Kauniaisten Musiikkijuhlat Grankulla Musikfest

Transkriptio

1 Rytmi, rakkaus, filosofia Rytm, kärlek, filosofi Kauniaisten Musiikkijuhlat Grankulla Musikfest Ohjelma Program 1

2 kauniaistenmusiikkijuhlat.fi grankullamusikfest.fi Festivaalitoimisto, Kauniaisten musiikkijuhlat Nuorisotalo, Läntinen Koulupolku Kauniainen musiikkijuhlat@kauniainen.fi Festivalbyrå, Grankulla musikfest Ungdomsgården, Västra skolstigen Grankulla musikfest@grankulla.fi Tapahtumapaikat / Platser: Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka Kavallintie 3 / Kavallvägen 3 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Läntinen Koulupolku 3 / Västra Skolstigen 3 Vallmogård Valmukuja 3 / Vallmogränd 3 Festivaalin lämpiötarjoilusta vastaa Premium Catering. Uuden Paviljongin yhteydessä olevalla Hagelstamska skolanin tiloissa on mahdollisuus lounasruokailuun lauantaina ja sunnuntaina klo Under festivalen står Premium Catering till er tjänst med foajéservering samt lunchservering under veckoslutet i Hagelstamska skolan. Lunch serveras lördag och söndag den kl Järjestäjä / Arrangör: Kauniaisten musiikkijuhlat yhdistys ry Grankulla musikfestförening rf Taiteellinen johtaja / Konstnärliga ledare: Seppo Kimanen Toiminnanjohtaja / Verksamhetsledare: Annika Lindroos Tiedottaja / Informatör: Markku Sunimento Tuotantoassistentti / Assistent: Emilia Hänninen Ohjelmakirja / Programbok: Toimitus / Redaktion: Markku Sunimento, Emilia Hänninen, Annika Lindroos. Ohjelmatekstit / Programtexter: Seppo Kimanen, Markku Sunimento, Mats Liljeroos Graafinen suunnittelu / Grafisk design: Jere Saulivaara Käännökset ruotsiksi / Översättning till svenska: Annika Lindroos Kauniaisten musiikkijuhlat marraskuuta Ihminen eroaa simpanssista geneettisesti vain pari prosenttia. Yksikään apinalaji ei kuitenkaan rakenna rivitaloja tai kykene luomaan viestijärjestelmiä, joissa hankittu tieto välittyisi tuhansia vuosia, kuten lait, filosofiat, runot tai kuvanveistokset. Ihmiskunnan luoma kulttuuri muokkaa elämäämme miellyttävämmäksi, ruokkii aistejamme ja laajentaa ymmärrystämme. Taidetta sisältävät erilaiset rituaalit rytmittävät elämää, mahdollistavat positiivisia vuorovaikutustilanteita yhteisössä ja auttavat käsittelemään traumaattisia kokemuksia. Tällaista luettelointia voisi jatkaa loputtomiin. Kulttuurimme osoittaa myös yhteyksiä eläinkuntaan. Emme suinkaan ole ainoa laji joka tanssii tai laulaa osana pariutumisprosesseja ja muuta viestintää. Luomamme taidekulttuuri heijastaa kokonaisvaltaista ihmisyyttä, jonka perustana on ikiaikainen muutos. Se on samaan aikaan sitä mitä olemme, mutta tarjoaa myös kanavia muuttua siksi millaisiksi haluamme tulla, tai millaisiksi meidän tulisi kehittyä joko ulkoisen tai sisäisen paineen tähden. Voi tietenkin kysyä tarvitseeko yhteiskunta tai kansakunta kulttuuria ja millaista tuon kulttuurin oikein tulisi olla. Onko syytä sallia täysi taiteellinen vapaus, vai pitäisikö kulttuurin moninaisuutta jotenkin säädellä, kuten monissa maissa tälläkin hetkellä on tapana? Jos taidekulttuurin tarvetta kysyttäisiin kirjaa omistaneelta Josef Stalinilta, tai kuvataiteilija Adolf Hitleriltä, vastaus olisi selvä: vain heidän hyväksymänsä taide oli sallittua. Tänä päivänä talibanit tai Iranin papit tietävät täsmälleen mitä saa soittaa, miten saa piirtää tai millaista mattoa kutoa. Kulttuuri voi olla vaarallista, sitä täytyy vallanpitäjien pelätä. Mutta kansa sitä kuitenkin kaipaa, joten vallan keinovalikoimiin kuuluu kulttuurin kesyttäminen palvelijaksi. Ihmeellinen paradoksi on, että niissäkin olosuhteissa on luotu suurenmoista kulttuuria. Katsokaa vaikka Vatikaanin taideaarteita, kuunnelkaa prinssi Esterházyn palveluskunnan päällikön Joseph Haydnin tai Stalinista riippuvaisen Dmitri Sostakovitsin musiikkia. Yksilö voi ryhtyä taistelemaan valheellisuutta, vääriksi kokemiaan arvoja tai ilmaisun rajoittamista vastaan. Vaikeudet ja vähättely saattavat terästää taiteellista ilmaisuhalua ja -kykyä kuin vastavirta kalan pyrstöä. Säveltäjä Olivier Messiaen loi parhaan teoksensa II maailmansodan aikana vankileirillä. Beethoven loi kestävimmät sävellyksensä vasta tultuaan kuuroksi. Chopin loi ihanaa musiikkiaan tuberkuloosin jäytäessä hänen kehoaan. Suomessa vallitsee demokratia, jossa yksilö saa vapaasti toteuttaa itseään. Demokratiassa vallankäyttäjä ei voi vahvasti 2 3

