LUOKANOPETTAJAKOULUTUKSEN PÄÄAINEEN MUUTOKSET

Transkriptio

1 LUOKANOPETTAJAKOULUTUKSEN PÄÄAINEEN MUUTOKSET Jarmo Kinos Dosentti Turun yliopisto - Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle

2 SEKTORIPOHJAISEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN RAKENTAMINEN 1970-luvulla Koulutusuudistuksen lähtökohta oli luoda uusille maisteritutkinnoille uskottava pääaine. Kansakoulunopettajatutkinnon akateemistamisen keskeisin työkalu oli laudaturtasoisten opintojen mukaan ottaminen tutkintoon. Näin uuteen luokanopettajatutkintoon saatiin rakennettua tarvittava pääainejatkumo approbaturista laudaturiin. ESITELMÄ PYRKII TOIMIMAN KESKUSTELUNHERÄTTÄJÄNÄ KASVATUSTIETEEN ASEMASTA JA MERKITYKSESTÄ OPETTAJANKOULUTUKSESSA.

3 Esitelmässä tarkastellaan kasvatustiedepääaineen muutoksia luvun lopulta tähän päivään Tarkoituksena oli luokitella opintojaksot kasvatustieteen vakiintunutta osaaluejakoa hyödyntäen (vrt. Kinos & Virtanen 2008). Aineiston analyysissä kiinnitettiin huomiota pääaineen rakenteeseen ja sisältöihin (opintojaksojen kuvaukset tenttikirjoineen). Pääaineen opintojaksojen vastuuhenkilöiden identifiointi (heidän edustamansa akateemisen pääoman laji) toimi analyysissä lisäkriteerinä antaen lisätietoa analyysitehtävän suorittamiselle (vrt. Husa & Kinos, 2001; 2005). Aineistona ovat Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Turun yksikön (aiemmin Turun opettajankoulutuslaitos) kirjoitetut opetussuunnitelmat lukuvuosilta , , ,

4 TULOKSIA KASVATUSTIEDEPÄÄAINEEN PROSENTUAALINEN JAKAUTUMINEN HARJOITTELUUN, TUTKIMUSMETODISIIN OPINTOIHIN JA TEOREETTISIIN SUBSTANSSIOPINTOIHIN (Kuvio 1) Pääaine on rakentunut kolmesta osasta: harjoittelusta, tutkimusopinnoista ja kasvatustieteen teoreettisista substanssiopinnoista. Harjoittelun osuus on vähentynyt Tutkimusopintojen osuus on lisääntynyt Substanssiopintojen osuus on ollut suhteellisen vakio.

5 Osuus (%) Kuvio Lin. (Subs,opinnot) Lin. (Harjoittelu) Lin. (Tutk,opinnot) Vuodet

6 jatkuu KASVATUSTIEDEPÄÄAINEEN TEOREETTISTEN SUBSTANSSIOPINTOJEN PROSENTUAALINEN JAKAUTUMINEN KASVATUSTIETEEN OSA-ALUEJAON MUKAAN (Kuvio 2) Didaktiikan osuus on laajin. Toiseksi laajimmat opinnot liittyvät kasvatuspsykologiaan, jonka osuus on selkeästi noussut. Kasvatussosiologian osuus on yhä marginaalinen kasvatusfilosofian hävitessä kokonaan. Erityispedagoginen aines on nyttemmin integroitu kasvatuspsykologisiin opintoihin. Kasvatuksen historia ja vertaileva kasvatustiede eivät ole sisältyneet pääaineeseen lainkaan omina osa-alueinaan.

7 Osuus (%) Kuvio Lin. (Didaktiikka) 30 Lin. (Kasvatuspsyk.) Lin. (Yleinen KT) Lin. (Kasvatussosiol.) 20 Lin. (Kasvatusfil.) Lin. (Erit.ped.) Vuodet

8 Jatkuu KASVATUSTIEDEPÄÄAINEEN TEOREETTISTEN SUBSTANSSIOPINTOJEN MÄÄRÄ PÄÄAINEEN ARVOSANOJEN MUKAAN (Kuviot 3) Pääaineen opintopistemäärä on kasvanut Substanssiopintoja on määrällisesti eniten perusopinnoissa ja niiden määrä on pysynyt suhteellisen vakiona (22 25 op). Aineopintoja oli kahdessa ensimmäisessä tarkastelussa mukana olleessa opetussuunnitelmassa perusopintojen kaltaisesti. Tämän jälkeen substanssiopintojen määrä alkoi vähentyä päätyen neljään opintopisteeseen. Syventävät opinnot tulivat mukaan kolmannessa opetussuunnitelmassa. Substanssiopintojen määrä kasvoi kahdesta opintoviikosta 25:een opintoviikkoon.

