Joensuun Heinävaaran osayleiskaavaalueen luontoselvitykset vuonna 2012

Transkriptio

1 Joensuun Heinävaaran osayleiskaavaalueen luontoselvitykset vuonna 2012 Espoo 2012

2 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Tulokset Luontoarvoselvitys Liito-oravaselvitys Viitasammakkoselvitys Linnustoselvitys 5 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 6 4. Kirjallisuus 9 Liite 1. Menetelmäkuvaukset 11 Liite 2. Luontoarvoselvityksen tulokset 22 Liite 3. Liito-oravaselvityksen tulokset 53 Liite 4. Viitasammakkoselvityksen tulokset 60 Liite 5. Linnustoselvityksen tulokset 63 Liite 6. Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset luontotyypit 73 Liite 7. Liito-oravan elintavat 75 Liite 8. Taustatietoa Suomen lepakoista 77 Liite 9. Huomionarvoisten lintulajien esittelyt 79 Liite 10. Uhanalaisluokat, erityisesti suojeltavat lajit, EU:n direktiivit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja rauhoitetut lajit 94 Kannen kuva: Akkalampi on yksi selvitysalueen lukuisista lammista. Lahdenperän alueen kuvio B, joka on sekä vesilakikohde (itse lampi) että metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (lammen lähiympäristö ja rantasuo). Valokuvat Elina Manninen Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos lupanro 792/MML/11 Kirjoittajat: Marko Nieminen Elina Manninen Toni Nurmi Kiitokset: Kalle Sivén, Jukka Haltilahti & Vesa Huohvanainen (Joensuun kaupunki); Ari Lyytikäinen & Mika Pirinen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus)

3 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Tiivistelmä Tässä raportissa esitellään tulokset Joensuun Heinävaaran osayleiskaava-alueen luontoselvityksistä vuonna Selvitykset tilasi Joensuun kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Luontoselvityksiin sisältyivät seuraavat osatyöt: 1. Luontoarvojen taustaselvitys: aiempien luontotietojen kokoaminen 2. Luontoarvojen perusselvitys: luontotyyppien ja huomionarvoisten putkilokasvien kartoitus 3. Liito-oravaselvitys 4. Viitasammakkoselvitys 5. Linnustoselvitys. Selvityksen painopistealueilta havaittiin viisi vesi- ja metsälakikuviota ja niiden lisäksi neljä muuta metsälakikuviota sekä 12 muuta huomionarvoista luontotyyppi. Selvitysalueella olevat vesilain mukaiset kuviot ja niiden vesitalous tulee turvata. Vastaavasti metsälain mukaiset kohteet tulee säästää maankäytön muutoksilta ja muilta käsittelyiltä. Lisäksi suosittelemme kaikkien muidenkin huomionarvoisten luontotyyppikohteiden säästämistä mahdollisuuksien mukaan, jotta alueen monimuotoisuus säilyisi mahdollisimman hyvänä. Silmälläpidettävää ketoneilikkaa on muutama kasvusto. Selvitysalueella on kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joista on hyvälaatuiset kulkuyhteydet ympäröiville alueille. Esiintymät ja toimivat kulkuyhteydet tulee luonnonsuojelulain mukaisesti säästää. Viitasammakkoa ei havaittu selvitetyistä kohteista. Jukajärven eteläpäästä on lajista vanha havainto. Lajin mahdollinen esiintyminen tulee selvittää tarkemmin siellä ja muissa lajille mahdollisissa kohteissa, mikäli näille alueille suunnitellaan rakentamista. Selvitysalueella pesi kuusi uhanalaista lintulajia (hiirihaukka, kivitasku, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku, tukkasotka ja valkoselkätikka) sekä yhteensä 22 muuta eri tavoin luokiteltua lintulajia. Kaikkien uhanalaisten lintulajien pesimäalueiden säilyminen riittävän hyvälaatuisina tulisi turvata. Alueelle rajattiin kolme linnustollisesti monipuolista aluetta: Heinävaaran luoteispuolinen peltojen ja rehevien metsien alue, Suvispään rehevä metsäalue sekä Laineensuon-Kastelammen suo-, metsäja laidunalue. Suosittelemme, että linnustollisesti monipuolisilla alueilla säilytetään mahdollisimman paljon huomionarvoisen linnuston toimeentuloa turvaavia rakennepiirteitä.

4 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Johdanto Tässä raportissa esitellään tulokset vuonna 2012 tehdyistä Joensuun Heinävaaran osayleiskaavaalueen luontoselvityksistä. Selvitysalueen koko on noin 17,5 km 2 (kuva 1). Selvitykset tilasi Joensuun kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Työssä noudatettiin soveltuvin osin Södermanin (2003) ohjeistusta kaavoitusta varten tehtävistä luontoselvityksistä. Luontoselvityksiin sisältyivät seuraavat osatyöt (osatöiden sisällöt kuvaillaan yksityiskohtaisesti liitteessä 1): 1. Luontoarvojen taustaselvitys: aiempien luontotietojen kokoaminen 2. Luontoarvojen perusselvitys: luontotyyppien ja huomionarvoisten putkilokasvien kartoitus 3. Liito-oravaselvitys 4. Viitasammakkoselvitys 5. Linnustoselvitys. 2. Tulokset Selvitysmenetelmät kuvataan liitteessä 1 ja eri osaselvitysten yksityiskohtaiset tulokset liitteissä 2-5. Tässä jaksossa esitämme tiivistetysti tärkeimmät tulokset Luontoarvoselvitys Selvitysalueella on yhdeksän metsälain mukaista erityisen tärkeää elinympäristöä, joista viisi on myös vesilain mukaisia luontotyyppejä sekä 12 muuta huomionarvoista luontotyyppiä (taulukko 1; kartat kuvioiden sijainneista liitteessä 2). Alueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Silmälläpidettäväksi luokiteltua ketoneilikkaa esiintyy Alavin ja Heinävaaran alueilla. Alavin alueelta paikallistettiin myös yksi luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonmuistomerkiksi sopiva kohde (erikoinen puu) Liito-oravaselvitys Heinävaaran alueelta löydettiin kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa (kartat ja ilmakuvat liitteessä 3). Esiintymistä on nykyisin hyvälaatuiset kulkuyhteydet ympäröiville alueille. Lisäksi selvitysalueelta paikallistettiin viisi asumatonta, mutta liito-oravalle soveltuvaa kuvioita Viitasammakkoselvitys Heinävaaran alueella ei tässä selvityksessä havaittu viitasammakoita. Jukajärven eteläpäästä on vanha havainto lajista.

5 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1. Heinävaaran osayleiskaavan selvitysalueen rajaus.