3 rajata tukeaan jollekin yksittäiselle taiteen tyylilajille tai estää toisia. Poliittisen vallan on kulttuurin suhteen oltava kuin sika, kaikkiruokainen, sillä muuten äänestäjät saattavat rangaista. Maailmanlaajuisessa nykykulttuurissa ei mikään yksittäinen taiteenlaji voi enää saavuttaa laajaa vastakaikua menneiden vuosisatojen malliin. Valintoja nykyisestä ylitarjonnasta on suorastaan pakko tehdä. Kaikessa kulttuurissa ei ole samaa määrää henkisiä hivenaineita, vitamiineja ja proteiineja. Suuri osa kaupallisesti leviävästä taiteesta on kuin kertakäyttöpakkauksia täynnä keinotekoisia väriaineita, valkoista sokeria ja muita hetken mielihyvää tuottavia aineosia. Kauniaisten musiikkijuhlia ei rakenneta demokraattisesti, vaikka valinnoissani olen pyrkinyt melko laajaan tyylikirjoon. Kiinnostavien sävellysten ja muusikkojen lisäksi olen kutsunut esiintyjiksi myös syvällisiä ajattelijoita, jotka välittävät meille tietoa itsestämme ja aikamme kulttuurista. Mykän filmin osittain arvoitukselliseksi jäävää sanomaa tulkitsemaan on lupautunut kaksi säveltäjä-pianistia. Jokainen meistä kantaa mukanaan geneettistä perimää kaukaa esihistorialliselta ajalta. Mistä kaikki alkoi, ketä me olemme ja miten me kommunikoimme - sanoin tai ilman ovat tämän vuoden teemoja Kauniaisten Musiikkijuhlilla. Kiitän lämpimästi Kauniaisten kaupunkia, kirkkoa, taloudellisia tukijoita, henkilökuntaa sekä lukuisia yksityishenkilöitä työtäni kohtaan osoitetusta poikkeuksellisesta luottamuksesta. Tervetuloa! Seppo Kimanen, taiteellinen johtaja Grankulla musikfest Om man tänker sig att människan och schimpansen är lika varandra, ligger skillnaden rent genetiskt endast i två procent av hela helheten. Trots detta kan man konstatera att inte en enda apart bygger radhus eller skapar vetenskapliga system för kommunikation, lagar, filosofiska teorier eller skulpturer. Människan har med sin kultur format vårt liv i en behagligare riktning, öppnat våra sinnen och utökat vår förståelse för olika saker. Livets olika ritualer och milstolpar innebär ofta att konsten tar sin plats vid dessa tillfällen. Detta leder i sin tur till att vårt liv får en rytm och konsten ger oss ofta möjlighet till positiv samverkan med varandra. Ofta ger konsten oss plats att behandla traumatiskt svåra saker. Vår kultur har även likheter med djurvärlden. Vi är på inget sätt den enda arten som dansar eller sjunger inför parningsritualer eller annan kommunikation. Den kultur vi skapat beskriver hela mänskligheten som är tvingad till förändring via sin egen ambition av utveckling. Kulturen är precis det vad vi är men ger oss också möjlighet till att vara den vi vill vara eller den vi vill utvecklas till antingen via yttre- eller inre påverkan. Man kan naturligtvis fråga sig om samhället behöver en kultur och hurdan kulturen borde vara. Finns det skäl att tillåta en fullständigt fri konstnärlighet eller borde man begränsa dess mångfald på något sätt, som man faktiskt gör i många länder idag. Om man skulle ställa frågan till Stalin som ägde böcker eller bildkonstnären Hitler skulle säkert svaret vara: bara deras godkända konst skulle vara tillåtet. Idag vet talibanerna eller prästerna i Iran precis hurdan musik man får spela, vad man får rita eller hur mattorna skall vävas. Kulturen kan vara en farlig faktor, detta skall makthavarna akta sig för! Folket vill i alla fall ha kultur och konst och statsmaktens roll kan då bli att underkasta kulturen till betjänt. Detta är en paradox, nämligen under sådana förhållanden har det skapats storartad kultur och konst. Låt oss ta som exempel Vatikanens konstsamling eller lyssna gärna på Joseph Haydns och Dimitri Sostakovits musik. Den enskilda individen kan kämpa mot lögnaktighet, felaktiga värden eller yttrandefrihet. Motgångar och svårigheter kan ofta ge skärpa till konsten. Kompositören Olivier Messiaen skapade sitt mästerverk under andra världskriget på fångläger. Beethoven skapade de mest långlivade verken sedan han blivit döv. Chopin i sin tur skapade underbar musik medan tuberkulosen gick stark frammarsch i hans lungor. I Finland har vi demokrati och den enskilda individen är fri att förverkliga sig själv. I en demokrati kan inte statsmakten styra sina medel till bara en konstart eller stoppa andra. Den politiska makten bör ha samma smak som svinet, en allätares, i annat fall straffas beslutfattarna vid följande val. Sett ur ett globalt perspektiv kan ingen enskild konstart övervinna den andra pga. historiska orsaker. Det gäller att gör val eftersom utbudet är stort och brett. I all kultur hittar vi inte samma mängd vitaminer, spårämnen och proteiner. En stor del av den kommersiella konsten som sprids kan liknas vid engångsförpackningar fulla med färgämnen, vitt socker och andra ämnen som skapar välbehag. Grankulla musikfest är inte skapad enligt den demokratiska modellen även om jag med mina val strävat till att uppnå ett brett utbud med en mångfald av stilar. Bland artisterna ser vi musiker med intressanta verk och djupt tänkande filosofer och tänkare av idag som förmedlar kunskap om sig själv och kulturen. Två pianister har även ställt upp som tolkare av stumfilmernas budskap. Var och en av oss bär på ett genetiskt arv från långt bort i tiden. Livets begynnelse, tidsbegrepp, vem vi är, hur vi kommunicerar- med ord eller utan- detta belyser temat för Grankulla musikfest Jag vill till sist tacka å det varmaste Grankulla stad, kyrkan, alla som stött oss ekonomiskt, personal och alla privatpersoner som visat sitt starka stöd för mitt arbete. Välkomna! Seppo Kimanen, konstnärlig ledare 4 5

4 Menneen maailman tyyliä ja huipputekniikkaa Jälkimaailma tuntee ranskalaisen soitinrakentajan Sebastian Érardin ( ) flyygeleistään, mutta hän oli myös taitava harppujen rakentaja. Érard kehitti molempien soitinten teknisiä ominaisuuksia ja oli modernin pianon kehittäjänä alan edelläkävijöitä. Ensimmäisen pianonsa hän rakensi vuonna Jo lapsena Sebastien Érard oli kiinnostunut puutöistä. Geometrian taitojen ja tilan hahmottamisen lisäksi hänellä oli lahjoja muuttaa suunnitelmat toimiviksi ratkaisuksi. Teknisen luovuuden kehittämisessä hän sai käytännön kokemusta verhoilijaisänsä työpajassa. Nuori Érard muutti 16-vuotiaana Strasbourgista (joka silloin kuului vielä Saksaan) Pariisiin, jossa hän sai aluksi töitä harppujen rakentajana. Pian kävi selville, että hän osasi nerokkaasti ratkaista soitinten mekaanisia ongelmia ratkaisija. Èrardin kehittämiä uudistuksia arvostivat sekä muusikot että instrumenttien rakentajat. Tunnustuksesta rohkaistuneena Sebastien Érard aloitti oman pianonsa suunnittelun. Siitä tuli heti menestys, ja myös Ranskan hovi kiinnostui innovatiivisesta pianon rakentajasta. Érard sai Ludvig XVI:lta luvan tuottaa pianoja Ranskan hoviin. Kuningatar Marie Antoinettelle hän valmisti urkujen ja pianon yhdistelmän kahdella koskettimistolla. Uusi ura Lontoossa Ranskan vallankumous 1789 katkaisi monarkkien päät ja myös Érardin liiketoiminnan Pariisissa. Monien muiden maanmiestensä tavoin Érard pakeni Englantiin. Vuonna 1792 hän avasi Lontoossa työpajan. Veli Jean-Baptiste jäi jatkamaan ranskalaisen liikkeen rippeitä. Lontoossa Érard kehitti pianoa edelleen ja rakensi ensimmäisen flyygelinsä. Hän sai uudistuksilleen tusinoittain patentteja. Useimmat niistä liittyvät mekaniikkaan, koskettimiston toimintaan, kaikukoppaan ja viritysmekanismiin. Èrard lisäsi Pariisissa ensimmäisenä pianoon pedaalit, peräti viisi erilaista. Érardin flyygelin koskettimiston toimintaperiaatetta (Patentti no 4, 631, 1821) käytetään edelleen moderneissa flyygeleissä. Tämä kertaushaarukka mahdollistaa nopean saman sävelen toistamisen, ja se lienee hänen suurin innovaationsa, yksi monista, jotka ovat yhä käytössä nykyisten soitinten suunnittelussa. Pariisiin Erard palasi vuonna Hänen jälkeläisensä jatkoivat flyygeleiden valmistamista siellä sekä Lontoossa aina 1900-luvun alkuun saakka. 6 7

