja ulkosuhteiden hoidossa. Perustuslaissa tehtävät on jaettu federaatiolle kuuluviin, federaation ja subjektien yhteisesti hoitamiin sekä subjektien tehtäviin. Perustuslain mukaan keskeiset talous- ja ulkopoliittiset kysymykset ja kansainväliset suhteet ja sopimukset kuuluvat federaation toimivaltaan, samoin kuin mm. valtion omaisuuden hoito ja energiapolitiikka (artikla 71). Toimivalta on jaettu federaation ja alueiden kesken mm. kansainvälisten taloudellisten suhteiden hoidossa, maan ja luonnon resurssien käyttöä koskevissa asioissa, ympäristön suojelussa ja terveydenhoidossa, koulutus- ja kulttuuriasioissa, asuntopolitiikassa ja verotuksessa (artikla 72). Tehtävät, joita ei ole erikseen mainittu federaatiolle tai yhteisesti hoidettaviksi, kuuluvat subjektien toimivaltaan (artikla 73). Perustuslain lisäksi Venäjän federaation keskushallinnon ja alueiden välisen toiminnan puitteita on määritelty federaatiosopimuksissa. Periaatteessa federaation subjektit ovat tasa-arvoisia, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Useat alueet ovat solmineet federaation kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, joista useimmat ovat presidentti Jeltsinin allekirjoittamia. Näiden sopimusten laillisuus on kyseenalainen, ja ne ovat tarjonneet mahdollisuuden erilaisiin oikeudellisiin käytäntöihin ja

12 13 ristiriitaisuuksiin perustuslain kanssa. Keskinäisistä sopimuksista on sittemmin pyritty eroon, mutta niiden täydelliseen eliminoimiseen kuluu vielä aikaa 5. Venäjä on myös jaettu v presidentti Putinin määräyksellä seitsemään liittovaltion hallintoalueeseen, joista yksi on Luoteis-Venäjä. Uudistuksen tavoitteena on ollut lisätä liittovaltion otetta alueista. Alueita johtavat presidentin täysivaltaiset edustajat. Näiden tehtävä on valvoa, että federaation lait otetaan käyttöön ja niitä noudatetaan maan kaikissa osissa. Presidentin edustajat saavat valvontaansa aikaisempaa laajemman alueen, johon kuuluu useita Venäjän subjekteja. Alueiden hallinto Jokaisella federaation subjektilla on oma lainsäädäntönsä sekä lainsäädäntö- ja toimeenpanevat elimensä. Tasavalloilla on oma perustuslaki, mutta muilla alueilla perustuslain korvaa alueellinen peruskirja (ustav). Alueiden lait eivät saisi olla ristiriidassa federaation lakien kanssa, mutta usein näin kuitenkin on. Kuvernööri toimii alueen toimeenpanovallan johtajana. Kuvernööri valitaan vaaleilla. Hän on alueen virkahierarkian korkein henkilö sekä edustaa aluetta sekä federaation sisällä että sen rajojen ulkopuolella. Kuvernöörillä on myös laaja nimitysvalta alueellaan. Paikallisesta itsehallinnosta säädetyn lain mukaan kaikki Venäjän federaation alueet jakaantuvat suomalaista kunnallishallintoa vastaaviin alempiin hallinnon tasoihin. 6 Myös se, miten tämä alemmantasoinen hallinto on järjestetty alueittain, vaihtelee niiden oman lainsäädännön mukaisesti. Paikallishallinnolle on annettu paljon tehtäviä mm. asumiseen, koulutukseen ja terveydenhoitoon liittyen. Paikallishallinnon järjestämisestä annetun federaation lain mukaan alueiden velvollisuutena on säädellä aluetason ja paikallistason budjettien välistä suhdetta ja ottaa huomioon paikallishallinnon mahdollisuudet selviytyä annetuista tehtävistä. Jotkin alueet ovat olleet haluttomia paikallishallinnon järjestämisessä ja useissa tapauksissa sille ei ole luotu veronkantojärjestelmää. 2.2 Fiskaalinen federalismi Venäjän federaation ja alueiden väliset fiskaaliset suhteet ovat monimutkainen ja vaikeasti selvitettävissä oleva kokonaisuus. Järjestelmä on ristiriitainen. Toisaalta resurssit on muodollisesti hajautettu, mutta päätöksenteko on asiallisesti voimakkaasti keskitettyä. Alueiden budjetit muodostivat noin puolet valtion menoista 1990-luvun lopulla. Alueilla on kuitenkin päätösvaltaa vain n. 15 % veroista ja näillekin veroille federaatio on asettanut tiukat katot. Alueilla on muodollisesti päätösvaltaa n. 50 % budjettimenoista, mutta ne on tiukasti säännelty federaation antamin suuntaviivoin. Alueiden talouksia rasittavat lukuisat federaatiotason suosituksenluonteiset menokohteet, joita ei ole katettu federaation budjetissa tai federaation alueille siirtämissä tuissa ja jotka ovat siten monesti mahdottomia täyttää. Sekava lainsäädännöllinen tilanne on johtanut lukuisiin kiistoihin päätöksenteosta ja budjettivastuusta. 