Se on meistä kiinni. Äänestä Metalliliiton vahvoja vaikuttajia.

Transkriptio

1 METALLITYÖNTEKIJÖIDEN LEHTI HELSINKI 1/2008 METALLIN LIITTOKOKOUSVAALIT 2008 Ennakkoäänestys Uurnavaali Se on meistä kiinni. Äänestä Metalliliiton vahvoja vaikuttajia. Pääkirjoitus 2 Kuva: Asko-Matti Koskelainen Ollakka Erkki 2 Nieminen Markku 3 Huhta Erika 3 Mielonen Mikko 4 Lipponen Pentti 4 Lahtinen Karita 5 Järvinen Seppo 5 Ruohonen Pentti 5 Ehdokkaat HKI 6 Lehtonen Turja 7 Hovi-Karlsson Heli 8 Aaltonen Timo 8 Ainasto Petri 8 Jokinen Riitta 9 Möttö Unto 9 Sankilampi Esko 10 Kehä Mika 10 Kellokangas Tenho 10 Haaja Ilpo 11 Palmén Jaro 11 Arhinmäki Paavo 12 Harmaala Jarmo 12

2 2 2/2007 HELSINKI pääkirjoitus Viedäänkö jäsenistöä tuntemattomaan suurliittoon Mikä on Teollisuuden suur- Kari Pekkarinen Vain Metalliliiton jäsenet vaikuttavat Maaliskuussa alkavissa liittokokousvaaleissa Metalliliiton jäsenet antavat arvion Vuorenmaan johdolla harjoitetulle metallin sopimustoiminnalle. Tälläkin kertaa valittavana on kaksi vaihtoehtoa: Nykyisen linjan jatkaminen Sosiaalidemokraattien johdolla tai Metallin Vaikuttajien jäsendemokratiaa ja liiton toiminnan kohentamista korostavan linjan valinta. Vaalissa arvioon saavat tehdä vain jäsenet, ulkopuolisten lobbaajien ja valtamedian on tyytyminen mielipidevaikuttamiseen. Metallin Vaikuttajat Helsingissä luottavat jäsenten kykyyn päättää itse työehtosopimusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Me olemme vaatineet tällä liittokokouskaudella molempien pitkien työehtosopimusten alistamista jäsenten päätettäväksi. Se ei ole sopinut hallinnossa enemmistönä oleville sosialidemokraateille. Ratkaisut on tehty jäseniä kuulematta ja tulos on kehno. Työehtosopimusten tekeminen ja valvonta ovat ammattiliiton päätehtäviä. Niissä epäonnistumisen maksavat jäsenet ja jäsenten oikeus on vaihtaa vastuussa olleet, kun tehtävät on hoidettu huonosti. Liiton johdon ylimielisyys viime neuvotteluissa oli, jopa Metalliliiton osalta, aikaisemmasta poikkeavaa. Neuvottelujen kulusta ei kerrottu edes liiton hallinnolle ja neuvoteltiin muista asioista kuin valtuustossa oli päätetty. Se, että Vuorenmaa sai ryhmäkurilla valtuuston Sosiaalidemokraatit hyväksymään sopimuksen, on byrokratian voitto. Jääköön se viimeiseksi lajissaan. Metallin Vaikuttajat korostavat pitkäjänteisen edunvalvonnan tarvetta liitossamme. Toiminnan pitää perustua liittokokouksen tekemiin päätöksiin ja linjauksiin. Jos liiton ulkopuolelta kokousten välillä tulee painetta muihin ratkaisuihin, on niistä käytävä keskustelu koko organisaatiossa ja päätökset tehkööt jäsenet. Johdon keskittyminen työnantajien esitysten pohdintaan on huonoin vaihtoehto tavoitteellisessa edunvalvonnassa. Tulevassa liittokokouksessa keskustellaan ja tehdään päätöksiä kymmenistä ja sadoista asioista, joista suurin osa liittyy jäsenten etuuksiin ja työoloihin. Välttämätöntä on, että valitut edustajat pitävät vallan itsellään ja tosissaan vaativat liiton uuden johdon sekä muiden työntekijöiden sitoutumista päätöksiin ja hallinnon kontrolliin. Kevään liittokokous tuskin jää ainoaksi nyt valituiksi tuleville. TEAM-liiton selvitys ja valmistelu jatkunee kokouksen jälkeenkin. Jos ja kun näin tapahtuu, Metalliliiton lopullinen päätös fuusiosta tai itsenäisenä liittona jatkamisesta tullaan tekemään ylimääräisessä liittokokouksessa 2009, johon kutsutaan tänä keväänä valitut liittokokousedustajat. Äänestetään ja vaikutetaan. liitto TEAM = Teknologian Ammattilaiset? Hankkeessa on kyse siitä, että kuusi teollisuusliittoa: Kemia, Metalli, Sähkö, Viestintä, Puu- ja erityisalojen liitto sekä Rautatieläisten liitto liittyisivät yhteen. Mikäli suurliitto toteutuu kaavailujen mukaan 2010 jälkeen, tulisi siinä olemaan yli palkansaajaa. Uusi suurliitto olisi jäsenmäärältään jo kolmannes SAK:n jäsenmäärästä. Mikä tulisi olemaan sen rooli tulevaisuudessa? Jäisikö SAK:lle kansainväliset edunvalvontakysymykset, palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyö ja työnantajien keskusjärjestö Elinkeinoelämän keskusliitto EK neuvottelukumppanina mm. työelämän kehittämiseen ja lainsäädäntöön liittyvissä asioissa? Metalli ei vielä mukana Jokainen liitto tekee itsenäisen päätöksen liittofuusiosta. Näistä kuudesta liitosta Sähköliitto on ollut kriittisimmällä kannalla. Kemianliitto on asettanut rohkeasti fuusioitumisen jäsenäänestykseen. Metalliliiton mukaan lähdöstä ei vielä ole tehty päätöstä. Julkisuudessa asiaa on jo pidetty varmana, vaikka jäsenistölle ei ole TEAM hankkeesta tiedotettu ja sääntöjäkään ei ole vielä suurliitolle laadittu. Metallissa tuskin tullaan alistamaan liittofuusiota jäsenistön ratkaistavaksi. Eihän ole löytynyt rohkeutta alistaa työehtosopimuksiaankaan jäsenäänestykseen. Uusi organisaatio miten käy alue - ja paikallistoiminnan Suunniteltu suurliitto organisoituisi yhdeksään toimintasektoriin: Kemia- kulutustavara, logistiikka, energia, tieto ja sähkö, metalli ja elektroniikka, paperi, puutuote, viestintä ja ympäristösektori. Jokaisella sektorilla tulisi olemaan oma sektorijohtokuntansa. Sektorijohtokunnat muodostuisivat eri sopimusalojen edustajista. Tämä organisaatio tulisi hoitamaan sektori- / alakohtaiset työehtosopimusneuvottelut. On mielestäni syytä pelätä, että sektorikohtaisesti sovittavista työehtosopimuksista jouduttaisiin tekemään joka sektoria tyydyttäviä mini tupoja ja varsinaiset palkkaratkaisut jäisivät työpaikka- ja yritystasolle. Oleellinen kysymys on, miten hoidettaisiin alueellinen sopimus-, koulutus sekä edunvalvontatoiminta, kun nykyisestä metallin 11 aluetoimistosta siirryttäisiin kuuteen aluepalvelukeskukseen ja alueittaisiin maakuntatoimistoihin. Aluepalvelukeskukset tulisivat hoitamaan alueen edunvalvontatehtävät. Tässä mielestäni piilee vaara, että sopimusalatuntemus kärsisi ja tehtäväkenttä kasvaisi tarpeettoman suureksi. Voimavaroja ei riittäisi alakohtaisten ongelmien ratkaisuun. Loppuisiko paikallinen toiminta ammattiosastoissa, kun tehtäviä siirrettäisiin paikallisille palvelupisteille ja osastojen toimintamahdollisuuksia kavennettaisiin jäsenmaksupalautuksia pienentämällä? Seuraus olisi, että liitto etääntyisi lisää jäsenistöstä ja paikallinen tavoitettavuus huononisi. Hyötyykö metallin jäsen suurliitosta ja kuuluuko jäsenistön ääni? Suurliiton perustaminen ei tule olla mikään itseisarvo. Siitä pitää olla todellista hyötyä Metalliliiton jäsenille. Mitä jäsenistä sitten hyötyisi? Jäsenmaksun alenemista on heitetty porkkanana jäsenistölle, jotta saataisiin myötätuulta hankkeelle ennen liittokokousta. Jäsenmaksu tuskin tulisi alenemaan suurliitossa, pysyisikö edes nykyisellään. On jopa kaavailtu, että työttömät jäsenet saatettaisiin jäsenmaksun piiriin. Jäsendemokratiaa toteuttamaan on kaavailtu viiden vuoden välein kokoontuvaa liittokokousta, johon edustajat valitsee jäsenistö. Liittokokous käyttäisi ylintä päätösvaltaa ja valitsisi liiton johdon ja valtuuston. Riittääkö viiden vuoden välein pidettävä liittokokous toteuttamaan jäsendemokratiaa? Viidessä vuodessa Erkki Ollakka Ao. 70 Luottamusmies Ammattiosaston sihteeri Käämijä ABB Sähkökoneet Oy kerkiää tapahtua jo paljon ennen kuin jäsenistö voisi omalla äänellään puuttua liiton linjaan. Sinä päätät: Itsenäinen metalliliitto vai suurliitto Mielestäni toukokuussa kokoontuva 20. liittokokouksen ei tule tehdä päätöstä Metalliliiton lakkauttamisesta ja liittymisestä Viestintäliiton ympärille rakennettavaan suurliittoon. Asiassa on edettävä harkiten hyödyt ja haitat arvioiden. Selvitystyö on saatettava valmiiksi ja säännöt on saatettava jäsenistön tietoisuuteen, ennen kuin jäsenistö voi antaa edustajilleen valtuutuksen tehdä päätöksiä liittofuusiosta. Näissä vaaleissa jäsenistö voi äänestää Metalliliiton linjan muuttamisesta. Enempää heikonnuksia ei saa tulla työehtosopimukseen. Kaikkea ei pidä kilpailukyvyn tukemisen vuoksi myydä. Tärkeämpänä näkisin liiton sopimus - ja edunvalvontatoiminnan kehittämisen kuunnellen ja kunnioittaen jäsenistön ääntä. Jäsenlähtöisyyttä on liitossa kehitettävä tukemalla paikallistoimintaa ja parannettava ammattiosastojen toimintaedellytyksiä. Emme halua luopua palvelusvuosilisistä, työajantasausvapaista (pekkaset), emmekä nykyisistä ylityökorvauksista. Siis puolusta etujasi ja ÄÄNESTÄ Metallin vaikuttajia edustamaan sinua 20. Liittokokoukseen Tampereelle. METALLITYÖNTEKIJÖIDEN LEHTI HELSINKI 1/2008 Julkaisija Helsingin Metallin Vaikuttajat Päätoimittaja Kari Pekkarinen Toimituskunta Ilpo Haaja, V-P Risberg, Mikko Mielonen, Jarmo Jääskeläinen ja Jarmo Harmaala Taitto Harmaala & Pekkarinen Painopaikka Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy metallinvaikuttajat.fi/helsinki