6 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Taulukko 1. Luontotyyppikuvioiden tyypit ja luontoarvoluokat (kuvioiden kuvaukset ja rajaukset liitteessä 2). Koodi Peruste Luontotyyppi Luontoarvoluokka Alavi A Metsä- ja vesilakikohde Vähäpuustoinen suo, puro III C Muu huomionarvoinen kohde Ruohokangaskorpi III E Muu huomionarvoinen kohde Metsäkortekorpi II Lahdenperä A Metsä- ja vesilakikohde Lampi, lammen lähiympäristö, rantasuo III B Metsä- ja vesilakikohde Lampi, lammen lähiympäristö, rantasuo II C Metsälakikohde Vähäpuustoinen suo III Heinävaara A Muu huomionarvoinen kohde Rantametsä ja -suo III C Metsä- ja vesilakikohde Lampi, puro, vähäpuustoinen suo III Jukajärvi A Metsä- ja vesilakikohde Lampi, lammen lähiympäristö, rantasuo II B Muu huomionarvoinen kohde Rantaluhta III C Metsälakikohde Rantaluhta III D Muu huomionarvoinen kohde Rantaluhta III E Muu huomionarvoinen kohde Rantaluhta III F Muu huomionarvoinen kohde Vähäpuustoinen suo, rantaluhta III Ison Valkealammen luoteisranta A Muu huomionarvoinen kohde Vähäpuustoinen suo, rantametsä III Paavonlampi A Metsälakikohde Vähäpuustoinen suo III Joutenlampi-Ukonlampi A Muu huomionarvoinen kohde Vähäpuustoinen suo, rantametsä III B Muu huomionarvoinen kohde Vähäpuustoinen suo, rantametsä III C Muu huomionarvoinen kohde Vähäpuustoinen suo, rantametsä III D Metsälakikohde Vähäpuustoinen suo III E Muu huomionarvoinen kohde Vähäpuustoinen suo III 2.4. Linnustoselvitys Yhteensä 28 luokiteltua lintulajia pesi tai todennäköisesti pesi selvitysalueella vuonna Suurimman suojeluarvon omaa valkoselkätikka, joka on paitsi erittäin uhanalainen myös erityisesti suojeltava laji sekä EU:n lintudirektiivilaji. Pesiviä lintudirektiivilajeja havaittiin yhteensä 16. Muita uhanalaisia (vaarantuneita) pesimälajeja havaittiin viisi: hiirihaukka, kivitasku, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku ja tukkasotka. Alueellisesti uhanalaisia pesimälajeja havaittiin kaksi (kapustarinta ja liro), silmälläpidettäviä viisi ja Suomen vastuulajeja 13. Alueelle rajattiin kolme linnustollisesti monipuolista aluetta (kuva 2): 1. Heinävaaran luoteispuolella oleva peltojen ja pellonreunojen rehevien metsien alue. Pellot ovat salaojittamattomia vaaran päällä olevia alueita, joita hoitamattomat pensaikko- ja metsäalueet reunustavat. Linnut ovat keskittyneet tälle alueelle. Alue rajautuu lännessä rinteessä sijaitsevaan talouskuusikkoon ja Ilomantsintiehen. Pohjoispään rajaus päättyy vastaavanlaiseen peltoalueeseen, jossa arvokkaammat lintulajit ovat jo harvemmassa. Itäreunalla rajaus loppuu eri-ikäisiin kuusimetsiin, joissa linnusto on jo köyhempää. Etelä- ja kaakkoispää rajoittuu paljon rakennettuun alueeseen ja Ilomantsintiehen.

7 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Rakentamaton Suvispään rehevä talouskuusikkoalue, jossa puron varret kasvavat lehtipuita, joista myös pikkuhiljaa tulossa lahopuuta. Länsireuna rajoittuu nuoreen mäntymetsään, jossa linnusto on köyhää. Pohjoisreuna rajoittuu rakennettuun ympäristöön. Länsireuna rajoittuu Joensuunväylään ja tien toisella puolelle alkaa nuorempi sekametsä, jossa linnusto on köyhää. Eteläosa rajoittuu osin rakennettuun ympäristöön ja nuorempiin metsiin. Hieno umpeenkasvava peltoalue pensaikkoineen pohjoisosassa. 3. Laineensuon-Kastelammen alueella on kaava-alueen ainoa luonnontilainen avosuo, jossa oli kapustarintareviiri, pieni kalalokkikolonia, teerien soidinpaikka, kaksi kuovireviiriä ja neljä töyhtöhyyppäreviiriä. Länsiosa rajoittuu nuoreen sekametsään ja Joensuunväylään. Etelä- ja kaakkoisreunaltaan alue rajoittuu nuoriin mäntymetsiin. Itä- ja koillisosa rajoittuu nuoriin lehtimetsiin. Kastelammen alue on mukana pääasiassa vireiden hevoslaitumien vuoksi. Ne tarjoavat avomaan linnuille pesimäympäristöjä. Avoimet peltoalueet ovat Heinävaaran taajaman ympäristössä vähissä. Pohjoisosa rajoittuu hakkuuaukeisiin ja nuoriin lehtimetsiin, joissa linnusto ei ole niin vaateliasta. 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Luontotyypit Selvitysalueella olevat vesilain mukaiset kuviot ja niiden vesitalous tulee turvata. Vastaavasti metsälain mukaiset kohteet tulee säästää maankäytön muutoksilta ja muilta käsittelyiltä. Lisäksi suosittelemme kaikkien muidenkin huomionarvoisten luontotyyppikohteiden säästämistä mahdollisuuksien mukaan, jotta alueen monimuotoisuus säilyisi mahdollisimman hyvänä. Liito-orava Liito-oravaesiintymät (lisääntymis- ja levähdyspaikat) tulee luonnonsuojelulain mukaisesti säästää. Myös kulkuyhteydet tulee säilyttää toimivina, sillä niiden katkaiseminen ainakin heikentää esiintymää. Heinävaaran liito-oravalle sovelias alue on hyvälaatuista, joten se lienee yksinään riittävän suuri naarasreviiriksi. Alueella on monia käyttökelpoisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suosittelemme, että koko rajattu alue säästetään nykyisellään. Kastelammen liito-oravalle sovelias alue on muutoin hyvälaatuista, mutta siellä on hyvin vähän lehtipuustoa. Tämän vuoksi sen toimiminen naarasreviirinä vaatinee myös ympäristössä olevien nuorempien lehtipuuta sisältävien metsäalueiden ainakin osittaista säästämistä. Alueella on riittävästi käyttökelpoisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suosittelemme, että koko rajattu alue ja sopivia lähiympäristön lehtipuuta sisältäviä metsäalueita säästetään nykyisellään. Harvalukuiset tyhjät mutta liito-oravalle soveltuvat kuviot (ks. liite 3) tulisi myös mahdollisuuksien mukaan säästää, jotta suotuisa suojelutaso säilyisi varmemmin. Esiintymien elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että kulkuyhteydet säilyvät (ks. nuolet liitteen 3