7 Huolimatta päätöksenteon keskittämisestä alueet ovat onnistuneet kehittämään huomattavaakin fiskaalista autonomiaa alueillaan. Alueilla on monenlaista vaikutusvaltaa alueellaan toimiviin yrityksiin, mm suora osallistuminen yrityshallintoon ja erilaiset lupamenettelyt. Useat alueet ovat tehneet suurimpien yritysten kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, joissa yritykset sitoutuvat mm. 5 Laura Solanko Merja Tekoniemi: Fiskaalifederalismi Venäjällä, Suomen Pankki, Siirtymätalouksien tutkimuslaitos BOFIT 6 Leningradin oblastin julkinen hallinto: Valtiovarainministeriö, Hallinnon kehittämisosasto, 5/ OECD 2001 Economic Review Russian Federation and A.Lavrov, J.Litwack, D.Sutherland: Fiscal Federalist Relations in Russia: A Case for Subnational Autonomy, OECD Centre for Co-operation with non-members

13 14 maksamaan suoraan osan julkisten palvelujen tuotannosta alueelle, maksamaan sosiaaliavustuksia ja investoimaan vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Vastaavasti alueet myöntävät näille yrityksille erilaisia etuisuuksia, kuten verohelpotuksia tai suojelua konkurssimenettelyltä tai kilpailulta. Yritykset, jotka eivät ole tehneet kahdenvälisiä sopimuksia, maksavat tavallisesti vapaaehtoisia avustuksia budjetin ulkopuolisiin rahastoihin normaalien verojen lisäksi. Järjestelmällä on lukuisia kielteisiä vaikutuksia Venäjän talouteen. Se on estänyt fiskaalisen vastuun kehittymisen hallinnon alemmille tasoille. Alueet ja paikallishallinto voivat siirtää vastuun ongelmista federaation tasolle. Alueiden yritysten kanssa tekemät sopimukset estävät reilua kilpailua ja yritystoiminnan kehittymistä sekä luovat kasvupohjaa korruptiolle. Ongelmien korjaaminen olisi edellytys myös investointi-ilmapiirin paranemiselle. Venäjällä on hyväksytty uudistusohjelma federaation ja alueiden fiskaalisten suhteiden uudistamiseksi. Tavoitteena on - Koota suurempi osuus sekä menoista että tuloista federaation budjettiin, jotta federaatio voisi tehokkaasti tasata alueiden eroavaisuuksia ja estää sosiaalisten levottomuuksien syntyminen. - Alueellisen ja paikallisen budjettivallan kehittäminen, kattamattomien menojen poistaminen budjeteista. - Verotusoikeuden kehittäminen, selkeä määrittely siitä, mitä budjettia milläkin veroilla katetaan (Yksi budjetti, yksi vero periaate). - Alueelliseen budjettivaltaan liittyvän vastuun kehittäminen, mm. luomalla selvät kriteerit alueen maksukyvyttömyydelle ja sille, millä periaatteilla alue joutuu federaation valvontaan. Federaation budjetista tehtävien siirtojen selkeyttäminen ja avoimuuden lisääminen. - Luoda pohja paikallishallinnon kehittämiselle ja sen budjettiautonomialle. Tämä merkitsisi mm. paikallishallinnon uudelleenorganisoimista kunnallishallinnoksi (kolmas taso), jolloin nykyiset pienemmät yksiköt muodostaisivat kunnanosahallinnon (neljäs taso). - Luodaan uusi rahasto, josta katetaan tiettyjä sosiaalimenoja sekä palkankorotuksia. Ohjelma on vielä melko yleisellä tasolla. Vuonna 2001 tehtiin kuitenkin merkittäviä verouudistuksia, jossa budjetin tulopuolta selkeytettiin. ALV on nyt kokonaan federaatiotason vero, kun taas tuloverot menevät alueiden budjetteihin. Federaation budjetin koko on lisääntynyt, mutta on luotu kompensaatiorahasto, josta alueiden eroja tasataan. Vielä on kuitenkin tehtävää erityisesti alueellisen ja paikallisen autonomian kehittämisessä, sillä viimeaikaiset uudistukset ovat pikemminkin lisänneet federaation valtaa suhteessa alueisiin. OECD:n piirissä on selvitetty laajasti Venäjän fiskaalifederalismia ja OECD on antanut asiaa koskevia suosituksia. Maailmanpankki on äskettäin myöntänyt 120 milj. USD lainan fiskaalisen federalismin kehittämiseen. Myös EU tukee federaation ja alueiden taloudellisten suhteiden kehittämistä Tacis -varoin. Venäjän talousuudistuksen toteutuminen käytännön tasolla riippuu pitkälti siitä, miten hyvin alueja paikallishallintoa saadaan uudistettua. Siitä riippuvat myös edellytykset järjestää kunnallisia palveluja. Suomalaisten yritysten kannalta on erityisen tärkeää, miten lähialueidemme hallinto toimii. Venäjän hallintouudistuksen tukemisessa pitäisi siis ennen pitkää kiinnittää huomiota federaatiotason ohella alueiden ja paikallistason toiminnan kehittämiseen. 2.3 Venäjän federaatiopiirien vertailu Venäjä on jaettu seitsemään federaatiopiiriin, joiden tilanne eri mittareilla mitattuna poikkeaa merkittävästi toisistaan. Luoteis-Venäjä menestyy tässä arvioinnissa suhteellisen hyvin.