3 HELSINKI 2/ LIITON SUUNTA MUUTETTAVA Ne nykyajan nuoret Markku Nieminen pääluottamusmies Crown Pakkaus Oy Ao. 77 Erika Huhta luottamusmies Ao. 5 Luottamusmiesten asemaa, työsuhdeturvaa, tiedonsaantia ja koulutusmahdollisuuksia on viimeaikaisten luottamusmiesten laittomien irtisanomisten vuoksi kentältä päin vaadittu parannettavaksi. Vaan kuinkas kävi? Avattiin taas väylää. Siihen suuntaan, että selvitetään luottamusmiesten kyky ymmärtää yritystaloutta ja räntättiin TES:n epämääräinen teksti, että mahdollisissa luottamusmiesten irtisanomistilanteissa asiat selvitetään nopeasti ja että tällaisissa tilanteissa liitoilla on tehostettu työrauhavelvollisuus. Eihän siitä haittaa ole jos luottamusmies on perillä yritystalouden saloista, mutta eikö pikemminkin työnantajan edustajia pitäisi kouluttaa ymmärtämään työläisen taloutta? Murikan kurssikalenterista löytyy yritystalouden kurssi, mutta se ei yksin riitä, vaan luottamusmiehille pitää järjestää parin viikon mittainen kansantalouden pikakurssi. Siitä saisi lisää motivaatiota, ymmärrystä ja pelimerkkejä tulevaan toimintaan. Lupaan ilmoittautua heti ensimmäiselle järjestettävälle kurssille, sillä olen sen verran perehtynyt kansantaloustieteen perusteisiin, että tiedän, etten tiedä siitä yhtään mitään. Kansantalouden perusteita opiskelemaan on saatava myös työnantajien edustajat, että hekin ymmärtäisivät, ettei yhteiskuntaa voi pelkän yritystalouden varaan rakentaa. Mitä tulee tehostettuun työrauhavelvoitteeseen luottamusmiesten irtisanomistilanteissa, niin sehän tarkoittaa, että heidän työsuhdeturvansa heikkeni. Mitä se irtisanova työnantaja siitä välittää jos liitot pikaisesti neuvottelevat, harkitsevat, toimivat ilman aiheetonta viivytystä ja pyrkivät yhteiseen kannanottoon edellytyksistä, joilla luottamushenkilön ja työnantajan keskinäinen luottamus voitaisiin palauttaa? Entä sitten jos yhteiseen kannanottoon ei päästä ja laittomat potkut riitautetaan ja viedään työtuomioistuimeen? Mahdollinen myönteinen päätös ei taaskaan velvoita työnantajaa palauttamaan työsuhdetta, vaan se selviää taskurahalla. Potkut saanut luotto taas menettää työnsä, todennäköisesti ainiaaksi. Liitto menettää samalla jäsenistön silmissä ison osan uskottavuudestaan ja arvovallastaan. Työrauhavelvoitteen pitää poistua saman tien jos jollekin luottamusmiehelle tarjotaan laittomasti lopputiliä. Lakko on raju keino puolustaa oikeutta, mutta raju keino on työläisten edustajan työsuhteen irtisanominen - tai purkaminenkin. Laittomat työsuhteen purut voitaisiin kokonaan estää koko teknologiateollisuus pikaisesti pysäyttämällä. Yksi kummallinen TES:n väylän avaus on korvaava työ joka saa porukan takajaloilleen ja taisteluasemiin, ainakin omalla työpaikallani. Sitä ei yksinkertaisesti voi hyväksyä, että työnantaja päättää, saako sairas tai tapaturman uhri parannella itsensä ja nuolla haavansa rauhassa, vai osoitetaanko hänelle korvaavaa työtä. Tämän asian kanssa viimeiset puoli vuotta taistelleena voisin kirjoittaa siitä romaanin, mutta tyydyn toteamaan vain, että korvaava työ on kotoisin syvältä paikasta jonne aurinko ei koskaan paista. Siksi se pitää seuraavasta työehtosopimuksesta poistaa kokonaan. Merkillinen väylän avaus on myös yhden ylityön käsi- Metallityöväen liitto mainostaa itseään väylän avaajana. Sitä se on myös ollut, sekä hyvässä, että pahassa, viime aikoina jälkimmäisessä. Viime kesäkuussa valtuustolla hyväksytetty työehtosopimus oli kehnoin miesmuistiin. Palkankorotusten taso jäi, jälleen kerran, reilusti alle muiden alojen korotusten. Sopimukseen sisältyi väylän avaus TES korotusten sopimisesta paikallisesti. Vielä ei sentään kaikkea jaettu yksilöllisesti ja liittojen ohjeiden mukaan niin, että osa porukasta olisi jäänyt kokonaan ilman palkan korotuksia. Ehkä se tapahtuu vasta seuraavassa sopimuksessa. Väylää avattiin myös suoranaisten palkan alennusten suuntaan. Tämä toteutettiin keskituntiansion poistamisella joiltakin osin. te. Jokainen voi itse laskea paljonko työntekijä häviää selvää rahaa jos työpaikalla sovitaan ylityökorvauksen tasoksi esim. 55 prosenttia normaalien prosenttien sijasta ja ylityötä teetetään kaikki lain sallimat 250 tuntia vuodessa. Entäpä jos ensimmäiset 50 ylityötuntia tehdään 35 prosentin korotuksella? Mitä tarkoitetaan tässä yhteydessä kustannusten hallinnalla muuta kuin ylityökorotusten alentamista? Mitä tarkoitetaan sillä että yhden ylityön käsitteellä pyritään yksinkertaistamaan ylityön korvaamista koskevia periaatteita? Ei mitään muuta kuin ylityökorotusten pudottamista! Sitä paitsi, ei nämä nykyiset korotukset mitään monimutkaisia ole. Jokainen ensimmäiseen työpaikkaansa tuleva nuorikin tietää mitä ylityöstä maksetaan ja jos ei tiedä niin ei sitä tarvitse kuin kerran heille selostaa. Yhden ylityön käsitettä eivät nuoret sen enempää kuin vanhatkaan työntekijät hyväksy, eivätkä hyväksy sitäkään, että liitto on mennyt siitä sopimaan! Keskusteluissa työtovereiden kanssa on noussut esiin ajatus, että kyseessä on itse asiassa palkanalennus käsite. Siksi se pitää seuraavasta työehtosopimuksesta poistaa! Kuten näistäkin muutamista esimerkeistä voidaan todeta, on Metalliliitto-laivamme väylä ja kurssi avattu suoraan kohti matalikkoa. Kurssi on muutettava nopeasti ennen kuin rysähdämme karille. Suunnan muuttamiseen voi jokainen liiton jäsen osallistua äänestämällä liittokokousvaaleissa metallin vaikuttajien vaaliliittoa ja sellaisia ehdokkaita joilla on muutostahtoa. Nyt ei ole muutosvastarinnan, vaan muutoksen aika. Metallityöväen Liiton suunta on muutettava! Se on meistä kiinni! Miten nuoret pääsisivät paremmin vaikuttamaan eri asioihin? Nuoret pääsevät nykyään toimimaan nuorisojaostossa, mutta onko se ainoa paikka jossa nuorten aktiivisuutta arvostetaan? Onko heillä liian lyhyt työhistoria vai mistä se johtuu? Jaostoja ja tehtäviähän on monenlaisia. Mielestäni veteraanijaosto on ainoa jossa nuoret eivät voi vaikuttaa. Voiko nuorille annettavasta vastuusta olla jotain haittaa? Ajatellaanko, että nuoret eivät panosta asioihin tarpeeksi, ei riitä mielenkiinto? Mielestäni ei kyllä vanhemmillakaan aktiiveilla se mielenkiinto aina riitä... Sitä paitsi toisivathan nuoret omat näkemyksensä asioihin. Sellaiset vanhemmat aktiivit, jotka ovat olleet toiminnassa mukana vuotta, saattavat tulla sokeiksi joillekin asioille. Eivät huomaakaan kaikkea, koska tekevät juttuja vanhasta muistista. Kannattaisi ottaa toimintaan mukaan nuoria senkin takia, että joskushan nämä vanhat aktiivit jäävät pois toiminnasta. Jos he eivät ole siirtäneet tietotaitoaan nuoremmille jäsenille on tulevaisuus vaakalaudalla, koska ilman tietotaitoa ei ammattiosastoa pysty pyörittämään. Mielestäni nykyajan nuoret aktiivit ovat tarpeeksi aktiivisesti toimivia henkilöitä ja heihin kannattaisikin panostaa enemmän. Se mielenkiinto joka heillä nyt on voi jossain vaiheessa hiipua, jos he eivät pääse mukaan vaikuttamaan eri asioihin. Ja jos homma ei jostain syystä toimisi, niin eihän yksi kausi kestä kuin vuoden, jonka jälkeen hommasta voi jättäytyä pois. Minulla on vahva usko kyllä siihen, ettei tällaista ongelmaa tule eteen. Ymmärrän kyllä, että vanhat aktiivit eivät halua luopua toiminnasta, vaan haluavat pysyä mahdollisimman pitkään mukana vaikutusvaltaisina jäseninä. Voivathan he toimiakin, mutta täytyykö samojen ihmisten pyörittää kaikkea toimintaa? Uusi sukupolvi, kulttuurisokki? Onko tässä edessä vanhemmille ihmisille kulttuurisokki? Toki nuoret ajattelevat eri tavalla kuin vanhemmat ihmiset, eletäänhän nyt eri aikaakin. Toimintatavat ovat erilaiset, mutta päämäärä pysyy samana. Olemmehan me kaikki samalla asialla ja arvostamme tiettyjä samoja asioita. Onko sillä väliä mitä kautta samaan päämäärään päästään? Kulttuuri muuttuu ja sille ei kukaan voi tehdä mitään. Maailma kansainvälistyy, ihmiset ajattelevat globaaleja asioita enemmän. Nuorten näkökantaa tarvitaan. Kokevatko vanhemmat aktiivit kenties edessään muutosvastarintaa? Murikassakin näkee nykyään paljon uutta sukupolvea erilaisissa edunvalvontatehtäviin opastavilla kursseilla. Sekin mielestäni todistaa sen että uusi sukupolvi on lähtenyt liikkeelle ja on aidosti kiinnostunut toimimaan työpaikoilla aktiivisesti. Näitä samoja nuoria on myös järjestöpuolella; lisäksi on myös niitä jotka eivät välttämättä ole niinkään kiinnostuneet edunvalvonnasta, mutta järjestötoiminnasta kylläkin. Jos näihin ihmisiin voidaan luottaa edunvalvontatehtävissä työpaikoilla, niin miksi ei myös liiton organisaatioissa. Helsingin nuoriso toimii Helsingin alueella on kiitettävästi nuoria aktiiveja. Lokakuussa perustettiin Helsingin seuturyhmän nuorisojaosto, jossa on mukavasti porukkaa mukana. Mutta toki sinne vielä muutama tyyppi mukaan mahtuu. Järjestimme viime vuonna yhden varsinaisen tilaisuuden, joka oli suunnattu uusille jäsenille. Saimme hyvin porukkaa paikalle. Suosittelen lämpimästi muillekin alueille vastaavanlaisen ryhmän perustamista. Mielestäni tällaiset asiat korostavat nuorten aikaansaannoksia ja sitä etteivät nuoret ole passiivisia! Parannusmahdollisuutena ehdotankin että jatkossa nuoret huomioitaisiin enemmän. Heitä ei kuitenkaan ole liian paljon mukana aktiivisessa toiminnassa, joten eiköhän jokaiselle joku homma löydy. Nuoria kaivataan toimintaan. Annetaan heille siis mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille. Eikä alennuta ikärasismiin.