8 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset kuvissa). Kulkuyhteyksien tulisi olla mieluiten kuusivaltaisia ja puuston pääasiassa yli 10 m korkeaa. Kulkuyhteyksien suunnittelussa tulee huomioida myös tuuliolosuhteet, sillä liian kapeissa kulkuyhteyksissä on vaarana, että puut kaatuvat myrskyissä. Liikkuessaan yhdestä sopivasta elinympäristöstä toiseen, liito-oravat käyttävät myös nuoria metsiä ja taimikoita. Laji pystyy ylittämään jopa siemenpuuhakkuita, jos puut ovat riittävän lähellä toisiaan. Puuttomat hakkuut, nuoret taimikot ja avoimet alueet ovat liito-oravalle käyttökelvottomia. Nuorilla liito-oravilla ei siten ole ongelmia liikkua pitkiäkin matkoja myös pirstoutuneessa maastossa. Levittäytyessään nuoret liito-oravat suosivat kuusivaltaisia metsiä, mutta ne ylittävät myös avoimia alueita, jos se on liitämällä mahdollista. Ylitettyjen aukkojen leveys on yleensä m. Nuoret liito-oravat ovat ylittäneet yli sadankin metrin levyisiä alueita, jos alueella on ollut harva puusto. Alueen kaavoituksessa liito-oravan kulkuyhteydet voi sijoittaa melko vapaasti. Pääasia on, että kulkuyhteys koostuu pääosin yli 10 metrisestä puustosta ja ylitettävät aukot eivät ole 30 m leveämpiä. Viitasammakko Jukajärven eteläpään luhta-alueelta on vanha viitasammakkohavainto, joten lajin mahdollinen esiintyminen alueella tulee selvittää tarkemmin, mikäli alueelle suunnitellaan rakentamista. Vastaavasti viitasammakon esiintyminen tulee selvittää liitteessä 4 esitetyissä lajille mahdollisissa kohteissa, jos niiden alueelle tai välittömään läheisyyteen suunnitellaan maankäytön muutoksia. Linnut Suosittelemme, että linnustollisesti monipuolisilla alueilla säilytetään mahdollisimman paljon huomionarvoisen linnuston toimeentuloa turvaavia rakennepiirteitä, erityisesti vanhaa ja vanhenevaa metsää. Myös Heinävaaran peltoalueiden ja Kastelammen seudun laidunalueiden nykyisen käytön jatkuminen olisi suotavaa. Laineensuo on kaava-alueen ainoa luonnontilainen avosuo, joka on myös linnuston kannalta arvokas. Kaikkien uhanalaisten lintulajien pesimäalueiden säilyminen riittävän hyvälaatuisina tulisi turvata. Lisäksi valkoselkätikan suojelemiseksi perustetun luonnonsuojelualueen ominaispiirteiden säilyttämiseksi tulisi alueen ympäriltä säästää riittävän leveä puustoinen suojavyöhyke. Vyöhykkeen vähimmäisleveys on m, jolloin pystypuusto lienee turvattu. Pienilmaston säilyminen muuttumattomana vaatisi kuitenkin leveämpää suojavyöhykettä (n. 100 m).

9 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2. Heinävaaran monipuolisten linnustoalueiden rajaukset.

10 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. BirdLife Suomi 2009: Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA) [ BirdLife Suomi 2011: Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Internet-sivut, viitattu Grönlund, A., Lehtelä, M., Luotonen, H. & Hakalisto, S. 1998: Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 61. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuu. Husa, J. & Teeriaho, J. 2012: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Karjalassa. Suomen ympäristö 21/2012, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Keski-Karhu, H. 2009: Pohjois-Karjalan perinnebiotooppien hoito-ohjelma. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 3, Joensuu. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4.) Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) sekä luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. Metsäasetus 1996: annettu metsäasetus (1200/1996) [ Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) sekä metsälain perustelut (HE 63/1996) [ Mäkinen, K., Palmu, J.-P., Teeriaho, J., Rönty, H., Rauhaniemi, T. & Jarva, J. 2007: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007, Ympäristöministeriö, Helsinki. Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen, J. 2005: Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuu.

11 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset OIVA 2012: OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille [ Paikkatietoaineistot ladattu Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen Kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Vesilaki 2011: annettu vesilaki (587/2011) [ Ympäristöministeriö 2001: Alueellisesti uhanalaiset lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2007: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008: Suomen kansainväliset vastuulajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2009: Suomen Ramsar-alueet. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2010a: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luettelo luonnonsuojeluasetuksessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2010b: Luontotyyppien suojelu. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011a: Suomen lajien punainen lista Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011b: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2012: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu

12 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Liite 1. Menetelmäkuvaukset. Selvitykseen sisältyi Heinävaaran osayleiskaava-alue (eri osa-alueiden kuvaukset liitteessä 2) noin 50 km 2 (kuvat 1.1 & 1.2). Selvitysalueella tehtiin seuraavat osatyöt, joiden menetelmät kuvaillaan alla: 1. Luontoarvojen taustaselvitys: aiempien luontotietojen kokoaminen 2. Luontoarvojen perusselvitys: luontotyyppien ja huomionarvoisten putkilokasvien kartoitus 3. Liito-oravaselvitys 4. Viitasammakkoselvitys 5. Linnustoselvitys. 1. Luontoarvojen taustaselvitys Lähtötietoina käytettiin useita raportteja ja tietokantoja sekä koottiin aikaisemmin julkaisemattomia tietoja viitasammakosta, liito-oravasta ja linnuista. Lähtötietoina olivat seuraavat kokonaisuudet: Kartta-aineistot ja ilmakuvat. Joensuun seudun yleiskaava Joensuun kaupungilla olleet tiedot. Asiantuntijahaastattelut. Eliölajit-tietokanta (uhanalaisten lajien havaintotietoja); tiedot kokosi Ilpo Mannerkoski Tiira-tietokanta (lintuhavaintoja); Toni Nurmi seurasi Tiiraan kertyviä tietoja koko selvityksen ja poimi tämän selvityksen kannalta olennaiset tiedot mukaan). Luonnonsuojelualueet (OIVA 2012): kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut suojelualueet. Suojeluohjelmat (OIVA 2012): soiden-, lintuvesien-, harjujen-, lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojeluohjelma. Natura alueet (OIVA 2012). Kansainvälisesti tärkeät kosteikkoalueet (Ramsar-alueet) (Ympäristöministeriö 2009). Kansainvälisesti tärkeät linnustoalueet (IBA-alueet) (BirdLife Suomi 2009). Kansallisesti tärkeät linnustoalueet (FINIBA-alueet) (Leivo ym. 2002). Koskiensuojelulain alueet (OIVA 2012). Suojellut vesistöt: joet, kosket ja valuma-alueet (OIVA 2012). Perinnemaisemat (Grönlund ym. 1998). Arvokkaat kallioalueet (Husa & Teeriaho 2012). Arvokkaat moreenimuodostumat (Mäkinen ym. 2007, OIVA 2012) Arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (OIVA 2012).

13 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1.1. Selvitysten painopistealueet Heinävaaran osayleiskaava-alueen luoteisosassa.

14 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1.2. Selvitysten painopistealueet Heinävaaran osayleiskaava-alueen kaakkoisosassa.