14 15 Federaatiopiiri Asukkaita, v milj. BKT/as v ruplaa Keskipalkka v ruplaa FDI+ ulkomaiset luotot 2000 milj. USD Osuus kerätyistä verotuloista v % Keskinen 36, ,3 12,4 Luoteinen 14, Eteläinen 21, ,5 20,4 Volgan alue 31, , Uralin alue 12, ,6 2,7 Siperia 20, , Kauko-Itä 7, ,7 14,6 Osuus federaation budjetista maksetuista avustuksista v % Alueiden välisessä vertailussa menestyvät parhaiten Uralin länsipuoliset alueet. Tämä pätee niin aluebruttokansantuotteella, palkkatasolla kuin ulkomaisilla sijoituksillakin vertailtuna. Keskinen federaatiopiiri, jonka keskus on Moskova sekä Luoteinen federaatiopiiri, jonka keskus on Pietari sekä Uralin federaatiopiiri, jonka keskus on Jekaterinburg, ovat menestyneet muita alueita paremmin. On otettava kuitenkin huomioon, että federaatiopiirienkin sisällä erot alueiden välillä ovat huomattavia. Budjettien tulot ylittävät menot Keskisellä, Luoteisella, Uralin alueella ja Volgan federaatiopiireissä. Eteläinen, Siperian ja Kauko-Idän federaatiopiirit ovat ongelma-alueita, joita tuetaan paljon federaation budjetista. Näiden alueiden tilannetta vaikeuttavat mm. pitkät etäisyydet ja ankarat luonnonolot. 3 LUOTEIS-VENÄJÄN KEHITYSPIIRTEITÄ Luoteis-Venäjän hallintoalueeseen kuuluvat Komin ja Karjalan tasavallat; Arkangelin, Vologdan, Kaliningradin, Leningradin, Muurmanskin, Novgorodin ja Pihkovan alueet; Pietarin kaupunki sekä Nenetsien autonominen piirikunta. Presidentin edustaja Luoteis-Venäjällä on kenraalieversti Viktor Tsherkesov. Luoteis-Venäjän resurssipohja on erittäin vahva: merkittävä osa Venäjän taloudellisesti hyödynnettävissä olevista metsistä, yli miljardi tonnia öljyä Timan-Petshorassa, valtavia hiiliesiintymiä Petshorassa, suuria sellu- ja metallitehtaita (Severstal Vologdassa) ja Leningradin alueen öljynjalostus. Viennin rakenne on kuitenkin yksipuolinen ja jalostusaste hyvin matala. Investointeja infrastruktuuriin tarvitaan. Luoteis-Venäjän business-barometrin 9 mukaan Luoteis-Venäjä ja erityisesti Pietari on yksi suomalaisyritysten tärkeimmistä business-alueista lähivuosina. Venäläiset yritysjohtajat uskovat Pietarin talouden nopeaan kasvuun. Myös muualla Luoteis-Venäjällä talouskehityksen uskotaan olevan nopeampaa kuin Moskovassa ja muualla Venäjällä. 3.1 Luoteis-Venäjän talouskehitys Luoteis-Venäjän alueiden talous on kehittynyt eri tahtiin. Alueet ovat kooltaan ja painoarvoltaan varsin erilaisia. Suurin osa suorista ulkomaisista sijoituksista kohdistuu Pietariin ja Leningradin 8 Moskovan saamat suorat sijoitukset 4037 milj. USD 9 Luoteis-venäjäm business-barometri 2002, Keskuskauppakamari

15 16 alueelle. Muuten Luoteis-Venäjän sisällä talous on kehittynyt suhteellisesti nopeammin alueilla, joilla on runsaasti luonnonvaroja ja niitä hyödyntävää teollisuutta, kuten Komin tasavallassa sekä Arkangelin ja Muurmanskin alueilla. Alue Asukkaita v milj. BKT/As. ruplaa v Pietari 4, Leningradin oblasti 1, Novgorodin oblasti 0, ,8 Pihkovan oblasti 0, ,8 Karjalan tasavalta 0, ,3 Muurmanskin alue 0, ,3 Argangelin alue 1, ,42 Vologdan alue 1, ,3 Komin tasavalta 1, ,1 Kaliningrad 0, ,2 Ulkomaiset suorat sijoitukset milj. USD v Luoteis-Venäjä jakaantuu kolmeen talousalueeseen. Pohjoinen talousalue käsittää Muurmanskin, Arkangelin, Nenetsien autonomisen piirikunnan, Komin, Karjalan tasavallan ja Vologdan alueet. Luoteinen talousalue puolestaan käsittää Pietarin, Leningradin, Novgorodin ja Pihkovan alueet 10. Lisäksi Luoteis-Venäjään kuuluu Kaliningradin alue. Pohjoinen talousalue on Venäjän neljänneksi suurin ja kattaa 8,6 % federaation pinta-alasta, mutta alueella asuu vain 4 % maan väestöstä. Alueen ongelmista vakavampia on massiivinen muuttoliike, joka suuntautuu pohjoisen kaupungeista kohti Pietaria, Moskovaa ja muita suuria kaupunkeja. Pohjoisilla alueilla on runsaasti luonnonvaroja, erityisesti metsiä, öljyä ja kaasua, mineraaleja ja kalavaroja. Alueella on myös runsaasti suhteellisen