4 4 2/2007 HELSINKI PÄIVÄRAHAKYSYMYS VIELÄKIN RATKAISEMATTA Mikko Mielonen pääluottamusmies Ao. 41 Noin kuusi vuotta sitten Turun seudulta käynnistynyt komennusmiesten päivärahojen jälkiverottaminen, vastoin aikaisempaa verotuskäytäntöä, ei ole vieläkään päättynyt. Tämän siitäkin huolimatta, vaikka 2006 asiaa selvittänyt työryhmä päätyi eduskunnalle antamassaan selonteossa suosittamaan jälkiverojen perinnän keskeyttämistä tai maksuun laitettujen jälkiverojen huojentamista 80 prosentilla. Aikaisemmin jälkiverotettujen osalta saadut huojennukset koskevat vain aikaa ennen Kaiken lisäksi nykyinen porvarihallitus on haudannut viime keväänä eduskunnalle jätetyn päivärahojen verotusta koskevan lakiesityksen liittojen ja työnantajienkin vaatimuksesta huolimatta. Vaikka koko jälkiverotussotkua on vaikea selittää tyhjentävästi ja yhtä vaikea ymmärtää, niin se on kuitenkin lajissaan aivan ainutlaatuinen. Länsi-Suomen verotoimistohan otti käyttöön aivan uuden tulkinnan siitä, mikä on komennustyötä ja milloin syntyy oikeus verottomiin päivärahoihin. Kymmeniin tuhansiin euroihin nousseet jälkiverot yksittäisten työntekijöiden kohdalta nostivat asian julkisuuteen ja monien komennusmiesten pinna paloi ymmärrettävistä syistä, sillä verottaja muutti aikaisemmin tekemiään tulkintoja. Komennusmiesten mielenilmaisut, joihin me telakoillakin yhdyttiin eräässä vaiheessa, saivat verottajan kuitenkin vain kiristämään linjaa entisestään! Monissa yrityksissä jouduttiinkin tarkentamaan komennusehtoja koskevia sopimuksia ja käytäntöjä, koska verottaja ei enää todellakaan hyväksynyt mm. työehtosopimuksiin kirjattuja käytäntöjä. Verottaja otti myös kaikkialla Suomessa sattumanvaraisesti tarkasteluun komennustyössä olleita, eväten jälkikäteen oikeuden verottomiin päivärahoihin ja matkakorvauksiin. Samoin verottaja otti uuden tulkinnan siihen, mikä on varsinainen työn tekemispaikka ja mikä katsotaan yleensäkään komennustyöksi. Jotta siinäkään ei olisi kaikki, niin verottaja yritti kokeilla myös sellaista tulkintaa, jossa komennukselle lähtevä lomautettu työntekijä menettää oikeuden verottomiin päivärahoihin! Esimerkiksi kun Helsingin telakalta lomautettuna oleva työtön lähti töihin Turkuun, katsoi verottaja Turun telakan tämän työntekijän varsinaiseksi työpaikaksi, jolloin oikeutta verottomiin matkakustannusten korvauksiin ja päivärahoihin ei syntyisi. Tässä kohtaa verottaja kuitenkin perääntyi, vaikkakin vasta pitkän vetkuttelun jälkeen. Siinä välissä oli eduskuntakin säätänyt kiireessä telakkakansanedustajien Saarikangas/Uotila edellä mainitun esityksestä lakimuutoksen, joka määritteli maksimiaikarajat mm. telakoilla tehtävälle komennustyölle. Ne todettiin heti liian lyhyiksi. Tästäkin Länsi- Suomen verottaja valitti heti hovioikeuteen ja voitti! Verottajaan suuttuneena komennusmiehet lakkoilivat varsinkin Turun seudulla asiasta useita kertoja. Tässä vaiheessa saatiin potkittua myös Metallityöväen liitto liikkeelle, jolloin perustettiin yhteinen työryhmä selvittämään syntynyttä tilannetta. Perustettiin komennusmiestyöryhmä, jonka tehtävä oli valmistella esitys verohuojennuksista toimeenpantujen jälkiverojen osalta ja verolainsäädännön muuttamisesta vastaamaan käytännön vaatimuksia. Alkuvuodesta 2007 annettiinkin eduskunnalle esiteltäväksi uusi lakiesitys, jota oli ollut valmistelemassa kentän edustajina myös muutama komennusfirman luottamusmies. Esitys, joka saatiin työryhmän kautta aikaan, olikin varsin hyvä! Työryhmän jättämässä esityksessä tulikin korjauksia nimenomaan aikarajoihin ja selkeytyksiä komennustyötä koskeviin käsitteisiin muutamissa verolain osissa. Valmistelussa mukana oli kentän edustajien lisäksi korkeita valtiovarainministeriön virkamiehiä, jotka tunsivat työkomennuksilla työskentelevien matkakustannusten verokohtelua. Ikävä kyllä muutokset verolainsäädäntöön eivät edenneet, vaan väliin tuli eduskuntavaalit ja ministerit vaihtuivat. Eikä nykyinen porvarihallitus ole vienyt vajaan vuoden aikana asiaa yhtään eteenpäin. Nykyinen valtiovarainministeri onkin keskittynyt omaisuus- ja perintöveron alentamiseen, eikä sitä ja istuvaa hallitusta kiinnosta tavallisten palkansaajien ongelmat. Tämä tarkoittaa sitä, että monet ennen telakoilla komennustöitä tehneet ovatkin siirtyneet muualle ja telakoiden alihankintatyö on korvattu ulkomailta tuodulla työvoimalla. Toisaalta siihen on vaikuttanut myös ulkomaisen työvoiman halpa hinta. Eli tilanne jatkuu yhtä epävarmana kuin ennenkin, varsinkin silloin, kun komennus kestää hiukankin kauemmin. Komennusmies saa odottaa viisi vuotta milloin postilaatikkoon kolahtaa jälkiveroilmoitus, jossa mätkäistään harkinnanvaraisesti maksimissaan viideltä vuodelta. Välttääksesi maksamisen on pystyttävä todistamaan, että verottaja on väärässä. Lisäksi valitusprosessi voi kestää vuosia, mikäli verottaja heittäytyy hankalaksi. TASAPUOLISUUTTA VAPAAJÄSENYYTEEN Metallin sääntöjä olisi nyt hyvä tarkastella kriittisesti, koska käymme parhaillaan keskustelua ns. suurliitosta. Lopullista kantaahan asiaan on vaikeaa ottaa, ennen kuin mahdollisella uudella liitolla olisi esitellä uudet, kaikille tasapuoliset säännöt. Ennen liittyneillä jäsenillä on ollut mahdollisuus päästä vuotta maksettuaan vapaajäseneksi jälkeen liittyneet jäsenet eivät pääse jäsenmaksuista vapaaksi työssä ollessaan vaikka maksaisivat jäsenmaksuja 45 vuotta. Mielestäni tämä ei tunnu kovin tasa-arvoiselta. Sääntöjä voidaan muuttaa jos tahtoa on. Pentti Lipponen CNC SORVAAJA A-vapaajäsen Ao. 12

5 HELSINKI 2/ MIETTEITÄ VAALIEN ALLA Karita Lahtinen Ao. 5 Paikallinen sopiminen ei sinänsä ole ollenkaan huono asia, jos molemmat sopijapuolet tietävät mitä tekevät. Eittämättä työnantaja on hyvinkin tietoinen tekemisistään, mutta työntekijöiden edustajan tiedot ja taidot eivät välttämättä ole lähellekään samaa tasoa. Luulisi, että loppujen lopuksi on myös työnantajan etu ja helpottaa huomattavasti sopimusneuvotteluja, kun työntekijöiden edustaja on koulutettu ja sitä myöden varma itsestään ja tekemisistään. Jäsenäänestys käyttöön! Seppo Järvinen puheenjohtaja Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto 41 Tämän päivän luottamusmiesten ja etenkin pääluottamusmiehen rooli on aivan toisenlainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Silloin luottamusmiesten rooli oli lähinnä valvoa, että voimassa olevia työehtosopimuksia noudatetaan, palkat maksetaan ajallaan jne. Jos homma ei toiminut sovitun mukaisesti, mentiin lakkoon. Tuon ajan luottamusmiehet harvemmin tutkivat ja pohtivat yrityksen taloudellisesta tilasta kertovia käppyröitä ja tilastoja. Kvartaalitalouden, globalisaation ja suurien kansainvälisten yritysten myötä luottamusmiesten toimenkuva on merkittävästi muuttunut. Ei riitä enää, että tuntee ja tietää työehtosopimuksen ja työlainsäädännön. Tämän päivän luottamusmiesten täytyy osata myös mm. yritystaloutta, neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Yritystalouden tai yleensäkin talouden tuntemusta tarvitaan ennakointiin. Valveutunut ja ajan hermolla oleva luottamusmies ei enää vain reagoi ajankohtaisiin tilanteisiin vaan yrittää myös ennakoida tulevaa, niin vaikeaa kuin se onkin näin kvartaalitalouden ja suhdanteiden aikakautena. Vuorovaikutustaidoille taas on käyttöä neuvottelutilanteissa ja mitä erilaisimmissa kohtaamisissa työntekijöiden kanssa. Työnantajalla tulisi ehdottomasti olla koulutusvelvollisuus, joka takaisi, että pääluottamusmiehellä on riittävästi tietoa ja taitoa tehdä paikallisia sopimuksia. Tämä myös mahdollisesti poistaisi sen ongelman, ettei luottamusmiehiä aina mielellään päästetä kursseille, vaikka koulutussopimuksessa tästä on selvästi sovittu. Työehtosopimuksen täytyisi määritellä minimi koulutustaso, ennen kuin pääluottamusmies voi sopia paikallisesti asioista. Ainakin luottamusmiesten perus- ja jatkokurssi tulisi olla suoritettuna. Valitettavasti tällä hetkellä aivan liian monella työpaikalla on kurssittamattomia luottamusmiehiä ja työnantaja luonnollisesti käyttää sitä surutta hyväkseen. Jos ei ole haluja tai edellytyksiä kouluttautua luottamusmiehen tehtävään, ehkä kannattaisi miettiä kaksi kertaa lähteäkö koko hommaan. Myös ammattiosastojen tulisi ottaa enemmän vastuuta omien edustajiensa kouluttautumisesta ja yrittää patistaa kurssin käymättömiä tai sata vuotta sitten kurssin käyneitä