Teksti: melontaopas Hannu Svegin, Parainen päivitetty Myötätuuli Oy

Transkriptio

1 Talvimelonta Talvimelonnassa kiehtoo se tyyneys ja kuulaus, joka maisemasta ilmenee talven aikaan. Kokonaisvaikutelma on rauhallisuus ja hiljaisuus - vesi merialueella on kirkas. Maisemat ovat aivan toisen näköiset kuin kesällä. Saaret erottuvat vedestä jyhkeinä, ja ääriviivat piirtyvät jyrkkinä lumen tuoman kontrastin vuoksi tummaa vettä vasten. Maisema on hiljainen, mykistävän hiljainen. Tuuli ei liikuttele puun lehtiä, linnut eivät laula, ja luonto on neitseellisen raikas ilman väkivaltaisen moottorin aiheuttamaa hajua ja pauketta. Rantamökeistä asukkaat ovat paenneet, ja isännyyden ovat ottaneet hiiret. Saaristoluonnossa liikkuu vain ruokaa etsivät eläimet ja kiireetön meloja, jota kettukin saattaa hämmästellen katsella. Talvimelontaan ei kuulu kovalla tohinalla kokka vaahdoten kilometrien keräily vaan hiljainen syventyminen rauhallisuuteen, äänettömyyden aistiminen ja yksityiskohtien syvämietteinen tarkastelu. Sininen hetki saapuu varhain käärien kulkijansa muilta näkymättömiin. Hetken päästä pimeys on jo sitä luokkaa, ettei kajakin keulaa saata erottaa tummasta vedestä. Talvimelonta on kauniin sykähdyttävää; rauhallisuuden koskettavaa. Talvimelonta ja asenne Talvimelonta tai kylmän veden aikaan melonta vaatii oikeanlaisen asenteen ja kunnioituksen vallitseviin olosuhteisiin. Tärkeintä on pitää mielessä veden hyytävä kylmyys. Meriveden lämpötila saattaa olla alle nolla asteistakin, joten uimaisillaan olo tavallisilla retkivarusteilla hyytyy muutamaan minuuttiin, ajalliset kiireet loppuvat minuutissa. Talvimelonta-asenne on harkitseva ja ennakoiva, ja sen pitää olla sitä. Yleensä emme ylittele ulapoita ja tuulessa (aallokossa) meloessa otamme huomioon tuulen suunnan pelastautumismielessä. Melontaretkemme tapahtuu pitkin tieyhteyden omaavia saaria, turvallisuussyistä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun menomatkalla sulana ollut lahti on estänyt kotiinpaluun hyvin nopealla teräsjäätymisellään. Melontaturvallisuus tulee vain oikeasta asenteesta, harkitsevasta ennakoinnista ja turhien riskien poissulkemisella. 1

2 Talvimelonta ja varusteet Kajakki Talvimelontaan soveltuvat korkealuokkaisista raaka-aineista tehdyt lujitemuoviset kajakit sekä muovikajakit. Lasikuituiseen kajakkiin jäät eivät tee jälkiä eivätkä sitä vaurioita. Puurakenteisilla ei ole mitään asiaa syksyiseen teräsjäähän. Hyvin nopeasti jää syö puurakenteisista vesikulkuneuvoista pohjan pois. Rikkoutuvan jään reuna toimii taltan tavoin vuollen lastuja puisesta kulkupelistä. Talvimelonnassa itse käytämme useimmiten kaksikkoa, turvallisuussyistä. Se on vakaampi kuin yksiköt. Jos yksiköillä liikutaan, pitäisi niiden olla tasapohjaisia, leveydeltään yli 60 cm ja keulamuodoltaan loivasti kaareutuva. tasapohjainen sen takia, ettei kajakki jään päällä ollessa koko aikaa lonksuisi puolelta toiselle. Siinä vaiheessa kun jää murtuu kajakin alta, se murtuu siltä puolen johon ollaan kallellaan. Näin liutaan sivuittain pitkin kaltevaa jäänpintaa. Jos tästä nopeasti (paniikinomaisesti) lonksauttaa kajakin toiselle kyljelle, on siinä jo olemassa vaaratilanne. Keulan pitää olla loivasti kaareutuva, koska silloin kajakilla päästään jään päälle vaivattomasti ja jään reunaa päin voidaan meloa vauhdilla. Pitkäaikaisessa jäänmurtajakäytössä olevassa kajakissa pitäisi olla ns. nivelletyt välilaipiot (Avalon kajakeissa ne ovat vakiovarusteena). Näillä estetään kajakin rungon murtuminen jäykän välilaipion takaa. Kansirakenne saisi olla sellainen, että ylösnoustessa kanesta saa hyvän tuen ja napakan peukalohanka otteen. Jäätyneestä kannesta ei saa minkäänlaista otetta, ellei kannessa ole sellaista muotoilua, että peukalo ja sormet saadaan eri puolille pihtiotteeseen (vertaa melasta kiinni pitämi-nen). Istuinaukon tulisi olla sen kokoinen, että jalat saataisiin vedettyä kannen alta "vapaaksi" koukkuun istuessa. Tällöin kajakista poistuminen tai siihen meneminen on huomattavasti helpompaa kuin sellaisissa istuinaukoissa, jossa se pitää tehdä takakannella istumisen 2