15 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Luontoarvojen perusselvitys Työn tavoitteena oli paikallistaa seuraavanlaiset kohteet: Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005; ks. liite 6). Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (Metsäasetus 1996, Metsälaki 1996, Meriluoto & Soininen 2002; ks. liite 6). Vesilain mukaiset suojeltavat kohteet (Ohtonen ym. 2005, Vesilaki 2011; ks. liite 6). Muut huomionarvoiset luontotyypit, erityiset luontoarvot ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet (esim. runsaasti lahopuuta sisältävät alueet) sekä muilla tavoilla arvokkaat luontokohteet (esim. kulutukselle herkät alueet) ja alueellisesti arvokkaat kohteet (mm. Airaksinen & Karttunen 2001, Raunio ym. 2008, Ympäristöministeriö 2010b). Valtakunnallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien, alueellisesti uhanalaisten, EU:n luontodirektiivin mukaisten, Suomessa rauhoitettujen ja Suomen vastuulajien sekä muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymät (Ympäristöministeriö 2001, 2008, 2010a, 2011a,b, 2012, Rassi ym. 2010; luokitteluista on esittely liitteessä 10). Tutustuimme lähtötietoihin (ks. taustaselvitys yllä), joiden perusteella ja Joensuun kaupungin ohjeistamana rajattiin maastotöiden painopistealueet. Työhön eivät pääosin sisältyneet hakkuualueet, nuoret taimikot, erilaiset piha-alueet, pellot ja luonnonsuojelualueet. Luontoarvoselvityksen maastotyöt teki Elina Manninen Selvitysalueet kierrettiin jalan kattavasti läpi ja havainnoitiin kasvillisuutta. Maastotyössä keskityttiin painopistealueisiin. Eri kasvillisuuskuvioiden osalta merkittiin muistiin runsaimmat kasvilajit ja tärkeimmät ilmentäjälajit sekä puustoisilta kuvioilta pääpuulajit. Puuston ikää arvioitiin silmämääräisesti (puiden paksuudet on ilmoitettu rinnankorkeusläpimittoina, dbh). Kasvit tunnistettiin paikan päällä. Kuviot valokuvattiin. Kartoitusajankohta oli erinomainen luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen tekemiseen. Huomionarvoiset luontotyyppikuviot rajattiin maastossa karttojen ja GPS-paikantimen avulla. Kuviot arvotettiin niiden luonnonsuojelullisen arvon perusteella: I = merkittävät (valtakunnallisesti/maakunnallisesti merkittävä), II = keskinkertaiset (alueellisesti merkittävä) tai III = vähäiset luontoarvot (paikallisesti merkittävä). Kunkin kuvion yleiskuvauksen yhteydessä (ks. liite 2) kerrotaan myös, mikäli kyseessä on jonkin lain määritelmien mukainen kuvio, sekä muista mahdollisista luontoarvoihin vaikuttavista tekijöistä. Heinävaaran osayleiskaava-alueella sijaitsevat seuraavat entiseen Kiihtelysvaaran kuntaan kuuluneet perinnemaisemat (Grönlund ym. 1998; hoitoluokat Keski-Karhun (2009) mukaan): Isäntälän niitty menetetty Koljolan niitty I hoitoluokka Mannilan lammaslaidun II hoitoluokka Marjovaaran hevoslaidun I hoitoluokka Ollilan niitty II hoitoluokka Pussilan haka III hoitoluokka.

16 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Liito-oravaselvitys Työn tavoitteet olivat: Selvittää liito-oravan esiintymät ja lisääntymis- ja levähdyspaikat Arvioida liikkumisreitit esiintymistä lähiympäristöön. Ennen maastokartoitusta suoritettiin selvitysalueiden ilmakuvatarkastelu, jossa analysoitiin selvitysalueiden metsien rakennetta ja muodostettiin metsäkuviokartta. Ilmakuvatarkastelun teki Marko Schrader. Kuvioiden rajat valittiin niin, että niiden sisältämät metsäalueet olivat rakenteeltaan mahdollisimman homogeenisia. Kartoitettaviksi valittiin metsäkuviot, joissa oli selvästi havaittavissa varttunutta yli 10 metristä puustoa (kuvat 1.3 & 1.4). Osa kuvioista kuuluu laajempiin metsäkokonaisuuksiin, toiset kuviot taas ovat pieniä asutusten, peltojen tai taimikoiden ympäröimiä metsälaikkuja. Ilmakuva-analyysin tulokset auttoivat kartoittajaa maastotöissä. Maastokartoituksissa kartoittaja näki kuviokartasta, kuinka pitkälle sama metsätyyppi jatkuu. Näin hän pystyi tarkemmin suunnittelemaan kartoitusreittiä. Tarvittaessa tarkistettiin maastossa myös ilmakuvatarkastelun ulkopuolelle jääneet metsälaikut, mikäli ne vaikuttivat liito-oravalle soveliailta. Selvitysalue tarkistettiin maastokäynneillä 4., 7., 12., 15., 26. & sekä 5. & (ks. taulukko 1.1). Maastotyöt teki Toni Nurmi. Kartoitus ajoittui liito-oravan esiintymisselvitysten kannalta melko luotettavaan vuodenaikaan (ks. liite 7). Liito-oravan papanoita etsittiin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden ja -puuryhmien alta. Näitä ovat kaikki haavat, joiden läpimitta on yli 20 cm, sekä kuuset, joiden läpimitta on yli 30 cm. Haapojen ja kuusien lisäksi tarkistettiin myös isoimmat koivut. Puille, joiden alta löydettiin papanoita, määritettiin GPS-paikantimella koordinaatit ja löytöpaikkojen sijainnit merkittiin kartalle. Koordinaattipisteiden tarkkuus on noin 3-10 m. Kun metsästä löydettiin liito-oravan jätöksiä, lähiympäristöstä etsittiin ruokailupuita ja mahdollisia pesäpuita. Löydettyjen papanoiden perusteella kartoille rajattiin liito-oravalle soveliaat alueet (eli todennäköiset reviirit tai reviirin osat) sekä lajin käytössä olevat lisääntymis- ja levähdyspaikat. Kartoituksessa ja ilmakuvatarkastelun avulla arvioitiin tärkeät kulkuyhteydet. Marko Schrader osallistui maastohavaintojen ja esiintymäkarttojen tulkintaan. Kartoille merkittiin myös kuviot, jotka metsän rakenteen perusteella soveltuvat hyvin liito-oravan elinympäristöksi, mutta joista ei kartoituksen yhteydessä löytynyt merkkejä liito-oravasta.

17 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1.3. Ilmakuvatarkastelun perusteella liito-oravaselvitykseen sisällytetyt kuviot Heinävaaran osayleiskaava-alueen luoteisosassa.

18 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1.4. Ilmakuvatarkastelun perusteella liito-oravaselvitykseen sisällytetyt kuviot Heinävaaran osayleiskaava-alueen kaakkoisosassa.