kursseille. Meillä on kuitenkin liiton puolesta varsin kattavat kouluttautumismahdollisuudet. Alueilla ammattiosastot ja piirit järjestävät jos jonkinmoista koulutusta, eikä pidä unohtaa liiton omaa Murikkaopistoa Tampereella. Heittäisin hieman vastuuta myös työntekijöille, jotka loppupelissä valitsevat omat luottamusmiehensä. Ehkä aika ajoin kannattaisi kysäistä, että mitäs kursseja sitä on viime aikoina tullut käytyä ja tarjoutua vaikka seuraavalle kurssille itsekin mukaan. Kysymyshän on kuitenkin meidän kaikkien duunareiden edunvalvonnasta. Metalliliiton viimeinen työehtosopimus tehtiin tavalla josta jäi varmasti paha maku suuhun monelle muullekin kuin allekirjoittaneelle. Vieläkin on syytä paheksua kiirettä aikaansaada neuvotteluratkaisu juhannukseen mennessä, sillä sopimuskautta oli vielä runsaasti jäljellä. Lopputuloskaan ei hurraahuutoja ole kentällä nostattanut. Sopimus on kuitenkin tehty ja sen kanssa on nyt elettävä. Työpaikoilta on nostettu esiin vaatimus syksyn paikallisesti sovittavan erän soveltamistekstin muuttamisesta. Toivottavasti asia etenee ja tällä kertaa jäsenistön ilmaisemiin tarpeisiin perustuen. Ammattiosastomme yksi liittokokousaloite esittää jäsenäänestyksen käyttämistä työehtosopimuksen hyväksymismenettelyssä. Jäsenistöllä pitää olla mahdollisuus ilmaista tahtonsa sopimusesityksen hyväksymistä käsiteltäessä ja jäsenäänestys on luonnollinen tapa mitata jäsenten tahto. Väitteet siitä, ettei aikaa ja rahaa ole jäsenäänestyksen suorittamiseen ovat perusteettomia. Päätöksiä voidaan toki jättää myös hallinnon tehtäväksi ja se on myös demokraattinen tapa ratkaista asioita, mutta mikä estää käyttämästä jäsenäänestämistä näin merkittävän ratkaisun yhteydessä kuin työehtosopimus on. Teollisuusliittojen yhteenliittymisen osalta on syytä todeta, ettei tässäkään asiassa kannata hätäillä. Jäsenistöllä ei varmaankaan ole mielikuvaa siitä, mitä TEAM tuo mukanaan jos sellainen perustetaan. Vaalit lähestyvät. Muistakaa käyttää äänioikeutta ja mieluummin jo postiäänestyksessä jos uurnavaalin aikana ei olisikaan mahdollisuutta äänestää sairauden tai muun syyn takia. Tärkeä liittokokous Toimintamme selkärankana on pitkään ollut solidaarisuus ja tasa-arvo. Näitä arvoja emme voi uhrata yritysten tuottavuuden tavoittelun alttarille. Lähtiessämme lisäämään paikallista sopimista palkoista, samalla hyväksymme palkkaerojen kasvun tuoman eriarvoisuuden lisääntymisen. Monella työpaikalla ei pystytä työnantajan ahneuden takia sopimaan paikallisista eristä olleenkaan, saati sitten niiden tasapuolisesta kohdistumisesta työntekijöille. Metallin sopimus tulisikin kolmannen vuoden osalta sanoa irti ja tehdä oikeudenmukaisemmin kaikkia kohteleva uusi sopimus. En ole vastaan uuden suurliiton TEAM:n perustamista, mutta nyt yritetään pitää aivan liian kovaa kiirettä. Uuden liiton sääntöjä ei ole vielä edes tiedossa, kun pitäisi antaa liiton johdolle lupa fuusion toteuttamisesta. Metalliliitto on toiminut n.110 vuotta, joten kyllä meillä on aikaa siirtää päätös asiasta seuraavaan liittokokoukseen Silloin voidaan nähdä, tuoko uusi liittorakenne jäsenilleen sellaista lisäarvoa, joka tekisi siihen liittymisen kannattavaksi. Saadaksemme uudesta liitosta jäsenistöänsä parhaalla mahdollisella tavalla palveleva yhteisö, on tärkeää päästä vaikuttamaan siihen, millaiseksi uuden liiton rakenne ja säännöt muodostuvat. Meidän onkin käytävä keskustelua mitä uudelta liitolta halutaan ja mitä se edellyttää liiton rakenteelta ja säännöiltä. Tätä on mahdoton käydä kunnolla muutamassa kuukaudessa, siinä mitä seuraavaan liittokokoukseen on aikaa. Yhden ylityön käsitteestä neuvottelut on lopetettava, jos niiden ainoa tarkoitus on laskea tuotantokustannuksia. Monille keikkamiehille on tärkeä saada kunnon ylityökorvaus, kun pitkää päivää on pakko tehdä, eikä komennuksella kukaan viitsi istua iltoja parakissakaan. Kohtuullisen hintaiset ylityökorvaukset ovat myös mitä parhainta työsuojelua, sillä ylitöiden ollessa liian edullisia, niitä teetettäisiin pienenkin tarpeen ilmaantuessa vaikka 7 päivänä viikossa ja 12 tuntia päivässä. Miten siinä silloin jaksaa perheesi kanssa mitään tehdä? Iltojen pitää kuulua perheelle, kehon ja mielen ravitsemiselle ja levolle. Seuraava liittokokous on harvinaisen tärkeä, sillä siellä tulee käsittelyyn monia tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita, joten nyt jokaisen jäsenen tulee vaikuttaa äänestämällä. Pentti Ruohonen sihteeri Ao. 5

6 6 2/2007 HELSINKI

7 HELSINKI 2/ Jäsenten ääni ja tahto kuuluviin Liittokokouksessa jäsenten ääni ja tahto pääsevät kuuluviin, Metalliliiton järjestösihteeri Turja Lehtonen sanoo. Yksi liittokokouksen kuumimpia puheenaiheita on mahdollinen uuden teollisuusliiton muodostaminen. Metallityöväen Liitto valmistautuu 20. liittokokoukseensa, joka pidetään Tampereella Kokous on Metallin ylin päättävä elin, joka pidetään neljän vuoden välein. Ammattiosastot ovat tehneet esityksiä kokoukselle ja monenlainen aktiivisuus tulee jatkumaan aina kokoukseen asti. Kokoukseen valitaan edustajat suhteellista vaalitapaa noudattaen. - Nyt Metallin jäsenellä on tilaisuus käyttää jäsenelle kuuluvaa oikeutta ja rohkenen sanoa jopa velvollisuutta - äänestää. Uskon, että vaaliliittojen ehdokkaat käyvät hyvän ja rehdin kamppailun pääsystä kokousedustajaksi, Metalliliiton järjestösihteeri Turja Lehtonen sanoo. - Toivon erityisesti, että jäsenet käyttävät tilaisuutta hyväkseen keskustella ehdokkaiden kanssa jäsenen kannalta tärkeistä asioista. Tärkeitä aiheita liittokokouksessa tulee olemaan useita. - Tuskin erehdyn, mikäli arvaan, että mahdollinen TEAM-liittofuusio tulee nousemaan yhdeksi suurimmista keskustelunaiheista. Metallin Vaikuttajien vaali- liitto on linjannut, että uusi teollisuusliitto ei ole mikään itseisarvo, vaan hanketta tulee tarkastella puhtaasti jäsenen näkökulmasta, Lehtonen sanoo. - Toisin sanoen hanke on kannatettava, mikäli Metallin yksittäinenkin jäsen hyötyy siitä riittävästi. Metallin Vaikuttajien mukaan pelkästään suuri on kaunista -ajattelu ei riitä motiiviksi uuden teollisuusliiton perustamiseksi, vaan hyötyjen tulee olla konkreettisia. Tästä syystä Metallin Vaikuttajat onkin suhtautunut hankkeeseen erittäin kriittisesti. Kriittisyys on syntynyt tällä hetkellä olemassa olevien raporttien pohjalta, joista ei ole Lehtosen mukaan löydettävissä sellaisia argumentteja, jotka puoltaisivat hanketta. Lopullisen arvion paikka on maalis-huhtikuussa, kun eri työryhmien loppuraportit valmistuvat. Vaalityöstä uusia aktiiveja liiton toimintaan Liittokokous siis päättää liiton linjoista seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Kokousedus- tajat valitaan ympäri maata ja he edustavat kattavasti koko Metallin kenttää. - Heillä on paras tieto ja kokemus alan työpaikkojen tilanteesta. Tätä tietoa tulee käyttää koko jäsenistön työehtojen ja hyvinvoinnin parantamiseen, Turja Lehtonen sanoo. Liittokokous kaikkine järjestelyineen ja vaaleineen on mahtava voimannäyttö Metalliliitolta. Itse kokouksessa on paikalla 486 kokousedustajan, liiton henkilökunnan, seuraajien ja kansainvälisten vieraiden kanssa yhteensä lähes tuhat ihmistä. Lisäksi kokousta seuraavat Suomen johtavat tiedotusvälineet, joista osa on paikanpäällä kokouksen ajan. Metallin Vaikuttajat -vaaliliitolla on kattava ja monipuolinen ehdokaslista ympäri maata. Metallin vaalit ovat aktivoineet tuhansia jäseniä, niin ehdokkaita, tukiryhmien jäseniä, ja ehdokkaiden valitsijayhdistyksissä mukana olevia. - Tämä aktivointi ei saa jäädä pelkästään vaaleihin liittyväksi, vaan tämä on oiva mahdollisuus saada uusia aktiiveja mukaan myös liiton toimintaan. Ammattiyhdistystoiminta ei ole paperinmakuista, tylsää puuhastelua, vaan aitoa, arkistakin työtä jäsenistön hyvinvoinnin eteen työpaikoilla, ammattiosastoissa ja esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa, Lehtonen sanoo. - Suomalaisia palkansaajia on paljon. Miksi emme käyttäisi meille kuuluvaa valtaa ja voimaa? Ammattiyhdistystoiminta on aina perustunut joukkovoimaan yhteisten asioiden ajamiseksi. Lehtonen haluaakin vedota kaikkiin lukijoihin: - Käyttäkää äänioikeuttanne, käyttäkää se viisaasti ja antakaa ääni Metallin Vaikuttajien ehdokkaalle, lupaan sen kannattavan! - Niin, ja äänestämällä osallistut myös piirikohtaisen 2500 euron lahjakortin arvontaan, Lehtonen muistuttaa.