5 Säveltäjien suosikki Monet säveltäjät ja pianistit arvostivat Érardeja. Sellainen oli käytössä Haydnilla, Beethovenilla, Chopinilla, Faurélla, Mendelssohnilla, Verdillä, Paderewskilla ja monella muulla. Lisztistä tuli todellinen Érard-pianisti. Èrard oli juuri esitellyt kertaushaarukka flyygelinsä Pariisissa, kun nuori 13-vuotias Liszt teki ensi vierailunsa Ranskan pääkaupunkiin. Hän ihastui uuteen soittimeen, ja Èrardin perhe piti puolestaan koko pianistin uran huolen siitä, että tällä oli käytössään heidän soittimensa ja konserttisali, jossa sitä voi soittaa yleisölle. Èrard-flyygeleitä pidettiin maailman hienoimpina kosketinsoittimina ja ne kilpailivat Bösendorfien kanssa Euroopan arvostetuimmasta tuotemerkistä. Érardit ovat käsityötä alusta loppuun, laadukkaasti ja huolella viimeisteltyjä. Siitä tuli myös niiden kohtalo. Èrardit olivat kalleimpia koskaan rakennettuja pianoja, ja lopulta niistä tuli liian kalliita. Steinway syrjäytti Érardin Steinway oli jo kehittänyt sarjatuotantoa, jossa osa flyygelistä voitiin valmistaa tehdasmaisesti. Toisin kuin Érardissa, Steinwaylla esimerkiksi runkorauta oli yhtä valua. Myös äänellisesti Érardin linja poikkesi Steinwaysta. Hennompi rakenne heijastui myös ääneen, jossa laadukkuus, persoonallisuus ja aristokraattinen jalous oli volyymia tärkeämpää. Uudet kookkaat konserttisalit ja orkestereiden kasvu suosivat voimakasäänistä Steinwayta. Tuotanto loppui 1910-luvulla. Myöhemmin liiketoiminnan ja tuotemerkin osti Schimmel. Érardit unohdettiin joksikin aikaa, mutta ne ovat kokeneet uuden nousun. Nykyisin Érardit ovat erittäin haluttuja, arvostettuja ja arvokkaita myös taloudellisilla mittareilla mitattuna. Stil kombinerat med teknik från en svunnen värld Eftervärlden känner den franska instrument byggaren Sebastian Érard ( ) för sina flyglar men han var ocksaå en skicklig byggare av harpor. Èrard utveckalde teksniska egenskaper för såväl flygeln som harpan och gick i bräschen för den moderna flygelns utveckling. Den första flygeln han byggde blev klar Redan som barn visade Sebastian Érard sitt intresse för slöjd. Förutom sina geometriska kunskaper samt sin förmåga att gestalta utrymmen hade han den begåvningen att han kunde slutföra och genomföra sina planer. Hans tekniska kunskaper finslipades ytterligare i han fars verkstad där verksamheten bestod i möbeltapetsering. Den unga Érard flyttade som 16-åring från Strassbourg (som under den tiden hörde till Tyskland) till Paris där han fick arbete som harpbyggare. Snart blev det klart att han kunde utveckla tekniska egenskaper för instrumentet och därför var han mycket uppskattad av såväl musiker som instrumentbyggare. Uppmuntrad av den erkänsla han fick åtnjuta tog han sig an att planera sitt första piano. Det blev genast en framgång för honom och det franska hovet intresserade sig genast för den innovativa pianobyggaren. Érard fick lov av Ludvig XVI att tillverka pianon för hovet. Till drottning Marie Antoinette tillverkade han en kombination av orgel och piano med två tangentbord. Ny karriär i London Den franska revolutionen 1789 avbröt monarkernas välde och så även Érards verksamhet som företagare. Så som många andra fransmän flydde Érard till England. År 1792 öppnade han en verkstad i London. Hans bror Jean-Babtiste fortsatte med det som fanns kvar av verksamheten i Paris. I London fortsatte Érard att utveckla vidare sitt piano och byggde sin första flygel. Han erhöll dussintals av patent för sina tekniska lösningar. Det gällde mekaniken, tangenternas funktion, klang och akustik samt stämning av instrumentet. Érard var den första att bygga till pedaler. Han fogade t.o.m. fem olika pedaler till sitt första piano. Ännu idag används hans patent för tangenternas funktion på den moderna flygeln ( Patent no.4,631,1821). Det handlar om en repetitionsgaffel som möjliggör ett snabbt upprepande av samma ton vilket utgör hans största innovation vad gäller pianot som instrument. Érard återvände till Paris Hans efterföljare fortsatte att tillverka flyglar både i London och Paris fram till början av 1900-talet. Kompositörernas favorit Många kompositörer och pianister uppskattade Érard-flyglar. Haydn, Beethoven, Chopin, Fauré, Mendelssohn, Verdi, Paderewski och många andra hade egna Érard-flyglar. Av Liszt blev det en riktig Érardpianist. Érard hade nyligen introducerat repetitionsgaffel-flygeln för den unga 13 år gamla Liszt som besökte Paris för första gången. Liszt blev förtjust i instrumentet och familjen Érard såg till att han alltid hade i användning ett instrument av dem och en sal att spela i för publik. Érard-flyglarna ansågs vara det finaste tangentinstrumenten och de tävlade med det tyska märket Bösendorfer om det mest ansedda produktmärket i Europa. Instrumenten gjorda av Érard var handgjorda hela vägen. Kvalitativt starka och med omsorg slutförda. Detta utgjorde även instrumentens öde. Érard-instrumenten blev de dyraste pianot genom tiden vilket ledde till att de till sist blev för dyra. Érard konkurrerades ut av Steinway Steinway hade redan utvecklat en metod i framställningen av flyglar där en del av instrumentet kunde framställas i serier vid fabriker. Érard-flygeln var uppbyggs med flere ståldelari ramen emedan Steinwayflygelns ram var gjuten som en hel bit. Tonen i Érarden var även den annorlunda. Den sirligare Érarden hade ett mjukare, mer personligt och aristokratiskt ljud än Steinway flygeln som tycktes sträva till starkare volym på tonen. De moderna konsertsalarnas storlek samt orkesterstorlekens ständiga utökning ledde till att den volymmässigt starkare Steinwayn vann terräng bland publiken, musiker och kompositörer. Érard avslutade sin produktion på 1910-talet. Senare köptes affärsverksamheten upp av Schimmel. Érard-flyglarna glömde bort för en tid för att idag finna ett uppsving. Idag är Érard-flyglarna ett mycket eftertraktat och värdefullt instrument även med tanke på instrumentets ekonomiska värde. 8 9

6 Elokuva / Film ti / ti :30 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Synnyin, mutta sitten Jag föddes och sedan (Umareta wa mita keredo ) Elokuvan esittelee Peter von Bagh / Filmen presenteras av Peter von Bagh Jukka Nykänen (piano) luo ja esittää elävän musiikin elokuvaan Jukka Nykänen (piano) står för levande musik till filmen 10 11

7 Konsertti / Konsert ti / ti :30 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Chopinin salongissa 1 I Chopins salong 1 Frédéric Chopin ( ): Fantasia f-molli op. 49 / Fantasi f-moll op. 49 Masurkka cis-molli op. 41 nro 1 / Mazurka cis-moll op. 41 nr. 1 Masurkka cis-molli op. 63 nro 3 / Mazurka cis-moll op. 63 nr. 3 Masurkka cis-molli op. 30 nro 4 / Mazurka cis-moll op. 30 nr. 4 Nokturno E-duuri op. 62 nro 2 / Nocturne E-dur op. 62 nr. 2 Nokturno e-molli op. 72 nro 1 / Nocturne e-moll op. 72 nr. 1 Valssi cis-molli op. 64 nro 2 / Vals cis-moll op. 64 nr. 2 Valssi a-molli op. 34 nro 2 / Vals a-moll op. 34 nr. 2 Valssi e-molli op. post. / Vals e-moll op. post. Balladi g-molli op. 23 nro 1 / Ballad g-moll op. 23 nr. 1 Vjatseslav Novikov, piano Frédéric Chopin ( ): Sellosonaatti / Cellosonat op. 65 Allegro Moderato Scherzo Largo Finale Samuli Peltonen, sello / cello Tuija Hakkila, piano 12 13