hyvin koulutettua ja edullista työvoimaa, jolla teknistä ja tieteellistä osaamista. Useimmat alueelle suuntautuneet ulkomaiset investoinnit tähtäävät luonnonvarojen hyväksikäyttöön. Useimmat investoinnit tehdään energia- ja metsäsektoreille. Alueen investoinnit ovat kuitenkin vielä suhteellisen alhaisella tasolla verrattuna koko Venäjän alueelle. Metsävaroiltaan rikkaita alueita ovat etenkin Arkangelin alue, Karjalan tasavalta, Vologdan alue, Komin tasavalta sekä eteläiset osat Muurmanskin alueesta. Suurimmat metsävarat löytyvät Komista, jonka metsäpinta-ala on yli 30 miljoonaa hehtaaria ja jolla on melkein 3 miljardia m 3 puuvarantoa. Mineraalivarantojen puolesta rikkaimpia alueita ovat Kuolan niemimaa sekä Komin tasavalta. Pohjoisten alueiden taloudellinen kiinnostavuus perustuu kuitenkin ennen kaikkea öljy- ja kaasuvaroihin. Öljy- ja kaasuvarojen hyödyntäminen vaatii laajan infrastruktuurin rakentamisen, ja lisäksi kuljetus- ja tuotantokustannukset ovat suhteellisen korkeita etäisyyksien sekä pohjoisten olosuhteiden johdosta. Öljy- ja kaasuvarojen hyödyntäminen on siten kallista ja vaatii korkeat maailmanmarkkinahinnat. Luoteis-Venäjän esiintymien aktiivinen hyödyntäminen alkanee vasta parin tulevan vuosikymmenen aikana, kun tuotanto Venäjän perinteisillä öljy- ja kaasualueilla, etenkin Länsi-Siperiassa, asteittain vähenee. Ulkomaisten investointien edellytyksenä olisi tuotannonjakosopimusten aikaansaaminen. Venäläinen öljyteollisuus vastustaa voimakkaasti tilannetta, jossa ulkomaisille sijoittajille annettaisiin venäläisiä paremmat edut. Luonnonrikkauksista huolimaatta investointi-ilmasto näillä alueilla ei ole erityisen suotuisa 11. Alueen houkuttelevuutta vähentävät ankarat maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet, huonosti kehit- 10 Gosgomstat 11 Inkeri Hirvensalo Tero Lausala: Foreign Direct Investment in the Russian Territories of the Barents Region, April 2001

16 17 tyneet liikenne- ja tietoliikenneyhteydet ja pitkät etäisyydet markkinoilla. Samoin kunnalliset palvelut, energiapalvelut, sosiaalinen sekä taloudellinen infrastruktuuri ovat heikosti kehittyneet. Alueita rasittavat lisäksi erilaiset ympäristö- ja terveysongelmat sekä rikollisuus. Monet ongelmista liittyvät kuitenkin alue- ja paikallishallintoon, esim. tullin ja veroviranomaisten toimintaan ja vaikeuksiin sopia luonnonvarojen käyttöoikeuksista. Luoteisilla alueilla (Pietari, Leningradin alue, Novgorodin alue, Pihkovan alue) painopiste on Pietarin kaupungissa. Vaikka Leningradin alue on erillinen hallinnollinen alue, se muodostaa Pietarin kanssa yhteisen talous- ja osittain myös työssäkäyntialueen. Pietari on alueen kasvun moottori. Novgorodin alue taas on onnistunut alueen kokoon nähden liberaalilla politiikallaan houkuttelemaan suhteellisen paljon ulkomaisia investointeja alueelle. Pietarin kaupunki ja sitä ympäröivät alueet toimivat pitkälti sataman ja sen toimintojen ympärillä. Pihkovan alue on taas maatalousvaltainen raja-alue. Luoteinen alue kilpailee investoinneista Moskovan alueen kanssa. Suomi, Viro ja Pietarin talousalue muodostavat potentiaalisen kasvukolmioalueen 12, jonka taloudet täydentävät toisiaan. Alueen kautta kulkevat sekä rauta-, maantie- ja vesiyhteydet moniin suuntiin. Luoteinen alue toimii siten käytävänä muualle Venäjälle, mutta myös Venäjältä muualle Eurooppaan. Luoteis-Venäjän väestö on suhteellisen korkeasti koulutettua. Pietarissa toimii lukuisia yliopistoja ja korkeakouluja sekä tieteellisiä tutkimuslaitoksia. Potentiaalia alueen kehittymiseksi vetovoimaiseksi korkean teknologian alueeksi siis on, mutta lupaukset ovat vielä osittain jääneet täyttymättä. Luoteisen alueen kehittymistä ovat hidastaneet sen eri alueiden väliset kiistat ja linjaerimielisyydet. Myöskään Pohjoisen tullipiirin tempoileva toiminta, joka on aika-ajoin synnyttänyt Suomen rajalle kilometrien pituisia rekkajonoja, ei ole edesauttanut alueen kehittymistä. Kaliningradin alue sijaitsee maantieteellisesti erillään muusta Venäjästä ja EU:n laajentuessa jää unionin ympäröimäksi. Laajentumisen lähestyessä alueeseen on alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota ja se on keskeinen osa pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. 