8 8 2/2007 HELSINKI Varatyösuojeluvaltuutettu Heli Hovi-Karlsson Edut on saavutettu taistelemalla Varapääluottamusmies Timo Aaltonen Järjestelijänä AAB Drivesilla työskentelevä Heli Hovi-Karlsson sanoo, etteivät työntekijöiden vuosien mittaa saavuttamat edut ole lainkaan itsestään selvyyksiä. Hän muistuttaa, että parannukset työelämässä ovat tulleet ankaran ja pitkällisen taistelun tuloksena. --- Kävin taannoin tervehtimässä jo eläkkeellä olevaa työtoveriani. Hän kyseli kuulumisia töistä ja pian jo muistelikin aikaansa työelämässä. Hän kertoi kuinka aikoinaan lauantaitkin olivat työpäiviä. Pekkasista ei ollut puhettakaan ja liukuvista työajoista kukaan ei uskaltanut edes uneksia. Hovi-Karlsson sanoo saaneensa taas hyvän muistutuksen, että meille niin selvät asiat kuten pekkaset, eivät aina ole olleet päivänselviä asioita. --- Turhan usein näemme ja koemme työpaikalla vain ne asiat, jotka ovat huonosti tai vielä huonommin. Joskus voisimme yllättää itsemme ja työkaverimme asettamalla kysymyksen päinvastoin ja miettiä mitä hyvää meillä on. Hovi-Karlssonin mukaan onkin hyvä palauttaa mieleen edes osa niistä eduista, jotka meille on taisteltu ja milloin se on tapahtunut. --- Vuonna 1966 tuli voimaan 40-tunnin työviikko eli lauantai saatiin vapaaksi äitiysloma pidennettiin 7 kuukaudeksi ja 1978 saimme mahdollisuuden vanhempainlomaan talviloma saatiin 6-päiväiseksi ja vasta 1980 teollisuuden työaika lyheni ja saimme ns. pekkaspäivät, luettelee Heli Hovi-Karlsson. --- Mainitsin vain muutaman saavuttamamme edun, joista olisi pidettävä lujasti kiinni. Joitakin etuuksia meiltä onkin jo otettu pois, kuten esimerkiksi ennen hääpäivää oleva palkallinen vapaapäivä. Nykyään kyseessä olevana päivänä työntekijällä on oikeus saada vapaata työstä, mutta vapaan antamiseen käytetään ensisijaisesti työajan tasaamisvapaata. Samoin toimitaan 50- ja 60-vuotisjuhlapäivien sekä läheisen omaisen hautauspäivänä. --- Näistä asioista pitäisi jaksaa kertoa työkavereille ja muistuttaa, etteivät mitkään edut ole itsestäänselvyyksiä. Edut on meille joskus taisteltu ja niistä on edelleen taisteltava. Tämän takia toivotan valtavaa äänestysinnokkuutta tulevissa liittokokousvaaleissa! Paikallinen sopiminen johtaa työnantajan saneluun Abb:n sähkökoneissa tarkastajana työskentelevä Timo Aaltonen kritisoi rajusti Metalliliiton työehtosopimukseen liitettyä ns. paikallista sopimusjärjestelyä. --- Tämän surullisen kuuluisan kesän sopimuksen heikot kohdat paistavat ikävä kyllä silmään liiankin räikeästi. Taas olisi aika paiskata karvaiset kämmenet yhteen ja kertoa sopimuksen hosuen hyväksyneille tovereillemme, ettei hosuen hyvää tule, sanoo Aaltonen. --- Tes-ratkaisuun sovittiin yritys- ja työpaikkakohtainen palkkaerä, josta sopiminen jätettiinkin paikallisesti neuvoteltavaksi. Selkeästi oli havaittavissa, että Teknologiateollisuus ry oli ohjeistanut jäsenyrityksiään tiukoilla, tarkoilla ja ahtailla ohjeilla työehtosopimuksen yrityskohtaisen erän jakamisesta. --- Meidänkään työpaikallamme ei kyse ollut sopimisesta vaan selkeästä työnantajan sanelusta. Ota tai jätä, moittii Timo Aaltonen Parannettavaa löytyy Nykyiseen työehtosopimukseen ei kentällä olla kokemukseni mukaan kovinkaan tyytyväisiä. Keskustelua ei niinkään herätä eurot, vaan laadullinen puoli. Tämän päivän työnteko työpaikoilla on muuttunut varsin kuormittavaksi erityisesti henkisellä puolella, kiireen, alimiehityksen ja vastuun kasvamisen myötä. Tämä kaikki on tullut aivan kuin huomaamatta, osaksi ihan normaalia työpäivää. Usein töitä tehdään vielä ajatuksissa vapaa-ajallakin ja sairauslomalle ei uskalleta, tai työkavereita ajatellen viitsitä jäädä, vaikka se olisi perusteltuakin. Kun työ on terveenäkin kuormittavaa, on korvaavien töiden teettäminen sairastapauksissa mielestäni hieman arveluttavaa. Muun muassa näihin asioihin pitäisi mielestäni työehtosopimuksen ehdottomasti pystyä vastamaan nykyistä paremmin. Paikallisen sopimisen painetta ei mielestäni pitäisi liittojen taholta enempää lisätä. Jos osapuolilla aidosti on halua, kykyä ja perusteita sopia asioista molempia osapuolia tyydyttävästi, niin siihen on jo nykyisellään varsin hyvät mahdollisuudet. Nuoria olisi saatava kiinnostumaan Ay-liikkeen toiminnasta, jotta toiminnalla olisi jatkuvuutta vielä suurten ikäluokkien jälkeenkin. Ehkä nuoret pitäisi saada huomaamaan kuinka huikea asioihin vaikuttamisen kanava ja mahdollisuus ayliikkeessä on. Toki on sanottava, että sen 13 vuoden aikana minkä olen ollut nuorisotoiminnassa enemmän tai vähemmän aktiivisesti mukana, on piristystä tapahtunut mielestäni ihan mukavasti. Nuorisotoiminnalle toivoisin oikein reipasta jatkoa, niin eiköhän se ay-toiminta siitä lähde nousuun. Petri Ainasto ABB Ao. 70

9 HELSINKI 2/ Aaltosen mukaan tulevia työehtosopimuksia ajatellen ei työpaikoilla riitä tieto/taito-paukkuja kyseisen erän jakamiseen. Metalliliiton valtuuston evästykset olivat neuvottelijoille Aaltosen mielestä täysin selkeät. --- Yhtään työnantajapuolen ehdottamaa sopimusheikennystä ei olisi saanut hyväksyä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Heikennyksiä tulikin melkoinen liuta. Pyritään mm. ottamaan käyttöön vain yhtä ylityöprosenttia. Tulos- ja voittopalkkioita yritetään poistaa KTA:n laskennasta, palvelusvuosilisän tarpeellisuutta selvitetään ja korvaavaa työtä ehdotetaan käyttöönotettavaksi. --- Metallialan suorastaan hurjaan kasvuun nähden on uusi sopimus mielestäni kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Sopimuksenteon siirtäminen kesästä syksyyn, jäsenistöltä kysyminen ja lisäajan käyttäminen sopimukseen perehtymiseen olisi taannut huomattavasti paremman tuloksen, jyrisee varapääluottamusmies Timo Aaltonen. Kojeasentaja Riitta Jokinen: Vuokratyövoiman käyttö monin tavoin ongelmallista Jokinen nostaa nykypäivän yhdeksi työelämän polttavimmaksi ongelmaksi yhä yleistyvän vuokratyövoiman käytön. Tästä palkkausmuodosta koituu hänen mukaansa hankaluuksia niin vuokratyöläiselle itselleen kuin työpaikan vakituiselle henkilöstöllekin. --- Ei se tee meistä yhteen hiileen puhaltajia, kun vieressä ahkeroiva vuokratyöntekijä kuuntelee vakihenkilöstön pohdiskeluja mm. vuosibonuksen määrästä. --- Mitä voisimme tehdä, että meillä kaikilla olisi miellyttävä työyhteisö, pohtii ABB:n E-tehtaalla kojeasentajana työskentelevä Riitta Jokinen. Ihan varmasti jokainen tajuaa, jos vain menee hiemankin itseensä, että tilanne ei ainakaan nosta vuokratyöntekijän työmotivaatiota. Riitta Jokinen listaa useita epäkohtia hyyryläisten asemassa. --- Heille ei anneta edes yhden euron ruokalaetua, joka kuuluu vakituiselle henkilöstölle. Ja vaikka työntekijä kunnosta huolta pitäminen on kaiketi myös työnantajan etu, ei vuokratyövoima saa käyttää ilmaista kuntosalia. Lisäksi iän karttuessa tulee ongelmia. Kuka huolii enää viisikymppistä töihin? Varmaankin pari- kolmekymppinen on sillä viivalla parempi vuokrattava, miettii Riitta Jokinen. Vuokratyövoiman ainainen vaihtuvuus rassaa Jokisen mielestä myös vakituisen henkilöstön työssä jaksamista. --- Koko ajan vaihtuu porukka ja opetat aina uusia tulokkaita. Kun jotkut oppivat työn, vaihdetaan uusi sakki tilalle aloittamaan alusta. Meilläkin on koko ajan lisääntymässä vuokrahenkilöiden käyttö. Riitta Jokinen vaatiikin Metalliliitolta selkeitä toimenpiteitä asian tiimoilta, koska epäsuhta vuokralaisten ja vakituisten välillä väistämättä johtaa työntekijöiden keskinäisen solidaarisuuden vähenemiseen työpaikoilla. Tätä tilannetta taas työnantaja käyttää tarkoituksenmukaisesti hyväkseen. --- Liiton ei pitäisi vain todeta, että tämä on nyt tätä päivää, eikä asialle voida tehdä mitään. Kannattaisi miettiä tilannetta, jossa me vakituiset tarvitsisimme tukea. Sitä ei varmastikaan olisi odotettavissa vuokratyöntekijöiden taholta. Siinäpä pohdittavaa itse kullekin, sanoo Riitta Jokinen. Metallin vaikuttajilla on Ao. 70:stä liittokokousvaaleissa kuusi vahvaa ehdokasta: Timo Aaltonen nro 53 Petri Ainasto nro 54 Heli Hovi-Karlsson nro 55 Riitta Jokinen nro 56 Unto Möttö nro 57 Erkki Ollakka nro 58 Erkin mielipide liittofuusioon on lehden sivulla 2. Muut