8 Chopinin salongissa 1 Érardin ensiesiintyminen Puolassa syntynyt, mutta Pariisissa suurimman osan elämästään viettänyt Frederic Chopin ( ) tunnetaan ennen kaikkea sävellyksistään soolopianolle. Hän oli soittimensa tunnustettu virtuoosi, mutta keuhkotauti vaikeutti ratkaisevasti uraa pianistina. Chopin keskittyikin hiomaan sävellyksiään, tyytyi paljolti elämään kotioloissa ja esiintymään lähinnä pienehkön tuttavapiirinsä salongeissa. Hänen elämäntyönsä johti hämmästyttävään kokoelmaan sävellyksiä, joissa tekstuuri on niin taitavasti kirjoitettu, että pianon rajoitukset soittimena voivat tyystin unohtua. Väliin musiikilliset ideat kumpuavat alitajunnasta kuin hetken improvisaatioina, väliin erilaiset tanssirytmit yhdistyvät italialaisvaikutteisiin melodioihin ja kiehtovan omaperäiseen harmoniseen ajatteluun. Ensimmäinen konsertti tuo esiin Chopinin monipuolisuutta säveltäjänä, jolle piano muodostaa koko ajattelun kaikkeuden. Käytössä on ensimmäistä kertaa julkisessa konsertissa Kauniaisten kaupungille yksityishenkilön lahjoittama Érard-flyygeli vuodelta Saman valmistajan hieman varhaisempi flyygeli oli Chopinilla itsellään. Alun sankarillista fantasiaa seuraavat pienimuotoiset valssit, nokturnot ja masurkat, joissa Chopinin kyky mielikuvituksensa voimalla temmata kuulijat jo muutamassa sekunnissa omaan sisäiseen maailmaansa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Ennen väliaikaa kuullaan vielä traaginen g-molli balladi, jonka perusteella on helppo uskoa, että Chopinilla oli jo pikkupoikana tapana eläytyä koti maansa vanhoihin legendoihin ja esittää nuo tarinat improvisoiden pianolla. Väliajan jälkeen kuullaan mittava sellosonaatti, viimeinen säveltäjän elinaikana julkaistu sävellys. Pianon ohella sello oli ainoa soitin, jolle Chopin kirjoitti useita kamarimusiikkiteoksia. Siihen vaikutti varmasti se, että hänen sydänystävänsä oli ranskalainen sellisti Auguste Franchomme (jonka käytössä olleen Stradivariuksen Mstislav Rostropovits hankki vuonna 1974). Englantilainen Sir Charles Hallé kuuli Chopinin ja Franchommen esittävän sonaatin pian sen valmistumisen jälkeen. Säveltäjä oli silloin jo niin huonossa kunnossa, että hänet piti kantaa ensimmäisestä toiseen kerrokseen. Kovista tuskistaan huolimatta hän halusi esittää teoksen. Kuulijat saivat todistaa, kuinka musiikin alkaessa virrata säveltäjän henki vähitellen voitti raihnaisen kehon vastuksen ja kaikki tuskat näyttivät häviävän. Sonaatti sellolle ja pianolle ei ole tekstuuriltaan lainkaan ongelmaton. Nykyaikaisen konserttiflyygelin sointi peittää sellon alarekisteriin kirjoitettuja osuuksia tehokkaasti ja ensimmäinen osa tuntuu sekavalta jopa liiallisena pursuavine ideoineen. Sanotaankin Chopinin soittaneen konserteissa tavallisesti vain kolme osaa, Scherzon, Adagion ja finaalin. Sonaatti on kuitenkin täynnä suurenmoisia musiikillisia oivalluksia ja hitaan osan kauneus on Chopinia parhaimmillaan. Kuuluisa ranskalainen sellotaiteilija Paul Tortelier sanoi tämän kirjoittajalle harjoittelevansa kahta teosta jokaisena päivänä: JS Bachin sarjaa nro 6 ja Chopinin aivan liian harvoin esitettyä sellosonaattia. I Chopins salong 1 Érardin ensiesiintyminen Frederic Chopin ( ) föddes i Polen men vistades större delen av sitt liv i Paris. Han är mest känd för sina solopianoverk. Chopin var en mycket erkänd virtuos men lungsjukdomen han led av försvagade kraftigt hans karriär som pianist, därför koncentrerade han sig på att finslipa sina kompositioner. Det berättas att han nöjde sig med ett hemmaliv och med att framföra sina verk vid enstaka tillfällen och främst för en liten publik i goda vänner salonger. Hans livsverk är så framstående att instrumentet pianots begränsningar känns ovidkommande. De musikaliska idéerna uppstår i ett undermedvetande liknande improvisation för att övergå i dansrytmer som kombineras med italienskinspirerade melodier i en kännspak uppfattning och behandling av harmonier. Den första konserten tar fram Chopin som en mångsidig tonsättare för vilken pianot utgör skapelsen i sig. Under konserten spelas för första gången en Érardflygel som donerats till staden Grankulla. Instrumentet kommer från år Chopin hade själv en liknande flygel, framställd även den av Érard men en tidigare modell. Fantasierna i början av konserten följs av valser, nokturner och masurkor som berättar om Chopins förmåga att trollbinda lyssnaren med sina tema om och om igen. Innan pausen får vi höra den tragiska g-moll balladen som vittnar om att Chopin säkert som barn redan hade förmågan att leva sig in i fosterlandets legender och berättelser. Efter pausen får vi höra en cellosonat, det sista verket som publicerades innanhans död. Utöver pianot var cellon det enda instrument som Chopin skrev många kammarmusikverk för. Detta beror säkert på att hans goda vän Auguste Francohomme var cellist ( Han spelade på samma Stradivarius som Mstislav Rostropovits skaffade sig 1974). Den engelska Sir Charles Hallé hörde sonaten spelas av de båda vännerna strax efter att den blivit klar. Kompositören var redan då i så dåligt skick att han måste bäras från den första våningen till den andra. Trots sina smärtor ville han framföra verket. Åhörarna fick bevittna hur musiken tog över hans försvagade kropp steg för steg och till sist märktes knappt sjukdomstillståndet alls. Sonaten för cello och piano är på inget sätt problemfri. En konsertflygel av idag täcker väldigt enkelt cellons uppgifter på lägre strängar och den första satsen känns t.o.m. kaotisk med sina myckna idéer. Det berättas att Chopin spelade endast tre satser per konsert: Scherzo, Adagio och Final. Sonaten innehåller dock otroliga musikaliska insikter och den långsamma satsen i sin skönhet representerar verkligen det bästa av Chopin. Den berömda cellisten Paul Tortelier har berättat för skribenten till denna text att han övade två verk per dag: J.S.Bachs svit nr.6 och Chopins alltför sällan spelade sonat