3.2 Haasteet Väestön elinolot Luoteis-Venäjällä oli väestöä yhteensä n. 14,4 miljoonaa vuoden 2000 lopussa. Väestöstä n. 81,8 % asui kaupungeissa. Työikäisen väestön osuus oli 62 %. Pohjoisilla alueilla on käynnissä jyrkkä väestönlasku, mikä johtuu kauan jatkuneesta muuttotappiosta sekä kuolleisuuden lisääntymisestä ja samanaikaisesta syntyvyyden alenemisesta. Pohjoisten alueiden väestöluvut olivat huipussaan 1980-luvun loppupuolella, jolloin väestöä houkuteltiin alueille muuta maata korkeammilla palkoilla. Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien väkiluku on laskenut, kun Neuvostoliiton harjoittama väestön asutuspolitiikka on muuttunut. Vaikea taloudellinen tilanne näkyy myös elinaikaodotetilastoissa. Vielä 1990-luvun alussa keskimääräinen elinaikaodote alueella oli sama kuin koko Venäjän tasolla eli 69,4 vuotta. Kuitenkin 1990-luvun kuluessa luku vajosi niinkin alhaalle kuin 61,9 vuotta. Pohjoisten alueiden miespuolisen väestön tilanne on tässä suhteessa erityisen vaikea, sillä työttömyys, ympäristön saastuneisuus, erilaiset taudit sekä alkoholismi ovat vaikuttaneet siihen, että joidenkin pohjoisten kylien osalla miespuolisen väestön keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on vain hieman yli 50 vuotta. 12 Urpo Kivikari-Maarit Lindström: Suomenlahden kasvukolmio. Suomen, Viron ja Pietarin alueen integraation väline. Turun kauppakorkeakoulu, Yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskus, Pan-Eurooppa Instittuutti B 10/1999

17 18 Tartuntatautitilanne Suomen lähialueilla on vaikea ja pahenee jatkuvasti. Erityinen uhka Suomen kannalta on HIV -epidemian räjähdysmäinen leviäminen. Suurin osa infektoituneista on ruiskuhuumeiden käyttäjiä, joiden määrä on lähialueilla kasvanut hallitsemattomasti. Muiden sukupuolitautien tapausmäärät ovat myös kasvaneet. HIV/AIDS ongelma myötävaikuttaa myös tuberkuloositilanteen vaikeutumiseen. Erityisen vaikea tuberkuloositilanne on vankiloissa. Tartuntatautien suhteen ongelma-alueita ovat käytännössä kaikki Suomen lähialueet. Erityisen vaikea tilanne on Pietarissa. Pietarissa todettujen HIV-tapausten määrä oli vuonna tapausta, vuonna 2000 jo 5000 tapausta ja vuonna 2001 tapauksia oli Todellisten tartuntojen määrä on huomattavasti tätä suurempi. Karjalassa tilanne on pahenemassa ja tietojen mukaan tilanne on vastaavanlainen myös Muurmanskissa. Terveydenhuoltojärjestelmän, erityisesti perusterveydenhuollon rakenteiden heikkous on myös ongelma. Pyrkimyksiä järjestelmien kehittämiseen kyllä on, mutta prosessi on toistaiseksi edennyt niin hitaasti tai on niin alkutekijöissään, että järjestelmä on edelleen kyvytön vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseen Infrastruktuuri Luoteis-Venäjän, niin kuin koko Venäjänkin, infrastruktuuri on päässyt viime vuosina investointien puutteessa pahasti rapistumaan. Alueen talouden kehittyminen vaatii olemassa olevan kuljetus-, kommunikaatio-, energia- ja yhteiskuntainfrastruktuurin parantamista. Lisäksi monilla aloilla on suuri tarve saada investointeja uuteen infrastruktuuriin, esimerkiksi telekommunikaatioverkostoihin. Alueen kuljetusyhteydet erityisesti itä-länsi-suuntaan ovat kehittymättömät. Rahtikuljetuksissa käytetään pääasiassa rautateitä ja sisävesireittejä. Maantieverkosto on taas puolestaan heikossa kunnossa ja palvelee lähinnä henkilökuljetuksia. Raja-alueilla maanteitä käytetään myös pyöreän puun viennissä. Barents-alueilla käytetään laajalti myös talviteitä eli jäätyneitä vesistöjä, jotka muodostavat kelvollisen vaihtoehdon huonokuntoiselle maantieverkostolle. Lentoreittien toiminta