ehdokkaamme ottavat tällä aukeamalla kantaa moniin metallin jäsenille tärkeisiin asioihin. Veteraanit työssäolevien tukena Metallityöväenliiton jäsenet äänestävät maalis-huhtikuussa edustajansa liittomme edustajakokoukseen. Tulevan liittokokoukseen valittavat päättävät liiton seuraavan neljän vuoden tavoitteista ja valitsevat liiton johdon. Liittokokouksen ja sitä edeltävän jäsenten keskustelun pääasia on kuinka Metalliliitto hoitaa tulevina aikoina perustehtävänsä. Me eläkkeellä olevat jäsenet tuomme tähän keskusteluun kokemukseen pohjaavaa tietoa ja varmasti pyrimme osaltamme auttamaan nyt työikäisten edunvalvonnan parantamista. Samalla tavoitteenamme on, ainakin minulla, että liittokokous linjaisi jäsenten etuja myös työuran päättymisen jälkeen. Eläkkeelle siirtyminen on kuitenkin kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin ja silloin elintaso kullakin riippuu eläkkeen määrästä. Ammattiyhdistysliike on ollut vaikuttamassa eläkepolitiikassa ja aikanaan ajanut jäsenilleen turvaa työstä lähdön jälkeenkin. Tämä tehtiin siirtämällä osa palkankorotuksista eläketurvan rahoittamiseen, jonka teimme tietoisesti panostuksena tulevaan. Viimeiset eläkeratkaisut ovat kuitenkin olleet eläkeläisten ja nyt työssäolevien tulevaa eläkepalkkaa kaventamassa, mikä ei lupaa parempaa meille, eikä meitä nuoremmille. Metalliliiton tulisi vaatia ns. taitetun indeksin muuttamista siten, että eläkeindeksissä hintojen ja palkkojen nousu vaikuttaisivat yhtä paljon. Toinen tärkeä asia tulevien eläkeläisten edunvalvonnassa on korjata koko työuralta laskettavan eläkepalkan karttuma siten, että työläiselläkin on todella mahdollista eläkkeelle siirtyessään päästä työpalkkaan verratessa 60 % eläkkeeseen. Kestävä kehitys on tänä aikana mottona monessa asiassa. Panostetaan myös metallin jäsenten koko elinkaaren kestävään edunvalvontaan kaikki yhdessä. Unto Möttö ABB:n entinen työntekijä, nyt eläkkeellä oleva metallin jäsen Ao.70

10 10 2/2007 HELSINKI VETERAANIEN ASEMA LIITOSSA! Metallin veteraanien keskuudessa on herättänyt ihmetystä liiton toiminta eläkkeellä olevien jäsenten palveluja kohtaan. Viime vuosina liiton ja alueorganisaatioiden järjestämiä tapahtumia on ollut melko harvassa, ainoastaan kerran liittokokousvuotena. Vaikka edellisen liittokokouksen päätös oli se, että liiton veteraanijäsenten toimintaa kehitetään edelleen alueellisesti. Yhdessä ammattiosastojen ja alueorganisaatioiden tulee tarjota palvelujaan jokaiselle jäsenelle. Onkohan liitto vesittänyt liittokokouksen päätöksen Jokainen metallialalla työskentelevä on varmaan huomannut vuosien varrella ilmiön työnantajapuolen käytöksessä: Kun joku keksii mielestään mainion tulosta parantavan idean, sitä sitten toiset seuraavat sokeasti, odottamatta mahdollisia kielteisiä tai myönteisiä kokemuksia asiasta. Esimerkkejä tästä löytyy runsaasti: On siirretty tuotantoa halvan työvoiman maihin, on ajettu alas isoja yrityksiä, on palkattu konsultteja sotkemaan soppaa entisestään. veteraanijäsenten toiminnan kehittämisestä? Joitakin viitteitä toiminnan hiipumisesta on myös se, että liiton organisaatiosta on lopetettu veteraanivastaavan vakanssi ja näin ollen liitossa ei ole henkilöä joka ajaisi veteraanien asioita. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollaan suunnittelemassa suurliittohanketta, mihin metallikin on innolla pyrkimässä mukaan. Onkohan tässä jokin sumutus meneillään jäsenistöä kohtaan ja etenkin veteraanien asemaa liitossa aiotaan ilmeisesti entisestään heikentää? Mielestäni tällaista hanketta ei tule hyväksyä, sillä metalliliitto pärjää hyvin omana liittona, kunhan liiton johtoon saadaan pätevät henkilöt, jotka ovat kaikkien jäsenten asialla. Olkaa valppaana metallin veteraanit! Esko Sankilampi veteraanijaoston puheenjohtaja Ao. 41 Työnantajapuolen ilmiöitä Metallin jäsen - Sinä päätät Toukokuussa kokoontuu Tampereella Metalliliiton 20. liittokokous, jossa 486 eri puolilta Suomea valittua edustajaa päättää asioita jotka ohjaavat seuraavan nelivuotiskauden ajan liiton toimintaa. Kokoukselle on etukäteen laadittu ammattiosastojen ja piirijärjestöjen toimesta n aloitetta käsiteltäväksi. Suurin osa esityksistä käsittelee, kuten jo arvata saattoikin, työehtosopimustoimintaa. Kokousedustajien ja käsiteltävien asioiden lukumäärä tekee kokouksesta erittäin massiivisen rupeaman. Sopimukset Työehtosopimustoiminnan osalta noussee kokouksessa keskusteluun paikallisen sopimisen ja erityisesti työpaikkakohtaisen erän jakoon liittyvät asiat. Edellisen liittokokouksen päätöksen mukaisesti ei paikallissopimista pitänyt enää lisätä silloisesta. Toisin kävi. Liiton johto on saanut nyt tutkimuksen kautta sen tosiseikan tietoonsa, joka kentällä oli jo viime sopimuksen hyväksymisen aikoihin, että paikalliserän malli ei toimi ja näin ei voida jatkaa. Tämä heikko sopimuslinja on tosin johdolla jatkunut jo monta vuotta ja ilman henkilövaihdoksia se ei myöskään muutu. Liittokokousvaaleissa on jäsenillä äänivalta haluamastaan liiton linjasta. Antamalla äänen yhteistyön vaaliliitolle, antautuu samalla sille riskille, että sama metallityöntekijän kyykytys ja etujen myynti jatkuu. Muutoksen perään on kuuluttanut vaikuttajien vaaliliitto, jolla on tarjota liiton johtoon myös kyvykkäitä tekijöitä. On hyvä myös muistaa viime kevään valtuuston tapahtumat: Vaikuttajien pyrkimys estää metallin heikon sopimuksen hyväksyntä kaatui Sosiaalidemokraattien (yhteistyön vaaliliitto) enemmistön päätöksellä. Heikko sopimus tuli hyväksytyksi ja jokainen asioita seuraava on nähnyt sen tuomat tulokset. Alueorganisaatio Paikallistason kysymyksistä on suurin piirijärjestön Mika Kehä puheenjohtaja Helsingin Metallityöväen ao 5 toiminta vs. seuturyhmätoiminta. Neljä vuotta sitten aloitettu seuturyhmätoiminta joutunee nyt suurennuslasin alle ja kokous päättänee lopettaa jommankumman. Päällekkäistoimintaa ei kannata jatkaa. Helsingissä tämä ei aiheuta erityisen suuria intohimoja, koska molemmissa toiminnoissa on alue sekä ammattiosastot samat. On sama millä nimellä toimitaan kun pelisäännöt ja tehtävät ovat selvät. Alueellisesti kuten koko valtakunnallisesti ratkaistava kysymys on TEAM hanke, josta ei ole vielä tullut asetettujen työryhmien lopullisia raportteja julkisuuteen. Tähänastiset tiedotteet ja raportit eivät yksistään ole tuoneet mitään olennaista parannusta metallilaisen edunvalvontaan ja näillä tiedoilla ei TEAM hanke ole kannattava vaihtoehto. Metallilaisten oman liiton kehittäminen on järkevämpi vaihtoehto. Parannetaanko metallilaisten edunvalvonnan toimivuutta ja eteenpäin kehittämistä vai halutaanko jatkaa nykyisellä linjalla? Metallin jäsen Sinä päätät. Nyt on sitten keksitty erilaisia työaikamalleja, yhtenä yötyö, joka Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan on haitallista ikääntyneille, joita suuri osa metalliväestä tätä nykyä on. Nämä toimetko sitä viime vuosina paljon tapetilla ollutta henkilöstön työssä jaksamista edesauttavat? Väki voi huonosti, sydänoireet ja unihäiriöt lisääntyvät, monilla työmotivaatio on alempa- na kuin koskaan monikymmenvuotisen työhistoriansa aikana. Eikä hyvin voi nuorempi sukupolvikaan, tuleva metalliosaaja ja jatkaja. Rahan mahti menee kaiken inhimillisyyden edelle. Kellokangas Tenho AO. 12