9 Esitelmä / Föredrag ke / ons :00 Vallmogård Esitelmä / Föredrag ke / ons :30 Vallmogård Unelmakoulu Min drömskola Kirsti Lonka, kasvatuspsykologian professori / pedagogiskpsykologi professor W. A. Mozart ( ): Haffner Serenade K250: Rondo Tami Pohjola, viulu / violin Naoko Ichihashi, piano Esitelmään osallistuvat Kasavuoren yläkoulun oppilaat. Elever från Kasavuoren koulu deltar som åhörare. Työhyvinvoinnin neljä lähdettä Fyra källor till arbetshälsa och välmående Juhani Ilmarinen, työelämän asiantuntija / expert på arbetshälsa och välmående Pablo de Sarasate ( ): Zigeunerweisen Tami Pohjola, viulu / violin Naoko Ichihashi, piano 16 17

10 Konsertti / Konsert ke / ons :30 Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka J.S. Bach: Triosonaatteja J.S. Bach: Triosonater The Brook Street Band J.S. Bach ( ): Triosonaatti C-duuri BWV 529 / Triosonat C-dur BWV 529 Allegro Largo Allegro Triosonaatti d-molli BWV 527 / Triosonat d-moll BWV 527 Andante Adagio e dolce Vivace Triosonaatti G-duuri BWV 530 / Triosonat G-dur BWV 530 Vivace Lento Allegro Triosonaatti G-duuri BWV 1039 / Triosonat G-dur BWV 1039 Adagio Allegro ma non presto Adagio e piano Presto Triosonaatti c-molli (teoksesta BWV 1079) / Triosonat c-moll (från BWV 1079) 18 19

11 J.S. Bach: Triosonaatteja Vähemmän tunnettuja mestariteoksia JS Bachin ( ) valtava merkitys länsimaiselle musiikille on kiistaton tosiasia, jota kuluneet vuosisadat eivät ole himmentäneet. Mestarin mittavasta tuotannosta löytyy kuitenkin teoksia, joita ei laajasti tunneta. Tämä pitää paikkansa hänen triosonaattiensa kohdalla, joista suuri osa lienee kadonnutkin vuosisatojen kuluessa. Barokin aikana suosittu triosonaatti saattaa hämmentää nykyisin terminä, koska esittäjiä ei tavallisesti ole kolme, vaan neljä. Tekstuurin kaksi ylintä ääntä on kirjoitettu melodiasoittimille, usein viululle tai huilulle. Bassolinjasta sekä harmoniasta vastaa cembalo, mutta sen alinta ääntä vahvistaa yleensä fagotti, gamba tai sello. Näin kaksi ylintä ääntä saavat riittävän tukevan pohjan. Bachin säilyneistä triosonaateista osa on mahdollisesti joko kokonaan tai osittain hänen oppilaidensa kirjoittamia. The Brook Street Band on koonnut konsertin ohjelman kolmesta varhaisesta ja kahdesta myöhäisestä teoksesta, joilla ei ole suoraa kirkollista yhteyttä. On mahdollista, että Bachin perhe soitti keskenään näitä erinomaisesti kotimusiikiksi sopivia sävellyksiä. Ylivoimaisesti tunnetuin konsertin kappaleista on vuodelta 1747, jolloin JS Bach kirjoitti kuuluisan teoksensa Das musikalische Opfer (Musiikillinen uhrilahja) Preussin kuninkaan antamasta teemasta. Tämän konsertin viimeisenä numerona kuultava triosonaatti on keskeinen osa tuota Bachin mestarillista suurluomusta. J.S. Bach: Triosonater Vähemmän tunnettuja mestariteoksia J.S.Bach är utan tvekan en kompositör med stor inverkan på hela den västerländska musiktraditionen. I mästarens produktion kan man trots det finna verk som inte är så kända för en bred publik. Detta stämmer in när vi talar om hans triosonater av vilka största delen antagligen försvunnit under århundraden. Uttrycket triosonater under Barocken kan förbrylla oss eftersom de framförande inte är tre utan fyra personer! I kompositionen är de två översta stämmorna skrivna för melodi-instrument oftast violin eller flöjt emedan baslinjen tas omhand av cembalon. Däremot spelas ofta den lägsta stämman av fagott, gamba eller cello. På så sätt får de två översta stämmorna ett tillräckligt botten. De triosonater som finns kvar är troligen de flesta skrivna av hans elever, antingen delvis eller helt och hållet. The Brook Street Band har sammanställt konsertprogrammet av tre tidiga triosonater och två ur senare produktion. De två senare har ingen direkt anknytning till kyrklig musik. Det är möjligt att familjen Bach spelade dessa verk vid egna musikstunder i sitt hem. För det ändamålet passar musiken utomordentligt. Den överlägset mest könda triosonaten som vi får höra i programmet allra sist heter Das musikalische Opfer (Ett musikaliskt offer). Temat i triosonaten var utformat av kungen i Preussen på den tiden. Kompositionen kan betecknas som ett av Bachs mästerliga storverk. Konsertti / Konsert ke / ons :30 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Chopinin salongissa 2 I Chopins salong 2 Frédéric Chopin: Neljä masurkkaa op. 30 / 4 st. Mazurkor op. 30 c-molli / c-moll h-molli / h-moll Des-duuri / Des-dur cis-molli /cis-moll Scherzo E-duuri op. 54 nro 4 / Scherzo E-dur op. 54 nr. 4 Nokturno H-duuri op. 32 nro 1 / Nocturne H-dur op. 32 nr. 1 Nokturno fis-molli op. 48 nro 2 / Nocturne fis-moll op. 48 nr. 2 Balladi nro 4 f-molli op. 52 / Ballad nr. 4 f-moll op. 52 Roope Gröndahl, piano 20 21

12 Chopinin Salongissa 2 Melodisia oivalluksia ja eleganssia Chopin kirjoitti pianolle neljä erillistä scherzoa, jotka toimivat erinomaisesti konserttikappaleina. Viimeinen niistä, E-duurissa, on täynnä ihania melodisia oivalluksia, eleganssia ja runollisuutta. Kysymyksessä ei ole Haydnin kujeellinen pila tai Beethovenin sinfoninen julistus, vaan pikemminkin Mendelssohnin kesäyön unelma. Tämä vuonna 1842 syntynyt teos on Chopinin kypsän kauden hienoimpia ja sen kiehtova duurin ja mollin vuorottelu edellyttää tulkitsijalta herkkää kosketusta ja kykyä fraseerata pitkin melodisin kaarin. Konsertin päättävä f-molli balladi alkaa puoliääneen, kertojan virittäytyessä kuin unelmoiden kertomukseen, joka yltyy välillä rajuksi, jopa väkivaltaiseksi. Sävellys vaikuttaa suorastaan improvisoidulta, koska sen tunnelmat, rytmit ja harmoniat muuttuvat lyhyessä ajassa niin jyrkästi. Chopin kuitenkin on työstänyt materiaalin niin taitavasti, että musiikki pitää kuulijan kuin varpaillaan ja kokonaisuus vaikuttaa kymmenen minuutin kestoaan huomattavasti mittavammalta. I Chopins salong 2 Melodisia oivalluksia ja eleganssia Chopin skrev fyra olika Scherzon som passar utmärkt som konsertstycken. Den sista av dem i E-dur är full av melodiska impulser, elegans och poesi. Det kan inte liknas vid Haydns kluriga utspel eller Beethovens symfoniska manifest utan närmare uttryckt som Mendelssohns midsommarnattsdröm. Verket från 1842 är ett av hans finaste verk och kräver ett känsligt grepp allt medan tonarterna växlar mellan dur och moll samt en förmåga att frasera väl de långa melodiska fraserna. Konserten avslutas med balladen i f-moll. Balladen inleds med en halvnot som inbjuder lyssnaren till en drömmande berättelse som stundvis övergår till ett kraftigt t.o.m. våldsamt uttryck. Verket verkar rent av improviserat för att stämningen, rytmen och harmonierna förändras under korta passager och väldigt abrupt. Chopin har komponerat stycket mycket skickligt rent dramaturgiskt, lyssnaren hålls på helspänn och balladen verkar mycket mer omfattande än de tio minuter som är längden på verket. Esitelmä / Föredrag to / to :00 Vallmogård Kuinka kaikki alkoi? Hur allting började! Jaso Sasaki 22 23