19 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Viitasammakkoselvitys Työn tavoitteena oli: Viitasammakon lisääntymispaikkojen sijaintien selvittäminen. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella valittiin selvitykseen sisältyneet kohteet (kuvat 1.5 & 1.6). Yhdeksän potentiaalista lisääntymispaikkaa sijaitsee painopistealueilla ja lajin esiintyminen niissä tarkistettiin maastokäynnillä. Monet selvitykseen sisältyneistä kohteista eivät olleet erityisen potentiaalisilta vaikuttavia, mutta varovaisuusperiaatteen mukaisesti ne otettiin mukaan selvitykseen. Selvitys tehtiin kuuntelemalla lajityypillisiä ja yksiselitteisiä soidinääniä (koiraiden pulputtava ääntely). Maastokäynti tehtiin ajankohtana ( ), jolloin viitasammakot soidintavat (ks. taulukko 1.1). Samoilla maastokäynneillä tarkkailtiin myös kohdealueiden linnustoa. Liikkeellä oltiin joko päiväsaikaan suotuisalla aurinkoisella tai lämpimällä puolipilvisellä säällä taikka lämpiminä iltaöinä. Lisätietoja pyrittiin hankkimaan kahdella tavalla. Ensinnäkin Toni Nurmi kyseli sekä lintuharrastajilta että maastossa tapaamiltaan paikallisilta tietoja viitasammakoista. Toiseksi havaintoja viitasammakosta ja samalla myös mahdollisia rupiliskohavaintoja tiedusteltiin rupiliskon levinneisyyttä lähialueilla selvittäneeltä Ville Vuoriolta. Hänellä ei ollut kaava-alueeseen liittyviä tietoja kummastakaan lajista, mutta rupiliskonkin esiintyminen on hyvin mahdollista pienissä kalattomissa lammikoissa.

20 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1.5. Ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella viitasammakkoselvitykseen sisällytetyt kuviot Heinävaaran osayleiskaava-alueen luoteisosassa.

21 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 1.6. Ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella viitasammakkoselvitykseen sisällytetyt kuviot Heinävaaran osayleiskaava-alueen kaakkoisosassa.

22 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Linnustoselvitys Linnustoselvityksen tavoitteet olivat: Linnustollisesti monipuolisten alueiden paikallistaminen. Nämä kohteet indikoivat osaltaan alueella olevia luontoarvoja. Rauhoitettujen, uhanalaisten, silmälläpidettävien, EU:n lintudirektiivin mukaisten ja muiden huomionarvoisten lintulajien esiintymisen selvittäminen. Valkoselkätikka oli erityisen huomion kohteena. Työ tehtiin suppean kesäatlaslaskennan periaatteilla. Painopistealueet kierrettiin kattavasti läpi ja muut alueet yleispiirteisemmin keskittyen ennalta arvioituihin olennaisimpiin kohteisiin. Valkoselkätikkojen havainnoinnissa käytettiin apuna CD-soittimelta toistettavaa lajien soidinääntä (rummutusta). Maastokäyntien määrä vaihteli eri osissa aluetta tarpeen mukaan, koska tarkoituksena ei ollut tehdä kattavaa linnustoselvitystä, vaan työssä keskityttiin paikallistamaan tärkeitä linnustoalueita sekä etsimään huomionarvoisia lintulajeja. Linnustoselvityksen sisältyi yht. 10 maastokäyntiä (taulukko 1.1). Taulukko 1.1. Selvitysajankohdat asemakaava-alueilla. Lämpötila ilmoitettu havainnoinnin alusta ja lopusta, muut säätiedot havainnoinnin lopusta. Pvm & klo Liitoorava Viitasamm. Linnusto Säätila Huomioita :00-21:00 x x pilvisyys 2/8, tuuli 4 m/s, lämpö C x pilvisyys 3/8, tuuli 3 m/s, Sisälsi yölaulajakartoituksen 23:00-6:00 lämpö 5-14 C :30-16:00 x x pilvisyys 4/8, tuuli 5 m/s, lämpö 9-16 C :00-16:00 x x pilvisyys 2/8, tuuli 3 m/s, lämpö 8-19 C :00-16:00 x pilvisyys 8/8, tuuli 8 m/s, lämpö 8-10 C :00-15:30 x x pilvisyys 1/8, tuuli 2 m/s, lämpö 9-20 C x pilvisyys 2/8, tuuli 2 m/s, Sisälsi yölaulajakartoituksen 23:30-6:30 lämpö C :00-15:00 x x pilvisyys 4/8, tuuli 4 m/s, lämpö C :00-16:00 x x pilvisyys 2/8, tuuli 3 m/s, lämpö C :00-16:00 x x pilvisyys 3/8, tuuli 4 m/s, lämpö 8-19 C :00-16:00 x x pilvisyys 4/8, tuuli 3 m/s, lämpö 8-15 C

23 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Liite 2. Luontoarvoselvityksen tulokset. ALAVI Osa-alue on osittain arvokkaan perinnemaisemakokonaisuuden sisällä. Perinnemaisemakokonaisuus käsittää useita tärkeitä perinneympäristöjä, joilla elää huomionarvoisia tai uhanalaisia lajeja. Kiihtelysvaaran alueella perinneympäristöjä arvioitiin vuonna 1998 olevan jäljellä 18 (Grönlund ym. 1998, Keski-Karhu 2009). Useimmat perinnemaisemat ja -ympäristöt ovat kasvamassa umpeen, minkä vuoksi Alavin ja Heinävaaran kylien avoin maaseutumaisemakokonaisuus on arvokas. Huomionarvoisia perinneympäristöjen putkilokasvilajeja kasvoi Alavin painopistealueella siellä täällä, ainakin ketoneilikkaa (Dianthus deltoides), peurankelloa (Campanula glomerata), huopakeltanoa (Pilosella officinarum), ahdekaunokkia (Centaurea jacea), mäkitervakkoa (Lychnis viscaria) ja kissankelloa (Campanula rotundifolia). Silmälläpidettäväksi luokitellun ketoneilikan kasvupaikka on merkitty karttaan (kuva 2.5: kohde D). Asutus on osa-alueella tiheää, eikä laajoja yhtenäisiä metsä- tai suoalueita ole. Pääosa osa-alueen metsistä on kuivahkoa puolukkatyypin mäntyvaltaista kangasmetsää, VT. Korkeimmilla maastonkohdilla metsä on usein pienialaisesti kuivaa kanervatyypin kangasmetsää, CT, ja paikoin on myös vähän kuusivaltaista mustikkatyypin tuoretta kangasta, MT. Kangasmetsä vaihettuu usein maaston painaumissa varpuvaltaiseksi rämeeksi (isovarpuräme, IR), jossa mäntyä (Pinus sylvestris) kasvaa harvemmassa. Metsiä on lähes säännönmukaisesti harvennettu ja hakattu ja vastaavasti rämeitä ojitettu. Hakkuiden jäljiltä kasvillisuus on monin paikoin taimikkoa. A) Metsälain (vähäpuustoinen suo) ja vesilain (puro) erityisen tärkeä elinympäristö (kuvat 2.1 & 2.5) Suo on luontotyypiltään kangasrämettä, KgR. Kuvion länsilaidassa kulkee Aajeenpuro, jonka varrelta, Alavin painopistealueen eteläpuolelta on aiemmin löydetty uhanalaisia maksasammallajeja: hetekinnassammal (Scapania paludosa) ja harsosammal (Trichocolea tomentella). Tällä maastokäynnillä niitä ei havaittu, mutta etsimiseen ei myöskään panostettu paljoa aikaa. Sammalten löytöpaikalla puro on luonnontilainen, ruskea- mutta kirkasvetinen. Kuviolle tullessaan puro on virrannut taimikoiden ja ojikkojen halki. Kuviolla kasvaa rinnankorkeusläpimitaltaan (dbh) n. 40 cm paksuja mäntyjä harvakseltaan. Lisäksi kasvaa nuoria hieskoivuja (Betula pubescens) ja kuusia (Picea abies). Muu kasvilajisto on vähälajinen ja koostuu lähes yksinomaan varvuista: suopursu (Ledum palustre), mustikka (Vaccinium myrtillus), kanerva (Calluna vulgaris), juolukka (Vaccinium uliginosum), vaivero (Chamaedaphne calyculata) ja variksenmarja (Empetrum nigrum). Kuvio on luonnontilaltaan paras räme alueella. Se on periaatteessa ojittamaton, mutta eteläpuoliset ojitukset ja hakkuut saattavat vaikuttaa vesitalouteen. Puron luonnontilaan ovat luultavasti vaikuttaneet ympäröivät hakkuut ja ojitukset, mutta itse uoma vaikuttaa luonnontilaiselta. Puro lisää kuvion luontoarvoja. Luontoarvot: Luokka III