3 kautta. Jäätyneelle kannelle istuminen pelastautumis-puvussa on samanlainen kitka kuin kahdella samanapaisella magnee-tilla, eli hylkivät toisiaan Tämä jäätyneelle kannelle istuutuminen on vaikeam-pi toimenpide kuin opetel-la täysiverisellä kilpakaja-killa melomaa. Uimasilleen joutuu hyvin varmasti - kokemuksen kautta sen tiedän. Jäissä suunnan muuttaminen on työlästä. Jäätä pitää rikkoa sivusuunnassa, jotta kajakin suunta saadaan muuttumaan. Tämä vaihe on semmoista ryskymistä, että tukevasta kajakista on kovasti hyötyä. Usein käsi (naskaleilla edetessä) tai mela saattaa sujahtaa jään läpi helpommin kuin osasi arvatakaan, jolloin horjahtaminen on aina tosiasia. Mela Parhaiten talvimelontaan sopii puuvartinen mela, jossa on yhdellä tai kahdella terävällä piikillä varustetut alumiiniset lavat. Kun tämmöistä melaa ei ole saatavilla, käytän talvimelonnassa jäissä kevlar/ hiilikuituista leveälapaista melaa, jossa on alumiiniset kärkivahvisteet. Tällainen mela sietää varsin raakaa käyttöä, sillä jäissä melottaessa melalla joudutaan varsin kovaa painaen raapimaan jään pintaa ja usein lyömään mela jään läpi. Pukeutuminen Pukeutumisessa on otettava huomioon ympäristö, jossa melotaan. Jos kuljen pitkin mantereisen saaren rantoja (=max 10 m etäisyydellä), käytän toisinaan pelastautumispukua ja toisinaan normaalia talvipukeutumista. Jos melontareitti suuntautuu ulapoille tai vaatii jäissä melomista, pelastau-tumispuku pitää olla ehdottomasti päällä. Pukiessa pitää ottaa huomioon se, että hypotermia iskee kuivaankin ihmiseen, eli kuivan pelastautumispuvun alla pitää olla riittävästi vaatekertoja lämmön ylläpitämiseksi. Naskalit ja hyvin kannattavat melontaliivit ovat välttämättömät (= pakolliset) varusteet. Naskalien avulla voidaan ylittää jääkenttiä varsin joutuisasti. Melontaliivit kelluttavat, vaikka eivät pelastumisaikaa lisääkään. Käytäntö on osoittanut sellaisten melontaliivien olevan soveltuvimmat talvimelontaan, joissa on paljon (isoja) taskuja. Taskuihin laitetaan hypotermiapeite, vesitiivis taskulamppu, ja kännykkä vesitiiviissä kotelossa, hinausköysi + naposteltavaa. Itse käytän talvimelonnassa Hokan kalastuskelluntaliiviä. Liivin sisällä oleva erikoisstyrox -rouhe toimii pehmeästi, mukautuu kehon muotoihin ja toimii samalla lämmittävänä takkina. Käsineet ja jalkineet vaativat erikoisratkaisun. Jalkineina käytän pitkävartisia, irtohuopavuorellisia kumisaappaita. Nämä saappaat saavat olla niin isot, että ne pystyisi vedessä poistamaan jaloista potkimalla. Ideana jalkineissa on se, että kajakkiin voi mennä vedessä seisten. Samoin kajakista nouseminen tapahtuu veteen astumalla, koska rantakivet ovat märän jään peittämät ja näin ollen tuhottoman liukkaitta. Kädet on pidettävä kuivina ja lämpiminä. Rukkaset ovat lämmön kannalta parhaat. Itse käytän rautakaupasta ostettuja irtovuorellisia rukkasia, sellaisia rouhekumirukkasia", ja mukana on aina kuivat varavuoret. Rukkasten varren pituutta voidaan jatkaa joko liimaamalla varteen kumia tai neoprenia. Näissä rukkasissa on yllättävän hyvä pito ja tunto melaan, toisin kuin monissa varta vasten melontaan suunnitelluissa melontakäsineissä. Neoprenia saa ostaa irtotavarana mm. Ursuk-liikkeestä. Olen nähnyt käytössä myös vedenpitäviä, 3