13 Esitelmä / Föredrag to / to :30 Vallmogård Elämän alku ja ihme Livets begynnelse och under Kari Raivio, lastenlääkäri / barnläkare Puheenvuoro: Elinvoiman salaisuus / Replik: Hemligheten med livskraft Tiina Lindfors, tanssija ja koreografi /dansare och koreograf Konsertti / Konsert to / to :30 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Inspiraatiota kolmelta vuosisadalta Inspiration från tre århundrade Leoš Janácek: Jousikvartetto nro 1, Kreutzer-sonaatti / Stråkkvartett nr. 1, Kreuzer-sonat Kaija Saariaho: Nymphéa & live electronics Robert Schumann: Jousikvartetto F-duuri op. 41 nro 3 / Stråkkvartett op. 41 nr. 3 Asasello-kvartetti / Asasello-kvartetten Eugène Ysaÿe: Allemande soolosonaatista nro 4 / Allemande från solosonata nr. 4 Fritz Kreisler: Recitativo ja Scherzo Jaso Sasaki, viulu / violin 24 25

14 Inspiraatioita kolmelta vuosisadalta Lähteenä Tolstoi, sähköinen Saariaho ja Schumannia parhaimmillaan Konsertti alkaa Janacekin ( ) ensimmäisellä jousikvartetolla Kreutzer sonaatti, joka sai inspiraationsa Leo Tolstoin samannimisestä romaanista. Säveltäjä eläytyy vahvasti romaanissa aviorikoksen tehneen naisen sieluun, ei tuomiten, vaan kanssaeläen. Neliosaisen kvarteton voi nähdä kuin kohtauksina teatterissa, mutta säveltäjä ei sitä koskaan vahvistanut. Kolmatta osaa pidetään yleisesti kvarteton kulminaatiopisteenä, mutta teos tempaa mukaansa jo ensitahdeista. Tätä 1924 Prahassa kantaesitettyä kvartettoa pidettiin välittömästi ensiesityksen jälkeen yhtenä vuosisadan merkittävimmistä. Kun tsekkiläinen Smetana-kvartetti vieraili Suomessa vuonna 1949, soittajat kävivät tervehdyskäynnillä Ainolassa. Jean Sibelius oli silloin pyytänyt heitä soittamaan tämän kvarteton. Pariisissa asuva Kaija Saariaho on luonut kansainvälisen uransa monipuolisena säveltäjänä, joka taitavasti rikastuttaa sävellystensä värimaailmaa sähköisten tehosteiden avulla. Heti 2000-luvun alussa syntyneen kvarteton Nymphea&live electronics kantaesitti Kronos-kvartetti ja sittemmin teos on vakiinnuttanut paikkansa myös muiden kvartettien ohjelmistossa ansaitusti! Kaikki Robert Schumannin ( ) kolme jousikvartettoa opus 41 syntyivät kesällä Säveltäjä omisti ne Felix Mendelssohnille, joka oli läsnä syksyllä tapahtuneessa kantaesityksessä. Vähän aiemmin hän oli tutustunut sekä Beethovenin että Mendelssohnin kvartettoihin ja inspiroitunut niistä valtavasti. Toisin kuin monissa pianoteoksissaan Schumann pitäytyy jousikvartetoissaan uskollisesti klassiseen 4-osaiseen muotorakenteeseen. Viimeisenä valmistunut A-duuri kvartetto alkaa ensiviulun melodian pohdiskelevalla johdannolla, jossa kysymys ja vastaus vuorottelevat lempeästi. Tempon nopeutuessa teemojen säestyskuvioissa on hauskoja aksentteja ja synkooppikuvioita, jotka tuovat mieleen säveltäjän pianokappaleet. Toinen osa sisältää kiihkeyttä ja rajuja tunnelman muutoksia oikukkaasti muotoilluissa 6/8 rytmeissä. Kolmas osa on ihanan laulava ja lyyrinen, Schumannia parhaimmillaan. Viimeinen osa muodostaa reippaan virtuoosisen ja tanssillisen päätöksen. Inspiration från tre århundrade Lähteenä Tolstoi, sähköinen Saariaho ja Schumannia parhaimmillaan Konserten inleds med Janaceks ( ) första stråkkvartett Kreuzer sonat, sonaten har sin inspirationskälla i romanen med samma namn skriven av Leo Tolstoi. Kompositören lever sig kraftigt in i kvinnan i romanen som utfört äktenskapsbrott. Han lever sig in i hennes själ inte fördömande utan med medkänsla. Kvartetten består av fyra satser och kan betraktas som fyra akter i en pjäs trots att kompositören aldrig bekräftade detta. Den tredje satsen anses allmänt vara klimax för verket även om stycket är medryckande alldeles från början. Verket ansågs genast efter sitt uruppförande 1924 tillhöra ett av århundradets mest betydelsefulla komposition besöktes Finland av Smetana-kvartetten som också hälsade på i Ainola. Jean Sibelius hade då bett dem spela den nämnda kvartetten för sig. Kaija Saariaho, finsk kompositör som lever i Paris. Hon är internationellt känd som en mångsidig kompositör som vill utöka färgskalan i musiken med elektronik. Nymfea&live electronics uruppfördes år 2000 av Kronos-kvartetten och har sedan dess tagit sin plats bland annan erkänd repertoar för kvartetter. Alla Schumanns ( ) tre stråkkvartetter är komponerade sommaren Tonsättaren dedicerade verken till Felix Mendelssohn som närvarade vid uruppförandet därpå följande höst. Innan detta hade Schumann bekantat sig med Beethovens och Mendelssohns stråkkvartetter och blivit mycket inspirerad. I stråkkvartetterna håller sig Schumann strängt till en form av fyra satser i motsats till hur hans pianoverk är uppbyggda. Den sista kvartetten i A-dur inleds med förstaviolinens meditativa inledning där frågor och svar utlöser varandra. Medan tempot blir snabbare kan man höra såväl accenter som synkoper, dessa påminner om tonsättarens pianoverk. Den andra satsen innehåller passion och djärva växlingar i stämning formad av 6/8 takt. Tredje satsen är lyrisk och melodiös alltså Schumann när han är som bäst. Den sista satsen skapar en dansant och virtuos avslutning

15 Elokuva / Film to / to :30 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen The Seventh Heaven Elokuvan esittelee Peter von Bagh / Filmen presenteras av Peter von Bagh Emil Holmström (piano) luo ja esittää elävän musiikin elokuvaan Emil Holmström (piano) står för levande musik till filmen Esitelmä / Föredrag pe / fre :00 Vallmogård Uusi sukupolvi muuttaa yhteiskuntaa ja johtamista Den nya generationen förändrar samhället samt bilden av ledare Pekka A. Viljakainen, digitaalisen informaation ja yrityselämän tuntija / expert på digital information samt företagsvärlden Frédéric Chopin: Introduction Grande Polonaise Brillante Jonathan Roozeman, sello / cello Anastasia Injushina, piano 28 29