24 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.1. Alavin kuviota A. B) Luonnonsuojelulain mukainen luonnonmuistomerkki (erikoinen puu) (kuvat 2.3 & 2.5) Koivusaarentien varrella, voimalinjan alla kasvaa komea monilatvainen mänty. Järeän puun läpimitta on arviolta ainakin 60 cm dbh. C) Muu arvokas elinympäristö (ruohokangaskorpi RhKgK) (kuvat 2.3 & 2.5) Pienialainen, asutuksen keskellä sijaitseva korpi on kuusivaltainen. Sen keskellä kulkee puro tai ehkä paremminkin oja, joka ei täytä vesilain tarkoittaman luonnonuoman kriteereitä. Uoman ympärillä kasvaa nuoria lehtipuita (hieskoivua, pihlajaa (Sorbus aucuparia), haapaa (Populus tremula) ja harmaaleppää (Alnus incana)) sekä hiirenporrasta (Athyrium filix-femina). Korvessa tärkeimpiä ja runsaimpia lajeja ovat korpi-imarre (Phegopteris connectilis), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), oravanmarja (Mainathemum bifolium), metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja lehväsammalet (Mniaceae spp.). Lisäksi tavallisia ovat luhtarölli (Agrostis canina), vadelma (Rubus idaeus), suo-orvokki (Viola palustris), vanamo (Linnaea borealis), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja rönsyleinikki (Ranunculus repens). Lahopuuta on melko niukasti. Ojituksen vuoksi korpi ei täytä metsälain kriteereitä, mutta se on kuitenkin paikallisesti tärkeä monimuotoisuuden lisääjä. Osa-alueen suot ovat enimmäkseen karuja rämeitä. Luontoarvot: Luokka III

25 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.2. Alavin kuviota C. E) Muu arvokas elinympäristö (metsäkortekorpi MkK) (kuvat 2.4 & 2.5) Kuvio on Joensuun ja Kontiolahden rajalla ja osittain painopistealueen ulkopuolella. Korpi on pieni, melko vähälajinen ja kostea. Märkiä välipintoja on runsaasti. Järeitä puita ei kuviolla kasva, vaan valtapuut kuusi ja hieskoivu ovat läpimitaltaan n cm dbh. Virpa- ja kiiltopaju (Salix aurita, S. phylicifolia) ovat runsaita ja kasvavat ryteikköisesti. Kenttäkerroksen valtalajina on metsäkorte ja lisäksi kasvaa runsaasti korpi- ja viitakastikkaa (Calamagrostis phragmitoides, C. canescens). Myös maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) on tavallinen. Pohjakerrosta vallitsevat korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii) ja -karhunsammal (Polytrichum commune). Kasvillisuustyypiltään kuvio ei ole alueella aivan tavallinen ja on siksi merkittävä. Luonnontila on hyvä. Luontoarvot: Luokka II

26 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.3. Alavin kohde B. Kuva 2.4. Alavin kuviota E. LAHDENPERÄ Osa-alueella on tiheää asutusta, joka pirstoo metsiä. Pihojen väliset metsäalueet ovat vaihtelevasti joko kuusi- tai mäntyvaltaisia, tavallisesti kuivahkoa kangasta, VT. Kuusikko saattaa paikoin olla hyvinkin tiheää, istutusmetsää. Karuimmilla hiekkamailla männikkö on kuivaa kangasta, CT. Metsää on monin paikoin harvennettu tai hakattu, jolloin paikalla on hakkuutaimikkoa. Luonnontilaisia metsälaikkuja ei juuri ole. Maaston korkeuserot voivat paikoin olla huomattavia pienilläkin etäisyyksillä. Korkeiden harjanteiden välissä, alarinteillä on pienialaisesti lehtomaista kangasmetsää, OMT. Osa-aluetta leimaavat kaksi pientä lampea ja yksi suurempi, joiden liepeillä on asutusta ja kesämökkejä, mutta myös rakentamatonta rantaa ja lähes luonnontilaista rantasuota. Aivan osaalueen länsipuolella on edellisiä paljon suurempi Jukajärvi, jonka rannassa on asukkaille tärkeä uimapaikka. Osa-alueen eteläosan halki kulkee Oravantaival-vaellusreitti, joka on kaikkiaan 40 km mittainen suosittu patikointikohde.

27 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.5. Alavin osa-alueen kuvioiden A, C & E, luonnonmuistomerkin (B) ja ketoneilikan kasvupaikan (D) sijainnit.

28 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.6. Lahdenperän kuviota A. A) Vesilain (lampi) ja metsälain (lammen lähiympäristö, rantasuo) erityisen tärkeä elinympäristö (kuvat 2.6 & 2.8) Paraslampea ympäröivät itä- ja eteläpuolilta korkeat harjanteet, joista maasto laskeutuu jyrkkinä rinteinä lammen rantaan. Länsirannalla on mökkejä. Kooltaan n. puolen hehtaarin lampi on kaunis ja sameavetinen. Sen pohjois- ja itärannalla on mäntyä ja hieskoivua kasvavaa isovarpurämettä, IR, jonka runsaimpia lajeja ovat suopursu, juolukka ja mustikka. Lisäksi rämeellä kasvaa yleisenä vaiveroa. Etelärannan rantasuo on märempää, luontotyypiltään lähempänä ruohoista sararämettä, RhSR, jossa kasvaa edellisten lisäksi muiden muassa kurjenjalkaa (Comarum palustre), muurainta (Rubus chamaemorus), vehkaa (Calla palustris), raatetta (Menyanthes trifoliata) ja pullosaraa (Carex rostrata) rahkasammalpatjalla. Vedessä kasvaa ulpukkaa (Nuphar lutea). Lahopuuta on niukasti. Lammen itäpuolella on hakkuualoja. Luonnontilaa heikentää myös länsirannan mökkiasutus, mutta kaiken kaikkiaan ainakin rantasuon luonnontila on melko hyvä. Luontoarvot: Luokka III