4 pitkävartisia irtovuorellisia hiihtorukkasia, joita myydään urheilu- ja retkeilyliik-keessä. Ne vaikuttavat varsin miellyt-täviltä, hinta vaan on ihan toista luokkaa. Lipallinen päähine hupulla on tuulisilla ja sateisilla keleillä välttämätön. Lippaa tarvitaan sen takia, että pienelläkin tuulella meloessa lentävä lumi-, räntä- tai vesipisara iskeytyy kipeästi silmiin. Laskettelulasienkin käyttö voisi olla kokeilemisen arvoista. Huppu estää myös viimaa jäädyttämästä niskaa mutta rajaa näkökenttää hankalasti aallokossa... mutta se on silti välttämätön tuulisilla keleillä. Vaihtovaatteet vedenpitävään pakkauspussiin pakattuna on välttämätön-tä viisautta, ei vahingon enne. Talvimelonta ja erikoisesti huomioitavat seikat Talvimelonnassa kajakin varusteisiin kuuluu muovikassillinen kuivia polttopuita sekä sytykkeet tulitikkuineen pakattuna niin, että ovat varmasti käyttökuntoisia kaikkien mahdollisten kokemusten tai kommellusten jälkeenkin Meloessa tulee kylmä ensimmäisenä käsiin, kasvoihin, varpaisiin ja takapuoleen. Jalkoja voidaan pitää lämpimänä oikealla melontatyylillä, eli melo-taan niin, että jalat ja varpaat ovat koko ajan liikkeessä. Kädet pidetään kuivina, eikä sormia päästetä kylmet-tymään. Ennakointi sormien lämmittämisessä on tärkeää, vihoviimeisenä konstina on työntää ne ihmiskehon lämpimimpään paikkaan, nivusiin. Istuimelle pitää laittaa solumuovinen tai ohut styroksinen (mieluiten verhoiltu) istuinalusta. Mitä paksumpi tämä eriste on, sitä mukavampi on takapuolen olo, mutta sitä vaarallisempi ja epävakaampi kajakin vakaus. Yleensä kajakin pohjalle olemme asentaneet retkipatjan estämään lämmön haihtumisen kajakista. 4

5 Talvimelonta ja aallokko Talvella meren aallokko on aivan toisenlainen kuin varsinaisena melontakautena. Se on hyvin kastavaa, räiskivää ja väkivaltaisempaa. Oli aallokko kuinka pientä tahansa, aina se tulee pitkin kantta istuinaukkoon saakka ja kastaa liivit. Talvinen merenaallokko muistuttaa kovasti Inarinjärven aallokkoa. Talvella tuulen puuskat ovat rajumpia ja voimakkaampia kuin kesällä. Pieni aallokko kasvaa hetkessä (puuskassa) jopa kaksinkertaiseksi. Talvimelonta ja turvallisuus Talvimelonnan turvallisuus lähtee oikeasta asenteesta ja oivalluksesta, että kajakilla pitää pysyä pystyssä kaikissa tilanteissa. Melojien pitäisi enemmän opetella pysymään pystyssä kuin tekemään erilaisia eskimokäännöksiä. Oleellisinta olisi opetella ala- ja ylätukien hallinta hyvään automaatioasteiseen lihasmuistiin leikkimällä ja yrittämällä kaataa kajakki. Ohut syksyinen teräsjää estää tehokkaasti eskimokäännöksen teon, uimisesta nyt puhumattakaan, eikä siinä tahdo päästä naskaleillakaan etenemään. Lisäksi hyisen kylmä vesi korvakäytävässä sotkee totaalisesti tasapainoaistin ja lyö silmän kautta shokkivaikutuksen niin, että ei näe mitään sekä salpaa hengityksen. Näissä tapauksissa refleksireaktiot ohjaavat alitajuntaisesti tekojamme. Usein ensimmäinen reaktio on nousta salamannopeasti ylös veden pintaan, jolloin eskimokäännöksen teko tahtoo unohtua totaalisesti. Reflekseillemme emme mahda mitään varsinkaan, jos olemme päästäneet tilanteen yllättämään itsemme. Hätäraketit yms. merkinantovälineet: Tekeekö näillä mitään talvimelonnassa? Näkeekö annettua merkkiä kukaan? Milloin mahdollinen apu on paikalla? Paikantamiseen menee oma aikansa ja esim. helikopterin hälytysvalmius on 30 min luokkaa + lentoajat. Turvallisuus ei löydy näistä hätämerkkivarusteista talvimelonnassa. 5

6 Kännykän asianmukaisesti suojattuna ja hypotermiapussin on pysyttävä melojan mukana kaikissa tilanteissa. Hypotermiapussiin kääriytyneenä on miellyttävämpi soitella kotiin, jos nopea jäätyminen tai tuulen kuljettamat jäät viivyttävät kohtuuttomasti kotiintuloaikaa tai estävät kokonaan melomisen. On myös mahdollista, että kajakin on matkalla hukannut johonkin päin rantaa, eikä pimeyden vuoksi sitä löydä 6