16 Esitelmä / Föredrag pe / fre :30 Vallmogård Kuinka elää oikein? Hur skall man leva rätt? Timo Airaksinen, filosofian professori / professor i filosofi Magnus Lindberg: Coranto Partitasta soolosellolle Gaspar Cassadó: Suite per violoncello solo Preludio-Fantasia Sardana (Danza) Intermezzo e Danza Finale Konsertti / Konsert pe / fre :00 Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka Die Geburt des Täufers Jyrki Linjama: Die Geburt des Täufers Juhani Lamminmäki, johtaja / dirigent Solistit / solister: Ursula Langmayr (Maria) Susannah Haberfeld (Elisabeth) Niall Chorell (Gabriel) Esa Ruuttunen (Zacharias) Kamariorkesteri / kammarorkestern Soli Deo Gloria Jonathan Roozeman, sello / cello 30 31

17 Säveltäjän kommentti Tonsättarens anteckningar Kirkko-ooppera Die Geburt des Täufers (Johannes Kastajan syntymä) on itävaltalaisen Carinthischer Sommer -festivaalin tilaus. Se kantaesitettiin Ossiachin luostarikirkossa viime vuoden heinäkuussa, japanilaisen Yoshi Oidan ohjaamana. Teoksen teksti perustuu suoraan Luukkaan evankeliumin alkuun. Sen valitseminen oopperan tekstin pohjaksi johtuu siitä, että Luukas on luontevaa liittää myönteisyyden, luovuuden ja produktiivisuuden perinteeseen. Kastajan syntymä oli ensimmäinen ehdotukseni, kun keskustelin tilaajan kanssa oopperan aiheesta. Miksi? Libreton tapahtumat, henkilögalleria ja runous puolustavat yhteistä ja universaalia kirkkoa ja samalla vastustavat lahkolaista kaavamaisuutta. Millä tavoin? Oopperassa on vahvoja ilmestyksen hetkiä, epifanioita. Mutta on myös arkea, matkalla olemista, eksymistä, johon ilmestyksen valo säteilee enemmän tai vähemmän hämärtyneenä. Matkalla oleminen liittyy perinteiseen käsitykseen mystiikan tiestä, jossa on kolme vaihetta: puhdistautuminen, valaistuminen ja yhdistyminen. Oopperan kokonaisuutta ja messua jäsentää sama perusrakenne. Messussa tämä toteutuu matkana synnintunnustuksesta kirkkaiden opetustekstien (evankeliumi, saarna, uskontunnustus) kautta ehtoollisen sakramenttiin, Kristuksen kohtaamisen ja keskinäisen yhteyden juhlaan. Oopperassa mystiikan tie kuljetaan erillisyydestä yhteyteen eri reittejä, erilaisissa suhteissa, eri mutkien kautta. Minunlaiselleni perusluterilaiselle säveltäjälle oli Autuas Neitsyt Maria, jumalansynnyttäjä, tietenkin mielenkiintoinen uusi syventymiskohde. Tässä versiossa Maria on Taiteilija, herkkä ja haltioituva sanojen ja sävelien sommittelija, runoilija ja säveltäjä, jolle cembalon kirkas sointi luo sädekehää. Marian taiteilijanidentiteettiin liittyy myös rohkeus ja vapaus sisällön tasolla, aina vallanpitäjien ja rikkaiden pilkkaamiseen asti: mielestäni Maria on monella tavoin länsimaisen taiteilijan perikuva. Jos tutkii länsimaisen musiikin historiaa, niin varhaisimmat esimerkit moniäänisestä laulusta näyttävät erityisen usein liittyvän Marian kiitosvirteen. Koska juuri polyfonia on länsimaisen musiikin erityispiirre, syntyi tästä oivallus: tässä oopperassa Marian erityispiirre olkoon taiteellinen luovuus, esteettinen kunnianhimoisuus. Tästä syystä myös Marian musiikkia toisessa näytöksessä jäsentävät musiikinhistorian peruskategoriat. Inkarnaation hetki: tulkoon harmonia! Vaellus Juudeaan: tulkoon kontrapunkti! Kohtaaminen Elisabethin kanssa ja Lobgesang: tulkoon affekti! Kiitosvirressä laulavat Maria ja Elisabeth vuorotellen samoja säkeitä, kumpikin omaan tyyliinsä: Marian korkeatyyliset kontrapunktiset sommitelmat keskustelevat Elisabethin blues-äänenpainojen kanssa. Mitä enemmän erilaiset ihmiset pääsevät tulkitsemaan ja artikuloimaan samaa totuutta kukin omalla kielellään, sitä enemmän tuo totuus saa kantavuutta ja yleispätevyyttä. Siitähän ekumeniassakin lienee kysymys. - Jyrki Linjama Kyrkooperan Die Geburt des Täufers ( Johannes Döparens födelse) beställdes av Carintischer Sommerfestival och uruppfördes i klosterkyrkan i Ossiach sommaren Yoshi Oidan från Japan regisserade operan. Texsten i operan är plockad direkt från inledningen av Lukas evangelium. Texten valdes för att Lukas lätt kan anknytas till positivitet, skapande och en tradition av produktivitet. Johannes Döparens födelse var mitt första förslag när vi diskuterade tema för operan med beställaren. Varför? Händelserna i Librettot, persongalleriet och texten i sig själv försvarar en gemensam universal kyrka och motsätter sig samtidigt ett alltför strikt och stramt religiöst samfund. På vilket sätt? I operan finns starka ögonblick av under. Vardagen, att vara på en resa, att vara borttappad blir belyst av det heliga ljuset. Ibland av dunkel belysning, stundom i klart sken. Att vara på en resa innebär enligt den traditionella uppfattningen en väg av mystik i vilken vi finner tre skeden: att bli renad, upplyst och enad. Detta är byggstenarna i operan och mässan. I mässan förverkligas resan från syndabekännelsen via nattvardens sakrament till mötet med Kristus till den gemensamma festen i enighet. I operan belyses vägen av det enskilda till det gemensamma. För mig som är en traditionellt kristen tonsättare var Heliga Jungfru Maria en ny intressant bekantskap. I denna version är Maria konstnär, poet och tonsättare för vilken cembalon skapar en klar och tydlig aura runt henne. Till Marias karaktär hör även mod och frihet. Hon provocerar de rika samt makthavarna. Maria är på många sätt en förebild i den västerländska kulturen. Om man vill fördjupa sig i den västerländska musikhistorian finner man att de första flerstämmiga sångerna handlar om Marias tacksamhet. Eftersom polyfoni är utmärkande för just den västerländska musiken föddes en tanke om att ge Maria i denna opera en karaktär som lyfter fram det konstnärliga skapande och estetisk ambition. Av denna orsak är Marias musik i den andra akten fördelad enligt historiens grundkategorier. Inkarnation: harmoni! Vandringen till Judeen: kontrapunkt! Mötet med Elisabeth och Lobgesang: affekt! I tacksägelsen sjunger Maria och Elisabeth turvis samma strofer båda på eget sätt: Marias höga toner diskuterar med Elisabeths blues-aktiga betoningar. När olika personer får möjlighet att artikulera sanningen på sitt eget språk kommer budskapet att nå långt. Det handlar visst om ekumeni. - Jyrki Linjama 32 33