29 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.7. Lahdenperän kuviota C. B) Vesilain (lampi) ja metsälain (lammen lähiympäristö, rantasuo) erityisen tärkeä elinympäristö (kansikuva & kuva 2.8) Rantasuo on luontotyypiltään rahkarämettä, RaR. Aivan Tervasuontien kupeessa on pieni, umpeensoistuva Akkalampi. Rantasuolla kasvaa harvakseltaan pieniä kitukasvuisia mäntyjä ja suon reunassa vähän myös hieskoivuja. Ruskorahkasammal (Sphagnum fuscum) on hallitseva laji. Myös kangasrahkasammalta (Sphagnum capillifolium) on runsaasti. Suovarpuja kasvaa monin paikoin, mutta ne ovat matalia: vaiveroa, suopursua, juolukkaa ja suokukkaa (Andromeda polifolia). Muita merkittäviä lajeja ovat muurain, tupasvilla (Eriophorum vaginatum), leväkkö (Scheuchzeria palustris), pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum), pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia) ja riippasara (Carex magellanica). Vedessä kasvaa ulpukkaa. Vieressä kulkevasta tiestä ja läheisistä hakkuutaimikoista huolimatta lammella on tietty erämainen ja rauhallinen tunnelma. Luonnontila on melko hyvä. Luontoarvot: Luokka II

30 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva 2.8. Lahdenperän osa-alueen kuvioiden A-C sijainnit.

31 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset C) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoinen suo) (kuvat 2.7 & 2.8) Luontotyypiltään isovarpurämettä, IR. Osa-alueelle ulottuvalla Lakeenjärven pohjoisrannalla on tiheää asutusta. Rannan luoteiskulmassa, painopistealueen rajalla on kuitenkin rakentamatonta rantarämettä, jolla kasvaa 2-5 m korkeaa kitukasvuista mäntyä ja jonkin verran on myös pystyynkuolleita keloja. Kasvillisuutta vallitsevat reheväkasvuiset varvut: suopursu, juolukka, vaivaiskoivu (Betula nana), mustikka, vaivero ja variksenmarja. Myös tupasvilla, isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) ja muurain ovat runsaita. Runsaimpia rahkasammallajeja ovat rusko-, kangas- ja vajorahkasammal (Sphagnum majus). Läheisestä tiiviistä asutuksesta huolimatta kuvio vaikuttaa melko luonnontilaiselta: paikalla on kaunis ja rauhallinen järvimaisema. Rannan rakentamattomalla osalla voi olla merkitystä alueen luonnon monimuotoisuudelle. Kuvio jatkuu rannan rahkarämeenä ja -nevana painopistealueen ulkopuolelle, josta ei rajattu alueita osaksi kuviota. Luontoarvot: Luokka III HEINÄVAARA Osa Heinävaaran painopistealueista kuuluu Alavin alueen tavoin perinnemaisemakokonaisuuteen. Heinävaarassa on useita merkittäviä perinneympäristöjä, joista on osa nyt tutkitun osa-alueen sisällä tai läheisyydessä: Marjovaaran hevoslaidun, Isäntälän niitty, Koljolan niitty, Mannilan lammaslaidun, Pussilan haka ja Ollilan niitty (Grönlund ym. 1998, Keski-Karhu 2009). Kartoitushetkellä monet niityistä vaikuttivat vastaniitetyiltä. Perinneympäristöistä löydettyihin huomionarvoisiin putkilokasvilajeihin kiinnitettiin kartoituksen yhteydessä erityistä huomiota. Osaalueelta tai sen läheisyydestä löytyi sieltä täältä samoja lajeja kuin Alavin osa-alueeltakin ja lisäksi karjalanruusua (Rosa acicularis). Silmälläpidettävää ketoneilikkaa kasvaa satoja yksilöitä Joensuunväylän varrella, pyörätien molemmin puolin Toivalantien ja Joensuunväylän risteyksestä pohjoiseen aina rautatiesillalle saakka (kuva 2.11: kuvio B). Osa-alueen ulkopuolelta Yrjölästä on aiemmin löytynyt valtakunnallisesti vaarantunutta hirvenkelloa (Campanula cervicaria), mutta tällä kerralla sitä ei havaittu löytöpaikalta, sen läheltä tai muualtakaan osa-alueelta. Alueella on tiheää asutusta, eikä laajoja yhtenäisiä metsäalueita ole. Asutus ulottuu myös esimerkiksi aivan Likolammen rantaan, jossa ei sen vuoksi ole jäljellä arvokkaita luontokohteita. Pihojen lomassa on kuusivaltaista MT- tai VT-kangasmetsää tai mäntyvaltaista VT-kangasmetsää tai nuorta lehtimetsää. Myös OMaT-lehtolaikku löytyy, mutta sen luontoarvot ovat vähäiset harvennushakkuiden vuoksi. Metsät ovat lähes kaikkialla tasaikäisiä, käsiteltyjä ja harvennettuja. Harvennetut metsiköt ovat tavallisesti heinittyneet. Paikoin on tuoreita avohakkuualoja. Ihmisvaikutus näkyy myös kulttuurin- ja typensuosijalajien runsaudessa osa-alueen metsiköissä; nokkonen (Urtica dioica), vadelma ja maitohorsma (Epilobium angustifolium) sekä vieraslajina jättipalsami (Impatiens glandulifera) kasvavat monessa paikassa runsaina. Siellä täällä voi kosteissa painanteissa olla kangaskorpea, KgK, mutta painanteet ovat ojitettuja. Lampien Pesu ja Takanen välissä ja Ilomantsintien lähellä on VT-mäntykangasta, jossa kasvaa paikoin myös runsaammin kuusta. Paikoin kasvaa myös nuorta lehtimetsää. Molempien lampien rannoilla on pieniä kaistaleita isovarpurämettä, IR, mutta pääasiassa kosteikkokasvillisuutta on melko vähän. Takasen pohjoisrannalla on laajemmin rämekasvillisuutta, mutta alue on ojitettu. Takasen jyrkällä itärannalla on mökki. Pesun pohjoisrannalla ja -puolella laskuoja kulkee osittain putkessa, eikä niin ollen ole luonnontilainen. Pesun ja Takasen alueelta ei löytynyt erityisen

32 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset arvokkaita luontokohteita. Teollisuusalueella ei kartoitettu. Pitkänomainen ja kapea Pitkälampi on syntynyt jyrkkärinteiseen kallioperän murrokseen. Lammen länsirannalla on laaja ja tuore avohakkuu, joka jatkuu lammen rantaan saakka. Myös jyrkkä rantarinne on hakattu. Rinteet olisi hyvä säästää enemmiltä hakkuilta, jottei lampeen valu tarpeettomasti ravinteita. Pieni osa osa-alueesta on kuivahkoa tai tuoretta kangasmetsää, nuoria hieskoivuja ja mäntyä kasvavaa sekametsää. Metsää on harvennettu. Pitkälammen alueelta ei löytynyt erityisen arvokkaita luontokohteita. Kuva 2.9. Heinävaaran kuviota A.