ylläpitää monia syrjäisiä asutuksia, joskin näiden yhteyksien operointi kaupallisella pohjalla on osoittautunut ongelmalliseksi. Erilaisia hankkeita kuljetusinfrastruktuurin parantamiseksi on käynnistetty usealla taholla, mm. Euroopan unionin rahoituksella. Ongelmaton energiansaanti on alueelle elinehto pohjoisen ilmaston, pitkien etäisyyksien sekä energia-intensiivisen tuotantorakenteen vuoksi. Runsaasta energian tuotannosta huolimatta Luoteis- Venäjällä on jouduttu tilanteeseen, jossa edellytetään kansainvälistä yhteistyötä energiajärjestelmien uusimiseksi. Vuosikymmenten saatossa rakennettu energiahuoltojärjestelmä syö polttoaineita enemmän kuin alueiden budjettitalous kestäisi eikä uusissa olosuhteissa enää vastaa talouselämän ja väestön tarpeita. Lisäksi järjestelmä ei kaikin osin täytä ympäristönsuojelun kohtuullisia vaatimuksia. Esimerkiksi asuintaloissa lämpöenergian kulutus neliötä kohti on keskimäärin 4-5 kertaa korkeampi kuin Suomessa. Telekommunikaatioverkosto perustuu Neuvostoliiton aikana rakennettuihin järjestelmiin, ja täten sen kapasiteetti on riittämätön ja tekninen taso vaatimaton. Kaukopuhelut toimivat kuitenkin suuriin taajamiin sekä alueiden teollisuuslaitoksiin, samoin ulkomaanpuheluita on hoidettu yhteistyössä Pohjoismaiden teleoperaattoreiden kanssa. Alueiden suurimmissa kaupungeissa toimii GSM verkosto. Kaapeliverkosto koko alueella vaatii pikaista modernisointia Ympäristö ja ydinturva Luoteis-Venäjän, samoin kuin koko Venäjän ympäristöongelmien korjaaminen vaatii huomattavia investointeja. Kiireellisimpiä ovat juoma- ja jäteveden käsittelyä koskevat hankkeet. Myös ongelmajätteiden käsittely on kiireellinen tehtävä. Esim. Pietarin ja Leningradin alueita palvelee vain yksi Kraznyi Borin jätteenkäsittelylaitos, jonka jätealtaiden sisältö uhkaa valua Itämereen.

18 19 Ydinenergian ja radioaktiivisten aineiden käyttö ja varastointi ovat erittäin laajamittaisia Suomen itäisillä lähialueilla. Siellä sijaitsee kahdeksan suurta sähkön tuottamiseen tarkoitettua ydinreaktoria (Leningradin ja Kuolan ydinvoimalat), runsaat 300 pienreaktoria ydinsukellusveneiden, muiden sota-alusten ja jäänmurtajien moottoreina sekä runsaasti muuta ydinjätettä. Teollisuus, jonka tuotantoteknologia on vanhanaikaista, sekä alueelle sijoitetut sotilastukikohdat ovat aiheuttaneet vakavaa ympäristön saastumista ja vaurioita alueiden luonnolle. Ympäristön tuhoutuminen on kuitenkin epätasaista, sillä alueella on myös länsimaissa nykyään melkein tuntemattomia laajoja, koskemattomia tundra-, vuoristo- ja metsäalueita. Ympäristövahinkoja ovat aiheuttaneet etenkin rikki-, typpi- ja raskasmetallipäästöt sekä teollisuuden että asuinkeskusten jätevesien tyhjentäminen alueen vesistöihin vailla kunnollista puhdistusta. Saasteongelmat ovat johtaneet mm. monien vesistöjen pilaantumiseen, laajojen metsäalojen tuhoutumiseen sekä alueen väestön keskuudessa vallitseviin sairauksiin. Tulevaisuudessa ympäristön kannalta merkittäviä parannuksia saadaan aikaan ainoastaan investoimalla saastuneiden alueiden puhdistamiseen, tehokkaampaan puhdistuslaitteistoon ja puhtaampaan tuotantoteknologiaan. Pohjoisten alueiden rikkaiden luonnonvarojen hyödyntäminen muodostaa uhan alueen ympäristölle. Etenkin laajeneva öljy- ja kaasutuotanto ja kuljetus sekä saastuttavan energiantuotannon jatkaminen uhkaavat pilata alueen ympäristöä. Sama koskee nykyistä intensiivisempää metsäteollisuutta, jollei samalla muuteta tuotantotapoja nykyistä ympäristöystävällisemmäksi Hallinto ja poliittinen johto Luoteis-Venäjällä Luoteis-Venäjällä, kuten muuallakin Venäjällä, alueiden menestys ulkomaisten investointien houkuttelemisessa on ollut riippuvainen myös niiden hallinnon järjestämisestä ja poliittisesta johdosta. Alueita, joilla poliittinen johto ja aluehallinto on vanhoillista ja pitäytynyt vanhoihin toimintatapoihin, ulkomaiset sijoittajat ovat karttaneet (esim. Karjala, Pihkova). Eräät