18 Konsertti / Konsert pe / fre :00 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Chopinin salongissa 3 I Chopins salong 3 Frédéric Chopin: Scherzo nr. 1 op. 20 Andante spianato & Grande Polonaise brillante Sonaatti h-molli / Sonat h-moll Sergei Kasprov, piano Chopinin salongissa 3 Piano on toinen minä Konsertti alkaa ja loppuu h-mollissa. Konsertin ohjelmassa ensimmäinen Chopinin neljästä erillisestä scherzosta saa seurakseen toisenkin scherzon, joka kuuluu Chopinin viimeiseen h-molli sonaattiin. Yhteistä kummallekin on tempomerkintä presto, mutta muuten ne eroavat toisistaan luonteeltaan. Scherzo op. 20 on myrskyisä ja taiturillinen, kun taas myöhäisen sonaatin toisen osassa vallalla ovat herkät ja rakastettavat tunnelmat. Andante spianato ja Grande Polonaise brillante on virtuoosien lempikappaleita. Siinä voi esitellä lyhyessä ajassa muusikkouttaan monipuolisesti; kiinteää legatolinjaa, helmeileviä juoksutuksia ja marssia muistuttavaa, mutta kolmijakoista tanssirytmiä. Lyhyen elämänsä aikana Chopin ehti kirjoittaa vain hieman yli 60 teosta. Niistä neliosainen sonaatti opus 58 edustaa Chopinin kypsän kauden jalostunutta musiikkia. Se ei ehkä omaa samaa välitöntä viehätysvoimaa, kuin edellinen, kuuluisan surumarssin sisältävä b-molli sonaatti. Tekstuuri on ensisijaisesti hiottua, jaloa ja muotopuhdasta. Teos on täynnä hienoja melodioita ja upeita pianistisia oivalluksia. Hitaassa osassa on häivähdys surumarssia ja viimeinen osa koettelee suurintakin taituria. Piano on toinen minä, on Chopin sanonut. Tässä teoksessa sen voi kuulla. I Chopins salong 3 Piano on toinen minä Konserten inleds och avslutas i h-moll. Den första av fyra enskilda Scherzon följs åt av en Scherzo ur hans h-moll sonat. De gemensamma för dessa två är beteckningen presto, utöver namnet är de mycket olika. Scherzo po.20 är stormig och virtuos medan den senare är utpräglat sensibel och älskvärd till stämningen. Andante spianato och Grande Polonaise brillante är virtuosernas favoritstycken. Det är möjligt att uppvisa sin mångsidighet som musiker under praktiskttaget ett ögonblick kan man säga. Allt från bindande legato, kristallklara passager och dansanta rytmer liksom marscher men i tretakt. Under sitt korta liv komponerade Chopin bara lite över 60 verk. Av dessa kan man säga att den fyrsatsiga sonaten op.58 representerar en mogen Chopins förädlade verk. Den är kanske inte lika trollbindande som den föregående sonaten som innehåller en sorgemars i b-moll. Teksturen är finslipad, förädlad och ren till formen. Verket är fullt av fina melodier och fina pianistiska upptäckter. I den långsamma satsen finns ett stänk av sorgemarsch och den sista satsen prövar även en hugad virtuos. Pianot är mitt andra jag sade Chopin och det kan verkligen höras i detta verk

19 Esitelmä / Föredrag la / lö :00 Vallmogård Konsertti / Konsert la / lö :00 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Svängin svengiä Chopinin salongissa Svängig Chopin av gruppen Sväng i Chopins salong Rakkaudet Kärlekar Esa Saarinen Vjatseslav Novikov, piano 36 37

20 Konsertti / Konsert la / lö :30 Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen Ystävykset ja opettaja Vänner och lärare Ludwig van Beethoven: Pianokvintetto op. 16 / Pianokvintett op. 16 Grave - Allegro ma non troppo Andante cantabile Rondo: Allegro ma non troppo Allegro moderatojoseph Haydn: Jousikvartetto op. 77 nro 1 (sovitus huilulle ja pianolle) Stråkkvartett op. 77 nr. 1 (arr. för flöjt och piano) Adagio Menuetti (Presto) - Trio Finale (Presto) Anton Reicha: Puhallinkvintetto / Blåskvintett Tuija Hakkila, piano Mikael Helasvuo, huilu / flöjt Ensemble Schrat Ystävykset ja opettaja Bonnin pojat ja pappa Haydn Ludwig van Beethoven ( ) soitti alttoviulua ja ikätoverinsa Anton Reicha ( ) huilua Bonnin sinfoniaorkesterissa vuonna Molemmat tulivat tunnustetuiksi säveltäjiksi ja heidän ystävyytensä jatkui koko elämän. Wienissä he opiskelivat Salierin johdolla ja saivat ohjeita myös kuuluisalta ja kiireiseltä Joseph Haydnilta. Reicha nimitettiin Pariisin Konservatorion sävellyksen professoriksi 1818 ja hänen oppilaitaan olivat mm. Franz Liszt sekä Hector Berlioz. Konsertti alkaa 26-vuotiaan Beethovenin kvintetolla, jonka ilmeisenä esikuvana oli Mozartin samalle kokoonpanolle säveltämä teos. Myöhemmin Beethoven sovitti tämän suositun kappaleensa myös pianolle ja jousitriolle. Huilu oli jo 1700-luvulla harrastajien lempisoittimia ja sille on tehty lukuisia sovituksia. Joseph Haydnin parhaimpiin luomuksiin kuuluva kvartetto opus 77/1 on niin upeaa musiikkia, että siitä huilulle ja pianolle kirjoitettuja osia sopii odottaa vesi kielellä. Konsertin päättää yksi hienoimmista Reichan Pariisin vuosinaan kirjoittamista noin 25 puhallinkvintetosta. Anton Reicha ei ollut lainkaan innostunut julkaisemaan sävellyksiään ja se lienee osasyynä siihen että niitä tunnetaan edelleen huonosti. Klassisiin muotoihin pitäytyvä, mutta romanttisen kokeilijan sielulla ja pettämättömällä taidolla varustettu Reicha tarjoaa kvintetoissaan kutkuttavan musiikillisen elämysmatkan. Vänner och lärare Bonnin pojat ja pappa Haydn Ludwig van Beethoven ( ) spelade altviolin och hans jämnåriga vän Anton Reicha( ) spelade flöjt, båda två i symfoniorkestern i Bonn Dessa två blev kända som kompositörer och de var vänner för livet. I Wien studerade de för Salieri och fick även goda råd av den berömda och upptagna Joseph Haydn. Reicha blev utnämnd till professor i komposition vid konservatoriet i Paris1818 och bland hans elever kan nämnas Franz Liszt och Hector Berlioz. Konserten inleds med Beethovens kvintett, han var 26 år när han komponerade verket. Dess förebild är utan tvekan Mozart. Senare arrangerade Beethoven detta samma verk för piano och stråktrio. Flöjten var ett av 1700-talets favoritinstrument för amatörer och därför finns även otaliga arrangemang för flöjt av detta stycke. Joseph Haydns kvartett op 77/1 hör till hans storverk, nya arrangemang för flöjt och piano har antagligen just därför låtit vänta på sig. Konserten avslutas med ett av Reichas finaste verk, en av hans 25 blåskvintetter. Anton Reicha var inte över huvudtaget intresserad av att publicera sina verk och det är antagligen orsaken till att de fortfarande är så okända. Reicha erbjuder i sina kompositioner den klassiska formen, en romantiskt utforskande själ i musiken samt en yrkesskicklighet som inte sviker. Slutresultatet blir ett lockande musikäventyr