9 Opintopisteet Opintopisteet Kuvio Vuodet Perusopinn. Aineopinn. Syvent. Opinn Vuodet Pääaine yhteensä

10 Pohdintoja - tähän on tultu 1. DIDAKTIIKAN JA KASVATUSPSYKOLOGIA YHÄ TIIVIIMPI KIHLAUS Didaktiset käsitteet, elementit ja sisällöt on sidottu kasvatuspsykologiaan - ei esimerkiksi kasvatussosiologiaan tai kasvatusfilosofiaan. Perinteinen näkemys ( luvuilla alkanut) didaktiikan ja psykologian liitosta - psykologia didaktiikan lähitieteenä. Pieni vivahde on havaittavissa muistakin näkökulmista, kuten kasvatusfilosofiasta (sis. etiikka) ja erityispedagogiikka. Opintojaksot on suunniteltu siten, ettei psykologeille ja kasvatuspsykologeille tule asiantuntijuusongelmaa toimia opettajina. Osa opintojaksoista voisi olla myös kasvatuspsykologian osa-alueeseen kuuluva. Onko didaktiikan näkökulma muuttunut Paavo Malisen (luento 1980-luvun lopulla) näkemyksen mukaiseksi eli didaktiikka kattaa kaiken filosofiasta yhteiskuntaan?

11 jatkuu 2. KASVATUSTIETEEN SISÄLTÖ ON ENTISESTÄÄN KÖYHTTYNYT JA KAVENTUNUT Missä ovat kasvatustieteen muut osa-alueet tänä kansainvälistymisen, globalisaation, ilmaston muutoksen ja maahanmuuton aikana: kasvatuksen historia kasvatusfilosofia vertaileva kasvatustiede kasvatussosiologiaa

12 jatkuu 3. OPETTAJAN PEDAGOGISET OPINNOT JA LUOKANOPETTAJAN PÄÄAINEEN SUBSTANSSIOPINNOT OVAT PALJOLTI SAMANLAISIA Opettajan pedagogiset opinnot (60 op) muodostuvat kasvatustieteen perusopinnoista (25 op) ja kasvatustieteen syventävien opintojen opintojaksoista SO4, SO5, SO6, SO8 SO9, SO10 ja SO11 (yht. 35 op). Tällä kokonaisuudella saa aineopettaja kelpoisuuden eli... tehtävien itsenäisen hoitamisen edellyttämät pedagogiset valmiudet. (OPS ) Käytännössä aineenopettajien pedagoginen annos eli kasvatustieteen määrä on lähes sama kuin luokanopettajilla. Eli luokanopettajien kasvatustieteellinen pääoma (ilman tutkimusopintoja) on lähes samanlainen (määrällisesti ja laadullisesti) aineenopettajien kanssa, vaikka kasvatustiede onkin luokanopettajien pääaine.

13 Lopuksi YLIOPISTOJEN ERIYTYMINEN Clarke (1993): moninaistuminen on perustava trendi, että kansalliset korkeakoulujärjestelmät kehittyvät yhä kompleksisemmiksi ja että jatkuva rakenteellinen eriyttäminen on ikään kuin tae elinvoimaiselle jatkuvuudelle Lahdes (1987; vrt. myös Kinos & Virtanen 2008): Opetussuunnitelmien analyysi osoittaa, että eri yliopistojen laitokset ovat alkaneet eriytyä ja kehittää omaa kasvatustieteellistä profiiliaan. Tämä on tiettyyn rajaan asti terveellistä. Toisaalta tutkinto antaa saman kelpoisuuden opettajan tehtävään ja tieteellisiin jatko-opintoihin. Tämä edellyttää koulutusohjelmilta tiettyä samanlaisuutta ja samanlaatuisuutta.

14 MITEN OPPIAINE VAKIINNUTETAAN TIETEEKSI, DISIPLIINIKSI? Tähän on kaksi tapaa. Ylhäältä alas, jossa yliopistojen tieteenharjoittajien muodostaman ryhmän vaikutuksesta heidän edustamansa kulttuuripääoman muoto muutetaan sellaiseksi versioksi, jota voidaan opettaa myös alemman asteisissa oppilaitoksissa (esim. koulut). Toinen tapa on alhaalta ylös, jossa oppiainetta edustava ryhmä (esimerkiksi kansakoulunopettajat) pyrkii saamaan oman alueen yliopistolta. (Goodson 1995.) Suomalaisen kasvatustieteen historia on ollut kaiken kaikkiaan tiukasti sidoksissa opettaja-ammattikuntaan ja opettajankoulutuksen kehittymiseen. Kasvatustieteen tie on kulkenut opettajankoulutuksen aputieteestä akateemisen opettajankoulutuksen pääaineeksi. (Rinne, Kivirauma & Lehtinen 2004.) KUMPI VIE JA KUMPI VIKISEE? TARTTIS TEHRÄ JOTTAIN!

15 jatkuu Mistä ja miten luokanopettajaopiskelijat saavat pedagogisen "kokonaisnäkemyksensä", kun didaktiikka kokonaisuudessaan on sirpaleinen jakautuen myös moneen eri ainedidaktiikkaan. Voiko kasvatuspsykologia antaa kokonaisnäkemyksen? Voiko pääainetta enää sanoa kasvatustieteeksi? Voiko luokanopettajatutkintoa sanoa aidosti maisteritutkinnoksi? Onko pääaineinflaatio tosiasia? Onko tultu tilanteeseen, jossa psykologit (kasvatuspsykologisen orientaation edustajien tukemana) pyrkivät saamaan oman alueen kasvatustieteiden tiedekunnasta ja opettajankoulutuksesta (vrt. ed. Goodsonin toinen tapa eli alhaalta ylös, jossa oppiainetta edustava ryhmä pyrkii saamaan oman alueen yliopistolta.)