alueet (esim. Novgorod) ovat liberaalilla politiikallaan onnistuneet houkuttelemaan ulkomaisia investointeja siitä riippumatta, että niillä ei ole mainittavia luonnonrikkauksia. Alueet ovat kehittäneet erilaisia järjestelmiä investointien houkuttelemiseksi, esim. verovapautuksia paikallisista veroista. Tällä on ollut ainakin jonkin verran vaikutusta investointien ohjautumiseen alueelle. Venäjän talousuudistuksessa näistä järjestelyistä pyritään pääsemään eroon. Uudistukset ovat kuitenkin vasta alussa ja kestää aikansa ennen kuin ne on pantu toimeen. Koska aluetason viranomaisilla on suuri vaikutusvalta yritysten asemaan, investoijien on kuitenkin otettava alueiden erot huomioon vielä pitkään sijoituspäätöksiä tehdessään. Luoteis-Venäjän strateginen kehitysohjelma on valmisteilla. Ohjelman tavoitteena on koordinoida Luoteis-Venäjän eri alueiden yhteisiä intressejä ja toimenpiteitä, kehittää niiden taloudellista integraatiota, identifioida keskeisiä kehittämissuuntia ja kehittämisohjelmia. Ohjelman valmistelua koordinoidaan Luoteis-Venäjän strategiatyön keskuksessa (Centre for Strategic Works of the NWFD 13 ), joka on perustettu marraskuussa Helsinki School of Economics, University of Lapland Kola Science Center: Muurmansk Province, In the first half of 2001, bi-annual review

19 20 4 KANSAINVÄLINEN TUKI VENÄJÄN KEHITTÄMISEKSI 4.1 Yleistä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjälle on vuosien mittaan suunnattu mittavat määrät kansainvälistä julkista rahoitusta. Rahoitusta on myönnetty erilaisiin hankkeisiin v lähtien lahjarahana, osakesijoituksina, lainoina ja takauksina ainakin 30 mrd. euron arvosta - todennäköisesti enemmänkin. Mukana taulukossa ei ole IMF, joka on antanut rahoitusta maksutasetukena. EBRD Maailmanpankki IFC NIB NEFCO Suomi, lähialueyhteistyö Merkittäviä rahoittajia ovat myös G7-maat sekä muut Pohjoismaat 3700 milj. euroa lainaa milj. euroa osakesijoituksia milj. euroa lainaa (12 mrd.usd) 509 milj. euroa (463milj. USD) 110 milj. euroa lainaa 45 milj. euroa lainaa ja takauksia 147 milj. euroa lahjarahaa Kansainvälinen rahoitus v v ja eteenpäin Venäjälle Euroopan unioni, Tacisrahoitus 2500 milj. euroa lahjarahaa 1000 milj. euroa ( n. puolet Tacis-varoista, edellyttäen että tuki jakaantuu nykyisten kriteereiden mukaan) Euroopan investointipankki milj. euron lainavaltuus vuosittain milj. euroa lainoina ja osakesijoituksia. vuosittain milj. USD Kansainvälisiä julkisia rahoittajia Venäjällä on paljon ja kutakin ohjaavat niiden omista lähtökohdistaan asettamat tavoitteet. Kansainvälisen yhteisön antama tuki ei ole ollut koordinoitua, eivätkä rahoituksen tarjoajien ja saajan tavoitteet ole kaikilta osin kohdanneet. Erityisesti tämä näkyy Maailmanpankin ja Venäjän suhteissa. EU:n toimintaohjelmia on taas leimannut byrokratia, joka on haitannut pahasti eri ohjelmien rahoituksen yhteensovittamista. Yhteensovittamisongelmia on aiheutunut mm. eri rahoitusjärjestelmien erilaisista ohjelmointikausista ja menettelytavoista. Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman puitteissa on kehitetty uusi rahoitusmalli, Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus, joka voisi olla mallina muillakin sektoreilla. Venäjän mittavia investointitarpeita ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituksella, vaan keskeistä on parantaa edelleen maan investointi-ilmapiiriä ulkomaisten investointien saamiseksi. 4.2 Suomen lähialueyhteistyö Lähialueyhteistyöllä tuetaan Suomen kahdenvälisiä suhteita yhteistyömaihin ja edistetään yleistä turvallisuutta. Sitä toteutetaan pohjoisen ulottuvuuden alueella, erityisesti Luoteis-Venäjällä ja Kaliningradissa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa sekä hankekohtaisesti tärkeistä poliittisista tai taloudellisesta syistä muissa IVY- ja KIE- maissa. Yhteistyötä toteutetaan lähialueministerivaliokunnan hyväksymän strategian mukaisesti.