11 HELSINKI 2/ Uutisoinnin ihmeellisyyksiä Ilpo Haaja varapääluottamusmies Ao. 41 Ennen joulua mediassa rummutettiin uuden suurliittofuusion jo syntyneen varmuudella. Ainakin asiaa vihkiytymätön sai Lylyn myllytyksestä sellaisen käsityksen. Ei jäsenistöllä tai liittokokouksellakaan näyttänyt olevan mitään valtaa asiassa. Kenellä on uutisoinnin valta? Kaikki ei näyttäisi sittenkään olevan oikeistomedian suvereenissa hallittavuudessa, niin kun olen taannoin väittänyt. Osataan näköjään ns. työväen tiedotteissakin viljellä vain yhden suuntaisia juttuja. Metallin vasemmiston kriittistä suhtautumista kaavailtuun suurliittoon herra Lyly ja media ei ole paljon kommentoinut. Totuus on, että Metallin vaikuttajat eivät suinkaan pidä selvänä uuden suuriliittofuusion syntymistä. Suuria asioita, jotka taatusti kiinnostavat kaikki metallityöläisiä arkipäivän elämässä ei sen sijaan ole julkaistu missään kissankorkuisilla fonteilla. Metalliliiton työehtosihteeri Kari Hyytiä (sd) sanoi pitkässä puheessaan metallin valtuuston kokouksessa mm. seuraava: Työajanlyhennysvapaat (pekkaset), palvelusvuosilisät (kinkkurahat) ja joissakin firmoissa maksettavat paikallisesti sovitut seniorivapaat olisi heitettävä romukoppaan vanhentuneina ilmiöinä. Nämä aikomukset pitäisi julkaista samalla valtavalla tarmokkuudella, kuin liittofuusion mainostaminen. Kun metalliliitto aloittaa etujemme myymisen - häviämme joka ikinen kerta. Niin kävisi edellä mainittujen asioiden kohdallakin taatusti. Olen keskustellut esim. Hyytiän esille tuomista aikeista lähes kaikkia mahdollisia poliittisia kantoja edustavien ja myös täysin sitoutumattomienkin työläisten kanssa. Kaikki pitävät yhtälailla tärkeänä pekkaspäivien, kuin myös palvelusvuosilisän säilyttämisen. Etujen myymisen sijaan työehtosopimusta pitää ainoastaan parantaa. Pekkasia vaikkapa pari päivää lisää, palvelusvuosilisät jo yhden vuoden kestäneen työsuhteen perusteella, seniorivapaat jokaiselle 50v täyttäneelle työntekijällä, jne. Ei fuusiopakkoa Metallin ei ole mikään pakko liittyä pikkuliittojen kanssa yhteen. Taloudellisesti metalliliitto on edelleen sangen vahva. Ulkomailta herrojen hakemat esimerkit lähtevät täysin eri lähtökohdista. Siellä jäsenkato liitoissa pakottaa ne fuusioihin taloudellisista syistä. Liian vähän maksavia jäseniä ja sillä siisti. Ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että suurliitto toimisi meillä. Kaikki perustuu vain oletukseen, suuren olevan vahva. Kaavailtu jäsenmaksun alenemakin näyttäisi jäävän pois. Voi käydä toisinkin. Metalliliitto ei peri jäsenmaksua työttömiltä, monet muut perivät. Olisiko tämäkin etu vaarassa tulevaisuudessa. Selvitystyö tehtäköön kuitenkin loppuun asti. On varmaankin hyvä penkoa eri toimintatapoja liiton sisällä. Tiedä vaikka löytyisi poistettavia luurankoja ja siivottavia hämähäkinseittejä jostakin liiton kaapeista. Jäsendemokratiaan kuuluu olennaisena osana meidän tavallisten jäsenten tietää, mitä herramme puuhaavat meidän päämme menoksi. Aivan niin kuin valtakunnan politiikassakin. Kansalaisilla ja jäsenillä on oikeus tietää, mitä valitut edustajat päättävät ja millaisten asioiden takana he oikeastaan seisovat. Kannattaa seurata Metalliliiton hallinnon jäsenten käytöstä, niin huomaa toimivatko he jäsenten kannan mukaisesti, vai ehkä täysin päinvastoin. Oikeistomedia uutisoi Korkein hallinto-oikeus hylkäsi veroasiamiehen tekemän valituksen, jonka mukaan työpanoksen perusteella osakkaille jaettava korvaus ei ole verolakien mukaista osinkoa, vaan palkkaa. Näin ollen esim. lääkärit voivat helpottaa verotustaan nostamalla tulojaan osinkoina lääkäripalveluja tuottavasta yhtiöstä. Lainoppinut totesi ylen uutisissa myös juristien tekevän niin, siksi tämä on täysin oikeutettua lääkäreillekin. Juristit siis kykenevät säätelemään oman verotuksen määrää vaikkapa ihan noin vain lakia tulkitsemalla. Yleinen mielipide tuntuu hyväksyvän tämän vasemmistoa lukuun ottamatta. Mutta onko oikein, että lääkärit voivat kadota ainoastaan rahankiilto silmissä pois terveyskeskusten palkkalistoilta, helpomman verotuksen ja suuremman liksan toivossa perustamiinsa yhtiöihinsä. Köyhät ja sairaat saavat jäädä aivan oman onnensa nojaan nyky-etiikan mukaisesti. Ihmeekseni sain tänään 8.2. todeta kuinka Hesari ei tyrmännytkään Annika Lapintien ja Paavo Arhinmäen loistavia kannanottoja Eduskunnassa verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta edellä olevassa asiassa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lailliseen veronkiertoon, totesi Paavo Arhinmäki. Oikeusoppinut Lapintie näki asiassa tasa-arvoongelman. Koko vasemmisto yhtyi tähän linjaan hallitusrintaman rypistelyjä vastaan. Hallituksen herrat joutuivat antamaan ainakin jollakin lailla periksi tässä asiassa. Hyvä vasurit! Arvoisat lainsäätäjät: Säätäkää aukoton laki heti kyseiseen ongelmaan, kiitos. Oletteko sattumoisin huomanneet Hesarin oikeistolaista linjaa aivan pienissäkin asioissa? Hesarin mukaan maassamme viettävät pyöreitä vuosijuhliaan ainoastaan korkeasti koulutetut, lähinnä oikeistomieliset kansalaiset. Sama koskee kuolleiden palstaa. Aina ei ole kyse maksetuista ilmoituksista, vaan lehti tuo näitä esille muutenkin. Myös Hesarin pääkirjoituksissa näkyy lehden oikeistolaisuus. Loistavia ja tarkkoja selvityksiä nykyhetken ongelmista, joihin ratkaisuina tarjotaan aina parasta vaihtoehtoa oikeistolaisten kannalta. Tilataan koteihimme työväen lehtiä, niin voimme lukea oikeudenmukaisemman tulkinnan asiasta kuin asiasta. Yhteinen palkansaajien valtamahdollisuus Nokian potkiessa pois palkansaajiaan Saksassa, kokoontuivat eri palkansaajien edunvalvontajärjestöt Sveitsissä Emf:n (Euroopan metallityöntekijöiden liiton keskusjärjestö) johdolla. Kokoontuivat upeasti, oikein kansainvälisen median ollessa läsnä. Se oli hieno ele. Se vain jäi siksi, koska he totesivat julkilausumassa pahoittelevansa tapahtuvaa. Tilanne ei kuitenkaan aiheuta minkäänlaisia yhteisiä toimenpiteitä globaalia pääomaa vastaan. Tässä olisi kuitenkin kenties ainoa voimamme. Yhdessä olisi pakko toimia työpaikkojemme riistäjiä ja maasta poisviejiä vastaan, jopa sen lujimmalla voimalla Euroopan laajuisesti. Alkuun niin ja toivottavasti myöhemmin maailmanlaajuisesti. Kotimaasta löytyy hyvä esimerkki oikeasta toiminnasta Kemijärven yöjunaliikkeestä ja juuri nyt massaliikkeestä. Kaikki yhdessä, yli puoluerajojen, toimien työpaikkojen puolesta. Ainoa voimamme on yhteistyö, ei ainoastaan työläisten kesken, vaan kaikkien palkansaajien kesken! Tätä toimintamallia olisi syytä viljellä silläkin uhalla, että joutuisimme tappelemaan suuryrityksiä vastaan P.s. Tässä tuli hiukan herättelyä myös liittokokousvaaleja silmälläpitäen. Liittokokous näyttää tulevan suuntasi työehtomarkkinoilla ja pienemmissäkin asioissa. Toivottavasti lekalla nuppiin tömistelyt ovat tehonneet viisaisiin päätöksiisi, arvoisa jäsen! NYT VOI YKSITTÄINENKIN JÄSEN VAIKUTTAA - EI TEHDÄ ENÄÄ HUONOJA TYÖEHTOSO- PIMUKSIA - ÄÄNESTÄ! Viime sopimuksen solmimisesta lähtien on ottanut pannuun ja rankasti Jaro Palmén Ao. 5 Kuinka työntekijöiden valitsemat henkilöt voivat ja kykenevät hyväksymään sopimuksen joka haisee ja naurattaa yli liittorajojen. Onko hallinnossa tahdottomia marionetteja vai muuten vain naiveja ja vähälahjaisia? Surkeutta lisää vielä se, että ahjossa selitellään ja väännetään tilastoja kuinka onnellisia ja iloisia pikku metalliduunarit ovat alle inflaation jäävistä palkankorotuksista ja karmaisevista sopimusheikennyksistä. Jo riittää valheelliset lupaukset! Puhutaan työvoimapulasta ja kuinka metalli ei houkuttele nuoria. Eikö siinä kannattaisi edes kokeilla kovin yksinkertaista konstia, tilinauhan vilkaiseminen varmasti aiheuttaa ahaa elämyksen: lisää liksaa! Jos alalle aikova saa saman palkan prisman kassassa kuin metalliduunissa, mikä mahtanee olla valinta? Kun vielä selviää vanhempien metalligonien liksat ja päättelee työn raskauden heidän olemuksestaan, ei taida haalarit olla tuleva työasu. Vai onko kyseessä kutsumus ammatti, johon hakeutuvat nöyrästi työtään rakastavat ja raatavat pikku työläiset? Monelle se töihin kuljettava kutsumus taitaa olla kuitenkin leipää pöytään, vaatetta lapselle ja katto perheelle. Sangen heikosti taitaa palkoillamme asuntomarkkinoilla pärjätä. Ei sopimuksia rustaavilla liitoherroilla taida olla oikeaa kuvaa nykyduunarin liksoista. Ei, taitaa olla eripaksuiset makkarasiivut leipien päällä - kovin eripaksuiset. Jo riittää surkeat sopimukset! Ehkä olisi muutoksen aika, että metallin jäsen voisi avata tilinauhansa tyytyväisenä. Voisi olla ylpeä työstään ja tuntea, että saa jopa arvostusta? Ettei joka sopimuskierroksen jälkeen hirvittäisi, mikä nyt meni mönkään. Ei tarvitsisi kuunnella ja lukea epätoivoisia ja noloja selityksiä kuinka hienoja asioita on taas sovittu. Mitä mieltä Sinä olet? Ilman sinun ääntäsi meille, ankea meno jatkuu, se on nähty. Vain otettu lääke auttaa ja tähän vaivaan ainoa oikea lääke on sinun äänesi. Jo riittää Metallin nöyristely!