33 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva Heinävaaran kuviota A. A) Muu arvokas elinympäristö (rantametsä ja -suo) (kuvat 2.9, 2.10 & 2.12) Kastelammen Ruukkilahden rantametsä on luontotyypiltään osin VT-männikköä, osin isovarpurämettä, IR, ja osin siinä on myös korpimaisia piirteitä. Räme on monin paikoin vallitsevana tyyppinä. Valtapuina on mäntyä ja hieskoivua cm dbh. Lisäksi kasvaa pienempiä lehtipuita (harmaaleppää ja pihlajaa) sekä kuusta. Runsaimmat ja tärkeimmät lajit ovat virpa- ja kiiltopaju, puolukka, mustikka, suopursu, juolukka, korpikastikka ja järviruoko (Phragmites australis). Muita mainitsemisen arvoisia ovat kataja (Juniperus communis), paatsama (Rhamnus frangula), kanerva, tähtisara (Carex echinata), viitakastikka, muurain, rätvänä (Potentilla erecta), tupasvilla ja vaivero. Tavallisimpia sammalia ovat okarahkasammal (Sphagnum squarrosum) ja seinäsammal (Pleurozium schreberi). Lahopuuta on hyvin niukasti. Kuvion etelälaidassa on tie ja oja ja kuvio rajautuu pohjoisosassaan rautatien penkkaan. Metsä on kuitenkin luonnontilaisempaa kuin muualla alueella. Lisäksi rakentamaton ranta on arvokas kauniin järvimaiseman, alueen luonnon monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja rannan asukkaiden kannalta. Luontoarvot: Luokka III

34 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva Heinävaaran kuviota C. C) Vesilain (lampi ja puro) ja metsälain (vähäpuustoinen suo) erityisen tärkeä elinympäristö (kuvat 2.11 & 2.13) Pienen Valkealammen ja Ison Valkealammen eteläosan rantametsä kasvaa (jyrkässä) rinteessä ja on luontotyypiltään kuivahkoa kangasta, VT-männikköä, joka vaihettuu rannassa isovarpurämeeksi. Rämettä on rannassa välillä vain hyvin kapea kaistale. Ylempänä rinnemetsää on harvennettu. Paikoin harvennukset ulottuvat rantarämeellekin. Rannan välittömin metsä olisi hyvä varsinkin jyrkimmillä maastonkohdilla säästää hakkuilta, jotta ravinteiden valuminen lampiin olisi mahdollisimman vähäistä. Rantasuo on luontotyypiltään isovarpurämettä, IR, ja pieneltä osin puutonta nevaa, lähinnä lyhytkorsinevaa, LkN. Pieni Valkealampi on kooltaan hieman alle hehtaarin. Lampi on karuhko ja ruskeavetinen. Myös Ison Valkealammen ja Pienen Valkealammen välinen purouoma on vesilain kohde. Rantasuon männyt ovat läpimitaltaan arviolta cm dbh. Männyn ohella kasvaa hieskoivuja. Lahopuuta ei juuri ole. Rantarämeen kasveja ovat suopursu, vaivero, tupasvilla, mustikka, puolukka (Vaccinium vitis-idaea), muurain, juolukka, variksenmarja ja vaivaiskoivu. Vedessä kasvaa lisäksi pullosaraa, ulpukkaa ja raatetta. Kuvion pohjoiskärjessä nevakasvillisuuden vallitsevana lajina on ruskorahkasammal sekä valkopiirtoheinä (Rhynchospora alba) ja mutasara (Carex limosa), jotka kaikki ilmentävät ombrotrofista kasvupaikkaa. Kuvion luonnontila on melko hyvä. Luontoarvot: Luokka III

35 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva Heinävaaran kuvion A ja ketoneilikkakasvuston (B) sijainnit.

36 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva Heinävaaran kuvion C ja Ison Valkealammen kuvion A sijainnit.

37 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset RANTAKAAVA-ALUEET JUKAJÄRVI A) Vesilain (alle 1 ha lampi) ja metsälain (lammen lähiympäristö, rantasuo) erityisen tärkeä elinympäristö (kuvat 2.14 & 2.16) Kohteeseen kuuluu Jukajärven rannan kangasrämettä, joka vaihettuu aivan rannassa isovarpurämeeksi, soistuvan pikkulammen rantasuota sekä hieman soistumatonta metsää, luontotyypiltään VT- tai CT-männikköä. Metsää on harvennettu. Kohteella on myös hakkuutaimikkoa. Järven rannassa on myös nevareunus ja järvikortevaltainen vesikasvivyöhyke. Rannassa on mökkejä. Umpeensoistuvalla pikkulammella avovettä on enää keskellä niukasti. Vesialuetta valloittavat rahkasammalet, järviruoko ja järvikorte (Equisetum fluviatile). Rannan luontotyyppeihin kuuluu isovarpurämevyöhyke kauimpana avovesirajasta. Rämeellä kasvaa männyn lisäksi hieskoivuja. Rämeen valtavarvut ovat suopursu ja juolukka. Rämettä seuraa nevavyöhyke kohti lammen keskustaa, luontotyypiltään neva on lähinnä ruohoista saranevaa, RhSN. Nevan runsaimpia lajeja tai tärkeimpiä ilmentäjiä ovat järvikorte, pullosara, luhtavilla (Eriophorum angustifolium), korpikastikka, vaivero, jouhivihvilä (Juncus filiformis), vehka, maariankämmekkä, kurjenjalka, isokarpalo ja pohjanpaju (Salix lapponum). Rantanevalla on pieni puustoinen saareke. Kuvioon kuuluu myös lammen ja sen eteläpuolisen, painopistealueen ulkopuolisen lammen välinen soistunut salmi, jonka runsaimpia lajeja ovat pullosara, kurjenjalka, maariankämmekkä, suopursu, vaivero, juolukka, jouhivihvilä, riippasara, korpikastikka ja korpisara (Carex loliacea). Kuvioon on rajattu vain painopistealueelle kuuluva osa salmesta. Lammen ja rantasuon luonnontila on hyvä. Luontoarvot: Luokka II B) Muu arvokas elinympäristö (rantaluhta) (kuvat 2.15 & 2.19) Kuvio on luontotyypiltään koivuluhtaa, KoLu. Kuviolla kasvaa valtapuuna hieskoivua ja melko runsaasti sekapuuna harmaaleppää. Puut ovat läpimitaltaan n cm dbh. Luhta on kostea, siinä on vetisiä allikoita ja rannassa on järvikortevyöhyke. Pensaskerroksessa kasvaa virpapajua. Kenttäkerroksessa runsaimpia lajeja ovat pullosara, metsäalvejuuri, hiirenporras, suokorte (Equisetum palustre), järvikorte, suo-orvokki, rönsyleinikki, terttu-alpi (Lysimachia thyrsiflora), rantamatara (Galium palustre), luhtarölli, korpisara, vehka ja viitakastikka. Pohjakerroksessa okarahkasammal on runsas. Kuvio ei täytä metsälain kriteereitä, sillä sen poikki kulkee oja, eikä puusto ole kovin erirakenteista. Lahopuuta sen sijaan on runsaasti, maalahopuuta hyvinkin runsaasti. Kuvioon on rajattu vain painopistealueelle kuuluva osa. Luontoarvot: Luokka III

38 Heinävaaran osayleiskaava alueen luontoselvitykset Kuva Jukajärven kuviota A. Kuva Jukajärven kuviota B.