20 21 Lähialueyhteistyöhön tarkoitetut määrärahat sisältyvät vuosittain valtion talousarvioon. Suomi on sijoittanut Venäjä hankkeisiin vuosina noin 147 milj. euroa. Keskeisenä tavoitteena toiminnassa on ollut luoda kontaktiverkostoja Suomen ja Venäjän viranomaisten välille. Lähialuerahoituksella on myös toteutettu kansalaisjärjestöjen hankkeita Venäjällä. Rahoitusta on myös käytetty erityisesti suurten ympäristöhankkeiden toteutukseen. Suomen resurssien rajallisuudesta johtuen toiminnassa on pyritty mahdollisimman suureen synergiaan muiden rahoittajatahojen kanssa, esimerkiksi edistämällä yhteistyötä EU:n ohjelmien ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Yhteistyöpartnereita ovat Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Maailmanpankkiryhmä (WB), Euroopan Investointipankki (EIB) ja Pohjoismainen Investointipankki (NIB). Suomen lähialueyhteistyön keskeinen tavoite on poliittisen ja taloudellisen muutosprosessin tukeminen. Tämä sisältää kansalaisyhteiskunnan kehittämisen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen, hallinnon kehittämisen ja markkinatalouden rakenteiden tukemisen. Pyrkimyksenä on edistää vakautta, hyvinvointia, tasa-arvoa ja yhteiskuntarauhaa. Tärkeänä tavoitteena pidetään Suomeen kohdistuvien haitallisten ilmiöiden, kuten ympäristö- ja ydinturvariskien lievittämistä sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja tartuntatautien leviämisen ehkäisyä. Yhteistyöllä pyritään myös edistämään kauppaa ja talouselämän etuja. Lähialueyhteistyön painopistealueita Venäjällä ovat ensisijaisesti Suomeen rajoittuvat alueet (Muurmanskin alue, Karjalan tasavalta, Leningradin alue, Pietarin kaupunki). Lähialuevaroin yhteistyötä toteutetaan Venäjän federaation muilla alueilla vain hankekohtaisesti tärkeistä poliittisista ja/tai taloudellisista syistä. Vuosina lähialuerahoitus on jakaantunut alueellisesti seuraavasti: USEAT JAKA- LAHJA-APU YHTEEN- MUUR- MUU VENÄJÄN MATON YH- SÄ (milj. euroa) KARJALA PIETARI LENINGRAD MANSK VENÄJÄ LÄHIALUEET TEENSÄ ,08 25,86 21,55 14,42 8,20 49,76 146, käyttösuunnitelma 0,74 (6 %) 5,43 (46%) 1,3 (9%) 0,88 (7 %) 0,34 3,9 12,2 Prioriteettialoja Venäjän kanssa toteutettavassa lähialueyhteistyössä ovat: Demokratian vakiinnuttaminen ja oikeusvaltion kehittäminen. Hallinnon ja lainsäädännön uudistamisen tukeminen. Talousuudistuksen tukeminen: taloudellisen yhteistyön tukeminen; elinkeinoelämän edellytysten parantaminen; yhteisten etujen kannalta tärkeän infrastruktuurin kehittäminen; elintarvikehuollon kehittäminen; uusiutuvien luonnonvarojen, erityisesti metsien kestävän käytön kehittäminen; sekä energiasektorin kehittäminen. Ympäristöriskien vähentäminen: ympäristöhallinnon ja -lainsäädännön sekä organisaatioiden kehittäminen; Itämeren suojeluohjelman toimeenpanon edistäminen; ympäristöonnettomuuksien ehkäisy. Ydinturvariskien vähentäminen: ydinvoimalaitosten turvallisuuden parantaminen ja säteilyvalvonnan kehittäminen; onnettomuusvalmiuden kehittäminen; käytetyn ydinpolttoaineen ja muiden ydinjätteiden huollon turvallisuuden lisääminen; sekä ydinmateriaalivalvonnan kehittäminen. Turvallisuuden edistäminen: lainvalvonnan ja yleisen järjestyksen edistäminen ml. rikollisuuden torjunta; sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen, johon sisältyy työpolitiikan ja terveyden-