12 12 2/2007 HELSINKI Kun uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa Ydinvoiman lisärakentamista puolustetaan sen saasteettomuudella. Mutta miten saasteetonta ydinpolttoaineen saaminen on, siitä vaietaan. Ennen halkeamistaan uraani on saastuttanut kaivospaikkakunnan ympäristön sadoiksi tuhansiksi vuosiksi eteenpäin käyttökelvottomaksi. Uraanin kaivuun yhteydessä syntyy valtavia määriä radioaktiivista jätettä. Jätekivi ja liete sisältävät mm. radioaktiivista toriumia ja radiumia sekä raskasmetalleja, happoja ja ammoniakkia, jotka leviävät ympäristöön pölynä tai päätyvät pinta- ja pohjavesiin. Vaihtoehto suuryhtiöiden torpparina olemiselle Paavo Arhinmäki kirjoittaja on helsinkiläinen kansanedustaja ja Vasemmistoliiton 1. varapuheenjohtaja Lisäksi kaivoksista tulee kaasupäästöjä, jolloin radioaktiivisen radonin erittyminen saattaa monikymmenkertaistua normaaliin verrattuna. Radon leviää laajoille alueille ilman tai veden välityksellä. Jos louhittu uraani vielä rikastetaan alueella, ovat vaikutukset moninkertaisia. Ympäristövaikutuksia ilmenee jo etsintävaiheessa eivätkä kaivosten aiheuttamat ongelmat häviä senkään jälkeen, kun kaivos suljetaan. Uraanikaivosten terveysvaikutukset eivät rajoitu ainoastaan kaivostyöläisiin. Ainakin keuhkosyöpää, leukemiaa, ihosyöpää, keuhkoputken tulehduksia, munuaissyöpää, alhaisia testosteronipitoisuuksia, kromosomipoikkeavuuksia, epämuodostumia sikiöissä, keskenmenoja ym. on havaittu myös kaivosten ja rikastamoiden läheisyydessä asuvilla ihmisillä. Uraanin kemiallisen myrkyllisyyden aiheuttamat terveysvaikutukset ovat usein havaittavissa melko pian altistuksen jälkeen, mutta säteilyn vaikutukset ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua. Suomen kaivoslain 6 mukaan valtausta ei saa suorittaa 50 metriä lähempänä rakennusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää asuntona, loma-asuntona tai työhuoneena. Miltä kuulostaa, uraanikuntien asukkaat ja kesämökkiläiset? Sadan metrin päässä uraanikaivoksesta olisi siis turvallista asua, mutta kuka suostuisi siinä asumaan? Toisaalta, jos vaaditaan energiaomavaraisuuden lisäämistä ydinvoimalla, niin eikö siihen pitäisi liittää kotimainen uraanikaivostoiminta polttoaineen saannin varmistamiseksi. Onko asia liian arka julkisesti käsiteltäväksi? Monikansalliset yritykset saavat täällä rauhassa hääriä oikeastaan missä vaan, koska Suomen kaivoslaki on torso. Voi sanoa, että Suomen valtio on ottanut ydinvoiman suojelukseensa. Mikäli vahinkovakuutus ydinvoimalaitoksille säädettäisiin rajoittamattomaksi olisi ydinvoiman rakentajia huomattavasti vähemmän. Vakuutuksilla katettava vahinkovastuu tulee olemaan Suomessa vain 1,5 miljardia euroa. Todettakoon, että USA:ssa yhteisvastuullinen vahingonkorvausvelvoite on 10 miljardia dollaria. Tähän voidaan suhteuttaa Tshernobylin ydinturma, jonka aiheuttamat vahingot Ukrainan ja Valko-Venäjän alueilla tulevat kansainvälisten arvioiden mukaan kohoamaan runsaasti yli neljänsadan miljardin euron. Mielestäni Metallityöväen liiton tulisi sanoa ei lisäydinvoimalle ja uraanikaivoksille. Nykyisillekin reaktoreille ja jätteelle olisi aika suunnitella säteilynkestävä ikuinen hauta. Lähteitä aiheeseen löytyy internetistä vaikka kuinka paljon, mutta tällaista tekstiä et löydä Hesarista, etkä Metallityöväen liiton Ahjolehdestä. Ydinvoimabisneksessä voitot menevät monikansallisille yrityksille ja sijoittajille, mutta haitat jäävät paikallisille ihmisille. Mutta millään muilla mailla ku Suomella se ei oo riskiä vailla Jarmo Harmaala Osaston toimitsija Ao. 5 Eduskunta juhlisti valtiopäivien avajaisia menemällä katsomaan Kansallisteatteriin Kristian Smedsin version Tuntemattomasta sotilaasta. Oli kohtalon ivaa, että sekä pääministeri Matti Vanhanen että ulkoministeri Ilkka Kanerva olivat virkamatkoilla juuri tuolloin. Molemmathan tunnettuina taidekriitikoina osasivat jo ennen ensi-iltaa kertoa, että Smedsin sovitus on huono ja etteivät he aio mennä katsomaan Tuntematonta sotilasta. Pidin esityksestä. Smeds toi Tuntemattoman tähän päivään ja samalla nosti esiin Väinö Linnan teoksen syvät juonteet: sodanvastaisuuden sekä sotaherrojen ja torpparien poikien välisen luokkaristiriidan. Sitä en ymmärrä, miten esityksestä on noussut niin suuri kohu. Ilmeisesti joillekin on ollut liika se, että suorasukaisella tavalla muistutetaan, etteivät luokkaerot ole kadonneet suomalaisesta yhteiskunnasta tai mikä on häkämiesmäisen sotaintoilun lopputulos. Tuntematon sotilas ei ole vain isänmaallista voitonmarssia. Näytelmän hienoin kohta oli se, kun humalainen Koskela yrittää saada myös yleisöä mukaan laulamaan yhdessä: Köyhä Suomen kansa, katkoo kahleitansa Kohtaus on jo muutenkin vaikuttava, mutta oli riemastuttavaa nähdä kuinka porvari-kansanedustajat pyörivät kiusaantuneina penkeissään ja toivoivat kohtauksen olevan jo ohi. Ei Väinö Linnan aikanaan kuvaamat jaot ole mihinkään yhteiskunnastamme kadonneet. Edelleenkin on torppareita ja torppareiden poikia. Tämän päivän torpparit ovat pätkätyöläisiä ja erityisesti vuokratyötä paiskovia duunareita. Ja duunarit maksavat herrojen virheet edelleen kukkarossaan ja työpaikoissaan. Stora Enso on räikeä esimerkki siitä, ettei mikään tunnu riittävän. Vaikka työntekijät tekevät kuinka hyvää tulosta tehokkaalla ja tuottavalla tehtaalla, suljetaan portit, kun herrojen Amerikan retken kustannukset kaadetaan kemijärveläisten ja haminalaisten niskaan. Tällaisissa tapauksissa, joissa suuryhtiöt eivät kanna yhteiskuntavastuutaan, on valtion tehtävä näyttää yrityksille kaapin paikka. Varsinkin kun kyse on vielä 35 prosenttisesti valtionyhtiöstä. Porvarihallitus ei kuitenkaan tehnyt mitään, koska markkinoiden toimintaan ei haluttu puuttua. Se on ideologista piittaamattomuutta. Nyt on aika nousta tällaista shokkikapitalismia ja uusliberalismia vastaan. Eikä kyse ole vain paperiteollisuudesta, Kemijärvestä tai Summasta. Kysymys on siitä, hyväksytäänkö yhtiöiden kohtelevan työntekijöitään kuin isännät torppareita aikoinaan. Kysymys ei ole myös- kään vain Suomesta. Jos hyväksymme sen, että Nokia laittaa 2300 työntekijää kilometritehtaalle Bochumissa, hyväksymme että näin voi tapahtua missä tahansa muualla. Kemijärven massaliike nousi kapinaan ja niin nousi myös Saksan Metalliliitto. Täytyy uskaltaa haastaa suuryhtiöiden syöttämä totuus ja alkaa luoda vaihtoehtoista politiikkaa. Nyt vaaditaan niin poliittiselta vasemmistolta kuin ammattiyhdistysliikkeeltäkin uskallusta sanoa, ettei yhtiöiden omistajien ja työntekijöiden etu ole aina yhteinen. Ihminen pitää laittaa aina pääomien edelle. Metallin vaalit ovat olleet aina merkittävä suunnannäyttäjä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Tulevissa vaaleissa pitää äänestää niitä, jotka uskaltavat tarjota vaihtoehdon suuryhtiöiden sanelupolitiikalle. Vasemmisto on se vaihtoehto niin Metallissa kuin yhteiskunnassakin.